<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.15-->
  <head>
    <title>2026-10-202610C115202408790-00-TRA-DOC-FI-CONCL-C-0879-24-202603152-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="true" name="ParExtraits_2021"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="1/10/2026 11:15:41" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="CNC" name="TypeDoc"/>
    <meta content="XHzLkI3XOH2sNM6UGR2NiumtKnI9seBEsspGU9CrahNioWnFYonuTUvKyltGtrXnz9sB2lTWj3uNOJhPhnUDCczwGDRRkJCNyITmrgnL6r1x5O05k38Pl8qxoxIXgw+huf81Zm9a+UzVYwlEPpMdcihyV2mmlow7xpOkhCMKJuY=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="akla" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0879" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2024" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="akla" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_green" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="CNC_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 01-10-26 11:06:37" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="6d98e340f89e4c6b93358e963700aa0f" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0879" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="RD" name="NatureAff"/>
    <meta content="RD" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId25" style="first"/>
      <div id="rId21" style="even">Ratkaisuehdotus – Laila Medina – Asia C-879/24</div>
      <div id="rId22" style="default">komissio v. Tanska (Sisävesiliikenne)</div>
    </div>
    <p class="C36Centre" id="para-1" title="page-1">
      JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-2" title="page-1">
      LAILA MEDINA
    </p>
    <p class="C36Centre" id="para-3" title="page-1">
      16 päivänä huhtikuuta 2026  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">1</a>
</span>)
      
    </p>
    <p class="C38Centregrasgrandespacement" id="para-4" title="page-1">
      Asia C‑879/24
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-5" title="page-1">
      Euroopan komissio
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-6" title="page-1">
      vastaan
    </p>
    <p class="C37Centregras" id="para-7" title="page-1">
      Tanskan kuningaskunta
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-8" title="page-1">
      Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Yhteisten puitteiden vahvistaminen ammattipätevyyksien vähimmäistason tunnustamiseksi sisävesiliikenteen alalla – Direktiivi (EU) 2017/2397 ja direktiivi (EU) 2021/1233 – 39 artiklan 3 ja 4 kohta – Velvollisuus saattaa voimaan näiden direktiivien noudattamisen edellyttämät toimenpiteet – Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevien toimenpiteiden toteuttamatta ja/tai ilmoittamatta jättäminen – SEUT 260 artiklan 3 kohta – Vaatimus kiinteämääräisen hyvityksen ja päiväkohtaisen uhkasakon määräämisestä
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-9" title="page-2">
      
        <br/>
      
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">I </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Johdanto</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan komissio vaatii kanteessaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Tanskan kuningaskunta ei ole noudattanut i) ammattipätevyyksien tunnustamisesta sisävesiliikenteen alalla sekä neuvoston direktiivien 91/672/ETY ja 96/50/EY kumoamisesta 12.12.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/2397 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-2" href="#t-2">2</a>
</span>) 39 artiklan 3 kohdan ja ii) direktiivin (EU) 2017/2397 muuttamisesta kolmannen maan todistusten tunnustamista koskevien siirtymätoimenpiteiden osalta 14.7.2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/1233 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-3" href="#t-3">3</a>
</span>) 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kaikkia näiden säännösten edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, tai joka tapauksessa, koska se ei ole ilmoittanut niistä komissiolle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio vaatii lisäksi, että unionin tuomioistuin velvoittaa Tanskan kuningaskunnan maksamaan kiinteämääräisen hyvityksen ja päiväkohtaisen uhkasakon tuomion julistamispäivästä alkaen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävään jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan kanteeseen liittyy kaksi pääasiallista näkökohtaa. Ensimmäinen niistä koskee sen direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohtaan sisältyvän edellytyksen tulkintaa, jonka mukaan sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista jäsenvaltion alueella ja jonka perusteella jäsenvaltio vapautetaan kokonaan velvollisuudesta saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen näkökohta on prosessuaalinen ja koskee SEUT 260 artiklan 3 kohdan tulkintaa. Kyseisessä Lissabonin sopimuksella käyttöön otetussa määräyksessä määrätään mekanismista, jossa komissio voi vaatia unionin tuomioistuinta määräämään jäsenvaltiolle taloudellisen seuraamuksen sen jälkeen, kun SEUT 258 artiklan nojalla on todettu, että asianomainen jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteistä, joilla lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden tutkia SEUT 260 artiklan 3 kohdassa määrätyn menettelyn sovellettavuutta tilanteessa, jossa unionin lainsäätäjä on omaksunut kohdennetun toimintatavan, joka koskee saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja jossa asianomainen jäsenvaltio vetoaa kyseisen direktiivin tiettyyn säännökseen, jossa jäsenvaltio vapautetaan velvollisuudesta saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, kun tietyt edellytykset täyttyvät. Jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa esittämistäni syistä katson, ettei SEUT 260 artiklan 3 kohtaa voida soveltaa, jos osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuuden olemassaolo kokonaisuudessaan edellyttää unionin tuomioistuimen tulkintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">II </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiaa koskevat oikeussäännöt</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 2017/2397</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 3 kohdan sanamuoto on seuraava:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-19" title="page-4">
      ”Rajoittamatta 39 artiklan 3 kohdan soveltamista tätä direktiiviä ei myöskään sovelleta henkilöihin, jotka liikennöivät jäsenvaltioissa, joissa ei ole toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon yhteydessä olevia sisävesiväyliä, ja jotka liikennöivät yksinomaan
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-20" title="page-4">
      a) lyhyillä, paikallista etua palvelevilla matkoilla, joilla etäisyys lähtöpaikasta ei millään hetkellä ylitä 10 kilometriä; tai
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-21" title="page-4">
      b) kausiluonteisesti.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 39 artiklassa, jonka otsikko on ”Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä”, säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-23" title="page-4">
      ”1. Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2022. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-24" title="page-4">
      – –
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-25" title="page-4">
      3. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio, jossa kaikille henkilöille on myönnetty 2 artiklan 3 kohdan mukainen vapautus, velvoitetaan saattamaan voimaan ainoastaan ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen noudattamisen varmistamiseksi seuraavilta osin: 10 artikla pätevyyskirjojen tunnustamisen ja meripalvelukirjan osalta, 38 artikla voimassa olevien todistusten tunnustamisen osalta sekä 15 artikla. Tällaisen jäsenvaltion on saatettava kyseiset toimenpiteet voimaan viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2022.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-26" title="page-4">
      Tällainen jäsenvaltio ei saa myöntää unionin pätevyyskirjoja tai hyväksyä koulutusohjelmia tai simulaattoreita ennen kuin se on saattanut tämän direktiivin jäljellä olevat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pannut ne täytäntöön sekä ilmoittanut komissiolle toimineensa näin.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-27" title="page-4">
      4. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio ei ole velvollinen saattamaan tätä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, jos sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista sen alueella.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-28" title="page-5">
      Tällainen jäsenvaltio ei saa myöntää unionin pätevyyskirjoja tai hyväksyä koulutusohjelmia tai simulaattoreita ennen kuin se on saattanut tämän direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pannut ne täytäntöön sekä ilmoittanut komissiolle toimineensa näin.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivi 2021/1233</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivillä 2021/1233 muutettiin direktiiviä 2017/2397 kolmannen maan todistusten tunnustamista koskevien siirtymätoimenpiteiden osalta. Direktiivin 2021/1233 1 artiklalla muutettiin erityisesti direktiivin 2017/2397 10 artiklan 3 kohtaa ja lisättiin viimeksi mainitun direktiivin 38 artiklaan seitsemäs kohta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2021/1233 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-32" title="page-5">
      ”1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2022. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-33" title="page-5">
      Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-34" title="page-5">
      Direktiivin (EU) 2017/2397 39 artiklan 4 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan soveltuvin osin tähän artiklaan.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">III </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja menettely unionin tuomioistuimessa </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio lähetti 24.3.2022 Tanskan kuningaskunnalle virallisen huomautuksen, jonka mukaan Tanskan kuningaskunta ei ollut ilmoittanut sille toimenpiteistä, joita oli toteutettu direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdassa ja direktiivin 2021/1233 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, tätä varten asetetussa määräajassa, joka oli päättynyt 17.1.2022.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta totesi 25.5.2022 päivätyssä vastauksessaan, ettei se ollut velvollinen saattamaan näitä kahta direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Se vetosi tältä osin direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohtaan, jossa se oman näkemyksensä mukaan vapautettiin velvollisuudesta saattaa nämä kaksi direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio piti Tanskan kuningaskunnan vastausta epätyydyttävänä ja tapasi Tanskan viranomaisia useita kertoja. Nämä tapaamiset eivät kuitenkaan johtaneet minkään täytäntöönpanotoimenpiteiden ilmoittamiseen komissiolle. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio osoitti 28.9.2023 Tanskan kuningaskunnalle perustellut lausunnot, joista ilmeni, ettei Tanskan kuningaskunta ollut toteuttanut direktiivien 2017/2397 ja 2021/1233 täysimääräisen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen edellyttämiä toimenpiteitä, ja kehotti Tanskan kuningaskuntaa noudattamaan näiden direktiivien mukaisia velvollisuuksiaan kahden kuukauden kuluessa näiden perusteltujen lausuntojen tiedoksi antamisesta. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta vastasi komission perusteltuihin lausuntoihin 28.11.2023. Vastauksessaan Tanskan kuningaskunta toisti pitkälti viralliseen huomautukseen antamansa vastauksen ja piti kiinni siitä, että se oli vapautettu velvollisuudesta saattaa direktiivi 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöään direktiivin 39 artiklan 4 kohdan nojalla ja ettei sillä ollut siis myöskään velvollisuutta saattaa kyseistä direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Se väitti jälleen, ettei Tanskassa ole sisävesiväyliä. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Katsottuaan, että Tanskan kuningaskunta ei ollut saattanut direktiiviä 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöään sen 39 artiklan 3 kohdassa säädetyllä rajoitetulla tavalla, että se ei ollut saattanut direktiiviä 2021/1233 osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että se ei ollut ilmoittanut asiaa koskevista kansallisista toimenpiteistä, komissio nosti nyt käsiteltävän kanteen. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">IV </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 1 artiklan mukaan kyseisessä direktiivissä säädetään ehdoista ja menettelyistä, jotka koskevat unionin sisävesiväylillä liikennöivien kulkuneuvojen toimintaan osallistuvien henkilöiden pätevyyden varmentamista ja tällaisten pätevyyksien tunnustamista jäsenvaltioissa. Ottamalla käyttöön unionin pätevyyskirjat ja ammatillisen pätevyyden varmentaminen kyseisellä direktiivillä pyritään, kuten sen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, helpottamaan liikkuvuutta, takaamaan vesiliikenteen turvallisuus sekä varmistamaan ihmishenkien ja ympäristön suojeleminen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-4" href="#t-4">4</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen mukaan kyseisessä direktiivissä säädetään kuitenkin tietyistä poikkeuksista direktiivin täysimääräiseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joissa kansalliset sisävesiväylät eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion navigointikelpoiseen sisävesiväylään, kustannusten vähentämiseksi. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan poikkeuksia myönnetään niille jäsenvaltioille, joissa sisävesiliikenne on satunnaista toimintaa, joka palvelee vain paikallisia tai kausiluonteisia etuja vesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä muihin jäsenvaltioihin. Vaikka ammattitodistusten tunnustamisen periaatetta olisi kyseisen direktiivin mukaisesti noudatettava myös näissä jäsenvaltioissa, hallinnollisen rasituksen olisi oltava oikeasuhteinen. Kyseisen perustelukappaleen mukaan sen vuoksi on perusteltua antaa asianomaisten jäsenvaltioiden saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöään vain ne vähimmäissäännökset, jotka ovat tarpeen ammattitodistusten tunnustamiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi kyseisen direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ilmenee, että tietyissä jäsenvaltioissa, joissa sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista, niiden edellyttäminen saattamaan kyseinen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä aiheuttaisi niille kohtuutonta hallinnollista taakkaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikki nämä näkökohdat heijastuvat direktiivin 2017/2397 39 artiklassa säädetyssä kohdennetussa toimintatavassa, joka koskee saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-5" href="#t-5">5</a>
</span>) Lyhyesti sanottuna kyseisessä artiklassa luokitellaan jäsenvaltiot kolmeen ryhmään: niihin, joiden on saatettava direktiivi täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään (39 artiklan 1 kohta), niihin, joiden on saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään rajoitetusti ja vähimmäistasoa vastaavasti (39 artiklan 2 ja 3 kohta), ja niihin, joilla ei ole velvollisuutta saattaa sitä osaksi kansallista lainsäädäntöään (39 artiklan 4 kohta). Poikkeukset täysimääräiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen perustuvat lähinnä sellaisten sisävesiväylien puuttumiseen, jotka ovat yhteydessä toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon (39 artiklan 2 ja 3 kohta), ja siihen, ettei sisävesiliikenne ole teknisesti mahdollista (39 artiklan 4 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tarkemmin ottaen direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdassa säädetään hyvin rajoitetusta (tai vähimmäistason) velvollisuudesta saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ainoastaan kolme säännöstä, nimittäin 10, 38 ja 15 artikla. Tätä poikkeusta täysimääräiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen sovelletaan niihin jäsenvaltioihin, joissa kaikki henkilöt on vapautettu mainitun direktiivin 2 artiklan 3 kohdan nojalla. Vapautus kattaa henkilöt, jotka liikennöivät jäsenvaltioissa, joissa ei ole toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon yhteydessä olevia sisävesiväyliä, ja jotka liikennöivät yksinomaan lyhyillä, paikallista etua palvelevilla matkoilla (joilla etäisyys lähtöpaikasta ei millään hetkellä ylitä 10:tä kilometriä) tai kausiluonteisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdassa säädetään osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevasta täydellisestä vapautuksesta, ja sitä sovelletaan jäsenvaltioon niin kauan kuin sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista sen alueella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivillä 2021/1233 muutettiin direktiiviä 2017/2397 kolmannen maan todistusten tunnustamista koskevien siirtymätoimenpiteiden osalta. Kyseinen muutos koskee tarkemmin sanoen direktiivin 2017/2397 10 artiklan 3 kohtaa ja 38 artiklaa (molemmat säännökset ovat vähimmäistason osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuuden kohteena direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti). Direktiivin 2021/1233 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan soveltuvin osin direktiiviin 2021/1233.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden selitysten jälkeen tutkin ensin, onko Tanskan kuningaskunta jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan SEUT 258 artiklan perusteella, ja sen jälkeen SEUT 260 artiklan 3 kohdan sovellettavuutta käsiteltävän asian olosuhteisiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">A </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 258 artiklaan perustuva rikkominen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio huomauttaa, että Tanskan kuningaskunta on yksi jäsenvaltioista, joiden on saatettava direktiivi 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöään rajoitetusti sen 39 artiklan 3 kohdan perusteella. Tanskan kuningaskunnan on myös saatettava direktiivi 2021/1233 osaksi kansallista lainsäädäntöään direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Käsiteltävänä olevassa asiassa Tanskan kuningaskunta ei ole ilmoittanut mistään näiden kahden direktiivin kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan ainoastaan Kyproksen tasavalta ja Maltan tasavalta, joiden alueella ei ole sisävesiväyliä, joilla sisävesiliikenne on mahdollista, on vapautettu direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan mukaisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevasta velvollisuudesta, toisin kuin Tanskan kuningaskunta väittää. Vaikka Tanskassa ei ole toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon yhteydessä olevia sisävesiväyliä, sisävesiliikenne on mahdollista Tanskassa, ja sitä tosiasiassa myös harjoitetaan esimerkiksi Ålborgin satamassa, Gudenå-joella, Odense-joella ja Kööpenhaminan satamassa. Ålborgin satama kuvaa itseään ”sisävesisatamaksi”, kun taas Odensen satamaa kuvataan ”kanavasatamaksi”. Gudenå-joella pääasiallinen toiminnanharjoittaja tekee kausiluonteisia risteilyjä. Kööpenhaminan satamassa yksi toiminnanharjoittaja tarjoaa veneristeilyjä kanavissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että kun otetaan huomioon, että direktiivin 2017/2397 2 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät tiettyjen Tanskan satamien, kanavien ja vesiväylien osalta, asianomaisen jäsenvaltion on näin ollen saatettava nämä kaksi direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään rajoitetusti direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen toimielin toteaa lisäksi, että Tanskan kuningaskunnan viittaus muihin asiakirjoihin tai säädöksiin, joiden mukaan Tanskan alueella ei ole sisävesiväyliä, kuten Euroopan laajuista liikenneverkkoa (TEN‑T) koskevaan vuoden 1996 karttaan (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-6" href="#t-6">6</a>
</span>) tai direktiiviin (EU) 2016/1629, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-7" href="#t-7">7</a>
</span>) ei ole merkityksellinen käsiteltävän asian kannalta. TEN‑T-kartasta ilmenee pelkästään, etteivät Tanskan satamat kuulu Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon. Direktiivin 2016/1629 soveltamisala eroaa direktiivin 2017/2397 soveltamisalasta. Direktiivi 2016/1629 koskee sisävesialusten teknisiä vaatimuksia, kun taas direktiivi 2017/2397 koskee ammattipätevyyksiä sisävesiliikenteen alalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio muistuttaa joka tapauksessa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että jossakin tietyssä jäsenvaltiossa ei harjoiteta tiettyä, direktiivissä mainittua toimintaa, ei vapauta tätä jäsenvaltiota velvollisuudesta antaa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä kaikkien tämän direktiivin säännösten riittävän täytäntöönpanon varmistamiseksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-8" href="#t-8">8</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta toteaa puolustuksekseen ensinnäkin, että riita-asia koskee direktiivien 2017/2397 ja 2021/1233 soveltamisalan määrittämistä. Tanskan kuningaskunta ja komissio ovat perustavasti eri mieltä siitä, onko sisävesiliikenne ”teknisesti mahdollista” Tanskassa direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kyse ei näin ollen ole siitä, toteuttiko Tanskan kuningaskunta oikea-aikaisesti toimenpiteitä saattaakseen nämä kaksi direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja ilmoittiko se niistä komissiolle, vaan pikemminkin siitä, onko se velvollinen saattamaan nämä kaksi direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tämä selvennys on olennainen, kun otetaan huomioon komission SEUT 260 artiklan 3 kohdan, jonka soveltamisedellytykset eivät täyty, nojalla esittämät vaatimukset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseinen jäsenvaltio huomauttaa ensinnäkin, että on komission tehtävä osoittaa, että sisävesiliikenne on teknisesti mahdollista sen alueella, mitä se ei ole tehnyt.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi Tanskan kuningaskunta väittää direktiivin 2017/2397 lainsäädäntöhistoriasta ilmenevän, että Tanska, Kypros ja Malta jätettiin nimenomaisesti sen soveltamisalan ulkopuolelle vielä lähes kolme viikkoa ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston lopullisen yhteisymmärryksen löytymistä, mikä vahvistaa Tanskan kuningaskunnan näkemyksen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi Tanskan kuningaskunta väittää, että direktiivien 2017/2397 ja 2021/1233 soveltamisalaa olisi tarkasteltava yhdessä direktiivin 2016/1629 soveltamisalan kanssa. Viimeksi mainitun direktiivin liitteessä I olevassa luettelossa unionin sisävesiväylistä ei mainita lainkaan Tanskan sisävesiväyliä. Lisäksi direktiivin 2016/1629 40 artiklassa jätetään Tanska kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljänneksi Tanskan kuningaskunta huomauttaa, että muut oikeudelliset välineet, kuten asetuksen (EU) 2024/1679 (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-9" href="#t-9">9</a>
</span>) liitteessä I oleva kartta jäsenvaltioiden ydinverkon sisävesiväylistä ja satamista tai kansainvälisesti merkittävistä tärkeimmistä sisävesiväylistä tehdystä eurooppalaisesta sopimuksesta (AGN) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-10" href="#t-10">10</a>
</span>) ilmenevä Euroopan vesiväylien ja satamien kartta, vahvistavat sen, ettei Tanskan alueella ole sisävesiväyliä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Viidenneksi Tanskan kuningaskunta väittää, että tietyt komission mainitsemat satamat tai kanavat ovat yhteydessä mereen eikä niitä voida siten määritellä sisävesiväyliksi, kun otetaan huomioon direktiivin 2017/2397 3 artiklan 1 alakohtaan sisältyvä sisävesiväylän määritelmä. Tämä koskee Limvuonoa (Ålborgin satama), Odensen vuonoa (Odensen satama) ja Kööpenhaminan kanavia (Kööpenhaminan satama). Muita järviä tai jokia, kuten Silkeborgissa sijaitsevia järviä, Gudenå-jokea ja Odense-jokea, käytetään vapaa-ajan veneilyyn ja pienillä aluksilla liikkumiseen, toisin kuin suuret joki- ja kanavaverkostot, joita direktiivillä 2017/2397 pyritään ensisijaisesti sääntelemään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta väittää lisäksi, että voimassa olevalla kansallisella lainsäädännöllä varmistetaan henkilöiden, joilla on sisävesiliikenteen pätevyyskirja, ammattipätevyyksien tunnustaminen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää vastauksessaan osoittaneensa riittävin todistein, että Tanskan kuningaskunnalla on rajoitettu velvollisuus saattaa direktiivi 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöään sen 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kun otetaan huomioon esitetyt todisteet, jotka koskevat kausiluonteista liikennöintiä tai liikennöintiä rajatulla maantieteellisellä alueella, kun etäisyys lähtöpaikasta ei ylitä 10:tä kilometriä. Koska Tanskan kuningaskunta vetoaa direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdassa säädettyyn poikkeukseen, sillä on todistustaakka sen osoittamisesta, että se täyttää kyseisessä vapautuksessa säädetyt tiukat edellytykset, mitä se ei komission mukaan ole tehnyt.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 lainsäädäntöhistoriasta komissio toteaa, että parlamentti ja neuvosto eivät todenneet selvästi, että Tanskan kuningaskuntaa, Kyproksen tasavaltaa ja Maltan tasavaltaa olisi pidettävä jäsenvaltioina, jotka on vapautettu kyseisen direktiivin soveltamisesta. Lopullisessa hyväksytyssä tekstissä näitä jäsenvaltioita ei mainita 39 artiklassa, mikä mahdollistaa sen tulkitsemisen, mikä on teknisesti mahdollista kussakin näistä jäsenvaltioista. Kyseinen direktiivi on lisäksi sen 41 artiklan mukaan osoitettu kaikille jäsenvaltioille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan Tanskan kuningaskunnan argumentti, joka perustuu sen jättämiseen direktiivin 2016/1629 soveltamisalan ulkopuolelle, olisi hylättävä. Tanskan kuningaskunnalle kyseisessä direktiivissä myönnetty vapautus ei koske automaattisesti direktiiviä 2017/2397, jonka soveltamisala on erilainen, näiden kahden säädöksen välisestä synergiasta huolimatta. Lisäksi direktiivin 2016/1629 johdanto-osan 27 perustelukappaleesta, kuten ei myöskään muista lainsäädäntövälineistä, joihin Tanskan kuningaskunta on vedonnut, ei voida päätellä, ettei kyseisessä jäsenvaltiossa ole sisävesiväyliä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sama pätee argumentteihin, joita Tanskan kuningaskunta esitti riitauttaakseen komission esimerkkeinä mainitsemien satamien, vesiväylien ja järvien luokittelun sisävesiväyliksi. Sillä, että nämä vesiväylät ovat yhteydessä mereen, meriolosuhteiden vaikutuksella tai sillä, että ne eivät ole osa suurta jokiverkostoa, ei ole vaikutusta siihen, että kutakin niistä pidetään direktiivin 2017/2397 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna sisävesiväylänä. Komissio myös huomauttaa, että Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (jäljempänä UNCLOS) (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-11" href="#t-11">11</a>
</span>) 50 artiklan, joka koskee sisäisten aluevesien rajan määräämistä, mukaisesti jokisuita, lahtia ja satamia pidetään ”sisäisinä aluevesinä”, joka on eri käsite kuin ”aluemeri”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta katsoo vastauksessaan ensinnäkin, että direktiivissä 2016/1629 säädetyillä poikkeuksilla olisi oltava vaikutus direktiivissä 2017/2397 säädettyjen poikkeusten soveltamiseen. Molemmilla direktiiveillä säännellään samaa merialuetta. Sisävesiväylien käsitettä olisi näin ollen tulkittava samalla tavalla, jotta vältetään eroavuudet sen tulkinnassa. Toiseksi se toistaa, että komission mainitsemat esimerkit sisävesiväylistä eivät riitä osoittamaan, että Tanskassa on tällaisia vesiväyliä. Kööpenhaminan, Ålborgin ja Odensen satamat (jotka komissio mainitsi esimerkkeinä) koskevat kaikki vesiväyliä, jotka ovat yhteydessä mereen ja joihin meriolosuhteet, kuten vuorovesivaihtelu ja meriveden vaikutus, näin ollen vaikuttavat. UNCLOSin 50 artiklassa määrätty sisäisten aluevesien rajan määrääminen ei muuta tätä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-12" href="#t-12">12</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten Tanskan kuningaskunnan tässä menettelyssä esittämistä vastineesta ja vastauksesta ilmenee, 28.9.2023 päivätyissä perustelluissa lausunnoissa asetetun määräajan päättyessä Tanskan kuningaskunta ei ollut antanut direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdassa ja direktiivin 2021/1233 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn, osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan rajoitetun velvollisuuden noudattamisen mukaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä eikä näin ollen ollut myöskään toimittanut näitä säännöksiä komissiolle kyseisen määräajan päättyessä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-13" href="#t-13">13</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunnan mukaan velvollisuutta saattaa nämä säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole jätetty noudattamatta, koska kyseisessä jäsenvaltiossa sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista, minkä vuoksi sovelletaan direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdassa säädettyä vapautusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen määrittämiseksi, voiko Tanskan kuningaskunta vedota direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdassa säädettyyn vapautukseen, on ensinnäkin tarpeen määrittää kyseisen vapautuksen soveltamisala.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sisävesiväylän käsite määritellään direktiivin 2017/2397 3 artiklan 1 alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”muuta vesiväylää kuin merta, joka on avoin liikennöitäväksi 2 artiklassa tarkoitetulla kulkuneuvolla”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sisävesiliikenteen teknisen mahdollisuuden käsitettä ei määritellä direktiivissä 2017/2397. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-14" href="#t-14">14</a>
</span>) Myös tällaisen säännöksen syntyhistoriasta voi ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-15" href="#t-15">15</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun tarkastellaan 39 artiklan 4 kohdan sanamuotoa, käsite ”teknisesti mahdollinen” sisävesiliikenne koskee sisävesiväyliä. Liikennöinnin teknisen mahdollisuuden määräävät maantieteelliset olosuhteet ja tekniset vaatimukset (kuten vesiväylien syvyys ja alusten syväys), jotka mahdollistavat turvallisen liikennöinnin. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-16" href="#t-16">16</a>
</span>) Näin ollen voidaan katsoa, ettei sisävesiliikenne ole teknisesti mahdollista joko silloin, kun sisävesiväyliä ei ole jäsenvaltiossa, tai silloin, kun ne eivät sovellu liikennöintiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Teknisesti mahdollisen sisävesiliikenteen käsitteen asiayhteydestä voidaan todeta, että tämä käsite kuuluu poikkeukseen velvollisuudesta saattaa direktiivi 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöä. Poikkeuksena yleisestä tulkintasäännöstä sitä on tulkittava suppeasti. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä jo todettiin, direktiivillä 2017/2397 otetaan käyttöön kohdennettu toimintatapa, joka koskee osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista ja joka perustuu jäsenvaltioiden maantieteellisiin ominaispiirteisiin, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-17" href="#t-17">17</a>
</span>) jotta voidaan ottaa huomioon sekä niiden jäsenvaltioiden tilanne, joissa ei harjoiteta rajat ylittävää toimintaa tai joissa sisävesiliikenne on satunnaista toimintaa, joka palvelee vain paikallisia tai kausiluonteisia etuja, että niiden jäsenvaltioiden tilanne, joissa sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 johdanto-osan 15 perustelukappaleen mukaan jäsenvaltioissa, joissa sisävesiliikenne on satunnaista toimintaa, joka palvelee vain paikallisia tai kausiluonteisia etuja vesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä muihin jäsenvaltioihin, osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevaa velvollisuutta on rajoitettu sen varmistamiseksi, että hallinnollinen rasitus on oikeasuhteinen. Johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan jäsenvaltioille, joissa sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista, ei pitäisi aiheutua kohtuutonta hallinnollista taakkaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asiayhteydestä, johon direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohta kuuluu, ilmenee, että se seikka, että jäsenvaltion sisävesiväylät eivät ole yhteydessä muihin jäsenvaltioihin tai ettei sisävesiväyliä ole, ei riitä vapauttamaan jäsenvaltiota kokonaan osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisesta. Samanaikaisesti se, että jäsenvaltiossa harjoitetaan sisävesiliikennettä edes jossain määrin, riittää siihen, että kyseinen jäsenvaltio kuuluu direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan mukaisen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan vähimmäisvelvollisuuden piiriin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun tarkastellaan käsitteen ”teknisesti mahdollista” tavoitetta ja sen säännöstön päämäärää, jonka osa se on, on muistutettava, että direktiivillä 2017/2397 pyritään yhdenmukaistamaan miehistön jäsenten ammattipätevyydet sisävesiliikenteen alalla liikkuvuuden helpottamiseksi, vesiliikenteen turvallisuuden takaamiseksi sekä ihmishenkien ja ympäristön suojelemisen varmistamiseksi. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ilmenee, että osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan vapautuksen, jota sovelletaan jäsenvaltioihin, joissa sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista, tavoitteena on välttää näille jäsenvaltioille aiheutuva kohtuuton hallinnollinen taakka. Tämä hallinnollisen taakan vähentämistä koskeva tavoite otetaan myös huomioon niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa sisävesiliikenne on satunnaista toimintaa, joka palvelee vain paikallisia tai kausiluonteisia etuja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että poikkeuksilla velvollisuudesta saattaa direktiivi 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöä pyritään vähentämään hallinnollista taakkaa. Jotta hallinnollisen taakan vähentämistä koskeva tavoite on etusijalla täysimääräistä osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevaan tavoitteeseen – joka on asetettu liikkuvuuden helpottamiseksi, vesiliikenteen turvallisuuden takaamiseksi sekä ihmishenkien ja ympäristön suojelemisen varmistamiseksi – nähden, jäsenvaltion on voitava osoittaa, ettei sisävesiliikenne ole teknisesti lainkaan mahdollista. Jos tällaista toimintaa harjoitetaan edes jossain määrin (tai tällainen toiminta on teknisesti mahdollista), syntyy vähimmäistason velvollisuus saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, eikä täyttä poikkeusta sovelleta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 lainsäädäntöhistoriasta käy ilmi, että osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevasta velvollisuudesta keskusteltiin ennen direktiivin lopullista hyväksymistä. Komission direktiiviehdotukseen sisältyi ainoastaan yleinen velvollisuus saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-18" href="#t-18">18</a>
</span>) Parlamentin, neuvoston ja komission 7.6.2017 pidetyssä toimielinten välisessä kolmikantakokouksessa (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-19" href="#t-19">19</a>
</span>) parlamentti ehdotti nimenomaista vapautusta kyseisestä velvollisuudesta Tanskan kuningaskunnan, Kyproksen tasavallan ja Maltan tasavallan osalta ”niin kauan kuin sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista niiden alueella”. Hyväksytyssä lopullisessa tekstissä ei kuitenkaan mainittu nimeltä näitä kolmea jäsenvaltiota. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska sitä ei mainita nimeltä, Tanskan kuningaskunnan väitteestä poiketen ei ole todisteita siitä, ettei sisävesiliikenne ole teknisesti mahdollista kyseisessä jäsenvaltiossa. Se pikemminkin osoittaa, ettei unionin lainsäätäjä tehnyt päätelmää tästä asiasta ja, kuten komissio väittää, että se jätti sen, mikä on teknisesti mahdollista, tulkinnan varaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävässä asiassa komissio väittää, että sisävesiliikenne on mahdollista ja että sitä tosiasiallisesti harjoitetaan esimerkiksi Ålborgin satamassa, Gudenå- ja Odense-joilla ja Kööpenhaminan satamassa. Komissio viittaa erityisesti Gudenå- ja Odense-jokiin ja toteaa, että niillä tehdään kausiluonteisesti risteilyjä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta ei kiistä toiminnan harjoittamista näillä vesiväylillä mutta kiistää niiden luokittelun sisävesiväyliksi. Se toteaa, että Ålborgin satama, Odense-joki ja Kööpenhaminan satama ovat yhteydessä mereen ja että niissä vallitsevat meriolosuhteet, kuten vuorovesivaihtelu ja meriveden vaikutus. Niitä ei näin ollen voida luokitella sisävesiväyliksi, koska sisävesiväylän käsite määritellään direktiivin 2017/2397 3 artiklan 1 alakohdassa muuksi vesiväyläksi kuin mereksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">En yhdy Tanskan kuningaskunnan direktiivin 2017/2397 nojalla esittämään sisävesiväylän tulkintaan. On huomautettava, että kyseisen direktiivin tarkoituksiin sisävesiväylän määritelmä on erityisen laaja. Käsite ”muu vesiväylä kuin meri” ei estä mereen yhteydessä olevan tai virtaavan vesiväylän luokittelemista kyseisessä direktiivissä tarkoitetuksi sisävesiväyläksi edellyttäen, että kyseisellä vesiväylällä voidaan liikennöidä saman direktiivin 2 artiklassa tarkoitetuilla kulkuneuvoilla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan tämä tulkinta saa tukea UNCLOSista. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että tällaista tulkintaa tukee UNCLOSissa tehty sisäisten aluevesien rajaaminen aluemerestä, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-20" href="#t-20">20</a>
</span>) on huomautettava, että direktiivin 2017/2397 3 artiklan 1 alakohdassa vahvistetaan sisävesiväylän itsenäinen määritelmä kyseisen direktiivin tarkoituksiin. Tämän määritelmän perusteella voidaan omaksua tulkinta, jonka mukaan mereen yhteydessä oleva vesiväylä kuuluu kyseisessä direktiivissä tarkoitetun sisävesiväylän soveltamisalaan. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-21" href="#t-21">21</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta totesi, että muilla esimerkeillä, kuten Silkeborgissa sijaitsevilla järvillä, Gudenå-joella tai Odense-joella, ei voida liikennöidä direktiivin 2017/2397 2 artiklassa tarkoitettujen kaltaisilla aluksilla. Näitä järviä ja jokia käytetään pienveneillä liikkumiseen ja kausiluonteiseen liikennöintiin, eivätkä ne ole yhteydessä toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon, mikä erottaa ne suurista joki- ja kanavaverkostoista, joita kyseisellä direktiivillä pyritään ensisijaisesti sääntelemään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan se, että jossakin tietyssä jäsenvaltiossa ei harjoiteta tiettyä direktiivissä mainittua toimintaa, ei vapauta tätä jäsenvaltiota velvollisuudesta antaa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä kaikkien tämän direktiivin säännösten riittävän täytäntöönpanon varmistamiseksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-22" href="#t-22">22</a>
</span>) Ainoastaan silloin, kun täytäntöönpano olisi maantieteellisistä syistä vailla merkitystä, tätä velvollisuutta ei ole. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-23" href="#t-23">23</a>
</span>) Näin ei kuitenkaan ole Tanskan kuningaskunnan tapauksessa. Direktiivin 2017/2397 sovellettavuus ei edellytä, että jäsenvaltioissa on ”suuria joki- ja kanavaverkostoja”. Tämä on käsite, jota ei itse asiassa käytetä kyseisessä direktiivissä. Rajat ylittävän toiminnan puuttuminen ja sisävesiliikenteen satunnainen luonne eivät tarkoita sitä, että sisävesiliikenne on teknisesti mahdotonta, mikä on ainoa syy jäsenvaltion vapauttamiseen kyseisen direktiivin 39 artiklan 4 kohdan mukaisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohtaan sisältyy sen sijaan erityissäännös niille jäsenvaltioille, joissa ei ole toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon yhteydessä olevia sisävesiväyliä ja joissa liikennöinti on ainoastaan kausiluonteista. Tanskan kuningaskunnan esittämät esimerkit vesiväylistä eivät riitä osoittamaan, että direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi maantieteellisistä syistä vailla merkitystä tai että sisävesiliikenne ei ”ole teknisesti mahdollista”. Ne pikemminkin osoittavat, että sisävesiliikenne on satunnaista toimintaa, mikä oikeuttaa kyseisen direktiivin 39 artiklan 3 kohdan mukaisen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan vähimmäistason velvollisuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta myös väittää, että kyseisen jäsenvaltion vapauttaminen velvollisuudesta saattaa direktiivi 2013/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöä voidaan johtaa siitä, että sama jäsenvaltio on vapautettu direktiivin 2016/1629 saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivissä 2016/1629 määritetään sisävesialusten tekniset vaatimukset. Sen liitteessä I on luettelo unionin sisävesiväylistä jaoteltuna maantieteellisesti vyöhykkeisiin 1, 2 ja 3. Kyseisessä luettelossa ei mainita Tanskan sisävesiväyliä. Lisäksi direktiivin 2016/1629 40 artiklassa jätetään nimenomaisesti useat jäsenvaltiot, Tanskan kuningaskunta mukaan luettuna, osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuuden ulkopuolelle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän ulkopuolelle jättämisen perustelut esitetään direktiivin 2016/1629 johdanto-osan 27 perustelukappaleessa. Sen mukaan ”Tanskassa, Virossa, Irlannissa, Kreikassa, Espanjassa, Kyproksessa, Latviassa, Maltassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Suomessa ei ole sisävesiväyliä tai sisävesiliikennettä ei käytetä merkittävässä määrin”. Olisi näin ollen ”suhteeton ja tarpeeton velvoite”, että kyseisten jäsenvaltioiden olisi saatettava tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pantava se täytäntöön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Myönnän, että direktiivien 2016/1629 ja 2017/2397 soveltamisalassa ja määritelmissä on samankaltaisuuksia. Direktiiviin 2016/1629 sisältyy lisäksi unionin sisävesiväylien luokittelu, jossa ei mainita Tanskaa. Voitaisiin väittää, että koska sisävesiväyliä ei luokitella direktiivissä 2017/2397, sen yhteydessä voitaisiin käyttää direktiivissä 2016/1629 tehtyä luokittelua. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivissä 2016/1629 tehdyn sisävesiväylien luokittelun direktiiviin 2017/2397 soveltamisessa ongelmana on kuitenkin se, että kuten direktiivin 2016/1629 4 artiklassa säädetään, tämä luokittelu tehdään ”[kyseisen direktiivin soveltamiseksi]” (eli direktiivin 2016/1629). Vaikka jäsenvaltion maantieteelliset olosuhteet säilyvät samoina, unionin lainsäätäjän näkökohdat, joihin tietyn lainsäädäntövälineen sovellettavuus perustuu, voivat olla erilaisia. Toisin kuin direktiivissä 2016/1629, direktiivissä 2017/2397 unionin lainsäätäjä omaksui osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen kohdennetun toimintatavan, joka perustui näkökohtiin, jotka eroavat niistä, joihin aiempi direktiivi pohjautui.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siitä, ettei Tanskan sisävesiväyliä luokitella direktiivissä 2016/1629, ei näin ollen voida päätellä, ettei Tanskassa ole sisävesiväyliä. Toisin kuin Tanskan kuningaskunta väittää, viimeksi mainitun direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleesta ei voida päätellä muuta. Kyseisessä perustelukappaleessa mainitaan joidenkin jäsenvaltioiden vapauttamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevasta velvollisuudesta kaksi vaihtoehtoista perustetta: niissä ”ei ole sisävesiväyliä tai sisävesiliikennettä ei käytetä merkittävässä määrin”. Kyseinen perustelukappale tukee argumenttia, jonka mukaan joissain jäsenvaltioissa sisävesiliikenne voi olla teknisesti mahdollista mutta sitä ei käytetä merkittävässä määrin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On myös huomautettava, että direktiivin 2016/1629 40 artiklassa, jonka mukaan sitä ei ole osoitettu 11 jäsenvaltiolle, Tanskan kuningaskunta mukaan lukien, vapautetaan nämä jäsenvaltiot velvollisuudesta saattaa kyseinen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tätä vapautusta ei kuitenkaan voida soveltaa automaattisesti direktiiviin 2017/2397, joka on nimenomaisesti osoitettu kaikille jäsenvaltioille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Direktiivin 2017/2397 41 artiklan mukaan kyseinen direktiivi on nimittäin osoitettu jäsenvaltioille poikkeuksetta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi, kuten komissio huomautti, ala, jota näillä kahdella direktiivillä säännellään, on erilainen. Direktiivissä 2016/1629 säädetään sisävesialusten teknisistä vaatimuksista, kun taas direktiivissä 2017/2397 säädetään ehdoista ja menettelyistä, jotka koskevat unionin sisävesiväylillä liikennöivien kulkuneuvojen toimintaan osallistuvien henkilöiden pätevyyden varmentamista ja tällaisten pätevyyksien tunnustamista jäsenvaltioissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden kahden direktiivin erilaiset kohteet osoittavat, että näkökohdat, jotka saivat unionin lainsäätäjän vapauttamaan tietyt jäsenvaltiot velvollisuudesta saattaa teknisiä vaatimuksia koskeva direktiivi 2016/1629 osaksi kansallista lainsäädäntöään, eivät olleet ensisijaisia vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun direktiivin 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuuden kannalta. Unionin lainsäätäjä katsoi, että aluksia koskevien direktiivin 2016/1629 teknisten vaatimusten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi kohtuutonta sellaisille jäsenvaltioille, joissa ”ei ole sisävesiväyliä tai sisävesiliikennettä ei käytetä merkittävässä määrin”, kun taas erilaiset näkökohdat olivat merkityksellisiä direktiivissä 2017/2397, jossa omaksuttiin kohdennettu toimintatapa osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen, säädetyn vastavuoroisen tunnustamisen kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio myöntää, että näiden kahden direktiivin välillä on synergiaa, joka koskee sellaisten jäsenvaltioiden erityistilannetta, joissa sisävesiliikennettä ei käytetä merkittävässä määrin ja joissa ei ole toisiin jäsenvaltioihin yhteydessä olevia sisävesiväyliä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden jäsenvaltioiden erityistilanne on kuitenkin otettu jo huomioon, kun unionin lainsäätäjä on hyväksynyt direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdassa rajoitetun velvollisuuden saattaa kyseinen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lähinnä samoista syistä siitä, ettei Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevissa sisävesiliikenteen kartoissa mainita Tanskaa, ei voida johtaa toisenlaista argumenttia. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-24" href="#t-24">24</a>
</span>) Sillä, että Tanskan vesiväylät eivät ole osa direktiivissä 2024/1679 tarkoitettuja sisävesiliikenteen kattavaa verkkoa ja ydinverkkoa, ei ole merkitystä direktiivin 2017/2397 soveltamisalan kannalta. Kuten edellä jo todettiin, direktiiviin 2017/2397 sisältyy erityissäännös jäsenvaltioille, joissa ei ole toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon yhteydessä olevia sisävesiväyliä ja jotka eivät kuulu ydinverkkoon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että Tanskan kuningaskunnalla on rajoitettu velvollisuus saattaa direktiivi 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöään kyseisen direktiivin 39 artiklan 3 kohdan ja direktiivin 2021/1233 2 artiklan mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta on näin ollen jättänyt noudattamatta näiden säännösten mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut 28.9.2023 päivätyissä perustelluissa lausunnoissa asetetun määräajan päättyessä kaikkia näiden säännösten noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä eikä näin ollen ole toimittanut näitä säännöksiä komissiolle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">B </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättäminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltaminen</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan SEUT 260 artiklan 3 kohdan tarkoitus on kannustaa jäsenvaltioita saattamaan lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä unionin lainsäätäjän asettamien määräaikojen kuluessa ja siten varmistaa unionin lainsäädännön tosiasiallinen tehokkuus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävässä asiassa direktiivi 2017/2397 annettiin tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, ja Tanskan kuningaskunta ei ole noudattanut kyseisen direktiivin 39 artiklan 3 kohdan ja direktiivin 2021/1233 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan antaa ja julkaista viimeistään 17.1.2022 näiden direktiivien noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ja toimittaa nämä säännökset komissiolle viipymättä. SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät näin ollen. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta kiistää vastineessaan SEUT 260 artiklan 3 kohdan sovellettavuuden. Nyt käsiteltävässä kanteessa esille tulevan kysymyksen ytimessä on erimielisyys siitä, onko sisävesiliikenne mahdollista Tanskassa vai ei direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Kyse ei siten ole siitä, onko Tanskan kuningaskunta toteuttanut tarvittavat toimenpiteet näiden direktiivien noudattamiseksi ja onko se ilmoittanut niistä komissiolle, vaan siitä, sovellettiinko näitä direktiivejä Tanskan kuningaskuntaan. Riita-asian kohde huomioon ottaen SEUT 260 artiklan 3 kohtaa ei voida soveltaa nyt käsiteltävään kanteeseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta väittää vakiintuneesta oikeuskäytännöstä (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-25" href="#t-25">25</a>
</span>) ilmenevän, että SEUT 260 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta sellaiseen kanteeseen, joka koskee sitä, onko säädös saatettu virheelliseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, kun kyseinen jäsenvaltio on jo ilmoittanut komissiolle tällaisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisesta. SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan ei näin ollen kuulu kanne, jossa rikkomisen olemassaolo edellyttää direktiivin asian kannalta merkityksellisten säännösten soveltamisalan tulkintaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi Tanskan kuningaskunta ilmoitti komissiolle ennen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiselle asetetun määräajan päättymistä 19.8.2021 päivätyllä kirjeellä, samoin kuin Themis-järjestelmän mukaisilla ilmoituskeinoilla, että se on vapautettu osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisesta direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tanskan kuningaskunta noudatti siten SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaista velvoitettaan ”ilmoittaa toimenpiteistä, joilla – – direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä”. Kyseinen velvollisuus on nimittäin ymmärrettävä sen toimen yhteydessä, joka on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. SEUT 260 artiklan 3 kohdassa ei velvoiteta jäsenvaltioita sellaiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen, jolla ylitetään se, mitä asianomaisessa säädöksessä edellytetään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta esittää lisäksi näkemyksensä tueksi, että direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdasta ei käy täsmällisesti ilmi, mitkä jäsenvaltiot vapautetaan. Komission väite, jonka mukaan ainoastaan Kyproksen tasavalta ja Maltan tasavalta on vapautettu direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, perustuu kyseisen säännöksen tulkintaan. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta väittää lopuksi, että jos SEUT 260 artiklan 3 kohtaa sovellettaisiin käsiteltävässä asiassa, siltä evättäisiin mahdollisuus puolustaa direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdasta tekemäänsä tulkintaa unionin tuomioistuimessa altistumatta taloudellisia seuraamuksia koskevalle riskille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio toteaa vastauksessaan, että Tanskan kuningaskunnan väite, jonka mukaan ongelman ydin käsiteltävässä asiassa on ”sisällöllinen erimielisyys” 39 artiklan 4 kohdan soveltamisalasta, on virheellinen. Unionin tuomioistuimen ei tarvitse arvioida osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevien toimenpiteiden sisältöä, koska näistä toimenpiteistä ei ole ilmoitettu. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio myös kiistää Tanskan kuningaskunnan väitteen siitä, että se on noudattanut ilmoittamisvelvollisuuttaan. Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevista toimenpiteistä ilmoittaminen ei käsitä ”mitä tahansa toimenpidettä”, vaan ilmoitettujen toimenpiteiden on oltava mielekkäitä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-26" href="#t-26">26</a>
</span>) Tanskan kuningaskunnan toimittamat asiakirjat eivät täytä tätä vaatimusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">87.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On muistutettava, että SEUT 260 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että kun komissio saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 258 artiklan nojalla katsoessaan, että asianomainen jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteistä, joilla lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, komissio voi, jos se katsoo tämän aiheelliseksi, ilmoittaa samalla sen olosuhteisiin nähden soveltuvaksi katsomansa kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon määrän, joka tämän jäsenvaltion olisi sen käsityksen mukaan suoritettava. SEUT 260 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin toteaa, ettei velvollisuutta ole täytetty, se voi määrätä asianomaisen jäsenvaltion suorittamaan kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon komission ilmoittaman määrän rajoissa. Suoritus on maksettava tuomioistuimen tuomiossa määrättynä ajankohtana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">88.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin on todennut SEUT 260 artiklan 3 kohdan ulottuvuudesta, että on vahvistettava tämän määräyksen sellainen tulkinta, jonka avulla voidaan samalla yhtäältä taata komissiolle unionin oikeuden tehokkaan soveltamisen turvaamista varten annetut toimintamahdollisuudet ja turvata puolustautumisoikeudet sekä jäsenvaltioilla SEUT 258 artiklan ja SEUT 260 artiklan 2 kohdan yhdessä soveltamisen nojalla oleva prosessuaalinen asema ja jonka nojalla unionin tuomioistuin voi toisaalta hoitaa lainkäyttötehtävänsä, jona on arvioida yhdessä ainoassa menettelyssä sitä, onko asianomainen jäsenvaltio täyttänyt velvollisuuteensa ilmoittaa kyseisen direktiivin täytäntöönpanotoimista, ja mahdollisesti arvioida tässä yhteydessä todetun jäsenyysvelvoitteiden rikkomisen vakavuutta ja määrätä sellainen taloudellinen seuraamus, jota se pitää asian olosuhteisiin nähden soveliaimpana. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-27" href="#t-27">27</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">89.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin on tulkinnut SEUT 260 artiklan 3 kohdassa käytettyä ilmaisua ”velvollisuu[s] ilmoittaa toimenpiteistä, joilla – – direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä” siten, että ilmaisulla tarkoitetaan jäsenvaltioilla olevaa velvollisuutta toimittaa riittävän selvät ja täsmälliset tiedot direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-28" href="#t-28">28</a>
</span>) Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ole tutkia SEUT 260 artiklan 3 kohdan perusteella nostetussa oikeudenkäynnissä sitä, taataanko komissiolle ilmoitetuilla kansallisilla toimenpiteillä asianomaisen direktiivin säännösten asianmukainen täytäntöönpano. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-29" href="#t-29">29</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">90.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 260 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluu näin ollen paitsi tilanne, jossa jäsenvaltio on täysin passiivinen ilmoittamista koskevan menettelyllisen velvoitteen noudattamisen suhteen, myös sen aineellisen velvoitteen noudattamatta jättäminen, jonka mukaan jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle selkeät ja täsmälliset tiedot osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevista toimenpiteistä direktiivin kunkin säännöksen osalta. Tilanne, jossa direktiivi saatetaan virheellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, ei kuitenkaan kuulu sen soveltamisalaan, ja sitä on käsiteltävä SEUT 258 artiklan mukaisen tavanomaisen menettelyn yhteydessä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-30" href="#t-30">30</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">91.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, ettei Tanskan kuningaskunta ilmoittanut komissiolle mistään direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevista toimenpiteistä. Komission näkemyksen mukaan on selvää, että SEUT 260 artiklan 3 kohtaa voidaan soveltaa käsiteltävään asiaan. Tanskan kuningaskunta sitä vastoin katsoo, ettei kyseistä määräystä voida soveltaa, koska se ei ollut velvollinen saattamaan direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään sen 39 artiklan 4 kohdan nojalla. Itse asiassa Tanskan kuningaskunta ilmoitti 19.8.2021 – hyvissä ajoin ennen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiselle asetetun määräajan päättymistä – komissiolle katsovansa, että se on vapautettu velvollisuudesta saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeksi mainitun säännöksen mukaisesti. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-31" href="#t-31">31</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">92.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä herää kysymys, voidaanko tällaista tilannetta pitää SEUT 260 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ”velvollisuuden ilmoittaa toimenpiteistä, joilla lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä,” noudattamatta jättämisenä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">93.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tähän kysymykseen vastaamiseksi huomioon on otettava komission kanteen kohteen olevan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskeva menetelmä ja edellytykset, jotka liittyvät tätä velvollisuutta koskeviin poikkeuksiin. Direktiivissä 2017/2397 ei säädetä osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevasta velvollisuudesta, joka on yhdenmukainen kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Kuten edellä on jo selitetty, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-32" href="#t-32">32</a>
</span>) siinä omaksutaan osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen kohdennettu toimintatapa, jonka mukaan direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä joko täysimääräisesti, rajoitetusti tai ei lainkaan, kussakin tapauksessa tiettyjen edellytysten täyttymisen mukaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">94.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisessä direktiivissä omaksuttu kohdennettu toimintatapa ei vapauta jäsenvaltioita vaatimuksesta ilmoittaa komissiolle selkeitä ja täsmällisiä tietoja. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-33" href="#t-33">33</a>
</span>) Näiden tietojen sisältö riippuu kuitenkin väistämättä niiden osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevien velvollisuuksien laajuudesta sen mukaan, mihin säännökseen vedotaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">95.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 258 artiklan mukaisen rikkomisen olemassaolosta edellä esittämäni tarkastelu osoittaa, että direktiivin 2017/2397 mukaisen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuuden ulottuvuuden määrittäminen ei ole täysin selvää. Se edellyttää direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen edellytysten tulkintaa. Kyseisen direktiivin 39 artiklan 3 kohdan soveltamisala voidaan määrittää sen 2 artiklan 3 kohdan avulla, kun taas saman artiklan 4 kohdan soveltamisala edellyttää sen abstraktin perusteen tulkintaa, jonka mukaan sisävesiliikenne ”ei ole teknisesti mahdollista”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">96.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos unionin tuomioistuin yhtyy näkemykseeni siitä, että komissio on täyttänyt todistustaakkansa sen osoittamiseksi, että direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohtaa voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa, toisin kuin saman artiklan 4 kohtaa, tämä ei automaattisesti tarkoita sitä, että SEUT 260 artiklan 3 kohtaa sovelletaan käsiteltävässä asiassa. Näin on, koska nyt käsiteltävä kanne edellyttää, että unionin tuomioistuin määrittää ensin kyseisessä direktiivissä säädettyjen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevien velvollisuuksien laajuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">97.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen määrittäminen, vetosiko Tanskan kuningaskunta oikeutetusti direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohtaan katsoessaan, että se on vapautettu kyseisen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisesta, koskee viime kädessä kyseisen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen oikeellisuutta, joka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-34" href="#t-34">34</a>
</span>) mukaan voidaan määrittää ainoastaan SEUT 258 artiklan perusteella, ilman, että rikkominen merkitsee seuraamusten välitöntä määräämistä SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">98.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällaisen erityisen kohdennetun toimintatavan, joka koskee saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jossa täysimääräinen vapauttaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevasta velvollisuudesta perustuu abstrakteihin edellytyksiin, yhteydessä se, että jäsenvaltio, joka katsoo täyttävänsä nämä kriteerit, ei ole saattanut direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, ei ole pelkästään seurausta passiivisuudesta. Se on seurausta tulkinnasta, jonka jäsenvaltio tekee vapautuksen ulottuvuudesta. Unionin tuomioistuimen on tulkittava tämän tulkinnan pätevyyttä SEUT 258 artiklan mukaisessa tavanomaisessa menettelyssä. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">99.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tilanne olisi toinen, jos direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvat jäsenvaltiot mainittaisiin siinä nimeltä. Tällaisessa tilanteessa ei olisi sisällöllistä riitaa siitä, mikä jäsenvaltio kuuluu vapautuksen soveltamisalaan. Jos direktiivin lopullisessa tekstissä mainittaisiin nimeltä ainoastaan Kyproksen tasavalta ja Maltan tasavalta – komission näkemyksen mukaan ainoat jäsenvaltiot, joiden alueella sisävesiliikenne ”ei ole teknisesti mahdollista” –, olisi kiistatonta, ettei Tanskan kuningaskuntaa ole vapautettu velvollisuudesta saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">100.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin lainsäätäjä ei kuitenkaan tehnyt näin. Direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohdan nykyisen sanamuodon merkitys, kuten komissio myöntää vastauksessaan, ”edellyttää sen tulkintaa, mikä on teknisesti mahdollista kussakin jäsenvaltiossa” (kursivointi tässä).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">101.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On myös myönnettävä, että se seikka, että Tanskan kuningaskunta vapautettiin kyseisestä velvollisuudesta lainsäädäntömenettelyn aiemmissa vaiheissa, lisää epävarmuutta vapautuksen ulottuvuudesta, joka edellyttää siten tulkintaa. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">102.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos kunkin kyseisessä direktiivissä säädetyn osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan vaihtoehdon tulkinnasta on erimielisyyttä, unionin tuomioistuimen tehtävä on lausua siitä, mitä näistä vaihtoehdoista sovelletaan. Tämä asia, joka on kaikkea muuta kuin ilmiselvä, edellyttää ensinnäkin selventävän tuomion antamista SEUT 258 artiklan nojalla aloitetussa menettelyssä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-35" href="#t-35">35</a>
</span>) Jos asianomainen jäsenvaltio ei noudata kyseistä tuomiota, vain silloin on mahdollista määrätä seuraamuksia SEUT 260 artiklan 2 kohdan nojalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">103.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos katsottaisiin, että tällaisessa tilanteessa SEUT 260 artiklan 3 kohtaa voidaan soveltaa, tämä olisi ristiriidassa kyseisen määräyksen tarkoituksen kanssa. Unionin tuomioistuin on todennut, että SEUT 260 artiklan 3 kohtaan sisältyvän mekanismin käyttöön ottamisella pyritään paitsi kannustamaan jäsenvaltioita lopettamaan mahdollisimman pian sellainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, jolla olisi taipumus jatkua tällaisen määräyksen puuttuessa, myös keventämään ja nopeuttamaan menettelyä, jossa määrätään rahamääräisiä seuraamuksia lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetun direktiivin kansallisista täytäntöönpanosäännöksistä ilmoittamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-36" href="#t-36">36</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">104.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä ei ole mahdollista, että nopeutettu menettely seuraamusten määräämiseksi kannustaisi asianomaista jäsenvaltiota saattamaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ja keventäisi ja nopeuttaisi menettelyä. Näitä tavoitteita voitaisiin edistää vain, jos on olemassa selvä ja kiistaton velvollisuus saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Edellä esitetyistä syistä näin ei kuitenkaan ole tilanteessa, jossa unionin lainsäätäjä vapautti jäsenvaltiot kokonaan osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevasta velvollisuudesta, jos ne täyttävät tulkintaa edellyttävät abstraktit edellytykset. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">105.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Jos unionin tuomioistuin katsoo rikkomisen olevan kyseessä, kyseiselle jäsenvaltiolle on annettava mahdollisuus noudattaa unionin tuomioistuimen tuomiota sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on lausunut osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuuden ulottuvuuden asianmukaisesta tulkinnasta. Tämä pätee sitäkin suuremmalla syyllä nyt käsiteltävään kanteeseen, jonka yhteydessä Tanskan kuningaskunta esitti ennen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiselle asetetun määräajan päättymistä kantansa, jonka mukaan sillä ei ole alueellaan sisävesiväyliä ja se on näin ollen vapautettu velvollisuudesta saattaa direktiivi 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöään sen 39 artiklan 4 kohdan nojalla. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-37" href="#t-37">37</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">106.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">SEUT 260 artiklan 3 kohdan asiayhteys, johon kuuluu SEUT 258 artiklassa tarkoitettu jäsenyysvelvoitteiden rikkomismenettely, tukee myös ehdottamaani tulkintaa. Tältä osin on korostettava, että SEUT 258 artiklassa vahvistettu menettely antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden riitauttaa komission omaksuma kanta tietyissä tilanteissa, joissa on kyse toimenpiteistä, joilla voidaan varmistaa asianomaisen direktiivin asianmukainen täytäntöönpano, ilman että jäsenvaltioihin kohdistuisi välitön rahamääräisen seuraamuksen määräämisen riski, sillä tällainen seuraamus voidaan määrätä SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaan vain, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole toteuttanut aiemman jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-38" href="#t-38">38</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">107.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisin sanoen jäsenvaltiolla on oltava mahdollisuus esittää näkemyksensä osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuuden ulottuvuudesta, kun tämä velvollisuus on riippuvainen unionin lainsäätäjän asettamista edellytyksistä, ja riitauttaa komission eriävä kanta ilman, että tämän mahdollisuuden yllä häilyy uhka seuraamuksista, joita sille voitaisiin määrätä välittömästi. Kuten Tanskan kuningaskunta esitti, muussa tapauksessa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tehokkuus voisi vaarantua.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">108.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Taloudellisten seuraamusten riski ja myös ajankohta, josta alkaen seuraamuksia voidaan soveltaa, erottavat olennaisesti toisistaan SEUT 258 artiklan mukaisen tuomion ja SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaisen tuomion. Kuten oikeuskirjallisuudessa on korostettu, SEUT 258 artiklan nojalla kiinteämääräinen hyvitys voidaan määrätä vasta toisen, SEUT 260 artiklan 2 kohtaa koskevan tuomion antamisen jälkeen, kun taas ”SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla kiinteämääräinen hyvitys voidaan määrätä unionin tuomioistuimen (ensimmäisen ja ainoan) tuomion antamista edeltävän ajanjakson osalta”. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-39" href="#t-39">39</a>
</span>) Seuraamusten määrääminen jäsenvaltiolle kyseisestä ”ensimmäisestä ja ainoasta” tuomiosta alkaen sellaisen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamatta jättämisestä, johon sisältyy osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskeva sisäänrakennettu poikkeus, olisi omiaan heikentämään seuraamusjärjestelmän uskottavuutta. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">109.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Huomautan lopuksi, että nyt käsiteltävässä kanteessa, toisin kuin komissio väittää, kyseessä oleva tilanne eroaa tilanteesta, jossa unionin tuomioistuin lausui tapauksista, joissa jäsenvaltiot eivät olleet ilmoittaneet toimenpiteistä direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, huolimatta siitä, että jäsenvaltiot olivat kiistäneet osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuutensa kyseisten direktiivien tiettyjen säännösten väitetyn merkityksettömyyden vuoksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">110.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On totta, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällainen jäsenvaltion tekemä arviointi ei voi selvästikään riittää vapauttamaan jäsenvaltiota velvollisuudesta antaa direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eikä sen velvollisuudesta ilmoittaa komissiolle kyseisen direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteistä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-40" href="#t-40">40</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">111.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävä kanne ei kuitenkaan koske jäsenvaltiota, joka kiistäisi direktiivin säännösten, jotka se on tavallisesti velvollinen saattamaan osaksi kansallista lainsäädäntöään, merkityksellisyyden. Se koskee direktiiviä, jossa omaksutaan sen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen kohdennettu toimintatapa, jossa täysimääräinen vapauttaminen tästä saattamisesta sisältyy säännökseen, jota voidaan tulkita eri tavoin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">112.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kaikista näistä syistä katson, että SEUT 260 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta nyt käsiteltävässä kanteessa kyseessä olevissa olosuhteissa siltä osin kuin asianosaisten riita koskee sisällöllisesti direktiivin 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuuden ulottuvuutta ja tarkemmin ottaen sen abstraktin edellytyksen tulkintaa, jolla jäsenvaltio vapautetaan direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sen 39 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Näin ollen komission vaatimus, joka liittyy SEUT 260 artiklan 3 kohtaan, ei voi menestyä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2. </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Taloudelliset seuraamukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">a) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">113.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio vaatii unionin tuomioistuinta määräämään Tanskan kuningaskunnalle sekä kiinteämääräisen hyvityksen että päiväkohtaisen uhkasakon tuomion antamispäivästä alkaen SEUT 260 artiklan 3 kohdan perusteella, kun kyseisen jäsenvaltion on todettu jättäneen noudattamatta velvollisuuttaan ilmoittaa toimenpiteistä direktiivien 2017/2397 ja 2021/122 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">114.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio määrittää näiden seuraamusten suuruuden rikkomisen vakavuuden, rikkomisen keston ja taloudellisen seuraamuksen varoittavan vaikutuksen varmistamista koskevan tarpeen, jotta voidaan välttää rikkomisen toistuminen, perusteella tiedonantonsa, jonka otsikko on ”Taloudelliset seuraamukset rikkomusmenettelyissä”, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-41" href="#t-41">41</a>
</span>) mukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">115.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tanskan kuningaskunta vastustaa taloudellisten seuraamusten määräämistä, mikä olisi sen mukaan epäasianmukaista käsiteltävän asian olosuhteissa. Sillä olisi oltava mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä unionin tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi siinä tapauksessa, että SEUT 258 artiklaan perustuva komission ensimmäinen kanneperuste hyväksytään. Jos unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo, että taloudellinen seuraamus on määrättävä, ainoastaan päiväkohtainen uhkasakko olisi asianmukainen, ja se olisi määrättävä vasta tuomion antamispäivää myöhäisemmästä ajankohdasta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">b) </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Arviointi</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">116.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">En näe tarvetta ottaa kantaa taloudellisten seuraamusten täsmälliseen laskemiseen, koska katson, ettei SEUT 260 artiklan 3 kohtaa sovelleta käsiteltävän asian olosuhteissa. Esitän kuitenkin siitä joitain huomautuksia siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy näkemykseeni. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">117.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On todettava, että SEUT 260 artiklan 3 kohdan laatijat ovat kyseisellä määräyksellä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi määränneet kahdenlaisista taloudellisista seuraamuksista eli kiinteämääräisestä hyvityksestä ja uhkasakosta. </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">118.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että se, kumpaa toimenpidettä sovelletaan, riippuu siitä, miten kullakin niistä voidaan saavuttaa tavoiteltu päämäärä kunkin yksittäistapauksen olosuhteissa. Uhkasakon määrääminen tuntuu erityisen soveliaalta jäsenvaltion kannustamiseksi lopettamaan mahdollisimman pian sellainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, jolla olisi taipumus jatkua ilman tällaista toimenpidettä, kun taas kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen riippuu enemmän niiden seurausten arvioinnista, joita asianomaisen jäsenvaltion velvoitteiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa yksityisille ja julkisille intresseille, erityisesti silloin, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut pitkään. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-42" href="#t-42">42</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">119.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Taloudellisen seuraamuksen määräämisen tarkoituksenmukaisuudesta nyt käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että unionin tuomioistuimen on päätettävä kussakin asiassa sen käsiteltäväksi saatettuun tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella ja sen mukaisesti, minkä verran sen mielestä tarvitaan taivuttelua ja ennaltaehkäisevyyttä, niistä taloudellisista seuraamuksista, jotka ovat asianmukaisia muun muassa vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-43" href="#t-43">43</a>
</span>)
      </p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">120.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Syistä, joita olen selittänyt kattavasti edellä esitetyssä tarkastelussani, käsiteltävässä asiassa se, ettei Tanskan kuningaskunta ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, johtuu siitä, että se on tulkinnut virheellisesti direktiivin 2017/2397 osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevan velvollisuutensa ulottuvuutta. Unionin tuomioistuimen on ensin ratkaistava tämä tulkintaan liittyvä asia, ja asianomaiselle jäsenvaltiolle olisi annettava mahdollisuus noudattaa unionin tuomioistuimen tuomiota. Taloudellisten seuraamusten määrääminen ei näin ollen toimisi varoittavana tekijänä vastaavien unionin oikeuden rikkomisten toistumisen ehkäisemiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">121.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaihtoehtoisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin pitää taloudellisen seuraamuksen määräämistä asianmukaisena, ehdotan Tanskan kuningaskunnan tapaan ainoastaan päiväkohtaisen uhkasakon määräämistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">122.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Uhkasakon maksamisehdoista on todettava, että SEUT 260 artiklan 3 kohdan mukaan unionin tuomioistuimen on määritettävä maksuvelvollisuuden voimaantulopäivä. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-44" href="#t-44">44</a>
</span>) Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian erityisolosuhteet, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-45" href="#t-45">45</a>
</span>) vaikuttaa asianmukaiselta, että päiväkohtaisen uhkasakon maksaminen määrätään alkamaan tuomion antamisen jälkeisestä ajankohdasta, jonka unionin tuomioistuin määrittää, ja jatkumaan siihen saakka, (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-46" href="#t-46">46</a>
</span>) kunnes jäsenvaltio on lopettanut todetun rikkomisen. (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-47" href="#t-47">47</a>
</span>) Kun maksuvelvollisuus määrätään alkamaan tuomion antamisen jälkeisestä ajankohdasta, Tanskan kuningaskunnalla on mahdollisuus noudattaa unionin tuomioistuimen tulkintaa direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 ja 4 kohdasta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">V </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudenkäyntikulut</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">123.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos osa asianosaisen vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Koska ehdotukseni mukaan yksi vaatimuksista ratkaistaisiin komission ja yksi Tanskan kuningaskunnan hyväksi, on määrättävä, että ne vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">VI </p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ratkaisuehdotus</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">124.</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-164" title="page-29">
      1) toteaa, että 28.9.2023 päivätyissä Euroopan komission perustelluissa lausunnoissa asetetun määräajan päättyessä Tanskan kuningaskunta ei ole noudattanut ammattipätevyyksien tunnustamisesta sisävesiliikenteen alalla sekä neuvoston direktiivien 91/672/ETY ja 96/50/EY kumoamisesta 12.12.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan ja direktiivin (EU) 2017/2397 muuttamisesta kolmannen maan todistusten tunnustamista koskevien siirtymätoimenpiteiden osalta 14.7.2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/1233 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut näiden säännösten noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia, tai joka tapauksessa, koska se ei ole ilmoittanut niistä komissiolle,
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-165" title="page-29">
      2) hylkää kanteen muilta osin
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-166" title="page-29">
      3) velvoittaa Euroopan komission ja Tanskan kuningaskunnan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
    </p>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">1</a>
</span>) Alkuperäinen kieli: englanti.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-2" href="#c-2">2</a>
</span>) EUVL 2017, L 345, s. 53.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-3" href="#c-3">3</a>
</span>) EUVL 2021, L 274, s. 52.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-4" href="#c-4">4</a>
</span>) Ks. yleisesti Grimaldi, M., Inland waterway transport: the European legal framework, Routledge, Oxon/New York, 2023, s. 132–212.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-5" href="#c-5">5</a>
</span>) Katso direktiivin 2017/2397 johdanto-osan 43 perustelukappale.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-6" href="#c-6">6</a>
</span>) Yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23.7.1996 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1692/96/EY (EYVL 1996, L 228, s. 1; jäljempänä TEN‑T-kartta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-7" href="#c-7">7</a>
</span>) Sisävesialusten teknisistä vaatimuksista, direktiivin 2009/100/EY muuttamisesta ja direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta 14.9.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2016, L 252, s. 118).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-8" href="#c-8">8</a>
</span>) Tuomio 14.6.2007, komissio v. Belgia (C‑422/05, EU:C:2007:342, 59 kohta) ja tuomio 14.1.2010, komissio v. Tšekin tasavalta (C‑343/08, EU:C:2010:14, 39–42 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-9" href="#c-9">9</a>
</span>) Unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi, asetusten (EU) 2021/1153 ja (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 1315/2013 kumoamisesta 13.6.2024 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL L, 2024/1679).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-10" href="#c-10">10</a>
</span>) Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 2072, s. 313.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-11" href="#c-11">11</a>
</span>) Tehty Montego Bayssä 10.12.1982 (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1833, s. 3).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-12" href="#c-12">12</a>
</span>) Tuomio 30.1.2002, komissio v. Kreikka (C‑103/00, EU:C:2002:60, 23 kohta) ja tuomio 25.4.2024, komissio v. Puola (Väärinkäytösten ilmoittajista annettu direktiivi) (C‑147/23, EU:C:2024:346, 28 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-13" href="#c-13">13</a>
</span>) Siltä osin kuin direktiivillä 2021/1233 muutetaan säännöksiä, joita koskee direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan mukainen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskeva rajoitettu velvollisuus, viittaan myöhemmässä tarkastelussani lukemisen helpottamiseksi ainoastaan jälkimmäiseen direktiiviin.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-14" href="#c-14">14</a>
</span>) Ks. tuomio 17.11.1983, Merck (292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta) ja tuomio 12.2.2026, Stichting Koskea (C‑490/24, EU:C:2026:89, 23 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-15" href="#c-15">15</a>
</span>) Tuomio 11.11.2025, Tanska v. parlamentti ja neuvosto (Riittävät vähimmäispalkat) (C‑19/23, EU:C:2025:865, 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). </p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-16" href="#c-16">16</a>
</span>) Ks. Jessen, H., ”EU Law and Inland Waterway Transportation”, teoksessa Jessen, H. ja Werner, M.J. (toim.), EU Maritime Transport Law, Beck-Hart-Nomos, 2016, s. 54 ja van Dorsser, C., ”Existing waterway infrastructures and future needs”, teoksessa Wiegmans, B. ja Konings, R. (toim.), Inland waterway transport – Challenges and prospects, Routledge, London, 2016, s. 99–124, sivulla 99.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-17" href="#c-17">17</a>
</span>)  Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 19 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-18" href="#c-18">18</a>
</span>) Ks. ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ammattipätevyyksien tunnustamisesta sisävesiliikenteen alalla sekä neuvoston direktiivin 96/50/EY ja neuvoston direktiivin 91/672/ETY kumoamisesta (COM(2016) 82 final), 35 artikla.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-19" href="#c-19">19</a>
</span>) Neuvoston pääsihteeristön työasiakirja, Bryssel, 9.6.2017.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-20" href="#c-20">20</a>
</span>) UNCLOSin 8 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että paitsi milloin IV osassa (joka koskee saaristovaltioita) toisin määrätään, ”aluemeren perusviivan maanpuoleiset vedet muodostavat valtion sisäiset aluevedet”. Kyseisestä määräyksestä seuraa, että sisäiset aluevedet ovat rannikkovesiä, jotka määritellään vastakohtana aluemerelle. Ks. Bangert, K., ”Internal Waters”, Max Planck Encyclopaedia of Public International Law, Oxford Public International Law ja Churchill, R.R. ja Lowe, A.V., The Law of the Sea, 3. painos, Juris Publishing/Manchester University Press, Yonkers/Manchester, 1999, s. 60, jossa selitetään, että sisäiset aluevedet ovat ”perusviivan, josta aluemeri ja muut merivyöhykkeet mitataan, maanpuoleisia vesiä”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-21" href="#c-21">21</a>
</span>) Tämä ei estä asianomaisen jäsenvaltion muihin kuin direktiivin 2017/2397 tarkoituksiin tekemää erilaista oikeudellista luokitusta. Ks. Coelho, N.F. ja Raakjaer, J., ”Governance of inland port classification: insights from the Limfjord in Denmark”, WMU Journal of Maritime Affairs, osa 25, 2025, s. 119.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-22" href="#c-22">22</a>
</span>) Tuomio 14.1.2010, komissio v. Tšekin tasavalta (C‑343/08, EU:C:2010:14, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-23" href="#c-23">23</a>
</span>) Ibid., 42 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-24" href="#c-24">24</a>
</span>) Ks. asetuksen 2024/1679 liite I.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-25" href="#c-25">25</a>
</span>) Tanskan kuningaskunta viittaa 8.7.2019 annettuun tuomioon komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C‑543/17, EU:C:2019:573, 55 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-26" href="#c-26">26</a>
</span>) Tuomio 8.7.2019, komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C‑543/17, EU:C:2019:573, 51–54 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-27" href="#c-27">27</a>
</span>) Tuomio 8.7.2019, komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C‑543/17, EU:C:2019:573, 58 kohta) ja tuomio 16.7.2020, komissio v. Irlanti (Rahanpesun torjunta) (C‑550/18, EU:C:2020:564, 55 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-28" href="#c-28">28</a>
</span>) Tuomio 8.7.2019, komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C‑543/17, EU:C:2019:573, 59 kohta) ja tuomio 16.7.2020, komissio v. Irlanti (Rahanpesun torjunta) (C‑550/18, EU:C:2020:564, 56 kohta). Unionin tuomioistuin totesi, että täyttääkseen oikeusvarmuuden edellytyksen ja varmistaakseen kyseisen direktiivin kaikkien säännösten täytäntöönpanon koko asianomaisella alueella jäsenvaltioiden on ilmoitettava direktiivin kunkin säännöksen osalta, millä kansallisilla säännöksillä tai määräyksillä kyseinen säännös on pantu täytäntöön. Kun tällainen ilmoitus on tehty, mahdollisesti siten, että samalla esitetään vastaavuustaulukko, on komission tehtävänä osoittaa, jotta asianomaiselle jäsenvaltiolle voidaan määrätä SEUT 260 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu taloudellinen seuraamus, että on ilmeistä, ettei tiettyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä ole toteutettu tai että ne eivät kata asianomaisen jäsenvaltion koko aluetta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-29" href="#c-29">29</a>
</span>) Ibid.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-30" href="#c-30">30</a>
</span>) Ks. Prete, L., Infringement proceedings in EU Law, Kluwer Law International, Alphen aan den Rijn, 2017, s. 239–290 ja Prete, L., ”Infringement Procedures and Sanctions under Article 260 TFEU: Evolution, Limits and Future Prospects”, teoksessa Montaldo, S., Costamagna, F. ja Miglio, A. (toim.), EU Law Enforcement: The Evolution of Sanctioning Powers, Routledge, London, 2021, s. 71, sivulla 75–.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-31" href="#c-31">31</a>
</span>) Asianomainen Tanskan kuningaskunnan komissiolle osoittama kirje sisältyy unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistoon.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-32" href="#c-32">32</a>
</span>)  Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 19 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-33" href="#c-33">33</a>
</span>) Näin todetaan myös direktiivin 2017/2397 johdanto-osan 43 perustelukappaleessa.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-34" href="#c-34">34</a>
</span>)  Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 90 kohta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-35" href="#c-35">35</a>
</span>) Ks. vastaavasti julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C‑543/17, EU:C:2019:322, 71 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-36" href="#c-36">36</a>
</span>) Tuomio 8.7.2019, komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C‑543/17, EU:C:2019:573, 52 kohta) ja tuomio 6.3.2025, komissio v. Tšekin tasavalta (Väärinkäytösten ilmoittajia koskeva direktiivi) (C‑152/23, EU:C:2025:147, 78 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-37" href="#c-37">37</a>
</span>) Tanskan kuningaskunta viittasi 19.8.2021 päivätyssä kirjeessään direktiivin 2017/2397 39 artiklan 4 kohtaan ja totesi, että ”näin ollen nähdäksemme ei ole mahdollista ilmoittaa komissiolle pyydettyjä tietoja, koska kirjeen liitteessä luetellut ilmoitukset liittyvät kaikki toimintoihin, jotka koskevat sisävesiväyliä, joita Tanskassa ei ole, ja sisävesiliikenteen henkilöstön koulutusta”.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-38" href="#c-38">38</a>
</span>) Tuomio 8.7.2019, komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C‑543/17, EU:C:2019:573, 57 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-39" href="#c-39">39</a>
</span>) Prete, L. ja Smulders, B., ”The age of maturity of infringement proceedings”, Common Market Law Review, osa 58, nro 2, 2021, s. 285–332, sivulla 329. Ks. myös Wendenburg, A., ”The one-stage infringement procedure (Article 260(3) TFEU) and the irrelevance of political crises in Member States in the recent case-law of the CJEU”, Revista General de Derecho Europeo, osa 54, 2021, sivulla 3.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-40" href="#c-40">40</a>
</span>) Tuomio 6.3.2025, komissio v. Tšekin tasavalta ((Väärinkäytösten ilmoittajia koskeva direktiivi) (C‑152/23, EU:C:2025:147, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-41" href="#c-41">41</a>
</span>) EUVL 2023, C 2, s. 1.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-42" href="#c-42">42</a>
</span>) Tuomio 16.7.2020, komissio v. Irlanti (Rahanpesun torjunta) (C‑550/18, EU:C:2020:564, 76 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-43" href="#c-43">43</a>
</span>) Tuomio 16.7.2020, komissio v. Irlanti (Rahanpesun torjunta) (C‑550/18, EU:C:2020:564, 78 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-44" href="#c-44">44</a>
</span>) Tuomio 8.7.2019, komissio v. Belgia (SEUT 260 artiklan 3 kohta – Nopeat verkot) (C‑543/17, EU:C:2019:573, 91 kohta).</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-45" href="#c-45">45</a>
</span>) Näiden olosuhteiden valossa edellä (tämän ratkaisuehdotuksen 87 kohta ja sitä seuraavat kohdat) jo selittämistäni syistä olisi katsottava, ettei SEUT 260 artiklan 3 kohtaa sovelleta.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-46" href="#c-46">46</a>
</span>) Kun otetaan huomioon direktiivin 2017/2397 39 artiklan 3 kohdan mukainen rajoitettu velvollisuus saattaa ainoastaan jotkin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä, muutaman kuukauden ajanjakso tuomion antamisen jälkeen voisi olla riittävä.</p>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-47" href="#c-47">47</a>
</span>) Uhkasakko voidaan asettaa ainoastaan siltä osin kuin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkuu unionin tuomioistuimen määrittämänä ajankohtana.</p>
</body>
</html>
