JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
25 päivänä syyskuuta 2025 ( 1 )
Asia C‑350/24
HJ
vastaan
Crédit agricole Corporate & Investment Bank
(Ennakkoratkaisupyyntö – Cour de cassation (ylin yleinen tuomioistuin, Ranska))
Ennakkoratkaisupyyntö – Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä – Direktiivi 2006/54/EY – Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa – Kyseisen direktiivin täytäntöönpano toisen jäsenvaltion oikeudessa – Direktiivin mukainen tulkinta – Unionin oikeuden soveltaminen tosiseikkoihin, jotka ovat peräisin eroamista edeltävältä ajalta, ennen eroamista vireille saatetussa oikeudenkäynnissä – Oikeusvarmuus – Taannehtivuuskielto – Tehokas oikeussuoja
Brexit means Brexit. ( 2 )
I Johdanto
|
1. |
Sovelletaanko unionin oikeudesta johtuvaa velvoitetta, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan aiemmin unionin lainsäädännön täytäntöön panemiseksi antamaa lainsäädäntöä on sovellettava unionin oikeuden mukaisesti, edelleen brexitistä huolimatta? Tämä Cour de cassationin (ylin yleinen tuomioistuin, Ranska) unionin tuomioistuimelle esittämä kysymys koskee ”vanhaa asiaa”. Sen taustalla olevat tosiseikat tapahtuivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa kauan ennen eroamista ja johtivat kanteen nostamiseen ranskalaisissa tuomioistuimissa vielä ennen eroamista. |
|
2. |
Asiassa on kyse yhdenvertaisen kohtelun direktiivin ( 3 ) säännöksestä, joka koskee todistustaakkaa väitetystä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä. Cour de cassation tiedustelee, onko Yhdistyneen kuningaskunnan täytäntöönpanolainsäädäntöä tulkittava unionin oikeuden perusteella direktiivin mukaisesti tai onko direktiivin säännöstä mahdollista soveltaa jopa suoraan. Unionin oikeudessa edellytetään näiden oikeudellisten välineiden soveltamista vain, jos sitä sovelletaan eroamisesta huolimatta edelleen tällaisiin vanhoihin asioihin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tähän kysymykseen vastaamiseksi on tarpeen tulkita SEU 50 artiklaa ja erosopimusta ( 4 ). |
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Kansainvälinen oikeus
|
3. |
23.5.1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen ( 5 ) (jäljempänä Wienin yleissopimus) 70 artiklan 1 kappaleessa määrätään sopimuksen päättymisen seurauksista seuraavaa: ”Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä tai osapuolet toisin sovi, valtiosopimuksen päättyminen sen määräysten perusteella tai tämän yleissopimuksen mukaisesti:
|
B Unionin oikeus
1. Primaarioikeus
|
4. |
SEU 50 artiklan 1–3 kohdassa määrätään unionista eroamisen ja erosopimuksen vaikutuksista seuraavaa: ”1. Jäsenvaltio voi valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti päättää erota unionista. 2. Jäsenvaltio, joka päättää erota, ilmoittaa aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle. Unioni neuvottelee ja tekee kyseisen jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin. – – 3. Perussopimuksia lakataan soveltamasta asianomaiseen jäsenvaltioon sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan tai, jollei sopimusta ole, kahden vuoden kuluttua 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa.” |
2. Erosopimus
|
5. |
Erosopimuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa muistutetaan SEU 50 artiklasta ja todetaan, että osapuolet ”PALAUTTAVAT MIELEEN, että jollei tämän sopimuksen mukaisista järjestelyistä muuta johdu, unionin ja Euratomin oikeuden soveltaminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lakkaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan ja Euratom-sopimuksen 106 A artiklan nojalla kaikilta osiltaan tämän sopimuksen voimaantulopäivästä.” |
|
6. |
Erosopimuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa korostetaan oikeusvarmuuden tavoitetta: ”[Osapuolet] OVAT PÄÄTTÄNEET varmistaa hallitun eron useilla eroon liittyvillä, häiritseviä katkoksia ehkäisevillä määräyksillä sekä taata oikeusvarmuuden kansalaisille ja talouden toimijoille sekä oikeus- ja hallintoviranomaisille unionissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa samalla sulkematta pois mahdollisuutta, että tulevaan suhteeseen liittyvällä sopimuksella (liittyvillä sopimuksilla) korvataan eroa koskevia määräyksiä”. |
|
7. |
Erosopimuksen 66 ja 67 artiklassa määrätään yksityisoikeudellisia kysymyksiä koskevista siirtymäjärjestelyistä seuraavaa: ”66 artikla Sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki Yhdistyneessä kuningaskunnassa on sovellettava seuraavaa:
67 artikla Tuomioistuinten toimivalta ja oikeudellisten päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano sekä tähän liittyvä keskusviranomaisten yhteistyö 1. Oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille ennen siirtymäkauden päättymistä, sekä sellaisiin oikeudenkäynteihin ja kanteisiin, jotka liittyvät ensiksi mainittuihin oikeudenkäynteihin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012[ ( 8 )] 29, 30 ja 31 artiklan, asetuksen (EY) N:o 2201/2003[ ( 9 )] 19 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009[ ( 10 )] 12 ja 13 artiklan mukaisesti, Yhdistyneessä kuningaskunnassa samoin kuin jäsenvaltioissa, silloin kun asiassa on liittymä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, on sovellettava seuraavia säädöksiä ja säännöksiä [– –]:
2. Tuomioiden, päätösten, virallisten asiakirjojen, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja sopimusten tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa on Yhdistyneessä kuningaskunnassa samoin kuin jäsenvaltioissa, silloin kun asiassa on liittymä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sovellettava seuraavia säädöksiä ja säännöksiä:
3. – –” |
|
8. |
Erosopimuksen 126 artiklan mukaan siirtymäkausi päättyi 31.12.2020. Tänä aikana unionin oikeutta sovellettiin edelleen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, lukuun ottamatta tiettyjä 127–131 artiklassa säädettyjä yksittäisiä poikkeuksia. |
3. Yhdenvertaisen kohtelun direktiivi
|
9. |
Yhdenvertaisen kohtelun direktiivin johdanto-osan 30 perustelukappale koskee 19 artiklassa esitettyjä todistustaakkaa koskevia säännöksiä: ”Todistustaakkaa koskevien sääntöjen antaminen on tärkeää varmistettaessa, että yhdenvertaisen kohtelun periaate voidaan panna tehokkaasti täytäntöön. Kuten yhteisön tuomioistuin on todennut, tämän vuoksi olisi säädettävä sen varmistamisesta, että todistustaakka siirtyy vastaajalle, kun syrjintä vaikuttaa ilmeiseltä lukuun ottamatta menettelyitä, joissa tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen kansallisen elimen on selvitettävä tosiseikat. On kuitenkin syytä täsmentää, että niiden tosiseikkojen arviointi, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on sukupuoleen perustuva välitön tai välillinen syrjintä, on edelleen asianomaisen kansallisen elimen tehtävä kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti. Jäsenvaltion tehtävänä on käsittelyn kaikissa vaiheissa saattaa voimaan todistusoikeudellisia säännöksiä, jotka ovat kantajalle tässä esitettyä edullisempia.” |
|
10. |
Yhdenvertaisen kohtelun direktiivin 19 artiklan 1 kohdassa säädetään todistustaakasta seuraavaa: ”Jäsenvaltioiden on kansallisten oikeudenkäyttöjärjestelmiensä mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kun henkilö, joka katsoo kärsineensä siitä, että häneen ei ole sovellettu tasa-arvoisen kohtelun periaatetta, esittää tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa elimessä tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on välitön tai välillinen syrjintä, vastaajan on näytettävä toteen, ettei tasa-arvoisen kohtelun periaatetta ole rikottu.” |
C Yhdistyneen kuningaskunnan oikeus
|
11. |
Vuoden 2010 yhdenvertaisuuslain (Equality Act 2010) 136 §:llä, jonka otsikko on ”Todistustaakka”, pannaan täytäntöön yhdenvertaisen kohtelun direktiivin 19 artikla: ”1) Tätä pykälää sovelletaan kaikkiin tämän lain rikkomista koskeviin menettelyihin. 2) Jos on olemassa tosiseikkoja, joiden perusteella tuomioistuin voi muun selityksen puuttuessa katsoa, että henkilö (A) on rikkonut asianomaista säännöstä, tuomioistuimen on katsottava, että tämä rikkominen on tapahtunut. 3) Edellä olevaa 2 momenttia ei kuitenkaan sovelleta, jos A osoittaa, ettei hän ole rikkonut asianomaista säännöstä.” |
III Tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö
|
12. |
Ennakkoratkaisupyynnössä esitetään asian tosiseikat jäljempänä esitetyllä tavalla, mutta siinä ei esitetä tietoja Ranskan tuomioistuinten toimivallasta. |
|
13. |
HJ oli ollut Crédit Agricole Corporate & Investment Bankin (jäljempänä CACIB) palveluksessa 17.1.2007 alkaen. Työsopimukseen sovelletaan Yhdistyneen kuningaskunnan oikeutta. Hän työskenteli viimeksi asiakastietojärjestelmävastaavana kyseisen pankin Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijainneessa toimipaikassa ennen siirtymistään sairauslomalle 28.8.2013 alkaen. |
|
14. |
HJ nosti 23.9.2013 Conseil de prud’hommes de Nanterressa (Nanterren työoikeudellisten asioiden alioikeus, Ranska) työoikeutta koskevan kanteen, jossa hän esitti työsopimukseen vedoten vaatimuksia sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja häirinnän vuoksi. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 26.6.2019 antamallaan ratkaisulla. |
|
15. |
HJ valitti ratkaisusta Cour d’appel de Versailles’hin (Versailles’n ylioikeus, Ranska). Cour d’appel de Versailles katsoi 27.5.2021 antamassaan ratkaisussa, ettei HJ ollut esittänyt tosiseikkoja, jotka voitaisiin ottaa huomioon merkityksellisinä olosuhteina ja joista voitaisiin päätellä, että kyse on Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2010 tasa-arvolain 13–19 ja 136 §:ssä tarkoitetusta syrjinnästä. Se totesi myös, että mainitun lain 26 §:ssä tarkoitetusta syrjivästä häirinnästä ja 27 §:ssä tarkoitetuista vastatoimista ei ollut esitetty todisteita. |
|
16. |
HJ teki tästä ratkaisusta kassaatiovalituksen Cour de cassationiin (ylin yleinen tuomioistuin, Ranska). |
|
17. |
Asianosaiset ovat eri mieltä muun muassa siitä, sovelletaanko unionin oikeuteen sisältyvää velvollisuutta tulkita vuoden 2010 tasa-arvolakia ja erityisesti sen 136 §:ssä esitettyä todistustaakkaa koskevaa sääntöä unionin oikeuden, erityisesti yhdenvertaisen kohtelun direktiivin 19 artiklan, mukaisesti, vaikka Yhdistynyt kuningaskunta on tällä välin eronnut Euroopan unionista. |
|
18. |
Cour de cassation esittää näin ollen unionin tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:
|
|
19. |
HJ, Crédit Agricole Corporate & Investment Bank, Ranskan tasavalta, Puolan tasavalta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Ne osallistuivat Puolaa lukuun ottamatta myös 24.6.2025 pidettyyn istuntoon. |
IV Oikeudellinen arviointi
|
20. |
Ennen Yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista unionin oikeus velvoitti kyseisen valtion tuomioistuimet tulkitsemaan yhdenvertaisen kohtelun direktiiviä koskevia kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä mahdollisuuksien mukaan kyseisen direktiivin mukaisesti. ( 17 ) Jos se ei olisi ollut mahdollista, esiin olisi tullut kysymys direktiivin kyseisen säännöksen välittömästä soveltamisesta ( 18 ) tai unionin oikeuden perustavanlaatuisen syrjintäkiellon välittömästä soveltamisesta direktiivin valossa. ( 19 ) |
|
21. |
Näitä velvoitteita sovellettiin epäilemättä pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, koska tosiseikkojen täytyy olla peräisin Conseil de prud’hommes Nanterressa 23.9.2012 vireille pantua kannetta edeltävältä ajalta. Niitä sovellettiin myös silloin, kun kanne hylättiin 26.6.2019. |
|
22. |
Cour d’appel de Versailles’n valituksen johdosta 27.5.2021 antaman ratkaisun ajankohtana Yhdistynyt kuningaskunta oli jo eronnut, ja myös siirtymäkausi, jonka aikana unionin oikeutta sovellettiin maassa edelleen, oli päättynyt 31.12.2020. |
|
23. |
Tämän perusteella Cour de cassation tiedustelee ennakkoratkaisupyynnössään erityisesti sitä, sovelletaanko tällaisessa ”vanhassa asiassa” edellä mainittuja unionin oikeudesta johtuvia velvoitteita edelleen eroamisesta huolimatta (ks. jäljempänä B kohta). Kysymykseen annettavan vastauksen perusteella määräytyy, voidaanko unionin oikeuden nojalla velvoittaa tulkitsemaan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä direktiivin mukaisesti (ks. jäljempänä C kohta). Ensin on kuitenkin tarpeen esittää ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisesta muutamia huomautuksia, jotka johtavat erityisesti kolmannen kysymyksen tutkimatta jättämiseen (ks. jäljempänä A kohta). |
A Tutkittavaksi ottaminen
|
24. |
Komissiolla ja CACIB:lla on epäilyksiä kaikkien tai ainakin joidenkin ennakkoratkaisukysymysten merkityksestä asian ratkaisun kannalta. |
|
25. |
Komissio ei näe mitään ristiriitaa vuoden 2010 tasa-arvolain 136 §:n ja yhdenvertaisen kohtelun direktiivin 19 artiklan välillä. Sen mukaan ei myöskään ole havaittavissa, että Cour d’appel de Versailles olisi poikennut 19 artiklasta tulkitessaan ja soveltaessaan 136 §:ää. Siksi sen mukaan ei ole tarpeen selvittää, sovelletaanko nykyäänkin unionin oikeudesta johtuvaa velvollisuutta tulkita Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä direktiivin mukaisesti, puhumattakaan kysymyksestä, joka koskee 19 artiklan välitöntä sovellettavuutta. |
|
26. |
CACIB toteaa, että pääasia koskee todistussääntöä, joka ei johdu unionin oikeudesta vaan Ranskan oikeuskäytännöstä. Kyse on Ranskan lainsäädännön – sallitusta – suotuisammasta järjestelystä, jota sovelletaan väitetysti syrjittyihin henkilöihin ja jota ei voida soveltaa yhdenvertaisen kohtelun direktiivin täytäntöönpanoon Yhdistyneessä kuningaskunnassa. |
|
27. |
Lisäksi CACIB korostaa, että riidan sisältö koskee Cour d'appel de Versailles'n suorittamaa todisteiden arviointia, jota Cour de cassation ei kuitenkaan voi valvoa. |
|
28. |
Siksi Cour de cassation ei ole selventänyt riittävästi syitä, joiden vuoksi ennakkoratkaisupyyntö on merkityksellinen asian ratkaisemisen kannalta. CACIB:n mukaan kysymykset ovat todellisuudessa hypoteettisia. |
|
29. |
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. ( 20 ) |
|
30. |
Nyt käsiteltävästä ennakkoratkaisupyynnöstä käy selvästi ilmi, miksi unionin tuomioistuin katsoo, että esitetyt kysymykset ovat merkityksellisiä, ja vaatii selviä perusteluja tämän olettaman kumoamiseksi. |
|
31. |
Kysymysten merkityksellisyys asian ratkaisun kannalta riippuu nimittäin siitä, minkälaiset valvontamahdollisuudet Cour de cassationilla on pääasiassa Cour d'appel de Versailles’hin nähden. Tämän toimivallan laajuus on Ranskan oikeuteen kuuluva kysymys, jota unionin tuomioistuin ei voi arvioida. Tämä on pikemminkin Cour de cassationin tehtävä. |
|
32. |
Vaikuttaa tosiasiassa siltä, että Cour de cassation on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön täysistunnossaan (Assemblée plénière) valmistellakseen valvontaa koskevan toimivallan mahdollista kehittämistä koskevaa päätöstä. |
|
33. |
Ennakkoratkaisupyynnön mukaan ulkomaisen lain soveltaminen ja tulkinta on Ranskan oikeudessa lähtökohtaisesti tosiseikat tutkivan tuomioistuimen tehtävä. ( 21 ) Se jää näin ollen suurelta osin Cour de cassationin kassaatiotuomioistuimena harjoittaman valvonnan ulkopuolelle. |
|
34. |
Cour de cassation katsoo kuitenkin, että sen varmistamiseksi, että Ranskan valtio kunnioittaa unionin oikeuden ensisijaisuutta, saattaa olla tarpeen muuttaa ulkomaisen oikeuden soveltamiseen ja tulkintaan kohdistuvan, kyseisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan luonnetta, jos ranskalaisten tuomioistuinten on arvioitava, onko toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva laki unionin oikeuden mukainen. ( 22 ) |
|
35. |
Cour de cassationin sosiaaliasioita käsittelevän jaoston entinen ensimmäinen julkisasiamies Berriat on ehdottanut pääasiaa koskevassa lausunnossaan samansuuntaisesti tiukempaa valvontaa, jos ulkomaista lakia on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti. Siksi hän on myös ehdottanut Cour de cassationille, että kaksi ensimmäistä kysymystä esitetään unionin tuomioistuimen ratkaistaviksi. ( 23 ) |
|
36. |
Kahdella ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellä on näin ollen merkitystä Cour de cassationin ratkaisulle, joka koskee sen omaa toimivaltaa vireillä olevassa asiassa. |
|
37. |
Toisin kuin komissio katsoo, ei voida myöskään spekuloida sillä, miltä osin Cour de cassation voisi katsoa Cour d'appel de Versailles'n mahdollisesti syyllistyneen direktiivin mukaista tulkintaa koskevan velvollisuutensa rikkomiseen, mikä saattaisi edellyttää valvontaa kassaatiomenettelyssä. Tällä hetkellä Cour de cassation tutkii yhä, onko sillä ylipäätään valvontavaltaa. Tällaisen valvonnan lopputulosta ei näin ollen ole määrätty ennakolta. |
|
38. |
Sitä vastoin, kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvät tiedot vuoden 2010 tasa-arvolain 136 §:n sisällöstä, ei ole tosiasiassa selvää, miksi kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen olisi tarpeen vastata. Tavanomaisten tulkintamenetelmien mukaan tätä säännöstä olisi voitava tulkita ongelmitta siten, että vältetään kaikenlaiset ristiriidat yhdenvertaisen kohtelun direktiivin 19 artiklan kanssa. |
|
39. |
Jos Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten suorittamasta 136 §:ää koskevasta tulkinnasta kuitenkin seuraa, että unionin oikeuden mukainen tulkinta ei ole mahdollista, säännöksen sanamuoto huomioiden tämä olisi pitänyt tuoda esiin ennakkoratkaisupyynnössä kysymyksen merkityksellisyyttä koskevan olettaman säilyttämiseksi. |
|
40. |
Cour de cassation perustelee kuitenkin tätä kysymystä vain sillä, että vastaus tähän kysymykseen voisi olla hyödyllinen. |
|
41. |
Ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen tietojen perusteella kolmas ennakkoratkaisukysymys on siten hypoteettinen, ja se on näin ollen jätettävä tutkimatta. |
B Ensimmäinen kysymys: Onko kyse edelleen unionin oikeudesta?
|
42. |
Näin ollen on tutkittava ensimmäistä kysymystä, joka koskee sitä, onko vuoden 2010 tasa-arvolain 136 §:n kaltaista säännöstä pidettävä unionin oikeuden kannalta Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta huolimatta ainakin vanhojen asioiden osalta unionin oikeuden täytäntöönpanosäännöksenä, jolloin sitä on tulkittava direktiivin mukaisesti. |
|
43. |
Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan sen tuomioistuimet tulkitsevat tosiasiassa tätä säännöstä edelleenkin direktiivin mukaisesti. Sen mukaan ne noudattavat myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka on annettu ennen siirtymäkauden loppua. |
|
44. |
Yhdistynyt kuningaskunta kiistää kuitenkin, että tämä käytäntö johtuisi unionin oikeudessa asetetusta velvoitteesta. Se perustuu pikemminkin Euroopan unionista eroamista koskeviin kansallisiin sääntöihin eli Withdrawal Actiin, ( 24 ) jolla muun muassa saatettiin osaksi kansallista oikeusjärjestystä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen eroamista voimassa ollut unionin oikeus. ( 25 ) |
|
45. |
Kun otetaan huomioon erityisesti Wienin yleissopimuksen 70 artikla, tätä näkemystä ei kuitenkaan voida perustella SEU 50 artiklan 3 kohdalla (ks. jäljempänä 1) eikä erosopimuksella (ks. jäljempänä 2). Jos jäsenvaltioiden tuomioistuimet kuitenkin poikkeuksellisesti soveltavat unionin oikeutta tällaisissa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvissä vanhoissa asioissa, ne – sen enempää kuin Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimetkaan – eivät voi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöjä tämän oikeuden tulkinnasta pääasioissa (ks. jäljempänä 3). |
1. SEU 50 artiklan 3 kohta
|
46. |
Yhdistyneen kuningaskunnan kanta on ensi näkemältä SEU 50 artiklan 3 kohdan mukainen. Sen mukaan perussopimuksia lakataan soveltamasta eroavaan jäsenvaltioon sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan tai, jollei sopimusta ole, kahden vuoden kuluttua eroilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa. |
|
47. |
Siirtymäkauden päätyttyä unionin oikeutta ei enää sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (ks. jäljempänä a). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että unionin oikeutta ei enää sovellettaisi vanhoissa asioissa (ks. jäljempänä b). |
a) Voimassaolo lakkaa siirtymäkauden päättyessä
|
48. |
Unionin tuomioistuin tulkitsee SEU 50 artiklan 3 kohtaa paikkansapitävästi siten, että perussopimuksia lakattiin soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan erosopimuksen tultua voimaan 1.2.2020, joten kyseinen valtio ei ole kyseisestä päivästä lukien enää jäsenvaltio. ( 26 ) |
|
49. |
Erosopimuksen 126–131 artiklan mukaan unionin oikeuden soveltamista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan jatketaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta 31.12.2020 saakka siirtymäkauden päättymiseen asti. |
|
50. |
Kuten SEU 50 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä määrätään, erosopimuksessa on sovittu tiettyjen kysymysten osalta erityismääräyksistä, joita sovelletaan myös siirtymäkauden päättymisen jälkeen. Erosopimuksessa ilmaistu unionin oikeus velvoittaa näin ollen Yhdistynyttä kuningaskuntaa ratkaisemaan nämä kysymykset kyseisten sopimusmääräysten mukaisesti. |
|
51. |
Erosopimuksen erityismääräykset eivät kuitenkaan koske yhdenvertaisen kohtelun direktiiviä. Siirtymäkauden päättymisen jälkeen sopimus ei siten velvoita Yhdistynyttä kuningaskuntaa tai sen tuomioistuimia noudattamaan yhdenvertaisen kohtelun direktiiviä. |
b) Voimassa pysyttäminen vanhoissa asioissa
|
52. |
Mitä tästä sitten seuraa vanhojen asioiden eli aiemmin tapahtuneiden tosiseikkojen osalta? |
|
53. |
Tältä osin voitaisiin ajatella, että SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaan unionin oikeudesta ei voi nykyään seurata Yhdistyneelle kuningaskunnalle uusia velvoitteita vanhojenkaan asioiden osalta, koska ”perussopimuksia lakataan soveltamasta [kyseiseen] valtioon”. Mikä unionin oikeuden sääntö sitten velvoittaisi Yhdistyneen kuningaskunnan jatkamaan unionin oikeuden soveltamista vanhoihin asioihin? Missään niistä harvoista unionin oikeuden säännöksistä, jotka edelleen sitovat tätä valtiota, ei säädetä tällaisesta velvoitteesta. Tämä on myös Yhdistyneen kuningaskunnan kanta tässä menettelyssä. ( 27 ) |
|
54. |
Lähemmin tarkasteltuna tällainen tulkinta SEU 50 artiklan 3 kohdasta ei ole kuitenkaan väistämätön, koska kyseisessä määräyksessä ei nimenomaisesti todeta, että unionin oikeutta ei enää sovelleta kyseisessä valtiossa vanhoihin asioihin eroamisen jälkeen. Tällainen nimenomainen määräys olisi kuitenkin tarpeen, jotta voitaisiin olettaa, että jäsenvaltiot olisivat halunneet antaa SEU 50 artiklan 3 kohdalle taannehtivan vaikutuksen (ex tunc). Lainsäädäntöä nimittäin sovelletaan tavallisesti vasta sen julkaisemisesta alkaen (ex nunc). Taannehtiva vaikutus olisi nimittäin vain harvoissa poikkeustapauksissa oikeusvarmuuden periaatteen mukaista. ( 28 ) |
|
55. |
Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii argumentoimaan, että unionin oikeus ja erityisesti unionin oikeudessa vahvistettu oikeusvarmuuden periaate eivät enää sido sitä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että SEU 50 artiklan 3 kohta voitaisiin ymmärtää siten, että se olisi poikkeus tästä periaatteesta. |
|
56. |
Oikeusvarmuuden periaate ei nimittäin ole unionin oikeuden erityispiirre, vaan jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmille yhteinen periaate, jonka alkuperä voidaan jäljittää aina roomalaiseen oikeuteen asti. ( 29 ) Se on erityisesti erottamaton osa Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusjärjestystä. ( 30 ) Siksi ei voida olettaa, että jäsenvaltiot haluaisivat eron yhteydessä hyväksyä näin vakavan oikeusvarmuuden heikennyksen, joka voisi vahingoittaa myös niiden omia kansalaisia ja yrityksiä. |
|
57. |
Lisäksi valtioiden yhteisössä ollaan tietoisia oikeusvarmuuden merkityksestä erityisesti kansainvälisten sopimusten päättymisen yhteydessä, jonka seurauksista määrätään Wienin yleissopimuksen 70 artiklassa. Wienin yleissopimuksen 70 artiklan 1 kappaleen a kohdassa määrätään SEU 50 artiklan 3 kohdan tavoin, että valtiosopimuksen päättyminen vapauttaa osapuolet velvollisuudesta noudattaa edelleen valtiosopimusta. Yleissopimuksen 70 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaan päättyminen ei kuitenkaan vaikuta valtiosopimuksen täytäntöönpanon johdosta ennen sen päättymistä syntyneisiin osapuolia koskeviin oikeuksiin ja velvoituksiin. |
|
58. |
Vaikka Wienin yleissopimus ei sidokaan unionia tai kaikkia jäsenvaltioita, useat yleissopimuksen määräyksistä ilmentävät kansainvälisen tapaoikeuden sääntöjä, jotka sellaisenaan sitovat unionin toimielimiä ja ovat osa unionin oikeusjärjestystä. ( 31 ) Sikäli kuin nähtävissä, on kiistatonta, että myös 70 artiklalla kodifioidaan kansainvälistä tapaoikeutta, ( 32 ) joka puolestaan perustuu oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon yleisesti tunnustettuihin oikeusperiaatteisiin. ( 33 ) |
|
59. |
Wienin yleissopimuksen 70 artiklassa tosin sallitaan poikkeavat sopimukset, mutta koska SEU 50 artiklaan ei sisälly asiaa koskevaa nimenomaista sääntöä, katson, ettei määräystä voida tulkita niin, että tällaisesta poikkeuksesta olisi sovittu. |
2. Erosopimus
|
60. |
Näin ollen on vielä selvitettävä, sisältyykö erosopimukseen Wienin yleissopimuksen 70 artiklan 1 kappaleen b kohdasta poikkeava erityinen sopimus, jolla suljetaan pois yhdenvertaisen kohtelun direktiivin soveltaminen edelleen pääasiassa. |
|
61. |
Tältä osin on ensinnäkin huomattava, että erosopimus ei sisällä mitään määräystä, joka koskisi nimenomaisesti yhdenvertaisen kohtelun direktiivin tai koko unionin oikeuden soveltamista vanhoihin asioihin. |
|
62. |
Erosopimuksessa vahvistetaan kuitenkin nimenomaisesti, että tiettyjä määräyksiä sovelletaan edelleen vanhoihin asioihin. Erityisesti erosopimuksen 66 ja 67 artikla ovat tältä osin merkityksellisiä. |
|
63. |
Erosopimuksen 66 artiklan mukaan sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevia asetuksia sovelletaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa edelleen ennen siirtymäkauden päättymistä tehtyihin sopimuksiin ja ennen kyseistä ajankohtaa sattuneisiin vahinkotapahtumiin. ( 34 ) Jäsenvaltioissa, kuten pääasiassa Ranskassa, näitä asetuksia sovelletaan sitä vastoin – kuten komissio huomauttaa – jo erosopimuksesta riippumatta. |
|
64. |
Lisäksi erosopimuksen 67 artiklassa määrätään, että tiettyjä tuomioistuinten toimivaltaa ja oikeudellisten päätösten täytäntöönpanoa koskevia unionin oikeuden sääntöjä sovelletaan edelleen oikeudenkäynteihin, jotka on pantu vireille ennen siirtymäkauden päättymistä, kuten pääasiassa. Näin ollen jäsenvaltioiden tuomioistuinten on mahdollisesti tunnustettava Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten toimivalta, ja jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti pantava täytäntöön tietyt Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten antamat tuomiot. |
|
65. |
CACIB tekee tästä sellaisen vastakohtaispäätelmän, että kysymyksiin, joista ei määrätä 66 ja 67 artiklassa tai muissa määräyksissä, ei enää sovelleta unionin oikeutta, ei myöskään vanhoihin asioihin. Myös Yhdistynyt kuningaskunta päätyy tähän tulokseen, sillä erosopimus muodostaa yksityiskohtaisen, kattavan ja täydellisen kodifioinnin, jossa määrätään unionin oikeuden soveltamisesta tiettyihin nimenomaisesti säänneltyihin vanhoihin asioihin, josta ei kuitenkaan ole kyse pääasiassa. Muussa tapauksessa unionin tuomioistuimella olisi edelleen toimivalta arvioida Yhdistyneen kuningaskunnan oikeutta erosopimuksesta huolimatta. |
|
66. |
HJ ja komissio torjuvat tämän vastakohtaispäätelmän. Niiden tulkintaa erosopimuksesta tukee oikeusvarmuuden tavoite, joka on ilmaistu sopimuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa. Oikeustilanteen taannehtiva muuttaminen on lähtökohtaisesti ristiriidassa tämän kanssa. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska vireillä olevien asioiden lopputulos voi riippua siitä sattumanvaraisesta seikasta, saatettiinko ne loppuun ennen siirtymäkauden päättymistä vai – kuten pääasiassa – vasta sen jälkeen. ( 35 ) |
|
67. |
On totta, että juuri oikeusvarmuuden takaamiseksi Yhdistynyt kuningaskunta sisällytti lähes kaiken unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään eron yhteydessä ( 36 ) ja että Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet tulkitsevat edelleen näitä säännöksiä unionin lainsäädännön ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. ( 37 ) |
|
68. |
Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta siihen näkökohtaan, joka on jo tässä esittämäni SEU 50 artiklan 3 kohdan tulkinnan taustalla: Kun otetaan huomioon oikeusvarmuuden periaatteen perustavanlaatuinen merkitys, nimenomaisen määräyksen puuttuessa ei voida olettaa, että unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta olisivat sopineet poistavansa taannehtivasti lähes koko unionin oikeuden vaikutukset vanhoihin asioihin. ( 38 ) |
3. Ennakkoratkaisumenettelyn rajoittaminen
|
69. |
Olen kuitenkin samaa mieltä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa siitä, että unionin tuomioistuimella ei pitäisi olla enää toimivaltaa ratkaista jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireille saatettujen vanhojen asioiden yhteydessä sitä, onko Yhdistyneen kuningaskunnan täytäntöönpanolainsäädäntö – joka saattaa olla edelleen voimassa – unionin lainsäädännön mukainen. Erosopimus sisältää tosiasiassa tätä kysymystä koskevia määräyksiä, jotka eivät tosin koske nimenomaisesti pääasiaa mutta jotka osoittavat, miten sitä olisi käsiteltävä. |
|
70. |
Erosopimuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaan sopimuksen määräykset, joissa viitataan unionin oikeuteen tai sen käsitteisiin tai säännöksiin, on pantava täytäntöön ja niitä on sovellettava niiden tulkintojen mukaisesti, jotka käyvät ilmi Euroopan unionin tuomioistuimen ennen siirtymäkauden päättymistä antamista tuomioista. Lisäksi erosopimuksen 4 artiklan 5 kohdassa määrätään, että tulkitessaan ja soveltaessaan kyseistä sopimusta Yhdistyneen kuningaskunnan oikeus- ja hallintoviranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon tuomiot, jotka Euroopan unionin tuomioistuin on antanut siirtymäkauden päättymisen jälkeen. Lukuun ottamatta muutamia tapauksia, joista on nimenomaisesti määrätty erosopimuksessa, ( 39 ) tämä ei kuitenkaan enää merkitse sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimilla olisi oikeus esittää ennakkoratkaisupyyntö. |
|
71. |
Päättelen tämän perusteella, että siirtymäkauden päättymisen jälkeen unionin tuomioistuin ei voi antaa uusia sitovia ratkaisuja unionin oikeuden tulkinnasta Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Tämä sulkee erityisesti pois sen, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet, joissa on pääasian tavoin vireillä Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevia vanhoja asioita, esittävät unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöjä, jotka koskevat näihin asioihin sovellettavien sääntöjen tulkintaa. Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyssä antama tuomio sitoo nimittäin kansallista tuomioistuinta sen ratkaistessa käsiteltävänään olevaa asiaa, ( 40 ) eikä sillä ole tarkoitus antaa neuvoa-antavia lausuntoja yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä. ( 41 ) Tätä varten ei riitä, että unionin tuomioistuimen ratkaisu vain otetaan asianmukaisesti huomioon erosopimuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti. |
|
72. |
Siksi jäsenvaltioiden tuomioistuinten on ratkaistava vanhat asiat, joihin sovelletaan Yhdistyneen kuningaskunnan oikeutta, samalla tavalla kuin Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet eli noudattamalla unionin tuomioistuimen ennen siirtymäkauden päättymistä antamaa asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä ja ottamalla asianmukaisesti huomioon sen jälkeen annettu oikeuskäytäntö, mutta ilman, että ne voivat saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. |
4. Välipäätelmä
|
73. |
Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimen, joka ratkaisee asian siirtymäkauden päättymisen jälkeen, on pidettävä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön yhdenvertaisen kohtelun direktiivin 19 artikla, unionin oikeuden täytäntöönpanemisena, jos sen ratkaisu koskee tosiseikkoja, jotka ovat tapahtuneet ennen kyseistä ajankohtaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näin tehdessään kyseisen tuomioistuimen – kuten myös Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimen – on noudatettava unionin tuomioistuimen ennen siirtymäkauden päättymistä antamaa oikeuskäytäntöä ja otettava asianmukaisesti huomioon sen jälkeen annettu oikeuskäytäntö, mutta se ei kuitenkaan voi saattaa asiaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisupyynnöllä. |
C Toinen kysymys: Velvollisuus direktiivin mukaiseen tulkintaan
|
74. |
Toisella kysymyksellään Cour de cassation pyrkii selvittämään, ovatko jäsenvaltioiden tuomioistuimet, jotka soveltavat muiden jäsenvaltioiden oikeutta, velvollisia tulkitsemaan tätä oikeutta samalla tavalla kuin kansallista oikeutta unionin oikeuden mukaisesti. |
|
75. |
Vastaus tähän kysymykseen on ilmeinen. Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut kahdessa tuomiossaan, joihin myös ennakkoratkaisupyynnössä viitataan, jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava myös muiden jäsenvaltioiden oikeutta unionin oikeuden mukaisesti. ( 42 ) Jopa unionin yleisellä tuomioistuimella on tietyissä tapauksissa sama velvollisuus tulkita kansallista oikeutta unionin oikeuden mukaisesti. ( 43 ) |
|
76. |
Tämä on looginen seuraus, koska velvollisuus tulkita kansallista oikeutta unionin oikeuden mukaisesti koskee kaikkia unionin jäsenvaltioita. Se on erottamaton osa EUT-sopimuksella luotua järjestelmää, sillä näin kansallinen tuomioistuin voi toimivaltansa rajoissa varmistaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden, kun se ratkaisee käsiteltäväkseen saatetun asian. ( 44 ) |
|
77. |
Ennakkoratkaisupyynnön ja vielä selvemmin julkisasiamies Berriat’n lausunnon mukaan tätä päätelmää koskevat huolenaiheet perustuvat siihen, että toisen jäsenvaltion oikeuden unionin oikeuden mukaista tulkintaa voitaisiin pitää puuttumisena sen suvereeneihin oikeuksiin. ( 45 ) Nämä huolenaiheet käyvät ilmi myös ennakkoratkaisukysymyksen viittauksesta keskinäiseen luottamukseen. |
|
78. |
Kun jäsenvaltion tuomioistuimet soveltavat toisen jäsenvaltion oikeutta, nämä tuomioistuimet vaikuttavat kuitenkin jäsenvaltion viranomaisina väistämättä tämän toisen jäsenvaltion suvereeneihin oikeuksiin. ( 46 ) On aina olemassa vaara, että kyseisiä sääntöjä sovelletaan eri tavalla kuin toisen jäsenvaltion ensisijaisesti toimivaltaiset tuomioistuimet olisivat niitä soveltaneet. Tällainen vaikutus valtion suvereeneihin oikeuksiin hyväksytään kuitenkin lähtökohtaisesti sovellettavaa oikeutta koskevissa unionin oikeussäännöissä, kuten erosopimuksen 66 artiklassa mainituissa Rooma I - ja Rooma II ‑asetuksissa. Kyse ei siten ole näiden oikeuksien loukkaamisesta. |
|
79. |
Lisäksi Cour de cassation ja julkisasiamies Berriat toteavat, että eräässä tapauksessa unionin tuomioistuin on kieltäytynyt vastaamasta kysymykseen, joka koski muiden jäsenvaltioiden oikeuden unionin oikeuden mukaista tulkintaa. ( 47 ) Tämä päätös perustui kuitenkin yksinomaan siihen, että vastaus kysymykseen ei ollut merkityksellinen asian ratkaisun kannalta. Sitä ei voida ymmärtää siten, että soveltaessaan muiden jäsenvaltioiden oikeutta kansalliset tuomioistuimet eivät voisi tulkita kyseistä oikeutta unionin oikeuden mukaisesti. |
|
80. |
Unionin oikeuden mukaista tulkintaa koskevasta velvollisuudesta on kuitenkin erotettava kysymys siitä, minkälainen tulos voidaan saavuttaa. Tulkintaa rajoittavat unionin oikeudessa unionin yleiset oikeusperiaatteet, muun muassa oikeusvarmuutta ja taannehtivuuskieltoa koskevat periaatteet, eikä kyseinen velvollisuus voi olla perustana contra legem ‑tulkinnalle. ( 48 ) Toisin sanoen unionin oikeuden mukaista tulkintaa koskeva velvollisuus lakkaa, kun kansallista oikeutta ei voida soveltaa tavalla, joka johtaa direktiivillä tavoitellun tuloksen kanssa sopusoinnussa olevaan tulokseen. ( 49 ) |
|
81. |
Lisäksi kansallista oikeutta voidaan tulkita unionin oikeuden mukaisesti ainoastaan soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja. ( 50 ) Koska jäsenvaltioissa hyväksytään erilaisia tulkintatapoja, on mahdollista, että eri jäsenvaltioiden samankaltaisin sanamuodoin laadittujen täytäntöönpanosääntöjen unionin oikeuden mukainen tulkinta johtaa erilaisiin tuloksiin. |
|
82. |
Yksityishenkilöiden välistä riita-asiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen, jonka on sovellettava toisen jäsenvaltion oikeutta, on näin ollen tulkittava tämän oikeuden säännöksiä unionin oikeuden mukaisesti soveltamalla kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa hyväksyttyjä tulkintatapoja ja ottaen huomioon yleiset oikeusperiaatteet. |
V Ratkaisuehdotus
|
83. |
Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
|
( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.
( 2 ) Theresa May 11.7.2016 (https://www.youtube.com/watch?v=zV6n6zNVw_I).
( 3 ) Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY (EUVL 2006, L 204, s. 23).
( 4 ) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskeva sopimus (EUVL 2020, L 29, s. 7), jonka Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 30.1.2020 annetulla päätöksellä 2020/135 (EUVL 2020, L 29, s. 1) ja sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyllä sopimuksella perustetun sekakomitean 16.5.2024 antamalla päätöksellä N:o 2/2024 äskettäin hyväksytyn unionin säädöksen lisäämisestä Windsorin puitteiston liitteeseen 2 (EUVL L, 2024/2134).
( 5 ) Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1155, s. 331.
( 6 ) Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17.6.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (Rooma I) (EUVL 2008, L 177, s. 6).
( 7 ) Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annettu asetus (Rooma II) (EUVL 2008, L 199, s. 40).
( 8 ) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettu asetus (EUVL 2012, L 351, s. 1).
( 9 ) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annettu neuvoston asetus (EUVL 2003, L 338, s. 1).
( 10 ) Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annettu asetus (EUVL 2009, L 7, s. 1).
( 11 ) Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2017, L 154, s. 1).
( 12 ) Yhteisömallista 12.12.2001 annettu neuvoston asetus (EYVL 2002, L 3, s. 1).
( 13 ) Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annettu neuvoston asetus (EYVL 1994, L 227, s. 1)
( 14 ) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu asetus (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1).
( 15 ) Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annettu direktiivi (EYVL 1997, L 18, s. 1).
( 16 ) Riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21.4.2004 annettu asetus (EUVL 2004, L 143, s. 15)
( 17 ) Ks. tuomio 10.4.1984, Colson ja Kamann (14/83, EU:C:1984:153, 26 kohta); tuomio 5.10.2004, Pfeiffer ym. (C‑397/01–C‑403/01, EU:C:2004:584, 114 kohta) ja tuomio 9.4.2024, Profi Credit Polska (Lainvoimaisella ratkaisulla päätetyn menettelyn aloittaminen uudelleen) (C‑582/21, EU:C:2024:282, 61 kohta)
( 18 ) Ks. tuomio 26.2.1986, Marshall, 152/84, EU:C:1986:84, 49 kohta) ja tuomio 12.7.1990, Foster ym.C‑188/89, EU:C:1990:313, 17 kohta).
( 19 ) Ks. tuomio 19.1.2010, Kücükdeveci (C‑555/07, EU:C:2010:21, 27 kohta)
( 20 ) Tuomio 24.6.2008, Commune de Mesquer (C‑188/07, EU:C:2008:359, 30 kohta); tuomio 24.10.2018, XC ym. (C‑234/17, EU:C:2018:853, 16 kohta) ja tuomio 8.4.2025, Euroopan syyttäjävirasto (Prosessuaalisten toimien tuomioistuinvalvonta) (C‑292/23, EU:C:2025:255, 36 kohta).
( 21 ) Ennakkoratkaisupyynnön 24 kohta.
( 22 ) Ennakkoratkaisupyynnön 40 kohta.
( 23 ) Lausunto 5.4.2024 (Pourvoi no D 21-21.615, s. 24 ja 25).
( 24 ) Tarkasteltu Supreme Courtin (Yhdistyneen kuningaskunnan ylin tuomioistuin) 10.7.2024 antamassa tuomiossa Lipton and another v. BA Cityflyer Ltd ([2024] UKSC 24, 81–132 kohta).
( 25 ) Kuvattu Supreme Courtin (Yhdistyneen kuningaskunnan ylin tuomioistuin) 10.7.2024 antamassa tuomiossa Lipton and another v. BA Cityflyer Ltd ([2024] UKSC 24, 51–57 kohta).
( 26 ) Tuomio 9.6.2022, Préfet du Gers ja Institut national de la statistique et des études économiques (C‑673/20, EU:C:2022:449, 55 kohta) ja määräys 16.6.2021, Sharpston v. neuvosto ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajat (C‑685/20 P, EU:C:2021:485, 53 kohta).
( 27 ) Ymmärrän tällä tavoin myös Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen Euroopan unionin komitean (European Union Committee, House of Lords) kannan, Brexit and the EU budget, istunnon 2016/17 15. kertomus, julkaistu 4.3.2017 (HL Paper 125, 133 ja 135 kohta).
( 28 ) Ks. tuomio 12.10.1978, Belbouab (10/78, EU:C:1978:181, 7 kohta); tuomio 6.7.2006, Kersbergen-Lap ja Dams-Schipper (C‑154/05, EU:C:2006:449, 42 kohta) ja tuomio 10.9.2024, Neves 77 Solutions (C‑351/22, EU:C:2024:723, 102 kohta).
( 29 ) Tuomio 25.2.1969, Klomp (23/68, EU:C:1969:6, 13 kohta) ja tuomio 29.3.2011, ArcelorMittal Luxembourg v. komissio ja komissio v. ArcelorMittal Luxembourg ym. (C‑201/09 P ja C‑216/09 P, EU:C:2011:190, 63 kohta). Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.12.1994, Stran Griechische Raffinerien ja Stratis Andreadis v. Kreikka (CE:ECHR:1994:1209JUD001342787, 49 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.10.1999, Zielinski, Pradal ja Gonzales ym. V. Ranska (CE:ECHR:1999:1028JUD002484694, 57 kohta).
( 30 ) Ks. Supreme Courtin (Yhdistyneen kuningaskunnan ylin tuomioistuin) tuomio 10.7.2024, Lipton and another v. BA Cityflyer Ltd ([2024] UKSC 24, 66 ja 67 kohta) ja Lord Lloyd-Jonesin puoltava mielipide tästä tuomiosta (196 kohta).
( 31 ) Tuomio 16.6.1998, (C‑162/96, EU:C:1998:293, 24, 45 ja 46 kohta); tuomio 25.2.2010, Brita (C‑386/08, EU:C:2010:91, 42 kohta) ja tuomio 27.2.2018, Western Sahara Campaign UK (C‑266/16, EU:C:2018:118, 58 kohta).
( 32 ) Välitystuomio 30.4.1990, Uusi-Seelanti v. Ranska (Rainbow Warrior) (United Nations Reports of International Arbitration Awards, vol. XX, 75 kohta), Villiger, M. E. (2008), Commentary on the 1969 Vienna Convention on the Law of Treaties, Article 70, 14 kohta; Ascensio, H. teoksessa Corten, O., Klein, P. (Eds.). (2011), The Vienna Conventions on the Law of Treaties: a commentary (Vol. 2), Article 70, 8 kohta ja Wittich, S. teoksessa Dörr, O., Schmalenbach, K. (2018), Vienna convention on the law of treaties, Article 70, 40 ja 41 kohta.
( 33 ) Villiger, M. E. (2008), Commentary on the 1969 Vienna Convention on the Law of Treaties, Article 70, 14 kohta ja Ascensio, H. teoksessa Corten, O., Klein, P. (2011), The Vienna Conventions on the Law of Treaties: a commentary (Vol. 2), Article 70, 8 ja 9 kohta.
( 34 ) Vastaavasti tuomio 14.9.2023, Diamond Resorts Europe ym. (C‑632/21, EU:C:2023:671, 66 kohta).
( 35 ) Ks. Supreme Courtin tuomio 10.7.2024, Lipton and another v. BA Cityflyer Ltd ([2024] UKSC 24, 66 kohta). Havainnollistavasti unionin kannalta unionin tuomioistuimen tuomiossa 16.3.2022, Ye (APE TEES) (T‑281/21, EU:T:2022:139, 15 kohta) esitetty EUIPO:n valituslautakunnan kanta.
( 36 ) Ks. edellä 44 kohta.
( 37 ) Ks. Withdrawal Actin 6 §.
( 38 ) Ks. edellä 56 kohta.
( 39 ) Erosopimuksen 158 ja 160 artikla.
( 40 ) Tuomio 3.2.1977, Benedetti (C‑52/76, EU:C:1977:16, 26 ja 27 kohta) ja tuomio 16.6.2015, Gauweiler ym. (C‑62/14, EU:C:2015:400, 16 kohta).
( 41 ) Tuomio 16.12.1981, Foglia (244/80, EU:C:1981:302, 18 kohta); tuomio 16.7.1992, Meilicke (C‑83/91, EU:C:1992:332, 25 kohta) ja tuomio 1.8.2025, Voore Mets ja Lemeks Põlva (C‑784/23, EU:C:2025:609, 64 kohta).
( 42 ) Tuomio 18.11.2020, DelayFix (C‑519/19, EU:C:2020:933, 51 kohta) ja tuomio 8.12.2022, Luxury Trust Automobil (C‑247/21, EU:C:2022:966, 67 kohta).
( 43 ) Tuomio 15.7.2025, EKP ja komissio v. Corneli (C‑777/22 P ja C‑789/22 P, EU:C:2025:580, 137 kohta).
( 44 ) Ks. tuomio 5.10.2004, Pfeiffer ym. (C‑397/01–C‑403/01, EU:C:2004:584, 114 kohta); tuomio 24.1.2012, Dominguez, (C‑282/10, EU:C:2012:33, 24 kohta) ja tuomio 9.4.2024, Profi Credit Polska (Lainvoimaisella ratkaisulla päätetyn menettelyn aloittaminen uudelleen) (C‑582/21, EU:C:2024:282, 61 kohta).
( 45 ) Ks. myös julkisasiamies Emilioun ratkaisuehdotus European Lotto and Betting ja Deutsche Lotto- und Sportwetten (C‑440/23, EU:C:2025:668, 54 kohta).
( 46 ) Ks. julkisasiamies Emilioun ratkaisuehdotus European Lotto and Betting ja Deutsche Lotto- und Sportwetten (C‑440/23, EU:C:2025:668, 48, 49 ja 56 kohta) vielä laajemmasta kysymyksestä, joka koskee toimivaltaa kieltäytyä soveltamasta ulkomaista oikeutta.
( 47 ) Tuomio 15.12.2022, HUK-COBURG-Allgemeine Versicherung (C‑577/21, EU:C:2022:992, 52 kohta).
( 48 ) Ks. tuomio 4.7.2006, Adeneler ym. (C‑212/04, EU:C:2006:443, 110 kohta); tuomio 9.4.2024, Profi Credit Polska (Lainvoimaisella ratkaisulla päätetyn menettelyn aloittaminen uudelleen) (C‑582/21, EU:C:2024:282, 63 kohta) ja tuomio 5.6.2025, Nuratau (C‑349/24, EU:C:2025:397, 45 kohta).
( 49 ) Tuomio 8.11.2016, Ognyanov (C‑554/14, EU:C:2016:835, 66 kohta); tuomio 24.6.2019, Popławski (C‑573/17, EU:C:2019:530, 76 kohta) ja tuomio 15.7.2025, EKP ja komissio v. Corneli (C‑777/22 P ja C‑789/22 P, EU:C:2025:580, 140 kohta).
( 50 ) Tuomio 5.10.2004, Pfeiffer ym. (C‑397/01–C‑403/01, EU:C:2004:584, 116 kohta); tuomio 4.7.2006, Adeneler ym. (C‑212/04, EU:C:2006:443, 111 kohta); tuomio 9.4.2024, Profi Credit Polska (Lainvoimaisella ratkaisulla päätetyn menettelyn aloittaminen uudelleen) (C‑582/21, EU:C:2024:282, 62 kohta) ja tuomio 5.6.2025, Nuratau (C‑349/24, EU:C:2025:397, 46 kohta).