<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ2000FIB.0800718301.case.xml"><NO.CASE>C-462/98 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61998J0462</NO.CELEX><NO.SEQ>0003.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>7196</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>7211</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>16</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="20000921">21.9.2000</DATE> — ASIA C-462/98 P</LEFT><RIGHT>MEDIOCURSO V. KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT> (viides jaosto)</P><P><DATE ISO="20000921">21 päivänä syyskuuta 2000</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: portugali.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-462/98 P,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Mediocurso — Estabelecimento de Ensino Particular Ld.<HT TYPE="SUP">a</HT>,</HT> kotipaikka Lissabon (Portugali), edustajanaan asianajaja C. Botelho Moniz, Lissabon, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto A. May, 398 route d'Esch,</P><PARTY.STATUS>valittajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><P>jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-180/96+T-181/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="II-3477">T-180/96 ja T-181/96, Mediocurso vastaan komissio, <DATE ISO="19980915">15.9.1998</DATE> antaman tuomion (Kok. 1998, s. II-3477)</REF.DOC.ECR> kumoamista osittain,</P><AGAINST>vastapuolena:</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet M. T. Figueira ja K. Simonsson, prosessiosoite Luxemburgissa c/o<?PAGE NO="I-7197"?> oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,</P><PARTY.STATUS>vastaajana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. A. O. Edward sekä tuomarit L. Sevon, P. Jann, H. Ragnemalm (esittelevä tuomari) ja M. Wathelet,</P><P>julkisasiamies: J. Mischo,</P><P>kirjaaja: R. Grass,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="19991125">25.11.1999</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><?PAGE NO="I-7198"?><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Mediocurso — Estabelecimento de Ensino Particular Ld.<HT TYPE="SUP">a</HT> (jäljempänä Mediocurso) on EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla hakenut muutosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-180/96+T-181/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="II-3477">T-180/96 ja T-181/96, Mediocurso vastaan komissio, <DATE ISO="19980915">15.9.1998</DATE> antamaan tuomioon (Kok. 1998, s. II-3477; jäljempänä valituksen kohteena oleva tuomio)</REF.DOC.ECR> ja vaatinut kyseisen tuomion osittaista kumoamista.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Tosiseikat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Kanteen taustalla olevat tosiseikat, sellaisina kuin ne esitetään valituksen kohteena olevassa tuomiossa ja sellaisina kuin ne ilmenevät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiakirjavihkosta, voidaan esittää tiivistetysti seuraavasti.</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Portugalilainen toimielin, Departamento para os Assuntos do Fundo Social Europeu (Euroopan sosiaalirahastoa koskevia asioita käsittelevä virasto; jäljempänä DAFSE) jätti Euroopan sosiaalirahaston (jäljempänä ESR) yksiköille vuonna 1998 kaksi hakemusta, joilla haettiin rahoitustukea kahdelle valittajan hyväksi toteutettavalle ammatilliselle koulutushankkeelle.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Komissio hyväksyi koulutushankkeet. Valittaja sai elokuussa 1989 ennakkona 50 prosenttia sekä ESR:n myöntämän tuen määrästä että Portugalin hallituksen myöntämän tuen määrästä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7199"?><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Koulutusohjelmat toteutettiin vuoden 1989 heinäkuun ja joulukuun välisenä aikana. Niiden päätyttyä valittaja esitti kummankin ohjelman osalta tuen loppuosan maksupyynnön DAFSEdle.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>DAFSE kuitenkin ilmoitti <DATE ISO="19900411">11.4.1990</DATE> päivätyssä kirjeessään valittajalle, että se saattaa tehdä korjauksia tuen loppuosan suuruuteen koulutusohjelmien täytäntöönpanoa koskevan rahoitustarkastuksen jälkeen.</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>DAFSE vahvisti lokakuussa 1990 komissiolle, että tuen loppuosan maksupyynnöt ovat tosiasiallisesti ja kirjanpidollisesti paikkansapitäviä, mutta se kuitenkin samalla täsmensi, että maksupyynnöissä olevien tietojen vahvistaminen jäisi riippumaan rahoitustarkastuksesta, joka vielä olisi tehtävä. DAFSE ilmoitti tammikuussa 1991 valittajalle, että rahoitustarkastuksen suorittaminen oli annettu Audite-nimisen tilintarkastustoimiston tehtäväksi ja että DAFSErn näitä kahta tuen loppuosan maksupyyntöä koskeva lopullinen päätös riippuisi rahoitustarkastuksessa tehtävistä johtopäätöksistä.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Audite-yhtiö toimitti <DATE ISO="19910220">20.2.1991</DATE> DAFSE:lle kaksi kertomusta eli yhden kummankin maksupyynnön osalta, ja näihin kertomuksiin sisältyi yhtiön suorittaman tarkastuksen tulokset, joissa se paljasti sääntöjenvastaisuuksia, joiden takia rahoitustuen pienentäminen oli perusteltua.</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Valittaja, DAFSE ja Audite-yhtiö pitivät <DATE ISO="19910910">10.9.1991</DATE> kokouksen keskustellakseen näistä kahdesta maksupyynnöstä.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>DAFSE lähetti <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> valittajalle kirjeen, jossa se ilmoitti tälle suoritetun tarkastuksen tulokset ja vaati tätä maksamaan takaisin määrät, joita pidettiin sellaisina, ettei niiden osalta voitu myöntää tukea.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7200"?><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Valittaja ei esittänyt DAFSE:lle mitään huomautusta tämän kirjeen johdosta mutta se riitautti välittömästi kirjeeseen sisältyneen takaisinmaksuvaatimuksen portugalilaisissa hallintotuomioistuimissa.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Valituksen tultua käsitellyksi näissä tuomioistuimissa DAFSE toimitti <DATE ISO="19950922">22.9.1995</DATE> kirjeitse komissiolle vuonna 1991 suoritetun rahoitustarkastuksen tulokset ja esitti uudelleen komissiolle tuen loppuosan maksupyynnöt, joita oli korjattu ja pienennetty kyseisten tulosten mukaisiksi.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>DAFSE ilmoitti <DATE ISO="19960306">6.3.1996</DATE> valittajalle, että komissio oli tehnyt päätöksensä valittajan kahdesta tuen loppuosan maksupyynnöstä ja vahvistanut rahoitustarkastuksen tulokset, jotka oli ilmoitettu valittajalle jo <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Vuoden 1996 huhtikuussa valittaja kääntyi DAFSE:n puoleen saadakseen jäljennöksen komission päätöksistä ja se pyysi saada tutustua ESR:n hallinnolliseen asiakirjavihkoon. Tutkiessaan tätä asiakirjavihkoa <DATE ISO="19960424">24.4.1996</DATE> valittaja totesi, että ainoat päätösluonteiset toimet olivat komission veloituslaskelmia, joissa todettiin ne määrät, jotka valittajan oli palautettava.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Valittaja nosti näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa näitä veloituslaskelmia koskevan kanteen, ja komissio peruutti nämä veloituslaskelmat ennen kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli ratkaissut asian.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Komissio korvasi riidanalaiset veloituslaskelmat kahdella <DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> tehdyllä päätöksellä eli <DATE ISO="19890322">22 päivänä maaliskuuta 1989</DATE> tehdyllä päätöksellä K (89) 0570 myönnetyn tuen pienentämisestä tehdyllä päätöksellä K (96) 1185 ja <DATE ISO="19890322">22 päivänä maaliskuuta 1989</DATE> tehdyllä päätöksellä K (89) 0570 myönnetyn tuen pienentämisestä tehdyllä päätöksellä K (96) 1186 (jäljempänä <DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> tehdyt päätökset). Nämä päätökset, joiden sanamuodot ovat lähes samanlaiset ja jotka annettiin valittajalle tiedoksi <DATE ISO="19960920">20.9.1996</DATE>, liittyivät kahteen koulutusohjelmaan.<?PAGE NO="I-7201"?> Päätöksissä todettiin, että jäsenvaltio oli havainnut sääntöjenvastaisuuksia ESR:n rahoittamien koulutusohjelmien täytäntöönpanossa, että jäsenvaltio oli tarkastellut uudelleen tukihakemusta ja että osaa menoista ei voitu hyväksyä syistä, jotka esitettiin DAFSE:n <DATE ISO="19950922">22.9.1995</DATE> päivätyssä kirjeessä. Komissio täsmensi, että jäsenvaltio oli ilmoittanut valittajalle tilintarkastajan suorittaman tarkastuksen tulokset <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> päivätyssä kirjeessä ja että valittaja ei ollut esittänyt huomautuksia. Komissio päätyi tämän johdosta siihen, että ESR:n tukea oli pienennettävä ensimmäisen koulutusohjelman osalta <FT TYPE="NUMBER">2251894</FT> Portugalin escudoon (PTE) ja toisen ohjelman osalta <FT TYPE="NUMBER">2174072</FT> PTE:oon, jolloin tuen pienennys vastasi kummassakin tapauksessa yli kahta kolmasosaa valittajalle alun perin myönnetystä tuesta.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Valituksen kohteena oleva tuomio</P></TI></TITLE><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Valittaja nosti <DATE ISO="19961114">14.11.1996</DATE> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kaksi kannetta, joilla se vaati <DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> tehtyjen päätösten kumoamista ja jotka kirjattiin asianumeroilla T-180/96 ja T-181/96.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin yhdisti nämä kaksi asiaa tuomion antamista varten.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Asiassa T-180/96 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi valittajan esittämästä viidestä perusteesta vain yhden, joka lähinnä koski ilmeisiä arviointivirheitä, joita komission väitettiin tehneen, ja kyseinen tuomioistuin hyväksyi tämän perusteen vain siltä osin kuin arviointivirheet koskivat raakaaineita, lisätarvikkeita ja kulutustavaroita koskevassa alakohdassa 14.3.12 olevien kulujen maksamista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi näin ollen osittain kanteen kohteena olevan ensimmäisen päätöksen siltä osin kuin se koski tätä alakohtaa, ja hylkäsi kanteen muilta osin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kaikki asiaan T-181/96 liittyvät perusteet, joten se hylkäsi tuossa asiassa nostetun kanteen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7202"?><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Erityisesti on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevan perusteen.</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti valituksen kohteena olevan tuomion 49 kohdassa, että vakiintuneen oikeuskäytännön ja erityisesti asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-32/95 P" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-5373">C-32/95 P, komissio vastaan Lisrestal ym., <DATE ISO="19961024">24.10.1996</DATE> annetun tuomion (Kok. 1996, s. I-5373, 21—44 kohta)</REF.DOC.ECR> mukaan ESR:n tuen saajan puolustautumisoikeuksia on kunnioitettava, kun komissio pienentää tällaisen tuen määrää.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Valituksen kohteena olevan tuomion 50 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korosti myös sitä, että asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-450/93" YEAR="1994" PAGE.ECR="II-1177">T-450/93, Lisrestal ym. vastaan komissio, <DATE ISO="19941206">6.12.1994</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. II-1177)</REF.DOC.ECR> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että komissio, joka yksin on ESR:n tuen saajaan nähden oikeudellisessa vastuussa kyseisen tuen määrän pienentämispäätöksistä, ei voi tehdä tällaista päätöstä antamatta tuensaajalle etukäteen tilaisuutta esittää tehokkaasti mielipidettään aiotusta pienentämisestä tai varmistamatta, että tuensaajalle on annettu tällainen tilaisuus, ja että yhteisöjen tuomioistuin ei edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Lisrestal ym. antamassaan tuomiossa muuttanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisua tältä osin.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksen kohteena olevan tuomion 51 kohdassa, että valittaja oli sekä vaatimuksissaan että vastauksessa, jonka se oli antanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen sille kirjallisesti esittämään kysymykseen, myöntänyt, että DAFSE oli kuullut sitä ennen <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> päivätyn kirjeen laatimista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäsi, että tässä kirjeessä DAFSE ei ollut ottanut huomioon kaikkia niitä huomautuksia, jotka valittaja oli esittänyt DAFSE:n suunnittelemista tuen määrän pienennyksistä.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Valituksen kohteena olevan tuomion 52 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että valittaja ei ollut nimenomaisesti esittänyt huomautuksia tästä kirjeestä, kuten <DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> tehdyissä päätöksissä perustellusti täsmennetään. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että valittaja oli tyytynyt tekemään tästä kirjeestä valituksen portugalilaisille hallintotuomioistuimille. Valittajan<?PAGE NO="I-7203"?> olisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kuitenkin pitänyt esittää myös nimenomaisesti tällaisia huomautuksia, jotta DAFSE olisi voinut välittää ne komissiolle. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli, että valittaja ei näin ollen voinut vedota siihen, ettei hänen mahdollisesti esittämiään huomautuksia ollut välitetty komissiolle, koska niiden välittämättä jääminen johtui valittajan omasta laiminlyönnistä.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksen kohteena olevan tuomion 53 kohdassa, että valittajalle oli näin ollen annettu edellä mainitussa asiassa Lisrestal ym. vastaan komissio annetussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa tarkoitettu tilaisuus esittää <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201C"/>tehokkaasti<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> kantansa sitä vastaan käytetyistä seikoista.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Muutoksenhaku</P></TI></TITLE><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Muutoksenhaussaan valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>kumoaa valituksen kohteena olevan tuomion sellaisen oikeudellisen virheen takia, joka johtuu etukäteen tapahtuvaa kuulemista koskevan periaatteen virheellisestä soveltamisesta, lukuun ottamatta sitä osaa tuomiosta, jossa osittain hyväksytään valittajan asiassa T-180/96 nostama kanne, ja kumoaa <DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> tehdyt päätökset, tai</P></ITEM><ITEM><P>siinä tapauksessa, että edellä oleva vaatimus hylätään, kumoaa valituksen kohteena olevan tuomion siltä osin kuin siinä pysytetään voimassa komission päätökset katsoa sekä opetushenkilökunnan palkkioita vastaava summa (alakohta 14.3.1.a) että näistä palkkioista maksettavaa arvonlisäveroa vastaava summa (alakohta 14.3.13) sellaisiksi, ettei niiden osalta voida myöntää tukea, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevien toteamusten aineellisen paikkansapitämättömyyden, perustelujen epäjohdonmukaisuudesta aiheutuvan oikeudellisen virheen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen takia, ja näin ollen kumoaa <DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> tehdyt päätökset vastaavilta osilta ja samoilla perusteilla</P></ITEM><?PAGE NO="I-7204"?><ITEM><P>kumoaa valituksen kohteena olevan tuomion siltä osin kuin siinä todetaan, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan asiassa T-180/96 ja siltä osin kuin siinä velvoitetaan valittaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa T-181/96</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää valituksen kokonaisuudessaan</P></ITEM><ITEM><P>pysyttää valituksen kohteena olevan tuomion voimassa</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Peruste, jonka mukaan oikeutta tulla tehokkaasti kuulluksi on loukattu</P></TI></TITLE><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Tällä perusteellaan valittaja väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen, koska tämä ei ole kunnioittanut periaatetta, joka<?PAGE NO="I-7205"?> koskee oikeutta tulla tehokkaasti kuulluksi, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on kyseisen periaatteen esittänyt edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Lisrestal ym. antamassaan tuomiossa, ja koska tämä on näin loukannut puolustautumisoikeuksia. Valittaja väittää saaneensa tietoonsa Audite-yhtiön laatimissa tilintarkastuskertomuksissa esitetyt huomautukset ja varaumat vasta <DATE ISO="19910910">10.9.1991</DATE> pidetyssä kokouksessa. DAFSE kuitenkin vaati jo <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> valittajaa maksamaan tietyt summat takaisin.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Valittaja korostaa, että se pystyi tehokkaasti esittämään näkökantansa tilintarkastuskertomusten sisällöstä vasta sen jälkeen, kun se oli tarkastellut niitä hallussaan olevien asiakirjojen valossa.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Valittaja väittää <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> päivätyn kirjeen osalta, että kirje sisälsi takaisinmaksumääräyksen ja että kirjeessä ei näin ollen voitu katsoa kehotetun sitä, jolle se oli osoitettu, esittämään huomautuksia kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta käyttäen.</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Ainoa mahdollinen tapa reagoida tähän takaisinmaksumääräykseen, jonka Supremo Tribunal Administrativo sitä paitsi on todennut lainvastaiseksi, oli valittajan mukaan valittaa toimivaltaiseen tuomioistuimeen.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti katsonut, että valittaja olisi voinut tehokkaasti esittää kantansa <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> päivätystä kirjeestä mutta että se ei ollut tehnyt tätä.</TXT></NP><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Komissio korostaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo ratkaissut tämän väitteen, joten kyse on tosiseikkoja koskevasta kysymyksestä, jonka käsitteleminen ei kuulu yhteisöjen tuomioistuimelle.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7206"?><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Komissio lisää, että päättäessään saattaa asian portugalilaisten tuomioistuinten käsiteltäväksi valittaja itse on luopunut oikeudestaan siihen, että komissio kuulee sitä. Komissio väittää vielä, että valittaja on myöntänyt, että Audite-yhtiön laatimien tilintarkastuskertomusten sisällön olennainen osa oli saatettu valittajan tietoon <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> päivätyllä kirjeellä ja että DAFSE oli kuullut valittajaa ennen kyseisen kirjeen laatimista.</TXT></NP><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Päinvastoin kuin komissio väittää, kysymys siitä, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin soveltanut asianmukaisesti puolustautumisoikeutta koskevia periaatteita ja erityisesti periaatetta, joka koskee oikeutta tulla kuulluksi, on oikeuskysymys, jonka käsitteleminen kuuluu yhteisöjen tuomioistuimelle.</TXT></NP><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Tältä osin on muistettava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka voi päätyä hänelle vastaiseen päätökseen, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava, vaikka tästä menettelystä ei olisi annettu mitään määräyksiä. Tämä periaate, sellaisena kuin se ilmenee edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Lisrestal ym. annetun tuomion 21 kohdassa, edellyttää, että henkilöille, joille päätökset on osoitettu ja joiden etuihin ne merkittävästi vaikuttavat, annetaan mahdollisuus ilmaista tehokkaasti kantansa.</TXT></NP><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>Näin ollen on tarkasteltava, onko valittajalle annettu tilaisuus esittää tehokkaasti kantansa Audite-yhtiön laatimista kertomuksista, joiden pohjalta DAFSE ja komissio tekivät johtopäätöksensä, samoin kuin <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> päivätystä kirjeestä, jolla DAFSE ilmoitti valittajalle johtopäätöksistään.</TXT></NP><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>Asiakirjavihkosta ilmenee, että Audite-yhtiön laatimat kertomukset on annettu valittajalle tiedoksi <DATE ISO="19910910">10.9.1991</DATE>. Valittajalle ei kuitenkaan ole annettu kohtuullisesti aikaa sen ajankohdan, kun valittaja on voinut tutustua näihin kertomuksiin, ja sen ajankohdan välillä, kun sen oli esitettävä kantansa. Valittajaa on nimittäin juuri sinä samana päivänä, jona kertomukset annettiin sille eräässä kokouksessa<?PAGE NO="I-7207"?> tiedoksi, kehotettu esittämään mahdolliset huomautuksensa kyseisistä kertomuksista. On siis todettava, että valittajalla ei näin ollen ole tässä tapauksessa ollut mahdollisuutta tulla tehokkaasti kuulluksi näistä asiakirjoista.</TXT></NP><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Edellä mainitun <DATE ISO="19910910">10.9.1991</DATE> pidetyn kokouksen jälkeen DAFSE lähetti valittajalle <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> päivätyn kirjeen. Komission mukaan valittajan ei olisi pitänyt tyytyä valittamaan tästä kirjeestä kansallisiin tuomioistuimiin, vaan sen olisi pitänyt esittää nimenomaisesti huomautuksensa tästä kirjeestä, jotta DAFSE olisi voinut välittää nämä huomautukset komissiolle. Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksen kohteena olevan tuomion 52 kohdassa perustellusti katsonut, että valittaja ei voinut vedota siihen, ettei sen mahdollisesti esittämiä huomautuksia ollut välitetty komissiolle, koska niiden välittämättä jättäminen johtui valittajan omasta laiminlyönnistä.</TXT></NP><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Tältä osin on todettava, että DAFSErn <DATE ISO="19910911">11.9.1991</DATE> päivätyssä kirjeessä valittajaa ei kehotettu esittämään huomautuksiaan suunnitellusta tuen määrän pienentämisestä. Päinvastoin, kirje sisälsi takaisinmaksuvaatimuksen, joka ei edellyttänyt huomautusten esittämistä vaan ainoastaan takaisinmaksun suorittamista.</TXT></NP><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Näin ollen valittaja on voinut katsoa, että sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin riitauttaa kyseinen vaatimus tuomioistuimessa.</TXT></NP><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>On vielä todettava, että valittajalle ei annettu mitään muuta tilaisuutta tulla tehokkaasti kuulluksi. Erityisesti on todettava, että mitään komission päätösluonnosta ei toimitettu valittajalle, jotta se olisi voinut esittää mahdolliset huomatuksensa. Asiakirjavihkosta ilmenee, että sen jälkeen, kun DAFSE lähetti <DATE ISO="19950922">22.9.1995</DATE> komissiolle Audite-yhtiön suorittaman rahoitustarkastuksen tulokset, valittajalle yksinkertaisesti annettiin omasta pyynnöstään tilaisuus tutustua ESR:n asiakirjavihkoon. Tätä asiakirjavihkoa tutkiessaan valittaja sai selville, että<?PAGE NO="I-7208"?> siihen sisältyi veloituslaskelmia, joissa vahvistettiin määrät, jotka valittajan oli maksettava takaisin, ja jotka komissio sitä paitsi oli peruuttanut valittajan nostettua kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Tästä seuraa, että nämä veloituslaskelmat eivät muodostaneet pätevää päätösluonnosta, josta valittaja olisi voinut esittää kantansa käyttämällä oikeuttaan tulla kuulluksi.</TXT></NP><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Koska komissio tai sen puolesta kukaan muu ei kehottanut valittajaa esittämään kohtuullisessa ajassa huomautuksiaan asiakirjoista, joista ilmenee tosiseikkoja, joista valittajaa arvosteltiin ja joiden johdosta komissio teki <DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> päätöksensä, on todettava, että valittajalle ei ole annettu mahdollisuutta esittää tehokkaasti kantaansa sitä vastaan käytetyistä seikoista.</TXT></NP><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on menetellyt virheellisesti todetessaan valituksen kohteena olevan tuomion 53 kohdassa, että valittajan oikeutta tulla tehokkaasti kuulluksi olisi kunnioitettu.</TXT></NP><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>On lisättävä, että jos valittajaa olisi kuultu tehokkaasti, se olisi mahdollisesti voinut esittää syyn, jonka takia suhteellisuusperiaatetta ei sen mukaan ollut noudatettu.</TXT></NP><NP><NO.P>46</NO.P><TXT>Ilman, että olisi tarpeen käsitellä muita valittajan esittämiä perusteita, on näin ollen hyväksyttävä puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva peruste ja kumottava valituksen kohteena oleva tuomio lukuun ottamatta tuomion sitä osaa, jossa osittain hyväksytään valittajan asiassa T-180/96 nostama kanne.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7209"?><NP><NO.P>47</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös kumotaan, yhteisöjen tuomioistuin voi EY:n tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan mukaan ratkaista asian lopullisesti itse, jos asia on ratkaisukelpoinen. Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että tämä asia on ratkaisukelpoinen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> tehdyistä päätöksistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetut kumoamiskanteet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>48</NO.P><TXT>Kumoamiskanteissaan valittaja esitti viisi perustetta.</TXT></NP><NP><NO.P>49</NO.P><TXT>Ensimmäisessä perusteessa, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista, valittaja katsoi, että komissio ei ollut antanut sen esittää kantaansa kyseisistä rahoitustuen määrän pienennyksistä. Valittaja väitti, että komissio ja DAFSE eivät olleet tehokkaasti kuulleet sitä. Valittajan mukaan se, että DAFSE olisi kuullut valittajaa, olisi voinut riittää, jos se, mitä kuulemistilaisuudessa esitettiin, olisi saatettu komission tietoon.</TXT></NP><NP><NO.P>50</NO.P><TXT>Koska tämä ensimmäinen peruste on tämän tuomion 28—47 kohdassa esitettyjen syiden nojalla perusteltu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa <DATE ISO="19961114">14.11.1996</DATE> nostetut kumoamiskanteet on hyväksyttävä, minkä johdosta <DATE ISO="19960814">14.8.1996</DATE> tehdyt päätökset on kumottava.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-7210"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>51</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteltu ja yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista. Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan — jota sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn 118 artiklan nojalla — asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.</TXT></NP><NP><NO.P>52</NO.P><TXT>Koska sekä valittajan muutoksenhaku että kanteet ovat perusteltuja, on päätettävä, että komission on vastattava kaikista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)</P><P>on antanut seuraavan tuomiolauselman:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-180/96 ja T-181/96, Mediocurso vastaan komissio, <DATE ISO="19980915">15.9.1998</DATE> antama tuomio kumotaan lukuun ottamatta tuomion tuomiolauselman 2 kohtaa, jossa osittain hyväksytään Mediocurso — Estabelecimento de Ensino Particular Ld.<HT TYPE="SUP">a</HT>:n asiassa T-180/96 nostama kanne.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="I-7211"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT><DATE ISO="19870322">22 päivänä maaliskuuta 1987</DATE> tehdyllä päätöksellä K (89) 0570 myönnetyn tuen pienentämisestä <DATE ISO="19960814">14 päivänä elokuuta 1996</DATE> tehty komission päätös K (96) 1185 ja <DATE ISO="19890322">22 päivänä maaliskuuta 1989</DATE> tehdyllä päätöksellä K (89) 0570 myönnetyn tuen pienentämisestä <DATE ISO="19960814">14 päivänä elokuuta 1996</DATE> tehty komission päätös K (89) 1186 kumotaan.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan vastaamaan kaikista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Edward</P><P>Sevón</P><P>Jann</P><P>Ragnemalm</P><P>Wathelet</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20000921">21 päivänä syyskuuta 2000</DATE>.</P><SIGNATORY><P>R. Grass</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>D. A. O. Edward</P><P>viidennen jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>