<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><ORDER xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.ORDER><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C‑19/14</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62014CO0019</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2049">EU:C:2014:2049</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>6</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>6</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.ORDER><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>MÄÄRÄYS <DATE ISO="20140703">3.7.2014</DATE> – ASIA C‑19/14</P><P>TALASCA</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen määräys</HT> (kuudes jaosto)</P><P><DATE ISO="20140703">3 päivänä heinäkuuta 2014</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta ja 94 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Pääasian oikeusriitaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja ja syitä, joiden vuoksi vastaus ennakkoratkaisukysymykseen on tarpeen, koskevien riittävien täsmennysten puuttuminen</KEYWORD><KEYWORD>Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen</KEYWORD></INDEX><ORDER.INIT><P>Asiassa C‑19/14,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sozialgericht Duisburg (Saksa) on esittänyt <DATE ISO="20131217">17.12.2013</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20140116">16.1.2014</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></ORDER.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Ana-Maria Talasca</HT> ja</P><P><HT TYPE="BOLD">Angelina Marita Talasca</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Stadt Kevelaer,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE.GEN><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Borg Barthet sekä tuomarit M. Berger (esittelevä tuomari) ja S. Rodin,</P><P>julkisasiamies: N. Wahl,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE.GEN><CONTENTS.ORDER><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">määräyksen</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee Saksan sosiaaliturvalain (Sozialgesetzbuch) II osan 7 §:n 1 momentin 2 kohdan yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, erityisesti syrjintäkiellon periaatteen kanssa.</TXT></NP><?PAGE NO="2"?><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Ana-Maria Talasca ja hänen tyttärensä Angelina Marita Talasca sekä Stadt Kevelaer (Kevelaerin kaupunki) ja joka koskee sitä, että kaupungin työvoimatoimisto (jäljempänä Jobcenter) epäsi kantajilta tietyt sosiaalietuudet.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat Saksan oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Saksan sosiaaliturvalain (Sozialgesetzbuch) II osan (jäljempänä SGB II) 7 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Edunsaajat<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="007.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA><P>Tähän osaan perustuvat etuudet on tarkoitettu henkilöille, jotka</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>ovat täyttäneet 15 vuotta eivätkä ole vielä saavuttaneet 7 a §:ssä tarkoitettua ikärajaa,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>ovat työkykyisiä,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>ovat avun tarpeessa ja</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>oleskelevat vakinaisesti Saksan liittotasavallan alueella (työkykyiset edunsaajat). Etuuksia ei myönnetä</TXT></NP></ITEM></LIST><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>ulkomaalaisille, jotka eivät ole työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia Saksan liittotasavallassa ja joilla ei ole oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen unionin kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta annetun lain (Freizügigkeitsgesetz/EU) 2 §:n 3 momentin nojalla, eikä heidän perheenjäsenilleen heidän oleskelunsa kolmen ensimmäisen kuukauden aikana,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>ulkomaalaisille, joiden oleskeluoikeus perustuu ainoastaan työnhakuun, eikä heidän perheenjäsenilleen</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA><ALINEA>Toisen virkkeen 1 kohtaa ei sovelleta ulkomaalaisiin, jotka oleskelevat Saksan liittotasavallassa oleskeluoikeutta koskevan lain (Aufenthaltsgesetz) 2 luvun 5 jaksossa tarkoitetulla perusteella. Tässä säädetty ei vaikuta oleskeluoikeutta koskevien säännösten soveltamiseen.</ALINEA></PARAG><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Sozialgericht Duisburgin unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20140207">7.2.2014</DATE> toimittamasta oikeudenkäyntiasiakirjasta, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Tiivistelmä <DATE ISO="20131217">17.12.2013</DATE> annettuun määräykseen liittyvistä tosiseikoista<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>, käy ilmi, että unionin kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta annetussa laissa (Freizügigkeitsgesetz/EU) säädetään, että työnhakijat säilyttävät työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan asemansa kuuden kuukauden ajan työsuhteen päättymisen jälkeen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä samoin kuin <DATE ISO="20140207">7.2.2014</DATE> toimitetusta oikeudenkäyntiasiakirjasta käy ilmi, että Ana-Maria Talasca on Romanian kansalainen.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Ana-Maria Talasca muutti Romaniasta <DATE ISO="20070701">1.7.2007</DATE> Kevelaeriin, Saksaan.</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Ulkomaalaisviranomainen (Ausländerbehörde) antoi Ana-Maria Talascalle <DATE ISO="20101027">27.10.2010</DATE> unionin kansalaisille tarkoitetun oleskelutodistuksen (Freizügigkeitsbescheinigung), joka oli voimassa ainoastaan työnhakua varten.</TXT></NP><?PAGE NO="3"?><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Talasca oli <DATE ISO="20110523">23.5.2011</DATE>–<DATE ISO="20111123">23.11.2011</DATE> pakollisen sosiaalivakuutuksen alaisessa työssä puutarhassa.</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Talasca sai <DATE ISO="20111201">1.12.2011</DATE>–<DATE ISO="20120119">19.1.2012</DATE> työttömyyskorvausta I (Arbeitslosengeld I). Tulojensa vähäisyyden perusteella hän haki <DATE ISO="20120101">1.1.2012</DATE> alkaen Jobcenteriltä, joka on toimivaltainen kansallinen viranomainen työnhakijoille tarkoitettujen etuuksien alalla, SGB II:ssa säädettyjä etuuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Hänelle myönnettiin kyseiset etuudet <DATE ISO="20120523">23.5.2012</DATE> asti.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Myös hänen tyttärelleen Angelina Marita Talascalle, joka syntyi <DATE ISO="20120311">11.3.2012</DATE>, myönnettiin nämä samat etuudet <DATE ISO="20120523">23.5.2012</DATE> asti.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Ana-Maria Talasca ja hänen tyttärensä katsoivat, että heillä oli oikeus näihin etuuksiin <DATE ISO="20120523">23.5.2012</DATE> jälkeenkin, koska muuten rikotaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>eurooppaoikeudessa<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/> säädettyä syrjintäkiellon periaatetta, ja nostivat kanteen Sozialgericht Duisburgissa.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa asiassa esiin nousseen kysymyksen, joka on esitetty lukuisissa samassa tuomioistuimessa vireillä olevissa samankaltaisissa asioissa, tärkeyttä.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa Sozialgericht Duisburg on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>1)</NO.P><TXT>Onko [SGB II]:n 7 §:n 1 momentin toinen virke yhteensopiva [unionin] oikeuden kanssa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos se ei ole, onko Saksan liittotasavallan muutettava oikeudellista tilannetta vai aiheutuuko tästä välittömästi toinen oikeudellinen tilanne ja jos aiheutuu, mikä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Pysyykö [SGB II]:n 7 §:n 1 momentin toinen virke voimassa Saksan liittotasavallan elinten suorittamaan (mahdollisesti) välttämättömään lainmuutokseen asti?<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos vaatimuksen tai kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista sen perustellulla määräyksellä.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, ettei unionin tuomioistuimen asiana ole SEUT 267 artiklaan perustuvassa menettelyssä lausua kansallisten oikeussääntöjen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa. Unionin tuomioistuimella on kuitenkin toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla tämä voi arvioida tätä yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa voidakseen ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian (ks. mm. tuomio Fendt Italiana, C-145/06 ja C‑146/06, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:411">EU:C:2007:411</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 30 kohta; tuomio KGH Belgium, C‑351/11, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:699">EU:C:2012:699</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 17 kohta ja määräys Mlamali, C‑257/13, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:763">EU:C:2013:763</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 17 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>On kuitenkin muistutettava, että jotta unionin oikeutta voitaisiin SEUT 267 artiklaan perustuvassa yhteistyössä tulkita siten, että tulkinta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, sen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat (ks. mm. tuomio Centro Europa 7, C‑380/05, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:59">EU:C:2008:59</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 57 kohta; tuomio Mora IPR, C‑79/12, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:98">EU:C:2013:98</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 35 kohta; määräys Augustus, C‑627/11, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:754">EU:C:2012:754</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 8 kohta ja määräys Mlamali, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:763">EU:C:2013:763</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 18 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="4"?><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimella on näet ainoastaan toimivalta lausua unionin oikeuden tulkinnasta sellaisten tosiseikkojen perusteella, jotka kansallinen tuomioistuin on sille esittänyt (ks. tuomio Eckelkamp ym., C‑11/07, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:489">EU:C:2008:489</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 52 kohta; määräys SKP, C‑433/11, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:702">EU:C:2012:702</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 24 kohta ja määräys Mlamali, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:763">EU:C:2013:763</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 19 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin korostaa myös, että on tärkeää, että kansallinen tuomioistuin ilmoittaa täsmällisesti ne syyt, joiden perusteella unionin oikeuden tulkinta on sille epäselvä ja se on päätynyt siihen, että ennakkoratkaisukysymysten esittäminen unionin tuomioistuimelle on tarpeellista (ks. vastaavasti mm. tuomio ABNA ym., C-453/03, C-11/04, C-12/04 ja C‑194/04, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:741">EU:C:2005:741</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 46 kohta; tuomio Mora IPR, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:98">EU:C:2013:98</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 36 kohta ja määräys Mlamali, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:763">EU:C:2013:763</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 20 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Koska unionin tuomioistuimessa käytävä menettely perustuu ennakkoratkaisupyyntöön, on välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin selostaa ennakkoratkaisupyynnössä itsessään pääasiaa koskevat tosiseikat ja oikeussäännöt ja antaa edes vähäisen selostuksen niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne unionin oikeuden säännökset tai määräykset, joiden tulkintaa se pyytää, ja siitä, miten nämä säännökset tai määräykset ja pääasiassa sovellettava kansallinen lainsäädäntö liittyvät toisiinsa (ks. vastaavasti mm. tuomio Asemfo, C‑295/05, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:227">EU:C:2007:227</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 33 kohta; tuomio Mora IPR, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:98">EU:C:2013:98</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 37 kohta; määräys Laguillaumie, C‑116/00, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:350">EU:C:2000:350</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 23 ja 24 kohta sekä määräys Mlamali, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:763">EU:C:2013:763</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 21 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Nämä ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevat vaatimukset mainitaan nimenomaisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa, josta ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen oletetaan SEUT 267 artiklaan perustuvassa yhteistyössä olevan tietoinen ja jota sen on tunnollisesti noudatettava.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>On myös muistutettava, että SEUT 267 artiklalla ei perusteta muutoksenhakukeinoa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian asianosaisille eikä se, että jokin asianosaisista väittää, että asiaan liittyy unionin oikeuden tulkintaa koskeva kysymys, näin ollen riitä siihen, että kyseisen tuomioistuimen olisi katsottava kysymyksen tulleen esille SEUT 267 artiklan tarkoituksessa. Tästä seuraa, että unionin toimen tulkinnan riitauttaminen kansallisessa tuomioistuimessa ei yksinään riitä perusteeksi ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen unionin tuomioistuimelle (ks. tuomio IATA ja ELFAA, C‑344/04, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:10">EU:C:2006:10</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 28 kohta; tuomio Ascafor ja Asidac, C‑484/10, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:113">EU:C:2012:113</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 33 kohta; määräys Adiamix, C‑368/12, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:257">EU:C:2013:257</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 17 kohta ja määräys Mlamali, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:763">EU:C:2013:763</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 23 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on myös tärkeää korostaa, että ennakkoratkaisupyyntöihin sisältyvillä tiedoilla pyritään paitsi siihen, että näiden tietojen perusteella unionin tuomioistuin voi antaa vastauksia, joista on hyötyä, myös siihen, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että kyseiset osapuolet voivat käyttää tätä mahdollisuutta, kun otetaan huomioon se, että mainitun artiklan nojalla niille annetaan tiedoksi ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt (ks. mm. tuomio Holdijk ym., 141/81–143/81, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:122">EU:C:1982:122</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 6 kohta; määräys Laguillaumie, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:350">EU:C:2000:350</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 14 kohta; määräys Augustus, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:754">EU:C:2012:754</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 10 kohta ja määräys Mlamali, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:763">EU:C:2013:763</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 24 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on katsottava, että esillä oleva ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehty päätös ei vastaa tämän määräyksen 16–22 kohdassa käsiteltyjä vaatimuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Ensimmäisestä esitetystä kysymyksestä on katsottava aluksi, että ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä pääasian oikeudenkäyntiin liittyvää tosiseikastoa koskevia tietoja. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vasta <DATE ISO="20140207">7.2.2014</DATE> unionin tuomioistuimeen toimitetussa asiakirjassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Tiivistelmä <DATE ISO="20131217">17.12.2013</DATE> annettuun määräykseen liittyvistä tosiseikoista<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, antanut joitain tietoja, jotka eivät kuitenkaan ole riittäviä, jotta voitaisiin arvioida erityisesti Ana-Maria Talascan työntekijäasemaa.</TXT></NP><?PAGE NO="5"?><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Toiseksi on huomautettava, että myös tiedot asiaa koskevista kansallisista oikeussäännöistä puuttuvat lukuun ottamatta sitä, että päätöksessä viitataan lyhyesti tiettyihin säännöksiin, joiden sanamuotoa ei kuitenkaan esitetä. SGB II:n 7 artiklan 1 momentin toisen virkkeen osalta, jossa säädetään useista perusteista evätä etuudet ulkomaalaisilta työttömiltä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin rajoittuu viittaamaan kaikkiin kyseisiin epäämisperusteisiin täsmentämättä, mitä niistä on sovellettava sen käsiteltävänä olevassa asiassa.</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Lopuksi on todettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin oikeuden säännösten tulkintaa, se ei esitä tälle muita perusteita kuin unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20140207">7.2.2014</DATE> toimitetussa oikeudenkäyntiasiakirjassa esitetyn viittauksen huomautuksiin, jotka on esitetty pääasian oikeudenkäynnissä Ana-Maria Talascan nostamassa kanteessa ja joissa mainitaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>syrjintäkiellon periaate, josta säädetään eurooppaoikeudessa<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta arvioimaan SGB II:n 7 §:n 1 momentin toisen virkkeen yhteensopivuutta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Euroopan yhteisön<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> oikeuden kanssa täsmentämättä kuitenkaan niitä syitä, joiden perusteella se katsoo, että pääasian oikeudenkäynnin ratkaisemiseksi on tarpeen tai hyödyllistä tulkita unionin oikeutta, sekä muun muassa täsmentämättä, miten unionin oikeus ja kyseisessä oikeudenkäynnissä sovellettava kansallinen lainsäädäntö liittyvät toisiinsa. Kansallinen tuomioistuin rajoittuu sitä vastoin viittaamaan pääasian kanteessa mainittuun väitteeseen, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>SGB II:n 7 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä säädetty etuuden epääminen loukkaa eurooppaoikeudessa säädettyä syrjintäkiellon periaatetta<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>. Kuitenkin itse ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuinkin korostaa, että pääasian oikeudenkäynti on pilottioikeudenkäynti siinä mielessä, että kansallisessa tuomioistuimessa on vireillä lukuisia samankaltaisia asioita.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Tarkemmin ottaen kyseinen tuomioistuin ei siis ole toimittanut pääasian kantajien hakemien sosiaalietuuksien laadusta mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida, kuuluvatko kyseiset etuudet unionin oikeuden sellaisten oikeussääntöjen soveltamisalaan, joissa syrjintä kielletään. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole antanut riittävästi sellaisia tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida tarkasti, mikä on se täsmällinen tilanne, jossa Ana-Maria Talasca ja hänen tyttärensä ovat, jotta unionin tuomioistuin voisi verrata sitä muiden näitä sosiaalietuuksia nauttivien henkilöiden tilanteeseen.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa kansallinen tuomioistuin ei ole antanut unionin tuomioistuimelle mahdollisuutta varmistua siitä, että ne tosiseikkoja koskevat oletukset, joihin ennakkoratkaisukysymykset perustuvat, todella kuuluvat niiden unionin oikeuden säännösten soveltamisalaan, joiden tulkintaa ennakkoratkaisupyyntö koskee, eikä yleisemmin mahdollisuutta vastata esitettyihin kysymyksiin hyödyllisellä ja luotettavalla tavalla (ks. määräys Augustus, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:754">EU:C:2012:754</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 14 kohta ja määräys Mlamali, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:763">EU:C:2013:763</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 32 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Näin ollen on katsottava, että ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys menettävät kohteensa ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvän puuttumisen perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Kun kaikki edellä esitetty otetaan huomioon, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan nojalla on todettava, että nyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisupyynnön, jonka Sozialgericht Duisburg (Saksa) on esittänyt <DATE ISO="20131217">17.12.2013</DATE> tekemällään päätöksellä, tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.ORDER><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></ORDER>