1.

Asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 ( 2 ) säädetään, että suojattujen alkuperänimitysten on oltava sellaisen eritelmän mukaisia, johon sisältyy nimi, tuotekuvaus, menetelmä, jolla tuote on saatu aikaiseksi, maantieteellisen alueen rajaus ja muut merkitykselliset tiedot.

2.

Näitä eritelmiä voidaan muuttaa noudattaen suojattujen alkuperänimitysten ensimmäiseen rekisteröintiin sovellettavien hallinnollisten yhdistelmämenettelyjen kanssa samankaltaisia menettelyjä, joihin osallistuvat sekä kansalliset viranomaiset että komissio. Tästä järjestelmästä säädetään delegoidussa asetuksessa ( 3 ) ja täytäntöönpanoasetuksessa, ( 4 ) ja se vaihtelee hieman näiden muutosten merkittävyyden mukaisesti.

3.

Conseil d’État’n (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) esittämä ennakkoratkaisukysymys antaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden selkeyttää sellaisten tuomioistuinten tehtävää, joita on pyydetty tutkimaan kansallisten viranomaisten näissä menettelyissä tekemien päätösten pätevyyttä.

4.

Selvitettävänä on konkreettisesti se, onko silloin, kun komissio on hyväksynyt jäsenvaltion viranomaisten vahvistaman suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäisen muutoksen vaatimuksen, kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten annettava ratkaisu vireillä olevista muutoksenhauista kansallisiin päätöksiin, joiden perusteella kyseistä muutosta käsitellään.

I 

Asiaa koskeva lainsäädäntö

A 

Euroopan unionin oikeus

1. 

Asetus N:o 1151/2012

5.

Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

6.

Asetuksen 49 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

7.

Artiklan 53 artiklassa säädetään seuraavaa:

2. 

Delegoitu asetus 664/2014

8.

Asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa (Eritelmän muutokset) säädetään seuraavaa:

3. 

Täytäntöönpanoasetus N:o 668/2014

9.

Asetuksen 10 artiklassa (Tuote-eritelmän muutoksia koskevat menettelyvaatimukset) säädetään seuraavaa:

B 

Kansallinen lainsäädäntö. Suojatun alkuperänimityksen Comté eritelmän muutoksesta 8.9.2017 annettu maatalous- ja elintarvikeministerin ja talous- ja valtiovarainministerin asetus ( 5 )

10.

8.9.2017 annetun asetuksen 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

11.

8.9.2017 annetun asetuksen 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

II 

Pääasia ja ennakkoratkaisupyyntö

12.

16.11.2017 Groupement agricole d’exploitation en commun (GAEC) Jeanningros riitautti 8.9.2017 annetun asetuksen Conseil d’État’ssa vaatien, että kumotaan muutetun eritelmän 5.1.18 kohta, jossa kielletään lypsyrobotit.

13.

1.6.2018 julkaistulla päätöksellä ( 6 ) komissio hyväksyi hakemuksen suojatun alkuperänimityksen Comté eritelmän vähäisestä muutoksesta asetuksen N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti delegoidun asetuksen N:o 664/2014 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan huomioiden.

14.

Conseil d’État on epävarma siitä, onko sen ratkaistava 8.9.2017 annetusta asetuksesta tehty muutoksenhaku, joka on edelleen vireillä, vai onko sen sitä vastoin todettava, että se on menettänyt tarkoituksensa, kuten se on tehnyt toisissa tapauksissa. ( 7 )

15.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kantana on tähän asti ollut, että kun se on käsitellyt sellaisesta päätöksestä nostettua kannetta, jolla Ranskan hallitus toimittaa suojatun alkuperänimityksen rekisteröintiä koskevan hakemuksen komissiolle yhdessä vahvistetun eritelmän kanssa, ja tuomion antamisen ajankohtana komissio on jo kirjannut tämän nimityksen rekisteriin, ( 8 ) kanne on menettänyt tarkoituksensa.

16.

Tämän oikeuskäytännön perusteella Conseil d’État jättää komission kirjaaman eritelmän lainmukaisuuden tutkimatta, myös silloin, kuten käsiteltävässä tapauksessa, kun perustana ollut kansallinen päätös on riitautettu. Näin toimitaan myös vähemmän merkittävien muutosten tapauksessa.

17.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, onko tämä menettelytapa unionin oikeuden mukainen, vai olisiko sen sijaan, ottaen huomioon riidanalaisen kansallisen toimen mahdollisen kumoamisen vaikutukset komission suorittaman rekisteröinnin pätevyyteen, lausuttava tämän toimen laillisuudesta.

18.

Koska Conseil d’État ei ollut asiasta varma, se esitti unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

19.

Ennakkoratkaisumenettelyssä kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Ranskan hallitus ja komissio. Unionin tuomioistuin päätti ratkaista asian ilman suullista käsittelyä.

III 

Asian tarkastelu

20.

Ennakkoratkaisukysymykseen vastaaminen edellyttää mielestäni ensin yhtäältä suojattujen alkuperänimitysten eritelmien muutosten toteuttamisen hallinnollisten menettelyjen järjestelmän ja toisaalta sen tuomioistuinvalvonnan yksityiskohtaisten sääntöjen tarkastelua.

A 

Suojattujen alkuperänimitysten eritelmien muutosten menettelyt

21.

Suojattujen alkuperänimitysten eritelmän muutos, samoin kuin sen rekisteröinti, toteutetaan hallinnollisella yhdistelmämenettelyllä, johon osallistuvat jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja komissio. Tästä mainitaan asetuksen N:o 1151/2012 johdanto-osan 58 perustelukappaleessa. ( 9 )

22.

Asetuksen N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdassa eritellään kaksi muutosten tyyppiä, jotka ovat ”muu kuin vähäinen muutos [eli merkittävä muutos]” ja vähäiset muutokset.

23.

Merkittäviä muutoksia ovat seuraavat:

24.

Vähäisinä muutoksina pidetään muutoksia, joita asetuksen N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa ei pidetä merkittävinä.

25.

Asetuksen N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdassa säädetään rinnakkain kahdesta eritelmän muutosten toteuttamisen menetelmästä. Merkittävien muutosten osalla viitataan 49–52 artiklaan (eli suojattujen alkuperänimitysten rekisteröintiin sovellettavaan menetelmään); vähäisten muutosten osalle siinä perustetaan yksinkertaistettu menettely.

1. 

(Tavanomainen) menettely suojatun alkuperänimityksen eritelmän merkittäviä muutoksia varten

26.

Eritelmien merkittäviin muutoksiin siis sovelletaan alkuperänimitysten rekisteröinnin menettelyä. ( 10 ) Siinä on ensimmäinen vaihe, joka alkaa tuottajien ryhmän sen jäsenvaltion viranomaisille, jossa tuotantoalue maantieteellisesti sijaitsee, jättämällä suojatun alkuperänimityksen rekisteröintihakemuksella (asetuksen N:o 1151/2012 49 artiklan 2 kohta).

27.

Näiden viranomaisten on tutkittava hakemus asianmukaisin keinoin tarkistaakseen, että se on perusteltu ja täyttää mainitussa asetuksessa asetetut aineelliset edellytykset. On taattava hakemuksen riittävä julkaiseminen ja kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltion alueelle tai asuvat siellä, voivat esittää vastaväitteen. ( 11 )

28.

Kansalliset viranomaiset arvioivat saadut vastaväitteet ja päättävät, täyttääkö hakemus asetuksen N:o 1151/2012 vaatimukset. Jos arvioinnin tulos on myönteinen, ne tekevät päätöksen ja niiden on varmistettava, että myönteisen päätöksen perusteena ollut eritelmä julkaistaan, ja että se on sähköisesti saatavilla.

29.

Tällöin on erityisen merkityksellinen asetuksen N:o 1151/2012 49 artiklan 4 kohta, jossa säädetään, että ”jäsenvaltion on varmistettava, että sen tekemä myönteinen päätös julkistetaan ja että luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on mahdollisuus valittaa päätöksestä”.

30.

Jos toimivaltaisen jäsenvaltion päätös on myönteinen, kansallinen vaihe päättyy tämän esittämiseen komissiolle, jolle kyseinen jäsenvaltio ilmoittaa myös saaduista vastaväitteistä, jotka voidaan ottaa tutkittaviksi. ( 12 )

31.

Euroopan unionissa tapahtuvan menettelyn vaihe alkaa tarkastuksella, jonka komissio toteuttaa saatuaan kansallisen päätöksen ja jossa selvitetään, että hakemus on perusteltu ja täyttää suojatuille alkuperänimityksille asetetut edellytykset. Jos komissio päätyy tämän tutkimuksen (joka ei saa kestää yli kuutta kuukautta) jälkeen hyväksymään hakemuksen, ( 13 ) se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhtenäisen asiakirjan sekä tuote-eritelmän julkaisuviitteet. ( 14 )

32.

Asetuksen N:o 1151/2012 51 artiklassa säädetään, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä tapahtuneen julkaisemisen jälkeen jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset taikka luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, voivat esittää vastaväiteilmoituksen. ( 15 ) Komissio toimittaa tämän vastaväiteilmoituksen viipymättä edelleen hakemuksen toimittaneelle jäsenvaltion viranomaiselle, ( 16 ) ja myöhemmin aloitetaan käsittely, jos vastaväite vahvistetaan.  ( 17 )

33.

Jos komissio ei saa yhtään vastaväiteilmoitusta (tai perusteltua vastaväitettä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi), se rekisteröi eritelmän merkittävät muutokset soveltamatta asetuksen N:o 1151/2012 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

34.

Komissio toimii samoin siinä tapauksessa, että sen jälkeen, kun se on saanut perustellun vastaväitteen, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, asetuksen N:o 1151/2012 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa neuvotteluissa on päädytty sopimukseen. Jos sopimukseen ei päädytä, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset suojatun alkuperänimityksen eritelmän rekisteröimiseksi tai sen merkittäväksi muuttamiseksi asetuksen N:o 1151/2012 57 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen. ( 18 )

35.

Suojatun alkuperänimityksen merkittävät muutokset ja hylkäyspäätökset julkaistaan aina Euroopan unionin virallisessa lehdessä. ( 19 )

2. 

(Yksinkertaistettu) menettely suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäisiä muutoksia varten

36.

Asetuksessa N:o 1151/2012 säädetään yksinkertaistetusta menettelystä varsin suppeasti. Sen 53 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa todetaan ainoastaan, että ”jos – – ehdotetut muutokset ovat vähäisiä, komissio hyväksyy tai hylkää hakemuksen”. Siinä myös lisätään, että jos suojatun alkuperänimityksen yhtenäisen asiakirjan tai eritelmän muutos hyväksytään, komissio julkaisee sen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

37.

Delegoidussa asetuksessa N:o 664/2014 kehitettiin tätä yksinkertaistettua menettelyä lähentäen sitä 6 artiklan 2 kohdassa säädettyyn tavanomaiseen menettelyyn. Siinä säädetään vähäistä muutosta koskevista hakemuksista seuraavaa: i) ne on esitettävä nimityksen maantieteellisen alueen jäsenvaltion viranomaisille; ii) niissä on kuvattava kyseiset muutokset, selitettävä, miksi niitä pidetään vähäisinä, ja verrattava niitä alkuperäiseen tekstiin; iii) tavanomaisesta menettelystä poiketen niille ei säädetä kansallista vastaväitemenettelyä. ( 20 )

38.

Lopuksi asetuksen N:o 664/2014 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos jäsenvaltio katsoo, että asetuksen N:o 1151/2012 ja sen nojalla annettujen säännösten vaatimukset täyttyvät, se voi esittää komissiolle suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäistä muutosta koskevat hakemusasiakirjat.

39.

Tämän menettelyn Euroopan unionissa toteutettava vaihe on myös yksinkertaistettu. Tällä tasolla ei ole vastaväitemenettelyä, ja komissio on valtuutettu tekemään päätöksen, joka voi olla nimenomainen tai hiljainen (vähäisiä muutoksia pidetään hyväksyttyinä, jos komissio ei toisin ilmoita hakijalle kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta). ( 21 ) Jos komissio katsoo, ettei hakemusta voida ottaa tutkittavaksi, sen on ilmoitettava tästä hakijalle kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Jos komissio hyväksyy hakemuksen, sen on julkaistava suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäiset muutokset.

B 

Suojatun alkuperänimityksen eritelmien muutosten menettelyissä tehtyjen päätösten tuomioistuinvalvonta

40.

Kuten edellä on selitetty, sekä tavanomainen että yksinkertaistettu menettely ovat hallinnollisia yhdistelmämenettelyjä, joihin osallistuvat perättäin kansalliset viranomaiset ja komissio.

41.

Tämän tyyppisistä yhdistelmämenettelyistä säädetään tapauskohtaisesti unionin lainsäädännössä ( 22 ) ja niitä on tutkittu runsaasti oikeustieteissä, koska ne herättävät paljon oikeudellisia kysymyksiä. ( 23 )

42.

Unionin tuomioistuin on tarkastellut näissä menettelyissä tehtyjen päätösten tuomioistuinvalvontaa, samoin tapauskohtaisesti ja viitteellisesti, ( 24 ) vaikka useat äskettäiset pankkiunioniin liittyvät asiat ovat osaltaan muokanneet sen oikeuskäytäntöä. ( 25 )

43.

Asiassa Berlusconi ja Fininvest antamassani ratkaisuehdotuksessa tarkastelen Euroopan unionin hallinnollisia yhdistelmämenettelyjä koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja teen siinä eron sen mukaan, onko päätösvalta kansallisilla viranomaisilla vai unionin toimielimillä. ( 26 )

44.

Tuomiossa Berlusconi ja Fininvest unionin tuomioistuin totesi, tiivistetysti esittäen, että SEUT 263 artikla on esteenä sille, että kansalliset tuomioistuimet tutkivat toimivaltaisten viranomaisten sellaisissa hallinnollisissa yhdistelmämenettelyissä, jotka koskevat luvan saamista luottolaitoksista olevien määräosuuksien hankintaa varten, toteuttamien, menettelyn käynnistämistä, tutkintaa ja sitomatonta päätösehdotusta koskevien toimien laillisuuden. Tämä päätös puolestaan perustui kahteen lähtökohtaan:

45.

Kuten totesin kyseisessä asiassa antamassani ratkaisuehdotuksessa, ( 29 ) yhdistetyissä hallintomenettelyissä, joihin osallistuu sekä kansallisia että unionin viranomaisia, lopullista päätöstä koskeva päätösvallan käyttö on ratkaiseva seikka määriteltäessä sitä, kuuluuko tuomioistuinvalvonnan harjoittaminen unionin tuomioistuimille vai kansallisille tuomioistuimille. Jos päätösvalta on unionin elimellä, tuomioistuinvalvonta kuuluu unionin tuomioistuimille SEUT 263 artiklan nojalla. Jos kansallisella viranomaisella on erityinen päätösvalta, kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta tutkia sen toimien laillisuus. ( 30 )

46.

Onko kansallisilla viranomaisilla omaa päätösvaltaa suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäistä muutosta koskevan yhdistelmämenettelyn ensimmäisessä vaiheessa? Jos on, tämän sisäisen päätöksen tuomioistuinvalvonta kuuluu kansallisille tuomioistuimille, riippumatta siitä, tekeekö komissio päätöstä muutoksen kirjaamisesta menettelyn toisessa vaiheessa.

47.

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on aiheellista perehtyä suojattujen alkuperänimitysten rekisteröintimenettelyjä koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. ( 31 ) Kuten jäljempänä selitän, tästä oikeuskäytännöstä mielestäni ilmenee, että asianomaisen jäsenvaltion viranomaisilla on erityistä ja itsenäistä päätösvaltaa menettelyn kansallisessa vaiheessa.

48.

Unionin tuomioistuimen mukaan suojatun alkuperänimityksen tavanomaisessa rekisteröintimenettelyssä

49.

Tästä unionin tuomioistuin päättelee, että ” komissio voi tehdä päätöksen nimityksen rekisteröinnistä suojattuna alkuperänimityksenä – – ainoastaan, jos kyseinen jäsenvaltio on esittänyt komissiolle sitä koskevan hakemuksen, ja jäsenvaltio voi tehdä hakemuksen ainoastaan tarkastettuaan, että se on perusteltu. Tämä toimivaltojen jako selittyy sillä, että rekisteröinnin edellytyksenä on, että sitä ennen on tarkastettu, täyttyvätkö tietyt edellytykset, mikä puolestaan edellyttää mitä suurimmassa määrin kyseistä jäsenvaltiota koskevien erityisten seikkojen syvällistä tuntemusta; tämän jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pystyvät parhaiten suorittamaan näitä seikkoja koskevan tarkastuksen.” ( 34 )

50.

Tätä suojatun alkuperänimityksen rekisteröintimenettelyä koskevaa oikeuskäytäntöä voidaan mielestäni soveltaa eritelmien merkittäviä muutoksia koskeviin tavanomaisiin menettelyihin: kuten edellä olen jo esittänyt, asetuksen N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa viitataan sen 49–52 artiklaan, joissa nimenomaan käsitellään rekisteröintimenettelyä.

51.

Mielestäni sitä voidaan soveltaa myös yksinkertaistettuun menettelyyn, koska delegoidun asetuksen N:o 664/2014 6 artiklan 2 kohdassa sitä kohdellaan samankaltaisesti kuin tavanomaista menettelyä (joka puolestaan on se, joka on tarkoitettu suojattujen alkuperänimitysten rekisteröintiin), vaikkakin siinä on jätetty pois vastaväitemenettelyt molemmissa vaiheissa.

52.

Mainittu oikeuskäytäntö koski suojattujen alkuperänimitysten rekisteröinnin tavanomaista menettelyä, joka oli perustettu nykyistä asetusta (asetuksen N:o 1151/2012 49–52 artiklat) edeltäneellä asetuksella N:o 2081/92. Kuten olen jo todennut, siinä säädettiin myös kyseisen asetuksen 17 artiklan, jota ei ole enää voimassa, menettelystä, toisin sanoen olemassa olleiden, jäsenvaltioissa suojattujen tai käytössä vakiintuneiden suojattujen alkuperänimitysten yksinkertaistetusta ja siirtymäajan rekisteröinnin menettelystä unionissa. ( 35 )

53.

Myös näihin menettelyihin sisältyi kansallinen vaihe ja toinen, Euroopan unionissa toteutettava vaihe, jotka olivat luonteeltaan samankaltaisia kuin nykyiset suojattujen alkuperänimitysten rekisteröinnin ja eritelmän muuttamisen vaiheet. Kuten jo edellä olen todennut, niitä tarkastelevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä voidaan tämän johdosta soveltaa suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäisiin muutoksiin.

54.

Tämän oikeuskäytännön mukaan on niin, että vähäisten muutosten menettelyn valvonta kuuluu kansalliselle viranomaiselle, mikä perustuu, muiden perusteiden ohella, ( 36 ) seuraaviin perusteisiin:

55.

Näistä valtuuksista ilmenee, että kansallisella viranomaisella on laaja valtuus itsenäiseen päätöksentekoon suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäisen muutoksen yhdistelmämenettelyn kansallisessa vaiheessa. ( 38 ) Tätä valtuutta valvovat ainoastaan kansalliset tuomioistuimet, ja unionin tuomioistuimella on toimivalta valvoa komission päätöksiä menettelyn Euroopan unionissa toteutettavassa vaiheessa. ( 39 )

56.

Tätä väitettä tukee asetuksen N:o 1151/2012 49 artiklan 4 kohta, johon viittasin aikaisemmin. ( 40 ) Euroopan unionin lainsäätäjä on nimittäin myöntänyt itse perussäännössä erityisellä tavalla, että suhteessa jäsenvaltion viranomaisten eritelmän muuttamista koskevaan myönteiseen päätökseen kaikilla luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, ”on mahdollisuus valittaa päätöksestä”.

57.

Tästä muutoksenhausta – joka luonnollisesti tehdään kansalliseen tuomioistuimeen – varmasti säädetään nimenomaisesti suojatun alkuperänimityksen eritelmien merkittäviä muutoksia koskevia päätöksiä varten. Koska näiden muutosten ja vähäisten muutosten menettelyt muistuttavat läheisesti toisiaan, luulen, että muutoksenhaun oikeutta sovelletaan samoin näihin viimeksi mainittuihin.

58.

Kansallisten viranomaisten näitä vähäisiä muutoksia koskevat päätökset jäävät unionin tuomioistuinten yksinomaisen toimivallan ulkopuolelle itsenäisinä toimina, jotka ovat välttämättömiä, jotta komissio myöhemmin tekee niitä koskevan ratkaisun. Tosiasiassa, kun asiaa tarkastellaan aineellisesta näkökulmasta ja otetaan huomioon komissiolla asian osalta oleva hyvin rajallinen harkintavalta, juuri kansallisten viranomaisten päätökset ovat niitä päätöksiä, joissa tosiasiallisesti on otettu huomioon kaikki näiden eritelmiin tehtyjen muutosten hyväksymisen oikeuttavat seikat.

59.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisille tuomioistuimille kuuluu kansallisen toimen sääntöjenvastaisuuden käsittely, tarvittaessa unionin tuomioistuimelle esitettävän ennakkoratkaisupyynnön avulla ja soveltamalla samoja valvontaa koskevia edellytyksiä, joita ne soveltavat saman kansallisen viranomaisen toteuttamien kaikkien sellaisten lopullisten toimien osalta, joilla saatetaan loukata kolmansien oikeuksia, ja lisäksi katsoa tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen noudattamiseksi, että tätä koskeva muutoksenhaku on otettava tutkittavaksi, vaikka valtion sisäisissä oikeudenkäyntisäännöissä ei säädettäisikään siitä, että tällaiset kanteet on otettava tutkittavaksi. ( 41 )

C 

Näiden huomioiden vaikutus pääasiaan

60.

Asianosaisten välinen riita on ratkaistavana Conseil d’État’ssa ja se koskee Comté-juuston suojatun alkuperänimityksen erittelyn vähäistä muutosta. Kiistatonta on, että riidanalainen uusi kohta (numero 5.1.18), jossa kielletään lypsyrobotit, on luonteeltaan vähäinen.

61.

Ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen on, tiivistäen, saatava tietää, tukevatko asetukset, joihin on jo viitattu, ja perusoikeuskirjan 47 artikla sen aikaisempaa oikeuskäytäntöä (jonka nojalla sen on antanut vireillä olleiden muutoksenhakujen raueta, kun komissio on hyväksynyt muutoksen), vai pitääkö sitä oikaista.

62.

Edellä esittämäni huomiot, jotka perustuvat suojattujen alkuperänimitysten rekisteröintimenettelyjä koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja kyseisen alan sääntöihin (erityisesti on huomioitava asetuksen N:o 1151/2012 49 artiklan 4 kohta), ovat saaneet minut kannattamaan jälkimmäistä näistä kahdesta näkemyksestä.

63.

Tämän suhteen arvioin, että muutoksenhakuun oikeutettujen vireille saattaman muutoksenhaun ratkaisematta jättäminen suojatun alkuperänimityksen vähäisempien muutosten tapauksessa, olisi vastoin niille, joita asia koskee, asetuksessa N:o 1151/2012 annettua oikeutta ja suojattujen alkuperänimitysten rekisteröinnin yhdistelmämenettelyjä koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Siten se ei myöskään noudattaisi perusoikeuskirjan 47 artiklaa.

64.

Tällä tosiasiallisesti vastataan ennakkoratkaisukysymykseen, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin keskittää tämän viimeksi mainitun velvoitteeseen antaa ratkaisu muutoksenhausta tai olla antamatta sitä enemmän kuin seurauksiin, joita sen tuomioista saattaisi aiheutua komission jo antamille päätöksille. Viittaan kuitenkin myös näihin viimeksi mainittuihin.

65.

Mielestäni sellaisen kansallisen toimen kumoaminen, jolla on vahvistettu vähäinen muutos sen toimittamiseksi komissioon, aiheuttaisi ketjureaktiona komission oman päätöksen jäämisen ilman oikeusperustaa.

66.

Tältä ei-toivotulta seuraukselta välttymiseksi komission olisi syytä lykätä sen toteuttaman menettelyvaiheen käsittelyä silloin kun on olemassa kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevia muutoksenhakuja eritelmän vähäisen muutoksen hyväksyneen kansallisen viranomaisen päätöksestä. ( 42 ) Näin kunnioitetaan paremmin yhtäältä valittajien oikeutta oikeussuojaan ja toisaalta oikeusvarmuutta ja vältetään se, että komission päätökset jäävät jälkikäteen ilman oikeusperustaa. ( 43 )

67.

Velvoitteen oikeussuojan tehokkaan vaikutuksen takaamisesta niille, jotka ovat hakeneet muutosta kansallisessa tuomioistuimessa unionin oikeussäännön siihen oikeuttamina, ja, mahdollisesti, hyvän hallinnon periaatteen ( 44 ) pitäisi saattaa komissio sisällyttämään sen hakemusten arviointiin se, että jäsenvaltion tuomioistuimissa on vireillä muutoksenhakuja kansallisiin päätöksiin. ( 45 )

68.

Samansuuntaisesti on katsottava, että kansallisten viranomaisten ei pitäisi toimittaa komissiolle suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäisen muutoksen hakemusta, jos kansallisissa tuomioistuimissa on vireillä muutoksenhakuja sen vahvistamista vastaan, tai, etenkin, jos kansallisessa tuomioistuimessa on annettu kumoava tuomio, vaikka se ei olisi lainvoimainen.

69.

Yhteenvetona voidaan todeta, että komission olisi pidättäydyttävä suojatun alkuperänimityksen eritelmän vähäisen muutoksen hakemuksen käsittelemisestä sekä silloin, kun on tiedossa, että kansallisesta vahvistavasta päätöksestä on olemassa vireillä olevia muutoksenhakuja tuomioistuimessa, että silloin, kun on annettu tuomioita, joissa kyseinen päätös todetaan kokonaan tai osittain pätemättömäksi. Muussa tapauksessa tämän kansallisen päätöksen mahdollinen kumoaminen jäsenvaltion tuomioistuinten, joilla on velvollisuus ratkaista siinä vireillä olevat muutoksenhaut, lainvoimaisella tuomiolla tekisi komission omasta päätöksestä pätemättömän.

IV 

Ratkaisuehdotus

70.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Conseil d’État’n esittämään kysymykseen seuraavasti: