KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisesta Kuluttajansuojan korkean tason saavuttaminen Luottamuksen rakentaminen sisämarkkinoihin /* COM/2013/0138 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan
direktiivin soveltamisesta
Kuluttajansuojan korkean tason saavuttaminen
Luottamuksen rakentaminen sisämarkkinoihin 1. JOHDANTO Sopimattomista kaupallisista menettelyistä
annettu direktiivi 2005/29/EY[1],
jäljempänä ’direktiivi’, hyväksyttiin 11. toukokuuta 2005. Sen tarkoituksena
oli auttaa kuluttajia hyötymään sisämarkkinoista poistamalla erilaisista
kansallisista säännöistä johtuvia sääntelyyn liittyviä esteitä, jotka saivat
yritykset luopumaan myynnistä kaikkialla EU:ssa ja heikensivät kuluttajien
luottamusta ostaa kaikkialta EU:sta. Direktiivi muodostaa keskeisen EU:n
lainsäädännön, jolla säännellään harhaanjohtavaa mainontaa ja muita
sopimattomia käytäntöjä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisissä
liiketoimissa. Sen soveltamisala on laaja, ja sitä sovelletaan kaikkiin
elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin liiketoimiin (”B2C”) ja
kaikilla aloilla. Sitä ei sovelleta ainoastaan mainonta- tai
markkinointivaiheessa, vaan myös ”ennen jotakin tuotetta koskevaa
liiketointa ja sen jälkeen”[2]. Direktiivissä säädetään korkeatasoisesta
kuluttajansuojasta kaikilla aloilla. Se toimii turvaverkkona, joka täyttää ne
aukot, joita ei säännellä muilla EU:n alakohtaisilla säännöillä. Sillä
varmistetaan, että kuluttajia ei johdeta harhaan tai altisteta aggressiiviselle
markkinoinnille ja että kaikki elinkeinonharjoittajien EU:ssa esittämät
väitteet ovat selkeitä, tarkkoja ja perusteltuja, jotta kuluttajat voivat tehdä
tietoon perustuvia ja tarkoituksenmukaisia valintoja. Yhdessä muun sisämarkkinalainsäädännön[3] ja kuluttajansuojalainsäädännön
täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun
asetuksen[4]
kanssa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi auttaa luomaan
avoimet markkinat ja estämään epätervettä kilpailua EU:ssa. Kaikki jäsenvaltiot
ovat saattaneet sen säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tässä tiedonannossa esitetään tärkeimmät
päätelmät, jotka voidaan tehdä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan
direktiivin täytäntöönpanosta saatujen ensimmäisten kokemusten perusteella,
kuten sen 18 artiklassa vaaditaan. Lisäksi tiedonannossa luetellaan ne toimet, jotka
on toteutettava, jotta voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin direktiivin
tuomat edut sisämarkkinoiden yhdentymisen ja kuluttajansuojan kannalta. Yhdessä tämän tiedonannon kanssa julkaistaan
yksityiskohtainen raportti[5]
direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa. Tiedonanto on osa Euroopan
kuluttaja-asioiden toimintaohjelmaa[6],
jonka tavoitteena on maksimoida kuluttajien osallistuminen ja usko
markkinoihin, mikä puolestaan lisää luottamusta ja kasvua. Kuluttajien menojen osuus EU:n BKT:stä on 56
prosenttia, ja ne ovat olennaisen tärkeitä, jotta saavutetaan älykkään,
kestävän ja osallistavan kasvun tavoite. Kuten Euroopan kuluttaja-asioiden
toimintaohjelmassa todetaan, tämän kysynnän kannustamisella voi olla merkittävä
asema pyrittäessä luotsaamaan EU ulos kriisistä. Jotta tämä olisi mahdollista, sisämarkkinoiden
potentiaalin on toteuduttava. Tietojen mukaan niillä kuluttajilla, jotka
tekevät verkko-ostoksia eri puolilta EU:ta, on jopa 16 kertaa enemmän tuotteita
valittavanaan. Kuluttajista 60 prosenttia ei kuitenkaan vielä käytä tätä
myyntikanavaa. Tämän vastahakoisuuden seurauksena kuluttajat eivät saa täyttä
hyötyä sisämarkkinoiden tarjoamasta valinnanvarasta ja niillä esiintyvistä
hintaeroista. Poliittiset toimet, joilla parannetaan
kuluttajien luottamusta rajat ylittävään verkkokauppaan, voivat edistää
merkittävästi talouden kasvua Euroopassa. 2. DIREKTIIVIN TUOMIEN ETUJEN
ARVIOINTI 2.1. Korkeatasoisen
kuluttajansuojan ja elinkeinonharjoittajien tasapuolisten toimintaedellytysten
saavuttaminen Ensimmäiset kokemukset direktiivin
soveltamisesta osoittavat, että se on parantanut huomattavasti kuluttajansuojaa
jäsenvaltioissa ja laillisten yritysten suojelua kilpailijoilta, jotka eivät
noudata sääntöjä. Direktiivin tuomat edut johtuvat lähinnä sen
kahdesta erityispiirteestä, nimittäin sen horisontaalisesta
”turvaverkkoluonteesta” ja periaatteellisten sääntöjen yhdistämisestä ”mustaan
listaan”, jossa kielletään tietyt sopimattomat käytännöt. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan
direktiivin periaatteellisten sääntöjen ansiosta kansalliset viranomaiset ovat
pystyneet mukautumaan nopeasti kehittyviin tuotteisiin, palveluihin ja
myyntimenetelmiin. Ne toimivat ”koontisäännöksinä”, joissa vahvistetaan
kriteerit, joita voidaan käyttää suhteellisen joustavasti sellaisen
sopimattoman toiminnan estämiseksi, jota erityiset kiellot eivät kata. Kaikissa olosuhteissa kiellettyjen käytäntöjen
”musta lista” puolestaan on antanut kansallisille viranomaisille tehokkaan
välineen puuttua yleisiin sopimattomiin käytäntöihin kuten täkymainontaan,
näennäisesti ilmaisiin tarjouksiin, piilomainontaan ja suoraan lapsiin
kohdistettuun mainontaan. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä
direktiivissä kielletyistä käytännöistä. Kuluttajien houkuttelu elinkeinonharjoittajan tiloihin tai
verkkosivustolle tarjoamalla tuotteita tai palveluja, joita ei voida toimittaa
(”täkymainonta”) Saksalainen Sabine löysi lehdestä ilmoituksen, jossa mainostettiin
erikoistarjousta: ”Lennä
Barcelonaan vain yhdellä eurolla!” Kun hän yritti varata lentoa verkossa,
hinnat olivat kuitenkin paljon korkeammat. Hän otti yhteyttä yrityksen
asiakaspalveluun, josta kerrottiin, että alennushintaan oli ollut tarjolla vain
pieni määrä paikkoja. Useimmat asiakkaat eivät voineet hyödyntää tarjousta. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä
kielletään tuotteen tarjoaminen tiettyyn hintaan ilmoittamatta selvästi, että
sitä voi olla rajallisesti saatavilla suhteessa mainonnan laajuuteen ja
tarjottuun hintaan. Näennäisesti ilmaiset tarjoukset Virolainen Marit sai seuraavan sähköpostiviestin kosmetiikkatuotteiden
verkkokauppiaalta: ”Soita nyt niin saat ilmaislahjana design-aurinkolasit!”.
Kun hän soitti, hänelle kerrottiin, että tarjous oli voimassa vain tilattaessa
tuotteita vähintään 2 000 euron edestä. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä
kielletään se, että elinkeinonharjoittaja kuvailee harhaanjohtavasti tuotteen
ilmaiseksi, vaikka itse asiassa kuluttajalle aiheutuu kustannuksia, jotka eivät
liity kaupalliseen menettelyyn vastaamiseen tai tuotteen toimituskuluihin. Esteet palveluntarjoajan vaihtamiselle Filip päätti muuttaa kotivakuutustaan ja tehdä omalta kannaltaan
paremman sopimuksen uuden yrityksen kanssa. Kun hän soitti vakuutusyhtiöönsä,
hänelle kerrottiin, että hänen on täytettävä useita eri lomakkeita sopimuksen
irtisanomiseksi. Valitettavasti kestäisi yli kaksi viikkoa ennen kuin
vakuutusyhtiö pystyisi toimittamaan (tai haluaisi toimittaa) tarvittavat
lomakkeet, ja puhelimen toisessa päässä oleva nainen mainitsi myös, että
pyynnön käsittely vie kolme kuukautta. Filip luopui turhautuneena aikeistaan. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin mukaan
elinkeinonharjoittajat eivät voi asettaa työläitä ja kohtuuttomia sopimuksen
ulkopuolisia esteitä, kun kuluttaja haluaa käyttää sopimukseen sisältyviä
oikeuksiaan, mukaan lukien oikeus irtisanoa sopimus tai vaihtaa toiseen
tuotteeseen tai palveluntarjoajaan. Lapsiin kohdistuvat suorat kehotukset Alain oli yllättynyt, kun hänen tyttärensä alkoi yhtäkkiä ruinata häneltä
elokuvia lempikirjahahmostaan. Alain ymmärsi syyn siihen nähtyään
televisiomainoksen, jossa mainostettiin elokuvien julkaisemista seuraavalla
tavalla: ”Lempikirjasi on nyt saatavana DVD:nä – pyydä isääsi ostamaan se
sinulle!” Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin mukaan on
sopimatonta, että myyjä kehottaa lapsia pyytämään aikuista ostamaan
mainostettuja tuotteita. Tämä kielto koskee kaikkia viestimiä, mukaan lukien
televisio- ja verkkomainonta. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan
direktiivin ansiosta kansalliset kuluttajansuojaviranomaiset ovat pystyneet
hillitsemään monenlaisia sopimattomia kaupallisia menettelyjä, muun muassa harhaanjohtavia
ympäristöväittämiä ja aggressiivisia menettelyjä, ja määräämään niistä
seuraamuksia[7]. On kuitenkin huomattava seuraavaa: –
Sidosryhmien mukaan nykyisestä lainsäädännöstä
huolimatta ympäristöväittämiä (kuten esimerkiksi ”ympäristöystävällinen”,
”biohajoava”, ”kestävä” ja ”luonnollinen”) ei vieläkään käytetä vastuullisesti
ja ne ovat usein hyvin yleisluonteisia, epämääräisiä ja huonosti määriteltyjä.
Kuluttajajärjestöt toteavat, että lisäksi on vaikea tarkistaa väitteiden
todenmukaisuus, erityisesti kun on kyse energiatuotteista,
kosmetiikkatuotteista, autoista ja pesuaineista. –
Muutamat jäsenvaltiot ilmoittivat lapsiin
kohdistuvista aggressiivisista menettelyistä verkkopelien alalla ja myös
ikääntyneisiin kohdistuvista aggressiivisista menettelyistä. Lisätoimet ovat
tarpeen, jotta voidaan tehostaa direktiivin täytäntöönpanoa näiden haavoittuvassa
asemassa olevien kuluttajaryhmien osalta. Ottaen huomioon myös väestön
asteittainen ikääntyminen, on erityisesti varmistettava, että haavoittuvia
kuluttajia suojellaan talouskriisin vaikutuksista ja digitaalisten markkinoiden
monimutkaisuudesta aiheutuvilta riskeiltä. 2.2. Luottamuksen rakentaminen
sisämarkkinoihin Korvaamalla sopimattomia kaupallisia
menettelyitä koskevat jäsenvaltioiden erilaiset lait direktiivi on
yksinkertaistanut sääntely-ympäristöä ja auttanut poistamaan rajat ylittävän
kaupan esteitä. Direktiiviä on myös käytetty paljon valtioiden
rajat ylittävien asioiden käsittelyssä. Lähes 50 prosenttia
kuluttajasuojaa käsittelevän yhteistyöverkoston[8]
käsittelemistä keskinäistä avustusta koskevista pyynnöistä viiden viime vuoden
aikana (tietopyynnöt, hälytykset ja täytäntöönpanotoimia koskevat pyynnöt)
koski sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin rikkomista.
Lisäksi kuluttajasuojaa käsittelevä yhteistyöverkosto on toteuttanut useita
yhteisiä valvontatoimia (”tehoiskut”) direktiivin säännösten nojalla
(digitaaliset tuotteet/palvelut, lentolippuja myyvät verkkosivustot,
matkapuhelinverkkopalvelut, kuluttajaelektroniikkaa myyvät verkkosivustot)[9]. Direktiivin säännöksistä suuren osan
tarkoituksena on varmistaa, että tuotteen tai palvelun olennaisia piirteitä,
hintaa ja keskeisiä ehtoja koskevat tiedot esitetään kuluttajille
totuudenmukaisesti, täydellisesti ja oikea-aikaisesti. Näin kuluttajien on
helpompi ymmärtää tarjoukset ja vertailla niitä. Tällä on myös suora vaikutus elinkeinonharjoittajien
kehittämiin markkinointi- ja mainontakäytäntöihin. Mainonnalla on keskeinen rooli toimivilla
sisämarkkinoilla, ja se on yritysten tärkein väline myydä tuotteitaan ja
palvelujaan rajojen yli. Mainonnan ansiosta yritykset voivat erilaistua
avoimesti: se lisää kilpailua, laskee hintoja ja parantaa laatua. Myös sähköistä kaupankäyntiä koskevassa
äskettäisessä tiedonannossa todettiin kotimaisista ja rajat ylittävistä
tarjouksista annettavien täsmällisten ja läpinäkyvämpien tietojen olevan yksi
tärkeimmistä tekijöistä, joilla lisätään kuluttajien luottamusta ja
kannustetaan vähittäiskauppiaita myymään verkossa[10]. Viimeaikaiset todisteet osoittavat, että
verrattuna vuoteen 2006, jolloin direktiiviä ei ollut vielä saatettu
jäsenvaltioissa osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhä useammat kuluttajat ovat
nyt kiinnostuneita tekemään rajat ylittäviä ostoksia (52 prosenttia,
kasvua 19 prosenttiyksikköä) ja ovat valmiita käyttämään enemmän rahaa
rajat ylittäviin ostoksiin (18 prosenttia, kasvua 5 prosenttiyksikköä)[11]. Sopimattomia kaupallisia
menettelyjä koskeva direktiivi on osaltaan auttanut avartamaan eurooppalaisten
kuluttajien asennetta, koska se on yksi tärkeimmistä EU:n lainsäädännöllisistä
välineistä kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi ja rajat ylittävän kaupan
edistämiseksi. On kuitenkin tunnustettava, että rajat ylittävän verkkokaupan
kasvu on paljon jäljessä kotimaisen verkkokaupan kasvusta, mikä korostaa sitä,
että lisätoimiin on tarvetta. Rahoituspalvelut ja kiinteä omaisuus ovat kriittisiä aloja monimutkaisuutensa ja niihin sisältyvien
vakavien riskien vuoksi. Näillä aloilla on ilmoitettu useista hyvän kauppatavan
vastaisista käytännöistä, kuten olennaisten tietojen puuttumisesta
mainontavaiheessa ja tuotteiden harhaanjohtavasta kuvauksesta. Useimmat
jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön kansallisia sääntöjä, jotka antavat
kuluttajille lisätakeita sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevalla
direktiivillä säädettyjen takeiden täydennykseksi. Tutkimuksen tulokset
osoittavat, että tässä vaiheessa ei olisi tarkoituksenmukaista poistaa
direktiivissä säädettyä jäsenvaltioiden mahdollisuutta ylittää direktiivissä
vahvistettu yhdenmukaistamisen taso näillä erityisaloilla[12]. 2.3. Direktiivin riittävä ja
tehokas täytäntöönpano Kaiken kaikkiaan on käynyt ilmi, että
sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin luoma oikeudellinen
kehys soveltuu hyvin sellaisten uusien verkkokauppakäytäntöjen reiluuden
arviointiin, joita kehittyy samanaikaisesti mainontatekniikoiden kanssa.
Tällaisia tekniikoita ovat mm. hintavertailu- ja yhteisvaraussivustot tai
esimerkiksi mainonnan lisääntyminen sosiaalisissa verkostoissa. Jäsenvaltiot ja sidosryhmät tuntuvat pitävän
direktiivin kansallista täytäntöönpanoa yleisesti riittävänä ja tehokkaana,
mutta toteavat, että resurssien puute, sisäisten menettelyjen monimutkaisuus
tai pituus ja varoittavien seuraamusten puuttuminen uhkaavat sen moitteetonta
täytäntöönpanoa. Kun on kyse rajat ylittävistä sopimattomista
kaupallisista menettelyistä, nopea ja tehokas reagointi muodostaa lainsäädännön
täytäntöönpanosta vastaaville viranomaisille todellisen haasteen. Tämä
vaikuttaa myös lainsäädännön täytäntöönpanoon rajat ylittävällä tasolla ja,
kuten kuulemisen tulokset osoittavat, on käynyt ilmeiseksi kuluttajansuojaa
koskevasta yhteistyöstä annettuun asetukseen perustuvan hallinnollisen
yhteistyön alalla. Täytäntöönpanosta saadut kokemukset
vahvistavat, että yksi suurimmista asiakasarviointivälineitä ja erityisesti hintavertailusivustoja
koskevista ongelmista on se, että ne eivät ilmoita selvästi sivustoa
ylläpitävän elinkeinonharjoittajan henkilöllisyyttä ja/tai sitä, maksavatko
vähittäiskauppiaat tuotteidensa ja palvelujensa esilläolosta (eli onko sivusto
sponsoroitu vai ei). Sidosryhmiltä saatu palaute viittaa siihen,
että kaupallisissa tarjouksissa ei usein noudateta velvollisuutta antaa selkeät
ja täydelliset hintatiedot, varsinkaan matkailu- ja liikennealalla. Sidosryhmät eivät kummassakaan tapauksessa
vaadi lainsäädäntötoimia, vaan tiukempia ja johdonmukaisempia täytäntöönpanon
valvontatoimia. 3. LISÄTOIMIEN PAINOPISTEALUEET
Kuten Euroopan kuluttaja-asioiden
toimintaohjelmassa ja komission tiedonannossa paremmin toimivista
sisämarkkinoista[13]
todetaan, voimassa olevien sääntöjen paremman täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon
valvonnan varmistaminen on nopeasti tuloksiin johtava ratkaisu kasvun ja
työllisyyden kannalta. Tältä osin direktiivi on avainasemassa, ja
komissio on yksilöinyt vähittäiskaupan (sähköinen kaupankäynti mukaan
luettuna), matkailu- ja liikennealan, rahoituspalvelut, digitaalitalouden,
energian ja kestävän kehityksen painopistealueiksi sisämarkkinoiden
kasvupotentiaalin avaamiseksi[14]. Jotta voidaan varmistaa, että direktiivi
säilyttää kuluttajansuojan korkean tason ja tuo etuja sisämarkkinoiden
kannalta, kansallista täytäntöönpanon valvontaa on tehostettava ja
yhteistyötä rajat ylittävässä täytäntöönpanon valvonnassa lisättävä. Tämä
koskee erityisesti tapauksia, joissa sopimattomia käytäntöjä esiintyy
samanaikaisesti eri jäsenvaltioissa. Tällaisissa tapauksissa tehokas
koordinointi komission, kansallisten viranomaisten, kuluttajajärjestöjen ja
yritysten välillä on ratkaisevan tärkeää sellaisiin käytäntöihin puuttumiseksi,
joilla on EU:n laajuisia vaikutuksia[15]. Tarve tehostaa täytäntöönpanon valvontaa sekä
rajat ylittävällä että kansallisella tasolla edellyttää sitä, että komissio
ottaa näkyvämmän roolin, yhdistää voimansa jäsenvaltioiden kanssa ja
tukee niitä direktiivin soveltamisessa kaikkialla EU:ssa. Tässä yhteydessä
komissio tarkastelee, miten sillä voi perussopimusten mukaisesti olla
aktiivisempi rooli direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen edistämisessä,
erityisesti laajuudeltaan rajat ylittävien sopimattomien käytäntöjen osalta,
joita ovat esim. verkkoympäristössä harjoitettavat käytännöt, joihin liittyy
lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaaville viranomaisille yhteisiä kysymyksiä.
Direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien käytäntöjen lähentymisen edistäminen on
ratkaisevan tärkeää tasavertaisten toimintaedellytysten varmistamiseksi
elinkeinonharjoittajille, erityisesti silloin, kun he toimivat rajat
ylittävässä kontekstissa, ja viime kädessä myös korkeatasoisen kuluttajansuojan
varmistamiseksi kaikkialla Euroopassa. 3.1. Kansallisen lainsäädännön
täydellisen yhdenmukaisuuden varmistaminen direktiivin kanssa Perussopimusten valvojana komissio seuraa
jatkossakin tiiviisti direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä
ja sen soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa. Se tekee
vaatimustenmukaisuustarkastuksia ja perusteellisia arviointeja selvittääkseen,
miten säännöt toimivat käytännössä, ja määritelläkseen tarvittaessa korjaavia
toimia. Analyysin mukaan monissa jäsenvaltioissa kansalliset lait ovat edelleen
ristiriidassa direktiivin kanssa. Sen vuoksi komission yksiköt ovat yhteydessä
asianomaisiin jäsenvaltioihin. Komissio toteuttaa tarvittavat toimet
SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisesti, jos jäsenvaltio ei ole noudattanut
velvollisuuksiaan saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna
se täytäntöön. 3.2. Direktiivin yhdenmukaisen ja riittävän
soveltamisen varmistaminen jäsenvaltioissa Varmistaakseen,
että direktiiviä sovelletaan asianmukaisesti ja johdonmukaisesti, komissio
aikoo: ·
kehittää edelleen ohjeasiakirjaa
kansallisilta täytäntöönpanoviranomaisilta ja muilta sidosryhmiltä saamansa
palautteen, syntyvien uusien käytäntöjen, myös verkkokäytäntöjen, sekä EU:n ja
jäsenvaltioiden oikeuskäytännön kehityksen perusteella[16] ·
parantaa, laajentaa ja päivittää sopimattomia
kaupallisia menettelyjä koskevaan direktiiviin liittyvää tietokantaa[17]. 3.3. Täytäntöönpanoon liittyvän ja
hallinnollisen yhteistyön vahvistaminen jäsenvaltioiden välillä Jäsenvaltioilta ja sidosryhmiltä saadun
palautteen sekä käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio on
määritellyt keskeiset alat, joilla kuluttajille on havaittu aiheutuvan haittaa
ja he ovat menettäneet mahdollisuuksia ja joilla sisämarkkinoiden
kasvupotentiaali on suurin. Näillä aloilla komissio aikoo käynnistää
erityisiä aloitteita, joilla pyritään tehostamaan täytäntöönpanoa Euroopan
kuluttaja-asioiden toimintaohjelmassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti. Komissio aikoo Ø järjestää säännöllisiä aihekohtaisia työpajoja kansallisille täytäntöönpanoviranomaisille ja koulutusta täytäntöönpanoviranomaisille ja oikeusviranomaisille Ø parantaa kuluttajansuojaa käsittelevän yhteistyöverkoston tehokkuutta ja edistää edelleen koordinoituja täytäntöönpanotoimia (”tehoiskuja”) Ø auttaa jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin tehokas soveltaminen kehittämällä edelleen ohjeasiakirjaa ja jakamalla parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden kanssa Ø kehittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa erityisesti sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa koskevia indikaattoreita, joilla voidaan havaita puutteet ja virheet, jotka edellyttävät lisätutkimuksia ja/tai korjaavia toimia. Näissä toimenpiteissä keskitytään seuraaviin keskeisiin aloihin: Ø Matkustaminen ja liikenne Ø Digitaali-/verkkomarkkinat Ø Ympäristöväittämät Ø Rahoituspalvelut Ø Kiinteä omaisuus Kaikilla näillä aloilla kiinnitetään erityistä huomiota käytäntöihin, joiden kohderyhmänä ovat haavoittuvat kuluttajaryhmät, erityisesti ikääntyneet ja alaikäiset. 3.4. Markkinakehityksen seuranta
ja tiedotustoiminta Komissio seuraa
tarkasti markkinakehitystä sen varmistamiseksi, että sääntelykehys takaa
edelleen korkeatasoisen suojan kuluttajille kotimaisessa ja rajat ylittävässä
kaupassa. Erityistä huomiota
kiinnitetään siihen, että lainsäädäntö pystyy asianmukaisesti pysymään mukana
markkinointi- ja myyntitekniikoiden, tuotteiden ja palvelujen nopeassa
kehityksessä verkkokaupan maailmassa. Tehokkaamman
täytäntöönpanon ohella tiedotushankkeet ovat tärkeitä, jotta kuluttajat
voisivat käyttää oikeuksiaan asianmukaisesti. Vuonna 2013 käynnistetään osana
Euroopan kansalaisten teemavuotta tiiviissä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien,
myös elinkeinonharjoittajien ja kuluttajajärjestöjen kanssa, EU:n laajuinen
kampanja, jolla lisätään tietoa kuluttajien oikeuksista, myös sopimattomia
kaupallisia menettelyjä koskevaan direktiiviin perustuvista oikeuksista. 4. PÄÄTELMÄT Sopimattomia
kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi on osoittautunut tehokkaaksi
keinoksi parantaa kuluttajien hyvinvointia. Se on yksinkertaistanut
sääntely-ympäristöä ja auttanut poistamaan rajat ylittävän kaupan esteitä.
Kokemus on osoittanut tämän periaatteellisen ja horisontaalisen lainsäädännön
hyödyllisyyden ja joustavuuden. Yksinkertaistetun sääntely-ympäristön ansiosta
yritysten on helpompi harjoittaa rajat ylittävää toimintaa, ja kuluttajat ja
yritykset voivat yhä enenevässä määrin hyötyä sisämarkkinoiden käyttämättömästä
potentiaalista. Komissio katsoo,
ettei ole tarkoituksenmukaista muuttaa direktiiviä tässä vaiheessa. Tämä johtuu
pitkälti siitä, että täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa ei ole vielä saatu
riittävästi kokemusta, kun otetaan huomioon, kuinka mittavasta lainsäädännöstä
on kyse. Komissio aikoo nyt keskittyä direktiivin täytäntöönpanon
johdonmukaisuuteen, ja se toteuttaa konkreettisia toimia täytäntöönpanon
parantamiseksi avainaloilla kuluttajien luottamuksen parantamiseksi ja kasvun
edistämiseksi. [1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY,
annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja
kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston
direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY,
98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY)
N:o 2006/2004 muuttamisesta [2] Ks. direktiivin 3 artiklan 1 kohta. [3] Esim. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi
2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja,
erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä
oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) ja
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä
lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista. [4] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o
2006/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön
täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (asetus
kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä). [5] Ks. tämän tiedonannon mukana oleva raportti First
Report on the application of Directive 2005/29/EC concerning unfair
business-to-consumer commercial practices in the internal market (‘Unfair
Commercial Practices Directive’). [6] Ks. ”Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma –
edistetään luottamusta ja kasvua”, COM(2012) 225 final, 22.5.2012 -
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2012:0225:FIN:FI:PDF. [7] Ks. täytäntöönpanoa koskeva 4 jakso liitteenä olevassa
raportissa direktiivin soveltamisesta. [8] Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetussa
asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 vahvistetaan kehys, jonka avulla lainsäädännön
täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset voivat tehdä tiivistä yhteistyötä
keskenään estääkseen rajat ylittävät kaupalliset käytännöt, jotka rikkovat
kuluttajalainsäädäntöä. Kuluttajasuojan yhteistyöverkosto on vuodesta 2007
lähtien käsitellyt rajat ylittäviä asioita, joissa on kyse sopimattomia
kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin rikkomisesta. [9] http://ec.europa.eu/consumers/enforcement/index_en.htm. [10] Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja Bringing e-commerce
benefits to consumers, joka on liitetty komission tiedonantoon Euroopan
parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä
alueiden komitealle Johdonmukainen kehys luottamuksen lisäämiseksi sähköisen
kaupankäynnin ja verkkopalvelujen digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin,
COM(2011) 942 final, 11.1.2012,
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0942:FIN:FI:PDF. [11] Ks. Flash Eurobarometer 332, Consumer attitudes
towards cross-border trade and consumer protection, toukokuu 2012, s. 8, http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_332_en.pdf. Yhä suurempi osuus kuluttajista (50
prosenttia) on valmis ostamaan tuotteita tai palveluja toisella EU-kielellä
(kasvua 17 prosenttiyksikköä vuoteen 2006 verrattuna). Niiden henkilöiden
osuus, jotka eivät missään tapauksessa haluaisi tehdä ostoksia toisella
kielellä, on laskenut 42 prosentista vuonna 2008 30 prosenttiin
vuonna 2011. Niiden eurooppalaisten osuus, jotka sanovat tietävänsä, mistä
saada tietoa ja neuvoja rajat ylittävien ostosten tekemiseen, on myös kasvanut
huomattavasti (24 prosenttia vuonna 2006 ja 39 prosenttia vuonna 2011). [12] Ks. sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan
direktiivin 3 artiklan 9 kohta ja Civic Consulting -yhtiön Euroopan komission
oikeusasioiden pääosaston puolesta vuonna 2012 tekemä tutkimus Study on the
application of the Unfair Commercial Practices Directive to financial services
and immovable property, joka on saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/consumer-marketing/document. [13] Ks. Euroopan komission tiedonanto Sisämarkkinoiden
hallinnoinnin parantaminen, COM(2012) 259/2. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2012:0259:FIN:FI:PDF. [14] Ks. Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma. [15] Ks. liitteenä oleva raportti direktiivin soveltamisesta,
3.3.3 kohta, esimerkiksi Italian kilpailuviranomaisten päätös (AGCM) PS7256 – Comet-Apple
Prodotti in Garanzia, Provvedimento n. 23193, 27.12.2011. [16] Komissio aikoo muun muassa kehittää edelleen
harhaanjohtavia ympäristöväittämiä koskevia ohjeita erityisen, vuonna 2013
suoritettavan tutkimuksen ja käynnissä olevan kestävää kulutusta ja tuotantoa
koskevaan toimintasuunnitelmaan liittyvän työn perusteella. [17] Ks. https://webgate.ec.europa.eu/ucp/. Tämä tietokanta perustuu kuluttajapolitiikkaa koskevasta yhteisön
toimintaohjelmasta (2007–2013) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehtyyn Euroopan
parlamentin ja neuvoston päätökseen N:o 1926/2006/EY.