(1)

Vuonna 2013 Venäjän federaation asevoimien yleisesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov puolsi Venäjän federaation käyttämien sodankäyntityyppien muuttamista sekä poliittisten, diplomaattisten ja muiden ei-sotilaallisten toimenpiteiden käyttöä yhdessä sotilaallisen voimankäytön kanssa. Gerasimov totesi, että informaatioympäristö avaa laajoja epäsymmetrisiä mahdollisuuksia vähentää vihollisen taistelupotentiaalia.

(2)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 21 päivänä syyskuuta 2021 asiassa Carter vastaan Venäjä antamassaan tuomiossa (20914/07), että kaksi Venäjän viranomaisten ohjauksessa tai valvonnassa toimivaa henkilöä myrkytti Aleksander Litvinenkon.

(3)

Euroopan parlamentti totesi 9 päivänä maaliskuuta 2022 antamassaan päätöslauselmassa ulkomaisesta sekaantumisesta kaikkiin Euroopan unionin demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvästä disinformaatiosta, että Venäjä on levittänyt ennennäkemättömän pahantahtoista ja laajaa disinformaatiota sekä perinteisissä tiedotusvälineissä että sosiaalisen median alustoilla harhauttaakseen oman maansa kansalaisia ja kansainvälistä yhteisöä Ukrainaa vastaan aloittamansa hyökkäyssodan alla ja sen aikana. Euroopan parlamentti korosti, että Venäjä on yksi niistä maista, jotka ovat unionissa kohdistaneet häirintää toimittajiin ja hallintonsa vastustajiin.

(4)

Unioni ja sen kansainväliset kumppanit tuomitsivat 10 päivänä toukokuuta 2022 jyrkästi Venäjän federaation Ukrainaa vastaan toteuttamat haitalliset kybertoimet, jotka kohdistuivat Viasatin omistamaan KA-SAT-satelliittiverkkoon. Kyseinen kyberhyökkäys tapahtui tuntia ennen kuin Venäjä kohdisti ilman edeltävää provokaatiota perusteettoman hyökkäyksen Ukrainaan 24 päivänä helmikuuta 2022 ja sillä edistettiin siten sotilaallista hyökkäystä; tämä oli jälleen esimerkki Venäjän jatkuvasta vastuuttomasta käyttäytymisestä kybertoimintaympäristössä.

(5)

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, jäljempänä ”korkea edustaja”, tuomitsi 19 päivänä heinäkuuta 2022 Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan yhteydessä toteutetut haitalliset kybertoimet ja useisiin jäsenvaltioihin ja kumppaneihin kohdistetut hajautetut palvelunestohyökkäykset, joista Venäjä-myönteiset hakkeriryhmät ovat ilmoittaneet olevansa vastuussa.

(6)

Euroopan unionin neuvosto totesi 21 päivänä kesäkuuta 2022 antamissaan päätelmissä, että vaikka hybridiuhkien ja -kampanjoiden määritelmät voivat vaihdella, niiden on oltava joustavia, jotta kyseisten uhkien muuttuvaan luonteeseen voidaan reagoida asianmukaisesti. Samassa yhteydessä neuvosto pani merkille komission ja Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen raportissa ”The Landscape of Hybrid Threats: A Conceptual Model” annetut käsitteet termeille ”hybridiuhka” ja ”hybridiuhkakampanja”.

(7)

Neuvosto toisti 21 päivänä kesäkuuta 2022 ja 18 päivänä heinäkuuta 2022 antamissaan päätelmissä korkealle edustajalle ja komissiolle esittämänsä kehotuksen esittää, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia täysimääräisesti kunnioittaen, vaihtoehtoja tarkoin määritellyiksi toimenpiteiksi, joita voitaisiin toteuttaa ulkomaiseen tiedonmanipulointiin ja häirintään osallistuvia toimijoita vastaan, kun se on tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden suojelemiseksi unionissa.

(8)

Euroopan ulkosuhdehallinto julkaisi helmikuussa 2023 ulkomaisen tiedonmanipuloinnin ja häirinnän uhkia koskevan raportin, jossa se määritteli ulkomaisen tiedonmanipuloinnin ja häirinnän enimmäkseen laittomaksi käyttäytymismalliksi, joka uhkaa arvoja, menettelyjä ja poliittisia prosesseja tai voi vaikuttaa niihin kielteisesti. Tällainen toiminta on luonteeltaan manipuloivaa, ja sitä harjoittavat tarkoituksellisesti ja koordinoidusti valtiolliset tai valtiosta riippumattomat toimijat, mukaan lukien niiden välikädet, toimijoiden omalla alueella ja sen ulkopuolella.

(9)

EU:n ja Ukrainan 24. huippukokouksen jälkeen 3 päivänä helmikuuta 2023 antamassaan julkilausumassa unioni vahvisti jälleen solidaarisuutensa Ukrainalle hybridiuhkien ja kyberhyökkäysten torjunnassa ja sitoutui jatkamaan tukeaan tältä osin. Unioni ja Ukraina totesivat, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä Venäjän valtiojohtoisen tiedonmanipuloinnin ja häirinnän, myös disinformaation, torjumiseksi sekä häiriönsietokyvyn parantamiseksi Ukrainan digitalisaatiossa.

(10)

Euroopan parlamentti korosti 1 päivänä kesäkuuta 2023 antamassaan päätöslauselmassa ulkomaisesta sekaantumisesta kaikkiin unionin demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvästä disinformaatiosta, että Venäjä käyttää monia erilaisia häirintämenetelmiä, jotka ovat osa laajempaa strategiaa, jolla pyritään vahingoittamaan, hämmentämään, pelottamaan, heikentämään ja jakamaan jäsenvaltioita ja sen naapurustoa.

(11)

Eurooppa-neuvosto tuomitsi 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2023 antamissaan päätelmissä kaikki hybridihyökkäykset, myös kolmansien maiden harjoittaman muuttajien välineellistämisen poliittisiin tarkoituksiin, ja totesi päättäneensä jatkossakin varmistaa, että unionin ulkorajoja valvotaan tehokkaasti. Eurooppa-neuvosto korosti, että unioni aikoo päättäväisesti torjua sen ulkorajoilla meneillään olevat, Venäjän federaation käynnistämät hybridihyökkäykset.

(12)

Eurooppa-neuvosto korosti 17 ja 18 päivänä huhtikuuta 2024 antamissaan päätelmissä europarlamenttivaalien yhteydessä, että unioni ja sen jäsenvaltiot aikovat määrätietoisesti rajoittaa ulkomaisesta tiedonmanipuloinnista ja vaaliprosesseihin sekaantumisesta aiheutuvia riskejä.

(13)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1359 (1) 1 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu muuttajien välineellistäminen on omiaan vaarantamaan jäsenvaltion keskeiset tehtävät, mukaan lukien yleisen järjestyksen ylläpitämisen tai sen kansallisen turvallisuuden takaamisen.

(14)

Neuvosto totesi 21 päivänä toukokuuta 2024 antamissaan päätelmissä, että valtiolliset ja valtiosta riippumattomat toimijat käyttävät yhä enemmän hybriditaktiikoita, mikä muodostaa kasvavan uhan unionin, sen jäsenvaltioiden ja sen kumppaneiden turvallisuudelle, ja kehotti unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla seurataan ulkomaisten toimijoiden pyrkimyksiä puuttua unionin demokraattiseen prosessiin.

(15)

Eurooppa-neuvosto tuomitsi 27 päivänä kesäkuuta 2024 antamissaan päätelmissä jyrkästi kaikentyyppiset Euroopan unioniin sekä sen jäsenvaltioihin ja kumppaneihin yhä enenevässä määrin kohdistuvat hybriditoimet, mukaan lukien pelottelu, sabotaasi, kumouksellinen toiminta, ulkomainen tiedonmanipulointi ja häirintä, disinformaatio, haitalliset kybertoimet ja kolmansien maiden harjoittama maahanmuuttajien välineellistäminen, ja korosti, että Venäjä on tehostanut kampanjaansa uusilla aktiivisilla operaatioilla Euroopan maaperällä. Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa muun muassa jatkamaan työtä hybridiuhkiin liittyvän uuden pakotejärjestelmän ottamiseksi käyttöön.

(16)

Kun otetaan huomioon tilanteen vakavuus, rajoittavia toimenpiteitä olisi määrättävä henkilöille, yhteisöille tai elimille, jotka ovat vastuussa sellaisten Venäjän federaation hallituksen toimien tai politiikkojen täytäntöönpanosta tai tukemisesta, jotka heikentävät tai uhkaavat tai uhkaavat unionin perusarvoja ja sen turvallisuutta, itsenäisyyttä ja koskemattomuutta sekä sen jäsenvaltioiden, kansainvälisten järjestöjen tai kolmansien maiden vakautta, turvallisuutta tai itsenäisyyttä taikka jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden suvereniteettia. Tällaisilla kohdennetuilla rajoittavilla toimenpiteillä pyritään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEU”, 21 artiklassa vahvistettuihin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteisiin, edistetään unionia toimintaa, jonka tavoitteena on turvata unionin arvot, perusedut, turvallisuus, riippumattomuus ja koskemattomuus, lujittaa ja tukea demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja kansainvälisen oikeuden periaatteita sekä estää konfliktit ja lujittaa kansainvälistä turvallisuutta SEU 21 artiklan 2 kohdan a–c alakohdan mukaisesti.

(17)

Tällaiset toimenpiteet ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja -vapauksien, erityisesti sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden, elinkeinovapauden ja omistusoikeuden, sellaisina kuin ne on tunnustettu perusoikeuskirjan 11, 16 ja 17 artiklassa, mukaisia. Tällaiset toimet eivät erityisesti vaikuta velvollisuuteen kunnioittaa oikeuksia, vapauksia ja periaatteita, joihin viitataan SEU 6 artiklassa sekä perusoikeuskirjassa ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa, niiden soveltamisalojen mukaisesti.

(18)

Jotta voidaan lisätä yhtenäisyyttä unionin rajoittavien toimenpiteiden järjestelmien kesken sekä YK:n turvallisuusneuvoston tai sen pakotekomiteoiden hyväksymien rajoittavien toimenpiteiden järjestelmien kanssa ja varmistaa humanitaarisen avun oikea-aikainen toimittaminen tai tukea ihmisten perustarpeita tukevia muita toimia, on syytä ottaa käyttöön vapautus tämän päätöksen mukaisesti nimettyihin luonnollisiin henkilöihin, oikeushenkilöihin, yhteisöihin tai elimiin sovellettavista varojen jäädyttämistä koskevista toimenpiteistä sekä varojen ja taloudellisten resurssien asettamista tämän päätöksen nojalla luetteloon merkittyjen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville koskevista rajoituksista YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 2664 (2022) tarkoitettujen toimijoiden hyväksi, niiden järjestöjen ja virastojen hyväksi, joille unioni on myöntänyt humanitaarisen kumppanuuden todistuksen, niiden järjestöjen ja virastojen hyväksi, jotka jäsenvaltio on sertifioinut tai tunnustanut, ja jäsenvaltioiden erityisvirastojen hyväksi. Lisäksi neuvosto katsoo, että olisi otettava käyttöön poikkeusmekanismi niiden humanitaarisiin toimiin osallistuvien järjestöjen ja toimijoiden osalta, joihin ei voida soveltaa kyseistä vapautusta. Lisäksi neuvosto katsoo, että niiden humanitaarisiin toimiin osallistuvien järjestöjen ja toimijoiden osalta, joiden hyväksi ei voida soveltaa kyseistä humanitaarista vapautusta, olisi sovellettava poikkeusmekanismia. Neuvosto katsoo myös, että vapautuksen sijasta olisi sovellettava poikkeusmekanismia tapauksissa, joissa neuvosto on todennut, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittama valvonta on tarpeen, koska on olemassa suurempi riski siitä, että myönnettyjä varoja tai taloudellisia resursseja käytetään väärin muihin tarkoituksiin kuin humanitaariseen apuun.

(19)

Unionin lisätoimet ovat tarpeen tiettyjen toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön,