<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ2006FIA.0700616101.case.xml"><NO.CASE>C-439/04</NO.CASE><NO.CASE>C-440/04</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62004J0439</NO.CELEX><NO.SEQ>0003.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>6177</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>6198</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>22</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="20060706">6.7.2006</DATE> — YHDISTETYT ASIAT C-439/04 JA C-440/04</LEFT><RIGHT>KITTEL JA RECOLTA RECYCLING</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT> (kolmas jaosto)</P><P><DATE ISO="20060706">6 päivänä heinäkuuta 2006</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Yhdistetyissä asioissa C-439/04 ja C-440/04,</P><P>joissa on kyse EY 234 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Cour de cassation (Belgia) on esittänyt <DATE ISO="20041007">7.10.2004</DATE> tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="20041019">19.10.2004</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Axel Kittel</HT> (C-439/04)</P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P>Belgian valtio,</P></DEFENDANTS><P>ja</P><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Belgian valtio</HT> (C-440/04)</P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P>Recolta Recycling SPRL,</P></DEFENDANTS></PARTIES><?PAGE NO="I-6178"?><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J.-P. Puissochet, S. von Bahr (esittelevä tuomari), U. Lõhmus ja A. Ó Caoimh,</P><P>julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,</P><P>kirjaaja: hallintovirkamies B. Fülöp,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20060209">9.2.2006</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Axel Kittel, edustajanaan avocat J. Bublot (C-439/04),</P></ITEM><ITEM><P>Recolta Recycling SPRL, edustajinaan avocat T. Afschrift ja avocat A. Rayet (C-440/04),</P></ITEM><ITEM><P>Belgian valtio, asiamiehenään E. Dominkovits, sittemmin L. Van den Broeck, avustajanaan avocat B. van de Walle de Ghelcke,</P></ITEM><ITEM><P>Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. De Bellis,</P></ITEM><?PAGE NO="I-6179"?><ITEM><P>Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J.-P. Keppenne ja M. Afonso,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20060314">14.3.2006</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19950410">10.4.1995</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 95/7/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="102" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="18">EYVL L 102, s. 18</REF.DOC.OJ>; jäljempänä kuudes direktiivi), tulkintaa.</TXT></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Nämä pyynnöt on esitetty kahdessa asiassa, joista toisessa asianosaisina ovat Axel Kittel ja Belgian valtio ja toisessa Recolta Recycling SPRL (jäljempänä Recolta) ja Belgian valtio ja joissa on kyse Belgian veroviranomaisten kieltäytymisestä myöntää vähennysoikeutta ostoihin sisältyvästä arvonlisäverosta sellaisten liiketoimien osalta, jotka ovat osa karusellipetoksia.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6180"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Yhteisön lainsäädäntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19670411">11 päivänä huhtikuuta 1967</DATE> annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 67/227/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="071" DATE.PUB="1967" PAGE.FIRST="1301">EYVL 1967, 71, s. 1301</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna kuudennella direktiivillä (jäljempänä ensimmäinen direktiivi), 2 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän periaatteena on soveltaa tavaroihin ja palveluihin yleistä kulutukseen kohdistuvaa veroa, joka on täsmälleen suhteutettu tavaroiden ja palvelujen hintoihin, riippumatta tätä verotusvaihetta edeltävässä tuotannossa ja jakelussa suoritettujen liiketoimien lukumäärästä.</P><P>Jokaisesta liiketoimesta on kannettava tavaran tai palvelun hinnan perusteella tähän tavaraan tai palveluun sovellettavan verokannan mukaan laskettu arvonlisävero, josta on vähennetty hinnan muodostavista osista välittömästi kannetun arvonlisäveron määrä.</P><P>Yhteistä arvonlisäverojärjestelmää sovelletaan vähittäiskauppavaiheen päättymiseen saakka.<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="I-6181"?><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Arvonlisäveroa on kannettava:</P><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta.<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="2019"/>Verovelvollisella<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="2019"/> tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa missä tahansa jotakin 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Edellä 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa on kaikki tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toiminta, mukaan lukien kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava. Taloudellisena toimintana on pidettävä myös liiketoimintaa, joka käsittää aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluonteisessa tulonsaantitarkoituksessa.<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Tämän saman direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="2019"/><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>tavaroiden luovutuksella<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="2019"/> tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6182"?><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Vähennysoikeus syntyy, kun vähennyskelpoista veroa koskeva verosaatava syntyy.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Jos tavaroita ja palveluja käytetään verovelvollisen verollisiin liiketoimiin, verovelvollinen saa vähentää verosta, jonka [hän] on velvollinen maksamaan:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>arvonlisäveron, joka on maan alueella maksettu tai maksettava tavaroista tai palveluista, jotka toinen verovelvollinen on toimittanut tai toimittaa hänelle.<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Kansallinen lainsäädäntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Belgian siviililain (code civil) 1131 §:ssä säädetään, että <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>vailla tarkoitusta olevalla velvoitteella tai velvoitteella, jonka tarkoitus on väärä tai lainvastainen, ei ole lainkaan oikeusvaikutuksia<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Saman lain 1133 §:n mukaan <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>tarkoitus on lainvastainen silloin, kun se on laissa kielletty tai kun se on hyvien tapojen tai yleisen järjestyksen vastainen<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/>.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6183"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Pääasia</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Asia C-439/04</P></TI></TITLE><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Ang Computime Belgium -niminen osakeyhtiö (jäljempänä Computime) osti ja jälleenmyi tietokoneiden osia ja että veroviranomaisten laatiman pöytäkirjan mukaan veroviranomaiset katsoivat, että kyseinen yhtiö oli tietoisesti osallistunut <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>karusellipetokseen<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>, jossa tarkoituksena oli saada kerran tai useita kertoja palautus arvonlisäverosta, jonka tavarantoimittajat laskuttivat yhdestä ja samasta tavarasta, ja että Computimelle tehdyt luovutukset olivat fiktiivisiä. Tällä perusteella veroviranomaiset epäsivät Computimelta oikeuden vähentää kyseisiin liiketoimiin liittyvän arvonlisäveron.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta ilmenee, että Verviersin arvonlisäveroviranomainen osoitti <DATE ISO="19971013">13.10.1997</DATE> Computimelle maksuunpanopäätöksen. Vaadittu rahamäärä oli verojen osalta noin 240 miljoonaa Belgian frangia (BEF) ja sakkojen osalta lähes 480 miljoonaa BEF (yhteensä noin 18 miljoonaa euroa).</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Computime valitti tästä päätöksestä Tribunal de premiere instance de Verviersiin. Kyseinen tuomioistuin katsoi <DATE ISO="19990728">28.7.1999</DATE> antamassaan ratkaisussa, että valitus oli perusteeton. Cour d'appel de Liège vahvisti tämän ratkaisun <DATE ISO="20020529">29.5.2002</DATE> antamassaan tuomiossa.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Axel Kittel valitti tästä tuomiosta Cour de cassationiin Computimen konkurssipesän pesänhoitajan ominaisuudessa.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6184"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Asia C-440/04</P></TI></TITLE><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Recolta osti kuusitoista loistoautoa Ailliaud-nimiseltä henkilöltä, joka oli ostanut ne Auto-Mail-nimiseltä yhtiöltä. Ailliaudin ostojen osalta ei peritty valtiolle arvonlisäveroa, eikä Ailliaud tilittänyt valtiolle Recoltan maksamaa arvonlisäveroa. Recolta jälleenmyi ajoneuvot ilman arvonlisäveroa tälle samalle Auto-Mail-yhtiölle vientiin myyntiä koskevan luvan perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Asiakirja-aineistosta ilmenee, että verotarkastusyksikön verotarkastuksen mukaan Ailliaud ja Auto-Mail olivat toteuttaneet järjestelyn, jossa oli kyse karuselliveropetoksesta ja jonka osana oli Recoltan kanssa suoritetut liiketoimet.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Verviersin arvonlisäverotoimisto osoitti <DATE ISO="19891026">26.10.1989</DATE> Recoltalle maksuunpanopäätöksen, joka koski verojen osalta yli 4,8 miljoonan BEF:n suuruista rahamäärää ja sakkojen osalta hieman yli 9,7 miljoonan BEF:n suuruista rahamäärää (yhteensä noin <FT TYPE="NUMBER">360000</FT> euroa).</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Recolta valitti tästä päätöksestä Tribunal de première instance de Verviersiin. Kyseinen tuomioistuin totesi <DATE ISO="19961001">1.10.1996</DATE> antamassaan ratkaisussa, että Recoltan ja sen johdon ei voitu katsoa ymmärtäneen, että ne olivat osallisina laajaan petosjärjestelyyn, tai olleen tästä tietoisia, minkä jälkeen se totesi, että veroviranomaisen tekemälle maksuunpanopäätökselle ei ollut oikeudellista perustaa, ja se oli näin ollen pätemätön ja vailla oikeusvaikutuksia. Asia johti myös rikosoikeudenkäyntiin<?PAGE NO="I-6185"?> Tribunal correctionnel de Bruxellesissa, ja kyseinen tuomioistuin teki <DATE ISO="19940107">7.1.1994</DATE> syyttämättäjättämispäätöksen Recoltan johtajan osalta.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Belgian valtio valitti tästä ratkaisusta Cour d'appel de Liegeen, ja se väitti, että laskujen perustana olevat sopimukset olivat kansallisessa oikeusjärjestyksessä absoluuttisesti pätemättömiä sen vuoksi, että ratkaisevana syynä, jonka johdosta Ailliaud teki sopimuksen Recoltan kanssa, oli toteuttaa arvonlisäverojärjestelmän vastaisia liiketoimia. Koska riidanalaisilla liiketoimilla oli siviililain 1131 §:ssä tarkoitettu lainvastainen tarkoitus, vähennysoikeuden syntymisen välttämättömät edellytykset ja erityisesti se edellytys, että on olemassa tavaroiden luovutus, eivät näin ollen täyttyneet.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Cour d'appel de Liège pysytti tuomion, johon oli haettu muutosta, minkä jälkeen Belgian valtio valitti asiassa Cour de cassationiin.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Ennakkoratkaisukysymykset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa aluksi, että pääasiassa kyseessä olevilla Belgian arvonlisäverolain säännöksillä on täytäntöönpantu kansallisessa oikeusjärjestyksessä kuudennen direktiivin 2 artikla, 4 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 1 kohta ja 17 artiklan 2 kohta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6186"?><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuudes direktiivi perustuu periaatteeseen, jonka mukaan verotuksen on oltava neutraalia, ja että tämä periaate estää arvonlisäveron kantamisen osalta laillisten ja laittomien liiketoimien yleisen eriyttämisen niitä tapauksia — jollaisista ei esillä olevassa asiassa ole kyse - lukuun ottamatta, joissa tiettyjen tavaroiden erityisten tunnusmerkkien vuoksi kaikenlainen kilpailu laillisen ja laittoman sektorin välillä on poissuljettua.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lisäksi, että kansallisessa oikeudessa sopimuksella, jonka tarkoituksena on toimiminen petollisesti kolmansia osapuolia -tässä tapauksessa Belgian valtiota, jonka oikeuksia suojataan pakottavalla lainsäädännöllä - kohtaan, on lainvastainen tarkoitus ja se on absoluuttisesti pätemätön. Koska on kyse yleisestä edusta, riittää, että toinen osapuolista on tehnyt sopimuksen lainvastaisin tarkoituksin, eikä ole välttämätöntä, että sopimuskumppani on kyseisistä tarkoituksista tietoinen.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Cour de cassation muistuttaa asian C-439/04 osalta, että Cour d'appel de Liège totesi, että pätemättömällä sopimuksella ei voi olla oikeusvaikutuksia, kuten arvonlisäveron vähentäminen, kun sopimuksen lainvastainen tarkoitus on itse arvonlisäverojärjestelmään kohdistuva petos, ja että Axel Kittel väittää valitusperusteensa tueksi, että arvonlisävero, jonka verovelvollinen laskuttaa tavaroiden luovutuksesta, voidaan vähentää, vaikka luovutus tapahtuu sellaisen sopimuksen johdosta, joka on kansallisen oikeusjärjestyksen mukaan absoluuttisesti pätemätön, ja vähennysoikeus säilyy, vaikka lainvastainen tarkoitus olisi itse arvonlisäverojärjestelmään kohdistuva petos.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Belgian valtio väittää valitusperusteensa tueksi asiassa C-440/04, että arvonlisäveroa, jonka verovelvollinen laskuttaa tavaroiden luovutuksesta, ei voida vähentää, kun luovutus - vaikka se olisi tosiasiallisesti tapahtunut - on tapahtunut sellaisen sopimuksen nojalla, joka on kansallisen oikeusjärjestyksen mukaan absoluuttisesti pätemätön, vaikka ostaja olisi vilpittömässä mielessä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6187"?><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Cour de cassation päätti lykätä asioiden käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Asiassa C-439/04:</P></TI></TITLE><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Onko arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista, että kauppasopimuksen purkamisesta sellaisen kansallisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka mukaan kauppasopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa, että verovelvollinen menettää veron vähennysoikeuden, kun tavaroiden luovutus on tapahtunut kyseiselle verovelvolliselle, joka on tehnyt sopimuksen vilpittömässä mielessä olematta tietoinen siitä, että myyjä syyllistyy petokseen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko annettava vastaus toisenlainen, kun pätemättömyys johtuu petoksesta, jonka kohteena on itse arvonlisäverojärjestelmä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Onko annettava vastaus toisenlainen, kun kauppasopimuksen lainvastainen tarkoitus, josta seuraa kansallisessa oikeusjärjestyksessä kyseisen sopimuksen absoluuttinen pätemättömyys, on arvonlisäverojärjestelmään kohdistuva petos, josta molemmat sopimusosapuolet ovat tietoisia?<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></GR.SEQ></P><P><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Asiassa C-440/04:</P></TI></TITLE><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Onko arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista, että kauppasopimuksen purkamisesta sellaisen kansallisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka mukaan kauppasopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen<?PAGE NO="I-6188"?> vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa, että verovelvollinen menettää veron vähennysoikeuden, kun tavaroiden luovutus on tapahtunut kyseiselle verovelvolliselle, joka on tehnyt sopimuksen vilpittömässä mielessä olematta tietoinen siitä, että myyjä syyllistyy petokseen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko annettava vastaus toisenlainen, kun pätemättömyys johtuu petoksesta, jonka kohteena on itse arvonlisäverojärjestelmä?<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></GR.SEQ></P></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20050128">28.1.2005</DATE> antamalla määräyksellä asiat C-439/04 ja C-440/04 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</P></TI></TITLE><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksissään, joita on tarkasteltava yhdessä, onko kuudennen direktiivin 17 artiklaa tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa kansallisen oikeuden sääntö, jonka mukaan kauppasopimuksen purkamisesta sellaisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka johdosta kyseinen sopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa - kun tavaroita luovutetaan verovelvolliselle, joka ei tiennyt eikä voinut tietää, että kyseessä oleva liiketoimi oli osa petosta, johon myyjä syyllistyi - että mainittu verovelvollinen menettää arvonlisäveron vähennysoikeuden. Kyseinen tuomioistuin pohtii, onko tähän kysymykseen annettava vastaus toisenlainen, kun absoluuttinen pätemättömyys johtuu petoksesta, jonka kohteena on arvonlisäverojärjestelmä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6189"?><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee myös, onko mainittuun kysymykseen annettava vastaus toisenlainen, kun verovelvollinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että hän osallistui hankinnallaan liiketoimeen, joka oli osa arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa petosta.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Axel Kittel arvioi, että arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen, joka ilmenee muun muassa ensimmäisen direktiivin 2 artiklasta ja kuudennen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan a alakohdasta, kanssa on ristiriidassa se, että pelkästään siitä, että liiketoimi on kansallisen oikeuden perusteella pätemätön, seuraa, että verovelvollinen menettää vähennysoikeutensa.</TXT></NP><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 5 artikla ei Kittelin mukaan myöskään ole esteenä sille, että tavaroiden luovutuksena pidetään liiketoimea, joka sen erityispiirteiden johdosta on osa kilpailutalouden vaihdantaketjua, vaikka tämä luovutus suoritetaan osittain tavoitteena tehdä arvonlisäverojärjestelmään kohdistuva petos. Näin ollen kuudennen direktiivin 17 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että ostajalla, joka ei pyri toiminnallaan tekemään arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa petosta, on vähennysoikeus.</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Mainitussa artiklassa sallitaan myös se, että ostajalla, joka ei pyri toiminnallaan tekemään arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa petosta, on vähennysoikeus, vaikka tämä ostaja on tietoinen tavarantoimittajansa vilpillisestä tarkoituksesta, koituipa tästä petoksesta hänelle hyötyä tai ei. Kuudennen direktiivin 17 artiklan<?PAGE NO="I-6190"?> 2 kohtaa on siis tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että ostajalla on vähennysoikeus, vaikka ostaja on tietoinen tavarantoimittajansa vilpillisestä tarkoituksesta, koituipa tästä petoksesta hänelle hyötyä tai ei.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Belgian valtio väittää, että kun tavarat luovutetaan verovelvolliselle, joka on tehnyt sopimuksen vilpittömässä mielessä olematta tietoinen petoksesta, johon myyjä syyllistyy, arvonlisäveron neutraalisuuden periaatteen kanssa ei ole ristiriidassa se, että verovelvolliselta evätään vähennysoikeus, mikäli on osoitettu, että aineelliset edellytykset tämän oikeuden saamiseksi eivät täyty kyseisen verovelvollisen osalta.</TXT></NP><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Tilanne on Belgian valtion mukaan tällainen muun muassa silloin, kun verovelvollinen osallistuu tietämättään karusellipetokseen, koska kyseistä verovelvollista ei voida pitää kuudennen direktiivin 5 artiklassa tarkoitettuna tavaroiden luovutuksen saajana eikä henkilönä, joka käyttää kyseessä olevia tavaroita verollisiin liiketoimiinsa, ja silloin, kun verovelvollisella ei ole tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan 3 kohdan mukaista laskua.</TXT></NP><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Vähennysoikeus voidaan Belgian valtion mukaan evätä myös silloin, kun on osoitettu, että tähän oikeuteen vedotaan vilpillisesti tai sitä käytetään väärin.</TXT></NP><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Recolta ja Italian hallitus arvioivat, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi ja toiseen kysymykseen kieltävästi.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6191"?><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Italian hallitus katsoo kuitenkin, että kun kauppasopimuksen lainvastainen tarkoitus on arvonlisäverojärjestelmään kohdistuva petos, josta molemmat sopimuspuolet ovat tietoisia, periaatteen, jonka mukaan yhteisön oikeuden väärinkäyttö on kiellettyä, kanssa on ristiriidassa se, että luovutuksensaajalle myönnetään vähennysoikeus suoritetusta verosta.</TXT></NP><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>Euroopan yhteisöjen komissio väittää, että tavaroiden luovutus verovelvolliselle, joka on tehnyt sopimuksen vilpittömässä mielessä ja olematta tietoinen petoksesta, johon myyjä syyllistyy, on kuudennen direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tavaroiden luovutus, joka oikeuttaa mainitun direktiivin 17 artiklan 2 kohdan mukaan vähennyksen tekemiseen, ja että tämän arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen kanssa on ristiriidassa se, että arvonlisäveron vähennysoikeus evätään mainitulta verovelvolliselta sellaisen kansallisen oikeuden säännön vuoksi, jonka johdosta kyseinen sopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön.</TXT></NP><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>Komission mukaan vastaus, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin on annettava, ei ole erilainen, jos kauppasopimuksen lainvastainen tarkoitus, josta seuraa kansallisessa oikeudessa sopimuksen absoluuttinen pätemättömyys, on arvonlisäverojärjestelmään kohdistuva petos, josta molemmat sopimuspuolet ovat tietoisia, paitsi jos on osoitettu, että vähennysoikeuden käytössä oli kyse siitä, että ostaja käytti tätä oikeutta väärin.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Kuudennessa direktiivissä otetaan käyttöön yhteinen arvonlisäverojärjestelmä, joka perustuu muun muassa verollisten liiketoimien yhdenmukaiseen määritelmään (ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-305/01" YEAR="2003" PAGE.ECR="I-6729">C-305/01, MKG-Kraftfahrzeuge-Factoring, tuomio <DATE ISO="20030626">26.6.2003</DATE>, Kok. 2003, s. I-6729, 38 kohta</REF.DOC.ECR> ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-354/03+C-355/03+C-484/03" YEAR="2006" PAGE.ECR="I-483">C-354/03, C-355/03 ja C-484/03, Optigen ym., tuomio <DATE ISO="20060112">12.1.2006</DATE>, Kok. 2006, s. I-483, 36 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><?PAGE NO="I-6192"?><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Kyseisessä direktiivissä annetaan arvonlisäverolle hyvin laaja soveltamisala, koska sen 2 artiklassa tarkoitettuja verollisia liiketoimia ovat tavaroiden maahantuonnin lisäksi verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamat vastikkeelliset tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset (em. yhdistetyt asiat Optigen ym., tuomion 37 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>KKäsitteiden <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamat tavaroiden luovutukset<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>taloudellinen toiminta<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/> tarkastelu osoittaa, että nämä käsitteet, jotka määrittelevät kuudennen direktiivin mukaiset verolliset liiketoimet, ovat luonteeltaan objektiivisia ja niitä sovelletaan asianomaisten liiketoimien tarkoituksesta tai tuloksesta riippumatta (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Optigen ym., tuomion 43 ja 44 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-4/94" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-983">C-4/94, BLP Group, <DATE ISO="19950406">6.4.1995</DATE> antamansa tuomion (Kok. 1995, s. I-983) 24 kohdassa</REF.DOC.ECR>, se, että veroviranomaisten olisi suoritettava tutkimuksia verovelvollisen tarkoituksen selvittämiseksi, olisi vastoin yhteisen arvonlisäverojärjestelmän niitä tavoitteita, joiden mukaan on taattava oikeusvarmuus ja helpotettava arvonlisäveron soveltamiseen liittyviä toimia sillä tavoin, että kyseisen liiketoimen objektiivinen luonne jätetään ottamatta huomioon vain poikkeustilanteissa.</TXT></NP><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Olisi vielä enemmän näiden tavoitteiden vastaista, jos sen selvittämiseksi, onko tietty liiketoimi verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittama luovutus ja taloudellista toimintaa, veroviranomaisilla olisi velvollisuus ottaa huomioon samassa luovutusketjussa toimivan muun elinkeinonharjoittajan kuin asianomaisen verovelvollisen tarkoitusperät ja/tai toisen tähän ketjuun kuuluvan, kyseisen verovelvollisen toteuttamaa liiketointa edeltäneen tai seuranneen liiketoimen mahdollinen vilpillinen luonne, josta tämä verovelvollinen ei ollut eikä voinut olla tietoinen (em. yhdistetyt asiat Optigen ym., tuomion 46 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="I-6193"?><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin päätteli tästä edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Optigen ym. antamansa tuomion 51 kohdassa, että liiketoimet, jotka eivät itsessään ole arvonlisäveropetoksia, ovat verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamia tavaroiden luovutuksia ja taloudellista toimintaa kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa, 4 artildassa ja 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin, kun ne täyttävät ne objektiiviset arviointiperusteet, joille nämä käsitteet perustuvat, riippumatta samassa luovutusketjussa toimivan muun elinkeinonharjoittajan kuin asianomaisen verovelvollisen tarkoitusperistä ja/tai toisen tähän ketjuun kuuluvan, kyseisen verovelvollisen toteuttamaa liiketointa edeltäneen tai seuranneen liiketoimen mahdollisesta vilpillisestä luonteesta, josta tämä verovelvollinen ei ollut eikä voinut olla tietoinen.</TXT></NP><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi, että tällaisia liiketoimia toteuttavan verovelvollisen oikeuteen vähentää ostoihin sisältyvä arvonlisävero ei voi vaikuttaa myöskään se, että luovutusketjussa, johon nämä liiketoimet kuuluvat, jokin kyseisen verovelvollisen suorittamaa liiketointa edeltävä tai seuraava liiketoimi on arvonlisäveropetos ilman, että hän on tai voi olla tästä tietoinen (em. yhdistetyt asiat Optigen ym., tuomion 52 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>46</NO.P><TXT>Päätelmän on oltava sama silloin, kun tällaisia liiketoimia suoritetaan sellaisen petoksen yhteydessä, johon myyjä syyllistyy, ilman, että verovelvollinen on tai voi olla tästä tietoinen.</TXT></NP><NP><NO.P>47</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 17 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetty vähennysoikeus nimittäin kuuluu erottamattomasti arvonlisäverojärjestelmään, eikä sitä lähtökohtaisesti voida rajoittaa. Sitä sovelletaan välittömästi kaikkeen arvonlisäveroon, joka on tullut maksettavaksi aikaisemmissa vaihdannan vaiheissa suoritettujen liiketoimien yhteydessä (ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-62/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-1883">C-62/93, BP Soupergaz, tuomio <DATE ISO="19950706">6.7.1995</DATE>, Kok. 1995, s. I-1883, 18 kohta</REF.DOC.ECR> ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-110/98—C-147/98" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-1577">C-110/98-C-147/98, Gabalfrisa ym., tuomio <DATE ISO="20000321">21.3.2000</DATE>, Kok. 2000, s. I-1577, tuomion 43 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><?PAGE NO="I-6194"?><NP><NO.P>48</NO.P><TXT>Vähennysjärjestelmässä pyritään vapauttamaan elinkeinonharjoittaja kokonaan kaiken sen taloudellisen toiminnan yhteydessä maksetusta tai maksettavasta arvonlisäverosta. Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä takaa näin ollen kaiken taloudellisen toiminnan verorasituksen neutraalisuuden tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta riippumatta edellyttäen, että kyseinen toiminta itsessään on lähtökohtaisesti arvonlisäverollista (ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-408/98" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-1361">C-408/98, Abbey National, tuomio <DATE ISO="20010222">22.2.2001</DATE>, Kok. 2001, s. I-1361, 24 kohta</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-25/03" YEAR="2005" PAGE.ECR="I-3123">C-25/03, HE, tuomio <DATE ISO="20050421">21.4.2005</DATE>, Kok. 2005, s. I-3123, 70 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>49</NO.P><TXT>Sillä, onko veronsaajalle todella maksettu arvonlisävero kyseisten tavaroiden aiemmasta tai myöhemmästä myynnistä loppukäyttäjälle vai ei, ei ole merkitystä siihen oikeuteen nähden, joka verovelvollisella on ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennykseen (ks. vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-395/02" YEAR="2004" PAGE.ECR="I-1991">C-395/02, Transport Service, määräys <DATE ISO="20040303">3.3.2004</DATE>, Kok. 2004, s. I-1991, 26 kohta</REF.DOC.ECR>). Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän perusperiaatteen mukaan, joka ilmenee sekä ensimmäisen direktiivin että kuudennen direktiivin 2 artiklasta, jokaisesta tuotantoon tai jakeluun liittyvästä liiketoimesta kannetaan arvonlisävero, josta on vähennetty hinnan muodostavista osista välittömästi kannetun arvonlisäveron määrä (ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-98/98" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-4177">C-98/98, Midland Bank, tuomio <DATE ISO="20000608">8.6.2000</DATE>, Kok. 2000, s. I-4177, 29 kohta</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-497/01" YEAR="2003" PAGE.ECR="I-14393">C-497/01, Zita Modes, tuomio <DATE ISO="20031127">27.11.2003</DATE>, Kok. 2003, s. I-14393, 37 kohta</REF.DOC.ECR> ja em. yhdistetyt asiat Optigen ym., tuomion 54 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>50</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muistuttanut, että verotuksen neutraalisuuden periaate estää tekemästä yleisesti eroa laillisen ja lainvastaisen toiminnan välillä. Tämän vuoksi tietyn käyttäytymisen luokittelusta rangaistavaksi ei itsessään seuraa poikkeusta verotukseen. Tällainen poikkeus tulee kysymykseen vain niissä erityistilanteissa, joissa tiettyjen tavaroiden tai palveluiden erityisten tunnusmerkkien vuoksi kaikkinainen kilpailu laillisen ja lainvastaisen elinkeinoalan välillä on suljettu pois (ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-158/98" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-3971">C-158/98, Coffeeshop Siberië, tuomio <DATE ISO="19990629">29.6.1999</DATE>, Kok. 1999, s. I-3971, 14 ja 21</REF.DOC.ECR> kohta ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-455/98" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-4993">C-455/98, Salumets ym., tuomio <DATE ISO="20000629">29.6.2000</DATE>, Kok. 2000, s. I-4993, 19 kohta</REF.DOC.ECR>). On selvää, ettei tilanne ole tällainen pääasiassa kyseessä olevien tietokoneiden komponenttien eikä autojen osalta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6195"?><NP><NO.P>51</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on ilmeistä, että elinkeinonharjoittajan, joka toteuttaa kaikki toimenpiteet, joita häneltä voidaan kohtuudella edellyttää sen varmistamiseksi, että hänen liiketoimensa eivät ole osa petosta, olipa kyse arvonlisäveropetoksesta tai muista petoksista, on voitava luottaa näiden liiketoimien laillisuuteen ilman sitä vaaraa, että hän menettää oikeutensa vähentää ostoihin sisältyvän arvonlisäveron (ks. vastaavasti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-384/04" YEAR="2006" PAGE.ECR="I-4191">C-384/04, Federation of Technological Industries, tuomio <DATE ISO="20060511">11.5.2006</DATE>, Kok. 2006, s. I-4191, 33 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>52</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kuudennen direktiivin 17 artiklaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa kansallisen oikeuden sääntö, jonka mukaan kauppasopimuksen purkamisesta sellaisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka johdosta kyseinen sopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa - kun tavaroita luovutetaan verovelvolliselle, joka ei tiennyt eikä voinut tietää, että kyseessä oleva liiketoimi oli osa petosta, johon myyjä syyllistyi - että mainittu verovelvollinen menettää arvonlisäveron vähennysoikeuden. Tältä osin sillä ei ole asian kannalta merkitystä, johtuuko mainittu pätemättömyys petoksesta, jonka kohteena on arvonlisäverojärjestelmä, vai muista petoksista.</TXT></NP><NP><NO.P>53</NO.P><TXT>Sitä vastoin objektiiviset arviointiperusteet, joihin käsitteet <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamat tavaroiden luovutukset<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>taloudellinen toiminta<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> perustuvat, eivät täyty, kun kyse on veropetoksesta, johon verovelvollinen itse syyllistyy (ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-255/02" YEAR="2006" PAGE.ECR="I-1609">C-255/02, Halifax ym., tuomio <DATE ISO="20060221">21.2.2006</DATE>, Kok. 2006, s. I-1609, 59 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>54</NO.P><TXT>Kuten yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin jo muistuttanut, veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estäminen on päämäärä, joka on kuudennessa direktiivissä tunnustettu ja johon siinä rohkaistaan (ks. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-487/01+C-7/02" YEAR="2004" PAGE.ECR="I-5337">C-487/01 ja C-7/02, Gemeente Leusden ja Holin Groep, tuomio <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE>, Kok. 2004, s. I-5337, 76 kohta</REF.DOC.ECR>). Oikeussubjektit eivät saa vedota yhteisön oikeuteen vilpillisesti tai käyttää<?PAGE NO="I-6196"?> sitä väärin (ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-367/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-2843">C-367/96, Refalas ym., tuomio <DATE ISO="19980512">12.5.1998</DATE>, Kok. 1998, s. I-2843, 20 kohta</REF.DOC.ECR>; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-373/97" YEAR="2000" PAGE.ECR="I-1705">C-373/97, Diamantis, tuomio <DATE ISO="20000323">23.3.2000</DATE>, Kok. 2000, s. I-1705, 33 kohta</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-32/03" YEAR="2005" PAGE.ECR="I-1599">C-32/03, Fini H, tuomio <DATE ISO="20050303">3.3.2005</DATE>, Kok. 2005, s. I-1599, 32 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>55</NO.P><TXT>Jos veroviranomainen toteaa, että vähennysoikeutta on käytetty vilpillisesti, se voi vaatia vähennettyjen määrien takaisinmaksamista taannehtivasti (ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="268/83" YEAR="1985" PAGE.ECR="655">268/83, Rompelman, tuomio <DATE ISO="19850214">14.2.1985</DATE>, Kok. 1985, s. 655</REF.DOC.ECR>, Kok. Ep. VIII, s. 85, 24 kohta; asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-110/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-857">C-110/94, INZO, tuomio <DATE ISO="19960229">29.2.1996</DATE>, Kok. 1996, s. I-857, 24 kohta</REF.DOC.ECR> ja em. yhdistetyt asiat Gabalfrisa ym., tuomion 46 kohta), ja jos asiassa voidaan objektiivisten seikkojen perusteella osoittaa, että vähennysoikeuteen vedotaan vilpillisesti, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on evätä kyseinen oikeus (ks. em. asia Fini H, tuomion 34 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>56</NO.P><TXT>Samoin verovelvollista, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää, että hän osallistui hankinnallaan liiketoimeen, joka oli osa arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa petosta, on pidettävä kuudennen direktiivin kannalta osallisena tähän petokseen, ja näin on siitä riippumatta, saako hän tavaroiden jälleenmyynnistä voittoa vai ei.</TXT></NP><NP><NO.P>57</NO.P><TXT>Tällaisessa tilanteessa verovelvollinen nimittäin auttaa petokseen syyllistyviä rikoksentekijöitä ja hänestä tulee osasyyllinen.</TXT></NP><NP><NO.P>58</NO.P><TXT>Lisäksi tällaisella tulkinnalla ehkäistään vilpillisiä liiketoimia, kun sillä vaikeutetaan kyseisten liiketoimien toteuttamista.</TXT></NP><NP><NO.P>59</NO.P><TXT>Näin ollen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on evätä vähennysoikeus, jos asiassa on objektiivisten seikkojen perusteella osoitettu, että verovelvollinen tiesi tai<?PAGE NO="I-6197"?> hänen olisi pitänyt tietää, että hän osallistui hankinnallaan liiketoimeen, joka oli osa arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa petosta, ja näin on myös silloin, kun kyseessä oleva liiketoimi täyttää ne objektiiviset arviointiperusteet, joihin käsitteet <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan suorittamat tavaroiden luovutukset<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>taloudellinen toiminta<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/> perustuvat.</TXT></NP><NP><NO.P>60</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että kysymyksiin on vastattava, että kuudennen direktiivin 17 artiklaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa kansallisen oikeuden sääntö, jonka mukaan kauppasopimuksen purkamisesta sellaisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka johdosta kyseinen sopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa — kun tavaroita luovutetaan verovelvolliselle, joka ei tiennyt eikä voinut tietää, että kyseessä oleva liiketoimi oli osa petosta, johon myyjä syyllistyi -että mainittu verovelvollinen menettää arvonlisäveron vähennysoikeuden. Tältä osin sillä ei ole asian kannalta merkitystä, johtuuko mainittu pätemättömyys petoksesta, jonka kohteena on arvonlisäverojärjestelmä, vai muista petoksista.</TXT></NP><NP><NO.P>61</NO.P><TXT>Sitä vastoin silloin, kun asiassa on objektiivisten seikkojen perusteella osoitettu, että tavarat luovutettiin verovelvolliselle, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää, että hän osallistui hankinnallaan liiketoimeen, joka oli osa arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa petosta, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on evätä mainitulta verovelvolliselta vähennysoikeus.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>62</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6198"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:</P></INTRO><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19950410">10.4.1995</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 95/7/EY, 17 artiklaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa kansallisen oikeuden sääntö, jonka mukaan kauppasopimuksen purkamisesta sellaisen siviilioikeuden säännöksen nojalla, jonka johdosta kyseinen sopimus on myyjän lainvastaisen tarkoituksen vuoksi valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena absoluuttisesti pätemätön, seuraa — kun tavaroita luovutetaan verovelvolliselle, joka ei tiennyt eikä voinut tietää, että kyseessä oleva liiketoimi oli osa petosta, johon myyjä syyllistyi — että mainittu verovelvollinen menettää arvonlisäveron vähennysoikeuden. Tältä osin sillä ei ole asian kannalta merkitystä, johtuuko mainittu pätemättömyys petoksesta, jonka kohteena on arvonlisäverojärjestelmä, vai muista petoksista.</P><P>Sitä vastoin silloin, kun asiassa on objektiivisten seikkojen perusteella osoitettu, että tavarat luovutettiin verovelvolliselle, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää, että hän osallistui hankinnallaan liiketoimeen, joka oli osa arvonlisäverojärjestelmään kohdistuvaa petosta, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on evätä mainitulta verovelvolliselta vähennysoikeus.</P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>