<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-8/20</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CC0008</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:221">EU:C:2021:221</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>20</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>20</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Henrik Saugmandsgaard Øe – Asia C‑8/20</HT></P><P><HT TYPE="SC">L.R. (Norjan hylkäämä turvapaikkahakemus)</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Henrik Saugmandsgaard Øe</HT></P><P><DATE ISO="20210318">18 päivänä maaliskuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑8/20</HT></P><P>L.R.</P><P>vastaan</P><P>Saksan liittotasavalta</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgericht (Schleswig-Holsteinin hallintotuomioistuin, Saksa))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue</KEYWORD><KEYWORD>Turvapaikkapolitiikka</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2013/32/EU</KEYWORD><KEYWORD>Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus</KEYWORD><KEYWORD>33 artiklan 2 kohdan d alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Tutkimatta jättäminen siinä tapauksessa, että aiemmasta hakemuksesta on tehty lainvoimainen päätös</KEYWORD><KEYWORD>Norjan tekemä lainvoimainen päätös</KEYWORD><KEYWORD>2 artiklan q alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>myöhempi hakemus<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EU) N:o 604/2013</KEYWORD><KEYWORD>19 artiklan 3 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, joka on esitetty sen jälkeen, kun hakija on poistettu maasta alkuperämaahansa</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tämä kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen liittyvä ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyn tutkimatta jättämisen perusteen tulkintaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä <DATE ISO="20130626">26.6.2013</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="180" PAGE.FIRST="60" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 180, s. 60</REF.DOC.OJ>). Tämä direktiivi liittyy kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta <DATE ISO="20130626">26.6.2013</DATE> annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 604/2013 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="180" PAGE.FIRST="31" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 180, s. 31</REF.DOC.OJ>; jäljempänä Dublin III ‑asetus).</P></NOTE> Tämä peruste koskee <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>myöhempää hakemusta<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>myöhempi hakemus<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> määritellään direktiivin 2013/32 2 artiklan q alakohdassa. Tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee kyseisen direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan tulkintaa, luettuna yhdessä kyseisen ensin mainitun säännöksen kanssa.</P></NOTE> johon liittyen ei ole ilmennyt tai johon liittyen hakija ei ole esittänyt uusia tosiseikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää tällaista suojelua saavana henkilönä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Iranin kansalainen L.R. ja Saksan liittotasavalta ja joka koskee sen Bundesamt für Migration und Flüchtlinge – Außenstelle Boostedtin (liittovaltion maahanmuutto- ja pakolaisvirasto, Boostedtin toimipaikka, Saksa) (jäljempänä virasto) tekemän päätöksen laillisuutta, jolla asianomaisen henkilön kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty tutkimatta. Tämä päätös perustui siihen tosiseikkaan, että L.R oli useita vuosia aikaisemmin esittänyt Norjan kuningaskunnalle ensimmäisen hakemuksen, johon oli annettu kielteinen lainvoimainen päätös.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämällä kysymyksellä, sellaisena kuin kyseinen tuomioistuin on sen muotoillut, pyritään saamaan selvennyksiä Norjan kuningaskunnan osallistumisesta yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään lähinnä sen selvittämiseksi, voidaanko kyseisen kolmannen valtion kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen johdosta tekemää kielteistä lainvoimaista päätöstä käsitellä ikään kuin sen olisi tehnyt <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>jäsenvaltio<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/> ja sallia viraston todeta saman hakijan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>myöhemmän hakemuksen<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/> tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuvan direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Katson kuitenkin, että ennen kuin tähän kysymykseen voidaan vastata, on selvitettävä, onko Dublin III ‑asetuksen soveltamisen yhteydessä se seikka, että hakija on palannut alkuperävaltioonsa ensimmäisen ja toisen hakemuksensa välillä, yksinään esteenä viimeksi mainitun luokittelulle <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>myöhemmäksi hakemukseksi<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Tarkasteluni lopuksi ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, että koska Norjan kuningaskunta on poistanut L.R:n maasta tämän alkuperävaltioon tämän ensimmäisen hakemuksen tutkinnan päätteeksi, pääasiassa kyseessä olevaa hakemusta on käsiteltävä uutena hakemuksena. Toissijaisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei yhtyisi tähän ehdotukseen, ilmoitan syyt, joiden vuoksi katson, ettei se seikka, että päätöksen on tehnyt toinen jäsenvaltio tai kuten käsiteltävässä asiassa Norjan kuningaskunta estä jäsenvaltiota, jolle hakemus esitetään, jättämästä sitä tutkimatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Euroopan unionin, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen sopimus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Euroopan [unionin], Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen sopimus niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa tai Islannissa tai Norjassa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="093" PAGE.FIRST="40" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 93, s. 40</REF.DOC.OJ>; jäljempänä unionin, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen sopimus), hyväksyttiin Euroopan unionin puolesta päätöksellä 2001/258/EY.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><DATE ISO="20010315">15.3.2001</DATE> tehty neuvoston päätös (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="093" PAGE.FIRST="38" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 93, s. 38</REF.DOC.OJ>)</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Tämän sopimuksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Islanti ja Norja panevat täytäntöön Dublinin yleissopimuksen ne määräykset, jotka on lueteltu tämän sopimuksen liitteen 1 osassa, sekä Dublinin yleissopimuksen 18 artiklan nojalla asetetun komitean päätökset, jotka on lueteltu tämän mainitun liitteen 2 osassa, ja niitä sovelletaan näiden maiden keskinäisissä suhteissa sekä niiden suhteissa jäsenvaltioihin, jollei 4 kohdasta muuta johdu.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot soveltavat 1 kohdassa tarkoitettuja määräyksiä suhteissaan Islantiin ja Norjaan, jollei 4 kohdasta muuta johdu.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa liitteessä mainituissa määräyksissä olevilla viittauksilla <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>jäsenvaltioihin<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/> tarkoitetaan myös Islantia ja Norjaa.</ALINEA><?PAGE NO="3"?><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Mainitun sopimuksen liitteessä ei mainita direktiiviä 2011/95/EU<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle <DATE ISO="20111213">13.12.2011</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="337" PAGE.FIRST="9" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 337, s. 9</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> eikä direktiiviä 2013/32.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Dublin III ‑asetus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="018.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jäsenvaltio, joka on tämän asetuksen perusteella vastuussa hakemuksen käsittelystä, on velvollinen:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, jonka hakemus on hylätty ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Tämän asetuksen 19 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Edellä 18 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa yksilöidyt velvollisuudet lakkaavat olemasta voimassa, kun hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan takaisin hakija tai muu 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta hakemuksen peruuttamisen tai hylkäämisen jälkeen tehdyn palauttamispäätöksen tai annetun maastapoistamismääräyksen nojalla.</ALINEA><ALINEA>Toimeenpannun maastapoistamisen jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2013/32</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 johdanto-osan 13 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevissa menettelyissä sovellettavien sääntöjen keskinäisen lähentämisen pitäisi osaltaan rajoittaa kansainvälistä suojelua hakevien edelleen liikkumista jäsenvaltioiden välillä, jos tällainen liikkuminen johtuu lainsäädännöllisistä eroavuuksista, ja luoda yhtäläiset edellytykset direktiivin [2011/95] soveltamiselle jäsenvaltioissa.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></P></QUOT.S></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Tämän direktiivin johdanto-osan 36 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Jos hakija tekee myöhemmän hakemuksen esittämättä uusia todisteita tai perusteluja, olisi kohtuutonta velvoittaa jäsenvaltioita suorittamaan kokonaan uusi tutkinta. Jäsenvaltioiden olisi voitava tällöin res judicata ‑periaatteen mukaisesti hylätä hakemus tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuessa.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Määritelmät<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>Tässä direktiivissä tarkoitetaan:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>q)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>myöhemmällä hakemuksella<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="2019" ID="QE0016"/> kansainvälistä suojelua koskevaa uutta hakemusta, joka tehdään sen jälkeen, kun aiemmasta hakemuksesta on tehty lainvoimainen päätös, mukaan lukien tapaukset, joissa hakija on nimenomaisesti peruuttanut hakemuksensa, ja tapaukset, joissa määrittävä viranomainen on hylännyt hakemuksen, joka on implisiittisesti peruutettu 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Tämän saman direktiivin 33 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="033.002"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jäsenvaltiot voivat katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset ainoastaan, jos:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>hakemus on myöhempi hakemus, johon liittyen ei ole ilmennyt tai johon liittyen hakija ei ole esittänyt uusia tosiseikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää direktiivin [2011/95] nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä;</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 40 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Myöhempi hakemus<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="040.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jos jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua hakenut henkilö antaa lisäselvityksiä tai tekee myöhemmän hakemuksen samassa jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion on tutkittava nämä lisäselvitykset tai myöhemmän hakemuksen aineisto edellisen hakemuksen tutkinnan tai hakemuksen perusteella annettua päätöstä koskevan uudelleentarkastelun tai muutoksenhaun yhteydessä edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat tällöin ottaa huomioon kaikki lisäselvityksiin tai myöhempään hakemukseen liittyvät tosiseikat ja harkita niitä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="040.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jotta voidaan tehdä päätös 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ottamisesta tutkittavaksi, kansainvälistä suojelua koskeva myöhempi hakemus tutkitaan ensin alustavasti sen toteamiseksi, onko ilmennyt tai onko hakija esittänyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää direktiivin [2011/95] nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="5"?><PARAG IDENTIFIER="040.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>Jos myöhemmän hakemuksen tutkintaa ei jatketa tämän artiklan nojalla, kyseiseltä hakemukselta on katsottava puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="040.007"><NO.PARAG>7.</NO.PARAG><ALINEA>Jos henkilö, josta tehty siirtopäätös on pantava täytäntöön [Dublin III ‑asetuksen] mukaisesti, antaa lisäselvityksiä tai tekee myöhemmän hakemuksen siirtävässä jäsenvaltiossa, mainitussa asetuksessa määritellyn vastuussa olevan jäsenvaltion on tutkittava kyseiset lisäselvitykset tai myöhemmät hakemukset tämän direktiivin mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Saksan oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Asylgesetzin (turvapaikkalaki), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa kyseessä oleviin tosiseikkoihin (jäljempänä AsylG), 29 §:n, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>Hakemukset, jotka on jätettävä tutkimatta<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>, sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="029.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA><P>Turvapaikkahakemus jätetään tutkimatta, jos</P></ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="029.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>uutta turvapaikkamenettelyä ei 71 §:ssä tarkoitetun myöhemmän hakemuksen tai 71 a §:ssä tarkoitetun toisen hakemuksen tapauksessa ole toteutettava. – –<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>AsylG:n 71 a §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>Toinen hakemus<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="071A.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Jos ulkomaalainen tekee sen jälkeen, kun turvallisessa kolmannessa valtiossa (26 a §), johon sovelletaan turvapaikkamenettelyn toteuttamista koskevasta toimivallasta annettuja Euroopan [unionin] oikeussääntöjä tai jonka kanssa Saksan liittotasavalta on tehnyt tätä koskevan kansainvälisen sopimuksen, käyty ja hakemuksen hylkäämiseen johtanut turvapaikkamenettely on päättynyt, Saksassa turvapaikkahakemuksen (toinen hakemus), uusi turvapaikkamenettely on mahdollinen vain, jos Saksan liittotasavalta on vastuussa turvapaikkamenettelyn toteuttamisesta ja jos Verwaltungsverfahrensgesetzin [(hallintomenettelylaki)] 51 §:n 1–3 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, minkä tutkiminen kuuluu [viraston] tehtäviin. – –<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan toista turvapaikkahakemusta koskevassa tapauksessa hallintomenettelylain 51 §:n 1 momentissa edellytetään vakuuttavia seikkoja, jotka eivät ensi katsomalta ole kaikilta perustelluilta katsantokannoilta soveltumattomia vaaditun oikeuden myöntämisen perusteeksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasia, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Iranin kansalainen L.R. esitti <DATE ISO="20141222">22.12.2014</DATE> virastolle kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Hakemuksen tutkinnan aikana ilmeni, että L.R. oli aiemmin hakenut turvapaikkaa Norjassa. Saksan liittotasavalta pyysi näin ollen Norjan kuningaskuntaa ottamaan vastaan L.R:n Dublin III ‑asetuksesta johtuvien ja kyseisessä kolmannessa valtiossa sovellettavien velvoitteiden mukaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Norjan kuningaskunta kieltäytyi suostumasta tähän pyyntöön <DATE ISO="20150226">26.2.2015</DATE> päivätyllä kirjeellä sillä perusteella, että sen vastuu oli lakannut kyseisen asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Virastolle antamassaan vastauksessa Norjan kuningaskunta täsmensi, että L.R. oli esittänyt <DATE ISO="20081001">1.10.2008</DATE> Norjan toimivaltaiselle viranomaiselle kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jonka tämä oli hylännyt <DATE ISO="20090615">15.6.2009</DATE>, ja että L.R. oli siirretty <DATE ISO="20130619">19.6.2013</DATE> Iranin viranomaisille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Viraston suorittaman tutkintamenettelyn aikana L.R. ilmoitti lähteneensä Iranista 18 kuukautta ennen hakemuksensa jättämistä Saksassa ja eläneensä viimeistä kolmea kuukautta lukuun ottamatta Irakissa ennen saapumistaan Saksan alueelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Virasto jätti L.R:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta <DATE ISO="20170313">13.3.2017</DATE> tekemällään päätöksellä AsylG:n 29 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti. Virasto katsoi, että kyseessä oli AsylG:n 71 a §:ssä tarkoitettu toinen hakemus ja että hallintomenettelylain 51 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset uuden turvapaikkamenettelyn oikeuttamiseksi eivät täyttyneet, koska L.R:n hakemuksensa tueksi esittämät tosiseikat eivät vaikuttaneet kokonaisuutena arvioiden uskottavilta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>L.R. nosti kyseisestä päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen. Hän vaatii pääasiallisesti pakolaisaseman myöntämistä ja toissijaisesti toissijaista suojelua.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Käsitteen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> määritelmän osalta ks. direktiivin 2011/95 2 artiklan f alakohta.</P></NOTE> Hän vaatii edelleen toissijaisesti Saksan oikeuden mukaisen maasta poistamista koskevan kiellon asettamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että ratkaisun antamiseksi sen käsiteltävänä olevassa asiassa sen on tiedettävä, voidaanko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus luokitella direktiivissä 2013/32 tarkoitetuksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>myöhemmäksi hakemukseksi<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>, jos asianomaisen henkilön aiemman hakemuksen hylkäämiseen lainvoimaisella päätöksellä johtanutta menettelyä ei ole käyty toisessa unionin jäsenvaltiossa vaan Norjassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä se toteaa ensiksi katsovansa, että kyseisen direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu tutkimatta jättämisen peruste voi yhtä lailla tulla sovellettavaksi, jos kyseinen menettely on käyty <HT TYPE="ITALIC">samassa</HT> jäsenvaltiossa kuin jos se on käyty <HT TYPE="ITALIC">toisessa</HT> jäsenvaltiossa. Se seikka, että hakija saatuaan kielteisen lainvoimaisen päätöksen aiempaan hakemukseensa ensimmäisessä jäsenvaltiossa vaatii uudestaan kansainvälistä suojelua muussa kuin viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa, ei ole esteenä sille, että hänen hakemuksensa voidaan jättää tutkimatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Toiseksi tämä tuomioistuin myöntää, että kyseisen säännöksen sanamuodosta, luettuna yhdessä direktiivin 2013/32 2 artiklan b, e ja q alakohdan kanssa, ilmenee, että käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>myöhempi hakemus<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> edellyttää, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>lainvoimainen päätös<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>, jolla saman hakijan aiempi hakemus on hylätty, on tehty jossakin <HT TYPE="ITALIC">jäsenvaltiossa</HT>, ei <HT TYPE="ITALIC">kolmannessa valtiossa</HT>. Se kallistuu kuitenkin siihen suuntaan, että kyseistä direktiiviä on tulkittava laajemmin Norjan kuningaskunnan osallistumista yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään koskevassa asiayhteydessä, sellaisena kuin se ilmenee unionin, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisestä sopimuksesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgericht (Schleswig-Holsteinin hallintotuomioistuin, Saksa) on <DATE ISO="20191230">30.12.2019</DATE> tehdyllä päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20200109">9.1.2020</DATE>, päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>Onko [direktiivin 2013/32] 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 2 artiklan q alakohdan kanssa sopusoinnussa sellainen kansallinen säännöstö, jonka mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta myöhempänä hakemuksena, jos ensimmäistä, turvapaikkahakemuksen hylkäämiseen johtanutta turvapaikkamenettelyä ei ole käyty missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa vaan Norjassa?<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle. Istunto, johon komissio ja Saksan hallitus osallistuivat, pidettiin <DATE ISO="20201203">3.12.2020</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Kuten olen todennut tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa, pääasian erityispiirteenä on mielestäni se, että L.R. on maastapoistamistoimenpiteiden vuoksi poistunut Norjan alueelta häneen kohdistuneen ensimmäisen turvapaikkamenettelyn jälkeen ja että hän on palannut alkuperämaahansa ennen toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä Saksassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Päinvastoin kuin Saksan hallitus on antanut ymmärtää vastauksena unionin tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen, sillä seikalla, että L.R. on poistettu maasta ensimmäisen ja toisen hakemuksensa välillä, on merkittäviä seurauksia myöhemmän hakemuksen käsitteen tulkinnan kannalta. Selitän niitä tämän ratkaisuehdotuksen A jaksossa. Tulen toteamaan, että Dublin III ‑asetuksen nojalla sellaisten L.R:n kaltaisten kolmansien maiden kansalaisten esittämät hakemukset, jotka vaativat uudestaan kansainvälistä suojelua sen jälkeen, kun heidät on poistettu maasta alkuperämaahansa, eivät mielestäni kuulu kyseisen käsitteen soveltamisalaan. Niinpä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa asianomaisen henkilön hakemusta ei voida aivan yksinkertaisesti jättää tutkimatta direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Toissijaisesti (B jakso) aion tarkastella sen premissin perusteltavuutta, josta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähtee ennakkoratkaisupyynnössään ja jonka mukaan kyseinen säännös ei ole esteenä sille, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen luokittelisi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>myöhemmäksi hakemukseksi<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> <HT TYPE="ITALIC">muu</HT> kuin aikaisemman kielteisen lainvoimaisen päätöksen tehnyt jäsenvaltio, jos sen kansallinen oikeus tämän mahdollistaa. Tulen esittämään, että mainitussa säännöksessä säädettyä tutkimatta jättämisen perustetta voidaan soveltaa paitsi silloin, kun peräkkäisiä hakemuksia jätetään samassa jäsenvaltiossa, myös edelleen liikkumisen tapauksissa, kun jäsenvaltiosta, jossa hakija jättää toisen hakemuksen, tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Lopuksi esitän joitakin huomautuksia Norjan kuningaskunnan erityisestä tilanteesta kolmantena valtiona, johon ei sovelleta direktiiviä 2013/32 eikä direktiiviä 2011/95 mutta johon sovelletaan Dublin III ‑asetuksen säännöksiä (C jakso).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan sovellettavuus tapauksessa, jossa hakija on poistettu maasta alkuperämaahansa ennen kansainvälisen suojelun vaatimista uudelleen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Heti alkuun on mielestäni hyödyllistä täsmentää, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajoittanut kysymyksensä koskemaan direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan tulkintaa, luettuna yhdessä direktiivin 2 artiklan q alakohdan kanssa, tämä ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kyseinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksissään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200709">9.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Santen</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑673/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:531">EU:C:2020:531</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä esitetyt seikat osoittavat mielestäni nimenomaan, että kun otetaan huomioon pääasian kohde, on hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tulkittava myös muita unionin oikeuden säännöksiä eli Dublin III ‑asetuksen säännöksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä muistutan, että – kuten tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan toisesta virkkeestä ilmenee – asetus perustuu logiikkaan, jonka mukaan on olemassa yksi ainoa jäsenvaltio, joka on vastuussa kunkin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä. Mainitun asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on velvollinen ottamaan takaisin hakijan, jos hän hakemuksensa hylkäämisen jälkeen jättää hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohdasta ilmenee, pääasia koskee hyvin erityistä tilannetta, jossa tällainen takaisin ottaminen ei ole mahdollista, sillä L.R:n aiemman hakemuksen arvioineen valtion (tässä tapauksessa Norjan kuningaskunta) vastuu on lakannut. Osapuolten kesken on kiistatonta, että viimeksi mainitun velvollisuudet L.R:n suhteen ovat lakanneet tämän saman asetuksen 19 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla. Tämä säännös koskee tapausta, jossa hakija on poistunut hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion alueelta hakemuksen peruuttamisen tai hylkäämisen jälkeen tehdyn palauttamispäätöksen tai annetun maastapoistamismääräyksen nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa Dublin III ‑asetuksen 19 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa kuitenkin säädetään, että hakijan <HT TYPE="ITALIC">toimeenpannun maastapoistamisensa jälkeen</HT> jättämää hakemusta on pidettävä <HT TYPE="ITALIC">uutena</HT> <HT TYPE="ITALIC">hakemuksena</HT>, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Onko tästä pääteltävä, että kun otetaan huomioon L.R:ään kohdistunut maastapoistaminen, pääasiassa kyseessä olevaa hakemusta on – päinvastoin kuin Saksan hallitus on antanut ymmärtää vastauksena unionin tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen – pidettävä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>uutena hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> ilman, että Saksan liittotasavallan olisi mahdollista luokitella se <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>myöhemmäksi hakemukseksi<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> ja jättää se tutkimatta direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Mielestäni on.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä täsmennän, että hakemus, joka on esitetty sen jälkeen, kun hakija on poistettu maasta alkuperämaahansa, ei kuulu kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan eikä niiden siinä mainittujen säännösten soveltamisalaan, jotka liittyvät hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion suorittamaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>takaisin ottamiseen<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>. Näin ollen mielestäni on oikeudellisella tasolla erotettava tällainen hakemus edelleen liikkumisen yhteydessä esitetyistä hakemuksista (toisin sanoen, kun hakija liikkuu jäsenvaltiosta toiseen poistumatta unionin alueelta), joita kyseiset säännökset koskevat ja jotka voidaan, kuten tulen selittämään tässä ratkaisuehdotuksessa, jättää tutkimatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>myöhempinä hakemuksina<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> tietyin edellytyksin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Kuten selitän tämän ratkaisuehdotuksen seuraavassa jaksossa, jäsenvaltioiden mahdollisuudella luokitella <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>myöhemmiksi hakemuksiksi<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> hakemukset, jotka on esitetty edelleen liikkumisen yhteydessä, pyritään mielestäni nimenomaan antamaan niille silloin, kun niistä tulee toisen jäsenvaltion sijasta hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, koska ne niin päättävät tai koska takaisin ottaminen ei ole mahdollista, mahdollisuus välttää se, että hakemuksen tutkintaan sovellettaisiin hakijalle edullisempia edellytyksiä kuin silloin, kun sama jäsenvaltio tutkii peräkkäin molemmat hakemukset. Sellaisen hakemuksen yhteydessä, joka on esitetty hakijan maastapoistamisen jälkeen, tätä kysymystä ei aivan yksinkertaisesti ilmene, koska Dublin III ‑asetuksen 19 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta seuraa, että tällaista hakemusta pidetään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>uutena hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/> myös silloin, kun se jätetään samassa jäsenvaltiossa, joka on tutkinut aiemman hakemuksen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Tämän asetuksen ja direktiivin 2013/32 tarkoitus ei mielestäni edellytä tämän direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan muunlaista tulkintaa kuin mitä ehdotan mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan valossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä korostan, että lainsäätäjä halusi antamalla Dublin III ‑asetuksen erityisesti nopeuttaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyä takaamalla hakijoille heidän hakemustensa tutkinnan sisällöllisesti <HT TYPE="ITALIC">yhdessä ainoassa</HT> jäsenvaltiossa, joka on selkeästi määritetty, minkä avulla olisi mahdollista välttää forum shopping<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>forum shopping<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> tarkoittaa lähinnä kansainvälisen suojelun hakijoiden edelleen liikkumista, joka johtuu lainsäädännöllisistä eroavuuksista jäsenvaltioiden välillä.</P></NOTE> ja järjestelmän tukkeutuminen sen vuoksi, että jäsenvaltioilla olisi velvollisuus käsitellä useita saman hakijan tekemiä hakemuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131210">10.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Abdullahi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑394/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:813">EU:C:2013:813</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Tällaiset tavoitteet käyvät myös ilmi direktiivin 2013/32 johdanto-osan 13 perustelukappaleesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa, ja kuten olen jo todennut tämän ratkaisuehdotuksen 41 kohdassa, kyse ei ole edelleen liikkumisesta yhdestä jäsenvaltiosta (tai kolmannesta valtiosta, joka osallistuu kyseiseen asetukseen) toiseen vaan kolmannen maan kansalaisesta, joka jättää toistamiseen alkuperämaansa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Kyseinen kansalainen on myöskin tilanteessa, joka ei itse asiassa eroa ensimmäisen hakemuksen esittäneen hakijan tilanteesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Nimittäin Dublin III ‑asetuksen 19 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti hakijan maastapoistamisen jälkeen jätetyn hakemuksen osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.</P></NOTE> Tarkemmin sanoen L.R:n kansainvälistä suojelua koskevan toisen hakemuksen jättämisajankohtana ei enää ollut hänen hakemuksensa käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota. Se seikka, että Saksan liittotasavalta olisi velvollinen suorittamaan kyseisen toisen hakemuksen tutkinnan kaikilta osin, ei siis aiheuta millään tavalla haittaa mainitun asetuksen tavoitteen toteuttamiselle, joka on hakemusten keskittäminen sen estämiseksi, että asianomainen henkilö jättää useita hakemuksia muissa jäsenvaltioissa, vaikka hänen osaltaan on jo olemassa hakemuksen käsittelystä vastaava jäsenvaltio.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä sen 2 kohdan q alakohdan kanssa, on mielestäni tulkittava siten, että L.R:n pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa jättämän kaltaista kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ei voida jättää tutkimatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>. Tämä ratkaisu on välttämätön Dublin III ‑asetuksen 19 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla, josta seuraa, että sellaisten kansalaisten jättämät hakemukset, jotka ovat jo olleet turvapaikkamenettelyn kohteena, jonka päätteeksi on tehty kielteinen lainvoimainen päätös, ja jotka on sillä välin poistettu maasta alkuperämaihinsa, eivät voi kuulua kyseisen käsitteen alaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Kaiken varalta totean, että ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta (COM(2016) 270 final) (jäljempänä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>Dublin III ‑asetuksen uudistamista koskeva ehdotus<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>, joka on saatavilla seuraavassa internetosoitteessa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FR/TXT/?uri=COM:2016:0270:FIN), 3 artiklan 5 kohdassa komissio ehdottaa, että tämän asetuksen 19 artikla poistetaan kokonaisuudessaan ja lisätään säännös, jossa säädetään, että hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio pysyy vastuussa asianomaisen hakijan jokaisen hakemuksen, myös myöhempien hakemusten, käsittelystä <HT TYPE="ITALIC">riippumatta siitä, onko hakija poistunut tai poistettu jäsenvaltioiden alueelta</HT> (minkä seurauksena mielestäni olisi, että pääasiassa kyseessä olevan asian kaltaisessa asiassa Norjan kuningaskunta olisi velvollinen ottamaan takaisin L.R:n). Unionin lainsäätäjä ei ole kuitenkaan tähän päivään mennessä hyväksynyt näitä ehdotuksia.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Seuraavassa jaksossa, jonka esitän toissijaisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin katsoisi päinvastoin kuin ehdotan, että kyseinen säännös ei ole merkityksellinen käsiteltävään asiaan annettavan ratkaisun kannalta tai että sitä on tulkittava niin, että sillä, että L.R. on poistettu maasta ennen hänen hakemuksensa jättämistä, ei ole vaikutusta sen luokitteluun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>myöhemmäksi hakemukseksi<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>, tulen tarkastelemaan sen premissin perusteltavuutta, josta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähtee ennakkoratkaisupyynnössään ja jonka mukaan jäsenvaltion on mahdollista, mikäli sen kansallinen oikeus tämän sallii, jättää tutkimatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>myöhempinä hakemuksina<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> sille osoitetut kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset yhtä lailla sen jälkeen, kun toinen jäsenvaltio on tehnyt hakijan aiempaa hakemusta koskevan kielteisen lainvoimaisen päätöksen, kuin silloin, kun se on itse tehnyt tällaisen päätöksen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toissijaisesti direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan sovellettavuus siinä tapauksessa, että hakija vaatii kansainvälistä suojelua muussa kuin aiemman kielteisen lainvoimaisen päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Muistutan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdassa luetellaan tyhjentävästi tilanteet, joissa jäsenvaltiot voivat katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200319">19.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Bevándorlási és Menekültügyi Hivatal (Tompa)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑564/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:218">EU:C:2020:218</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Kyseisessä säännöksessä olevan luettelon tyhjentävä luonne perustuu sekä kyseisen artiklan sanamuotoon<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. erityisesti ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>ainoastaan<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>, joka edeltää mainitussa säännöksessä säädettyjen tutkimatta jättämisen perusteiden luetteloa.</P></NOTE> että sen tarkoitukseen, jona on nimenomaan – kuten unionin tuomioistuin on jo todennut – keventää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuutta siten, että siinä määritellään tapaukset, joissa hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten katsotaan puuttuvan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200319">19.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Bevándorlási és Menekültügyi Hivatal (Tompa)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑564/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:218">EU:C:2020:218</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä huomautan, että mainitussa säännöksessä tehdään ero niiden tapausten, joissa aikaisempi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on hylätty lainvoimaisella päätöksellä (direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohta, luettuna yhdessä sen 2 artiklan q alakohdan kanssa), ja niiden tapausten, joissa kansainvälistä suojelua on jo myönnetty (kyseisen direktiivin 33 artiklan 2 kohdan a alakohta), välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Tässä viimeksi mainitussa säännöksessä viitataan nimenomaisesti tilanteeseen, jossa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/><HT TYPE="ITALIC">toinen</HT> jäsenvaltio<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> vastaa <HT TYPE="ITALIC">myöntävästi</HT> asianomaisen henkilön ensimmäiseen hakemukseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan tulkinnan osalta ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> <NAME.CASE>Ibrahim ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑297/17, C‑318/17, C‑319/17 ja C‑438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tässä tuomiossa käsitellään tapausta, jossa asianomaiset henkilöt ovat jättäneet alkuperämaansa ja heille on myönnetty toissijaista suojelua (vastaavasti Bulgariassa ja Puolassa) ennen kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten jättämistä Saksassa.</P></NOTE> Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja sen 2 artiklan q alakohdassa, joka koskee myöhemmän hakemuksen käsitteen määritelmää, ei sitä vastoin täsmennetä, onko siinä tapauksessa, että asianomaisen henkilön aiempaa hakemusta koskeva lainvoimainen päätös on <HT TYPE="ITALIC">kielteinen</HT>, sen systemaattisesti oltava sen <HT TYPE="ITALIC">saman</HT> jäsenvaltion tekemä, jolle myöhempi hakemus osoitetaan, vai voiko se päinvastoin olla <HT TYPE="ITALIC">toisen</HT> jäsenvaltion tekemä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Direktiivin 2013/32 40 artiklan 1 kohdan osalta, jonka käsiteltävän asian asianosaiset myös mainitsevat, on totta, että tämä säännös on selvempi kuin direktiivin 2 artiklan q alakohta ja 33 artiklan 2 kohdan d alakohta (koska se koskee tilanteita, joissa myöhempi hakemus esitetään tai lisäselvityksiä annetaan siinä <HT TYPE="ITALIC">samassa jäsenvaltiossa</HT>, jossa kyseinen kansalainen on ensin hakenut kansainvälistä suojelua). Tässä säännöksessä ei kuitenkaan mielestäni suljeta pois sitä, että myös muu kuin aiemman kielteisen lainvoimaisen päätöksen tehnyt jäsenvaltio voisi jättää tutkimatta saman asianomaisen henkilön hakemuksen myöhempänä hakemuksena. Tältä osin totean, ettei mainittu säännös sitä paitsi sisällä mitään viittausta mainitun direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohtaan, kun taas tämän saman direktiivin 40 artiklan 2–5 kohdassa siihen viitataan nimenomaisesti.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Kuten olen todennut tämän ratkaisuehdotuksen 48 kohdassa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähtee premissistä, jonka mukaan myöhemmän hakemuksen käsitettä voidaan soveltaa yhtä lailla kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen, joka on esitetty jossain <HT TYPE="ITALIC">toisessa</HT> jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on tehnyt aiemman kielteisen lainvoimaisen päätöksen, kuin <HT TYPE="ITALIC">samalle</HT> jäsenvaltiolle osoitettuun hakemukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta ja Saksan hallitus yhtyvät tähän analyysiin. Komissio katsoo päinvastoin, että direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyä tutkimatta jättämisen perustetta voidaan soveltaa ainoastaan viimeksi mainitussa tapauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Esitän jäljempänä syyt, joiden vuoksi katson, että sen jälkeen, kun kielteinen lainvoimainen päätös aiemmasta hakemuksesta on tehty, saman hakijan <HT TYPE="ITALIC">missä tahansa</HT> jäsenvaltiossa esittämää hakemusta voidaan pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Lisään vielä kaiken varalta, että ehdottamani tulkinta on sen selvennyksen mukainen, jota komissio on ehdottanut yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän uudistamista koskevissa ehdotuksissaan (ks. tältä osin ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälistä suojelua unionissa koskevan yhteisen menettelyn luomisesta ja direktiivin 2013/32/EU kumoamisesta, 42 artiklan 1 kohta (COM(2016) 467 final) (saatavilla seuraavassa internetosoitteessa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/fr/TXT/?uri=CELEX:52016PC0467)).</P></NOTE> Aluksi on mielestäni hyödyllistä tehdä joitakin huomautuksia Dublin III ‑asetuksessa säädetystä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>takaisinottamista<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> koskevasta menettelystä sen asiayhteyden selventämiseksi, jossa jäsenvaltio, joka ei ole aiemman kielteisen lainvoimaisen päätöksen tehnyt jäsenvaltio, voi mahdollisesti joutua ottamaan kantaa tällaisen hakemuksen tutkittavaksi ottamiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Huomautuksia Dublin III ‑asetuksen takaisinottomenettelystä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Kuten olen jo todennut tämän ratkaisuehdotuksen 36 kohdassa, takaisinottomenettelyllä pyritään Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan yhteydessä erityisesti välttämään se, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelisi jokin toinen jäsenvaltio kuin se, joka on tehnyt kyseisen kansalaisen aiempaa hakemusta koskevan kielteisen lainvoimaisen päätöksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Sellaisten hakemusten osalta, jotka on esitetty sen jälkeen, kun toinen jäsenvaltio on hyväksynyt tai hyväksynyt osittain asianomaisen henkilön aiemman hakemuksen (toisin sanoen direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan kattamat hakemukset), unionin lainsäätäjä on päinvastoin katsonut, että se, että hakemus hylätään, on järjestettävä päätöksellä tutkimatta jättämisestä pikemminkin kuin soveltamalla Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyä tutkimatta jättämisen perustetta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201210">10.12.2020</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus Irlannissa)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑616/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1010">EU:C:2020:1010</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Tarkemmin sanoen silloin, kun henkilö kuuluu tämän säännöksen piiriin, jäsenvaltio, jolle hakemus on jätetty (josta käytän selvyyden vuoksi nimitystä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>jäsenvaltio B<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>), voi vaatia kielteisen lainvoimaisen päätöksen tehnyttä jäsenvaltiota (toisin sanoen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>jäsenvaltio A<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>) ottamaan asianomaisen henkilön takaisin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Dublin III ‑asetuksen 23 artiklan mukaisesti.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Sen jälkeen, kun jäsenvaltio A on suostunut pyyntöön, jäsenvaltio B ilmoittaa asianomaiselle henkilölle häntä koskevasta siirtopäätöksestä ja mahdollisesti päätöksestä olla käsittelemättä hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. Dublin III ‑asetuksen 26 artikla.</P></NOTE> Se tekee toisin sanoen siirtopäätöksen ja päätöksen olla käsittelemättä hakemusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään selvästi erottanut siirtopäätökset ja päätökset olla käsittelemättä hakemusta direktiivin 2013/32 mukaisesti tehdyistä tutkimatta jättämistä koskevista päätöksistä. Se on erityisesti todennut, että tämän direktiivin 33 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, erityisesti sanojen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>niiden tapausten lisäksi, joissa hakemusta ei [Dublin III ‑asetuksen] mukaisesti tutkita<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>, sekä tällä säännöksellä tavoitellusta menettelyllisestä ekonomiasta seuraa, että tämän direktiivin 33 artiklan 2 kohdassa luetelluissa tilanteissa se mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat jättää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta <HT TYPE="ITALIC">ilman, että</HT> <HT TYPE="ITALIC">niiden täytyisi ensisijaisesti turvautua</HT> tässä asetuksessa <HT TYPE="ITALIC">säädettyihin vastaanotto- tai takaisinottomenettelyihin tai että ne voisivat näin tehdä</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Ibrahim ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑297/17, C‑318/17, C‑319/17 ja C‑438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen ei voi <HT TYPE="ITALIC">samalla kertaa</HT> kohdistua päätös siirtää henkilö ja olla käsittelemättä hakemusta sekä päätös hakemuksen tutkimatta jättämisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Tämän päätelmän vahvistaa direktiivin 2013/32 40 artiklan 7 kohta, jossa säädetään, että henkilön, josta tehty siirtopäätös on pantava täytäntöön, myöhemmät hakemukset on hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion (toisin sanoen jäsenvaltio A) tutkittava, joten ei tule kysymykseen, että muu kuin tämä jäsenvaltio (toisin sanoen jäsenvaltio B) lausuisi niiden mahdollisesta tutkimatta jättämisestä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Totean vielä, että tämän säännöksen sanamuoto vahvistaa mielestäni myöhemmän hakemuksen käsitteen tulkinnan, joka on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen premissin mukainen. Mainitussa säännöksessä käytetään nimittäin ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>myöhempi hakemus<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/> tarkoittamaan hakemuksia, jotka on esitetty <HT TYPE="ITALIC">muussa</HT> kuin hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä komissio väittää, että kaikkiin hakemuksiin, jotka esitetään <HT TYPE="ITALIC">muulle</HT> kuin sille jäsenvaltiolle, joka on tehnyt hakijan aiempaa hakemusta koskevan kielteisen lainvoimaisen päätöksen, on Dublin III ‑asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti sovellettava ensisijaisesti takaisinottomenettelyä. Sen mukaan ainoastaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltion A vastuu on lakannut, kun takaisin ottaminen ei ole enää mahdollista Dublin III ‑asetuksen 19 artiklan 3 kohdan nojalla, kysymys direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan sovellettavuudesta tällaiseen hakemukseen voisi mahdollisesti tulla esiin asiayhteydessä, jossa on mukana useita jäsenvaltioita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Ensinnäkin – kuten olen esittänyt tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä jaksossa – silloin, kun takaisin ottaminen ei ole mahdollista tämän asetuksen 19 artiklan 3 kohdan nojalla, jokaista hakemusta, jonka hakija esittää sen jälkeen, kun hänet on poistettu maasta alkuperämaahansa, on mielestäni pidettävä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>uutena hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Toiseksi on mielestäni selvää, että direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan sovellettavuutta koskeva kysymys kuuluu itse asiassa komission tarkastelemaan laajempaan asiayhteyteen, koska unionin lainsäätäjä on selvästi rajannut takaisinottomenettelyn täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Tältä osin sen Dublin III ‑asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa käyttämästä ilmaisusta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>voi pyytää<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/> ilmenee yhtäältä, että tämän säännöksen perusteella aloitettu takaisinottomenettely pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden harkinnan mukaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180705">5.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>X</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑213/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:538">EU:C:2018:538</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa unionin tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltion, jossa uusi hakemus on jätetty, viranomaisilla on tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdan nojalla <HT TYPE="ITALIC">mahdollisuus</HT> tehdä kyseessä olevaa henkilöä koskeva takaisinottopyyntö.</P></NOTE> Niinpä siirtopäätöksen tai päätöksen olla käsittelemättä hakemusta sijasta jäsenvaltio B voi aivan hyvin katsoa olevansa sellaisen kolmannen maan kansalaisen hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, jonka suhteen jäsenvaltio A on jo tehnyt kielteisen lainvoimaisen päätöksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. Dublin III ‑asetuksen 17 artiklan 1 kohta, jossa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>kukin jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön siellä jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen – –. Jäsenvaltiosta, joka päättää käsitellä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tämän kohdan nojalla, tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, ja sen on otettava vastatakseen kaikista tähän vastuuseen liittyvistä velvollisuuksista<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Toisaalta se on joka tapauksessa vastuussa hakemuksen käsittelystä, jos se ei esitä takaisinottopyyntöä jäsenvaltiolle A kahden kuukauden määräajassa siitä, kun se sai positiivisen hakutuloksen Eurodac-tietokannasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Kyseinen velvollisuus seuraa Dublin III ‑asetuksen 23 artiklan 2 ja 3 kohdasta. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180705">5.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>X</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑213/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:538">EU:C:2018:538</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Samoin on asianlaita, jos siirtoa ei toimeenpanna kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio A on suostunut takaisinottopyyntöön.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. Dublin III ‑asetuksen 29 artiklan 2 kohta. Tätä määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhteen vuoteen hakijan vangitsemisen vuoksi tai enintään 18 kuukauteen, jos hakija on paennut viranomaisia.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että vaikka takaisinottomenettely muodostaa ratkaisun, jota Dublin III ‑asetuksessa suositaan, silloin kun myöhempi hakemus esitetään jäsenvaltiossa B sen jälkeen, kun hakijan aiempaa hakemusta koskeva kielteinen lainvoimainen päätös on tehty jäsenvaltiossa A, jäsenvaltion B ei ole pakollista eikä edes aina mahdollista turvautua siihen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Saksan hallitus on mielestäni tuonut hyvin esiin yhden Dublin III ‑asetukseen liittyvistä ongelmista, kun se on ilmoittanut istunnossa, että teoriassa on olemassa takaisinottovelvollisuus tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan sanamuodon mukaan mutta että käytännössä siirto harvoin toimeenpannaan. Täsmennän kaiken varalta, että kyseisen hallituksen mukaan Saksan liittotasavalta on vuonna 2019 esittänyt noin <FT TYPE="NUMBER">50000</FT> takaisinottopyyntöä (joista <FT TYPE="NUMBER">9000</FT> koski myöhempiä hakemuksia). Ainoastaan noin 17 prosenttia näistä pyynnöistä oli johtanut asianomaisen henkilön siirtoon. Lisään vielä, että Dublin III ‑asetuksen uudistamista koskevassa ehdotuksessaan (s. 11) komissio on korostanut, että vuonna 2014 unionissa vain noin neljännes niiden vastaanotto- tai takaisinottopyyntöjen kokonaismäärästä, joihin vastuussa oleva jäsenvaltio oli suostunut, oli todella johtanut siirtoon (ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 12, jossa on täydellinen viittaus tähän asiakirjaan).</P></NOTE> Nämä seuraukset<?PAGE NO="14"?> johtuvat unionin lainsäätäjän tekemistä valinnoista siltä osin kuin tämä on säätänyt vastuun siirrosta jäsenvaltion A ja jäsenvaltion B välillä tietyissä tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan kattamissa tilanteissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Nimenomaan tässä asiayhteydessä, joka ylittää komission tarkasteleman asiayhteyden, on vastattava kysymykseen siitä, voiko – kuten Saksan liittotasavalta ja Saksan hallitus ehdottavat – siinä tapauksessa, että hakija esittää jäsenvaltion A tekemän kielteisen lainvoimaisen päätöksen jälkeen toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jäsenvaltiossa B, tämä nojautua direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyyn tutkimatta jättämisen perusteeseen ja säätää kansallisessa oikeudessaan, että tällainen hakemus on jätettävä tutkimatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Syistä, jotka esitän seuraavassa alajaksossa, katson, että sikäli kuin jäsenvaltiosta B tulee jäsenvaltion A sijasta hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio Dublin III ‑asetuksessa vahvistettujen yhtenäisten perusteiden mukaisesti (toisin sanoen koska se päättää niin tai koska takaisinotto- tai siirtopyynnön esittämiselle asetettuja määräaikoja ei ole noudatettu<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 64 ja 65 kohta.</P></NOTE>), tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Jäsenvaltion B mahdollisuus jättää hakemus tutkimatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään useaan otteeseen todennut, että jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteella, johon yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä perustuu, on unionin oikeudessa perustavanlaatuinen merkitys, koska sen avulla voidaan luoda ja pitää yllä alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201210">10.12.2020</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus Irlannissa)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑616/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1010">EU:C:2020:1010</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Erityisesti se on nimenomaisesti tunnustanut, että direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan a alakohta on tämän periaatteen ilmaus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Ibrahim ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑297/17, C‑318/17, C‑319/17 ja C‑438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0085">85</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (ks. tähän tuomioon johtaneiden asioiden yksityiskohdista tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 17).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Komissio väittää, että jos lainsäätäjä ei ole nimenomaisesti näin tahtonut, pelkästään tästä säännöksestä ei voida päätellä, että myös kyseisen direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohtaa voitaisiin soveltaa rajat ylittävässä asiayhteydessä unionin sisällä. Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan a alakohta on komission mukaan poikkeus siitä, että unionin oikeudessa ei tällä hetkellä säädetä turvapaikkapäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta jäsenvaltioiden välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Tämä komission näkemys johtuu erityisesti siitä, että direktiivin 2013/32 johdanto-osan 36 perustelukappaleessa kytketään tämän direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohta res judicata ‑periaatteeseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 12 kohdasta ilmenee, kyseisessä perustelukappaleessa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>jos hakija tekee myöhemmän hakemuksen esittämättä uusia todisteita tai perusteluja, – – jäsenvaltioiden olisi voitava – – <HT TYPE="ITALIC">res judicata ‑periaatteen</HT> mukaisesti hylätä hakemus tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuessa<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/> (kursivointi tässä).</P></NOTE> Se katsoo, että koska jäsenvaltioissa ainoastaan kansalliset päätökset voivat saada oikeusvoiman, kyseinen säännös voi koskea vain tilanteita, joissa hakijan aiempaa hakemusta koskeva kielteinen lainvoimainen päätös on peräisin samasta jäsenvaltiosta, jossa myöhempi hakemus on jätetty.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Yhdyn vaikeuksitta komission arviointiin, jonka mukaan siinä tapauksessa, että hakija esittää peräkkäisiä hakemuksia samassa jäsenvaltiossa, mainittu säännös mahdollistaa oikeusvoiman periaatteen nojalla<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tässä yhteydessä täsmennän, että vaikka oikeusvoiman periaate koskee tuomioistuinratkaisuja, unionin tuomioistuin on lisäksi selventänyt, että turvapaikkapolitiikan alalla unionin oikeudessa ei edellytetä, että hallintoviranomaisella olisi lähtökohtaisesti velvollisuus muuttaa hallintopäätöstä, josta on tullut lopullinen, kun muutoksenhakua varten säädetyt kohtuulliset määräajat ovat päättyneet tai kun kaikki muutoksenhakukeinot on käytetty (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200514">14.5.2020</DATE>, <NAME.CASE>Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:367">EU:C:2020:367</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0186">186</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> sellaisen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>myöhemmän hakemuksen<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> tutkimatta jättämisen, josta ei ilmene tai jossa ei esitetä uusia seikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, täyttyvätkö kansainvälisen suojelun saamiseksi vaaditut edellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>En sitä vastoin yhdy komission näkemykseen, jonka mukaan aiemmasta hakemuksesta tehdyn kielteisen päätöksen lopullisuus voitaisiin tunnustaa ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jonka hallintoviranomainen on sen tehnyt, eikä myös muissa jäsenvaltioissa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, Dublin III ‑asetuksen yleisestä rakenteesta ja tarkoituksesta ja direktiivistä 2013/32 ei nimittäin seuraa, että asian pitäisi olla näin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä korostan aivan aluksi, että unionin tuomioistuin on tuomiossaan Ibrahim<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Ibrahim ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑297/17, C‑318/17, C‑319/17 ja C‑438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> todennut, että kyseisen direktiivin 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan tarkoituksena oli mahdollistaa uuden hakemuksen tutkimatta jättäminen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuessa myös tilanteissa, joissa hakijalle oli myönnetty vain toissijaista suojelua toisessa jäsenvaltiossa, eikä yksinomaan silloin, kun hänelle oli myönnetty pakolaisasema. Koska toissijaisen suojelun myöntämisen seurauksena on väistämättä hakemuksen hylkääminen siltä osin kuin sillä pyritään saamaan pakolaisasema, nähdäkseni on katsottava Saksan hallituksen tapaan, että unionin tuomioistuin on jo asiallisesti laajentanut keskinäisen luottamuksen periaatteen jäsenvaltioiden tekemiin osittain kielteisiin päätöksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Korostan lisäksi, että ratkaisuehdotuksessaan asiassa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>X</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑213/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:434">EU:C:2018:434</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0107">107</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) julkisasiamies Bot on todennut, että jäsenvaltiot tunnustavat jo toistensa antamat turvapaikkapäätökset, jos ne ovat kielteisiä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Lisäksi direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan tulkitseminen siten, että jäsenvaltio B voi sen perusteella mainitun periaatteen nojalla ja edellyttäen, että sen kansallisessa oikeudessa näin säädetään, jättää tutkimatta kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>, kun siitä tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, soveltuu mielestäni yhteen tämän direktiivin 2 artiklan q alakohdassa annetun myöhemmän hakemuksen määritelmän kanssa, joka on riittävän laaja salliakseen tämän tulkinnan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>On vielä todettava, että tällainen ratkaisu on kyseisen direktiivin ja Dublin III ‑asetuksen tavoitteiden mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P><HT TYPE="ITALIC">77.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensinnäkin</HT> sen avulla voidaan vastata tarpeeseen estää tehokkaasti edelleen liikkuminen jäsenvaltioiden välillä, jota tällä asetuksella ja mainitulla direktiivillä pyritään nimenomaan torjumaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 43 ja 44 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Tältä osin muistutan, että jos myöhempää hakemusta ei jätetä tutkimatta direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Koska kyseessä on hakemus, josta ei ilmene tai jossa hakija ei ole esittänyt yhtään uutta seikkaa tai perustetta, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää direktiivin 2011/95 nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä.</P></NOTE> hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi päättää soveltaa siihen nopeutettua tutkintamenettelyä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. direktiivin 2013/32 31 artiklan 8 kohdan f alakohta.</P></NOTE> Se voi tarvittaessa tämän menettelyn päätteeksi katsoa hakemuksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>ilmeisen perusteettomaksi<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. direktiivin 2013/32 32 artiklan 2 kohta.</P></NOTE> Sillä on myös mahdollisuus poiketa tietyin edellytyksin hakijan oikeudesta jäädä sen alueelle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. direktiivin 2013/32 41 artiklan 1 kohta. Täsmennän, että siltä osin kuin maastapoistamispäätökset tunnustetaan vastavuoroisesti jäsenvaltioiden välillä (ks. kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta <DATE ISO="20010528">28.5.2001</DATE> annettu neuvoston direktiivi 2001/40/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="149" PAGE.FIRST="34" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 149, s. 34</REF.DOC.OJ>)), minusta vaikuttaa siltä, että tätä säännöstä voidaan soveltaa paitsi kunkin jäsenvaltion sisäisissä tilanteissa myös rajat ylittävissä tilanteissa unionin sisällä. Nähdäkseni mainittu säännös tukee siis näkemystä, jonka mukaan myöhemmän hakemuksen käsitettä pitäisi tulkita laajasti ja sitä ei saisi rajoittaa pelkästään hakemuksiin, jotka on esitetty siinä samassa jäsenvaltiossa, joka on jo tehnyt kielteisen lainvoimaisen päätöksen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Mitä siis tapahtuisi, jos silloin, kun hakija jättää myöhemmän hakemuksen, ainoastaan aiemman kielteisen lainvoimaisen päätöksen tehnyt jäsenvaltio (toisin sanoen jäsenvaltio A) voisi soveltaa edellä mainittuja säännöksiä, kun taas kaikkien muiden jäsenvaltioiden kuin viimeksi mainitun olisi pakko tutkia hakemus kokonaan uudelleen ilman, että ne voisivat käsitellä sitä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>? Lopputulos olisi varmasti se, kuten Saksan hallitus on esittänyt, että saatuaan kielteisen lainvoimaisen päätöksen jäsenvaltiossa A kyseisillä kansalaisilla olisi houkutus tehdä jatkuvasti samankaltaisia hakemuksia toisissa jäsenvaltioissa saadakseen tilanteensa tutkittua uudelleen kaikilta osin, mikä aiheuttaisi edelleen liikkumista niiden tavoitteiden vastaisesti, joihin sekä Dublin III ‑asetuksella että direktiivillä 2013/32 pyritään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä täsmennän, että unionin tuomioistuin on äskettäin nojautunut näihin samoihin Dublin III ‑asetuksen tavoitteisiin tuomiossa Minister for Justice and Equality (Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus Irlannissa)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201210">10.12.2020</DATE> (<NO.CASE>C‑616/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1010">EU:C:2020:1010</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Viittaan myös kyseisessä asiassa antamaani ratkaisuehdotukseen (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑616/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:648">EU:C:2020:648</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa olen todennut, että Dublin III ‑asetuksen antamisen yhteydessä yhtenä lainsäätäjän olennaisena ja vakiintuneena tavoitteena on ollut rajoittaa kolmansien maiden kansalaisten edelleen liikkumista.</P></NOTE> salliakseen jäsenvaltion, johon sovelletaan tätä asetusta mutta jota direktiivi 2013/32 ei sido, katsoa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuvan silloin, kun hakijalla on toissijaista suojelua saavan henkilön asema toisessa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toiseksi</HT> velvollisuus suorittaa sellaisten myöhempien hakemusten kokonaan uusi tutkinta, jotka on jätetty muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, joka on tutkinut hakijan aiemman hakemuksen, vaikuttaisi merkittävällä tavalla menettelyjen kestoon, vaikka direktiivissä 2013/32 hyväksytään olennaiseksi periaatteeksi se, että on sekä jäsenvaltioiden että kansainvälistä suojelua hakevien edun mukaista, että hakemukset ratkaistaan <HT TYPE="ITALIC">mahdollisimman nopeasti</HT>, tämän kuitenkaan rajoittamatta <HT TYPE="ITALIC">asianmukaisen ja perusteellisen</HT> <HT TYPE="ITALIC">tutkinnan</HT> suorittamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. tämän direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappale. Lisään vielä, että mainitun direktiivin johdanto-osan 25 perustelukappaleesta ilmenee, että jokaisella turvapaikanhakijalla on oltava tosiasiallinen pääsy menettelyihin sekä mahdollisuus toimia yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja olla näihin yhteydessä asianmukaisella tavalla, niin että hän voi esittää tapaukseensa liittyvät tosiseikat, sekä riittävät menettelyä koskevat takeet asiansa hoitamiseksi menettelyn kaikissa vaiheissa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Näihin tavoitteisiin liittyy se, että jotta voidaan tehdä päätös myöhempien hakemusten tutkittavaksi ottamisesta direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla, ne tutkitaan ensin alustavasti tämän direktiivin 40 artiklan 2 kohdan mukaisesti sen toteamiseksi, onko ilmennyt tai onko hakija esittänyt uusia seikkoja tai perusteita.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä korostan, että se seikka, että jäsenvaltio B, joka ei ole tehnyt saman hakijan aiempaa hakemusta koskevaa kielteistä lainvoimaista päätöstä, suorittaa tämän alustavan tutkinnan, ei itsessään tuo esiin mitään erityistä vaikeutta siltä osin kuin kyse on hakijan tosiasiallisesta mahdollisuudesta saada tilanteensa asianmukaisesti tutkituksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Kuten Saksan hallitus on korostanut, Dublin III ‑asetuksen yhteydessä ja erityisesti tämän asetuksen 34 artiklassa käyttöön otettu tietojenvaihto tekee nimittäin tästä menettelystä kaikille jäsenvaltioille täysin toteutettavissa olevan. Kyseinen säännös mahdollistaa kaikkien kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn kannalta asianmukaisten, olennaisten ja ainoastaan tarpeellisten tietojen saamisen (erityisesti koskien mahdollisen aikaisemman kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämispäivää ja ‑paikkaa, käsittelyvaihetta ja tehdyn päätöksen sisältöä ja ajankohtaa).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Samoista syistä katson, että se seikka, että jäsenvaltio B:llä on siis mahdollisuus, kuten direktiivin 2013/32 42 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään, suorittaa alustava tutkinta pelkästään kirjallisen aineiston perusteella ilman hakijan henkilökohtaista puhuttelua (toisin sanoen myöntämättä hakijalle henkilökohtaista puhuttelua), aivan kuten jäsenvaltio A voisi tehdä, jos se olisi vastuussa tästä tutkinnasta, ei aiheuta itsessään ongelmaa. Totean vielä tältä osin, että siitä riippumatta, suorittaako alustavan tutkinnan jäsenvaltio A vai jäsenvaltio B, alustavassa tutkinnassa on joka tapauksessa noudatettava tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä takeita.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella katson, että direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohta, luettuna yhdessä sen 2 artiklan q alakohdan kanssa, ei ole esteenä kansalliselle säännölle, jossa sallitaan jäsenvaltion B jättää tutkimatta kansainvälistä suojelua koskeva hakemus <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>, jos toinen jäsenvaltio on tehnyt saman hakijan aiempaa hakemusta koskevan kielteisen lainvoimaisen päätöksen. Tällaisesta säännöstä on kuitenkin käytävä selvästi ilmi, että jäsenvaltio B voi jättää tällaisen hakemuksen tutkimatta ainoastaan sillä edellytyksellä, että – kuten olen jo todennut tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohdassa – siitä on tullut hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio Dublin III ‑asetuksessa vahvistettujen yhtenäisten perusteiden mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Selvyyden vuoksi korostan, että – kuten tämän ratkaisuehdotuksen edellisestä alajaksosta ilmenee – direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohta on erilaisen logiikan mukainen kuin takaisinottomenettelyn taustalla oleva logiikka, joka edellyttää päinvastoin, että jäsenvaltio A on edelleen hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Suosittelemani lähestymistavan käytännön seurauksena on yksinkertaisesti se, että kyseisen jäsenvaltion sallitaan silloin, kun siitä tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, nojautua toisen jäsenvaltion aiempaan kielteiseen lainvoimaiseen päätökseen ja soveltaa samoja sääntöjä, joita tämä toinen jäsenvaltio voisi soveltaa, jos hakemus olisi jätetty sille.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Täsmennän kaiken varalta, että jos jäsenvaltio niin tahtoo, se voi tietenkin vapaasti suorittaa hakemuksen tutkinnan kaikilta osin sikäli kuin sen kansallisessa oikeudessa näin säädetään. Tässä yhteydessä muistutan, että direktiivin 2013/32 5 artiklasta ilmenee, että jäsenvaltioilla on yleinen toimivalta ottaa käyttöön ja pitää voimassa suotuisampia säännöksiä ja että myöhempien hakemusten osalta jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin 40 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaisesti säätää muita perusteita, joiden nojalla tällaisen hakemuksen tutkintaa on jatkettava.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Välipäätelmä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kun Dublin III ‑asetusta sovelletaan yhdessä direktiivin 2013/32 kanssa, jäsenvaltion on mahdollista keskinäisen luottamuksen periaatteen nojalla antaa kansallisessa oikeudessaan sääntö, jonka perusteella on mahdollista jättää tutkimatta kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tämän direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, luettuna yhdessä sen 2 artiklan q alakohdan kanssa, tarkoitettuna <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> silloin, kun se ei ole itse tehnyt saman hakijan aiempaa hakemusta koskevaa lainvoimaista hylkäyspäätöstä vaan kun siitä on tullut hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Sitä vastoin, kuten olen todennut tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä jaksossa, mainitulla jäsenvaltiolla ei ole tätä mahdollisuutta, jos hakija on aiemman lainvoimaisen hylkäyspäätöksen tekemisen ja uuden hakemuksensa jättämisen välillä poistettu maasta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan sovellettavuus siinä tapauksessa, että ensimmäinen turvapaikkamenettely on käyty Norjassa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Muistutan, että Norjan kuningaskunta on liittynyt unionin turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan erityisesti Schengenin sopimuksen perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan, joka on liitetty Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja EY:n perustamissopimukseen Amsterdamin sopimuksella, 6 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti on tehty <DATE ISO="19990518">18.5.1999</DATE> Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen sopimus viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="176" PAGE.FIRST="36" DATE.PUB="1999">EYVL 1999, L 176, s. 36</REF.DOC.OJ>). Ks. myös Schengenin säännöstön soveltamisesta Tanskassa, Suomessa ja Ruotsissa sekä Islannissa ja Norjassa <DATE ISO="20001201">1.12.2000</DATE> tehty neuvoston päätös 2000/777/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="309" PAGE.FIRST="24" DATE.PUB="2000">EYVL 2000, L 309, s. 24</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Tämä valtio on liittynyt myös Dublin-järjestelmään ja Eurodaciin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Mitä tulee Norjan kuningaskunnan liittymiseen Eurodaciin, viittaan unionin, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen, jonka merkitykselliset määräykset olen maininnut tämän ratkaisuehdotuksen jaksossa IA, 1 artiklan 5 kohtaan.</P></NOTE> ja Dublin III ‑asetus on saatettu osaksi Norjan oikeutta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Lov av 17. desember 2013 nr. 132. om endringer i utlendingsloven (gjennomføring av Dublin III-forordningen) (<DATE ISO="20131217">17.12.2013</DATE> annettu laki ulkomaalaislain muuttamisesta (Dublin III ‑asetuksen täytäntöönpano), joka on tullut voimaan <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE>).</P></NOTE> unionin ja Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Norjan kuningaskunnan liittyminen kyseiseen asetukseen on täydellistä ilman erityisjärjestelmiä tai poikkeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa, että mainittu asetus luotiin tilanteessa, jossa voitiin olettaa kaikkien siihen osallistuvien valtioiden – <HT TYPE="ITALIC">olivatpa ne sitten jäsenvaltioita tai kolmansia valtioita</HT> – noudattavan perusoikeuksia, myös niitä, jotka perustuvat Geneven yleissopimukseen tai vuoden 1967 pöytäkirjaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Genevessä <DATE ISO="19510728">28.7.1951</DATE> allekirjoitettu pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 189, s. 150, nro 2545 (1954), joka tuli voimaan <DATE ISO="19540422">22.4.1954</DATE>). Sitä on täydennetty New Yorkissa <DATE ISO="19670131">31.1.1967</DATE> tehdyllä pakolaisten oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla, joka on tullut voimaan <DATE ISO="19671004">4.10.1967</DATE> (jäljempänä Geneven yleissopimus).</P></NOTE> – eli palauttamiskieltoa – sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Allekirjoitettu Roomassa <DATE ISO="19501104">4.11.1950</DATE>.</P></NOTE> sekä näin ollen näiden valtioiden voivan saavuttaa keskinäisen luottamuksen näiden perusoikeuksien kunnioittamisen osalta; kaikki nämä valtiot lisäksi ovat sekä Geneven yleissopimuksen ja vuoden 1967 pöytäkirjan että Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimuspuolia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190123">23.1.2019</DATE>, <NAME.CASE>M.A. ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑661/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:53">EU:C:2019:53</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös Dublin III ‑asetuksen johdanto-osan 32 ja 39 perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että Norjan kuningaskunnan osallistuminen Dublin-järjestelmään perustuu, kuten Saksan hallitus on korostanut, olettamaan, jonka mukaan kansainvälisen suojelun hakijoiden kohtelu tässä kolmannessa valtiossa on kaikkien niiden vaatimusten mukaista, joita sovelletaan jäsenvaltioihin kyseisten instrumenttien nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>On kuitenkin myös todettava, että Norjan kuningaskuntaan ei sovelleta direktiiviä 2013/32 eikä direktiiviä 2011/95, jolla säännellään kansainvälisen suojelun käsitteen yhteydessä kahta erillistä suojajärjestelmää eli yhtäältä pakolaisasemaa ja toisaalta toissijaista suojeluasemaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on korostettava, että kuten direktiivin 2011/95 johdanto-osan 6 ja 33 perustelukappaleesta käy ilmi, toissijaisen suojelun tavoitteena on täydentää suojelua, joka pakolaiselle turvataan Geneven yleissopimuksella,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180913">13.9.2018</DATE>, <NAME.CASE>Ahmed</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑369/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:713">EU:C:2018:713</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> jonka täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen yhteisellä eurooppalaisella turvapaikkajärjestelmällä pyritään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>SEUT 78 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artiklan mukaisesti.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Totean vielä, että direktiivin 2013/32 10 artiklan 2 kohdassa säädetään, että määrittävän viranomaisen on kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia tutkiessaan määritettävä <HT TYPE="ITALIC">ensin</HT>, voidaanko hakijoita pitää <HT TYPE="ITALIC">pakolaisina</HT>, ja <HT TYPE="ITALIC">jos näin ei ole</HT>, määritettävä sen jälkeen, voidaanko hakijoita pitää henkilöinä, jotka voivat saada <HT TYPE="ITALIC">toissijaista suojelua</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Niinpä silloin, kun jäsenvaltio hylkää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, tämä edellyttää, että se ei ole tutkinut pelkästään, voiko asianomainen henkilö saada pakolaisaseman, vaan myös, voiko tämä saada toissijaisen suojeluaseman.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Tällainen menettely ei tosin velvoita Norjan kuningaskunnan toimivaltaisia viranomaisia mainitun direktiivin nojalla. Norjan oikeudessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ks. tarkemmin Lov av <DATE ISO="20080515">15. Mai 2008</DATE> nr. 35 om utlendingers adgang til riket og deres opphold her (ulkomaalaisten pääsystä Norjan kuningaskuntaan ja oleskelusta siellä <DATE ISO="20080515">15.5.2008</DATE> annettu laki), 28 §:n 1 momentin a ja b alakohta.</P></NOTE> säädetään kuitenkin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>pakolaisaseman<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/> voivat saada paitsi Geneven yleissopimuksessa määritellyt henkilöt myös ne, joita <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>uhkaa kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai muun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun todellinen vaara heidän palatessaan alkuperämaahansa<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>, toisin sanoen henkilöt, jotka voivat saada toissijaista suojelua unionissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Lisäksi ennen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen lopullista hylkäämistä Norjan toimivaltainen viranomainen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Norja kuningaskunnan toimivaltainen viranomainen on Utlendingsdirektoratet (Ulkomaalaisvirasto).</P></NOTE> tutkii – sen perusteella, miten ymmärrän Norjan kuningaskunnassa säädettyä menettelyä – paitsi sen, kuuluuko asianomainen henkilö Geneven yleissopimuksen soveltamisalaan, myös sen, onko tämä jossakin kyseisistä todellisista vaaratilanteista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 97 kohdasta ilmenee, Norjan oikeudessa säädetään, että pakolaisasema myönnetään sekä Geneven yleissopimuksessa tarkoitetuille henkilöille että niille, joita <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>uhkaa kuolemanrangaistuksen, kidutuksen tai muun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun todellinen vaara heidän palatessaan alkuperämaahansa<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>. Tämä edellyttää mielestäni, että toimivaltainen viranomainen tutkii jokaisen Norjassa jätetyn kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen osalta, kuuluuko asianomainen henkilö jompaankumpaan näistä kategorioista (ks. myös tältä osin ulkomaalaisviraston käytännön oppaan 3.2 ja 3.3 kohta, joka on saatavilla seuraavassa osoitteessa: https://www.udiregelverk.no/en/documents/udi-guidelines/udi-2010-071/udi-2010-071v1/). Lisään, että lakiehdotuksen Prop 90 L <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>Endringer i utlendingsloven mv. (innstramninger II)<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/> (lakiehdotus, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>Muutokset ulkomaalaislakiin<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>) (tiukennukset II) (2015–2016) 6.1 §:ssä on ehdotettu Norjan oikeuden mukauttamiseksi unionin oikeuteen uuden säännöksen käyttöön ottamista, jolla myönnetään toissijaista suojelua pikemmin kuin pakolaisasema henkilöille, jotka ovat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>todellisessa vaarassa<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>. Tästä ehdotuksesta, jota Norjan lainsäätäjä ei ole antanut, käy ilmi, että Norjassa myönnetyn suojelun taso on tällä hetkellä korkeampi kuin direktiivissä 2011/95 säädetyn kaksoisjärjestelmän nojalla myönnetyn suojelun taso.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä ja olettaen, että tutkinta, jota sovelletaan kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen tässä kolmannessa valtiossa, takaa asianomaiselle henkilölle vähintään yhtä korkean suojelun tason kuin tutkinta, joka jäsenvaltioiden on suoritettava direktiivillä 2011/95 säädetyn kaksoisjärjestelmän nojalla, minkä selvittäminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, katson, että se seikka, että hakijan aiempaa hakemusta koskeva kielteinen lainvoimainen päätös on tehty mainitussa kolmannessa valtiossa, ei voi yksinään estää Saksan liittotasavallan kaltaista jäsenvaltiota jättämästä tutkimatta saman hakijan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>myöhempää hakemusta<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/> direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei voi saattaa kyseenalaiseksi komission argumentti, jonka mukaan tämän direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan tällainen tulkinta on mahdoton, kun otetaan huomioon se, että tämän säännöksen sanamuoto viittaa nimenomaan direktiiviin 2011/95, mistä seuraa, että ainoastaan tämän direktiivin perusteella tehdyt lainvoimaiset päätökset, toisin sanoen jäsenvaltioiden tekemät päätökset, ovat merkityksellisiä mainittua säännöstä sovellettaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Direktiiviin 2011/95 viitataan nimittäin myös Dublin III ‑asetuksen 2 artiklan d alakohdassa, joka koskee käsitteen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittely<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/> määritelmää, ilman, että tämä on mitenkään esteenä sille, että Norjan kuningaskunta rinnastetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>jäsenvaltioon<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/> kyseistä asetusta sovellettaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Korostan lopuksi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle esittämä kysymys koskee yksinomaan sen selvittämistä, voiko jäsenvaltio direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla jättää hakemuksen tutkimatta tällaisissa olosuhteissa, ratkaisematta kysymystä siitä, voitaisiinko päinvastaisessa tilanteessa sen jälkeen, kun jokin jäsenvaltio on tehnyt kielteisen lainvoimaisen päätöksen, Norjassa jätettyjä myöhempiä hakemuksia käsitellä samalla tavoin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgerichtin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä <DATE ISO="20130626">26.6.2013</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä tämän direktiivin 2 artiklan q alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ei voida jättää tutkimatta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>myöhempänä hakemuksena<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/>, kun hakija on poistettu maasta alkuperämaahansa ennen hakemuksen esittämistä.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>