02012L0029 — FI — 20.07.2026 — 001.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, (EUVL L 315 14.11.2012, s. 57) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2026/1472, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2026, |
L 1472 |
1 |
30.6.2026 |
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2012/29/EU,
annettu 25 päivänä lokakuuta 2012,
rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta
1
LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Tavoitteet
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikosten uhrit tunnustetaan uhreiksi ja heitä kohdellaan kunnioittavasti, hienotunteisesti, yksilöllisesti, ammattitaitoisesti ja syrjimättömästi kaikessa yhteydenpidossa rikosoikeudellisen menettelyn puitteissa toimiviin uhrien tukipalveluihin, korjaavan oikeuden palveluihin tai toimivaltaiseen viranomaiseen. Tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia sovelletaan uhreihin syrjimättömästi, myös siltä osin kuin kyse on heidän oleskeluoikeudestaan.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
’uhrilla’ tarkoitetaan
luonnollista henkilöä, jolle on aiheutunut rikoksesta välitön vahinko, kuten fyysinen, henkinen tai emotionaalinen haitta taikka taloudellinen menetys;
sellaisen henkilön, jonka kuolema on välitön seuraus rikoksesta, perheenjäseniä, joille on aiheutunut vahinkoa kyseisen henkilön kuoleman johdosta;
’perheenjäsenillä’ tarkoitetaan uhrin puolisoa, uhrin kanssa sitoutuneessa intiimissä suhteessa vakituisesti ja jatkuvasti yhteistaloudessa elävää henkilöä, sukulaisia suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa, sisaruksia ja huollettavia;
’lapsella’ tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä;
’korjaavalla oikeudella’ tarkoitetaan mitä tahansa menettelyä, jonka avulla uhrille ja rikoksentekijälle tehdään mahdolliseksi heidän siihen vapaasti suostuessaan osallistua aktiivisesti rikoksesta aiheutuvien asioiden ratkaisemiseen puolueettoman kolmannen osapuolen avulla.
Jäsenvaltiot voivat määrätä menettelyistä, joilla
rajoitetaan niiden perheenjäsenten lukumäärää, jotka voivat hyötyä tässä direktiivissä vahvistetuista oikeuksista, ottaen huomioon kunkin tapauksen erityispiirteet; ja
määritetään 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan osalta, keillä perheenjäsenillä on etuoikeus tässä direktiivissä vahvistettujen oikeuksien käyttöön.
2
LUKU
TIETOJEN JA TUEN ANTAMINEN
3 artikla
Oikeus ymmärtää ja tulla ymmärretyksi
3 a artikla
Uhreille tarkoitetut tukipuhelimet
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet uhreille tarkoitettujen saavutettavien, käyttäjäystävällisten, suojattujen, maksuttomien ja luottamuksellisten tukipuhelinten perustamiseksi. Kyseisten tukipuhelinten on
annettava uhreille 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot;
tarjottava emotionaalista tukea;
ohjattava uhrit tarvittaessa asiaankuuluviin palveluihin, mukaan lukien yleiset tukipalvelut ja erityistukipalvelut tai erikoistuneet tukipuhelimet.
4 artikla
Oikeus saada tietoja alkaen ensimmäisestä yhteydenotosta toimivaltaiseen viranomaiseen
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrille annetaan ilman aiheetonta viivytystä seuraavat tiedot siitä alkaen, kun hän on ensimmäistä kertaa yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, jotta hän voi käyttää tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia:
minkälaista tukea uhri voi saada ja keneltä, tarpeen mukaan myös perustiedot lääketieteellisen avun, erityistuen, mukaan lukien psykologinen tuki, saatavuudesta, sekä vaihtoehtoisesta majoituksesta;
rikosilmoituksen tekemistä koskevat menettelyt ja uhrin asema tällaisten menettelyjen yhteydessä;
miten ja millä edellytyksin uhri voi saada suojelua, mukaan lukien suojelutoimenpiteet;
miten ja millä edellytyksin uhri voi saada oikeudellista neuvontaa, oikeusapua ja muuta neuvontaa;
miten ja millä edellytyksin uhri voi saada korvausta;
miten ja millä edellytyksin uhrilla on oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin;
jos uhri asuu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikos tehtiin, ne erityiset toimenpiteet, menettelyt tai järjestelyt, jotka ovat saatavilla uhrin etujen suojaamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa toimivaltaiseen viranomaiseen otettiin ensimmäisen kerran yhteys;
saatavilla olevat menettelyt valituksen tekemiseksi, jos toimivaltainen viranomainen ei kunnioita uhrin oikeuksia;
yhteystiedot uhrin asiaa koskevia yhteydenottoja varten;
saatavilla olevat korjaavan oikeuden palvelut;
miten ja millä edellytyksin uhri voi saada korvausta kuluista, joita hänelle on aiheutunut osallistumisesta rikosoikeudelliseen menettelyyn.
5 artikla
Uhrin oikeudet rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä
5 a artikla
Rikoksista ilmoittaminen
Henkilökohtaisesti tapahtuvan rikoksista ilmoittamisen lisäksi jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikoksista voi ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille maksuttomien, saavutettavien, suojattujen ja käyttäjäystävällisten tieto- ja viestintäteknologioiden avulla ainakin kiireettömissä tapauksissa ja silloin, kun kyseessä on rikos, jossa ei ole käytetty väkivaltaa, edellyttäen, että tällä tavalla tapahtuva ilmoittaminen on uhrin edun mukaista.
Kun jäsenvaltio mahdollistaa rikoksista ilmoittamisen tieto- ja viestintäteknologioiden avulla, kyseiseen vaihtoehtoon on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä todisteiden toimittaminen.
Tieto- ja viestintäteknologioiden avulla tapahtuva rikoksista ilmoittaminen ei rajoita tällaisen ilmoittamisen ja todisteiden toimittamisen virallistamista koskevien kansallisten menettelysääntöjen soveltamista.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että jokainen, joka on menettänyt vapautensa tai jonka vapautta on rajoitettu, voi tehokkaasti ilmoittaa rikoksesta, joka on tehty säilöönotto- tai majoitustiloissa, joista kyseinen henkilö ei saa tai ei voi vapaasti poistua, tai paikassa, jossa kyseisen henkilön liikkumisvapautta on rajoitettu. Tällaisia tiloja ovat ainakin
vankilat, säilöönottokeskukset ja rikoksesta epäiltyjen ja syytettyjen säilyttämiseen tarkoitetut säilytystilat;
asianomaisessa jäsenvaltiossa laittomasti oleskelevien kolmannen maan kansalaisten erityiset säilöönotto- ja majoitustilat, myös heidän palauttamisensa ja maastapoistamisensa valmistelemiseen tarkoitetut;
tilat kansainvälistä suojelua hakeville ja sitä saaville henkilöille;
mitkä tahansa muut julkiset tai yksityiset laitokset, joista uhri ei saa tai ei voi vapaasti poistua, kuten vammaisille henkilöille, lapsille ja ikääntyneille tarkoitetut erityiset majoituskeskukset.
Jos rikokseen liittyy vanhempainvastuunkantaja ja lapsiuhrin ja vanhempainvastuunkantajan välillä on eturistiriita, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että lapsiuhrin mahdollisuus ilmoittaa rikoksesta ei riipu vanhempainvastuunkantajan suostumuksesta. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tarvittavat toimenpiteet lapsen turvallisuuden suojelemiseksi ennen kuin ne antavat vanhempainvastuunkantajalle tiedon siitä, että on ilmoitettu rikoksesta.
Jäsenvaltiot voivat kansallisen oikeuden mukaisesti milloin tahansa myöntää alueellaan laittomasti oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle erillisen oleskeluluvan tai muun oleskeluun oikeuttavan luvan.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikoksesta ilmoittamisen hetkellä uhreille
annetaan tieto siitä mahdollisuudesta, että rikoksentekijälle saatetaan luovuttaa heidän henkilötietojaan 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jotta rikoksentekijä voi käyttää puolustukselle kuuluvia oikeuksia, ja
annetaan tilaisuus ilmaista näkemyksensä tästä mahdollisuudesta.
6 artikla
Uhrin oikeus saada tietoja asiansa käsittelystä
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrille ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä hänen oikeudestaan saada seuraavat tiedot häneen kohdistunutta rikosta koskevan rikosilmoituksen johdosta aloitetusta rikosoikeudellisesta menettelystä ja että uhri pyynnöstään saa nämä tiedot:
päätös olla aloittamatta rikostutkintaa tai lopettaa se taikka jättää syyte nostamatta rikoksentekijää vastaan;
tuomioistuinkäsittelyn aika ja paikka sekä rikoksentekijää vastaan esitettyjen syytteiden luonne;
päätös syytteen nostamisesta rikoksentekijää vastaan;
suojelutoimenpiteiden saatavuus, mukaan lukien suojelumääräykset;
uhrin rooli rikosoikeudellisessa menettelyssä kansallisten sääntöjen mukaisesti, tapauksen mukaan myös mahdollisuus saada asianosaisasema tällaisessa menettelyssä;
korvauksen hakemista ja saamista koskevat sovellettavat säännöt.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhrille ilmoitetaan hänen asianomaisen rikosoikeudellisen järjestelmän mukaisen asemansa mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä hänen oikeudestaan saada seuraavat tiedot häneen kohdistunutta rikosta koskevan rikosilmoituksen perusteella aloitetusta rikosoikeudellisesta menettelystä ja että uhri pyynnöstään saa nämä tiedot:
oikeudenkäynnissä annettu lopullinen tuomio;
tiedot, joiden avulla uhri voi seurata rikosoikeudellisen menettelyn etenemistä, paitsi poikkeustapauksissa, joissa näiden tietojen ilmoittaminen saattaa haitata asian asianmukaista käsittelyä.
7 artikla
Oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin
8 artikla
Oikeus käyttää uhrien tukipalveluja
9 artikla
Uhrien tukipalveluista saatava tuki
Edellä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen uhrien tukipalvelujen on tarjottava vähintään:
uhrin oikeuksien käyttämisen kannalta merkityksellisiä tietoja, neuvontaa ja tukea, jotka liittyvät esimerkiksi rikoksesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevien kansallisten järjestelmien hyödyntämiseen, oikeudellisen neuvonnan, myös oikeusavun, saamiseen ja uhrin asemaan rikosoikeudellisissa menettelyissä, mukaan lukien valmistautuminen oikeuden istuntoon osallistumiseen;
tietoja olemassa olevista asiaankuuluvista erityistukipalveluista tai välittömän ohjaamisen tällaiseen palveluun;
emotionaalista tukea;
psykologista tukea tai, jos psykologista tukea ei ole saatavilla, ohjaaminen palveluihin, jotka voivat tarjota psykologista tukea;
rikoksesta johtuviin taloudellisiin ja käytännön kysymyksiin liittyvää neuvontaa;
toissijaisen ja toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riskiä ja ehkäisemistä koskevaa neuvontaa, jolleivät muut julkiset tai yksityiset palvelut sitä muuten tarjoa.
Jos ensimmäisen alakohdan c a alakohtaa sovellettaessa psykologisen tuen erityistarve on havaittu 22 artiklassa tarkoitetulla henkilökohtaisella arvioinnilla, psykologista lisätukea on oltava saatavilla tällaista tukea tarvitsevalle uhrille niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen uhrin yksilöllisten tarpeiden ja asiaankuuluvien, psykologisen tuen saatavuuteen sovellettavien kansallisten terveydenhuolto- tai sosiaalijärjestelmien mukaisesti.
Edellä 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen erityistukipalvelujen on kehitettävä ja tarjottava vähintään seuraavia palveluja, jolleivät muut julkiset tai yksityiset tahot niitä muuten tarjoa:
suojan tai muun sopivan väliaikaisen majoituksen antaminen uhreille, jotka tarvitsevat turvallisen paikan toissijaisen ja toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien välittömän riskin johdosta;
kohdennettu ja yhdennetty tuki sekä tietoa lääketieteellisiä ja oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia tarjoavista palveluista, joihin voivat sisältyä kattavat lääkinnälliset terveydenhuoltopalvelut, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, kansallisen oikeuden mukaisesti ja tarvittaessa ohjaaminen näihin palveluihin sekä tietoa sosiaali- ja psykologisesta neuvonnasta, mukaan lukien trauman hoito, ja tarvittaessa ohjaaminen siihen uhreille, joilla on erityistarpeita, kuten seksuaaliväkivallan uhreille, sukupuolistuneen väkivallan, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2024/1385 ( 1 ) soveltamisalaan kuuluva naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta, uhreille, ihmiskaupan uhreille, järjestäytyneen rikollisuuden uhreille, vammaisille uhreille, hyväksikäytön uhreille, viharikosten uhreille, terrorismin uhreille, kidutuksen uhreille, tahdonvastaisen katoamisen uhreille ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 6 artiklassa määritellyn joukkotuhonnan, 7 artiklassa määriteltyjen ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, 8 artiklassa määriteltyjen sotarikosten ja 8 a artiklassa määritellyn hyökkäysrikoksen uhreille.
9 a artikla
Lapsiuhrien kohdennetut ja yhdennetyt tukipalvelut
Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa lapsiuhrien kohdennetuissa ja yhdennetyissä tukipalveluissa on tarjottava koordinoitu toimijoiden välinen mekanismi, joka sisältää seuraavat palvelut:
4 artiklassa tarkoitettu tietojen antaminen;
lääketieteelliset tutkimukset;
emotionaalinen, sosiaalinen ja psykologinen tuki;
hallinnollinen apu;
rikoksista ilmoittaminen;
22 artiklassa tarkoitettu henkilökohtainen arviointi;
24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kuulustelujen tallentaminen videolle.
3
LUKU
OSALLISTUMINEN RIKOSOIKEUDELLISIIN MENETTELYIHIN
10 artikla
Oikeus tulla kuulluksi
10 a artikla
Oikeus apuun tuomioistuintiloissa
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhrit saavat tuomioistuintiloissa ja yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti emotionaalista tukea ja käytännön tietoa rikosoikeudenkäynnin järjestämiseen liittyvistä seikoista.
10 b artikla
Oikeus saada tietoa oikeudenkäyntimenettelyn aikana tehdyistä päätöksistä ja oikeus uudelleentarkasteluun
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että uhreilla on heillä rikosoikeudellisessa menettelyssä kansallisen oikeuden nojalla olevan aseman mukaisesti oikeus pyytää kansallisen oikeuden mukaisesti tarkastelemaan uudelleen ainakin sellaiset oikeuden istuntojen aikana tehdyt päätökset, jotka koskevat heidän
7 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaista oikeuttaan tulkkaukseen tai käännöksiin;
10 artiklan mukaista oikeuttaan tulla kuulluksi; ja
13 artiklan mukaista oikeuttaan oikeusapuun.
Jäsenvaltiot voivat säätää uhrien mahdollisuudesta pyytää 18 artiklan ja 23 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyjen päätösten uudelleentarkastelua.
Tämän kohdan nojalla tehtävää päätösten uudelleentarkastelua koskevat menettelymääräykset, myös siitä, onko tällaisella uudelleentarkastelulla lykkäävä vaikutus, määritetään kansallisessa oikeudessa. Tällaisen uudelleentarkastelun harkinta ei saa kohtuuttomasti pitkittää rikosoikeudellista menettelyä. Uudelleentarkastelu voidaan suorittaa samassa oikeusasteessa, ja sen voi suorittaa sama viranomainen, myös suullisesti oikeudenkäyntimenettelyn aikana.
11 artikla
Oikeudet syyttämättäjättämispäätöksen yhteydessä
12 artikla
Oikeus suojatoimiin korjaavan oikeuden palvelujen yhteydessä
Jäsenvaltioiden on uhrin suojelemiseksi toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pelottelulta ja kostotoimilta toteutettava toimenpiteitä, joita sovelletaan tarjottaessa mahdollisia korjaavan oikeuden palveluja. Tällaisilla toimenpiteillä on huolehdittava siitä, että uhrilla, joka päättää haluta osallistua korjaavan oikeuden menettelyihin, on pyynnöstä oikeus turvallisiin ja päteviin korjaavan oikeuden palveluihin, edellyttäen, että ainakin seuraavat edellytykset täyttyvät:
korjaavan oikeuden palveluja käytetään ainoastaan, jos ne ovat uhrin edun mukaisia, niissä otetaan huomioon turvallisuusnäkökohdat ja uhri on antanut niiden osalta vapaaehtoisen ja tietoon perustuvan suostumuksensa, joka voidaan peruuttaa milloin tahansa;
ennen kuin uhri on antanut suostumuksensa korjaavan oikeuden menettelyyn osallistumiseen, hänelle annetaan perusteelliset ja puolueettomat tiedot tästä menettelystä ja sen mahdollisista tuloksista sekä tiedot niistä menettelyistä, joiden avulla mahdollisen sopimuksen täyttämistä valvotaan;
rikoksentekijä on tunnustanut tapaukseen liittyvät tosiseikat pääpiirteissään;
sopimus saadaan aikaan vapaaehtoisesti, ja se voidaan ottaa huomioon mahdollisissa myöhemmissä rikosoikeudellisissa menettelyissä;
korjaavan oikeuden menettelyn yhteydessä käytävät keskustelut, joita ei käydä julkisesti, ovat luottamuksellisia eikä niiden sisältöä paljasteta myöhemminkään muutoin kuin osapuolten suostumuksella tai jos kansallisessa oikeudessa sitä edellytetään erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi.
13 artikla
Oikeus oikeusapuun
Jäsenvaltiot voivat soveltaa tarveharkintaa, aiheellisuusharkintaa tai molempia sen arvioimiseksi, onko oikeusapua annettava.
Jos jäsenvaltio soveltaa tarveharkintaa, sen on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat ja objektiiviset tekijät, kuten asianomaisen henkilön tulot, varallisuus ja perhetilanne, avustajan avusta aiheutuvat kustannukset ja elintaso kyseisessä jäsenvaltiossa sekä uhrin riippuvuus rikoksentekijästä.
Jos jäsenvaltio soveltaa aiheellisuusharkintaa, sen on otettava huomioon rikoksen vakavuus, tapauksen monimutkaisuus ja uhrille aiheutuneen haitan vakavuus.
Uhrin mahdollisuutta oikeusapuun koskevat menettelymääräykset määritetään kansallisessa oikeudessa.
14 artikla
Oikeus saada korvausta kuluista
Jäsenvaltioiden on myönnettävä rikosoikeudelliseen menettelyyn osallistuvalle uhrille mahdollisuus saada korvausta kuluista, joita hänelle on aiheutunut aktiivisesta osallistumisesta rikosoikeudelliseen menettelyyn hänen asiaankuuluvan rikosoikeudellisen järjestelmän mukaisen asemansa mukaisesti. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla uhri voi saada korvausta, määritetään kansallisessa oikeudessa.
15 artikla
Oikeus omaisuuden palauttamiseen
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa takavarikoitu uhrin omaisuus, joka on palautettavissa, palautetaan hänelle viipymättä toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä, jollei sitä tarvita rikosoikeudellista menettelyä varten. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla tällainen omaisuus palautetaan uhrille, määritetään kansallisessa oikeudessa.
16 artikla
Oikeus rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa tehtävään päätökseen rikoksentekijän velvoittamisesta korvauksen maksamiseen
17 artikla
Toisessa jäsenvaltiossa asuvien uhrien oikeudet
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat aiheellisia toimenpiteitä niiden vaikeuksien lieventämiseksi, jotka aiheutuvat uhrin asumisesta muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikos on tehty, erityisesti kun on kyse oikeudellisten menettelyjen järjestämisestä. Sen jäsenvaltion viranomaisten, jossa rikos on tehty, on tätä varten voitava
ottaa uhrilta lausunto välittömästi sen jälkeen, kun toimivaltaiselle viranomaiselle on tehty rikosilmoitus;
kuulla toisessa jäsenvaltiossa asuvia uhreja videoneuvottelun avulla tai muulla audiovisuaalisesti välitettävällä tavalla 29 päivänä toukokuuta 2000 allekirjoitetun, keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti tehdyn yleissopimuksen ( 2 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU ( 3 ) mukaisesti;
helpottaa toisessa jäsenvaltiossa asuvien uhrien osallistumista rikosoikeudelliseen menettelyyn videoneuvottelun tai muun etäviestintäteknologian avulla siinä määrin kuin se on mahdollista unionin ja kansallisen oikeuden nojalla ja uhrilla rikosoikeudellisessa menettelyssä olevan roolin mukaisesti.
4
LUKU
UHRIN SUOJELU JA ERITYISSUOJELUA TARVITSEVAN UHRIN TUNNISTAMINEN
18 artikla
Oikeus suojeluun
Puolustukselle kuuluvia oikeuksia rajoittamatta jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niillä on käytössään toimenpiteitä uhrin ja hänen perheenjäsentensä suojelemiseksi toissijaiselta ja toistuvalta uhriksi joutumiselta, pelottelulta ja kostotoimilta, myös siltä riskiltä, että heille aiheutuu emotionaalista tai psyykkistä haittaa, ja uhrin ihmisarvon suojelemiseksi kuulustelun ja hänen todistelutarkoituksessa antamansa lausunnon antamisen yhteydessä. Tällaiset toimenpiteet käsittävät tarvittaessa myös kansallisen oikeuden mukaisia menettelyjä uhrin ja hänen perheenjäsentensä fyysiseksi suojelemiseksi.
18 a artikla
Lisäoikeus suojeluun
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin mukaisia tuki- ja suojelutoimenpiteitä voidaan myöntää sellaisille uhreille, jotka ovat kokeneet lisähaittaa, kuten ihmisarvon menetyksen, vakavien rikosten ihannoinnin, sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa oikeudessa, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 ( 6 ) 5 artiklassa määritellyn julkisen yllytyksen terrorismirikokseen, tai rikoksentekijöiden ylistämisen vuoksi.
19 artikla
Oikeus välttää rikoksentekijän kohtaaminen
20 artikla
Uhrin oikeus suojeluun rikostutkinnan aikana
Puolustukselle kuuluvia oikeuksia rajoittamatta ja oikeudellista harkintavaltaa koskevien sääntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikostutkinnan aikana:
uhrin kuulustelut suoritetaan ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun toimivaltaiselle viranomaiselle on tehty rikosilmoitus;
uhrin kuulustelujen lukumäärä pidetään mahdollisimman pienenä, ja kuulusteluja järjestetään vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikostutkinnan kannalta;
uhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa ja hänen valitsemansa henkilö, jollei perustellusta syystä ole tehty päinvastaista päätöstä;
lääketieteellisten tutkimusten määrä pidetään mahdollisimman pienenä ja niitä suoritetaan vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikosoikeudellisen menettelyn kannalta.
21 artikla
Oikeus yksityisyyden suojaan ja henkilötietojen salassapitoon
22 artikla
Uhrin henkilökohtainen arviointi erityisten tuki- ja suojelutarpeiden määrittämiseksi
Jäsenvaltioiden on päätettävä uhrien henkilökohtaisen arvioinnin käytännön järjestämisestä.
Henkilökohtaisen arvioinnin suorittavat asianmukaisesti koulutetut henkilöt uhrin edun mukaisesti ja kiinnittäen erityistä huomiota toissijaisen tai toistuvan uhriksi joutumisen välttämiseen.
Toimivaltaisten viranomaisten, laitosten, elinten ja tukipalvelujen on vastattava uhrien tuki- ja suojelutarpeisiin ilman aiheetonta viivytystä ja koordinoidulla tavalla.
Henkilökohtaisessa arvioinnissa on otettava huomioon
uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet, mukaan lukien merkitykselliset kokemukset syrjinnästä, mukaan lukien syrjintä, joka liittyy moniperusteisiin syrjintäperusteisiin, kuten sukupuoleen, myös sukupuoli-identiteettiin, ikään, vammaisuuteen, oleskeluoikeuteen, uskontoon tai vakaumukseen, kieleen, rotuun, yhteiskunnalliseen tai etniseen alkuperään ja seksuaaliseen suuntautumiseen;
rikoksen tyyppi tai luonne;
rikoksen olosuhteet;
uhrin suhde rikoksentekijään ja rikoksentekijän aiheuttamat riskit.
Henkilökohtaisessa arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota
uhreihin, joille on rikoksen vakavuuden tai toistuvuuden johdosta aiheutunut huomattavaa vahinkoa;
uhreihin, joihin on kohdistunut rikos, jonka motiivina on ennakkoluulo tai syrjintä, joka voi liittyä erityisesti uhrin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin;
uhreihin, joiden suhde rikoksentekijään ja riippuvuus tästä tekee heistä erityisen haavoittuvia.
Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi on otettava asianmukaisesti huomioon terrorismin uhrit, järjestäytyneen rikollisuuden uhrit, ihmiskaupan uhrit, sukupuolistuneen väkivallan, mukaan lukien naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta, uhrit, seksuaaliväkivallan, mukaan lukien lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta, uhrit, riiston uhrit, viharikosten uhrit, kidutuksen uhrit, tahdonvastaisen katoamisen uhrit, vammaiset uhrit sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 6 artiklassa määritellyn joukkotuhonnan, 7 artiklassa määriteltyjen ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, 8 artiklassa määriteltyjen sotarikosten tai 8 a artiklassa määritellyn hyökkäysrikoksen uhrit. Tapauksen mukaan on kiinnitettävä erityistä huomiota näiden rikosten verkossa tapahtuvien muotojen uhreihin sekä uhreihin, jotka kuuluvat useampaan kuin yhteen näistä ryhmistä.
Jos se on aiheellista ja tarkoituksenmukaista, henkilökohtaisessa arvioinnissa on otettava huomioon uhrin perheenjäsenten erityistarpeet.
Henkilökohtaisessa arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun rikoksentekijän aiheuttamaan riskiin, kuten
väkivaltaisen käyttäytymisen riski;
ruumiinvamman riski;
aseiden käytön riski;
yhteydet järjestäytyneeseen rikollisryhmään tai sellaisessa mukanaolo;
huumeiden tai alkoholin väärinkäyttö;
lapsiin kohdistuva väkivalta;
mielenterveysongelmat
vainoaminen; tai
uhkauksen ilmaisut tai vihapuhe.
23 artikla
Erityissuojelun tarpeessa olevien uhrien oikeus suojeluun rikosoikeudellisten menettelyjen aikana
Uhrien, joilla on 22 artiklan 1 kohdan nojalla todettu olevan erityisiä suojelutarpeita, käytettävissä on oltava rikostutkinnan aikana seuraavia erityistoimenpiteitä:
uhria kuulustellaan tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;
uhria kuulustelevat ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus, tai kuulustelu tapahtuu tällaisten ammattihenkilöiden välityksellä;
samat henkilöt suorittavat kaikki uhrin kuulustelut, jollei tämä ole hyvän oikeudenkäytön vastaista;
seksuaaliväkivallan tai sukupuolistuneen väkivallan, mukaan lukien direktiivin (EU) 2024/1385 soveltamisalaan kuuluva naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta, uhrien kaikki kuulustelut, joita ei suorita syyttäjä tai tuomari, suorittaa uhrin kanssa samaa sukupuolta oleva henkilö, jos uhri näin toivoo, edellyttäen että tästä ei aiheudu haittaa rikosoikeudellisen menettelyn kululle.
Uhrien, joiden on 22 artiklan 1 kohdan nojalla todettu olevan erityissuojelun tarpeessa, käytettävissä on oltava oikeudenkäyntimenettelyn aikana seuraavia erityistoimenpiteitä:
toimenpiteet uhrin ja rikoksentekijän välisen katsekontaktin välttämiseksi muun muassa todistelun aikana ja tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten viestintätekniikkaa käyttämällä;
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhria voidaan kuulla oikeudessa ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan erityisesti asianmukaisen viestintätekniikan avulla;
toimenpiteet sellaisten uhrin yksityiselämää, kuten uhrin seksuaalista suuntautumista, sukupuolta, myös sukupuoli-identiteettiä, tai aiempaa seksuaalista käyttäytymistä, koskevien tarpeettomien kysymysten välttämiseksi, jotka eivät liity rikokseen; ja
toimenpiteet sen mahdollistamiseksi, että asia käsitellään yleisön läsnä olematta.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaisille viranomaisille annetaan valtuudet toteuttaa rikosoikeudellisen menettelyn aikana ja niin kauan kuin on tarpeen fyysisen suojelun tarjoamiseksi uhreille, joiden on 22 artiklan nojalla todettu olevan erityissuojelun tarpeessa, aiheellisia toimenpiteitä, mukaan lukien seuraavat toimenpiteet:
lainvalvontaviranomaisten tai muiden fyysistä suojelua tarjoavien elinten jatkuva tai väliaikainen läsnäolo kansallisen oikeuden mukaisesti;
välittömät lähestymiskiellot, lähestymiskiellot tai suojelumääräykset uhrien suojelemiseksi mahdollisilta väkivallanteoilta kansallisen oikeuden mukaisesti;
pääsy suojiin ja muuhun sopivaan väliaikaiseen majoitukseen kansallisen oikeuden mukaisesti.
24 artikla
Lapsiuhrien oikeus suojeluun rikosoikeudellisten menettelyjen kuluessa
Jos uhri on lapsi, jäsenvaltioiden on edellä 23 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisen lisäksi huolehdittava siitä, että
rikostutkinnassa kaikki lapsiuhrin kuulustelut voidaan tallentaa audiovisuaalisin välinein ja kuulustelujen tallenteita voidaan käyttää todistusaineistona rikosoikeudenkäynnissä;
rikostutkinnassa ja rikosoikeudenkäynnissä toimivaltaiset viranomaiset nimeävät lapsiuhrille uhrin asianomaisen rikosoikeudellisen järjestelmän mukaisen uhrin aseman mukaisesti erityisedustajan, jos vanhempainvastuunkantajat eivät kansallisen oikeuden mukaan voi edustaa lapsiuhria heidän ja lapsiuhrin välisen eturistiriidan vuoksi tai jos lapsiuhri on ilman huoltajaa tai joutunut eroon perheestään;
jos lapsiuhrilla on oikeus oikeusavustajaan, hänellä on oikeus saada oikeudellisia neuvoja ja tulla edustetuksi omissa nimissään menettelyissä, joissa lapsiuhrin ja vanhempainvastuunkantajan tai muiden osapuolten välillä on tai saattaa olla eturistiriita;
lapsen oikeus tulla kuulluksi ja lapsen etu varmistetaan rikostutkinnassa ja rikosoikeudellisessa menettelyssä 10 artiklan mukaisesti.
Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja audiovisuaalisia tallenteita ja niiden käyttöä koskevat menettelymääräykset määritellään kansallisessa oikeudessa.
5
LUKU
MUUT SÄÄNNÖKSET
25 artikla
Ammatinharjoittajien koulutus
25 a artikla
Tietoisuuden lisääminen ja viestintä uhrien oikeuksista
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annettavan tiedon sisältö kehitetään tarvittaessa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa ja että se ei ole ristiriitaista ja sitä päivitetään säännöllisesti sen paikkansapitävyyden varmistamiseksi.
26 artikla
Yhteistyö ja palvelujen sovittaminen yhteen
Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimia helpottaakseen jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta uhrien mahdollisuuksia käyttää tässä direktiivissä ja kansallisessa oikeudessa vahvistettuja oikeuksia parannetaan. Tällaisen yhteistyön tarkoituksena on oltava ainakin:
parhaiden käytäntöjen vaihto;
neuvottelu yksittäisissä tapauksissa; ja
apu eurooppalaisille verkostoille, jotka työskentelevät suoraan uhrin oikeuksien kannalta merkityksellisten asioiden parissa.
26 a
Toimintakäytänteet tai ohjeet jäsenvaltioissa toteutettavaa koordinointia ja yhteistyötä varten
Toimintakäytänteissä tai ohjeissa on annettava vähintään yleisiä ohjeita siitä, miten
uhreille annetaan kaikki heidän tarpeisiinsa mukautetut tarvittavat tiedot tämän direktiivin mukaisesti;
toimivaltaisten viranomaisten on määrä soveltaa tämän direktiivin 5 a artiklaa;
22 artiklassa tarkoitettu henkilökohtainen arviointi ja tukipalvelujen tarjoaminen uhreille, joilla on erityistarpeita, toteutetaan ottaen huomioon uhrien yksilölliset tarpeet rikosoikeudellisen menettelyn eri vaiheissa;
yleisten tukipalvelujen ja erityistukipalvelujen välinen yhteistyö, mukaan lukien 9 a artiklassa tarkoitetut lapsiuhrien kohdennetut ja yhdennetyt tukipalvelut, toteutetaan.
26 b artikla
Tieto- ja viestintäteknologioiden käyttö
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, ettei uhreja estetä käyttämästä 2 kohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan tieto- ja viestintäteknologioiden avulla, jos tällaisia teknologioita on saatavilla jäsenvaltiossa, sillä perusteella, että he asuvat toisessa jäsenvaltiossa.
26 c artikla
Vammaisten uhrien oikeudet
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että vammaisille uhreille järjestetään pyynnöstä kohtuulliset mukautukset ja menettelylliset mukautukset.
6
LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
27 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
28 artikla
Tietojen ja tilastojen toimittaminen
Tilastojen on sisällettävä vähintään seuraavat keskustasolla saatavilla olevat tiedot, jotka on jaoteltu sukupuolen ja uhrin ikäryhmän (lapsi/aikuinen) sekä – silloin, kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista – uhrin ja rikoksentekijän välisen suhteen ja rikostyypin mukaan:
uhrien lukumäärä;
ilmoitettujen rikosten lukumäärä ja tyyppi .
Tilastojen on myös sisällettävä sellaiset keskustasolla saatavilla olevat tiedot, joista ilmenee, miten uhrit ovat käyttäneet tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia. Tämän kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat käyttää tietoja, jotka on kerätty asiaa koskevien unionin säädösten perusteella.
28 b artikla
Resurssit
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden tehokasta soveltamista varten on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden itsenäistä budjettivaltaa.
29 artikla
Komission suorittama raportointi ja uudelleentarkastelu
Komissio esittää viimeistään 2 päivänä heinäkuuta 2032 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomuksessa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet, tekniset täytäntöönpanotoimet mukaan lukien, ja erityisesti miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön 9 a artiklan 3 kohdan. Komissio ottaa kertomuksessaan huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Eurostatin havainnot.
Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
30 artikla
Puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaaminen
Korvataan puitepäätös 2001/220/YOS tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka liittyvät kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle asetettuun määräaikaan.
Tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta viittauksia mainittuun puitepäätökseen pidetään viittauksina tähän direktiiviin.
31 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
32 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1385, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta (EUVL L, 2024/1385, 24.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1385/oj).
( 2 ) EUVL C 197, 12.7.2000, s. 3.
( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/41/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä (EUVL L 130, 1.5.2014, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2014/41/oj).
( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1727, annettu 14 päivänä marraskuuta 2018, Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) ja neuvoston päätöksen 2002/187/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 138, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1727/oj).
( 5 ) Neuvoston päätös 2008/976/YOS, tehty 16 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan oikeudellisesta verkostosta (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 130, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2008/976/oj).
( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta (EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2017/541/oj).
( 7 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2012/13/oj).
( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/99/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, eurooppalaisesta suojelumääräyksestä (EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2011/99/oj).
( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 606/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2013/606/oj).
( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2014/910/oj).
( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/882, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2019/882/oj).