<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-819/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CJ0819</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:904">EU:C:2021:904</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>17</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20211111">11.11.2021</DATE> – Asia C-819/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Stichting Cartel Compensation ja Equilib Netherlands</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20211111">11 päivänä marraskuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: hollanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>EY 81, EY 84 ja EY 85 artikla</KEYWORD><KEYWORD>ETA-sopimuksen 53 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt</KEYWORD><KEYWORD>Yritysten käyttäytyminen Euroopan talousalueen (ETA) ja kolmansien maiden välisen lentoliikenteen alalla EY 84 ja EY 85 artiklan voimassa ollessa</KEYWORD><KEYWORD>Vahingonkorvauskanne</KEYWORD><KEYWORD>Kansallisten tuomioistuinten toimivalta soveltaa EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-819/19,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) on esittänyt <DATE ISO="20190918">18.9.2019</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20191106">6.11.2019</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Stichting Cartel Compensation</HT> ja</P><P><HT TYPE="BOLD">Equilib Netherlands BV</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Martinair Holland NV,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Deutsche Lufthansa AG,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Lufthansa Cargo AG,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">British Airways plc,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Air France SA,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Singapore Airlines Ltd,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Singapore Airlines Cargo Pte Ltd,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Swiss International Air Lines AG,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Air Canada,</HT></P><?PAGE NO="2"?><P><HT TYPE="BOLD">Cathay Pacific Airways Ltd,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">Scandinavian Airlines System Denmark-Norway-Sweden,</HT></P><P><HT TYPE="BOLD">SAS AB</HT> ja</P><P><HT TYPE="BOLD">SAS Cargo Group A/S,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: ensimmäisen jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev (esittelevä tuomari), joka hoitaa toisen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit I. Ziemele, T. von Danwitz, P. G. Xuereb ja A. Kumin,</P><P>julkisasiamies: M. Bobek,</P><P>kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20210121">21.1.2021</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Stichting Cartel Compensation, edustajinaan J. van den Brande ja J. T. Verheij, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Equilib Netherlands BV, edustajinaan J. W. Fanoy, H. J. van Maanen ja T. Raats, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV, edustajinaan S. L. Boersen, M. Smeets, J. S. Kortmann, T. Heikens, S. Goldstein ja T. M. Welling, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Martinair Holland NV, edustajinaan S. L. Boersen, M. Smeets, J. S. Kortmann, T. Heikens ja S. Goldstein, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Deutsche Lufthansa AG, edustajinaan P. N. Malanczuk, A. Koeman, J. P. van der Klein ja J. Schaufeli, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Lufthansa Cargo AG ja Swiss International Air Lines AG, edustajinaan P. N. Malanczuk ja J. P. van der Klein, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>British Airways plc, Air Canada ja Cathay Pacific Airways Ltd, edustajinaan J. K. de Pree ja S. J. The ja D. J. Beenders, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Air France SA, edustajinaan D. A. H. W. Strik ja T. M. Welling, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Singapore Airlines Ltd ja Singapore Airlines Cargo Pte Ltd, edustajinaan I. VerLoren van Themaat, M. van Heezik, N. T. Dempsey, L. N. M. van Uden ja V. E. J. Dijkstra, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Scandinavian Airlines System Denmark-Norway-Sweden, SAS AB ja SAS Cargo Group A/S, edustajinaan E. Pijnacker Hordijk, W. Heemskerk ja S. R. Kingma, advocaten,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään A. Dawes, T. Franchoo, F. van Schaik ja C. Zois,</P></ITEM><?PAGE NO="3"?><ITEM><P>EFTAn valvontaviranomainen, asiamiehinään C. Simpson, I. O. Vilhjálmsdóttir, C. Zatschler ja M. Sánchez Rydelski,</P></ITEM><ITEM><P>Norjan hallitus, asiamiehinään E. Sandaa ja H. Kolderup,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20210506">6.5.2021</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 81, EY 84 ja EY 85 artiklan, Euroopan talousalueesta <DATE ISO="19920502">2.5.1992</DATE> tehdyn sopimuksen (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="001" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="1994">EYVL 1994, L 1, s. 3</REF.DOC.OJ>; jäljempänä ETA-sopimus) 53 artiklan ja [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta <DATE ISO="20021216">16.12.2002</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="001" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2003">EYVL 2003, L 1, s. 1</REF.DOC.OJ>) 6 artiklan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asioissa, jossa ovat vastakkain yhtäältä Stichting Cartel Compensation (jäljempänä SCC) ja Equilib Netherlands BV (jäljempänä Equilib) sekä toisaalta pääasioiden vastaajina Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV, Martinair Holland NV, Deutsche Lufthansa AG, Lufthansa Cargo AG, British Airways plc, Air France SA, Singapore Airlines Ltd, Singapore Airlines Cargo Pte Ltd, Swiss International Air Lines AG, Air Canada, Cathay Pacific Airways Ltd, Scandinavian Airlines System Denmark-Norway-Sweden, SAS AB ja SAS Cargo Group A/S ja jossa on kyse EY 81 artiklan rikkomisesta, johon näiden lentoyhtiöiden väitetään syyllistyneen, aiheutuneen vahingon korvaamisesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetukset N:o 17 ja N:o 141</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Neuvoston asetuksen N:o 17 ([EY 85] ja [EY 86] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus), joka on annettu <DATE ISO="19620206">6.2.1962</DATE> (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="013" PAGE.FIRST="204" DATE.PUB="1962">EYVL 1962, 13, s. 204</REF.DOC.OJ>), 5 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>[EY 81] artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat olemassa tämän asetuksen tullessa voimaan ja joiden osalta osapuolet hakevat [EY 81] artiklan 3 kohdan soveltamista, on ilmoitettava komissiolle 1 päivään elokuuta 1962 mennessä.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 6 artiklassa säädettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Kun komissio tekee päätöksen [EY 81] artiklan 3 kohdan nojalla, sen on päätöksessä ilmoitettava päätöksen voimaantulopäivä. Voimaantulopäivä ei saa olla ilmoituspäivää aikaisempi.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Mitä 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetään, ei koske – – niitä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka on ilmoitettu 5 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Liikenteen jättämisestä neuvoston asetuksen N:o 17 soveltamisalan ulkopuolelle <DATE ISO="19621126">26.11.1962</DATE> annetun neuvoston asetuksen N:o 141 (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="124" PAGE.FIRST="2751" DATE.PUB="1962">EYVL 1962, 124, s. 2751</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19671214">14.12.1967</DATE> annetulla neuvoston asetuksella N:o 1002/67/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="306" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1967">EYVL 1967, 306, s. 1</REF.DOC.OJ>) (jäljempänä asetus N:o 141), 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Asetusta N:o 17 ei sovelleta liikenteen alaa koskeviin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tarkoituksena tai seurauksena on kuljetusmaksujen ja ‑ehtojen vahvistaminen, kuljetuspalvelujen tarjonnan rajoittaminen tai valvonta taikka kuljetusmarkkinoiden jakaminen, eikä sitä sovelleta myöskään [EY] 86 artiklassa tarkoitettuun määräävään asemaan kuljetusmarkkinoilla.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Tämän asetuksen 1 artiklan säännökset ovat voimassa rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteen osalta 30 päivään kesäkuuta 1968 asti.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetukset (ETY) N:o 3975/87 ja N:o 3976/87</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Menettelystä kilpailusääntöjen soveltamiseksi ilmakuljetusalan yrityksiin <DATE ISO="19871214">14.12.1987</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3975/87 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="374" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1987">EYVL 1987, L 374, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19920723">23.7.1992</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2410/92 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="240" PAGE.FIRST="18" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 240, s. 18</REF.DOC.OJ>) (jäljempänä asetus N:o 3975/87) (suomenkielistä toisintoa ei ole saatavissa), 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Tässä asetuksessa vahvistetaan menettely [EY 81] ja [EY 82] artiklan soveltamiseksi lentoliikenteeseen.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tämä asetus koskee ainoastaan [Euroopan unionin] lentoasemien välistä lentoliikennettä.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>[EY 81] artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin ilmakuljetusten alalla <DATE ISO="19871214">14.12.1987</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3976/98 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="374" PAGE.FIRST="9" DATE.PUB="1987">EYVL 1987, L 374, s. 9</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19920723">23.7.1992</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2411/92 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="240" PAGE.FIRST="19" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 240, s. 19</REF.DOC.OJ>) (jäljempänä asetus N:o 3976) (suomenkielistä toisintoa ei ole saatavissa), 1 artiklassa säädettiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Tätä asetusta sovelletaan [unionin] lentoasemien väliseen lentoliikenteeseen.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetus N:o 1/2003</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1/2003 6 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta soveltaa [EY 81] ja [EY 82] artiklaa.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja [EY 81] tai [EY 82] artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa. Niiden on myös vältettävä tekemästä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa päätöksen kanssa, jota komissio harkitsee jo käynnistämässään menettelyssä. – –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Mainitun asetuksen 32 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Tätä asetusta ei sovelleta:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>yhteisön lentoasemien ja kolmansien maiden väliseen lentoliikenteeseen.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Saman asetuksen 43 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="043.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Kumotaan asetus N:o 17 lukuun ottamatta 8 artiklan 3 kohtaa, jota sovelletaan edelleen päätöksiin, jotka tehdään [EY] 81 artiklan 3 kohdan nojalla ennen tämän asetuksen soveltamispäivää, kyseisten päätösten voimassaolon päättymispäivään.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="043.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Kumotaan asetus N:o 141.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1/2003 45 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan [unionin] virallisessa lehdessä.</ALINEA><ALINEA>Sitä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2004.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetus (EY) N:o 411/2004</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Asetuksen (ETY) N:o 3975/87 kumoamisesta ja asetuksen (ETY) N:o 3976/87 ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 muuttamisesta [unionin] ja kolmansien maiden välisen lentoliikenteen osalta <DATE ISO="20040226">26.2.2004</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 411/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="068" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 68, s. 1</REF.DOC.OJ>) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Kumotaan [asetus N:o 3975/87] lukuun ottamatta 6 artiklan 3 kohtaa, jota sovelletaan jatkossakin [EY] 81 artiklan 3 kohdan nojalla ennen asetuksen (EY) N:o 1/2003 soveltamisen alkamispäivää tehtyihin päätöksiin kyseisten päätösten voimassaolon päättymiseen saakka.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 411/2004 2 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Poistetaan [asetuksen N:o 3976/87] 1 artiklasta sanat <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>[unionin] lentoasemien väliseen<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="2019" ID="QE0015"/>.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 411/2004 3 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>Poistetaan [asetuksen N:o 1/2003] 32 artiklan c alakohta.<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 411/2004 4 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.</ALINEA><ALINEA>Sitä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2004.<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></ALINEA></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="6"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimus lentoliikenteestä</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Luxemburgissa <DATE ISO="19990621">21.6.1999</DATE> allekirjoitetun, lentoliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta seitsemän sopimuksen tekemisestä Sveitsin valaliiton kanssa <DATE ISO="20020404">4.4.2002</DATE> tehdyllä neuvoston ja, tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen osalta, komission päätöksellä 2002/309/EY, Euratom (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="114" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 114, s. 1</REF.DOC.OJ>), 1 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>Tätä tarkoitusta varten sovelletaan tässä sopimuksessa vahvistettuja määräyksiä sekä liitteessä luetelluissa asetuksissa ja direktiiveissä annettuja säännöksiä jäljempänä esitetyin edellytyksin. – –<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Kyseisen sopimuksen liitteessä määrättiin seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Tätä sopimusta sovellettaessa</P><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>aina kun tässä liitteessä mainituissa säädöksissä viitataan [unionin] jäsenvaltioihin, tai niissä vaaditaan yhteyttä näihin valtioihin, viittausten katsotaan koskevan myös Sveitsiä tai yhteyttä Sveitsiin koskevaa vaatimusta,</P></ITEM></LIST></P><P>– –</P><P>2. Kilpailusäännöt</P><P>Seuraavissa säädöksissä olevat viittaukset [EY] 81 ja [EY] 82 artiklaan katsotaan viittauksiksi tämän sopimuksen 8 ja 9 artiklaan.</P><P>– –</P><P>3975/87</P><P>Neuvoston asetus, annettu <DATE ISO="19871214">14 päivänä joulukuuta 1987</DATE>, menettelystä sovellettaessa kilpailusääntöjä lentoliikenteen alalla toimiviin yrityksiin; asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1284/91 ja asetuksella (ETY) N:o 2410/92 (ks. jäljempänä)</P><P>(1–7 artikla, 8 artiklan 1–2 kohta, 9–11 artikla, 12 artiklan 1–2 kohta ja 4–5 kohta, 13 artiklan 1–2 kohta, 14–19 artikla)</P><P>– –</P><P>3976/87</P><P>Neuvoston asetus, annettu <DATE ISO="19871214">14 päivänä joulukuuta 1987</DATE>, [EY] 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyjen sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin lentoliikenteen alalla; asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2344/90 ja asetuksella (ETY) N:o 2411/92 (ks. jäljempänä)</P><P>(1–5 artikla ja 7 artikla)</P><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></P></QUOT.S></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Lentoliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen 36 artiklan 1 kohdan ja ilmoituksen, joka koskee Sveitsin kanssa seuraavilla aloilla tehtävien seitsemän sopimuksen voimaan tuloa: henkilöiden vapaa liikkuvuus, lento- ja maantieliikenne, julkiset hankinnat, tieteellinen ja teknologinen yhteistyö, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastavuoroinen tunnustaminen sekä maataloustuotteiden kauppa (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="114" PAGE.FIRST="480" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 114, s. 480</REF.DOC.OJ>), nojalla kyseinen sopimus tuli voimaan <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Euroopan komissio totesi [SEUT] 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä <DATE ISO="20101109">9.11.2010</DATE> tehdyssä päätöksessä K(2010) 7694 lopullinen (asia COMP/39258 – Lentorahti) (jäljempänä vuoden 2010 päätös), että 21 lentoliikenteen alan oikeushenkilöä olivat rikkoneet SEUT 101 artiklaa ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja lentoliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen 8 artiklaa yhteensovittamalla lentorahtipalveluja koskevat hinnoittelupolitiikkansa polttoainelisän, turvalisän ja näistä lisistä maksettavien provisioiden osalta, ja määräsi kyseisille oikeushenkilöille sakkoja niiden omaksumasta käyttäytymisestä</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P><DATE ISO="19991207">7.12.1999</DATE> ja <DATE ISO="20060214">14.2.2006</DATE> välisten ajanjaksojen aikana lentorahtipalvelujen osalta Euroopan talousalueella (ETA) sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä</P></ITEM><ITEM><P><DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> ja <DATE ISO="20060214">14.2.2006</DATE> välisten ajanjaksojen aikana lentorahtipalvelujen osalta unionissa sijaitsevien lentoasemien ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä, koska komissio katsoi, että ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> asetuksessa N:o 3975/87 ei annettu sille toimivaltaa soveltaa EY 81 artiklaa näiden palvelujen osalta</P></ITEM><ITEM><P><DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE> ja <DATE ISO="20060214">14.2.2006</DATE> välisten ajanjaksojen aikana lentorahtipalvelujen osalta sellaisissa maissa, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia mutta eivät jäsenvaltioita, ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä, koska komissio katsoi, että ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE> asetusta N:o 1/2003 ei voitu vielä soveltaa ETA-sopimuksen täytäntöönpanossa näiden palvelujen osalta</P></ITEM><ITEM><P><DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> ja <DATE ISO="20060214">14.2.2006</DATE> välisten ajanjaksojen aikana lentorahtipalvelujen osalta unionin lentoasemien ja Sveitsissä sijaitsevien lentokenttien välisillä reiteillä, koska komissio katsoi, että ennen <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> asetusta N:o 3975/87 ei ollut vielä sisällytetty Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimukseen lentoliikenteestä.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin kumosi <DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE> antamillaan tuomioilla vuoden 2010 päätöksen menettelyvirheen vuoksi siltä osin kuin kyseinen päätös koski tiettyjä oikeushenkilöitä, joille oli määrätty sakko.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Komissio aloitti menettelyn uudelleen ja määräsi [SEUT] 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39258 – Lentorahti) <DATE ISO="20170317">17.3.2017</DATE> annetulla päätöksellä (jäljempänä vuoden 2017 päätös) 19:lle tämän tuomion 21 kohdassa mainituista 21 oikeushenkilöstä, joihin pääasioiden vastaajat kuuluvat, sakkoja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>SCC ja Equilib, jotka ovat Alankomaihin sijoittautuneita oikeushenkilöitä ja jotka on perustettu korvauksen saamiseksi tuomioistuinteitse kilpailuoikeuden rikkomisista aiheutuneista vahingoista, nostivat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteita, joissa vaadittiin lähinnä, että kyseinen tuomioistuin yhtäältä toteaa, että pääasioiden vastaajat, jotka ovat vuosina 1999–2006 yhteensovittaneet lentorahtipalveluja koskevat hinnoittelupolitiikkansa, ovat toimineet lainvastaisesti näitä palveluja ostaneisiin tavaroiden lähettäjiin nähden, ja toisaalta velvoittaa nämä lentoyhtiöt korvaamaan yhteisvastuullisesti koko sen vahingon korkoineen, jota näille lähettäjille on aiheutunut kyseisen käyttäytymisen vuoksi; mainitut lähettäjät olivat näet siirtäneet tähän vahinkoon liittyvät korvaussaatavansa SCC:lle ja Equilibille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lähinnä, että pääasioissa tulee esiin erityisesti kysymys siitä, onko ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella toimivalta soveltaa EY 81 artiklan 1 kohdassa määrättyä kieltoa pääasioiden vastaajien omaksumaan käyttäytymiseen ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> unionissa sijaitsevien lentoasemien ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä, ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE> sellaisissa maissa, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia mutta eivät jäsenvaltioita, ja kolmansissa maissa sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä, ja ennen <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> unionin lentoasemien ja Sveitsissä sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>SCC ja Equilib väittävät ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ensisijaisesti, että kyseisellä tuomioistuimella on toimivalta soveltaa EY 81 artiklaa tähän käyttäytymiseen sillä perusteella, että kyseisellä määräyksellä on ollut koko kartellin ajan välitön horisontaalinen oikeusvaikutus. SCC ja Equilib väittävät toissijaisesti, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on joka tapauksessa saanut asetuksen N:o 1/2003 6 artiklan nojalla kyseisen asetuksen voimaantuloajankohtana toimivallan soveltaa EY 81 artiklaa taannehtivasti pääasioissa kyseessä olevaan käyttäytymiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Pääasioiden vastaajat kiistävät pääosin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivallan ja väittävät, ettei EY 81 artiklalla ollut välitöntä oikeusvaikutusta niiden ajanjaksojen aikana, jolloin pääasioissa kyseessä oleva riidanalainen käyttäytyminen oli omaksuttu, ja että EY 84 ja EY 85 artiklassa tarkoitettua komission tai kansallisen kilpailuviranomaisen ennalta tekemää päätöstä tästä käyttäytymisestä ei ole olemassa nyt käsiteltävässä asiassa. Ne katsovat, että se, että EY 81 artiklalla katsotaan olevan taannehtiva vaikutus, olisi vastoin oikeusvarmuuden periaatetta eikä se voi perustua asetuksen N:o 1/2003 sanamuotoon, tavoitteeseen tai rakenteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että EY 81 artiklan 1 kohdassa ja EY 82 artiklassa määrätyillä kielloilla voi jo luonteensa puolesta olla välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten välisissä suhteissa ja että näillä määräyksillä perustetaan näin ollen yksityisille suoraan oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojattava siitä riippumatta, panevatko jäsenvaltioiden viranomaiset tai komissio nämä määräykset täytäntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa soveltaa EY 81 artiklan 1 kohtaa ja EY 82 artiklaa yksityisten välisessä oikeusriidassa perustuu siis ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan näiden määräysten välittömään oikeusvaikutukseen. Tämä toimivalta ei riipu kilpailusääntöjen hallinnollisesta täytäntöönpanosta, sellaisena kuin siitä määrätään EY 84 ja EY 85 artiklassa, eikä sen edellytyksenä ole kansallisten kilpailuviranomaisten tai komission ennalta tekemä päätös kyseessä olevasta sopimuksesta tai menettelytavasta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa soveltaa EY 81 artiklaa on rajoitettu ainoastaan tilanteissa, joissa on vielä mahdollista myöntää EY 81 artiklan 3 kohtaan perustuva poikkeuslupa. Tämä rajoitus on tarpeen sen vaaran vuoksi, joka oikeusvarmuudelle voi aiheutua sellaisesta kansallisen tuomioistuimen ratkaisusta, jolla todetaan pätemättömäksi sopimus, josta voitaisiin tämän jälkeen tehdä viimeksi mainitun määräyksen nojalla hallintopäätös, jossa todettaisiin, ettei EY 81 artiklan 1 kohtaa voitu soveltaa kyseiseen sopimukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Tästä seuraa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan, että kansallinen tuomioistuin voi tutkia ja sen on tutkittava sopimukset tai menettelytavat EY 81 artiklan valossa silloin, kun kyse ei ole enää EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta. Nyt esillä olevassa asiassa tilanne on kuitenkin tällainen. On näet selvää, että pääasioiden vastaajat eivät ole kartellin keston aikana pyytäneet kansallisilta kilpailuviranomaisilta tai komissiolta EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamista ja että nämä yhtiöt eivät enää voi niin tehdä, koska asetuksessa N:o 1/2003 ei säädetä tästä mahdollisuudesta. Tämän käyttäytymisen osalta ei siis ole enää olemassa vaaraa siitä, että kansallisen tuomioistuimen ratkaisu olisi ristiriidassa hallintopäätöksen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että sillä on toimivalta antaa jälkeen päin ratkaisu pääasioissa kyseessä olevasta käyttäytymisestä. Sen mielestä näet päinvastaisesta päätelmästä seuraisi, ettei mikään viranomainen voisi arvioida EY 81 artiklan soveltamista tähän käyttäytymiseen, millä palkittaisiin samankaltaisen käyttäytymisen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>paljastumatta jääminen<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa kuitenkin, että High Court of Justice (England &amp; Wales), Chancery Division (Englannin ja Walesin alioikeus, Chancery-osasto, Yhdistynyt kuningaskunta) on <DATE ISO="20171004">4.10.2017</DATE> antamassaan päätöksessä ((2017) EWHC 2420 (Ch)), jonka Court of Appeal (England and Wales) (Englannin ja Walesin ylioikeus, Yhdistynyt kuningaskunta) on vahvistanut, lausunut pääasioissa kyseessä olevasta kartellista aiheutuneen vahingon korvaamista koskevasta kanteesta ja katsonut, että koska kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tai komissio eivät ole antaneet päätöstä, jolla rikkominen todetaan, sillä ei ollut toimivaltaa lausua kanteesta pääasioissa kyseessä olevan käyttäytymisen osalta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon tavoite varmistaa unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen, tässä tilanteessa on tarpeen esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>Onko kansallisella tuomioistuimella vahinkoa kärsineiden osapuolten (tässä tapauksessa rahtaajien, lentorahtipalvelujen vastaanottajien) ja lentoliikenteen harjoittajien välisessä oikeusriidassa SEUT 101 artiklan tai ainakin ETA-sopimuksen 53 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen vuoksi taikka asetuksen N:o 1/2003 6 artiklan (tai sen välittömän oikeusvaikutuksen) perusteella toimivalta soveltaa täysimääräisesti SEUT 101 artiklaa tai ainakin ETA-sopimuksen 53 artiklaa lentoliikenteen harjoittajien sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka koskevat rahtipalveluja lennoilla, jotka suoritettiin ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> unionin alueella sijaitsevien lentoasemien ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä tai ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE> Islannin, Liechtensteinin, Norjan ja ETA:n ulkopuolella sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä tai ennen <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> unionin alueella sijaitsevien lentoasemien ja Sveitsissä sijaitsevien lentoasemien välisillä reiteillä, myös sen ajanjakson osalta, jolloin sovellettiin SEUT 104 ja SEUT 105 artiklan mukaista siirtymäkauden järjestelmää, vai onko kyseinen järjestelmä esteenä sille?<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään lähinnä, onko EY 81, EY 84 ja EY 85 artiklaa sekä ETA-sopimuksen 53 artiklaa tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella on yksityisoikeudellisessa riita-asiassa, joka koskee vahingonkorvauskannetta, joka on saatettu sen käsiteltäväksi asetuksen N:o 1/2003 voimaantulon jälkeen, toimivalta soveltaa EY 81 artiklaa tai ETA-sopimuksen 53 artiklaa yritysten käyttäytymiseen jäsenvaltion ja muun kolmannen maan kuin Sveitsin välisen lentoliikenteen alalla ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>, yritysten käyttäytymiseen jäsenvaltion ja Sveitsin välisen lentoliikenteen alalla ennen <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> ja yritysten käyttäytymiseen ETA-maan, joka ei ole jäsenvaltio, ja kolmannen maan välisen lentoliikenteen alalla ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE>, vaikka jäsenvaltioiden viranomaiset tai komissio eivät ole tehneet kyseisestä käyttäytymisestä mitään päätöstä EY 84 tai EY 85 artiklan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Tältä osin on ensinnäkin todettava EY:n perustamissopimuksen määräysten tulkinnasta, että ETY:n perustamissopimuksen 87 artiklan (josta on tullut EY 83 artiklan 1 kohta) mukaan neuvosto antaa komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan aiheelliset asetukset tai direktiivit EY 81 ja EY 82 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden soveltamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Tämän toimivallan nojalla neuvosto on ensinnäkin antanut asetuksen N:o 17 ja tämän jälkeen antamalla asetuksen N:o 141 jättänyt kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kilpailunrajoitukset, jotka vaikuttavat suoraan kuljetuspalvelujen markkinoihin (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20021024">24.10.2002</DATE>, <NAME.CASE>Aéroports de Paris v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑82/01 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:617">EU:C:2002:617</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180201">1.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>Deutsche Bahn ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑264/16 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:60">EU:C:2018:60</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Tämän jälkeen on todettava, että vaikka neuvosto on asetukset N:o 3975/87 ja N:o 3976/87 antamalla säätänyt menettelystä ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla) soveltamiseksi suoraan lentoliikennepalvelujen tarjoamista koskevaan toimintaan, näitä asetuksia sovelletaan kuitenkin ainoastaan unionin lentoasemien väliseen lentoliikenteeseen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19890411">11.4.1989</DATE>, <NAME.CASE>Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro</NAME.CASE>, <NO.CASE>66/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:140">EU:C:1989:140</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Lopuksi on todettava, että neuvosto on antanut yhtäältä asetuksen N:o 1/2003, jonka 43 artiklalla, kun sitä luetaan yhdessä sen 45 artiklan kanssa, on <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> alkaen kumottu osittain asetus N:o 17 ja kokonaan asetus N:o 141, ja toisaalta asetuksen N:o 411/2004, jonka 1 artiklalla, kun sitä luetaan yhdessä sen 4 artiklan kanssa, on tästä samasta ajankohdasta alkaen kumottu osittain asetus N:o 3975/87 ja jonka 2 ja 3 artiklalla, kun niitä luetaan yhdessä sen 4 artiklan kanssa, asetuksen N:o 3976/87 ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 soveltamisala on ulotettu koskemaan myös unionin lentoasemien ja kolmansien maiden lentoasemien välistä lentoliikennettä mainitusta ajankohdasta alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että EY 83 artiklan 1 kohdan nojalla annetut säännökset ovat tulleet voimaan sellaisten kilpailurajoitusten osalta, jotka vaikuttavat suoraan unionin lentoasemien ja kolmansien maiden lentoasemien välisten lehtoliikennepalvelujen markkinoihin, vasta <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Koska tällaisia säännöksiä ei ollut annettu, näihin palveluihin sovellettiin siis ennen kyseistä ajankohtaa pelkästään EY 84 ja EY 85 artiklassa määrättyjen kilpailusääntöjen täytäntöönpanojärjestelmiä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860430">30.4.1986</DATE>, <NAME.CASE>Asjes ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>209/84–213/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:188">EU:C:1986:188</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19890411">11.4.1989</DATE>, <NAME.CASE>Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro</NAME.CASE>, <NO.CASE>66/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:140">EU:C:1989:140</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Siltä osin kuin pääasioissa kyseessä oleva käyttäytyminen, joka on omaksuttu vuoden 1999 ja <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> välisenä aikana, koski tässä tapauksessa suoraan unionin ja kolmansien maiden lentoasemien välisiä lentoliikennepalveluja ja oli omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, tämä käyttäytyminen ei kuulunut EY 83 artiklan nojalla annettujen säännösten vaan pelkästään EY 84 ja EY 85 artiklassa määrättyjen kilpailusääntöjen täytäntöönpanojärjestelmien soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Sama pätee pääasioissa kyseessä olevaan käyttäytymiseen, joka on omaksuttu vuoden 1999 ja lentoliikenteestä tehdyn Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen voimaantulopäivän eli <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> välisenä aikana, siltä osin kuin se koski suoraan unionin ja Sveitsin lentoasemien välisiä lentoliikennepalveluja ja oli omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava. Kuten kyseisen sopimuksen 1 artiklan 2 kohdasta ja sen liitteestä, kun niitä luetaan yhdessä, ilmenee, Sveitsin alueella sijaitsevien lentoasemien katsottiin olevan asetuksen N:o 3975/87 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 3976/87 1 artiklassa tarkoitettuja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>unionin lentoasemia<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> eikä enää kolmansien maiden lentoasemia vasta sen jälkeen, kun kyseinen sopimus tuli voimaan edellä mainittuna päivänä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Pääasioiden vastaajat ovat väittäneet sekä unionin tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa että istunnossa lähinnä, että lentoliikenteen ala on jäänyt edelleen EY 81 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle siihen asti, kunnes asetus N:o 1/2003 tuli voimaan <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>. Nämä asianosaiset ja komissio ovat myös väittäneet, että EY 84 ja EY 85 artiklan voimassa ollessa EY 81 artiklan 1 kohdalla ei missään tapauksessa ollut välitöntä oikeusvaikutusta, koska kansalliset tuomioistuimet eivät voineet soveltaa viimeksi mainittua määräystä siitä syystä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tai komissio eivät olleet tehneet päätöstä, jossa todetaan kyseisen määräyksen rikkominen. Kun asetuksen N:o 1/2003 6 artiklassa säädetään, että kansalliset tuomioistuimet voivat vastedes soveltaa täysimääräisesti EY 81 ja EY 82 artiklaa, sillä on niiden mukaan otettu käyttöön uusi aineellisoikeudellinen järjestelmä, jota ei voida soveltaa taannehtivasti pääasioissa kyseessä olevan kaltaiseen käyttäytymiseen, joka on omaksuttu ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa EY 84 ja EY 85 artiklan voimassa ollessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava ensinnäkin, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että lentoliikenteeseen on sovellettu samalla tavoin kuin muihinkin liikennemuotoihin perussopimusten yleisiä sääntöjä, mukaan lukien kilpailusäännöt, heti kyseisten sääntöjen voimaantulosta lähtien (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19860430">30.4.1986</DATE>, <NAME.CASE>Asjes ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>209/84–213/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:188">EU:C:1986:188</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 72–77 kohdassa todennut, neuvosto ei myöskään ole käyttänyt EY 83 artiklan 2 kohdan c alakohtaan perustuvaa toimivaltaansa rajoittaakseen EY 81 artiklan aineellista soveltamisalaa lentoliikenteen alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Toiseksi on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudella perustetaan yksityisille velvoitteiden lisäksi oikeuksia, joista tulee osa heidän oikeudellista asemaansa. Nämä oikeudet voivat syntyä siten, että ne nimenomaisesti annetaan perussopimuksissa, mutta myös siten, että ne johtuvat perussopimuksissa yksityisille, jäsenvaltioille ja unionin toimielimille asetetuista, tarkasti määritellyistä velvoitteista (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010920">20.9.2001</DATE>, <NAME.CASE>Courage ja Crehan</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-453/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:465">EU:C:2001:465</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130606">6.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>Donau Chemie ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-536/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:366">EU:C:2013:366</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä jo todennut, että EY 81 artiklan 1 kohta tuottaa välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten välisissä suhteissa ja sillä perustetaan yksityisten hyväksi oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Otis Gesellschaft ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-435/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1069">EU:C:2019:1069</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20211006">6.10.2021</DATE>, <NAME.CASE>Sumal</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-882/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:800">EU:C:2021:800</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Jokaisella on näet oikeus vedota tuomioistuimessa EY 81 artiklan rikkomiseen ja näin ollen siihen, että kyseissä määräyksessä kielletty kartelli tai menettelytapa on EY 81 artiklan 2 kohdan mukaan mitätön (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060713">13.7.2006</DATE>, <NAME.CASE>Manfredi ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-295/04–C-298/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:461">EU:C:2006:461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), ja vaatia aiheutuneen vahingon korvaamista, jos kyseisen vahingon ja kyseisen kartellin tai menettelytavan välillä on syy-yhteys (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Otis Gesellschaft ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-435/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1069">EU:C:2019:1069</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on todennut lisäksi erityisesti unionin kilpailusääntöjen rikkomiseen perustuvista vahingonkorvauskanteista, jotka on nostettu kansallisissa tuomioistuimissa, että kyseisillä kanteilla varmistetaan EY 81 artiklan täysi tehokkuus ja erityisesti tämän määräyksen 1 kohdassa esitetyn kiellon tehokas vaikutus ja parannetaan siten unionin kilpailusääntöjen toimivuutta, koska ne ovat omiaan vähentämään sellaisten usein peiteltyjen sopimusten tai menettelytapojen houkuttelevuutta, jotka voivat rajoittaa tai vääristää kilpailua (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190314">14.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Skanska Industrial Solutions ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-724/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:204">EU:C:2019:204</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Otis Gesellschaft ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-435/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1069">EU:C:2019:1069</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> sekä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20211006">6.10.2021</DATE>, <NAME.CASE>Sumal</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-882/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:800">EU:C:2021:800</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Kansallisilla tuomioistuimilla on siten toimivalta soveltaa EY 81 artiklaa muun muassa yksityisoikeudellisissa riita-asioissa, koska tämä toimivalta perustuu kyseisen artiklan välittömään oikeusvaikutukseen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19740130">30.1.1974</DATE>, <NAME.CASE>BRT ja Société belge des auteurs</NAME.CASE>, compositeurs et éditeurs, <NO.CASE>127/73</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1974:6">EU:C:1974:6</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, kansallisten tuomioistuinten, joiden tehtävänä on toimivaltansa rajoissa soveltaa unionin oikeussääntöjä, on näet varmistettava, että nämä oikeussäännöt saavat täysimääräisesti aikaan vaikutuksensa, ja suojeltava niitä oikeuksia, joita niissä annetaan yksityisille (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130606">6.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>Donau Chemie ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-536/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:366">EU:C:2013:366</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin oikeuden säännösten ja määräysten välittömään oikeusvaikutukseen perustuvan yksityisten oikeussuojan varmistaminen kuuluu kansallisille tuomioistuimille (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19761216">16.12.1976</DATE>, <NAME.CASE>Rewe-Zentralfinanz ja Rewe-Zentral</NAME.CASE>, <NO.CASE>33/76</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1976:188">EU:C:1976:188</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0005">5</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Kolmanneksi on korostettava, että – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 43 ja 44 kohdassa todennut – tämän tuomion 51 kohdassa mainittuun kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan ei vaikuta EY 84 ja EY 85 artiklan soveltaminen, koska kummassakaan näistä määräyksistä, joissa on kyse siitä, miten jäsenvaltioiden viranomaiset ja komissio panevat unionin kilpailusäännöt hallinnollisesti täytäntöön, ei rajoita sitä, että kansalliset tuomioistuimet soveltavat EY 81 artiklaa etenkin yksityisoikeudellisissa riita-asioissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Tämän tuomion 45–53 kohdissa esitetyistä seikoista seuraa, ettei voida katsoa, että kun asetuksen N:o 1/2003 6 artiklassa säädetään, että kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta soveltaa EY 81 ja EY 82 artiklaa, siinä on otettu käyttöön uusi aineellisoikeudellinen järjestelmä, jota sovelletaan sellaisiin talouden aloihin, joilla ei ollut ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa<?PAGE NO="13"?> annettu EY 83 artiklaan perustuvia säännöksiä. Mainitussa 6 artiklassa näet vain muistutetaan siitä toimivallasta, joka näillä tuomioistuimilla on EY 81 ja EY 82 kohdan välittömän oikeusvaikutuksen nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>On kuitenkin täsmennettävä, että kansallisille tuomioistuimille näin annetun toimivallan käyttöä voi rajoittaa muun muassa oikeusvarmuuden periaate ja erityisesti tarve välttää se, että kyseiset tuomioistuimet ja yksiköt, joiden tehtävänä on unionin kilpailusääntöjen hallinnollinen täytäntöönpano, tekevät keskenään ristiriitaisia päätöksiä, sekä tarve säilyttää kyseisten sääntöjen ja etenkin EY 81 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta vastaavien unionin toimielinten päätöksenteko- tai lainsäädäntövalta ja varmistaa niiden toteuttamien toimien sitova vaikutus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on katsonut tällaisten seikkojen nojalla muun muassa, että kansallisten tuomioistuinten on ottaessaan kantaa sopimuksiin tai menettelytapoihin, joista komissio voi vielä tehdä päätöksen, vältettävä sellaisten päätösten tekemistä, jotka saattavat olla ristiriidassa sellaisten päätösten kanssa, joita komissio harkitsee tekevänsä EY 81 artiklan 1 kohdan, EY 82 artiklan ja EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910228">28.2.1991</DATE>, <NAME.CASE>Delimitis</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-234/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:91">EU:C:1991:91</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20001214">14.12.2000</DATE>, <NAME.CASE>Masterfoods ja HB</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-344/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:689">EU:C:2000:689</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), ja että kun ne ottavat kantaa sopimuksiin tai menettelytapoihin, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät sitä suuremmalla syyllä voi tehdä komission päätöksen kanssa ristiriidassa olevia päätöksiä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20001214">14.12.2000</DATE>, <NAME.CASE>Masterfoods ja HB</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-344/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:689">EU:C:2000:689</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Tämä oikeuskäytäntö on lisäksi nykyään kodifioitu asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohtaan (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121106">6.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Otis ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-199/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:684">EU:C:2012:684</NO.ECLI></REF.DOC.ECR> 50 kohta ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201209">9.12.2020</DATE>, <NAME.CASE>Groupe Canal + v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑132/19 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1007">EU:C:2020:1007</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0112">112</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Koska komissio on kuitenkin pääsin katsonut sekä vuoden 2010 päätöksessään että vuoden 2017 päätöksessään, ettei sillä ollut toimivaltaa soveltaa EY 81 artiklan 1 kohtaa pääasioissa kyseessä olevaan käyttäytymiseen, pääasioiden vastaajat eivät voi vedota sellaisen vaaran olemassaoloon, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tekisi nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1/2003 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla päätöksen, joka olisi ristiriidassa komission tekemän päätöksen tai sellaisen päätöksen kanssa, jota komissio harkitsee jo käynnistämässään menettelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on myös tämän tuomion 55 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella rajoittanut kansallisten tuomioistuinten mahdollisuutta todeta EY 81 artiklan 2 kohdan nojalla, että tietyt sopimukset ja päätökset ovat mitättömiä, tilanteessa, jossa nämä sopimukset ja päätökset olivat olemassa ennen EY 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten voimaantuloa, jonka jälkeen näitä säännöksiä on alettu soveltaa niihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>On näet katsottu, että sopimukset, jotka oli tehty jo ennen asetuksen N:o 17 voimaantuloa ja jotka oli ilmoitettu komissiolle kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti, olivat toistaiseksi päteviä, mikä merkitsi sitä, että tilanteessa, jossa komissio tai jäsenvaltioiden viranomaiset eivät olleet tehneet päätöstä kyseisen asetuksen säännösten nojalla, kansalliset tuomioistuimet eivät voineet todeta kyseisiä sopimuksia EY 81 artiklan 2 kohdan nojalla mitättömiksi (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19620406">6.4.1962</DATE>, <NAME.CASE>de Geus</NAME.CASE>, <NO.CASE>13/61</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1962:11">EU:C:1962:11</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 105; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19730206">6.2.1973</DATE>, <NAME.CASE>Brasserie de Haecht</NAME.CASE>, <NO.CASE>48/72</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1973:11">EU:C:1973:11</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0008">8</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0009">9</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19800710">10.7.1980</DATE>, <NAME.CASE>Lancôme ja Cosparfrance Nederland</NAME.CASE>, <NO.CASE>99/79</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1980:193">EU:C:1980:193</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910228">28.2.1991</DATE>, <NAME.CASE>Delimitis</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-234/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:91">EU:C:1991:91</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>On korostettava, että se, että sopimukset ovat tällä tavalla toistaiseksi päteviä, oli tarpeen sen vuoksi, että asetuksen N:o 17 5 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 2 kohdassa, kun niitä luettiin yhdessä, säädettiin komission mahdollisuudesta todeta taannehtivasti ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 3 kohta) nojalla, ettei ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) sovelleta mainittuihin sopimuksiin, ja että olisi ollut vastoin oikeusvarmuuden yleistä periaatetta katsoa, että nämä samat sopimuksen ovat mitättömiä, ennen kuin olisi ollut mahdollista tietää, sovelletaanko niihin ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19620406">6.4.1962</DATE>, <NAME.CASE>de Geus</NAME.CASE>, <NO.CASE>13/61</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1962:11">EU:C:1962:11</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 104).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Tämän tuomion 55 kohdassa mainittujen kaltaisten seikkojen johdosta nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kuitenkaan välttämätöntä rajoittaa tämän tuomion 60 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä vastaavalla tavalla kansallisten tuomioistuinten mahdollisuutta soveltaa EY 81 artiklaa pääasioissa kyseessä olevan kaltaiseen yritysten käyttäytymiseen, joka on omaksuttu ennen asetuksen N:o 1/2003 voimaantuloa EY 84 ja EY 85 artiklan voimassa ollessa, jollei sovellettavista vanhentumissäännöistä mahdollisesti muuta johdu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Asetukseen N:o 1/2003, joka on tullut sovellettavaksi alalla, jolla pääasioissa kyseessä oleva käyttäytyminen on omaksuttu, ei näet sisälly säännöstä, joka mahdollistaisi ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa olemassa olleiden sopimusten tai menettelytapojen taannehtivan hyväksymisen. Kyseisen asetuksen 34 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi, että komissiolle muun muassa asetuksen N:o 17 nojalla tehdyt ilmoitukset sopimuksista ovat vanhentuneet <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> lukien. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasioiden vastaajat eivät joka tapauksessa olleet tehneet ilmoitusta pääasioissa kyseessä olevasta käyttäytymisestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Tämän tuomion 55 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella unionin tuomioistuin on lisäksi rajoittanut kansallisten tuomioistuinten mahdollisuutta todeta tietyt sopimukset pätemättömiksi ennen niiden EY 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten voimaantuloa, joita niihin oli tarkoitus alkaa soveltamaan. Näin ollen <DATE ISO="19860430">30.4.1986</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Asjes ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>209/84–213/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1986:188">EU:C:1986:188</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="19890411">11.4.1989</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro</NAME.CASE> (<NO.CASE>66/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:140">EU:C:1989:140</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joihin pääasioiden vastaajat ja komissio vetoavat, on todettu pääosin, että EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säännöstön voimaantuloon saakka kansalliset tuomioistuimet eivät voineet todeta omasta aloitteestaan, että jokin sopimus tai menettelytapa oli ristiriidassa EY 81 artiklan 1 kohdan kanssa, ja ne saattoivat todeta EY 81 artiklan 2 kohdan nojalla mitättömiksi vain sellaiset sopimukset ja menettelytavat, joiden osalta jäsenvaltioiden viranomaiset olivat EY 84 artiklan perusteella katsoneet, että ne kuuluivat EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eivätkä voineet olla EY 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeusluvan kohteena, tai joiden osalta komissio oli todennut rikkomisen EY 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>On kuitenkin niin, että <DATE ISO="19890411">11.4.1989</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro</NAME.CASE> (<NO.CASE>66/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:140">EU:C:1989:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 20 ja 32 kohdasta ilmenee, että tämän rajoituksen, joka koskee kansallisten tuomioistuinten mahdollisuutta soveltaa EY 81 artiklaa, ainoana perusteena oli tarve säilyttää toimielinten valtuudet; toimielimillä oli näet tarkoitus todeta olevan sellaisten soveltamissääntöjen nojalla, jotka aiottiin antaa EY 83 artiklan nojalla, toimivalta toteuttaa kilpailupolitiikkaa myöntämällä tai epäämällä poikkeuslupia EY 81 artiklan 3 kohdan nojalla. Koska unionin lainsäätäjä ei ollut kyseisen tuomion antamisajankohtana vielä käyttänyt sillä EY 83 ja EY 85 artiklan 3 kohdan nojalla olevaa toimivaltaa unionin ja kolmansien maiden lentoasemien välisten lentoliikennepalvelujen osalta, sellaisen asetuksella N:o 17 käyttöön otettua<?PAGE NO="15"?> järjestelmää muistuttavan järjestelmän käyttöön ottamista ei voitu sulkea pois, jonka nojalla todetaan taannehtivasti, että tiettyihin sopimuksiin ei EY 81 artiklan 3 kohdan nojalla sovelleta EY 81 artiklan 1 kohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Toisin kuin tämän tuomion 64 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä, joka koskee kansallisten tuomioistuinten mahdollisuutta todeta tietyt sopimukset pätemättömiksi ennen niiden EY 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten voimaantuloa, joita oli tarkoitus alkaa soveltamaan niihin, pääasioiden oikeudenkäynneissä on tarkoitus tutkia – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – asetuksen N:o 1/2003 voimaantulon jälkeen, onko ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa ja EY 84 ja EY 85 artiklan voimassa ollessa omaksuttu käyttäytyminen yhteensoveltuvaa EY 81 artiklan 1 kohdan kanssa. Kansallisessa tuomioistuimessa nostettujen kanteiden nostamisajankohtana unionin lainsäätäjä oli siten kyseisen asetuksen ja asetuksen N:o 411/2004 antamalla jo käyttänyt tämän tuomion 65 kohdassa mainittua toimivaltaansa unionin ja kolmansien maiden lentoasemien välisten lentoliikennepalvelujen osalta, joten ei voi olla perusteltua rajoittaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mahdollisuutta soveltaa EY 81 artiklan 1 kohtaa pääasioissa kyseessä olevaan käyttäytymiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Näin ollen se ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuoma seikka, että tästä käyttäytymisestä ei ole tehty mitään päätöstä EY 84 tai EY 85 artiklan nojalla, ei estä sitä, että kyseinen tuomioistuin voi soveltaa EY 81 artiklaa mainittuun käyttäytymiseen sen arvioimiseksi, onko EY 81 artiklaa rikottu, ja tarvittaessa määrätä siitä aiheutuneen vahingon korvaamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Toiseksi on huomautettava ETA-sopimuksen 53 artiklan tulkinnasta, että kyseisessä artiklassa kielletään samaa sanamuotoa käyttäen kuin EY 81 artiklassa sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka voivat vaikuttaa kyseisen sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua ETA:ssa tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy ETA:ssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Lisäksi on korostettava, että ETA-sopimus on erottamaton osa unionin oikeutta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200402">2.4.2020</DATE>, <NAME.CASE>Ruska Federacija</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑897/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:262">EU:C:2020:262</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>ETA-sopimuksessa vahvistetaan uudelleen unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) valtioiden väliseen läheisyyteen, pitkäaikaisiin yhteisiin arvoihin ja eurooppalaiseksi samastumiseen perustuva erityissuhde. Yksi ETA-sopimuksen päätavoitteista, jona on unionin alueella toteutettujen sisämarkkinoiden laajentaminen koskemaan myös EFTA-valtioita, on ymmärrettävä juuri tämän erityissuhteen valossa. Tämän vuoksi useilla kyseisen sopimuksen määräyksillä pyritään takaamaan sen tulkinnan mahdollisimman suuri yhtenäisyys koko Euroopan talousalueella. Unionin tuomioistuimen asiana on tässä yhteydessä valvoa, että EUT-sopimuksen kanssa keskeisiltä osin identtisiä ETA-sopimuksen sääntöjä tulkitaan jäsenvaltioissa yhtenäisesti (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200402">2.4.2020</DATE>, <NAME.CASE>Ruska Federacija</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑897/19 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:262">EU:C:2020:262</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että koska ETA-sopimuksen 53 artikla on keskeisiltä osin identtinen EY 81 artiklan kanssa, sitä on tulkittava samalla tavoin kuin EY 81 artiklaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Asetusta N:o 1/2003 ja asetusta N:o 411/2004 alettiin lisäksi soveltamaan ETA-sopimuksen yhteydessä sen jälkeen, kun ETA-sopimuksen liitteen XIV (Kilpailu), pöytäkirjan 21 (yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta) ja pöytäkirjan 23 (valvontaviranomaisten<?PAGE NO="16"?> välisestä yhteistyöstä) muuttamisesta <DATE ISO="20040924">24.9.2004</DATE> tehty ETA:n sekakomitean päätös N:o 130/2004 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="064" PAGE.FIRST="57" DATE.PUB="2005">EYVL 2005, L 64, s. 57</REF.DOC.OJ>) ja ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) ja pöytäkirjan 21 (Yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta) muuttamisesta <DATE ISO="20050311">11.3.2005</DATE> tehty ETA:n sekakomitean päätös N:o 40/2005 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="198" PAGE.FIRST="38" DATE.PUB="2005">EYVL 2005, L 198, s. 38</REF.DOC.OJ>) tulivat voimaan <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Siltä osin kuin pääasioissa kyseessä oleva käyttäytyminen on omiaan vaikuttamaan ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, tämän tuomion 47–67 kohdassa esitetyt seikat soveltuvat näin ollen mutatis mutandis kyseisen sopimuksen 53 artiklan tulkintaan pääasioissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Kuten Norjan hallitus ja EFTAn valvontaviranomainen ovat pääosin huomauttaneet ja kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 88 kohdassa todennut, tätä päätelmää ei tässä yhteydessä voida kyseenalaistaa sillä, ettei ETA-sopimuksessa ole EY 84 artiklaa vastaavaa määräystä, koska – kuten tämän tuomion 53 kohdassa on täsmennetty – kyseinen määräys ei vaikuta toimivaltaan, joka kansallisilla tuomioistuimilla on EY 81 artiklan välittömän oikeusvaikutuksen nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että EY 81, EY 84 ja EY 85 artiklaa sekä ETA-sopimuksen 53 artiklaa on tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella on yksityisoikeudellisessa riita-asiassa, joka koskee vahingonkorvauskannetta, joka on saatettu sen käsiteltäväksi asetuksen N:o 1/2003 voimaantulon jälkeen, toimivalta soveltaa EY 81 artiklaa tai ETA-sopimuksen 53 artiklaa yritysten käyttäytymiseen jäsenvaltion ja muun kolmannen maan kuin Sveitsin välisen lentoliikenteen alalla ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>, yritysten käyttäytymiseen jäsenvaltion ja Sveitsin välisen lentoliikenteen alalla ennen <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> ja yritysten käyttäytymiseen ETA-maan, joka ei ole jäsenvaltio, ja kolmannen maan välisen lentoliikenteen alalla ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE>, vaikka tästä käyttäytymisestä ei ole tehty mitään päätöstä EY 84 tai EY 85 artiklan nojalla, kunhan mainittu käyttäytyminen oli omiaan vaikuttamaan kulloisestakin määräyksestä riippuen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Pääasioiden asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">EY 81, EY 84 ja EY 85 artiklaa sekä Euroopan talousalueesta <DATE ISO="19920502">2.5.1992</DATE> tehdyn sopimuksen 53 artiklaa on tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella on yksityisoikeudellisessa riita-asiassa, joka koskee vahingonkorvauskannetta, joka on saatettu sen käsiteltäväksi [EY] 81 ja [EY] 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta <DATE ISO="20021216">16.12.2002</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 voimaantulon jälkeen, toimivalta soveltaa EY 81 artiklaa tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklaa yritysten käyttäytymiseen jäsenvaltion ja muun kolmannen maan kuin Sveitsin välisen lentoliikenteen alalla ennen <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>, yritysten käyttäytymiseen jäsenvaltion ja Sveitsin välisen lentoliikenteen alalla ennen <DATE ISO="20020601">1.6.2002</DATE> ja yritysten käyttäytymiseen Euroopan talousalueen maan, joka ei ole jäsenvaltio, ja kolmannen maan välisen lentoliikenteen alalla<?PAGE NO="17"?> ennen <DATE ISO="20050519">19.5.2005</DATE>, vaikka tästä käyttäytymisestä ei ole tehty mitään päätöstä EY 84 tai EY 85 artiklan nojalla, kunhan mainittu käyttäytyminen oli omiaan vaikuttamaan kulloisestakin määräyksestä riippuen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>