<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-398/20</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CJ0398</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:911">EU:C:2021:911</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>9</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>9</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20211111">11.11.2021</DATE> – Asia C‑398/20</HT></P><P>ELVOSPOL</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (kuudes jaosto)</P><P><DATE ISO="20211111">11 päivänä marraskuuta 2021</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: tšekki.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Arvonlisävero</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2006/112/EY</KEYWORD><KEYWORD>90 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Arvonlisäveron perusteen alentaminen</KEYWORD><KEYWORD>Kauppahinnan maksamisen täysi tai osittainen laiminlyönti velallisen konkurssin takia</KEYWORD><KEYWORD>Kansallisessa säännöstössä myynteihin sisältyvän arvonlisäveron oikaisulle asetetut edellytykset</KEYWORD><KEYWORD>Edellytys, jonka mukaan täysin tai osittain maksamatta oleva saatava ei saa syntyä velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana</KEYWORD><KEYWORD>Sääntöjenvastaisuus</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑398/20,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Krajský soud v Brně (Brnon maakunnallinen tuomioistuin, Tšekki) on esittänyt <DATE ISO="20200729">29.7.2020</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20200820">20.8.2020</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">ELVOSPOL s.r.o.</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Odvolací finanční ředitelství,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: unionin tuomioistuimen varapresidentti L. Bay Larsen, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J‑C. Bonichot (esittelevä tuomari) ja M. Safjan,</P><P>julkisasiamies: J. Kokott,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>ELVOSPOL s.r.o., edustajanaan T. Klíma,</P></ITEM><ITEM><P>Odvolací finanční ředitelství, edustajanaan T. Rozehnal,</P></ITEM><?PAGE NO="2"?><ITEM><P>Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, O. Serdula ja J. Vláčil,</P></ITEM><ITEM><P>Espanjan hallitus, asiamiehenään S. Jiménez García,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään P. Carlin ja M. Salyková,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="347" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 347, s. 1</REF.DOC.OJ>; jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 90 artiklan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Tšekin oikeuden mukaan perustettu yhtiö ELVOSPOL s.r.o. (jäljempänä ELVOSPOL) ja Odvolací finanční ředitelství (verohallinnon muutoksenhakuelin, Tšekki; jäljempänä verohallinnon muutoksenhakuelin) ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainittu elin epäsi kyseiseltä yhtiöltä oikeuden arvonlisäveron määrän oikaisuun.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 63 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy, kun tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 73 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Muiden kuin 74–77 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta veron peruste käsittää kaiken sen, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista hankkijalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 90 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="090.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimuksen mitätöimisen, peruuttamisen tai purkamisen taikka kauppahinnan maksamisen täyden tai osittaisen laiminlyönnin tai liiketoimen suorittamisen jälkeen myönnettävän hinnanalennuksen johdosta veron perustetta on vastaavasti alennettava jäsenvaltioiden vahvistamin edellytyksin.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="090.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 1 kohtaa, jos maksu laiminlyödään kokonaan tai osittain.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 273 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Jäsenvaltiot voivat säätää muista arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi välttämättöminä pitämistään velvollisuuksista, ellei yhdenvertaisen kohtelun noudattamisesta verovelvollisten suorittamien jäsenvaltion sisäisten ja jäsenvaltioiden välisten liiketoimien välillä muuta johdu, ja jos nämä velvollisuudet eivät aiheuta rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.</ALINEA><ALINEA>Ensimmäisessä kohdassa säädettyä mahdollisuutta ei voida käyttää laskutusta koskevien lisävelvollisuuksien asettamiseen 3 luvussa vahvistettujen velvollisuuksien lisäksi.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tšekin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Tšekin arvolisäverolain nro 235/2004 (zákon č. 235/2004 Sb., o dani z přidané hodnoty; jäljempänä arvonlisäverolaki) 44 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Verovelvollinen, jolle on syntynyt velvollisuus maksaa veroa toiselle verovelvolliselle suoritetun verollisen suorituksen yhteydessä ja jonka saatava – joka on syntynyt viimeistään 6 kuukautta ennen tuomioistuimen konkurssiin asettamisesta tekemää päätöstä – ei ole vielä lakannut (jäljempänä velkoja), saa oikaista myynteihin sisältyvän arvonlisäveron määrää vahvistetun saatavan arvolla silloin, kun</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>verovelvollinen, jolta velkojalla on tämä saatava (jäljempänä velallinen), on konkurssimenettelyn kohteena ja konkurssiasioita käsittelevä tuomioistuin on määrännyt velallisen omaisuuden realisoitavaksi,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>velkoja on ilmoittanut kyseisen saatavan viimeistään konkurssiasioita käsittelevän tuomioistuimen päätöksessä asetetussa määräajassa, tämä saatava on vahvistettu ja se on otettu huomioon konkurssimenettelyssä,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>velkoja ja velallinen eivät ole eivätkä ole olleet saatavan syntymisen aikaan</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>henkilöitä, joiden pääomat ovat sidoksissa toisiinsa – –</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>toistensa lähipiiriin kuuluvia henkilöitä tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>saman yhtiön osakkeenomistajia, jos ne ovat verovelvollisia,</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>velkoja on toimittanut velalliselle 46 §:n 1 momentissa tarkoitetun vero-asiakirjan.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>ELVOSPOL luovutti <DATE ISO="20131129">29.11.2013</DATE> tavaroita MPS Mont a.s:lle (jäljempänä Mont). Tšekkiläinen tuomioistuin asetti <DATE ISO="20140519">19.5.2014</DATE> Montin konkurssiin ja vahvisti sen likvidaation yksityiskohdat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Pääasian kantaja oikaisi sen jälkeen veron perustettaan toukokuun 2015 arvolisäveroa koskevassa ilmoituksessaan ja sen jälkeen täydentävässä veroilmoituksessaan arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin perusteella ja ilmoitti, ettei Mont ollut maksanut suoritetusta tavaroiden luovutuksesta annettua laskua.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Finanční úřad pro Jihomoravský kraj (Etelä-Määrin verovirasto, Tšekki; jäljempänä veroviranomainen) katsoi kuitenkin, että pääasian kantajan tulkinta arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentista oli virheellinen eikä tällä ollut oikeutta oikaista veron perustettaan. Tässä tilanteessa veroviranomainen teki <DATE ISO="20160222">22.2.2016</DATE> päätöksen, jolla se vahvisti arvonlisäveron määrän ottamatta huomioon veron perusteen oikaisemista tehtyä pyyntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Pääasian kantaja riitautti tämän päätöksen verohallinnon muutoksenhakuelimessä. Viimeksi mainittu elin hylkäsi päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen <DATE ISO="20180502">2.5.2018</DATE> tekemällään päätöksellä ja katsoi, ettei pääasian kantaja voinut oikaista veron perustettaan arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin nojalla, koska maksamatta oleva saatava oli syntynyt Montin konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Verohallinnon muutoksenhakuelin nimittäin katsoo, että arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentissa asetetaan arvonlisäveron määrän oikaisemiselle useita edellytyksiä, joista yksi on se, että maksamatta oleva saatava ei ole syntynyt sen kuuden ajanjakson aikana, joka edeltää tuomioistuimen kyseisen velallisyhtiön konkurssiin asettamisesta tekemää päätöstä. Pääasiassa kyseessä oleva maksamatta oleva saatava oli kuitenkin syntynyt <DATE ISO="20131129">29.11.2013</DATE> eli sen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, joka edelsi tuomioistuimen <DATE ISO="20140519">19.5.2014</DATE> tekemää päätöstä Montin konkurssiin asettamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Pääasian kantaja nosti verohallinnon muutoksenhakuelimen päätöksestä kanteen Krajský soud v Brněssa (Brnon maakunnallinen tuomioistuin, Tšekki), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin pohtii, onko arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin kaltainen kansallinen säännös, jonka mukaan arvonlisäveron määrän oikaisemisen edellytyksenä on, että maksamatta oleva saatava ei ole syntynyt velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan vastainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tältä osin arvonlisäverodirektiivin 90 artiklaa koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja muistuttaa siitä, että neutraalisuuden periaate edellyttää, että veroja valtion lukuun keräävä elinkeinonharjoittaja on vapautettava kokonaan arvonlisäveron alaisen liiketoimintansa yhteydessä maksamastaan tai maksettavastaan arvonlisäverosta, ja että vaikka jäsenvaltiot saavat olla antamatta mahdollisuutta oikaista veron perustetta, tällaisen oikaisemisen mahdollisuuden sulkeminen täysin pois on neutraalisuuden periaatteen vastaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo unionin tuomioistuimen tämän oikeuskäytännön perusteella, että arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin kaltainen kansallinen säännös, jonka mukaan arvonlisäveron määrän oikaisemisen edellytyksenä on, että maksamatta oleva saatava ei ole syntynyt kyseisen velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, voisi olla arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen vastainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee myös sitä, voiko tällainen kansallinen säännös kuulua arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan. Se muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tämä arvonlisäverodirektiivin säännös perustuu siihen ajatukseen, että tietyissä olosuhteissa ja kyseisen jäsenvaltion oikeudellisen tilanteen mukaisesti vastikkeen maksun laiminlyönti voi olla vain<?PAGE NO="5"?> väliaikaista tai sen todentaminen voi olla vaikeaa. Näin ollen tällaisen poikkeamismahdollisuuden käytön on oltava oikeutettua vastikkeen maksamista koskevan epävarmuuden takia ja sen on oltava oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lisäksi, voidaanko arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin kaltainen kansallinen säännös oikeuttaa arvonlisäverodirektiivin 273 artiklalla, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat säätää arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseksi ja petosten estämiseksi välttämättöminä pitämistään velvollisuuksista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa siitä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan viimeksi mainittuun säännökseen perustuvien toimenpiteiden on rajoituttava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, eikä näitä toimenpiteitä saa käyttää arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta vaarantavalla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, että Nejvyšší správní soudin (ylin hallintotuomioistuin, Tšekki) <DATE ISO="20190716">16.7.2019</DATE> antaman päätöksen mukaan arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentti perustuu taloudelliseen olettamukseen, jonka mukaan mitä lyhyemmällä aikavälillä alan ammattilainen ja sen kauppakumppani käyvät neuvotteluja liiketoimesta tai toteuttavat sen ennen kauppakumppanin konkurssin toteutumishetkeä, sitä todennäköisemmin alan ammattilainen kykenee tunnistamaan markkinoilla signaaleja tästä konkurssista. Kyseisen päätöksen mukaan alan ammattilainen, joka on käynyt tulevan konkurssivelallisen kanssa kauppaa konkurssiin asettamista edeltävän kuuden kuukauden aikana, ei voi yleisen taloudellisen tietämyksen perusteella olla tietämättä välittömästi uhkaavasta konkurssista, joten mahdollisuuden antaminen sille arvonlisäveron määrän oikaisemiseen ei ole oikeutettua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Korostettuaan, että nämä arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin antamisen taustalla olevat perusteet eivät perustu ajatukselle siitä, että vastikkeen maksun laiminlyönti voi olla vain väliaikaista tai sen todentaminen voi olla vaikeaa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että mainittujen perusteiden tavoitteena ei ole petosten estäminen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan nimittäin pelkästään se, että henkilö tekee arvonlisäverollisia liiketoimia sellaisen talouden toimijan kanssa, josta voi välittyä signaaleja välittömästi uhkaavasta konkurssista, ei sellaisenaan merkitse, että tällaiset liiketoimet olisivat lähtökohtaisesti epärehellisiä tai että ne toteutettaisiin perusteettoman veroedun saamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentin kaltaista kansallista säännöstä, jonka mukaan arvonlisäveron määrän oikaiseminen edellyttää, että maksamatta oleva saatava ei ole syntynyt velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, ei voida oikeuttaa arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdalla eikä 273 artiklalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Krajský soud v Brně on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Onko sellainen kansallinen säännöstö ristiriidassa [arvonlisäverodirektiivin] 90 artiklan 1 ja 2 kohdan tarkoituksen kanssa, jossa asetetaan edellytys, jolla arvonlisäverovelvollista, jolle on syntynyt velvollisuus arvonlisäveron maksamiseen sellaiselle toiselle verovelvolliselle suoritetun verollisen suorituksen yhteydessä, joka on maksanut suorituksen vain osaksi tai ei ollenkaan, estetään oikaisemasta myynteihin sisältyvän arvonlisäveron määrää saatavan arvolla silloin, kun saatava on syntynyt sellaisen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, joka edeltää tuomioistuimen tekemää päätöstä asettaa tämä toinen verovelvollinen konkurssiin?<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jossa arvonlisäveron määrän oikaisun edellytykseksi asetetaan, että osittain tai kokonaan maksamatta oleva saatava ei ole syntynyt velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on palautettava mieleen, että arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sopimuksen mitätöimisen, peruuttamisen tai purkamisen taikka kauppahinnan maksamisen täyden tai osittaisen laiminlyönnin tai liiketoimen suorittamisen jälkeen myönnettävän hinnanalennuksen johdosta veron perustetta on vastaavasti alennettava jäsenvaltioiden vahvistamin edellytyksin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällä säännöksellä velvoitetaan jäsenvaltiot alentamaan arvonlisäveron perustetta ja siten myös verovelvollisen maksettavan arvonlisäveron määrää aina, kun verovelvollinen ei liiketoimen toteuttamisen jälkeen ole saanut lainkaan vastiketta tai osaa siitä. Edellä mainittu säännös on ilmaus arvonlisäverodirektiivin perusperiaatteesta, jonka mukaan veron peruste on todella saatu vastike ja josta väistämättä seuraa, että veroviranomaiset eivät voi kantaa arvonlisäveroa enempää kuin verovelvollinen oli sitä saanut (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201015">15.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E. (ALV – Veron perusteen alentaminen)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑335/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:829">EU:C:2020:829</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdassa tosin annetaan jäsenvaltioille siinä tapauksessa, että maksu laiminlyödään kokonaan tai osittain, mahdollisuus olla soveltamatta 90 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvollisuutta alentaa arvonlisäveron perustetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että tämä poikkeamismahdollisuus, joka koskee yksinomaan tilannetta, jossa kauppahinnan maksu laiminlyödään kokonaan tai osittain, perustuu sille ajatukselle, että tietyissä olosuhteissa ja kyseisen jäsenvaltion oikeudellisen tilanteen mukaisesti vastikkeen maksun laiminlyönti voi olla vain väliaikaista tai sen todentaminen voi olla vaikeaa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200611">11.6.2020</DATE>, <NAME.CASE>SCT</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑146/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:464">EU:C:2020:464</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että poikkeamismahdollisuutta on käytettävä vain, kun se on perusteltua, jotta jäsenvaltioiden toimenpiteet sen täytäntöön panemiseksi eivät olisi vastoin sitä verotuksen yhdenmukaistamisen tavoitetta, johon arvonlisäverodirektiivillä pyritään, eikä jäsenvaltioiden voida sallia sulkevan kokonaan pois arvonlisäveron perusteen alentamista, jos maksu laiminlyödään (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201015">15.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E. (ALV – Veron perusteen alentaminen)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑335/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:829">EU:C:2020:829</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, että mainitun poikkeamismahdollisuuden tarkoituksena on vain antaa jäsenvaltioille oikeus vastata maksettavien määrien perimisen onnistumiseen liittyvään epävarmuuteen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200611">11.6.2020</DATE>, <NAME.CASE>SCT</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑146/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:464">EU:C:2020:464</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Tämä epävarmuus voidaan ottaa huomioon verotuksen neutraalisuuden periaatteen mukaisesti epäämällä verovelvolliselta oikeus veron perusteen alentamiseen niin pitkään kuin saatava ei ole osoittautunut mahdottomaksi periä. Tämä voidaan toteuttaa myös hyväksymällä alentaminen silloin, kun verovelvollinen osoittaa olevan kohtuullisen todennäköistä, ettei velkaa makseta,<?PAGE NO="7"?> tämän kuitenkaan vaikuttamatta mahdollisuuteen tarkistaa veron perustetta uudelleen ylöspäin, jos maksu kuitenkin suoritetaan (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190703">3.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>UniCredit Leasing</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑242/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:558">EU:C:2019:558</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Päinvastoin se, että jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus sulkea kokonaan pois arvonlisäveron perusteen alentaminen siinä tapauksessa, että maksun laiminlyönti on lopullinen, olisi vastoin arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatetta, josta seuraa erityisesti, että veroja valtion lukuun keräävä elinkeinonharjoittaja on vapautettava kokonaan arvonlisäveron alaisen liiketoimintansa yhteydessä maksamastaan tai maksettavastaan arvonlisäverosta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200611">11.6.2020</DATE>, <NAME.CASE>SCT</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑146/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:464">EU:C:2020:464</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä katsonut, että tilannetta, jolle on ominaista velallisen velvoitteiden lopullinen vähentyminen suhteessa velkojiin, ei voida pitää arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>maksun laiminlyöntinä<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion on sallittava arvonlisäveron perusteen alentaminen, jos verovelvollinen voi osoittaa, että sillä velalliseltaan oleva saatava on tullut lopullisesti mahdottomaksi periä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200611">11.6. 2020</DATE>, <NAME.CASE>SCT</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑146/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:464">EU:C:2020:464</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa esitetty kysymys koskee sellaisia maksamattomia saatavia, jotka ovat syntyneet kyseisen velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana ja joista ei ole osoitettu, että niitä olisi pidettävä tämän tuomion 30 ja 32 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuina saatavina, joita on lopullisesti mahdotonta periä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että tällainen luokittelu riippuu siitä, miten näitä saatavia kohdellaan konkurssimenettelyssä. Näin ollen velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana syntyneiden saatavien perimisen onnistuminen on epävarmaa ja tämä epävarmuus johtuu siitä tavasta, jolla saatavia kohdellaan konkurssimenettelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Yleisestä edellytyksestä, jonka mukaan siihen, että saatavat voisivat johtaa arvonlisäveron perusteen oikaisemiseen, vaaditaan, että saatavat eivät ole saaneet syntyä velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, ei kuitenkaan voida katsoa, että sen tarkoituksena on vastata näiden saatavien perimisen onnistumiseen liittyvään epävarmuuteen, koska näiden saatavien asiayhteydestä ei ole esitetty objektiivisia seikkoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Tällä edellytyksellä ei nimittäin ole yhteyttä tapaan, jolla kyseisiä saatavia todella kohdellaan konkurssimenettelyssä, koska tässä edellytyksessä ei oteta huomioon sitä, että jotkut saatavat voidaan tämän menettelyn päättyessä mahdollisesti periä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Tällaisesta edellytyksestä seuraa päinvastoin, että arvonlisäveron perusteen alentaminen suljetaan kokonaan pois silloin, kun maksamatta olevat saatavat ovat syntyneet velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, vaikka nämä saatavat tulisivat konkurssimenettelyn päättyessä lopullisesti saataviksi, joita on mahdotonta periä, ja tällainen alennusoikeuden automaattinen epääminen on arvonlisäveron neutraalisuuden periaatteen vastaista, sillä veron peruste ei muodostuisi velkojana olevan verovelvollisen todella saamasta vastikkeesta ja vero tulisi näin ollen tämän verovelvollisen maksettavaksi kuluttajan sijasta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Kaikista näistä syistä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta kansallisesta säännöksestä ei voida katsoa, että sillä pantaisiin täytäntöön arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 2 kohdassa säädetty mahdollisuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Lisäksi Tšekin hallituksen väitettä, jonka mukaan tällaisella säännöksellä on tarkoitus panna täytäntöön arvonlisäverodirektiivin 273 artikla, ei myöskään voida hyväksyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että vaikka jäsenvaltiot voivat arvonlisäverodirektiivin 273 artiklan nojalla toteuttaa toimenpiteitä, joiden seurauksena arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdassa säädettyä oikeutta alentaa veron perustetta rajoitetaan, näillä toimenpiteillä on pyrittävä arvonlisäveron kannon oikean toimittamisen varmistamiseen ja petosten estämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaisissa toimenpiteissä voidaan lähtökohtaisesti olla noudattamatta arvonlisäveron perustetta koskevia sääntöjä ainoastaan siltä osin kuin se on tämän erityisen tavoitteen saavuttamiseksi ehdottoman välttämätöntä. Unionin tuomioistuimen mukaan niillä on nimittäin haitattava mahdollisimman vähän arvonlisäverodirektiivin tavoitteiden ja periaatteiden toteutumista, eikä niitä näin ollen voida soveltaa siten, että niillä vaarannettaisiin arvonlisäveron neutraalisuus (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181206">6.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Tratave</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑672/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:989">EU:C:2018:989</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Sitä, että mahdollisuus veron perusteen oikaisemiseen suljetaan kokonaan pois sellaisen saatavan osalta, joka on syntynyt velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, ei voida katsoa toimenpiteeksi, jolla voidaan estää veropetoksia, eikä sen voida katsoa olevan oikeassa suhteessa tällaiseen tavoitteeseen nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Yhtäältä nimittäin – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa – sen seikan, että maksamatta oleva saatava on syntynyt velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, perusteella ei nimittäin voida täydentävien seikkojen puuttuessa olettaa pätevästi, että velkoja ja velallinen olisivat pyrkineet tekemään veropetoksen tai kiertämään veroa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Joka tapauksessa sillä, että tällaisessa tilanteessa ei ole mitään mahdollisuutta alentaa veron perustetta, sekä sillä, että pääasiassa kyseessä olevan kantajan kaltaisen velkojan on vastattava sellaisen arvonlisäveron määrän maksamisesta, jota se ei ole saanut liiketoimintansa yhteydessä, ylitetään se, mikä on ehdottoman välttämätöntä arvonlisäverodirektiivin 273 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201015">15.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>E. (ALV – Veron perusteen alentaminen)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑335/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:829">EU:C:2020:829</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Ei myöskään voida väittää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella säännöksellä pyrittäisiin varmistamaan arvonlisäveron kannon oikea toimittaminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Kyseisen säännöksen soveltamisesta seuraa päinvastoin, että oikeus veron perusteen alentamiseen evätään järjestelmällisesti silloin, kun maksamatta olevat saatavat ovat syntyneet kyseisen velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, vaikka eräistä näistä saatavista saattaa tulla konkurssimenettelyn päättyessä lopullisesti saatavia, joita on mahdotonta periä, mikä johtaisi arvonlisäveron neutraalisuuden periaatteen vaarantamiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Näin ollen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, arvonlisäverodirektiivin 90 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jossa arvonlisäveron määrän oikaisun edellytykseksi asetetaan, että osittain tai kokonaan maksamatta oleva saatava ei ole syntynyt velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, vaikka tämän edellytyksen osalta ei voida sulkea pois sitä, että kyseessä voi olla saatava, jonka perintä on lopullisesti mahdotonta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 90 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jossa arvonlisäveron määrän oikaisun edellytykseksi asetetaan, että osittain tai kokonaan maksamatta oleva saatava ei ole syntynyt velallisyhtiön konkurssiin asettamista edeltäneen kuuden kuukauden ajanjakson aikana, vaikka tämän edellytyksen osalta ei voida sulkea pois sitä, että kyseessä voi olla saatava, jonka perintä on lopullisesti mahdotonta.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>