<TI><P>Oikeudenkäyntiä edeltäneet tapahtumat</P></TI>1British Coal Corporation (aikaisemmin National Coal Board; jäljempänä BC) omisti vuoden 1946 Coal Industry National Actin (laki kivihiiliteollisuuden kansallistamisesta) perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan lähes kaikki hiilivarat, ja sillä oli yksinoikeus hiilen louhimiseen, kunnes sen toiminta yksityistettiin vuoden 1994 Coal Industry Actin (laki kivihiiliteollisuudesta) perusteella.2Edellä mainitun kansallistamisesta annetun lain 36 §:n 2 momentin mukaan BC myönsi yksityisille yrittäjille louhintalupia lupamaksua vastaan, jonka määrä oli vahvistettu yhdenmukaisesti puntina louhittua hiilitonnia kohden (GBP/t).3BC louhi 31.3.1990 päättyneen tilivuoden 1989/1990 aikana 93 miljoonaa tonnia hiiltä, mikä oli yli 97 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan kokonaistuotannosta. Saman tilivuoden aikana BC toimitti lämpövoimaloille hiiltä lähes 76 miljoonaa tonnia eli 94 prosenttia niiden tarvitsemasta määrästä, ja tämän ylittävästä tarpeesta yksityissektori tyydytti noin 3 prosenttia ja loput tyydytettiin tuonnilla.4Toukokuussa 1986 sovitun järjestelyn (jäljempänä vuoden 1986 järjestely) perusteella Central Electricity Generating Board (sähköntuotannon keskusvirasto; jäljempänä CEGB) osti BC:ltä tilivuoden 1986/1987 aikana 72 miljoonaa tonnia hiiltä keskimääräiseen kauppahintaan 172 penceä gigajoulea kohden (p/GJ), ja tämä oli hinta kaivoksella.5National Association of Licensed Opencast Operators (hiilen avolouhintaluvan omaavien tuottajien valtakunnallinen yhdistys; jäljempänä NALOO) pyysi Office of Fair Tradingia (hyvän kauppatavan vai vonta virasto) aloittamaan kysymyksessä oleviin markkinoihin kohdistuvan tutkinnan, ja se riitautti myöhemmin kansallisissa tuomioistuimissa tämän viraston päätöksen hylätä sen pyyntö.6BC alensi huhtikuussa 1987 lupamaksun 16 GBP:sta/t 13,50 GBP:aan/t, ja alennus tuli taannehtivasti voimaan 1.3.1987.7NALOO sitoutui 13.5.1988 päivätyssä kirjeessä luopumaan oikeudellisista toimenpiteistään ja myöntämään 11 GBP:ksi/t vahvistetun lupamaksun olevan kaikki silloin vallinneet olosuhteet huomioon ottaen asianmukainen, minkä jälkeen BC sovelsi tätä summaa taannehtivasti 27.12.1987 lukien.8Vuoden 1989 Electricity Actin (sähkölaki) perusteella CEGB yksityistettiin 1.4.1990 lukien ja sen varallisuus siirtyi erityisesti kahdelle tätä tarkoitusta varten perustetulle rajavastuuyhtiölle, National Powerille (jäljempänä NP) ja PowerGenille (jäljempänä PG).9BC alensi maaliskuussa 1990 lupamaksun 11 GBP:sta/t 7 GBP:aan/t, ja alennus tuli taannehtivasti voimaan 1.4.1990.10BC:n ja sähköntuottajien ajaksi 1.4.1990—31.3.1993 tekemien hiilentoimitussopimusten (jäljempänä toimitussopimukset) tultua voimaan NP ja PG ehdottivat BC:lle perushintaa, joka olisi 170 penceä bruttogigajoulea kohden (bruttolämpöteho) ja 177,9 penceä nettogigajoulea kohden (nettolämpöteho), kun toimiluvan perusteella toimivien tuottajien osalta hinta oli 122—139 p/GJ kaivoksella.11NALOO huomautti komissiolle 29.3.1990 tekemässään kantelussa, jota se täydensi muun muassa 27.6.1990 esittämillään huomautuksilla ja pääasiallisista perusteluistaan 5.9.1990 laatimallaan yhteenvedolla, että vuoden 1986 järjestely ja toimitussopimukset sekä BC:n perimät lupamaksut olivat EHTY:n perustamissopimuksen (jäljempänä perustamissopimus) 63 artiklan 1 kohdan ja 66 artiklan 7 kohdan vastaisia.12NALOO totesi 29.3.1990 päivätyssä kantelussa muun muassa seuraavaa:1.This formal complaint is submitted to the Commission on behalf of NALOO — — whose members have been badly affected by the arrangements which have been in operation between BC and [the Electricity Supply Industry] since 1986 and who are most concerned at the arrangements recently announced between [BC] and the Electricity Supply Industry in England.(Tämä virallinen kantelu komissiolle on tehty NALOO:n puolesta — —, jonka jäsenten oikeuksia on vakavasti loukattu BC:n ja [sähköntuottajien] välisillä vuodesta 1986 toteutetuilla sopimusjärjestelyillä ja jonka jäsenet ovat vakavasti huolestuneita [BC:n] ja Englannin sähköntuottajien välisistä uusista sopimusjärjestelyistä, joista on äskettäin ilmoitettu.)
— —
13.With regard to the position under Community Law, the Complainants submit that:Firstly, the Agreement and its predecessor the 1986 Understanding, are inconsistent with the rules of competition set out in the ECSC Treaty — —
Secondly, the terms of and in particular the level at which BC sets the royalty under the licensing system is an infringement of the competition rules.
(Yhteisön oikeuden perusteella kantelijat katsovat, että
ensinnäkin, [toimitussopimukset] ja niitä edeltänyt vuoden 1986 järjestely ovat yhteensopimattomia EHTYm perustamissopimuksessa vahvistettujen kilpailusääntöjen kanssa.
Toiseksi, lupamaksuihin sovellettavat säännökset ja erityisesti taso, jolle BC on vahvistanut nämä maksut lupajärjestelmässä, merkitsevät kilpailusääntöjen rikkomista.)
— —
14.Under Article 63 [ECSC], if the Commission finds that discrimination is being systematically practised by purchasers, in particular under provisions governing contracts entered into by bodies dependent on a public authority, it shall make appropriate recommendations to the Government concerned. The discriminatory price offered to the private producers which applies to all such producers as compared to BC is self-evident and it also seems clear from the way the market has operated over the past few years that this has been and will continue to be systematic. The Agreement also appears to fall neatly into the circumstances envisaged by the Article. In wiew of the obligation upon the Commission under this Article, the Complainants call upon the Commission to act in this regard.([Perustamissopimuksen] 63 artiklassa määrätään, että jos komissio toteaa ostajien järjestelmällisesti harjoittavan syrjintää, erityisesti julkishallinnon alaisten yhteisöjen tekemiä kauppoja sääntelevien ehtojen vuoksi, se antaa tarvittavat suositukset asianomaisille hallituksille. Yksityisille tuottajille maksettava hinta, jota sovelletaan kaikkiin yksityisiin tuottajiin, on ilmiselvästi syrjivä verrattuna BC:lle maksettavaan hintaan, ja kun otetaan huomioon, millä tavoin markkinat ovat toimineet viimeisimpinä vuosina, näyttää myös selvältä, että tämä on ollut järjestelmällistä ja jatkuu järjestelmällisesti. Vaikuttaa myös selvältä, että sopimus kuuluu tässä artiklassa tarkoitettuihin tapauksiin. Komissiolle tämän artiklan mukaan kuuluviin velvollisuuksiin viitaten kantelijat pyytävät, että komissio ryhtyisi sen mukaisiin toimenpiteisiin.)
— —
20.— —Articles 2, 3 and 4 [ECSC] are drafted very broadly and suggest that a very wide range of practices may fall foul of Article 60 [ECSC]. The Complainants submit that there is a prima facie case of infringement of Article 60 in conjunction with Article 4, in that the royalty demanded by BC is excessive and designed to make private producers uncompetitive. The royalty thus constitues an unfair competitive practice discriminating between producers. Even upon the assumption that the existence of a royalty provision is compatible with Community Law (which may be open to question) the same cannot be said of the royalty if it is set at such a level that it threatens the very existence of the private sector.
([Perustamissopimuksen] 2, 3 ja 4 artikla ovat sanamuodoltaan hyvin laveita ja antavat aiheen ajatella, että hyvin suuri joukko erilaisia menettelyjä saattaa olla vastoin [perustamissopimuksen]) 60 artiklaa. Kantelijoiden arvion mukaan asiassa on ensi näkemältä kysymys 60 artiklan, luettuna yhdessä 4 artiklan kanssa, rikkomisesta, koska BC:n vaatima lupamaksu on kohtuuton ja sen tarkoitus on tehdä yksityiset tuottajat kilpailukyvyttömiksi. Lupamaksumenettely on sen vuoksi vilpillistä kilpailua, josta aiheutuu syrjintää tuottajien välille. Siinäkin tapauksessa, että lupamaksua koskevan määräyksen oletettaisiin olevan yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa (mikä voidaan asettaa kyseenalaiseksi), samaa ei voida sanoa sellaisesta lupamaksusta, joka on vahvistettu tasoltaan sellaiseksi, että se uhkaa yksityissektorin olemassaoloa sinänsä.)
13NALOO lausui 27.6.1990 esittämiensä huomautusten 2.13.3 kohdassa vielä seuraavaa:The complainant would, at this stage of proceedings, merely point out, that BC has felt able on a seemingly random basis to reduce the royalty demanded, following pressure by the independent sector. This suggests that BC has never premised its royalty demands upon an objective basis other than the desire to extract as much revenue from the independent sector as possible. The Complainant submits that as this case unfolds it will become evident that the level of royalty demanded has been determined by arbitrary, discriminatory and abusive methodologies for many years.
(Kantelija haluaa menettelyn tässä vaiheessa pelkästään todeta, että BC on yksityissektorilta tulleen painostuksen jälkeen katsonut voivansa alentaa lupamaksua mielivaltaisilta vaikuttavin perustein. Tämä antaa aiheen olettaa, ettei BC ole milloinkaan perustanut vaatimiaan lupamaksuja mihinkään muuhun objektiiviseen seikkaan kuin haluunsa kerätä yksityissektorilta tuloja niin paljon kuin mahdollista. Kantelija katsoo, että sitä mukaa kuin asian käsittely etenee, siinä käy selvästi ilmi, että vaadittujen lupamaksujen taso on useiden vuosien ajan määritetty mielivaltaisin, syrjivin ja kohtuuttomin menetelmin.)
14Näillä perusteilla NALOO esitti 29.3.1990 tehdyn kantelun 23. kohdassa seuraavan lopputoteamuksen: — —
The Complainants accordingly would request the Commission to examine the Complainants' case thoroughly, rule on these matters and take appropriate action to remedy these breaches of the Competition Rules including under the Treaty provisions referred to above or in any other respect which the Commission considers appropriate.
(Tämän vuoksi kantelijat pyytävät komissiota tutkimaan niitä koskevan asian perusteellisesti, antamaan ratkaisunsa näiden seikkojen johdosta ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, joilla oikaistaan nämä kilpailusääntöjen rikkomiset, jotka kohdistuvat muun muassa edellä mainittuihin perustamissopimuksen määräyksiin taikka mihin tahansa muihin määräyksiin tai säännöksiin, joiden komissio katsoo soveltuvan tapaukseen.)
15Kantelija moitti olennaisista perusteluistaan laatimassaan 5.9.1990 päivätyssä yhteenvedossa sähköntuottajia siitä, että nämä olivat harjoittaneet ostajina järjestelmällistä syrjintää perustamissopimuksen 63 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja ilmoitti pitävänsä BC:n viaksi katsomiaan menettelytapoja, kuten lupamaksujen vahvistamista määrältään mielivaltaisiksi, perustamissopimuksen 60 artiklan ja 66 artiklan 7 kohdan vastaisina (ks. asia T-57/91, NALOO v. komissio, tuomio 24.9.1996, Kok. 1996, s. II-1019, 38—43 kohta).16Komissio hylkäsi 28.6.1990 tehdyllä päätöksellä NALOO:n esittämän pyynnön väliaikaismääräyksistä erityisesti sillä perusteella, että toimiluvan alaisten kaivosten tilanne oli parantunut. Toimiluvan nojalla toimiville yrittäjille maksetut absoluuttiset hinnat eivät nimittäin olleet muuttuneet toimitussopimusten tultua voimaan 1.4.1990, kun taas BC:n saama hinta kaivoksella oli alentunut 180 p:stä/GJ tilivuonna 1989/1990 172 p:een/GJ tilivuonna 1990/1991.17Komissio huomautti Ison-Britannian viranomaisille lähettämässään 28.8.1990 päivätyssä kirjeessä seuraavaa:Näyttää siltä, että [NP] ja [PG] ovat tehneet [BC:n] kanssa sopimuksia — —, joiden perusteella ne ostavat — — hiiltä — — erittäin merkittävästi korkeammalla hinnalla kuin mikä on se hinta, jolla [NP] ja [PG] nykyisin tekevät hankintansa Yhdistyneen kuningaskunnan muilta tuottajilta.
Mielestämme nämä sopimukset merkitsevät [NP:n] ja [PG:n] harjoittamaa järjestelmällistä syrjintää, ja aiomme esittää, että komissio antaa hallituksellenne tarvittavat suositukset.
Olemme tietoisia siitä, että eräät seikat saattavat puolustaa [BC:lle] ja muille hiilentuottajille maksettavien hintojen välisiä eroja. Toisin kuin [BC:n] myymä hiili, yksityisistä kaivoksista tuleva hiili on yleensä käsittelemätöntä, se toimitetaan maanteitse ja se myydään pieninä erinä. Katsomme kuitenkin, etteivät nämä näkökohdat riitä selittämään sitä, että hintojen ero, joka näyttää aikaisemmin asettuneen noin 12,5 prosentin tasolle, on nyt noussut keskimääräiseltä tasoltaan [NP:n] osalta noin 25 prosenttiin ja [PG:n] osalta noin 40 prosenttiin. Meidän mielestämme asianmukaisempi bruttohinta olisi suunnilleen 150 p/GJ lisättynä asiaan kuuluvilla kuljetuskustannuksilla. Tämänhetkinen ero vaikuttaa siten liian suurelta, jotta sitä voitaisiin pitää perusteltuna, ja se merkitsee syrjintää — —
[BC:n] toiminnan osalta seuraavat näkökohdat aiheuttavat vakavia ongelmia:
- 1)— —
- 2)[BC:n] vaatima lupamaksu 7 GBP/t kaivostoiminnan harjoittamisesta avolouhoksissa vaikuttaa joka tapauksessa liian suurelta — —.
18Ison-Britannian viranomaiset ehdottivat 24.10.1990 päivätyssä kirjeessä BC:n, NP:n ja PG:n nimissä NALOO:lle, että toimiluvan nojalla tuotettavan hiilen hintaa nostettaisiin ja lupamaksua toistamiseen alennettaisiin taannehtivasti 1.4.1990 lukien.19NALOO hylkäsi nämä ehdotukset, minkä jälkeen sille ilmoitettiin 22.11.1990 päivätyllä Ison-Britannian hallituksen kirjeellä päätöksestä soveltaa ehdotettuja uusia ehtoja yksipuolisesti.20Komissio ilmoitti NALOO:lle lähettämällään 21.12.1990 päivätyllä kirjeellä, ettei kantelu antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin sen puolelta.21NALOO huomautti komissiolle lähettämässään 11.1.1991 päivätyssä kirjeessä muun muassa, että se oli selvästi halunnut, että vuoden 1986 järjestely tutkittaisiin.22Komissio vastasi 8.2.1991 päivätyllä kirjeellä, ettei sillä ollut velvollisuutta pelkästään helpottaakseen kantelijan mahdollista vahingonkorvauskannetta, tehdä määrämuotoista päätöstä, jolla kilpailusääntöjä todetaan rikotun menneisyydessä. Komissio totesi lisäksi, että kansallisilla tuomioistuimilla oli paremmat mahdollisuudet tutkia menneisyydessä mahdollisesti sattuneita yksittäistapauksia.23NALOO huomautti 14.3.1991 päivätyssä kirjeessään vielä seuraavaa:The matters the subject of the Complaint have their origins in the 1986 Understanding between BC and CEGB and it is of fundamental importance to the Complainants to obtain a clear statement of the law both in relation to that Understanding and the 1990 Agreement.
(Kantelun kohteena olevat seikat perustuvat BC:n ja CEGB:n välillä tehtyyn vuoden 1986 järjestelyyn, ja kantelijoiden kannalta on ensiarvoisen tärkeää saada yksiselitteinen ratkaisu siitä, miten yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan sekä tuohon järjestelyyn että vuoden 1990 sopimukseen.)
24Komissio hylkäsi NALOOrn kantelun 23.5.1991 tekemällään päätöksellä (jäljempänä vuoden 1991 päätös) siltä osin kuin kantelu koski tilannetta 1.4.1990 jälkeen.25Vuoden 1991 päätöksen saatekirjeessä todettiin seuraavaa:Tässä kirjeessä, johon sisältyy komission päätös, käsitellään eräitä NALOO:n [tekemään kanteluun liittyviä] seikkoja — —. Siinä käsitellään Englannissa ja Walesissa vallitsevaa tilannetta ottaen huomioon 1.4.1990 voimaan tulleilla [BC:n], [NP:n] ja [PG:n] välisillä [toimitussopimuksilla] aikaansaadut uudet olosuhteet. Muita näkökohtia — —, etenkään 1.4.1990 edeltänyttä tilannetta — —, ei ole tutkittu.
26Komissio esitti kantelun hylkäämisen perusteeksi seuraavaa:56.Aikana, jona [toimitussopimukset] ovat tulleet voimaan, sähköntuottajayhtiöt maksoivat toimiluvan nojalla toimiville kaivoksille — — noin 122—139 p/GJ kaivoksella vastaavan hinnan — —. Toimiluvan nojalla toimiviin kaivoksiin on siten kohdistettu syrjintää 1.4.1990 jälkeen.57.[NP:n] ja [PG:n] toimiluvan nojalla toimiville kaivoksille tällä hetkellä, taannehtivasti 1.4.1990 lukien maksama hinta on nykyisin 157 p/GJ kaivoksella, kun se on [BC:n] osalta 177,9 p/GJ.— —
61.On mahdotonta ilmaista täsmällisinä numeroina kaikkia seikkoja, jotka on otettava huomioon hintaeroa arvioitaessa. Tosiasiallinen 20,9 p:n/GJ eli noin 12 prosentin suuruinen ero [BC:n] hiilen ja toimiluvalla tuotetun [NP:lle] ja [PG:lle] suoraan toimitetun hiilen välillä ei ole niin suuri, että sitä voitaisiin pitää syrjintänä, joka edellyttäisi komission puuttuvan uudelleen asiaan. Kantelijat eivät myöskään ole kyenneet esittämään vakuuttavia perusteluja pienemmän hinnaneron tueksi.— —
72.Lupamaksun suuruutta ei voida käsitellä absoluuttisena lukuna. Hiilestä saatavan hinnan ja hiilen tuotantokustannusten, lupamaksu mukaan lukien, välisen suhteen on oltava sellainen, että tehokkailla yrityksillä on mahdollisuus tehdä voittoa ja ettei sillä heikennetä niiden kilpailuasemaa merkittävästi.— —
73.Avolouhosten osalta lupamaksua alennettiin 11 GBP:sta/t ennen 1.4.1990 5,50 GBP:aan/t (6 GBP/t 50000 tonnia ylittävältä osalta), kun taas pienille kaivoksille maksettavaa hintaa korotettiin yli 23 prosenttia.74.Toimiluvan saaneiden yritysten louhimasta hiilestä tällä hetkellä maksettava hinta, joka on 157 p/GJ tai noin 40 GBP/t, on noin 20 prosenttia eli 8 GBP/t korkeampi kuin se hinta, jonka pienet kaivokset saivat silloin, kun [toimitussopimukset] tulivat voimaan. Jos tähän lisätään lupamaksun alentaminen ainakin 5 GBP:lla/t, siitä on seurauksena toimiluvan saaneiden avolouhosten merkittävä bruttokatteen parantuminen. Tilivuonna 1989/1990 [BC:n] keskimääräinen myyntitulo avolouhostoiminnasta oli 41,50 GBP/t eli 160 p/GJ, joka on verrattavissa toimiluvan saaneille kaivoksille nyt maksettavaan hintaan. [BC] sai tästä tuotannosta voittoa — —. Vaikka [BC:n] ja NALOO:n jäsenten avolouhostoiminnan välillä on eroja ja erityisesti kokoeroja, tämä näyttää vahvistavan sen, että avolouhoksissa tuotettavaa hiiltä koskeva tämänhetkinen lupamaksu ei ole niin korkea, että se olisi lainvastainen. Lupamaksu ei siis estä tehokkaita yrityksiä tekemästä voittoa eikä heikennä niiden kilpailuasemaa merkittävästi.— —
<TI><NP><NO.P>XV</NO.P><TXT>Johtopäätökset</TXT></NP></TI>79.Tämä päätös koskee tilannetta Englannissa ja Walesissa sen jälkeen, kun [toimitussopimukset] tulivat 1.4.1990 voimaan [BC:n] sekä [NP:n] ja [PG:n] välillä.— —
81.Komission mielestä perustamissopimuksen 63 artiklaan ja 66 artiklan 7 kohtaan — — perustuv[a] kantel[u] ol[i] perustelt[u] siltä osin kuin [se] kosk[i] [toimitussopimusten] voimaantulon 1.4.1990 jälkeistä tilannetta.82.Jos Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten 24.10.1990 tekemät ehdotukset sisällytetään näihin sopimuksiin tässä päätöksessä määritellyltä pohjalta, toimiluvan saaneita kaivoksia ei enää syrjitä [BC:hen] verrattuna. Tämän vuoksi [perustamissopimuksen] 63 artiklaan ja myyntiehtojen osalta 66 artiklan 7 kohtaan — — perustuva kantelu ei enää ole aiheellinen, ja [se] hylätään siltä osin kuin [se koskee] tämänhetkistä tilannetta.83.Kantelu[n] siitä osasta, joka perustuu [perustamissopimuksen] 66 artiklan 7 kohtaan ja koskee [BC:n] perimää lupamaksua, on todettava, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten 24.10.1990 päivätyssä kirjeessä määritelty uusi lupamaksu, jonka [BC] myöhemmin otti käyttöön taannehtivasti 1.4.1990 lähtien, ei ole epätavallisen suuri. Kantelu[un] sisältyvät väitteet, jotka koskevat lupamaksujen maksamista ja jotka perustuvat [perustamissopimuksen] 66 artiklan 7 kohtaan, eivät siis enää ole aiheellisia, ja ne hylätään siltä osin kuin [kantelu koskee] tämänhetkistä tilannetta.
27NALOO:n jäsenyritys Banks nosti High Court of Justicessa (England & Wales) (jäljempänä High Court) BC:tä vastaan kanteen, jossa se vaati korvausta vahingosta, jonka se katsoi kärsineensä vuosina 1986—1991 kohtuuttomien lupamaksujen vuoksi, jotka BC oli perinyt perustamissopimuksen 4 artiklan d alakohdan, 65 artiklan ja 66 artiklan 7 kohdan vastaisesti.28Hopkins ja eräät muut yksityiset kaivosyritykset nostivat vastaavasti High Courtissa NP:tä ja PG:tä vastaan kanteen, jossa ne vaativat korvausta vahingosta, joka on aiheutunut sähköntuottajien niihin vuodesta 1985 alkaen 31.3.1990 asti perustamissopimuksen 4 artiklan b alakohdan ja 63 artiklan vastaisesti soveltamista syrjivistä hiilenostohinnoista.29Lisäksi NALOO nosti 9.7.1991 perustamissopimuksen 33 artiklan toisen kohdan nojalla kanteen, jossa se vaati vuoden 1991 päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä oli katsottu, ettei lupamaksun uusi määrä 5,50/6 GBP/t ollut lainvastainen. NALOO luopui oikeudenkäynnin aikana vaatimasta BC:n ennen 1.4.1990 perimien, kohtuuttomina pitämiensä lupamaksujen palauttamista.30Tämä kumoamisvaatimus hylättiin tämän tuomion 15 kohdassa mainitulla asiassa NALOO vastaan komissio annetulla tuomiolla, joka on lainvoimainen.31Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-128/92, Banks, 13.4.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. I-1209) ja asiassa C-18/94, Hopkins ym., 2.5.1996 antamassaan tuomiossa tulkinnut High Courtin esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen johdosta niitä perustamissopimuksen määräyksiä, joihin Banks ja Hopkins olivat vedonneet vahingonkorvauskanteidensa tueksi.32Yhteisöjen tuomioistuin lausui näissä kahdessa tuomiossa seuraavaa:- 1)perustamissopimuksen 4 artiklan b alakohdassa ja 63 artiklan 1 kohdassa (em. asia Hopkins ym., tuomion 29 kohta), perustamissopimuksen 4 artiklan d alakohdassa, 65 artiklassa ja 66 artiklan 7 kohdassa (em. asia Banks, tuomion 19 kohta) ei luoda oikeuksia, joihin yksityiset voivat suoraan vedota kansallisissa tuomioistuimissa;
- 2)yksityiset eivät voi vedota kansallisissa tuomioistuimissa ostajien harjoittaman järjestelmällisen syrjinnän yhteensopimattomuuteen 63 artiklan 1 kohdan kanssa, ellei niiden osalta ole annettu suositusta asianomaisille hallituksille (em. asia Hopkins ym., tuomion 27 kohta);
- 3)sitä vastoin kaikissa niissä tapauksissa, joissa perustamissopimuksen 63 artiklan 1 kohdan mukaiseen suositukseen sisältyvät määräykset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset voivat vedota niihin suoraan kansallisessa tuomioistuimessa samoin edellytyksin kuin direktiiveihin (em. asia Hopkins ym., tuomion 28 kohta);
- 4)koska komissiolla on yksinomainen toimivalta sen toteamiseen, onko perustamissopimuksen 65 artiklaa ja 66 artiklan 7 kohtaa rikottu, kansallisissa tuomioistuimissa ei voida pätevästi nostaa vahingonkorvauskannetta, jollei komissio ole tehnyt tähän toimivaltaan perustuvaa päätöstä (em. asia Banks, tuomion 21 kohta).
33High Court hylkäsi Banksin sekä Hopkinsin ynnä muiden nostamat vahingonkorvauskanteet molempien edellä mainittujen kahden tuomion perusteella.34NALOO teki uuden 15.6.1994 päivätyn kantelun, jota se kutsui lisäkanteluksi ja jossa se vetosi siihen, ettei asiassa merkityksellisillä perustamissopimuksen määräyksillä ole välitöntä oikeusvaikutusta, ja siihen, että komissiolla oli yksinomainen toimivalta. NALOO pyysi siinä komissiota toteamaan lainvastaisiksi ostohinnat ja lupamaksut, joita CEGB ja BC olivat soveltaneet toimiluvalla tuotettavaan hiileen perustamissopimuksen 63 artiklan 1 kohdan ja vastaavasti perustamissopimuksen 4 artiklan d alakohdan, 65 artiklan ja 66 artiklan 7 kohdan vastaisesti vuoden 1973 ja 1.4.1990 välisenä aikana; kantelu rajattiin myöhemmin koskemaan tilikausia 1984/1985—1989/1990. Tämän vuoksi NALOO esitti, että komissio ottaisi perustaksi lukuarvot, joihin Ison-Britannian viranomaiset, sähköntuottajat ja BC ovat viitanneet vuonna 1990 ja sittemmin komissio itsekin vuoden 1991 päätöksessä.35Komissio hylkäsi 15.6.1994 tehdyn kantelun 27.4.1998 päivätyllä päätöksellä IV/E—3/NALOO (jäljempänä vuoden 1998 päätös), joka annettiin tiedoksi NALOO:lle 1.5.1998.36Komissio totesi pääasiallisesti seuraavaa:perustamissopimuksen 63 artiklan 1 kohdan ja 66 artiklan 7 kohdan tarkoitus liittyy tulevaisuuteen, ja niiden perusteella komissio voi tulevaisuuden osalta määrätä lopetettaviksi olemassa olevat menettelyt, joilla kilpailusääntöjä rikotaan. Nämä perustamissopimuksen määräykset eivät anna sille toimivaltaa tutkia 15.6.1994 tehtyä kantelua, joka koskee jo päättyneitä menettelyjä, joilla perustamissopimusta on rikottu ja joiden väitetään tapahtuneen ennen 1.4.1990
perustamissopimuksen 65 artikla ei sovellu BC:n yksipuolisesti vahvistamiin louhintalupamaksuihin, joiden väitetään olevan kohtuuttomia
vaikka komissiolla olisi toimivalta tutkia kantelu perustamissopimuksen 4 artiklan d alakohdan ja 66 artiklan 7 kohdan perusteella ja vaikka edellä mainitun 65 artiklan katsottaisiin soveltuvan tapaukseen, NALOO ei ole esittänyt riittävää todennäköisyysnäyttöä osoittaakseen oikeiksi väitteensä kilpailusääntöjen rikkomisesta. Komissio ei missään tapauksessa voi käynnistää tutkintaa NALOO:n mainitsemien seikkojen perusteella, kun otetaan huomioon erityisesti asiassa T-57/91 annettu tuomio.