Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. JOHDANTO, JOKA KOSKEE KAIKKIA NELJÄÄ ASIANOMAISTA ALAA

Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) on uudistettu perusteellisesti vuodesta 1992 alkaen. Uudistuksilla on pyritty siirtymään hintapolitiikasta ja tuotantotuesta kokonaisvaltaisempaan järjestelmään, joka perustuu viljelijälle myönnettävään tulotukeen. Viimeisimpänä toimenpiteenä neuvosto hyväksyi 29. syyskuuta 2003 ehdotuksen yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetuksi asetukseksi (EY) N:o 1782/2003.

Uudistuksen seuraavassa vaiheessa komissio ehdottaa puuvillan, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, tupakan ja humalan nykyisten tukijärjestelmien sisällyttämistä edellä mainitun asetuksen soveltamisalaan. Ehdotuksen perustana ovat siis samat tavoitteet: kilpailukyvyn parantaminen, markkinasuuntautuneisuuden lisääminen, ympäristönsuojelun parantaminen, maataloustuottajien tulojen vakauttaminen ja epäsuotuisilla alueilla toimivien tuottajien tilanteen parempi huomioon ottaminen. Etusijalle asetetaan tuotantotuen sijasta tuottajan tulotuki. Tämä toteutetaan siten, että merkittävä osa nykyisistä tuotantoon sidotuista menoista siirretään uudella horisontaaliasetuksella käyttöön otettuun maatilan tulotukijärjestelmään.

Puuvilla-, oliivi- ja tupakka-alan olosuhteet ovat erityiset, koska tuotanto keskittyy alueille, joiden taloudellinen kehitys on viivästynyt. Ehdotuksessa otetaankin huomioon vaikutukset, jotka tukien irrottamisella tuotannosta saattaa näillä aloilla olla, ja erityisesti riskit, jotka liittyvät tuotannon lopettamiseen ja maaseutualueiden kilpailukyvyn heikkenemiseen. Tästä syystä osa puuvillan ja oliivien viljelyyn liittyvistä menoista olisi säilytettävä alakohtaisena, ja raakatupakka olisi sisällytettävä maatilan tulotukijärjestelmään asteittain. Humalan osalta jäsenvaltiot voivat myöntää tietyn prosenttiosuuden tuesta tuotantoon sidottuna tukena. Ehdotetun järjestelmän pääkohdat esitetään jäljempänä.

2. PUUVILLAA KOSKEVAT UUDET JÄRJESTELYT

2.1. Johdanto

Komissio ehdottaa, että osa EMOTR:sta puuvillalle myönnettävästä tuesta, joka oli tarkoitettu tuottajatueksi vuosien 2000-2002 viitekautena, siirretään rahoittamaan kahta tukitoimenpidettä, jotka ovat maatilan tulotuki ja uusi pinta-alatukena myönnettävä tuotantotuki. Tavoitteena on tukea puuvillan tuotantoa asianomaisilla alueilla, kuten Kreikan, Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjoihin liitetyissä puuvillaa koskevissa pöytäkirjoissa määrätään. Loput puuvillaan liittyvistä menoista siirretään asianomaisten alueiden maaseudun kehittämistä koskeviin toimenpiteisiin.

Molemmat toimenpiteet kattava talousarvio laaditaan tuista tällä alalla viitevuosina aiheutuneiden keskimääräisten menojen perustella vähennettynä määrillä, jotka siementenpoistajat saivat mutta joita ei välttämättä siirretty tuottajille. Nämä määrät vastaavat kahta eri käsitettä. Ensinnäkin otetaan huomioon ohjehinnan ja vähimmäishinnan (53,1 euroa/tonni) välinen erotus ja kerrotaan se keskimääräisellä tukikelpoisella tuotannolla, mistä saadaan tulokseksi 82,1 miljoonaa euroa. Tähän on lisättävä keskimääräisten maailmanmarkkinahintojen, joiden perusteella tukihakemukset on vahvistettu, ja saman ajanjakson keskimääräisten todellisten maailmanmarkkinahintojen välinen erotus, joka kerrotaan asianomaisella tuotannolla. Tuloksena on 25,4 miljoonaa euroa. Keskimääräisten maailmanmarkkinahintojen välinen ero johtuu siementenpoistajien nykyisestä mahdollisuudesta vahvistaa joko etu- tai jälkikäteen maailmanmarkkinahinta, jonka perusteella tuki lasketaan.

Näin tuotantotukiin viitekautena kulutetuista keskimääräisistä määrärahoista vähennettävä kokonaismäärä on 107,5 miljoonaa euroa. Kun kokonaismäärärahat ovat keskimäärin 803 miljoonaa euroa, kokonaismäärä, joka osoitetaan maatilan tulotukijärjestelmään ja puuvillan uuteen tuotantotukeen on 695,8 miljoonaa euroa, joka jakautuu seuraavasti: 504,4 miljoonaa euroa Kreikan osalta, 190,8 miljoonaa euroa Espanjan osalta ja 0,565 miljoonaa euroa Portugalin osalta.

2.2. Suorat tuet maataloustuottajille

2.2.1. Puuvillan hehtaarikohtainen tuotantotuki

Puuvillan hehtaarikohtainen tuotantotuki on vahvistettava siten, että se takaa alueille, joilla puuvillaa voidaan viljellä, taloudelliset edellytykset puuvilla-alan toiminnan jatkumiselle, mikä lisää puuvillan kiinnostavuutta suhteessa kilpaileviin peltokasveihin.

Kun otetaan huomioon vaihtelut kilpailevien kasvien marginaaleissa tuottajajäsenvaltioiden välillä ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä vuonna 2003 päätetyt tuotannosta irrotettavat prosenttimäärät ehdotetaan, että 40 prosenttia tuottajien tukemiseksi tarkoitetuista määrärahoista osoitetaan hehtaaritukeen. Edellä mainitun 695,8 miljoonan euron perusteella tämä vastaa 278,5 miljoonaa euroa eli 202 miljoonaa euroa Kreikan osalta, 76,3 miljoonaa euroa Espanjan osalta ja 0,2 miljoonaa euroa Portugalin osalta.

Ympäristöön ja laatuun liittyvistä syistä jäsenvaltioiden on hyväksyttävä alat, joilla puuvillaa voidaan viljellä, ja lajikkeet, joita voidaan viljellä. Lisäksi puuvillan hehtaarituelle vahvistetaan kussakin jäsenvaltiossa enimmäispinta-ala.

Kreikassa puuvillan pinta-aloja oli vuotta 2001 edeltävinä viitenä vuotena vähintään 400 000 hehtaaria. Sen jälkeen asetuksen (EY) N:o 1051/2001 17 artiklan mukaisesti käyttöönotettujen erityisten toimenpiteiden, joilla pyritään erityisesti ottamaan huomioon ympäristönäkökohdat, vuoksi pinta-alojen määrä on asteittain pudonnut noin 370 000 hehtaariin. Laskevan suuntauksen jatkamiseksi Kreikan enimmäispinta-alaksi olisi vahvistettava 340 000 hehtaaria eli 11 prosenttia vähemmän kuin tukikelpoinen pinta-ala keskimäärin kaudella 2000/2001-2002/2003.

Muiden jäsenvaltioiden enimmäispinta-alat on vahvistettava ottaen huomioon kansallisten taattujen määrien keskimääräisten ylitysten erot vuodesta 1995 alkaen. Kreikassa ylitykset ovat 2,2 kertaa suuremmat kuin Espanjassa. Espanjan enimmäispinta-alaksi ehdotetaan 85 000 hehtaaria, mikä on 5 prosenttia vähemmän kuin tukikelpoinen viljelyala keskimäärin kaudella 2000/2001-2002/2003. Portugalin, jossa kansallista taattua määrää ei ole ylitetty, enimmäispinta-alaksi voidaan vahvistaa 360 hehtaaria, mikä vastaa keskimääräistä tukikelpoista viljelyalaa kaudella 2000/2001-2002/2003.

Edellä mainittujen, kullekin jäsenvaltiolle ehdotettujen käytettävissä olevien määrien ja enimmäismäärien perusteella hehtaarikohtaiset yksikkötuet vahvistetaan seuraavasti: 594 euroa Kreikalle, 898 euroa Espanjalle ja 556 euroa Portugalille. Jos puuvillan tukikelpoinen pinta-ala ylittää enimmäispinta-alan, hehtaaritukea alennetaan suhteessa ylitykseen.

Puuvillan hehtaarituen on muiden tuottajille myönnettävien suorien tukien lailla täytettävä horisontaaliset velvoitteet, jollaisia ovat täydentävät ehdot sekä tuen mukauttaminen ja budjettikuri.

2.2.2. Suora tulotuki

Puuvillan suoran tuotekohtaisen tuen osalta käytettävissä olevat kokonaismäärärahat ja tuotantotukeen osoitettu 40 prosentin osuus huomioon ottaen suoraa tulotukea varten on määrärahoja käytettävissä 302,4 miljoonaa euroa Kreikalle, 114,5 miljoonaa euroa Espanjalle ja 0,365 miljoonaa euroa Portugalille, mikä tekee yhteensä 417,3 miljoonaa euroa.

Tuottajakohtaiset oikeudet on laskettava markkinointivuosien 2000/2001-2002/2003 puuvillan tukikelpoisten viljelyalojen perusteella. Niitä on yhteensä keskimäärin 469 816 hehtaaria, josta 380 436 ha Kreikassa, 89 023 ha Espanjassa ja 357 ha Portugalissa.

Tuottajille markkinointivuosien 2000/2001-2002/2003 tukikelpoisen puuvillan viljelyalan mukaan myönnettävä suora tulotuki on laskettava seuraavien lukujen perusteella: 795 euroa hehtaarilta Kreikassa, 1 286 euroa hehtaarilta Espanjassa ja 1 022 euroa hehtaarilta Portugalissa.

Puuvillan sisällyttäminen maatilan tulotukijärjestelmään tarkoittaa tietenkin, että siihen sovelletaan samoja horisontaalisia sääntöjä - erityisesti ympäristöön liittyviä vaatimuksia - kuin muihin kasveihin, jotka kuuluvat tuotannosta riippumattoman tuen järjestelmään.

2.3. Toimialakohtaiset organisaatiot

Jotta tuottajat ja siementenpoistajat voisivat parantaa tuotettavan puuvillan laatua, olisi edistettävä puuvillan tuottajien ja vähintään yhden siementenpoistajan muodostamien toimialakohtaisten organisaatioiden perustamista. Toimialakohtaiset organisaatiot voivat vahvistaa eräisiin tuottajan ja siementenpoistajan välisiin sopimuksiin liittyviä seikkoja koskevia sääntöjä - kaupalliset siementenpoistoon liittyvät vaatimukset huomioon ottaen - paikallisten taloudellisten ja ympäristöön liittyvien edellytysten mukaan mukautetun laadun, jolla on kysyntää markkinoilla, saavuttamiseksi.

Toimialakohtaisten organisaatioiden on sallittava vahvistaa asteikko, jonka mukaan ne eriyttävät jäsenilleen enintään puolet lajikohtaisen tuen määrästä yhteisiä perusteita noudattaen ja samojen määrärahojen rajoissa. Tämä saattaisi johtaa siihen, että eräät tuottajat saavat tuottamansa korkealaatuisen puuvillan vuoksi enemmän hehtaarikohtaista tuotantotukea kuin perusasetuksessa vahvistettu yksikkömäärä, kun taas eräät heikompilaatuista puuvillaa tuottavat tuottajat saisivat vähemmän hehtaarikohtaista tukea.

Asianomaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä toimialakohtaiset organisaatiot ja niiden tuen eriyttämistä koskevat asteikot. Organisaatioiden rahoituksesta huolehtivat jäsenet, mutta yhteisön olisi alaa kannustaakseen osallistuttava niiden toimiin korottamalla tukikelpoista hehtaaria kohden myönnettävää tuotantotukea 10 eurolla. Yhteisön kokonaismäärärahat tähän tarkoitukseen olisivat näin ollen 4,3 miljoonaa euroa.

Jäsenvaltioiden on lopullisen hehtaarikohtaisen tuen myöntämiseksi tarkistettava asteikon soveltamisen tulokset suhteessa asianomaisten tuottajien tuloksiin.

Toimialakohtaiseen organisaatioon kuulumaton tuottaja saa tukea yksikkömäärän verran.

2.4. Määrärahat rakenneuudistusta varten

Ehdotettu uudistus voi tarkoittaa, että alan on hieman mukauduttava tai jossain määrin uudistettava rakennettaan. Tätä silmällä pitäen puuvillan tuotantoalueilla olisi siirrettävä määrärahoja maaseudun kehittämistoimenpiteisiin. Niitä voitaisiin myöntää uusille tuensaajille tai uusia toimia varten, tai niillä voitaisiin lisätä yhteisrahoitusosuutta.

Määrärahat vastaavat määrää, jota nykyisessä järjestelmässä ei välttämättä siirretä tuottajille (ks. 2.1 kohta), vähennettynä toimialakohtaisten organisaatioiden perustamisen edistämiseksi tarkoitetulla määrällä. Tuloksena on 102,9 miljoonaa euroa, joka jaetaan jäsenvaltioiden kesken viitekautena keskimääräisen tukikelpoisen viljelyalan perusteella seuraavasti: 82,68 miljoonaa euroa Kreikalle, 20,13 miljoonaa euroa Espanjalle ja 0,12 miljoonaa euroa Portugalille.

Asianomaisten jäsenvaltioiden ja alueiden osalta käytettävissä olevat määrärahat siirretään rahoitusnäkymien otsakkeesta 1 a otsakkeeseen 1 b. Määrärahat ovat olennainen osa yhteisen maatalouspolitiikan toista pilaria, jota käytetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädetyllä tavalla.

2.5. Soveltaminen

Uusien järjestelyjen pitäisi olla sovellettavissa 1 päivästä syyskuuta 2005, minkä vuoksi ne voisivat koskea jo keväällä 2005 kylvettäviä kasveja. Nykyisiä järjestelyjä voitaisiin soveltaa markkinointivuoden 2004/2005 loppuun.

3. OLIIVITARHOJA KOSKEVAT JÄRJESTELYT

3.1. Suorat tuet viljelijöille

3.1.1. Sisällyttäminen maatilan tulotukijärjestelmään

Tulotuki sisällytetään maatilan tulotukijärjestelmään. Sen määrä on oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien viitekaudella myönnettyjen tuotantotukien keskiarvon prosenttiosuus. Jäsenvaltiot vahvistavat huomioon otettavan pinta-alan, jäljempänä 'oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluva hehtaari', yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään sisällytetyn, ajantasalla pidettävän oliivialan paikkatietojärjestelmän tietojen perusteella. Komissio vahvistaa koko yhteisölle oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumäärän laskemismenetelmän siten, että huomioon otetaan oliivipuiden lukumäärä ja niiden sijainti.

Maatilan tulotukeen osoitettavan tukien prosenttiosuuden on oltava mahdollisimman suuri, jotta hyöty voidaan maksimoida ja samalla sallia riittävät kansalliset määrärahat ympäristöllisesti ja sosiaalisesti arvokkaiden oliivitarhojen ylläpitämisen sekä oliivialan tuottajaorganisaatioiden toiminnan rahoituksen takaamiseksi. Komissio katsoo, että maatilan tulotukijärjestelmään on asianmukaista siirtää 60 prosenttia nykyisestä oliivialan tuesta. Yksinkertaisuuden vuoksi kyseistä prosenttiosuutta ei pitäisi soveltaa tiloihin, joiden koko on alle 0,3 oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria, koska niiden viitekautena saamat tuet siirretään kokonaisuudessaan maatilan tulotukijärjestelmään.

Jotta uusi tukijärjestelmä ei pahentaisi oliiviöljymarkkinoiden nykyistä epätasapainoa, on tarpeen rajoittaa maatilan tulotukijärjestelmän soveltamisala ainoastaan ennen 1 päivää toukokuuta 1998 olemassa olleisiin oliivinviljelyaloihin ja komission hyväksymiin ohjelmiin sisältyviin uusiin istutuksiin.

3.1.2. Lisätuki oliivitarhoille

Jokaisella jäsenvaltiolla on kansalliset määrärahat, jotka vastaavat 40:ä prosenttia oliivitiloille, joiden koko on alle 0,3 oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria, maksetuista suorista tuista. Tuki myönnetään komission vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen ja seuraavassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti:

a) tuki myönnetään oliivitarhan pinta-alasta, joka ilmaistaan oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumääränä;

b) ennen 1 päivää toukokuuta 1998 olemassa olleen oliivitarhan on oltava merkitty oliivialan paikkatietojärjestelmään. Tukikelpoisia ovat kuitenkin myös korvaavat oliivipuut ja kyseisen päivämäärän jälkeen yhteisön hyväksymässä ohjelmassa istutetut puut;

c) jäsenvaltioiden on komission vahvistamissa puitteissa määriteltävä enintään viisi oliivitarhaluokkaa, joille voidaan myöntää tukea niiden ympäristöllisen ja sosiaalisen arvon vuoksi. Jäsenvaltioiden on kansallisten määrärahojen rajoissa vahvistettava kutakin luokkaa vastaavan tuen määrä siten, ettei ylläpitokustannuksia ylitetä, korjuukustannukset pois luettuina;

d) tuen käyttöönottoa seuraavina vuosina tuen myöntämisen edellytyksenä on, että 1 päivänä tammikuuta 2005 olemassa olevien oliivipuiden lukumäärä säilyy samana 10 prosentin sallitun poikkeaman rajoissa ja että tukihakemuksen kohteena olevan oliivitarhaluokan ominaisuudet säilyvät;

e) yksinkertaisuuden vuoksi ainoastaan yli 50:ä euroa koskevat hakemukset otetaan huomioon.

Tarkastuselinten on valvottava markkinointivuoden 2003/2004 tuotantotuen maksamista, minkä vuoksi niiden toimintakustannuksiin osallistuminen on perusteltua 31 päivään lokakuuta 2005. Komission mukaan tämän jälkeen oliivinviljelykseen myönnettävien tukien valvonta on vastaavaa kuin muiden yhteisen maatalouspolitiikan tukien valvonta, eikä tarkastuselimille ole enää tarpeen myöntää rahoitusta.

3.2. Oliiviöljyn yhteistä markkinajärjestelyä koskeva asetus

Vaikka öljykasveihin liittyviin yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteisiin sovelletaan nykyisellään peltokasvien osalta annettuja yleisiä säännöksiä, rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annettu neuvoston asetus N:o 136/66/ETY koskee oliiviöljyjen ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien lisäksi öljysiemeniä, öljykakkuja ja muita kasviöljyjä. Asetus N:o 136/66/ETY, jossa säädetyn tukijärjestelmän voimassaolo lakkaa 1 päivänä marraskuuta 2004, on siis kumottava ja korvattava se oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien yhteisestä markkinajärjestelystä annetulla neuvoston asetuksella.

Uudessa markkinajärjestelyssä on oltava:

- sisämarkkinoihin ja kaupankäyntiin liittyvä järjestelmä, joka sallii markkinavoimien toiminnan, joka säätelee tuontia yhteisen markkinajärjestelyn sääntöjen puitteissa ja jossa on välineet kiireellisten tilanteiden hallinnoimiseksi, ja

- laadun (laajassa merkityksessä) parantamista koskeva järjestelmä, joka perustuu kaupan pitämistä koskevien vaatimusten noudattamiseen ja oliivialan toimijaorganisaatioiden toimiin.

3.2.1. Sisämarkkinoihin ja kaupankäyntiin liittyvä järjestelmä

Oliiviöljyn markkinointivuosi alkaa nykyään joka vuoden 1 päivänä marraskuuta ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien markkinointivuosi 1 päivänä syyskuuta. Nämä kaudet eivät sovellu hyvin eräille aikaisin korjattaville oliivilajikkeille. Komissio ehdottaa, että markkinointivuosi 2004/2005 kestäisi poikkeuksellisesti 8 kuukautta ja päättyisi 30 päivänä kesäkuuta 2005. Seuraavat markkinointivuodet alkaisivat 1 päivänä heinäkuuta ja kestäisivät 12 kuukautta.

Vaikka oliiviöljymarkkinat ovat tasapainossa usean vuoden kokonaisuutta tarkasteltaessa, tuotannon vaihtelu ja uusien istutusten vaikutus saattavat aiheuttaa sen, että tulevaisuudessa hinnat ovat ajoittain alhaiset. Nykyinen yksityisen varastoinnin tukea koskeva järjestelmä olisi tämän vuoksi säilytettävä. On kuitenkin tärkeää, ettei kyseinen säännös estä tuotannon suuntautumista markkinasignaalien mukaan. Tämän vuoksi komission olisi edelleen vastattava tuen käyttöönottoa koskevasta päätöksestä ja tehtävä se erillisin toimenpitein markkinatilanteen mukaan.

Yhteisön oliiviöljypohjaisilla säilykkeillä on hyvä kuva kuluttajien keskuudessa, jotka suosivat entistä enemmän elintarvikkeita, joissa on käytetty oliiviöljyä. Ei ole enää perusteltua myöntää tukea säilykkeissä käytettävälle, tavallisesti keskilaatua olevalle oliiviöljylle, koska uutena suuntauksena on korostaa tuotteen ominaisuuksia myyntihintaan kohdistuvien toimien sijasta. Komissio ehdottaa, että tämä tuki poistetaan.

Yhteisön markkinoiden herkkä tasapaino edellyttää kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa tuonnin sääntelyä ja tullisuojaa WTO:ssa tehtyjen sopimusten nojalla. EU:n Välimeren politiikan kehittyminen edellyttää kuitenkin yhteisön markkinoiden maltillista avaamista tuotannon ja kulutuksen kehityksen tarjoamien mahdollisuuksien mukaisesti. Sisäisellä jalostusmenettelyllä on lisäksi edelleen voitava säännellä tuontitarpeita maailmanmarkkinoiden suhdanteiden mukaan. Tarvittaessa on kuitenkin oltava mahdollista säätää, että sitä voidaan rajoittaa komission päätöksellä hallintokomiteamenettelyä noudattaen.

Yhteisön oliiviöljyn viennin osalta vuodesta 1998 saatu kokemus on osoittanut vientitukien tarpeettomuuden, sillä yhteisön hinta toimii kansainvälisessä kaupassa viitehintana, eikä oliiviöljyn hinnan korkeus muihin kasviöljyihin verrattuna ole ratkaiseva tekijä kuluttajan tehdessä ostopäätöstään. Komissio siis ehdottaa tämän välineen poistamista.

3.2.2. Laadun parantamiseen liittyvä järjestelmä

Koska oliiviöljyn tuotannon ylijäämäisyys on mahdollista, oliiviöljyalan tulevaisuus riippuu suurelta osin siitä, miten se sitoutuu noudattamaan kokonaisvaltaista laatupolitiikkaa. Oliivialan toimijajärjestöt ovat jo vuonna 2001 tehdystä neuvoston päätöksestä lähtien kehittäneet toimia tällä alalla. Vaikka kokemuksia on vielä vähän, nykyistä järjestelyä täytynee vahvistaa eräiltä osin:

- otetaan käyttöön kolmivuotiset sitoumukset ja edistetään monen maan välisiä toimia,

- vahvistetaan oliiviöljyalan toimijoiden osallistumista kulutukseen luovutettujen oliiviöljyjen laadun seurantaan ja aitouden valvontaan,

- hyödynnetään laatuun liittyviä toimia tiedottamalla näistä toimista ja niiden tuloksista,

- vahvistetaan jäsenvaltioiden arviointi- ja tarkastusjärjestelmää.

Jäsenvaltio määrittää näille ohjelmille myönnettävän yhteisön kokonaisrahoituksen siten, että se on korkeintaan 10 prosenttia kansallisista määrärahoista. Tämä on enemmän kuin enimmäismäärä, joka voidaan tätä nykyä pidättää tuotantotuesta.

Tämä järjestely korvaa oliivintuotannon laadun parantamistoimenpiteiden rahoittamiseksi tehtävät nykyiset pidätykset, joista tulee tarpeettomia. Tuottajaorganisaatioille ja niiden liitoille ei ole enää perusteltua myöntää tukea tuotantotuen hallinnointiin, koska tuotantotuki poistetaan. Tuottajaorganisaatioiden on kuitenkin vastattava markkinointivuoden 2003/2004 tukihakemusten hallinnosta ja valvonnasta.

4. TUPAKKAA KOSKEVAT UUDET JÄRJESTELYT

4.1. Suorat tuet maataloustuottajille

Raakatupakan yhteisen markkinajärjestelyn aiemmat tavoitteet eivät yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen vuoksi ole enää asianmukaisia. Eräät välineet eivät enää sovellu uuteen yhteyteen, kun taas eräät eivät ole toimineet riittävän hyvin eivätkä saavuttaneet tavoitteitaan, vaikka ovatkin soveltamiskelpoisia. Lisäksi raakatupakan yhteisessä markkinajärjestelyssä, kuten muidenkin tuotteiden yhteisissä markkinajärjestelyissä, tavoitteet oli määriteltävä uudelleen muuttuneen taloudellisen tilanteen sekä kuluttajien ja veronmaksajien odotusten mukaisesti.

Viljelijöille myönnettävien suorien tukien horisontaalisen järjestelmän yleistavoitteiden (joihin pyritään sisällyttämällä tupakka-ala tähän järjestelmään) lisäksi pyrkimyksenä on myös lisätä johdonmukaisuutta Euroopan yhteisön pääpolitiikkojen, erityisesti kansanterveyttä koskevan politiikan kanssa.

Komissio antoi Göteborgissa toukokuussa 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa tiedonannon kestävää kehitystä koskevasta EU:n strategiasta [1], jossa viitataan tupakka-alaan. Vaikka neuvosto ei tehnytkään tupakka-alan osalta erityisiä päätelmiä, keskusteluista ja niiden asiayhteydestä kävi selkeästi ilmi, että tupakka-alan kestävyyteen suhtaudutaan tietyin varauksin.

[1] Komission tiedonanto "Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia" (KOM(2001) 264 lopullinen, 15.5.2001).

Komissio vastasi tuolloiseen tilanteeseen lujittamalla sitoumustaan tupakka-alan kestävien toimintaperiaatteiden määrittelemisestä alan taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien arvioinnin perusteella. Komissio päätti näin ollen toukokuussa 2002 esittämässään vuoden 2003 lainsäädäntö- ja työohjelmassa, että sen tupakka-alan toimintaperiaatteita koskevista näkemyksistä olisi laadittava laaja vaikutusten arviointi [2] "kestäväpohjaisen ja osallisuutta edistävän talouden painopisteen" mukaisesti.

[2] SEC(2003) 1023 tupakka-alan laajasta vaikutusten arvioinnista, 23.9.2003.

Komission johtopäätös tupakka-alalla tehdystä laajasta vaikutusten arvioinnista oli, että tukien irrottaminen tuotannosta ja sisällyttäminen maatilan tulotukijärjestelmään olisi tehtävä asteittain tuotannon tyrehtymisen estämiseksi, koska noin kolmannes tupakkapalkkioista tarvitaan erilaisten tuotantokustannusten kattamiseen. Kestävin toimintamalli syntyy tulevaisuudessa soveltamalla tätä lähestymistapaa, johon liittyvät yhteisön tupakkarahaston asteittainen lakkauttaminen ja maaseudun kehittämisen yhteydessä käyttöönotettavat kansalliset määrärahat asianomaisten alueiden rakenneuudistusta varten.

Uudistuksen toteuttaminen olisi aloitettava muuttamalla nykyiset tupakkapalkkiot kokonaisuudessaan tai osittain maatilan tulotukioikeuksiksi. Tämä siirto toteutetaan täysimääräisesti tuottajan ensimmäisten 3,5 tuotantotonnin osalta, ja seuraavan, 3,5-10 tonnin tuotantoerän osalta maatilan tulotukeen sisällytetään vain 75 prosenttia nykyisestä tupakkapalkkiosta. Yli 10 tonnin määrää vastaavista tupakkapalkkioista muutetaan maatilan tulotukioikeuksiksi ensimmäisenä vuonna 1/6, toisena vuonna 1/3 ja kolmannesta vuodesta alkaen 45 prosenttia. Ensimmäisenä vuonna tuotantoon sidottuna säilyy 2/3 tupakkapalkkioista, jotka vastaavat 10 tonnia ylittävää osuutta. Toisena vuonna tuotantoon sidottuna säilyy 1/3 tupakkapalkkioista, jotka vastaavat 10 tonnia ylittävää osuutta. Kaikissa tapauksissa ylijäävä prosenttiosuus siirretään kansallisiin määrärahoihin eli ensimmäisenä vuonna 1/6, toisena vuonna 1/3 ja kolmannesta vuodesta alkaen 55 prosenttia.

Seuraavassa taulukossa esitetään nykyisen tupakkapalkkion sisällyttäminen asteittain maatilan tulotukijärjestelmään.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Tupakan kokonaistuen prosenttiosuus, joka siirretään rakenneuudistuksen määrärahoihin, on juuri yli 20 prosenttia, kuten esitetään 23 päivänä syyskuuta 2003 annetussa komission tiedonannossa "Kestävän eurooppalaisen maatalousmallin toteuttaminen YMP:n uudistuksella: tupakka-, oliiviöljy-, puuvilla- ja sokerialat" (KOM(2003) 554 lopullinen; ks. 3 kohta, s. 15).

4.2. Määrärahat rakenne uudistusta varten

Raakatupakan nykyisen tukijärjestelmän asteittaiseen tuotannosta irrottamiseen olisi kytkettävä maaseudun kehittämisen yhteydessä kansalliset määrärahat asianomaisten alueiden rakenneuudistusta varten. Kansalliset määrärahat muodostuvat erotuksesta, joka on toisaalta 955 miljoonan euron määrärahojen ja toisaalta ehdotettujen tuotantoon sidottujen ja tuotannosta irrotettujen tukien sekä tupakkakiintiöiden takaisinostojärjestelmässä suoritettujen maksujen välillä. Nämä 955 miljoonan euron määrärahat vastaavat tupakka-alan aiempia keskimääräisiä menoja viitevuosina 2000-2002. Jokaiselle jäsenvaltiolle olisi myönnettävä tupakan tuotantoalueiden hyväksi käytettävä määrä, joka vastaa sen aiempien menojen sekä ehdotettujen tuotantoon sidottujen ja tuotannosta irrotettujen tukien välistä erotusta. Asianomaisten jäsenvaltioiden ja alueiden osalta käytettävissä olevat määrärahat siirretään rahoitusnäkymien otsakkeesta 1 a otsakkeeseen 1 b. Määrärahat ovat olennainen osa yhteisen maatalouspolitiikan toista pilaria, jota käytetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädetyllä tavalla.

5. HUMALAA KOSKEVAT UUDET JÄRJESTELYT

Humalan tukijärjestelmä sisällytetään kokonaisuudessaan neuvoston asetukseen (EY) N:o 1782/2003.

Komission neuvostolle asetuksen (ETY) N:o 1696/71 18 artiklan mukaisesti antamassa kertomuksessa humalan yhteisen markkinajärjestelyn arvioinnista kuvataan yksityiskohtaisesti humalamarkkinoiden toiminnan kehittymistä. Markkinoilla on ennen kaikkea jatkuva pyrkimys humalan tarjonnan ja olutteollisuuden tarpeiden välisen tasapainoon. Viime vuosikymmenellä markkinoilla esiintyi kahdenlaista merkittävää suuntausta. Kuluttajat siirtyivät suosimaan vähemmän humaloituja oluita, minkä vuoksi humalan kysyntä väheni. Toisaalta kun tuottajat siirtyivät viljelemään lajikkeita, joiden alfahappopitoisuus on korkea, humalan tarjonta markkinoilla kasvoi liian suureksi. Humalan viljelyaloja oli siis vähennettävä.

Pysyvä mukautus tehtiin yhteisessä markkinajärjestelyssä. Tuotantotuen taso osoittautui tyydyttäväksi humalanviljelyn säilymisen kannalta, ja erityisin toimenpitein oli mahdollista tehdä mukautuksia humalantuotannon suhdanteisiin (väliaikainen kesannointi) ja rakenteisiin (viljelyalojen pienentäminen).

Kun ala nykytilanteessa suuntautuu markkinoiden vaatimuksiin ja markkinat näyttävät vastaavan tyydyttävästi, yhteisön humalantuotantoa voitaneen suojella sisällyttämällä se maatilan tulotukijärjestelmään, jossa tuki on irrotettu tuotannosta.

Tässä ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säilyttää tuki tuotantoon sidottuna tuotantoalueiden erityisten tuotantoedellytysten tai olosuhteiden huomioon ottamiseksi.

2003/0278 (CNS)

Ehdotus:

NEUVOSTON ASETUS

yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

ottaa huomioon Kreikan liittymisasiakirjaan liitetyn puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4 [3] ja erityisesti sen 6 kohdan,

[3] EYVL L 291, 19.11.1979, s. 174. Pöytäkirja sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1050/2001 (EYVL L 148, 1.6.2001, s. 1).

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen pääkohdat ovat suoran tuottajatuen irrottaminen tuotannosta ja maatilan tulotuen käyttöönotto pyrkimyksenä siirtyä hintoihin ja tuotannon tukemiseen perustuvasta järjestelmästä maataloustuottajan tulotukeen. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 [4] otetaan käyttöön nämä välineet useille maataloustuotteille.

[4] EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

(2) Yhteisen maatalouspolitiikan ydintavoitteiden saavuttamiseksi puuvillan, oliiviöljyn ja raakatupakan tuet olisi suurelta osin irrotettava tuotannosta ja sisällytettävä maatilan tulotukijärjestelmään. Humala pitäisi sitä vastoin sisällyttää järjestelmään kokonaan.

(3) Puuvillalle ei ollut viitekautena 2000-2002 suoraa tuottajatukea. Kyseisenä ajanjaksona sovellettujen järjestelyjen ansiosta tuottajat saivat kuitenkin yhteisön välillistä tukea siementenpoistajille myönnettävän tuen kautta. Tuen määrää voidaan arvioida vähentämällä siementenpoistajille maksetuista määristä osuus, jota ei ollut pakko siirtää tuottajille.

(4) Jos puuvilla-alan nykyinen tukijärjestelmä sisällytettäisiin kokonaan maatilan tulotukijärjestelmään, yhteisön puuvillan tuotantoalueilla olisi merkittävä tuotannon keskeyttämisriski. Tämän vuoksi osa tuesta olisi edelleen sidottava puuvillan viljelyyn maksamalla tukikelpoisille hehtaareille lajikohtaista tukea. Sen määrä olisi laskettava siten, että varmistetaan taloudelliset edellytykset, jotka kyseisen kasvin viljelyyn suotuisilla alueilla mahdollistavat puuvilla-alan toiminnan jatkumisen ja estävät puuvillan korvaamisen muilla lajeilla. Tämän päämäärän saavuttamiseksi on perusteltua, että kunkin jäsenvaltion käytettävissä oleva kokonaistuki hehtaaria kohti vahvistetaan 40 prosentiksi suoraan tuottajille menevästä tuen kansallisesta osuudesta.

(5) Suoraan tuottajille menevän, tuen kansallisen osuuden jäljellä olevan 60 prosentin osuuden olisi oltava käytettävissä maatilan tulotukijärjestelmässä.

(6) Ympäristöön liittyvistä syistä olisi vahvistettava jäsenvaltiokohtainen perusala puuvillan kylvöalojen rajoittamiseksi. Jäsenvaltion osalta tehtävien vähennysten olisi vastattava keskimääräisten kansallisten taattujen määrien ylittymistä niiden käyttöönotosta alkaen. Lisäksi vain jäsenvaltioiden hyväksymien alueiden olisi oltava tukikelpoisia alueita.

(7) Jotta tuottajat ja siementenpoistajat voisivat parantaa puuvillan laatua, olisi edistettävä jäsenvaltioiden hyväksymien toimialakohtaisten organisaatioiden perustamista. Näiden organisaatioiden pitäisi olla jäsentensä rahoittamia. Yhteisön olisi osallistuttava kyseisten organisaatioiden toiminnan rahoitukseen välillisesti korottamalla organisaatioiden jäseninä oleville viljelijöille maksettavaa tukea.

(8) Jotta teollisuudelle toimitettaisiin laatutavaraa, hyväksytyille organisaatioille olisi annettava lupa eriyttää vahvistamansa asteikon mukaisesti tuki, johon niiden tuottajajäsenillä on oikeus. Jäsenvaltioiden hyväksymässä asteikossa olisi otettava huomioon perusteet, jotka on vahvistettava.

(9) Viimeaikaisen kansainvälisen, erityisesti WTO-neuvotteluista johtuvan kehityksen perusteella mahdollisuutta lykätä puuvillan sisällyttämistä maatilan tulotukijärjestelmään ei pitäisi käyttää.

(10) Jos oliivialan nykyinen tuotantoon sidottu tukijärjestelmä sisällytettäisiin kokonaan maatilan tulotukijärjestelmään, eräillä yhteisön perinteisillä oliivin tuotantoalueilla syntyisi ongelmia. Vaarana on, että oliivipuiden ylläpitämisestä luovutaan laajoilla alueilla, mikä puolestaan heikentäisi maan kasvipeitettä ja huonontaisi maisemaa tai aiheuttaisi kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Osa tuesta olisi tämän vuoksi sidottava ympäristöllisesti tai sosiaalisesti arvokkaiden oliivitarhojen ylläpitämiseen.

(11) Niinpä 60 prosenttia oliivialan keskimääräisestä tuotantotuesta viitekautena 2000-2002 olisi muutettava tukioikeuksiksi maatilan tulotukijärjestelmässä. Tasapuolisuuden vuoksi tilat, joiden koko on alle 0,3 oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria, olisi sisällytettävä järjestelmään kokonaisuudessaan.

(12) Maatilan tulotukijärjestelmän mukaista tukioikeutta laskettaessa huomioon otettava hehtaarimäärä olisi vahvistettava oliivialan paikkatietojärjestelmän perusteella, joka on vastaisuudessa osa yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää.

(13) Jäsenvaltioiden olisi pidätettävä loput 40 prosenttia oliivialan tuotantotuesta viitekautena kansallisiksi määrärahoiksi, joista myönnetään viljelijöille tukea ympäristöllisesti tai sosiaalisesti arvokkaiden oliivitarhojen ylläpitämiseksi, mukaan luettuina paikalliset perinteet ja kulttuuri erityisesti marginaalisilla alueilla. Tilojen, joiden koko on alle 0,3 oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria, olisi myös oltava tukikelpoisia. Yksinkertaisuuden vuoksi tämän järjestelmän mukaisten maksujen olisi oltava vähintään 50 euroa.

(14) Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus pidättää tietty prosenttiosuus oliivitarhoille maksettavasta tuesta tuotteiden laatuun, seurantaan ja tiedotukseen liittyvien, hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden laatimien toimintaohjelmien mukaisesti toteutettavien toimien rahoitukseen.

(15) Tuotantotukea voidaan myöntää maatilan tulotukijärjestelmässä ainoastaan aloille, joille on istutettu oliivipuita ennen 1 päivää toukokuuta 1998, korvaavia puita tai yhteisön hyväksymään ohjelmaan kuuluvia puita, minkä vuoksi ainoastaan ne olisi sisällytettävä maatilan tulotukijärjestelmään ja ainoastaan niiden tulisi olla tukikelpoisia oliivitarhojen lisätukijärjestelmässä.

(16) Oliiviöljyn nykyisen tukijärjestelmän voimassaolo päättyy markkinointivuoden 2003/2004 lopussa. On tarpeen varmistaa, että tulotukien maksut oliivintuottajille jatkuvat sopusointuisesti, minkä vuoksi ei pitäisi soveltaa mahdollisuutta lykätä maatilan tulotukijärjestelmän käyttöönottoa.

(17) Tuotannon ja paikallisen talouselämän keskeytymisen estämiseksi ja markkinahinnan uusiin olosuhteisiin mukautumisen mahdollistamiseksi nykyinen raakatupakan tuottajien tukijärjestelmä olisi asteittain irrotettava tuotannosta ja sisällytettävä maatilan tulotukijärjestelmään. Uuden järjestelmän mukaiset hehtaarikohtaiset tukioikeudet olisi otettava käyttöön kolmivaiheisesti alkaen kalenterivuodesta 2005 ja loppuen kalenterivuoden 2007 alkuun mennessä.

(18) Nykyisin tulotuki maksetaan tupakantuottajille tuotetun tupakan määriin perustuvana palkkiona. Tukioikeuksien laskemiseksi viitemäärä jaetaan suhteessa niihin kolmeen tuotantomääräryhmään, joille myönnettiin tukea viitekautena 2000-2002. Olisi säädettävä ensimmäisiä 3,5:ä tonnia koskevan tuen siirtämisestä kokonaan maatilan tulotukijärjestelmään. 3,5-10 tonnin määrää vastaavasta tuesta olisi siirrettävä maatilan tulotukijärjestelmään 75 prosenttia. Vuonna 2005 olisi 10 tonnia ylittävän määrän osalta siirrettävä 1/6 tuesta, vuonna 2006 1/3 ja vuodesta 2007 alkaen 45 prosenttia tuesta.

(19) Kyseistä menetelmää sovellettaessa pientuottajat saanevat alusta alkaen suurimman osan tuloistaan maatilan tulotukena. Isoilla tupakkatiloilla osa tuesta olisi siirtymäkautena edelleen sidottava tuotantoon.

(20) Mahdollisuus lykätä tupakkatuen sisällyttämistä maatilan tulotukijärjestelmään ei ole yhteensopiva uuden asteittain täytäntöönpantavan järjestelmän hengen ja periaatteiden kanssa, minkä vuoksi kyseistä mahdollisuutta ei pitäisi soveltaa.

(21) Viljelijöille, jotka ovat lähteneet tupakka-alalta raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2075/1992 14 artiklan mukaisessa kiintiön takaisinosto-ohjelmassa ja joille myönnetään tukea maatilan tulotukijärjestelmässä, ei pitäisi maksaa tuen lisäksi takaisinostohintaa, vaan heillä olisi oltava mahdollisuus valita kahden tukityypin välillä. Todellisen valinnanmahdollisuuden varmistamiseksi osa takaisinostohinnasta olisi maksettava siltä osin kuin on tarpeen viitemäärän laskemiseksi huomioon otetun tupakkatuen määrän ja takaisinostohinnan välisen erotuksen korvaamiseksi silloin, kun jälkimmäinen on korkeampi.

(22) Tupakantuotannolle satovuosina 2005 ja 2006 edelleen myönnettävästä palkkiosta olisi siirrettävä yhteisön tupakkarahastoon ensimmäisenä vuonna 4 prosenttia ja toisena vuonna 5 prosenttia tietoisuuden lisäämistä tupakan kulutuksen haitallisista vaikutuksista koskevien tiedotustoimien rahoittamiseksi.

(23) Humalan sisällyttäminen kokonaan maatilan tulotukijärjestelmään takaa humalanviljelijöille vakaat tulot. Viljelijä voi halutessaan lopettaa humalan viljelyn ja korjaamisen esimerkiksi markkinatilanteen tai rakenteellisten syiden vuoksi, muttei jää ilman tuloja.

(24) Jäsenvaltioilla olisi erityisten markkinatilanteiden tai alueellisten syiden huomioon ottamiseksi oltava mahdollisuus pidättää tuotannosta irrotetusta tuesta tietty prosenttiosuus humalantuotannon tukemiseksi pinta-alatuen muodossa.

(25) Tuen irrottaminen tuotannosta puuvilla- ja raakatupakka-alalla saattaa edellyttää rakenneuudistukseen liittyviä toimia. Yhteisön lisätuki asianomaisille tuotantoalueille olisi mahdollistettava siirtämällä määrärahoja rahoitusnäkymien otsakkeesta 1 a otsakkeeseen 1 b. Tämä lisätuki olisi käytettävä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 [5] säädetyllä tavalla,

[5] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1783/2003 (EUVL L 270, 21.10.2003, s. 70).

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1782/2003 seuraavasti:

1) Korvataan 1 artiklan kolmas luetelmakohta seuraavasti:

"- durumvehnää, valkuaiskasveja, riisiä, pähkinöitä, energiakasveja, perunatärkkelystä, maitoa, siemeniä, peltokasveja, lampaanlihaa, vuohenlihaa, naudanlihaa, vasikanlihaa, palkoviljaa, puuvillaa, tupakkaa ja humalaa tuottavien sekä oliivitarhoja ylläpitävien maataloustuottajien tukijärjestelmät."

2) Korvataan 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

"Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot vuodesta 2000 alkaen ja IV osaston 15 luvun mukaisesti myönnetyn tuen osalta 1 päivästä toukokuuta 1998."

3) Korvataan 20 artikla seuraavasti:

"20 artikla Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä

1. Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä on laadittava karttojen, maarekisterin tietojen ja muun kartta-aineiston perusteella. On käytettävä tietokoneistettua paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on toivottavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa tasalaatuista standardia, joka puolestaan takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden.

2. Tunnistusjärjestelmään on tarvittaessa sisällytettävä oliivialan paikkatietojärjestelmä, joka koostuu aakkosnumeerisesta atk-tietokannasta ja atk-pohjaisesta graafisesta hakutietokannasta asianomaisia oliivipuita ja aloja varten."

4) Muutetaan 22 artikla seuraavasti:

a) Lisätään 1 kohtaan kolmannen luetelmakohdan jälkeen luetelmakohta seuraavasti:

"- oliivipuiden lukumäärä ja niiden sijainti lohkolla,";

b) korvataan 2 kohta seuraavasti:

"2. Jäsenvaltio voi päättää, että tukihakemukseen on sisällyttävä ainoastaan edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen tehdyt muutokset. Jäsenvaltiot jakavat edellisinä vuosina määritettyihin aloihin perustuvat esipainetut lomakkeet ja toimittavat kyseisten alojen ja tapauksen mukaan oliivipuiden sijainnin osoittavaa graafista aineistoa."

5) Korvataan 35 artikla seuraavasti:

"35 artikla Kaksinkertaiset hakemukset

1. Jäljempänä 44 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta toimitetaan tulotukijärjestelmän mukainen hakemus, voidaan tehdä muita suoria tukia koskeva hakemus sekä tämän asetuksen ulkopuolelle jääviä tukia koskeva hakemus, ellei asiasta toisin säädetä.

2. Maataloustuottajilla, jotka ovat osallistuneet neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2075/92 mukaiseen tupakkakiintiön takaisinostojärjestelmään, on oikeus joko maatilan tulotukeen tai kiintiön takaisinostohintaan. Jos kiintiön takaisinostohinta on kuitenkin suurempi kuin viitemäärään sisällytettävälle tupakalle laskettu määrä, maataloustuottajalla on maatilan tulotuen lisäksi oikeus siihen osaan takaisinostohinnasta, joka vastaa hinnan ja tämän asetuksen liitteessä VII olevan I kohdan mukaisesti lasketun määrän erotusta."

6) Korvataan 40 artiklan 5 kohta seuraavasti:

"Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin viljelijöihin, joilla oli viitekaudella neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 * ja (EY) N:o 1257/1999 mukaisia maatalouden ympäristösitoumuksia, humalanviljelijöihin, joilla oli samalla kaudella neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/98 ** mukainen raivausvelvoite, sekä tupakanviljelijöihin, jotka ovat osallistuneet kiintiön takaisinosto-ohjelmaan asetuksen (ETY) N:o 2075/92 mukaisesti.

Siinä tapauksessa, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet kattoivat sekä viitekauden että 2 kohdassa tarkoitetun kauden, jäsenvaltioiden on vahvistettava objektiivisin perustein ja tavalla, jolla taataan maataloustuottajien tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, viitemäärä yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka komissio vahvistaa 144 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

* EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85.

** EYVL L 157, 30.5.1998, s. 7."

7) Korvataan 43 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

"a) liitteessä VII luetellun perunatärkkelyksen, kuivatun rehun, siementen, oliivitarhojen ja tupakan tuen osalta hehtaarimäärä, jonka tuotannosta on myönnetty tukea viitekaudella, siten kuin liitteessä VII olevassa B, D, F, H ja I kohdassa lasketaan;"

8) Lisätään 44 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

" 'Tukikelpoisilla hehtaareilla' tarkoitetaan myös aloja, joille on istutettu humalaa tai joihin sovelletaan väliaikaisen kesannoinnin velvoitetta, tai aloja, siten kuin liitteessä VII olevan H kohdan toisessa alakohdassa lasketaan, joilla on paikkatietojärjestelmään merkittyjä, ennen 1 päivää toukokuuta 1998 istutettuja oliivipuita, uusia oliivipuita, joilla korvataan nykyiset oliivipuut, tai hyväksyttyihin istutussuunnitelmiin kuuluvia oliivipuita."

9) Korvataan 51 artikla seuraavasti:

"51 artikla Maan maatalouskäyttö

Viljelijät voivat käyttää 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja mihin tahansa maataloustoimintaan lukuun ottamatta seuraavia:

a) pysyvien kasvien viljely, lukuun ottamatta paikkatietojärjestelmään rekisteröityjä ennen 1 päivää toukokuuta 1998 istutettuja oliivipuita, uusia oliivipuita, joilla korvataan nykyiset oliivipuut, tai hyväksyttyihin istutussuunnitelmiin kuuluvia oliivipuita;

b) neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 * 1 artiklan 2 kohdassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 ** 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuotanto;

c) muiden kuin sellaisten perunoiden viljely, jotka on tarkoitettu perunatärkkelyksen valmistukseen ja joille myönnetään tukea tämän asetuksen 93 artiklan mukaisesti.

* EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1.

** EYVL L 297, 21.11.1996, s. 29."

10) Korvataan 60 artiklan 1 kohta seuraavasti:

"1. Jos jäsenvaltio käyttää 59 artiklassa säädettyä mahdollisuutta, viljelijät voivat 51 artiklasta poiketen ja tämän artiklan säännösten mukaisesti käyttää myös 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja asetuksen (EY) N:o 2200/96 1 artiklan 2 kohdassa tai asetuksen (EY) N:o 2201/96 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden sekä muiden kuin 93 artiklan nojalla tukea saavien perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuotantoon, pysyvien kasvien tuotantoa lukuun ottamatta, joihin ei lueta humalaa eikä paikkatietojärjestelmään rekisteröityjä ennen 1 päivää toukokuuta 1998 istutettuja oliivipuita, uusia oliivipuita, joilla korvataan nykyiset oliivipuut, tai hyväksyttyihin istutussuunnitelmiin kuuluvia oliivipuita."

11) Lisätään III osaston 5 luvun 2 jaksoon 69 a artikla seuraavasti:

"69 a artikla Humalapalkkiot

Jäsenvaltiot voivat pidättää humalapalkkioista enintään 25 prosenttia 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisen enimmäismäärän osasta, joka vastaa liitteessä VI tarkoitettua humalan pinta-alatukea ja väliaikaisesta kesannoinnista myönnettävää tukea.

Kyseinen jäsenvaltio voi tässä tapauksessa ja 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän rajoissa myöntää maataloustuottajille vuosittain lisätukea.

Lisätuki myönnetään humalaa tuottaville maataloustuottajille hehtaariperusteisesti, ja sen enimmäismäärä on 25 prosenttia hehtaarilta IV osaston 17 luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti myönnettävästä liitteessä VI tarkoitetusta hehtaarituesta."

12) Muutetaan 71 artikla seuraavasti:

a) Lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

"Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua siirtymäkautta ei sovelleta puuvillaan, oliiviöljyyn ja syötäväksi tarkoitettuihin oliiveihin eikä tupakkaan."

b) Korvataan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

"Siirtymäkauden aikana kyseisen jäsenvaltion on sovellettava liitteessä VI tarkoitettuja suoria tukia edellytyksin, jotka on vahvistettu tämän asetuksen IV osaston 3, 6, 7-13 ja 17 luvussa, asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artiklassa, asetuksen (EY) N:o 1452/2001 9 artiklassa, asetuksen (EY) N:o 1453/2001 13 artiklassa ja 22 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa sekä asetuksen (EY) N:o 1454/2001 5 artiklassa, ylittämättä enimmäismääriä, jotka vastaavat kyseisten suorien tukien osuutta 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä, joka vahvistetaan tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen kunkin suoran tuen osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 70 artiklan 2 kohdan soveltamista."

13) Lisätään IV osastoon 14, 15, 16 ja 17 luku seuraavasti:

"14 luku Puuvillan lajikohtainen tuki

143a artikla Soveltamisala

CN-koodiin 5201 00 kuuluvan puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

143 b artikla Tukikelpoisuus

1. Tukea myönnetään pellavan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla, sille on pitänyt kylvää hyväksyttyjä lajikkeita ja sillä on jatkettava viljelyä vähintään tavanomaisissa kasvuolosuhteissa tapahtuvan kotahedelmän avautumiseen asti.

Jos puuvillan kotahedelmä ei kuitenkaan avaudu jäsenvaltion hyväksymien poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi, viljelyalat, joille on kokonaisuudessaan kylvetty puuvillaa, säilyvät tukikelpoisina, sillä edellytyksellä, että kyseisiä aloja ei ole ennen kotahedelmän avautumisvaihetta käytetty muuhun tarkoitukseen kuin puuvillan tuotantoon.

2. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitetut maatalousmaa ja lajikkeet 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

143 c artikla Määrät ja pinta-alat

1. Tuen määrät tukikelpoista hehtaaria kohden ovat seuraavat:

- Kreikka: // 594 euroa

- Espanja: // 898 euroa

- Portugali: // 556 euroa.

2. Kansalliset perusalat vahvistetaan seuraavasti:

- Kreikka: // 340 000 ha

- Espanja: // 85 000 ha

- Portugali: // 360 ha.

3. Jos puuvillan tukikelpoinen pinta-ala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 2 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 1 kohdassa tarkoitettua tukea vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

143 d artikla Hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot

1. Tämän luvun soveltamiseksi 'hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla' tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka muodostavat puuvillanviljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja jonka pyrkimyksenä on erityisesti toimittaa laadultaan sopivaa siemenellistä puuvillaa siementenpoistajalle. Jäsenvaltion, jonka alueella siementenpoistaja sijaitsee, on hyväksyttävä 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia perusteita noudattavat organisaatiot.

2. Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation rahoituksesta vastaavat sen jäsenet.

143 e artikla Tuen eriyttäminen hyväksytyille toimialakohtaisille organisaatioille

1. Hyväksytty toimialakohtainen organisaatio voi päättää, että enintään puolet kokonaistuesta, johon sen jäseninä olevilla viljelijöillä on oikeus 143 b artiklan 1 kohdan mukaisesti tukikelpoisten viljelyalojen perusteella, eriytetään sen vahvistaman asteikon mukaisesti.

2. Jäsenvaltion on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitettu asteikko, jonka on oltava 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttyjen perusteiden mukainen. Näiden perusteiden on koskettava erityisesti toimitettavan siemenellisen puuvillan laatua ja ne olisi mukautettava asianomaisten alueiden ympäristöllisten ja taloudellisten edellytysten mukaan.

143 f artikla Tuen maksaminen

1. Viljelijöille myönnetään tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 143 c artiklan mukaisesti.

2. Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäseninä oleville viljelijöille myönnetään tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 143 c artiklan mukaisesti lisättynä 10 eurolla. Jos tuki kuitenkin eriytetään, tuki myönnetään tukikelpoista hehtaaria kohden 143 c artiklan mukaisesti mukautettuna 143 e artiklan 1 kohdan mukaisesti. Mukautettua määrää lisätään 10 eurolla.

15 luku Tuki oliivitarhoille

143g artikla Soveltamisala

Viljelijöille myönnetään tukea ympäristöllisesti tai sosiaalisesti arvokkaiden oliivitarhojen ylläpitämisen rahoittamiseen tässä luvussa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

143 h artikla Tukikelpoisuus

Tuen maksamisen edellytykset ovat seuraavat:

a) oliivitarhan on oltava rekisteröity 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun paikkatietojärjestelmään;

b) ainoastaan pinta-alat, joille on istutettu oliivipuita ennen 1 päivää toukokuuta 1998, korvaavia puita tai komission hyväksymään ohjelmaan kuuluvia puita, ovat tukikelpoisia;

c) oliivipuiden lukumäärä oliivitarhassa ei saa poiketa yli 10:tä prosenttia 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun paikkatietojärjestelmään 1 päivänä tammikuuta 2005 rekisteröityjen puiden lukumäärästä;

d) oliivitarhalla on oltava sen oliivitarhaluokan ominaisuudet, jonka mukaisesti tukea haetaan;

e) haetun tuen määrän hakemusta kohden on oltava vähintään 50 euroa.

143 i artikla Määrä

1. Tuki oliivitarhoille myönnetään oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden. Oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluva hehtaari on pinta-alayksikkö, jota käytetään 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavassa yleismenetelmässä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta oliivialan paikkatietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava enintään viidelle oliivitarhaluokalle tuki oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden 3 kohdassa vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa sen jälkeen, kun on vähennetty 4 kohdan mukaisesti pidätettävä määrä. Kyseiset luokat on vahvistettava 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien yhteisten ympäristöllisten ja sosiaalisten perusteiden mukaisesti, mukaan luettuina maisemaan ja sosiaalisiin perinteisiin liittyvät näkökohdat. Tässä yhteydessä erityistä huomiota on kiinnitettävä oliivitarhojen ylläpitämiseen marginaalisilla alueilla.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu tuen enimmäismäärä on:

// miljoonaa euroa

Ranska // 1,20

Kreikka // 208,14

Italia // 272,05

Espanja // 404,45

Portugali // 15,46

Jäsenvaltioiden on myönnettävä enimmäismäärä eri luokkien kesken puolueettomin perustein ja syrjimättömällä tavalla. Kullekin luokalle oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvaa hehtaaria kohden myönnettävä tuki voi olla yhtä suuri kuin ylläpitokustannukset, korjuukustannukset pois luettuina, mutta se ei voi ylittää kyseistä tasoa.

4. Jäsenvaltiot voivat pidättää 3 kohdassa tarkoitetuista määristä enintään 10 prosenttia yhteisön rahoituksen varmistamiseksi hyväksyttyjen toimijaorganisaatioiden [oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien yhteisestä markkinajärjestelystä annetun] neuvoston asetuksen (EY) N:o .../... * 8 artiklan mukaisesti laatimille toimintaohjelmille.

16 luku Tupakkapalkkiot

143 j artikla Soveltamisala

CN-koodiin 2401 kuuluvaa raakatupakkaa tuottaville viljelijöille myönnetään satovuosina 2005 ja 2006 tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

143 k artikla Tukikelpoisuusedellytykset

Tuki myönnetään kullekin viljelijälle 143 l artiklan 1 kohdassa vahvistetuissa enimmäisrajoissa sille tuotantomäärälle, joka ylittää 10 tonnia sen keskimääräisen määrän osalta, jolle hän sai tupakkapalkkion kalenterivuosina 2000, 2001 ja 2002. Tuen myöntämisen edellytykset ovat seuraavat:

a) tupakan on tultava komission asetuksen (EY) N:o 2848/98 ** liitteessä II tarkoitetulta tuotantoalueelta;

b) asetuksessa (EY) N:o 2848/98 vahvistettujen laatuvaatimusten on täytyttävä;

c) viljelijän on toimitettava tupakanlehdet ensimmäisen jalostusasteen yritykselle viljelysopimuksen perusteella.

143 l artikla Määrä

1. Koko tuen enimmäismäärät, joihin sisältyvät 143 m artiklassa tarkoitettuun yhteisön tupakkarahastoon siirrettävät määrät, ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

2. Viljelijälle myönnettävä tukimäärä lasketaan kertomalla 143 k artiklassa määritelty tupakkakilojen tukikelpoinen määrä kalenterivuonna 2000, 2001 ja 2002 asetuksen (ETY) N:o 2075/92 mukaisesti myönnettyjen tupakkapalkkioiden keskimääräisellä määrällä kilogrammaa kohti. Laskettua määrää mukautetaan kertoimella 2/3 satovuoden 2005 osalta ja kertoimella 1/3 satovuoden 2006 osalta, minkä jälkeen siitä vähennetään 143 m artiklassa tarkoitettu vastaava määrä.

143m artikla Siirrot yhteisön tupakkarahastoon

Tämän luvun mukaisesti myönnetystä tuesta käytetään asetuksen (ETY) N:o 2075/92 13 artiklassa säädetyn yhteisön tupakkarahaston tiedotustoimien rahoitukseen 4 prosenttia kalenterivuonna 2005 ja 5 prosenttia kalenterivuonna 2006.

17 luku Humalan pinta-alatuki

143 n artikla Soveltamisala

CN-koodiin 1210 kuuluvan humalan tuottajille myönnetään tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

143 o artikla Tukikelpoisuus

Tukikelpoisia ovat alat,

- jotka sijaitsevat neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1981/82 *** liitteessä luetelluilla tuotantoalueilla,

- joille on kylvetty humalaa, ja

- jotka korjataan.

* EYVL L

** EYVL L 358, 31.12.1998, s. 17.

*** EYVL L 215, 23.7.1982, s. 3."

14) Lisätään IV a osasto seuraavasti:

"IV a osasto Määrärahojen siirto

143 p artikla Määrärahojen siirto puuvillan viljelyalueiden rakenneuudistusta varten

Puuvillaan liittyvistä keskimääräisistä menoista vuosina 2000, 2001 ja 2002 peräisin oleva 103 miljoonan euron määrä on kunakin kalenterivuonna vuodesta 2006 alkaen käytettävissä EMOTR:n tukiosastosta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin puuvillan tuotantoalueilla myönnettävänä yhteisön lisätukena.

143 q artikla Määrärahojen siirto tupakan viljelyalueiden rakenneuudistusta varten

Tupakalle viitekautena myönnetystä kolmen vuoden keskimääräisestä kokonaistuesta johtuva määrä on vuodesta 2006 alkaen käytettävissä EMOTR:n tukiosastosta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin kuuluviin toimenpiteisiin myönnettävänä yhteisön lisätukena. Tämä määrä on:

- 98 miljoonaa euroa kalenterivuonna 2005,

- 147 miljoonaa euroa kalenterivuonna 2006,

- 205 miljoonaa euroa kalenterivuodesta 2007 alkaen."

15) Lisätään 145 artiklaan seuraavat kohdat:

"r) puuvillan osalta yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat:

- 143 c artiklan 3 kohdassa säädetyn tuen vähennyksen laskutapaa,

- hyväksyttyjä toimialakohtaisia organisaatioita ja erityisesti niiden rahoitusta sekä valvonta- ja seuraamusjärjestelmää;

s) 143 q artiklassa tarkoitettujen määrien mukautuksia, jotka voivat olla tarpeen asetuksen (ETY) N:o 2075/92 14 artiklan mukaisesti vahvistettuja oikeuksia koskevan määrärahoihin liittyvän kehityksen huomioon ottamiseksi."

16) Lisätään 152 artiklaan seuraavat kohdat:

"d) asetuksen (ETY) N:o 2075/92 3 artikla. Sitä sovelletaan kuitenkin edelleen satovuotta 2004 koskeviin suorien tukien hakemuksiin,

e) neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1696/71 * 12 ja 13 artikla. Niitä sovelletaan kuitenkin edelleen satovuotta 2004 koskeviin suorien tukien hakemuksiin.

* EYVL L 175, 4.8.1971, s. 1."

17) Lisätään 153 artiklaan kohdat seuraavasti:

"4 a. Kumotaan neuvoston asetus (EY) N:o 1051/2001 *. Sitä sovelletaan kuitenkin edelleen markkinointivuoteen 2004/2005.

4 b. Kumotaan asetus (EY) N:o 1098/98. Sitä sovelletaan kuitenkin edelleen 31 päivään joulukuuta 2004.

* EYVL L 148, 1.6.2001, s. 3."

18) Lisätään 155 a artikla seuraavasti:

"155 a artikla

Komissio toimittaa 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta puuvillan, oliiviöljyn, syötäväksi tarkoitettujen oliivien, oliivitarhojen, tupakan ja humalan osalta ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia."

19) Lisätään 156 artiklan 2 kohtaan kohdat seuraavasti:

"g) IV osaston 14 lukua sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005 kyseisestä päivämäärästä alkaen kylvettyyn puuvillaan.

h) IV osaston 15 lukua sovelletaan markkinointivuodesta 2004/2005.

i) IV osaston 16 lukua sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen 31 päivään joulukuuta 2006.

j) IV osaston 17 lukua sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005."

20) Muutetaan liitteet tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

Muutetaan liitteet seuraavasti:

1) Korvataan liite I seuraavasti:

"LIITE I Luettelo 1 artiklan mukaiset perusteet täyttävistä tukijärjestelmistä

>TAULUKON PAIKKA>

2) Korvataan liite II seuraavasti:

"LIITE II 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

milj. euroa

>TAULUKON PAIKKA>

3) Korvataan liite V seuraavasti:

"LIITE V 26 artiklassa tarkoitetut yhteensopivat tukijärjestelmät

>TAULUKON PAIKKA>

4) Lisätään liitteeseen VI seuraavat rivit:

>TAULUKON PAIKKA>

5) Lisätään liitteeseen VII seuraava:

"G. Puuvilla

Jos viljelijä on ilmoittanut puuvillan kylvöaloja, jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärään sisällytettävä määrä kertomalla kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistujen hehtaarien, joilla tuotettiin puuvillaa koskevassa pöytäkirjassa N:o 4 * olevan 3 kohdan mukaisesti kunakin viitekauden vuotena tukea saanutta puuvillaa, lukumäärä seuraavilla hehtaarikohtaisilla määrillä:

- 795 euroa Kreikan osalta,

- 1 286 euroa Espanjan osalta,

- 1 022 euroa Portugalin osalta.

H. Oliiviöljy

Jos viljelijä on saanut oliiviöljyn tuotantotukea, määrä lasketaan kertomalla tonnimäärä, jolle tällaista tukea on myönnetty viitekautena (eli kunakin markkinointivuonna 2000/2001, 2001/2002 ja 2002/2003) euroina tonnia kohden ilmaistulla vastaavalla tuen yksikkömäärällä, kuten komission asetuksissa (EY) N:o 1271/2002 **, (EY) N:o 1221/2003 *** ja (EY) N:o 1794/2003 **** vahvistetaan, ja kertomalla kertoimella 0,6. Kyseistä kerrointa ei sovelleta viljelijöihin, joiden oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien keskimääräinen lukumäärä on alle 0,3, pois luettuina 1 päivän toukokuuta 1998 jälkeen hyväksyttyjen istutussuunnitelmien ulkopuolella istutettuja lisäpuita vastaavien oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumäärä. Oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumäärä lasketaan 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavalla yleismenetelmällä oliivialan paikkatietojärjestelmästä saatavien tietojen perusteella.

Jäsenvaltioiden on laskettava maatilan tulotuen laskemisessa huomioon otettavien hehtaarien lukumäärä oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumääränä, joka saadaan käyttämällä 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavaa yleismenetelmää, ja oliivialan paikkatietojärjestelmän tietojen perusteella, pois luettuina hyväksytyn istutussuunnitelman ulkopuolella 1 päivän toukokuuta 1998 jälkeen istutettuja lisäpuita vastaava oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumäärä.

I. Raakatupakka

Jos viljelijä on saanut tupakkapalkkiota, viitemäärä lasketaan seuraavasti:

Raakatupakan, jolle on myönnetty tällaista tukea viitekautena, keskimääräinen kokonaismäärä kilogrammoina kolmelta vuodelta jaetaan kolmeen tuotantomääräluokkaan seuraavasti:

- enintään 3,5 tonnin määrät,

- vähintään 3,5 tonnin mutta enintään 10 tonnin määrät,

- yli 10 tonnin määrät.

Viitemäärään sisällytettävä määrä on niiden kolmen määrän summa, jotka saadaan kertomalla kuhunkin tuotantomääräryhmään kuuluva kilomäärä kilogrammaa kohden myönnetyllä painotetulla kolmen vuoden keskimääräisellä tuella, ottaen huomioon kaikkien lajikeryhmien raakatupakan kokonaismäärä. Jokainen näistä kolmesta määrästä on ennen yhteenlaskemista mukautettava kullekin tuotantomääräryhmälle vahvistetulla kertoimella seuraavasti:

- enintään 3,5 tonnin määrän osalta kerroin on 1,0,

- vähintään 3,5 tonnin mutta enintään 10 tonnin määrän osalta kerroin on 0,75,

- yli 10 tonnin määrän osalta kerroin on 1/6 kalenterivuonna 2005, 1/3 kalenterivuonna 2006 ja 45 prosenttia kalenterivuodesta 2007 eteenpäin.

Maatilan tulotuen laskemiseksi huomioon otettava hehtaarimäärä vastaa viljelysopimuksiin merkittyä alaa, jolle on myönnetty kunakin viitekauden vuonna palkkio niissä perusalan rajoissa, jotka komissio vahvistaa sen kokonaisalan perusteella, joka on annettu komissiolle tiedoksi komission asetuksen (EY) N:o 2636/1999 ***** liitteessä I olevan 1 kohdan 3 alakohdan mukaisesti.

J. Humala

Jos viljelijä on saanut humalan pinta-alatukea tai väliaikaisesta kesannoinnista myönnettävää tukea, jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärään sisällytettävät määrät kertomalla kahden desimaalin tarkkuudella ilmoitettujen hehtaarien lukumäärä, joille on myönnetty tukea kunakin viitekauden vuotena, 480 eurolla hehtaaria kohden.

* EYVL L 291, 19.11.1979, s. 174.

** EYVL L 184, 13.7.2002, s. 5.

*** EUVL L 170, 9.7.2003, s. 8.

**** EUVL L 262, 14.10.2003, s. 11.

***** EYVL L 323, 15.12.1999, s. 4."

6) Korvataan liite VIII seuraavasti:

"LIITE VIII 41 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

milj. euroa

>TAULUKON PAIKKA>