C-383/0062000C03830005.00014221142244JULKISASIAMIES RUIZJARABON RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-383/00KOMISSIO v. SAKSA<TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamies ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Dámaso Ruiz-Jarabo Colomerin</HT></P><P><DATE ISO="20020321">21 päivänä maaliskuuta 2002</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alkuperäinen kieli: espanja.</P></NOTE></P></TI>1.Euroopan yhteisöjen komissio vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun direktiivin 96/82/EY

EYVL 1997, L 10, s. 13. Vaikka komissio vetoaa kannekirjelmässään siihen, että koko direktiivi ja erityisesti sen 11 artikla on jätetty voimaansaattamatta, se toteaa vastineessaan, että kanteen yksinomaisena kohteena on 11 artiklan täytäntöönpanon laiminlyönti.

 (jäljempänä direktiivi) 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut säädetyssä määräajassa kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.2.Edellä mainitussa artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus huolehtia siitä, että sellaiset laitokset, joiden hallussa on tietty määrä vaarallisia aineita,

Direktiivin 9 artikla yhdessä 2 artiklan 1 kohdan kanssa.

 laativat itselleen sisäiset pelastussuunnitelmat ja että ne toimittavat toimivaltaisille viranomaisille ne tiedot, jotka nämä tarvitsevat ulkoisten pelastussuunnitelmien laatimiseen.3.Jäsenvaltioilla oli velvollisuus saattaa direktiivin kansallisen täytäntöönpanon edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 4.2.1999.

Direktiivin 24 artiklassa niille on annettu enintään 24kuukauden pituinen määräaika, joka on alkanut kulua direktiivin voimaantulosta. Direktiivin 25 artiklan mukaisesti direktiivi tuli voimaan 3.2.1997, joten määräaika päättyi samana päivänä vuonna 1999.

4.Saksan liittotasavalta on sekä hallinnollisessa menettelyssä

Ks. 20.7.2000 päivätty ilmoitus, joka jätettiin 3.8.2000 (ks. hakemusasiakirjojen liite VI).

 että tuomioistuinmenettelyssä

Ks. vastineen 2 kohta.

 myöntänyt, että direktiivin 11 artiklan kansalliset voimaansaattamistoimenpiteet olivat yhä toteuttamatta Mecklenburg-Vorpommernissa, Ala-Saksissa, Rhein-land-Pfalzissa, Saksissa, Saksi-Anhaltissa ja Schleswig-Holsteinissa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.5.Koska vastaajana oleva hallitus on myöntänyt nämä tosiseikat, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on kiistatonta. Näin ollen merkitystä ei ole sillä, että tarvittavien täytäntöönpanotoimien valmistelu on jo varsin pitkällä, koska arvioitaessa, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.

Ks. mm. asia C-96/98, komissio v. Ranska, tuomio 25.11.1999 (Kok. 1999, s. I-8531, 19 kohta) ja asia C-435/99, komissio v. Portugali, tuomio 12.12.2000 (Kok. 2000, I-11179, 16 kohta).

6.Saksan liittotasavallan puolustuksekseen esittämät seikat eivät vaikuta edellä esitettyyn arviointiin.7.Asian kannalta merkitystä ei ole sillä, että direktiivin täytäntöönpano edellyttää monien erilaisten toimenpiteiden toteuttamista sekä liittovaltio- että osavaltiotasolla, tai sillä, että Saksan hallitus on useaan otteeseen muistuttanut paikallisviranomaisia tehtävän kiireellisyydestä.8.Yhteisön lainsäätäjä on jo ottanut huomioon tällaiset vaikeudet vahvistaessaan sitä määräaikaa, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on täytäntöönpantava direktiivi, jonka valmisteluun Saksan liittotasavaltakin osallistui, joten se sai jo tätäkin kautta tietoonsa sen, missä ajassa direktiivi oli saatettava kansallisen oikeusjärjestyksen osaksi.9.Jäsenvaltio ei voi yhteisön oikeuden täytäntöönpanossa esiintyneisiin vaikeuksiin

Ks. asia 128/78, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 7.2.1979 (Kok. 1979, s. 419, 10 kohta); asia C-374/89, komissio v. Belgia, tuomio 19.2.1991 (Kok. 1991, s. I-367, 10 kohta) ja asia C-327/98, komissio v. Ranska, tuomio 23.3.2000 (Kok. 2000, s. I-1851, 21 kohta).

 eikä omaan sisäiseen tilaansa vetoamalla perustella sitä, että se on yksipuolisesti jättänyt noudattamatta velvoitteitaan.

Ks. asia C-259/94, komissio v. Kreikka, tuomio 6.7.1995 (Kok. 1995, s. I-1947, 5 koilta); asia C-214/96, komissio v. Espanja, tuomio 25.11.1998 (Kok. 1998, s. I-7661, 18 koilta); asia C-166/97, komissio v. Ranska, tuomio 18.3.1999 (Kok. 1999, s. I-1719, 13 koilta) ja asia C-423/00, komissio v. Belgia, tuomio 17.1.2002 (Kok. 2002, s. I-593, 16 kohta).

10.Niillä erityisillä olosuhteilla, joihin Saksan hallitus vetoaa, ei voida perustella EY 10 artiklan ja siitä ilmenevän lojaalia yhteistyötä koskevan periaatteen tulkitsemista vastaajan vastineessa esitetyin tavoin. Komission ja jäsenvaltioiden välisessä vilpittömään mieleen perustuvassa yhteistyössä on joka suhteessa noudatettava perustamissopimuksen määräyksiä ja johdetun oikeuden säännöksiä. Tässä lainsäädännössä määritellään ne yksittäiset poikkeukset, jotka jäsenvaltioille voidaan myöntää kaikkia jäsenvaltioita koskevista velvollisuuksista.

Komissiokaan ci voi poiketa neuvoston hyväksymästä toimenpiteestä, ci edes yhden jäsenvaltion osalta.

 Yhteisöjen tuomioistuin on soveltanut tätä periaatetta asiassa, jossa oli kyse komission yhdelle ainoalle henkilölle osoittaman yksittäispäätöksen täytäntöönpanosta,

Ks. asia C-94/87, komissio v. Saksa, tuomio 2.2.1989 (Kok. 1989, s. 175, 9 kohta); asia C-404/97, komissio v. Portugali, tuomio 27.6.2000 (Kok. 2000, s. I-4897, 40 konta) ja asia C-261/99, komissio v. Ranska, tuomio 22.3.2001 (Kok. 2001, s. I-2537, 24 koilta).

 mutta tietääkseni näin ei ole koskaan menetelty vain yhden adressaatin osalta, jos säädöksen tai päätöksen adressaatteja on ollut useita.11.Edellä esitetystä seuraa, että Saksan liittotasavalta on väitetyin tavoin syyllistynyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen, joten kanne on hyväksyttävä.12.Vastaaja on työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan nojalla velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Muutettu teksti julkaistu EYVL:ssä 2001, C 34, s. 1.

<TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI>13.Ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy kanteen ja toteaa seuraavaa:

1)Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun direktiivin 96/82/EY 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole tämän direktiivin 24 artiklassa säädetyssä määräajassa antanut kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.2)Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.