<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-414/20 PPU</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CC0414</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1009">EU:C:2020:1009</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>28</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>28</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Jean Richard de la Tour – Asia C‑414/20 PPU</HT></P><P>MM</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Jean Richard de la Tour</HT></P><P><DATE ISO="20201209">9 päivänä joulukuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑414/20 PPU</HT></P><P>Rikosoikeudenkäynti,</P><P>jossa vastaajana on MM,</P><P>Spetsializirana prokuraturan osallistuessa asian käsittelyyn</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Spetsializiran nakazatelen sad (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa</KEYWORD><KEYWORD>Eurooppalainen pidätysmääräys</KEYWORD><KEYWORD>Puitepäätös 2002/584/YOS</KEYWORD><KEYWORD>6 artiklan 1 kohta ja 8 artiklan 1 kohdan c alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt</KEYWORD><KEYWORD>Eurooppalainen pidätysmääräys, joka on annettu syytteeseenpanoa koskevan kansallisen päätöksen perusteella</KEYWORD><KEYWORD>Käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin perusoikeuskirja</KEYWORD><KEYWORD>47 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Tehokas oikeussuoja</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä <DATE ISO="20020613">13.6.2002</DATE> tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="190" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 190, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20090226">26.2.2009</DATE> tehdyllä puitepäätöksellä 2009/299/YOS,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="081" PAGE.FIRST="24" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 81, s. 24</REF.DOC.OJ>; jäljempänä puitepäätös 2002/584.</P></NOTE> 6 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudellisessa menettelyssä, jonka yhteydessä MM:stä annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyys on riitautettu hänen vangittavaksi määräämistään koskevasta päätöksestä tekemänsä muutoksenhaun tueksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Spetsializiran nakazatelen sadin (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) esittämät ennakkoratkaisukysymykset koskevat lähinnä eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudellisena perusteena olevan kansallisen pidätysmääräyksen käsitettä ja sen tehokkaan oikeussuojan edellytyksiä ja ulottuvuutta, joka pidätysmääräyksen kohteena olleelle henkilölle on taattava pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun hänet on luovutettu.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Puitepäätös 2002/584</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellainen oikeusviranomainen, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Kukin jäsenvaltio ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle, mikä on sen kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen oikeusviranomainen.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kyseisen puitepäätöksen 8 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Eurooppalaisen pidätysmääräyksen sisältö ja muoto<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on liitteenä olevan lomakkeen mukaisesti esitettyinä seuraavat tiedot:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>ilmoitus siitä, onko olemassa täytäntöönpanokelpoinen tuomio, pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös, joka kuuluu 1 ja 2 artiklan soveltamisalaan;<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen liitteessä säädetään erityisestä lomakkeesta, joka pidätysmääräyksen antaneiden oikeusviranomaisten on täytettävä ja jossa niiden on ilmoitettava erityiset vaadittavat tiedot.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:991">EU:C:2018:991</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Kyseisen lomakkeen b kohdan 1 alakohdassa on viittaus eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevaan päätökseen eli <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>pidätysmääräykseen tai muuhun vastaavaan täytäntöönpanokelpoiseen oikeudelliseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Bulgarian oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Puitepäätös 2002/584 saatettiin osaksi Bulgarian lainsäädäntöä luovuttamisesta ja eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä annetulla lailla (zakon za ekstraditsiata i evropeiskata zapoved za arest, jäljempänä ZEEZA),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>DV nro 46, <DATE ISO="20050603">3.6.2005</DATE>.</P></NOTE> jonka 37 §:ssä vahvistetut eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevat säännökset ovat sanamuodoltaan lähes samanlaiset kuin puitepäätöksen 8 artiklan säännökset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>ZEEZA:n 56 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan syyttäjä on toimivaltainen antamaan rikoksesta syytetystä eurooppalainen pidätysmääräyksen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa. Bulgarian laissa ei säädetä tuomioistuimen mahdollisuudesta osallistua eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen rikosoikeudellisen menettelyn tässä vaiheessa, ei ennen sen antamista eikä sen jälkeen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Sitä vastoin oikeudenkäyntivaiheessa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> on toimivaltainen tuomioistuin, jolla on yksinomainen toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys. Rangaistuksen tuomitsemisen jälkeisessä vaiheessa, kun asiassa on annettu täytäntöönpanokelpoinen tuomio, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> on jälleen syyttäjä, jolla on toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys.</P></NOTE> Tarkemmin ottaen laissa ei säädetä mahdollisuudesta hakea tuomioistuimessa muutosta syyttäjän antamaan eurooppalaiseen pidätysmääräykseen. Rikosprosessilain (Nakazatelno protsesualen kodeks, jäljempänä NPK) 200 §:ssä, luettuna yhdessä ZEEZA:n 66 §:n kanssa, säädetään, että eurooppalaiseen pidätysmääräykseen voidaan hakea muutosta vain ylemmältä syyttäjäviranomaiselta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>NPK:n 71 §:ssä säädetään <HT TYPE="ITALIC">noutomääräyksestä</HT>, jonka nojalla rikoksesta epäilty noudetaan poliisin esitutkintaviranomaisen kuulusteluun. Noutomääräykseen ei voida hakea muutosta tuomioistuimessa. Siihen voidaan hakea muutosta vain syyttäjältä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>NPK:n 219 §:ssä säädetään rikoksesta epäillyn henkilön <HT TYPE="ITALIC">syytteeseenpanosta</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>NPK:n 219 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>kun on saatu riittävästi näyttöä siitä, että tietty henkilö on syyllistynyt rikokseen, esitutkintaviranomainen laatii raportin syyttäjälle ja tiedottaa syytetylle syytteestä antamalla tätä koskevan päätöksen<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>. Kyseessä on päätös, jonka esitutkintaviranomainen tekee syyttäjän valvonnassa. Kyseisen päätöksen tarkoituksena on ilmoittaa rikoksesta epäillylle hänen syytteeseenpanostaan ja antaa hänelle mahdollisuus puolustautua (NPK:n 219 §:n 4–8 momentti ja 221 §).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Syytteeseenpanopäätöksessä on mainittava pääasialliset teot, joista rikoksesta epäiltyä syytetään, sekä näiden tekojen oikeudelliset luonnehdinnat.</P></NOTE> Kyseisen päätöksen oikeusvaikutuksena ei ole rikoksesta syytetyn määrääminen tutkintavankeuteen. Tätä tarkoitusta varten on mahdollista tehdä muita päätöksiä: NPK:n 64 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräys henkilön tuomisesta toimivaltaiseen tuomioistuimeen tai NPK:n 71 §:ssä tarkoitettu määräys henkilön noutamisesta poliisin esitutkintaviranomaisen kuulusteluun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Esitutkintaviranomaisen syytteeseenpanopäätökseen ei voida hakea muutosta tuomioistuimessa. Siihen voidaan hakea muutosta vain syyttäjältä. NPK:n 200 §:ssä säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>esitutkintaviranomaisen päätökseen haetaan muutosta syyttäjältä. Syyttäjän päätökseen, jota ei voida saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi, haetaan muutosta ylemmän oikeusasteen syyttäjältä, jonka päätös on lopullinen.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Syytetoimien kohteena olevan henkilön <HT TYPE="ITALIC">määräämisestä tutkintavankeuteen</HT> rikosoikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen aikana säädetään NPK:n 64 §:ssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>NPK:n 64 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä tutkintavankeuteen määräämistä koskevasta pakkokeinosta päättää toimivaltainen ensimmäisen asteen tuomioistuin syyttäjän vaatimuksesta<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Tällaisen vaatimuksen esittämiseksi syyttäjän on arvioitava, täyttyvätkö NPK:n 63 §:n 1 momentissa mainitut edellytykset,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>NPK:n 63 §:n 1 momentin mukaan päätös vangitsemisesta tehdään, kun on todennäköisiä syitä olettaa, että rikoksesta epäilty on tehnyt rikoksen, josta määrätään vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai muu ankarampi rangaistus, ja kun asiakirja-aineistoon sisältyvästä näytöstä ilmenee, että on olemassa todellinen riski siitä, että rikoksesta epäilty lähtee pakoon tai tekee rikoksen.</P></NOTE> jotta hän voi vaatia tuomioistuinta määräämään ankarimpana pakkokeinona, että rikoksesta syytetty määrätään syytteeseenpanon jälkeen vangittavaksi oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ajaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>NPK:n 64 §:n 2 momentin mukaan syyttäjä voi antaa määräyksen rikoksesta epäillyn pidättämiseksi enintään 72 tunniksi, jotta kyseinen henkilö voidaan tuoda tuomioistuimeen, joka on tarvittaessa toimivaltainen määräämään hänet vangittavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>NPK:n 64 §:n 3 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>tuomioistuin tutkii asian välittömästi – – rikoksesta syytetyn osallistuessa asian käsittelyyn – –<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että rikosoikeudellisen menettelyn tässä vaiheessa rikoksesta epäilty voidaan määrätä vangittavaksi vain, jos hän on itse läsnä menettelyssä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>NPK:n 64 §:n 4 momentin mukaan tuomioistuin on se viranomainen, jolla on toimivalta tutkia vangitsemisvaatimus ja arvioida, onko kyseinen toimenpide syytä määrätä, päättää sitä lievemmistä toimenpiteistä tai päättää yleisesti olla kohdistamatta rikoksesta syytettyyn menettelyllisiä pakkokeinoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>NPK:n 270 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Päätökset pakkokeinosta ja muut tuomioistuinvalvontaan liittyvät toimenpiteet oikeudenkäynnin aikana<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="270.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Kysymys pakkokeinon lieventämisestä voidaan ottaa käsiteltäväksi milloin tahansa oikeudenkäynnin aikana. Olosuhteiden muuttuessa toimivaltaiselle tuomioistuimelle voidaan tehdä pakkokeinoa koskeva uusi vaatimus.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="270.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tuomioistuin ratkaisee asian julkisessa istunnossa annettavalla päätöksellä.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="270.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla – –<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Bulgariassa on aloitettu 41 henkilöön kohdistuva rikostutkinta, jossa kyseisiä henkilöitä syytetään osallistumisesta huumausainerikoksia tekevän rikollisryhmän toimintaan. Syytetyistä 16 on paennut, MM mukaan luettuna.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Esitutkintaviranomainen etsintäkuulutti MM:n <DATE ISO="20190808">8.8.2019</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on NPK:n 71 §:n mukainen noutomääräys,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Unionin tuomioistuimen esittämään selvennyspyyntöön antamassaan vastauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää, että kansallisessa oikeudessa kyseinen päätös vastaa pidätysmääräystä. Tämän jälkeen se luonnehti sitä vielä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>noutomääräykseksi<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>.</P></NOTE> jotta viranomaiset toimittaisivat hänet pakkotoimin poliisille. Kyseisen päätöksen oikeusvaikutuksena oli MM:n määrääminen kiinniotettavaksi Bulgarian alueella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Noutomääräyksen antaa joko syyttäjä tai esitutkinnasta vastaava poliisiviranomainen, joka toimii syyttäjän valvonnassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että Bulgarian lainsäädännössä kyseisen määräyksen antamiseen tai täytäntöönpanoon ei vaadita syyttäjän tai tuomioistuimen etu- tai jälkikäteen antamaa lupaa. Esitutkintaa suorittava poliisiviranomainen voi siten antaa noutomääräyksen yksin siitä syystä, että etsitty henkilö kieltäytyy saapumasta sen kuulusteluun.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, että pääasiassa noutomääräyksen antoi (Ministerstvo na vatreshnite rabotin (sisäministeriö, Bulgaria) alaiseen Glavna direktsiya <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>Borba s organiziranata prestapnostiin<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> (järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta vastaava pääosasto)) kuuluva rikostutkija ja että tätä määräystä ei tosiasiallisesti koskaan pantu täytäntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Edellä kuvatut noutomääräyksen erityispiirteet huomioon ottaen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, voidaanko tällaista kansallista päätöstä pitää puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna pidätysmääräyksenä. Epävarmuuden syynä on se, että noutomääräyksen antaa poliisin esitutkintaviranomainen yksin syyttäjän tai tuomioistuimen osallistumatta (etu- tai jälkikäteen) sen antamiseen, mikä tarkoittaa, että pidätysaika rajoitetaan siihen, mikä on välttämätöntä etsityn henkilön toimittamiseksi poliisin kyseisen rikostutkijan luo.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että <DATE ISO="20190808">8.8.2019</DATE> tehdyn päätöksen eli noutomääräyksen lisäksi esitutkintaviranomainen teki <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> syyttäjän luvalla päätöksen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Jäljempänä <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> tehty syytteeseenpanopäätös.</P></NOTE> MM:n syytteeseenpanosta epäiltynä osallistumisesta huumausainerikoksia tekevän rikollisryhmän toimintaan. Koska MM oli paennut, tämä päätös, jonka oikeusvaikutuksena ei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ollut MM:n määrääminen tutkintavankeuteen, annettiin tiedoksi ainoastaan MM:lle viran puolesta määrätylle asianajajalle. Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että syytteeseenpanopäätöstä on pidettävä syyttäjän tekemänä ja sen ainoana oikeusvaikutuksena on ilmoittaa kyseiselle henkilölle, mistä rikoksista häntä syytetään, ja antaa hänelle mahdollisuus puolustautua esittämällä selityksiä tai todisteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Syyttäjä antoi <DATE ISO="20200116">16.1.2020</DATE> MM:stä eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Kyseisen pidätysmääräyksen kohdan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>pidätysmääräyksen perusteena oleva päätös<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, 1 alakohdassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, mainitaan ainoastaan esitutkintaviranomaisen <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> tekemä päätös MM:n syytteeseenpanosta. MM:ää ei kuitenkaan tavoitettu eikä häntä siten saatu otettua kiinni.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Asia saatettiin <DATE ISO="20200325">25.3.2020</DATE> ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisisi asiakysymyksen. Syyttäjä esitti <DATE ISO="20200416">16.4.2020</DATE> vaatimuksen paenneiden henkilöiden, mukaan lukien MM:n, määräämisestä vangittaviksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti <DATE ISO="20200424">24.4.2020</DATE> pidetyssä julkisessa istunnossa jättää vaatimuksen tutkimatta sillä perusteella, että kansallisen oikeuden mukaan rikoksesta syytettyä ei voida määrätä vangittavaksi hänen poissa ollessaan. Syyttäjä ei riitauttanut tätä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tutkimattajättämispäätöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että MM:n tilanne eroaa monien muiden paossa olevien syytettyjen tilanteesta. MM:stä ei nimittäin ole mitään muuta kansallista pidätysmääräystä kuin <DATE ISO="20190808">8.8.2019</DATE> tehdyllä päätöksellä annettu noutomääräys. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että MM:stä ei ole annettu ainuttakaan NPK:n 64 §:n 2 momenttiin perustuvaa määräystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä täsmennyksistä ilmenee, että kyseisten henkilöiden etsimisessä ja pidättämisessä epäiltyinä osallistumisesta huumausainerikoksia tekevien rikollisjärjestöjen toimintaan ei ollut mitään yhtenäistä käytäntöä. Se nimittäin mainitsee, että eurooppalaisia pidätysmääräyksiä annettiin 18. Osassa niistä ilmoitettiin kansallisena pidätysmääräyksenä syytteeseenpanopäätös ja osassa NPK:n 64 §:n 2 momentissa tarkoitettu päätös (pidättäminen enintään 72 tunniksi), ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että se on Bulgariassa tyypillinen peruste eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa; muissa puolestaan ilmoitettiin kansallisena pidätysmääräyksenä NPK:n 71 §:n mukainen päätös (noutomääräys) ja joissakin muissa kaksi tai kolme näistä kansallisista päätöksistä yhdessä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>MM otettiin kiinni <DATE ISO="20200705">5.7.2020</DATE> Espanjassa eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella. Hänet luovutettiin <DATE ISO="20200728">28.7.2020</DATE> Bulgarian oikeusviranomaisille. Syyttäjä vaati samana päivänä MM:n määräämistä vangittavaksi. Kyseisen vaatimuksen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti samana päivänä MM:n määräämisestä tuotavaksi istuntoon.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin määräsi <DATE ISO="20200729">29.7.2020</DATE> pidetyssä istunnossa, jossa MM oli henkilökohtaisesti läsnä ja jossa häntä kuultiin, hänet vangittavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antoi kyseisen määräyksen, se totesi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tässä yhteydessä seuraaviin: tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190527">27.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑508/18 ja C‑82/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:456">EU:C:2019:456</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU, jäljempänä tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1077">EU:C:2019:1077</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (C‑625/19 PPU, jäljempänä tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen)</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1078">EU:C:2019:1078</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> että eurooppalaisen pidätysmääräyksen oli antanut elin, jolla ei ollut siihen toimivaltaa, eli syyttäjä yksin tuomioistuimen osallistumatta sen antamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös katsoi, ettei kyseistä eurooppalaista pidätysmääräystä annettaessa vedottu pätevän kansallisen pidätysmääräyksen olemassaoloon, vaan siinä viitattiin ainoastaan <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> tehtyyn syytteeseenpanopäätökseen, jonka perusteella MM:ää ei voida vangita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella kyseinen tuomioistuin päätteli, että eurooppalainen pidätysmääräys oli lainvastainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin epäili, oliko sen lainkaan mahdollista todeta eurooppalaisen pidätysmääräyksen lainvastaisuutta menettelyn tässä vaiheessa, kun otettiin huomioon yhtäältä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista ja täytäntöönpanoa koskeva menettely oli jo lopullisesti päättynyt, ja toisaalta, että kyseinen tuomioistuin tutkisi tällöin välillisesti syyttäjän päätöksen. Tämä on kuitenkin Bulgarian oikeudessa kielletty.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että syyttäjän päätöksen tutkiessaan se joutuisi myös arvioimaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panneen ja MM:n Bulgarian oikeusviranomaisille luovuttaneen Espanjan oikeusviranomaisen tekemän päätöksen laillisuutta. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmaisi suhtautuvansa varauksellisesti siihen, voisiko eurooppalaisen pidätysmääräyksen virheellisyys, jos se todettaisiin pätevästi, vaikuttaa mahdollisuuteen määrätä MM vangittavaksi, ja jos voisi, missä määrin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oli vaikea arvioida eurooppalaisen pidätysmääräyksen lainvastaisuuden vaikutuksia myöhemmässä menettelyssä, joka on saatettu vireille MM:n määräämiseksi vangittavaksi, se totesi, että asiassa oli tarpeen pyytää ennakkoratkaisua. Ensimmäisen asteen tuomioistuimena se kuitenkin päätti jättää ennakkoratkaisupyynnön esittämättä, koska ensimmäisen asteen tuomioistuimilla ei ole siihen velvollisuutta, ja jätti tämän aloitteen toisen asteen tuomioistuimen tehtäväksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>MM teki <DATE ISO="20200805">5.8.2020</DATE> hänen vangitsemistaan koskevasta päätöksestä muutoksenhaun, jossa hän muun muassa vetosi eurooppalaisen pidätysmääräyksen lainvastaisuuteen, viittasi unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja vaati toisen asteen tuomioistuinta pyytämään asiassa ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Toisen asteen tuomioistuin vahvisti <DATE ISO="20200814">14.8.2020</DATE> päätöksen MM:n vangitsemisesta. Se ei käsitellyt lainkaan eurooppalaista pidätysmääräystä mahdollisesti rasittavia virheitä koskevia kysymyksiä ja hylkäsi puolustuksen esittämän vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>MM teki <DATE ISO="20200827">27.8.2020</DATE> ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle NPK:n 270 §:n nojalla uuden muutoksenhaun, jossa vaadittiin tutkimaan hänen vangitsemisestaan tehdyn päätöksen lainmukaisuus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti unionin tuomioistuimelle <DATE ISO="20201201">1.12.2020</DATE> päivätyllä kirjeellä, että MM:n tutkintavankeuden täytäntöönpanotapaa on muutettu hänen sairautensa takia. MM on nyt määrätty kotiarestiin, mikä tarkoittaa, ettei hän saa poistua kotoaan ja että häntä valvotaan elektronisilla valvontalaitteilla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>MM esitti <DATE ISO="20200903">3.9.2020</DATE> pidetyssä istunnossa muun muassa, että eurooppalainen pidätysmääräys oli lainvastainen ja että pidätysmääräyksen täytäntöön pannut Espanjan oikeusviranomainen ei ollut ottanut huomioon sen lainvastaisuutta, koska MM oli ilmoittanut suostuvansa luovutukseensa Bulgarian viranomaisille. MM vetosi oikeuteensa vedota kyseiseen lainvastaisuuteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja väitti, että virhe teki myös hänen vangitsemisestaan lainvastaisen. Näin ollen MM vaati, että hänet päästetään vapaaksi. Syyttäjä sitä vastoin väitti, että Bulgarian oikeuden mukaan eurooppalainen pidätysmääräys oli täysin lainmukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Bulgarian oikeuden mukaan eurooppalainen pidätysmääräys on todellakin lainmukainen, se kuitenkin toteaa, että on myös painavia perusteita katsoa, että eurooppalainen pidätysmääräys on unionin oikeuden kannalta lainvastainen. Kyseinen tuomioistuin toteaa, että sen on hyvin vaikea ottaa huomioon tämän lainvastaisuuden vaikutusta vangitsemisen lainmukaisuuteen, kun kyseinen vangitseminen vaikuttaa sellaisenaan täysin lailliselta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Spetsializiran nakazatelen sad on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>1)</NO.P><TXT>Soveltuuko kansallinen laki, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja kansallisen päätöksen, jonka perusteella kyseinen pidätysmääräys on annettu, antaa syyttäjä yksin eikä tuomioistuin voi osallistua niiden antamiseen eikä harjoittaa edeltävää tai a posteriori valvontaa, yhteen puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdan kanssa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko eurooppalainen pidätysmääräys, joka on annettu etsityn henkilön syyttämistä koskevan sellaisen päätöksen perusteella, jossa ei määrätä kyseisen henkilön tutkintavankeuteen ottamisesta, puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos kysymykseen vastataan kieltävästi: jos tuomioistuimen osallistuminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen ja sen lainmukaisuuden tutkimiseen ei ole sallittu, pidätysmääräys on annettu sellaisen kansallisen päätöksen perusteella, jossa ei määrätä etsityn henkilön tutkintavankeuteen ottamisesta, ja eurooppalainen pidätysmääräys on tosiasiallisesti pantu täytäntöön ja etsitty henkilö on luovutettu, onko etsitylle myönnettävä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin samassa rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa kyseinen eurooppalainen pidätysmääräys on annettu? Merkitseekö oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sitä, että etsitty henkilö on palautettava tilanteeseen, jossa hän olisi ollut, jos lakia ei olisi rikottu?<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin hyväksyi ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisen kiireellisessä menettelyssä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset näyttävät jakautuvan kolmeen linjaan. Ensimmäinen linja koskee MM:stä annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyttä. Toinen koskee sitä, voiko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tutkia tämän määräyksen pätevyyden MM:n vangittuna pitämistä koskevan muutoksenhaun yhteydessä, vaikka kyseisen tuomioistuimen mukaan kansallisessa prosessioikeudessa ei säädetä mahdollisuudesta hakea syyttäjän<?PAGE NO="8"?> antamaan eurooppalaiseen pidätysmääräykseen muutosta tuomioistuimessa, vaan pelkästään mahdollisuudesta hakea muutosta ylemmältä syyttäjäviranomaiselta. Kolmas linja koskee sitä, mitä vaikutuksia sen toteamisella, että pääasiassa kyseessä oleva eurooppalainen pidätysmääräys on pätemätön, voi olla MM:n tutkintavankeuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Ennen näiden ennakkoratkaisupyynnön kolmen ulottuvuuden tarkastelua esitän joitakin alustavia huomautuksia täsmentääkseni, että se ei koske Espanjan oikeusviranomaisen päätöstä panna pääasiassa kyseessä oleva eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön eikä Bulgarian syyttäjäviranomaisen luokittelua puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi pidätysmääräyksen antaneeksi oikeusviranomaiseksi.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset: ennakkoratkaisupyynnön ulottuvuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen tehtävä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle kuuluvien velvoitteiden ulottuvuus tilanteessa, jossa sen on tutkittava eurooppalainen pidätysmääräys ja päätettävä, paneeko se sen täytäntöön vai ei, on monitahoinen kysymys, jonka rajoja unionin tuomioistuin ei ole vielä kaikilta osin määrittänyt oikeuskäytännössään, vaikka siihen sisältyykin jo useita viitteitä, jotka voivat toimia tulkinta-apuna kyseiselle viranomaiselle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200303">3.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>X (Eurooppalainen pidätysmääräys – Kahdesti rankaiseminen)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑717/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:142">EU:C:2020:142</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> On selvää, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen joutuu usein tasapainottelemaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ripeän täytäntöönpanon ja sen sääntöjenmukaisuuden valvonnan välillä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle asetettujen velvollisuuksien rajoista ks. julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1012">EU:C:2019:1012</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0099">99</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0101">101</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Kirjallisissa huomautuksissaan ja istunnossa Espanjan hallitus esitti erilaisia perusteluja tukeakseen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen päätöstä luovuttaa MM pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>On korostettava, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämissä kysymyksissä pyydetä unionin tuomioistuinta arvioimaan suoraan tai epäsuorasti tätä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen päätöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Pääasian oikeudenkäynti on vireillä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimessa, ja koska unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan luovutettavaksi pyydetyn henkilön oikeuksien takaaminen kuuluu ensisijaisesti pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE>, <NAME.CASE>Piotrowski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑367/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:27">EU:C:2018:27</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle esittämät kysymykset koskevat tämän takeen edellytyksiä ja ulottuvuutta pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Bulgarian syyttäjän luokittelu pidätysmääräyksen antaneeksi oikeusviranomaiseksi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksensä sanamuodon perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää lähtevän siitä olettamasta, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen asema edellyttää, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevaan päätökseen ja sen perustana olevaan kansalliseen päätökseen on voitava kohdistaa tuomioistuinvalvontaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että käsiteltävässä asiassa on kyse kansallisesta oikeussäännöstä eli ZEEZA:n 56 §:n 1 momentin 1 kohdasta, jossa säädetään syyttäjän yksinomaisesta toimivallasta antaa eurooppalainen pidätysmääräys oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa. Siten myös kansallista syytteeseenpanopäätöstä, jonka perusteella pääasiassa kyseessä oleva eurooppalainen pidätysmääräys annettiin, on kyseisen tuomioistuimen mukaan pidettävä syyttäjän tekemänä. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa, että Bulgarian oikeudessa kumpaankaan näistä päätöksistä ei ole mahdollista hakea muutosta tuomioistuimessa. Näin ollen on välttämätöntä, että unionin tuomioistuin ottaa kantaa kansallisen oikeuden yhteensopivuuteen puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdan kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Kyseisen säännöksen tarkoituksena on määritellä pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen, jolla tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion sellaista oikeusviranomaista, jolla on kyseisen valtion lainsäädännön mukaan toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on todennut, että muun viranomaisen kuin tuomioistuimen tekemään eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevaan päätökseen kohdistuva tuomioistuinvalvonta ei ole edellytys sille, että kyseistä viranomaista voidaan pitää puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisen. Tällainen vaatimus ei kuulu kyseisen viranomaisen asemaa ja organisaatiota koskeviin sääntöihin vaan se koskee tällaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. erityisesti tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (30 ja 31 kohta) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (48 ja 49 kohta). Ks. myös julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1012">EU:C:2019:1012</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa hän totesi, että tämä oikeussuojakeino on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>edellytys, joka liittyy siihen, että syyttäjäviranomainen <HT TYPE="ITALIC">on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen sääntöjenmukaisesti</HT>, ja siten sen tehokkuuteen<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Näin ollen on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää lähinnä unionin tuomioistuinta määrittämään, onko puitepäätöstä 2002/584 tulkittava siten, että tilanteessa, jossa toimivalta antaa eurooppalainen pidätysmääräys syytetoimia varten on annettu viranomaiselle, joka siitä huolimatta, että se osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuitenkaan ole tuomioistuin, tehokkaaseen oikeussuojaan erottamattomasti kuuluvat vaatimukset täyttyvät, jos pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja kansallisen päätöksen, jonka perusteella kyseinen pidätysmääräys on annettu, antamisedellytyksiin ei ennen etsityn henkilön luovuttamista eikä sen jälkeenkään voida kohdistaa tuomioistuinvalvontaa kyseisessä jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Sitä vastoin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei näytä kyseenalaistavan Bulgarian syyttäjän luokittelua puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi pidätysmääräyksen antaneeksi oikeusviranomaiseksi niiden perusteiden kannalta, jotka unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän luokittelun tekemiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Näistä luokitteluperusteista totean vain, että unionin tuomioistuin on lausunut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeusviranomaisen käsitteen alaan voidaan katsoa kuuluvan jäsenvaltion viranomaisia, jotka eivät välttämättä ole tuomareita tai tuomioistuimia mutta osallistuvat rikoslainkäyttöön tässä jäsenvaltiossa ja toimivat riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviä, ja tämä riippumattomuus edellyttää, että olemassa on sellaisia asemaa ja organisaatiota koskevia sääntöjä, joilla voidaan taata, ettei ole minkäänlaista vaaraa esimerkiksi siitä, että täytäntöönpanovalta tietyssä yksittäistapauksessa antaa pidätysmääräyksen antavalle oikeusviranomaiselle käskyjä, kun se tekee päätöstä pidätysmääräyksen antamisesta<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. erityisesti tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa Bulgarian syyttäjien osallistumista rikoslainkäyttöön ei ole kiistetty.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Siitä, toimivatko syyttäjät riippumattomasti hoitaessaan eurooppalaiseen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviä, on todettava, että Bulgarian hallituksen kirjallisesta vastauksesta unionin tuomioistuimen erityisesti tästä näkökohdasta esittämään kysymykseen ilmenee, että perustuslain (Konstitutsiya) 117 §:n 2 momentin mukaan tuomiovalta on riippumaton, ja tehtäviään hoitaessaan tuomarit, valamiehet, syyttäjät ja tutkintatuomarit noudattavat ainoastaan lakia. Tuomiovaltaa koskevan lain (zakon za sadebnata vlastta)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>DV nro 64, <DATE ISO="20070807">7.8.2007</DATE>, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (DV nro <DATE ISO="20200211">11</DATE>, <DATE ISO="20200207">7.2.2020</DATE>).</P></NOTE> 1a §:n 1 momentissa säädetään, että tuomiovalta on valtiovallan muoto, joka suojaa kansalaisten, oikeushenkilöiden ja valtion laillisia oikeuksia ja etuja. Saman pykälän 2 momentissa säädetään jälleen tuomiovallan riippumattomuuden periaatteesta. Tuomiovaltaa koskevan lain 3 §:n mukaan tuomareiden, syyttäjien ja tutkintatuomareiden päätökset perustuvat lakiin ja oikeudenkäyntimenettelyn aikana vastaanotettuun näyttöön. Bulgarian hallitus täsmentää, että Bulgarian tuomioistuinjärjestelmässä syyttäjä on tuomioistuimeen kuuluva viranomainen, joka on perustuslain nojalla riippumaton lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Bulgarian hallitus viittaa tältä osin tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190527">27.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑508/18 ja C‑82/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:456">EU:C:2019:456</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> NPK:n 14 §:n 1 momentin mukaan syyttäjä tekee päätöksensä itsenäisen vakaan harkintansa ja objektiivisen, puolueettoman ja kaikki asian tosiseikat huomioon ottavan tutkimuksen perusteella lakia noudattaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Euroopan komissio toteaa ennakkoratkaisupyyntöön ja EU:n oikeusalan tulostauluun 2020<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, EU:n oikeusalan tulostaulu 2020 (COM(2020) 306 final, kaavio 55, s. 65).</P></NOTE> sisältyvien tietojen perusteella, että Bulgarian syyttäjät osallistuvat rikoslainkäyttöön Bulgariassa ja toimivat riippumattomasti hoitaessaan eurooppalaiseen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>MM sitä vastoin epäilee, täyttävätkö Bulgarian syyttäjät riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia, ja tuo esiin, että he ovat riippuvaisia ylemmästä syyttäjäviranomaisesta ja Bulgarian tasavallan valtakunnansyyttäjästä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien perustelujen valossa tarkasteltuna ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei esitä ainuttakaan kysymystä, joka koskisi syyttäjien riippumattomuutta heidän hoitaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviä, unionin tuomioistuimen ei ole mielestäni tarpeen lausua siitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset edellyttävät mielestäni sitä, että unionin tuomioistuin keskittyy arvioinnissaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyn sääntöjenmukaisuuteen, joka on pidätysmääräyksen pätevyyden edellytys.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyn sääntöjenmukaisuus sen pätevyyden edellytyksenä</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee, onko pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyssä annettu sitä kaksitasoista suojaa, jota unionin tuomioistuin edellyttää. Tämä eurooppalainen pidätysmääräys ei etenkään perustu puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>[kansalliseen] pidätysmääräykseen tai muuhun vastaavaan täytäntöönpanokelpoiseen oikeudelliseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>, eikä eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja sen perustana olevaan kansalliseen päätökseen, jotka kumpikin ovat syyttäjän antamia, missään tapauksessa voida hakea muutosta tuomioistuimessa. Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyssä ei ole noudatettu tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia, mikä tarkoittaa, että pidätysmääräys on pätemätön.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näistä näkökohdista esittämiin kysymyksiin vastaamiseksi on ensin palautettava mieliin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee henkilöille, joista on annettu eurooppalainen pidätysmääräys, taattavaa kaksitasoista suojaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>kun eurooppalainen pidätysmääräys annetaan, jotta toinen jäsenvaltio ottaisi etsityn henkilön kiinni ja luovuttaisi hänet syytetoimenpiteitä varten, tällaisen henkilön osalta on jo menettelyn ensimmäisessä vaiheessa noudatettu menettelyllisiä takeita ja kunnioitettu hänen perusoikeuksiaan, joiden suojaaminen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisen on varmistettava, sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti muun muassa kansallisen pidätysmääräyksen antamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190527">27.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑508/18 ja C‑82/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:456">EU:C:2019:456</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa järjestelmässä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>etsitylle henkilölle taattavia menettelyllisiä oikeuksia ja perusoikeuksia suojellaan [siten] kahdella tasolla, koska sen oikeussuojan lisäksi, jota on annettava ensimmäisellä tasolla annettaessa kansallisen pidätysmääräyksen kaltainen oikeudellinen päätös, suoja on varmistettava toisella tasolla annettaessa eurooppalainen pidätysmääräys, joka puolestaan voidaan tarvittaessa antaa lyhyessä ajassa kansallisen oikeudellisen päätöksen antamisen jälkeen<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. erityisesti tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Siksi on niin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>kun kyse on eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen kaltaisesta toimenpiteestä, jolla voidaan puuttua asianomaisen henkilön vapautta koskevaan oikeuteen, tämä suoja edellyttää sitä, että tästä tehtävä päätös täyttää tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset ainakin toisella näistä suojan tasoista<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. erityisesti tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>silloin, kun jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, joka siitä huolimatta, että se osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuitenkaan ole tuomari tai tuomioistuin, kansallisen pidätysmääräyksen kaltaisen kansallisen oikeudellisen päätöksen, johon eurooppalainen pidätysmääräys kytkeytyy, on puolestaan täytettävät nämä vaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190527">27.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑508/18 ja C‑82/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:456">EU:C:2019:456</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Lisäksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>asianomaisen henkilön oikeuksien suojelun toinen taso edellyttää sitä, että pidätysmääräyksen antava oikeusviranomainen valvoo, että tällaisen määräyksen antamisedellytyksiä noudatetaan, ja tutkii objektiivisesti sen, onko pidätysmääräyksen antamista pidettävä oikeasuhteisena, ottamalla huomioon kaikki syyllisyyttä tukevat ja sitä vastaan puhuvat seikat ilman riskiä siitä, että muun muassa täytäntöönpanovallan käyttäjä antaisi sille ulkopuolisia käskyjä<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. erityisesti tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>On myös huomattava, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>silloin kun pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, joka tosin osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa mutta ei itse ole tuomioistuin, kyseisessä jäsenvaltiossa on oltava, siltä osin kuin on kyse päätöksestä antaa eurooppalainen pidätysmääräys ja erityisesti tällaisen päätöksen oikeasuhteisuudesta, käytössä sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. erityisesti tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>tällaisella oikeussuojakeinolla, joka kohdistuu viranomaisen, joka osallistuu lainkäyttöön ja on vaaditulla tavalla riippumaton täytäntöönpanovallasta mutta ei ole tuomioistuin, päätökseen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta syytetoimia varten, pyritään varmistamaan, että pidätysmääräyksen antamisen välttämättömiä edellytyksiä – ja erityisesti sen oikeasuhteisuutta – koskeva valvonta tapahtuu menettelyssä, joka on tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten mukainen<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (42 kohta). Ks. myös tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (63 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tämän oikeuskäytännön huomioon ottaen on tarkistettava, onko pääasiassa kyseessä olevan eurooppalainen pidätysmääräyksen antamismenettelyssä annettu asianomaiselle henkilölle kaksitasoista suojaa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä edellyttää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Mielestäni näin ei ole, ja tämä pätee jo menettelyn ensimmäiseen vaiheeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien tietojen perusteella, ja ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäväksi kuuluvista tarkistuksista muuta johdu, pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudellisena perustana ei nimittäin näytä olevan kansallinen pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös, toisin kuin puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä <DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE> antamassaan tuomiossa Bob-Dogi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> tulkitsi, edellytetään. Tämä vaatimus liittyy kuitenkin suoraan tehokkaan oikeussuojan takaamiseen kyseiselle henkilölle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotuksessaan Bob-Dogi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>C‑241/15, jäljempänä ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Bob-Dogi</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:131">EU:C:2016:131</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> julkisasiamies Bot selitti yksityiskohtaisesti ne syyt, joiden vuoksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen on välttämättä perustuttava kansalliseen oikeudelliseen päätökseen, joka on sen oikeudellinen perusta ja jolla on samat oikeusvaikutukset kuin kansallisella pidätysmääräyksellä. Hänen mukaansa eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>puitepäätöksellä [2002/584] luotua alkuperäistä välinettä, jolla pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen pyytää kansallisen päätöksen toimeenpanoa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (50 kohta).</P></NOTE> joten eurooppalaista pidätysmääräystä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>ei ole mahdollista sekoittaa etsintä- ja pidätysmääräykseen, jonka täytäntöön panemiseksi tuo pidätysmääräys on annettu<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, ja se on siten <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>toimi, jolla Euroopan oikeudenkäyttöalueella voidaan panna täytäntöön täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös, jolla määrätään etsityn henkilön pidättämisestä<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (51 kohta).</P></NOTE> Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä ja kansallisella pidätysmääräyksellä on siis kummallakin oma tehtävänsä, eurooppalainen pidätysmääräys on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>oikeudellisen yhteistyön väline, joka ei ole sama asia kuin pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueella olevan henkilön etsintä- ja pidätysmääräys<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (72 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Julkisasiamies Botin mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>kansallisen pidätysmääräyksen tai minkä tahansa muun vastaavan täytäntöönpanokelpoisen asiakirjan puuttumi[nen]<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> tarkoittaa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>eurooppalaisella pidätysmääräyksellä ei ole oikeudellista perustaa<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (51 kohta).</P></NOTE> minkä seurauksena se poistaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>etsityltä henkilöltä ne menettelylliset takeet, jotka liittyvät kansallisen oikeudellisen päätöksen antamiseen ja täydentävät eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyyn liittyviä takeita<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (52 kohta).</P></NOTE> Niinpä hän korosti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>huolta eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevan kansallisen oikeudellisen päätöksen puuttumisen mahdollisesti aiheuttamasta puolustautumisoikeuksien heikkenemisestä<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (54 kohta).</P></NOTE> ja katsoi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>eurooppalaisen pidätysmääräyksen kieltäytymisperusteiden tiukka rajaaminen edellyttää mielestäni, että rajaamisen vastineeksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen antavassa jäsenvaltiossa on olemassa<?PAGE NO="13"?> todelliset ja tehokkaat menettelylliset takeet puolustautumisoikeuksista, sillä ilman niitä Euroopan oikeudenkäyttöalueen luomiseen olennaisesti liittyvä välttämätön tasapaino rikosoikeuden tehokkuusvaatimusten ja perusoikeuksien suojaamisvaatimusten välillä horjuisi<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (55 kohta).</P></NOTE> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillisen kansallisen pidätysmääräyksen olemassaoloa koskeva edellytys, joka ei todellakaan ole vain pikkutarkan ja tarpeettoman formalismin ilmentymä, on päinvastoin olennainen tae mainitun tasapainon säilymisestä puitepäätöksen [2002/584] järjestelmässä<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (56 kohta).</P></NOTE> ja tämä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>edellytys on välttämätön keskinäisen luottamuksen olemassaolon ja etsityn henkilön oikeuksien kunnioittamisen kannalta<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (57 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Näin ollen edellytys, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen on perustuttava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>yhteiselle menettelylliselle pohjalle, joka muodostuu kansallisesta oikeudellisesta päätöksestä, jolla taataan riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen väliintulo pakkotoimenpiteen antamiseksi, – – antaa vähimmäistason aineellisen sisällön tehokasta ja vastaavaa oikeussuojaa koskevalle periaatteelle sekä mahdollistaa täten keskinäisen luottamuksen periaatteen oikeudellisen toteutumisen käytännössä<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (62 kohta).</P></NOTE> Lisäksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana olevan kansallisen pidätysmääräyksen olemassaolo on – – ymmärrettävä siten, että se ilmentää laillisuusperiaatetta, joka puolestaan merkitsee, että pakkovaltaa, jonka nojalla etsintä-, pidätys- ja vangitsemismääräys annetaan, ei voida harjoittaa niiden kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa määriteltyjen lakisääteisten rajoitusten ulkopuolella, joiden rajoissa viranomaisilla on oikeus etsiä, panna syytteeseen ja tuomita rikkomuksesta epäiltyjä henkilöitä<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (66 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Käytännössä siitä, ettei eurooppalainen pidätysmääräyksen oikeudellisena perustana vastoin puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimuksia ole kansallista pidätysmääräystä tai muuta vastaavaa täytäntöönpanokelpoista oikeudellista päätöstä, seuraa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>etsityltä henkilöltä viedään tällä tavoin mahdollisuus riitauttaa pidätyksensä ja vangitsemisensa laillisuus pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tämän jäsenvaltion säännösten valossa sen vuoksi, ettei ole olemassa muuta kannekelpoista tointa kuin eurooppalainen pidätysmääräys. Koska täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on toimivaltainen ainoastaan lausumaan puitepäätöksessä tarkoitetuista kieltäytymisperusteista, pidätyksen ja vangitsemisen laillisuuden yksi kokonainen osa-alue saattaa näin ollen jäädä täysin oikeudellisen valvonnan ulkopuolelle<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (73 kohta).</P></NOTE> Näin ollen julkisasiamies Botin mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>unionin lainsäätäjä on juuri poistaakseen mahdollisuuden siitä, että henkilöltä viedään yksilönvapauksien valvojina toimivien tuomioistuinten väliintuloon liittyvät takeet, säätänyt, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen on perustuttava pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion menettelysääntöjen mukaisesti annettuun oikeudelliseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. ratkaisuehdotus Bob-Dogi (75 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin totesi julkisasiamies Botin esittämän analyysin mukaisesti, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>puitepäätöksen [2002/584] 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että tähän säännökseen sisältyvä käsite <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>pidätysmääräys<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="2019" ID="QE0047"/> on ymmärrettävä niin, että sillä tarkoitetaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillistä kansallista pidätysmääräystä<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Bob-Dogi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tuomiossa Bob-Dogi unionin tuomioistuin otti sanamuodon mukaisen tulkinnan lisäksi huomioon erityisesti sen, että ilman aikaisempia kansallisia pidätysmääräyksiä niitä menettelyllisiä takeita ja perusoikeuksia, joiden suojaaminen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisen on varmistettava, saatettaisiin heikentää, sillä asianomaiselta evättäisiin niiden suoja ensimmäisellä suojan tasolla eli täysin kansallisella suojan tasolla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Bob-Dogi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin katsoi <DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE> antamassaan tuomiossa Bob-Dogi,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> että vaikka puitepäätöksen 2002/584 3, 4, 4 a ja 5 artiklassa ei jätetä sijaa millekään muulle kuin näissä säännöksissä luetelluille kieltäytymisperusteille, kyseiset säännökset perustuvat lähtökohtaan, jonka mukaan asianomainen eurooppalainen pidätysmääräys täyttää puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetyt kyseisen pidätysmääräyksen sääntöjenmukaisuutta koskevat vaatimukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Bob-Dogi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:991">EU:C:2018:991</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>puitepäätöksen [2002/584] 8 artiklan 1 kohdan c alakohta sisältää <HT TYPE="ITALIC">sääntöjenmukaisuusvaatimuksen, jonka noudattaminen on eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyden edellytys</HT><QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Bob-Dogi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:991">EU:C:2018:991</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Jos eurooppalainen pidätysmääräys ei perustu sitä aikaisempaan ja siitä erilliseen kansalliseen pidätysmääräykseen, on katsottava, että <HT TYPE="ITALIC">se ei täytä</HT> <HT TYPE="ITALIC">puitepäätöksen 2002/584</HT> <HT TYPE="ITALIC">8</HT> <HT TYPE="ITALIC">artiklan 1 kohdassa säädettyjä sääntöjenmukaisuusvaatimuksia</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Bob-Dogi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Näin ollen <DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE> annetusta tuomiosta Bob-Dogi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ilmenee selvästi, että eurooppalainen pidätysmääräys ei ole pätevä, jos sitä ennen ei ole annettu kyseisestä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillistä kansallista pidätysmääräystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymystensä muotoilussa kansallinen tuomioistuin lähtee edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti siitä olettamasta, että olemassa on välttämättä oltava eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillinen ja sitä aikaisempi kansallinen pidätysmääräys. Kyseinen tuomioistuin kuitenkin korostaa, ettei unionin tuomioistuin ole vielä lausunut mitään siitä, voidaanko puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimusten mukaisena pitää eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on annettu senkaltaisen <HT TYPE="ITALIC">kansallisen</HT> <HT TYPE="ITALIC">syytteeseenpanopäätöksen</HT> perusteella, joka sisältyy <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> tehtyyn päätökseen, jossa asianomaiselle henkilölle ilmoitetaan virallisesti, mistä rikoksista häntä aiotaan syyttää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että toisin kuin <DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE> annetussa tuomiossa Bob-Dogi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> kyseessä olleessa asiassa, pääasiassa on hyvinkin olemassa eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä erillinen kansallinen päätös, joka mainitaan selvästi kyseisessä pidätysmääräyksessä. Se kuitenkin huomauttaa, että tässä kansallisessa päätöksessä ei määrätä etsityn henkilön vangitsemisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Mielestäni syyt, joilla julkisasiamies Bot ratkaisuehdotuksessaan Bob-Dogi selitti vaatimusta, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudellisena perustana on oltava kansallinen pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös, tukevat näkemystä siitä, että tällaisessa kansallisen päätöksessä on yhtäältä määrättävä rikoksesta syytetyn henkilön etsinnästä ja pidättämisestä ja että siihen on toisaalta voitava hakea muutosta tuomioistuimessa, jos sen on tehnyt viranomainen, joka siitä huolimatta, että se osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuitenkaan ole tuomioistuin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Sen selvittäminen, voidaanko syyttäjän <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> tekemä syytteeseenpanopäätös rinnastaa puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun [kansalliseen] pidätysmääräykseen tai muuhun vastaavaan täytäntöönpanokelpoiseen oikeudelliseen päätökseen, edellyttää siis kyseisen käsitteen ulottuvuuden tarkkaa määrittämistä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Ensinnäkin kyseessä on oltava oikeudellinen päätös. Tästä unionin tuomioistuin on lausunut, että koska on tarpeen taata puitepäätöksen eri säännöksistä tehtävän tulkinnan johdonmukaisuus, tulkinta, jonka mukaan puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oikeusviranomaisen käsitteen on ymmärrettävä tarkoittavan viranomaisia, jotka osallistuvat jäsenvaltioiden rikoslainkäyttöön, näyttäisi lähtökohtaisesti olevan sovellettavissa puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaan. Jälkimmäistä säännöstä on näin ollen tulkittava siten, että oikeudellisella päätöksellä tarkoitetaan jäsenvaltioiden rikoslainkäyttöön osallistuvien viranomaisten päätöksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161110">10.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Özçelik</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑453/16 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:860">EU:C:2016:860</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Koska käsiteltävässä asiassa ei siis ole kiistetty, että Bulgariassa syyttäjä osallistuu rikoslainkäyttöön, hänen <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> tekemäänsä syytteeseenpanopäätöstä on pidettävä puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna oikeudellisena päätöksenä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161110">10.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Özçelik</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑453/16 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:860">EU:C:2016:860</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Toiseksi, jotta eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana oleva kansallinen päätös sisältyisi puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun [kansallisen] pidätysmääräyksen tai muun vastaavan täytäntöönpanokelpoisen oikeudellisen päätöksen käsitteeseen, sen on, vaikka sitä ei pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä nimitetäkään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>kansalliseksi pidätysmääräykseksi<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>, tuotettava samat oikeusvaikutukset kuin kansallisen pidätysmääräyksen. Kyseisen säännöksen sanamuoto puoltaa tätä näkemystä, sillä siinä viitataan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>muuhun <HT TYPE="ITALIC">vastaavaan</HT> <HT TYPE="ITALIC">täytäntöönpanokelpoiseen</HT> oikeudelliseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Kursivointi tässä. Ks. vastaavasti etenkin kyseisen säännöksen englanninkielinen versio (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>an arrest warrant or any other enforceable judicial decision <HT TYPE="ITALIC">having the same effect</HT><QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>; kursivointi tässä).</P></NOTE> Tällaisella päätöksellä on, kuten kansallisella pidätysmääräykselläkin, oltavat samat oikeusvaikutukset kuin syytetoimien kohteena olevan henkilön etsinnästä ja pidättämisestä annetulla määräyksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>En siten ole samaa mieltä kuin Espanjan hallitus, joka päinvastoin katsoo sellaisen laajan tulkinnan perusteella, jonka mukaan kyseiseen käsitteeseen voivat sisältyä kaikki täytäntöönpanokelpoiset oikeudelliset päätökset syytetoimien täytäntöön panemiseksi, että <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> tehdyn syytteeseenpanopäätöksen kaltainen kansallinen päätös on riittävä oikeudellinen perusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Puitepäätöksellä 2002/584 käyttöön otettu oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskeva järjestelmä tukee sitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudellisena perustana on oltava kansallinen päätös, jossa määrätään henkilön kiinni ottamisesta pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion alueella. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarkoituksena on nimittäin laajentaa kansallisen pidätysmääräyksen tai muun vastaavan päätöksen oikeusvaikutukset ulottumaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion ulkopuolelle. Kun eurooppalainen pidätysmääräys on pantu täytäntöön luovuttamalla kyseinen henkilö pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle ja kun määräys siten on jo tuottanut kaikki oikeusvaikutuksensa, on välttämätöntä, että alkuperäinen kansallinen oikeusperusta, jonka nojalla henkilö voidaan toimittaa pakkokeinoin pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimeen rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyviä toimenpiteitä varten, on edelleen voimassa. Vastaavasti katson komission tapaan, ettei pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi käyttää eurooppalaista pidätysmääräystä henkilön pidättämiseen toisessa jäsenvaltiossa, jollei se voi määrätä hänen pidättämisestään oman kansallisen oikeutensa nojalla. Toisin sanoen komission mukaan pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen ei voi vaatia toista jäsenvaltiota tekemään enempää kuin sen, mitä se voi itse määrätä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>[kansallisen] pidätysmääräyksen tai muun vastaavan täytäntöönpanokelpoisen oikeudellisen päätöksen<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> käsitteellä ei siten tarkoiteta toimia, joilla henkilöä vastaan pannaan vireille rikosoikeudellinen menettely, vaan toimia, joiden tavoitteena on mahdollistaa henkilön kiinniottaminen pakkokeinoin, jotta hänet voidaan tuoda tuomioistuimeen rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyviä toimenpiteitä varten.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että eurooppalainen pidätysmääräys, joka on annettu sellaisen <DATE ISO="20190809">9.8.2019</DATE> tehtyyn päätökseen sisältyvän kaltaisen syytteeseenpanopäätöksen perusteella, jonka ainoana oikeusvaikutuksena on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ilmoittaa kyseiselle henkilölle, mistä häntä aiotaan syyttää, ja antaa hänelle mahdollisuus puolustautua esittämällä selityksiä tai todisteita, mutta johon ei kuitenkaan sisälly kyseisen henkilön etsintä- ja pidätysmääräystä, ei ole puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimusten mukainen. Kyseisessä säännöksessä asetetun sääntöjenmukaisuusvaatimuksen noudattamatta jättäminen vaikuttaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Täsmennän, että myöskään poliisiviranomaisen NPK:n 71 §:n nojalla <DATE ISO="20190808">8.8.2019</DATE> antama <HT TYPE="ITALIC">noutomääräys</HT> ei voi olla puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>[kansallinen] pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin mainitsee, poliisin esitutkintaviranomainen antaa noutomääräyksen yksin, eivätkä syyttäjä tai tuomioistuin (etu- tai jälkikäteen) osallistu sen antamiseen. Se ei siten ole oikeudellinen päätös.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. sitä vastoin tilanteesta, jossa syyttäjäviranomainen vahvistaa poliisiviranomaisen antaman kansallisen pidätysmääräyksen, tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161110">10.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Özçelik</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑453/16 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:860">EU:C:2016:860</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Kaikista edellä esitetyistä seikoista on pääteltävä, että siinä menettelyllisessä asiayhteydessä, jossa pääasiassa kyseessä oleva eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, ja analogisesti sen kanssa, mitä unionin tuomioistuin totesi <DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE> antamassaan tuomiossa Bob-Dogi,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> tällainen kaksitasoinen oikeudellinen suoja puuttuu lähtökohtaisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa sovelletaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyä ilman, että kansallinen oikeusviranomainen on ennen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista tehnyt kansallisen pidätysmääräyksen antamisen kaltaisen päätöksen, joka on eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudellinen perusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160601">1.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Bob-Dogi</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑241/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:385">EU:C:2016:385</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Kun nämä pääasiaan liittyvät seikat on täsmennetty, voidaan mielestäni katsoa, että vaatimus kansallisen pidätysmääräyksen antamisesta olisi sen sijaan täyttynyt, jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen perustana oleva kansallinen päätös olisi ollut syyttäjän NPK:n 64 §:n 2 momentin nojalla antama määräys. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, ettei MM:ään ole kohdistettu tällaista toimenpidettä. Muistutan, että kyseessä on pakkokeino rikoksesta syytetyn henkilön pidättämiseksi enintään 72 tunniksi, jotta varmistetaan hänen saapumisensa tuomioistuimeen, joka päättää, määrätäänkö hänet mahdollisesti vangittavaksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että Bulgariassa kyseinen toimenpide on tyypillinen kansallinen perusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, mikä näyttää ilmenevän myös Bulgarian hallituksen unionin tuomioistuimelle toimittamista tiedoista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. vastaavasti myös rayonna prokuratura Rusen (Rusen alueellisen syyttäjäviraston syyttäjä, Bulgaria) esittämät huomautukset asiassa VA v. Rusen (Bulgaria) alueellisen syyttäjänviraston syyttäjä (C‑206/20), joka on vireillä unionin tuomioistuimessa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>Jos henkilö on asetettu syytteeseen hänen poissa ollessaan ja jos häntä ei ole kyetty löytämään eikä tuomaan tuomioistuimeen, jotta vaatimus hänen määräämisestään vangittavaksi voidaan tutkia, nykyisen lainsäädännön mukaan <HT TYPE="ITALIC">ainoa mahdollinen oikeudellinen perusta [(kansallinen pidätysmääräys)] eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen</HT> on syyttäjän [NPK:n] 64 §:n 2 momentin nojalla antama määräys syytteeseen pannun henkilön pidättämiseksi enintään 72 tunniksi. <HT TYPE="ITALIC">Tämän tyyppisen [kansallisen pidätysmääräyksen] perusteella on tähän mennessä annettu (ja pantu täytäntöön) satoja eurooppalaisia pidätysmääräyksiä</HT><QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/> (7 kohta, kursivointi tässä). Lisäksi Bulgarian hallitus toteaa samassa asiassa esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>olennaisin osin syyttäjän määräys, jonka perusteella kyseinen henkilö pidätetään 72 tunniksi, jotta hänet voidaan tuoda toimivaltaiseen kansalliseen tuomioistuimeen, täyttää puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan vaatimukset. Kyseessä on kansallinen pidätysmääräys, joka toimii eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen oikeudellisena perustana.<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> (78 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Voidaan kuitenkin pohtia, täyttääkö Bulgarian prosessioikeus tässäkään tapauksessa niitä tehokkaan oikeussuojan vaatimuksia, joita unionin tuomioistuin edellyttää. Tästä pääsen tarkastelemaan toista väitettä, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kyseenalaistaakseen pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen sääntöjenmukaisuuden, vaikkakin kansallisen pidätysmääräyksen puuttumisen toteaminen on jo yksinään riittävä peruste sen toteamiseen, että puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistettua vaatimusta ei ole noudatettu ja että eurooppalainen pidätysmääräys on siten pätemätön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Kyseenalaistaakseen eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyden ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin, että Bulgarian prosessioikeudesta puuttuu mahdollisuus hakea tuomioistuimessa muutosta syyttäjän tekemiin kansallisiin päätöksiin, jotka ovat tällaisen pidätysmääräyksen perustana, ja syyttäjän päätökseen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta. Unionin tuomioistuimella olevista tiedoista ilmenee, että noutomääräykseen, syytteeseenpanopäätökseen, määräykseen henkilön pidättämisestä enintään 72 tunniksi, jotta hänet voidaan tuoda vangitsemista koskevassa asiassa toimivaltaiseen tuomioistuimeen, ja päätökseen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta voidaan hakea muutosta ainoastaan ylemmältä syyttäjäviranomaiselta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Katson kuitenkin, samaan tapaan kuin unionin tuomioistuin on katsonut tilanteissa, joissa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaa syyttäjä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. erityisesti tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (41 kohta) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> että kun syyttäjä tekee kansallisen päätöksen, joka on eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudellinen perusta, käytössä on oltava sellainen oikeussuojakeino pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Nähdäkseni unionin tuomioistuin on muuten jo asettanut tämän vaatimuksen toteamalla, että silloin, kun – kuten käsiteltävässä asiassa – pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, joka siitä huolimatta, että se osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuitenkaan ole tuomari tai tuomioistuin, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/><HT TYPE="ITALIC">kansallisen pidätysmääräyksen kaltaisen kansallisen oikeudellisen päätöksen, johon eurooppalainen pidätysmääräys kytkeytyy, on puolestaan täytettävät [tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät] vaatimukset</HT><QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190527">27.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑508/18 ja C‑82/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:456">EU:C:2019:456</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>näiden vaatimusten noudattamisella voidaan näet taata täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle se, että päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta syytetoimenpiteitä varten perustuu <HT TYPE="ITALIC">kansalliseen menettelyyn, johon kohdistuu tuomioistuinvalvonta, ja että henkilölle, josta kansallinen pidätysmääräys on annettu, on tarjottu kaikki tämäntyyppisen päätöksen tekemiselle ominaiset takeet</HT> ja erityisesti ne takeet, jotka perustuvat perusoikeuksiin ja puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin keskeisiin oikeusperiaatteisiin<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190527">27.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑508/18 ja C‑82/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:456">EU:C:2019:456</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Tästä oikeuskäytännöstä seuraa näin ollen, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen on perustuttava kansalliseen pidätysmääräykseen, joka on annettu kansallisessa menettelyssä, johon kohdistuu tuomioistuinvalvonta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Asiassa VA v. Rusen (Bulgaria) alueellisen syyttäjänviraston syyttäjä (C‑206/20), joka on vireillä unionin tuomioistuimessa, on tuotu esiin kysymys siitä, onko tällaisen valvonnan välttämättä tapahduttava ennen etsityn henkilön luovuttamista pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että eurooppalaista pidätysmääräystä on pidettävä pätemättömänä, jos se ei perustu kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>[kansalliseen] pidätysmääräykseen tai muuhun vastaavaan täytäntöönpanokelpoiseen oikeudelliseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>. Kyseiseen käsitteeseen sisältyvät kaikki kansalliset toimenpiteet, jotka oikeusviranomainen määrää syytetoimien kohteena olevan henkilön etsimiseksi ja pidättämiseksi, jotta hänet voidaan tuoda tuomioistuimeen rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyvien toimenpiteiden toteuttamista varten. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkistaa, tuottaako kansallinen syytteeseenpanopäätös, kuten pääasiassa kyseessä oleva päätös, johon eurooppalainen pidätysmääräys perustuu, tällaisia oikeusvaikutuksia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivalta tutkia eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksensä perusteluissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, että Bulgarian prosessioikeus estää sitä tutkimasta eurooppalainen pidätysmääräyksen pätevyyttä. Tästä syystä se tiedustelee unionin tuomioistuimelta pääasiallisesti, tarjoaako unionin oikeus sille toimivaltaperusteen tällaiseen laillisuusvalvontaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa, että Bulgarian oikeudessa ei säädetä mahdollisuudesta saattaa kansallisen tai eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytyksiä tuomioistuimen tutkittaviksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Se korostaa, että puitepäätöksessä 2002/584 ei myöskään säädetä tehokkaista oikeussuojakeinoista tilanteissa, joissa etsityn henkilön oikeuksia on loukattu. On kuitenkin otettava huomioon perusoikeuskirjan 47 artikla, joka, kuten unionin tuomioistuin totesi, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>riittää itsessään ja jota ei tarvitse täsmentää unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden säännöksillä, jotta yksityiset saisivat oikeuden, johon he voivat vedota sellaisenaan<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tässä yhteydessä <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200514">14.5.2020</DATE> annetun tuomion <NAME.CASE>Staatsanwaltschaft Offenburg</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑615/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:376">EU:C:2020:376</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko sen silloin, kun se joutuu käsittelemään eurooppalainen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon seuraukset sellaisen muutoksenhaun yhteydessä, jossa vaaditaan vangittuna olevan MM:n päästämistä vapaaksi, annettava hänelle perusoikeuskirjan 47 artiklassa edellytettyä tehokasta suojaa, vai onko sen päinvastoin jätettävä puuttumatta eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyttä koskeviin ongelmiin ja annettava MM:lle mahdollisuus panna vireille uusi menettely, jossa tämä vaatii rahallista korvausta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esiin, että tuomion Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Tältä osin on mainittava myös saman tuomion 70 kohta.</P></NOTE> 69 kohdasta ilmenee, että riittävänä oikeussuojakeinona on pidettävä mahdollisuutta hakea muutosta eurooppalaiseen pidätysmääräykseen henkilön luovuttamisen jälkeen. Kyseinen tuomioistuin pohtii, onko tällaisen tehokkaan oikeussuojakeinon taattava myös mahdollisuus esittää eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyteen liittyviä väitteitä tuomioistuimelle, joka arvioi vangittavaksi määräämisen lainmukaisuuden, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen lainvastaisuuden johtuvan nimenomaan siitä, ettei siihen voida hakea muutosta tuomioistuimessa, jotta sen laillisuus voitaisiin tutkia, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan voisi olla järkevää, että se ottaa itse huolehtiakseen tämän tutkimisesta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, eikö sitä, että se on itse todennut eurooppalaisen pidätysmääräyksen olevan lainvastainen, ole jo<?PAGE NO="19"?> luontaisesti pidettävä tuomioistuimessa olemassa olevana oikeussuojakeinona, sellaisena kuin sitä edellytetään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, vaikka kyseinen tuomioistuin ei kansallisen lainsäädännön mukaan voikaan todeta tätä. Koska kansallisessa oikeudessa kielletään ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta tutkimasta välillisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta tehdyn syyttäjän päätöksen lainmukaisuutta, se katsoo, että tällaisen ratkaisun oikeudellisena perustana voidaan käyttää ainoastaan unionin tuomioistuimen antamaa tuomiota.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolla ei voida perustella tuomioistuimessa annettavan oikeussuojan epäämistä, koska unionin tuomioistuin on vahvistanut, että eurooppalaiseen pidätysmääräykseen on voitava hakea muutosta myös etsityn henkilön luovutuksen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Bulgarian hallitus katsoo, että tehtävällä, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hoitaa joutuessaan, kuten käsiteltävässä asiassa, NPK:n 270 §:n nojalla määräämään syytetoimien kohteena olevan henkilön vangittuna pitämisestä, voidaan taata eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytysten tuomioistuinvalvonta ja sen oikeasuhteisuus siten kuin unionin tuomioistuin edellyttää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Kyseinen hallitus selittää tältä osin, että syyttäjän NPK:n 64 §:n 2 momentin nojalla määräämän toimenpiteen tarkoituksena on varmistaa, että rikoksesta syytetty saadaan mahdollisimman pian toimivaltaiseen tuomioistuimeen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Muistutan kuitenkin, että MM:ään ei ollut kohdistettu tällaista toimenpidettä ennen hänen saapumistaan ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.</P></NOTE> Syyttäjä voi tarpeen mukaan määrätä kyseisen henkilön pidättämisestä enintään 72 tunniksi, jotta hänet voidaan tuoda toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Syyttäjän kyseisen säännöksen perusteella antama määräys velvoittaa tuomaan rikoksesta syytetyn kyseiseen tuomioistuimeen mahdollisimman pian sen jälkeen, kun tämä on luovutettu eurooppalainen pidätysmääräyksen perusteella, jotta syyttäjän kyseiselle tuomioistuimelle tekemä vangitsemisvaatimus voidaan tutkia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Bulgarian hallituksen mukaan syyttäjän velvollisuus toimittaa etsitty ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella luovutettu henkilö mahdollisimman pian toimivaltaiseen tuomioistuimeen, jotta hänet voidaan määrätä vangittavaksi, vastaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytysten ja sen oikeasuhteisuuden jälkikäteen tapahtuvaa tuomioistuinvalvontaa. Tämä tilanne on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Bulgarian hallitus viittaa tältä osin tuomioon Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (74 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Bulgarian hallitus nimittäin selittää, että jotta toimivaltainen tuomioistuin voi ratkaista, onko vangitsemiseen NPK:n 63 §:n 1 momentin mukaiset syyt, sen on väistämättä tarkistettava, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytykset täyttyvät ja että tämä määräys on oikeasuhteinen, NPK:n 63 §:n 1 momentissa, luettuna yhdessä sen 2 momentin<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>NPK:n 63 §:n 2 momentin mukaan on niin, että jos asiassa esitetyt todisteet eivät osoita päinvastaista, silloin, kun henkilö määrätään ensimmäisen kerran vangittavaksi, kyseisen pykälän 1 momentissa tarkoitettu todellinen riski siitä, että rikoksesta epäilty lähtee pakoon tai tekee rikoksen, on olemassa, jos: syytteeseen pantu henkilö on moninkertainen rikoksenuusija tai on uusinut tietyn rikoksen; kyseinen henkilö on pantu syytteeseen vakavasta ja harkitusta rikoksesta ja tuomittu toisesta vakavasta ja harkitusta rikoksesta, josta syyttäjä on nostanut syytteen viran puolesta (asianomistajan tahdosta riippumatta), vähintään yhden vuoden vankeusrangaistukseen tai muuhun ankaraan rangaistukseen, jonka täytäntöönpanoa ei ole lykätty rikoslain (nakazatelen kodeks) 66 §:n nojalla; kyseinen henkilö on pantu syytteeseen rikoksesta, josta tuomitaan vähintään kymmenen vuoden vapausrangaistukseen tai muuhun ankaraan rangaistukseen, tai kyseinen henkilö on pantu syytteeseen NPK:n 269 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa.</P></NOTE> kanssa, vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Näin ollen Bulgarian hallitus katsoo, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevaan syyttäjän päätökseen kohdistuu tuomioistuinvalvonta, joka täyttää tehokkaan oikeussuojan vaatimukset, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on ne asettanut.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Olen samaa mieltä siitä, että Bulgarian prosessioikeudellisessa järjestelmässä, jossa rikoksesta syytetty on mahdollisimman pian tuotava tuomioistuimeen, joka on toimivaltainen määräämään hänet vangittavaksi, laillisuusvalvonta, jota kyseinen tuomioistuin voi kohdistaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytyksiin, vastaa tehokkaan oikeussuojan vaatimusta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sen asettanut. Tälle toteamukselle eivät ole esteenä yhtäältä se, että kyse ei ole eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevaan syyttäjän päätökseen kohdistuvasta erillisestä oikeussuojakeinosta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Ks. tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (44 kohta) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (65 kohta). Unionin tuomioistuimen mukaan muun oikeusviranomaisen kuin tuomioistuimen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta tekemään päätökseen kohdistuvan erillisen oikeussuojakeinon käyttöön ottaminen on vain yksi mahdollinen ratkaisu puitepäätöksessä 2002/584 edellytetyn oikeussuojan tason tehokkaaseen turvaamiseen.</P></NOTE> vaan liitännäisestä laillisuusvalvonnasta sellaisen muutoksenhaun yhteydessä, jossa vaaditaan vangitun päästämistä vapaaksi, ja toisaalta se, että kyseinen valvonta tapahtuu etsityn henkilön luovuttamisen jälkeen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Ks. tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (52 ja 53 kohta) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (70 ja 71 kohta).</P></NOTE> Mielestäni tehokkaan oikeussuojan vaatimus täyttyy, kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen kohdistetaan laillisuusvalvontaa liitännäisesti sellaisen oikeussuojakeinon yhteydessä, jonka pääkohde se ei ole. Käsiteltävässä asiassa tämä on juuri se lopputulos, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii, eli pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyn sääntöjenmukaisuuden tutkiminen MM:n ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle esittämän vapauttamisvaatimuksen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>On kuitenkin korostettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole suinkaan yhtä varma kuin Bulgarian hallitus siitä, onko Bulgarian prosessioikeuden nojalla edes mahdollista harjoittaa tällaista valvontaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin katsoo, että se, että kyseisessä oikeudessa säädetään, että syyttäjän päätökseen antaa eurooppalainen pidätysmääräys voidaan hakea muutosta ainoastaan ylemmältä syyttäjäviranomaiselta eikä tuomioistuimessa, estää sitä toteamasta itseään toimivaltaiseksi tutkimaan syyttäjän päätöksen lainmukaisuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Muistutan, että unionin tuomioistuin asetti pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle selvän velvollisuuden saavuttaa tietty tulos, kun se totesi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>silloin kun pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä toimivalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen on osoitettu viranomaiselle, joka tosin osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa mutta ei itse ole tuomioistuin, kyseisessä jäsenvaltiossa on oltava, siltä osin kuin on kyse päätöksestä antaa eurooppalainen pidätysmääräys ja erityisesti tällaisen päätöksen oikeasuhteisuudesta, käytössä sellainen oikeussuojakeino tuomioistuimessa, joka täyttää kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Ks. erityisesti tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tällaisella oikeussuojakeinolla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>pyritään varmistamaan, että kyseistä päätöstä [eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta] ja pidätysmääräyksen antamisen välttämättömiä edellytyksiä – ja erityisesti sen oikeasuhteisuutta – koskeva tuomioistuinvalvonta on tehokasta oikeussuojaa koskevien vaatimusten mukainen<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Ks. tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (42 kohta). Ks. tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (63 kohta).</P></NOTE> Unionin tuomioistuimen mukaan jäsenvaltioiden tehtävänä on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>varmistaa, että niiden oikeusjärjestyksissä taataan tehokkaasti puitepäätöksessä 2002/584, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, edellytetty oikeussuojan taso<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Ks. tuomio Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (43 kohta) ja tuomio Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset) (64 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuin totesi <DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE> antamassaan tuomiossa F,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑168/13 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:358">EU:C:2013:358</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>kaikki puitepäätöksessä [2002/584] tarkoitetut jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt tapahtuvat puitepäätöksen mukaisesti tuomioistuimen valvonnassa<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>F</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑168/13 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:358">EU:C:2013:358</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑216/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:586">EU:C:2018:586</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Unionin tuomioistuimen mukaan tästä seuraa, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>jo puitepäätöksen säännöksissä itsessään säädetään perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimusten mukaisesta menettelystä riippumatta siitä, minkälaiset puitepäätöksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt jäsenvaltiot ovat valinneet<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>F</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑168/13 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:358">EU:C:2013:358</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Vaikka siis puitepäätöksessä 2002/584 ei tätä nimenomaisesti mainita, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion velvollisuus asettaa käyttöön yksi tai useampi tehokas oikeussuojakeino, jotta viranomaisen, joka siitä huolimatta, että se osallistuu lainkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa, ei kuitenkaan ole tuomioistuin, antamien eurooppalaisten pidätysmääräysten antamisedellytysten laillisuus voidaan tutkia tuomioistuimessa, seuraa kyseisellä puitepäätöksellä perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimusten mukaisesti käyttöön otetusta järjestelmästä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>Se, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytyksiin on mahdollista kohdistaa tuomioistuinvalvontaa pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, on välttämätön edellytys keskinäisen luottamuksen säilymiselle ja vastavuoroisen tunnustamisen jatkamiselle jäsenvaltioiden välillä. Muistutan tältä osin, että unionin tuomioistuin on todennut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>jäsenvaltioiden välinen vankka luottamus, johon eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat järjestelyt perustuvat, nojaa – – lähtökohtaan, jonka mukaan muiden jäsenvaltioiden rikostuomioistuimet, joiden on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon jälkeen toteutettava rikosoikeudellinen menettely, joka koskee syytteeseenpanoa taikka vapaudenriiston käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimen täytäntöönpanoa, ja pääasian rikosoikeudenkäynti, noudattavat tehokkaan oikeussuojan vaatimuksia<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑216/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:586">EU:C:2018:586</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> mikä edellyttää laillisuusvalvonnan mahdollisuuden olemassaoloa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen vahvistamasta periaatteesta, jonka mukaan syyttäjän päätökseen antaa eurooppalainen pidätysmääräys on voitava hakea pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa muutosta tuomioistuimessa tavalla, joka täyttää täysin tehokkaan oikeussuojan vaatimukset, seuraa, että kyseisessä jäsenvaltiossa on asetettava tätä varten käyttöön yksi tai useampi tehokas oikeussuojakeino.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>Huomautan myös, että unionin tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan vastuu eurooppalaisen pidätysmääräyksen lainmukaisuuden valvonnasta kuuluu ensisijaisesti pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:991">EU:C:2018:991</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE>, <NAME.CASE>Piotrowski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑367/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:27">EU:C:2018:27</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jäisi käytännössä soveltamatta, jos unionin oikeudessa ei edellytettäisi, että tällainen valvonta voi tosiasiallisesti tapahtua kyseisessä jäsenvaltiossa, eikä tässä ole merkitystä sillä, tapahtuuko se ennen etsityn henkilön luovuttamista, samanaikaisesti hänen luovuttamisensa kanssa vai sen jälkeen. Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen päätös ei siten vaikuta kyseisen henkilön mahdollisuuteen käyttää luovuttamisensa jälkeen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen mukaisia oikeussuojakeinoja, joiden avulla hän voi tarvittaessa riitauttaa sen eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyden, jonka perusteella hänet on luovutettu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Ks. analogisesti vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten annetusta eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:991">EU:C:2018:991</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Koska puitepäätöksessä ei säädetä tästä asiasta mitään, jäsenvaltioilla on niille puitepäätöksen 2002/584 täytäntöönpanon yhteydessä kuuluvan menettelyllisen itsemääräämisoikeuden mukaisesti harkintavalta valita konkreettiset menettelytavat eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta tehtyihin päätöksiin kohdistuvan laillisuusvalvonnan käyttöön ottamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>F</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑168/13 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:358">EU:C:2013:358</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näistä menettelytavoista päättäessään jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, etteivät ne estä puitepäätöksen 2002/584 soveltamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>F</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑168/13 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:358">EU:C:2013:358</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126.</NO.P><TXT>Päästäkseen lopputulokseen, joka merkitsee pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytyksiin kohdistuvan laillisuusvalvonnan mahdollistamista, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi mielestäni tulkittava kansallista prosessioikeuttaan etsiäkseen sieltä toimivaltaperusteen, jonka nojalla se voi käsiteltävänään olevassa asiassa tutkia liitännäisesti kyseisen määräyksen antamismenettelyn sääntöjenmukaisuuden.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0082"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Campos Sánchez‑Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Parquet général du Grand-Duché de Luxembourg ja Openbaar Ministerie (Lyonin ja Tours’in syyttäjäviranomaiset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1012">EU:C:2019:1012</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0097">97</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle asetettu unionin oikeuden mukaista tulkintaa koskeva velvollisuus neutraloisi haittoja, joita jäsenvaltioiden menettelyllisestä itsemääräämisoikeudesta voi aiheutua luovuttamisen kohteena olleiden henkilöiden tehokkaan oikeussuojan vaatimukselle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127.</NO.P><TXT>Jos tällainen kansalliseen prosessioikeuteen turvautuminen pääasiassa kyseessä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyyn kohdistuvan liitännäisen laillisuusvalvonnan mahdollistamiseksi ei ole riittävä tai osoittautuu mahdottomaksi, koska se on kansallisen lainsäädännön vastaista, katson, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi saada tällaisen toimivaltaperusteen perusoikeuskirjan 47 artiklasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä nimittäin todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen nojalla on niin, että jos kansalliset tuomioistuimet eivät voi tulkita kansallista säännöstöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, niiden kaikkien velvollisuutena on niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa jäsenvaltion eliminä jättää soveltamatta kaikkia sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa sellaisen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jolla on välitön oikeusvaikutus niiden käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0083"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200514">14.5.2020</DATE>, <NAME.CASE>Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:367">EU:C:2020:367</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0139">139</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>perusoikeuskirjan 47 artikla riittää itsessään eikä sitä tarvitse täsmentää unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden säännöksillä, jotta yksityiset saisivat oikeuden, johon he voivat vedota sellaisenaan<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0084"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200514">14.5.2020</DATE>, <NAME.CASE>Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:367">EU:C:2020:367</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0140">140</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130.</NO.P><TXT>Lisäksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>silloin, kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion on määritettävä sisäisessä oikeusjärjestyksessään toimivaltaiset tuomioistuimet ja annettava menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla turvataan unionin oikeusjärjestyksestä johdetut yksityisten oikeudet, mutta jäsenvaltiot vastaavat kuitenkin siitä, että kussakin tapauksessa kunnioitetaan mainittujen oikeuksien tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeutta, sellaisena kuin se on taattu perusoikeuskirjan 47 artiklassa<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0085"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200514">14.5.2020</DATE>, <NAME.CASE>Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:367">EU:C:2020:367</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0142">142</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on myös todennut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>vaikka unionin oikeudessa ei lähtökohtaisesti velvoiteta jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kansallisissa tuomioistuimissaan muita oikeussuojakeinoja niiden oikeuksien suojaamiseksi, joita yksityisillä on unionin oikeuden perusteella, kuin ne, joista on säädetty kansallisessa oikeudessa – –, asia on kuitenkin toisin, jos kyseessä olevan kansallisen<?PAGE NO="23"?> oikeusjärjestyksen rakenteesta ilmenee, ettei ole olemassa mitään sellaista tuomioistuimessa käytettävää oikeussuojakeinoa, jolla voitaisiin vaikka vain liitännäisestikin varmistaa yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevien oikeuksien kunnioittaminen, tai jos yksityisten ainoana keinona saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa olisi se, että ne joutuvat rikkomaan lakia<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0086"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200514">14.5.2020</DATE>, <NAME.CASE>Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:367">EU:C:2020:367</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0143">143</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen kansallinen prosessioikeus estää sitä – vielä senkin jälkeen, kun se on sitä tulkinnut – tutkimasta liitännäisesti syyttäjän antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamismenettelyn lainmukaisuutta käsiteltävänään olevan asian yhteydessä, se saa mielestäni perusoikeuskirjan 47 artiklasta toimivaltaperusteen tällaisen laillisuusvalvonnan harjoittamiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0087"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200514">14.5.2020</DATE>, <NAME.CASE>Országos Idegenrendészeti Főigazgatóság Dél-alföldi Regionális Igazgatóság</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑924/19 PPU ja C‑925/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:367">EU:C:2020:367</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0146">146</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133.</NO.P><TXT>Näin ollen silloin, kun pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion prosessioikeudessa ei säädetä oikeussuojakeinosta, jonka avulla tuomioistuin voi valvoa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytyksiä ja erityisesti sen oikeasuhteisuutta joko ennen sen antamista, samanaikaisesti sen antamisen kanssa tai myöhemmin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0088"><P>Ks. sitä vastoin tuomio <DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, Openbaar Ministerie (Ruotsin syyttäjäviranomainen) (52 kohta).</P></NOTE> tuomioistuimen, joka joutuu antamaan ratkaisunsa etsityn henkilön luovuttamisen jälkeisessä rikosoikeudellisen menettelyn vaiheessa, on voitava liitännäisesti tutkia pidätysmääräyksen antamisedellytysten lainmukaisuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134.</NO.P><TXT>Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi on saatettu NPK:n 270 §:n mukainen vapauttamisvaatimus, on perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan toimivalta tutkia sellaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisedellytysten lainmukaisuus, jonka perusteella etsitty henkilö on pidätetty ja tuotu kyseiseen tuomioistuimeen ja vangitsemispäätös on tämän jälkeen tehty.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135.</NO.P><TXT>Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle siten, että jos pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säännöksiä mahdollisuudesta saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi olosuhteita, joissa oikeudenkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa osallistuva viranomainen, joka itse ei kuitenkaan ole tuomioistuin, on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on tulkittava siten, että ne velvoittavat kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeussuojakeino, jossa riitautetaan sellaisen henkilön vangittuna pitäminen, joka on luovutettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, joka on annettu sellaisen kansallisen toimen perusteella, jonka ei voida katsoa olevan puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>[kansallinen] pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>, kun tällaisen oikeussuojakeinon yhteydessä esitetään peruste, jossa vedotaan kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyydestä unionin oikeuden kannalta, toteamaan olevansa toimivaltainen tutkimaan pätevyyden tässä tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyyden vaikutukset syytetyn vangittuna pitämiseen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136.</NO.P><TXT>Kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessään kansallinen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, mitkä johtopäätökset sen on käsiteltävänään olevassa MM:n tutkintavankeutta koskevassa asiassa tehtävä siitä toteamuksesta, että pääasiassa kyseessä oleva eurooppalainen pidätysmääräys on pätemätön.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="24"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137.</NO.P><TXT>Viitaten analogisesti eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä <DATE ISO="20160309">9.3.2016</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0089"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="065" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, L 65, s. 1</REF.DOC.OJ>. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 44 perustelukappaleen mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>unionin oikeuden vaikuttavuuden periaate edellyttää, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat oikeussuojakeinot siltä varalta, että yksilöille unionin oikeuden nojalla annettua oikeutta loukataan. Silloin kun tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia on loukattu, tehokkaalla oikeussuojakeinolla olisi oltava mahdollisimman pitkälti sellainen vaikutus, että se palauttaa epäillyn tai syytetyn samaan tilanteeseen, joka olisi vallinnut, jos oikeudenloukkausta ei olisi tapahtunut, jotta turvataan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus puolustukseen<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/>.</P></NOTE> johdanto-osan 44 perustelukappaleessa vahvistettuun sääntöön ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii erityisesti, pitäisikö eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömäksi toteamisesta seurata, että MM palautetaan samaan tilanteeseen, joka olisi vallinnut, jos unionin oikeuden loukkausta ei olisi tapahtunut, mikä käsiteltävässä tapauksessa edellyttäisi MM:n päästämistä vapaaksi tutkintavankeudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että kaikki kansallisessa oikeudessa asetetut edellytykset MM:n vangitsemiselle täyttyivät ja täyttyvät edelleen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0139"><NO.P>139.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin huomauttaa, että puhtaasti prosessuaaliselta kannalta tarkasteltuna MM:n vangittavaksi määrääminen oli mahdollista vain, koska MM oli henkilökohtaisesti läsnä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, ja että hänen henkilökohtainen läsnäolonsa oli itsessään seurausta pätemättömän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että jos eurooppalaista pidätysmääräystä ei olisi annettu, MM:ää ei olisi pidätetty Espanjassa, häntä ei olisi luovutettu Bulgarian oikeusviranomaisille eikä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olisi määrännyt häntä vangittavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0140"><NO.P>140.</NO.P><TXT>Jos tätä päättelyä sovellettaisiin, olisi kyseisen tuomioistuimen mukaan katsottava, että MM:n määrääminen vangittavaksi perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen, koska eurooppalaisen pidätysmääräyksen antoi viranomainen, joka ei ollut siihen toimivaltainen (siitä syystä, että tuomioistuimen osallistumisesta ei ollut huolehdittu, vaikka se on välttämätöntä), sellaisen päätöksen perusteella, joka ei ole kansallinen pidätysmääräys. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan olisi näin ollen katsottava, että MM:n myöhempi vangitseminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon jälkeen on laiton. MM olisi siten päästettävä vapaaksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0090"><P>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asiassa, jossa annettiin <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190117">17.1.2019</DATE> tuomio <NAME.CASE>Dzivev ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑310/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:30">EU:C:2019:30</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), oli kyseessä samankaltainen tilanne, koska kyseinen asia koski toimivaltansa ylittäneen viranomaisen tekemän päätöksen vaikutuksia (sellaisten todisteiden käyttämistä, jotka oli saatu telekuuntelulla, johon oli myöntänyt luvan oikeusviranomainen, joka oli menettänyt toimivaltansa tällaisten lupien myöntämiseen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0141"><NO.P>141.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että sen olisi otettava huomioon eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä toteamansa virheet ja, jos se pitää niitä olennaisina, sillä olisi oltava toimivalta määrätä MM päästettäväksi vapaaksi tutkintavankeudesta tällä prosessuaalisella perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0142"><NO.P>142.</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että vangitseminen perustui päätökseen, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin teki <DATE ISO="20200729">29.7.2020</DATE> syyttäjän edellisenä päivänä esittämän vaatimuksen perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0143"><NO.P>143.</NO.P><TXT>Toisen asteen tuomioistuin vahvisti tämän vangitsemispäätöksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0144"><NO.P>144.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on nyt tehty uusi muutoksenhaku, jossa sitä vaaditaan tutkimaan MM:n vangittuna pitämisen lainmukaisuus. Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on siten esitetty sellaisen NPK:n 270 §:ssä tarkoitetun menettelyn yhteydessä, jonka MM:n puolustus on pannut vireille vaatiakseen hänen päästämistään vapaaksi tutkintavankeudesta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="25"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0145"><NO.P>145.</NO.P><TXT>Aluksi on mielestäni tärkeää korostaa, että unionin oikeudessa, sellaisena kuin se on nykytilassaan, ei ole vielä yhdenmukaistettu edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta syytetoimien kohteena oleva henkilö voidaan määrätä vangittavaksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0091"><P>Ks. esimerkkinä siitä, missä rajoissa direktiiviä 2016/343 voidaan soveltaa tutkintavankeuteen liittyvissä kysymyksissä, ja perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklan soveltamisesta näihin kysymyksiin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191128">28.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>Spetsializirana prokuratura</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑653/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1024">EU:C:2019:1024</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Pitruzzellan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Spetsializirana prokuratura</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑653/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:983">EU:C:2019:983</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat).</P></NOTE> Vangitsemista koskevassa asiassa toimivaltainen tuomioistuin voi ainoastaan kansallisessa oikeudessaan säädetyin edellytyksin määrätä tällaisesta toimenpiteestä ja tarvittaessa keskeyttää sen täytäntöönpanon, jos se toteaa, että edellytykset sen jatkamiselle eivät enää täyty.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0146"><NO.P>146.</NO.P><TXT>En kuitenkaan menisi niin pitkälle, että katsoisin, kuten komissio näyttää esittävän, että ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireille pantu menettely kokonaisuudessaan jää unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle niin, että perusoikeuskirjaa on sen 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti jätettävä soveltamatta. Koska, kuten jo edellä mainitsin, eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätevyyteen kohdistuva tuomioistuinvalvonta on pääasiassa suoritettava sellaisen muutoksenhaun yhteydessä, joka koskee sitä, voidaanko MM pitää vangittuna vai ei, puitepäätöstä 2002/584 ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa sovelletaan edelleen. Koska, kuten edellä esitetystä ilmenee, kyseisellä puitepäätöksellä käyttöön otettu järjestelmä perustuu eurooppalaisen pidätysmääräyksen laillisuusvalvonnasta annettuihin takeisiin, tällaisen valvonnan toteuttaminen on edelleen perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin oikeuden soveltamista riippumatta siitä, missä rikosoikeudellisen menettelyn vaiheessa se tapahtuu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0147"><NO.P>147.</NO.P><TXT>Tämän täsmennettyäni totean, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen kaltaisella rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön välineellä luonnostaan olevien rajojen takia puitepäätöksessä 2002/584 sen paremmin kuin perusoikeuskirjan 47 artiklassakaan ei velvoiteta ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta päästämään vangittuna olevaa henkilöä vapaaksi, jos se toteaa, että eurooppalainen pidätysmääräys, jonka nojalla kyseinen henkilö on luovutettu, on pätemätön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0148"><NO.P>148.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön <HT TYPE="ITALIC">kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi</HT> toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0092"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:991">EU:C:2018:991</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE> Tästä seuraa, että koska etsitty henkilö on otettu kiinni ja sen jälkeen luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudelliset vaikutukset rajoittuvat lähtökohtaisesti tähän, puitepäätöksen 2002/584 3 luvussa nimenomaisesti säädettyjä luovuttamisen vaikutuksia lukuun ottamatta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0093"><P>Ks. tältä osin julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:890">EU:C:2018:890</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Siinä hän kuvaa puitepäätöksen 2002/584 mukaista menettelyä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>ympyräksi, joka alkaa siitä, kun eurooppalainen pidätysmääräys annetaan puitepäätöksen 8 artiklan mukaisesti – – [ja] sulkeutuu, kun eurooppalainen pidätysmääräys pannaan täytäntöön luovuttamisella<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/> (83 kohta). Tästä hän päättelee, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0074" REF.END="QE0074"/>tämän menettelyn vaikutukset eivät – – saa ylittää puitepäätöksen soveltamisalaa ja tavoitetta eli etsityn henkilön luovuttamista. Tämän menettelyn muutamat vaikutukset, joita aiheutuu luovuttamisen jälkeenkin, määritellään selkeästi puitepäätöksen 3 luvussa<QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/> (84 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0149"><NO.P>149.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan järjestelmän luonteen mukaiset rajat, on korostettava, että se ei ole määräys kyseisen henkilön vangitsemisesta pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0150"><NO.P>150.</NO.P><TXT>Tämä tilanne on erotettava täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa vallitsevasta tilanteesta. Vaikka nimittäin puitepäätöksen 2002/584 12 artiklan mukaan täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla kiinni otetun henkilön säilössä pitämisestä on päätettävä kyseisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti, eurooppalainen pidätysmääräys on säilöönoton välttämätön perusta. Tämä tarkoittaa, että jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, säilöönotosta tehdyllä päätöksellä, joka on tehty luovuttamista odotettaessa, ei ole enää oikeudellista perustaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="26"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0151"><NO.P>151.</NO.P><TXT>Sen jälkeen, kun etsitty henkilö on luovutettu pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon, ainoastaan kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen tekemä kansallinen päätös voi olla säilöönoton oikeudellisena perustana.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0094"><P><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:991">EU:C:2018:991</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) saadaan tähän hyödyllisiä viitteitä, vaikka onkin täsmennettävä yhtäältä, että se koskee vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöön panemiseksi annettua eurooppalaista pidätysmääräystä, ja toisaalta, että siinä on kyse tilanteesta, jossa se, ettei kyseisessä pidätysmääräyksessä ollut mainintaa oheisseuraamuksesta, ei vaikuttanut mitenkään sen pätevyyteen. Vastauksessaan väitteeseen, jonka mukaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen päätös on se perusta, johon vapaudenriisto pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa nojautuu, sillä seurauksella, että rangaistuksen, joka ei ole ollut täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen päätöksen kohteena ja jonka perusteella luovutukseen ei ole suostuttu, täytäntöönpanoon ei voida ryhtyä, unionin tuomioistuin nimittäin totesi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0075" REF.END="QE0075"/>täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen päätöksen tarkoituksena ei – – tässä tapauksessa ole luvan antaminen vapausrangaistuksen täytäntöönpanoon pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa. – – tämä päätös <HT TYPE="ITALIC">rajoittuu siihen, että asianomaisen henkilön luovuttaminen mahdollistetaan</HT> puitepäätöksen 2002/584 säännösten mukaisesti, jotta tehty rikos ei jää rankaisematta. <HT TYPE="ITALIC">Vapausrangaistuksen täytäntöönpanon perustana on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa annettu täytäntöönpanokelpoinen tuomio</HT>, joka tämän puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan on mainittava<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="201D" ID="QE0075"/> (56 kohta, kursivointi tässä).</P></NOTE> Luovuttamisensa jälkeen syytetoimien kohteena kyseisessä jäsenvaltiossa oleva henkilö voidaan ottaa säilöön ainoastaan kansallisen vangitsemismääräyksen perusteella, joka voi kunkin kansallisen oikeuden erityispiirteistä riippuen olla kansallinen pidätysmääräys, jota tapauksen mukaan seuraa tuomioistuimen päätös kyseisen henkilön määräämisestä vangittavaksi, jos kansallisessa oikeudessa tätä varten vahvistetut edellytykset täyttyvät. Tästä seuraa, että henkilön määrääminen vangittavaksi pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa käytävän rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä ei suinkaan perustu eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen, vaan tavanomaisesti annettuun kansalliseen vangitsemismääräykseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0152"><NO.P>152.</NO.P><TXT>Toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen on kussakin tapauksessa tarkastettava, onko rikoksesta syytetylle henkilölle määrätty vapaudenmenetyksen käsittävä kansallinen rangaistus ja onko se määrätty pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0153"><NO.P>153.</NO.P><TXT>Pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeudessa on erityisesti määritettävä, mitä vaikutuksia pätevän kansallisen pidätysmääräyksen puuttumisella voi olla syytetoimien kohteena olevan henkilön vangitsemista tai vangittuna pitämistä koskevaan päätökseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0095"><P>Muistutan tältä osin, että MM:stä ei ole annettu NPK:n 64 §:n 2 momentin mukaista syyttäjän päätöstä, ja vaikuttaa siltä, että Bulgariassa tällaista päätöstä käytetään tavallisesti keinona kansallisen pidätysmääräyksen antamiseen syytetoimien kohteena olevasta henkilöstä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0154"><NO.P>154.</NO.P><TXT>On kuitenkin täsmennettävä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on rikosoikeudellista toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0096"><P>Ks. vastaavasti eritysiesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981124">24.11.1998</DATE>, <NAME.CASE>Bickel ja Franz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑274/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:563">EU:C:1998:563</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200402">2.4.2020</DATE>, <NAME.CASE>Ruska Federacija</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑897/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:262">EU:C:2020:262</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0155"><NO.P>155.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen asiana on siten tehdä kaikkensa varmistaakseen, että puitepäätöksellä 2002/584 käyttöön otettu luovuttamisjärjestelmä säilyttää tehokkuutensa siinä määrin kuin se on mahdollista. Sen vuoksi mahdolliseen päätökseen kyseisen henkilön vapaaksi päästämisestä on liitettävä tai sen jälkeen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla kyseistä henkilöä estetään pakenemasta uudelleen. Tällaisten toimenpiteiden puuttuminen voisi rajoittaa kyseisellä puitepäätöksellä käyttöön otetun luovuttamisjärjestelmän järjestelmän tehokkuutta ja näin ollen estää sillä tavoiteltujen päämäärien toteutumisen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0097"><P>Ks. analogisesti puitepäätöksen 2002/584 17 artiklassa vahvistettujen määräaikojen päättymistä koskevassa asiayhteydessä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150716">16.7.2015</DATE>, <NAME.CASE>Lanigan</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑237/15 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:474">EU:C:2015:474</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja niihin kuuluu rankaisematta jäämisen riskin estäminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0098"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>IK (Oheisseuraamuksen täytäntöönpano)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑551/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:991">EU:C:2018:991</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Rikosasioissa tehtävän yhteistyön tehokkuus ja jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus kärsisivät pahoin, jos käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen luovuttamismenettely jäisi täysin vaille vaikutuksia ja johtaisi luovutetun henkilön pakenemiseen niin, että hänestä jouduttaisiin antamaan uusi eurooppalainen pidätysmääräys.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0156"><NO.P>156.</NO.P><TXT>Täsmennän vielä, että edellä esitetty analyysi ei rajoita sellaisen henkilön, josta annettu eurooppalainen pidätysmääräys on pätemätön, mahdollisuutta nostaa pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti vahingonkorvauskanne toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="27"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0157"><NO.P>157.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että puitepäätöstä 2002/584 ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että niissä ei edellytetä, että siitä seikasta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että eurooppalainen pidätysmääräys on annettu sääntöjenvastaisesti, koska se ei perustu puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0076" REF.END="QE0076"/>[kansalliseen] pidätysmääräykseen tai muuhun vastaavaan täytäntöönpanokelpoiseen oikeudelliseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="201D" ID="QE0076"/>, olisi oltava seurauksena se, että vangittu henkilö on päästettävä vapaaksi täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion luovutettua hänet pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0158"><NO.P>158.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on määrittää kansallisen oikeutensa mukaisesti, miten eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudelliseksi perustaksi vaadittavan kansallisen päätöksen puuttuminen voi vaikuttaa päätökseen siitä, pidetäänkö rikoksesta syytetty henkilö vangittuna vai ei, kuitenkin niin, että tällä ei vaaranneta puitepäätöksellä 2002/584 käyttöön otetun luovuttamisjärjestelmän tehokkuutta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0159"><NO.P>159.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Spetsializiran nakazatelen sadin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä <DATE ISO="20020613">13.6.2002</DATE> tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20090226">26.2.2009</DATE> tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että eurooppalaista pidätysmääräystä on pidettävä pätemättömänä, jos se ei perustu kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0077" REF.END="QE0077"/>[kansalliseen] pidätysmääräykseen tai muuhun vastaavaan täytäntöönpanokelpoiseen oikeudelliseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/>. Kyseiseen käsitteeseen sisältyvät kaikki kansalliset toimenpiteet, jotka oikeusviranomainen määrää syytetoimien kohteena olevan henkilön etsimiseksi ja pidättämiseksi, jotta hänet voidaan tuoda tuomioistuimeen rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyvien toimenpiteiden toteuttamista varten. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkistaa, tuottaako kansallinen syytteeseenpanopäätös, kuten pääasiassa kyseessä oleva päätös, johon eurooppalainen pidätysmääräys perustuu, tällaisia oikeusvaikutuksia.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säännöksiä mahdollisuudesta saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi olosuhteita, joissa oikeudenkäyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa osallistuva viranomainen, joka itse ei kuitenkaan ole tuomioistuin, on antanut eurooppalaisen pidätysmääräyksen, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on tulkittava siten, että ne velvoittavat kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeussuojakeino, jossa riitautetaan sellaisen henkilön vangittuna pitäminen, joka on luovutettu eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, joka on annettu sellaisen kansallisen toimen perusteella, jonka ei voida katsoa olevan puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0078" REF.END="QE0078"/>[kansallinen] pidätysmääräys tai muu vastaava täytäntöönpanokelpoinen oikeudellinen päätös<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/>, kun tällaisen oikeussuojakeinon yhteydessä esitetään peruste, jossa vedotaan kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyydestä unionin oikeuden kannalta, toteamaan olevansa toimivaltainen tutkimaan pätevyyden tässä tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Puitepäätöstä 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että niissä ei edellytetä, että siitä seikasta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että eurooppalainen pidätysmääräys on annettu sääntöjenvastaisesti, koska se ei perustu puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0079" REF.END="QE0079"/>[kansalliseen] pidätysmääräykseen tai muuhun vastaavaan täytäntöönpanokelpoiseen oikeudelliseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/>, olisi oltava seurauksena se, että vangittu henkilö on päästettävä vapaaksi täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion luovutettua hänet pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon.</TXT><?PAGE NO="28"?><P>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on määrittää kansallisen oikeutensa mukaisesti, miten eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudelliseksi perustaksi vaadittavan kansallisen päätöksen puuttuminen voi vaikuttaa päätökseen siitä, pidetäänkö rikoksesta syytetty henkilö vangittuna vai ei, kuitenkin niin, että tällä ei vaaranneta puitepäätöksellä 2002/584 käyttöön otetun luovuttamisjärjestelmän tehokkuutta.</P></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>