<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.55-20141201.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>T‑620/11</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62011TJ0620</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2016:59">EU:T:2016:59</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>27</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>27</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>TUOMIO <DATE ISO="20160204">4.2.2016</DATE> – ASIA T-620/11</P><P>GFKL FINANCIAL SERVICES v. KOMISSIO</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio</HT> (yhdeksäs jaosto)</P><P><DATE ISO="20160204">4 päivänä helmikuuta 2016</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INDEX><KEYWORD>Valtiontuet</KEYWORD><KEYWORD>Saksan verolainsäädäntö, joka koskee tappioiden siirtämistä seuraaville verovuosille (Sanierungsklausel)</KEYWORD><KEYWORD>Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi</KEYWORD><KEYWORD>Kumoamiskanne</KEYWORD><KEYWORD>Yksityistä erikseen koskeva toimi</KEYWORD><KEYWORD>Tutkittavaksi ottaminen</KEYWORD><KEYWORD>Valtiontuen käsite</KEYWORD><KEYWORD>Valikoivuus</KEYWORD><KEYWORD>Verojärjestelmän luonne ja rakenne</KEYWORD><KEYWORD>Julkiset varat</KEYWORD><KEYWORD>Perusteluvelvollisuus</KEYWORD><KEYWORD>Perusteltu luottamus</KEYWORD></INDEX><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa T‑620/11,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">GFKL Financial Services AG</HT>, kotipaikka Essen (Saksa), edustajanaan aluksi asianajajat M. Schweda, S. Schultes-Schnitzlein, J. Eggers ja M. Knebelsberger, sittemmin asianajajat Schweda, Eggers, Knebelsberger ja F. Loose,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><P>jota tukee</P><INTERVENERS><P><HT TYPE="BOLD">Saksan liittotasavalta</HT>, asiamiehinään T. Henze ja K. Petersen,</P><PARTY.STATUS>väliintulijana,</PARTY.STATUS></INTERVENERS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT>, asiamiehinään aluksi T. Maxian Rusche, M. Adam ja R. Lyal, sittemmin Maxian Rusche, Lyal ja M. Noll-Ehlers,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><P>jossa vaaditaan kumoamaan Saksan myöntämästä valtiontuesta C 7/10 (ex CP 250/09 ja NN 5/10) (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>KStG-lain saneerauslauseke<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>) <DATE ISO="20110126">26.1.2011</DATE> annettu komission päätös 2011/527/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="235" PAGE.FIRST="26" DATE.PUB="2011">EUVL L 235, s. 26</REF.DOC.OJ>),</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis sekä tuomarit O. Czúcz ja A. Popescu (esittelevä tuomari),</P><P>kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20150709">9.7.2015</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Tappiontasaussääntö</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Verovuoden aikana syntyneitä tappioita voidaan Saksassa Einkommensteuergesetzin (tuloverolaki) 10d §:n 2 momentin nojalla kirjata seuraaville verovuosille, mikä merkitsee, että kyseiset tappiot voidaan vähentää seuraavien vuosien verotettavista tuloista (jäljempänä tappiontasaussääntö).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Körperschaftsteuergesetzin (yhteisöverolaki, jäljempänä KStG) 8 §:n 1 momentin mukaan tappiontasausta sovelletaan myös yhteisöveron alaisiin yrityksiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Tappionmenettämisääntö</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Tappiontasausmahdollisuus johti siihen, että vain verojen välttämiseksi hankittiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>tyhjiä kuoria<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> eli yhtiöitä, jotka olivat lopettaneet kaiken liiketoimintansa jokin aika sitten, mutta joilla oli vielä siirtokelpoisia tappioita (nk. Mantelkauf‑operaatiot).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Vuonna 1997 Saksan lainsäätäjä lisäsi KStG:n 8 §:ään 4 momentin (jäljempänä vanha tappionmenettämissääntö) estääkseen tällaisten <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>tyhjien kuorien<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> hankkimisen. Säännöksellä rajattiin tappiontasausmahdollisuus niihin yrityksiin, joissa oli oikeudellisesti ja taloudellisesti kyse samasta yrityksestä kuin se, jolle tappiot olivat aiheutuneet. Uuden säännöksen mukaan yhtiöitä ei pidetty samoina, jos yli puolet pääomayhtiön osuuksista oli siirretty ja jos tämä yhtiö jatkoi toimintaansa tai aloitti sen uudelleen pääosin uudella käyttöpääomalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Vanhassa tappionmenettämissäännössä oli kuitenkin säädetty yhdestä poikkeuksesta, joka oli otettu KStG:n 8 §:n 4 momentin kolmanteen virkkeeseen ja jonka mukaan kyse oli taloudellisesti samasta yrityksestä, eikä tappionmenettämissääntöä sovellettu, kun hankinnan kohteena olevaa yhtiötä tervehdytettiin. Tilanne oli tämä kahdessa tapauksessa: yhtäältä silloin, kun uudella käyttöpääomalla ainoastaan tervehdytettiin liiketoimintaa, jonka tappioiden vähentämisestä oli kyse, ja kun tämän yrityksen liiketoimintaa jatkettiin samassa laajuudessa seuraavan viiden vuoden ajan ja toisaalta silloin, kun käyttöpääomaan sijoittamisen sijasta hankinnan suorittanut yritys kattoi tappiollisessa yrityksessä syntyneet tappiot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Vuonna 2008 annetulla Unternehmensteuerreformgesetzillä (yritysten verotuksen uudistamisesta annettu laki) kumottiin vanha tappionmenettämissääntö ja lisättiin KStG:hen uusi 8c §:n 1 momentti (jäljempänä tappionmenettämissääntö). Tällä säännöksellä rajoitetaan tappioiden tasausmahdollisuutta tapauksissa, joissa hankinnan kohteena oli ainakin 25 prosenttia yhtiön osuuksista (jäljempänä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>haitallinen omistusosuuden hankinta<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>). Uudessa säännöksessä säädetään tarkemmin sanoen ensiksikin, että jos hankintaa seuraavien viiden vuoden aikana siirretään yli 25 mutta alle 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta, jäsen-, omistus- tai äänioikeuksista, käyttämättömistä tappioista menetetään omistusrakenteen muutosta vastaava prosentuaalinen osuus ja että käyttämättömiä tappioita ei voida enää vähentää, jos yli 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta, jäsen-, omistus- tai äänioikeuksista siirtyy hankinnan suorittaneelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Uudessa tappionmenettämissäännössä ei ollut alun perin minkäänlaisia poikkeuksia. Veroviranomaisilla oli kuitenkin tilanteessa, jossa oli kyse vaikeuksissa olevien yritysten tervehdyttämiseen tähtäävästä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>haitallisesta omistusosuuden hankinnasta<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, mahdollisuus myöntää verovapautuksia yritysten tervehdyttämisestä <DATE ISO="20020327">27.3.2002</DATE> annetun, Saksan valtiovarainministeriön asetuksen (jäljempänä saneerausasetus) mukaisesti kohtuullisuussyistä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Saneerauslauseke</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Saksan liittohallitus teki syyskuussa 2007 Bundestagille (Saksan liittoparlamentin alahuone) esityksen nk. MoRaKG-laiksi pääomasijoituksia koskevien yleisten ehtojen uudistamisesta, jossa säädettiin muun muassa poikkeuksesta tappionmenettämissääntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Lakiesitys ilmoitettiin Euroopan komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla, minkä jälkeen tämä kielsi suunnitellun poikkeuksen katsomalla sen sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi tukijärjestelmästä C 2/09 (ex N 221/08 ja N 413/08), jonka Saksa aikoo toteuttaa pääomasijoituksia koskevien yleisten ehtojen uudistamiseksi, <DATE ISO="20090930">30.9.2009</DATE> antamallaan päätöksellä 2010/13/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="006" PAGE.FIRST="32" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 6, s. 32</REF.DOC.OJ>; jäljempänä MoRaKG-lakia koskeva päätös).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>KStG:hen lisättiin vuonna 2009 annetulla Bürgerentlastungsgesetz Krankenversicherungilla (sairausvakuutuksesta kansalaisten verorasituksen keventämiseksi annettu laki) 8c §:n 1a momentti (jäljempänä saneerauslauseke tai riidanalainen toimenpide), jonka mukaan tappiontasaus oli edelleen mahdollista silloin, kun vaikeuksissa oleva yritys hankittiin sen tervehdyttämiseksi. Lausekkeen mukaan yritys voi tasata tappiot myös silloin, kun kyse on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>haitallisesta omistusosuuden hankinnasta<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, jos:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>osuuksien hankinnan tarkoituksena on yrityksen tervehdyttäminen</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>yritys on hankintahetkellä maksukyvytön tai ylivelkaantunut tai sitä uhkaa maksukyvyttömyys tai ylivelkaantuminen</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>liiketoiminnan perusrakenteet säilytetään, mikä edellyttää, että</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>yritys noudattaa yrityskohtaista työehtosopimusta, jossa on määrätty työpaikkojen säilyttämisestä</P></ITEM><ITEM><P>tai 80 prosenttia työpaikoista (arvioituna keskimääräisten vuotuisten palkkamenojen perusteella) säilytetään ensimmäiset viisi vuotta omistusosuuden hankinnan jälkeen</P></ITEM><ITEM><P>tai hankintaa seuraavien 12 kuukauden aikana yrityksen käyttöpääomaa lisätään huomattavasti tai kuoletetaan velkoja, joilla on edelleen taloudellista arvoa; käyttöpääoman lisäys on huomattava, jos se on vähintään 25 prosenttia edellisen tilikauden varoista; kaikki pääomayhtiön suorittamat maksut kolmen ensimmäisen vuoden aikana uuden käyttöpääoman lisäyksestä pienentävät uuden käyttöpääoman arvoa</P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>yritys ei vaihda toimialaa omistusosuuden hankintaa seuraavien viiden vuoden aikana</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>yritys ei ollut lopettanut liiketoimintaansa omistusosuuden hankintahetkellä.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Saneerauslauseke tuli voimaan <DATE ISO="20090710">10.7.2009</DATE> taannehtivin vaikutuksin tappionmenettämissäännön voimaantulopäivästä <DATE ISO="20080101">1.1.2008</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Piileviä varauksia ja yritysryhmiä koskevat lausekkeet</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Vuonna 2009 annetulla Wachstumsbeschleunigungsgesetzillä (talouskasvun nopeuttamisesta annettu laki) otettiin <DATE ISO="20100101">1.1.2010</DATE> alkaen käyttöön kaksi uutta poikkeusta tappionmenettämissäännöstä, yhtäältä KStG:n 8c §:n 1 momentin viides virke (jäljempänä yritysryhmälauseke) ja toisaalta sen 8c §:n 1 momentin kuudes virke (jäljempänä piileviä varauksia koskeva lauseke).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Yritysryhmälausekkeessa säädetään, että tappiontasaus on edelleen mahdollista kaikkien sellaisten uudelleenjärjestelyjen osalta, jotka on toteutettu kaikilta osin yritysryhmässä, jonka johdossa on yksi henkilö tai yhtiö, joka omistaa sen osakkeista 100 prosenttia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Piileviä varauksia koskevassa lausekkeessa säädetään, että tappiontasaus on mahdollista, jos haitallisen omistusosuuden hankintahetkellä tappiot vastasivat yhtiön käyttöpääoman piileviä varauksia, kun piilevät varaukset ymmärretään oman pääoman – sellaisena kuin se käy kokonaisuutena ilmi verotusta varten määritetystä tuloksesta – ja omaa pääomaa vastaavien yhtiön osakkeiden arvon välisenä erotuksena.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian tosiseikat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Kantaja, GFKL Financial Services AG, on rahoituspalveluyhtiö, joka oli vuonna 2009 vaarassa tulla maksukyvyttömäksi ja tarvitsi tervehdyttämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Eräs sijoittaja osti <DATE ISO="20091214">14.12.2009</DATE> lähes 80 prosenttia kantajan osakkeista, ja <DATE ISO="20101204">4.12.2010</DATE> tämä uusi enemmistöosakas sijoitti yhtiöön 50 miljoonaa euroa pääomanlisäyksenä, jonka avulla maksukyvyttömyys onnistuttiin välttämään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Osakkeiden luovutuspäivänä kantaja täytti saneerauslausekkeen soveltamisedellytykset, kuten Finanzamt Essen-NordOstin (Esse-NordOstin verohallinto) <DATE ISO="20090903">3.9.2009</DATE> antamasta sitovasta ennakkopäätöksestä (jäljempänä sitova ennakkopäätös) käy ilmi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Sen jälkeen kun komissio oli tehnyt päätöksen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta (ks. jäljempänä 21 kohta), Saksan valtiovarainministeriö määräsi <DATE ISO="20100430">30.4.2010</DATE> laatimassaan kirjeessä saneerauslausekkeen soveltamisen lopetettavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Verohallinto kumosi siis sitovan ennakkopäätöksensä ja antoi kantajalle verotuspäätöksen yhteisöverosta verovuodelta 2009. Päätöksessä ei sovellettu saneerauslauseketta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta toimitti <DATE ISO="20110722">22.7.2011</DATE> komissiolle riidanalaisen päätöksen määräysten mukaisesti (ks. jäljempänä 31 kohta) luettelon yrityksistä, joihin riidanalaista toimenpidettä oli sovellettu. Kantajan nimi mainitaan niiden yritysten joukossa, joiden osalta saneerauslausekkeen soveltamisesta annetut sitovat ennakkopäätökset oli kumottu.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Hallinnollinen menettely</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Komissio pyysi 5.8. ja <DATE ISO="20090930">30.9.2009</DATE> päiväämillään kirjeillä Saksan liittotasavallalta tietoja KStG:n 8c §:stä. Saksan viranomaiset vastasivat pyyntöön 20.8. ja <DATE ISO="20091105">5.11.2009</DATE> päiväämillään kirjeillä. Komissio aloitti <DATE ISO="20100224">24.2.2010</DATE> tekemällään päätöksellä SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn valtiontuesta C 7/10 (ex NN5/10) (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="090" PAGE.FIRST="8" DATE.PUB="2010">EUVL C 90, s. 8</REF.DOC.OJ>; jäljempänä päätös menettelyn aloittamisesta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä <DATE ISO="20100408">8.4.2010</DATE> ja asian osapuolia kehotettiin esittämään huomautuksensa. Saksan viranomaiset vastasivat kehotukseen <DATE ISO="20100409">9.4.2010</DATE> päiväämällään kirjeellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Komission yksiköt ja Saksan liittotasavallan edustajat tapasivat 9.4. ja <DATE ISO="20100603">3.6.2010</DATE> pidetyissä kahdessa kokouksessa. Saksan liittotasavalta toimitti <DATE ISO="20100702">2.7.2010</DATE> komissiolle lisätietoja. Komissio ei saanut huomautuksia asian muilta osapuolilta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Riidanalainen päätös</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Komissio antoi Saksan myöntämästä valtiontuesta C 7/10 (ex CP 250/09 ja NN 5/10) (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>KStG-lain saneerauslauseke<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>) <DATE ISO="20110126">26.1.2011</DATE> päätöksen 2011/527/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="235" PAGE.FIRST="26" DATE.PUB="2011">EUVL L 235, s. 26</REF.DOC.OJ>; jäljempänä riidanalainen päätös).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Komissio luonnehti ensin saneerauslausekkeen valtiontueksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Ensimmäiseksi komissio toi esiin sen, että Saksan hallituksen yrityksille myöntämä mahdollisuus keventää yhteisöverorasitustaan tappiontasauksella johti valtion verotulojen menetyksiin ja se oli siis myönnetty valtion varoista. Komissio totesi lisäksi, että tuki myönnettiin lain nojalla ja että näin ollen valtio vastasi siitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Toiseksi komissio katsoi, että saneerauslausekkeella otettiin käyttöön poikkeus pääsäännöstä, jossa vahvistettiin käyttämättä jääneiden tappioiden menettäminen yhtiöissä, joissa omistusrakennetta oli muutettu. Lauseke oli näin omiaan antamaan sellaisen valikoivan edun sen soveltamisedellytykset täyttäville yrityksille, jota ei voitu oikeuttaa järjestelmän luonteella eikä sen yleisellä rakenteella. Näin oli komission mukaan siksi, että saneerauslausekkeella pyrittiin ratkaisemaan talous- ja rahoituskriisistä johtuvia ongelmia eli sen tavoite oli verotusjärjestelmän ulkopuolinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Kolmanneksi komissio totesi, että saneerauslauseketta sovellettiin kaikilla Saksan talouden aloilla, jotka olivat lähes kaikki mukana kilpailulle avoimilla markkinoilla, joilla käytiin jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Toimenpide oli näin ollen omiaan vaikuttamaan unionin sisäiseen kauppaan ja vääristämään kilpailua tai uhkaamaan vääristää sitä. Koska lisäksi kaikki toimenpiteestä mahdollisesti hyötyvät yritykset olivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="244" PAGE.FIRST="2" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, C 244, s. 2</REF.DOC.OJ>) tarkoitettuja vaikeuksissa olevia yrityksiä, mikään niistä ei kuulunut [EY] 87 ja [EY] 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen <DATE ISO="20061215">15.12.2006</DATE> annetun komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="379" PAGE.FIRST="5" DATE.PUB="2006">EUVL 379, s. 5</REF.DOC.OJ>) soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Tämän jälkeen komissio tarkasteli sitä, voitiinko toimenpidettä pitää sisämarkkinoille soveltuvana ja katsoi, että tietyille tuensaajille voidaan myöntää rajallinen määrä tukea sisämarkkinoille soveltuvana, jos tuki täyttää komission valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä vahvistettujen tilapäisten puitteiden (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="083" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, C 83, s. 1</REF.DOC.OJ>) nojalla hyväksymän saksalaisen tukiohjelman kaikki edellytykset. Komissio totesi sitä vastoin, ettei saneerauslauseketta voitu pitää sisämarkkinoille soveltuvana valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen, alueellisia valtiontukia vuosille 2007–2013 koskevien suuntaviivojen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="054" PAGE.FIRST="13" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, C 54, s. 13</REF.DOC.OJ>), valtiontuesta ympäristösuojelulle annettujen yhteisön suuntaviivojen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="082" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, C 82, s. 1</REF.DOC.OJ>) perusteella eikä SEUT 107 artiklan 3 kohdan kannalta arvioituna.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Lopuksi komissio määräsi Saksan liittotasavallan toteuttamaan kaikki tuensaajille sääntöjenvastaisesti myönnetyn tuen takaisin perimisen edellyttämät toimenpiteet. Lisäksi Saksan liittotasavallan piti laatia luettelo yrityksistä, jotka olivat saaneet tukea <DATE ISO="20080101">1.1.2008</DATE> alkaen. Komissio määräsi lisäksi, että yhteisöveron vuosittainen maksupäivä oli katsottava päiväksi, jona kyseessä oleva tuki oli annettu edunsaajien käyttöön ja että takaisinperittävän tuen määrä oli laskettava kyseessä olevien yritysten veroilmoitusten perusteella. Komission mukaan tuen määrä saatiin vähentämällä verosta, joka olisi pitänyt maksaa, ellei saneerauslauseketta olisi sovellettu, vero, joka oli todellisuudessa maksettu mainitun lausekkeen soveltamisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen päätösosan sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="001"><TI.ART><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>1 artikla</TI.ART><ALINEA>[KStG:n] 8 c §:n 1 a momentin nojalla [sääntöjenvastaisesti] hyväksytty valtiontukiohjelma, jonka Saksa on pannut täytäntöön SEUT [– –] 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, ei sovellu sisämarkkinoille.</ALINEA></ARTICLE><ARTICLE IDENTIFIER="002"><TI.ART>2 artikla</TI.ART><ALINEA>Edellä 1 artiklassa tarkoitetun ohjelman nojalla myönnetyt yksittäiset tuet soveltuvat sisämarkkinoille 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla tilapäisten puitteiden tulkinnan mukaan edellyttäen, että tuen määrä ei ole yli <FT TYPE="NUMBER">500000</FT> euroa, tuensaaja ei ollut vaikeuksissa oleva yritys <DATE ISO="20080701">1.7.2008</DATE> ja kaikki muut tilapäisten puitteiden 4.2.2 kohdassa [ja Saksan tukijärjestelmän hyväksymisestä annetussa päätöksessä] asetetut edellytykset täyttyvät.</ALINEA></ARTICLE><ARTICLE IDENTIFIER="003"><TI.ART>3 artikla</TI.ART><ALINEA>Edellä 1 artiklassa tarkoitetun ohjelman nojalla myönnetyt yksittäiset tuet, jotka täyttivät myöntämisajankohtanaan sellaisen tukiohjelman edellytykset, jonka komissio on hyväksynyt muun oikeusperustan kuin [tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi [EY] 87 ja [EY] 88 artiklan mukaisesti (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) <DATE ISO="20080806">6.8.2008</DATE> annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="214" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="2008">EUVL L 214, s. 3</REF.DOC.OJ>)], alueellista tukea koskevien suuntaviivojen tai [tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="323" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, C 323, s. 1</REF.DOC.OJ>)] nojalla ja jonka ulkopuolelle ei jätetä vaikeuksissa olevia yrityksiä [mahdollisina tuensaajina], soveltuvat sisämarkkinoille kyseisenlaiseen tukeen sovellettavaan tuen enimmäismäärään asti.</ALINEA></ARTICLE><ARTICLE IDENTIFIER="004"><TI.ART>4 artikla</TI.ART><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Saksan on poistettava 1 artiklassa tarkoitettu tukiohjelma.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Saksan on perittävä 1 artiklassa tarkoitetun ohjelman nojalla myönnetyt sisämarkkinoille soveltumattomat tuet takaisin tuensaajilta.</ALINEA></PARAG></ARTICLE><P>[– –]</P><ARTICLE IDENTIFIER="006"><TI.ART>6 artikla</TI.ART><PARAG IDENTIFIER="006.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Saksan on toimitettava kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta komissiolle seuraavat tiedot:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>luettelo edunsaajista, jotka ovat saaneet tukea 1 artiklassa tarkoitetun ohjelman nojalla ja kunkin niistä ohjelman nojalla saaman tuen kokonaismäärä,</TXT></NP></ITEM></LIST><P>[– –]<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></P></ALINEA></PARAG></ARTICLE></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20111202">2.12.2011</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävän kanteen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Komissio esitti <DATE ISO="19910502">2.5.1991</DATE> vahvistetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklassa tarkoitetun oikeudenkäyntiväitteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20120316">16.3.2012</DATE> toimittamallaan erillisellä asiakirjalla. Kantaja esitti <DATE ISO="20120502">2.5.2012</DATE> tätä väitettä koskevat huomautuksensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20120229">29.2.2012</DATE> jättämällään väliintulohakemuksella Saksan liittotasavalta pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin esillä olevassa asiassa tukeakseen kantajan vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen <DATE ISO="20120502">2.5.2012</DATE> antamallaan määräyksellä. Saksan liittotasavalta toimitti väliintulokirjelmänsä, jossa puututaan ainoastaan asian tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin, ja muut osapuolet tätä koskevat huomautuksensa asetetussa määräajassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa on muutettu, minkä vuoksi esittelevä tuomari määrättiin yhdeksänteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia tämän jälkeen siirrettiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Esitetty oikeudenkäyntiväite siirrettiin ratkaistavaksi yhdessä pääasian kanssa <DATE ISO="20140717">17.7.2014</DATE> annetulla unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) määräyksellä <DATE ISO="19910502">2.5.1991</DATE> vahvistetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 4 kohdan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Komissio toimitti vastineensa <DATE ISO="20140902">2.9.2014</DATE>. Kantaja toimitti vastauksensa <DATE ISO="20141027">27.10.2014</DATE> ja komissio <DATE ISO="20150116">16.1.2015</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta toimitti väliintulokirjelmänsä <DATE ISO="20141027">27.10.2014</DATE> ja muut osapuolet sitä koskevat huomautuksensa asetetuissa määräajoissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) esitti <DATE ISO="19910502">2.5.1991</DATE> vahvistetun työjärjestyksensä 64 artiklassa tarkoitettujen prosessinjohtotoimien puitteissa <DATE ISO="20150519">19.5.2015</DATE> asian osapuolille kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä vastasivat asetetussa määräajassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Osapuolten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin <DATE ISO="20150709">9.7.2015</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Kantaja, jota väliintulijana tukee Saksan liittotasavalta, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen</P></ITEM><ITEM><P>kumoaa riidanalaisen päätöksen ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Kanteen tutkittavaksi ottaminen</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Oikeudenkäyntiväitteensä tueksi komissio esittää, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska kantaja ei ole esittänyt näyttöä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttymisestä eikä tarpeestaan oikeussuojaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Komissio kiistää kantajan asiavaltuuden esittämällä ensin, ettei riidanalainen päätös koske tätä erikseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Komissio esittää, ettei kantaja ole niiden yksittäisten tukien tosiasiallinen edunsaaja, jotka on myönnetty saneerauslausekkeen nojalla ja jotka komissio on määrännyt perittäviksi takaisin. Näin on komission mukaan siksi, että verovelasta tulee oikeudellisesti velvoittava Saksan verolain 155 §:n 1 momentin mukaan vasta tehdyllä verotuspäätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Käsiteltävässä tapauksessa pelkkä omistusrakenteen muutoksen toteutuminen eli liiketoimi, jonka perusteella saneerauslauseketta olisi sovellettu, ei merkinnyt tuen myöntämistä oikeudellisesti velvoittavalla tavalla, minkä vuoksi omistusosuuden hankintahetkellä ei ollut vielä vahvistettu sitä, syntyikö kantajalle jälleen voittoa, ja milloin tällainen voitto syntyisi, jotta tappiontasaus todellisuudessa johtaisi veronalennukseen. Kantaja ei komission mukaan voi myöskään perustaa sitovaan ennakkopäätökseen sitä, että päätös koskisi sitä erikseen. Ennakkopäätöksellä ei sellaisenaan myönnetä oikeutta veroetuun, eikä se olisi enää ollut velvoittava ennen sen verotuspäätöksen tekemistä, jossa saneerauslauseke olisi otettu huomioon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Riidanalaisessa päätöksessä ei näin ollen määrätä kantajalle jo myönnetyn tuen palauttamisesta vaan velvoitetaan valtion viranomaiset tekemään verotuspäätöksissä ratkaisut, joita tukijärjestelmän soveltumattomuus sisämarkkinoille edellyttää.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Toiseksi komissio korostaa, että kanne ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä myöskään SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa olevan kolmannen vaihtoehdon perusteella, koska riidanalainen päätös edellyttää täytäntöönpanotoimia eli verotuspäätöksen tekemistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Kantaja väittää Saksan liittotasavallan tukemana, että kanne täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi – – nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Ennen muuta on huomattava, ettei riidanalaista päätöstä ole osoitettu kantajalle, vaan sen ainoana adressaattina on Saksan liittotasavalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>On myös tuotava esiin se, että koska Saksan liittotasavalta velvoitetaan riidanalaisen päätöksen 4 artiklassa kumoamaan päätöksen 1 artiklassa mainittu tuki ja perimään se takaisin tuensaajilta, päätöksen on katsottava koskevan kantajaa suoraan. Näin on siksi, että oikeuskäytännössä vahvistetut kriteerit siitä, milloin päätös koskee suoraan eli yhtäältä se, että kyseessä olevalla toimella on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, ja toisaalta se, ettei toimi jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, minkäänlaista harkintavaltaa, täyttyvät käsiteltävässä asiassa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Koninklijke FrieslandCampina</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑519/07 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:556">EU:C:2009:556</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissio ei olekaan millään tavoin vastustanut tätä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Koska on vahvistettu se, että päätös koskee kantajaa suoraan, on selvitettävä, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa myös erikseen, ja ilman että olisi tarpeen selvittää, jos näin on, onko riidanalainen päätös sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muut kuin ne, joille päätös on osoitettu, eivät voi väittää päätöksen koskevan niitä erikseen, ellei päätös vaikuta niiden oikeudelliseen asemaan tiettyjen niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä oikeussubjektit erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19630715">15.7.1963</DATE>, <NAME.CASE>Plaumann v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>25/62</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1963:17">EU:C:1963:17</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 223; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110609">9.6.2011</DATE>,<?PAGE NO="9"?> <NAME.CASE>Comitato „Venezia vuole vivere“ ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑71/09 P, C‑73/09 P et C‑76/09 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:368">EU:C:2011:368</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>Telefónica v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑274/12 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:852">EU:C:2013:852</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Yrityksen kannetta sellaisen toimialakohtaisen tuen kieltämisestä tehdyn komission päätöksen kumoamiseksi, joka koskee tätä yritystä vain siksi, että yritys toimii kysymyksessä olevalla alalla ja voisi olla kyseisen järjestelmän mahdollinen edunsaaja, ei näin ollen lähtökohtaisesti voida ottaa tutkittavaksi. Tällainen päätös on nimittäin kantajana olevan yrityksen kannalta yleisesti sovellettava toimenpide, jota sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyyn henkilöryhmään (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE>, <NAME.CASE>Italia v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑298/00 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:240">EU:C:2004:240</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>Acegas v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑309/02</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2009:192">EU:T:2009:192</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Tältä kannalta tarkastellen mahdollisuus vaihtelevalla täsmällisyydellä määritellä niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin tiettyä toimenpidettä sovelletaan tiettynä ajankohtana, tai jopa nimetä nämä oikeussubjektit, ei millään tavoin merkitse, että kyseisen toimenpiteen olisi katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen, jos tällainen soveltaminen perustuu kyseisessä toimenpiteessä määriteltyyn objektiiviseen oikeudelliseen tai tosiasialliseen tilanteeseen (edellä 54 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Telefónica v. komissio</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:852">EU:C:2013:852</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Jos päätös sitä vastoin vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet oli toimenpiteen toteuttamishetkellä yksilöity tai ne olivat yksilöitävissä ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, toimenpide voi koskea niitä erikseen taloudellisten toimijoiden rajoitetun ryhmän jäseninä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850117">17.1.1985</DATE>, <NAME.CASE>Piraiki-Patraiki ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>11/82</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:18">EU:C:1985:18</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060622">22.6.2006</DATE>, <NAME.CASE>Belgia ja Forum 187 v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑182/03 ja C‑217/03</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:416">EU:C:2006:416</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja edellä 52 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Komissio/Koninklijke FrieslandCampina</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:556">EU:C:2009:556</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Sitä, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa erikseen sen tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen kannalta arvioituna, on tarkasteltava tämän oikeuskäytännön valossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Aluksi on torjuttava kantajan väite siitä, että SEUT 108 artiklan 2 kohdassa käytetty käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>se, jota asia koskee<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, voisi antaa sille erityisaseman, joka merkitsisi sitä, että päätös koskee sitä erikseen, jo siitäkin syystä, ettei kantaja ole käyttänyt tähän perustuvia menettelyllisiä oikeuksia, kuten esittänyt huomautuksiaan muodollisessa tutkintamenettelyssä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051213">13.12.2005</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Aktionsgemeinschaft Recht und Eigentum</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑78/03 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:761">EU:C:2005:761</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Edellä 54 kohdassa mainitussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Plaumann v. komissio</NAME.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1963:17">EU:C:1963:17</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) tarkoitetun erikseen koskemisen osalta on huomattava, että kantajan tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne on sille ominaisilta erityispiirteiltään seuraavanlainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Ensiksikin on niin, että verovuoden 2009 päättyessä eli ennen komission aloittaman menettelyn vireilletuloa kantajalla oli Saksan lainsäädännön nojalla oikeus tappioiden tasaamiseen siitä syystä, että saneerauslausekkeessa vahvistetut edellytykset täyttyivät. Lisäksi kantaja oli merkinnyt <DATE ISO="20091231">31.12.2009</DATE> olemassa olevien tappioiden tasauksen kirjanpitoonsa laskennallisena verosaamisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Toiseksi on mainittava, että kantajalle oli vuonna 2009 syntynyt veronalaista tuloa, josta se oli vähentänyt saneerauslausekkeen nojalla siirtämänsä tappiot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Saksan veroviranomaiset olivat vahvistaneet nämä seikat sitovalla ennakkopäätöksellä, jossa otettiin huomioon saneerauslausekkeen nojalla tasatut tappiot (ks. edellä 17 kohta). Se, että kantaja oli saanut mainitun sitovan ennakkopäätöksen, johti lisäksi siihen, että sen nimi tuli myöhemmin merkityksi luetteloon, jonka Saksan viranomaiset toimittivat komissiolle riidanalaisen päätöksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Saksan lainsäädännön mukaan oli siis varmaa, että kantajalle olisi verovuoden 2009 päättyessä syntynyt verosäästö, jonka suuruuden se oli sitä paitsi itsekin kykenevä tarkasti määrittämään. Koska Saksan viranomaisilla ei ollut minkäänlaista harkintavaraa riidanalaisen toimenpiteen soveltamisen osalta, kyseisen verosäästön toteutuminen sitä kautta, että veroa maksettiin vähemmän, oli verojärjestelmän yksityiskohtaisten soveltamisääntöjen mukaan nimittäin vain ajan kysymys. Kantajalle oli siis muodostunut Saksan viranomaisten ennen menettelyn aloittamispäätöksen tekemistä ja riidanalaisen päätöksen antamista vahvistama oikeus kyseiseen verosäästöön, joka olisi toteutunut, ellei mainittuja päätöksiä olisi tehty ja annettu, verotuspäätöksellä, jolla tappiontasaus ja sen kirjaaminen tämän jälkeen kantajan taseeseen olisi hyväksytty. Verosäästö oli tästä syystä helposti niin Saksan veroviranomaisten kuin komissionkin yksilöitävissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Kantajaa ei näin ollen voida pitää yrityksenä, jota riidanalainen päätös koskee siksi, että se kuuluu kyseessä olevalle toimialalle ja että se on mahdollinen edunsaaja, vaan sen on katsottava kuuluvan sellaisten taloudellisten toimijoiden suljettuun ryhmään, jotka oli yksilöity tai jotka olivat ainakin helposti yksilöitävissä riidanalaisen päätöksen antamishetkellä edellä 54 kohdassa mainitussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Plaumann v. komissio</NAME.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1963:17">EU:C:1963:17</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) tarkoitetulla tavalla (ks. analogisesti myös edellä 56 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Belgia ja Forum 187 v. komissio</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:416">EU:C:2006:416</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; edellä 52 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Koninklijke FrieslandCampina</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:556">EU:C:2009:556</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; edellä 54 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Comitato <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>Venezia vuole vivere<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:368">EU:C:2011:368</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Stichting Woonpunt ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑132/12 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:100">EU:C:2014:100</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140227">27.2.2014</DATE>, <NAME.CASE>Stichting Woonlinie ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑133/12 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:105">EU:C:2014:105</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 46–48).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei kyseenalaista se, että Saksan viranomaiset toteuttivat menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen ja riidanalaisen päätöksen jälkeen toimenpiteitä, joilla on tähdätty saneerauslausekkeen jättämiseen soveltamatta, kuten sitovan ennakkopäätöksen peruuttaminen ja sen verovuotta 2009 koskevan yhteisöverotuspäätöksen tekeminen, jossa ei enää otettu huomioon saneerauslausekkeen nojalla tasattuja tappioita (ks. edellä 19 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Saksan viranomaiset päättivät nimittäin keskeyttää saneerauslausekkeen soveltamisen sitä kuitenkaan kumoamatta ja antaa verotuspäätöksen sitä soveltamatta nimenomaisesti menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen ja riidanalaisen päätöksen noudattamiseksi. Tutkittaessa sellaisen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, jolla on riitautettu päätös, jossa komissio on katsonut riidanalaisen toimen valtiontueksi ja todennut sen sisämarkkinoille soveltumattomaksi, komissio ei näin ollen voi saada etua siitä, että Saksan viranomaiset ovat välittömästi toteuttaneet kaikki toimenpiteet huolehtiakseen päätöksen noudattamisesta sitä vastaan mahdollisesti nostetun kanteen ratkaisua odotettaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei kyseenalaista myöskään oikeuskäytäntö, johon komissio on kirjelmissään ja istunnossa viitannut ja josta mainittakoon muun muassa edellä 54 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Telefónica v. komissio</NAME.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:852">EU:C:2013:852</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>AMGA v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑300/02</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2009:190">EU:T:2009:190</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); edellä 55 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Acegas v. komissio</NAME.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2009:192">EU:T:2009:192</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120308">8.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>Iberdrola v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑221/10</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:112">EU:T:2012:112</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Mainituissa asioissa kyseessä olleet tosiseikat eivät näet ole rinnastettavissa tosiseikkoihin, joista on kyse käsiteltävässä asiassa, jossa on todettu, että kantajalle oli muodostunut Saksan verolainsäädännön ominaispiirteiden vuoksi oikeus verosäästöön, jonka Saksan veroviranomaiset olivat vahvistaneet (ks. edellä 63 kohta), koska tämä erottaa kantajan muista toimijoista, joita asia koskee ainoastaan riidanalaisen toimen potentiaalisina edunsaajina (ks. vastaavasti edellä 52 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Koninklijke FrieslandCampina</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:556">EU:C:2009:556</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Edellä 64 kohdassa tehtyyn päätelmään ei myöskään vaikuta komission väite, jonka mukaan vain valtion varoista myönnetty etu voisi olla osoituksena siitä, että päätös koskee kantajaa erikseen, ja jonka mukaan valtiolle ei olisi koitunut taloudellista rasitusta ennen kuin veronalennus olisi todettu verotuspäätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>On näet muistettava, että seikat, joille SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun erikseen koskemisen katsotaan oikeuskäytännössä perustuvan (ks. edellä 54–56 kohta), eivät välttämättä ole samat kuin ne, joista valtiontuen katsotaan muodostuvan SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan (ks. analogisesti edellä 54 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Comitato <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Venezia vuole vivere<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:368">EU:C:2011:368</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Edellä 54 kohdassa mainitun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Plaumann v. komissio</NAME.CASE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1963:17">EU:C:1963:17</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, s. 223) mukaan päätös koskee muuta oikeussubjektia kuin sitä, jolle se on osoitettu, erikseen, jos päätös vaikuttaa siihen tiettyjen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen vuoksi, jonka perusteella se erottuu kaikista muista, ja jos se näin kuluu taloudellisten toimijoiden rajattuun ryhmään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin muistettava, että kansallisen lainsäädännön mukaan kantajalle oli ennen menettelyn aloittamisesta tehtyä päätöstä ja riidanalaista päätöstä muodostunut Saksan veroviranomaisten vahvistama oikeus verosäästöön verovuodelta 2009. Komissio on sitä paitsi itse todennut riidanalaisen päätöksen 50 perustelukappaleessa, että Saksan hallituksen tietyille yrityksille tarjoama pelkkä mahdollisuus keventää verorasitustaan tappiontasauksella johti verotulojen menetykseen ja että sitä oli pidettävä valtiontukena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että pääasiassa vallitsevissa olosuhteissa riidanalainen päätös koskee kantajaa suoraan ja erikseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Kantajalla on näin ollen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Oikeussuojan tarve</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Komissio väittää, ettei kantaja ole tuensaaja eikä siis voi millään tavoin hyötyä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen. Saksan liittotasavallalla ei ole riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen velvollisuutta periä tukea takaisin kantajalta, ja riippumatta siitä, kumotaanko riidanalainen päätös, Saksan viranomaiset voivat millä hetkellä hyvänsä päättää kumota riidanalaisen toimenpiteen kokonaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Kantaja kiistää Saksan liittotasavallan tukemana nämä väitteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin kantajalla on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että riidanalaisen toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi tuloksellaan tuottaa kanteen nostaneelle hyötyä (edellä 52 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Koninklijke FrieslandCampina</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:556">EU:C:2009:556</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; edellä 64 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Stichting Woonpunt ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:100">EU:C:2014:100</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja edellä 64 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Stichting Woonlinie ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:105">EU:C:2014:105</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä arvioidaan kanteen nostamishetkellä, tämän vaikuttamatta oikeussuojan tarpeen poistumista koskevaan, erilliseen kysymykseen (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020321">21.3.2002</DATE>, <NAME.CASE>Shaw ja Falla v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑131/99</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2002:83">EU:T:2002:83</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78</NO.P><TXT>Käsiteltävässä tapauksessa kantaja täytti saneerauslausekkeen soveltamisen edellytykset, ja se oli saanut tähän lausekkeeseen perustuvaa etua, kuten edellä 59–61 kohdassa todetusta käy ilmi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79</NO.P><TXT>Vaikka saneerauslausekkeen soveltaminen keskeytettiin riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen, sitä voitaisiin, mikäli päätös kumottaisiin, KStG:n 34 §:n 6 momentin nojalla soveltaa taannehtivasti kaikkiin yrityksiin, joiden verotuspäätös ei olisi vielä tullut lopulliseksi, kantaja mukaan lukien, minkä vuoksi riidanalaisen päätöksen kumoamisesta on hyötyä kantajalle, koska sillä on oikeus vaatia saneerauslausekkeen soveltamista ainakin vuoden 2009 tulojen verotuksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80</NO.P><TXT>Näin ollen kantajalla on tarve oikeussuojaan riidanalaista päätöstä vastaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81</NO.P><TXT>Kanne täyttää siis tutkittavaksi ottamisen edellytykset.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asiakysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82</NO.P><TXT>Kantaja vetoaa kanteessaan neljään kanneperusteeseen. Ensimmäisessä se väittää, ettei riidanalainen toimenpide ole valikoiva, toisessa, ettei valtion varoja ole käytetty, kolmannessa, että päätöksen perustelut ovat puutteelliset, ja neljännessä, että luottamuksensuojan periaatetta on loukattu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ensin on syytä käsitellä kolmas, perustelujen puutteellisuutta koskeva, kanneperuste ja tämän jälkeen muut kanneperusteet siinä järjestyksessä kuin niihin on vedottu.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Kolmas, perustelujen puutteellisuutta koskeva kanneperuste</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84</NO.P><TXT>Kantaja on kolmannessa kanneperusteessaan esittänyt väitteen siitä, ettei komissio ole esittänyt riittäviä oikeudellisia perusteluja kannalleen, jonka mukaan tappionmenettämissääntöä on pidettävä viitejärjestelmänä ja saneerauslauseketta poikkeuksena tästä järjestelmästä, etenkin siksi, että riidanalaisen päätöksen 67 perustelukappaleessa komissio on kantajan mukaan vain viitannut MoRaKG-lakia koskevassa päätöksessä jo esitettyihin perusteluihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85</NO.P><TXT>Lisäksi komissio on kantajan mukaan ollut väärässä katsoessaan, että siirrettyjen tappioiden vähentämiselle oli asetettu miljoonan euron yläraja, ja sivuuttanut lukuisia tosiseikkoja. Kyse on kantajan mukaan erityisesti seuraavista seikoista: vanhaa tappionmenettämissääntöä sovelletaan uuden säännön rinnalla aina vuoden 2012 loppuun; käyttämättä jääneitä tappioita ei menetetä, paitsi jos hankinnan on tehnyt yksi henkilö tai yksi toisiinsa sidoksissa olevien henkilöiden ryhmä viiden vuoden mittaisen ajanjakson aikana; saneerauslauseketta sovelletaan myös korkojen siirtämiseen, ja siinä säädetään kolmesta erityyppisestä tilanteesta; saneerauslausekkeen käyttöön ottamisella taannehtivin vaikutuksin on pyritty vain korjaamaan lainsäätäjän virhe, jonka se on tehnyt katsomalla virheellisesti, että saneerausasetuksella kyettäisiin asianmukaisesti korvaamaan tappioiden menettäminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86</NO.P><TXT>On muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden laajuus riippuu kyseessä olevan toimen luonteesta ja asiayhteydestä, jossa se on toteutettu. Toimen toteuttaneen toimielimen perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimielimen päättely siten, että Euroopan unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden, ja että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiansa ja arvioida, onko päätös perusteltu. Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut SEUT 296 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980402">2.4.1998</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Sytraval ja Brink’s France</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑367/95 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:154">EU:C:1998:154</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030306">6.3.2003</DATE>, <NAME.CASE>Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑228/99 ja T‑233/99</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2003:57">EU:T:2003:57</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0278">278</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0279">279</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissio ei myöskään ole velvollinen ottamaan kantaa kaikkiin asianomaisten esittämiin väitteisiin. Sen on ainoastaan tutkittava sellaiset tosiseikkoja ja<?PAGE NO="13"?> oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet, joilla on olennainen merkitys päätöksen rakenteen kannalta (ks. em. tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Westdeutsche Landesbank Girozentrale et Land Nordrhein-Westfalen v. komissio</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2003:57">EU:T:2003:57</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 280 oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87</NO.P><TXT>Valtiontueksi luonnehtimista koskevissa tapauksissa perusteluvelvollisuus edellyttää lisäksi, että komissio ilmoittaa syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kyseinen toimenpide kuuluu SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000613">13.6.2000</DATE>, <NAME.CASE>EPAC v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑204/97 ja T‑270/97</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2000:148">EU:T:2000:148</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88</NO.P><TXT>On muistettava myös, että SEUT 296 artiklassa määrätty perusteluvelvollisuus on olennainen muotovaatimus, joka on erotettava perustelujen aineellista paikkansapitävyyttä koskevasta kysymyksestä, joka koskee riidanalaisen toimen aineellista lainmukaisuutta (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150618">18.6.2015</DATE>, <NAME.CASE>Ipatau v. neuvosto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑535/14 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:407">EU:C:2015:407</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89</NO.P><TXT>Komissio tekee riidanalaisessa päätöksessään aluksi selkoa asian kannalta merkityksellisestä lainsäädännöstä. Päätöksen viidennessä perustelukappaleessa mainitaan erikseen tappioidentasauksen periaate, ja sen 10 ja 14 perustelukappaleeseen on otettu tappionmenettämissäännön ja saneerauslausekkeen sisältö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90</NO.P><TXT>Tämän jälkeen komissio tarkastelee riidanalaisen päätöksen 64–102 perustelukappaleessa riidanalaisen toimenpiteen valikoivuutta. Päätöksen 66 ja 67 perustelukappaleessa komissio määrittelee tarkemmin viitejärjestelmän.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen 66 perustelukappaleessa komissio selittää, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>viitejärjestelmä on Saksan yhtiöverojärjestelmä nykyisessä muodossaan, erityisesti KStG:n 8 c §:n 1 momentin tappiontasausta – – koskevat säännöt – –<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>. Tämän jälkeen se viittaa mainitun säännöksen sisältöön ja toteaa lopuksi, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>tappioiden menettäminen on yleinen sääntö eli viitejärjestelmä, kun yrityksen omistus vaihtuu<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen 67 perustelukappaleessa komissio toteaa vielä, että MoRaKG-lakia koskevassa päätöksessä kyseessä olleessa asiassa se oli katsonut, että KStG:n 8c §:n 1 momenttia oli pidettävä sovellettavana viitejärjestelmänä ja että mainitusta pykälästä säädetty poikkeus, jonka nojalla riskipääomayhtiöiden haltuunottamat yritykset saivat luvan tappiontasauksiin huolimatta muutoksesta omistusrakenteessa, ei soveltunut sisämarkkinoille. Komissio toteaa lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>kyseisessä päätöksessä esitettyjä perusteluja sovelletaan myös tähän tapaukseen<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93</NO.P><TXT>On todettava, että komissio on riidanalaisen päätöksen edellä lainatuissa perustelukappaleissa perusteluvelvollisuutensa mukaisesti määritellyt selvästi viitejärjestelmän, jota se on katsonut voitavan soveltaa edun valikoivuuden arvioinnissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94</NO.P><TXT>Se on ottanut huomioon tappiontasausta koskevan yleisen periaatteen ja merkitykselliset oikeussäännöt ja selittänyt katsovansa, että tappioiden menettämistä oli käsiteltävässä asiassa pidettävä lainsäädännöllisenä viitejärjestelmänä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95</NO.P><TXT>Tällaisessa tilanteessa on todettava, että viittausta MoRaKG-lakia koskevaan päätökseen riidanalaisen päätöksen 67 perustelukappaleessa on pidettävä lisäselityksenä, jota ei olisi tarvinnut esittää viitejärjestelmää määriteltäessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96</NO.P><TXT>Virheet, joihin komission on väitetty syyllistyneen asian kannalta merkityksellisen lainsäädännön tutkinnassa (ks. edellä 85 kohta), eivät vaikuta perustelujen riittävyyteen. Nämä väitteet voidaan tarvittaessa liittää päätöksen aineellisen oikeellisuuden arviointiin, ja ne tutkitaan tähän liittyvää kanneperustetta tarkasteltaessa (ks. jäljempänä 125 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97</NO.P><TXT>Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="14"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen toimenpide ei ole valikoiva prima facie</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98</NO.P><TXT>Ensimmäisen kanneperusteen kohteena ovat pääasiallisesti ne komission huomiot, jotka liittyvät riidanalaisen toimenpiteen valikoivuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on aluksi muistutettava, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa kielletään tuet, jotka <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>suosivat jotakin yritystä tai tuotannonalaa<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, eli valikoivat tuet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisen verotoimenpiteen katsominen valikoivaksi edellyttää ensin sitä, että alustavasti määritetään ja tutkitaan asianomaisessa jäsenvaltiossa yleisesti tai tavanomaisesti sovellettava verojärjestelmä. Tähän yleiseen tai tavanomaiseen verojärjestelmään vertaamalla on tämän jälkeen arvioitava, onko verotoimenpiteellä myönnetty etu valikoiva, ja todettava tämä osoittamalla, että toimenpiteellä poiketaan mainitusta yleisestä järjestelmästä, koska sillä otetaan käyttöön erilainen kohtelu sellaisten toimijoiden välillä, jotka ovat järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Paint Graphos ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑78/08–C‑80/08</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:550">EU:C:2011:550</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111115">15.11.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑106/09 P ja C‑107/09 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:732">EU:C:2011:732</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tutkinnan näiden kahden ensimmäisen vaiheen jälkeen toimenpide voidaan luonnehtia valikoivaksi prima facie.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101</NO.P><TXT>Valikoivuusedellytys ei kuitenkaan täyty, jos toimenpide on – siitä huolimatta, että jokin edunsaaja saa siitä etua – oikeutettu sen järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen vuoksi, johon se kuuluu (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20011108">8.11.2001</DATE>, <NAME.CASE>Adria-Wien Pipeline et Wietersdorfer &amp; Peggauer Zementwerke</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑143/99</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:598">EU:C:2001:598</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja edellä 100 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Paint Graphos ym.</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:550">EU:C:2011:550</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tutkinnan tämän kolmannen vaiheen jälkeen toimenpide voidaan luonnehtia valikoivaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102</NO.P><TXT>On muistettava, että näyttääkseen toteen, että kyseessä olevaa toimenpidettä sovelletaan valikoivasti tiettyihin yrityksiin tai tiettyihin tuotannonaloihin, komission on osoitettava, että toimenpiteellä on otettu käyttöön erilainen kohtelu sellaisten yritysten välillä, jotka ovat kyseessä olevan järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, kun taas jäsenvaltion, joka on ottanut käyttöön tällaisen erilaisen kohtelun yritysten välillä niihin kohdistuvan verorasituksen osalta, on osoitettava, että toimenpide on todella oikeutettu kyseessä olevan järjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen vuoksi (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110908">8.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Alankomaat</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-279/08 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:551">EU:C:2011:551</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103</NO.P><TXT>Kantajan esittämä ensimmäinen kanneperuste on tutkittava tämän oikeuskäytäntöön perustuvan kolmivaiheisen tarkastelun mukaisesti.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Ensimmäinen osa, joka koskee virhettä viitejärjestelmän määrittelyssä</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104</NO.P><TXT>Komissio on riidanalaisessa päätöksessä ottanut toimenpiteen valikoivuutta arvioidessaan huomioon ensin yleisesti sovellettavan tappiontasaussäännön, toiseksi tappionmenettämissäännön, jolla poiketaan ensin mainitusta säännöstä tapauksissa, joissa on kyse haitallisista omistusosuuden hankinnoista, ja kolmanneksi saneerauslausekkeen, jonka nojalla voidaan poiketa toisesta säännöstä ja soveltaa ensimmäistä sääntöä tietyissä erityistapauksissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella komissio on riidanalaisen päätöksen 66 perustelukappaleessa todennut, että Saksan yhteisöverojärjestelmässä tappionmenettämissääntö on viitejärjestelmä eli pääsääntö, jota sovelletaan kaikissa tilanteissa, joissa omistusrakenne muuttuu, ja että saneerauslauseke on poikkeus tästä säännöstä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106</NO.P><TXT>Kantaja on Saksan liittotasavallan tukemana esittänyt, että komissio on tehnyt virheen määritellessään viitejärjestelmän toimenpiteen valikoivuuden arviointia varten. Komissio on ollut sen mukaan väärässä katsoessaan, että tappionmenettämissääntöä on pidettävä pääsääntönä ja että tappiontasaussääntö on poikkeus tästä säännöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107</NO.P><TXT>Kantajan mukaan viitejärjestelmänä on pidettävä tappiontasaussääntöä, joka on johdettavissa suoraan siitä perustuslaintasoisesta periaatteesta, jonka mukaan verottaminen tapahtuu veronmaksukyvyn mukaan. Tappionmenettämissääntö on poikkeus mainitusta periaatteesta, eikä sitä voida pitää viitejärjestelmänä, kun taas saneerauslausekkeella, jolla on otettu käyttöön poikkeus tästä poikkeuksesta, pääsääntö eli tappiontasaussääntö vain palautetaan, aivan niin kuin muillakin poikkeuksilla kuten yritysryhmälausekkeella ja piileviä varauksia koskevalla lausekkeella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108</NO.P><TXT>Komissio esittää aluksi väitteen siitä, ettei ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, koska se perustuu uusiin tosiseikkoihin, joihin ei ole vedottu hallinnollisessa menettelyssä. Se toteaa määritelleensä tappionmenettämissäännön viitesäännökseksi menettelyn aloittamisesta tekemässään päätöksessä ja MoRaKG-lakia koskevassa päätöksessään ilman, että kantaja, Saksan liittotasavalta tai mikään muukaan osapuoli olisi kiistänyt määritelmää hallinnollisessa menettelyssä. Se toteaa myös, että kansallinen vero-oikeus on unionin oikeuden kannalta asian tosiseikka, josta sillä ei ollut kaikkia mahdollisia tietoja riidanalaista päätöstä tehtäessä ja josta sillä ei ollut velvollisuutta omasta aloitteestaan hankkia tietoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109</NO.P><TXT>Komissio kiistää kantajan väitteet asiakysymyksen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110</NO.P><TXT>Ensin on hylättävä komission esittämä oikeudenkäyntiväite. Sen oikeuskäytännön mukaan, johon komissio on väitteensä tueksi vedonnut, päätöksen lainmukaisuuden arviointi niiden tietojen perusteella, jotka komissiolla on käytettävissään päätöstä tehdessään, on näet todellisuudessa kanneperusteen aineellisen oikeellisuuden eikä sen tutkittavaksi ottamisen edellytysten arviointia (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19960926">26.9.1996</DATE>, <NAME.CASE>Ranska v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑241/94</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:353">EU:C:1996:353</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020924">24.9.2002</DATE>, <NAME.CASE>Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑74/00 P ja C‑75/00 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:524">EU:C:2002:524</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0168">168</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040114">14.1.2004</DATE>, <NAME.CASE>Fleuren Compost v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑109/01</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2004:4">EU:T:2004:4</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060406">6.4.2006</DATE>, <NAME.CASE>Schmitz-Gotha Fahrzeugwerke v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑17/03</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2006:109">EU:T:2006:109</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101207">7.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>Frucona Košice v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑11/07</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:498">EU:T:2010:498</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111</NO.P><TXT>Kantajan esittämien väitteiden oikeellisuudesta on todettava, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä määritellyt tappionmenettämissäännön pääsäännöksi, jonka kannalta arvioitiin sitä, kohdeltiinko tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevia yrityksiä eri tavalla, kun taas kantaja nojautuu tappiontasausta koskevaan yleisempään sääntöön, jota sovelletaan kaikkeen verotukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112</NO.P><TXT>On muistettava, että tappiontasaussääntöä on pidettävä kaikille yhtiöille yhteisöverotusta sovellettaessa tarjottuna mahdollisuutena ja että tappionmenettämissääntö rajoittaa tätä mahdollisuutta, kun omistusosuuden hankinta on vähintään 25 prosenttia kohteen pääomasta, ja poistaa sen, kun omistusosuuden hankinta ylittää 50 prosenttia kohteen pääomasta. Jälkimmäistä sääntöä sovelletaan siis systemaattisesti kaikissa sellaisissa omistusrakenteen muutoksissa, joissa pääomasta hankitaan vähintään 25 prosenttia, siitä riippumatta, minkä tyyppisestä yrityksestä on kyse tai mitkä ovat sen ominaispiirteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113</NO.P><TXT>Lisäksi mainittakoon, että saneerauslauseke on muotoiltu poikkeukseksi tappionmenettämissäännöstä, ja sitä sovelletaan vain sellaisiin tarkasti määriteltyihin tilanteisiin, jotka kuuluvat tämän säännön alaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114</NO.P><TXT>On siis todettava, että tappionmenettämissääntö on tappiontasaussäännön tavoin osa lainsäädännöllistä viitejärjestelmää, johon riidanalainen toimenpide kuuluu. Toisin sanoen käsiteltävän asian kannalta merkityksellisenä lainsäädännöllisenä viitejärjestelmänä on pidettävä yleistä tappiontasaussääntöä<?PAGE NO="16"?> siihen tappionmenettämissäännöstä johtuvine rajoituksineen, ja sitä, onko riidanalaisella toimenpiteellä otettu käyttöön tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevien toimijoiden erilainen kohtelu edellä 100 kohdassa lainatussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, on arvioitava juuri tämän viitejärjestelmän puitteissa. Kysymys tästä onkin esitetty ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115</NO.P><TXT>On siis katsottava, ettei komissio ole syyllistynyt virheeseen todetessaan, että olemassa oli yleisempi sääntö, eli tappiontasaussääntö, mutta vahvistaessaan, että viitejärjestelmänä riidanalaisen toimen valikoivuuden arvioinnissa oli pidettävä tappionmenettämissääntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan tästä esittämillä väitteillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117</NO.P><TXT>Ensimmäisenä todettakoon, koska kantaja katsoo vetoavansa perustelujen puutteellisuuteen sillä, että komissio on kantansa tueksi viitannut vain MoRaKG-lakia koskevaan päätökseen, että tämä väite on hylätty kolmannen, perustelujen puutteellisuutta koskevan kanneperusteen yhteydessä (ks. edellä 84–97 kohta). Pääasiassa tehoton väite on myös se, olivatko Saksan viranomaiset myöntäneet MoRaKG-lakia koskevaan päätökseen johtaneessa hallinnollisessa menettelyssä, että riidanalainen toimenpide oli valikoiva vai eivät, koska tämä ei millään tavoin vaikuta komission määrittelemän lainsäädännöllisen viitejärjestelmän arviointiin, joka suoritettiin edellisissä kohdissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118</NO.P><TXT>Toiseksi todettakoon, että tehoton väite on myös se, että tappiontasaussääntö kuuluu Saksan vero-oikeuden perusperiaatteisiin. Vaikka tappiontasaussääntö olisikin yksi näistä perusperiaatteista ja tappionmenettämissääntö olisi poikkeus tästä säännöstä, viimeksi mainittu sääntö on osa sitä lainsäädännöllistä viitejärjestelmää, johon riidanalainen toimenpide kuuluu ja jonka kannalta tämän valikoivuutta on arvioitava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119</NO.P><TXT>Kolmanneksi väitteeseen, jonka mukaan lainsäätäjä ei voisi rajoittaa oikeutta tappiontasaukseen perusperiaatteena muista kuin erittäin pätevistä syistä ja ettei omistusrakenteen muuttuminen millään tavoin vaikuta yhtiön verotukseen, koska osakkeenomistajien ja yhtiön piirit ovat selvästi toisistaan erilliset, on todettava, ettei se vaikuta millään tavoin viitejärjestelmän määrittelyyn toimenpiteen valikoivuuden arvioimista varten. Merkitystä on sillä, että olemassa on säännös, jolla poiketaan tappiontasauksen periaatteesta ja joka on tämän periaatteen tavoin osa viitejärjestelmää, johon riidanalainen toimenpide kuuluu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120</NO.P><TXT>Neljänneksi väite, jonka mukaan tappionmenettämissääntö ei ole johtanut järjestelmän muuttumiseen ja jonka mukaan sillä pyritään aiemman säännön tavoin estämään tappiontasauksen väärinkäyttö, on myöskin tehoton. Väärinkäytösten torjumistavoite liittyy näet kysymykseen siitä, onko riidanalaisella toimenpiteellä otettu käyttöön erilainen kohtelu tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevien toimijoiden välillä, mistä on kyse käsiteltävän kanneperusteen toisessa osassa. Lisäksi sillä, onko komissio kiistänyt vanhan saneerauslausekkeen lainmukaisuuden vai ei, ei ole merkitystä uuden lausekkeen arvioinnin kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121</NO.P><TXT>Viidenneksi on todettava, että pelkästään se, että tappionmenettämissäännöstä on muitakin poikkeuksia, ei riitä osoitukseksi siitä, ettei mainittu sääntö olisi osa sitä asian kannalta merkityksellistä viitejärjestelmää, joka on määritelty riidanalaisen toimenpiteen valikoivuuden arviointia varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122</NO.P><TXT>Kuudenneksi todettakoon, että näin on myös niihin kansallisten tuomioistuinten epäilyihin, jotka kohdistuvat tappionmenettämissäännön perustuslainmukaisuuteen, perustuvan väitteen osalta. Tämä ei ole esteenä sen toteamiselle, että sääntö on osa viitejärjestelmää niin kauan, kun sitä ei ole kumottu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123</NO.P><TXT>Seitsemänneksi todettakoon, että edellä 115 kohdassa mainittua päätelmää ei myöskään voida kyseenalaistaa kantajan vastauksessaan esittämillä väitteillä, joilla se on halunnut osoittaa tappionmenettämissäännön luonteen poikkeussäännöksenä eli esittämällä, että säännökselle oli<?PAGE NO="17"?> luonteenomaista suuri määrä rakenneosia, joilla rajoitettiin sen soveltamisalaa, että sen oikeudelliset vaikutukset eivät olleet suoraviivaisia vaan tulkinnanvaraisia ja että sen luonnetta poikkeussäännöksenä osoittivat lisäksi asiayhteys ja lainsäädäntötekniikka.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124</NO.P><TXT>Väitteet ovat tehottomia, koska mainitun säännön luonnehdinta poikkeukseksi ylemmäntasoisesta oikeussäännöstä ei estä sitä, että se on osa viitejärjestelmää, johon riidanalainen toimenpide kuuluu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125</NO.P><TXT>Lopuksi todettakoon vielä, että riidanalaisen päätöksen viidennessä perustelukappaleessa oleva virheellinen toteamus, jonka mukaan tappiontasaukselle oli asetettu miljoonan euron yläraja, ei ole vaikuttanut riidanalaisen toimenpiteen valikoivuuden arviointiin. Näin on myös sen virheen osalta, johon komissio on syyllistynyt katsoessaan, että vanha tappionmenettämissääntö oli kumottu <DATE ISO="20080101">1.1.2008</DATE> alkaen, vaikka sitä sovellettiin vielä ainakin vuonna 2012.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126</NO.P><TXT>On siis katsottava, ettei komissio ole tehnyt virhettä viitejärjestelmän määrittelyssä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127</NO.P><TXT>Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Toinen osa, joka koskee virhettä niiden yritysten oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen arvioinnissa, jotka tarvitsivat tervehdyttämistä, ja saneerauslausekkeen luonnehdinnassa yleiseksi toimenpiteeksi</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128</NO.P><TXT>Komissio on riidanalaisessa päätöksessä katsonut, että tappionmenettämissääntö oli soveltamisalaltaan laajempi kuin vanha sääntö (10 perustelukappale), ettei säännöstä alun perin ollut säädetty poikkeuksia (11 perustelukappale) ja että – niin kuin yritysten verotuksen uudistamisesta vuonna 2008 annetun lain perusteluista käy ilmi (ks. edellä 6 kohta) – säännöllä oli kaksiosainen tavoite: yhtäältä yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja toisaalta puuttua tarkemmin väärinkäytöksiin (12 perustelukappale). Komissio on myös korostanut sitä, että sellaisen nimenomaisen poikkeuksen puuttumista, joka sallisi tappiontasauksen tervehdyttämistilanteessa, oli kompensoitu veroviranomaisille annetulla mahdollisuudella luopua kohtuullisuussyistä verosaatavista saneerausasetuksen nojalla (12 perustelukappale, ks. edellä 7 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella komissio totesi aluksi riidanalaisen päätöksen 68–79 kohdassa, että yhteisöverojärjestelmän tavoitteena oli tuottaa rahaa valtion varoihin ja että tappionmenettämissäännön tavoitteena oli estää se, että yritykset, joiden omistusrakennetta oli muutettu, tasaavat tappioitaan. Tämän jälkeen se totesi, että tämän tavoitteen kannalta arvioiden kaikki yritykset, joiden omistusrakenne oli muuttunut ainakin 25 prosentilla osuuksista, olivat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Lopuksi komissio totesi, että saneerauslausekkeella erotetaan tässä ryhmässä toisistaan tappiota tekevät yritykset, jotka ovat muuten terveitä, ja yritykset, jotka ovat saneerauslausekkeessa vahvistettujen edellytysten mukaan maksukyvyttömiä tai ylivelkaantuneita tai joita uhkaa maksukyvyttömyys tai ylivelkaantuminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130</NO.P><TXT>Kantaja esittää ensiksi, että saneerauslausekkeella ei ole otettu käyttöön erilaista kohtelua niiden talouden toimijoiden välillä, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa, vaan että sitä on pidettävä yleisenä veropoliittisena toimenpiteenä, joka kuuluu jäsenvaltioiden verotusta koskevan itsemääräämisoikeuden piiriin ja jota sovelletaan samoilla edellytyksillä kaikkiin yhtiöihin, joita uhkaa välitön maksukyvyttömyyden tai ylivelkaantumisen vaara, ja ettei viranomaisilla ole lausekkeen soveltamisessa harkintavaltaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131</NO.P><TXT>Se korostaa, että tervehdyttämistä tarvitsevat yritykset ja terveet yritykset eivät ole samassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Tappionmenettämissääntö estää kantajan mukaan tappiontasauksen silloin, kun uudella osakkaalla on ratkaiseva vaikutusvalta yhtiön tulevaisuuteen ja näin lähtökohtaisesti täysi valta määrätä tappioiden käyttämisestä, kun taas saneerauslauseketta sovelletaan siihen liittyvien tiukkojen vaatimusten vuoksi tilanteessa, jossa uudella osakkaalla ei ole mahdollisuutta määrätä tappioista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132</NO.P><TXT>Toiseksi kantaja vetoaa perusteluissa olevaan puutteeseen, sillä komissio on sen mukaan jättänyt selvittämättä, oliko saneerauslauseketta pidettävä yleisesti sovellettavana toimenpiteenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0133"><NO.P>133</NO.P><TXT>Koska viitejärjestelmän on katsottu muodostuvan tappionmenettämissäännöstä, ensimmäisenä on selvitettävä, onko asiassa merkityksellisen verojärjestelmän tavoitteiden kannalta katsottava, että yritykset, jotka voivat soveltaa saneerauslauseketta, ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti tilanteessa, joka voidaan rinnastaa niiden muiden yritysten tilanteeseen, joihin sovelletaan tappionmenettämissääntöä, mikä komission on edellä 102 kohdassa lainatussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla osoitettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0134"><NO.P>134</NO.P><TXT>Komission mukaan asiassa merkityksellisen verojärjestelmän pääasiallisena tavoitteena on estää se, että yritykset, joiden omistusrakenne on muuttunut, tasaavat tappionsa, minkä vuoksi kaikki yritykset, joiden omistusrakenne on muuttunut, ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa siitä riippumatta, voivatko ne soveltaa saneerauslauseketta vai eivät. Riidanalainen toimenpide on siis valikoiva prima facie, koska siitä voivat hyötyä vain ne yritykset, jotka täyttävät lausekkeen soveltamisedellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0135"><NO.P>135</NO.P><TXT>Kantajan mukaan kyseessä olevan järjestelmän tavoitteena on estää tappiontasauksen väärinkäyttö, minkä vuoksi ainoastaan ne yritykset, jotka täyttävät saneerauslausekkeen soveltamisedellytykset, ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa, sillä ne eivät voi käyttää tappiontasausta väärin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0136"><NO.P>136</NO.P><TXT>Kuten edellä 114 kohdassa on todettu, asiassa merkityksellinen lainsäädännöllinen viitejärjestelmä muodostuu tappiontasausta koskevasta pääsäännöstä tappionmenettämissäännöstä siihen johtuvine rajoituksineen. On siis katsottava, kuten riidanalaisen päätöksen 71 perustelukappaleesta käy ilmi, että verotusta koskevan viitejärjestelmän tarkoituksena on estää tappiontasaus, kun yrityksen omistusrakenne muuttuu. Toisin sanoen mahdollisuutta tappiontasaukseen on rajoitettu tai sitä ei ole, kun vähintään 25 prosenttia yrityksen osuuksista muodostavan omistusosuuden hankinnan jälkeen yritys, jolle tappioita on kertynyt, muuttaa omistusrakennettaan merkittävällä tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0137"><NO.P>137</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kaikki yritykset, joiden omistusrakennetta on merkittävällä tavalla muutettu, ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa siitä riippumatta, ovatko ne saneerauslausekkeessa tarkoitetulla tavalla vaikeuksissa vai eivät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0138"><NO.P>138</NO.P><TXT>Riidanalaisen toimenpiteen kohteena eivät sitä vastoin ole kaikki yritykset, joiden omistusrakennetta on merkittävällä tavalla muutettu, vaan sitä sovelletaan tarkasti määriteltyyn yritysten ryhmään eli yrityksiin, jotka ovat hankintahetkellä saneerauslausekkeen sanamuodon mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>maksukyvyttömiä tai ylivelkaantuneita tai niitä uhkaa maksukyvyttömyys tai ylivelkaantuminen<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> (jäljempänä vaikeuksissa olevat yritykset).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0139"><NO.P>139</NO.P><TXT>Todettakoon, että tämä ryhmä ei tietenkään kata kaikkia niitä yrityksiä, jotka ovat kyseessä olevan verojärjestelmän tavoitteen kannalta arvioituna tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0140"><NO.P>140</NO.P><TXT>Vaikka oletettaisiin, niin kuin kantaja on esittänyt, että verojärjestelmän olennainen tavoite olisi torjua tappiontasauksen väärinkäyttöä estämällä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>tyhjiksi kuoriksi<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> kutsuttujen yritysten hankkiminen, riidanalaista toimenpidettä sovelletaan kuitenkin vain tietyt edellytykset täyttäviin yrityksiin, kuten vaikeuksissa oleviin yrityksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0141"><NO.P>141</NO.P><TXT>Vaikka lähdettäisiin siitä, että tilanteissa, joita riidanalainen toimenpide koskee, ei olisi tarkasteltavan tavoitteen mukaisesti väärinkäytön vaaraa, on kuitenkin todettava, että toimenpide ei salli tappioiden tasaamista kyseessä olevan yhtiön omistusrakenteen muuttuessa merkittävällä tavalla, ellei muutos koske vaikeuksissa olevaa yritystä, vaikka omistusrakenteen muutos ei kohdistuisikaan toimintansa lopettaneen yhtiön kaltaisen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>tyhjän kuoren<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> hankkimiseen eikä näin loisi väärinkäytön vaaraa.<?PAGE NO="19"?> Tappioiden tasaaminen on kielletty, vaikka muut saneerauslausekkeen soveltamisedellytykset, kuten saneerauslausekkeen c–e kohdassa luetellut liiketoiminnan perusrakenteiden säilyttämiseen liittyvät vaatimukset, täyttyvät. Toisin sanoen saneerauslausekkeen a ja b kohdassa mainitut edellytykset eivät liity väärinkäytön torjumistavoitteeseen. Niillä suositaan vaikeuksissa olevia yrityksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0142"><NO.P>142</NO.P><TXT>Tämän perusteella on siis katsottava, ettei komissio ole syyllistynyt virheeseen katsoessaan, että riidanalaisella toimenpiteellä otettiin käyttöön erilainen kohtelu sellaisten toimijoiden välillä, jotka ovat verojärjestelmälle asetetun tavoitteen kannalta arvioiden tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa edellä 100 kohdassa lainatussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0143"><NO.P>143</NO.P><TXT>Kantajan ja väliintulijan väite, jonka mukaan riidanalainen toimenpide on yleisesti sovellettava, koska se hyödyttää kaikkia vaikeuksissa olevia yrityksiä, ei myöskään voi menestyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0144"><NO.P>144</NO.P><TXT>Näin on yhtäältä siksi, että vastaus siihen, onko toimenpide luonteeltaan yleinen, riippuu verotoimenpiteen valikoivuutta tutkittaessa vastauksesta kysymykseen siitä, onko kyseessä olevalla toimenpiteellä suhteessa yleiseen tai tavanomaiseen verojärjestelmään otettu käyttöön erilainen kohtelu sellaisten toimijoiden välillä, jotka ovat järjestelmän tavoitteen kannalta arvioituna tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Vaikka toimenpiteen tavoitteena olisikin kantajan väittämällä tavalla tappiontasauksen väärinkäytön ehkäiseminen, on todettava, että riidanalaisen toimenpiteen – sellaisenaan tai yhdessä kahden edellä mainitun muun poikkeuksen kanssa – kohteena eivät ole kaikki ne yritykset, joissa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>haitallisen omistusosuuden<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> hankinta ei luo mainitunkaltaista vaaraa väärinkäytöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0145"><NO.P>145</NO.P><TXT>Toisaalta on todettava, että kantajan väitteistä poiketen riidanalainen toimenpide ei ole yleinen toimenpide siksi, että se on potentiaalisesti kaikkien yritysten käytettävissä annetussa valituksenalaisessa tuomiossa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> <NAME.CASE>Autogrill España v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑219/10</NO.CASE> Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:939">EU:T:2014:939</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) tarkoitetulla tavalla. Riidanalaisessa toimenpiteessä näet määritellään sen henkilöllinen soveltamisala. Sen kohteena on vain yksi erityisessä tilanteessa olevien yritysten, nimittäin vaikeuksissa olevien yritysten ryhmä. Tästä syystä toimenpide on valikoiva prima facie.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0146"><NO.P>146</NO.P><TXT>Kantajan esittämillä eroilla tervehdyttämistä tarvitsevien ja terveiden yritysten välillä pääoman saatavuuden ja piilevien varauksien käyttömahdollisuuksien osalta ei myöskään ole merkitystä verojärjestelmän tavoitteiden kannalta, vaikka otettaisiin huomioon tappiontasauksen väärinkäytön torjumistavoite. Tällaisilla eroilla on merkitystä ainoastaan niiden yritysten tervehdyttämisen helpottamistavoitteen kannalta, joihin sovelletaan riidanalaista toimenpidettä. Tällä tavoitteella ei kuitenkaan ole merkitystä käsiteltävässä asiassa, eikä kantaja ole näin myöskään väittänyt.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0147"><NO.P>147</NO.P><TXT>Väitteeseen, jonka mukaan saneerauslauseke on automaattinen mekanismi, ja väitteeseen, jonka mukaan yhteisöverolainsäädännön tavoitteet eivät ole vain verotuksellisia vaan myös poliittisia, todettakoon lopuksi, että tällaiset väitteet ovat tehottomia, sillä vaikka ne olisivat paikkansapitäviä, ne eivät vaikuta toimenpiteen valikoivuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0148"><NO.P>148</NO.P><TXT>Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on siis hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT>Kolmas osa, joka koskee riidanalaisen toimenpiteen oikeuttamista Saksan verojärjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella</TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0149"><NO.P>149</NO.P><TXT>Ensimmäisenä kantaja tuo esiin sen, että saneerauslauseke myötävaikuttaa yhdessä yritysryhmälausekkeen ja piileviä varauksia koskevan lausekkeen kanssa Saksan yhteisöverojärjestelmän perusperiaatteiden – verokausien välillä suoritettavaa tappioiden vähentämistä koskeva periaate, joka perustuu objektiivisen nettotilanteen ja veronmaksukyvyn mukaisen verotuksen pääperiaatteisiin, sekä erotteluperiaate, jonka mukaan Saksan yhteisöverotukseen sovellettavassa viitejärjestelmässä yhtiön verotus ei riipu sen osakkaista – soveltamiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0150"><NO.P>150</NO.P><TXT>Toiseksi kantaja huomauttaa, että se, että saneerauslausekkeen soveltaminen on rajattu tervehdyttämistä tarvitseviin yrityksiin, on oikeutettua myös verotuksellisen intressin eli sen vero-oikeudelle ominaisen päämäärän vuoksi, joka koskee tulojen keräämistä valtion menoja varten. Jättämällä asettamatta tervehdyttämistoimenpiteille verotuksellisia esteitä Saksan lainsäätäjä on tarjonnut tervehdyttämistä tarvitseville yrityksille mahdollisuuden kohentaa taloudellista tilannettaan, mikä on kantajan mukaan omiaan lisäämään verotuloja tulevaisuudessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0151"><NO.P>151</NO.P><TXT>Kantaja esittää kolmanneksi, että soveltamisen rajaaminen tervehdyttämistä tarvitseviin yrityksiin johtuu myös objektiivisista eroista sellaisten terveitten yritysten, joille syntyneet tappiot ovat ohimeneviä ja jotka kykenevät hankkimaan pääomaa markkinoilta tämän edellyttämättä omistusrakenteen muutosta, ja sellaisten saneerausta tarvitsevien yritysten välillä, jotka eivät useinkaan enää kykene käyttämään tätä mahdollisuutta. Saksan liittotasavalta lisää tähän, että tervehdyttämistä varten toteutetun hankinnan yhteydessä osuuden hankkinut ei määrää tappioista ja että tervehdyttämistä tarvitseviin yrityksiin, joilla ei ole piileviä varauksia, ei voida soveltaa näitä koskevaa lauseketta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0152"><NO.P>152</NO.P><TXT>On muistettava, että edellä 101 kohdassa lainatun oikeuskäytännön mukaan valikoivuusedellytys ei täyty, jos toimenpide siitä huolimatta, että sillä otetaan käyttöön erottelu kyseessä olevan verojärjestelmän kannalta arvioiden tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevien toimijoiden välille, on oikeutettu sen järjestelmän luonteen tai yleisen rakenteen vuoksi, johon se kuuluu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0153"><NO.P>153</NO.P><TXT>Toisistaan on tässä yhteydessä erotettava yhtäältä tietylle verojärjestelmälle asetetut tavoitteet, jotka ovat järjestelmään nähden sen ulkopuolella, ja toisaalta itse verojärjestelmään olennaisena osana kuuluvat mekanismit, jotka ovat tarpeen mainitunlaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, koska nämä tavoitteet ja mekanismit voivat kyseessä olevan verojärjestelmän perus- tai pääperiaatteina olla osoitus tällaisesta oikeutuksesta, mistä jäsenvaltion on esitettävä näyttö (ks. edellä 100 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Paint Graphos ym.</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:550">EU:C:2011:550</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120307">7.3.2012</DATE>, <NAME.CASE>British Aggregates v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑210/02</NO.CASE> RENV, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2012:110">EU:T:2012:110</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0084">84</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Verovapautukset, jotka perustuvat sen verotusjärjestelmän ulkopuoliseen tavoitteeseen, johon vapautukset kuuluvat, eivät voi jäädä SEUT 107 artiklan 1 kohdasta ilmenevien vaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle (edellä 100 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Paint Graphos ym.</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:550">EU:C:2011:550</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0154"><NO.P>154</NO.P><TXT>On myös muistettava, että kansallista toimenpidettä ei voida oikeuttaa kyseessä olevan verojärjestelmän luonteella tai yleisellä rakenteella, ellei toimenpide ole johdonmukainen kyseessä olevan verojärjestelmän ominaispiirteisiin ja sen toimeenpanoon nähden, minkä lisäksi sen on oltava suhteellisuusperiaatteen mukainen, eikä sillä mennä pidemmälle kuin on tarpeellista siinä mielessä, että tavoiteltua oikeutettua päämäärää ei voitaisi saavuttaa muilla, rajoitetummilla toimenpiteillä (ks. vastaavasti edellä 100 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Paint Graphos ym.</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:550">EU:C:2011:550</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, 73–75).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0155"><NO.P>155</NO.P><TXT>Komissio on riidanalaisessa päätöksessään erottanut toisistaan yhtäältä tappionmenettämissäännön ja toisaalta saneerauslausekkeen tavoitteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0156"><NO.P>156</NO.P><TXT>Tappionmenettämissäännön tavoitteen osalta komissio on siitä huolimatta, että Saksan viranomaiset olivat hallinnollisessa menettelyssä vedonneet tavoitteeseen torjua tappiontasausten väärinkäyttöä toimintansa lopettaneiden yritysten ostamisella (riidanalaisen päätöksen 85 perustelukappale), todennut, että tavoitteena oli rahoittaa yritysten tuloverokannan laskeminen 25 prosentista 15 prosenttiin (riidanalaisen päätöksen 86 perustelukappale), kuten vanhaan tappionmenettämissääntöön uudella säännöllä tehdyistä muutoksista käy ilmi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0157"><NO.P>157</NO.P><TXT>Komission mukaan saneerauslausekkeen tavoitteena oli sitä vastoin talous- ja rahoituskriisistä johtuvien ongelmien ratkaiseminen ja kriisin aikana vaikeuksissa olevien yritysten tukeminen (riidanalaisen päätöksen 87 ja 88 perustelukappale). Komissio katsoi, että tämän lausekkeen tavoite oli verojärjestelmän ulkopuolinen (riidanalaisen päätöksen 89 perustelukappale).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0158"><NO.P>158</NO.P><TXT>Todettakoon, että riidanalaisen toimenpiteen sanamuodosta käy selvästi ilmi, että sen tavoitteena on helpottaa vaikeuksissa olevien yritysten tervehdyttämistä. Ellei näin olisi, ei voitaisi selittää, miksi KStG:n 8c §:n 1a momentin a kohdan ja KStG:n 8c §:n 1a momentin b kohdan (ks. edellä 10 kohta) soveltaminen edellyttää kummassakin tapauksessa, että osuudenhankinnan tarkoituksena on yrityksen tervehdyttäminen ja että yritys on hankintahetkellä maksukyvytön tai ylivelkaantunut tai sitä uhkaa maksukyvyttömyys tai ylivelkaantuminen. Kantaja on sitä paitsi itse myöntänyt, että riidanalaisella toimenpiteellä lainsäätäjä on myös halunnut antaa kriisin ravistelemille maksukyvyttömille yrityksille mahdollisuuden tervehtymiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0159"><NO.P>159</NO.P><TXT>On siis selvää, että riidanalaisen toimenpiteen tavoite tai ainakin sen pääasiallinen tavoite on helpottaa vaikeuksissa olevien yritysten tervehdyttämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0160"><NO.P>160</NO.P><TXT>Tähän on todettava, ettei mainittu tavoite kuulu verojärjestelmän perus- tai pääperiaatteisiin, eikä se ole järjestelmän sisäinen vaan sen ulkopuolinen tavoite (ks. vastaavasti analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060706">6.7.2006</DATE>, <NAME.CASE>Portugali v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑88/03</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:511">EU:C:2006:511</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130718">18.7.2013</DATE>, <NAME.CASE>P</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑6/12</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:525">EU:C:2013:525</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), ilman että olisi tarpeen selvittää, onko toimenpide oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0161"><NO.P>161</NO.P><TXT>Joka tapauksessa on niin, ettei riidanalaista toimenpidettä voida oikeuttaa myöskään kantajan ja väliintulijan väitteillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0162"><NO.P>162</NO.P><TXT>Toimenpidettä ei ensiksikään voida oikeuttaa maksukyvyn mukaisen verotuksen periaatteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0163"><NO.P>163</NO.P><TXT>Siitä huolimatta, että tämä oikeutusperuste ei käy ilmi kyseessä olevan lain perusteluista, se näyttää liittyvän tappionmenettämissääntöön sisältyvään tavoitteeseen torjua tappiontasaukseen liittyviä väärinkäytöksiä. Koska tappionmenettämissäännöllä pyritään välttämään väärinkäytöksiä ja koska tervehdyttämistilanteissa ei väärinkäytöksiä tapahdu, seuraisi tästä tämän argumentaation mukaan, että saneerauslausekkeen soveltaminen perustuu samaan ajatusrakennelmaan kuin se, joka on tappionmenettämissäännön soveltamisen taustalla, ja merkitsee pelkästään tappiontasaussäännön palauttamista ilmauksena veronmaksukyvyn mukaisen verotuksen periaatteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0164"><NO.P>164</NO.P><TXT>Vaikka tämä tulkinta olisi oikea, on kuitenkin todettava, että riidanalainen toimenpide ei ole osoittautunut johdonmukaiseksi tavoiteltuun päämäärään nähden. Kuten ensimmäistä kanneperustetta tarkasteltaessa selitettiin, riidanalaista toimenpidettä sovelletaan näet vain vaikeuksissa oleviin yrityksiin. Näin ollen on vaikea ymmärtää, miksi veronmaksukyvyn mukaisen verotuksen periaate edellyttäisi, että vaikeuksissa oleva yritys voi hyödyntää tappiontasausta kun tämä kuitenkin evätään terveeltä yritykseltä, jolle on syntynyt tappiota ja joka täyttää muut saneerauslausekkeen soveltamisen edellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0165"><NO.P>165</NO.P><TXT>Riidanalaista toimenpidettä eivät oikeuta myöskään yhtäältä haitallisen omistusosuuden hankinnan ja tervehdyttämiseen tähtäävän omistusosuuden hankinnan ja toisaalta verovelvollisten väliset objektiiviset erot. Kantaja on Saksan liittotasavallan tukemana esittänyt, että kun kyse on tervehdyttämiseen tähtäävästä omistusosuuden hankinnasta, uudella osakkaalla ei ole täyttä valtaa määrätä tappioiden käyttämisestä. Tervehdyttämistä tarvitsevilla yrityksillä ei terveiden yritysten tavoin ole mahdollisuutta hankkia rahoitusta pääomamarkkinoilta tai hakea uutta omistajaa. Niillä ei myöskään ole mahdollisuutta säilyttää tappioitaan piileviä varauksia koskevan lausekkeen nojalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0166"><NO.P>166</NO.P><TXT>Tähän on todettava yhtäältä, että väite määräysvallan puuttumisesta tappioiden käytön osalta ei ole johdonmukainen. Muillakin yrityksillä, joiden osalta saneerauslausekkeen soveltamisedellytykset eivät täyty, voi näet olla taloudellisia vaikeuksia, eivätkä ne kykene hallitsemaan tappioiden käyttämistä, mistä huolimatta niihin ei sovelleta saneerauslauseketta. Toisaalta sillä, että tervehdyttämistä tarvitsevien yritysten ja terveiden yritysten mahdollisuudet saada pääomaa tai käyttää piileviä varauksia ovat erilaiset, ei ole käsiteltävässä asiassa merkitystä. Kuten komissio on riidanalaisen päätöksen 91 perustelukappaleessa perustellusti tuonut esiin, mahdollinen tavoite turvata pääoman saatavuus vaikeuksissa oleville yrityksille ei kuulu erottamattomana osana verojärjestelmään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0167"><NO.P>167</NO.P><TXT>Näin on myös sen kantajan esittämän väitteen osalta, jonka mukaan Saksan veroviranomaisten edun mukaista on sallia tervehdyttämiskelpoisten yritysten kohentaa taloudellista tilannettaan, jotta voitaisiin rajoittaa vaaraa siitä, että ne tulevat maksukyvyttömiksi, ja parantaa veroviranomaisten mahdollisuuksia saada verotuloja tai jopa lisätä niitä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0168"><NO.P>168</NO.P><TXT>Väite on sama kuin se, johon Saksan liittotasavalta vetosi hallinnollisessa menettelyssä ja jonka komissio on hylännyt riidanalaisen päätöksen 57–63 perustelukappaleessa ja jonka mukaan saneerauslauseke soveltuu yhteen markkinataloudessa toimivaa yksityistä velkojaa koskevan periaatteen kanssa, koska lauseke vastaa sellaisen huolellisen yksityisen velkojan toimintatapoja, jonka kanssa velallisella on pitkäaikainen sopimussuhde.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0169"><NO.P>169</NO.P><TXT>On kuitenkin todettava, että kyseessä oleva etu myönnetään automaattisesti ilman, että olisi yksityisen velkojan tavoin tehty minkäänlaista konkreettista selvitystä siitä, kuinka suuri on vaara siitä, ettei edunsaaja enää kykene jatkamaan liiketoimintaansa ja joutuu lopettamaan maksut velkojilleen, ja siitä, onko edunsaaja kykenevä verovelkansa pienentymisen jälkeen harjoittamaan toimintaansa sillä tavoin kannattavasti, että se kykenee huolehtimaan tulevista velvoitteistaan. Kuten komissio on riidanalaisen päätöksen 60 perustelukappaleessa perustellusti todennut, verosaatavasta luopumista ilman minkäänlaista arviota velallisen tulevaisuudennäkymistä tai strategisesta merkityksestä ei voida pitää huolellisena toimintatapana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0170"><NO.P>170</NO.P><TXT>On siis katsottava, ettei kantaja eikä Saksan liittotasavalta kumpikaan ole kyennyt esittämään seikkoja, joilla riidanalainen toimenpide voitaisiin oikeuttaa edellä 152–154 kohdassa lainatun oikeuskäytännön mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0171"><NO.P>171</NO.P><TXT>Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa ja tästä syystä koko kanneperuste on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Toinen kanneperuste, jonka mukaan kyseessä ei ole valtion varojen käyttö</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0172"><NO.P>172</NO.P><TXT>Kantaja esittää toisessa kanneperusteessaan, että saneerauslausekkeella ei ole tarkoitus myöntää yritykselle taloudellista etua, vaan pyrkimyksenä on pelkästään se, ettei siltä evätä sillä jo olevaa taloudellista asemaa. Koska tappiontasauksen säilyttäminen vastaa Saksan perustuslakiin juurrutettua rajoittamatonta mahdollisuutta tappioiden tasaamiseen, tappiontasauksen on lähtökohtaisesti katsottava olevan osa verovelvollisten yritysten varoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0173"><NO.P>173</NO.P><TXT>Saksan liittotasavallalla ei näin ollen kantajan mukaan ole missään vaiheessa ollut käytettävissään positiivisesta tuloksesta saatuja, samalla tai aikaisemmalla verokaudella syntyneitä, samansuuruisia tappioita vastaavia verotuloja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0174"><NO.P>174</NO.P><TXT>On muistettava, että komissio on riidanalaisen päätöksen 50 perustelukappaleessa katsonut, että Saksan hallituksen tietyille yrityksille tarjoama mahdollisuus keventää verorasitustaan tappiontasauksella johtaa verotulojen menetykseen, ja että sitä on pidettävä valtiontukena.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="23"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0175"><NO.P>175</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuen käsite on yleisluonteisempi kuin avustuksen käsite sen vuoksi, että tuella ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yritysten vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia (edellä 101 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer &amp; Peggauer Zementwerke</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:598">EU:C:2001:598</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; ks. myös edellä 100 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Paint Graphos ym.</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:550">EU:C:2011:550</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0176"><NO.P>176</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että toimenpidettä, jolla viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille edullisen verokohtelun, jolla ei tosin siirretä valtion varoja mutta asetetaan edunsaaja taloudellisesti edullisempaan asemaan kuin muut verovelvolliset, on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Sitä vastoin edut, jotka perustuvat soveltamisalaltaan yleiseen ja erotuksetta kaikkiin taloudellisiin toimijoihin sovellettavaan toimenpiteeseen, eivät ole SEUT 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea (ks. edellä 100 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:732">EU:C:2011:732</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0072">72</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0177"><NO.P>177</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on todettava, että saneerauslausekkeen kohteena oleville yrityksille myönnetty etu perustuu siihen, että jäsenvaltio luopuu verotuloista, jotka se olisi normaalisti saanut, koska se on niistä luopumalla tarjonnut edunsaajille mahdollisuuden hankkia haitallisia omistusosuuksia verotuksellisesti edullisimmin edellytyksin (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000919">19.9.2000</DATE>, <NAME.CASE>Saksa v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑156/98</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:467">EU:C:2000:467</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0178"><NO.P>178</NO.P><TXT>Hylättävä on myös kantajan väite siitä, että tappiontasaussäännön soveltamisen vuoksi saamatta jääneet verotulot ovat varoja, jotka eivät ole koskaan kuuluneet valtiolle, koska tappiontasauksen säilyttäminen vastaa tappioiden rajatonta tasaamista koskevaa perustuslaillista periaatetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0179"><NO.P>179</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on viitattava vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan määritellään toimenpiteet niiden vaikutusten perusteella (ks. vastaavasti edellä 100 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:732">EU:C:2011:732</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0087">87</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0180"><NO.P>180</NO.P><TXT>Kuten riidanalaisen toimenpiteen valikoivuutta arvioitaessa todettiin, komissio on ollut oikeassa katsoessaan, että tappionmenettämissääntö kuului viitejärjestelmään. Se on erottamaton osa Saksan liittotasavallan lainsäädäntöä, joten siihen on sovellettava laillisuusolettamaa. Säännön mukaan tappiontasaussäännön soveltamatta jättämisen vuoksi saadut verotulot ovat lähtökohtaisesti valtion varoihin tarkoitettuja tuloja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0181"><NO.P>181</NO.P><TXT>Tappionmenettämissäännössä ei säädetty sitä käyttöön otettaessa yhdestäkään poikkeuksesta. Saneerauslauseke, niin kuin muutkin tappionmenettämissääntöön kohdistuvat poikkeukset, otettiin käyttöön vasta sen antamisen jälkeen, vaikka saneerauslauseketta sovelletaan taannehtivasti tappionmenettämissäännön voimaantulopäivästä alkaen. Tämä osoittaa, että tappionmenettämissäännön perustuslainmukaisuus ei edellyttänyt Saksan lainsäätäjän mukaan minkäänlaisia poikkeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0182"><NO.P>182</NO.P><TXT>On kuitenkin niin, että vaikka tappionmenettämissäännön lainmukaisuus asetettaisiin kyseenalaiseksi, jo se, että sääntöä on sovellettu tietyn ajanjakson ajan, riittäisi osoittamaan sen, että valtion varoja on sidottu saneerauslausekkeen soveltamisen vuoksi saman ajanjakson ajan. Valtiontuki on näet objektiivinen käsite, jota on tarkasteltava niiden kilpailunvastaisten vaikutusten kannalta, joita kyseessä oleva toimenpide aiheuttaa, eikä muiden, esimerkiksi sen toimenpiteen lainmukaisuuden kaltaisten tekijöiden kannalta, jolla tuki myönnetään (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081222">22.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>British Aggregates v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑487/06 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:757">EU:C:2008:757</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0085">85</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101007">7.10.2010</DATE>, <NAME.CASE>DHL Aviation ja DHL Hub Leipzig v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑452/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:427">EU:T:2010:427</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="24"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0183"><NO.P>183</NO.P><TXT>Tämän perusteella on siis katsottava, että todetessaan, että riidanalainen toimenpide myönnetään valtion varoista, koska se on omiaan johtamaan verotulojen vähenemiseen, komissio ei ole syyllistynyt oikeudelliseen virheeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0184"><NO.P>184</NO.P><TXT>Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Neljäs kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0185"><NO.P>185</NO.P><TXT>Kantaja on neljännessä kanneperusteessaan vedonnut perusteltuun luottamukseen, joka perustuu sekä valtion veroviranomaisilta saatuun sitovaan ennakkopäätökseen että siihen, että saneerauslauseketta on vaikea tai jopa mahdoton katsoa pääasiassa vallitsevissa olosuhteissa valtiontueksi ja selvittää, onko SEUT 108 artiklassa määrättyä menettelyä noudatettu tai olisiko sitä pitänyt noudattaa. Erityisen vaikeaksi tämän tekee se, että muissa jäsenvaltioissa on käytössä vastaavanlaisia säännöksiä, joita ei ole ilmoitettu tai riitautettu SEUT 107 artiklan 1 kohdan perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0186"><NO.P>186</NO.P><TXT>[EY] 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä <DATE ISO="19990322">22.3.1999</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="083" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1999">EYVL L 83, s. 1</REF.DOC.OJ>) 14 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi unionin lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0187"><NO.P>187</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on jokaisella oikeussubjektilla, jolle unionin toimielin on synnyttänyt perusteltuja odotuksia antamalla sille täsmällisiä takeita. Tällaisia takeita ovat riippumatta muodosta, jossa ne on annettu, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101216">16.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>Kahla Thüringen Porzellan v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑537/08 P</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:769">EU:C:2010:769</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0188"><NO.P>188</NO.P><TXT>On muistettava myös, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuensaajayritykset voivat perustellusti luottaa niille myönnetyn tuen sääntöjenmukaisuuteen lähtökohtaisesti ainoastaan silloin, kun tukea myönnettäessä on noudatettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrättyä menettelyä. Huolellisen taloudellisen toimijan on näet yleensä kyettävä varmistumaan siitä, että tätä menettelyä on noudatettu (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19970320">20.3.1997</DATE>, <NAME.CASE>Alcan Deutschland</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑24/95</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:163">EU:C:1997:163</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0189"><NO.P>189</NO.P><TXT>Pääasiassa on aluksi todettava, että koska toimenpidettä ei ollut ilmoitettu komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, se, ettei toimenpiteen luonteesta valtiontukena olla varmoja tai että tähän liittyy tulkintavaikeuksia, ei pelkästään riitä perusteeksi kantajan perustellulle luottamukselle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0190"><NO.P>190</NO.P><TXT>Koska kantaja nojaa perustellun luottamuksensa sitovaan ennakkopäätökseen, on muistutettava siitä, että on totta, ettei sääntöjenvastaisen tuen saajan mahdollisuutta vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella se on voinut perustellusti luottaa siihen, että kyseinen tuki on myönnetty oikein, ja mahdollisuutta kieltäytyä tämän johdosta tuen palauttamisesta, voida sulkea pois. Tuensaajan on kuitenkin vedottava kansallisissa viranomaisissa tai tuomioistuimessa näihin seikkoihin riitauttamalla päätös, jolla mainitut viranomaiset ovat panneet täytäntöön komission päätöksen. Tällaisessa tapauksessa kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on mahdollisesti saatettu, tehtävänä on arvioida kyseessä olevia olosuhteita pyydettyään tarvittaessa ensin unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua tulkintaa edellyttäviin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020307">7.3.2002</DATE>, <NAME.CASE>Italia v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑310/99</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:143">EU:C:2002:143</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0103">103</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980127">27.1.1998</DATE>, <NAME.CASE>Ladbroke Racing v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑67/94</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:7">EU:T:1998:7</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0182">182</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0183">183</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja edellä 110 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Fleuren Compost v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑109/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2004:4">EU:T:2004:4</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0136">136</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0137">137</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tämän oikeuskäytännön mukaan kantaja ei siis voi vedota sitovaan ennakkopäätökseen esittääkseen, että riidanalaisella päätöksellä loukataan luottamuksensuojan periaatetta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040716">16.7.2004</DATE>, <NAME.CASE>Zweckverband Tierkörperbeseitigung v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑309/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:676">EU:T:2014:676</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0237">237</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="25"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0191"><NO.P>191</NO.P><TXT>On myös muistettava, että unionin oikeuden soveltamisesta huolehtivan kansallisen viranomaisen toiminta, joka on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, ei voi perustaa taloudelliselle toimijalle perusteltua luottamusta siihen, että tämän eduksi voitaisiin soveltaa unionin oikeuden vastaista kohtelua (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20071004">4.10.2007</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑217/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:580">EU:C:2007:580</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja että tuensaajan velvollisuus varmistua siitä, että SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä on noudatettu, ei todellakaan voi riippua valtion viranomaisen menettelytavoista, vaikka viranomainen olisi siinä määrin vastuussa päätöksen lainvastaisuudesta, että sen peruuttaminen olisi vilpittömän mielen suojan vastaista (ks. vastaavasti edellä 188 kohdassa mainittu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Alcan Deutschland</NAME.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1997:163">EU:C:1997:163</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0192"><NO.P>192</NO.P><TXT>Kantaja ei saa tukea väitteelleen myöskään siitä, että muissa jäsenvaltioissa on käytössä samankaltaisiksi väitettyjä toimenpiteitä. Todettakoon aluksi, että kyse on toimenpiteistä, joka sijoittuvat erityyppisiin lainsäädännöllisiin puitteisiin, ja tämän jälkeen, ettei oikeudenkäyntiaineistossa ole mitään, joka osoittaisi, että komissio on antanut takeita näiden toimenpiteiden laillisuudesta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja lopuksi, ettei kantaja voi pätevästi vedota tähän, koska joka tapauksessa on niin, että yhdenvertaisen kohtelun periaate on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa, jonka mukaan kukaan ei voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980514">14.5.1998</DATE>, <NAME.CASE>SCA Holding v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑327/94</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:96">EU:T:1998:96</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0160">160</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980514">14.5.1998</DATE>, <NAME.CASE>Mayr-Melnhof v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑347/94</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1998:101">EU:T:1998:101</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0334">334</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20020320">20.3.2002</DATE>, <NAME.CASE>LR AF 1998 v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑23/99</NO.CASE>, Kok., <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2002:75">EU:T:2002:75</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0367">367</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0193"><NO.P>193</NO.P><TXT>Näin on myös vanhaa tappionmenettämissääntöä koskevan viittauksen osalta. Kyseessä oli eri järjestelmä, jota ei ollut koskaan saatettu komission käsiteltäväksi valtiontukia koskevien perussopimuksen määräysten noudattamisen valvontaa varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0194"><NO.P>194</NO.P><TXT>Neljäs kanneperuste ja näin kanne kokonaisuudessaan on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0195"><NO.P>195</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0196"><NO.P>196</NO.P><TXT>Pääasiassa on hylättävä sekä oikeudenkäyntiväite, jonka komissio on esittänyt <DATE ISO="19910502">2.5.1991</DATE> vahvistetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla, että kanne kaikilta osin perusteettomana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0197"><NO.P>197</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella kantaja on velvoitettava vastaamaan omista kuluistaan ja korvaamaan kaksi kolmasosaa komission kuluista, ja komissio vastaamaan kolmasosasta omia kulujaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0198"><NO.P>198</NO.P><TXT>Lisäksi työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat olleet asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Saksan liittotasavalta vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="26"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)</P><P>on ratkaissut asian seuraavasti:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntiväite hylätään.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Kanne hylätään perusteettomana.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">3)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">GFKL Financial Services AG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja kahdesta kolmasosasta Euroopan komission kuluja. Komissio vastaa yhdestä kolmasosasta omia kulujaan.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">4)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Berardis</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Czúcz</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Popescu</P></SIGNATORY><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20160204">4 päivänä helmikuuta 2016</DATE>.</P><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE><?PAGE NO="27"?><TOC><TITLE><TI><P>Sisällys</P></TI></TITLE><TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt</ITEM.CONT><ITEM.REF>2</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Tappiontasaussääntö</ITEM.CONT><ITEM.REF>2</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Tappionmenettämisääntö</ITEM.CONT><ITEM.REF>2</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Saneerauslauseke</ITEM.CONT><ITEM.REF>3</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Piileviä varauksia ja yritysryhmiä koskevat lausekkeet</ITEM.CONT><ITEM.REF>3</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Asian tosiseikat</ITEM.CONT><ITEM.REF>4</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Hallinnollinen menettely</ITEM.CONT><ITEM.REF>4</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Riidanalainen päätös</ITEM.CONT><ITEM.REF>5</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset</ITEM.CONT><ITEM.REF>6</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Oikeudellinen arviointi</ITEM.CONT><ITEM.REF>7</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Kanteen tutkittavaksi ottaminen</ITEM.CONT><ITEM.REF>7</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus</ITEM.CONT><ITEM.REF>8</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Oikeussuojan tarve</ITEM.CONT><ITEM.REF>11</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Asiakysymys</ITEM.CONT><ITEM.REF>12</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Kolmas, perustelujen puutteellisuutta koskeva kanneperuste</ITEM.CONT><ITEM.REF>12</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen toimenpide ei ole valikoiva prima facie</ITEM.CONT><ITEM.REF>14</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>–</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen osa, joka koskee virhettä viitejärjestelmän määrittelyssä</ITEM.CONT><ITEM.REF>14</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>–</NO.ITEM><ITEM.CONT>Toinen osa, joka koskee virhettä niiden yritysten oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen arvioinnissa, jotka tarvitsivat tervehdyttämistä, ja saneerauslausekkeen luonnehdinnassa yleiseksi toimenpiteeksi</ITEM.CONT><ITEM.REF>17</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>–</NO.ITEM><ITEM.CONT>Kolmas osa, joka koskee riidanalaisen toimenpiteen oikeuttamista Saksan verojärjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella</ITEM.CONT><ITEM.REF>19</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Toinen kanneperuste, jonka mukaan kyseessä ei ole valtion varojen käyttö</ITEM.CONT><ITEM.REF>22</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Neljäs kanneperuste, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu</ITEM.CONT><ITEM.REF>24</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT>Oikeudenkäyntikulut</ITEM.CONT><ITEM.REF>25</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK></TOC></JUDGMENT>