1.

Nyt käsiteltävissä valitusasioissa sähkönsiirtoverkon haltijat (jäljempänä siirtoverkonhaltijat) ( 2 ) vaativat unionin yleisen tuomioistuimen 15.2.2023 antamien kahden tuomion eli tuomion Austrian Power Grid ym. v. ACER ( 3 ) ja Austrian Power Grid ym. v. ACER ( 4 ) (jäljempänä valituksenalaiset tuomiot) kumoamista.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisissä tuomioissa eräiden siirtoverkonhaltijoiden nostamat kumoamiskanteet, jotka koskivat kahta Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) valituslautakunnan 16.7.2020 tekemää päätöstä, joilla pysytettiin seuraavat ACERin päätökset:

3.

Valituksissa nostetaan esille tiivistetysti kaksi kysymystä, joista toinen on yleisluonteisempi ja toinen hyvin tekninen. Niillä pyritään selvittämään, onko unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellisia virheitä

4.

Asetuksen 20 artiklassa (”Manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalainen kauppapaikka”) säädetään seuraavaa:

”1.   Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta laadittava ehdotus manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaisen kauppapaikan täytäntöönpanopuitteista.

2.   Manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaisen kauppapaikan, jonka toiminnasta vastaavat siirtoverkonhaltijat tai siirtoverkonhaltijoiden perustama elin, on perustuttava yhteisiin hallintoperiaatteisiin ja liiketoimintaprosesseihin ja siihen on sisällyttävä vähintään aktivoinnin optimointitoiminto ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto. Eurooppalaisessa kauppapaikassa on sovellettava monenkeskistä siirtoverkonhaltijoiden välistä mallia, jossa käytetään yhteisiä tarjousluetteloja kaikkien manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien standardituotteiden kaikilla tasesähkötarjouksilla käytävässä kaupassa, lukuun ottamatta 29 artiklan 14 kohdan mukaisia ei käytettävissä olevia tarjouksia.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun ehdotukseen on sisällyttävä vähintään

– –

4.   Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään kuuden kuukauden kuluttua manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaisen kauppapaikan täytäntöönpanopuitteita koskevan ehdotuksen hyväksymisestä nimitettävä ehdotettu elin tai ehdotetut elimet, joiden vastuulle eurooppalaisen kauppapaikan toiminta annetaan 3 kohdan e alakohdan mukaisesti.

5.   Kaikki siirtoverkonhaltijat voivat 18 kuukauden kuluttua manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaisen kauppapaikan täytäntöönpanopuitteita koskevan ehdotuksen hyväksymisestä laatia ehdotuksen 1 kohdan mukaisen manuaalisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalaisen kauppapaikan muuttamisesta. Ehdotettujen muutosten tueksi on esitettävä kaikkien siirtoverkonhaltijoiden 61 artiklan mukaisesti tekemä kustannus-hyötyanalyysi. Ehdotus on toimitettava komissiolle.

– –”.

5.

Asetuksen 21 artiklassa (”Automaattisesti aktivoitavien taajuuden palautusreservien tasesähkön vaihdon eurooppalainen kauppapaikka”) säädetään vastaavaa kuin 20 artiklassa.

6.

Asetuksen 37 artiklassa (”Alueiden välisen kapasiteetin laskeminen”) säädetään seuraavaa:

”1.   Siirtoverkonhaltijoiden on päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdan jälkeen jatkuvasti päivitettävä alueiden välistä kapasiteettia, joka on käytettävissä tasesähkön vaihtoon tai epätasapainon netotusprosessin toteuttamiseen. Alueiden välistä kapasiteettia on päivitettävä aina kun alueiden välistä kapasiteettia on käytetty tai kun alueiden välinen kapasiteetti on laskettu uudelleen.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden on ennen 3 kohdan mukaisen kapasiteetin laskentamenetelmän toteuttamista käytettävä alueiden välistä kapasiteettia, joka on jäänyt jäljelle päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdan jälkeen.

3.   Kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta laadittava menetelmä alueiden välisen kapasiteetin laskemiseksi tasehallinnan aikavälillä tasesähkön vaihtoa tai epätasapainon netotusprosessin toteuttamista varten. Menetelmässä on vältettävä markkinavääristymiä ja sen on oltava yhdenmukainen asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti vahvistetun päivänsisäisellä aikavälillä sovellettavan alueiden välisen kapasiteetin laskentamenetelmän kanssa.”

7.

Asetuksen 6 artiklan (”Sääntelyviranomaisiin liittyvät ACERin tehtävät”) 10 kohdassa säädetään seuraavaa:

”ACERilla on toimivalta antaa yksittäisiä päätöksiä sääntelykysymyksistä, joilla on vaikutuksia rajat ylittävään kauppaan tai rajat ylittävän verkon varmuuteen ja jotka edellyttävät vähintään kahden sääntelyviranomaisen yhteistä päätöstä, jos sääntelyviranomaisille on annettu tällainen toimivalta jossakin seuraavista säädöksistä:

ACERilla on toimivalta antaa yksittäisiä päätöksiä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla seuraavissa tilanteissa:

Toimivaltaiset sääntelyviranomaiset voivat yhdessä pyytää tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määräajan jatkamista enintään kuudella kuukaudella lukuun ottamatta tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisia tapauksia.

Jos toimivalta päättää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista rajat ylittävistä kysymyksistä on siirretty sääntelyviranomaisille delegoituina säädöksinä 4 päivän heinäkuuta 2019 jälkeen hyväksytyissä uusissa verkkosäännöissä tai suuntaviivoissa, ACERilla on toimivalta ainoastaan vapaaehtoiselta pohjalta tämän kohdan toisen alakohdan b alakohdan nojalla sellaisen pyynnön perusteella, jonka ovat esittäneet vähintään 60 prosenttia toimivaltaisista sääntelyviranomaisista. Jos asiaan liittyy vain kaksi sääntelyviranomaista, kumpikin niistä voi saattaa asian ACERin käsiteltäväksi.

Komissio antaa viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2023 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, onko mahdollisesti tarpeen lisätä ACERin osallistumista sellaisten sääntelyviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemiseen, jotka koskevat yhteisiä päätöksiä asioista, joiden osalta kyseisille sääntelyviranomaisille on siirretty toimivalta 4 päivän heinäkuuta 2019 jälkeen delegoidulla säädöksellä. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tarvittavien valtuuksien siirtämisestä ACERille tai niiden muuttamisesta.

8.

Valituksenalaisten tuomioiden 2–18 kohdassa kuvataan kummankin asian taustaa jäljempänä tiivistetyllä tavalla.

9.

Sen jälkeen, kun asetus 2017/2195 tuli voimaan 18.12.2017, kaikki siirtoverkonhaltijat laativat kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdotuksen mFRR-menetelmäksi ja sen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdotuksen aFRR-menetelmäksi.

10.

Asetuksen 2017/2195 5 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan mukaisesti siirtoverkonhaltijat toimittivat 18.12.2018 kaikille kansallisille sääntelyviranomaisille niiden hyväksyntää varten ehdotuksensa aFRR- ja mFRR-menetelmäksi.

11.

ACER ilmoitti, ettei se hyväksyisi näitä ensimmäisiä ehdotuksia, joten siirtoverkonhaltijat lähettivät sille toisen ja kolmannen version ehdotuksista sisällyttäen niihin muutamia muutoksia.

12.

Siirtoverkonhaltijat vastasivat ACERin 17.12.2019 lähettämään sähköpostiviestiin 18.12.2019 lähettämällä sille muutetun version kolmannesta aFRR- ja mFRR-ehdotuksesta. Ne vahvistivat, että yksi ainoa elin (joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö) vastaisi aFRR- ja mFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavista toiminnoista, eli aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, ja että kapasiteetinhallintatoiminto, joka oli usean kauppapaikan välinen toiminto, voitaisiin antaa vastattavaksi toiselle yhdelle ainoalle elimelle (joka olisi joko yksi siirtoverkonhaltija tai siirtoverkonhaltijoiden omistama yhtiö).

13.

ACER laati 20.12.2019 aFRR- ja mFRR-menetelmää koskevien päätösluonnostensa lopulliset versiot, jotka annettiin tiedoksi siirtoverkonhaltijoille.

14.

ACER teki 24.1.2020 aFRR-menetelmää koskevan päätöksen 02/2020 ja mFRR-menetelmää koskevan päätöksen 03/2020.

15.

Austrian Power Grid, ČEPS, a.s., Polskie sieci elektroenergetyczne S.A., Red Eléctrica de España, S. A., RTE Réseau de transport d’électricité ja Svenska kraftnät hakivat 23.3.2020 asetuksen 2019/942 28 artiklan nojalla muutosta ACERin valituslautakunnassa valituksella, joka koski päätöstä 02/2020 ja joka kirjattiin alun perin asianumerolla A-001-2020. TenneT TSO BV ja TenneT TSO GmbH hakivat muutosta ACERin valituslautakunnassa valituksella, joka koski erityisesti päätöstä 02/2020 ja joka kirjattiin alun perin asianumerolla A-004-2020. Todettuaan, että kyseisten valitusten kohde oli sama, valituslautakunta yhdisti ne asianumerolla A-001-2020 (konsolidoitu).

16.

Valituslautakunta pysytti 16.7.2020 päätöksen 02/2020 ja hylkäsi valitukset asiassa A-001-2020 (konsolidoitu).

17.

Samat siirtoverkonhaltijat hakivat muutosta ACERin valituslautakunnassa kahdella valituksella, jotka koskivat mFRR-menetelmästä annettua päätöstä 03/2020 ja jotka yhdistettiin ja kirjattiin asiannumerolla A-002-2020 (konsolidoitu).

18.

Valituslautakunta pysytti 16.7.2020 päätöksen 03/2020 ja hylkäsi valitukset asiassa A-002-2020 (konsolidoitu).

19.

Useat siirtoverkonhaltijat nostivat 30.9.2020 kaksi kumoamiskannetta, jotka koskivat ACERin valituslautakunnan 16.7.2020 tekemiä päätöksiä A-001-2020 ja A-002-2020, joissa pysytettiin ACERin päätökset 02/2020 ja 03/2020.

20.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseiset kumoamiskanteet 15.2.2023 antamillaan valituksenalaisilla tuomioilla.

21.

Valittajat (Polskie sieci elektroenergetyczne, RTE Réseau de transport d’électricité, Svenska kraftnät ja TenneT TSO) vaativat, että unionin tuomioistuin

22.

ACER vaatii, että unionin tuomioistuin

23.

Valittajat esittävät valituksessaan seuraavat kaksi perustetta valituksenalaisten tuomioiden kumoamiseksi:

24.

Ennen näiden kahden valitusperusteen tutkimista otan kantaa valituksen tutkimatta jättämistä koskeviin väitteisiin.

25.

ACER väittää, että valitukset on jätettävä tutkimatta, koska

26.

Tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista koskevat kaksi väitettä on hylättävä.

27.

Jos valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Valitusmenettelyn tarkoitus jäisi suurelta osin toteutumatta, jollei valitusta voitaisi perustaa perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty unionin yleisessä tuomioistuimessa. ( 11 ) Unionin tuomioistuin on todennut toistuvasti, että valituksessa on oikeus vedota perusteisiin, jotka perustuvat valituksenalaiseen tuomioon itseensä ja joilla pyritään arvostelemaan oikeudellisesti sen oikeellisuutta. ( 12 )

28.

Näin on nyt käsiteltävässä asiassa: valitusperusteensa esittäessään valittajat yksilöivät unionin yleisen tuomioistuimen (väitetysti) tekemät oikeudelliset virheet. Ensimmäisessä oikeusasteessa jo käsiteltyihin oikeuskysymyksiin liittyviin oikeudellisiin virheisiin vetoaminen valitusasiassa vastaa siis valitusten perimmäistä tarkoitusta.

29.

Ensimmäisen valitusperusteen hyväksyminen johtaisi niin tuomioiden kuin tarvittaessa valituslautakunnan päätösten ja ACERin päätösten kumoamiseen, mikä vaikuttaisi valittajien oikeusasemaan. Valittajilla on siis ensimmäisen valitusperusteensa hyväksymiseen liittyvä intressi, eikä valitusperuste ole hypoteettinen. Valitusperusteen hyväksyminen tai hylkääminen edellyttää aina asiasisällön tutkimista.

30.

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että ACERin valituslautakunta oli kohdistanut riidanalaisiin päätöksiin kattavaa valvontaa.

31.

Niiden näkemyksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki tämän virheen sivuuttaessaan valituslautakunnan itsensä esittämän arvion oman valvontansa tehokkuudesta, kun se tutki, oliko valvonta ollut kattavaa vai ei. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut tuomiossa Acer v. Aquind ( 13 ) vahvistettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

32.

ACER vastustaa näitä argumentteja.

33.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomiossa ACER v. Aquind, että ACERin valituslautakunnan oli valvottava kattavasti paitsi oikeudellisia arviointeja, myös monitahoisia teknisiä, tieteellisiä tai taloudellisia arviointeja, joita ACER tekee päätöksissään. Valituslautakunta ei voi kohdistaa valvontaansa rajoitetusti vain ilmeisten arviointivirheiden olemassaoloon. ( 14 )

34.

Tässä yhteydessä ei ole tarpeen käydä yksityiskohtaisemmin läpi perusteluja, joiden pohjalta unionin tuomioistuin vahvisti ACERin valituslautakunnan harjoittaman valvonnan olevan tällaista ( 15 ) tulkittuaan asetuksen (EY) N:o 713/2009 ( 16 ) 18 ja 19 artiklaa. Tuomioon ACER v. Aquind perustuvaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä ei ole riitautettu nyt käsiteltävissä valitusasioissa.

35.

Tuomiota ACER v. Aquind ei ollut vielä annettu, kun ACERin valituslautakunta teki tässä riitautetut päätöksensä (16.7.2020). Valituslautakunta noudatti tuolloin tavanomaista käytäntöään, eli se harjoitti rajoitettua valvontaa monitahoisiin teknisiin, tieteellisiin tai taloudellisiin arviointeihin nähden. Se keskittyi tarkastelussaan selvittämään, liittyikö ACERin päätöksiin ilmeisiä arviointivirheitä.

36.

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan siirtoverkonhaltijoiden riitauttamista päätöksistä ( 17 ) voidaan päätellä, että ”valituslautakunta on silloisen päätöskäytäntönsä mukaisesti arvioinut kokonaisvaltaisesti vain ACERin [päätöksissä] esitettyjä oikeudellisia arviointeja, kun taas ACERin monitahoisten teknisten tosiseikkoja koskevien arviointien osalta se on harjoittanut rajoitettua valvontaa, jonka yhteydessä se on etsinyt vain ilmeisiä virheitä ja katsonut, että ACERilla on tältä osin tiettyä harkintavaltaa”. ( 18 )

37.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin seuraavaa:

38.

Unionin yleisen tuomioistuimen menettely näitä kahta kumoamiskannetta koskevissa asioissa on kuitenkin ristiriidassa siihen, mitä se itse huomautti asiassa T‑735/18, ( 19 ) josta oli kyse tuomiossa ACER v. Aquind.

39.

Unionin yleinen tuomioistuin oli pitänyt asiassa T‑735/18 asianmukaisena tässä esitettyä huomautusta vastaavaa ACERin valituslautakunnan esittämää huomautusta tutkimatta, oliko valituslautakunta tosiasiassa valvonut kattavasti monitahoisia teknisiä arviointeja.

40.

Vaikka ACER väitti tuomion ACER v. Aquind taustalla olleessa asiassa, että tosiasiassa valituslautakunta oli valvonut kattavasti monitahoisia teknisiä kysymyksiä, unionin tuomioistuin vahvisti, ettei unionin yleinen tuomioistuin ollut tehnyt oikeudellista virhettä, sillä valituslautakunnan päätöksen 52 kohdasta ilmeni nimenomaisesti, että valituslautakunnan tarkoituksena oli rajoittaa (päätöksen N:o 05/2018) valvonta koskemaan ilmeistä arviointivirhettä. ( 20 )

41.

Unionin yleinen tuomioistuin on asettunut nyt sitä vastoin toiselle kannalle. Sen sijaan, että unionin yleinen tuomioistuin olisi hyväksynyt sen, että valituslautakunta oli valvonut monitahoisia teknisiä kysymyksiä rajoitetusti, kuten valituslautakunta oli itse ilmoittanut, unionin yleinen tuomioistuin tutki riidanalaiset päätökset tarkemmin selvittääkseen, oliko valituslautakunta toiminut toisin kuin se väitti toimineensa.

42.

Tämän selvityksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi, että valituslautakunta oli tosiasiassa valvonut rajoituksettomasti ja kattavasti ACERin tekemiä monitahoisia teknisiä arviointeja. Se totesi erityisesti valituslautakunnan tarkistaneen, että käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen prosessia oli keskitetyssä tai hajautetussa muodossa pidettävä aFRR- ja mFRR-kauppapaikkojen toiminnassa teknisesti tarvittavana toimintona. ( 21 )

43.

Unionin yleinen tuomioistuin tekee nähdäkseni oikeudellisen virheen, jos se ei ota huomioon valituslautakunnan antamaa ilmoitusta. Jos valituslautakunta myöntää valvoneensa rajoitetusti ja kapea-alaisesti ACERin riidanalaisiin päätöksiin sisältyviä monitahoisia teknisiä kysymyksiä, ei tätä ilmoitusta voida nähdäkseni jättää huomioimatta eikä sitä voida korvata päinvastaisella toteamuksella.

44.

Kuten esitin ratkaisuehdotuksessani ACER v. Aquind ( 22 ) ja kuten unionin tuomioistuin vahvisti tuomiossaan, ( 23 ) unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvitse tutkia, onko valituslautakunta todellisuudessa valvonut kattavasti monitahoisia teknisiä kysymyksiä, jos valituslautakunta ilmoittaa valvoneensa rajoitetusti vain näihin kysymyksiin liittyviä ACERin päätöksissään tekemiä ilmeisiä arviointivirheitä.

45.

Tästä lähtökohdasta käsin unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt nyt käsiteltävissä asioissa hyväksyä valituslautakunnan ilmoitus, sillä valituslautakunta on pätevin tietämään, minkä tyyppistä valvontaa se on omissa päätöksissään harjoittanut.

46.

Jos valituslautakunta toteaa – kuten tässä tapauksessa – valvontansa olleen rajoitettua ja kapea-alaista, on unionin yleisen tuomioistuimen muitta mutkitta kumottava sen päätökset tuomioon ACER v. Aquind perustuvaa oikeuskäytäntöä soveltaen. Kumoamisen vuoksi valituslautakunnan on annettava uudet päätökset, joissa monitahoisia teknisiä kysymyksiä valvotaan kattavasti. ( 24 )

47.

Jos valituslautakunta päinvastoin toteaa päätöksessä valvoneensa kattavasti ACERin päätökseen sisältyviä oikeudellisia arviointeja ja monitahoisia teknisiä arviointeja, unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava kyseisen valvonnan laajuus, jos kantajat katsovat, ettei valvonta ole ollut laajuudeltaan vaatimusten mukaista tai riittävää. Ellei unionin yleinen tuomioistuin tee näin vaan hyväksyy valituslautakunnan esittämän arvioinnin, se loukkaa kantajien oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

48.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että ensimmäinen valitusperuste hyväksytään.

49.

Tässä valitusperusteessa väitetään lyhyesti sanottuna, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetuksen 2017/2195 mukaisesti niin kutsuttu ”tasesähkön alueiden välisen siirtokapasiteetin hallintaa koskeva toiminto” on aFRR- ja mFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittava toiminto.

50.

Tästä seikasta on esitetty kaksi vastakkaista näkemystä:

51.

Tämän toiminnon antaminen Euroopan laajuisten tasehallinnan kauppapaikkojen tehtäväksi olisi todennäköisesti ollut tekniseltä kannalta suositeltava vaihtoehto. Jäljempänä läpi käymistäni syistä katson kuitenkin, ettei unionin lainsäätäjä tehnyt tällaista valintaa, mikä ilmenee asetuksen 2017/2195 20, 21 ja 37 artiklasta.

52.

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti asetuksen 2017/2195 20, 21 ja 37 kohtaa arvioidessaan mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavien toimintojen oikeusperustoja. Valittajat katsovat seuraavaa:

53.

Valittajat ovat jakaneet valitusperusteensa seuraaviin kahteen osaan, jotka liittyvät tiiviisti toisiinsa:

54.

ACER vastustaa näitä argumentteja.

55.

Ennen toisen valitusperusteen kahden osan tarkastelua katson hyödylliseksi selittää tasesähkön markkinoiden ja kansallisten tasesähkön markkinoiden välisten rajatylittävien yhteyksien edistämiseksi perustettujen eurooppalaisten kauppapaikkojen toimintaa, joka on luonteeltaan erittäin teknistä.

56.

Sähkön tukkumarkkinoita, joita asetuksen (EU) 2019/943 ( 26 ) 6–9 artikla koskevat, on olemassa neljäntyyppisiä niiden fyysisten ominaisuuksien perusteella:

57.

Viimeksi mainittujen markkinoiden osalta asetuksessa 2017/2195 vahvistetaan ”EU:n laajuinen kokonaisuus teknisiä, operatiivisia ja markkinasääntöjä, joilla hallitaan sähkön tasehallintamarkkinoiden toimintaa”. ( 28 )

58.

Varsinaisesti asetuksella 2017/2195, jonka tavoitteena on edistää sähkön sisämarkkinoiden kehitystä unionissa, pyritään siihen, että tasehallintamarkkinoilla aiemmin kansallisesti rajautunut energian jakaminen alkaisi toteutua vähitellen unionin tasolla kyseisessä asetuksessa säädetyn aikataulun mukaisesti.

59.

Tätä varten asetuksella 2017/2195 otetaan käyttöön neljä tasesähkön vaihdon eurooppalaista kauppapaikkaa ( 29 ) eli yksi kullekin määritellylle standardoidulle tasehallintatuotteelle: ( 30 )

60.

Siirtoverkonhaltijat ovat nimenneet Amprion GmbH:n ja TransnetBW GmbH:n mFRR- ja aFRR/IN-kauppapaikkojen kehittämisestä, ylläpidosta ja hallinnoinnista vastaaviksi yksiköiksi. ( 35 ) Kuten ACER on tuonut esille istunnossa, siirtoverkonhaltijat oli määrä liittää siirtymäaikana asteittain näille kauppapaikoille 24.6.2024 mennessä, mutta käytännössä prosessi on viivästynyt. ( 36 )

61.

Kuten niiden nimistä ilmenee, mFRR-kauppapaikan ja aFRR-kauppapaikan välinen ero perustuu siihen, ”– – tapahtuuko tasesähkön aktivointi manuaalisesti operaattorin toimesta vai automaattisesti suljetun takaisinkytketyn järjestelmän kautta”. ( 37 )

62.

Valittajat väittävät unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen katsoessaan, että alueiden välisen kapasiteetin laskemista oli pidettävä mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavana toimintona. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin oli soveltanut asetuksen 2017/2195 20 ja 21 artiklan mukaista järjestelmää toimintoon, jota tarkoitetaan 37 artiklassa, jossa säädetään erillisestä oikeudellisesta järjestelmästä.

63.

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan valituslautakunta oli todennut perustellusti, että kapasiteetinhallintatoiminto on yksi aFRR- ja mFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavista toiminnoista. Unionin yleisen tuomioistuimen tätä koskeva päättely voidaan tiivistää seuraavasti: ( 38 )

64.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi näistä lähtökohdista käsin seuraavaa: ”– – toimintoa, jolla käytettävissä oleva alueiden välinen siirtokapasiteetti voidaan laskea ja jolla sitä voidaan jatkuvasti päivittää kaikkien siirtoverkonhaltijoiden osalta yhdenmukaistetun menetelmän mukaisesti, on pidettävä – kun otetaan huomioon asetuksen 2017/2195 tavoite, jona on varmistaa [kauppapaikan] tehokas ja turvallinen toiminta – teknisesti ja oikeudellisesti sellaisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavana toimintona, jonka rakenteen, kuten asetuksen 2017/2195 21 artiklan 3 kohdan a alakohdassa [tai 20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa] säädetään, on oltava korkeatasoinen ja perustuttava yhteisiin hallintoperiaatteisiin ja liiketoimintaprosesseihin”. ( 40 )

65.

Tämä toteamus toistetaan vastaavin sanankääntein valituksenalaisten tuomioiden muissa kohdissa. Erityisesti niiden 122 kohdasta ilmenee, että ”– – käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvan päivittämisen toimintoa, johon kapasiteetinhallintatoiminto perustuu, ja siten myös kapasiteetinhallintatoimintoa, on pidettävä yleisesti ottaen [kauppapaikan] toiminnassa tarvittavina [toimintoina]”.

66.

Tulkitsen asetuksen 2017/2195 37 artiklan sekä sen 20 ja 21 artiklan välisiä suhteita toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin. Käsittelen erikseen yhtäältä 37 artiklaa ja toisaalta 20 ja 21 artiklaa, ja esitän sitten perusteluni näiden säännösten yhteisestä tulkinnasta.

67.

Asetuksen 2017/2195 37 artiklassa säädetään oikeudellisesta järjestelmästä, joka koskee käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvaa päivittämistä. Kyseisen järjestelmän mukaisesti asetuksen 2017/2195 37 artiklassa

68.

Asetuksen 2017/2195 37 artiklassa säädetyt tehtävät osoitetaan siis siirtoverkonhaltijoille, eivätkä ne sisällä mitään viittausta tasesähkön vaihdon eurooppalaisiin kauppapaikkoihin (kyseisen asetuksen 19–22 artikla).

69.

Käsitykseni on sama kuin valittajilla: siirtoverkonhaltijoille asetetut velvollisuudet on erotettava kauppapaikoille osoitetuista toiminnoista. Asetuksessa 2017/2195 säädetään näistä molemmista systemaattiselta kannalta eri kohdissa:

70.

Toisistaan erottaminen ei ilmene pelkästään systemaattisesta sijainnista asetuksessa 2017/2195. Tulkittaessa 37 artiklaa nousee esille, ettei siihen sisälly mitään viittausta tai ristiviittausta 20 ja 21 artiklaan. Etenkään 37 artiklasta ei voida päätellä, että alueiden välisen kapasiteetin hallintaa tarvitaan mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen toiminnassa. Kauppapaikoissa tarvitaan sen sijaan siirtoverkonhaltijoiden kesken vaihdettavissa olevaan alueiden väliseen tasesähkön kapasiteettiin liittyviä tietoja aktivoinnin optimointitoiminnon käyttöönottoa varten.

71.

Käsite ”kauppapaikan toiminnassa tarvittavat toiminnot” ei sisälly niihin 45 käsitteeseen, jotka määritellään asetuksen 2017/2195 2 artiklassa. Sitä käytetään vain kyseisen asetuksen 20 ja 21 artiklassa, joiden mukaisesti sen merkitys on selvitettävä.

72.

Kyseisten artiklojen 1 kohdassa säädetään, että siirtoverkonhaltijoiden on esitettävä ehdotus mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen täytäntöönpanopuitteista. Niiden 2 kohdassa luetellaan kummankin kauppapaikan seuraavat ominaisuudet: i) kauppapaikkojen toiminnasta vastaavat siirtoverkonhaltijat tai siirtoverkonhaltijoiden perustama elin, ii) kauppapaikkojen on perustuttava yhteisiin hallintoperiaatteisiin ja liiketoimintaprosesseihin, iii) kauppapaikkoihin on sisällyttävä vähintään aktivoinnin optimointitoiminto ja siirtoverkonhaltijoiden välinen selvitystoiminto ja iv) kauppapaikoissa on sovellettava monenkeskistä siirtoverkonhaltijoiden välistä mallia, jossa käytetään yhteisiä tarjousluetteloja kaikkien (manuaalisesti tai automaattisesti) aktivoitavien taajuuden palautusreservien standardituotteiden kaikilla tasesähkötarjouksilla käytävässä kaupassa.

73.

Siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksen on oltava näiden kauppapaikkojen ominaisuuksien mukainen ja sisällettävä vähintään asetuksen 2017/2195 20 artiklan 3 kohdassa ja 21 artiklan 3 kohdassa luetellut seikat. Näihin seikkoihin kuuluvat ”a) eurooppalaisen kauppapaikan korkea[n] tason rakenne” ja ”c) eurooppalaisen kauppapaikan toiminnassa tarvittavien toimintojen määrittely”.

74.

Aktivoinnin optimointitoimintoa ja siirtoverkonhaltijoiden välistä selvitystoimintoa tarvitaan mFRR- ja aFRR-kauppapaikan toimintoina. Ne molemmat ovat siten mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavia toimintoja. Niiden on vastaavasti sisällyttävä sellaisinaan siirtoverkonhaltijoiden esittämiin ehdotuksiin.

75.

Keskiössä on asetuksen 2017/2195 20 artiklan 2 kohdassa ja 21 artiklan 2 kohdassa käytetyn ilmaisun ”vähintään” tulkinta. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan se, että kummassakin säännöksessä viitataan (vähimmäistoimintoina) aktivoinnin optimointitoimintoon ja siirtoverkonhaltijoiden väliseen selvitystoimintoon, ei estä ACERia edellyttämästä, että kauppapaikkoihin sisältyy niin ikään tarvittavina toimintoina muitakin toimintoja.

76.

Tämä tulkinta ei ole kuitenkaan mielestäni asianmukainen. Lainsäätäjä ei ole halunnut määrittää kauppapaikoille vähimmäistoimintoja katsoessaan, että vain kaksi toimintoa on niiden toiminnassa välttämättömiä (tarvittavia). Mikään ei tietenkään estä lisäämästä muita toimintoja, kuten alueiden välisen kapasiteetin hallintaa koskevan toiminnon, mutta tällaisen toiminnon lisäämisestä tai lisäämättä jättämisestä päättäminen on siirtoverkonhaltijoiden tehtävä, eikä ACERilla ole toimivaltaa määrätä siitä.

77.

Valittajina olevat siirtoverkonhaltijat eivät kiistä sitä, että alueiden välistä siirtokapasiteettia koskevat tiedot ovat välttämättömiä tasesähkön kauppapaikkojen tehokkaan toiminnan kannalta. ( 41 ) Tämän oletuksen perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, että tällaisten tietojen laskeminen kuuluisi tarvittavana toimintona kauppapaikan toiminnasta huolehtimaan nimetyn yksikön tai kauppapaikan itsensä tehtäväksi.

78.

Todellisuudessa alueiden välisen kapasiteetin laskeminen annetaan asetuksen 2017/2195 37 artiklassa siirtoverkonhaltijoiden (eikä kauppapaikkojen) tehtäväksi. Kyseisen kapasiteetin käytettävissä olevaa määrää koskevien tietojen laskeminen ja päivittäminen on siirtoverkonhaltijoiden tehtävä.

79.

Se, että kyseiset tiedot ovat välttämättömiä mFRR- ja aFRR-kauppapaikan asianmukaisen toiminnan kannalta (mistä asianosaiset ovat yhtä mieltä), ei siis merkitse sitä, että alueiden välisen kapasiteetin laskeminen tai sen jatkuva päivittäminen olisi annettava ehdottomasti kyseisten kauppapaikkojen tehtäväksi ACERin päätöksellä. Painotan, että kauppapaikan toiminnasta huolehtivien yksiköiden ei tarvitse välttämättä toteuttaa alueiden välisen siirtokapasiteetin laskemista kauppapaikkoja varten tarvittavana toimintona.

80.

Unionin tuomioistuimen istunnossa esittämistä kysymyksistä ilmenee, että asetuksen 2017/2195 37 artiklassa annetaan siirtoverkonhaltijoiden tehtäväksi huolehtia kansallisten sääntelyviranomaisten valvonnassa tasesähkön alueiden välistä siirtokapasiteettia koskevien tietojen tuottamisesta ja näiden tietojen jatkuvasta päivittämisestä. Ainoastaan siirtoverkonhaltijoilla on tekniset keinot, ja ainoastaan ne pystyvät tuottamaan kyseisiä tietoja, joten kyseisten tietojen tuottamista koskevaa toimintoa ei voida siirtää kauppapaikan algoritmin tehtäväksi. Muutoin voitaisiin vaarantaa sähkön toimitusvarmuus, josta siirtoverkonhaltijat ovat vastuussa omilla alueillaan.

81.

Olen näin ollen sitä mieltä, että on virheellistä katsoa, että alueiden välistä tasesähköä koskevien tietojen tuottamista ja päivittämistä koskevaa toimintoa on pidettävä aFRR- ja mFRR-kauppapaikkoja varten tarvittavana toimintona. Kumpikaan näistä kauppapaikoista ei voi hallinnoida tasesähkön alueiden välistä siirtokapasiteettia eikä sen päivittämistä, vaikka ne tarvitsevatkin kyseisiä tietoja toimintaansa varten. Siirtoverkonhaltijoilla on velvollisuus välittää tällaisia tietoja kauppapaikoille yksilöllisesti tai keskitetysti yhteisen tietoteknisen moduulin avulla, jos ne pitävät tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa parempana.

82.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on myöntänyt, ( 42 ) ensinnäkin mFRR- ja aFRR- kauppapaikat toimivat aluksi ilman alueiden välisen siirtokapasiteetin hallintaa koskevaa toimintoa.

83.

Tämä johtuu siitä, että siirtoverkonhaltijoiden piti laatia ensin asetuksen 2017/2195 37 artiklan 3 kohdan mukaisesti menetelmä alueiden välisen kapasiteetin laskemiseksi tasehallinnan aikavälillä. Siirtoverkonhaltijat päättivät, että kyseinen toiminto toteutettaisiin tietoteknisen moduulin avulla koordinoidusti ja usean kauppapaikan välille keskitetysti, minkä vuoksi niiden oli ensin luotava kyseinen moduuli ja järjestettävä sen hallinnointi. ( 43 )

84.

Kuten olen tuonut esille, toiseksi asetuksen 2017/2195 37 artiklassa säädetään oikeudellisesta järjestelmästä, joka koskee käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin jatkuvaa päivittämistä ja kyseisen kapasiteetin laskentamenetelmän laatimista. Tämä oikeudellinen järjestelmä on erillinen siitä järjestelmästä, jota sovelletaan neljään tasesähkön vaihdon eurooppalaiseen kauppapaikkaan (saman asetuksen 19–22 artikla). Järjestelmät ovat toisistaan erilliset, mikä näkyy siinä, että lainsäätäjä on halunnut antaa niille itsenäiset sisällöt.

85.

Kolmanneksi mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen perustamiseen sovellettu päätöksentekomenettely poikkeaa asetuksen 2017/2195 37 artiklassa käytetystä. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä siirtoverkonhaltijoiden esittämät ehdotukset, jotka koskevat ”a) 20 artiklan 1 kohdan [ja] 21 artiklan 1 kohdan – – [mukaisia] eurooppalaisten kauppapaikkojen perustamisen [puitteita]” ja ”b) 20 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan 5 kohdan [mukaisia muutoksia] eurooppalaisten kauppapaikkojen perustamisen puitteisiin”. ACER siis päättää siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksen perusteella täytäntöönpanopuitteista ja niihin tehtävistä muutoksista mFRR- ja aFRR/IN-kauppapaikkojen kohdalla.

86.

Sitä vastoin asetuksen 2017/2195 5 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaan siirtoverkonhaltijoiden on ehdotettava ja asianomaisesta alueesta vastaavien kansallisten sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä 37 artiklan 3 kohdan mukainen alueiden välisen kapasiteetin laskentamenetelmä kullekin kapasiteetin laskenta-alueelle. ( 44 ) ACER voi puuttua tilanteeseen silloin, jos kansalliset sääntelyviranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen tai pyytävät ACERia tekemään päätöksen asetuksen 2017/2195 5 artiklan 7 kohdassa ja asetuksen 2019/942 6 artiklan 10 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa säädetyn mukaisesti.

87.

Tasesähkön alueiden välisen siirtokapasiteetin hallinnan sisällyttämisestä eurooppalaisiin kauppapaikoihin aiheutuva hyöty ja tehokkuuden lisääntyminen eivät nähdäkseni ole peruste hyväksyä ACERin implisiittistä toimivaltaa katsoa kyseisen toiminnon olevan aFRR- ja mFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittava toiminto. Siirtoverkonhaltijoilla on tekniset keinot alueiden välisen siirtokapasiteetin laskemista ja päivittämistä varten, eikä ole ilmeistä, että aFRR- ja mFRR-kauppapaikat voisivat toteuttaa kyseisen tehtävän tehokkaammin. Tällainen implisiittinen toimivalta olisi sitä paitsi vastoin asetuksen 2017/2195 37 artiklaa. ( 45 )

88.

Neljänneksi asetuksen 2017/2195 37 artiklan 1 kohdan mukaan siirtoverkonhaltijoiden on päivitettävä jatkuvasti alueiden välistä kapasiteettia, joka on käytettävissä tasesähkön vaihtoon. Jokainen siirtoverkonhaltija velvoitetaan siis hallinnoimaan siirtokapasiteettia, mikä on välttämätöntä, jotta sähkön alueiden välinen siirto olisi mahdollista. Asetuksen 37 artiklassa ei mainita sanallakaan, että kyseinen toiminto kuuluisi tasesähkön vaihdon eurooppalaisten kauppapaikkojen huolehdittavaksi.

89.

Asetuksen 2017/2195 37 artiklan 1 kohdasta voidaan siis päätellä, että kukin siirtoverkonhaltija toimittaa tiedot alueiden välisestä vaihdettavissa olevasta tasesähköstä. Kuten olen tuonut esille, siirtoverkonhaltijoilla on tekniset keinot vaihdettavissa olevan alueiden välisen tasesähkön kapasiteettia koskevien tietojen antamiseen. Tätä näkemystä tukee 37 artiklan 2 kohta, jonka mukaan siirtoverkonhaltijoiden on ennen 3 kohdan mukaisen kapasiteetin laskentamenetelmän laatimista ja toteuttamista käytettävä alueiden välistä kapasiteettia, joka on jäänyt jäljelle päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdan jälkeen.

90.

Viidenneksi asetuksen 2017/2195 37 artiklan 3 kohdassa säädetään tasesähkön alueiden välisen siirtokapasiteetin hallintaa koskevan toiminnon yhdenmukaistetun hallinnan asteittaisesta käyttöönotosta. Siinä säädetään varsinaisesti, että kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on laadittava viiden vuoden kuluessa menetelmä alueiden välisen kapasiteetin laskemiseksi tasesähkön vaihtoa varten. Kyseisen menetelmän laativat siis siirtoverkonhaltijat, ja sen hyväksyvät kansalliset sääntelyviranomaiset. Siirtoverkonhaltijoilla on niin ikään velvollisuus huolehtia siitä, että menetelmä on yhdenmukainen asetuksen (EU) 2015/1222 ( 46 ) mukaisesti vahvistetun päivänsisäisellä aikavälillä sovellettavan alueiden välisen kapasiteetin laskentamenetelmän kanssa.

91.

Päinvastoin kuin unionin yleinen tuomioistuin väittää, nähdäkseni ei ole loogista, että alueiden välisen siirtokapasiteetin hallintaa koskeva toiminto annetaan eurooppalaisten kauppapaikkojen tehtäväksi ja kyseistä alueiden välistä siirtokapasiteettia koskevan menetelmän laatiminen kuuluu sitä vastoin siirtoverkonhaltijoille ja sen hyväksyminen kansallisille sääntelyviranomaisille. Asetuksen 2017/2195 37 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava yhtenäisellä tavalla, mitä valituksenalaisissa tuomioissa ei nähdäkseni tehdä.

92.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ota asianmukaisella tavalla huomioon asetuksen 2017/2195 37 artiklan 3 kohdan ja asetuksen 2015/1222 välistä suhdetta. Kuten olen jo maininnut, ensin mainitussa säännöksessä edellytetään, että siirtoverkonhaltijoiden tasesähköä varten laatiman alueiden välisen kapasiteetin laskentamenetelmän on oltava yhdenmukainen vuorokautisella ja päivänsisäisellä aikavälillä sovellettavan alueiden välisen kapasiteetin laskentamenetelmän kanssa. Asetuksen 2015/1222 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on laadittava yhdessä yhteinen ehdotus kapasiteetin laskenta-alueiden määrittämisestä, ja sen 20 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kunkin kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on annettava ehdotus yhteisestä koordinoidusta kapasiteetin laskentamenetelmästä asianomaisen alueen osalta.

93.

Näin ollen asetuksessa 2015/1222 ei säädetä kaikkien siirtoverkonhaltijoiden yhteisestä menetelmästä ( 47 ) alueiden välisen siirtokapasiteetin laskemiseksi vuorokautisella ja päivänsisäisellä aikavälillä, vaan useista toisistaan erillisistä alueellisista menetelmistä. Tasesähkön alueiden välisen siirtokapasiteetin laskemista ei tarvitse toteuttaa yhtä yhdenmukaistettua ja kaikille siirtoverkonhaltijoille pakollista menetelmää käyttäen.

94.

Kuudenneksi unionin yleisen tuomioistuimen esittämä asetuksen 2017/2195 systemaattinen ja teleologinen tulkinta ei ole määräävä siten, että tasesähkön alueiden välisen siirtokapasiteetin hallinta olisi luokiteltava mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavaksi toiminnoksi.

95.

Asetuksen 2017/2195 johdanto-osan ensimmäisessä, kuudennessa, seitsemännessä ja kymmenennessä perustelukappaleessa sekä sen 3 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on riittävää, että siirtoverkonhaltijat toimittavat eurooppalaisille kauppapaikoille asianmukaisessa muodossa tietoja tasesähkön alueiden välisestä siirtokapasiteetista.

96.

Toisen valitusperusteen ensimmäinen osa on siis hyväksyttävä.

97.

Toisen valitusperusteen toisessa osassa valittajat väittävät unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisen virheen, kun se ei erottanut toisistaan yhtäältä velvollisuuksia, jotka kuuluvat niille siirtoverkonhaltijoina mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavien toimintojen osalta, ja toisaalta niiden oikeuksia ehdottaa lisätoimintojen sisällyttämistä kyseisille kauppapaikoille. Ne väittävät, ettei ACER voi edellyttää niiltä minkään lisätoiminnon sisällyttämistä, päinvastoin kuin valituslautakunta ja unionin yleinen tuomioistuin ovat katsoneet.

98.

ACER kiistää tämän väitteen ja katsoo, että valituksenalaisissa tuomioissa esitetty tulkinta on oikeudellisesti asianmukainen.

99.

Unionin yleisen tuomioistuimen näkemys perustuu muiden muassa seuraaviin lähtökohtiin:

100.

Unionin yleinen tuomioistuin pysytti valituslautakunnan päätöksen, jossa puolestaan vahvistettiin ACERin päätökset, jotka olivat siirtoverkonhaltijoiden näkemyksen vastaisia. Se totesi, että asetuksen 2017/2195 37 artiklan mukaista alueiden välistä kapasiteetinhallintatoimintoa on pidettävä ”yleisesti ottaen” ( 50 ) mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen toiminnassa tarvittavana toimintona.

101.

Kun todetaan, että toisen valitusperusteen nyt esillä olevan osan sisältö on suurelta osin päällekkäinen ensimmäisen osan sisällön kanssa, valituksenalaisten tuomioiden oikeudellinen virhe liittyy nähdäkseni jälleen siihen, ettei mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen perustamisen kannalta tarvittaviksi toiminnoiksi, jotka ovat asetuksen 2017/2195 21 ja 22 artiklan mukaan välttämättömiä, ole katsottu kyseisten säännösten mukaisesti aktivoinnin optimointitoimintoa ja siirtoverkonhaltijoiden välistä selvitystoimintoa.

102.

Käytettävissä olevan alueiden välisen siirtokapasiteetin hallinnan ja jatkuvan päivittämisen toiminto ei siis ole tasesähkön kauppapaikkojen toiminnassa tarvittava toiminto, vaan siihen sovelletaan toista oikeudellista järjestelmää, josta säädetään asetuksen 2017/2195 37 artiklassa.

103.

Jos ACER osoittaa alueiden välisen siirtokapasiteetin hallinnan ja jatkuvan päivittämisen toiminnon mFRR- ja aFRR-kauppapaikkojen huolehdittavaksi vastoin siirtoverkonhaltijoiden näkemystä, siirtoverkonhaltijat ja kansalliset sääntelyviranomaiset menettävät tosiasiassa niille asetuksen 2017/2195 37 artiklassa vahvistetun oikeuden. Ne siis menettävät toimivaltansa päättää yhdessä parhaasta tavasta huolehtia kyseisestä toiminnosta – joka oli niiden ehdotuksen mukaan yhden elimen nimeäminen vastaamaan kapasiteetinhallintatoiminnosta usean kauppapaikan välisenä toimintona.

104.

Siirtoverkonhaltijat katsoivat yhteisymmärryksessä ACERille esittämissään mFRR- ja aFRR-kauppapaikkoja koskevissa ehdotuksissa, että kapasiteetinhallintatoiminto oli tosiasiassa usean kauppapaikan välinen toiminto, joka kaikkien kyseisten kauppapaikkojen olisi toteutettava koordinoidusti ja keskitetysti. Alueiden välisen siirtokapasiteetin laskeminen toteutettaisiin kaikkien asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden osalta ”tietoteknisellä kapasiteetinhallintamoduulilla”, joka syöttäisi lasketut tulokset suoraan kyseisten kauppapaikkojen aktivoinnin optimointitoimintoon.

105.

Siirtoverkonhaltijat ilmoittivat ehdotuksissaan haluavansa säilyttää mahdollisuutensa antaa tämän koordinoidun ja keskitetyn kapasiteetinhallinnan huolehdittavaksi jollekin muulle elimelle kuin sille yhdelle ainoalle elimelle, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta. Siirtoverkonhaltijat katsoivat, että niin kauan kuin tämä koordinoitu ja keskitetty kapasiteetinhallintatoiminto ei vielä ollut käytössä, elin, joka vastaa aktivoinnin optimointitoiminnosta ja siirtoverkonhaltijoiden välisestä selvitystoiminnosta, voisi vastata myös kapasiteetinhallinnasta syöttämällä aktivoinnin optimointitoimintoon kunkin asianomaisen siirtoverkonhaltijan toimittamat tiedot. ( 51 )

106.

Kuten olen jo todennut, on riidatonta, että mFRR- ja aFRR-kauppapaikat tarvitsevat tietoja tasesähkön alueiden välisestä siirtokapasiteetista. Siirtoverkonhaltijat voivat toimittaa näitä tietoja kauppapaikoille, eikä kauppapaikkojen tarvitse hallinnoida niitä suoraan.

107.

Mikään ei estä siirtoverkonhaltijoita päättämästä yhteisymmärryksessä ehdottaa, että kapasiteetinhallinta sisällytetään mFRR- ja aFRR-kauppapaikoille lisätoimintona, jos tämä lisää tehokkuutta. Asetuksen 2017/2195 37 artiklan mukaisesti tämän päätöksen tekevät kuitenkin siirtoverkonhaltijat ja kansalliset sääntelyviranomaiset, eikä ACER voi edellyttää niiltä sitä kyseisen asetuksen 20 ja 21 artiklan mukaisesti.

108.

Katson siis, että myös toisen valitusperusteen toinen osa on hyväksyttävä.

109.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaan on niin, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun. Tällöin unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

110.

Ehdotan, että unionin tuomioistuin hyväksyy siirtoverkonhaltijoiden valitukset ja siten kumoaa valituksenalaiset tuomiot. Valituksenalaisia tuomioita ei voida nähdäkseni kumota osittain, koska kohdat, joihin liittyy oikeudellisia virheitä, ovat keskeisiä näissä tuomioissa. Tuomiot on siis kumottava kokonaisuudessaan.

111.

Katson lisäksi, että unionin tuomioistuimella on riittävät tiedot, jotta se voi ratkaista unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautettuja päätöksiä koskevat kumoamiskanteet lopullisesti.

112.

Edellä esitetyistä syistä unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kolmas kumoamisperuste, siltä osin kuin sen mukaan valituslautakunta on laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa kattavasti ACERin päätöksiä, on hyväksyttävä, ja samoin on hyväksyttävä toisen kumoamisperusteen neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas osa. Tämän perusteella ACERin valituslautakunnan tekemät kaksi riitautettua päätöstä on kumottava kokonaisuudessaan.

113.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

114.

Kyseisen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn sovellettavan 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

115.

Valittajat ovat vaatineet, että ACER velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Jos valittajien valitukset hyväksytään, kuten ehdotan, ACER on velvoitettava korvaamaan valitusasioihin liittyvät sekä asioiden käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

116.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin