–[IPK] ei voi syyttää komissiota siitä, että [Ecodata-]hankkeen toteuttaminen on myöhästynyt. On syytä todeta, että [IPK] odotti vuoden 1993 maaliskuuhun asti, ennen kuin se aloitti muiden hankkeeseen osallistuvien yritysten kanssa keskustelut siitä, miten niiden tehtävät oli jaettava hankkeen toteuttamisessa, vaikka [IPK] oli hankkeen koordinaattori. [IPK] kulutti näin ollen puolet hankkeen toteuttamiseen varatusta ajasta siten, ettei se järjellisesti edes pystynyt aloittamaan tehokasta työskentelyä. Vaikka [IPK] on esittänyt tiettyjä todisteita siitä, että vuoden 1992 marraskuun ja vuoden 1993 helmikuun välisenä aikana useat komission virkamiehet olivat puuttuneet häiritsevästi hankkeen toteuttamiseen, [IPK] ei kuitenkaan ole osoittanut, että komission virkamiesten toiminnan vuoksi sillä ei ollut mitään mahdollisuutta aloittaa todellista yhteistyötä kyseisten yritysten kanssa ennen vuoden 1993 maaliskuuta.

15– – [O]n todettava, että kuten valituksen kohteena olevan tuomion 47 kohdasta ilmenee, [IPK] esitti todisteita siitä, että komission virkamiehet olivat valituksen kohteena olevan tuomion 9 ja 10 kohdassa täsmennetyllä tavalla puuttuneet hankkeen hallintoon, mikä vaikutti todennäköisesti hankkeen moitteettomaan toteuttamiseen.16Tässä tilanteessa komission asiana oli osoittaa, että kyseiset komission virkamiesten toimet eivät ole vaikuttaneet [IPK:n] mahdollisuuksiin toteuttaa hanke tyydyttävällä tavalla.17Tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen edellyttäessään, että [IPK:n] oli näytettävä toteen se, että komission virkamiesten toimien vuoksi sillä ei ollut mitään mahdollisuutta aloittaa tehokasta yhteistyötä muiden hankkeessa mukana olevien yritysten kanssa.

34Nyt esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta on pyydetty ratkaisemaan, onko komission päätös, jossa se kieltäytyi maksamasta toista osaa kantajalle Ecodata-hankkeen toteuttamiseen myöntämästään [rahoitus]tuesta, lainvastainen. Perusteet tälle kieltäytymiselle ilmenevät riidanalaisesta päätöksestä ja 30.11.1993 päivätystä kirjeestä, johon kyseisessä päätöksessä viitataan.35On kuitenkin todettava, että 30.11.1993 päivätty kirje koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa eli kirjeen 1–5 kohta koskee komission päätöstä olla maksamatta [rahoitus]tuen toista osaa, ja näin ollen se sisältää riidanalaisen päätöksen perustelut. Toinen osa eli kirjeen 6–12 kohta koskee sitä, peritäänkö jo maksettu 60 prosenttia [rahoitus]tuesta mahdollisesti takaisin. Komissio ei kuitenkaan vielä ole tehnyt päätöstä takaisinperinnästä.36Tästä seuraa, kuten komissio on todennut suullisessa käsittelyssä, että 30.11.1993 päivätyn kirjeen 6–12 kohta eivät ole osa riidanalaisen päätöksen perusteluita. Nämä kohdat on esitetty ainoastaan sitä silmällä pitäen, että komissio mahdollisesti tekee tulevaisuudessa päätöksen jo maksetun [rahoitus]tuen osan takaisinperinnästä. Niitä argumentteja, jotka kantaja on kanteessaan esittänyt 30.11.1993 päivätyn kirjeen 6–12 kohdan osalta, ei siis voida tutkia.

85Kun komissio ei ole esittänyt muita argumentteja väitteidensä tueksi, on siis katsottava, ettei komissio ole näyttänyt toteen sitä, että komission toimet, joilla pyrittiin erityisesti Studienkreisin mukaanottamiseen [Ecodata-]hankkeeseen, eivät – – vaikuttaneet [IPK:n] mahdollisuuksiin toteuttaa hanke tyydyttävällä tavalla.86Kun otetaan huomioon se, että ainakin kesästä 1992 15.3.1993 asti komissio oli jatkuvasti edellyttänyt [IPK:lta] Studienkreisin mukaanottamista [Ecodata-]hankkeeseen – vaikka [IPK:n] ehdotuksessa ja [tuen myöntämis]päätöksessä ei mainittu tämän yrityksen osallistumista hankkeeseen – mikä oli välttämättä viivästyttänyt hankkeen toteuttamista, ja kun otetaan huomioon se, että komissio ei ole osoittanut, että tästä komission hankkeeseen puuttumisesta huolimatta [IPK] olisi pystynyt toteuttamaan hankkeen tyydyttävällä tavalla, on syytä katsoa, että komissio on loukannut lojaalisuusvelvoitettaan kieltäytyessään maksamasta tuen toista osaa sillä perusteella, että hanketta ei ollut saatettu päätökseen 31.10.1993.

88Kuitenkin viimeksi mainitun komission toimen osalta on vielä todettava, että siltä osin kuin komissio tuo esiin Tzoanosin, 01-Pliroforikin ja [IPK:n] välisen lainvastaisen salaisen yhteistyön – –, on tutkittava, voidaanko asiassa soveltaa fraus omnia corrumpit -periaatetta, jonka nojalla kanne on komission mukaan hylättävä.89Komissio esittää tältä osin – –, että [tuen myöntämis]päätös – – perustui Tzoanosin, 01-Pliroforikin ja [IPK:n] väliseen lainvastaiseen yhteistyöhön. Tämän väitteensä tueksi komissio viittaa esitutkintapöytäkirjoihin, jotka on tehty osana Belgian viranomaisten suorittamaa, Tzoanosia koskevaa rikostutkintaa – –. Komissio korostaa [IPK:n] toimitusjohtajan ja omistajan Freitagin ilmoittaneen, että Tzoanos oli pyytänyt nimeämistään Freitagin yhden yhtiön eli ETIC:n [European Travel Intelligence Center] yhtiömieheksi antaen ymmärtää, että [IPK] saisi näin vastaisuudessa helpommin komissiolta sopimuksia – –. Lisäksi Tzoanos oli todennut Freitagille, että hanke, jonka Freitag oli esittänyt PO:n XXIII[:n] konferenssissa Lissabonissa toukokuussa 1992, saattaisi onnistua, jos Tzoanosille maksettaisiin palkkiona 30000 ecua – –. Väitteidensä tueksi komissio toteaa vielä, että kesäkuusta 1992 alkaen Lex Group edusti ETIC:tä Kreikassa (ETIC:n lehtinen nro 1/92). Tzoanos oli kuitenkin Lex Groupin perustaja, ja sen asiakassuhteista vastasi Tzoanosin silloinen [kihlakumppani] Sapountzaki, josta tuli myöhemmin hänen [puolisonsa]. Myöhemmin 01-Pliroforikista tuli Lex Groupin sijasta ETIC:n Kreikan edustaja. Lisäksi komissio viittaa ETIC:n työntekijän Franckin lausumaan, joka osoittaa selvästi Tzoanosin, 01-Pliroforikin ja [IPK:n] olleen salaisessa yhteistyössä – –. Komission mukaan on huomattava, että Innovencea, joka oli ainoa [IPK:n] yhteistyökumppani, jolla ei ollut siteitä Tzoanosiin tai Freitagiin, ei kutsuttu 24.11.1992 pidettyyn kokoukseen – –, joka pidettiin ETIC:n tiloissa. Lisäksi Tzoanosilla oli Freitagin yksityinen puhelinnumero. Von Moltken ja Freitagin välillä 10.3.1993 käydyssä puhelinkeskustelussa Freitag salasi Tzoanosin lainvastaiset toimet, ja näin Freitagista tuli hänen rikoskumppaninsa. Suullisessa käsittelyssä komissio on myös viitannut Tribunal de grande instance de Paris'n (12. jaosto) 22.9.2000 antamaan tuomioon, jossa Tzoanos tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen korruptiorikoksesta.90On katsottava, että riidanalaisessa päätöksessä ja 30.11.1993 mainitussa kirjeessä, johon riidanalaisessa päätöksessä viitataan, ei mainita Tzoanosin, 01-Pliroforikin ja [IPK:n] välisen salaisen yhteistyön olevan peruste sille, miksi [rahoitus]tuen toista osaa ei makseta [IPK:lle]. Riidanalaisessa päätöksessä ja 30.11.1993 mainitussa kirjeessä ei mainita myöskään mitään siitä, että komission mukaan [rahoitus]tuki olisi lainvastaisesti myönnetty [IPK:lle]. Tämän vuoksi komission selitystä, joka koskee asianomaisten salaista yhteistyötä, ei voida pitää lisäselvityksenä, joka on esitetty tuomioistuimessa riidanalaisen päätöksen tueksi – –.91Kun otetaan huomioon se, että [EY 230] artiklan – – perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava riidanalaisen päätöksen laillisuus ainoastaan tähän päätökseen sisältyvien perusteluiden pohjalta, komission väitteitä, jotka koskevat fraus omnia corrumpit -periaatetta, ei voida hyväksyä.92On syytä lisätä, että jos komissio olisi riidanalaisen päätöksen tehtyään katsonut, että edellä 89 [kohdassa] mainitut seikat olivat riittävä peruste sille, että Tzoanosin, 01-Pliroforikin ja [IPK:n] välinen lainvastainen salainen yhteistyö teki Ecodata-hankkeen tukemiseen johtaneen menettelyn lainvastaiseksi, komissio olisi voinut sen sijaan, että se esittää oikeudenkäynnin aikana riidanalaiseen päätökseen sisältymättömän perusteen, peruuttaa riidanalaisen päätöksen ja tehdä uuden päätöksen, jossa paitsi kieltäydytään maksamasta [rahoitus]tuen toista osaa myös määrätään [IPK] palauttamaan jo maksettu tuen osa.

Ilmaisun naisystävä sijasta on käytetty ilmaisua kihlakumppani, ja ilmaisun vaimo sijasta ilmaisua puoliso.

62Toisessa ja viidennessä valitusperusteessaan, jotka on tutkittava yhdessä ja ensiksi, komissio moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta yhtäältä siitä, ettei se ole ottanut huomioon yhteisöjen tuomioistuimen – – asiassa [C-433/97 P,] IPK vastaan komissio[,] 5.10.1999 antaman tuomion [Kok., s. 6795] 15 ja 16 kohdassa esitettyjä seikkoja, etenkään [Tzoanosin], 01-Pliroforiki[n] ja IPK:n välisen väitetyn lainvastaisen salaisen yhteistyön merkityksen osalta.63Komissio väittää, että tämä salainen yhteistyö on viivästyttänyt hankkeen toteuttamista vähintäänkin helmikuuhun 1993 asti, koska hankkeen osapuolet eivät päässeet yksimielisyyteen [Tzoanosin] vaatimasta varojen ohjaamisesta kreikkalaiselle osapuolelle, mistä aiheutui hankkeen jäädyttäminen, ja koska IPK tahallaan peitteli [Tzoanosin] tekemisiä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt – – asiassa [C-433/97 P,] IPK vastaan komissio[,] 5.10.1999 annetun yhteisöjen tuomioistuimen tuomion (Kok., s. 6795) 15 ja 16 kohdan nojalla tarkistaa, oliko komissio näyttänyt toteen, että IPK:n oli mahdollista toteuttaa hanke tyydyttävällä tavalla kyseisistä toimista huolimatta. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen sivuuttaessaan komission väitteen siitä, ettei tällainen salainen yhteistyö ollut voinut tulla kysymykseen.64Komissio väittää myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toteamuksellaan, jonka mukaan se ei ole rikostuomioistuin eikä voi näin tutkia tätä salaista yhteistyötä koskevaa kysymystä, loukannut periaatetta dolo agit, qui petit, quod statim redditurus est ja periaatetta fraus omnia corrumpit.65IPK sitä vastoin väittää, ettei [Tzoanosin], 01-Pliroforiki[n] ja sen itsensä välillä ole ollut minkäänlaista lainvastaista salaista yhteistyötä. Päätöksen laillisuutta on joka tapauksessa arvioitava yksinomaan ottaen huomioon ne perustelut, jotka sen antamiselle on esitetty, ja kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, riidanalaisessa päätöksessä ei ole mitään mainintaa siitä, että IPK olisi ollut lainvastaisessa salaisessa yhteistyössä [Tzoanosin] ja 01-Pliroforiki[n] kanssa.66Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksen adressaatille vastaisen päätöksen perustelemisen tarkoitus on se, että yhteisöjen tuomioistuin voisi tutkia sen laillisuuden ja että asianomaiset saavat riittävät tiedot siitä, onko tämä päätös perusteltu vai onko siinä sellainen virhe, jonka nojalla sen laillisuus voidaan riitauttaa. Tästä seuraa, että perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samanaikaisesti hänelle vastaisen päätöksen kanssa eikä perustelujen ilmoittamatta jättämistä voida korjata sillä, että asianomainen saa tiedon päätöksen perusteluista yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin kuluessa – –.67[EY 230] artiklan – – perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on rajoittauduttava tutkimaan riidanalaisen päätöksen laillisuutta sen sisältämien perustelujen nojalla.68Komissio on nyt esillä olevassa asiassa 30.11.1993 päivätyssä kirjeessä esitetyistä syistä kieltäytynyt riidanalaisessa päätöksessä maksamasta IPK:lle vielä maksamatta ollutta 40:tä prosenttia tähän hankkeeseen tarkoittamastaan 530000 ecun suuruisesta tuesta. Komissio ilmoitti IPK:lle viimeksi mainitulla kirjeellä katsovansa, että 31.10.1993 asti tehty työ ei vastannut tyydyttävästi ehdotuksessa aiottua, ja esitti tämän saman kirjeen 1–6 kohdassa yksityiskohtaisesti tämän päätöksen tekemiseen johtaneet syyt.69Tämän tuomion 15 kohdasta ilmenee, ettei 30.11.1993 päivätyssä kirjeessä eikä riidanalaisessa päätöksessä ole mainintaa [Tzoanosin], 01-Pliroforikin ja IPK:n välisestä salaisesta yhteistyöstä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siis perustellusti valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa ollut pitämättä tällaista salaista yhteistyötä riidanalaisen päätöksen syynä.70Lisäksi todetessaan, että 30.11.1993 päivätty kirje ja riidanalainen päätös eivät sisältäneet minkäänlaista mainintaa siitä, että komissio olisi katsonut rahoitustuen tulleen säännönvastaisesti myönnetyksi IPK:lle, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti päätellyt, että komission esittämää, asianomaisten lainvastaista salaista yhteistyötä koskevaa selitystä ei voida pitää lisäselvityksenä, joka on esitetty tuomioistuimessa riidanalaisen päätöksen tueksi, ja että tämän tuomion 66 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö soveltui nyt esillä olevaan asiaan.71Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa kaikista näistä syistä oikeudellista virhettä tekemättä päätellä, että komission esittämiä, periaatteeseen fraus omnia corrumpit liittyviä väitteitä ei voitu hyväksyä.

[Komissio] on näissä olosuhteissa tutkinut [riidanalaisen] rahoitustuen myöntämismenettelyn uudelleen varmistaakseen sen laillisuuden ja asianmukaisuuden.

Jäljempänä a–k alakohdassa esitettävistä syistä [ks. jäljempänä 33 kohta] [komissio on] tul[lut] siihen tulokseen, että [riidanalainen] rahoitustuki myönnettiin lain ja sääntöjen vastaisesti, koska se perustui Tzoanosin ja [Freitagin] väliseen salaiseen yhteistyöhön.

Sen vuoksi komissio on päättänyt kumota aiemman päätöksen 530000 ecun suuruisen rahoitustuen myöntämisestä Ecodata-hankkeelle – –.

Tämän päätöksen mukaisesti komissio ensinnäkin kieltäytyy maksamasta [riidanalaisen rahoitustuen] toisen osan, joka on yhteensä 212000 ecua, ja hylkää vaatimuksenne viivästyskorkojen maksamisesta.

Komissio perii lisäksi takaisin 318000 ecun suuruisen ennakkomaksun korkoineen.

Perintämääräystä laaditaan parhaillaan, ja se lähetetään teille aikanaan.

a)Ehdotus Ecodata-hankkeesta esitettiin sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä oli julkaistu 26.2.1992 ehdotuspyyntö matkailu- ja ympäristöalan hankkeiden tukemiseksi (EYVL C 51, s. 16). Ehdotuspyynnön D kohdassa (Valintaperusteet) lueteltiin hankkeille viisi ensisijaista aihetta. Ecodata-hankkeen aihe, tietopankin perustaminen, ei ollut näiden viiden aiheen joukossa. Jos lähtökohdaksi siis otetaan ehdotuspyynnön virallinen teksti, on mahdotonta käsittää, mistä syystä olette esittänyt ehdotuksen, jonka aiheena on kyseisen tietopankin perustaminen. Kun otetaan huomioon aiemmat suhteenne Tzoanosiin toteen näytetyt yhteytenne häneen jäljempänä tarkasteltavan ehdotuksen laadinnan aikana, syynä lienee ainoastaan se, että Tzoanos oli ilmoittanut Teille, että kyseisenlaiselle hankkeelle voitaisiin myöntää tukea ehdotuspyynnön tekstistä huolimatta.b)Valitessaan Ecodata-hankkeen Tzoanos – – toimi sääntöjenvastaisesti. Rahoitettavien ehdotusten arvioinnissa ja valinnassa on noudatettava ehdotuspyynnössä julkaistuja perusteita, jotta voidaan taata avoimuus, vilpitön kilpailu, yhdenvertainen kohtelu ja tasavertaiset mahdollisuudet saada yhteisön rahoitusta. Näin ei selvästikään ole toimittu Ecodata-hankkeen yhteydessä, koska sen aihe ei ollut ehdotuspyynnössä ilmoitettujen viiden aiheen joukossa. Edellä a ja b alakohdassa esitetyt seikat ovat selviä osoituksia lainvastaisista menettelytavoista.c)[Euroopan yhteisöjen] virallisessa lehdessä julkaistun ehdotuspyynnön perusteella rahoitukseen oli käytettävissä yhteensä 2 (kaksi) miljoonaa ecua, joka jaettaisiin noin 25 hankkeen kesken. Keskimääräiseksi rahoitustueksi voitiin siis toivoa noin 80000 ecua. Te esititte kuitenkin ehdotuksen, jossa yhteisön rahoitusosuudeksi pyydettiin 600000 ecua (30 % koko käytettävissä olevasta rahoituksesta). Ehdotus olisi ollut täysin epärealistinen, ellei Tzoanos olisi ilmoittanut Teille etukäteen, että voitte ajatella saavanne toivomanne osuuden.d)[Lopullisessa yleisessä] talousarviossa [varainhoitovuodeksi] 1992 oli matkailuun osoitettavia määrärahoja koskeva huomautus, jossa todettiin, että vähintään 530000 ecua olisi osoitettava ekologista matkailua koskevan tietojärjestelmän perustamiseen. Kyseinen aihe ei kuitenkaan ollut mukana 26.2.1992 julkaistussa ehdotuspyynnössä. Teillä ei ollut mitään syytä uskoa, että vaikka aihetta tietopankki tai tietojärjestelmä ei mainittu ehdotuspyynnössä tai tietojärjestelmän tarvetta koskevassa talousarvion huomautuksessa, komissio aikoi tuolloin käyttää mainitun osan talousarviosta. Ainoa mahdollinen selitys onkin, että [Tzoanos] ilmoitti Teille aikeestaan ja muutti valintamenettelyn vilpilliseksi ja sääntöjenvastaiseksi menettelyksi, joka estää kaiken kilpailun.e)Komission suorittaman tutkimuksen aikana ETIC-yhtiön toimitusjohtaja Franck ilmoitti kahdelle komission virkamiehelle, että Tzoanos oli lähettänyt Teille (Ecodata[-hanketta] koskevaan ehdotukseen) liittyvän [rahoitus]tukihakemuksen tekstin kokonaisuudessaan. Teidän tehtävänänne oli tuossa vaiheessa ainoastaan – – kopioida teksti IPK:n viralliselle kirjelomakkeelle ja lähettää hakemus komissioon. [Franckin] mukaan Teidän ei ollut tuossa vaiheessa tarkoitus osallistua konkreettisesti hankkeen toteutukseen, vaan varat oli määrä jakaa hankkeen osapuolten kesken siten, että 10 prosenttia osoitetaan Teille ja 90 prosenttia muille osapuolille, joista yksi oli Tzoanosin ehdottama kreikkalainen yritys 01-Pliroforiki. On selvää, että tällaiset menettelytavat ehdotuksen laadinnassa vääristävät valintamenettelyä ja merkitsevät, että korruptoituneen virkamiehen ja ilmeisen suostuvaisen kolmannen osapuolen välillä on salaisia menettelyjä.f)Yksi kilpailijoistanne on osittain vahvistanut Franckin lausumat. Kilpailijanne mukaan olette maininnut käyneenne Tzoanosin kanssa keskusteluja ennen ehdotuksen esittämistä, ja [tämä] oli ilmoittanut Teille, että saatte rahoitustuen, jos hyväksytte hänen hankkeeseen nimeämänsä kolme osapuolta. Tämä oli täysin sopimaton ehdotus yhteisön virkamieheltä, ja siitä olisi pitänyt ilmoittaa välittömästi asiasta vastaaville viranomaisille. Jatkamalla neuvotteluja kyseisen virkamiehen kanssa osoititte suostuvanne komissiota vahingoittaviin lainvastaisiin menettelytapoihin huolimatta siitä, että olitte jo pitkään ollut sopimussuhteissa komissioon.g)E[codata]-hankkeen toteutuksen aikana Teillä oli monta kertaa tilaisuus ilmoittaa, että Tzoanos oli vääristänyt valintamenettelyä ja että hän oli yrittänyt vaikuttaa laittomasti varojen myöntämiseen. Ollessanne yhteydessä PO:n XXIII – – virkamiehiin ette ole koskaan tuonut ilmi huolestuneisuuttanne vaan olette päinvastoin suojellut ja puolustanut Tzoanosia. Belgian poliisin kuulusteluissa helmikuussa 1995 selititte kuitenkin, että sekä vuosina 1989–1990 että vuonna 1992 Tzoanos oli jo tehnyt muun muassa Ecodata[-hankkeen] osalta tarjouksia, jotka osoittivat selvästi hänen lahjonta-aikeensa. Vaikka poliisikuulusteluissa kielsitte hyväksyneenne tarjoukset mutta ette ilmoittanut lahjontayrityksistä tuolloin viranomaisille tai PO XXIII:n virkamiehille vaan päinvastoin jatkoitte yhteistyötä Tzoanosin kanssa, on vakava todiste omasta lainvastaisesta menettelystänne.h)PO:n XXIII pääjohtajan kysyessä Teiltä maaliskuussa 1993, olitteko ollut yhteydessä Tzoanosiin ehdotuksenne laadinnan aikana, kielsitte Tzoanosin muokanneen hanketta omavaltaisesti ennen ehdotuksen esittämistä ja ilmoititte, että – – 01-Pliroforiki oli otettu mukaan, koska Tzoanos oli sitä suositellut käydessänne hänen kanssaan keskusteluja ehdotuksenne laadinnan aikana. Olette myöntänyt, että Tzoanos oli jo aiemmin ryhtynyt lahjontayrityksiin. Näin ollen se, että hyväksyitte tämän suosituksen ennen kuin esititte ehdotuksenne, joka Tzoanosin itsensä oli määrä myöhemmin arvioida ja hyväksyä [riidanalaisen rahoitustuen] myöntämiseksi, on toinen osoitus siitä, että rahoitustuen myöntämismenettely oli sääntöjenvastainen ja sitä oli vääristetty.i)Belgian poliisin pöytäkirja Tzoanosin kuulustelusta osoittaa, että hänen kalenterinsa mukaan hänellä oli kokous kanssanne ja kokous myös yhden työntekijänne kanssa Ecodata-hanketta koskevan ehdotuksen laadinnan aikana. Tämä tieto on yhtäpitävä e ja f alakohdassa esitettyjen lausumien kanssa. [PO XXIII:n] pääjohtajan pyynnöstä 31.3.1993 hänelle lähettämänne faksi, jossa ilmoititte, että Teillä ei ollut ollut mitään yhteyksiä Tzoanosiin ehdotuksen laadinnan aikana, on näin ollen valheellinen lausuma.j)Yksi esimerkki näistä salaisista menettelytavoista on Tzoanosin ja Ecodata[-hankkeen osapuolten] välinen kokous, joka järjestettiin yhden yhtiönne – ETIC:n – tiloissa marraskuussa 1992 Brysselissä ja joka koski varojen jakamista hankkeen osapuolten kesken. Innovencea – ainoaa projektiryhmän yhtiötä, jolla ei ollut siteitä Teihin eikä Tzoanosiin – ei kutsuttu tähän tärkeään kokoukseen. Te itse edustitte italialaista osapuolta, Tourconsultia, sen osakkeenomistajana.k)Tzoanosin kihlakumppanin (josta tuli sittemmin hänen puolisonsa) työskenteleminen (IPK:n perustaman) ETIC:n Kreikan edustajana (Tzoanosin perustamassa) Lex Groupissa vahvistaa, että teillä oli Tzoanosiin pitkäaikaiset ja jokseenkin läheiset siteet.