1

Euroopan yhteisöjen komissio aloitti 16.10.2002 tekemällään päätöksellä (EYVL 2002, C 280, s. 8; jäljempänä aloittamispäätös) SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn edusta, joka kantajalle Électricité de Francelle (EDF) koitui siitä, että se jätti vuoden 1997 taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä yhteisöveron maksamatta osasta pääomasijoituksiksi muutettuja, Ranskan suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjä verottomia varauksia.

2

Komissio katsoi 16.12.2003 tekemässään päätöksessä (EUVL 2005, L 49, s. 9; jäljempänä alkuperäinen päätös), että EDF:lle myönnetty tuki ei sovellu sisämarkkinoille, ja vaati tuen perimistä takaisin korkoineen. Tuen määrä maksettiin takaisin Ranskan tasavallalle helmikuussa 2004.

3

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi alkuperäisen päätöksen 3 ja 4 artiklan 15.12.2009 antamallaan tuomiolla EDF v. komissio (T-156/04, EU:T:2009:505; jäljempänä asiassa T-156/04 annettu tuomio). Tämän tuomion seurauksena Ranskan tasavalta palautti EDF:lle sen takaisin maksaman määrän.

4

Unionin tuomioistuin hylkäsi 5.6.2012 antamallaan tuomiolla komissio v. EDF (C‑124/10 P, EU:C:2012:318; jäljempänä asiassa C‑124/10 P annettu tuomio) valituksen, jonka komissio oli tehnyt asiassa T-156/04 annetusta tuomiosta.

5

Komissio laajensi muodollista tutkintamenettelyä 2.5.2013 antamallaan päätöksellä (EUVL 2013, C 187, s. 73), jossa kehotettiin esittämään huomautuksia SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti (jäljempänä laajentamispäätös).

6

Valtiontuesta SA.13869 (C 68/2002) (ex NN 80/2002), jonka Ranska on myöntänyt EDF:lle: Ranskan suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjen verottomien varausten muuttaminen pääomaksi, 22.7.2015 antamallaan päätöksellä (EU) 2016/154 (EUVL 2016, L 34, s. 152; jäljempänä riidanalainen päätös) komissio totesi uudelleen EDF:lle myönnetyn tuen sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja vaati tämän tuen perimistä takaisin korkoineen. Tuen määrä palautettiin Ranskan tasavallalle 13.10.2015.

7

EDF nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.12.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä.

8

EDF perustettiin sähkön ja kaasun kansallistamisesta 8.4.1946 annetulla lailla nro 46–628 ((loi sur la nationalisation de l’électricité et du gaz; JORF 9.4.1946, s. 2651), jonka 1 §:n nojalla kansallistettiin sähkön tuotanto, siirto, jakelu, tuonti ja vienti Ranskassa. Kansallistettujen sähköyritysten hallinnointi uskottiin tällä lailla Électricité de France (EDF), Service National ‑nimiselle teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavalle julkiselle laitokselle.

9

Lain nro 46-628 16 §:ssä säädetään, että EDF:lle siirrettyjen varojen, oikeuksien ja velvollisuuksien nettomäärä muodostaa sen pääoman, kuuluu kansalle ja on luovuttamaton ja että se on toiminnasta aiheutuvien tappioiden tapauksessa muodostettava uudelleen myöhempien tilikausien tuloksissa. EDF:ään tehtävistä pääomasijoituksista 14.5.1956 annetun asetuksen nro 56-493 (décret relatif aux dotations en capital à EDF; JORF 19.5.1956, s. 4613) 1 §:n mukaan näitä pääomasijoituksia koskevat kyseisen lain 16 §:ssä vahvistetut säännöt. Saman asetuksen 2 §:n mukaan valtiolla on pääomasijoitusten perusteella oikeus korkoihin ja osinkoihin.

10

Lain nro 46-628 mukaan EDF oli perustamisestaan lähtien ollut ja oli edelleen vuonna 1997 teollista ja kaupallista toimintaa harjoittava julkinen laitos, johon ei sovellettu osakeyhtiöitä koskevia säännöksiä. Julkisista sähkö- ja kaasupalveluista sekä sähkö- ja kaasuyrityksistä 9.8.2004 annetulla lailla nro 2004–803 (loi relative au service public de l’électricité et du gaz et aux entreprises électriques et gazières; JORF 11.8.2004, s. 14256) muutettiin sen asemaa säätämällä lain 24 §:ssä, että EDF:ään, jonka pääomasta valtio omistaisi yli 70 prosenttia, sovellettaisiin osakeyhtiölainsäädäntöä, ellei laissa toisin säädetä. Lain 47 §:ssä säädetään lisäksi, että EDF muutettaisiin myöhemmin julkisesta laitoksesta osakeyhtiöksi sillä edellytyksellä, että sen uudesta yhtiöjärjestyksestä annetaan asetus. Saman lain 46 §:ssä täsmennetään, että EDF‑osakeyhtiön tase 31.12.2004 perustuisi julkisena laitoksena toimivan EDF:n taseeseen päivältä 31.12.2003 sekä vuoden 2004 tuloslaskelmaan.

11

EDF:n muuttaminen osakeyhtiöksi tuli voimaan EDF-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksestä 17.11.2004 annetun asetuksen nro 2004-1224 (décret portant statuts de la société anonyme EDF; JORF 19.11.2004, s. 19505) mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevassa yhtiöjärjestyksessä määrätään, että EDF on vastedes osakeyhtiö, johon sovelletaan liikeyrityksiä koskevia lakeja ja asetuksia, erityisesti Ranskan kauppalakia (code de commerce), ellei yhtiöjärjestyksessä tai muissa erityissäännöksissä määrätä tätä koskevista poikkeuksista.

12

EDF:n yhtiöjärjestyksen 6 §:ssä määrätään, että valtion aluksi kokonaan omistama pääoma vahvistetaan 8,129 miljardiksi euroksi, joka jakautuu 1625800 000:een viiden euron arvoiseen osakkeeseen. Uuden EDF-osakeyhtiön osakepääoma vahvistettiin marraskuussa 2004 määräksi, joka vastasi EDF:n teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavana julkisena laitoksena siihen mennessä kartuttamaa pääomaa ja pääomanlisäyksiä, eli 8,1 miljardiksi euroksi. Tämä pääoman ja pääomalisäysten määrä oli kertynyt kiireellisistä vero- ja rahoitustoimenpiteistä 10.11.1997 annetun lain nro 97-1026 (loi portant diverses mesures d’ordre économique et commercial; JORF 11.11.1997, s. 16387) mukaisesti, ja se oli pysynyt muuttumattomana vuodesta 1997 riidanalaisen päätöksen antamiseen saakka.

13

Lain nro 2004-803 ja EDF:n yhtiöjärjestyksen mukaan valtion on aina omistettava yli 70 prosenttia yhtiön pääomasta. EDF listautui marraskuussa 2005 Euronext-pörssiin ”avoimen hinnan listautumisannilla” (offre à prix ouvert, jäljempänä OPO), jolloin EDF:n osakkeiden omistaminen tuli mahdolliseksi muillekin kuin Ranskan valtiolle.

14

Lain nro 46-628 36 §:n mukaisesti EDF:lle siirrettiin kaikki kansallistetut sähköalan konsessiot. Saman lain 37 §:n mukaan konsession haltijan on näiden konsessioiden osalta noudatettava vakiomuotoista eritelmää. Valtion EDF:lle siirtämät sähkönsiirtoa koskevat eri konsessiot yhdistettiin vuonna 1958 yhdeksi suurjänniteverkkoa koskevaksi konsessioksi.

15

Koska Ranskassa ei ollut konsessioita koskevia erityisiä kirjanpitosäännöksiä, EDF katsoi jo vuonna 1946 olevansa suurjänniteverkon perustana olevan omaisuuden omistaja ja kirjasi tämän omaisuuden taseensa vastaaviin.

16

EDF oli 28.11.1956 annetulla asetuksella nro 56-1225 hyväksytyn eritelmän 8 §:n mukaan velvollinen suorittamaan omalla kustannuksellaan kaikki ylläpito- ja uudistustyöt, joita konsessioon kuuluvien rakenteiden pitäminen toimintakunnossa edellyttää.

17

Vuonna 1987, sen jälkeen kun ranskalaista tilinpäätössäännöstöä (Plan Comptable Général) oli muutettu vuonna 1982 ja siihen oli lisätty konsession päättymisen jälkeen valtiolle palautettavaa omaisuutta koskevia erityissäännöksiä, EDF:n tilinpäätöskäytäntöä muutettiin siten, että siihen asti omaksi käyttöomaisuudeksi merkityt suurjänniteverkkoon liittyvät omaisuuserät merkittiin taseen kohtaan ”konsessioon liittyvä käyttöomaisuus”. EDF sovelsi tähän käyttöomaisuuteen Ranskan erityisiä kirjanpitosääntöjä, jotka koskevat valtiolle konsession päättymisen jälkeen palautettavaa, konsessioon liittyvää käyttöomaisuutta, ja teki verottomia varauksia suurjänniteverkon uudistamista varten.

18

Ranskan tilintarkastustuomioistuin katsoi vuonna 1994 julkaisemassaan kertomuksessa, että koska EDF oli laissa määrätty kyseisen konsession osalta valtion ainoaksi ja pysyväksi konsession haltijaksi, voitiin tuskin katsoa, että suurjänniteverkon perustana oleva omaisuus pitäisi palauttaa valtiolle konsession päättymisen jälkeen toisin kuin EDF:lle kuuluva suurjänniteverkon oma käyttöomaisuus. Ranskan tilintarkastustuomioistuin ei toisin sanoen pitänyt perusteltuna EDF:n vuonna 1987 tekemää tilinpäätöskäytännön muutosta, jonka seurauksena verottomat varaukset tehtiin. EDF ja vastuuviranomaiset käynnistivät toimet yhtiön tilanteen korjaamiseksi.

19

Vuonna 1997 EDF:llä oli kirjanpidossaan kahdentyyppisiä verottomia varauksia suurjänniteverkon uudistamista varten: käyttämättömiä varauksia 38,5 miljardin Ranskan frangin (FRF) arvosta sekä konsession antajan oikeuksia, jotka vastasivat jo toteutettuja uudistuksia, 18,345 miljardin FRF:n arvosta.

20

Laissa nro 97-1026 selvennetään suurjänniteverkon perustana olevan omaisuuden asema. Tämän lain 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

21

On selvää, että kaikki EDF:n pääomaa koskevat toimet edellyttivät lainsäädäntöä, sillä lain nro 46-628 16 §:n vuonna 1997 voimassa olleessa versiossa säädettiin, että EDF:n pääoma on luovuttamaton ja kuuluu kansalle. Näin ollen EDF:n pääomanlisäykset, jotka johtuivat suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjen varausten uudelleenluokittelusta, kuuluivat Ranskan oikeusjärjestyksessä lainsäädännön alaan.

22

Laissa nro 97-1026 vahvistetaan suurjänniteverkon käyttöomaisuuden omistajuus. EDF:n tase järjestettiin uudelleen tällä samalla lailla. EDF:n vuosina 1987–1996 suurjänniteverkon uudistamista varten tekemillä käytetyillä tai käyttämättömillä varauksilla, joiden tarkoituksena oli kyseisen käyttöomaisuuden palauttaminen valtiolle, ei enää ollut perustetta, jos suurjänniteverkon käyttöomaisuuden katsottiin kuuluvan EDF:lle.

23

Ranskan talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeri sekä budjetista ja teollisuudesta vastaavat valtiosihteerit osoittivat EDF:lle 22.12.1997 päivätyn kirjeen (jäljempänä 22.12.1997 päivätty kirje), jonka liitteessä 1 selitetään EDF:n taseeseen lain nro 97-1026 4 §:n nojalla tehtyjä, käyttöomaisuutta ja kiinteää pääomaa koskevia muutoksia:

”Konsession antajan oikeudet (18345563605 FRF) on luokiteltu uudelleen:

24

Ranskan viranomaiset noudattivat EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muutoksista, arvioiden muutoksista, verojärjestelyä koskevan valinnan muutoksista sekä virheiden korjaamisesta 18.6.1997 annettua Ranskan kirjanpitoneuvoston (CNC) lausuntoa nro 97-06 (jäljempänä kirjanpitoneuvoston lausunto), jonka mukaan kirjanpitoon tehtävät korjaukset, jotka luonteensakin vuoksi koskevat aina menneiden tapausten kirjaamista, ”kirjataan sen tilivuoden tulokseen, jona virheet on havaittu”.

25

Lain nro 97-1026 ja 22.12.1997 päivätyn kirjeen mukaisesti arvonkorotukset siirrettiin kohtaan ”oma pääoma” ilman verovaikutuksia, sillä ne vastasivat arvostusvoittoja, jotka realisoituivat verottomina tai neutraalin verotuksen järjestelmässä vuosien 1959 ja 1976 uudelleenarvostamislakien seurauksena.

26

Kyseisen 22.12.1997 päivätyn kirjeen liitteessä 3 vahvistetaan myös EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn verovaikutukset. Uudistamista varten tehtyjen, käyttämättömien varausten uudelleenluokittelun todetaan muuttavan nettovarallisuutta 38,5 miljardia FRF, joka siirretään kohtaan ”edellisten tilikausien voitto” ja josta peritään vuonna 1997 sovellettava 41,66 prosentin yhteisövero. Ranskan viranomaiset siis verottivat käyttämättömiä varauksia, joita oli 38,5 miljardin FRF:n arvosta. Tästä liitteestä ilmenee sen sijaan, että konsession antajan oikeuksia vastaavia, kohtaan ”pääomasijoitukset” siirrettyjä suurjänniteverkon uudistamiseksi käytettyjä varauksia, jotka myös olivat verottomia, ei verotettu.

27

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle veroasioiden pääosaston 9.4.2002 päivätyn muistion (jäljempänä 9.4.2002 päivätty muistio), jonka mukaan ”konsession antajalla olevat, suurjänniteverkkoon liittyvät oikeudet ovat aiheetonta velkaa, joka on perusteettomasti vapautettu verosta merkitsemällä se pääomaksi” ja ”tämä varaus olisi pitänyt ennen pääomaan merkitsemistä siirtää vastattavaa-puolelta, johon se oli virheellisesti kirjattu, vastaaviin niin, että se olisi vaikuttanut positiivisesti verotettavaan nettovarallisuuteen Ranskan yleisen verokoodeksin (code général des impôts) 38 §:n 2 momentin mukaisesti”. Ranskan viranomaiset täsmentävät, että ”[EDF:n vuonna 1997] saaman veroedun määrän suuruudeksi voidaan arvioida 5,88 miljardia FRF (14,119 × 41,66 prosenttia)”.

28

Komissio aloitti aloittamispäätöksellä SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn edusta, joka EDF:lle koitui siitä, että se jätti vuoden 1997 taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä yhteisöveron maksamatta konsession antajan oikeuksia vastaavasta osasta varauksia.

29

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 52 perustelukappaleessa, että koska unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin eivät kumpikaan olleet katsoneet, että aloittamispäätös on sääntöjenvastainen, sen perusteella voitiin antaa uusi lopullinen päätös, eli riidanalainen päätös.

30

Komissio katsoi alkuperäisessä päätöksessään, että EDF:lle myönnetty tuki ei sovellu sisämarkkinoille, ja vaati tuen takaisin perimistä korkoineen.

31

Perusteista, jotka komissio esitti alkuperäisen päätöksen tueksi, on tuotava esiin erityisesti seuraavaa:

32

EDF, jota Ranskan tasavalta tuki, nosti 16.12.2003 tehdystä komission päätöksestä kumoamiskanteen.

33

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi asiassa T-156/04 antamallaan tuomiolla alkuperäisen päätöksen 3 ja 4 artiklan.

34

Unionin yleinen tuomioistuin totesi asiassa T-156/04 antamansa tuomion 233–237 kohdassa, että sen selvittämiseksi, oliko komission tutkittava Ranskan valtion osallistumista EDF:n pääomaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen valossa, on ratkaistava, oliko tämä toimenpide luonteensa, tarkoituksensa ja päämääränsä perusteella sijoitus, joka olisi ollut yksityisen sijoittajan toteutettavissa, ja toteuttiko valtio näin ollen sen taloudellisena toimijana, joka toimi yksityisen sijoittajan ominaisuudessa, vai oliko kyse valtion julkisen vallan haltijana toteuttamasta toimenpiteestä, jolloin yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei voida soveltaa. Se katsoi erityisesti, että toimenpidettä ei ole tutkittava pelkästään sen muodon perusteella, koska pelkästään se, että toimenpide toteutetaan lain muodossa, ei riitä sulkemaan pois sitä, että valtion yrityksen pääoman osalta toteuttamalla toimenpiteellä on taloudellinen päämäärä, jota myös yksityinen sijoittaja saattaisi tavoitella.

35

Unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 240–242 kohdassa, että ”konsession antajan oikeudet” merkittiin 14,119 miljardin FRF:n osalta suoraan kohtaan ”Pääomasijoitukset” ottamatta niitä mukaan tuloslaskelmaan. Unionin yleinen tuomioistuin korosti komission pitäneen valtiontukena pelkästään sitä, että konsession antajan oikeuksia ei ole verotettu ennen pääomasijoitusta, kun taas kaikki osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että tästä summasta olisi pitänyt kantaa vero ennen sen kirjaamista kohtaan ”Pääomasijoitus”.

36

Asiassa T-156/04 antamansa tuomion 243–245 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että lain nro 97-1026 4 §, jolla oli tarkoitus muokata EDF:n tilinpäätöstä ja lisätä sen omaa pääomaa, ei itsessään ollut verosäännös vaan kirjanpitosäännös, jolla on verovaikutuksia. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että komissio oli tutkinut ainoastaan toimenpiteen verovaikutukset ja täsmentänyt, että toteamansa edun verovaikutusten vuoksi sen asiana ei ollut ottaa huomioon näillä lainsäännöksillä toteutettua pääomankorotusta eikä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, koska nyt käsiteltävän kaltainen verosaatavasta luopuminen perustuu julkisen vallan toimivaltuuksien käyttöön.

37

Asiassa T-156/04 antamansa tuomion 247–250 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kun otetaan huomioon toimenpiteellä tavoiteltu EDF:n pääomapohjan vahvistamista koskeva päämäärä, komissio ei voinut jättää soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta pelkästään riidanalaisen saatavan verotuksellisen luonteen johdosta. Komission asiana oli arvioida tämän sijoituksen taloudellinen järkevyys tutkimalla, olisiko yksityinen sijoittaja tehnyt samanlaisissa olosuhteissa EDF:ään yhtä suuren sijoituksen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissiolla oli tällainen velvollisuus riippumatta siitä, missä muodossa valtio oli pääomat sijoittanut.

38

Asiassa T-156/04 annetun tuomion 251 ja 252 kohdassa täsmennetään, ettei voida sulkea pois sitä, että sijoituksen muoto johtaa pääoman sitomisesta aiheutuvia kustannuksia ja sen tuottoa koskeviin eroihin, joiden perusteella saatetaan katsoa, ettei yksityinen sijoittaja olisi tehnyt tällaista sijoitusta. Tämä edellyttäisi kuitenkin yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamisen yhteydessä tehtävää taloudellista analyysiä. Tällainen analyysi oli unionin yleisen tuomioistuimen mukaan asian olosuhteissa perusteltu, koska pääomankorotus voi olla seurausta yksityisellä osakkeenomistajalla yritykseltä olevan saatavan merkitsemisestä pääomaksi ja koska lakiin turvautumista tässä tarkoituksessa voidaan pitää väistämättömänä seurauksena siitä, että EDF:n pääomaa koskevat säännötkin oli vahvistettu lailla.

39

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi asiassa T-156/04 antamansa tuomion 253 kohdassa, että kun otetaan huomioon tarve arvioida riidanalaista toimenpidettä sen asiayhteydessä, komissio ei voinut rajoittaa tutkimustaan toimenpiteen verovaikutuksiin vaan sen oli samanaikaisesti tutkittava niiden väitteiden hyväksyttävyys, joiden mukaan verosaatavasta luopumista EDF:n tilinpäätöksen muokkauksen ja pääomankorotuksen yhteydessä voitiin pitää yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen mukaisina toimenpiteinä.

40

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi asiassa T-156/04 antamansa tuomion 254–259 kohdassa komission väitteen, jonka mukaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta ei voitu soveltaa, koska Ranskan valtio oli tässä tapauksessa käyttänyt julkiselle vallalle kuuluvia toimivaltuuksiaan turvautumalla lakiin verosaatavan maksusta luopumiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei käsiteltävässä asiassa ollut kyse valtiolle julkisen vallan käyttäjänä kuuluvasta velvoitteesta eikä siinä ollut arvioitava tiettyjä kustannuksia, jotka aiheutuivat valtiolle sen julkisen vallan velvoitteista.

41

Asiassa T-156/04 antamansa tuomion 260–263 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi komission väitteen siitä, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta voitu soveltaa verosaatavan muuntamiseen pääomaksi, sillä yksityisellä sijoittajalla ei voi koskaan olla tällaista saatavaa yritykseltä vaan ainoastaan yksityisoikeudellinen saatava. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen tavoitteena on kuitenkin tarkistaa, olisiko yksityinen sijoittaja tehnyt samoissa olosuhteissa valtion sijoituspäätökseen rinnastettavan päätöksen siitä huolimatta, että valtiolla on keinoja, jotka eivät ole yksityisen sijoittajan käytettävissä. Saatavan luonne ja se, että yksityisellä sijoittajalla ei voi olla verosaatavaa, ovat näin ollen merkityksettömiä.

42

Asiassa T-156/04 antamansa tuomion 264–277 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi komission väitteen, jonka mukaan yksityisen sijoittajan olisi puolestaan pitänyt suorittaa vero vastaavassa tilanteessa, mistä olisi aiheutunut hänelle ylimääräisiä kustannuksia, koska 100 euron myöntämiseksi yksityisen sijoittajan olisi todellisuudessa pitänyt sitoa 141,66 euroa.

43

Unionin yleinen tuomioistuin totesi tästä ensinnäkin, että EDF ja Ranskan tasavalta olivat väittäneet – ja komissio oli itsekin katsonut aloittamispäätöksen 51 kohdassa –, että Ranskan vero-oikeuden mukaan yrityksen osakkeenomistajan yhtiöltä olevan saatavan merkitsemisellä pääomaan toteutetun pääomankorotuksen aiheuttamaa taseen loppusumman muutosta ei pidä ottaa huomioon yhteisöveroa laskettaessa ja että näin ollen tämä saatavan muuntaminen pääomaksi ei johda veroon, jonka laskentaperustana olisi tämän saatavan määrä.

44

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komission väite, jonka mukaan yksityisen sijoittajan olisi puolestaan pitänyt suorittaa vero vastaavassa tilanteessa, oli ristiriidassa sen alkuperäisessä päätöksessä yksilöimän edun kanssa, koska tämä väite edellytti niiden kokonaiskustannusten tutkimista, jotka yksityiselle sijoittajalle aiheutuivat 14,119 miljardin FRF:n sijoittamisesta, vaikka komissio ei ole pitänyt konsession antajan oikeuksien uudelleenkirjausta tämän määrän osalta valtiontukena.

45

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komission väite, jonka mukaan yksityisen sijoittajan olisi puolestaan pitänyt suorittaa vero vastaavassa tilanteessa, oli epäjohdonmukainen, koska se myönsi, että se olisi tutkinut valtion myöntämää usean miljardin FRF:n suuruista ylimääräistä pääomasijoitusta, jos EDF olisi ennalta suorittanut tämän summan veroina ja jos Ranskan tasavalta olisi tämän jälkeen palauttanut sille tämän summan, koska silloin ja vain silloin olisi voitu verrata valtiolle ja yksityiselle sijoittajalle aiheutuvia kustannuksia. Unionin yleinen tuomioistuin katsoikin, että tällaisessa tilanteessa valtiolle olisi aiheutunut saman verran kustannuksia ja EDF:n saama summa olisi ollut sama kuin se, jonka se sai riidanalaisen toimenpiteen perusteella.

46

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että jos oletetaan, että yksityisen sijoittajan olisi todellakin maksettava veroa, saatavan merkitsemisellä pääomaksi toteutetun pääomasijoituksen kustannukset olisivat sijoittajalle 5,88 miljardia FRF, ja näin ollen samansuuruiset kuin Ranskan tasavallalle asiassa aiheutuneet kustannukset. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että pelkästään yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta soveltamalla olisi voitu tarkistaa, onko kustannusten välillä mahdollisesti eroa.

47

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vaikka pääomapohjan vahvistamisesta 14,119 miljardilla FRF:lla ei olisi aiheutunut lainkaan kustannuksia Ranskan valtiolle ja kustannus oli 5,88 miljardia FRF yksityiselle sijoittajalle, tämä kustannusten ero ei kuitenkaan estänyt yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamista.

48

Asiassa T-156/04 antamansa tuomion 283 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi komission väitteen, jonka mukaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamisen hyväksyminen voisi johtaa jäsenvaltioiden myöntämien kaikkien verovapautusten lailliseksi toteamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä muistutti tämän suhteen, että käsiteltävässä asiassa kyseessä ei ollut pelkkä yritykselle myönnetty verovapautus vaan verosaatavasta luopuminen sellaisen yrityksen pääomankorotuksen yhteydessä, jonka ainoa osakkeenomistaja on valtio, ja toisaalta katsoi, ettei tämän arviointiperusteen soveltamisen lopputulosta voida tietää etukäteen, sillä muutoin se olisi tarpeeton.

49

Komissio valitti 26.2.2010 asiassa T-156/04 annetusta tuomiosta.

50

Asiassa C‑124/10 P antamallaan tuomiolla unionin tuomioistuin hylkäsi tämän valituksen seuraavilla perusteilla:

– –

– –

– –

– –

51

Komissio antoi laajentamispäätöksen asiassa C‑124/10 P annetun tuomion seurauksena.

52

On kiinnitettävä erityistä huomiota laajentamispäätöksen 58–73 kohtaan, joissa komissio tarkastelee yhtäältä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta ja toisaalta toissijaisesti tämän saman arviointiperusteen soveltamista kyseessä olevaan toimenpiteeseen.

53

Tämän arviointiperusteen sovellettavuudesta komissio totesi seuraavaa:

54

Komissio totesi tämän arviointiperusteen soveltamisesta seuraavaa:

55

Komissio totesi riidanalaisella päätöksellä EDF:n saaman tuen sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja vaati tämän tuen perimistä takaisin korkoineen.

56

Komissio hyväksyi riidanalaisessa päätöksessä seuraavat perustelut.

57

Komissio selostaa ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 62–108 perustelukappaleessa väitteet, jotka Ranskan tasavalta ja EDF esittivät muodollisessa tutkintamenettelyssä, jota laajennettiin laajentamispäätöksen seurauksena.

58

Toiseksi on niin, että palautettuaan mieleen riidanalaisen toimenpiteen sisällön riidanalaisen päätöksen 113–123 perustelukappaleessa, komissio katsoo, että veron perimättä jättäminen konsession antajan oikeuksien pääomaksi uudelleenkirjauksen yhteydessä on ensi arviolta EDF:n saama valikoiva etu.

59

Kolmanneksi komissio tuo esiin riidanalaisen päätöksen 124 perustelukappaleessa Ranskan tasavallan perustelut, jotka se esitti 11.12.2002 päivätyissä huomautuksissaan ja joiden mukaan veron perimättä jättäminen vastaa perimättä jätetyn veron suuruista lisäpääomasijoitusta.

60

Neljänneksi komissio toteaa, että unionin tuomioistuin katsoi asiassa C‑124/10 P antamansa tuomion 99 kohdassa, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut ennalta kantaa asiantunteva yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuuteen käsiteltävässä asiassa eikä sen mahdollisen riidanalaiseen toimenpiteeseen soveltamisen lopputulokseen.

61

Viidenneksi komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 126–153 perustelukappaleessa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta unionin tuomioistuimen asiassa C‑124/10 P antamassaan tuomiossa esittämien täsmennysten valossa. Komissio tutkii tässä tarkoituksessa väitettyyn sijoituspäätökseen liittyviä seikkoja, taloudellisia arviointeja, jotka olisi toteutettu kyseisen sijoituksen tuottavuuden arvioimiseksi, riidanalaisen toimenpiteen luonnetta ja kohdetta sekä asiayhteyttä, jossa tämä viimeksi mainittu päätös on tehty, ja siihen sovellettavia sääntöjä.

62

Komissio päättää tämän tarkastelun toteamalla seuraavaa:

63

Tämän jälkeen komissio tutkii toissijaisesti riidanalaisen päätöksen 155–193 perustelukappaleessa, täyttyykö yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste tässä tapauksessa, oletettaessa, että sitä voidaan soveltaa.

64

Komissio päättää tämän tarkastelun toteamalla seuraavaa:

65

Katsottuaan, että kyse oli valtion varojen käyttämisestä (riidanalaisen päätöksen 194 ja 195 perustelukappale), kilpailun vääristymisestä ja vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (kyseisen päätöksen 196–206 perustelukappale) ja tuen soveltumattomuudesta sisämarkkinoille (tämän päätöksen 207–215 perustelukappale), komissio toteaa, että riidanalainen toimenpide on sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, ja määrää sen perittäväksi takaisin.

66

EDF nosti käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.12.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä.

67

Ranskan tasavalta toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.4.2016 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen EDF:n vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 24.5.2016 antamallaan määräyksellä. Väliintulija toimitti kirjelmänsä ja asianosaiset toimittivat kyseistä kirjelmää koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.

68

Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan nojalla, esittelevä tuomari määrättiin kolmanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi nyt käsiteltävä asia tämän vuoksi siirrettiin.

69

Ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä annettiin 26.9.2016 tiedoksi asianosaisille. Asianosaiset eivät tehneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa tästä ilmoituksesta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla.

70

Unionin yleinen tuomioistuin, joka katsoi, että sillä on asian asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot, päätti asianosaisille 19.5.2017 tiedoksi annetulla päätöksellä työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta, koska kantajat eivät olleet sitä pyytäneet.

71

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.5.2017 toimittamallaan kirjelmällä istunnon pitämistä sen merkityksen vuoksi, joka asialla ja erityisesti sen taloudellisilla seurauksilla oli kantajalle.

72

Asiakirjassa, joka annettiin tiedoksi 22.5.2017, todettiin, että istunnon pitämistä koskevan pyynnön tekemiselle asetettu määräaika oli päättynyt 31.10.2016 ja että tämä pyyntö oli siten tehty työjärjestyksen 106 artiklassa tarkoitetun määräajan jälkeen, sillä kantaja ei ollut vedonnut ennalta arvaamattomiin seikkoihin tai ylivoimaiseen esteeseen esillä olevien kaltaisiin laillisiin määräaikoihin sovellettavan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan mukaisesti.

73

Unionin tuomioistuin antoi 20.9.2017 tuomion komissio v. Frucona Košice (C‑300/16 P, EU:C:2017:706; jäljempänä tuomio Frucona Košice), jolla hylättiin valitus 16.3.2016 annetusta tuomiosta Frucona Košice v. komissio (T-103/14, EU:T:2016:152).

74

Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.10.2017 toimittamallaan kirjelmällä, että asianosaiset voisivat käsitellä kirjallisessa tai suullisessa menettelyssä tuomion Frucona Košice vaikutuksia nyt käsiteltävään asiaan.

75

Unionin yleinen tuomioistuin päätti 12.10.2017 tekemällään päätöksellä aloittaa uudelleen kirjallisen menettelyn ja liittää kantajan pyynnön asiakirja-aineistoon ja kehotti asianosaisia esittämään kirjalliset huomautuksensa siitä, mitä vaikutuksia ne katsoivat tuomiolla Frucona Košice olevan käsiteltävään asiaan.

76

Asianosaiset vastasivat pyyntöön asetetussa määräajassa.

77

Kolmannen jaoston puheenjohtaja päätti 9.11.2017 asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä. Päätös annettiin tiedoksi asianosaisille sillä täsmennyksellä, että työjärjestyksen 106 artiklassa tarkoitettu istunnon pitämistä koskevan pyynnön tekemiselle asetettu määräaika ei alkanut kulua kyseisestä tiedoksiannosta.

78

EDF vaatii Ranskan tasavallan tukemana, että unionin yleinen tuomioistuin

79

Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

80

EDF esittää kanteensa tueksi neljä ensisijaista kanneperustetta ja kaksi toissijaista kanneperustetta.

81

Ensimmäinen ensisijaisesti esitetty kanneperuste koskee SEUT 266 artiklan rikkomista siltä osin kuin komissio on jättänyt huomiotta sekä asiassa T-156/04 annetun tuomion tuomiolauselman että kyseisen tuomion perustelut.

82

Toinen ensisijaisesti esitetty kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan rikkomista siltä osin kuin komissio on tehnyt sekä oikeudellisen että tosiseikkoja koskevan virheen tarkastellessaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta.

83

Kolmas ensisijaisesti esitetty kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan rikkomista siltä osin kuin komissio on tehnyt sekä oikeudellisen että tosiseikkoja koskevan virheen tarkastellessaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamista.

84

Neljäs ensisijaisesti esitetty kanneperuste koskee riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttumista.

85

Ensimmäinen toissijaisesti esitetty kanneperuste koskee sitä, että oletettaessa, että kyseisiä toimenpiteitä voidaan pitää tukena, ne on suurimmaksi osaksi katsottava [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1) 1 artiklan b kohdan v alakohdan perusteella voimassa olevaksi tueksi, koska ne on toteutettu ennen sähköalan tosiasiallista vapauttamista kilpailulle, ja sitä, että suurinta osaa niistä on pidettävä vanhentuneina kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

86

Toisella toissijaisesti esittämällään kanneperusteella EDF väittää, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy joka tapauksessa useita laskuvirheitä, jotka vaikuttavat sen pätevyyteen.

87

Ranskan tasavalta pitää EDF:n kanneperusteita perusteltuina, mutta se on esittänyt huomautuksia ainoastaan kolmesta ensimmäisestä ensisijaisesti esitetystä kanneperusteesta.

88

EDF väittää Ranskan tasavallan tukemana, että komissio on rikkonut SEUT 266 artiklaa jättäessään noudattamatta asiassa T-156/04 annettua tuomiota siltä osin kuin komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessä, että aloittamispäätös ei ole sääntöjenvastainen ja että se voi näin ollen olla perustana uudelle päätökselle, vaikka aloittamispäätös perustuu sen mielestä virheelliseen tosiseikkojen kuvaukseen, jonka vuoksi unionin yleinen tuomioistuin on nimenomaan kumonnut lopullisen päätöksen, johon tämä sama virheellinen tosiseikkojen kuvaus perustui. Riidanalainen päätös sisältää siten samat aineelliset virheet ja epätarkkuudet, jotka oikeuttivat kumoamaan lopullisen päätöksen.

89

EDF:n mukaan komissio perustaa tarkastelunsa riidanalaisessa päätöksessä yhteen toimenpiteeseen, eli sen saamasta perusteettomasta verohelpotuksesta seuranneeseen verottajan lahjaan, vaikka unionin yleinen tuomioistuin nimenomaisesti hylkäsi tämän tosiseikkojen kuvauksen asiassa T-156/04 antamassaan tuomiossa.

90

EDF:n mukaan komissio pyrkii edelleen myös vastineessaan erottamaan toisistaan tosiasiallisesti toteutetun toimenpiteen, eli uudistamista koskevien varausten kirjaamisesta kohtaan ”Pääomasijoitukset” seuranneen sen pääoman korottamisen, ja sen yhden veroseurauksen, eli ”konsession antajan oikeuksien” verottamatta jättämisen, vaikka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän lähestymistavan pitäessään 22.12.1997 päivättyä kirjettä selityksenä toteutetulle toimenpiteelle, joka merkitsi sen mukaan yrityksen pääomapohjan vahvistamista lailla nro 97-1026. EDF katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei missään vaiheessa erottanut toisistaan pääomapohjan vahvistamisen yhteydessä uudistamista koskevien varausten eri osatekijöiden luonnetta ja kohtelua.

91

EDF katsoo, että komission päättely perustuu siten sekaannukseen riidanalaisen toimenpiteen luonnehdinnan, toisin sanoen sen, onko kyse valtiontuesta vai ei, ja sen yksilöinnin välillä. EDF:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole lausunut riidanalaisen toimenpiteen luonnehdinnasta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuuden tai soveltamisen kannalta vaan se on sen sijaan yksilöinyt täsmällisesti kyseisen toimenpiteen. Tällainen tosiseikkoja koskeva toteamus on välttämätön ennakkoedellytys mille tahansa myöhemmin tehtävälle oikeudelliselle tarkastelulle, mutta ennen kaikkea se kuuluu unionin yleisen tuomioistuimen tehtäviin tosiseikaston toteavana riippumattomana tuomioistuimena. Tämän vuoksi komission perustelut, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole lopullisesti luonnehtinut tosiseikkoja, ei perustu tosiseikkoihin.

92

EDF täsmentää, että tältä osin on tutkittava, missä määrin riidanalaisessa päätöksessä esitetty tosiseikkojen kuvaus poikkeaa unionin yleisen tuomioistuimen hyväksymästä kuvauksesta, ja tämän jälkeen, muodostavatko unionin yleisen tuomioistuimen tekemät tosiseikkoja koskevat toteamukset perustelun, joka on tarpeellinen tuki sen päätökselle kumota alkuperäinen päätös vuonna 2009.

93

EDF:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin yksilöi kyseessä olevan toimenpiteen lailla nro 97-1026 toteutetuksi pääomapohjan vahvistamiseksi tekemättä eroa pääomasijoituksiksi uudelleen kirjattujen varausten välillä, kun taas komissio arvioi edelleen ainoastaan sitä, ettei osaa kyseisistä varauksista ole verotettu. EDF päättelee tästä, että vaikka pitää paikkansa, että komissio on ”ottanut huomioon” kyseisellä lailla toteutetun pääomapohjan vahvistamisen, se on ottanut sen huomioon pelkkänä asiayhteyteen liittyvänä tekijänä eikä itsessään kyseisen toimenpiteen muodostavana tekijänä.

94

Kritiikki, joka kohdistuu siihen, että komissio yksilöi kyseessä olevan toimenpiteen osittain, on kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn lähtökohtana ja sen edellytys sinänsä, ja se johti alkuperäisen päätöksen kumoamiseen. Tämän vuoksi toimenpiteen yksilöinti on oikeudellinen kysymys, jota unionin yleinen tuomioistuin on tosiasiallisesti ja välttämättä käsitellyt, sekä perustelu, joka on asiassa T- 156/04 annetun tuomion tuomiolauselman tarpeellinen tuki.

95

Komissio kiistää nämä väitteet.

96

Unionin tuomioistuin on katsonut oikeusvoiman osalta, että sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi on tärkeää, että kaikkien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen umpeen kulumisen jälkeen lopullisiksi tulleita tuomioistuinten päätöksiä ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi (tuomio 19.4.2012, Artegodan v. komissio, C‑221/10 P, EU:C:2012:216, 86 kohta).

97

Yhtäältä oikeusvoimavaikutus ulottuu ainoastaan niihin tosiasia- ja oikeuskysymyksiin, jotka tuomioistuimen päätöksellä on tosiasiallisesti tai väistämättä ratkaistu. Toisaalta tämä oikeusvoima ei liity vain kyseisen päätöksen tuomiolauselmaan vaan se ulottuu sen perusteluihin, jotka ovat tuomion tuomiolauselman tarpeellinen tuki ja joita ei tämän takia voida tuomiolauselmasta erottaa (tuomio 19.4.2012, Artegodan v. komissio, C‑221/10 P, EU:C:2012:216, 87 kohta).

98

Asiassa T-156/04 annetun tuomion oikeusvoiman ulottuvuus on siis määritettävä sen asiassa C‑124/10 P annetun tuomion perusteella, joka annettiin komission asiassa T-156/04 annetusta tuomiosta tekemän valituksen johdosta (ks. vastaavasti tuomio 19.4.2012, Artegodan v. komissio, C‑221/10 P, EU:C:2012:216, 88 kohta).

99

Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin huomattava, että komissio totesi aloittamispäätöksen 51 ja 51 kohdassa seuraavaa:

100

Toiseksi komissio katsoi alkuperäisen päätöksen 91 ja 99 perustelukappaleessa, että ”[konsenssion antajan oikeuksia] olisi pitänyt verottaa samaan aikaan ja samalla prosentilla kuin muitakin verottomia varauksia”, että ”se tarkoittaa, että 14,119 miljardin [FRF:n] jo käytetyt varaukset olisi pitänyt lisätä 38,5 miljardin [FRF:n] käyttämättömiin varauksiin ja verottaa niitä 41,66 veroprosentin mukaan, jota Ranskan viranomaiset käyttivät EDF:n tilinpäätöstä muokatessaan”, että ”jättäessään maksamatta osan [yhteisö]verosta taseen muokkauksen yhteydessä EDF säästi 888,89 miljoonaa euroa” ja että ”EDF:lle [oli] koitunut siis etua siitä, että se [oli] jättänyt maksamatta 888,89 miljoonaa euroa veroa vuonna 1997”.

101

Komissio katsoi tarkastelunsa päätteeksi, että ”EDF:n vuonna 1997 saama käyttöomaisuuden uusimisvarauksien tuoma osittainen veroetu, joka vastaa suuruudeltaan 14,119 miljardin [FRF:n] jo toteutettuja uudistuksia koskevia varauksia, jotka siirrettiin kohtaan ’valtion myöntämä alkupääoma’, on valtiontukea, joka ei sovellu yhteismarkkinoille” (alkuperäisen päätöksen 3 artikla).

102

Kolmanneksi, unionin yleinen tuomioistuin täsmensi asiassa T-156/04 antamassaan tuomiossa seuraavaa:

103

Unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän jälkeen asiassa T-156/04 antamassaan tuomiossa seuraavaa:

104

On todettava, että riidanalainen toimenpide, sellaisena kuin unionin yleinen tuomioistuin on sen määritellyt, koskee ”konsession antajan oikeuksien verokohtelua EDF:n tilinpäätöksen muokkauksen yhteydessä” ja että unionin yleinen tuomioistuin on tuominnut komission siitä, ettei se ollut tarkastellut lainkaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta tämän toimenpiteen, jonka Ranskan tasavalta oli komission mukaan toteuttanut julkisen vallan käyttäjänä, pelkän verotuksellisen luonteen vuoksi, ja siitä, ettei se ollut tutkinut tätä toimenpidettä asiayhteydessään, eli EDF:n pääomapohjan vahvistamisen yhteydessä, arvioidakseen, oliko yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste sovellettavissa tässä asiassa, toimenpiteen verotuksellisen luonteen lähtökohtaisesti estämättä valtiota vetoamasta tähän toimenpiteeseen.

105

Neljänneksi on otettava huomioon asiassa C‑124/10 P annetun tuomion (ks. edellä 50 kohta) 16, 19, 21 ja 35 kohta, joissa tuodaan esiin edun sisältö, sellaisena kuin komissio ja unionin yleinen tuomioistuin ovat sen yksilöineet, ja huomattava, että unionin tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 99 kohdassa, ettei unionin yleinen tuomioistuin asiassa T-156/04 antamassaan tuomiossa ottanut ennalta kantaa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuuteen käsiteltävässä asiassa eikä sen mahdollisen soveltamisen lopputulokseen.

106

Toisin kuin EDF väittää, asiassa T-156/04 annetusta tuomiosta, luettuna muun muassa asiassa C‑124/10 P annetun tuomion 87, 92, 93, 98–100 ja 108 kohdan valossa (jotka on esitetty edellä 50 kohdassa), ei voida päätellä, että tarkasteltavana toimenpiteenä ei todellisuudessa olisi konsession antajan oikeuksia koskevan veron perimättä jättäminen vaan ”lailla nro 97-1026 toteutettu EDF:n pääomapohjan vahvistaminen tekemättä eroa pääomasijoituksiksi uudelleen kirjattujen varausten välillä” (kannekirjelmän 9 kohta ja vastauskirjelmän 7 ja 17 kohta) tai ”– – yrityksen, jonka osakkeenomistajana on valtio, pääomapohjan vahvistaminen”, jonka ”[unionin yleinen tuomioistuin katsoi olevan omiaan] luonteensa vuoksi osoittamaan, että ’valtiolla oli yksityiseen sijoittajaan verrattavissa oleva investointitarkoitus’” (kannekirjelmän 86 kohta).

107

Näin ollen komissio on virhettä tekemättä saati asiassa T-156/04 annetun tuomion oikeusvoimaa loukkaamatta tarkastellut riidanalaisessa päätöksessä hallinnollisen menettelyn uudelleen aloitettuaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta toimenpiteeseen, jolla Ranskan tasavalta jätti perimättä veroa konsession antajan oikeuksien pääomasijoituksiksi uudelleen kirjaamisen yhteydessä (riidanalaisen päätöksen 117 ja 188 perustelukappale ja 1 artikla) ja jonka Ranskan tasavalta on – kuten komissio huomauttaa – lisäksi selvästi ja kiistatta yksilöinyt riidanalaiseksi toimenpiteeksi 9.4.2002 päivätyssä muistiossa, jonka se osoitti komissiolle (ks. edellä 27 kohta).

108

Esillä oleva kanneperuste on näin ollen hylättävä.

109

EDF:n toinen ensisijaisesti esittämä kanneperuste, jolla se väittää komission katsoneen virheellisesti, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ollut sovellettavissa tässä asiassa, jakautuu viiteen osaan.

110

Ensimmäisen osan tueksi EDF vetoaa siihen, että kun komissio arvioi yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta, se jätti perustelematta huomiotta useita sille toimitettuja asiakirjoja.

111

Toinen osa koskee sitä, että komissio on asiassa C‑124/10 P annetun tuomion sivuuttaen systemaattisesti sekoittanut seikat, jotka koskevat yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta, ja seikat, jotka koskevat tämän arviointiperusteen soveltamista.

112

EDF väittää kolmannella osalla, että komissio on virheellisesti katsonut, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ollut sovellettavissa sillä perusteella, että Ranskan tasavalta oli ottanut huomioon muun muassa seikkoja, jotka liittyivät sen asemaan julkisena viranomaisena, sen osakkeenomistajan asemaan liittyvien seikkojen ohella.

113

Neljännen osan tueksi EDF väittää komission katsoneen virheellisesti, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuus edellyttäisi virallista liiketoimintasuunnitelmaa.

114

Viidennen osan tueksi EDF väittää, että jos komissio ei olisi tehnyt näitä erilaisia oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevia virheitä, se ei olisi voinut päätyä kuin katsomaan, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste oli sovellettavissa, kun otetaan huomioon tämän toimenpiteen luonne, kohde, asiayhteys ja tavoite sekä siihen sovellettavat säännöt.

115

Palautettuaan riidanalaisen päätöksen 113–123 perustelukappaleessa mieleen riidanalaisen toimenpiteen sisällön komissio tarkasteli päätöksen 126–154 perustelukappaleessa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta seuraavasti:

116

Toistettakoon, että komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 113 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa virhettä tekemättä, että sen oli tutkittava, oliko yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste sovellettavissa riidanalaiseen toimenpiteeseen, jonka Ranskan tasavalta on selvästi yksilöinyt konsession antajan oikeuksia koskevan veron perimättä jättämiseksi, sellaisena kuin se on kuvattu 9.4.2002 päivätyssä muistiossa (ks. edellä 107 kohta).

117

Näin ollen on heti alkuun hylättävä EDF:n toisen kanneperusteensa tueksi toistamat eri väitteet, joiden mukaan komission olisi pitänyt tutkia tämän veron perimättä jättämisen sijaan EDF:n pääomapohjan vahvistamista koskevaa toimenpidettä tekemättä eroa pääomasijoituksiksi uudelleen kirjattujen varausten välillä.

118

EDF väittää toisen ensisijaisesti esittämänsä kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi, että komissio on noudattamatta velvollisuuttaan ottaa tarkastelussaan huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat sekä arviointiperusteen sovellettavuuden arvioinnissa että sen soveltamisen arvioinnissa tukeutunut ainoastaan Ranskan tasavallan toimittamiin tietoihin ja seikkoihin ja sivuuttanut ne, jotka se oli itse toimittanut komissiolle, mitä komissio perusteli Ranskan valtion ja EDF:n toimittamien asiakirjojen välisillä väitetyillä ristiriitaisuuksilla.

119

EDF myöntää kuitenkin, että ”komissio on – – sivumennen maininnut EDF:n sille toimittamat seikat”, ja viittaa tältä osin riidanalaisen päätöksen 66 perustelukappaleeseen, jonka mukaan ”EDF on toimittanut nelisenkymmentä liiteasiakirjaa, jotka ovat peräisin kyseiseltä ajalta”.

120

EDF väittää kuitenkin, että riidanalaisessa päätöksessä ei mainita kyseiseltä ajalta peräisin olevaa noin neljääkymmentä asiakirjaa sen komissiolle toimittamista 53 asiakirjasta ja että niitä ei näin ollen ole tarkasteltu, eikä komissio ole selittänyt, miksi ne olisivat ristiriidassa Ranskan tasavallan toimittamien asiakirjojen kanssa tai merkityksettömiä.

121

Näin ollen on EDF:n mukaan kiistatonta, että komissio on tarkastellut käsiteltävässä asiassa ainoastaan Ranskan tasavallan sille toimittamia seikkoja, mikä osoittaa sen tieten tahtoen kieltäytyneen tutkimasta EDF:n toimittamia asiakirjoja huolellisuusvelvoitteensa vastaisesti.

122

EDF väittää myös, että tietyistä sen komissiolle toimittamista asiakirjoista ilmenevät seikat osoittavat, että jos ne olisi otettu huomioon, ne olisivat johtaneet toisenlaisiin johtopäätöksiin kuin niihin, jotka komissio on tehnyt riidanalaisessa päätöksessä. EDF mainitsee tältä osin seikat, jotka sisältyvät asiakirjaan nro 18 (EDF:n talousministerille osoittama kirje, joka koskee EDF:n kirjanpito- ja verojärjestelmää), asiakirjaan nro 20 (muistio 27.10.1995 valtiovarainministeriössä pidetystä kokouksesta), asiakirjaan nro 22 (EDF:n talous-, valtiovarain- ja suunnitteluministeriölle osoittama kirje, joka sisältää liitteen, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen oikaisu 31.12.1994”), asiakirjaan nro 23 (EDF:n budjetista vastaavalle ministeriölle osoittama kirje, jolla toimitetun liitteen otsikkona on ”EDF:n taseen oikaisua koskeva ehdotus), asiakirjaan nro 32 (talous- ja valtiovarainministerin ja teollisuus-, posti- ja televiestintäministerin kirje), mutta toteaa samalla, että tämä asiakirja on otettu huomioon kyseisessä päätöksessä, asiakirjoihin nrot 50–56 (vuoden 2013 Oxeran selvityksessä huomioon otetut kyseiseltä ajalta olevat luottoluokituslaitosten lausunnot) ja asiakirjaan nro 57 (selvitys, jonka otsikkona on ”Pan-European utilities”), jotka on lueteltu kannekirjelmän 77 kohdassa olevassa taulukossa.

123

EDF toteaa lisäksi, että komission väitteet, joiden mukaan se olisi ottanut nämä asiakirjat huomioon, ovat virheellisiä ja että ainoat kaksi riidanalaisessa päätöksessä mainittua asiakirjaa, jotka esitetään sen komissiolle toimittamina asiakirjoina, ovat itse asiassa asiakirjoja, jotka myös Ranskan tasavalta on toimittanut.

124

EDF:n mukaan komissio ei voi väittää, että pelkkä päätös jättää huomiotta sen sille toimittamat asiakirjat olisi itsessään osoitus perusteellisesta tarkastelusta.

125

EDF katsoo, että 16.3.2016 annettu tuomio Frucona Košice v. komissio (T‑103/14, EU:T:2016:152) ja 26.5.2016 annettu tuomio Ranska ja IFP Énergies nouvelles v. komissio (T-479/11 ja T-157/12, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2016:320) vahvistavat sen väitteet, joiden mukaan komission on otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, vaikka niitä ei olisi toimitettu toimenpiteen toteuttajalle, toisin sanoen asianomaiselle jäsenvaltiolle.

126

EDF väittää lisäksi, että kannekirjelmän 80 kohdassa mainittujen asiakirjojen objektiivinen ja puolueeton lukeminen osoittaa yksiselitteisesti, että kyseessä oleva toimenpide on päätös vahvistaa sen pääomapohjaa ja että tämä toimenpide yksilöidään esimerkiksi sen komissiolle toimittamassa asiakirjassa nro 20.

127

Tuomion Frucona Košice johdosta esittämissään huomautuksissa kantaja väittää Ranskan tasavallan tukemana, että koska tämän tuomion mukaan komissiolla on velvollisuus ottaa huomioon kaikki merkitykselliset seikat, vaikka se joutuisi menemään valtion esittämiä seikkoja pidemmälle ja sivuuttamaan valtion subjektiivisen näkemyksen, komissio ei voinut näin ollen sivuuttaa valtion ja EDF:n sille toimittamia seikkoja.

128

Ranskan tasavalta toteaa EDF:n perustelujen tueksi, että riidanalaisen päätöksen 87–108 perustelukappaleessa ainoastaan kuvataan Ranskan viranomaisten 1.7.2013 komissiolle osoittamiin huomautuksiin liitetyt yhdeksän asiakirjaa, mutta näissä perustelukappaleissa ei selitetä syitä, joiden vuoksi komissio on katsonut näiden asiakirjojen perusteella, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ollut sovellettavissa käsiteltävässä asiassa.

129

Ranskan tasavalta esittää taulukon (väliintulokirjelmän liite 10), jossa se esittää yhteenvedon kommentteineen niistä sen itsensä ja EDF:n toimittamista asiakirjoista, joita komissio ei ole ottanut huomioon, vaikka Ranskan tasavallan mielestä nämä asiakirjat sisälsivät ratkaisevan tärkeitä seikkoja arviointiperusteen sovellettavuuden arvioimiseksi käsiteltävässä asiassa.

130

Ranskan tasavalta mainitsee tässä yhteydessä kolme esimerkkiä.

131

Ensinnäkin Ranskan tasavalta viittaa EDF:n rahoitusjohtajan Ranskan valtiovarainministeriön alaisen rahoitus- ja omistajaohjausyksikön päällikölle 19.2.1997 osoittamaan kirjeeseen, jonka komissio vain mainitsee riidanalaisen päätöksen 88 ja 91 perustelukappaleessa ottamatta sitä huomioon päätelmissään, vaikka tämä kirje osoittaa, että 8.4.1997 Ranskan valtion ja EDF:n välillä vuosiksi 1997–2000 tehdyn yrityssopimuksen (jäljempänä yrityssopimus) valmistelun yhteydessä kyseinen valtio oli arvioinut erityisesti talous- ja rahoitusnäkymien perusteella korvausta, jonka se saisi osakkeenomistajana ajalta 1997–2000. Tässä kirjeessä esitettiin ennusteet, jotka perustuivat kyseisen yrityssopimuksen oletuksiin (hintojen kehitys, valtiolle osakkeenomistajana maksettavan korvauksen yksityiskohdat, investointeja ja velan vähentämistä koskevat tavoitteet).

132

Toiseksi Ranskan tasavalta mainitsee 27.7.1996 päivätyn EDF:n analyysimuistion, joka toimitettiin Ranskan senaatille sen pyynnöstä 15.9.1997 ja jonka komissio vain mainitsee riidanalaisen päätöksen 88 perustelukappaleessa, vaikka tämä muistio osoittaa, että kyseessä olevaa toimenpidettä toteutettaessa Ranskan valtion huolenaiheet olivat julkisen osakkeenomistajan huolenaiheita. Tässä muistiossa tarkasteltiin erityisesti julkisen osakkeenomistajan korvausnäkymiä alan eurooppalaisten yritysten taseiden valossa.

133

Kolmanneksi Ranskan tasavalta mainitsee EDF:n 26.12.1995 Ranskan talous-, valtiovarain- ja suunnitteluministeriölle osoittaman kirjeen, joka sisältää liitteen, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen oikaisu 31.12.1994” ja jota komissio ei ole ottanut huomioon riidanalaisessa päätöksessä ja joka sisältää kirjanpitoa koskevia analyysejä, jotka osoittavat Ranskan valtion tutkineen yksityiskohtaisesti EDF:n pääoman uudelleenjärjestelyä ja sen seurauksia vuodesta 1995 lähtien.

134

Komissio kiistää nämä väitteet.

135

EDF vetoaa siihen, että komissio on arvioidessaan yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta riidanalaiseen toimenpiteeseen jättänyt huolellisuusvelvoitteensa vastaisesti ottamatta huomioon useita sen sille toimittamia asiakirjoja ja tyytynyt muita selityksiä esittämättä tutkimaan Ranskan tasavallan sille toimittamat asiakirjat, vaikka näistä asiakirjoista ilmenneiden seikkojen vuoksi sen olisi pitänyt päätyä katsomaan, että kyseinen arviointiperuste oli sovellettavissa.

136

Ensinnäkin on todettava, että jos jäsenvaltio vetoaa hallinnollisen menettelyn kuluessa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteeseen, sen on epäselvässä tapauksessa osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten, varmennettavissa olevien ja kyseiseltä ajalta olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuuluu sen osakkeenomistajan aseman piiriin ja että se perustuu vaaditunlaisiin sitä edeltäviin taloudellisiin arvioihin (ks. asiassa C‑124/10 P annettu tuomio, 82, 85 ja 104 kohta).

137

Toiseksi on muistettava, että huolellisuusvelvoite, joka on erottamaton osa hyvän hallinnon periaatetta ja jota sovelletaan yleisesti unionin hallinnon toimintaan sen suhteissa yleisöön, edellyttää, että se toimii huolellisesti ja varovaisesti (tuomio 4.4.2017, oikeusasiamies v. Staelen, C‑337/15 P, EU:C:2017:256, 34 kohta).

138

Kun unionin toimielimillä on harkintavaltaa, on erityisen tärkeää, että hallinnollisissa menettelyissä noudatetaan unionin oikeusjärjestyksessä annettuja takeita. Näihin takeisiin kuuluvat erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat sekä sen, jota asia koskee, oikeus tulla kuulluksi ja oikeus siihen, että päätöksessä esitetään riittävät perustelut. Ainoastaan tällä tavoin unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin voivat tutkia, ovatko harkintavallan käytön tosiasialliset ja oikeudelliset edellytykset täyttyneet (tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C-269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta).

139

Lisäksi todistelua valtiontukiasioissa koskevan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on toteutettava moitittujen toimenpiteiden tutkintamenettely huolellisesti ja puolueettomasti, jotta sillä on tuen olemassaolon ja mahdollisesti sen sisämarkkinoille soveltumattomuuden tai sääntöjenvastaisuuden toteavaa lopullista päätöstä tehdessään käytettävissään mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot (ks. tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

140

Kolmanneksi on myös muistutettava, että unionin tuomioistuinten on arvioitava valtiontukipäätöksen lainmukaisuutta niiden tietojen perusteella, joita komissiolla saattoi olla käytettävissään päätöstä tehdessään (tuomio 15.4.2008, Nuova Agricast, C-390/06, EU:C:2008:224, 54 kohta ja tuomio 2.9.2010, komissio v. Scott, C‑290/07 P, EU:C:2010:480, 91 kohta).

141

Vaikka neljänneksi valtiontukien valvonnan yhteydessä jäsenvaltion on SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyövelvoitteen nojalla toimitettava komissiolle tiedot, joiden perusteella se voi lausua kyseessä olevan toimenpiteen valtiontuen luonteesta, komissiolla on huolellisen ja puolueettoman tutkintavelvoitteensa nojalla velvollisuus tutkia huolella jäsenvaltion sille toimittamat tiedot. Muodollisen tutkintamenettelyn tarkoituksen mukaisesti – jonka mukaan ne, joita asia koskee, toimivat komission tietolähteenä – tällainen velvoite sitoo komissiota myös niiden tietojen osalta, jotka ne, joita asia koskee, ovat sille toimittaneet (ks. tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142

Käsiteltävässä asiassa on selvää, että Ranskan tasavalta on vedonnut hallinnollisen menettelyn kuluessa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteeseen (ks. edellä 31 kohdassa mainittu alkuperäisen päätöksen 95 perustelukappale). Sen oli näin ollen osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten, varmennettavissa olevien ja kyseiseltä ajalta olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuului sen osakkeenomistajan aseman piiriin ja että se perustuu vaadittuihin sitä edeltäviin taloudellisiin arvioihin (ks. vastaavasti asiassa C‑124/10 P annettu tuomio, 82, 85 ja 104 kohta).

143

Kantaja väittää Ranskan tasavallan tukemana tämän ensimmäisen osan yhteydessä, että komissio ei ole ottanut huomioon kaikkia EDF:n tältä osin toimittamia todisteita ja että se on tutkinut vain kaikki Ranskan tasavallan esittämät todisteet tai osan niistä.

144

Aluksi on tuotava esiin, että EDF:n väitteet ovat äärimmäisen yleisluonteisia ja niissä on tavattoman vähän yksityiskohtia siltä osin kuin kyse on keskeisiksi väitettyjen seikkojen yksilöinnistä sen komissiolle toimittamissa asiakirjoissa, joita komissio ei ole sen mukaan ottanut huomioon.

145

EDF tyytyy kannekirjelmänsä 77 kohdassa esittämään taulukon, jossa se luettelee 50 asiakirjaa (eikä 53, kuten se esittää kannekirjelmän 78 kohdassa), jotka se on toimittanut komissiolle. Se ilmoittaa niistä kymmenen osalta, että niihin on viitattu riidanalaisessa päätöksessä, ja muiden osalta toteaa ainoastaan, että niitä ei ole mainittu ja että komissio ei sitä suuremmalla syyllä ole tutkinut niitä. Näin ollen ne on sen mielestä jätetty huomiotta ilman perusteluja, vaikka komission pitäisi ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

146

Tämän jälkeen EDF mainitsee kannekirjelmän 80 kohdassa sen liitteenä A-7 toimitetuista seuraavista asiakirjoista ilmenevät ”tietyt seikat, jotka on jätetty huomiotta ilman perusteluja” ja joiden perusteella komission olisi sen mielestä pitänyt katsoa, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste oli sovellettavissa riidanalaiseen päätökseen:

147

EDF päättelee tästä, että komissio on tietoisesti jättänyt huomiotta sen kannan vastaiset asiakirjat ja ettei se ole perustellut sitä.

148

Ensinnäkään komissiolla ei voida katsoa olevan edellä 138 kohdassa mainitun huolellisuusvelvoitteensa perusteella velvollisuutta mainita riidanalaisessa päätöksessä kaikkia EDF:n sille toimittamia asiakirjoja, joiden merkityksellisyyttä komission suorittaman tutkinnan kannalta se ei ole osoittanut, tai ottaa niihin kantaa.

149

Näin ollen komission ei voida väittää jättäneen noudattamatta huolellisuusvelvoitettaan tältä osin.

150

Siltä osin kuin EDF väittää myös, että komissio on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kyseessä olevan toimen luonteesta ja sen asiayhteydestä. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimielimen päättely siten, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden ja että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiaan ja arvioida, onko päätös perusteltu. Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut SEUT 296 artiklan toisen kohdan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Komissio ei myöskään ole velvollinen ottamaan kantaa kaikkiin asianomaisten esittämiin väitteisiin, vaan sen on ainoastaan tutkittava sellaiset tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet, joilla on olennainen merkitys päätöksen kannalta (ks. tuomio 6.3.2003, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, T-228/99 ja T-233/99, EU:T:2003:57, 278–280 kohta).

151

Tästä seuraa, että komissiolla ei liioin ollut velvollisuutta ottaa perusteluvelvollisuutensa nojalla riidanalaisessa päätöksessä kantaa jokaiseen EDF:n sille toimittamaan asiakirjaan.

152

EDF:n väitteet eivät voi näin ollen menestyä myöskään siltä osin kuin ne koskevat mahdollista perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

153

Toiseksi on todettava EDF:n kannekirjelmänsä 80 kohdassa mainitsemista asiakirjoista, joiden osalta se vetoaa ”seikkoihin”, jotka komissio on sen mukaan jättänyt huomiotta tai sivuuttanut, että nämä vähintäänkin lakoniset sitaatit, joihin EDF vetoaa, eivät koske komission tarkastelemaa riidanalaista toimenpidettä vaan korkeintaan toimenpidettä sellaisena kuin EDF on sitä virheellisesti tulkinnut, toisin sanoen EDF:n pääomapohjan vahvistamista. Edes kokonaisuudessaan luettuina yhdessäkään mainituista asiakirjoista ei viitata edes sivumennen riidanalaiseen toimenpiteeseen. EDF:n väitteet eivät näin ollen perustu tosiseikkoihin.

154

Lisäksi on todettava, että EDF ei ole esittänyt minkäänlaista selitystä, jonka avulla voitaisiin ymmärtää, miten sen kannekirjelmän 80 kohdassa mainitsemat ”seikat” voisivat kumota radikaalisti, kuten se väittää, komission suorittaman analyysin yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuudesta tai edes muuttaa sen suuntaa.

155

Kolmanneksi on huomattava komission esiin tuomalla tavalla, että vaikka se ei viittaa nimenomaisesti kaikkiin EDF:n mainitsemiin asiakirjoihin, EDF:n esittämät seikat, jotka se väittää sivuutetun, on kuitenkin otettu huomioon riidanalaisessa päätöksessä.

156

Riidanalaisen päätöksen 89 perustelukappaleessa ja 95 perustelukappaleen kolmannessa luetelmakohdassa viitataan Ranskan valtion osakkeenomistajana, konsession antajana ja sääntelyviranomaisena hoitamien eri tehtävien selventämiseen (kannekirjelmän liite A-7-18) ja valtiolle maksettavia korvauksia koskevaan ”vaativaan” tavoitteeseen (kannekirjelmän liite A-7-32).

157

EDF:n pääomapohjan vahvistaminen, johon yhdistyy valtiolle osakkeenomistajana maksettavien korvausten perusta (kannekirjelmän liite A-7-20), taseen kehitystä koskevat ehdotukset (kannekirjelmän liite A-7-22) sekä EDF:n oman pääoman uudelleenjärjestely (kannekirjelmän liite A-7-23) kuvataan riidanalaisen päätöksen 25–30 ja 100–103 perustelukappaleessa Ranskan tasavallan hyväksymissä toimenpidettä koskevissa menettelyissä.

158

EDF:n ja sen vastuuviranomaisten välillä vuonna 1995 aloitettu valmistelu ja siitä lähtien pidetyt kokoukset, joista EDF:n kannekirjelmän 80 kohdassa mainitut asiakirjat ovat peräisin, mainitaan riidanalaisen päätöksen 28, 89 ja 90 perustelukappaleessa, joissa komissio keskittyy pikemminkin niihin johtopäätöksiin kuin etenemiseen, mitä ei voida kritisoida.

159

Oxeran selvityksen toteuttamisessa huomioon otetuista luottoluokituslaitosten kertomuksista (kannekirjelmän liitteet A-7-50–A-7-56), jotka ovat tosin kyseiseltä ajalta, toisin kuin Oxeran selvitys, joka puolestaan on laadittu vuonna 2013, on todettava, että ne eivät koske erityisesti EDF:ää ja vielä vähemmän riidanalaista toimenpidettä.

160

Ensimmäinen luottoluokituslaitoksen kertomus on otsikoltaan ”Rating methodology – European electric utilities”, ja se koskee alan yleisluonteista analyysiä vuoden 1999 muuttuvassa tilanteessa. Siihen ei sisälly minkäänlaista analyysiä EDF:n taseen rakenteesta ja uudistamista koskevista varauksista seuranneesta kirjanpidollisesta ja verotuksellisesta tilanteesta. Siinä ei viitata edes yrityksen pääomapohjan vahvistamiseen tai sen taseen uudelleenjärjestelyyn. Ainoastaan yhdellä sivulla, kannekirjelmän liitteiden sivulla 875, esitetään yksinkertaistetusti joitakin yleisluonteisia tietoja yrityksen luottoluokituksesta.

161

Kannekirjelmän liitteet A-7-51–A-7-55 muodostuvat luottoluokituslaitoksen tekemästä viidestä analyysistä, jotka koskevat muita yrityksiä kuin EDF:ää.

162

Näistä eri kertomuksista ei siten ole mitään hyötyä itse riidanalaisen toimenpiteen perusteiden selittämiseksi tai edes sen ymmärtämiseksi, ja ne ovat korkeintaan asiayhteyteen liittyviä seikkoja, joihin Oxeran selvitys perustuu.

163

Itse Oxeran selvitys, joka on laadittu vuonna 2013, on esitelty ja arvioitu riidanalaisen päätöksen 144 perustelukappaleen kolmannessa luetelmakohdassa, ja komissio on siten ottanut sen huomioon.

164

Pankin kertomuksesta, joka koskee Euroopan koko energia-alaa eikä erityisesti EDF:ää (kannekirjelmän liite A-7-57), on huomattava, että komissio selittää riidanalaisen päätöksen 144 perustelukappaleen kolmannessa luetelmakohdassa syyt, joiden vuoksi se katsoi, että muiden yritysten kuin EDF:n maksamilla osingoilla ei ollut yhteyttä Ranskan valtiolle EDF:n pääomasijoitusten perusteella maksettuihin korvauksiin, sillä Ranskan tasavallan mukaan oli arvioitu ja päätöksen perusteena oli muita seikkoja (ja se viittaa kyseisen päätöksen 87 perustelukappaleeseen, 102 perustelukappaleen kolmanteen luetelmakohtaan, 107 perustelukappaleen kahdeksanteen luetelmakohtaan ja 161 perustelukappaleeseen).

165

On myös todettava, että komissio on ottanut huomioon myös Ranskan tasavallan väliintulokirjelmässään mainitsemat kolme asiakirjaa.

166

Ensinnäkin on todettava, että 19.2.1997 päivätty EDF:n rahoitusjohtajan kirje, joka koskee ”yrityssopimukseen liittyvän rahoitussuunnitelman pääoletuksia”, selostetaan riidanalaisen päätöksen 90 ja 91 perustelukappaleessa. Tässä kirjeessä ei viitata missään vaiheessa riidanalaiseen toimenpiteeseen, eikä sen sisältämien seikkojen perusteella voida päätellä, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste on sovellettavissa, minkä komissio selittääkin kyseisen päätöksen 132 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa.

167

Toiseksi on niin, että 27.7.1996 laadittu EDF:n analyysimuistio sisältää vain hyvin yleisluonteisia ajatuksia sääntelyviranomaisten menettelystä ja osakkeenomistajille maksettavista korvauksista ulkomaisilla sähkömarkkinoilla, eikä siinä ole EDF:n toimintaa koskevia päätelmiä.

168

Kolmanneksi 26.12.1995 päivätystä EDF:n kirjeestä ja erityisesti sen liitteestä, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen oikaisu 31.12.1994”, on todettava seuraavaa.

169

Kyseiseen 26.12.1995 päivättyyn EDF:n kirjeeseen on liitetty useita asiakirjoja. Ensinnäkin useat diagrammit esittävät, miten taseeseen on merkitty ennen uudelleenkirjausta ja sen jälkeen ”yleistä jakelua koskevat konsessiot” (joita kutsutaan myös paikallisyhteisöjen konsessioiksi), jotka poikkeavat suurjänniteverkkoa koskevasta konsessiosta, kuten kannekirjelmän liitteet A-7-23 ja A-7-24 osoittavat, ja joihin viitataan lyhyesti myös esittelijä Migaud’n talousvaliokunnan puolesta esittämässä korjatussa mietinnössä nro 204 (jäljempänä Migaud’n mietintö) (väliintulokirjelmän liite I-8). Toiseksi näistä samoista konsessioista on tehty ”vertailu nykyisen kirjanpitojärjestelmän ja suunnitellun uuden järjestelmän välillä”. Kolmanneksi käsitellään ”konsession antajan ja konsession saajan saamaa rahoitusta, jota käytetään perusteena konsession raukeamista koskeville laskelmille ja kummankin osapuolen arvonalennukseen kohdistuvan osan määrittämiselle”, edelleen kyseisten konsessioiden osalta. Neljänneksi esitetään liite, jonka otsikkona on ”Taseen oikaisu 31.12.1994”. Tässä liitteessä on kolme osaa: ensimmäisessä osassa on ”EDF:n uusimpien konsessiota ja taseen uudelleenjärjestelyä koskevien ehdotusten mukaisesti oikaistu yksityiskohtainen tase”, jossa erotetaan toisistaan ”F. H.”-konsessiot ja yleistä jakelua koskevat konsessiot (taulukossa, jossa kuvataan tämä ensimmäinen osa; siitä ilmenevät suurjänniteverkon aseman muuttamisen seurauksena taseen vastattavaa-puolelle suunnitellut muutokset, jotka muistuttavat vuonna 1997 tehtyjä muutoksia, mutta käytettyjen varausten uudelleenkirjauksen verovaikutuksiin ei sitä vastoin viitata); toisessa osassa on ”sama tase, mutta esitettynä siten, että esille tuodaan [yleistä jakelua koskeviin] konsessioihin liittyvät oikaisut”, ja kolmannessa osassa on ”kolmas taulukko, jossa on merkitty erilleen [yleistä jakelua koskeviin] konsessioihin liittyvät taseen kohdat (edellisen taulukon harmaalla maalatut seikat) [yleistä jakelua koskeviin] konsessioihin liittyvien oikaisujen logiikan esille tuomiseksi”. Viidenneksi esitetään ”EDF:n taseen [yleistä jakelua koskevien] konsessioiden tilien pitkäaikainen kehitys” ja joitakin summittaisia näkymiä vuoteen 2015 saakka.

170

Riidanalaista toimenpidettä ei mainita lainkaan 26.12.1995 päivätyssä EDF:n kirjeessä tai sen liitteissä.

171

Komissio on ottanut 26.12.1995 päivättyyn EDF:n kirjeeseen sisältyvät harvat merkitykselliset seikat riidanalaisen päätöksen 25–30 ja 100–103 perustelukappaleeseen, ja lisäksi riidanalaisen päätöksen 26, 89 ja 90 perustelukappaleessa mainitaan Ranskan valtion ja EDF:n väliset eri toimet ja kokoukset vuodesta 1995. Näissä perustelukappaleissa esitetään yksityiskohtaisesti riidanalaisen toimenpiteen kirjanpidolliset ja verotukselliset näkökohdat, eikä niitä ole edes väitetty virheellisiksi.

172

Komissiota ei voida moittia siitä, että se olisi riidanalaisessa päätöksessä tukeutunut pikemminkin lain nro 97-1026 eri valmistelutöiden päätelmiin EDF:n ja Ranskan valtion välillä kuin niiden etenemiseen, varsinkaan, kun ne eivät mitenkään osoita riidanalaisen toimenpiteen ja sen väitettyjen investointivaikutusten huomioon ottamista.

173

Lisäksi väliintulokirjelmän liitteessä 10 olevasta taulukosta, jossa esitetään kommentoituja otteita huomiotta jätetyiksi väitetyistä asiakirjoista, on todettava – ilman että tällaisen väliintulokirjelmän liitteessä olevaan taulukkoon tehdyn viittauksen tutkittavaksi ottamisesta olisi tarpeen lausua –, ettei yhdessäkään mainituista otteista tai kommenteista viitata riidanalaiseen toimenpiteeseen.

174

Edellä 173 kohdassa mainitut otteet liittyvät korkeintaan asiayhteyteen, jossa tämä toimenpide on toteutettu ja josta ei ole väitetty, että komissio ei olisi ottanut sitä huomioon.

175

EDF ei siten ole osoittanut, että komissio olisi laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa jättäessään tutkimatta tai ottamatta huomioon sen sille toimittamia asiakirjoja, eikä se ole myöskään osoittanut, että komissio olisi laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa.

176

Toisen ensisijaisesti esitetyn kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä, koska osittain se ei perustu tosiseikkoihin ja osittain se on muutoin täysin perusteeton.

177

Toisen kanneperusteensa toisen osan, jonka mukaan komissio on sekoittanut seikat, jotka koskevat yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta, ja seikat, jotka koskevat sen sovellettavuutta, tueksi EDF toteaa komission katsoneen, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ollut sovellettavissa käsiteltävässä asiassa, koska Ranskan tasavalta ei ollut ”ennen yhteisöveron maksamatta jättämisestä seuranneen taloudellisen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa päättänyt tehdä verovapautuksella sijoitusta EDF:ään”.

178

EDF:n mukaan komission väitteet perustuvat useisiin virheellisyyksiin tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevassa tarkastelussa, ja niissä sivuutetaan asioissa T-156/04 ja C‑124/10 P annetut tuomiot.

179

EDF:n mukaan unionin tuomioistuin katsoi, että kysymys yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuudesta riippui siitä, missä ominaisuudessa valtio toimi, osakkeenomistajana vai julkisen vallan käyttäjänä.

180

Lisäksi kyseinen toimenpide koskee yrityksen, jonka osakkeenomistajana on valtio, pääomapohjan vahvistamista, minkä vuoksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tämä toimenpide viittasi luonteensa vuoksi siihen, että valtiolla oli yksityisen sijoittajan tarkoitukseen verrattavissa oleva sijoitustarkoitus.

181

Riidanalaisessa päätöksessä sivuutetaan näin ollen asiassa T-156/04 annettu tuomio siltä osin kuin kyse on ”verottajan lahjaa” koskevasta teoriasta ja lisäksi sekoitetaan lähes systemaattisesti tämän arviointiperusteen sovellettavuutta ja sen soveltamista koskevat edellytykset.

182

Tältä osin EDF väittää, että riidanalaisen päätöksen 132–135 perustelukappale, jotka koskevat valtiolle maksettavien korvausten korottamista, koskevat tämän arviointiperusteen soveltamista eivätkä sen sovellettavuutta, samoin kuin kyseisen päätöksen 140–144 perustelukappale, joissa käsitellään kyseisen sijoituksen tuottavuutta.

183

EDF väittää vielä, että asiassa C‑124/10 P annetun tuomion 82 ja 84 kohdalla ei ole komission niille esittämää sisältöä ja että niissä velvoitetaan yhdistämään arviointiperusteen sovellettavuus siihen ominaisuuteen, jossa valtio toimii, ja että sijoituspäätöksen tuottavuus poikkeaa siitä, missä ominaisuudessa valtio toimii ja liittyy arviointiperusteen soveltamiseen. Näin ollen komissio on väittäessään päinvastaista jättänyt noudattamatta asiassa C‑124/10 P annettua tuomiota.

184

Ranskan valtio puolestaan katsoo, että komission olisi pitänyt ensin itsenäisesti määritellä, oliko päätös vahvistaa EDF:n pääomapohjaa valtion julkisena osakkeenomistajana vai julkisen vallan käyttäjänä tekemä päätös, minkä jälkeen sen olisi pitänyt tarkastella kysymystä tuottavuudesta, joka taas liittyy pelkästään arviointiperusteen soveltamiseen.

185

Komissio pitää näitä väitteitä perusteettomina.

186

EDF, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää komission sekoittaneen systemaattisesti tarkastelun, jota yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuus edellyttää, ja tarkastelun, joka koskee kyseisen arviointiperusteen soveltamista.

187

EDF toteaa tästä seuraavaa.

188

EDF toteaa unionin tuomioistuimen katsoneen, että kysymys yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuudesta riippui siitä, toimiko valtio osakkeenomistajan vai julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa. Koska riidanalainen toimenpide koskee sen mukaan yrityksen, jonka osakkeenomistajana on valtio, pääomapohjan vahvistamista, unionin yleinen tuomioistuin katsoi asiassa T-156/04 antamansa tuomion 259 kohdassa, että tämä toimenpide viittasi luonteensa vuoksi siihen, että valtiolla oli yksityisen sijoittajan tarkoitukseen verrattavissa oleva sijoitustarkoitus.

189

Nämä väitteet eivät voi menestyä.

190

Toisin kuin EDF väittää, riidanalainen toimenpide ei koske tämän yrityksen pääomapohjan vahvistamista vaan konsession antajan oikeuksia koskevan veron perimättä jättämistä (ks. edellä 106 ja 107 kohta). Kyseiset väitteet perustuvat näin ollen asioissa T-156/04 ja C‑124/10 P annettujen tuomioiden virheelliseen lukemiseen.

191

Lisäksi kyseisillä väitteillä pyritään todellisuudessa siihen, että asioissa T-156/04 ja C‑124/10 P annetuista tuomioista katsottaisiin seuraavan, että koska toimenpide koskee pääomapohjan vahvistamista, valtio olisi siten osakkeenomistajana toiminut yksityisen sijoittajan tarkoitukseen verrattavissa olevan sijoitustarkoituksen mukaisesti, minkä vuoksi komission olisi pitänyt todeta arviointiperusteen olevan sovellettavissa.

192

On kuitenkin huomattava, että asioissa T-156/04 ja C‑124/10 P annetuissa tuomioissa ei ole otettu ennalta kantaa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuuteen.

193

Sitä vastoin unionin tuomioistuin täsmensi asiassa C‑124/10 P antamassaan tuomiossa seuraavaa:

194

Toisin sanoen ei riitä, että valtio väittää päättäneensä tehdä sijoituksen ja että toimenpide kuuluu sen osakkeenomistajan aseman piiriin, vaan sen on osoitettava se kiistattomasti sekä objektiivisten, varmennettavissa olevien ja kyseiseltä ajalta olevien seikkojen perusteella.

195

Kyseessä olevat väitteet perustuvat näin ollen asioissa T-156/04 ja C‑124/10 P annettujen tuomioiden virheelliseen lukemiseen.

196

EDF, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää komission tehneen virheellisesti arviointiperusteen sovellettavuutta tutkiessaan arvioinnin Ranskan valtiolle maksettavien korvausten korottamisesta sekä toimenpiteen (jota EDF luonnehtii virheellisesti ”sijoitukseksi”) tuottavuudesta, sillä nämä arviointiperusteet kuuluvat sen mielestä arviointiperusteen soveltamiseen.

197

Unionin tuomioistuin katsoi asiassa C‑124/10 P antamassaan tuomiossa seuraavaa:

198

Näin ollen komissiota ei voida arvostella siitä, että se on jo arviointiperusteen sovellettavuutta arvioidessaan tarkastellut väitetyn sijoituksen tuottavuutta.

199

Toisen ensisijaisesti esitetyn kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

200

EDF, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää toisen ensisijaisesti esittämänsä kanneperusteen kolmannen osan tueksi, että komissio on virheellisesti pitänyt pois suljettuna yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuutta käsiteltävässä asiassa sillä perusteella, että Ranskan tasavalta olisi sekoittanut asemansa julkisen vallan käyttäjänä ja sijoittajana, toisin sanoen toteuttanut toimenpiteen samalla sekä osakkeenomistajan asemaan että julkisen vallan käyttöön liittyvillä perusteilla, mikä osoittaa komission mukaan, että Ranskan viranomaisten toimittamissa asiakirjoissa on vaikea erottaa toisistaan valtiolle maksettaviin korvauksiin liittyviä perusteita ja EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn seurauksena maksettavan veron määrään liittyviä perusteita.

201

EDF katsoo tämän väitteen perustuvan samalla sekä tosiseikkoja koskeviin virheisiin, jotka johtuvat asiakirjojen valikoivasta ja vääristelevästä lukemisesta, että oikeudelliseen virheeseen, joka koskee yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen luonnetta sinänsä.

202

Tosiseikkoja koskevista virheistä EDF katsoo, että useat asiakirjat, joista se viittaa erityisesti heinäkuussa 2013 komissiolle toimittamiinsa huomautuksiin liitettyihin asiakirjoihin nrot 23–25 (kannekirjelmän liitteet A-7-23–A-7-25), osoittavat, että sen taseen suunnitellun uudelleenjärjestelyn vaikutuksia siltä perittävään veroon on tutkittu valtiolle osakkeenomistajana maksettavien korvausten kanssa rinnakkain mutta erikseen ja ettei siitä ilmene minkäänlaista valtioita ohjanneiden verotuksellisten näkökohtien ja sijoitusnäkökohtien sekoittumista toisiinsa.

203

Oikeudellisesta virheestä EDF väittää, että riidanalaisen päätöksen 137–139 perustelukappaleessa Ranskan valtiota arvostellaan todellisuudessa siitä, että se on tutkinut sen taseen uudelleenjärjestelyn vaikutuksia yrityksen verotukselliseen asemaan ja siten siltä perittäviin tuleviin veroihin, sellaisina kuin ne voitiin ennakoida kyseiseen aikaan, huolimatta siitä, että se kyllä teki tämän tutkimuksen, mutta valtiolle osakkeenomistajana maksettavia korvauksia koskevan tutkimuksen kanssa rinnakkain ja erikseen. Ranskan tasavalta lisää, että tällainen lähestymistapa on yhdenmukainen unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa (tuomio 24.9.2008, Kahla/Thüringen Porzellan v. komissio, T-20/03, EU:T:2008:395).

204

Komission väitteet ovat siten EDF:n mukaan osoitus yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen luonteen huomiotta jättämisestä, ja ne johtavat valtion ja tällaisen sijoittajan epäyhdenvertaiseen kohteluun. Arviointiperusteen tarkoituksena on nimittäin antaa mahdollisuus erottaa toisistaan päätökset, jotka valtio voi tehdä sijoittajana, ja päätökset, jotka se voi tehdä julkisen vallan käyttäjänä, mutta arviointiperusteen sovellettavuutta ei voida kiistää sillä perusteella, että ensin mainitut päätökset voivat olla rinnakkain olemassa jälkimmäisten päätösten kanssa. Tällainen komission päättely on jälleen kerran osoitus liiallisesta kaavamaisuudesta, josta unionin yleinen tuomioistuin on tuominnut sen.

205

Yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste voidaan sulkea pois ainoastaan silloin, kun valtio on toiminut vain julkisen vallan käyttäjänä, mutta kun se on sijoituspäätöksessään ottanut huomioon useita tekijöitä, arviointiperuste on paitsi sovellettavissa, myös välttämätön, jotta valtiontukisääntöjen kannalta merkitykselliset taloudelliset tekijät ja muut tekijät voidaan erottaa toisistaan, kuten komission tiedonanto [SEUT] 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (EUVL 2016, C 262, s. 1) osoittaa.

206

EDF:n mukaan ainoa kysymys, joka komission olisi pitänyt tutkia, koskee sitä, olisiko yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti valtion tilannetta, tehnyt sijoituksen sen odotetun tuottavuuden perusteella ottamatta huomioon verotuksellisia näkökohtia, jotka valtio on voinut tutkia erikseen, tai toisin sanoen sitä, oliko arviointiperuste sovellettavissa ja sovellettiinko sitä asianmukaisesti pitämällä erillään toimenpiteen määrittelyyn ja sen tekijän asemaan liittyvät seikat (pääomapohjan vahvistaminen, josta valtio päätti osakkeenomistajana) ja sen tuottavuuteen liittyvät seikat.

207

EDF lisää, että tällaisten julkisen vallan käyttöön liittyvien näkökohtien ja sijoittajan näkökohtien samanaikaisuus ei estänyt komissiota soveltamasta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta väitetystä tuesta Altradille 7.7.2015 tekemässään päätöksessä C(2015) 4569 final, jossa se ei periaatteessa kieltänyt arviointiperusteen sovellettavuutta vaan tutki sen asianmukaista soveltamista. EDF:n mukaan oikeuskäytännössä edellytetäänkin, että kyseisen arviointiperusteen sovellettavuus riippuu siitä ominaisuudesta, jossa valtio on toteuttanut toimenpiteen, mutta siinä ei kielletä valtiota tutkimasta rinnakkain erillisellä analyysillä kaikkia siitä johtuvia seurauksia.

208

EDF:n mukaan 24.10.2013 annetun tuomion Land Burgenland ym. v. komissio (C‑214/12 P, C‑215/12 P ja C‑223/12 P, EU:C:2013:682) 52 kohdan perusteella yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovellettaessa on jätettävä huomiotta näkökohdat, jotka liittyvät valtion asemaan julkisen vallan käyttäjänä, mutta olisi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista päätellä siitä, että kyseinen arviointiperuste ei ole sovellettavissa pelkästään siitä syystä, että tällaisia näkökohtia on olemassa taloudellisten näkökohtien rinnalla. Näiden näkökohtien huomiotta jättäminen tätä arviointiperustetta sovellettaessa ei merkitse niiden olemassaolon kiistämistä saman arviointiperusteen sovellettavuutta arvioitaessa.

209

EDF katsoo lisäksi, että komission väite, jonka mukaan muut kuin taloudelliset näkökohdat ovat tuskin erotettavissa lailla nro 97-1026 toteutetusta toimenpiteestä, on vain periaatteellinen toteamus ja ristiriidassa tosiseikkojen kanssa, koska pääomapohjan vahvistaminen on toteutettu kyseisellä lailla, kun taas muut seikat (hintojen alentaminen, työllisyystuki) sisältyvät yrityssopimukseen.

210

Tuomion Frucona Košice johdosta esittämissään huomautuksissa EDF, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää unionin tuomioistuimen vahvistaneen valtiontuen käsitteen objektiivisuuden ja katsoneen, että valtion subjektiivisella käsityksellä sen toteuttamasta toimenpiteestä ei ollut merkitystä. Tästä seuraa kantajan mukaan, että vaikka oletettaisiin, että Ranskan tasavalta ei ole tehnyt selvää eroa verotuksellisten näkökohtien ja sijoitusnäkökohtien välillä, mistä ei ole kyse, tämä seikka on joka tapauksessa merkityksetön käsiteltävässä asiassa suoritettavana olleen tarkastelun kannalta.

211

Ranskan tasavalta puolestaan katsoo, että sen komissiolle toimittamat eri asiakirjat osoittavat, että kun se toteutti kyseessä olevan toimenpiteen, se tukeutui aluksi osakkeenomistajan näkökohtiin.

212

Ranskan tasavalta viittaa ensinnäkin yrityssopimukseen, jonka osassa ”Julkisen palvelun tehtävien oikeudenmukainen rahoitus” rahoitusmenettelyt erotetaan näistä tehtävistä, mikä osoittaa sen mukaan Ranskan valtion pyrkineen pitämään julkisen vallan käyttöön liittyvät näkökohdat ja sen osakkeenomistajan asemaan liittyvät näkökohdat erillään.

213

Toiseksi Ranskan tasavalta mainitsee edustaja Migaud’n 12.9.1997 esittämän ns. Migaud’n mietinnön, joka koskee lakiehdotusta nro 201 ja jossa hän käsittelee erikseen julkisen vallan käyttöön liittyviä näkökohtia ja osakkeenomistajan näkökohtia. Ranskan tasavallan mukaan tässä mietinnössä tuodaan esiin EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn vaikutus bruttovelan ja oman pääoman väliseen suhteeseen sekä nettovelan ja oman pääoman väliseen suhteeseen ja verrataan näitä suhteita, uudelleenjärjestelyn kanssa ja ilman sitä, EDF:n keskeisiin eurooppalaisiin kilpailijoihin nähden, ja siitä ilmenee EDF:n velan suhteeton määrä suhteessa sen omaan pääomaan sen eurooppalaisiin kilpailijoihin verrattuna. Tämä mietintö on siten osoitus siitä, että Ranskan valtio on ensin tukeutunut osakkeenomistajan näkökohtiin.

214

Ranskan tasavalta mainitsee seuraavaksi talous-, teollisuus-, posti- ja televiestintä- ja ulkomaankauppaministerien sekä budjetista vastaavan ministerin kabinettipäällikköjen 4.4.1995 EDF:lle osoittaman konsessioiden työohjelmaa koskevan kirjeen (kannekirjelmän liite A-7-17, jäljempänä4.4.1995 päivätty kirje), jota komissio ei ole ottanut huomioon ja joka osoittaa sen mielestä, että yksi Ranskan valtion huolenaiheista kyseessä olevaa toimenpidettä hyväksyttäessä oli se, onko se osakkeenomistajana toimivan valtion etujen mukainen. Ranskan tasavallan mukaan oli muun muassa yksilöitävä ”nykyiseen järjestelyyn tarvittaessa tehtävät muutokset, jotta voidaan turvata mahdollisimman hyvin valtion edut osakkeenomistajana monopolien mahdollisesti avautuessa kilpailulle”. Se toteaa pyytäneensä tässä tarkoituksessa EDF:ää toimittamaan sille taloudellisia analyysejä.

215

Ranskan tasavalta viittaa vielä 31.10.1995 päivättyyn, budjetista vastaavalle ministerille osoitettuun EDF:n kirjeeseen (kannekirjelmän liite A-7-23, jäljempänä 31.10.1995 päivätty kirje), jolla toimitetaan muun muassa liite, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen uudelleenjärjestelyä koskeva ehdotus”, ja joka osoittaa Ranskan valtion pyrkineen ennen kaikkea EDF:n todelliseen tuottavuuteen ja yrityksen rahoituskuvan parantamiseen.

216

Komissio kiistää nämä väitteet.

217

EDF väittää, että sulkiessaan pois yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuuden sillä perusteella, että Ranskan tasavalta toteutti toimenpiteen sekä osakkeenomistajan asemaansa liittyvien näkökohtien että julkisen vallan käyttöön liittyvien näkökohtien perusteella, komissio on tehnyt oikeudellisen virheen ja sivuuttanut sille esitetyt tosiseikat ja eri asiakirjat.

218

EDF väittää, että Ranskan tasavalta on kyllä tutkinut yrityksen taseen uudelleenjärjestelyn vaikutukset tuleviin veroihin, mutta se on suorittanut tämän tutkimuksen rinnakkain tämän toimenpiteen seurauksista Ranskan valtiolle maksettaviin korvauksiin tehdyn erillisen tutkimuksen kanssa. Toisaalta EDF katsoo, että komission olisi pitänyt tyytyä tutkimaan, olisiko yksityinen sijoittaja tehnyt vastaavanlaisen sijoituksen sen tuottavuuden perusteella ottamatta huomioon verotuksellisia näkökohtia, jotka kyseinen valtio on voinut tutkia erikseen pitämällä erillään toimenpiteen määrittelyyn ja sen tekijän asemaan liittyvät seikat, eli tässä tapauksessa pääomapohjan vahvistamisen, josta valtio päätti osakkeenomistajana. Arviointiperusteen tarkoituksena on se, että päätökset, jotka valtio voi tehdä sijoittajana, ja päätökset, jotka se voi tehdä julkisen vallan käyttäjänä, voidaan erottaa toisistaan ilman, että näiden kahdenlaisten näkökohtien mahdollinen samanaikaisuus voisi johtaa sen sovellettavuuden kieltämiseen. EDF:n mukaan oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että valtion subjektiivisella käsityksellä sen toteuttamasta toimenpiteestä ei ole merkitystä ja että tästä seuraa, että vaikka oletettaisiin, että Ranskan tasavalta ei ole tehnyt selvää eroa verotuksellisten näkökohtien ja sijoitusnäkökohtien välillä, mistä ei ole kyse, tämä seikka on joka tapauksessa merkityksetön käsiteltävässä asiassa suoritettavana olleen tarkastelun kannalta.

219

Aluksi on muistettava, että riidanalainen toimenpide muodostuu siitä, että Ranskan tasavalta jätti verottamatta konsession antajan oikeudet, toisin sanoen EDF:n käyttämät uudistamista koskevat varaukset niiden pääomaksi uudelleenkirjauksen yhteydessä.

220

Ranskan tasavalta väitti hallinnollisen menettelyn kuluessa, että verosaatava, josta se oli luopunut, merkitsi lisäpääomasijoitusta, että se oli siten toiminut EDF:n osakkeenomistajana ja että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta oli näin ollen sovellettava.

221

Kun otetaan huomioon asiassa C‑124/10 P annetun tuomion 80 ja 81 kohta, jotka on tuotu esiin edellä 50 kohdassa, valtio osakkeenomistajana ja valtio julkisen vallan käyttäjänä on erotettava toisistaan, sillä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuus riippuu siitä, että valtio on myöntänyt yritykselle edun osakkeenomistajan – ei julkisen vallan käyttäjän – ominaisuudessaan.

222

Koska asiassa C‑124/10 P annetun tuomion 82 ja 83 kohdan mukaisesti Ranskan tasavalta vetosi hallinnollisen menettelyn kuluessa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteeseen, sen oli siten osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuului sen osakkeenomistajan aseman piiriin, ja näistä seikoista oli selvästi ilmettävä, että se oli ennen edun myöntämistä – eli tässä tapauksessa veron perimättä jättämistä luokiteltaessa konsession antajan oikeudet uudelleen pääomasijoituksiksi – tai samanaikaisesti sen kanssa päättänyt tehdä tällä toimenpiteellä sijoituksen EDF:ään.

223

Lisäksi asiassa C‑124/10 P annetun tuomion 84 kohdan mukaisesti Ranskan tasavalta saattoi osoittaakseen toimintansa taloudellisen luonteen esittää komissiolle seikkoja, joista ilmenee, että päätös perustui taloudellisiin arviointeihin, jotka rinnastuvat arviointeihin, joita johdonmukaisesti toimiva yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti Ranskan tasavallan tilannetta, olisi laatinut ennen tällaisen sijoituksen tekemistä arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden.

224

Näiden seikkojen oli oltava riidanalaisen toimenpiteen ajalta. Asiassa C‑124/10 P annetun tuomion 85 kohdan mukaisesti kyseisen edun myöntämisen jälkeen laaditut taloudelliset arviot, kyseisen jäsenvaltion toteuttaman sijoituksen todellisen tuottavuuden toteaminen jälkikäteen tai myöhemmät perustelut tosiasiallisesti valitusta toimintatavasta eivät riitä osoittamaan sitä, että tämä jäsenvaltio olisi ennen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa tehnyt tällaisen päätöksen osakkeenomistajan ominaisuudessaan.

225

Lisäksi asiassa C‑124/10 P annetun tuomion 86 kohdan mukaisesti on todettava, että jos jäsenvaltio esittää komissiolle vaaditunlaiset seikat, komission on suoritettava kokonaisarviointi, jossa se kyseisen jäsenvaltion esittämien seikkojen lisäksi ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, onko kyseessä oleva toimenpide tehty jäsenvaltion osakkeenomistajan vai julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa. Tältä osin merkityksellisiä voivat olla erityisesti toimenpiteen luonne, kohde, asiayhteys ja tavoite sekä siihen sovellettavat säännöt.

226

Nyt käsiteltävässä asiassa Ranskan tasavalta ja EDF ovat toimittaneet komissiolle eri seikkoja osoittaakseen, että toteutettu toimenpide on tehty Ranskan valtion osakkeenomistajan ominaisuudessa.

227

Komissio katsoi, että Ranskan tasavallan ja EDF:n sille toimittamat seikat eivät osoittaneet kiistattomasti, että Ranskan valtio oli tehnyt päätöksen sijoituksen tekemisestä jättämällä perimättä veroa, kun konsession antajan oikeudet kirjattiin uudelleen pääomasijoituksiksi (ks. mm. riidanalaisen päätöksen 128–131, 138 ja 139 perustelukappale).

228

Komissio on arvioinut kaikki sen käsiteltäväksi saatetut seikat ja Ranskan tasavallan esittämien seikkojen lisäksi ottanut huomioon EDF:n esittämät merkitykselliset seikat voidakseen määrittää, onko riidanalainen toimenpide tehty Ranskan valtion osakkeenomistajan vai julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa, ja se on erityisesti tarkastellut tämän toimenpiteen luonnetta, kohdetta, asiayhteyttä ja tavoitetta sekä siihen sovellettavia sääntöjä (ks. riidanalaisen tuomion 145 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet) tutkittuaan sitä ennen muut sille esitetyt seikat.

229

Komissio ei näin ollen ole tehnyt oikeudellista virhettä siinä, millä tavoin se on soveltanut yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen sovellettavuuden edellytyksiä.

230

EDF:n ja Ranskan tasavallan kanta, jonka mukaan komission olisi pitänyt tyytyä tutkimaan, olisiko yksityinen sijoittaja tehnyt vastaavanlaisen sijoituksen sen tuottavuuden perusteella ottamatta huomioon verotuksellisia näkökohtia, jotka valtio on väitetysti voinut tutkia ”erikseen” pitämällä erillään toimenpiteen määrittelyyn ja sen tekijän asemaan liittyvät seikat, eli tässä tapauksessa pääomapohjan vahvistamisen, josta valtio päätti osakkeenomistajana, perustuu asiassa C‑124/10 P annetun tuomion 80–86 kohdan virheelliseen lukemiseen.

231

Komissio ei voi jättää huomiotta seikkoja, joista ilmenee julkisen vallan käyttöön liittyviä näkökohtia, ja tutkia ainoastaan seikat, jotka tukevat mahdollista sijoitusta koskevaa kantaa. Tällaisessa lähestymistavassa sivuutettaisiin tarve arvioida kaikkia merkityksellisiä seikkoja sen määrittämiseksi, onko toimenpide tehty jäsenvaltion osakkeenomistajan vai julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessa, ja näihin seikkoihin kuuluvat muun muassa riidanalaisen toimenpiteen asiayhteys ja luonne.

232

Ei ole varmasti suljettu pois, että mahdolliset julkisen vallan käyttöön liittyvät näkökohdat voivat tarvittaessa esiintyä osakkeenomistajan näkökohtien rinnalla, mutta niillä ei kuitenkaan saa olla vaikutusta ratkaistaessa kysymystä siitä, olisiko yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastasi mahdollisimman tarkasti valtion tilannetta, toteuttanut saman toimenpiteen tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Huomioon otetaan ainoastaan edut ja velvollisuudet, jotka liittyvät valtion tilanteeseen osakkeenomistajana, ja valtioon julkisen vallan käyttäjänä liittyvät edut ja velvollisuudet jätetään huomiotta (asiassa C‑124/10 P annettu tuomio, 79 kohta).

233

Käsiteltävässä asiassa Ranskan tasavalta tai EDF ei kumpikaan ole osoittanut, että Ranskan valtio olisi ennen konsession antajan oikeuksien pääomasijoituksiksi uudelleenkirjauksen yhteydessä perimättä jättämäänsä veroa vastaavan määrän myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa päättänyt tehdä tosiasiallisesti toteutetulla toimenpiteellä sijoituksen tai että tällainen päätös olisi perustunut sitä edeltäviin taloudellisiin arviointeihin, jotka rinnastuvat arviointeihin, joita johdonmukaisesti toimiva yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti kyseisen valtion tilannetta, olisi laatinut ennen tällaisen sijoituksen tekemistä arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden (ks. vastaavasti asiassa C‑124/10 P annettu tuomio, 83, 84 ja 104 kohta).

234

Jos ilmenee, ettei tällaisia osakkeenomistajan näkökohtia ole, komission on todettava, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ole sovellettavissa.

235

Tätä johtopäätöstä ei voida kyseenalaistaa EDF:n esittämillä väitteillä, jotka koskevat 24.10.2013 annettua tuomiota Land Burgenland ym. v. komissio (C‑214/12 P, C‑215/12 P ja C‑223/12 P, EU:C:2013:682), joka osoittautuu itse asiassa merkityksettömäksi, sillä unionin tuomioistuimen tämän tuomion 52 kohdassa esittämät perustelut koskevat nimenomaisesti yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamista eivätkä sovellettavuutta, eikä niillä voida näin ollen perustella pelkästään osakkeenomistajan näkökohtien huomioon ottamista arviointiperusteen sovellettavuutta tarkasteltaessa.

236

Tätä johtopäätöstä eivät kyseenalaista myöskään EDF:n väitteet, jotka perustuvat väitetystä tuesta Altradille 7.7.2015 tehtyyn komission päätökseen C(2015) 4569 final.

237

Kyseiseen päätökseen johtaneessa asiassa kyseessä ollut toimenpide muodostui siitä, että Fonds stratégique d’investissement oli merkinnyt suoraan Altradin osakkeita ja saanut ylimääräistä määrää koskevan optio-oikeuden, eikä komissio kyseenalaistanut sitä, että toimenpide oli sijoitus.

238

Vaikka oletettaisiinkin, että nämä toimenpiteet olisivat rinnastettavissa toisiinsa, valtiontuen käsite on kuitenkin objektiivinen käsite, joka edellyttää – jotta toimenpide voidaan katsoa tueksi –, että se saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua, se arvioidaan ajankohtana, jolloin komissio tekee päätöksen, ja sen kannalta merkitystä on ainoastaan sillä, annetaanko valtion toimenpiteellä jokin etu yhdelle tai useammalle yritykselle vai ei. Näitä kysymyksiä koskevaa komission päätöskäytäntöä, josta asianosaiset eivät edes ole yksimielisiä, ei siis voida pitää ratkaisevana (ks. tuomio 4.3.2009, Associazione italiana del risparmio gestito ja Fineco Asset Management v. komissio, T-445/05, EU:T:2009:50, 145 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 20.5.2010, Todaro Nunziatina & C., C-138/09, EU:C:2010:291, 21 kohta).

239

Tätä johtopäätöstä eivät kyseenalaista myöskään EDF:n tuomion Frucona Košice johdosta esittämät väitteet, joiden mukaan Ranskan tasavallan ”subjektiivisella käsityksellä” toimenpiteestä ei ole merkitystä, minkä vuoksi sillä, että osakkeenomistajan näkökohtien ja julkisen vallan käyttöön liittyvien näkökohtien välillä ei mahdollisesti ole tehty selvää eroa riidanalaista toimenpidettä toteutettaessa, ei ole vaikutusta.

240

Tuomion Frucona Košice vaikutuksesta on huomattava, että tämän tuomion mukaan yksityinen velkoja- tai yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ei ole poikkeus, jota sovelletaan vain jäsenvaltion pyynnöstä, kun SEUT 107 artiklan 1 kohdassa esitetyn yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen käsitteen tunnusmerkistö täyttyy. Kun tätä arviointiperustetta voidaan soveltaa, se kuuluu niihin seikkoihin, jotka komission on otettava huomioon vahvistaessaan tällaisen valtiontuen olemassaolon (tuomio Frucona Košice, 23 kohta ja asiassa C‑124/10 P annettu tuomio, 103 kohta).

241

Näin ollen silloin, kun käy ilmi, että yksityinen velkoja ‑arviointiperuste voisi olla sovellettavissa, komission on tutkittava kyseinen olettama riippumatta siitä, onko asianomainen jäsenvaltio pyytänyt siltä tällaista tutkintaa, eikä mikään siis estä sitä, että tuensaaja voi vedota kyseisen arviointiperusteen sovellettavuuteen (ks. vastaavasti tuomio Frucona Košice, 25 ja 26 kohta).

242

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että näissä kahdessa viimeksi mainitussa tilanteessa, joissa jäsenvaltio ei ole vedonnut yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteeseen, on määritettäessä sitä, oliko kyseinen arviointiperuste sovellettavissa, oltava lähtökohtana jäsenvaltion toiminnan taloudellinen luonne eikä se, miten kyseinen jäsenvaltio – subjektiivisesti tarkasteltuna – ajatteli toimivansa tai mitä vaihtoehtoisia menettelytapoja se harkitsi ennen kyseisen toimenpiteen toteuttamista (ks. vastaavasti tuomio Frucona Košice, 12 ja 27 kohta).

243

Unionin tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että jos jäsenvaltio vetoaa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteeseen hallinnollisen menettelyn kuluessa, sen on epäselvässä tapauksessa osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuuluu sen osakkeenomistajan aseman piiriin, ja näistä seikoista on selvästi ilmettävä, että kyseinen jäsenvaltio oli ennen taloudellisen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa päättänyt tehdä tosiasiallisesti toteutetulla toimenpiteellä sijoituksen määräysvallassaan olevaan julkiseen yritykseen (ks. vastaavasti asiassa C‑124/10 P annettu tuomio, 82 ja 83 kohta).

244

Sitä vastoin kyseisen edun myöntämisen jälkeen laaditut taloudelliset arviot, kyseisen jäsenvaltion toteuttaman sijoituksen todellisen tuottavuuden toteaminen jälkikäteen tai myöhemmät perustelut tosiasiallisesti valitusta toimintatavasta eivät riitä osoittamaan sitä, että tämä jäsenvaltio olisi ennen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa tehnyt tällaisen päätöksen osakkeenomistajan ominaisuudessaan (ks. vastaavasti asiassa C‑124/10 P annettu tuomio, 85 ja 104 kohta).

245

Kuten edellä 232 kohdassa on todettu, ratkaistaessa kysymystä siitä, olisiko yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastasi mahdollisimman tarkasti valtion tilannetta, toteuttanut saman toimenpiteen tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, huomioon otetaan ainoastaan edut ja velvollisuudet, jotka liittyvät valtion tilanteeseen osakkeenomistajana, ja valtioon julkisen vallan käyttäjänä liittyvät edut ja velvollisuudet jätetään huomiotta (asiassa C‑124/10 P annettu tuomio, 79 kohta).

246

Komission oli näin ollen tutkittava sen määrittämiseksi, oliko yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste tosiasiallisesti sovellettavissa käsiteltävässä asiassa, oliko Ranskan tasavalta osoittanut kiistattomasti sekä objektiivisten, varmennettavissa olevien ja kyseiseltä ajalta olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuului sen osakkeenomistajan aseman piiriin, ja oliko se esittänyt tältä osin seikkoja, joista selvästi ilmenee, että se oli ennen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa ja vaaditun tuottavuutta koskevan taloudellisen ennakkoarvion perusteella päättänyt tehdä tosiasiallisesti toteutetulla toimenpiteellä sijoituksen EDF:ään.

247

On todettava, että tämä on komission riidanalaisen päätöksen 126–154 perustelukappaleessa suorittama tutkimus.

248

EDF:n, jota Ranskan tasavalta tukee, väitteet eivät näin ollen voi menestyä.

249

Lisäksi on hylättävä tosiseikkoihin perustumattomana EDF:n väite, jonka mukaan komissio olisi tukeutunut pelkästään osakkeenomistajan näkökohtien ja julkisen vallan käyttöön liittyvien näkökohtien ”sekoittumiseen toisiinsa” todetakseen, ettei yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ollut sovellettavissa.

250

Komissio on tutkittuaan kaikki mahdollisesti merkitykselliset seikat katsonut kokonaisarvion perusteella, että toimenpide ei ollut Ranskan tasavallan tekemä sijoitus, koska osakkeenomistajan näkökohtia ei ollut osoitettu objektiivisten, varmennettavissa olevien ja kyseiseltä ajalta olevien seikkojen perusteella, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä edellyttänyt asiassa C‑124/10 P antamansa tuomion 82–85 kohdassa.

251

EDF:n ja Ranskan tasavallan väite, joka koskee komission tekemää oikeudellista virhettä, on näin ollen hylättävä.

252

EDF väittää, että useat asiakirjat ja erityisesti asiakirjat nrot 23–25 (liitteet A-7-23–A-7-25), jotka se liitti komissiolle heinäkuussa 2013 toimittamiinsa huomautuksiin, osoittavat, että sen taseen suunnitellun uudelleenjärjestelyn vaikutukset siltä perittävään veroon on tutkittu valtiolle osakkeenomistajana maksettavan korvauksen seurausten kanssa rinnakkain, mutta erikseen, ja että näistä asiakirjoista ei ilmene Ranskan valtiota ohjanneiden verotuksellisten näkökohtien ja sijoitusnäkökohtien millään tavoin sekoittuneen toisiinsa. Ranskan tasavalta toteaa myös, että useat sen komissiolle toimittamat asiakirjat osoittavat, että sen toteuttaessa kyseisen toimenpiteen se tukeutui ensin osakkeenomistajan näkökohtiin.

253

Aluksi on korostettava, että EDF:n ja Ranskan tasavallan esille tuomista asiakirjoista yhdessäkään asiakirjassa, joka edeltää Ranskan tasavallan komissiolle vuonna 2002 antamaa vastausta, ei mainita, että vero kohdistui konsession antajan oikeuksiin, toisin sanoen EDF:n käyttämiin varauksiin, kun ne kirjattiin uudelleen pääomasijoituksiksi, eikä sitä suuremmalla syyllä, että veron perimättä jättäminen olisi ymmärrettävä lisäsijoitukseksi EDF:n pääomaan, kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 128 ja 129 perustelukappaleessa.

254

EDF:n mainitsemista asiakirjoista, jotka osoittavat sen mukaan, etteivät verotukseen liittyvät näkökohdat ja valtiolle maksettavaan korvaukseen liittyvät näkökohdat ole sekoittuneet toisiinsa, on todettava seuraavaa.

255

Kannekirjelmän liitteenä A-7-23 on 31.10.1995 päivätty kirje, joka on osoitettu hieman yli kaksi vuotta ennen lain nro 97-1026 antamista budjetista vastaavalle ministeriölle ja joka käsittää kaksi liitettä, eli kolmisivuisen asiakirjan, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen uudelleenjärjestelyä koskevat ehdotukset”, ja taulukon, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen kehitystä koskeva ehdotus”.

256

Kolmisivuinen asiakirja, joka on liitetty 31.10.1995 päivättyyn kirjeeseen, käsittää kolme kohtaa, joissa käsitellään yleisellä tasolla ”oman pääoman uudelleenjärjestelyä taseen vastattavaa-puolella” ja erityisesti konsession antajan oikeuksien uudelleen luokittelua pääomaksi, ”[yleistä jakelua koskevien] ’paikallisyhteisöjen’ konsessioiden antajien oikeuksien yhteensovittamista” sekä ”edellisten tilikausien tappion vähentämistä”.

257

Kyseisen asiakirjan 1.1 kohta koskee ”konsession antajana olevan valtion oikeuksien ja niihin liittyvien uudistamista koskevien varausten uudelleenkirjausta pääomaksi”. Siinä viitataan ehdotukseen ”vahvistaa EDF:n pääomaa – – muuttamalla suurjänniteverkon konsession antajan oikeudet ja niitä vastaava uudistamista koskeva varaus pääomaksi”, ja tämän ”toimenpiteen seurauksena on tarkistettava vuotta 1987 edeltävää kirjanpitoanalyysiä”.

258

Kyseisen asiakirjan 1.2 kohdassa, jonka otsikkona on ”Pääomasijoitusten siirtäminen EDF:n pääomaan”, mainitaan, että [pääomasijoitusten siirtäminen] vahvisti niihin sisältyvää piirrettä ’osakkeenomistajan sijoituksena’” siltä osin kuin ne olivat ”luonteeltaan pääomanlisäyksiä, vaikka vuoden 1956 asetuksessa ne rinnastuvat pikemminkin korolliseen lainaan”.

259

Kyseisen asiakirjan 1.3 kohta koskee ”näiden kahden toimenpiteen seurauksia”, ja siinä todetaan, että niillä on seuraavat kaksi etua:

260

Kysymys ”pääomasijoituksesta”, johon viitataan perustellusti 31.10.1995 päivätyssä kirjeessä, ei kuitenkaan koske veron perimättä jättämistä konsession antajan oikeuksista, eikä sitä käsitellä lainkaan tässä kirjeessä.

261

On myös todettava, että 31.10.1995 päivättyyn kirjeeseen liitetyssä kolmisivuisessa asiakirjassa esiintyvät rinnakkain kirjanpidolliset, verotukselliset ja osakkeenomistajan näkökohdat ja että lisäksi siinä ei ole minkäänlaista laskelmaa tai edes arviointia konsession antajan oikeuksien pääomaksi uudelleenkirjauksen tuottavuudesta.

262

Kannekirjelmän liitteenä A-7-24 on 7.12.1995 päivätty EDF:n kaksisivuinen sisäinen muistio, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen uudelleenjärjestelyä koskevien ehdotusten alkuperä, sisältö ja seuraukset” (jäljempänä 7.12.1995 päivätty sisäinen muistio).

263

Sen jälkeen, kun 7.12.1995 päivätyn sisäisen muistion ensimmäisessä osassa muistutetaan Ranskan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksista ja niiden vaikutuksesta uudistamista koskeviin varauksiin ja Ranskan verohallinnon vuonna 1994 suorittamasta valvonnasta ja toisessa osassa kolmen luetelmakohdan alla sen taseen uudelleenjärjestelyä koskevan, ministeriölle tehdyn ehdotuksen tavoitteista, muistiossa viitataan EDF:n ehdottamaan ”kaksitahoiseen toimintamalliin”: yhtäältä toteutetaan taseen käyttöomaisuutta ja kiinteää pääomaa koskevia uudelleenjärjestelyjä, mikä ilmenee muun muassa ”EDF:n ja [Ranskan] valtion välisten rahoitussuhteiden tasapainottamisena. Ranskan valtio voi tämän jälkeen tavoitella EDF:n todellista tuottavuutta yrityksen pääomaan perustuvan osingon muodossa”. Toisaalta tarkoituksena on ”selkeyttää yleistä jakelua koskevien konsessioiden tilinpäätöksen esittämistä”.

264

On jälleen kerran todettava, että konsession antajan oikeuksien pääomaksi uudelleenkirjauksen tuottavuus korkeintaan mainitaan 7.12.1995 päivätyssä sisäisessä muistiossa ilman minkäänlaista arviointia ja että siinä ei mainita lainkaan veron perimättä jättämistä kyseisistä konsession antajan oikeuksista.

265

Vaikka oletettaisiinkin, että 7.12.1995 päivättyä sisäistä muistiota voitaisiin pitää erillisenä ja ”rinnakkaisena” analyysinä EDF:n pääomapohjan vahvistamisen vaikutuksista, sillä ei ole merkitystä riidanalaista toimenpidettä tarkasteltaessa, ja se on korkeintaan osoitus asiayhteydestä, jossa toimenpide on toteutettu.

266

Lisäksi on todettava, että 7.12.1995 päivätty sisäinen muistio, jonka sisältö muistuttaa viime kädessä 31.10.1995 päivättyä kirjettä, ei ole sen enempää kuin tämä kirjekään osoitus valtion EDF:n pääomapohjan vahvistamista silmällä pitäen tekemästä tai sen lukuun tehdystä yksityiskohtaisesta analyysistä, joka koskee osakkeenomistajan näkökohtia ja korvausta tai tuottavuutta.

267

Kannekirjelmän liitteenä A-7-25 on 10.4.1997 päivätty EDF:n valtiovarainministeriön toimistopäällikölle osoittama kirje (jäljempänä 10.4.1997 päivätty kirje), joka käsittää yleisluonteisesti esitetyn yksisivuisen liitteen, jonka otsikkona on ”Valtiolle vuosina 1997 ja 1998 suoritettavia maksuja koskevat ennusteet”.

268

Vaikka 10.4.1997 päivätty kirje voi olla osoitus Ranskan valtion mahdollisesti perimää korvausta koskevasta äärimmäisen suppeasta esityksestä, tämän esityksen on kuitenkin todettava perustuvan samanaikaisesti ja kokonaisuudessaan verovaikutuksiin, jotka aiheutuisivat kyseiselle valtiolle suoritettavista maksuista.

269

Jos vain toinen kahdesta käsityksestä voidaan hyväksyä, on näin ollen mahdotonta pitää 10.4.1997 päivättyä kirjettä erillisenä ja ”rinnakkaisena” analyysinä valtiolle osakkeenomistajana maksettavasta korvauksesta, kuten EDF väittää.

270

EDF:n mainitsemat asiakirjat eivät siten ole osoitus Ranskan valtion osakkeenomistajana riidanalaisesta toimenpiteestä omaksumia näkökohtia koskevasta erillisestä ja itsenäisestä analyysistä eivätkä ne myöskään – toisin kuin EDF väittää – osoita, että verotukseen liittyvät näkökohdat ja kyseiselle valtiolle maksettavaan korvaukseen liittyvät näkökohdat eivät olisi sekoittuneet toisiinsa.

271

Ranskan tasavallan esittämistä seikoista on huomattava, että se viittaa väliintulokirjelmän liitteessä 11 olevaan taulukkoon, jossa toistetaan lähes sanasta sanaan sitaatit ja kommentit, jotka voidaan lukea kyseisen kirjelmän liitteessä 10 olevasta taulukosta, joka on esitetty toisen ensisijaisesti esitetyn kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi ja jossa on otteita eri asiakirjoista, ja että se viittaa tässä kirjelmässä useisiin ”esimerkkeinä” mainittuihin asiakirjoihin.

272

Näihin esimerkkeinä mainittuihin asiakirjoihin sisältyy ensinnäkin yrityssopimus.

273

Yrityssopimuksessa julkisen vallan käyttöön liittyvät näkökohdat paitsi esitetään tiiviisti osakkeenomistajan näkökohtien rinnalla, ne ovat siinä myös ennen kaikkea ja mitä ilmeisimmin hallitsevia näkökohtia.

274

Yrityssopimuksessa esiintyvät julkisen vallan käyttöön liittyvät näkökohdat, jotka koskevat muun muassa valtion energiapolitiikan täytäntöönpanoa, pyrkimystä turvata toimitusvarmuus ympäristöä kunnioittaen ja mahdollisimman vähin kustannuksin sekä laadukas toimitus kuluttajille siitä riippumatta, missä nämä asuvat, työllisyyden ja taloudellisen toiminnan tukemista, yhteisvastuupalveluja vähävaraisimmille ja maankäyttöä, esitetään kyseisen sopimuksen I osastossa, jonka otsikkona on ”Julkisen yrityksen perustehtävien vahvistaminen” ja jonka kolmen jakson otsikkoina on ”Julkisen palvelun uudistetut ja vahvistetut viisi tehtävää”, ”Maankäytön suunnitteluun osallistuminen ja yhteenkuuluvuuden edistäminen” ja ”Kohti uutta energia-alan lainsäädäntöä”.

275

Yrityssopimuksen II osasto koskee ”yhtiön valmistautumista tulevaisuuteen jo nyt” varmistamalla sen kehitys Ranskassa (parantamalla tulosta ja kohdentamalla tuotot ensisijassa hintojen alentamiseen, laskemalla hintoja, mikä edellyttää niiden rakenteen muuttamista, kehittämällä EDF:n suhdetta itsenäisiin tuottajiin ja kehittämällä palveluja muun muassa kanta-asiakasohjelmilla, parantamalla asemaa sähkömarkkinoilla ja alaan liittyvillä markkinoilla, mikä tapahtuu käyttämällä mukautettuja kaupallisia keinoja, toisin sanoen ”kaupallisia tukia” yhteensä 2,8 miljardia FRF), uusien markkinoiden valloittaminen ulkomailla (joiden osalta mainitaan ainoastaan tarve ottaa huomioon ”sijoitetun oman pääoman tuottavuus” täsmentämättä tätä millään tavoin), osallistuminen innovaatioihin ja teknologian kehitykseen (tutkimus ja kehitys, yhteisyritykset ranskalaisten yritysten kanssa) sekä ”koko yrityksen liittäminen kehitykseen” (ala, jolla käsitellään henkilöstökysymyksiä: henkilöstöhallinto, koulutus, työn järjestämisen ja työturvallisuuden parantaminen, henkilöstön palkkapolitiikka, sosiaalinen yhteenkuuluvuus jne.).

276

Yrityssopimuksen II osastossa olevat julkisen vallan käyttöön liittyvät näkökohdat esiintyvät siinä siten tiiviisti sellaisten varsin yleisluonteisten näkökohtien rinnalla, jotka liittyvät yrityksen tulevaan kehitykseen mutta joita ei voida pitää osakkeenomistajan näkökohtina, joiden perusteella on tarkoitus arvioida sijoituksen tuottavuutta ja vielä vähemmän riidanalaisella toimenpiteellä toteutetun sijoituksen tuottavuutta.

277

Yrityssopimuksen III osastossa, jonka otsikkona on ”Uusien rahoitus- ja institutionaalisten puitteiden luominen”, käsitellään peräjälkeen kolmella sivulla seuraavia tavoitteita: ”yrityksen ja valtion välisen suhteen vakiinnuttaminen”, ”julkisen palvelun tehtävien oikeudenmukainen rahoittaminen”, ”lainsäädännön kehittämiseksi tarvittavien välineiden valmistelu”, ”resurssien luominen tulevaisuuteen valmistautumiseksi” ja ”tavoitteiden ja sitoumusten seurantamenettelyt”.

278

Kyseisillä kolmella sivulla ainoastaan kaksi kappaletta koskee EDF:n taseen uudelleenjärjestelyä, ja toisessa niistä viitataan vähintäänkin arvoituksellisesti Ranskan valtiolle maksettavaan korvaukseen.

279

Ensimmäisessä kappaleessa, josta ei saada minkäänlaista ohjetta ja joka sisältyy yrityssopimuksen III osaston johdanto-osaan, todetaan seuraavaa:

”EDF:n tase on järjesteltävä uudelleen tavoitteena sekä yrityksen nettovarallisuuden vahvistaminen että yrityksen ja Ranskan valtion välisen rahoitussuhteen vakiinnuttaminen pohjalta, joka vastaa mahdollisimman läheisesti yleistä lainsäädäntöä”.

280

Toisessa kappaleessa, joka on yrityssopimuksen III osastossa otsikon ”Yrityksen ja osakkeenomistajana olevan valtion välisen suhteen vakiinnuttaminen” alla, todetaan seuraavaa:

”Valtiolle maksettava korvaus koostuu kahdesta osasta:

281

Kyseisissä kappaleissa, näissä Ranskan valtiolle maksettavaan korvaukseen rajoittuvissa tiedoissa, ei mainita lainkaan kyseisen valtion verosaatavan suuruista lisäsijoitusta saati sen tuottavuutta.

282

Yrityssopimuksella ei näin ollen ole merkitystä sen osoittamiseksi, että Ranskan valtiolle maksettava korvaus ja osakkeenomistajan näkökohdat, puhumattakaan riidanalaiseen toimenpiteeseen liittyvistä näkökohdista, olisi analysoitu itsenäisesti ja erillään julkisen vallan käyttöön liittyvistä näkökohdista.

283

Toinen asiakirja, johon Ranskan tasavalta viittaa, on ote kansalliskokoukselle lain nro 97-1026 antamiseksi esitetystä Migaud’n mietinnöstä.

284

Migaud’n mietinnön ensimmäisessä osassa kuvataan lakiehdotuksen antamiseen johtaneita historiallisia olosuhteita, jotka koskivat konsessioon liittyvän omaisuuden omistajuutta (omaisuutta koskevien konsessiosopimusten teko, kirjanpitoseuraukset ja tilintarkastustuomioistuimen kanta).

285

Migaud’n mietinnön toisessa osassa esitellään Ranskan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon edellyttämä ”kirjanpidollinen oikaisu”, joka merkitsee ”muutoksia valtion ja EDF:n välisiin taloudellisiin suhteisiin”.

286

Migaud’n mietinnön ensimmäisessä alaosassa selostetaan kirjanpidolliset johtopäätökset, jotka on tehtävä suurjänniteverkon omaisuuden tunnustamisesta sekä siitä seuraavasta EDF:n oman pääoman rakenteen muuttamisesta: ”suurjänniteverkon konsessioon liittyvän omaisuuden vasta-arvo, joka on merkitty omien varojen kohtaan ’Muut omat varat’, siirretään kohtaan ’Oma pääoma’ rakenteiden omistajuuden huomioon ottamiseksi”.

287

Tämän jälkeen Migaud’n mietinnössä kuvataan riidanalaisen toimenpiteen edellyttämiä varsinaisia kirjanpidollisia muutoksia (jotka ilmoitetaan riidanalaisen päätöksen 28 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa).

288

Siinä ei kuitenkaan mainita tässä yhteydessä veron perimättä jättämistä konsession antajan oikeuksista.

289

Migaud’n mietinnön toisessa alaosassa käsitellään Ranskan valtion ja EDF:n taloudellisten suhteiden muutoksia ja ilmoitetaan kyseiselle valtiolle maksettavaa korvausta koskevat menettelytavat toteutettavien kirjanpidollisten muutosten jälkeen:

”Tämä korvaus käsittää kaksi osaa.

Ensinnäkin valtiolle maksetaan pääomasijoituskorvaus, jolle maksettava kiinteä korko vahvistetaan vuosittain ministeriöiden päätöksellä. Päätöksessä koron enimmäismääräksi vahvistetaan 8 prosenttia. Vuodesta 1989 sen määräksi on vahvistettu 5 prosenttia.

Toiseksi valtiolle maksetaan täydentävä korvaus (’osinko’), joka perustuu laitoksen tulokseen verojen ja kiinteäkorkoisen korvauksen jälkeen.

Korvauksen määrä vahvistetaan päätöksellä tuloslaskelmaennusteen perusteella.

– –

Koska pääomasijoitukset muodostavat kiinteän koron määräytymisperusteen, niiden lisääntyminen, joka johtuu tästä pykälästä, saattaa kasvattaa EDF:n maksuja. Vuosia 1997–2000 koskevassa, 8.4.1997 allekirjoitetussa yrityssopimuksessa määrätään siksi pääomasijoituksesta maksettavan korvauksen ehtojen muuttamisesta.

Kiinteä korko lasketaan 3 prosenttiin määräytymisperusteen vaikutuksen kompensoimiseksi. Kiinteän koron vuotuinen määrä laskee siten 1816 miljoonasta [FRF:sta] 1522 miljoonaan [FRF:iin].

Valtiolle maksettavan täydentävän korvauksen määräksi vahvistetaan 40 prosenttia yrityksen kirjanpidollisesta nettotuloksesta.

Lopuksi täsmennetään, että näiden kahden osan yhteenlaskettu enimmäismäärä on 6 prosenttia pääomasijoitusten määrästä (eli enintään 3044 miljoonaa [FRF] tästä pykälästä seuraavien sijoitusten osalta).”

290

Seuraavaksi Migaud’n mietinnössä selostetaan näiden muutosten verotukselliset seuraukset.

291

Migaud’n mietinnössä täsmennetään muun muassa seuraavaa:

”Suurjänniteverkon konsessioon liittyvien varausten uudelleenluokittelu kohtaan ’edellisten tilikausien voitto/tappio’ mahdollistaa edellisten tilikausien tappioiden vähentämisen kerralla kirjanpidossa.

Toisaalta 38,5 miljardin [FRF:n] suora uudelleenluokittelu johtaa 18,3 miljardin [FRF:n] suuruiseen edellisten tilikausien voittoon, mikä merkitsee [yhteisöverona] verotettavan nettovarallisuuden lisäystä. [Yleisen verokoodeksin] 38 §:n 2 momentissa säädetään, että nettotulos muodostuu tilinpäätöksen ja tilinavauksen nettovarojen arvojen erosta. Sikäli kuin ’nettovarat tarkoittavat määrää, jolla varat ylittävät sen osan veloista, joka muodostuu kolmannen osapuolen saatavista sekä perustelluista poistoista ja varauksista’, varausten uudelleenluokittelu johtaa mekaanisesti nettotuloksen lisäykseen.

Ottaakseen huomioon Ranskan tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ’hydraulisia voimia’ ja ’yleistä jakelua’ koskevista konsessioista EDF tekee kirjanpitoon muutokset, joilla vähennetään kohtaan ’edellisten tilikausien voitto/tappio’ kirjattavaa summaa 14 miljardilla [FRF:lla].

Kaikkiaan sen täytyisi vaikuttaa positiivisesti 3,4 miljardin [FRF:n] arvosta.

Talous, valtiovarain- ja teollisuusministeriön asian esittelijälle toimittamien tietojen mukaan julkiselta laitokselta perittävän yhteisöveron määrän pitäisi näiden uudistusten [seurauksena] olla 3 miljardia [FRF] vuonna 1997 ja 2,5 miljardia [FRF] vuonna 1998.”

292

On todettava, että Migaud’n mietinnössä ei mainita sen enempää kirjanpidollisina muutoksina kuin verovaikutuksina veron perimättä jättämistä konsession antajan oikeuksista, kun ne kirjattiin uudelleen pääomasijoituksiksi, ja kuitenkin tämäkin saatava perustuu Ranskan tasavallan komissiolle 9.4.2002 päivätyssä muistiossa antaman vastauksen mukaan nettovarallisuuden muutokseen.

293

Migaud’n mietintö sisältää tosin joitakin tietoja valtion EDF:n pääomapohjan vahvistamisesta odottamasta korvauksesta, joka nimellisesti alenee pääomapohjan vahvistamisen päätteeksi. Tästä asiakirjasta ilmenee kuitenkin selvästi, että nämä muutamat tiedot ovat vain pieni osa lain nro 97-1026 antamiseen johtaneista, olennaisesti julkisen vallan käyttöön liittyvistä näkökohdista.

294

On vielä huomattava, että Migaud’n mietinnön sisältö muodostaa riidanalaisen päätöksen 23 perustelukappaleen ja sitä seuraavien perustelukappaleiden rungon ja että komissio on siten ottanut täysin huomioon nämä arviointiperusteet.

295

Kolmas Ranskan tasavallan mainitsema asiakirja on 4.4.1995 päivätty kirje. Kyse on talous-, teollisuus-, posti- ja televiestintä- ja ulkomaankauppaministerien sekä budjetista vastaavan ministerin kabinettipäälliköiden EDF:lle osoittamasta nelisivuisesta asiakirjasta, siihen liitetty asiakirja mukaan lukien, ja sen tarkoituksena on ottaa käyttöön ”työohjelma” Ranskan tilintarkastustuomioistuimen EDF:n konsessioiden osalta edellyttämien toimenpiteiden esittelemistä ja hyväksymistä varten.

296

Osakkeenomistajana toimiva valtio mainitaan 4.4.1995 päivätyssä kirjeessä vain kahdesti ja erittäin lyhyesti:

297

Muut 4.4.1995 päivätyssä kirjeessä (joka koskee sitä paitsi ainoastaan työohjelmaa eikä sen johtopäätöksiä) käsitellyt huolenaiheet koskevat todellisuudessa lähinnä julkisen vallan käyttöön liittyviä näkökohtia, ja on todettava, että kyseinen kirje ei ole osoitus osakkeenomistajan näkökohtia koskevasta erillisestä ja itsenäisestä analyysistä.

298

Viimeinen Ranskan tasavallan esiin tuoma asiakirja on 31.10.1995 päivätty kirje, ja tämän asiakirjan analyysin osalta viitataan edellä 168 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa esitettyyn.

299

Tarvitsematta lausua siitä, voidaanko pelkkä viittaus väliintulokirjelmän liitteessä olevaan taulukkoon, jossa on osittain kommentoituja otteita asiakirjoista, joita ei ole mainittu kyseisessä kirjelmässä, ottaa tutkittavaksi, on todettava, ettei yhdessäkään näistä otteista tai kommenteista viitata riidanalaiseen toimenpiteeseen.

300

Edellä 299 kohdassa tarkoitetut asiakirjojen otteet liittyvät korkeintaan asiayhteyteen, jossa riidanalainen toimenpide on toteutettu, eikä asiassa ole edes väitetty, ettei komissio olisi ottanut tätä asiayhteyttä huomioon, vaan komissio on sitä kuvatakseen tukeutunut muun muassa kyseisiin asiakirjoihin.

301

Lisäksi on komission tavoin todettava edellä 299 kohdassa mainittujen, kyseisessä taulukossa esiintyvien asiakirjojen otteiden perusteella, että osakkeenomistajan näkökohdat ovat täysin toissijaisia julkisen vallan käyttöön liittyviin näkökohtiin nähden.

302

Näissä otteissa ei ole vähimmässäkään määrin eritelty osakkeenomistajan näkökohtia, joiden perusteella on tarkoitus arvioida sijoituksen tuottavuutta ja vielä vähemmän riidanalaisella toimenpiteellä toteutetun sijoituksen tuottavuutta.

303

Ranskan tasavallan mainitsemat asiakirjat eivät sen enempää kuin EDF:n esiin tuomat asiakirjat ole siis osoitus valtion osakkeenomistajana omaksumia näkökohtia koskevasta ”erillisestä ja itsenäisestä” analyysistä, eivätkä ne myöskään osoita, että verotukseen liittyvät näkökohdat ja valtiolle maksettavaan korvaukseen liittyvät näkökohdat eivät olisi sekoittuneet toisiinsa.

304

Näin ollen toisen ensisijaisesti esitetyn kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.

305

EDF, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää komission katsoneen virheellisesti, että sijoituspäätöksen osalta ei ole selvityksiä, vertailukohtia ja erityisiä analyyseja tai verovapautuksen määrää vastaavan sijoituksen tuottavuutta koskevaa liiketoimintasuunnitelmaa, mikä vaikeuttaa sijoituksen vaikutusten erottamista kaikkien Ranskan tasavallan tai EDF:n toimittamien tietojen joukosta (riidanalaisen päätöksen 130 perustelukappale).

306

EDF:n mukaan komission analyysi perustuu olettamaan, jonka mukaan kyseinen toimenpide on pelkkä verovapautus, joka ei ole, kuten se väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, toimenpide, jota oli tarkasteltava.

307

Lisäksi virallisen liiketoimintasuunnitelman puuttumista koskeva komission kanta on sen mielestä oikeudellisesti perusteeton, koska unionin tuomioistuimen tai unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei edellytetä tällaista suunnitelmaa ja koska tällainen suunnitelma oli joka tapauksessa tarpeeton, sillä Ranskan valtio omisti sata prosenttia osakkeista ja tunsi täysin yrityksen eikä tällaisessa tilanteessa myöskään yksityinen sijoittaja olisi turvautunut siihen.

308

Lisäksi virallisen liiketoimintasuunnitelman puuttumista koskeva komission kanta on sen mielestä ristiriidassa tosiseikkojen kanssa, koska eri asiakirjat, jotka ovat peräisin kyseessä olevalta ajanjaksolta ja jotka on toimitettu komissiolle vuonna 2013 esitettyjen huomautusten yhteydessä, muodostavat tällaisen suunnitelman sisällön. Niistä ilmenee selvästi, että Ranskan valtion tarkoituksena oli tehdä sijoitus yritykseen ja että se oli laatinut lukuisia analyysejä ja ennusteita.

309

Ranskan tasavalta viittaa puolestaan väliintulokirjelmän liitteessä 12 olevaan taulukkoon 3, joka sisältää eri sitaatteja liiteasiakirjoista ja osittain kommentteja, ja se kiinnittää kyseisessä kirjelmässä ”esimerkkeinä” huomiota kolmeen näistä asiakirjoista.

310

Ensinnäkin Ranskan tasavalta viittaa 10.4.1997 päivättyyn kirjeeseen sekä siihen liitettyyn muistioon, jonka otsikkona on ”Valtiolle vuosina 1997 ja 1998 suoritettavia maksuja koskevat ennusteet”. Tämä asiakirja osoittaa sen mukaan, että se oli pyytänyt EDF:ltä analyysiä valtiolle maksettavan korvauksen kehityksestä ja että taloudelliset arviot suunnitellusta uudelleenjärjestelystä on hiottu ja täsmennetty kyseisen toimenpiteen toteuttamista silmällä pitäen.

311

Toiseksi Ranskan tasavalta mainitsee EDF:n talous- ja oikeudellisen osaston johtajan 9.2.1996 EDF:n hallitukselle osoittaman kirjeen, johon sisältyy liite, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen uudelleenjärjestely” (kannekirjelmän liite A-7-30, jäljempänä 9.2.1996 päivätty kirje) ja jossa esitetään taloudellinen arvio EDF:n taseen uudelleenjärjestelystä.

312

Kolmanneksi Ranskan tasavalta viittaa vuosia 1996–1998 koskevaan strategiseen suunnitelmaan (kannekirjelmän liite A-7-34, jäljempänä strateginen suunnitelma), jonka valtio oli sen mukaan ottanut huomioon kyseisen toimenpiteen toteuttaessaan ja joka on tyypiltään sellainen, joka yleensä otetaan huomioon yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovellettaessa.

313

Komissio kiistää nämä väitteet.

314

EDF, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää, että komission riidanalaisen päätöksen 130 perustelukappaleessa esittämä analyysi perustuu virheelliseen olettamaan, koska riidanalainen toimenpide ei ole pelkästään päätös jättää perimättä veroa EDF:n käyttämistä uudistamista koskevista varauksista, että komissio on virheellisesti edellyttänyt tässä tapauksessa virallista liiketoimintasuunnitelmaa ja että tällaisen virallisen liiketoimintasuunnitelman puuttumista koskeva komission kanta on ristiriidassa tosiseikkojen kanssa, koska kyseiseltä ajalta olevat eri asiakirjat muodostavat kyseisen virallisen liiketoimintasuunnitelman sisällön. Ranskan tasavalta mainitsee tältä osin neljä asiakirjaa, jotka osoittavat sen mukaan sijoitusta koskevien ennakoivien analyysien ja arviointien olemassaolon.

315

Heti alkuun on hylättävä EDF:n esittämä ensimmäinen väite, koska riidanalainen päätös on päätös jättää perimättä veroa konsession antajan oikeuksien uudelleenkirjauksesta pääomasijoituksiksi.

316

On myös hylättävä EDF:n väite siitä, että komissio on virheellisesti edellyttänyt tässä tapauksessa virallista liiketoimintasuunnitelmaa, sillä tämä väite perustuu riidanalaisen päätöksen virheelliseen lukemiseen.

317

Komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä, ettei yhdessäkään kyseiseltä ajalta olevassa asiakirjassa esitetä minkäänlaista arviota väitetyn sijoituksen, joka muodostuisi veron perimättä jättämisestä konsession antajan oikeuksista, tuottavuudesta.

318

On toki asiakirjoja, joissa arvioidaan – varsin suppeasti – Ranskan valtiolle maksettavaa korvausta, sellaisena kuin se seuraisi EDF:n pääomapohjan vahvistamisesta, ja siten tämän toimenpiteen tuottavuutta, mutta ei mitään enempää.

319

Vaikka EDF:n pääomapohjan vahvistaminen on varmasti asiayhteys, jossa riidanalaista toimenpidettä on arvioitava, asiassa C‑124/10 P annetun tuomion sanamuodon mukaan Ranskan tasavallalta edellytettiin kuitenkin muun muassa ”seikkoja, joista ilmenee, että päätös perustuu taloudellisiin arviointeihin, jotka rinnastuvat arviointeihin, joita johdonmukaisesti toimiva yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti kyseisen valtion tilannetta, olisi laatinut ennen tällaisen sijoituksen tekemistä arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden”, mutta ”kyseisen edun myöntämisen jälkeen laaditut taloudelliset arviot, kyseisen jäsenvaltion toteuttaman sijoituksen todellisen tuottavuuden toteaminen jälkikäteen tai myöhemmät perustelut tosiasiallisesti valitusta toimintatavasta eivät riitä osoittamaan sitä, että tämä jäsenvaltio olisi ennen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa tehnyt tällaisen päätöksen osakkeenomistajan ominaisuudessaan” (tuomion 84 ja 85 kohta).

320

Komissio on siten oikeudellista virheettä tekemättä todennut riidanalaisen päätöksen 130 perustelukappaleessa, että ”verovapautuksen määrää vastaavan sijoituksen tuottavuutta koskevien selvitysten, vertailukohtien ja erityisten analyysien puute vaikeuttaa väitetyn sijoituksen vaikutusten erottamista kaikkien Ranskan [tasavallan] tai EDF:n toimittamien tietojen joukosta”.

321

Lisäksi on hylättävä EDF:n esittämä väite, joka koskee rinnastusta, jonka se pyrkii osoittamaan 25.6.2015 annetun tuomion SACE ja Sace BT v. komissio (T-305/13, EU:T:2015:435) kanssa siltä osin kuin yksityiskohtaisen yrityssuunnitelman puuttuminen liittyi taloudellisen kriisin yhteyteen. Unionin yleinen tuomioistuin tosin katsoi, että tässä tilanteessa oli otettava huomioon se, että on mahdotonta ennustaa luotettavasti ja yksityiskohtaisesti taloudellisen tilanteen kehitys ja eri toimijoiden tulokset, mutta se katsoi kuitenkin, että ”se, että on mahdotonta laatia yksityiskohtaisia ja täydellisiä ennusteita, ei voi vapauttaa julkista sijoittajaa tekemästä sijoituksensa kannattavuudesta sellaista asianmukaista ennakkoarviointia, joka on verrattavissa siihen, jonka samanlaisessa tilanteessa oleva yksityinen sijoittaja olisi tehnyt käytettävissä ja ennustettavissa olevien seikkojen perusteella”.

322

Seuraavaksi on tutkittava asiakirjat, joiden Ranskan tasavalta väittää muodostavan tai sisältävän taloudellisia arviointeja, jotka rinnastuvat arviointeihin, jotka yksityinen sijoittaja olisi laatinut ennen riidanalaisen toimenpiteen toteuttamista arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden.

323

Ranskan tasavalta mainitsee ensinnäkin 10.4.1997 päivätyn kirjeen sekä siihen liitetyn muistion, jonka otsikkona on ”Valtiolle vuosina 1997 ja 1998 suoritettavia maksuja koskevat ennusteet” (kannekirjelmän liite A-7-25).

324

Kyseisessä 10.4.1997 päivätyssä kirjeessä, joka sisältää kolme riviä, ainoastaan osoitetaan tämä liite valtiovarainministeriön toimistopäällikölle. Tässä liitteessä taas esitetään yhdellä sivulla ja yleisluonteisesti Ranskan valtiolle suoritettavia maksuja koskevat ennusteet viidellä rivillä, joilla on esitetty kultakin arvioidulta vuodelta yksi luku: kirjanpidollinen tulos ennen veroja ja lisäkorvausta, verotuksellinen tulos, korvaus pääomasijoituksista, yhteisövero ja lisäkorvaukset.

325

Tässä 10.4.1997 päivätyssä kirjeessä ei esitetä minkäänlaista täsmennystä konsession antajan oikeuksien korvauksesta tai verosta, joka on teoriassa muutettu sijoitukseksi ja jonka perimisestä Ranskan valtio on luopunut.

326

Näin ollen on todettava, että 10.4.1997 päivätyllä kirjeellä ei ole lainkaan merkitystä eikä se merkitse tai sisällä taloudellisia arviointeja, jotka rinnastuvat arviointeihin, joita yksityinen sijoittaja olisi laatinut ennen riidanalaisen toimenpiteen toteuttamista arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden.

327

Ranskan tasavalta mainitsee seuraavaksi 9.2.1996 päivätyn kirjeen, johon sisältyy liite, jonka otsikkona on ”EDF:n taseen uudelleenjärjestely” (kannekirjelmän liite A-7-30) ja jossa esitetään taloudellinen arvio EDF:n taseen uudelleenjärjestelystä.

328

EDF:n talous- ja oikeudellisen osaston johtajalta peräisin olevassa 9.2.1996 päivätyssä kirjeessä ainoastaan toimitetaan EDF:n hallituksen puheenjohtajalle yksisivuinen ”yhteenveto”, jossa esitetään ”neuvottelutilanne valtion kanssa”.

329

Tässä 9.2.1996 päivätyllä kirjeellä toimitetussa ”yhteenvedossa” todetaan otsikon ”EDF:n taseen käyttöomaisuuden vahvistaminen” alla seuraavaa:

”Käynnissä oleva uudelleenjärjestely käsittää kolme osaa:

Näillä toimenpiteillä pitäisi voida vahvistaa yrityksen taloudellista tilannetta korottamalla pääoma 2,6 miljardista 85 miljardiin [FRF:iin] ja nettovarallisuus 20 miljardista 90 miljardiin [FRF:iin], mikä vastaa paremmin sen varoja, ja esittää siten muihin eurooppalaisiin sähköntuottajiin verrattavissa oleva kuva.

– –

Kun jatkossa ilmoitetaan noin sadan miljardin [FRF:n] oma pääoma ja selvennetään konsessioiden kuvausta, EDF:n tase kuvastaa paremmin yrityksen taloudellista tilannetta.”

330

Tässä 9.2.1996 päivätyssä kirjeessä ei mainita konsession antajan oikeuksia sen enempää kuin veron perimättä jättämistä niiden pääomaan sisällyttämisen yhteydessä.

331

Näin ollen on todettava, että 9.2.1996 päivätyllä kirjeellä ei ole lainkaan merkitystä eikä se merkitse tai sisällä taloudellisia arviointeja, jotka rinnastuvat arviointeihin, joita yksityinen sijoittaja olisi laatinut ennen riidanalaisen toimenpiteen toteuttamista arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden.

332

Ranskan tasavalta mainitsee vielä strategisen suunnitelman, joka oli sen mukaan otettu huomioon kyseistä toimenpidettä toteutettaessa. Sen mukaan tämäntyyppinen suunnitelma otetaan yleensä huomioon yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta sovellettaessa.

333

Strateginen suunnitelma on 36-sivuinen asiakirja, jossa esitetään nähtävästi yrityksen henkilöstölle yrityksen suuntaviivat ja toteutettavat toimet vuoteen 1998 asti.

334

Strateginen suunnitelma ei sisällä minkäänlaista mainintaa siitä, että Ranskan valtio luopuisi perimästä veroa konsession antajan oikeuksista, konsession antajan oikeuksista, suurjänniteverkon konsessioon liittyvistä varauksista tai suurjänniteverkon omistusoikeudellisesta, kirjanpidollisesta ja verotuksellisesta asemasta tai edes lain nro 97-1026 tarkoituksena olevasta EDF:n pääomapohjan vahvistamisesta.

335

Strategisella suunnitelmalla ei näin ollen ole lainkaan merkitystä eikä se merkitse tai sisällä taloudellisia arviointeja, jotka rinnastuvat arviointeihin, joita yksityinen sijoittaja olisi laatinut ennen riidanalaisen toimenpiteen toteuttamista arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden.

336

Ilman että väliintulokirjelmän liitteessä olevaan taulukkoon, jossa on osittain kommentoituja otteita asiakirjoista, joita ei ole mainittu kyseisessä kirjelmässä, tehdyn pelkän viittauksen tutkittavaksi ottamisesta olisi tarpeen lausua, on todettava, ettei yhdessäkään tämän kirjelmän liitteessä 12 esitetyssä taulukossa mainituista otteista tai kommenteista viitata riidanalaiseen toimenpiteeseen.

337

Toisen ensisijaisesti esitetyn kanneperusteen neljäs osa on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

338

EDF, jota Ranskan tasavalta tukee, vetoaa ennen kaikkea siihen, kuten sen kahden ensimmäisen ensisijaisesti esittämän kanneperusteen tueksi esittämät väitteet ovat osoittaneet, että komissio on virheellisesti jättänyt soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta käsiteltävässä asiassa. Objektiivisen ja vääristymättömän analyysin toimenpiteen luonteesta, kohteesta, asiayhteydestä ja tavoitteesta sekä siihen sovellettavista säännöistä olisi pitänyt johtaa siihen, että komissio toteaa kyseisen arviointiperusteen olevan sovellettavissa kyseessä olevaan toimenpiteeseen.

339

Kyseessä olevan toimenpiteen luonteesta ja kohteesta se toteaa, että kyse on EDF:n pääomapohjan vahvistamisesta sen ainoan osakkeenomistajan eli Ranskan tasavallan toimesta.

340

Asiayhteys, jossa toimenpide toteutettiin, on kuvattu selvästi asiassa T-156/04 annetun tuomion 9–36 kohdassa, ja vuonna 1997 sille oli ominaista se, että Euroopan sähkömarkkinat vapautettaisiin pian kilpailulle. Tässä yhteydessä EDF:n kykyä reagoida tähän vapauttamiseen ja hyödyntää kansainvälisiä investointitilaisuuksia rajoitti sen taseen tila.

341

Tavoitteesta se toteaa, että lailla nro 97-1026 oli ”tarkoitus muokata EDF:n tilinpäätöstä ja lisätä sen omaa käyttöomaisuutta”, ja sillä tavoiteltiin ”EDF:n pääomapohjan vahvistamista koskevaa päämäärää” asiassa T-156/04 annetun tuomion mukaisesti (243 ja 247 kohta).

342

Toimenpiteeseen sovellettavista säännöistä se toteaa, että sikäli kuin toimenpide koski EDF:n, jonka pääoma oli laissa vahvistettu, pääomapohjan vahvistamista, sitä ei olisi voitu panna täytäntöön muuten kuin lailla, kuten unionin yleinen tuomioistuin katsoi asiassa T-156/04 antamansa tuomion 252 kohdassa.

343

EDF päättelee tästä, että antaessaan lain nro 97-1026, joka koski sen pääomapohjan vahvistamista, Ranskan tasavalta on menetellyt osakkeenomistajan tavoin, minkä kyseiseltä ajalta olevat komissiolle toimitetut asiakirjat osoittavat, ja että komission olisi pitänyt katsoa yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen olevan sovellettavissa.

344

Komissio kiistää nämä väitteet.

345

EDF, jota Ranskan tasavalta tukee, vetoaa ennen kaikkea siihen, kuten sen ensimmäisen ensisijaisesti esittämän kanneperusteen ja toisen ensisijaisesti esittämän kanneperusteen neljän ensimmäisen osan tueksi esittämät väitteet ovat osoittaneet, että komissio on virheellisesti jättänyt soveltamatta yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta käsiteltävässä asiassa. Objektiivisen ja vääristymättömän analyysin toimenpiteen luonteesta, kohteesta, asiayhteydestä ja tavoitteesta sekä siihen sovellettavista säännöistä olisi pitänyt johtaa siihen, että komissio toteaa kyseisen arviointiperusteen olevan sovellettavissa kyseessä olevaan toimenpiteeseen.

346

EDF:n ja Ranskan tasavallan väitteillä pyritään todellisuudessa siihen, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen todettaisiin olevan sovellettavissa pelkästään toimenpiteen luonteeseen, kohteeseen, asiayhteyteen ja tavoitteeseen sekä siihen sovellettaviin sääntöihin liittyvien seikkojen perusteella.

347

Toisen ensisijaisesti esitetyn kanneperusteen neljän ensimmäisen osan yhteydessä esitetyistä syistä nämä seikat eivät kuitenkaan riitä osoittamaan, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste olisi sovellettavissa. EDF ja Ranskan tasavalta eivät ole esittäneet todisteita, jotka osoittaisivat kiistatta, että Ranskan tasavalta oli ennen edun myöntämistä – eli tässä tapauksessa veron perimättä jättämistä luokiteltaessa konsession antajan oikeudet uudelleen pääomasijoituksiksi – tai samanaikaisesti sen kanssa päättänyt tehdä tällä toimenpiteellä sijoituksen EDF:ään ja että tämän päätöksen tehdessään Ranskan tasavalta olisi arvioinut yksityisen sijoittajan tavoin tällaisen edun myöntämistä EDF:lle koskevan sijoituksen tuottavuutta.

348

Näin ollen toisen ensisijaisesti esitetyn kanneperusteen viides osa on niin ikään hylättävä.

349

Esillä oleva kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

350

Kolmas ensisijaisesti esitetty kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan rikkomista siltä osin kuin komission väitetään tehneen eri virheitä yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamisedellytyksiä tutkiessaan.

351

On kuitenkin muistettava, että komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ei ollut sovellettavissa käsiteltävässä asiassa ja että se tarkasteli kyseisen arviointiperusteen soveltamisedellytyksiä vain toissijaisesti.

352

Koska EDF ei ole näyttänyt komission tehneen virhettä todetessaan, että yksityinen sijoittaja ‑arviointiperuste ei ollut sovellettavissa, ja koska toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä, kolmas kanneperuste on hylättävä tehottomana.

353

EDF väittää, että komissio on laiminlyödessään velvollisuutensa ottaa huomioon kaikki edun tutkimisen kannalta merkitykselliset seikat, minkä se on osoittanut kolmessa ensisijaisesti esitetyssä kanneperusteessa, laiminlyönyt myös perusteluvelvollisuutensa. Se väittää komission jättäneen selityksettä huomiotta asiakirjoja, jotka osoittavat, että kyseessä oleva toimenpide ei ollut väitetty päätös olla verottamatta konsession antajan oikeuksia, sekä asiakirjoja, joissa selvennetään yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamisessa käytettäviä menetelmiä.

354

Komissio kiistää nämä väitteet.

355

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kyseessä olevan toimen luonteesta ja sen asiayhteydestä. Perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimielimen päättely siten, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia toimenpiteen laillisuuden ja että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiaan ja arvioida, onko päätös perusteltu. Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut SEUT 296 artiklan toisen kohdan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. Komissio ei myöskään ole velvollinen ottamaan kantaa kaikkiin asianomaisten esittämiin väitteisiin, vaan sen on ainoastaan tutkittava sellaiset tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet, joilla on olennainen merkitys päätöksen kannalta (ks. tuomio 6.3.2003, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, T-228/99 ja T-233/99, EU:T:2003:57, 278–280 kohta).

356

EDF väittää komission sivuuttaneen perusteluvelvollisuutensa vastaisesti asiakirjoja, jotka osoittavat, että riidanalainen toimenpide ei ollut päätös olla verottamatta konsession antajan oikeuksia.

357

On kuitenkin todettava, että komissio selitti riidanalaisen päätöksen 23–35, 74 ja 112–123 perustelukappaleessa syyt, joiden vuoksi se katsoi Ranskan tasavallan toimittamien seikkojen ja erityisesti 9.4.2002 päivätyn muistion (ks. kyseisen päätöksen 35 perustelukappale) perusteella, että veron perimättä jättäminen konsession antajan oikeuksista niiden pääomasijoitukseksi uudelleenkirjauksen yhteydessä oli EDF:lle myönnetty etu. Tässä päätöksessä ei siten ole tältä osin laiminlyöty perusteluvelvollisuutta.

358

EDF väittää myös, että komissio on perusteluvelvollisuutensa vastaisesti sivuuttanut asiakirjoja, joissa selvennetään yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamisessa käytettäviä menetelmiä.

359

Koska yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteen soveltamisedellytykset on tutkittu vain toissijaisesti ja koska komissio on virhettä tekemättä katsonut, ettei kyseinen arviointiperuste ollut sovellettavissa käsiteltävässä asiassa, EDF:n väitteet on todettava tältä osin tehottomiksi.

360

Näin ollen neljäs ensisijaisesti esitetty kanneperuste on hylättävä osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.

361

Ensimmäisessä toissijaisesti esitetyssä kanneperusteessa väitetään, että tietyt tuet olisi pitänyt luokitella voimassa oleviksi tuiksi ja että asetuksen N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1) 1 artiklan b kohdan v alakohtaa ja 15 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

362

EDF katsoo, että oletettaessa tueksi luokittelu oikeaksi riidanalainen toimenpide oli joka tapauksessa katsottava voimassa olevaksi tueksi.

363

EDF väittää, että asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b kohdan v alakohdan mukaan alun perin kilpailulta suljetuilla aloilla käyttöön otetut tuet ovat voimassa olevia tukia ja että ne menettävät tämän luokittelun alan kilpailun vapauttamiselle vahvistetun ajankohdan jälkeen.

364

EDF katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15.6.2000 antamansa tuomion Alzetta ym. v. komissio (T-298/97, T-312/97, T-313/97, T-315/97, T‑600/97–T-607/97, T-1/98, T-3/98–T-6/98 ja T-23/98, EU:T:2000:151) 143 kohdassa omaksuma ratkaisu voidaan ulottaa koskemaan nyt käsiteltävää asiaa. Sähköala on vapautettu kilpailulle sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 96/92/EY (EYVL 1997, L 27, s. 20), joka tuli voimaan 19.2.1997 ja jonka täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyi 19.2.1999. Ranskan tasavalta saattoi tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä kuitenkin vasta 10.2.2000.

365

EDF väittää, että oletettaessa valtiontueksi luokittelu toteen näytetyksi kaikki ennen tätä päivämäärää hyväksytyt tai käyttöön otetut toimenpiteet on näin ollen välttämättä katsottava voimassa oleviksi tuiksi, eikä niitä voida määrätä palautettaviksi. Tämä koskee sen mukaan lakia nro 97-1026, joka annettiin 15 kuukautta ennen direktiivissä sen täytäntöönpanolle säädetyn määräajan päättymistä, kun ennen kyseistä lakia ei ollut kansallisia täytäntöönpanotoimia.

366

Komissio kiistää nämä väitteet.

367

Asetuksen N:o 659/1999 neljännen perustelukappaleen mukaan ”oikeusvarmuuden varmistamiseksi on asianmukaista määritellä, missä olosuhteissa tukea on pidettävä voimassa olevana tukena; sisämarkkinoiden täydentäminen ja tehostaminen on asteittain etenevä prosessi, joka näkyy valtion tukia koskevan politiikan jatkuvana kehittämisenä; tämän kehityksen vuoksi jotkin toimenpiteet, jotka eivät voimaan tullessaan olleet valtion tukia, ovat sittemmin muodostuneet sellaisiksi”.

368

Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b kohdan v alakohdan mukaan voimassa olevina tukina pidetään tukia, joiden voidaan katsoa olevan voimassa olevia tukia, koska voidaan osoittaa, että ne käyttöönottohetkellä eivät vielä olleet tukia, mutta ovat muuttuneet myöhemmin sellaisiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä. Jos tietyt toimenpiteet muuttuvat tuiksi sen jälkeen, kun tietty toiminta on vapautettu kilpailulle yhteisön lainsäädännössä, näitä toimenpiteitä ei kilpailun vapauttamiselle vahvistetun ajankohdan jälkeen pidetä voimassa olevana tukena.

369

Asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b kohdan v alakohdan mukaisesti ajankohta, jona tietty toiminta vapautetaan kilpailulle yhteisön lainsäädännössä, on näin ollen otettava huomioon pelkästään sen poissulkemiseksi, että tämän ajankohdan jälkeen toimenpidettä, joka ei ollut tukea ennen kilpailulle vapauttamista yhteisön lainsäädännössä, pidettäisiin sen jälkeen voimassa olevana tukena. Sitä vastoin esillä olevan kaltaisesta direktiivistä seuraava kilpailulle vapauttamisen ajankohta ei riitä sulkemaan pois sitä, että toimenpidettä voidaan pitää uutena tukena, jos markkinoiden kehitystä koskevan kriteerin perusteella voidaan osoittaa, että toimenpide oli toteutettu markkinoilla, jotka oli jo avattu kokonaan tai osittain kilpailulle ennen ajankohtaa, jona kyseinen toiminta vapautettiin kilpailulle yhteisön lainsäädännössä (ks. vastaavasti tuomio 4.4.2001, Regione Autonoma Friuli-Venezia Giulia v. komissio, T-288/97, EU:T:2001:115, 95 kohta).

370

Komissio totesi riidanalaisen päätöksen 196–204 perustelukappaleessa – EDF:n, joka oli esittänyt tältä osin asiassa T-156/04 kanneperusteen, jonka unionin yleinen tuomioistuin oli hylännyt kyseisessä asiassa antamansa tuomion 134–155 kohdassa, sitä kiistämättä –, että tuki oli myönnetty asteittain kilpailulle avatulla alalla, jolla jo ennen vuotta 1997 EDF vei sähköä muihin jäsenvaltioihin, toimi tytäryhtiöiden välityksellä kilpailulle avatuilla palvelumarkkinoilla, kilpaili tosiasiallisesti tai potentiaalisesti muiden toimijoiden kanssa Euroopan unionin sähkömarkkinoilla muissa jäsenvaltioissa ja kilpaili Ranskassa muiden energioiden, kuten kaasun, toimittajien kanssa.

371

Tässä tilanteessa riidanalaista toimenpidettä ei voida pitää aiemmin voimassa olleena toimenpiteenä, joka ei ollut tukea sen käyttöönottohetkellä ja joka olisi muuttunut tueksi markkinoiden kehityksen myötä direktiivin 92/96 täytäntöönpanolle varatun määräajan päättyessä.

372

Ensimmäisen toissijaisesti esitetyn kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä perusteettomana.

373

EDF muistuttaa aluksi, että suurjänniteverkon omistusoikeudellisen aseman monimutkaisuus ja siihen liittyneet epävarmuustekijät on ratkaistu lain nro 97-1026 4 §:n 1 momentilla, jonka mukaan suurjänniteverkon katsotaan olevan EDF:n omaisuutta tätä verkkoa koskevan konsession myöntämisestä lähtien.

374

EDF väittää, että tästä pitäisi päätellä, kuten komissio teki aloittamispäätöksessä (45, 49 ja 52 kohta), että tekemällä varauksia vuosien 1987–1996 uudistamista varten se oli todellisuudessa saanut kunakin vuonna vuosina 1987–1996 perusteetonta veroetua, joka oli vain osittain kumottu vuonna 1997 tehdyillä kirjanpidon muutoksilla ja uudelleenkirjauksilla.

375

Komission ensimmäinen tutkintatoimi suoritettiin 10.7.2001, minkä vuoksi yhtäkään ennen 10.7.1991 tehtyä varausta ei voitaisi ottaa huomioon EDF:n hyväksi toteutettua toimenpidettä laskettaessa, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 1 kohdassa säädetty vanhentumisaika.

376

Konsession antajan 10.7.1991 jälkeen käyttöön otettujen oikeuksien määrä, jota voidaan pitää uutena tukena, olisi tässä tapauksessa vain 7,976 miljardia FRF yhteensä 14,119 miljardista FRF:sta.

377

Lisäksi EDF väittää, että komissio on muuttanut analyysiään riidanalaisesta toimenpiteestä aloittamispäätöksen ja riidanalaisen päätöksen välillä vanhentumisaikaa kiertääkseen. Sen mukaan aloittamispäätöksestä ilmenee, että tuki oli otettu käyttöön joka vuosi vuodesta 1987. Riidanalaisessa päätöksessä komissio viittaa tuen konsolidoinnin käsitteeseen katsoessaan, että aiemmin tehtyjen varausten verottamatta jättäminen olisi merkinnyt tukea tämän veron perimättä jättämisen ajankohtana, toisin sanoen vuonna 1997.

378

EDF väittää, että aloittamispäätöksessä, jonka perusteella riidanalainen päätös on annettu (viimeksi mainitun päätöksen 52 perustelukappale), toistetaan kanta valikoivasta edusta, joka olisi myönnetty sille ajanjaksona 1987–1996, ja todetaan, että tämän edun määrä vastaa ”varauksiin liittyvän, samalta ajalta maksamattoman yhteisöveron aktivoidun arvon ja [sen] lain nro 97-1026 4 §:n voimaantulon jälkeen vuonna 1997 maksaman yhteisöveron erotusta”.

379

Riidanalaisessa päätöksessä lopulta hyväksytty laskentatapa ei kuitenkaan perustu varauksiin liittyvän, samalta ajalta maksamattoman yhteisöveron aktivoidun arvon ja EDF:n vuonna 1997 maksaman yhteisöveron erotukseen. Kyseisen päätöksen 220 perustelukappaleessa komissio katsoi, että tuki ”toteutettiin 5882849762 [FRF:n] suuruisena yhteisöverovapautuksena, joka liittyy siihen, että 14119065335 [FRF:n] osuus varauksista muutettiin pääomaksi”.

380

Lisäksi komissio sivuuttaa tällä tavoin voimassa olevan tuen käsitteen pitämällä uutena tukena toimenpidettä, jolla on vain osittain kumottu aiemmin myönnetyt edut (aloittamispäätöksen 49 kohta).

381

EDF väittää vielä, että komissio ei voi vastustaa kansalliseen kirjanpitosääntöön vetoamalla sen väitteitä, jotka koskevat uuden tuen olemassaoloa.

382

Komissio kiistää nämä väitteet.

383

EDF väittää, että suuri osa tuesta on vanhentunut, koska aloittamispäätöksessä (45, 49 ja 52 kohta) komissio katsoi, että tekemällä varauksia vuosien 1987–1996 uudistamista varten se oli todellisuudessa saanut kunakin vuonna vuosina 1987–1996 perusteetonta veroetua, joka oli vain osittain kumottu vuonna 1997 tehdyillä kirjanpidon muutoksilla ja uudelleenkirjauksilla, kun taas riidanalaisessa päätöksessä kyseinen toimielin muutti analyysiään tieten tahtoen katsoakseen, että etu oli vahvistettu lailla nro 97-1026.

384

Ensinnäkin on todettava, että Ranskan viranomaiset noudattivat EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä kirjanpitoneuvoston lausuntoa, jonka mukaan kirjanpitoon tehtävät korjaukset, jotka luonteensakin vuoksi koskevat aina menneiden tapausten kirjaamista, ”kirjataan sen tilivuoden tulokseen, jona virheet on havaittu”. Ranskan tasavalta ei ole kiistänyt tätä.

385

On myös huomattava 22.12.1997 päivätystä kirjeestä (ks. edellä 23 kohta) ilmenevän, että ”ne uudistamista varten tehdyt varaukset (38520943408 FRF), jotka eivät enää ole perusteltuja [toisin sanoen käyttämättömät varaukset], on siirretty kohtaan ’edellisten tilikausien voitto/tappio’ [kirjanpitoneuvoston lausunnon] mukaisesti”.

386

On vielä syytä muistaa, että 9.4.2002 päivätyssä muistiossa (vastauskirjelmän liite D.2) Ranskan tasavalta totesi, että ”konsession antajalla olevat, suurjänniteverkkoon liittyvät oikeudet [jotka vastaavat uudistamista varten tehtyjä käytettyjä varauksia] ovat [EDF:llä valtiolle olevaa, taseesta ilmenevää] aiheetonta velkaa, joka on perusteettomasti vapautettu verosta merkitsemällä se pääomaksi”. Samassa muistiossa se täsmensi, että ”koska suurjänniteverkko muodostuu omasta käyttöomaisuudesta, EDF:llä ei ole velvollisuutta palauttaa tätä omaisuutta valtiolle, minkä vuoksi kohtaan ’konsession antajan oikeudet’ kirjatut vastaavat summat eivät muodosta todellista velkaa vaan varauksen, jota ei ole vapautettu verosta” ja että ”näissä olosuhteissa tämä varaus olisi pitänyt ennen pääomaan merkitsemistä siirtää vastattavaa-puolelta, johon se oli virheellisesti kirjattu, vastaaviin niin, että se olisi vaikuttanut positiivisesti verotettavaan nettovarallisuuteen – –, [jolloin] veroedun määrän suuruudeksi voidaan arvioida 5,88 miljardia FRF (14,119 × 41,66 prosenttia)”. Alaviitteessä esitetään seuraava näitä lukuja koskeva täsmennys: ”tavanomainen yhteisövero (31,1/3 %) korotettuna voimassa olevilla vuotuisilla lisäveroilla 1.1.1997 ja 1.1.1999 välillä päättyneiltä tilikausilta”.

387

Näin ollen ei ole epäilystä siitä, että verotettava tapahtuma oli konsession antajan oikeuksien 1.1.1997 tehty uudelleenkirjaus pääomasijoituksiksi.

388

Näissä olosuhteissa vanhentumista ei tapahtunut, sillä komission ensimmäinen tutkintatoimi suoritettiin 10.7.2001.

389

Toiseksi ja ylimääräisenä huomautuksena on todettava, että asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan mukaisesti komission on aloitettava muodollinen tutkintamenettely ja ilmoitettava niille, joita asia koskee, jos sillä on alustavan tutkinnan päättyessä vakavia epäilyjä kyseisen rahoitustoimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Tästä seuraa, että komissiolla ei voi olla velvollisuutta esittää täydellistä arviota kyseisestä tuesta tämän menettelyn aloittamista koskevassa tiedonannossaan, vaan riittää, että komissio määrittää riittävästi tutkintansa puitteet, jotta niiden, joita asia koskee, oikeutta esittää huomautuksiaan ei tehtäisi tyhjäksi (ks. asiassa T-156/04 annettu tuomio, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

390

Lisäksi asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan mukaan silloin, kun komissio päättää aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä voidaan rajoittua esittämään asiaan liittyvät oikeudelliset seikat ja tosiseikat lyhyesti, komission alustava arvio kyseisen valtion toimenpiteen tukiluonteesta ja syyt, joiden johdosta on syytä epäillä toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille (ks. asiassa T-156/04 annettu tuomio, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

391

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen on mahdollistettava asianomaisten osapuolten tehokas osallistuminen muodolliseen tutkintamenettelyyn, jonka aikana niillä on mahdollisuus esittää väitteensä perusteluineen. Tähän riittää se, että osapuolet tuntevat ne syyt, joiden perusteella komissio on päätynyt katsomaan toistaiseksi, että kyseinen toimenpide saattaa olla yhteismarkkinoille soveltumaton uusi tuki (ks. asiassa T-156/04 annettu tuomio, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

392

Tästä seuraa, että aloittamispäätöksessä toimenpiteestä tehty analyysi on alustava analyysi, jota komissio voi siten hioa tai oikaista lopullisessa päätöksessä.

393

Nyt käsiteltävässä asiassa aloittamispäätöksessä oleva analyysi riidanalaisesta toimenpiteestä ei siis ollut lopullinen, ja komissio saattoi oikeutetusti täsmentää tai oikaista tätä analyysiä riidanalaisessa päätöksessä.

394

Lisäksi on huomattava, että komissio oli aloittamispäätöksen 71 kohdassa joka tapauksessa jo katsonut, että ”kirjanpidon muutokset ja uudelleenluokittelut, joilla oli konsolidoitu osa edusta, jonka EDF oli varmistanut itselleen tekemällä sääntöjenvastaisesti varauksia suurjänniteverkon uudistamista varten vuosina 1987–1996, oli rekisteröity vuonna 1997 Ranskan parlamentin hyväksyttyä 10.11.1997 annetun lain nro 97-1026 4 §:n”, että ”edun, jota kyseiset uudelleenluokitukset ja muutokset eivät olleet mitätöineet, aktivoidusta arvosta muodostuva tuki oli siten konsolidoitu Ranskan viranomaisten suostumuksella asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 3 kohdassa säädetyn kymmenen vuoden vanhentumisajan kuluessa ja vastoin perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa” ja että ”tämä tuki merkitsi siten uutta tukea”.

395

Kolmanneksi on niin, että käsiteltävän osan tueksi esitetyt väitteet, jotka koskevat tuen uutuutta, ovat lisäksi päällekkäisiä niiden väitteiden kanssa, jotka EDF on esittänyt tämän kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi, ja ne on siten edellä 367–372 kohdassa esitetyistä syistä niin ikään hylättävä.

396

Ensimmäisen toissijaisesti esitetyn kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.

397

EDF väittää ensimmäisen osan tueksi, että komissio on hyväksynyt 56886 miljoonan FRF:n summan laskemalla yhteen uudistamista varten tehdyt, käyttämättömät varaukset, jotka on merkitty taseeseen 31.12.1996 (38520 miljoonaa FRF), ja omaksi pääomaksi uudelleen kirjatut summat (18345 miljoonaa FRF). Sen mukaan uudistamista varten vuosina 1987–1996 tehtyjen varausten kokonaismäärä oli 47943 miljoonaa FRF, joka kohdentui seuraavasti: 9423 miljoonaa FRF konsession antajan oikeuksiin suurjänniteverkon rakenteiden uudistamistoimien yhteydessä, jotka se toteutti vuosina 1987–1996; jäljellä oleva määrä, eli 38520 miljoonaa FRF, merkittiin rahastoihin ottamatta sitä mukaan tuloslaskelmaan taseen uudelleenjärjestelyssä.

398

EDF täsmentää, että omaksi pääomaksi uudelleen kirjattujen summien (18345 miljoonaa FRF) ja konsession antajan oikeuksia koskevan uudistamista varten tehdyn varauksen käytön (9423 miljoonaa FRF) erotus muodostuu arvonkorotuksista (4226 miljoonaa FRF) ja siitä, että konsession antaja on rahoittanut tiettyjä suurjänniteverkon rakenteita (4696 miljoonaa FRF) ajanjaksona 1987–1996.

399

Toisen osan tueksi EDF väittää, että yhteisöveroprosentti, jota olisi pitänyt soveltaa palautuksen laskemiseen, oli vuoden 1996 eikä vuoden 1997 veroprosentti. Sen mukaan lain nro 97-1026 1 §:ssä otettiin käyttöön uusi yhteisöveron lisävero, joka oli 15 prosenttia tästä verosta 1.1.1997–31.12.1998 päättyneiden tilikausien osalta ja jota ei siis aikaisemmin ollut. Ainoastaan 10 prosentin suuruinen yhteisöveron lisävero oli voimassa.

400

EDF väittää, että sen taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä tehdyt korjaukset on verotettu vuoden 1997 yhteisöveroprosentin eli 33,33 prosentin mukaan, 10 prosentin ja 15 prosentin kahdella lisäverolla korotettuna (yleisen verokoodeksin 235 ter ZA § ja ter ZB §), toisin sanoen yhteensä 41,67 prosentin mukaan.

401

Korjaus olisi kuitenkin pitänyt tehdä tilikaudelta 1996, ja siitä olisi pitänyt kantaa veroa yhteensä 36,67 prosentin mukaan. Lain nro 97-1026 4 §:ssä säädetään nimenomaisesti, että suurjänniteverkkoon kuuluvien rakenteiden katsotaan olleen EDF:n omaisuutta tätä verkkoa koskevan konsession myöntämisestä lähtien.

402

EDF:n mukaan pitäisi siis ajatella ikään kuin se olisi aina ollut suurjänniteverkon omistaja, toisin sanoen ikään kuin se ei olisi koskaan tehnyt varauksia tämän omaisuuden uudistamista varten. Tässä tilanteessa on niin, että jos se ei olisi tehnyt näitä varauksia, se olisi joutunut maksamaan veron tilikaudelta 1996, koska sen verotuksellinen tulos aiempien tilikausien tappioiden vähentämisen jälkeen muuttui voitolliseksi 31.12.1996, kun otetaan huomioon muut sen kirjanpitouudistukseen liittyvät korjaukset. Sen mielestä tilikautena 1996 voimassa ollutta veroprosenttia on sovellettava korjaustilivuoteen ja sitä suuremmalla syyllä verotuksen mahdollisen riittämättömyyden kokonaisarvioinnissa.

403

Sen mielestä on todettava, että uudelleenjärjestelyn perustana ollut tase on tase ajalta 31.12.1996, että vuonna 1997 tämän uudelleenjärjestelyn nojalla maksettu vero on laskettu ottamatta huomioon vuoden 1997 tuloslaskelmaa ja että 31.12.1996 käytössä olleet veronhyvitykset on hyvitetty tästä verosta.

404

EDF katsoo, että konsession antajan oikeudet, joita voidaan tätä päättelyä noudatettaessa pitää uutena tukena, ovat määrältään 7655 miljoonaa FRF, johon on sovellettava vuoden 1996 yhteisöveroprosenttia, joka on 36,67 prosenttia. Tästä määrästä on vähennettävä 38520 miljoonasta FRF:sta liikaa verotettu määrä, kun veroprosenttia 41,67 on sovellettu 36,67 prosentin sijaan, eli 1926 miljoonaa FRF. Tässä tilanteessa tuen määrä olisi [7976 x 36,67 %] - [38520 x (41,67 – 36,67)] = 998,80 miljoonaa FRF, eli 151 miljoonaa euroa.

405

Komissio kiistää nämä väitteet.

406

Toisen toissijaisesti esittämänsä kanneperusteen ensimmäisen osan tueksi EDF väittää, että laskuvirheet on tehty uudistamista koskevien varausten määrää määritettäessä.

407

EDF vetoaa toisen osan tueksi siihen, että sen saaman veroedun laskennassa käytettiin virheellisesti vuoden 1997 veroprosenttia ja että siinä olisi pitänyt käyttää sille edullisempaa, vuonna 1996 sovellettua veroprosenttia.

408

Ensinnäkin on muistettava, että 22.12.1997 päivätyssä kirjeessä (ks. edellä 23 kohta) täsmennetään konsession antajan oikeuksista seuraavaa: ”suurjänniteverkon konsessioon liittyvän omaisuuden vasta-arvo 14119065335 FRF on siirretty kohtaan ’pääomasijoitukset’”.

409

Toiseksi, 9.4.2002 päivätyssä muistiossa (vastauskirjelmän liite D.2) Ranskan tasavalta totesi seuraavaa:

”– – On tehtävä ero EDF:n toimittamien tietojen mukaan kohtaan ’konsession antajan oikeudet’ sisältyvien, 14,119 [miljardin FRF:n] eikä 18,345 [miljardin FRF:n] suuruisten uudistamista koskevien käytettyjen varausten oikaisun ja 38,5 [miljardin FRF:n] suuruisten vielä käyttämättömien varausten oikaisun välillä.

Konsession antajalla olevat, suurjänniteverkkoon liittyvät oikeudet [jotka vastaavat uudistamista varten tehtyjä käytettyjä varauksia] ovat [EDF:llä Ranskan valtiolle olevaa, taseesta ilmenevää] aiheetonta velkaa, joka on perusteettomasti vapautettu verosta merkitsemällä se pääomaksi.

– – Koska suurjänniteverkko muodostuu omasta käyttöomaisuudesta, EDF:llä ei ole velvollisuutta palauttaa tätä omaisuutta valtiolle, minkä vuoksi kohtaan ’konsession antajan oikeudet’ kirjatut vastaavat summat eivät muodosta todellista velkaa vaan varauksen, jota ei ole vapautettu verosta. Näissä olosuhteissa tämä varaus olisi pitänyt ennen pääomaan merkitsemistä siirtää vastattavaa-puolelta, johon se oli virheellisesti kirjattu, vastaaviin niin, että se olisi vaikuttanut positiivisesti verotettavaan nettovarallisuuteen – –, [jolloin] veroedun määrän suuruudeksi voidaan arvioida 5,88 miljardia FRF (14,119 × 41,66 prosenttia).”

410

Tämän 9.4.2002 päivätyn muistion alaviitteessä täsmennetään näitä lukuja seuraavasti: ”Tavallinen yhteisöveroprosentti (31,1/3 %) korotettuna 1.1.1997–1.1.1999 päättyneiden tilikausien osalta voimassa olevilla lisäveroilla”.

411

Kolmanneksi on huomattava, että EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä Ranskan viranomaiset noudattivat kansallisen kirjanpitoneuvoston lausuntoa, jonka mukaan kirjanpitoon tehtävät korjaukset, jotka luonteensakin vuoksi koskevat aina menneiden tapausten kirjaamista, ”kirjataan sen tilivuoden tulokseen, jona virheet on havaittu” (ks. väliintulokirjelmän liite I-8).

412

Tässä suhteessa 22.12.1997 päivätyssä kirjeessä (ks. edellä 23 kohta) täsmennetään, että ”ne uudistamista varten tehdyt varaukset (38520943408 FRF), jotka eivät enää ole perusteltuja, on siirretty kohtaan ’edellisten tilikausien voitto/tappio’ [kirjanpitoneuvoston lausunnon] mukaisesti”. Lisäksi tämän kirjeen liitteestä 3 ilmenee, että tämä käyttämättömien varausten uudelleenkirjaus on muuttanut nettovarallisuutta, josta on kannettu 41,66 prosentin suuruinen yhteisövero, joka oli vuonna 1997 sovellettu veroprosentti, kuten asianosaiset myöntävät.

413

Näin ollen komissiota ei voida moittia siitä, että se on kyseessä olevan tuen määrän arvioimiseksi tukeutunut Ranskan tasavallan sille hallinnollisen menettelyn kuluessa toimittamiin tietoihin, jotka koskevat muun muassa uudistamista koskevien varausten määrää tai sovellettavaa veroprosenttia (ks. vastaavasti tuomio 30.11.2009, Ranska ja France Télécom v. komissio, T-427/04 ja T-17/05, EU:T:2009:474, 302 ja 303 kohta, pysytetty muutoksenhaussa 8.12.2011 annetulla tuomiolla France Télécom v. komissio, C‑81/10 P, EU:C:2011:811, 102–104 kohta).

414

Näin ollen on hylättävä toisen toissijaisesti esitetyn kanneperusteen molemmat osat ja siten tämä kanneperuste kokonaisuudessaan.

415

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Kyseisen työjärjestyksen 134 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken. Lisäksi saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltiot ja unionin toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoita, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

416

Koska käsiteltävässä asiassa EDF ja Ranskan tasavalta ovat hävinneet asian, niiden on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvattava komission oikeudenkäyntikulut sen vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

I Asian tausta

A Johdanto

B Tuensaaja

C Varausten tekeminen suurjänniteverkon uudistamista varten

D Varausten muuttaminen pääomaksi

E Varausten siirtämisen verovaikutukset

F Aloittamispäätös

G Komission alkuperäinen päätös

H Asiassa T-156/04 annettu tuomio

I Asiassa C‑124/10 P annettu tuomio

J Laajentamispäätös

K Riidanalainen päätös

II Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset

III Oikeudellinen arviointi

A Ensimmäinen ensisijaisesti esitetty kanneperuste

1. Asianosaisten lausumat

2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

B Toinen ensisijaisesti esitetty kanneperuste

1. Riidanalaisen päätöksen mieleen palauttaminen

2. Alustavat toteamukset

3. Ensimmäinen osa

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

4. Toinen osa

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

5. Kolmas osa

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

1) Väitetty oikeudellinen virhe

2) Väitetyt tosiseikkoja koskevat virheet

6. Neljäs osa

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

7. Viides osa

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

8. Johtopäätös toisesta ensisijaisesti esitetystä kanneperusteesta

C Kolmas ensisijaisesti esitetty kanneperuste

D Neljäs ensisijaisesti esitetty kanneperuste

1. Asianosaisten lausumat

2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

E Ensimmäinen toissijaisesti esitetty kanneperuste

1. Riidanalaisen päätöksen mieleen palauttaminen

2. Ensimmäinen osa, joka koskee asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b kohdan v alakohdan rikkomista

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

3. Toinen osa, joka koskee asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 1 kohdan rikkomista

a) Asianosaisten lausumat

b) Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

F Toinen toissijaisesti esitetty kanneperuste

1. Asianosaisten lausumat

2. Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut