4.Perustamissopimuksen 189 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden, mutta jäsenvaltiot valitsevat muodon ja keinot tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.Tämän mukaisesti yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään todennut, että perustamissopimuksen 189 artiklan kolmannessa kohdassa ei välttämättä edellytetä, että saatettaessa direktiivi osaksi kansallista oikeusjärjestystä direktiivin säännökset muutettaisiin sanatarkasti erityismääräyksiksi. Direktiivin täytäntöönpanemiseksi on riittävää, että on olemassa yleinen oikeudellinen perusta, joka turvaa direktiivin täsmällisen ja selkeän täytäntöönpanon siten, että direktiivissä tarkoitetut henkilöt, siinä laajuudessa kuin direktiivillä luodaan heille oikeuksia, tuntevat oikeutensa ja myös tarvittaessa voivat vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa.Ks. yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-131/88, komissio v. Saksa, 28.2.1991 anuma tuomio (Kok. 1991, I, s. 825), ja asiassa C-361/88, komissio v. Saksa, 30.5.1991 antama tuomio (Kok. 1991, I, s. 2567).
Yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että yleistä hallintokäytäntöä tai hallinnollisia tiedotuksia/kiertokirjeitä, joita hallintoviranomainen voi vapaasti muuttaa ja joita ei ole julkaistu riittävässä laajuudessa, ei voida pitää niiden direktiivissä tarkoitettujen velvoitteiden oikeana täyttämisenä, jotka perustamissopimuksen 189 artiklan mukaan velvoittavat jäsenvaltioita.Ks. esimerkiksi edellä mainitussa asiassa C-131/88, 28.2.1991 annetun tuomion 3 kohta.
Yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut asiassa C-131/88, komissio vastaan SaksaKs. näin myös asiassa C-361/88, komissio v. Saksa, tuomio 30.5.1991, 3 kohta.
, 28.2.1991 antamassaan tuomiossa, että
...vaikka tietyn valtion käytäntö on direktiivin vaatimusten mukainen, ei tämä ole mikään peruste olla saattamatta direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä antamalla sellaisia säädöksiä, joilla luodaan selkeä, täsmällinen ja ennakoitava oikeustila, jotta yksittäinen oikeussubjekti voisi tuntea oikeutensa ja myös vedota niihin.
Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut edelleen, että jäsenvaltioiden on
...sen turvaamiseksi, että direktiivit sekä oikeudellisesti että asiallisesti pannaan täytäntöön kokonaisuudessaan, luotava täsmällinen oikeudellinen perusta kysymyksessä olevalla alalla.
8.Vaikka Luxemburgin toimivaltainen ministeri itse yleisesti valvoo posti- ja televiestinnän yrityksen toimintaa ja varmistaa, että yritys noudattaa yhteisön oikeuden säädöksiä ja vaikka katsottaisiinkin Luxemburgin valtion varmistavan edustuksellaan yrityksen hallinnossa, että yrityksen yleiset tarjonnan ehdot ja hintaluettelo ovat yhteisön säädösten mukaiset, katson, ettei Luxemburgin suurherttuakunta ole laatinut riittävän täsmällistä oikeudellista perustaa direktiivin noudattamiseksi ja siten saanut aikaiseksi selkeää, täsmällistä ja avointa oikeustilaa, jotta yksittäiset oikeussubjektit voisivat tuntea oikeutensa, mitä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetään direktiivin oikealta täytäntöönpanolta.Vaikka viranomainen onkin valinnut hallituksen jäsenet, on lähtökohtana yleisesti oltava, että hallituksen jäsenet yksityisessä yrityksessä hoitavat yrityksen etuja yrityksen tehtävistä huolehtimalla. Siinä määrin kuin yhteisön oikeudessa annetaan sääntöjä yrityksen vastapuolten eduista huolehtimiseksi, on selvää, että direktiivin täytäntöönpanoa ei voi periaatteessa antaa yksityisen yrityksen tehtäväksi, huolimatta siitä että julkinen viranomainen olisikin valinnut hallituksen jäsenet.
Posti- ja televiestinnän yrityksen yleisissä ehdoissa ja hintaluettelossa olevia direktiivin säännösten mukaisia määräyksiä ei siten voi katsoa direktiivin oikeaksi täytäntöönpanoksi, koska Luxemburg ei ole säätänyt tarpeellista oikeudellista perustaa direktiivin noudattamiseksi. Itse asiassa missään laissa tai asetuksessa, johon yksittäiset oikeussubjektit voisivat vedota, ei velvoiteta yksityistä yritystä noudattamaan direktiivin säädöksiä yleisissä ehdoissaan ja hintaluettelossaan.
<TI><P>Direktiivin 3 ja 4 artikla</P></TI>10.Direktiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kiinteitä johtoja koskevat tiedot julkaistaan sellaisella tavalla, että ne ovat helposti käyttäjien saatavilla. Siten tiedot olemassa olevien palvelujen muutoksista sekä kiinteiden johtojen uusista tarjous tyypeistä julkaistaan viimeistään kaksi kuukautta ennen tarjonnan toteuttamista. 4 artikkssa täsmennetään, mitkä toimitusehdot on julkaistava 3 artiklan mukaisesti; näitä ovat erityisesti tiedot tyypillisistä tarjoamisajoista ja korjausajoista.11.Luxemburgin 10.8.1992 annetun lain 7 pykälän 4 momentissa mainitaan näin:Yritys julkistaa sen tarjoamia sopimuksia koskevat yleiset ehdot, kun hallitus antaa nämä ehdot ja voi myös muuttaa niitä. Viittaukset näihin virallisiin ehtoihin ja niiden muutoksiin julkaistaan Memorialissa, Recueil administratif et économique, vähintään kuusi päivää ennen niiden voimaantuloa.
Luxemburgin suurherttuakunta on tällä lainsäännöksellä varmistanut, että posti- ja televiestinnän yritys julkaisee kokoelman yleisistä sopimusehdoista ja että Luxemburgin virallisessa lehdessä viitataan tähän julkaisemiseen.
Laissa ei kuitenkaan ole säännöksiä siitä, mitä tietoja on sisällytettävä yleisiin ehtoihin, jotka edellä mainitun lain 7 pykälän 4 momentin mukaan posti- ja televiestinnän yrityksen haihtus antaa ja muuttaa.
Direktiivin määräysten täytäntöönpano yksityisen yrityksen edellä mainituilla yleisillä ehdoilla ei voi katsoa olevan riittävä oikeudellinen perusta, joten direktiivin 3 ja 4 artiklaa ei ole täytäntöönpantu oikein.
12.Direktiivin puutteellinen täytäntöönpano korostuu myös yleisten ehtojen 14 artiklasta, jonka mukaisesti olemassaolevien palveluiden muutokset on julkistettava vähintään kuusi päivää ennen muutosten toteuttamista kun taas direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan muutoksista on tiedotettava viimeistään kaksi kuukautta ennen muutosten toteuttamista. Samoin direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti kiinteitä johtoja koskevat uudet tarjoustyypit julkaistaan viimeistään kaksi kuukautta ennen tarjonnan toteuttamista, mutta yleisissä ehdoissa ei ole mitään tällaista määräystä.13.Yleisissä ehdoissa ei säädetä tavallisesta toimitusajasta mitään, kun taas yleisten ehtojen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti korjausaikojen suhteen säädetään, että korjaukset on tehtävä mahdollisimman nopeasti.<TI><P>Direktiivin 5 artikla</P></TI>14.Direktiivin 5 artiklan mukaisesti nykyistä tarjontaa on jatkettava kohtuullisen ajan ja kyseisiä käyttäjiä on kuultava ennen tarjonnan lopettamista. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjät voivat saattaa asian kansallisen sääntelyviranomaisen käsiteltäväksi, kun käyttäjät haluavat muuttaa lopettamispäivää.15.Luxemburgissa 10.8.1992 annetussa laissa ei ole säännöksiä palvelujen tarjonnan jatkamisesta ja käyttäjien kuulemisesta. Yleisten ehtojen 6 artiklan 4 —7 kohdassa on sitä vastoin säännöksiä ehdoista, joita noudattaen posti- ja televiestinnän yritys voi lopettaa palvelujen tarjonnan. Tässä artiklassa ei kuitenkaan ole säännöksiä siitä, että ennen palvelujen lopettamista näitä palveluja on jatkettava kohtuullisen ajan, eikä säännöksiä asianosaisten kuulemisesta, eikä Luxemburgin hallitus ole myöskään vastineessaan lausunut, miten Luxemburg olisi pannut täytäntöön tämän direktiivin osan.16.Asioiden esittämisestä kansalliselle sääntelyviranomaiselle, 10.8.1992 annetun lain 22 pykälän 1 momentti määrää seuraavaa:Asianomainen ministeri on korkein valvontaviranomainen niiden yrityksen toimintojen osalta, joilla on yleistä intressiä ...
Luxemburgin hallitus on tältä osin katsonut, että:
jos asiakkaat tuntevat etujansa loukatun, he voivat kääntyä asianomaisen valvontaa harjoittavan ministerin puoleen.
Luxemburgin hallitus on katsonut edelleen, että komission toteamus on oikea eli direktiivin säännöksiä valitusmahdollisuuksista ei ole otettu lakiin tai tiedotuksiin, mutta että Luxemburgin erittäin vapaa käytäntö sallii kaikkien kansalaisten kääntyä toimivaltaisen ministerin puoleen.
17.Luxemburgissa 10.8.1992 annetun lain säännösten sanamuoto toimivaltaisen ministerin harjoittamasta valvonnasta posti- ja televiestinnän yrityksen yleisten toimintojen suhteen on niin laaja ja epätarkka, että katson, että Luxemburgin suurherttuakunta ei siten ole luonut riittävää oikeusturvaa siitä, että kiinteiden johtojen käyttäjät voisivat valittaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle palvelujen lopettamista koskevista päätöksistä, eivätkä nämä käyttäjät myöskään saa säännöksen sanamuodosta riittävää tietoa tästä oikeudesta.Vaikka käytäntö olisikin direktiivin vaatimusten mukainen, ei sitä voi katsoa direktiivin riittäväksi täytäntöönpanoksi, ja siten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voidaan katsoa, että pelkkä vapaan käytännön olemassaolo valitusmahdollisuuksista ei riitä Luxemburgin suurherttuakunnan osalta direktiivin 5 artiklan täytäntöönpanemiseksi mahdollisuudesta saattaa kansallisen sääntelyviranomaisen käsiteltäväksi tarjonnan lopettamista koskevat asiat.
<TI><P>Direktiivin 6 artikL</P></TI>18.Direktiivin 6 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin kun kiinteisiin johtoihin liittyminen ja käyttö on rajoitettua, näillä rajoituksilla pyritään ainoastaan varmistamaan yhteisön oikeuden mukaisten olennaisten vaatimusten noudattaminen, ja kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat nämä rajoitukset säädännäistoimin, sekä varmistettava, että säännöksissä määritellään, millä artiklassa luetuilla vaatimuksilla voidaan perustella tällaiset rajoitukset. Asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti päätelaitetta koskevat liittymisehdot katsotaan täytetyiksi, kun päätelaite täyttää 29 päivänä huhtikuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/263/ETYEYVL L 128, s. 1.
kytkemistä koskevat edellytykset.Luxemburgin hallitus katsoo, että Luxemburgissa on pidetty yllä rajoitusta, joka sisältyy yleisten ehtojen 2 artiklan 2 kohtaan:
Telepalveluihin liittymispyyntö katsotaan hiljaiseksi hyväksymiseksi mahdollisista viranomaisen tai hyväksytyn yksityisen ulkomaalaisen yrityksen asettamista rajoituksista, joiden käyttöön yritys ei voi vaikuttaa.
Kun tämä rajoitus sisältyy ainoastaan postija televiestinnän yrityksen yleisiin ehtoihin, ei direktiivin 6 artiklan 1 kohdan vaatimusta täytetyksi voida katsoa täytetyksi sen osalta, että kansalliset viranomaiset asettaisivat rajoitukset säädännäistoimin.
Direktiivin 6 artiklan 4 kohdan päätelaitteeseen liittymisen osalta komissio on katsonut, että Luxemburg ei ole ilmoittanut komissiolle direktiivin 91/263/ETY saattamisesta osaksi Luxemburgin oikeusjärjestystä, ja että tämän vuoksi komissio on nostanut kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.
<TI><P>Direktiivin 8 artikla</P></TI>20.Direktiivin 8 artikhn 1 kohdan ensimmäisen ahkohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne menettelyt, joissa päätetään kiinteiden johtojen käyttäjien käyttöehtojen mahdollisesta laiminlyönnistä, laaditaan mahdollisimman nopeaa ratkaisua silmällä pitäen. Direktiivin 8 artikhn 1 kohdan toisen alakohdan mukaan menettelyissä varmistetaan päätöksentekomenettelyn avoimuus osapuolten oikeuksia kunnioittaen. Päätös tehdään vasta sen jälkeen, kun kumpaakin osapuolta on kuultu, päätös on perusteltava, ja siitä on ilmoitettava osapuolille päätöksen tekemistä seuraavan viikon aikana; päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen sen tiedoksiantamista.Luxemburgin hallitus katsoo, että yleisten ehtojen menettelyt ovat edellä mainittujen säännösten mukaiset.
Kuten aikaisemmin on todettu, niin pelkkä viittaus yleisissä ehdoissa edellä mainittuihin menettelyihin ei ole riittävä oikeudellinen turva direktiivin säännösten noudattamiseksi, ja siten se ei ole direktiivin 8 artiklan 1 kohdan oikeaa täytäntöönpanoa.
21.Direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan teleorganisaatioiden on noudatettava syrjintäkieltoperiaatetta, kun ne käyttävät yleistä televerkkoa sellaisten palvelujen tarjoamiseksi, joita tarjoavat tai saattavat tarjota myös muut palvelujen tarjoajat.Luxemburg ei ole näyttänyt, että yksityisen televiestinnän yrityksen on noudatettava tätä syrjintäkieltoperiaatetta, ja siten yksittäisellä oikeussubjektilla ei ole tämän puuttuvan lainsäädännön vuoksi mahdollisuutta valittaa tämän periaatteen loukkaamisesta tuomioistuimeen.
22.Direktiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan pyrkiessään yksittäistapauksessa muuttamaan ehtojaan teleorganisaation on saatava tähän kansallisen sääntelyviranomaisen suostumus.Luxemburgin säädöksistä ei löydy tästä mitään säännöksiä, eikä Luxemburgin hallitus ole lausunut, miten tämä säännös olisi pantu täytäntöön. Tämän perusteella on katsottava, että säännöstä ei ole pantu täytäntöön.
<TI><P>Direktiivin 9 artikL</P></TI>23.Direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä sitä, että viimeistään 31.12.1992 mennessä on vahvistettu yhteiset tilausmenettelyt, keskitetty tilausmenettely ja keskitetty laskutuskäytäntö. Direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kertomus vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta saavutetuista tuloksista, 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen osalta.Luxemburgin haihtus on kirjallisessa kannanotossaan katsonut, että suuri määrä tällaisia sopimuksia on käsittelyn alaisena. Luxemburgin hallituksen edustaja ilmoitti oikeudenkäynnin kuluessa, että Luxemburgin hallitus oli antanut tästä ilmoituksen komissiolle 30.3.1994. Komissio katsoo kuitenkin, että tällaista ilmoitusta Luxemburgin tuloksista ei ole vastaanotettu, ja että joka tapauksessa tällainen ilmoitus ei voi korvata säännöksessä edellytettyä raporttia.
Katson, että asian oikean ratkaisemisen vuoksi ja komission mahdollisuuksien vuoksi asiansa ajamiseen, on valitettavaa, että Luxemburgin hallitus ensimmäisen kerran vasta oikeudenkäynnin aikana tekee selväksi, että se olisi 30.3.1994 kirjeitse täyttänyt tässä säännöksessä säädetyn velvoitteen, vaikka tästä kirjeestä ei ole ollut aikaisemmin edes puhetta. Tällainen kirje olisi tullut lähettää sekä komissiolle että yhteisöjen tuomioistuimelle, jotta komissiolla olisi ollut mahdollisuus selvittää, onko tällaista kirjettä vastaanotettu, sekä mahdollisuus tutkia lähemmin kirjeen sisältöä.
Katson, että asiaa ratkaistaessa edellä mainittua kirjettä, josta yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tietoa, ei tule ottaa huomioon.Ks. tämän suhteen työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohta.
Siksi on katsottava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole toteuttanut direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa asetettua velvoitetta antaa raportti komissiolle.
<TI><P>Direktiivin 10 artikL</P></TI>24.Direktiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kiinteiden johtojen tariffit noudattavat kustannuksiin suhteuttamisen ja selkeyden perusperiaatteita sekä muita tarkempia säännöksiä. Direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden teleorganisaatiot laativat ja ja ottavat käyttöön viimeistään 31.12.1993 kustannuslaskentajärjestelmän; direktiivin 10 artikhn 3 kohdan mukaan sovellettavista kustannuslaskentajärjestelmistä on annettava riittävän tarkkaa tietoa.Luxemburgin hallitus katsoo, että 10 artiklan 1 kohtaa on noudatettu hintaluettelossa tarjottavista palveluista, samoin kuin 10 artiklan 2 kohdan periaatteita on noudatettu vuoden 1993 kirjanpidossa, josta yrityksen tase on pian esitettävissä. Sisäisten oikeusjärjestystä koskevien vaikeuksien vuoksi Luxemburg ei ole voinut panna täytäntöön direktiivin 10 artiklan 3 kohtaa, mutta tämä ei aiheuta Luxemburgin hallituksen mukaan mitään ongelmia tulevaisuudessa.
Kuitenkaan posti- ja televiestinnän yrityksen perustavassa laissa ei ole viittauksia direktiivin 10 artiklan 1 tai 2 kohtaan.
Vaikka Luxemburgin hallitus väittää hintaluettelon osalta noudatetun direktiivin periaatteita, ei hintaluettelo mielestäni täytä niitä vaatimuksia, joita yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan voitaisiin asettaa oikeudelliseksi perustaksi, joka takaa direktiivin täyden noudattamisen riittävän selkeältä ja täsmälliseltä pohjalta ja jonka mukaan kiinteiden johtojen käyttäjät saavat täysin tiedon oikeuksistaan.
Koska kiinteiden johtojen käyttäjät eivät voi saada tietoa tariffien laskennan periaatteista, katson ettei direktiivin vaatimuksia tariffien selkeydestä ole noudatettu.
25.Sen Luxemburgin hallituksen väittämän osalta, että direktiivin 10 artiklan 3 kohtaa ei ole voitu panna täytäntöön sisäisen oikeusjärjestyksen vaikeuksien vuoksi, niin yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi,Ks. esimerkiksi asia C-374/89, komissio v. Belgia, tuomio 19.2.1991, (Kok. 1991, s. I— 367) ja asia C-252/89, komissio v. Luxemburg, tuomio 25.7.1991 (Kok. 1991, s. 1—3973).
että jäsenvaltio ei voi vedota sisäisen oikeusjärjestyksensä mukaisiin säädöksiin, menettelyihin tai olosuhteisiin voidakseen olla täytäntöönpanematta yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteita tai määräaikoja.