<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><ORDER xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.ORDER><REF.CASE FILE="ECRCJ1996FIA.0700387301.case.xml"><NO.CASE>C-397/95 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61995O0397</NO.CELEX><NO.SEQ>0019.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>3874</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>3882</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>9</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.ORDER><CURR.TITLE><LEFT>MÄÄRÄYS <DATE ISO="19960711">11.7.1996</DATE> — ASIA C-397/95 P</LEFT><RIGHT>COUSSIOS v. KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen määräys</HT> (kolmas jaosto)</P><P><DATE ISO="19960711">11 päivänä heinäkuuta 1996</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><ORDER.INIT><P>Asiassa C-397/95 P,</P></ORDER.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Dimitrios Coussios,</HT> entinen Euroopan yhteisöjen komission virkamies, edustajanaan asianajaja Georgios Sakellaropoulos, Ateena, 122 rue du 3 septembre, 10434 Ateena (Kreikka),</P><PARTY.STATUS>valittajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><P>jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="CST" NO.CASE="T-302/94" YEAR="1995" PAGE.ECR="II-723">T-302/94, Coussios vastaan komissio, <DATE ISO="19951011">11.10.1995</DATE> antaman määräyksen (Kok. H. 1995, s. II-723)</REF.DOC.ECR> kumoamista,</P><AGAINST>vastapuolena:</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Ana Maria Alves Vieira, avustajanaan asianajaja Denis Waelbroeck, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,</P></DEFENDANTS></PARTIES><?PAGE NO="I-3875"?><PREAMBLE.GEN><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet sekä tuomarit J. C. Moitinho de Almeida ja C. Gulmann (esittelevä tuomari),</P><P>julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,</P><P>kirjaaja: R. Grass,</P><P>kuultuaan julkisasiamiestä,</P></PREAMBLE.INIT><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE.GEN><CONTENTS.ORDER><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>määräyksen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Coussios on yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="19951218">18.12.1995</DATE> toimittamallaan valituksella hakenut EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan ja EHTY:n sekä Euratomin tuomioistuimen perussäännön vastaavien määräysten mukaisesti muutosta Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="CST" NO.CASE="T-302/94" YEAR="1995" PAGE.ECR="II-723">T-302/94, Coussios vastaan komissio, <DATE ISO="19951011">11.10.1995</DATE> antamasta määräyksestä (Kok. H. 1995, s. II-723, jäljempänä riidanalainen määräys)</REF.DOC.ECR>, jossa jätettiin tutkimatta hänen kanteensa sellaisen komission päätöksen kumoamiseksi, jolla Ρ nimitettiin yksikön VII.C.3 päällikön virkaan <DATE ISO="19931201">1.12.1993</DATE> alkaen.</TXT></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Riidanalaisesta määräyksestä käy ilmi, että komissio päätti <DATE ISO="19910410">10.4.1991</DATE> perustaa uuden yksikön <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>lentoturvallisuus — lentoliikenteen valvonta — teollisuuspolitiikka<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> (VII.C.3) pääosastoon VII.</TXT></NP><?PAGE NO="I-3876"?><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Komissio julkaisi <DATE ISO="19910502">2.5.1991</DATE> avointa virkaa koskevan ilmoituksen KOM/64/91, joka koski tämän uuden yksikön päällikön virkaa. Coussios oli tuolloin pääosaston VII yksikön B.3 <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>liikenneturvallisuus — tiede ja teknologia<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> apulaispäällikkö, ja myös hän haki avointa virkaa. Pääjohtajan <DATE ISO="19910604">4.6.1991</DATE> päivätyn muistion perusteella pääjohtaja <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>otti hoitaakseen yksikön C.3 päällikön tehtävät<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>. Coussios nimitettiin uuden yksikön apulaispäälliköksi <DATE ISO="19910616">16.6.1991</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Komissio kehotti <DATE ISO="19910705">5.7.1991</DATE> muita toimielimiä tiedottamaan henkilökunnalleen avointa virkaa koskevasta ilmoituksesta KOM/64/91. Yhtään hakemusta ei kirjattu saapuneeksi.</TXT></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Avointa virkaa koskeva ilmoitus julkaistiin muutettuna uudelleen <DATE ISO="19910708">8.7.1991</DATE>. Coussios haki uudelleen virkaa. Coussios nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen (asia T-18/92), jossa se riitautti ilmoituksen uudelleen julkaisemisen laillisuuden.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Komissio päätti <DATE ISO="19920213">13.2.1992</DATE>, ettei yksikössä VII.C.3 avoinna olevaa virkaa siinä vaiheessa täytettäisi ja että sisäisen kilpailun asemesta järjestettäisiin avoin kilpailu. Coussios nosti näistä päätöksistä toisen kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (asia T-68/92).</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Asian <REF.DOC.ECR EDITION="CST" NO.CASE="T-18/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="II-171">T-18/92 osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto) hylkäsi kanteen asiassa Coussios vastaan komissio <DATE ISO="19940223">23.2.1994</DATE> antamallaan tuomiolla (Kok. H. 1994, s. II-171)</REF.DOC.ECR>. Asian T-68/92 osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi samassa tuomiossaan kanneperusteen, joka koski sellaisen päätöksen perustelujen puuttumista, jolla Coussiosin hakemus riidanalaisen viran täyttämiseksi ylennyksellä oli hylätty, mutta hylkäsi kanteen muilta osin (77 kohta). Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että tämä lainvastaisuus aiheutti myös niiden päätösten lainvastaisuuden, jotka koskivat luopumista sisäisen kilpailun järjestämisestä ja avoimen kilpailun pitämisestä (103 kohta). Se katsoi kuitenkin, että näiden päätösten kumoaminen olisi liian ankara seuraamus kyseisestä lainvastaisuudesta, koska kumoaminen saattaisi loukata suhteettomasti<?PAGE NO="I-3877"?> kolmansien henkilöiden oikeuksia (106 kohta). Tástä syystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi kärsityn vahingon kohtuusperiaatteen mukaisesti ja katsoi, että <FT TYPE="NUMBER">2000</FT> ecun suuruinen korvaus kantajalle oli riittävä (108 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) hylkäsi Coussiosin tästä tuomiosta tekemän valituksen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-119/94 P" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-1439">C-119/94P, Coussios vastaan komissio, <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE> antamallaan tuomiolla (Kok. 1995, s. I-1439)</REF.DOC.ECR>.</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Ennen kuin yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomionsa, Coussios nosti <DATE ISO="19940928">28.9.1994</DATE> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa uuden kanteen, joka rekisteröitiin numerolla T-302/94 ja jolla hän riitautti avoimessa kilpailussa hyväksytyn P:n nimityksen yksikön VII.C.3 päälliköksi <DATE ISO="19931201">1.12.1993</DATE> alkaen.</TXT></NP><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Komissio teki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisen prosessiväitteen mainitun kanteen tutkittavaksi ottamista vastaan. Coussios puolestaan jätti huomautuksensa, joissa se vaati prosessiväitteen hylkäämistä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Riidanalainen määräys</P></TI></TITLE><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Coussiosin kanne jätettiin tutkimatta riidanalaisella määräyksellä.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi ensinnäkin, että kanteessa vaadittiin kumoamaan P:n nimitys yksikön VII.C.3 päällikön virkaan <DATE ISO="19931201">1.12.1993</DATE> alkaen. Samalla se totesi, että kanteen tueksi esitetyistä perusteista nimityspäätöstä, jonka<?PAGE NO="I-3878"?> kumoamista kantaja oli vaatinut, koski suoraan ainoastaan hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste, joka perustui siihen, että riidanalainen nimitys oli tehty ajankohtana, jolloin avoimen kilpailun järjestäminen oli vielä riidanalainen. Muut kanneperusteet oli nimittäin kohdistettu sellaisia päätöksiä vastaan, joiden laillisuus oli tutkittu asioissa T-18/92 ja T-68/92, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli ratkaissut <DATE ISO="19940223">23.2.1994</DATE> antamallaan tuomiolla, jonka yhteisöjen tuomioistuin oli vahvistanut muutoksenhaun johdosta <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE> antamallaan tuomiolla (riidanalaisen määräyksen 44 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on riidanalaisen määräyksen 45 kohdassa muistuttanut ensinnäkin, että ainoasta sen <DATE ISO="19940223">23.2.1994</DATE> antamassa tuomiossa todetusta lainvastaisuudesta, eli kantajan hakemuksen hylkäämistä koskevan päätöksen perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä, oli jo lopullisena seuraamuksena määrätty korvaus. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli nimittäin yhtäältä katsonut, että sisäisen kilpailun järjestämisestä luopumista ja avoimen kilpailun pitämistä koskevat päätökset eivät olleet ilmeisen lainvastaisia ja toisaalta että vaikka todetusta lainvastaisuudesta olisi voinut seurata sisäisen kilpailun järjestämisestä luopumista ja avoimen kilpailun pitämistä koskevien päätösten lainvastaisuus, näiden kahden päätöksen kumoaminen olisi ollut liian ankara seuraamus tällaisesta lainvastaisuudesta, koska kumoaminen olisi saattanut loukata suhteettomasti kolmansien henkilöiden oikeuksia. Muutoksenhaun johdosta antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin oli vahvistanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion ja todennut, että viimeksi mainittu oli perustellusti katsonut, että kyseistä virkaa koskevan kantajan hakemuksen hylkäämispäätöksen perustelujen laiminlyönti ei voinut aiheuttaa koko nimitysmenettelyn pätemättömyyttä ja että vahingonkorvauksen määrääminen oli kohtuullinen korvaus perustelujen puuttumisesta aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi siten, että sen ratkaisu jättää kumoamatta P:n nimitystä edeltävät valmistelevat päätökset, joita olivat muun muassa sisäisen kilpailun järjestämisestä luopumista ja avoimen kilpailun pitämistä koskevat päätökset, oli saanut oikeusvoiman, joten kantaja ei enää voinut riitauttaa sitä. Nämä päätökset pysyivät siis voimassa (riidanalaisen määräyksen 46 kohta).</TXT></NP><?PAGE NO="I-3879"?><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäsi, että asiakirja-aineistosta kävi ilmi, että kantaja oli itse osallistunut komission järjestämään avoimeen kilpailuun, jonka tarkoituksena oli kyseisen viran täyttäminen, mutta häntä ei ollut hyväksytty nimityskelpoiseksi. Avoimen kilpailun järjestämisen tai sen kulun laillisuutta ei kuitenkaan voitu siinä vaiheessa riitauttaa (riidanalaisen määräyksen 47 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi siten näiden täsmennysten perusteella, ettei kantajalla olisi minkäänlaista etua siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lausuisi hyvää hallintoa koskevan periaatteen loukkaamiseen liittyvästä kanneperusteesta, koska P:n nimityksen mahdollinen kumoaminen ei aiheuttaisi valmistelevien päätösten kumoamista, eikä kantaja toisaalta sen takia voisi olla mahdollinen ehdokas uutta nimitystä varten, koska ainoastaan avoimessa kilpailussa hyväksytyt voisivat tällaisessa tapauksessa tulla nimitetyksi kyseiseen virkaan (riidanalaisen määräyksen 48 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Tästä syystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei kantajalla ollut minkäänlaista intressiä vaatia P:n nimityksen kumoamista, koska kumoaminen ei olisi millään tavalla vaikuttanut tämän oikeudelliseen asemaan, ja että kanne oli jätettävä tutkimatta ja komission tekemä prosessiväite hyväksyttävä (riidanalaisen määräyksen 49 ja 50 kohta).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Muutoksenhaku</P></TI></TITLE><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Valituksessaan Coussios vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että valitus on otettava tutkittavaksi, että riidanalainen määräys on mitätön ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asiassa T-302/94 jätetty kanne on otettava tutkittavaksi, ja komission velvoittamista korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Komissio puolestaan katsoo, että tämä valitus on osittain jätettävä tutkimatta tai että se on joka tapauksessa perusteeton.</TXT></NP><?PAGE NO="I-3880"?><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Valituksensa tueksi Coussios vetoaa kolmeen perusteeseen.</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Ensimmäisessä valitusperusteessaan hän väittää, että riidanalaisen määräyksen perustelut ovat virheelliset hyvää hallintotapaa ja oikeussuojaintressin puuttumista koskevan kysymyksen osalta, koska hyvää hallintoa koskevien periaatteiden loukkaaminen oli jo todettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen <DATE ISO="19940223">23.2.1994</DATE> ja yhteisöjen tuomioistuimen <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE> antamissa tuomioissa. Hän lisää, että hänellä on yhä oikeussuojaintressi, koska hän on komission virkamies, eikä hän ole koskaan hyväksynyt sitä, että hänet oli viran puolesta erotettu virantoimituksesta.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Toisessa valitusperusteessaan Coussios vetoaa suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen kolmansien henkilöiden oikeuksien osalta. Hänen mukaansa riidanalaisessa määräyksessä kehotetaan soveltamaan suhteellisuusperiaatetta komission yksikön ulkopuolisten kolmansien henkilöiden oikeuksiin, mutta ei hänen oikeuksiinsa.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Kolmannessa valitusperusteessaan Coussios väittää, että oikeusvoimavaikutusta ei ole syntynyt, kun otetaan huomioon hänen riidanalaiseen kilpailuun osallistumisensa osalta esittämänsä varaukset ja se, että hänet oli lainvastaisesti erotettu juuri samana päivänä kuin yksikön ulkopuolinen kolmas henkilö nimitettiin, eli <DATE ISO="19931201">1.12.1993</DATE>. Hän väittää, ettei kysymys ole samoista henkilöistä eikä samasta asiasta, tai vaikka näin olisikin, komission väite oikeusvoimavaikutuksesta olisi kumottu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen <DATE ISO="19940223">23.2.1994</DATE> antamalla tuomiolla ja yhteisöjen tuomioistuimen <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE> antamalla tuomiolla, koska avointa kilpailua koskevassa asiassa T-68/92 katsottiin, että <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>työjärjestystä ei ollut noudatettu<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Ensinnäkin on muistettava, että työjärjestyksen 119 artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi milloin tahansa hylätä valituksen kokonaan, jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai jos se on selvästi perusteeton.</TXT></NP><?PAGE NO="I-3881"?><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Támän jälkeen on todettava, että valittajan muutoksenhakunsa yhteydessä esittämät kolme valitusperustetta liittyvät kysymyksiin, jotka on lopullisesti ratkaistu <DATE ISO="19940223">23.2.1994</DATE> annetussa ensimmäisen oikeusasteen tuomiossa ja <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE> annetussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa. Näitä perusteita ei siis voida ottaa huomioon käsiteltävänä olevan valituksen yhteydessä. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perustellusti totesi riidanalaisen määräyksen 46 kohdassa, kantaja ei voinut riitauttaa näissä tuomioissa tehtyjä ratkaisuja sen käsiteltävänä olleessa kanteessa.</TXT></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Sen valittajan väitteen osalta, että hänellä olisi komission virkamiehenä yhä oikeus-suo j aintressi, on lisättävä, että tämä ei ollut se seikka, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kiinnitti huomiota riidanalaisessa määräyksessä, kuten komissio on todennut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nimittäin katsoi, ettei kantajalla ollut minkäänlaista intressiä vaatia riidanalaisen viran täyttöä koskevan nimityksen kumoamista, koska häntä ei ollut hyväksytty tämän viran täyttämiseksi järjestetyssä kilpailussa, eikä hän tästä syystä kuulunut tätä virkaa varten nimitys-kelpoisiin ehdokkaisiin.</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Edellä esitetyistä syistä valittajan valituksensa tueksi esittämät perusteet ovat selvästi perusteettomia. Valitus on siten hylättävä työjärjestyksen 119 artiklan mukaisesti.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><P>Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Työjärjestyksen 70 artiklan mukaan toimielinten ja niiden henkilöstön välisissä oikeudenkäynneissä toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan. Työjärjestyksen 122 artiklan mukaan 70 artiklaa sovelletaan ainoastaan toimielinten virkamiesten tai muuhun henkilöstöön kuuluvien tekemiin valituksiin. Koska Coussios on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-3882"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)</P><P>on määrännyt seuraavaa:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Valitus hylätään.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Coussios velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.ORDER><SIGNATURE.CASE><P>Annettiin Luxemburgissa <DATE ISO="19960711">11 päivänä heinäkuuta 1996</DATE>.</P><SIGNATORY><P>R. Grass</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>J.-P. Puissochet</P><P>kolmannen jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></ORDER>