1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty oikeusriidassa, jossa vastakkain ovat kroatialainen tuomari B. B. ja Ministarstvo pravosuđa, uprave i digitalne transformacije Republike Hrvatske (Kroatian tasavallan oikeus-, hallinto- ja digitalisaatioministeriö) ja joka koskee kyseisen tuomarin palkan laskemista.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

3

Tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista ja muista aineellisista oikeuksista annetun lain (zakon o plaći i drugim materijalnim pravima pravosudnih dužnosnika), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annettu laki), 4 §:n kolmessa ensimmäisessä momentissa säädetään seuraavaa:

Pääasia, asian käsittely unionin tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisukysymykset

4

B. B. on tuomari, joka hoitaa tehtäviään Upravni sud u Zagrebussa (Zagrebin hallintotuomioistuin, Kroatia). Hän on 22.11.2023 nostanut kanteen Upravni sud u Rijecissa (Rijekan hallinto-oikeus, Kroatia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja vaatinut kyseistä tuomioistuinta muun muassa kumoamaan Kroatian tasavallan oikeus-, hallinto- ja digitalisaatioministeriön 9.10.2023 tekemän päätöksen, jolla ministeriö hylkäsi hänen oikaisuvaatimuksensa Upravni sud u Zagrebun presidentin 10.7.2023 tekemästä päätöksestä, jolla hänen palkkansa vahvistettiin tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla. B. B. väittää, että kyseisellä säännöksellä loukataan tuomareiden riippumattomuuden periaatetta, sellaisena kuin se on SEU 19 artiklan 2 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan mukaan.

5

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että B. B:n bruttokuukausipalkka 1.7.2023–1.3.2025 oli 2 974,37 euroa, ja tämä määrä saatiin kertomalla tuomareiden ja muiden tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkan laskentaperuste 706,50 euroa tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain 4 §:n 3 momentissa säädetyllä kertoimella 4,21.

6

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Kroatian kansallisen tilastolaitoksen antamista sekä yleisesti tunnetuista seikoista ilmenee, että B. B:n kaltaisten ensimmäisen oikeusasteen tuomareiden palkka oli tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain voimaantuloon saakka 2 295,75 euroa, ja tämä määrä saatiin kertomalla tuomareiden ja muiden tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkan laskentaperuste 652,20 euroa kertoimella 3,52. Kyseinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että yhtäältä ensimmäisen oikeusasteen tuomarin bruttopalkka on viimeisten 20 vuoden aikana noussut 2 187,72 eurosta 3 063,61 euroon ja toisaalta kyseistä palkkaa korotetaan 0,5–20 prosentilla jokaista täyttä palvelusvuotta kohden kuuden palvelusvuoden jälkeen. Näiden viimeisten 20 vuoden aikana keskimääräinen nettokuukausipalkka Kroatiassa on noussut 125 prosentilla 522,93 eurosta 1 163 euroon. Kun siis Kroatian tasavallan liittyessä Euroopan unioniin ensimmäisen oikeusasteen tuomarin bruttopalkka, jonka määrä oli 2 187,72 euroa, vastasi oikeushenkilön palveluksessa olevan työntekijän keskimääräistä bruttopalkkaa, joka tuolloin oli 1 053,69 euroa, kerrottuna 2,08:lla, tuomarin bruttopalkka, joka toki nyttemmin on 2 974,37 euroa, on enää 1,77 kertaa suurempi kuin oikeushenkilön palveluksessa olevan työntekijän palkka, joka on 1 679 euroa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomarin nettopalkka on 2 020,79 euroa, eli se vastaa oikeushenkilön palveluksessa olevan henkilön nettopalkkaa kerrottuna 1,67:llä.

7

Muiden oikeuslaitoksen ammattikuntien palkoista ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi yhtäältä, että tuomarin palkka on 12:nnella askeleella 16:ta julkishallinnon ja julkisten palvelujen palkkaluokasta, ja se vastaa Općinski sudin (alioikeus, Kroatia) apulaisaluesyyttäjän palkkaa. Toisaalta Kroatiassa sovellettavan asianajopalkkiotaulukon mukaan asianajajalla on oikeus 2 500 euron palkkioon, joka sisältää arvonlisäveron osuuden, kannekirjelmän laatimisesta hallintoasian oikeusriidassa ja läsnäolosta suullisessa käsittelyssä.

8

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain 4 § on ristiriidassa tuomareiden riippumattomuuden periaatteen kanssa, sellaisena kuin se ilmenee SEU 19 artiklan 1 ja 2 kohdasta ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisesta kohdasta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomareiden palkan määrä Kroatiassa on nimittäin liian matala suhteessa muissa oikeudellisissa ammateissa maksettaviin palkkoihin, keskimääräisiin palkkoihin ja elintasoon Kroatiassa ja suhteessa siihen tuomarin ja oikeushenkilön palveluksessa olevan työntekijän keskimääräisen kuukausipalkan suhdelukuun, joka vallitsi Kroatian tasavallan liittyessä Euroopan unioniin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomareiden palkka ei ole asianmukainen, mikä vaarantaa tuomareiden riippumattomuuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteen. Lisäksi kyseinen tuomioistuin toteaa, että tuomareiden palkka maksetaan Kroatian valtion talousarviosta, mikä loukkaa välillisesti tuomioistuinten riippumattomuuden ja itsenäisyyden periaatetta, sillä palkkojen määrä riippuu lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovallan käyttäjien päätöksistä.

9

B. B:n mukaan riippumattoman tuomarin palkan on oltava oikeassa suhteessa hänen vastuuseensa ja siihen, että hän henkilökohtaisesti hoitaa perustuslaissa määritettyä lainkäyttötehtävää, sekä elintasoon ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen hänen työskentelyvaltiossaan. Tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain 4 § ei täytä näitä vaatimuksia. B. B. toteaa, että hänen palkkansa on noussut alle 30 prosenttia viimeisten 20 vuoden aikana, kun taas Kroatian keskimääräinen nettokuukausipalkka on noussut lähes 125 prosentilla ja on noin 1 160 euroa. B. B. korostaa, että sen jälkeen, kun hän nosti kanteensa, on annettu uusia säännöksiä kaikkien julkishallinnon ja julkisten palvelujen työntekijöiden paitsi tuomareiden palkkojen merkittävästä korottamisesta. Lisäksi vuoden 2023 aikana tapahtuneesta asianajopalkkiotaulukon mukaisten palkkioiden huomattavasta korottamisesta seuraa, että asianajaja, joka hoitaa ainoastaan kahta asiaa, voi saada tuomarin palkkaa vastaavan korvauksen.

10

Tässä tilanteessa Upravni sud u Rijeci on 22.5.2024 antamallaan päätöksellä päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle viisi ennakkoratkaisukysymystä.

11

Unionin tuomioistuimen presidentin 27.8.2024 tekemällä päätöksellä nyt käsiteltävän asian käsittelyä lykättiin, kunnes 25.2.2025 annettu tuomio Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė (C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109) oli annettu.

12

Unionin tuomioistuimen kirjaamo antoi 13.3.2025 päivätyllä kirjeellä kyseisen tuomion tiedoksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle ja kehotti tätä ilmoittamaan, haluaako se kyseisen tuomion valossa pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 24.4.2025 antamassaan vastauksessa unionin tuomioistuimelle, että se aikoo pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä, koska nyt käsiteltävän asian ja edellä mainittuun tuomioon johtaneen asian välillä on merkittäviä eroavaisuuksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa siten, että toisin kuin kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa kyseessä olleessa kansallisessa säännöstössä, tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetussa laissa ei säädetä tuomareiden palkan määrittämisestä objektiivisten kriteerien perusteella. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee lisäksi Kroatian tilanteen erityispiirteet. Tältä osin se toteaa, että taloudellinen kriisi, jolla tuomareiden palkkojen alentaminen oli oikeutettu, päättyi vuonna 2016, joten tuomareiden palkan tarkistamisen lykkäämiselle ei enää ole mitään hyväksyttäviä syitä. Kyseinen tuomioistuin katsoo lähinnä analogisesti 20.4.2021 annetun tuomion Repubblika (C‑896/19, EU:C:2021:311, 64 ja 65 kohta) kanssa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomarin bruttopalkan ja oikeushenkilön palveluksessa olevan työntekijän keskipalkan välisen suhdeluvun heikkeneminen Kroatian tasavallan unioniin liittymisen ja B. B:n kanteen nostamisen ajankohdan välisenä ajanjaksona kertoo tuomareiden riippumattomuuden suojelun heikentämisestä.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lopuksi, että tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annettuun lakiin on toki tehty uusi muutos, jota sovelletaan 1.3.2025 alkaen ja jonka tarkoituksena on saattaa tuomareiden palkkauksen laskentaperuste samalle tasolle valtion julkishallinnon ja julkisten palvelujen henkilöstöön sovellettavan laskentaperusteen kanssa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomareiden bruttopalkat vastaavat kuitenkin tästä uudistuksesta huolimatta valtion ja julkishallinnon virkamiesten kolmatta palkkaluokkaa, ja tällöin ei oteta huomioon kaikkia palkanlisiä, joita tiettyihin ryhmiin kuuluvat virkamiehet saavat. Tästä uudesta tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain muutoksesta huolimatta tuomarit eivät myöskään voi harjoittaa mitään muuta toimintaa, ottaa vastaan lahjoja tai saada mitään muuta tuloa. Lisäksi tuomarit eivät edelleenkään saa samanlaista sairauspäivärahaa kuin julkisten palvelujen virkamiehet ja työntekijät. Lopuksi on niin, että kroatialainen tuomari saa edelleen palkkaa, joka on alempi kuin monien hänen korkeakoulutettujen kollegojensa palkka näiden ammatista riippumatta.

15

Ottaen huomioon 24.4.2025 antamassaan vastauksessa esittämänsä uudet seikat Upravni sud u Rijeci on muuttanut ennakkoratkaisukysymystensä sanamuotoa, ja kysymykset kuuluvat nyt seuraavasti:

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

16

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklassa määrätään, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

17

On myös muistutettava, että SEUT 267 artiklalla käyttöön otettu tuomioistuinten välinen yhteistyö perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon. Yhtäältä on niin, ettei unionin tuomioistuin voi soveltaa unionin oikeuden oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, vaan sen tehtävänä on pelkästään lausua perussopimusten ja unionin toimielinten, elinten tai laitosten toimien tulkinnasta (ks. vastaavasti tuomio 18.5.2021, Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” ym., C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393, 201 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisaalta on niin, että kansallisille tuomioistuimille ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä annettujen unionin tuomioistuimen suositusten (EUVL 2019, C 380, s. 1) 11 kohdan mukaan kansallisten tuomioistuinten asiana on käsiteltävänään olevassa asiassa tehdä konkreettiset johtopäätökset unionin tuomioistuimen esittämistä tulkintatiedoista (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2018, Roche Lietuva, C‑413/17, EU:C:2018:865, 43 kohta).

18

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä epäilyksistä huolimatta unionin tuomioistuin katsoo nyt käsiteltävässä asiassa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyytämä tulkinta on selvästi johdettavissa 25.2.2025 annetusta tuomiosta Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė (C‑146/23 et C‑374/23, EU:C:2025:109). Nyt käsiteltävässä asiassa on siten sovellettava työjärjestyksen 99 artiklaa.

19

Kuten tämän määräyksen 17 kohdasta ilmenee, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tehdä käsittelemässään pääasiassa konkreettiset johtopäätökset kyseisestä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevistä tulkintatiedoista.

Ensimmäinen, kolmas, neljäs ja viides kysymys

20

Ensimmäisellä, kolmannella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, tulkittava siten, että tuomareiden riippumattomuuden periaate on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan käyttäjät määrittävät tuomareiden palkan kertomalla tuomareiden ja tuomioistuinlaitoksen muiden virkamiesten palkanmääräytymisperusteen kertoimella, joka määräytyy sen mukaan, mihin ryhmään asianomainen tuomari kuuluu.

21

Ensinnäkin on todettava, että vaikka oikeusvaltion toiminnalle tunnusomaisen vallanjako-opin periaatteen mukaisesti tuomioistuinten riippumattomuus lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjistä on taattava, pelkästään se, että jäsenvaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjät ovat mukana tuomareiden palkan määrittämisessä, ei sellaisenaan ole omiaan tekemään tuomareita riippuvaisiksi lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjistä eikä herättämään epäilyjä heidän riippumattomuudestaan tai puolueettomuudestaan. Jäsenvaltioilla on nimitäin laaja harkintavalta, kun ne laativat talousarviotaan ja tekevät valintoja eri julkisten menoerien välillä, ja tähän harkintavaltaan kuuluu tällaisten menojen ja muun muassa tuomareiden palkkojen laskentamenetelmän määrittäminen. Kansallisilla lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjillä on nimittäin parhaat edellytykset ottaa huomioon sen jäsenvaltion erityinen sosioekonominen tilanne, jossa talousarvio on laadittava ja tuomareiden riippumattomuus taattava (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 51 kohta ja tuomio 5.6.2025, Curtea de Apel Bucureşti (Tuomareille eläkkeelle siirtymisen yhteydessä maksettavan korvauksen lakkauttaminen), C‑762/23, EU:C:2025:400, 22 kohta).

22

Tuomareiden palkkausta koskevat kansalliset säännöt eivät kuitenkaan saa herättää yksityisissä perusteltuja epäilyjä siltä osin, ovatko asianomaiset tuomarit täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa ja ovatko he neutraaleja vastakkain oleviin intresseihin nähden. Tätä varten Euroopan neuvoston elinten laatimat tai Yhdistyneiden kansakuntien järjestelmään kuuluvat peruskirjat, kertomukset ja muut asiakirjat voivat antaa merkityksellisiä ohjeita unionin oikeuden tulkitsemiseksi, kun tarkasteltavana on kyseistä alaa koskevia kansallisia säännöksiä (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 52 ja 53 kohta ja tuomio 5.6.2025, Curtea de Apel Bucureşti (Tuomareille eläkkeelle siirtymisen yhteydessä maksettavan korvauksen lakkauttaminen), C‑762/23, EU:C:2025:400, 23 kohta).

23

Toiseksi tuomareiden riippumattomuuden periaate, luettuna yhdessä oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, edellyttää, että heidän palkkauksensa määräytymistä koskevat säännöt ovat objektiivisia, ennakoitavissa olevia, vakaita ja läpinäkyviä, jotta asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltainen puuttuminen niihin voidaan estää (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 56 kohta).

24

Koska tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain 4 §:n 1 momentissa säädetään, että tuomareiden palkan määrä määritetään kertomalla perusmäärä kertoimella, jonka on tarkoitus heijastaa tuomarin tehtävän merkittävyyttä, vaikuttaa siltä, että kyseinen säännös täyttää edellisessä kohdassa mainitut edellytykset, minkä tarkistaminen on kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana.

25

Lisäksi on todettava, että 25.2.2025 annettuun tuomioon Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė (C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 10 ja 25 kohta) johtaneissa asioissa unionin tuomioistuin ei kyseenalaistanut tällaisia puolalaisten ja liettualaisten tuomareiden palkkojen laskentasääntöjä. Joka tapauksessa on niin, ettei minkään ennakkoratkaisupyynnössä mainitun tiedon perusteella ole ymmärrettävissä, mikseivät tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetussa laissa säädettyjen kaltaiset kroatialaisten tuomarien palkkojen laskemista koskeva säännöt olisi objektiivisia.

26

Kolmanneksi tuomareiden on saatava palkkaa, joka on oikeassa suhteessa heidän tehtäviensä merkittävyyteen, ja tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion sosioekonominen tilanne eli kyseisen jäsenvaltion taloudellinen ja sosiaalinen tilanne sekä rahoitusasema. Tähän nähden tuomareiden keskipalkkaa on asianmukaista verrata kyseisessä valtiossa maksettavaan yleiseen keskipalkkaan. Vaikka lisäksi on otettava huomioon muissa lakimiesammateissa maksettava palkka, tästä ei voida päätellä, että tuomareiden palkka ei voi olla alempi kuin muiden juridiikan ammattilaisten – erityisesti asianajajan ammatin kaltaisia vapaita ammatteja harjoittavien juristien – keskimääräinen palkka, kun nämä ovat selvästi erilaisessa tilanteessa kuin tuomarit. Lisäksi on otettava huomioon tuomareiden tavanomaisen peruspalkkansa lisäksi saamat erilaiset palkanlisät ja korvaukset (tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 58 ja 61–64 kohta ja tuomio 5.6.2025, Curtea de Apel Bucureşti (Tuomareille eläkkeelle siirtymisen yhteydessä maksettavan korvauksen lakkauttaminen), C‑762/23, EU:C:2025:400, 35 ja 36 kohta).

27

Vaikka SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole soveltaa unionin oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, unionin tuomioistuin voi hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle antaa sille pääasioiden asiakirja-aineistojen ja käytettävissään olevien kirjallisten huomautusten perusteella ohjeita, joiden avulla kyseinen tuomioistuin voi ratkaista asian (ks. vastaavasti tuomio 20.6.1991, Newton, C‑356/89, EU:C:1991:265, 10 kohta ja tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 77 kohta).

28

Nyt käsiteltävän asian osalta on erityisesti todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomareiden bruttoperuspalkka on 1,77 kertaa niin suuri kuin oikeushenkilön palveluksessa olevan työntekijän bruttopalkka, jonka osalta ei ole täsmennetty, vastaako kyseinen palkka keskimääräistä bruttopalkkaa kyseisessä jäsenvaltiossa, ja kyseinen suhteellinen ero on edelleen merkittävä.

29

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei näytä ottaneen huomioon kroatialaisten ensimmäisen oikeusasteen tuomareiden saamia korvauksia, kuten ikälisää, joka korottaa tuomareiden palkkaa 0,5–20 prosentilla jokaista täyttä palvelusvuotta kohden kuuden palvelusvuoden jälkeen ja joka on omiaan korottamaan heidän palkkaansa tuntuvasti.

30

Tarkistaakseen, missä määrin tuomareiden palkka vastaa heidän tehtäviensä merkittävyyttä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi lisäksi ottaa huomioon tiedot, jotka ilmenevät 1.7.2025 annetusta komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle (COM(2025) 375 final), jonka otsikko on ”[Euroopan unionin] oikeusalan tulostaulu 2025” (ks. analogisesti tuomio 5.6.2025, Curtea de Apel Bucureşti (Tuomareille eläkkeelle siirtymisen yhteydessä maksettavan korvauksen lakkauttaminen), C‑762/23, EU:C:2025:400, 43 kohta). Kyseisessä tiedonannossa olevasta kaaviosta 35 ilmenee, että uransa alussa olevien kroatialaisten ensimmäisen oikeusasteen tuomareiden bruttopalkan ja kyseisen jäsenvaltion keskipalkan välinen ero eli se, että ensin mainittu on 1,77-kertainen jälkimmäiseen verrattuna, on verrattavissa eroon, joka on havaittavissa muissa jäsenvaltioissa, kuten Belgian kuningaskunnassa, Italian tasavallassa, Liettuan tasavallassa, Unkarissa, Itävallan tasavallassa, Puolan tasavallassa, Suomen tasavallassa ja Ruotsin kuningaskunnassa. Kyseinen ero on jopa suurempi kuin vastaava ero Saksassa, Ranskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Sloveniassa.

31

Lisäksi sen seikan, ettei jäsenvaltio valtiontalouteen liittyvistä syistä ole korottanut kansallisten tuomareiden palkkoja ja että kyseinen suhteellinen ero siksi on pienentynyt, ei välttämättä voida katsoa merkitsevän oikeusvaltiota koskevan arvon suojelun heikkenemistä kyseisessä jäsenvaltiossa. SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkominen voitaisiin näyttää toteen ainoastaan sellaisilla erityisillä seikoilla, jotka osoittavat kyseessä olevan lainsäätäjän tarkoituksen olevan tuomareiden riippumattomuuden periaatteen loukkaaminen ja erityisesti sellaisten kansallisten säännösten antaminen, jotka koskevat oikeuslaitoksen järjestämistä ja jotka heikentävät tuomareiden riippumattomuuden takeita (ks. vastaavasti tuomio 20.4.2021, Repubblika, C‑896/19, EU:C:2021:311, 64 ja 65 kohta).

32

Siltä osin kuin on lopuksi kyse argumentista, joka perustuu siihen seikkaan, että asianajaja Kroatiassa saa kannekirjelmän laatimisesta ja läsnäolostaan suullisessa käsittelyssä hallintoasian oikeusriidassa palkkioksi 2 500 euroa, johon sisältyy arvonlisäveron osuus, on toki niin, että – kuten Euroopan oikeudenkäytön tehokkuutta käsittelevän komission (CEPEJ) vuonna 2020 laatimasta Euroopan tuomioistuinjärjestelmiä koskevasta arviointikertomuksesta (s. 67) ilmenee – tuomareiden riippumattomuuden ja laajemmin lainkäytön laadun takaamiseksi oikeusvaltiossa oikeuspolitiikassa olisi otettava huomioon myös muiden juridiikan alan ammattien palkat, jotta tuomarin ammatti olisi houkutteleva erittäin päteville juridiikan ammattilaisille. Kuten tämän määräyksen 26 kohdassa korostetaan, tuomareiden riippumattomuuden periaate ei kuitenkaan ole esteenä sille, että tuomareiden palkkaus vahvistetaan muiden juridiikan ammattilaisten keskimääräistä palkkausta alemmalle tasolle, jos nämä ovat selvästi erilaisessa tilanteessa kuin tuomarit.

33

Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä olevista tarkistuksista muuta ilmene, ei siis vaikuta siltä, että tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain 4 §:n 1 momentti olisi tuomareiden riippumattomuuden periaatteesta, sellaisena kuin se ilmenee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, johtuvien vaatimusten vastainen (ks. analogisesti tuomio 25.2.2025, Sąd Rejonowy w Białymstoku ja Adoreikė, C‑146/23 ja C‑374/23, EU:C:2025:109, 83 kohta).

34

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen, kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että tuomareiden riippumattomuuden periaate ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jonka mukaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan käyttäjät määrittävät tuomareiden palkan kertomalla tuomareiden ja tuomioistuinlaitoksen muiden virkamiesten palkanmääräytymisperusteen kertoimella, joka määräytyy sen mukaan, mihin ryhmään asianomainen tuomari kuuluu, kunhan tämä määrittäminen ei ole mielivaltaista vaan perustuu sääntöihin, jotka ovat objektiivisia, ennakoitavissa olevia, vakaita ja läpinäkyviä ja joilla varmistetaan tuomareille palkka, joka on oikeassa suhteessa heidän hoitamiensa tehtävien merkittävyyteen, kun otetaan huomioon kyseisen jäsenvaltion taloudellinen, sosiaalinen ja rahoituksellinen tilanne sekä keskipalkka kyseisessä jäsenvaltiossa.

Toinen kysymys

35

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa lähinnä saada määritettyä, miten se voisi palauttaa tuomareiden oikeuden palkkaan, joka on oikeassa suhteessa heidän tehtäviensä merkittävyyteen, siinä tapauksessa, että tuomioistuinlaitoksen virkamiesten palkoista annetun lain 4 § loukkaa tuomareiden riippumattomuuden periaatetta, sellaisena kuin se ilmenee SEU 19 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa.

36

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen, kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen annettu vastaus sekä se, ettei käsillä ole seikkoja, jotka osoittaisivat kyseisen lain 4 §:n loukkaavan tuomareiden riippumattomuuden periaatetta, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

37

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.