<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2001FIA.1000683101.case.xml"><NO.CASE>C-326/99</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61999C0326</NO.CELEX><NO.SEQ>0004.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>6834</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>6855</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>22</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES JACOBSIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-326/99</LEFT><RIGHT><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>GOED WONEN<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P> <P><HT TYPE="UC">F. G. Jacobs</HT></P><P><DATE ISO="20010222">22 päivänä helmikuuta 2001</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Alankomaiden Hoge Raadin (Korkein oikeus) esittämä ennakkoratkaisukysymys koskee kuudennen arvonlisäverodirektiivin<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 5 artiklan 3 kohdan ja 13 artiklan B kohdan b alakohdan tulkintaa. Asiassa on kyse siitä, miten arvonlisäverotuksessa on kohdeltava tietynlaisen käyttö- ja nautintaoikeuden (recht van vruchtgebruik, usus fructus) antamista kiinteistöön kymmeneksi vuodeksi. Yksi ratkaistavista kysymyksistä on, saako jäsenvaltio käsitellä kyseistä toimea kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdassa tarkoitettuna verottomana kiinteän omaisuuden vuokrauksena.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asiassa sovellettavat kuudennen direktiivin säännökset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Direktiivin 3, 5 ja 6 artiklassa määritellään kolme 2 artiklan 1 kohdassa käytetyistä käsitteistä eli verovelvollisen, tavaroiden luovutuksen ja palvelujen suorituksen käsitteet.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Verovelvollisella tarkoitetaan 4 artiklan 1 kohdan mukaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa jotakin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Taloudellista toimintaa on 4 artiklan 2 kohdan mukaan toiminta, joka käsittää <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin V osaston, joka on otsikoitu <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>Verolliset liiketoimet<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>, ensimmäisessä artiklassa eli 5 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="2019"/>Tavaroiden luovutuksella<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="2019"/> tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6835"?><P>— —</P><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Jäsenvaltiot voivat pitää aineellisena omaisuutena:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>tiettyjä oikeuksia kiinteään. omaisuuteen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>sellaisia esineoikeuksia, jotka antavat haltijalleen käyttöoikeuden kiinteään omaisuuteen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>osuuksia tai osakkeita, jotka antavat haltijalleen laillisen tai tosiasiallisen omistus- tai hallintaoikeuden kiinteään omaisuuteen tai sen osaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP><P>— —<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Palvelujen suorituksella tarkoitetaan 6 artiklan 1 kohdan mukaan mitä tahansa liiketointa, joka ei ole 5 artiklassa tarkoitettu tavaran luovutus.</TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivin 13 artikla koskee maan alueella myönnettäviä arvonlisäverovapautuksia. Sen A kohdassa luetellaan <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>tietyille yleishyödyllisille toiminnoille myönnettävät vapautukset<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/>. B kohtaan sisältyy luettelo <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>muista vapautuksista<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/>. Lisäksi C kohdan perusteella jäsenvaltiot voivat myöntää verovelvollisilleen oikeuden verotuksen valitsemiseen tietyissä 13 artiklan B kohdassa mainituissa tilanteissa. On muistettava, että tietyissä olosuhteissa verovelvollisen kannalta on edullista pyytää, että myynti on verollista, jotta se voisi vähentää ostoihin sisältyvän veron.</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Nyt esillä olevassa asiassa on kyse 13 artiklan B kohdan b alakohdasta, jossa vapautetaan arvonlisäverosta <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>kiinteän omaisuuden vuokraus<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>. Jäsenvaltiot saavat asettaa verottomuudelle edellytyksiä, ja tietyt toimet eivät sisälly tämän vapautuksen soveltamisalaan. Kyseisessä direktiivin kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>B.</NO.P><TXT>Muut vapautukset</TXT></NP></TI></TITLE><P>Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut liiketoimet edellytyksillä, joita ne asettavat vapautusten oikeaksi ja selkeäksi soveltamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden<?PAGE NO="I-6836"?> väärinkäytösten estämiseksi, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön muiden säännösten soveltamista:</P><P>— —</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>kiinteän omaisuuden vuokraus, lukuun ottamatta:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>hotellialalla tai vastaavalla alalla harjoitettavaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä määriteltyä majoitustoimintaa, mukaan lukien leirintätarkoitukseen varustetuilla alueilla tapahtuva majoitustoiminta;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>alueiden vuokrausta kulkuneuvojen paikoitusta varten;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>pysyvästi asennettujen laitteiden ja koneiden vuokrausta;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>säilytyslokeroiden vuokrausta.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST><P>Jäsenvaltiot voivat säätää muistakin tämän vapautuksen soveltamisalaa koskevista poikkeuksista; — —.<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/></P></GR.SEQ></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Direktiivin 13 artiklan C kohdassa säädetään tähän liittyvästä oikeudesta verotuksen valitsemiseen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>C.</NO.P><TXT>Valintaoikeus</TXT></NP></TI></TITLE><P>Jäsenvaltiot voivat myöntää verovelvollisilleen oikeuden verotuksen valitsemiseen:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>kiinteän omaisuuden vuokrauksen osalta;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>— —.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>Jäsenvaltiot voivat rajoittaa valintaoikeuden laajuutta; niiden on säädettävä valintaoikeuden käyttöä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/></P></GR.SEQ></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Tietyissä tapauksissa voi olla tarkoituksenmukaista, että jäsenvaltiot saavat<?PAGE NO="I-6837"?> luvan ottaa käyttöön tai pitää voimassa direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi. Tässä tarkoituksessa direktiivin 27 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan ottaa käyttöön tästä direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi. — —<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asiassa merkityksellinen Alankomaiden lainsäädäntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Alankomaissa arvonlisäverosta säädetään vuonna 1968 annetussa Wet op de omzetbelastingissa<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Staatsblad 1968, s. 329.</P></NOTE> (liikevaihtoverolaki, jäljempänä lvv-laki), sellaisena kuin se on muutettuna.<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Lakia on muutettu erityisesti kuudennen direktiivin täytäntöönpanemiseksi <DATE ISO="19781228">28.12.1978</DATE> annetulla lailla (Staatsblad 1978, s. 677).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Nyt esillä oleva riita koskee pääasiallisesti kahta muutosta, jotka tehtiin lvv-lakiin <DATE ISO="19951218">18.12.1995</DATE>.<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Wet van <DATE ISO="19951218">18 december 1995</DATE> tot wijziging van de Wet op de omzetbelasting 1968, de Wet op belastingen van rechtsverkeer en enkele andere belastingwetten in verband met de bestrijding van constructies met betrekking tot onroerende zaken, Staatsblad 1995, s. 659.</P></NOTE> Näillä muutoksilla oli nimenomaisesti tarkoitus estää tietyt veronkiertojärjestelyt kiinteän omaisuuden osalta. Niitä sovelletaan taannehtivasti <DATE ISO="19950331">31.3.1995</DATE> klo 18.00 lähtien.</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Asian käsittelyn kannalta on ehkä parasta, että esitän kyseisen kahden muutetun säännöksen tekstin tässä kokonaisuudessaan. Muutetut kohdat on <HT TYPE="ITALIC">kursivoitu.</HT> Muista merkityksellisistä lvv-lain kohdista esitän tiivistelmän.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Kyseisen lain 1 §:n a kohdassa määritellään arvonlisäveron soveltamisala lähes samoin sanoin kuin direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Lain 3 §:ssä selvennetään tavaroiden luovutuksen käsitettä. Tavaroiden luovutuksena pidetään lain 3 §:n 1 momentin e kohdan mukaan esimerkiksi sellaista tavaroiden siirtoa, jonka seurauksena kyseiset tavarat eivät enää kuulu kyseisen verovelvollisen liikeomaisuuteen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6838"?><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ensimmäinen kyseisistä muutetuista säännöksistä on lain 3 §:n 2 momentti. Siinä säädetään niistä lisätilanteista, joita pidetään tavaroiden luovutuksena, ja se on annettu direktiivin 5 artiklan 3 kohdassa säädetyn mahdollisuuden käyttämiseksi.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 6 kohta.</P></NOTE> Muutetussa muodossaan se kuuluu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>2.</NO.P><TXT>Omaisuuden luovutuksena pidetään myös omaisuuteen kohdistuvien oikeuksien perustamista, siirtämistä ja muuttamista sekä niistä luopumista ja niiden päättämistä, lukuunottamatta erilaisia kiinnityksiä (hypotheek ja grondrente), <HT TYPE="ITALIC">paitsi jos näistä oikeuksista maksettu korvaus liikevaihtovero mukaan lukien on vähemmän kuin näiden oikeuksien käypä arvo. Käypä arvo on vähintään kyseisen oikeuden kohteena olevan kiinteän omaisuuden hankintahinta liikevaihtovero mukaan lukien, ja hankintahinnan suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka suureksi riippumaton kolmas osapuoli sen arvioisi oikeustoimen tekohetkellä.</HT><QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Toinen riidanalainen säännös on lain 11 §:n 1 momentin b kohta. Sillä on tarkoitus panna täytäntöön direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohta ja 13 artiklan C kohdan a alakohta,<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 9 ja 10 kohta.</P></NOTE> ja siinä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Yleisellä hallinnollisella määräyksellä vahvistetuin edellytyksin verottomia ovat seuraavat:</TXT><P>— —</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b.</NO.P><TXT>kiinteän omaisuuden vuokraus (maanvuokraus mukaan luettuna), lukuun ottamatta</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>— —</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>— —</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>muun kiinteän omaisuuden kuin asumistarkoitukseen käytettävien rakennusten tai niiden osien vuokrausta <HT TYPE="ITALIC">henkilöille, jotka käyttävät kiinteää omaisuutta tarkoituksiin, joiden perusteella heillä on 15 §:ssä säädetty oikeus vähentää vero kokonaan tai lähes kokonaan,</HT> jos vuokralainen ja vuokranantaja ovat yhdessä tehneet tätä koskevan hakemuksen veroviranomaiselle ja<?PAGE NO="I-6839"?> täyttävät ministeriön päätöksessä säädetyt edellytykset;</TXT><P><HT TYPE="ITALIC">kiinteän omaisuuden vuokraukseksi katsotaan myös kaikki muu kiinteän omaisuuden käyttöön antaminen, jota ei pidetä kiinteän omaisuuden luovutuksena.</HT> <QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/></P></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></NP></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Asiassa merkityksellisenä aikana eli vuonna 1995 valittaja oli Woningbouwvereniging <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>Goed Wonen<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> -niminen yhdistys. Vuonna 1997 se muutti oikeudellista muotoaan, ja siitä tuli Stichting <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>Goed Wonen<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/> -niminen säätiö. Koska tällä muutoksella ei ole merkitystä asian ratkaisuun, käytän kyseisestä yhdistyksestä ja säätiöstä jäljempänä ilmausta <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>valittaja<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/>, jotta se ei sekoittuisi erilliseen, jäljempänä mainittavaan<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. jäljempänä 21 kohta.</P></NOTE> säätiöön, jonka nimi on Stichting <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>De Goede Woning<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Vuoden 1995 toisen neljänneksen aikana valittajalle luovutettiin kolme uutta vuokra-asuntokompleksia (jäljempänä uudet talot).</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Valittaja perusti <DATE ISO="19950428">28.4.1995</DATE> notaarin vahvistamalla perustamiskirjalla säätiön nimeltä Stichting <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>De Goede Woning<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/> (jäljempänä Stichting).</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Toisella notaarin vahvistamalla asiakirjalla, joka on päivätty samana päivänä, valittaja antoi Stichtingille kymmeneksi vuodeksi erityisen käyttö- ja nautintaoikeuden (recht van vruchtgebruik)<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. jäljempänä 53—60 kohta.</P></NOTE> näihin uusiin taloihin sellaista vastiketta vastaan, joka alitti näiden talojen hankintahinnan.</TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Käyttö- ja nautintaoikeuden antamista koskevassa asiakirjassa todettiin myös, että Stichting antoi valittajan tehtäväksi</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>huolehtia rakennusten hoidosta sekä suorittaa itse tai teetättää toisella kaikenlaisia ylläpitotöitä</P></ITEM><ITEM><P>kerätä vuokrat ja hallinnoida niitä, antaa kuitit vuokranmaksusta, tehdä, muuttaa ja irtisanoa vuokrasopimukset sekä periä vuokran korotukset</P></ITEM><?PAGE NO="I-6840"?><ITEM><P>tehdä käyttö- ja nautintaoikeuden haltijan nimissä kaikki tähän hallinnointiin liittyvät (oikeus)toimet, joita Stichting pitää tarpeellisina.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Ajanjaksoa <DATE ISO="19950401">1.4.</DATE>—<DATE ISO="19950630">30.6.1995</DATE> koskevassa veroilmoituksessaan valittaja esitti sen arvonlisäveron määrän (<FT TYPE="NUMBER">645067</FT> Alankomaiden guldenia; jäljempänä NLG), joka maksettiin käyttö- ja nautintaoikeuden antamisesta Stichtingille, ja vähensi tästä määrästä sen arvonlisäveron, joka liittyi uusien talojen rakentamiseen (<FT TYPE="NUMBER">1285059</FT> NLG). Tämän ilmoituksen perusteella valittaja sai palautusta <FT TYPE="NUMBER">639992</FT> NLG.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Stichtingin perustaminen ja käyttö- ja nautintaoikeuden myöntäminen olivat näin ollen valittajalle edullisia erityisesti siksi, että ennen kyseisten lainmuutosten voimaantuloa valittaja sai vähentää ostoihin sisältyvän veron.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Oletettavasti sen jälkeen, kun <DATE ISO="19951218">18.12.1995</DATE> annetulla lailla tehdyt muutokset tulivat voimaan (taannehtivasti), Alankomaiden veroviranomaiset panivat jälkikäteen maksuun <FT TYPE="NUMBER">1285059</FT> NLG eli sen arvonlisäveron määrän, jonka valittaja oli vähentänyt ostovähennyksenä. Valittaja teki oikaisuvaatimuksen tästä maksuunpanosta. Alankomaiden viranomaiset pysyttivät aluksi päätöksensä. Ne kuitenkin alensivat <DATE ISO="19970214">14.2.1997</DATE> tehdyllä päätöksellä kyseistä määrää <FT TYPE="NUMBER">639992</FT> NLG:iin, joka vastaa valittajalle ilmoituksen perusteella palautettua määrää.</TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Gerechtshof te Arnhem kumosi <DATE ISO="19980520">20.5.1998</DATE> antamallaan tuomiolla veroviranomaisten alkuperäisen päätöksen mutta pysytti <DATE ISO="19970214">14.2.1997</DATE> tehdyn päätöksen, jolla kannettavan veron määrää oikaistiin. Gerechtshof katsoi, että Stichtingin perustamisella ja käyttö- ja nautintaoikeuden myöntämisellä ei ollut vaikutusta arvonlisäverokäsittelyyn, ja tämän päätelmänsä tueksi se esitti pääosin seuraavat perustelut.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Ensinnäkin Stichting täytyi samaistaa valittajaan, koska valittajan rooli sen suhteissa Stichtingiin oli niin hallitseva. Käyttö- ja nautintaoikeuden myöntäminen ei siksi ollut kahden erillisen verovelvollisen välillä tapahtunut luovutus.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Toiseksi, vaikka tällainen samaistaminen ei olisi mahdollista, käyttö- ja nautintaoikeuden myöntämistä ei voitu pitää verollisena luovutuksena, joka antaa<?PAGE NO="I-6841"?> oikeuden ostoihin sisältyvän veron vähentämiseen:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>sitä ei voida pitää kuudennen direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa ja lvv-lain 3 §:n 1 momentin e kohdassa tarkoitettuna aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtona</P></ITEM><ITEM><P>sitä ei myöskään voida pitää muutetun lvv-lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuna tavaroiden luovutuksena, koska maksettu määrä on vähemmän kuin kyseisten talojen hankintahinta</P></ITEM><ITEM><P>koska sitä ei voida pitää tavaroiden luovutuksena, sitä olisi pidettävä periaatteessa verollisena palvelujen suorituksena; tätä palvelujen suoritusta on kuitenkin pidettävä muutetun lvv-lain 11 §:n 1 momentin b kohtaan sisältyvän uuden määritelmän mukaisena verottomana kiinteän omaisuuden vuokraamisena, koska sitä on pidettävä sellaisena muuna kiinteän omaisuuden käyttöön antamisena, joka ei ole luonteeltaan kiinteän omaisuuden luovutus.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Valittaja valitti tästä tuomiosta Hoge Raadiin.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Hoge Raadin mukaan ei ole epäilystä, miten kolmeen kysymykseen on vastattava. Gerechtshof on ensinnäkin katsonut virheellisesti, että valittaja on samaistettava Stichtingiin, koska kyseisten oikeustoimien seurauksena luotiin säätiön muodossa uusi oikeushenkilö, joka on valittajasta erillinen. Gerechtshof katsoi kuitenkin oikein, että kyseessä ei ollut kuudennen direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa ja lvv-lain 3 §:n 1 momentin e kohdassa tarkoitettu aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirto. Stichting sai ainoastaan rajoitetun oikeuden, joka ei kattanut oikeutta vapaasti määrätä kyseisistä taloista. Viimeiseksi Hoge Raad on todennut, että nyt esillä olevassa asiassa tuomioistuimet eivät voi asettaa kyseenalaiseksi <DATE ISO="19951219">19.12.1995</DATE> annetun lain taannehtivuutta.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Hoge Raad katsoo kuitenkin, että useat valittajan argumenteista nostavat esiin ongelmia, jotka liittyvät kuudennen direktiivin tulkintaan.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Valittaja on esittänyt Hoge Raadissa lähinnä, että lvv-lain 3 §:n 2 momentti on direktiivin 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan vastainen. Valittajan mukaan Alankomaiden lainsäätäjä on virheellisesti luonut yhteyden esineoikeuden antamisesta maksetun vastikkeen ja sen kysymyksen<?PAGE NO="I-6842"?> välillä, onko esineoikeuden antamista pidettävä verollisena myyntinä. Toiseksi Alankomaiden olisi pitänyt hakea lvv-lain 3 §:n 2 momentin muuttamiseen lupaa direktiivin 27 artiklan mukaisesti. Kolmanneksi lvv-lain 11 §:n 1 momentin b kohta on ristiriidassa direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdan ja 13 artiklan C kohdan a alakohdan kanssa, koska siinä vapautetaan arvonlisäverosta kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden antamisen kaltaiset toimet, joita ei voida pitää direktiivissä tarkoitettuna kiinteän omaisuuden vuokraamisena.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Näiden argumenttien pohjalta Hoge Raad on esittänyt seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Onko kuudennen direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että kansallisella lainsäätäjällä on vapaus päättää, että esineoikeuksien, joilla annetaan oikeudenomistajalle oikeus käyttää kiinteää omaisuutta, katsotaan olevan aineellista omaisuutta ainoastaan, jos kyseisten oikeuksien antamisesta, siirtämisestä tai muuttamisesta, niistä luopumisesta ja niiden päättämisestä sovittu vastike on vähintään kiinteän omaisuuden käyvän arvon suuruinen?</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Onko kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan johdantolausetta ja b alakohtaa sekä 13 artiklan C kohdan johdantolausetta ja a alakohtaa tulkittava siten, että kansallisella lainsäätäjällä on vapaus päättää, että käsitteellä <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="2019"/>kiinteän omaisuuden vuokraus<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="2019"/> on katsottava tarkoitettavan paitsi kiinteän omaisuuden vuokrausta yksityisoikeudellisessa merkityksessä myös kaikkea muuta kiinteän omaisuuden käyttöön antamista, jota ei pidetä kiinteän omaisuuden luovutuksena?<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Alankomaiden hallitus ja komissio ovat esittäneet asiassa kirjalliset huomautuksensa. Alankomaiden ja Saksan hallitukset ja komissio osallistuivat suulliseen käsittelyyn.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Kysymys 1: Kuudennen direktiivin 5 artiklan 3 kohta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä kysymyksellään Hoge Raad pyytää ratkaisua siitä, onko kuudennen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaa tulkittava niin, että se on esteenä muutetun lvv-lain 3 §:n 2 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jossa esineoikeuksien myöntämistä, siirtämistä ja muuttamista sekä niistä luopumista ja niiden päättämistä, ottamatta lukuun kiinnityksiä, pidetään tavaroiden luovutuksena ainoastaan, jos niistä maksettu korvaus liikevaihtovero mukaan lukien on vähintään kyseisten oikeuksien kohteena olevan kiinteän omaisuuden käyvän arvon suuruinen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6843"?><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Valittaja väittää, että lvv-lain 3 §:n 2 momentin muutos on ristiriidassa direktiivin 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan kanssa. Direktiivissä nimittäin sallitaan ainoastaan se, että jäsenvaltiot valitsevat kansallisessa oikeusjärjestyksessä säädetyistä esineoikeuksista ne oikeudet, jotka on rinnastettava aineelliseen omaisuuteen. Siinä ei kuitenkaan anneta niille mahdollisuutta tehdä eroa sen perusteella, millainen korvaus maksetaan tällaisen oikeuden luovuttamisesta. Alankomaiden valitsemasta kriteeristä seuraa, että maksetusta korvauksesta riippuen esineoikeutta pidetään tietyissä tapauksissa aineellisena omaisuutena ja tietyissä tapauksissa taas ei. Siksi Alankomaiden olisi pitänyt pyytää direktiivin 27 artiklan mukaisesti lupa ennen lvv-lain muuttamista. Alankomailla ei kuitenkaan tällaista lupaa ollut, olipa kyse ajankohdasta, jolloin kyseinen käyttö- ja nautintaoikeus annettiin, tai ajankohdasta, jolloin lainsäätäjä sääti muutoksista. Vuonna 1996 annettu lupa<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Luvan antamisesta Alankomaille soveltaa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 11 artiklasta poikkeavaa toimenpidettä <DATE ISO="19960708">8 päivänä heinäkuuta 1996</DATE> tehty neuvoston päätös 96/432/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="179" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="51">EYVL L 179, s. 51</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> annettiin myöhässä, ja lisäksi se koski poikkeamista toisesta kuudennen direktiivin säännöksestä, eikä Alankomaat myöskään koskaan käyttänyt tämän luvan suomaa mahdollisuutta.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Alankomaiden hallitus ja komissio esittävät — ja olen näiltä osin niiden kanssa samaa mieltä — että muutetun 3 §:n 2 momentin kaltainen kansallinen säännös on sopusoinnussa kuudennen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>tavaroiden luovutuksella<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/> tarkoitetaan <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>. Tämän määritelmän kaksi pääosaa ovat se, että kyseessä on <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>omaisuuden omistajalle kuuluvan määräysvallan siirto<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/>, ja se, että luovutus koskee <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>aineellista omaisuutta<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Määritelmän ensimmäisen osan osalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että tavaroiden luovutuksen käsitteellä ei tarkoiteta ainoastaan omistusoikeuden siirtoa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyissä muodoissa, vaan siihen sisältyy kaikki yhden osapuolen toteuttamat aineellisen omaisuuden siirtomuodot, joissa toinen osapuoli oikeutetaan tosiasiallisesti määräämään kyseisestä omaisuudesta niin kuin tämä olisi sen omistaja.<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-320/88" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-285">C-320/88, Shipping and Forwarding Enterprise Safe, tuomio <DATE ISO="19900208">8.2.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-285, 7 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Määritelmän toisen osan osalta on todettava, että 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat pitää aineellisena omaisuutena <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>sellaisia esineoikeuksia, jotka antavat haltijalleen käyttö- ja nautintaoikeuden kiinteään omaisuuteen<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/>. Tämän säännöksen antamisen syynä oli se, että useiden jäsenvaltioiden yksityisoikeudessa tunnetaan sellaisia rajoitettuja esineoikeuksia kuten <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>usufruct<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>emphyteusis<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>superficie<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>,<?PAGE NO="I-6844"?> joiden perusteella oikeudenhaltija voi tietyillä tavoin taloudellisesti hyödyntää kiinteää omaisuutta.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. komission kuudetta direktiiviä koskevan ensimmäisen ehdotuksen selitykset, Bulletin of the European Communities, liite 11/73, s. 10.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Jos direktiivin 5 artiklan 1 kohtaa ja 3 kohdan b alakohtaa tulkitaan tiukasti sanamuotonsa mukaisesti, jäsenvaltiot saavat pitää direktiivissä tarkoitettuna tavaroiden luovutuksena ainoastaan 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittujen esineoikeuksien siirtoa. Asiassa Van Tiem annetusta tuomiosta<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-186/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-4363">C-186/89, Van Tiem, tuomio <DATE ISO="19901204">4.12.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-4363)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ilmenee kuitenkin, että jos jäsenvaltio on käyttänyt 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettyä mahdollisuutta pitää tiettyjä esineoikeuksia aineellisena omaisuutena, 5 artiklan 1 kohdassa käytettyä sanaa <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>siirto<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/> on tulkittava niin, että se kattaa myös tällaisen oikeuden <HT TYPE="ITALIC">luomisen.</HT></TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Siitä valittajan pääargumentista, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa tehdä erottelua tiettyä oikeutta koskevasta oikeustoimesta maksetun korvauksen perusteella, on todettava, että 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että jäsenvaltiot <HT TYPE="ITALIC">voivat</HT> pitää aineellisena omaisuutena sellaisia esineoikeuksia, jotka antavat haltijalleen käyttöoikeuden kiinteään omaisuuteen. Kuudennessa direktiivissä ei ole sellaisia säännöksiä, joissa asetettaisiin nimenomaisia rajoitteita sille harkintavallalle, jota jäsenvaltioilla on edellä mainitun säännöksen perusteella. Koska jäsenvaltiot saavat myös säätää, että 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainitut esineoikeudet eivät ole lainkaan aineellista omaisuutta, ne saavat luonnollisestikin asettaa rajoittavia edellytyksiä sille, että näitä esineoikeuksia pidetään aineellisena omaisuutena. Ainoa rajoitus, jota jäsenvaltioiden on noudatettava, on se, että asetetuilla edellytyksillä ei saa perustavanlaatuisesti muuttaa 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarjotun mahdollisuuden luonnetta.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>On syytä muistuttaa, että Alankomaiden lainsäätäjän käyttämänä erotteluperusteena on se korvaus, joka on maksettu esineoikeutta koskevasta oikeustoimesta. Mielestäni tämä ei ole ristiriidassa 5 artiklan 3 kohdan tarkoituksen kanssa, eikä sillä muuteta perustavanlaatuisesti 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarjotun mahdollisuuden luonnetta. Direktiivin 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan tarkoituksena on se, että jäsenvaltiot voivat pitää tavaroiden luovutuksena tiettyjä oikeustoimia, jotka ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan samankaltaisia kuin 5 artiklan 1 kohdan kattamat luovutukset. Käytännössä tämä samankaltaisuus on suurempi silloin, kun esineoikeutta koskevasta oikeustoimesta maksettu korvaus vastaa kyseisen kiinteän omaisuuden käypää arvoa, ja samankaltaisuus on pienempi silloin, kun oikeustoimesta ei makseta mitään tai siitä maksetaan kiinteän omaisuuden käypää arvoa pienempi korvaus.</TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Vaihtoehtoinen erotteluperuste olisi voinut olla se ajanjakso, joksi rajoitettu esineoikeus annetaan. Tästä on esimerkkinä neuvoston päätös, jossa Irlannille<?PAGE NO="I-6845"?> annettiin lupa soveltaa kuudennesta direktiivistä poikkeavaa toimenpidettä.<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Luvan antamisesta Irlannille soveltaa jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388/ETY 21 artiklasta poikkeavaa toimenpidettä <DATE ISO="19970724">24 päivänä heinäkuuta 1997</DATE> tehty neuvoston päätös 97/510/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="214" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="37">EYVL L 214, s. 37</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Tästä päätöksestä ilmenee epäsuorasti, että Irlannissa tavaroiden luovutuksena pidetään pitkäaikaista (10 vuotta tai sitä kauemmin voimassa olevaa) kiinteän omaisuuden vuokraa. Neuvosto totesi tässä yhteydessä, että yhteisön oikeudessa jätetään jäsenvaltioille merkittävää harkintavaltaa sen määrittämisessä, miten kiinteää omaisuutta kohdellaan arvonlisäverotuksessa, ja että yhteisön oikeuden saattaminen osaksi kansallista oikeutta on johtanut huomattaviin eroihin tällä alalla sovellettavassa jäsenvaltioiden oikeudessa.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Koska riidanalainen lainmuutos on sopusoinnussa direktiivin 5 artiklan 3 kohdan kanssa, Alankomaat ei tarvinnut muutoksen tekemiseen direktiivin 27 artiklassa tarkoitettua lupaa. Siksi ei ole tarpeen tarkastella niitä valittajan argumentteja, jotka koskevat vuonna 1996 annettua lupaa.</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>On ehkä myös sellaisia oikeustoimia, joissa tietty kiinteään omaisuuteen kohdistuva esineoikeus annetaan käypää arvoa pienempää korvausta vastaan ja jonka perusteella oikeuden saaja silti voi todellisuudessa määrätä omaisuudesta sen omistajan tavoin. Jos lvv-lain 3 §:n 2 momenttia tulkittaisiin niin, että sen perusteella tällaisia oikeustoimia pidettäisiin palvelujen suorituksena, tämä tulkinta saattaisi olla ristiriidassa direktiivin 5 artiklan 1 kohdan kanssa, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnut.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. alaviitteessä 11 mainittu asia C-320/88, Shipping and Forwarding Enterprise Safe, jota olen käsitellyt edellä 40 kohdassa.</P></NOTE> Koska nyt esillä oleva asia ei koske tällaista oikeustointa ja koska 5 artiklan 1 kohdasta ei ole esitetty ennakkoratkaisukysymystä, yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvitse tutkia tätä tilannetta.</TXT></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että kuudennen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava niin, että sen perusteella jäsenvaltio saa säätää, että oikeustoimea, joka koskee kiinteään omaisuuteen kohdistuvaa rajoitettua oikeutta, pidetään tavaroiden luovutuksena ainoastaan, jos tästä oikeustoimesta maksettu korvaus liikevaihtovero mukaan lukien on vähintään kyseisen oikeuden kohteena olevan kiinteän omaisuuden käyvän arvon suuruinen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Kysymys 2: Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohta</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Riidanalainen muutos ja kysymyksen muotoilu</P></TI></TITLE><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin on esittänyt seuraavan kysymyksen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>Onko kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohtaa ja 13 artiklan<?PAGE NO="I-6846"?> C kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kansallisella lainsäätäjällä on vapaus päättää, että käsitteellä <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="2019"/>kiinteän omaisuuden vuokraus<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="2019"/> on katsottava tarkoitettavan paitsi kiinteän omaisuuden vuokrausta yksityisoikeudellisessa merkityksessä myös kaikkea muuta kiinteän omaisuuden käyttöön antamista, jota ei pidetä kiinteän omaisuuden luovutuksena?<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Kysymys on näin ollen muotoiltu abstraktisti eli viittaamalla lvv-lain 11 §:n 1 momentin b kohdan riidanalaisen muutoksen sanamuotoon,<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 18 kohta.</P></NOTE> jonka mukaan kiinteän omaisuuden vuokraukseksi katsotaan <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>myös kaikki muu kiinteän omaisuuden käyttöön antaminen, jota ei pidetä kiinteän omaisuuden luovutuksena<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Vaikka tämä ennakkoratkaisukysymys on muotoiltu varsin laveasti, pääasian asianosaiset ja asian käsittelyyn yhteisöjen tuomioistuimessa osallistuneet osapuolet ovat käsitelleet lähes yksinomaan sitä konkreettista ongelmaa, joka liittyy pääasian oikeudenkäyntiin, eli kyseisen käyttöoikeuden antamista ja sen arvonlisäverokohtelua. Olisi myös vaikeaa antaa kansalliselle tuomioistuimelle sellainen yleinen vastaus, jossa otettaisiin huomioon kaikki jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä säännellyt oikeudelliset muodot, joita käyttäen mahdollisuus käyttää kiinteä omaisuutta voidaan antaa.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Tämän vuoksi ehdotan, että toinen kysymys muotoillaan uudelleen siten, että kysymyksen sisällössä otetaan huomioon pääasian tosiseikat, ja että tutkitaan, voiko jäsenvaltio pitää kiinteään omaisuuteen kohdistuvan käyttö- ja nautintaoikeuden antamista rajoitetuksi ajaksi (esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi) kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdassa ja 13 artiklan C kohdan a alakohdassa tarkoitettuna kiinteän omaisuuden vuokrauksena.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden luonne</P></TI></TITLE><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Alankomaiden siviililakikirjan 3:021 §:n mukaan kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden haltijalla on oikeus käyttää toisen omaisuutta ja saada omaisuudesta saatava tuotto.</TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tällainen käyttö- ja nautintaoikeus perustuu roomalaiseen oikeuteen,<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Borkowski, A., Textbook on Roman Law, Blackstone Press Limited, London, 1994, s. 163—.</P></NOTE> jossa se määriteltiin oikeudeksi käyttää ja hyödyntää toisen omaisuutta sen keskeistä sisältöä eli substanssia loukkaamatta. Tämän oikeuden päätarkoituksena oli elannon antaminen esimerkiksi leskelle. Alkujaan roomalaisessa oikeudessa ei oltu varmoja siitä, miten tämä oikeus oli luokiteltava, ja esitettiin, että monella tapaa käyttö- ja nautintaoikeus oli omistusoikeuden osa. Vasta myöhemmin alettiin ajatella, että se on rajoitettu esineoikeus, joka oli luokiteltava henkilörasitteeksi. Rasite oli oikeus, joka rasitti toisen omaisuutta ja joka oli luonteeltaan joko kiinteistörasite tai henkilörasite. Kiinteistörasitteet,<?PAGE NO="I-6847"?> kuten oikeus kulkea toisen kiinteistön läpi, liittyivät maahan: ne olivat oikeuksia, joita henkilöllä oli maanomistuksensa perusteella toisen omistamaa maata kohtaan. Henkilörasitteet, kuten nyt kyseessä oleva käyttö- ja nautintaoikeus, liittyivät tiettyyn henkilöön ja lakkasivat tämän kuollessa.<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. myös Buckland, W. W. ja McNair, A. D., Roman Law and Common haw: A Comparison in Outline, second edition revised by E H. Lawson, Cambridge University Press, Cambridge, 1965, s. 127—.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Nykyään käyttö- ja nautintaoikeus tässä muodossaan sisältyy Euroopan unionin jäsenvaltioista Itävallan, Belgian, Ranskan, Saksan, Kreikan, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden, Portugalin ja Espanjan oikeuteen.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Seuraavat kansallisten oikeusjärjestyksien vertailut perustuvat teokseen Hurndail, A. (ed.), Property in Europe: Law and Practice, Butterworths, London, Dublin, Edinburgh, 1998.</P></NOTE> Sitä käytetään lähinnä perheen sisäisissä järjestelyissä ja/tai verotussyistä.</TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden pääpiirteet ovat asianomaisten kansallisten lakien perusteella seuraavat:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>se on esineoikeus, joka antaa yksinoikeuden käyttää toisen omaisuutta omistajan tapaan ja nauttia omaisuuden tuotto</P></ITEM><ITEM><P>käyttö- ja nautintaoikeuden haltija ei saa olennaisesti muuttaa omaisuuden luonnetta tai käyttötarkoitusta</P></ITEM><ITEM><P>se annetaan eliniäksi tai määräajaksi; jos se annetaan oikeushenkilölle, monissa järjestelmissä sitä ei saa antaa laissa säädettyä pitemmäksi ajaksi</P></ITEM><ITEM><P>henkilörasitteena se lakkaa, jos alkuperäinen käyttö- ja nautintaoikeuden haltija kuolee tai oikeushenkilö puretaan</P></ITEM><ITEM><P>se voi perustua muun muassa sopimukseen, testamenttiin, lakiin (esim. jälkeenjääneen puolison oikeus asua yhteisessä kodissa) tai tuomioistuimen päätökseen</P></ITEM><ITEM><P>monissa oikeusjärjestyksissä kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden siirtäminen on kielletty laissa tai ainakin edellyttää omistajan suostumusta.</P></ITEM></LIST></P></NP><?PAGE NO="I-6848"?><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Käyttö- ja nautintaoikeutta ei tässä muodossaan ole Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa.</TXT></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa ja Irlannissa on vastaavia mutta paljon rajoitetumpia oikeuksia, jotka käsittävät oikeuden saada tuoton toisen maasta tietyn ajankohdan ajan (esim. metsänhakkuuoikeus, laiduntamislupa).</TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tällaista käyttö- ja nautintaoikeutta muistuttaa Englannissa ja Walesissa, Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa life estate -oikeus tai long lease -tyyppinen vuokra, jotka voidaan sopia elinikäisiksi vastaavasti kuin kyseinen elinikäinen käyttö- ja nautintaoikeus. Skotlannissa ilmeisesti liferenttyyppinen elinkorko täyttää vastaavan tarkoituksen.</TXT></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Englannissa ja Walesissa, Pohjois-Irlannissa, Irlannissa ja Skotlannissa ei historiallisesti ollut mitään tarvetta tässä tarkoitettuun käyttö- ja nautintaoikeuteen. Näissä järjestelmissä lease-oikeusinstituutiota voidaan käyttää hyvin vastaavalla tavalla eli niin, että oikeuden saajalle annetaan yksinoikeus (rajoitettua omistusoikeutta vastaavalla tavalla) pitää määräajan hallussaan maata tai rakennuksia tai saada niiden tuotto. Englannin oikeudessa on käytetty myös trust-oikeusinstituutiota erityisesti elatustehtävän täyttämiseksi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Käyttö- ja nautintaoikeuden antaminen kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdassa tarkoitettuna vuokraamisena</P></TI></TITLE><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Valittaja ja komissio esittävät, että kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden antamista ei voida pitää kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdassa tarkoitettuna vuokraamisena.</TXT></NP><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Ensinnäkin ne muistuttavat, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuudennen direktiivin 13 artiklassa säädettyjä vapautuksia on tulkittava suppeasti, koska ne ovat poikkeuksia siitä yleisestä periaatteesta, jonka mukaan arvonlisävero on kannettava kaikista verovelvollisen vastikkeellisista tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-216/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-4947">C-216/97, Gregg, tuomio <DATE ISO="19990907">7.9.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-4947, 12 kohta)</REF.DOC.ECR> sekä erityisesti 13 artiklan B kohdan b alakohdasta asia C-358/97, komissio vastaan Irlanti ja asia C-359/97, komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, joissa tuomiot on annettu <DATE ISO="20000912">12.9.2000</DATE> (52 ja 64 kohta viineineen).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Lisäksi niiden mukaan kuudennessa direktiivissä käytetystä terminologiasta seuraa, että 13 artiklan B kohdan b alakohdassa käytettyä vuokrauksen käsitettä on tulkittava ottaen huomioon jäsenvaltioiden<?PAGE NO="I-6849"?> siviilioikeuden yleiset periaatteet, jotka pohjautuvat roomalaiseen oikeuteen.</TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Ne viittaavat kuudenteen direktiiviin, jossa käytetään muun muassa seuraavia käsitteitä:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>sellaiset esineoikeudet, jotka antavat haltijalleen käyttöoikeuden kiinteään omaisuuteen<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 6 kohta.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>13 artiklan B kohdan b alakohdassa <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>kiinteän omaisuuden vuokraus<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/></P></ITEM><ITEM><P>4 artiklan 2 kohdassa <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntäminen jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 5 kohta.</P></NOTE></P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Direktiivin laatijat olivat valittajan ja komission mukaan siis tietoisia siitä, että jäsenvaltioiden siviilioikeuksissa oli perustavanlaatuisia eroavaisuuksia yhtäältä kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden kaltaisen esineoikeuden antamisen ja toisaalta vuokrauksen (hollanniksi <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>verpachting en verhuur<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>) välillä. Jälkimmäisen käsitteen on niiden mukaan tulkittava viittaavan vain henkilökohtaisiin vuokrasopimuksiin, joilla ei luoda varsinaisia esineoikeuksia. Jos Euroopan yhteisö olisi halunnut, että esineoikeuksien antaminen kuuluisi kyseisen vapautuksen soveltamisalaan, 13 artiklan B kohdan b alakohdassa olisi käytetty neutraalimpaa muotoilua 4 artiklan 2 kohtaa vastaavalla tavalla.</TXT></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Valittajan ja komission mukaan tarkasteltaessa yhtäältä vuokrasopimusta, joka luo velvoiteoikeudellisia oikeuksia ja jota on pidettävä tässä tarkoitettuna vuokrauksena, ja toisaalta tässä tarkoitettua käyttö- ja nautintaoikeuden antamista, jota ei ole vapautettu arvonlisäverosta, on havaittavissa, että näiden pääasialliset erot ovat seuraavat:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kyseinen käyttö- ja nautintaoikeus luo esineoikeudellisia oikeuksia, kun taas vuokrasopimuksilla luodaan vain velvoiteoikeudellisia oikeuksia</P></ITEM><ITEM><P>kyseinen käyttö- ja nautintaoikeus lakkaa alkuperäisen haltijan kuollessa, kun taas vuokrasopimus pysyy voimassa ja siirtyy haltijan oikeudenomistajille</P></ITEM><?PAGE NO="I-6850"?><ITEM><P>kyseinen käyttö- ja nautintaoikeus voi olla vastikkeeton, kun taas vuokrasopimukseen kuuluu välttämättömänä osana vuokran maksaminen</P></ITEM><ITEM><P>kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden haltija saa käyttää asianomaista omaisuutta ja siten luovuttaa edelleen tämän oikeuden; vuokrasopimuksessa edelleenvuokraus on periaatteessa kielletty, ellei omistaja tätä poikkeuksellisesti salli.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>En ole vakuuttunut näistä argumentista. Mielestäni Alankomaiden ja Saksan hallitukset ovat oikeassa esittäessään, että jäsenvaltio voi pitää kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden antamista kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdassa tarkoitettuna vuokrauksena.</TXT></NP><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>Kuudennessa direktiivissä ei nimenomaisesti määritellä vuokrausta. Siinä ei myöskään jätetä tämän käsitteen määrittämistä tehtäväksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. sitä vastoin kuudennen direktiivin 4 artiklan 3 kohdan b alakohta, jossa käytetyllä rakennusmaan käsitteellä tarkoitetaan <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>jäsenvaltioiden määritelmän mukaista rakentamatonta tai rakennettua maata<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin johdanto-osan 11. perustelukappaleesta ilmenee, että 13 artiklaan sisältyvällä yhteisellä vapautusten luettelolla pyritään varmistamaan, että arvonlisävero kannettaisiin yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Siksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ilmaukset, joita on käytetty 13 artiklassa säädettyjen vapautusten määrittämiseksi, ovat yhteisön oikeuden omia käsitteitä, joille on annettava yhteisön oikeudessa oma määritelmänsä.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. alaviitteessä 20 mainitut asia C-358/97, komissio vastaan Irlanti ja asia C-359/97, komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, tuomioiden 51 ja 63 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdan sanamuodosta ei sinänsä saada mitään tukea tutkittaessa, miten kiinteän omaisuuden vuokrauksen käsite olisi ymmärrettävä.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. ibidem, tuomioiden 53 ja 65 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Valittaja ja komissio ilmeisesti ehdottavat, mikäli olen ymmärtänyt niiden argumentit oikein, että vuokraus (hollanniksi <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>verpachting en verhuur<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/>) on ymmärrettävä niin, että sillä viitataan vain henkilökohtaisiin vuokrasopimuksiin, joilla ei luoda esineoikeuksia niiden jäsenvaltioiden siviilioikeusjärjestelmien mukaan, joihin roomalainen oikeus on vahvimmin vaikuttanut.</TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Katson kuitenkin, että yhteisön oikeudessa käytettyä vuokrauksen käsitettä ei voida määritellä pelkästään tukeutumalla tiettyjen jäsenvaltioiden oikeudessa käytettyihin oikeudellisiin käsitteisiin.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6851"?><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Näin on ensinnäkin siksi, että eri jäsenvaltioissa käytettyjen oikeusinstituutioiden välillä on tärkeitä aineellisia eroja.</TXT></NP><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Esimerkiksi <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>lease<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/>, jota käytetään englanninkielisessä versiossa, on common law -maille tyypillinen oikeusinstituutio. <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>Leasehold<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/> on toinen <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>interest in land<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/> -järjestelmän päätyypeistä, ja toinen on <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>freehold<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/> (joka vastaa absoluuttista omistusoikeutta). Leaseholdia pidetään perinteisesti eräänlaisena rajoitettuna omistusoikeutena, ja siksi se voi olla vahvempi kuin rajoitetut esineoikeudet. Leasea voidaan käyttää siihen, että oikeus hallita maata tai rakennuksia tai molempia ja oikeus saada omaisuuden tuotto annetaan toiselle määräajaksi, yleisesti 999 vuodeksi, tai toistaiseksi niin, että sopimus voidaan irtisanoa päättymään tietyn ajanjakson eli esimerkiksi kuukauden tai vuoden lopussa.</TXT></NP><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>Samojen taloudellisten vaikutusten aikaansaamiseksi civil law -järjestelmissä käytetään useita oikeudellisia keinoja, kuten vuokrasopimuksia ja esineoikeuksia (esim. nyt kyseessä oleva käyttö- ja nautintaoikeus, rakennusoikeudet). Tässä suhteessa romaanisgermaanisissa oikeusjärjestyksissä pidetään merkityksellisenä systemaattista eroa kiinteää omaisuutta koskeviin sopimuksiin, joilla luodaan ainoastaan velvoiteoikeudellisia oikeuksia, kuten vuokrasopimukset, ja järjestelyihin, joilla luodaan esineoikeuksia. Pohjoismaisissa oikeusjärjestyksissä ei ilmeisesti kuitenkaan ole painotettu näitä systemaattisia eroja.<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. eri oikeusperheiden toisistaan poikkeavista oikeudellisen ajattelun muodoista Zweigert, K. ja Kötz, H., <HT TYPE="ITALIC">Introduction to Comparative Law,</HT> third revised edition translated from the German by T. Weir, Clarendon Press Oxford, 1998, s. 69.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Toiseksi nämä aineelliset erot ovat aiheuttaneet huomattavia kielellisiä eroja 13 artiklan B kohdan b alakohdassa käytetyn vuokrauskäsitteen osalta. Tanskan-, hollannin-, ranskan-, saksan-, italian- ja ruotsinkielisissä versioissa viitataan kahteen erityyppiseen sopimukseen. Ensimmäinen näistä sopimuksista (udlejning, location, Vermietung, locazione, verhuur, uthyrning) tarkoittaa sitä, että vuokralaiselle annetaan oikeus käyttää toisen omaisuutta. Toinen näistä sopimuksista (bortforpagtning, affermage, Verpachtung, affitto, verpachting, utarrendering) tarkoittaa sitä, että vuokralainen saa itselleen myös omaisuuden tuoton. Englannin- ja espanjankielisissä versioissa käytetään myös kahta sanaa (leasing or letting, arrendiamento y alquiler), mutta nämä kaksi sanaa eivät vastaa kahta teknisesti erilaista sopimustyyppiä. Suomen-, kreikan- ja portugalinkielisissä versioissa käytetään vain yhtä sanaa, joka viittaa yhteen sopimustyyppiin.</TXT></NP><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Lopuksi on huomattava, että 13 artiklan B kohdan b alakohdan 1 alakohdasta ilmenee, että direktiivin laatijoilla ei ollut täysin formalistista käsitystä vuokrauksen käsitteen sisällöstä. Kyseisen säännöksen mukaan arvonlisäverovapautuksen piiriin ei kuulu muun muassa <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>hotellialalla tai vastaavalla alalla harjoitettava kyseisen<?PAGE NO="I-6852"?> jäsenvaltion lainsäädännössä määritelty majoitustoiminta, mukaan lukien leirintätarkoitukseen varustetuilla alueilla tapahtuva majoitustoiminta<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/>. Voitaisiin väittää, että kyseisen vapautuksen olemassaolo välttämättä edellyttää sitä, että hotellihuonetta koskevan sopimuksen tekemistä pidetään 13 artiklan B kohdan b alakohdassa tarkoitettuna vuokrauksena. Direktiivin laatijat olivat varmasti tietoisia siitä, että tällaista sopimusta — kun otetaan huomioon hotelliyrittäjän suorittaman palvelun keskeinen merkitys ja se, että hän valvoo edelleen hotellitilojen käyttöä — ei tietyissä jäsenvaltioissa pidetä vuokrasopimuksena.</TXT></NP><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että kiinteän omaisuuden vuokrausta koskevassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei ole viitattu kansallisen oikeuden oikeudellisiin luokituksiin vaan siinä on omaksuttu funktionaalinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon kyseisen käsitteen käyttöyhteys ja kuudennen arvonlisäverodirektiivin yleinen rakenne.</TXT></NP><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on esimerkiksi todennut niin sanotuissa tiemaksutapauksissa, että 13 artiklan B kohdan b alakohdassa käytetty kiinteän omaisuuden vuokrauksen käsite on <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>käsitteenä sinänsä tietyssä mielessä laajempi kuin tietyissä kansallisissa lainsäädännöissä<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alaviitteessä 20 mainitut asia C-358/97, komissio vastaan Irlanti ja asia C-359/97, komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, tuomioiden 54 ja 66 kohta.</P></NOTE> Näissä tapauksissa yhteisöjen tuomioistuin ei pyrkinyt luokittelemaan kansalliseen oikeuteen perustuvien luokitusten mukaisesti kyseessä ollutta sopimusta, joka koski tienkäyttömahdollisuuden antamista tiemaksua vastaan. Sen sijaan se totesi, että vuokrauksen käsite ei kattanut sopimuksia, joissa osapuolet eivät olleet sopineet kiinteään omaisuuteen kohdistuvan käyttöoikeuden kestosta, joka on olennainen osa vuokrasopimusta. Jos tienkäyttömahdollisuus annettiin, osapuolet eivät ottaneet huomioon tienkäytön kestoa erityisesti määritellessään maksettavaa korvausta.<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem, 56 ja 57 kohta sekä 68 ja 69 kohta.</P></NOTE> Uudemmista tuomioista voidaan mainita tuomio asiassa Stockholm Lindöpark, joka koski golfkentän käyttöoikeutta; siinä yhteisöjen tuomioistuin toisti kantansa, jonka mukaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden kesto on vuokrasopimuksen olennainen osa.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-150/99" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-493">C-150/99, Stockholms Lindöpark, tuomio <DATE ISO="20010118">18.1.2001</DATE>, Kok. 2001, s. I-493, 27 kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Samassa asiassa esittämässäni ratkaisuehdotuksessa korostin myös toista olennaista osaa: vuokraukseen kuuluu välttämättä se, että henkilölle annetaan yksinomainen oikeus hallita omaisuutta omistajan tavoin, ja lisäksi tämä oikeus kohdistuu määrättyyn esineeseen tai alueeseen.<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. <DATE ISO="20000926">26.9.2000</DATE> esitetyn ratkaisuehdotuksen 38 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Kiinteän omaisuuden käsitteen funktionaalinen tulkinta takaa lisäksi sen, että verovelvollisia,<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-281/91" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-5405">C-281/91, Muys' en De Winter's Bouw- en Aannemingsbedrijf BV, tuomio <DATE ISO="19931027">27.10.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-5405, 14 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jotka taloudellisessa mielessä suorittavat samankaltaisia liiketoimia, kohdellaan yhdenvertaisesti, ja helpottaa sitä, että arvonlisäverovapautuksia sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisössä, kuten kuudennen direktiivin<?PAGE NO="I-6853"?> 11. perustelukappaleessa on edellytetty. Tällainen tulkinta on lisäksi sopusoinnussa sen kanssa, että yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut funktionaalisesti 5 artiklan 1 kohdassa käytettyä ilmausta <QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirto<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 40 kohta ja alaviite 11.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>Mitkä sitten ovat <QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>kiinteän omaisuuden vuokrauksen<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/> olennaiset osat?</TXT></NP><NP><NO.P>82.</NO.P><TXT>Julkisasiamies Darmon käytti asiassa Lubbock Fine esittämässään ratkaisuehdotuksessa määritelmää, josta asianosaiset olivat yhtä mieltä ja jonka mukaan vuokrauksella tarkoitetaan sopimusta, jossa omistaja antaa vuokraa vastaan toiselle tiettyjä oikeuksia omaisuuteensa, kuten oikeuden hallita omaisuutta, riippumatta siitä, millaisia pieniä eroja kansallisissa oikeusjärjestelmissä on tältä osin. Alaviitteessä hän lisäsi, että yhteisön oikeudessa tarkoitettu vuokraus kattoi hänen mielestään lease-, licence-, bail- ja Convention d'occupation précaire -nimiset oikeusinstituutiot.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-63/92" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-6665">C-63/92, Lubbock Fine, tuomio <DATE ISO="19931215">15.12.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-6665, 39 kohta ja ratkaisuehdotuksen 27 kohta)</REF.DOC.ECR>. Epäselvää on, viittasiko hän alaviitteessään ranskalaiseen vai englantilaiseen iicence-termiin.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>83.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa ehdotan hieman täsmällisempää tulkintaa, jossa otetaan huomioon 13 artiklan B kohdan b alakohdan erilaiset kieliversiot ja erot eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>84.</NO.P><TXT>Kyseinen 13 artiklan B kohdan b alakohdassa mainittu kiinteän omaisuuden vuokraus käsittää mielestäni sopimukset, joilla yksi osapuoli antaa toiselle osapuolelle oikeuden hallita määrättyä kiinteää omaisuutta kuin omaa omaisuuttaan sekä oikeuden käyttää tätä omaisuutta ja jopa saada sen tuotto ja jotka on tehty sovituksi ajaksi (määräajaksi tai toistaiseksi) ja sopimuksen kestoon suhteutettua vastiketta vastaan.</TXT></NP><NP><NO.P>85.</NO.P><TXT>Jos tätä määritelmää sovelletaan nyt esillä olevaan asiaan, kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden antamista voidaan perustellusti pitää verottomana kiinteän omaisuuden vuokrauksena.</TXT></NP><NP><NO.P>86.</NO.P><TXT>On muistettava, että valittaja antoi Stichtingille kyseisen uusiin taloihin kohdistuvan käyttö- ja nautintaoikeuden kymmeneksi vuodeksi. Kyse oli siis sopimuksesta, jolla yksi osapuoli antaa toiselle osapuolelle oikeuden hallita tiettyä kiinteää omaisuutta sekä oikeuden käyttää sitä ja jopa saada sen tuotto. Tämä oikeus annettiin vastiketta vastaan ja sovituksi ajaksi.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6854"?><NP><NO.P>87.</NO.P><TXT>Nyt kyseessä olevaan käyttö- ja nautintaoikeuteen liittyvät erityispiirteet, joita valittaja ja komissio ovat korostaneet,<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 66 kohta.</P></NOTE> eivät vaikuta tähän päätelmään.</TXT></NP><NP><NO.P>88.</NO.P><TXT>Sillä, että kyseisellä käyttö- ja nautintaoikeudella annetaan haltijalleen esineoikeutena pidettävä oikeus, kun taas vuokrasopimuksella katsotaan annettavan velvoiteoikeudellisia oikeuksia, ei ole merkitystä. Jopa civil law -järjestelmissä kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden ja vuokrasopimuksen väliset erot ovat paljon pienempiä kuin abstrakti ja teoreettinen erottelu esineoikeuteen ja velvoiteoikeuteen kuuluviin oikeuksiin antaisi aiheen olettaa. Useimmissa näistä oikeusjärjestyksistä esimerkiksi vuokralainen ei menetä vuokrasopimukseen perustuvia oikeuksiaan — jotka teoriassa ovat ainoastaan kahdenvälisiä — vaikka omistaja myy omaisuuden kolmannelle.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Coing,. H., Europäisches Privatrecht Bd. II 19. Jahrhundert: Überblick über die Entwicklung des Priuatrechts in den ehemals gemeinrechtlichen Ländern, C. H. Beck'sche Verlagsbuchhandlung, München, 1989, s. 482.</P></NOTE> Vastaavasti nyt kyseessä olevaa käyttö- ja nautintaoikeutta (henkilörasite) harvoin voidaan siirtää vapaasti kolmansille, eikä oikeus pysy voimassa alkuperäisen haltijan kuoltua. Nämä ovat todennäköisesti pääsyyt siihen, miksi aikoinaan ei oltu yksimielisiä siitä, että vuokrasopimukset luovat velvoiteoikeuteen kuuluvia oikeuksia ja kyseiset käyttö- ja nautintaoikeudet puolestaan esineoikeuksia.<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vuokrasopimusten osalta ks. edellisessä alaviitteessä mainittu teos, s. 482, ja käyttöoikeuden osalta tämän ratkaisuehdotuksen 54 kohta ja alaviitteet 17 ja 18.</P></NOTE> On myös muistutettava, että common law -maissa lease täyttää sekä vuokrasopimuksen että kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden tarkoituksen, ja leasella voidaan antaa rajoitettuja esineoikeuksia vahvempia oikeuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>89.</NO.P><TXT>Se komission mainitsema seikka, että kyseinen käyttö- ja nautintaoikeus lakkaa alkuperäisen haltijansa kuollessa, kun taas vuokrasopimukset periaatteessa pysyvät voimassa ja siirtyvät vuokralaisen oikeudenomistajille, ainoastaan vahvistaa näkemystäni, jonka mukaan vuokrasopimusten ja kyseisen käyttö- ja nautintaoikeuden oikeusvaikutuksiin perustuva abstrakti erottelu ei ole merkityksellinen. Esineoikeuksien ja velvoiteoikeuksien teoreettisen erottelun perusteella voitaisiin nimittäin olettaa aivan päinvastaista.</TXT></NP><NP><NO.P>90.</NO.P><TXT>Sillä, että kyseinen käyttö- ja nautintaoikeus voidaan antaa myös vastikkeettomasti, ei myöskään ole merkitystä. On totta, että esimerkiksi perhejärjestelynä annettua vastikkeetonta käyttö- ja nautintaoikeutta ei voida rinnastaa vuokraamiseen. On kuitenkin muistettava, että vastikkeettomat suoritukset jäävät joka tapauksessa kuudennen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.</TXT></NP><NP><NO.P>91.</NO.P><TXT>En myöskään ole vakuuttunut siitä, että komission väite, jonka mukaan kyseinen käyttö- ja nautintaoikeus olisi aina siirrettävissä ja vuokraoikeuden siirtäminen vaatisi aina omistajan suostumuksen, pitäisi paikkansa. Oikeutta siirtää käyttöjä nautintaoikeus voidaan myös rajoittaa sopimuksella. Lisäksi ratkaistaessa sitä, onko kyseistä käyttö- ja nautintaoikeutta pidettävä kiinteän omaisuuden vuokrauksena, ei missään tapauksessa voi olla ratkaisevaa, onko oikeuden siirtäminen sopimuksessa asetetuin rajoituksin sallittua<?PAGE NO="I-6855"?> taikka päinvastoin lähtökohtaisesti kiellettyä, jos toisin ei ole sovittu.</TXT></NP><NP><NO.P>92.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että jäsenvaltio saa pitää kiinteään omaisuuteen kohdistuvan erityisen käyttö- ja nautintaoikeuden antamista rajoitetuksi ajaksi (esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi) kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan b alakohdassa ja 13 artiklan C kohdan a alakohdassa tarkoitettuna kiinteän omaisuuden vuokrauksena.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>93.</NO.P><TXT>Edellä esittämistäni syistä ehdotan, että esitettyihin kysymyksiin vastataan seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava niin, että sen perusteella jäsenvaltio saa säätää, että oikeustoimea, joka koskee kiinteään omaisuuteen kohdistuvia rajoitettuja oikeuksia, pidetään tavaroiden luovutuksena ainoastaan, jos tästä oikeustoimesta maksettu korvaus liikevaihtovero mukaan lukien on vähintään kyseisen oikeuden kohteena olevan kiinteän omaisuuden käyvän arvon suuruinen.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan b alakohtaa ja 13 artiklan C kohdan a alakohtaa on tulkittava niin, että niiden perusteella jäsenvaltio saa pitää kiinteään omaisuuteen kohdistuvan erityisen käyttö- ja nautintaoikeuden antamista rajoitetuksi ajaksi (esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi) näissä direktiivin säännöksissä tarkoitettuna kiinteän omaisuuden vuokrauksena.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>