<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-307/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CJ0307</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:236">EU:C:2021:236</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>20</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>20</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20210325">25.3.2021</DATE> – Asia C-307/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Obala i lučice</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (ensimmäinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20210325">25 päivänä maaliskuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: kroatia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Sovellettava lainsäädäntö</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 864/2007 ja asetus (EY) N:o 593/2008</KEYWORD><KEYWORD>Ajallinen soveltamisala</KEYWORD><KEYWORD>Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen</KEYWORD><KEYWORD>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EU) N:o 1215/2012</KEYWORD><KEYWORD>1 artiklan 1 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Aineellinen soveltamisala</KEYWORD><KEYWORD>Siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsite</KEYWORD><KEYWORD>7 artiklan 1 alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Sopimusta koskevan asian ja palvelujen suorittamisen käsitteet</KEYWORD><KEYWORD>24 artiklan 1 alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Kiinteän omaisuuden vuokrasopimuksen käsite</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 1393/2007</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudenkäyntiasiakirjojen tai muiden asiakirjojen tiedoksianto</KEYWORD><KEYWORD>Täytäntöönpanomenettelyissä toimivat julkiset notaarit</KEYWORD><KEYWORD>Menettely, jossa peritään ajoneuvon pysäköinnistä yleisellä tiellä olevalle pysäköintipaikalle maksettava päivälipuke</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-307/19,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Visoki trgovački sud (ylempi kauppatuomioistuin, Kroatia) on esittänyt <DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20190411">11.4.2019</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Obala i lučice d.o.o.</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">NLB Leasing d.o.o.,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot sekä tuomarit L. Bay Larsen, C. Toader (esittelevä tuomari), M. Safjan ja N. Jääskinen,</P><P>julkisasiamies: M. Bobek,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Obala i lučice d.o.o., edustajanaan M. Kuzmanović, odvjetnik,</P></ITEM><?PAGE NO="2"?><ITEM><P>Kroatian hallitus, asiamiehenään G. Vidović Mesarek,</P></ITEM><ITEM><P>Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, R. Kanitz, M. Hellmann ja E. Lankenau,</P></ITEM><ITEM><P>Slovenian hallitus, asiamiehenään J. Morela,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wilderspin ja M. Mataija,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20201126">26.11.2020</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 56 artiklan, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) <DATE ISO="20070711">11.7.2007</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="199" PAGE.FIRST="40" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, L 199, s. 40</REF.DOC.OJ>; jäljempänä Rooma II ‑asetus) 4 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 1 kohdan, 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>asiakirjojen tiedoksianto<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta <DATE ISO="20071113">13.11.2007</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="324" PAGE.FIRST="79" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, L 324, s. 79</REF.DOC.OJ>), sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) <DATE ISO="20080617">17.6.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="177" PAGE.FIRST="6" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 177, s. 6</REF.DOC.OJ>, ja oikaisu <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="309" PAGE.FIRST="87" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 309, s. 87</REF.DOC.OJ>; jäljempänä Rooma I ‑asetus) 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan sekä 2 kohdan ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="351" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 351, s. 1</REF.DOC.OJ>) 7 artiklan 1 ja 2 alakohdan ja 24 artiklan 1 alakohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Kroatiaan sijoittautunut yhtiö Obala i lučice d.o.o. (jäljempänä Obala) ja Sloveniaan sijoittautunut yhtiö NLB Leasing d.o.o. ja jossa on kyse julkisella tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä suoritettavan maksun perintää koskevasta vaatimuksesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Rooma II ‑asetus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Rooma II ‑asetuksen 31 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>Ajallinen soveltaminen<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Tätä asetusta sovelletaan vahinkoja aiheuttaviin tapahtumiin, jotka sattuvat tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asetus N:o 1393/2007</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Soveltamisala<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa oikeudenkäynti- tai muu asiakirja on lähetettävä tiedoksiantoa varten jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon. Asetusta ei sovelleta etenkään vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista tai laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (acta iure imperii).<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kyseisen asetuksen 14 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Postitiedoksiannot<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>Jäsenvaltio saa toimittaa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantoja lähettämällä ne toisessa jäsenvaltiossa asuville henkilöille suoraan postitse kirjattuna kirjeenä vastaanottotodistusta tai vastaavaa käyttäen.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Mainitun asetuksen 16 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>Lähettäminen<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Muut kuin oikeudenkäyntiin liittyvät oikeudelliset asiakirjat voidaan lähettää tiedoksiantamista varten toiseen jäsenvaltioon tämän asetuksen säännösten mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Asetus N:o 1393/2007, joka oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, kumottiin oikeudenkäynti- ja muiden kuin oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) <DATE ISO="20201125">25.11.2020</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 2020/1784 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="405" PAGE.FIRST="40" DATE.PUB="2020">EUVL 2020, L 405, s. 40</REF.DOC.OJ>).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Rooma I ‑asetus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Rooma I ‑asetuksen 28 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Ajallinen soveltaminen<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Tätä asetusta sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty <DATE ISO="20091217">17 päivänä joulukuuta 2009</DATE> tai sen jälkeen.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asetus N:o 1215/2012</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 10 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>(10)</NO.P><TXT>Tämän asetuksen soveltamisalan olisi katettava kaikki tärkeimmät siviili- ja kauppaoikeudelliset asiat lukuun ottamatta tiettyjä selkeästi määriteltyjä asioita – –</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(15)</NO.P><TXT>Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä, ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. Vastaajan kotipaikan tuomioistuimen olisi aina oltava toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riita-asian kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu. Oikeushenkilöiden kotipaikka olisi määriteltävä itsenäisesti yhteisten sääntöjen avoimuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Sitä ei erityisesti sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (acta iure iimperii).<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Saman asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 alakohdan sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa</P><PARAG IDENTIFIER="007.001"><NO.PARAG>1)</NO.PARAG><ALINEA><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>jollei toisin ole sovittu, tätä säännöstä sovellettaessa kanteen perusteena olevan velvoitteen täytäntöönpanopaikka on</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>irtaimen kaupassa se paikkakunta jäsenvaltiossa, minne tavarat sopimuksen mukaan toimitettiin tai oli toimitettava,</P></ITEM><ITEM><P>palvelujen osalta se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava,</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>jollei sovelleta b alakohtaa, sovelletaan a alakohtaa;</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.002"><NO.PARAG>2)</NO.PARAG><ALINEA>sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>.</ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>Seuraavilla jäsenvaltion tuomioistuimilla on asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta:</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>asiassa, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa kiinteistö sijaitsee.</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kroatian oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Täytäntöönpanolaki</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Täytäntöönpanolain (Ovršni zakon; Narodne novine, nro:t 112/12, 25/13, 93/14, 55/16 ja 73/17) 1 §:n mukaan julkiset notaarit voivat suorittaa saatavien pakkoperinnän <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>todistusvoimaisen asiakirjan<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> perusteella antamalla täytäntöönpanomääräyksen, joka vastaa täytäntöönpanoperustetta, ilman vastapuolen nimenomaista suostumusta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Tieliikenteen turvallisuudesta annettu laki</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Tieliikenteen turvallisuudesta annetun lain (Zakon o sigurnosti prometa na cestama; Narodne novine, nro:t 67/08, 48/10 ja 74/11) 1 §:ssä säädetään, että kyseisen lain tarkoituksena on muun muassa määritellä perusperiaatteet, jota koskevat keskinäisiä suhteita sekä tienkäyttäjien ja muiden henkilöiden tieliikenteessä käyttäytymistä, perusedellytykset, jotka tieverkoston on tieliikenneturvallisuuden osalta täytettävä, tieliikenteessä noudatettavat säännöt, liikennemerkkijärjestelmä ja ohjeet, joita näiden sääntöjen noudattamisen valvonnasta vastaavat virkamiehet antavat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Kyseisen lain 5 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="005.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA><P>Paikalliset ja alueelliset itsehallintoyksiköt antavat sisäasioista vastaavan ministeriön hyväksynnän saatuaan tämän lain säännösten mukaisesti liikennettä alueellaan koskevia määräyksiä erityisesti</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>pysäköintialueista ja ‑järjestelyistä, pysäköintikielloista ja rajoitetuista pysäköintialueista, – –<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Zadarin kaupungin pysäköinnin järjestämistä koskeva päätös</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Pysäköintimaksujen perimisen järjestämisestä ja sitä koskevasta menettelystä Zadarin kaupungissa tehdyssä päätöksessä (Odluka o organizaciji i načinu naplate parkiranja u Gradu Zadru; Glasnik Grada Zadra, br. 4/11), sellaisena kuin sitä sovellettin pääasiassa (jäljempänä Zadarin pysäköinnin järjestämistä koskeva päätös), määrätään pysäköintimaksujen perimisen järjestämisestä ja sitä koskevasta menettelystä sekä ajoneuvojen pysäköintiä yleisille maksullisille pysäköintialueille koskevasta valvonnasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Kyseisen päätöksen 2 §:ssä yleiset pysäköintialueet määritellään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>ajoneuvojen pysähtymiseen ja pysäköintiin tarkoitetuksi yleisiksi alueiksi<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Mainitun päätöksen 4 §:ssä määrätään, että yleiset pysäköintialueet on merkittävä tieliikenteen turvallisuudesta annetun lain mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Saman päätöksen 5 §:n mukaan yleisten pysäköintialueiden merkitsemisestä huolehtii pysäköinnin järjestäjä toimivaltaisen kunnallisen viranomaisen valvonnassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Zadarin pysäköinnin järjestämistä koskevan päätöksen 6 §:ssä vahvistetaan viikonpäivät ja kellonajat, joina pysäköintimaksuja on maksettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Kyseisen päätöksen 7 §:ssä määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>Pysäyttämällä tai pysäköimällä ajoneuvonsa yleiselle pysäköintialueelle ajoneuvon kuljettaja tai omistaja tekee pysäköinnin hallinnoijan kanssa sopimuksen yleisen pysäköintialueen käyttämisestä siten, että käytetään päiväpysäköintilipuketta, – – ja hyväksyy tässä päätöksessä määrätyt pysäköintisopimuksen yleiset ehdot.<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Mainitun päätöksen 9 §:n mukaan 24 tuntia päivälipukkeen antamisesta lukien voimassa oleva päivälipuke vastaa tietyllä alueella pysäköinnistä perittävään tuntihintaan perustuvaa tuntiveloitusta 24 tunnin kestävän maksullisen pysäköinnin ajalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Saman päätöksen 10 §:ssä määrätään, että päivälipukkeen hinnan periminen tapahtuu siten, että päivälipuketta koskeva maksumääräys maksetaan pysäköinnin hallinnoijan käyttötilille tai että päivälipuke maksetaan pysäköinnin hallinnoijan kassaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Zadarin pysäköinnin järjestämistä koskevan päätöksen 12 §:n mukaan pysäköintialueen käyttäjä, jolle on annettu päivälipuke ja tätä lipuketta koskeva maksumääräys, on velvollinen maksamaan sen kahdeksan päivän kuluessa antamispäivästä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Kyseisen päätöksen 13 §:ssä määrätään, että jos pysäköintialueen käyttäjä ei maksa päivälipuketta asetetussa määräajassa, hänen on kahdeksan päivän lisämääräajan kuluessa maksettava päivälipukkeen lisäksi myös tosiasialliset kustannukset ja lakisääteiset viivästyskorot, jotka on mainittava maksumääräyksessä. Jos pysäköintialueen käyttäjä ei maksa asetetussa määräajassa päivälipuketta, tosiasiallisia kustannuksia ja lakisääteisiä viivästyskorkoja, pysäköinnin hallinnoija aloittaa tätä käyttäjää vastaan tuomioistuinmenettelyn omissa nimissään ja omaan lukuunsa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Obala, joka on Zadarin kaupungin (Kroatia) ajoneuvojen pysäköinnistä yleiselle tielle suoritettavien maksujen perimiseksi perustama yhtiö, pyysi <DATE ISO="20170220">20.2.2017</DATE> todistusvoimaisen asiakirjan perusteella Kroatiassa toimivalta julkiselta notaarilta täytäntöönpanomenettelyä NLB Leasingiä vastaan; tämä menettely koski sellaisen maksun perimistä, joka vastaa ajoneuvon pysäköinnistä Zadarin yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle maksettavaa päivälipuketta. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kyseisen ajoneuvon oli havaittu olleen pysäköintipaikalla <DATE ISO="20120630">30.6.2012</DATE> klo 13.02 ja että Obala vaatii päivälipukkeen maksamista koko pysäköintipäivältä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Kyseinen julkinen notaari antoi <DATE ISO="20170308">8.3.2017</DATE> täytäntöönpanomääräyksen, jolla se velvoitti NLB Leasingin maksamaan vaaditun saatavan, joka koostui koko päivän pysäköinnistä suoritettavaa maksua vastaavasta 84 Kroatian kunan (HRK) (noin 11 euron) suuruisesta pääsaatavasta, 1235 HRK:n (noin 165 euron) suuruisesta menettelykuluja vastaavasta summasta ja 506,25 HRK:n (noin 67 euron) suuruisesta ennakoitavissa olevia menettelykuluja vastaavasta summasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Antaessaan täytäntöönpanomääräyksen tiedoksi NLB Leasingille julkinen notaari tukeutui asetuksen N:o 1393/2007 14 artiklaan ja lähetti kirjatun kirjeen vastaanottotodistusta käyttäen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>NLB Leasing riitautti kyseisen määräyksen. Trgovački sud u Pazinu (kauppatuomioistuin, Pazin, Kroatia) kumosi mainitun määräyksen siltä osin kuin siinä määrättiin pakkotäytäntöönpanosta mutta totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia riitauttamista, ja siirsi asian Trgovački sud u Zadrulle (kauppatuomioistuin, Zadar, Kroatia), joka puolestaan totesi, ettei se ole toimivaltainen, ja saattoi tämän negatiivisen toimivaltaristiriidan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii monia pääasiaan liittyviä seikkoja ja erityisesti sitä, oliko lainmukaista, että julkisen notaarin luona todistusvoimaisen asiakirjan perusteella aloitetussa täytäntöönpanomenettelyssä täytäntöönpanomääräys annettiin tiedoksi vastaajalle vastaanottotodistuksella varustetulla kirjatulla kirjeellä, ja sitä, miten pääasian asianosaisten välistä oikeussuhdetta on luonnehdittava sen määrittämiseksi, ovatko Kroatian tuomioistuimet toimivaltaisia tutkimaan asian, sekä sitä, mitä aineellista oikeutta on sovellettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin pohtii ensinnäkin, voivatko julkiset notaarit, jotka eivät ole asetuksessa N:o 1215/2012 tarkoitettuja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>tuomioistuimia<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>, tukeutua asetuksen N:o 1393/2007 säännöksiin antaakseen todistusvoimaiseen asiakirjaan perustuvassa täytäntöönpanomenettelyssä antamansa täytäntöönpanomääräyksen tiedoksi ja voivatko tuomarit antaa asetuksen N:o 1393/2007 perusteella täytäntöönpanoasiakirjat tiedoksi vastaajille pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa oikeudenkäyntiasiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tämän jälkeen asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklassa tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitteen ulottuvuutta sen määrittämiseksi, kuuluuko merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimistä koskeva oikeudenkäyntiasia sen toimivaltaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Se väittää tässä yhteydessä, että paikallisyhteisöt tekevät tieliikenteen turvallisuudesta annetun lain 5 §:n 1 momentin 6 kohdan ja sääntöjen, jotka koskevat kunnallisten toimintojen harjoittamista, nojalla pysäköintialueita koskevat päätökset ja siirtävät julkisen vallan oikeuksiaan pysäköintimaksuja perimään perustetuille kunnallisille yrityksille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa Zadarin pysäköinnin järjestämistä koskevassa päätöksessä vahvistetaan muun muassa pysäköintialueet sekä aika, jolta pysäköinnistä yleisille teille peritään pysäköintimaksuja, pysäköinnistä maksettavan tuntilipukkeen hinta ja sen päivälipukkeen hinta, joka on maksettava, jos yleisellä pysäköintialueella havaitaan ajoneuvo, josta ei ole maksettu tuntilipuketta tai josta maksetun tuntilipukkeen voimassaolo on päättynyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan päiväpysäköintilipuketta koskeva maksuvelvollisuus on vahvistettu yksipuolisesti ja on luonteeltaan repressiivinen, eli sitä voidaan pitää seuraamuksena, jos pysäköintimaksua ei ole etukäteen maksettu vapaaehtoisesti tuntihinnan mukaisesti tai jos maksetun tuntilipukkeen voimassaolo on päättynyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Kyseisen tuomioistuimen mukaan perinteisten yksityisoikeudellisten sopimusten ja siten siviilioikeudellisten asioiden piiriin kuuluva pysäköinti suljetuille alueille, joissa käyttäjät ottavat saapumisaikaa pysäköintialueelle osoittavan lipukkeen ja maksavat pysäköintimaksut näiltä alueilta poistuessaan, eroaa pääasiassa kyseessä olevasta pysäköinnistä, josta maksu maksetaan etukäteen määrätyltä ajalta, jonka ylittyminen johtaa repressiivisenä pidettävän päivälipukkeen maksamiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että pääasia kuuluisi asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lisäksi, mitä toimivaltasääntöjä kyseisen asetuksen säännösten mukaan on sovellettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että Kroatian tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan pysäköintisopimus katsotaan yleensä tehdyksi heti, kun ajoneuvo pysäköidään yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle. Esiin nousee kuitenkin kysymys siitä, onko kyseistä sopimusta pidettävä palvelujen suorittamista koskevana sopimuksena vai kiinteän omaisuuden vuokrasopimuksena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin katsoo, että jos tällaista pysäköintisopimusta luonnehditaan palvelujen tarjoamista koskevaksi sopimukseksi, kyse voisi olla SEUT 56 artiklassa määrätyn palvelujen tarjoamisen vapauden loukkaamisesta. Kroatian tuomioistuimet voisivat lisäksi perustaa toimivaltansa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohtaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, että kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja erityisesti <DATE ISO="20090423">23.4.2009</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Falco Privatstiftung ja Rabitsch</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-533/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:257">EU:C:2009:257</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), onko Obalan toiminta, johon nyt käsiteltävässä asiassa kuuluu vain pysäköintipaikkojen merkitseminen ja pysäköintimaksujen kerääminen, riittävää, jotta sitä voidaan luonnehtia kyseisessä oikeuskäytännössä tarkoitetuksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>palveluksi<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Pysäköintisopimuksen mahdollisesta luonnehtimisesta asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetuksi kiinteän omaisuuden vuokrasopimukseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että toisin kuin yleisesti sovellettavan lainsäädännön mukaista kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta, jonka osalta edellytetään kirjallista muotoa pätemättömyyden uhalla, pysäköintisopimusta ei tehdä kirjallisesti. Pysäköityihin ajoneuvoihin ei ole myöskään lakisääteistä panttioikeutta. Sitä vastoin tiettyä osaa kiinteistöstä voitaisiin väittää käytetyn siten, että pysäköintisopimuksen voidaan ajatella muistuttavan joltain osin kiinteistön vuokrasopimusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo lisäksi esiin tapauksen, jossa pysäköinti yleiselle tielle ei perustu sopimukseen, ja se pohtii, voidaanko katsoa, että koska pysäköintipaikan käyttäjä ei ole ostanut tuntilipuketta, hänen vastuunsa voisi olla asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin pohtii lopuksi, mitä lakia asiassa on sovellettava. Se väittää nimittäin, että ajoneuvo pysäköitiin nyt käsiteltävässä asiassa <DATE ISO="20120630">30.6.2012</DATE> eli ennen Kroatian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin, ja se pohtii siten, onko Rooma I ‑asetuksen ja Rooma II ‑asetuksen säännöksiä sovellettava pääasiassa, kun otetaan huomioon ennen liittymispäivää tehtyjä sopimuksia koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja erityisesti <DATE ISO="20141105">5.11.2014</DATE> annettu määräys <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>VG Vodoopskrba</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-254/14</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2354">EU:C:2014:2354</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20190214">14.2.2019</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Milivojević</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-630/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:123">EU:C:2019:123</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Visoki trgovački sud päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>1)</NO.P><TXT>Onko julkisilla notaareilla lupa suorittaa asiakirjojen tiedoksianto [asetuksen N:o 1393/2007] nojalla, kun he antavat tiedoksi päätöksensä asioissa, joissa asetusta N:o 1215/2012 ei voida soveltaa, kun otetaan huomioon, että Kroatian tasavallassa julkiset notaarit, jotka toimivat kansallisessa lainsäädännössä heille annetun toimivallan mukaisesti<?PAGE NO="9"?> täytäntöönpanomenettelyissä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>todistusvoimaisen asiakirjan<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="2019" ID="QE0024"/> perusteella, eivät kuulu asetuksen N:o 1215/2012 mukaisen tuomioistuimen käsitteen piiriin? Koska julkiset notaarit eivät kuulu asetuksen N:o 1215/2012 mukaisen tuomioistuimen käsitteen piiriin, voivatko he siis toimiessaan kansallisessa lainsäädännössä heille annetun toimivallan mukaisesti täytäntöönpanomenettelyssä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>todistusvoimaisen asiakirjan<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="2019" ID="QE0025"/> perusteella soveltaa asetuksessa N:o 1393/2007 vahvistettuja asiakirjojen tiedoksiantoa koskevia säännöksiä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Voidaanko pysäköimisen kadulle ja yleiselle tielle katsoa kuuluvan siviilioikeuden alaan [asetuksessa N:o 1215/2012] tarkoitetulla tavalla, kun oikeudesta maksun perimiseen säädetään tieliikenteen turvallisuudesta annetussa laissa ja säännöissä, jotka koskevat kunnallisten toimintojen harjoittamista julkisen vallan omina toimintoina, ja kun otetaan erityisesti huomioon, että jos havaitaan ajoneuvo, jossa ei ole pysäköintilipuketta tai jossa oleva pysäköintilipuke ei ole voimassa, tähän ajoneuvoon kohdistuu välittömästi päivälipukkeen maksua koskeva velvoite, ikään kuin se olisi ollut pysäköitynä koko päiväksi, riippumatta pysäköintipaikan käytön täsmällisestä kestosta, jolloin tämän päivälipukkeen maksun periminen on luonteeltaan seuraamus, samalla kun on täsmennettävä, että joissain jäsenvaltioissa tällaista pysäköintiä pidetään liikennerikkomuksena?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Voivatko tuomioistuimet edellä mainituissa oikeusriidoissa, jotka koskevat pysäköintiä kadulle ja yleiselle tielle, silloin kun oikeudesta maksun perimiseen säädetään tieliikenteen turvallisuudesta annetussa laissa ja säännöissä, jotka koskevat kunnallisten toimintojen harjoittamista julkisen vallan omina toimintoina, antaa asiakirjan tiedoksi toisessa jäsenvaltiossa oleville vastaajille [asetuksen N:o 1393/2007] mukaisesti?</TXT></NP></ITEM></LIST><P>Mikäli edellisten kysymysten perusteella todetaan, että tällainen pysäköinti on siviilioikeudellinen asia, esitetään seuraavat lisäkysymykset.</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa sovelletaan olettamaa, jonka mukaan sopimus on tehty pysäköimällä ajoneuvo kadulle paikkaan, joka on merkitty vaakasuoralla ja/tai pystysuoralla merkinnällä, eli katsotaan, että sopimus tehdään pysäköimällä ja että jos hintaa ei makseta pysäköinnin tuntihinnan mukaan, on maksettava päivälipuke. Näin ollen esitetään kysymys siitä, onko olettama sopimuksen tekemisestä pysäköimällä ja suostumuksen antamisesta päivälipukkeen hinnan maksamiseen, jos lipuketta ei osteta pysäköinnin tuntihinnan mukaan tai ostetun lipukkeen voimassaoloaika päättyy, SEUT 56 artiklassa vahvistettujen palvelujen tarjoamista koskevien perustavanlaatuisten määräysten ja unionin oikeusjärjestyksen muiden säännösten vastainen [– –]</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa ajoneuvo pysäköitiin Zadariin, ja tästä syystä tämän sopimuksen ja Kroatian tuomioistuinten välillä on liittymä, mutta onko tämä pysäköinti asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>palvelu<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="2019" ID="QE0026"/>, kun otetaan huomioon, että palvelun käsite edellyttää sitä, että palvelua tarjoava osapuoli harjoittaa määrättyä toimintaa ja että se harjoittaa tätä toimintaa nimenomaan maksua vastaan[?] Onko kantajan harjoittama toiminta riittävää, jotta sitä voidaan pitää palveluna? Jos Kroatian tuomioistuimilla ei ole erityistä toimivaltaa asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan nojalla, vastaajan kotipaikan tuomioistuin olisi toimivaltainen tutkimaan asian.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="10"?><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>Voidaanko pysäköintiä kadulle ja yleiselle tielle pitää asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna kiinteän omaisuuden vuokrauksena, kun oikeus maksun perimiseen vahvistetaan tieliikenteen turvallisuudesta annetussa laissa ja säännöissä, jotka koskevat kunnallisten toimintojen harjoittamista julkisen vallan omina toimintoina, ja maksuja peritään vain tiettynä ajanjaksona päivän aikana?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>7)</NO.P><TXT>Jos nyt käsiteltävässä asiassa ei voida soveltaa edellä mainittua olettamaa siitä, että pysäköinti merkitsee sopimuksen tekemistä (neljäs ennakkoratkaisukysymys), voidaanko tällaista pysäköintiä, jonka osalta pysäköintimaksun perimistä koskeva toimivalta perustuu tieliikenteen turvallisuudesta annettuun lakiin ja jonka osalta on maksettava päivämaksu, jos pysäköintilipuketta ei ole maksettu etukäteen pysäköintipaikan käyttöajan mukaan tai jos maksetun pysäköintilipukkeen voimassaoloaika on päättynyt, pitää asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuna sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevana asiana?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>8)</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa ajoneuvo pysäköitiin ennen Kroatian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin eli konkreettisesti <DATE ISO="20120630">30.6.2012</DATE> klo 13.02. Tästä syystä esitetään kysymys siitä, onko sen nyt käsiteltävässä asiassa sovellettava [Rooma I ‑asetusta] tai [Rooma II ‑asetusta], kun otetaan huomioon niiden ajallinen soveltamisala.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>Jos Euroopan unionin tuomioistuin on toimivaltainen antamaan vastauksen aineellisen lainsäädännön soveltamisen osalta, esitetään seuraava kysymys.</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>9)</NO.P><TXT>Ovatko olettama sopimuksen tekemisestä pysäköimällä ja olettama suostumuksen antamisesta päivälipukkeen hinnan maksamiseen, jos lipuketta ei hankita pysäköinnin tuntihinnan mukaan tai lipukkeen mukainen voimassaolo on päättynyt, SEUT 56 artiklassa vahvistettujen palvelujen tarjoamista koskevien perussääntöjen ja unionin oikeusjärjestyksen muiden oikeussääntöjen vastaisia riippumatta siitä, onko ajoneuvon omistaja luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö? Toisin sanoen voidaanko aineellisen lainsäädännön määrittämiseksi nyt käsiteltävään asiaan soveltaa [Rooma I ‑asetuksen] 4 artiklan säännöksiä (kun asiakirja-aineistoon ei sisälly mitään näyttöä, joka osoittaisi, että osapuolet olisivat tehneet sopimuksen sovellettavasta laista)?</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Jos katsottaisiin, että sopimus on tehty, olisiko nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä palvelujen suorittamista koskeva sopimus, eli voidaanko tätä pysäköintisopimusta pitää [Rooma I ‑asetuksen] 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna palveluna?</P></ITEM><ITEM><P>Voitaisiinko toissijaisesti tätä pysäköintiä pitää [Rooma I ‑asetuksen] 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna vuokrasopimuksena?</P></ITEM><ITEM><P>Toissijaisesti, jos tähän pysäköintiin on sovellettava [Rooma I-asetuksen] 4 artiklan 2 kohdan säännöksiä, esitetään kysymys siitä, mikä on nyt käsiteltävässä asiassa luonteenomainen suoritus, kun otetaan huomioon, että kantaja lähinnä vain merkitsee katuun pysäköintiä varten varatun alueen ja perii pysäköintimaksun, kun vastaaja puolestaan pysäköi ja maksaa pysäköintimaksun. Jos näet katsottaisiin, että luonteenomainen suoritus on kantajan suoritus, sovellettaisiin Kroatian lainsäädäntöä, mutta jos luonteenomainen suoritus olisi vastaajan suoritus, sovellettaisiin Slovenian lainsäädäntöä. Koska oikeudesta pysäköintimaksun perimiseen säädetään tässä tapauksessa kuitenkin Kroatian lainsäädännössä, johon sopimuksella on näin ollen läheisempi liittymä, voidaanko kuitenkin nyt käsiteltävässä asiassa soveltaa myös [Rooma I ‑asetuksen] 4 artiklan 3 kohdan säännöksiä?</P></ITEM><?PAGE NO="11"?><ITEM><P>Jos katsotaan, että kyseessä on [Rooma II ‑asetuksessa] tarkoitettu sopimukseen perustumaton velvoite, voitaisiinko tätä sopimukseen perustumatonta velvoitetta pitää vahinkotapahtumana, jolloin sovellettava lainsäädäntö määräytyisi [kyseisen asetuksen] 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti?</P></ITEM><ITEM><P>Voitaisiinko tällaista pysäköintiä toissijaisesti pitää perusteettomana etuna, jolloin sovellettava laki määräytyisi [Rooma II ‑asetuksen] 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti?</P></ITEM><ITEM><P>Voitaisiinko tällaista pysäköintiä toissijaisesti pitää asiainhuoltona, jolloin sovellettava laki määräytyisi [Rooma II ‑asetuksen] 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti?</P></ITEM><ITEM><P>Voitaisiinko tällaista pysäköintiä toissijaisesti pitää vastaajan sopimuksentekotuottamuksena (culpa in contrahendo), jolloin sovellettava laki määräytyisi [Rooma II ‑asetuksen] 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti? <QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/></P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Koronaviruspandemiaan liittyvän terveysriskien vuoksi unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto päätti <DATE ISO="20200422">22.4.2020</DATE> ratkaista asian ilman istuntoa, joka nyt käsiteltävässä asiassa oli alun perin suunniteltu järjestettäväksi, ja esitti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille asianosaisille ja muille osapuolille useita kysymyksiä, joihin pyydetiin kirjallisia vastauksia ja joihin Obala, Kroatian ja Slovenian hallitukset sekä komissio ovat vastanneet.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäisen, kolmannen ja neljännen kysymyksen sekä yhdeksännen kysymyksen ensimmäisen osan tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Obala ja Kroatian hallitus väittävät, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta lähinnä sillä perusteella, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt riittävällä tavalla syitä, joiden vuoksi se on esittänyt ennakkoratkaisukysymyksiä, tai sitä, mitä merkitystä unionin tuomioistuimen mahdollisella vastauksella kysymyksiin, jotka niiden mukaan koskevat tosiseikkoja, on pääasian kannalta. Obalan mukaan voidaan lisäksi katsoa, ettei nyt käsiteltävässä asiassa ole kyse oikeudenkäyntiasiasta, koska kansallisten menettelysäännösten mukaan tuomioistuimen, jossa pääasia oli saatettu vireille ensin, olisi pitänyt hylätä todistusvoimaisen asiakirjan perusteella annettua täytäntöönpanomääräystä koskeva väite sillä perusteella, että sen lisäksi, että väitteen oli esittänyt henkilö, jolla ei ollut oikeutta edustaa täytäntöönpanon vastapuolta, se oli esitetty muulla kuin kroatian kielellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Komission mukaan ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta pyydetään ratkaisua ainoastaan kahden tuomioistuimen välistä toimivaltaristiriitaa koskevassa menettelyssä. Sen käsiteltävänä on siten ainoastaan kysymys siitä, kumpi asianomaisista tuomioistuimista on alueellisesti toimivaltainen. Kyseisen toimielimen mielestä ainoat tämän toimivaltaristiriidan ratkaisemisen kannalta merkitykselliset kysymykset ovat siten asetuksen N:o 1215/2012 tulkintaan liittyvät kysymykset. Muilla asiakirjojen tiedoksiantamista ja sovellettavan lain määrittämistä koskevilla kysymyksillä ei ole mitään yhteyttä pääasian kohteeseen, ja ne on näin ollen jätettävä tutkimatta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta SEUT 267 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen ainoastaan, jos muun muassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklassa mainittuja ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu tai jos on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä unionin oikeussäännön tulkitsemisella tai pätevyyden arvioimisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200709">9.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Verein für Konsumenteninformation</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-343/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:534">EU:C:2020:534</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200903">3.9.2020</DATE> <NAME.CASE>Supreme Site Services ym</NAME.CASE>., <NO.CASE>C-186/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:638">EU:C:2020:638</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa myös, että jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, sen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat. Ennakkoratkaisupyynnössä on lisäksi ilmoitettava täsmällisesti ne syyt, joiden perusteella kansallinen tuomioistuin on epävarma unionin oikeuden tulkinnasta ja on päätynyt siihen, että ennakkoratkaisukysymysten esittäminen unionin tuomioistuimelle on tarpeellista (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201001">1.10.2020</DATE>, <NAME.CASE>Elme Messer Metalurgs</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-743/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:767">EU:C:2020:767</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Nämä ennakkoratkaisupyynnön sisältöä koskevat vaatimukset mainitaan nimenomaisesti työjärjestyksen 94 artiklassa, jota ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa yhteistyössä noudatettava. Niistä muistutetaan myös Euroopan unionin tuomioistuimen suosituksissa kansallisille tuomioistuimille ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="257" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2018">EUVL 2018, C 257, s. 1</REF.DOC.OJ>) (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181213">13.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Rittinger ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑492/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:1019">EU:C:2018:1019</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava asetuksen N:o 1393/2007 tulkinnasta, jota ensimmäinen ja kolmas kysymys koskevat, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi negatiivinen toimivaltaristiriita on saatettu, ei ole ilmoittanut unionin tuomioistuimelle työjärjestyksen 94 artiklassa edellytetyllä tavalla, miten pääasian ratkaisu riippuu kyseisen asetuksen tulkinnasta. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä erityisesti ilmenee, pääasian vastaaja on saattanut asian Kroatian tuomioistuinten käsiteltäväksi ja riitauttanut sille tiedoksi annetun täytäntöönpanomääräyksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei myöskään selitä neljännen kysymyksen ja yhdeksännen kysymyksen ensimmäisen osan osalta syitä, joiden vuoksi se pohtii, onko olettama, jonka mukaan sopimus tehdään pysäköimällä ajoneuvo yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintialueelle, sopusoinnussa SEUT 56 artiklassa määrättyjen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien määräysten kanssa, tai sitä, mitä vaikutusta sillä, onko asianomaisen ajoneuvon omistaja luonnollinen henkilö vai oikeushenkilö, voi tässä yhteydessä olla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että ensimmäinen, kolmas ja neljäs kysymys sekä yhdeksännen kysymyksen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen toimivalta vastata kahdeksanteen kysymykseen ja yhdeksännen kysymyksen toiseen osaan</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdeksannella kysymyksellä ja yhdeksännen kysymyksen toisella osalla, joita on syytä tarkastella ensiksi, miten Rooma I ‑asetuksen ja Rooma II ‑asetuksen säännösten valossa määritellään ajoneuvon pysäköimisestä yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle syntyneeseen oikeussuhteeseen sovellettava laki tilanteessa, jossa ajoneuvo on pysäköity ennen asianomaisen jäsenvaltion liittymistä unioniin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Kuten Kroatian tasavallan liittymisehdoista sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukautuksista tehdyn asiakirjan (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="112" PAGE.FIRST="21" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 112, s. 21</REF.DOC.OJ>) 2 artiklasta ilmenee, alkuperäisten perussopimusten määräykset sekä toimielinten ennen Kroatian tasavallan liittymistä hyväksymien säädösten säännökset ja määräykset sitovat tätä jäsenvaltiota ja niitä sovelletaan mainitussa valtiossa vasta liittymispäivästä eli <DATE ISO="20130701">1.7.2013</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee Rooma I ‑asetuksen osalta, että sen 28 artiklan mukaan sen soveltaminen riippuu asianomaisen sopimuksen tekemispäivästä (ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160113">13.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Raiffeisen Privatbank Liechtenstein</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-397/15</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:16">EU:C:2016:16</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on todennut Rooma II ‑asetuksesta, että sen 31 artiklan mukaan ainoa kyseisen asetuksen ajallista soveltamisalaa määritettäessä huomioon otettava ajankohta on ajankohta, jolloin vahinkoa aiheuttanut tapahtuma on sattunut (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111117">17.11.2011</DATE>, <NAME.CASE>Homawoo</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-412/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:747">EU:C:2011:747</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva ajoneuvon pysäköinti tapahtui <DATE ISO="20120630">30.6.2012</DATE> eli ennen Kroatian tasavallan liittymistä unioniin. Tästä seuraa, että Rooma I ‑asetusta ja Rooma II ‑asetusta ei voida soveltaa ratione temporis ja että unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan kahdeksanteen kysymykseen ja yhdeksännen kysymyksen toiseen osaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitteen alaan kuuluu vaatimus yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimiseksi, kun sen esittää alueellisen yhteisön tällaisten pysäköintipaikkojen hallinnoimiseen valtuuttama yhtiö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Kun kyse on asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvästä siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitteestä, unionin tuomioistuin on katsonut toistuvasti, että sen varmistamiseksi, että tästä asetuksesta jäsenvaltioille ja asianomaisille henkilöille syntyvät oikeudet ja velvoitteet ovat mahdollisimman tasapuolisia ja yhtenäisiä, kyseistä käsitettä ei ole tulkittava siten, että siinä ainoastaan viitattaisiin jonkin jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen. Kyseistä käsitettä on pidettävä itsenäisenä käsitteenä, jonka tulkinnassa on käytettävä perustana kyseisen asetuksen tavoitteita ja järjestelmää sekä niitä yleisiä periaatteita, jotka ilmenevät kansallisten oikeusjärjestysten muodostamasta kokonaisuudesta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190228">28.2.2019</DATE>, <NAME.CASE>Gradbeništvo Korana</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-579/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:162">EU:C:2019:162</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Lisäksi tarve varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja se, että jäsenvaltioissa ei anneta keskenään ristiriitaisia ratkaisuja, jotta turvataan lainkäytön yhdenmukaisuus, edellyttää, että siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitettä tulkitaan laajasti (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090910">10.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>German Graphics Graphische Maschinen</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-292/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:544">EU:C:2009:544</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Sen selvittämiseksi, kuuluuko kanne asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitteen alaan ja siten tämän asetuksen soveltamisalaan, on tunnistettava riita-asian asianosaisten välinen oikeussuhde ja riita-asian kohde tai vaihtoehtoisesti tutkittava kanteen perusta ja sen vireille saattamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200716">16.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Movic ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-73/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:568">EU:C:2020:568</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Vaikka tietyt viranomaisen ja yksityisen väliset oikeusriidat saattavatkin kuulua asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalaan, jos kanne koskee toimia, jotka on toteutettu iure gestionis, näin ei ole silloin, kun viranomainen käyttää julkista valtaa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200507">7.5.2020</DATE>, <NAME.CASE>Rina</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-641/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:349">EU:C:2020:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Nimittäin se, että yksi oikeusriidan asianosaisista käyttää julkisen vallan oikeuksia, koska se käyttää yksityisten välisiin suhteisiin sovellettaviin sääntöihin nähden poikkeuksellisen laajaa valtaa, estää sen, että tällainen oikeusriita olisi asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu siviili- ja kauppaoikeudellinen asia (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200903">3.9.2020</DATE>, <NAME.CASE>Supreme Site Services ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-186/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:638">EU:C:2020:638</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Se, että tietyllä toiminnalla on julkinen tarkoitus, ei näet sellaisenaan riitä perusteeksi todeta, että kyseistä toimintaa harjoitettaisiin iure imperii, jos kyse ei ole yksityisten välisiin suhteisiin sovellettaviin sääntöihin nähden poikkeuksellisen laajan vallan käyttämisestä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200903">3.9.2020</DATE>, <NAME.CASE>Supreme Site Services ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-186/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:638">EU:C:2020:638</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa pääasian vaatimuksesta on todettava, että se koskee sen saatavan perimistä, joka vastaa yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hintaa, johon on lisätty menettelystä johtuneet kulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, huolimatta siitä, että Obala on esittänyt tämän vaatimuksen sille julkisen vallan toimella annetun valtuutuksen perusteella, se perustuu yksityisoikeudelliseen oikeussuhteeseen, jossa osapuolilla on Zadarin pysäköinnin järjestämistä koskevassa päätöksessä määrättyjen pysäköintiä koskevien yleisten ehtojen mukaiset oikeudet ja velvollisuudet myös siltä osin kuin kyse on velvollisuudesta maksaa joko tuntilipuke tai päivälipuke sekä näiden lipukkeiden hinnasta. Päivälipuketta koskeva sopimus katsotaan tehdyksi, jos tuntilipuketta ei ole maksettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Lisäksi on niin – kuten Kroatian hallituksen unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamista kirjallisista vastauksista ilmenee – että velvollisuus maksaa tosiasialliset kustannukset ja lakisääteiset viivästyskorot siinä tapauksessa, että päiväpysäköintilipuketta ei ole maksettu, perustuu velvoiteoikeudellisista suhteista annettuun Kroatian lakiin, jossa säädetään velkojan oikeudesta täysimääräiseen korvaukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevaan asiakirja-aineistoon sisältyvistä tiedoista ilmenee, päiväpysäköintilipuke ei ole myöskään liikennerikkomuksesta määrättävä seuraamus.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Pääasian vaatimuksen perustan ja sitä koskevan asian vireille saattamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta on myös huomattava, että Obala perii pysäköintimaksuja yleisesti sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ja että Obala aloitti alkuperäisen menettelyn julkisen notaarin luona täytäntöönpanolain mukaisesti, ja sen jälkeen, kun täytäntöönpanon vastapuoli oli riitauttanut mainitun julkisen notaarin antaman täytäntöönpanomääräyksen, tätä menettelyä seurasi tuomioistuimessa vireille pantu menettely.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Lisäksi samoin kuin tilanteessa, josta <DATE ISO="20170309">9.3.2017</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pula Parking</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-551/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:193">EU:C:2017:193</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) oli kyse, Obala ei asianomaisille osapuolille päiväpysäköintilipukkeen antaessaan itse myönnä yleisesti sovellettavasta lainsäädännöstä poiketen täytäntöönpanoperustetta, koska tällaisen lipukkeen annettuaan kyseinen yhtiö voi vain vedota todistusvoimaiseen asiakirjaan, jonka perusteella se voi panna vireille täytäntöönpanolain säännösten mukaisen menettelyn tai – jos asia riitautetaan – tuomioistuinmenettelyn.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen menettelyn asianosaisten välisen oikeussuhteen tai tällaisen vaatimuksen perustan tai sitä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ei voida katsoa osoittavan unionin oikeudessa tarkoitettua julkisen vallan oikeuksien käyttöä, joten tämän tyyppisen vaatimuksen on katsottava kuuluvan asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitteen alaan ja kyseisen asetuksen soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitteen alaan kuuluu vaatimus yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimiseksi, kun sen esittää alueellisen yhteisön tällaisten pysäköintipaikkojen hallinnoimiseen valtuuttama yhtiö.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kuudes kysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kuudennella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kiinteän omaisuuden vuokrasopimuksen käsitteen alaan kuuluu vaatimus yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1215/2012 II luvussa säädetty yleistä toimivaltaa koskeva järjestelmä perustuu sen 4 artiklan 1 kohdassa ilmaistuun yleissääntöön, jonka mukaan kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan osapuolten kansalaisuudesta riippumatta tuon valtion tuomioistuimissa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181004">4.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>Feniks</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-337/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:805">EU:C:2018:805</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 6 jaksossa säädetään vain tästä vastaajan kotipaikan tuomioistuinten toimivaltaa koskevasta yleissäännöstä tehtävänä poikkeuksena joistakin erityisistä toimivaltasäännöistä, joihin kuuluu tämän asetuksen 24 artiklan 1 alakohdan toimivaltasääntö, jossa annetaan sen jäsenvaltion, jossa asianomainen kiinteistö sijaitsee, tuomioistuimille toimivalta ratkaista asia, joka koskee kiinteän omaisuuden vuokrasopimusta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190710">10.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Reitbauer ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-722/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:577">EU:C:2019:577</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Koska kyseisen asetuksen 24 artiklan 1 kohdan säännökset ovat poikkeussäännöksiä, niitä ei pidä tulkita laajemmin kuin niiden tavoitteen takia on välttämätöntä (ks. vastaavasti tuomio 16.11.206, <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Schmidt</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-417/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:881">EU:C:2016:881</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Näiden säännösten tavoitteesta on syytä muistuttaa, että kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, pääasiallinen syy sille, että sen sopimusvaltion tuomioistuimilla, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee, on yksinomainen toimivalta, on se, että kiinteän omaisuuden sijaintipaikan tuomioistuimella on läheisen sijainnin vuoksi parhaat edellytykset saada tietoonsa tosiseikat ja soveltaa yleensä sijaintipaikkavaltion perusteella määräytyviä oikeussääntöjä ja käytäntöjä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161116">16.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Schmidt</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑417/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:881">EU:C:2016:881</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee erityisesti kiinteän omaisuuden vuokrasopimusten osalta, että tätä yksinomaista toimivaltaa voidaan perustella omistajan ja vuokralaisen välisen suhteen monitahoisuudella, sillä siihen sisältyy monia muitakin kuin vuokranmaksuun liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Tätä suhdetta säännellään valtion, jossa vuokrasopimuksen kohde sijaitsee, osittain pakottavalla erityislainsäädännöllä, kuten lainsäädännöllä, jossa määritetään kiinteistön ylläpidosta ja kiinteistöverojen maksamisesta vastuussa oleva henkilö, jolla säännellään kiinteistön asukkaan velvollisuuksia naapureihin nähden ja jolla omistajan oikeutta ottaa kiinteistö hallintaansa vuokrasopimuksen päättyessä valvotaan tai rajoitetaan (määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190515">15.5.2019</DATE>, <NAME.CASE>MC</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-827/18</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:416">EU:C:2019:416</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin niin, että – kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – pääasian vaatimus ei koske kiinteistön nautinnan edellytyksiä vaan sellaisen maksun perimistä, joka perustuu yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköintiin. Riippumatta siitä, miten näin syntynyttä oikeussuhdetta kansallisessa oikeudessa luonnehditaan, tällainen vaatimus ei voi kuulua asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdassa säädetyn yksinomaista toimivaltaa koskevan säännön soveltamisalaan, kun otetaan huomioon sen kohde ja niiden selvitysten ulottuvuus, jotka kansallinen tuomioistuin joutuu suorittamaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella kuudenteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kiinteän omaisuuden vuokrasopimuksen käsitteen alaan ei kuulu vaatimus yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimiseksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Viides ja seitsemäs kysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee viidennellä ja seitsemännellä kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ensinnäkin, onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun sopimusta koskevan asian käsitteen piiriin kuuluu vaatimus yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimiseksi, ja – jos näin on – onko tällaisissa olosuhteissa tehty pysäköintisopimus kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu palvelujen suorittamista koskeva sopimus ja – jos näin ei ole – kuuluuko tällainen vaatimus mainitun asetuksen 7 artiklan 2 alakohdassa säädetyn sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan erityisen toimivaltasäännöksen piiriin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82</NO.P><TXT>Ensinnäkin siitä, onko pääasiassa kyseessä oleva vaatimus luonteeltaan sopimusoikeudellinen vai sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia, on muistutettava, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua käsitettä sopimusta koskeva asia ja sen 2 alakohdassa tarkoitettua käsitettä sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva asia on tulkittava itsenäisesti käyttäen ensisijaisena perustana tämän asetuksen järjestelmää ja<?PAGE NO="17"?> tavoitteita, jotta asetuksen yhtenäinen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa varmistettaisiin. Näitä käsitteitä ei siis voida tulkita siten, että niissä viitattaisiin siihen, miten sovellettavassa kansallisessa laissa luonnehditaan kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä oleva oikeussuhde (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160714">14.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>Granarolo</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-196/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:559">EU:C:2016:559</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on katsonut tältä osin, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian käsitteeseen kuuluvat kaikki sellaiset kanteet, joissa vaaditaan vastaajan vastuun toteuttamista ja jotka eivät kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla liity sopimusta koskevaan asiaan, eli kanteet, jotka eivät perustu oikeudelliseen velvoitteeseen, johon henkilö on vapaaehtoisesti antanut suostumuksensa suhteessa toiseen osapuoleen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201124">24.11.2020</DATE>, <NAME.CASE>Wikingerhof</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-59/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:950">EU:C:2020:950</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84</NO.P><TXT>Se on täsmentänyt, että kysymys siitä, sovelletaanko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohtaa vai saman artiklan 2 alakohtaa, riippuu yhtäältä kantajan valinnasta vedota tai olla vetoamatta johonkin näistä erityisistä toimivaltasäännöistä ja toisaalta asiaa käsittelevän tuomioistuimen näissä säännöksissä säädetyistä erityisedellytyksistä suorittamasta selvityksestä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201124">24.11.2020</DATE>, <NAME.CASE>Wikingerhof</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-59/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:950">EU:C:2020:950</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85</NO.P><TXT>Kun kantaja vetoaa jompaankumpaan näistä säännöistä, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on varmistuttava siitä, ovatko kantajan vaatimukset – riippumatta niiden määrittelystä kansallisessa oikeudessa – mainitussa asetuksessa tarkoitetulla tavoin luonteeltaan sopimusoikeudellisia vai päinvastoin liittyvätkö ne sopimukseen perustumattomaan vahingonkorvaukseen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201124">24.11.2020</DATE>, <NAME.CASE>Wikingerhof</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-59/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:950">EU:C:2020:950</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että aluksi on selvitettävä, onko vaatimus yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimiseksi luonteeltaan sopimusoikeudellinen riippumatta siitä, miten se määritellään kansallisessa oikeudessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87</NO.P><TXT>Tästä on huomattava, että vaikka asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdassa ei vaadita kirjallisen sopimuksen tekemistä, sopimusvelvoitteen yksilöiminen on kuitenkin välttämätöntä tämän säännöksen soveltamiseksi. On tarkennettava, että tällaisen velvoitteen voidaan katsoa syntyneen hiljaisesti, etenkin kun se käy ilmi osapuolten tahtoa ilmaisevista yksiselitteisistä toimista (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160714">14.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>Granarolo</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-196/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:559">EU:C:2016:559</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että yleisten pysäköintialueiden käytön yleiset ehdot on julkaistu Zadarin pysäköinnin järjestämistä koskevassa päätöksessä, ja ne kattavat muun muassa pysäköintipaikkojen määrittämisen, pysäköintiajat ja pysäköintimaksut, mukaan lukien velvollisuus maksaa päiväpysäköintilipuke. Pysäköinti yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle luo kyseisen pysäköintipaikan hallinnoijan ja henkilön, joka on käyttänyt pysäköintipaikkaa maksamalla pysäköinnistä tuntilipukkeen tai päivälipukkeen, välille oikeussuhteen, jota voidaan pitää luonteeltaan sopimusoikeudellisena.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89</NO.P><TXT>Vaatimus päiväpysäköintilipukkeen hinnan perimiseksi perustuu näin ollen väitettyyn sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen, ja se kuuluu asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuihin sopimusta koskeviin asioihin, joten Kroatian tuomioistuimet voivat perustaa toimivaltansa tähän säännökseen pääasiassa kyseessä olevan pysäköintisopimuksen luonteesta riippumatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90</NO.P><TXT>Pääasian vaatimuksen sopimusoikeudellista luonnetta ei voida kyseenalaistaa Slovenian hallituksen unionin tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin antamassa vastauksessa esittämällä väitteellä, jonka mukaan täytäntöönpanon vastapuoli ei ole antanut suostumustaan velvoitteeseen vapaaehtoisesti, koska nyt käsiteltävässä asiassa tämä vastapuoli ei pysäköinyt pääasiassa kyseessä olevaa ajoneuvoa itse asianomaiselle pysäköintipaikalle vaan ajoneuvon pysäköi leasingvuokraaja. Tämä väite liittyy nimittäin asiakysymyksen tutkimiseen, joka tuomioistuimen on suoritettava sen jälkeen, kun se on ratkaissut kysymyksen toimivallastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on tältä osin katsonut, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu sopimuksen täyttämistä koskeva kanne, on asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan nojalla toimivaltainen silloinkin, kun vastaaja esittää puolustautumisperusteenaan, että mitään sopimusta ei ole (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19820304">4.3.1982</DATE>, <NAME.CASE>Effer</NAME.CASE>, <NO.CASE>38/81</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1982:79">EU:C:1982:79</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0008">8</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92</NO.P><TXT>Toiseksi mahdollisuudesta luonnehtia pääasiassa kyseessä olevaa pysäköintisopimusta palvelujen suorittamista koskevaksi sopimukseksi asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan soveltamiseksi on täsmennettävä, että tällainen luonnehdinta sulkee pois mainitun asetuksen 7 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa säädetyn toimivaltasäännön soveltamisen. Kun nimittäin otetaan huomioon tämän säännöksen c alakohdassa vahvistettu sen a ja b alakohtien välinen hierarkia, a alakohdassa säädettyä toimivaltasääntöä sovelletaan vain vaihtoehtoisesti ja jos mainitussa b alakohdassa säädettyjä toimivaltasääntöjä ei sovelleta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180308">8.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Saey Home &amp; Garden</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-64/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:173">EU:C:2018:173</NO.ECLI></REF.DOC.ECR> Granarolo, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetusta palvelun käsitteestä on todettava, että se edellyttää vähintäänkin sitä, että palveluja tarjoava osapuoli harjoittaa määrättyä toimintaa korvausta vastaan (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180308">8.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Saey Home &amp; Garden</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑64/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:173">EU:C:2018:173</NO.ECLI></REF.DOC.ECR> Granarolo, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94</NO.P><TXT>Toimintaa koskevasta arviointiperusteesta on todettava, että se edellyttää positiivisia toimia eikä pelkkää pidättymistä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180308">8.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Saey Home &amp; amp, Garden</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-64/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:173">EU:C:2018:173</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että sopimus, jolla teollis- ja tekijänoikeuden haltija myöntää sopimuskumppanilleen oikeuden kyseisen oikeuden käyttöön maksua vastaan, ei merkitse tällaista toimintaa, koska immateriaalioikeuden haltija ei käyttöoikeuden myöntäessään suorita minkäänlaista palvelua vaan sitoutuu ainoastaan antamaan sopimuskumppanilleen oikeuden käyttää vapaasti kyseistä oikeutta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090423">23.4.2009</DATE>, <NAME.CASE>Falco Privatstiftung ja Rabitsch</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-533/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:257">EU:C:2009:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee nyt käsiteltävässä asiassa, että Obala vastaa yleisten pysäköintialueiden hallinnoinnista, mikä edellyttää määrättyä toimintaa, johon kuuluu ainakin pysäköintipaikkojen perustaminen yleiselle tielle ja niiden merkitseminen sekä pysäköintimaksujen keräämisen hallinnointi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96</NO.P><TXT>Toiminnasta vastikkeeksi saatavaa korvausta koskevasta arviointiperusteesta on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty sitä, että päiväpysäköintilipukkeen maksamista voidaan pitää korvauksena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97</NO.P><TXT>Kuten myös julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 119 ja 120 kohdassa totesi, pääasiassa kyseessä olevaa pysäköintisopimusta voidaan näin ollen luonnehtia asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuksi palvelujen suorittamista koskevaksi sopimukseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98</NO.P><TXT>Viidenteen ja seitsemänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä kyseisessä säännöksessä tarkoitetun sopimusta koskevan asian käsitteen alaan kuuluu vaatimus sellaisen maksun perimiseksi, joka perustuu sopimukseen, jonka kohteena on pysäköinti yhdelle yleisellä tiellä olevista merkityistä pysäköintipaikoista, jotka tätä tarkoitusta varten valtuutettu yhtiö on järjestänyt ja joita se hallinnoi, ja että toisaalta tämä sopimus on kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu palvelujen suorittamista koskeva sopimus.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2012 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun siviili- ja kauppaoikeudellisen asian käsitteen alaan kuuluu vaatimus yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimiseksi, kun sen esittää alueellisen yhteisön tällaisten pysäköintipaikkojen hallinnoimiseen valtuuttama yhtiö.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kiinteän omaisuuden vuokrasopimuksen käsitteen alaan ei kuulu vaatimus yleisellä tiellä olevalle merkitylle pysäköintipaikalle pysäköinnistä maksettavan päivälipukkeen hinnan perimiseksi.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">3)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä kyseisessä säännöksessä tarkoitetun sopimusta koskevan asian käsitteen alaan kuuluu vaatimus sellaisen maksun perimiseksi, joka perustuu sopimukseen, jonka kohteena on pysäköinti yhdelle yleisellä tiellä olevista merkityistä pysäköintipaikoista, jotka tätä tarkoitusta varten valtuutettu yhtiö on järjestänyt ja joita se hallinnoi, ja että toisaalta tämä sopimus on kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu palvelujen suorittamista koskeva sopimus.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><?PAGE NO="20"?><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>