<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1999FIA.0100013501.case.xml"><NO.CASE>C-215/96</NO.CASE><NO.CASE>C-216/96</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61996C0215</NO.CELEX><NO.SEQ>0004.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>138</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>160</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>23</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES RUIZ-JARABON RATKAISUEHDOTUS — YHDISTETYT ASIAT C-215/96 JA C-216/96</LEFT><RIGHT>BAGNASCO YM.</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Dámaso Ruiz-Jarabo Colomer</HT></P><P><DATE ISO="19980115">15 päivänä tammikuuta 1998</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: espanja.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Esillä oleva asia on saanut alkunsa kahdesta Tribunale di Genovassa vireillä olevasta riita-asiasta, joissa on esitetty kysymys, ovatko EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisia tietyt yleiset sopimusehdot, jotka on asetettu Associazione Bancaria Italianan (Italian Pankkiyhdistys, jäljempänä ABI) yhtenäisissä pankkiehdoissa tarkoituksiin säännellä luoton avaamista käyttelytilille koskevia sopimuksia ja yleisvakuutta (fideiussione omnibus) koskevia sopimuksia, joilla on tarkoitus taata luoton avaaminen.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Pääasia</P></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kantajina kahdessa Tribunale di Genovassa esillä olevassa asiassa ovat Bagnasco päävelallisena ja hänen takaajansa yhteisvastuullisina velallisina. He ovat valittaneet heille osoitetuista kahdesta väliaikaisesta täytäntöön pantavissa olevasta maksumääräyksestä, jotka Tribunale di Genovan puheenjohtaja on <DATE ISO="19920618">18.6.1992</DATE> antanut.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Asian C-215/95 taustalla olevassa riita-asiassa Bagnasco ja hänen takaajansa on tämän kansallisen tuomioistuimen puheenjohtajan määräyksellä määrätty maksamaan Banca Popolare di Novaralle (jäljempänä BPN) <FT TYPE="NUMBER">222440332</FT> Italian liiraa (ITL) seuraavin perustein:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P><FT TYPE="NUMBER">170440332</FT> ITL:n velkasaldo käyttelytilillä 1360/320/30, jonka haltija Bagnasco <DATE ISO="19911008">8.10.1991</DATE> tehdyn sopimuksen perusteella on, lisättynä 17 prosentin korkokannan mukaisilla <DATE ISO="19920401">1.4.1992</DATE> alkaen kertyneillä koroilla;</P></ITEM><ITEM><P><FT TYPE="NUMBER">9400000</FT> ITL:n velkasaldo käyttelytilillä 14336/33E/30, jonka haltija Bagnasco <DATE ISO="19911227">27.12.1991</DATE> tehdyn sopimuksen perusteella on, lisättynä 17,50 prosentin korkokannan mukaisilla <DATE ISO="19920401">1.4.1992</DATE> alkaen kertyneillä koroilla;</P></ITEM><ITEM><P><FT TYPE="NUMBER">21600000</FT> ITL vastaten niiden pankin aikanaan diskonttaamien neljän vekselin määrää, jotka Bagnascon toiminimi Fidaurum on antanut ja joista kullekin muut kantajat ovat antaneet <FT TYPE="NUMBER">5400000</FT> ITL:n määräisen takauksen; lisäksi 10 prosentin laillisen korkokannan mukaiset, <DATE ISO="19920522">22.5.1992</DATE> alkaen kertyneet korot ja</P></ITEM><?PAGE NO="I-139"?><ITEM><P><FT TYPE="NUMBER">21000000</FT> ITL Sbardellan maksettavaksi asetettuja vekseleitä, jotka on diskontattu ja/tai hyvitetty käyttelytilille <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>varauksin että päävelallinen maksaa<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> ja jotka oli laadittu Sbardellan maksettavina olevien, Bagnascon diskonttaamien vekseleiden vakuudeksi; vekselit esitettiin diskonttaamista ja/tai hyväksymistä varten esitetyillä Bagnascon allekirjoittamilla laskuilla; tähän määrään lisätään tuomioistuimen antaman maksumääräyksen päivämäärästä alkaen kertyneet 15 prosentin laillisen korkokannan mukaiset korot.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Asian C-216/96 taustalla olevassa riita-asiassa Bagnasco ja hänen takaajansa on tuomioistuimen antamalla määräyksellä määrätty maksamaan Cassa di Risparmio di Genova e Imperia SpA:lle (jäljempänä Carige) <FT TYPE="NUMBER">124119497</FT> ITL:n summa seuraavin perustein:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P><FT TYPE="NUMBER">48798664</FT> ITL:n velkasaldo käyttelytilillä 14445/20/106, jonka omistaja Bagnasco <DATE ISO="19890828">28.8.1989</DATE> tehdyn sopimuksen perusteella on, lisättynä 17,50 prosentin korkokannan mukaisilla <DATE ISO="19920611">11.6.1992</DATE> alkaen kertyneillä koroilla;</P></ITEM><ITEM><P><FT TYPE="NUMBER">75320833</FT> ITL lisättynä 15 prosentin korkokannan mukaisilla <DATE ISO="19920611">11.6.1992</DATE> alkaen kertyneillä koroilla sen <FT TYPE="NUMBER">95000000</FT> ITL:n <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>pankkituen<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> perusteella, jota varten Bagnasco oli antanut 19 velkakirjaa.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Tuomioistuimen antamat maksumääräykset kohdistuivat myös Bagnascon takaajiin heidän ollessaan yhteisvastuullisia velallisia maksamattomille velkakirjoille annetun takauksen <DATE ISO="19900207">7.2.1990</DATE> allekirjoitetun <FT TYPE="NUMBER">300000000</FT> lTL:n enimmäismääräisen yleisvakuuden (asia C-215/96) ja <DATE ISO="19891128">28.11.1989</DATE> allekirjoitetun <FT TYPE="NUMBER">195000000</FT> ITL:n enimmäismääräisen yleisvakuuden perusteella (asia C-216/96).</TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Bagnasco ja hänen takaajansa ovat vastustaneet tuomioistuimen maksumääräyksiä, tuoden erityisesti esiin sen, että italialaisten pankkien luoton avaamista käyttelytilille koskeviin sopimuksiin ja yleisvakuutta koskeviin sopimuksiin soveltamat yhtenäiset pankkiehdot ja menettelytavat ovat EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan vastaisia.</TXT></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Tribunale di Genova ei ole katsonut tarpeelliseksi kysyä yhteisöjen tuomioistuimelta sitä, onko 85 ja 86 artiklalla välitön oikeusvaikutus, eikä myöskään sitä, muodostavatko yhtenäiset pankkiehdot 85 artiklan mukaisen yritysten yhteenliittymän päätöksen, koska on selvää, että vastaus on myönteinen kummassakin tapauksessa. Kansallinen tuomioistuin kuitenkin todella epäilee sitä, ovatko tietyt luoton avaamisesta ja yleisvakuudesta tehtäviä sopimuksia koskevien yhtenäisten pankkiehtojen sopimusehdot 85 ja 86 artiklan mukaisia.</TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Luoton avaamista käyttelytilille koskevien sopimusten osalta Tribunale de Genova katsoo, että tärkeä on vain se menetelmä, jolla suoritetun palvelun hinnan muodostava korkokanta asetetaan. Bagnasco katsoo, ettei<?PAGE NO="I-140"?> asiakas millään pysty arvioimaan tai ottamaan kohtuullisesti etukäteen huomioon luoton (kassan käyttömahdollisuuden) hinnan asettamisessa sovellettavaa menettelyä.</TXT><P>Kansallinen tuomioistuin on todennut, että Bagnascon BPN:n kanssa tekemien sopimusten 2 kohdassa määrätään sovellettaviksi 17 ja 17,50 prosentin vuosikorkokantoja lisättynä 1/8 prosentin välityspalkkiolla kunkin neljännesvuoden tai sen osan suurimmasta velkamäärästä. Bagnascon Carigen kanssa tekemässä sopimuksessa puolestaan asetetaan 14 prosentin vuosikorkokanta lisättynä 1/8 prosentin palkkiolla kunkin neljännesvuoden suurimmasta velkamäärästä. Kummankin pankin sopimuksessa määrätään, että korko voi nousta tai laskea rahamarkkinoilla tapahtuneiden muutosten johdosta. Bagnascon BPN:n kanssa tekemän sopimuksen 12 kohdassa määrätään lisäksi, että pankilla on oikeus milloin tahansa muuttaa korkokantaa — — ilmoittamalla asiasta konttoritiloihinsa esille asettamallaan ilmoituksella tai sopivimmaksi katsomallaan tavalla.</P><P>Italialaisen tuomioistuimen mukaan näistä mainituista tekijöistä vain alussa tapahtuva velkakorkokannan asettaminen ja palkkion määrääminen suurimmalle velkasaldolle ovat tulosta osapuolten käymistä suorista neuvotteluista. Tätä sopimukselle ominaista seikkaa kuitenkin heikentää pankille yhtenäisissä pankkiehdoissa annettu oikeus korottaa korkoja (milloin tahansa, ilmoittamalla asiasta konttoritiloihinsa esille asettamallaan ilmoituksella tai <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>sopivimmaksi katsomallaan tavalla<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>) <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>rahamarkkinoilla tapahtuneiden muutosten johdosta<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/> ja näin ollen sellaisten muutosindeksien perusteella, joita ei voida ottaa ennalta huomioon. Italian <HT TYPE="ITALIC">Código Civilin</HT> (Italian siviililaki) 1284 §:ssä säädetään lailliseksi korkokannaksi 10 prosentin vuotuinen korko. Sen ylittävät korot <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>on vahvistettava kirjallisesti<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>, ja jos niin ei ole tehty, sovelletaan laillista korkoa. Näin siis vain kirjallinen muoto varmistaa korkokannan asettamisen ja sovitun korkokannan, vaikka tämä ei välttämättä tapahdu ilmoittamalla sovittu korkokanta konkreettisesti lukuna vaan myös sen automaattisen laskelman kautta, joka tehdään objektiivisten ja käytettävissä olevien tietojen perusteella. Esillä olevassa tapauksessa korkokanta kuitenkin osoitetaan viittaamalla yleisesti <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>rahamarkkinoilla tapahtuneisiin muutoksiin<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/> ja menettelytapaan, jossa pankille jää valittavaksi muutoksiin liittyvät määräajat ja muutoksista asiakkaille ilmoitettaessa noudatettava menettely.</P></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Luoton avaamisessa tehtävien yleisvakuus-sopimusten osalta kansallinen tuomioistuin katsoo, että yhtenäisten pankkiehtojen asiaa koskevissa sopimusehdoissa ja esillä olevissa asioissa tutkittujen sopimusten ehdoissa ovat olennaisia seuraavat seikat:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>sitoutuminen antamaan yleisvakuus <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>samaan korkokantaan kuin takauksen kohteena olevassa luotonannossa ja joka tapauksessa korkokantaan, joka vastaa vähintään käypää pankkikorkoa<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>minkä<?PAGE NO="I-141"?> tahansa sellaisen pankkia kohtaan olevan velvoitteen täyttämiseksi, joka on syntynyt millaisista tahansa pankkitoimista, joihin velalliselle (tai hänen seuraajalleen) on myönnetty tai myönnetään tulevaisuudessa lupa<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>; nämä pankkitoimet mainitaan ehtoihin liitetyssä luettelossa; yleisvakuus koskee lisäksi <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>mitä tahansa muuta sellaista velvoitetta, joka päävelallisella milloin tahansa on pankkiin nähden ja joka liittyy takauksiin, joita päävelallinen on pankille kolmannen puolesta antanut tai antaa<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> (tällä tavoin pannaan alulle <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>takauksen takauksen<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/> järjestelmä, jonka henkilöllinen ulottuvuus voi olla käytännöllisesti katsoen rajaton ja kontrolloimaton);</P></ITEM><ITEM><P>takaajan velvollisuus pitää itsensä ajan tasalla velallisen varallisuusasemasta ja erityisesti siitä, että velallinen antaa hänelle tietoja pankkisuhteensa kehityksestä, eikä pankin tarvitse pyytää takaajalta siviililain 1956 <HT TYPE="ITALIC">§:ssä</HT> tarkoitettua erityistä lupaa;<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>1956 §:n sanamuoto on seuraava: <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>Tulevan toimenpiteen takaaja on vapaa velvoitteestaan, jos velkoja ilman takaajan erityistä lupaa on myöntänyt kolmannelle luoton, vaikka tiesi kolmannen varallisuusaseman olevan sellainen, että se huomattavasti vaikeuttaa luoton takaisin maksamista<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>. Lailla 154/1992, joka koskee pankkitoiminnan avoimuutta, on lisätty 2 momentti, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>etukäteen tapahtuva luopuminen oikeudesta vedota tähän vapautumisperusteeseen on pätemätön<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/>.</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>se, että takaaja vapauttaa pankin velvollisuudesta noudattaa siviililain 1957 <HT TYPE="ITALIC">§:ssä</HT> säädettyjä määräaikoja,<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän säännöksen mukaan <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>takaus sitoo edelleen takaajaa päävelvoitteen erääntymisen jälkeen edellyttäen, että velkoja on nostanut kanteen velallista vastaan kuuden kuukauden kuluessa ja on jatkanut sen ajamista uutterasti<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/>.</P></NOTE> ja että takaus sitoo takaajaa vastoin mainittuja säännöksiä, <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>vaikka pankki ei ole nostanut kannetta velallista ja mahdollisia yhteisvelallisia vastaan eikä ole jatkanut sen ajamista uutterasti<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>, jolloin takaaja siis on yhteisvastuullisesti sidottu <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>siihen asti kunnes velkaa ei enää ole, ilman aikarajaa ja muita ehtoja<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>;</P></ITEM><ITEM><P>takaajan velvollisuus <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>maksaa välittömästi pankille, pelkän kirjallisen vaatimuksen perusteella, myös velallisen vastustaessa, lainan pääoma, korot, kulut, verot, maksut ja muut lisäkulut<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/>;</P></ITEM><ITEM><P>julistus, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>sen velan määrittämiseksi, josta takaus on annettu, takaajaa, hänen perillisiään, seuraajiaan ja oikeuden-omistajiaan vastaan voidaan missä tahansa oikeusasteessa esittää todisteina pankin tiliasiakirjoja; pankki ei toisaalta ole velvollinen omasta aloitteestaan ilmoittamaan takaajalle mitään kirjanpidollisesta tilanteesta eikä ylipäätään suhteista velalliseen<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/>,</P></ITEM><ITEM><P>siviililain 1939 §:ään<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Siviililain 1939 §:n mukaan <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>takaus ci ole pätevä, jos päävelvoite ei ole pätevä, paitsi jos takaukseen on menty oikeustoimikelvottoman sitoumuksesta<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>.</P></NOTE> tehty poikkeus, josta seuraa, että <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>kaikki velvoitteen oikeusvaikutukset pysyvät voimassa silloinkin kun päävelvoite on jonkin syyn vuoksi pätemätön<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>takaajan ymmärtäessä, että jos<?PAGE NO="I-142"?> velvoite julistetaan pätemättömäksi tai mitättömäksi, hän on edelleen sidottu ikään kuin olisi mennyt takaukseen omissa nimissään<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Niiden riitajuttujen ratkaisemiseksi, joissa Bagnasco ja hänen takaajansa ovat asianosaisina BPN:ää ja Carigea vastaan, Tribunale di Genova on katsonut tarpeelliseksi esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Ovatko ABI:n jäsenilleen asettamat yhtenäiset pankkiehdot, jotka koskevat sopimuksia luoton avaamisesta käyttelytilille ja joita ABI:n jäsenpankit asettavat ja soveltavat yhtenäisesti ja pakottavasti, yhteensopivia perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisten määräysten kanssa, koska näissä ehdoissa saatetaan luoton avaaminen riippuvaksi sellaisen korkokannan asettamisjärjestelmästä, jota ei ole ennalta vahvistettu ja jota asiakas ei voi määrittää, siltä osin kuin nämä ehdot ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja siltä osin kuin niiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai niistä seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Mitä ABI:n jäsenpankkien asiakkaidensa kanssa vakiosopimusten perusteella luoton avaamisesta käyttelytilille tekemien sopimusten vastaaviin lausekkeisiin vaikuttaisi se, että nämä yhtenäiset pankkiehdot mahdollisesti katsottaisiin 85 artiklan vastaisiksi ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulla tavalla, koska on katsottava, että ABI:n jäsenpankeilla yhdessä on kansallisilla luottomarkkinoilla yhteinen määräävä asema perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja siinä tarkoitetuin vaikutuksin, jos näiden (velkakorkokannan asettamista koskevien) ehtojen konkreettinen soveltaminen on tämän aseman väärinkäyttöä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Ovatko ABLn jäsenilleen asettamat yhtenäiset pankkiehdot, jotka koskevat luoton avaamisen takaamiseksi tehtyä yleisvakuussopimusta ja joita ABI:n jäsenpankit asettavat ja soveltavat yhtenäisesti ja pakottavasti, tämän päätöksen perusteluissa tarkoitettujen erilaisten sopimusehtojen osalta ja kokonaisuutena tarkasteltuina yhteensopivia perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa, siltä osin kuin nämä ehdot ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja siltä osin kuin niiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai niistä seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla ?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Mitä eri pankkien vakiosopimusten perusteella asiakkaidensa kanssa tekemien yleisvakuussopimusten vastaaviin lausekkeisiin ja itse sopimuksiin vaikuttaisi se, että yhtenäiset pankkiehdot mahdollisesti katsottaisiin 85 artiklan vastaisiksi kolmannessa kysymyksessä tarkoitetulla tavalla, koska voidaan<?PAGE NO="I-143"?> katsoa, että ABI:n jäsenpankeilla yhdessä on kansallisilla luottomarkkinoilla yhteinen määräävä asema 86 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja siinä tarkoitetuin vaikutuksin, jos näiden ehtojen kyseisten määräysten konkreettinen soveltaminen on määräävän aseman väärinkäyttöä?<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Ennen kuin ehdotan vastausta näihin kysymyksiin, on tarpeen selostaa ABIn yhtenäisten pankkiehtojen aiheuttamia oikeudellisia ongelmia Italian oikeusjärjestyksessä samoin kuin eritellä sitä, miten yhteisön toimielimet ovat tähän mennessä soveltaneet yhteisön säännöksiä kilpailuun pankkialalla.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Yhtenäiset pankkiehdot Italian kansallisessa oikeudessa</P></TI></TITLE><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Niiden asioiden tapahtumisen jälkeen, jotka aiheuttivat nämä kaksi Tribunale di Genovassa vireillä olevaa riita-asiaa, Italiassa on muutettu lainsäädäntöä ja suoritettu hallintotoimia, jotka ovat vaikuttaneet niihin yleisiin ehtoihin, joita pankit soveltavat luoton avaamisesta ja yleisvakuudesta tehtäviin sopimuksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Pankkitoiminnan avoimuutta koskevalla lailla nro 154/92<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Laki nro 154/92, <DATE ISO="19920217">17.2.1992</DATE>, GURI nro 45, <DATE ISO="19920224">24.2.1992</DATE>.</P></NOTE> muutettiin yleisvakuussopimusta koskevaa säännöstöä siten, että asetettiin velvollisuus määrittää takauksen enimmäismäärä etukäteen.</TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>ABI ilmoitti <DATE ISO="19930222">22.2.1993</DATE> päivätyllä kirjeellään komissiolle yhtenäiset pankkiehtonsa tarkoituksenaan saada puuttumattomuustodistus tai yksittäispoikkeus 85 artiklan 3 kohdan perusteella. Ne ilmoitettiin myös Banca d'Italialle, joka lain nro 287/90<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Laki nro 287/90, <DATE ISO="19901010">10.10.1990</DATE>, GURI nro 240, <DATE ISO="19901013">13.10.1990</DATE>.</P></NOTE> perusteella on toimivaltainen kansallinen viranomainen soveltamaan kilpailua ja markkinoita koskevia säännöksiä pankkialalla.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Kirjeellään <DATE ISO="19930707">7.7.1993</DATE> komissio ilmoitti Banca d'Italialle päättäneensä tutkia ABLn ilmoittamista 26 sopimuksesta vain kolme sopimusta, jotka koskivat valuuttamääräisten käyttelytilien ehtoja, Italiassa ja ulkomailla maksettavien vekselien, luottoasiakirjojen tai -arvopapereiden perintää tai hyväksymistä koskevia ehtoja samoin kuin valuuttamääräisen rahoituksen ehtoja. Muiden 23 ilmoitetun sopimuksen osalta, joukossa ne, jotka koskevat käyttelytilin luotonavauksesta ja yleisvakuudesta tehtävien sopimusten ehtoja, komissio sopimusten mahdollisista kilpailua rajoittavista vaikutuksista lausumatta katsoi,<?PAGE NO="I-144"?> etteivät ne vaikuttaneet tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä 85 artiklaa näin ollen sovellettu niihin. Komissio täsmensi, että nämä pankkipalvelut rajoittuivat kansalliselle alueelle ja koskivat sellaisia taloudellisia toimintoja, joita niiden oman luonteen tai sopimusehdon vuoksi harjoitetaan pääasiallisesti Italian alueella tai joilla on vain vähäinen merkitys yhteisön sisäiselle kaupankäynnille. Komissio täsmensi myös, että muiden kuin italialaisten pankkien tytäryhtiöiden tai sivu-konttoreiden osallistuminen tällaisten palvelujen suorittamiseen on vähäistä.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Banca d'Italia aloitti <DATE ISO="19931123">23.11.1993</DATE> menettelyn sen analysoimiseksi, olivatko komission tutkimuksen ulkopuolelle jääneet 23 sopimusta lain nro 287/90 mukaisia. Menettelyn lopuksi Banca d'Italia hyväksyi päätöksen nro 12/<DATE ISO="19941203">3.12.1994</DATE>,<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Bollctino dell'Autorità Garante della Concorrenza e del Mercato, <DATE ISO="19941219">19.12.1994</DATE>, vuosi IV, nro 48, s. 75.</P></NOTE> jonka mukaan monet yhtenäisten pankkiehtojen ehdot, mukaan lukien eräät esillä olevassa asiassa riitautetut ehdot, vaikuttivat kilpailuun ja olivat vastoin lain nro 287/90 2 §:ää, jossa kielletään kilpailua rajoittavat sopimukset samanlaisin sanonnoin kuin EY:n perustamissopimuksen 85 artiklassa. Tämä päätös pakotti ABI:n muuttamaan monia yhtenäisten pankkiehtojen kohtia sekä ilmoittamaan nämä muutokset jäsenilleen ja täsmentämään, että yhtenäiset pankkiehdot ovat luonteeltaan pelkästään suuntaa-antavia. ABI noudatti Banca d'Italian päätöstä ja muutti yhtenäisiä pankkiehtoja, mutta tämä muutos ei olekaan vaikutukseltaan taannehtiva eikä se näin ollen vaikuta näihin Tribunale di Genovassa vireillä oleviin riita-asioihin.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Yhteisön kilpailuoikeuden soveltaminen pankkialalla</P></TI></TITLE><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Aluksi esitettiin epäilyksiä siitä, sovelletaanko yhteisön kilpailuoikeutta pankkialaan, koska alan toiminta liittyy jäsenvaltioiden talous- ja rahapolitiikkaan. Tämä seikka saattoi mahdollistaa turvautumisen ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaan tai 104 artiklaan ja estää siten 85 ja 86 artiklan soveltamisen pankkitoimintaan.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Tuomioistuin häivytti täysin nämä epäilykset asiassa Züchner<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="172/80" YEAR="1981" PAGE.ECR="2021">172/80, Züchner, tuomio <DATE ISO="19810714">14.7.1981</DATE> (Kok. 1981, s. 2021, 7 ja 8 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> <DATE ISO="19810714">14.7.1981</DATE> antamassaan tuomiossa, jossa se vahvisti, että pankkiala on kilpailua koskevien säännösten alaista, paitsi sellaisten pankkitoimintojen osalta, jotka on toteutettu julkisen vallan toimenpiteen täytäntöön panemiseksi ja joihin sovelletaan 90 artiklan 2 kohtaa.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Siitä lähtien komissio luopui sillä alussa olleista epäilyksistään ja alkoi tutkia sille ilmoitettuja<?PAGE NO="I-145"?> pankkien välisiä sopimuksia.<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komission tässä asiassa noudattamasta käytännöstä tehdyn erittelyn osalta katso Bellis, J. F., <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>La banque et Ie droit communautaire de la concurrence<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>, Mélanges Jean Pardon, Bruylant, Bryssel, 1996, s. 1; Biancarclli, J., <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>L'application du droit communcautairc de la concurrence au secteur financier (banque et assurance)<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/>, Gazette du Palais, 1991, s. 247; Ehlermann, C. D., <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>L'huile et le sel: le secteur bancaire et le droit européen de la concurrence<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>, Revue trimestrielle de droit européen, 1993, s. 457; Greaves, R., EC Competition Law: Banking and Insurance Services, Chancery Law Publishing, London, 1992; Gyselen, L., <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>EU Antitrust Law in the Area of Financial Services — Capita Selecta for the Cautious Shaping of a Policy<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/>, Annual Proceedings of the Fordham Corporate Law institute, 1996, s. 329— ; Sousi-Roubi, B., Droit bancaire europeen, Dalloz, Paris, 1995, s. 333—378.</P></NOTE> Komission ensimmäinen pankkialaa koskeva päätös on vuodelta 1984<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta <DATE ISO="19841210">10 päivänä joulukuuta 1984</DATE> tehty komission päätös 85/77/ETY (IV/30.717 —Yhtenäiset curosekit) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="035" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="43">EYVL 1985, L 35, s. 43</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja sen jälkeen se on tehnyt muutamia päätöksiä, joissa se on korostanut, että pankit ja muut luottolaitokset ovat 85 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä, koska kysymyksessä ovat yksiköt, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Komission asenne pankkien välisiin sopimuksiin on kuitenkin ollut melko <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>suvaitseva<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/> ottaen huomioon, että komissio on määrännyt sakkoja pankki-yrityksille vain yhdessä tapauksessa. Kysymyksessä on <DATE ISO="19920325">25.3.1992</DATE> tehty komission päätös Eurosekki: Helsingin sopimus,<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta <DATE ISO="19920325">25 päivänä maaliskuuta 1992</DATE> tehty komission päätös 92/212/ETY (IV/30.717-A —Eurosekki: Helsingin sopimus) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="50">EYVL L 95, s. 50</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja tämä päätös oli kanteen kohteena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, joka asiassa CB ja Europay vastaan komissio <DATE ISO="19940223">23.2.1994</DATE> antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-39/92+T-40/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="II-49">T-39/92 ja T-40/92, tuomio <DATE ISO="19940223">23.2.1994</DATE> (Kok. 1994, s. II-49)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> osittain kumosi mainitun päätöksen ja alensi sakkoa.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Vastauksen antamiseksi esillä olevissa asioissa esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin on mielenkiintoista tarkastella eräitä komission näissä päätöksissä käyttämiä perusteita, kun se arvioi sitä, ovatko pankkien väliset sopimukset 85 artiklan mukaisia.<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Katso Sousi-Roubi, B., edellä alaviitteessä 8 mainittu teos, s. 346— ; Dassessc, M., Isaacs, S. ja Penn, G., EC Banking Law, Lloyd's of London Press Ltd, London, 1994, s. 273— sekä Warlbrocck, M. ja Frignani, Α., Concurrence. Commentaire J. Mégret. Le droit de L CE, osa 4, Éditions de l'Université de Bruxelles, Bruxelles, 1997, s. 74—79.</P></NOTE> Tässä tarkoituksessa on paikallaan erottaa toisistaan pankkien välisiä palveluja koskevat sopimukset, pankkien asiakkailleen suorittamia palveluja koskevat sopimukset, velkojen ja saatavien korkokantojen määrittämistä koskevat sopimukset ja lopuksi muunlaiset pankkien väliset sopimukset.</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Komissio on pitänyt 85 artiklan 1 kohdan vastaisina saman valtion pankkien välisiä monenkeskisiä sopimuksia ja pankkien kansallisten yhteenliittymien tekemiä päätöksiä, jotka koskevat yhtenäisten palkkioiden maksamista tietyistä pankkien toisilleen suorittamista palveluista. Komissio on kuitenkin myöntänyt niille yksittäispoikkeuksia 85 artiklan 3 kohdan perusteella. Samaa ratkaisua on äskettäin sovellettu kahden eri jäsenvaltioon kuuluvan pankin väliseen yleistä yhteistyötä koskevaan bilateraaliseen sopimukseen.<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä <DATE ISO="19960624">24 päivänä kesäkuuta 1996</DATE> tehty komission päätös 96/454/EY (IV/34.607 — Banque nationale dc Pans — Dresdner Bank) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="188" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="37">EYVL L 188, s. 37</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Kysymyksessä ovat pankkien välillä suoritettavien palvelujen hintaa koskevat sopimukset, jotka poistavat kilpailua, koska ne hyväksytään monenkeskisinä. Komissio on myöntänyt näille sopimuksille poikkeuksia, koska niillä helpotetaan pankkitoiminnan normalisointia ja kehitystä ja niillä vältetään monet pankkien väliset bilateraaliset neuvottelut, jotka tekisivät palvelusta hitaan<?PAGE NO="I-146"?> ja korottaisivat sen hintaa.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sousi-Roubi katsoo, että komission näkökulma ci ole oikea. Hänen mielestään tällaisissa pankkien välisissä sopimuksissa ci voida puhua markkinoista, koska velallisasiakkaidcn ja velkoja-asiakkaiden pankit eivät ota toisiinsa yhteyttä suoraan eivätkä vapaaehtoisesti vaan asiakkaiden suorittamien toimien johdosta. Koska markkinoita ci tarkkaan ottaen ole olemassa, ci voida puhua kilpailun rajoittamisesta (Sousi-Roubi, B., cm. teos, s. 355— 357). Tätä samaa käsitystä puoltaa Pombo, F., <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>EU Antitrust Law in the Arca of Financial Services<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>, Annual Proceedings of the Fordham Corporate Law Institute, 1996, s. 397 ja 398. Vaikuttaa siltä, että komissio alkaa hyväksyä tämän perustelun, kuten kilpailusääntöjen soveltamisesta rajojen yli suoritettavissa tilisiirroissa annettu komission tiedonanto 95/C 251/03 (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="251" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="3">EYVL 1995, C 251, s. 3</REF.DOC.OJ>) osoittaa.</P></NOTE> Tällaisia pankkien välisiä sopimuksia, joille komissio on myöntänyt poikkeuksen, ovat muun muassa seuraavat:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Eurosekkijärjestelmää koskeva sopimus, jossa määrätään 1,25 prosentin cnimmäispalkkio jokaisen sellaisen eurosekin määrästä, joka asetetaan ulkomailla paikallisessa valuutassa; palkkiosta vastaavat pankki, jonka maksettavaksi sekki on asetettu, ja lunastava pankki, eikä palkkiota voida maksattaa asiakkailla (yhtenäisistä eurosekeistä tehty päätös).</P></ITEM><ITEM><P>Sopimus, jota belgialaiset pankit soveltavat niihin enimmäispalkkioihin, joita niiden välillä sovelletaan kaikissa kansainvälisissä, ulkomaan valuutan määräisissä maksutoimituksissa (Association belge des banquesista tehty komission päätös).<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä <DATE ISO="19861211">11 päivänä joulukuuta 1986</DATE> tehty komission päätös 87/13/ETY (IV/261-A — Association beige des banqucs/Bclgischc Vereniging der Banken) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="007" DATE.PUB="1987" PAGE.FIRST="27">EYVL 1987, L 7, s. 27</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></P></ITEM><ITEM><P>Sopimukset, jotka koskevat Italiassa maksettavien vekseleiden, luottoasiakirjojen, pankkisekkien ja muiden luottoarvopapereiden perinnästä ja/tai hyväksymisestä vaadittavia palkkioita (ABI:stä tehty komission päätös).<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta <DATE ISO="19861212">12 päivänä joulukuuta 1986</DATE> tehty komission päätös 87/103/ETY (IV/31.356 —ABI) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="043" DATE.PUB="1987" PAGE.FIRST="51">EYVL 1987, L 43, s. 51</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Erityisesti asiassa Züchner <DATE ISO="19810714">14.7.1981</DATE> annetun tuomion jälkeen komissio näyttää olleen ankarampi sellaisia pankkien välisiä sopimuksia kohtaan, joissa vahvistetaan asiakkailta tietyistä pankkipalveluista vaadittavat palkkiot. Komissio on katsonut, että nämä sopimukset estävät pankkeja määrittämästä vapaasti niiden palvelujen hintaa, joita ne asiakaskunnalle tarjoavat, ja että sopimukset ovat vakavia 85 artiklan 1 kohdan vastaisia rikkomuksia eikä niille voida myöntää poikkeuksia. Päätöksessä Eurosekki: Helsingin sopimus komissio tuomitsee CB-pankkikortteja koskevaan ryhmittymään kuuluneiden ranskalaisten pankkien välisen sopimuksen sen vuoksi, että ne päättivät laskuttaa jäsenkauppiailta palkkion siitä, että kauppiaat esittivät perittäviksi ulkomaisen pankin maksettavaksi asetettuja eurosekkejä ja palkkio lisättiin siihen palkkioon, jonka ranskalaiset pankin saivat ulkomaisilta pankeilta eurosekkijärjestelmän kautta.<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti päätöksen tämän kohdan cm. asiassa CB ja Europay v. komissio.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Lainakoron ja talletuskoron määräämistä koskevien pankkien välisten sopimusten osalta komissio ei tehnyt mitään johtopäätöksiä asiassa Züchner annetusta tuomiosta eikä se lausunut tästä kysymyksestä ABI-päätöksessään eikä myöskään Association belge des banques<?PAGE NO="I-147"?> -päätöksessään. Tuomioistuin kuitenkin vahvisti yhteisön kilpailusäännösten soveltumisen näihin laina- ja talletuskorkoa koskeviin pankkien välisiin sopimuksiin asiassa Van Eycke <DATE ISO="19880921">21.9.1988</DATE> annetussa tuomiossa,<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="267/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="4769">267/86, tuomio <DATE ISO="19880921">21.9.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 4769)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> josta voidaan päätellä, että kansallinen lainsäädäntö, jossa myönnetään vapautus tuloverosta vain niistä talletuksista saataville koroille, joiden osalta noudatetaan laissa vahvistettuja enimmäiskorkokantoja tai enimmäispalkkioita, on 3 artiklan g alakohdan ja 5 sekä 85 artiklan vastainen, jos kyseisessä lainsäädännössä on toistettu aikaisempi pankkien välinen sopimus. Tämän tuomion perusteella komissio ryhtyi tutkimaan niitä korkokantojen määrittämistä koskevia sopimuksia, joita sille ilmoitettiin, mutta se lopetti tutkimuksensa tekemättä mitään päätöstä seuraamuksista.</TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Lopuksi komissio on katsonut, että tietyt sille ilmoitetut pankkien väliset sopimukset eivät ole 85 artiklan 1 kohdan vastaisia, koska ne eivät rajoittaneet kilpailua tuntuvasti<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio on loisin sanoen katsonut, etteivät kilpailua rajoita saman jäsenvaltion pankkien väliset sopimukset, jotka koskevat aukioloaikoja, pankkiselvitysjärjestclmää ja sellaista yhteistä selvitysjärjestelmää, joka sallii pankkien ottavan suoraan asiakkaiden tileiltä näiden velkaa vastaavat varat [ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta <DATE ISO="19860930">30.9.1986</DATE> tehty komission päätös 86/507/ETY (IV/31.362 — Irish Banks' Standing Committee) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="295" DATE.PUB="1986" PAGE.FIRST="28">EYVL L 295, s. 28</REF.DOC.OJ>), eivätkä sopimukset, joiden mukaan eurosckkejä valmistavat sellaiset yritykset, jotka eurosekkijärjcstclmään osallistuvat ovat siihen valtuuttaneet (yhtenäisistä eurosekeistä tehty päätös), eikä sopimus, joka koskee ulkomaisilla tileillä ulkomaan valuutoissa ja/tai liiroissa tehtäviä toimenpiteitä (ABI-päätös).</P></NOTE> eivätkä vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Mitä tulee vaatimukseen, joka koskee vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan, komission käyttämät perustelut tämän vaikutuksen määrittämiseksi eivät minusta vaikuta kovinkaan johdonmukaisilta.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Katso myös arvostelua, jota ovat esittäneet Dasscssc, M., Isaacs. S. ja Penn, G., cm. teos sivut 273— 277.</P></NOTE></TXT><P>Toisaalta se, että sopimukset koskevat vain yhden jäsenvaltion aluetta, ei ole estänyt komissiota määrittämästä sitä, vaikuttavatko sopimukset yhteisön sisäiseen kauppaan. Tähän johtopäätökseen tullakseen komissio on ottanut huomioon sen, ovatko muiden jäsenvaltioiden pankkien tytäryhtiöt ja sivukonttorit ja kotimaisten pankkien ulkomaiset tytäryhtiöt olleet mukana niissä pankkien yhteenliittymissä, jotka ovat laatineet sopimukset.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. päätös ABI, 46 kohta, joka koskee niitä ABI:n laatimia sopimuksia, jotka koskevat liiramääräisicn matkasekkicn yhtenäistä mallia ja vekseleiden, luottoasiakirjojcn, pankki-sekkien ja muiden luoltovälineiden perintää ja/tai hyväksymistä Italiassa.</P></NOTE> Komissio on myös ottanut huomioon sen perusteen, että <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>koko jäsenvaltion alueen kattavilla kansallisilla hintasopimuksilla saattaa olla se vaikutus, että ne edistävät luonteeltaan kansallista markkinoiden eristämistä, ja tällä tavalla ne estävät EY:n perustamissopimuksen tavoitteena olevaa vastavuoroista markkinoille pääsyä<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. päätös Association belge des banques, 39 kohta.</P></NOTE></P><P>Toisaalta komissio on kiinnittänyt huomiota sopimuksen kohteena olevan pankkipalvelun luonteeseen määrittääkseen sen, tuottaako palvelun suorittaminen <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>rajatylittäviä<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/> pankkitoimia vai ei. Vastauksen ollessa myönteinen (kansainväliset maksut, ulkomaisten luottoarvopaperien perintä ja/tai hyväksyminen, valuuttatoimet jne.) komissio on katsonut,<?PAGE NO="I-148"?> että sopimus on vaikuttanut yhteisön sisäiseen kauppaan. Kun pankkipalvelu on sopimusmääräysten tai teknisten syiden vuoksi ollut luonteeltaan <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>kansallinen<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/>, komissio on katsonut, ettei palvelu ole vaikuttanut tuntuvasti yhteisön sisäiseen kauppaan. ABI-päätöksessä se katsoi, että pankkien välisen Bancomat-pankkiautomaattisopimuksen mukaiset palvelut, kassakaappipalvelu,<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta <DATE ISO="19890719">19 päivänä heinäkuuta 1989</DATE> tehdyn komission päätöksen 89/512/ETY (IV/31.499 —Nederlandse Banken) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="386" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="1">EYVL L 253, s. 1</REF.DOC.OJ>) 58 kohdassa katsotaan, että myös kassakaappien vuokrauspalvelut ovat luonteeltaan <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>kansallisia<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/> eivätkä ne vaikuta yhteisön sisäiseen kauppaan merkittävästi.</P></NOTE> arvopaperien säilytyspalvelu ja vesi-, puhelin- ja kaasulaskujen maksupalvelu olivat luonteeltaan <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>kansallisia<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/> palveluja.</P></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Mielestäni niitä arviointiperusteita, joita komissio on pankkien välisiä sopimuksia koskevissa päätöksissään käyttänyt sen määrittämiseksi, vaikuttaako sopimus yhteisön sisäiseen kauppaan, on tarkistettava perusteellisesti tavoitteena vahvistaa 85 ja 86 artiklan soveltamista pankkialaan. Rajatylittävien pankkipalvelujen ja etupäässä sisäisten tai kansallisten pankkipalvelujen välistä eroa ei itse asiassa nykyisin voida ylläpitää niiden monien syiden vuoksi, jotka nyt esitän.</TXT><P>Ensiksi, tekninen kehitys on mullistamassa pankkitoiminnan. Tämä kehitys mahdollistaa sen, että palveluja tarjotaan muissa jäsenvaltioissa kuin kotivaltiossa. Kuten komissio itse on huomannut, uudet pankkitoimintaan sovellettavat teknologiat (sähköinen asiointi, puhelin ja tietokone; ns. kotipankkitoiminta eli home banking) helpottavat pankkipalvelujen suorittamista kansallisten markkinoiden ulkopuolella.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. päätös BNP —Dresdner Bank, 15 kohta.</P></NOTE></P><P>Toiseksi, pääomanliikkeiden vapauttaminen yhteisössä ja koko maailmassa helpottaa kaikkien pankkitoimintojen kansainvälistymistä. Tätä ilmiötä kiihdyttää maailmantalouden globaalistuminen.</P><P>Lopuksi, direktiivi 89/646/ETY,<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta <DATE ISO="19891215">15 päivänä joulukuuta 1989</DATE> annettu toinen neuvoston direktiivi 89/646/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="386" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="1">EYVL L 386, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> jossa asetettiin <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE> aikarajaksi jäsenvaltioiden sisäisen oikeuden yhdenmukaistamiselle, on helpottanut eurooppalaisten pankkien pääsyä muidenkin jäsenvaltioiden kuin pankkien alkuperävaltion markkinoille, kun siinä on otettu käyttöön yksi ainoa lupamenettely.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämän direktiivin jälkeen olisi ABI-päätöstä tarkasteltava A. Bertolottin mukaan uudestaan: <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>Le norme bancarie uniforme e le regole antitrust: una questione ancora aperta<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/>, Giurisprudenza Italiana, 1997, nro 3 marzo, s. 170.</P></NOTE> Tämä toinen pankkialan yhtenäistämisdirektiivi sisältää kolme pilaria, joille yhteisön yhtenäiset pankkimarkkinat rakentuvat ja jotka ovat pankkitoiminnan harjoittamisen ehtojen<?PAGE NO="I-149"?> vähimmäisharmonisointi, jäsenvaltioiden luottolaitoksille toiminnan harjoittamista varten myöntämien lupien vastavuoroinen tunnustaminen ja ainoastaan kotivaltion harjoittama valvonta (home country control). Näiden yhtenäisten pankkimarkkinoiden konsolidoitumista suosii yhtenäisvaluutan käyttöönotto, kun talous- ja rahaliiton kolmas vaihe EY:n perustamissopimuksen 109 J artiklan 4 kohdan mukaisesti aloitetaan. Jäsenvaltioiden pankkien välisen vapaan kilpailun edistäminen on tärkeää näiden pankkien yhteismarkkinoiden tarkoituksenmukaisen toiminnan kannalta, ja tämän vapaan kilpailun on ulotuttava kaikkiin pankkien tarjoamiin palveluihin. Tämän vuoksi ei tunnu hyväksyttävältä, että joitakin näistä palveluista pitää edelleen markkinoida kansallisilla, kunkin jäsenvaltion alueeseen rajoittuvilla markkinoilla.</P></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tämä yleinen pohdinta on johdatusta niihin vastauksiin, joita jäljempänä ehdotan annettaviksi esillä olevassa asiassa esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ennakkoratkaisukysymykset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Neljällä ennakkoratkaisukysymyksellään Tribunale di Genova pyytää yhteisöjen tuomioistuinta lausumaan siitä, ovatko 85 (ensimmäinen ja kolmas kysymys) ja 86 artiklan (toinen ja neljäs kysymys) mukaisia tietyt ABI:n yhtenäisten pankkiehtojen sopimusehdot, joita sovelletaan sopimuksiin luoton avaamisesta käyttelytilille ja sopimuksiin liittyvään yleisvakuuteen. Lisäksi se pyytää yhteisöjen tuomioistuinta määrittämään, mitä pankkien asiakkaidensa kanssa tekemiin yksittäisiin sopimuksiin vaikuttaisi se, että nämä yhtenäiset pankkiehdot tuomittaisiin mainittujen artikloiden vastaisiksi (toinen ja neljäs kysymys).</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa sovelletaan silloin kun käy ilmi, että on olemassa sellainen yritysten välinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yritysten yhdenmukaistettu menettelytapa, joka vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jonka tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai josta seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Esillä olevissa asioissa Tribunale di Genova pitää selvänä sitä, että ne ABI:n yhtenäisten pankkiehtojen yleiset ehdot, jotka koskevat sopimuksia luoton avaamisesta käyttelytilille ja yleisvakuutta, muodostavat 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yritysten yhteenliittymän päätöksen. Tästä syystä se ei pyydä tuomioistuimelta ratkaisua tästä seikasta. Olen samaa mieltä tästä italialaisen tuomioistuimen<?PAGE NO="I-150"?> arviosta, joka osoittautuu oikeaan osuneeksi yhteisöjen tuomioistuimen yritysten yhteenliittymien päätösten olemassaoloa koskevan oikeuskäytännön<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. mm. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="209/78—215/78+218/78" YEAR="1980" PAGE.ECR="3125">209/78—215/78 ja 218/78, Van Landewyck ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19801029">29.10.1980</DATE> (Kok. 1980, s. 3125)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="45/85" YEAR="1987" PAGE.ECR="405">45/85, Verband der Sachvcrsichcrer v. komissio, tuomio <DATE ISO="19870127">27.1.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 405)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja jota komissio ABI:tä koskevassa päätöksessään ja Banca d'Italia päätöksessään nro 12/94 jo olivat kannattaneet.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Tribunale di Genovan ensimmäisellä ja kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään yhteisöjen tuomioistuimelle ilmaisemat epäilykset koskevat esillä olevissa asioissa sitä, täyttyvätkö ne kaksi muuta edellytystä eli kilpailunrajoitus ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jotka ovat välttämättömiä 85 artiklan 1 kohdan soveltamiselle.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Kilpailunrajoitus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Jotta yritysten yhteenliittymän päätös olisi 85 artiklan 1 kohdan vastainen, on välttämätöntä, että päätöksen <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/> — — tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai [että päätöksestä] seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla — —<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/>. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailua rajoitetaan 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla silloin kun taloudelliset toimijat eivät enää itsenäisesti päätä kaupallista strategiaansa. Tämä itsenäisyysvaatimus ei estä sitä, että taloudelliset toimijat järkevästi mukautuvat kilpailijoidensa käyttäytymiseen, mutta vaatimus todella on ristiriidassa toimijoiden välisten kaikenlaisten sellaisten suorien tai epäsuorien yhteyksien kanssa, joiden tarkoituksena on muuttaa kyseisten markkinoiden tavanomaisia kilpailuedellytyksiä tai joista seuraa, että niiden tavanomaiset kilpailuehdot muuttuvat, ottaen huomioon tarjottujen tavaroiden tai palvelujen luonteen, yritysten merkityksen ja lukumäärän ja markkinoiden koon.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="40/73—48/73+50/73+54/73+55/73+56/73+111/73+113/73+114/73" YEAR="1975" PAGE.ECR="1663">40/73— 48/73, 50/73, 54/73— 56/73, 111/73, 113/73, ja 114/73, Suiker Unic ym. ν. komissio, tuomio <DATE ISO="19751216">16.12.1975</DATE> (Kok. 1975, s. 1663, 173 ja 174 kohta)</REF.DOC.ECR> ja cm. asia Züchncr, tuomion 13 ja 14 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="56/65" YEAR="1966" PAGE.ECR="337">56/65, Société technique minière, tuomio <DATE ISO="19660630">30.6.1966</DATE> (Kok. 1966, s. 337—, erityisesti s. 359; Kok. Ep. I, s. 251)</REF.DOC.ECR>; yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="56/64+58/64" YEAR="1966" PAGE.ECR="429">56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig v. komissio, tuomio <DATE ISO="19660713">13.7.1966</DATE> (Kok. 1966, s. 429; Kok. Ep. I, s. 275)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="31/80" YEAR="1980" PAGE.ECR="3775">31/80, L'Oréal, tuomio <DATE ISO="19801211">11.12.1980</DATE> (Kok. 1980, s. 3775, 19 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="42/84" YEAR="1985" PAGE.ECR="2545">42/84, Remia ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19850711">11.7.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 2545, 18 kohta)</REF.DOC.ECR>; cm. asia Verband der Sachvcrsichcrcr v. komissio, tuomion 39 kohta ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="142/84+156/84" YEAR="1987" PAGE.ECR="4487">142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds v. komissio, tuomio <DATE ISO="19871117">17.11.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 4487)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> on ensiksi todennettava, onko yritysten yhteenliittymän päätöksen tarkoituksena sellaisenaan kilpailun rajoittaminen. Jos näin on, 85 artiklan 1 kohdassa vaadittu ehto täyttyy, eikä päätöksen vaikutuksia ole tarpeen arvioida. Jos päätöksen tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen, ryhdytään arvioimaan päätöksen vaikutuksia sen määrittämiseksi, rajoitetaanko päätöksellä kilpailua.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-250/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-5641">C-250/92, DLG, tuomio <DATE ISO="19941215">15.12.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-5641, ks. julkisasiamies Tesauron ratkaisuehdotuksen 15 ja 16 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT><?PAGE NO="I-151"?><P>Yritysten yhteenliittymän päätöksen vaikutuksia on arvioitava sen kilpailun mukaan, joka kyseisillä markkinoilla olisi, jos tätä päätöstä ei olisi olemassa. Tästä syystä tuomioistuin katsoo, että näiden kilpailua rajoittavien menettelytapojen tutkimiseksi komission suorittamana <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>— — tutkinta on tosiasiallisesti tehtävä arvioimalla sopimuksia kokonaisuudessaan — —<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/>, mikä vaatii otettavaksi huomioon näiden yritysten yhteenliittymien päätösten niin tosiasialliset kuin potentiaalisetkin vaikutukset kilpailuun,<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. yhdistetyt asiat BAT ja Reynolds v. komissio, tuomion 54 ja 61 kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-19/91" YEAR="1992" PAGE.ECR="II-415">T-19/91, Vichy v. komissio, tuomio <DATE ISO="19920227">27.2.1992</DATE> (Kok. 1992, s. II-415, 59 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> samoin kuin koko sen taloudellisen toimintaympäristön, jossa kilpailua harjoitettaisiin, jos päätöstä ei olisi.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-399/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-4515">C-399/93, Oude Luttikhuis ym., tuomio <DATE ISO="19951212">12.12.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-4515, 10 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Lisäksi on välttämätöntä, että päätöksellä on tuntuva vaikutus kilpailuun.<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="5/69" YEAR="1969" PAGE.ECR="295">5/69, Völk, tuomio <DATE ISO="19690709">9.7.1969</DATE> (Kok. 1969, s. 295; Kok. Ep. I, s. 407)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Esillä olevissa asioissa ABI:n yhtenäisten pankkiehtojen niillä riidanalaisilla sopimusehdoilla, jotka koskevat sopimuksia luoton avaamisesta käyttelytilille ja niihin liittyvää yleisvakuutta, ei ole tarkoitus rajoittaa kilpailua, mutta mielestäni ne selvästi vaikuttavat kilpailua rajoittavasti.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Ne yhtenäisten pankkiehtojen sopimusehdot, joita sovelletaan korkokannasta päättämiseen kun luotto avataan, rajoittavat ABI:n jäsenpankkien itsenäisyyttä tällaista rahoituspalvelua koskevan kaupallisen strategian asettamisessa. Yhtenäisillä pankkiehdoilla nimittäin pakotetaan pankit sisällyttämään luotonavaussopimuksiin sopimusehtoja, joiden avulla ne voivat nostaa korkokantaa rahamarkkinoiden muutosten mukaisesti. Niiden ei tarvitse ilmoittaa asiasta etukäteen asiakkaalle eikä saada asiakkaan suostumusta, koska pankkikonttorin tiloihin esille asetettu ilmoitus tai pankin sopivimmaksi katsomalla tavalla tapahtuva ilmoittaminen riittää. Vaikka ei suoraan aseteta sitä korkokantaa, jonka pankki palvelun suorittamisesta perii ja josta asiakkaan kanssa voidaan neuvotella, mainitut yhtenäisten pankkiehtojen sopimusehdot estävät pankkia ehdottamasta asiakkailleen edullisempia luotonavauspalvelun ehtoja, kuten kiinteitä korkokantoja tai sellaisia vaihtuvia korkokantoja, joihin liittyy velvollisuus ennalta ilmoittaa muutoksista asiakkaalle.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Myös yleisvakuussopimusta koskevilla ABI:n yhtenäisten pankkiehtojen sopimusehdoilla on kilpailua rajoittava vaikutus luoton-avauksena suoritettavaan rahoituspalveluun. Nämä sopimusehdot poikkeavat siviililain säännöksistä, ja niissä asetetaan pankeille yleis-vakuussopimusten tekemisen osalta hyvin edulliset ja suojaavat ehdot.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä oleva 9 kohta.</P></NOTE> Nämä yhtenäiset pankkiehdot estävät pankkeja tarjoamasta luotonavaamispalvelua pyytäville asiakkaille edullisempia liitännäisen yleisvakuussopimuksen tekemistä koskevia ehtoja. Takaajien etsiminen on asiakkaalle sitä helpompaa, mitä vähemmän rajoittavia ovat<?PAGE NO="I-152"?> yleisvakuutta koskevat ehdot, jotka muodostavat siten merkittävän tekijän silloin kun pankin kanssa sovitaan luotonavaamispalvelusta.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Yhtenäisiin pankkiehtoihin sisältyvät yleiset ehdot vaikuttavat sen vuoksi ABI:n jäsenpankkien mahdollisuuksiin päättää niistä ehdoista, joita ne sisäisen kannattavuutensa, erikoistumisensa ja kaupallisen politiikkansa mukaan haluaisivat asiakkailleen varata. Kun ylivoimainen enemmistö Italian pankeista on ABI:n jäseniä, asiakkaiden valintamahdollisuudet vähenevät huomattavasti silloin kun ne sopivat luoton avaamisesta käyttelytilille ja yleisvakuudesta. Näin siksi, että yhtenäiset pankkichdot rajoittavat pankkien välistä kilpailua eivätkä asiakkaat voi tavoitella etuja pyytämällä luotonavauspalvelua eri pankeista.</TXT><P>Korkokannan määräämiseen liittyvät yhtenäisten pankkiehtojen ehdot ovat osa sitä lopullista hintaa, jonka asiakas pankille luotonavauspalvelusta maksaa, ja sen vuoksi ne ovat eräs kilpailun perustekijä, joka vaikuttaa suoraan pankkien ja asiakkaiden välisiin suhteisiin. Sama toteamus pätee yleisvakuussopimuksen ehtoihin, jotka vaikuttavat pankin ja asiakkaan väliseen suhteeseen, vaikka ne eivät suoraan liity luotonavauspalvelun hintaan.</P></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Luoton avaamiseen ja yleisvakuuteen liittyvillä yhtenäisillä pankkiehdoilla on muilta osin tuntuva kilpailua rajoittava vaikutus, koska pankkien liikkumavara, silloin kun ne alussa neuvottelevat asiakkaan kanssa korkokannasta ja muista luoton avaamisen ehdoista, kaventuu korkokannan määräytyessä pitkälti pääomamarkkinoilla vallitsevan korkotason mukaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Vaikutus yhteisön sisäiseen kauppaan</P></TI></TITLE><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>jotta päätös, sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kaikkien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella on oltava riittävän todennäköistä, että nämä voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan suoraan tai välillisesti siten, että on pelättävissä, että nämä voivat estää yhtenäismarkkinoiden syntymisen jäsenvaltioiden välillä<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-219/95 P" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-4411">C-219/95 P, Ferriere Nord v. komissio, tuomio <DATE ISO="19970717">17.7.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-4411, 20 kohta)</REF.DOC.ECR>; em. asia Van Landewyck ν. komissio, 170 kohta ja em. asia Société technique minière. Ks. myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-213/95+T-18/96" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-1739">T-213/95 ja T-18/96, SCK ja FNK v. komissio, tuomio <DATE ISO="19971022">22.10.1997</DATE>, Kok. 1997, s. I-1739, 175 kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Kilpailua rajoittavien menettelytapojen vaikutuksen yhteisön sisäiseen kauppaan täytyy lisäksi olla tuntuva, jotta vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan olisi 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukainen.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="22/71" YEAR="1971" PAGE.ECR="949">22/71, Béguelin Import, tuomio <DATE ISO="19711125">25.11.1971</DATE> (Kok. 1971, s. 949, 16 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="19/77" YEAR="1978" PAGE.ECR="131">19/77, Miller v. komissio, tuomio <DATE ISO="19780201">1.2.1978</DATE> (Kok. 1978, s. 131, 15 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT><?PAGE NO="I-153"?><P>Yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>— — 85 artiklan 1 kohdassa ei edellytetä, että tässä määräyksessä tarkoitetut sopimukset olisivat todellisuudessa vaikuttaneet tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mistä olisi useimmissa tapauksissa vaikea esittää riittävää näyttöä, vaan kyseisessä määräyksessä edellytetään ainoastaan, että kyseiset sopimukset ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä voi olla tällainen vaikutus<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia Ferriere Nord v. komissio, 19 kohta ja em. asia Miller v. komissio, 15 kohta.</P></NOTE> Näin ollen ei ole välttämätöntä esittää tosiasiallista näyttöä siitä, että yhteisön sisäistä kauppaa on rajoitettu, vaan riittää, kun osoitetaan tarpeeksi suurella todennäköisyydellä, että sopimus vaikuttaa tapahtumien aikana tai tulevaisuudessa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Katso Waelbroeck, M. ja Frignarli, Α., em. teos, sivut 206 ja 207.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Mitä tulee kilpailua rajoittaviin menettelytapoihin, jotka ulottuvat jäsenvaltion koko alueelle, yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että ne vaikuttavat yhteisön sisäiseen kauppaan, koska ne jo sinänsä edistävät luonteeltaan kansallisten markkinoiden eristämistä, mikä tällä tavalla estää EY:n perustamissopimuksen tavoitteena olevaa vastavuoroista markkinoille pääsyä, ja varmistavat suojan kansalliselle tuotannolle.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="8/72" YEAR="1972" PAGE.ECR="977">8/72, Cementhandclaren v. komissio, tuomio <DATE ISO="19721017">17.10.1972</DATE> (Kok. 1972, s. 977, 29 kohta)</REF.DOC.ECR> ja cm. asia Remia v. komissio, 22 kohta. Katso samoin ensimmäisen oikeusasteen asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-29/92" YEAR="1995" PAGE.ECR="II-289">T-29/92, SPO ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19950221">21.2.1995</DATE> (Kok. 1995, s. II-289, 229 kohta)</REF.DOC.ECR> ja cm. asia SCK ja FNK v. komissio, 179 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin näyttää joissakin muissa tuomioissa suhteuttaneen yhden jäsenvaltion koko alueelle sovelletuilla menettelytavoilla olevaa automaattista vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan. Näissä tuomioissa otetaan huomioon sopimuspuolten keinot asiakasuskollisuuden varmistamiseksi, sopimuksen merkitys relevanteilla markkinoilla ja se taloudellinen toimintaympäristö, jossa sopimusta sovelletaan.<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="73/74" YEAR="1975" PAGE.ECR="1491">73/74, Papiers peints ν. komissio, tuomio <DATE ISO="19751126">26.11.1975</DATE> (Kok. 1975, s. 1491, 27 kohta; Kok. Ep. II, s. 535)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Sen vuoksi on voimassa vahva olettamus, että yhden jäsenvaltion koko alueella sovellettua kilpailua rajoittava menettelytapa vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan. Olettamus kumoutuu vain silloin, kun arvioitaessa menettelytavan ominaisuuksia ja sitä taloudellista toimintaympäristöä, jossa menettelytapaa käytetään, olettamuksen vastakohta osoittautuu oikeaksi.</TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Näissä kahdessa asiassa esitetyissä huomautuksissa komissio katsoo, että ne yleiset pankkiehdot, jotka koskevat luoton avaamisesta käyttelytilille ja yleisvakuudesta tehtäviä sopimuksia, eivät vaikuta yhteisön sisäiseen kauppaan, minkä vuoksi niihin ei sovelleta 85 artiklaa, vaan tarpeen mukaan Italian kilpailuoikeutta. Komissio perustaa johtopäätöksensä kahteen syyhyn, nimittäin siihen, että mainitut sopimukset koskevat pankkipalveluja, jotka eivät olennaisilta ominaisuuksiltaan ole rajatylittäviä, ja siihen että tällaisten palvelujen tarjoaminen ei ole ratkaiseva tekijä muista jäsenvaltioista peräisin olevien pankkien tulolle Italian rahoitusmarkkinoille.</TXT></NP><?PAGE NO="I-154"?><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Mielestäni komission perustelut eivät ole yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia, koska luotonavaus- ja yleisvakuus-sopimuksia koskevat yhtenäiset pankkiehdot vaikuttavat tuntuvasti yhteisön sisäiseen kauppaan. Tämän johtopäätöksen perusteeksi on useita syitä.</TXT><P>Ensinnäkin, luoton avaaminen käyttelytilille on sellainen rahoituspalvelu, joka voidaan suorittaa mitä tahansa yhteisön oikeudessa tunnettua menettelytapaa käyttäen, ja sen vuoksi luoton avaaminen voi luonteeltaan olla rajatylittävä. Pankkitoiminnan muuttuminen yleismaailmalliseksi, uusien teknologioiden käyttö rahoituspalvelujen tarjoamisessa ja yhtenäisten pankkimarkkinoiden syntyminen helpottavat luoton avaamiseen ja yleisvakuuteen liittyvien pankkitoimien toteuttamista jäsenmaiden välillä. Täten on täysin kuviteltavissa, että italialainen asiakas kääntyy toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen pankin puoleen tehdäkseen sopimuksen luoton avaamisesta käyttelytilille, jos tämän pankin tarjoamat ehdot ovat hänelle edullisemmat kuin Italiaan sijoittautuneiden pankkien soveltamat ehdot. Toisen jäsenvaltion pankkia saattaa vastaavasti kiinnostaa käyttelytili-luoton avaamista koskevien palvelujen suorittaminen Italiassa alkuperävaltiostaan käsin tai avaamalla tytäryhtiöitä tai sivukonttoreita Italiaan. Sisämarkkinoiden täydellinen toteutuminen suosii kaikkien rahoituspalvelujen aikaansaamista yhteisön tasolla, minkä vuoksi se ero, jonka komissio päätöksissään on luonteeltaan kansallisten ja rajatylittävien rahoituspalvelujen välillä tehnyt, ei minusta vaikuta asianmukaiselta.</P><P>Toiseksi, ABI:n yhtenäiset pankkiehdot, joita kaikki yhdistyksen jäsenet eli melkein kaikki Italiassa olevat pankit soveltavat, saavat aikaan luoton avaamista koskevien Italian rahoitus-palvelumarkkinoiden eristämistä, mikä estää kaikkien jäsenvaltioiden tällaisia palveluja koskevien yhtenäismarkkinoiden syntymistä ja EY:n perustamissopimuksen tavoitteena olevaa vastavuoroista markkinoillepääsyä.</P><P>Kolmanneksi, monet italialaiset pankkilaitokset ovat muiden jäsenvaltioiden pankkien tytäryhtiöitä tai sivukonttoreita, jotka ABI: hin kuulumisen mukanaan tuomien etujen vuoksi katsovat olevansa <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>pakotettuja<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/> soveltamaan niitä yhtenäisiä pankkiehtoja, jotka koskevat luoton avaamispalvelua käyttelytilille.</P><P>Neljänneksi, yhtenäiset pankkiehdot muodostavat yritysten yhteenliittymän päätöksen, jota sovelletaan jäsenvaltion koko alueella ja joka vaikuttaa melkein kaikkiin pankkitoimiin, luoton avaaminen ja yleisvakuus mukaan lukien. Se taloudellinen toimintaympäristö, jossa yhtenäisiä pankkiehtoja sovelletaan, ei mielestäni tarjoa mitään sellaista tekijää, jolla voitaisiin kumota olettamus siitä, että tällainen koko Italiassa sovellettu rajoittava menettelytapa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.</P><P>Lopuksi, luoton avaaminen käyttelytilille on tärkein aktiivinen pankkisopimus, ja sillä<?PAGE NO="I-155"?> tarjotaan yrityksille erittäin merkittävää rahoituspalvelua.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sánchez Miguel, M. Α., <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>Préstamos, anticipos bancarios. Apertura de crédito<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/>, teoksessa Garciá Villaverde, R. (toim.), Contratos Bancarios, Madrid, 1992, s. 160, katsoo, että luoton avaaminen on <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>aktiivisten pankkitoimien perusmalli ja se on — — yritysten eniten käyttämä sopimus, joka ajallaan tuottaa pankeille suuria taloudellisia voittoja, aihcutcltuaan ensin suuria taloudellisia kuluja — — <QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Jos katsotaan, että relevantit markkinat ovat esillä olevissa asioissa ne palvelumarkkinat, jotka koostuvat luotonavauksesta ja siihen liittyvästä yleisvakuudesta, on kiistatonta, että ABI:n yhtenäiset pankkiehdot rajoittavat yhteisön sisäistä kauppaa erittäin tuntuvasti, koska melkein kaikki Italiassa sijaitsevat pankit soveltavat niitä, ja ne vähentävät voimakkaasti kilpailua tarjottaessa näitä palveluja. Vaikka relevanteiksi markkinoiksi katsottaisiin kaikki Italiassa tarjotut rahoituspalvelut, luotonavaus- ja yleisvakuuspalvelun merkitys aiheuttaa sen, että ABLn yhtenäiset näihin palveluihin liittyvät pankkiehdot vaikuttavat tuntuvasti ja merkityksellisesti Italian yhteisön kanssa käymään kauppaan.</P></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Edellä olevat syyt tekevät riittävän todennäköiseksi sen, että yhtenäiset pankkiehdot vaikuttavat tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tapahtumien ajankohtana ja tulevaisuudessa.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Näin ollen katson, että sellaiset yleiset ehdot, jotka ovat ominaisuuksiltaan ABLn yhtenäisten pankkiehtojen ehtojen kaltaiset ja jotka koskevat luoton avaamisesta käyttelytilille ja yleisvakuudesta tehtäviä sopimuksia, ovat 85 artiklan 1 kohdan vastaisia.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisesta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Perustamissopimuksen 86 artiklassa kielletään <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Käsiteltävänä olevissa asioissa Tribunale di Genova kysyy, onko ABLhin kuuluvilla pankeilla yhteinen määräävä asema, ja vastauksen ollessa myönteinen, onko niiden yhtenäisten pankkiehtojen, jotka koskevat luoton avaamisesta käyttelytilille ja yleisvakuudesta tehtäviä sopimuksia, soveltaminen näiden pankkien ja niiden asiakkaiden välisissä suhteissa tämän aseman väärinkäyttöä, joka on vastoin 86 artiklaa.</TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Komission huomautuksissaan esittämän kannan mukaan pelkästään se, että melkein kaikki Italian pankit kuuluvat ABLhin, ei ole riittävä peruste katsoa, että sen jäsenillä on<?PAGE NO="I-156"?> yhteinen määräävä asema Italian pankkimarkkinoilla. Olen komission kanssa samaa mieltä, ja näin on muuten selvästi katsottu myös tuomioistuimen oikeuskäytännössä.</TXT></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Yhteisön oikeuskäytännössä hyväksytään 86 artiklan soveltaminen yhteiseksi määrääväksi markkina-asemaksi nimettyyn tilanteeseen. Tällöin on tehty tiettäväksi, ettei voida jättää huomiotta kahden tai useamman riippumattoman taloudellisen yksikön yhdistymistä tietyillä markkinoilla sellaisin taloudellisin sitein, että niillä tämän johdosta on yhteinen määräävä asema muihin samoilla markkinoilla oleviin toimijoihin nähden.<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-393/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-1477">C-393/92, Almelo, tuomio <DATE ISO="19940427">27.4.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-1477, 42 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-96/94" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-2883">C-96/94, Centro Servizi Spediporto, tuomio <DATE ISO="19951005">5.10.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-2883, 32 ja 33 kohta)</REF.DOC.ECR> ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-140/94+C-141/94+C-142/94" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-3257">C-140/94, C-141/94 ja C-142/94, DIP ym., tuomio <DATE ISO="19951017">17.10.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-3257, 25 ja 26 kohta)</REF.DOC.ECR>. Ks. myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-68/89+T-77/89+T-78/89" YEAR="1992" PAGE.ECR="II-1403">T-68/89, T-77/89 ja T-78/89, SIV ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19920310">10.3.1992</DATE> (Kok. 1992, s. II-1403, 358 kohu)</REF.DOC.ECR> ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-24/93+T-25/93+T-26/93+T-28/93" YEAR="1996" PAGE.ECR="II-1201">T-24/93, T-25/93, T-26/93 ja T-28/93, Compagnie maritime beige transports ym. v. komissio, tuomio <DATE ISO="19961008">8.10.1996</DATE> (Kok. 1996, s. II-1201, 60 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan johtopäätöksen tekeminen yhteisen määräävän markkina-aseman olemassaolosta edellyttää, että kyseiset yritykset ovat riittävässä määrin sidoksissa toisiinsa omaksuakseen saman toimintalinjan markkinoilla.<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia DIP ym., 26 kohta, ja cm. asia Almelo, 42 kohta.</P></NOTE></TXT><P>Yhteisen määräävän markkina-aseman olemassaoloa ei voida näyttää toteen siten, että 85 artiklan vastaiseen rikkomukseen johtaneet tosiseikat pelkästään toistetaan ja niiden perusteella todetaan, että lainvastaisen sopimuksen tai menettelytavan osapuolet yhdessä pitävät hallussaan huomattavaa markkinaosuutta ja että niillä pelkästään tämän vuoksi on yhteinen määräävä markkina-asema ja että niiden lainvastainen käyttäytyminen merkitsee tämän aseman väärinkäyttöä.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen cm. asia SIV ym. v. komissio, 360 kohta ja cm. asia Compagnie maritime belge transports ym. ν. komissio, 67 kohta.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Mielestäni ABI:hin kuuluvilla pankeilla ei ole yhteistä määräävää asemaa Italian pankkimarkkinoilla, koska tähän yhteenliittymään kuuluminen ei luo eri pankkien välille niin läheisiä taloudellisia sidoksia, että pankit niiden vuoksi noudattaisivat samaa kaupallista strategiaa.</TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Kuuluminen ABI:hin ei tee tyhjäksi yksittäistä toimintaa niiden pankkien markkinoilla, jotka muodostavat tämän yhteenliittymän. ABI:n jäsenet esiintyvät markkinoilla yrityksinä, joilla on itsenäiset kaupalliset strategiat, ja strategiat ovat yhteneväiset vain niiden palvelujen osalta, joista ABI on tehnyt kilpailua rajoittavan päätöksen, jota kaikki jäsenet noudattavat ja joka kuuluu 85 artiklan soveltamisalaan.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Jos katsotaan, että ABI:n jäsenillä on yhteinen määräävä markkina-asema, olisi tätä käsitystä sovellettava kaikkiin ammatillisiin yhteenliittymiin, joihin kuuluu suurin osa talouden tietyn alan yrityksistä, ja näiden<?PAGE NO="I-157"?> yhteenliittymien päätöksiä voitaisiin kaikissa tapauksissa valvoa 86 artiklan perusteella. Näin systemaattisesti toistettaisiin niitä tosiseikkoja, jotka ovat johtaneet 85 artiklan vastaiseen rikkomukseen, jotta ehkä voitaisiin soveltaa 86 artiklaa käyttämällä tätä yhteisen määräävän markkina-aseman käsitettä.</TXT><P>Tässä mielessä uskon, että ABI:n kaltaiseksi ammatilliseksi yhteenliittymäksi ryhmittyneiden yritysten ja merialan konferensseiksi yhdistyneiden yritysten välillä on selvä ero integraatioasteessa. Yhteisön oikeuskäytännön mukaan merialan konferensseilla voi olla yhteinen määräävä markkina-asema,<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia SIV ym. v. komissio, tuomion 359 kohta ja cm. asia Compagnie maritime belge transports ym. ν. komissio, tuomion 65 kohta.</P></NOTE> koska ne esiintyvät markkinoilla asiakkaisiin nähden yhtenä yksikkönä. Ammatilliseksi yhteenliittymäksi yhdistyneet yritykset eivät kuitenkaan toimi markkinoilla yhdistyneenä yksikkönä.</P></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Näin ollen katson, että ABI:n kaltaiseksi ammatilliseksi yhteenliittymäksi yhdistyvillä yrityksillä ei ole sellaista yhteistä määräävää markkina-asemaa, jonka vuoksi 86 artiklan soveltaminen ABI:n yhtenäisiin kaupallisiin menettelytapoihin olisi perusteltua.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="NORMAL">Pankkien asiakkaidensa kanssa tekemiin sopimuksiin aiheutuvat vaikutukset, jos yhtenäiset pankkiehdot todetaan 85 ja/tai 86 artiklan vastaisiksi</HT></P></TI></TITLE><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Toisella ja neljännellä ennakkoratkaisukysymyksellään Tribunale di Genova pyytää yhteisöjen tuomioistuinta päättämään, mitä pankkien asiakkaidensa kanssa tekemiin yksittäisiin sopimuksiin, joiden sisältämät yleiset ehdot ovat yhtenäisten pankkiehtojen mukaiset, vaikuttaisi se, että yhtenäiset, luoton avaamisesta käyttelytilille ja yleisvakuudesta tehtäviä sopimuksia koskevat pankkiehdot todettaisiin 85 ja/tai 86 artiklan vastaisiksi.</TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Niiden sopimusten tai päätösten osalta, jotka ovat täysin 85 artiklan 1 kohdan vastaisia, seurauksena on artiklan 2 kohdan mukainen mitättömyys. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tämä mitättömyys vaikuttaa koko sopimukseen tai koko yritysten yhteenliittymän päätökseen, jos niitä tekijöitä, jotka ovat erityisesti 85 artiklan 1 kohdan vastaisia, ei voida erottaa sopimustai päätöskokonaisuudesta. Lisäksi kansallisilla tuomioistuimilla on 85 artiklan välittömän<?PAGE NO="I-158"?> oikeusvaikutuksen huomioon ottaen mahdollisuus vahvistaa mitättömyys 85 artiklan 2 kohdan perusteella.<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="48/72" YEAR="1973" PAGE.ECR="77">48/72, Brasserie de Haccht, tuomio <DATE ISO="19730206">6.2.1973</DATE> (Kok. 1973, s. 77, 4 kohta; Kok. Ep. II, s. 65)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT><P>Mitä tulee mitättömäksi julistamisen vaikutuksiin, niin yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>— — 85 artiklan 1 kohdan vastaisten sopimusehtojen mitättömyyden vaikutukset, jotka liittyvät sopimuksen kaikkiin muihin osiin tai muihin sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin, eivät kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Kansallisten tuomioistuimien tehtävänä on arvioida sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella tiettyjen sopimusehtojen mahdollisen 85 artiklan 2 kohtaan perustuvan mitättömyyden ulottuvuus ja vaikutukset koko sopimussuhteeseen nähden. Kansallisen lainkäyttöelimen on erityisesti arvioitava kansallisen oikeuden perusteella, voiko mainitun artiklan vastaisuuden seurauksena olla se, että osapuolet velvoitetaan mukauttamaan sopimustaan mitättömyyden poistamiseksi — —<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="10/86" YEAR="1986" PAGE.ECR="4071">10/86, VAG France, tuomio <DATE ISO="19861218">18.12.1986</DATE> (Kok. 1986, s. 4071, 14 ja 15 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="319/82" YEAR="1983" PAGE.ECR="4173">319/82, Société de vente ciments et bétons, tuomio <DATE ISO="19831214">14.12.1983</DATE> (Kok. 1983, s. 4173, 11 ja 12 kohta)</REF.DOC.ECR> ja cm. asia Société technique minière, s. 337.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Tämän oikeuskäytännön mukaan kansallisen tuomioistuimen on sovellettava kansallista oikeutta päättääkseen, mitä ABI:n yhtenäisten pankkiehtojen kaltaiseen yritysten yhteenliittymän koko päätökseen vaikuttaa se, että 85 artiklan 1 kohtaa sovelletaan luoton avaamisesta ja yleisvakuudesta tehtyjä sopimuksia koskeviin yleisiin ehtoihin, joiden on katsottu olevan 85 artiklan 1 kohdan vastaisia.</TXT><P>Tribunale di Genovan esittämä kysymys on kuitenkin erilainen. Tosiasiassa tämä tuomioistuin kysyy, mitä pankkien asiakkaidensa kanssa tekemiin yksittäisiin luoton avaamista ja yleisvakuutta koskeviin sopimuksiin, joissa sovelletaan 85 artiklan 1 kohdan vastaisia yleisiä ehtoja, vaikuttaa se, että ABI:n yhtenäiset pankkiehdot ovat mitättömiä.</P></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Vaikka kysymys on erilainen, mainittu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö sallii pohjimmiltaan samanlaisen vastauksen, kuten komissio on huomautuksissaan maininnut.</TXT><P>Jos yritysten yhteenliittymän päätökseen sisältyvien tiettyjen ehtojen mitättömyyden vaikutuksia päätöksen muihin osiin sääntelevät kansalliset oikeusnormit, mitättömyyden vaikutukset sellaisiin sopimuksiin, jotka on tehty kyseisen päätöksen soveltamiseksi, pitää sitäkin suuremmalla syyllä määrittää sopimusten mitättömyyttä koskevien kansallisten oikeusnormien perusteella. Tässä mielessä erityisen olennaisia ovat ne kansalliset normit, jotka koskevat virheitä suostumuksen antamisessa ja sopimuksen kohteen tai perusteen laillisuutta.</P><?PAGE NO="I-159"?><P>Siitä, että yritysten yhteenliittymän päätöksen osat katsotaan 85 artiklan 2 kohdan perusteella mitättömiksi, kansallisen tuomioistuimen ei ole pakko automaattisesti päätellä, että myös tämän päätöksen soveltamiseksi tehdyt yksittäiset sopimukset ovat mitättömiä. On mahdollista, että muut sen kansallisessa sopimusoikeudessa säädetyt seuraamukset, kuten sopimuksen purkumahdollisuus, väite-suoja joillekin sopimusehdoille, vahingonkorvaus tai perusteettomasti maksetun summan palauttaminen, ovat tarkoituksenmukaisempia konkreettisen tapauksen ratkaisemiseksi.</P></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Kansallisella tuomioistuimella on kansallista oikeuttaan soveltaessaan vapaus päättää, mitkä ovat vaikutukset sellaisiin yksittäisiin sopimuksiin, jotka on tehty yritysten yhteenliittymän tekemään päätökseen sisältyvien, 85 artiklan vastaisten ehtojen perusteella. Tällä vapaudella on kuitenkin merkittävä rajoitus, joka johtuu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Katso mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-90/94" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-4085">C-90/94, Haahr Petroleum ym., tuomio <DATE ISO="19970717">17.7.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-4085, 46 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-242/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-4449">C-242/95, GT-link A/S ja Dc Danske Statsbaner, tuomio <DATE ISO="19970717">17.7.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-4449, 27 kohta)</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-177/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-1111">C-177/95, Ebonv Maritime ja Loten Navigation, tuomio <DATE ISO="19970227">27.2.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-1111, 35 kohta)</REF.DOC.ECR>; yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-46/93+C-48/93" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-1029">C-46/93 ja C-48/93, Brasserie du pêcheur ja Factortame, tuomio <DATE ISO="19960305">5.3.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-1029, 90 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-312/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-4599">C-312/93, Pcterbroeck, tuomio <DATE ISO="19951214">14.12.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-4599, 12 kohta)</REF.DOC.ECR></P></NOTE> Siinä edellytetään, että yhteisön oikeuden sääntöä rikkomalla loukattujen yksilöiden oikeussuoja ja se suoja, jota annetaan samanlaista kansallisen oikeuden sääntöä rikkomalla syntynyttä yksilöiden oikeuksien loukkausta vastaan, vastaavat toisiaan sekä menettelyn että aineellisten seikkojen osalta.</TXT><P>Esillä olevissa asioissa Italian oikeuteen sisältyy 85 artiklaan nähden lähes sama sääntö. ABI:n yhtenäisiin pankkiehtoihin sisältyvien tiettyjen yleisten, 85 artiklan vastaisten ehtojen vaikutukset pankkien ja asiakkaiden välisiin yksittäisiin sopimuksiin on tämän vuoksi oltava samankaltaiset kuin tätä artiklaa vastaavan, lakiin nro 287/90 sisältyvän säännöksen rikkomisesta aiheutuvat vaikutukset.</P></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>ABI:hin kuuluvilla pankeilla ei mielestäni ole yhteistä määräävää markkina-asemaa, ja tämän vuoksi katson, että yhtenäiset pankkiehdot eivät ole 86 artiklan vastaisia. Jos tätä artiklaa katsottaisiin kuitenkin rikotun, sen vaikutukset niihin pankkien ja asiakkaiden välisiin yksittäisiin sopimuksiin, jotka on tehty yhtenäisten pankkiehtojen mukaisesti, päätettäisiin kansallisten oikeusnormien perusteella.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="66/86" YEAR="1989" PAGE.ECR="803">66/86, Ahmed Saccd Flugreisen ym., tuomio <DATE ISO="19890411">11.4.1989</DATE> (Kok. 1989, s. 803, 45 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT><P>Tämä ratkaisu on 86 artiklan osalta vielä selvempi, koska se ei sisällä mitään 85 artiklan 2 kohtaan nähden samanlaista määräystä.</P></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Kansallisten tuomioistuimien on näin ollen päätettävä kansallisen oikeutensa asiaa koskevien sääntöjen perusteella, mitä yksittäisiin pankkien ja asiakkaiden välillä tehtyihin sopimuksiin vaikuttaa se, että ABI:n yhtenäisissä pankkiehdoissa asetettujen yleisten ehtojen kaltaiset, luoton avaamisesta ja yleisvakuudesta tehtäviä sopimuksia koskevat ehdot ovat 85 artiklan vastaisia.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-160"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Edellä olevan perusteella ehdotan yhteisöjen tuomioistuimelle, että se vastaa Tribunale di Genovan esittämiin ennakkokysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Sellaiset ABI:n yhtenäisten pankkiehtojen kaltaiset ehdot, jotka koskevat luoton avaamisesta käyttelytilille ja yleisvakuudesta tehtäviä sopimuksia, ovat 85 artiklan 1 kohdan vastaisia.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>ABI:n kaltaiseen ammatilliseen yhteenliittymään kuuluvilla yrityksillä ei ole sellaista yhteistä määräävää markkina-asemaa, jonka vuoksi 86 artiklan soveltaminen niiden yhtenäisiin kaupallisiin menettelytapoihin olisi perusteltua.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Kansallisten lainkäyttöelinten on kansallisen oikeutensa asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti päätettävä, mitä yksittäisiin pankkien ja asiakkaiden välillä tehtyihin sopimuksiin vaikuttaa se, että ABI:n yhtenäisissä pankkiehdoissa asetettujen yleisten ehtojen kaltaiset, luoton avaamisesta ja yleisvakuudesta tehtäviä sopimuksia koskevat ehdot ovat 85 artiklan vastaisia.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>