<TI><P>Asiaa koskeva yhteisön säännöstö</P></TI>1Komissio ilmoitti jäsenvaltioille 31.12.1988 päivätyllä kirjeellään vahvistaneensa 22.12.1988 pidetyssä kokouksessaan autoteollisuuden valtiontukea koskevien yleisten yhteisön puitteiden (jäljempänä yhteisön puitteet) soveltamisehdot sen johdosta, että se oli EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 88 artiklan 1 kohta) perusteella 19.7.1988 tehnyt päätöksen tällaisten puitteiden hyväksymisestä. Nämä soveltamisehdot olivat kirjeen liitteessä olevassa asiakirjassa. Komissio pyysi jäsenvaltioita ilmoittamaan kuukauden kuluessa, hyväksyvätkö ne nämä puitteet.2Yhteisön puitteista on julkaistu tiedonanto (89/C 123/03) Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 1989, C 123, s. 3). Puitteiden 2.5 kohdassa määrätään, että ne tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989 ja että niitä noudatetaan kaksi vuotta.3Yhteisön puitteiden 1 kohdan neljännen alakohdan mukaan puitteiden tarkoituksena on muun muassa tiukentaa autoteollisuudelle myönnettävän tuen myöntämisedellytyksiä, jottei yhteisön teollisuuden kilpailukyky vääristyisi epäreilun kilpailun vuoksi. Komissio korostaa tässä alakohdassa, ettei se voi saada aikaan tehokasta politiikkaa, jos sillä ei ole tilaisuutta ottaa kantaa konkreettisiin tapauksiin ennen tuen myöntämistä.4Yhteisön puitteiden 2.2 kohdan ensimmäinen alakohta kuuluu seuraavasti:ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan perusteella on ennalta ilmoitettava kaikki tuki, jonka julkinen valta aikoo myöntää hyväksytyn tukijärjestelmän nojalla yhdelle tai useammalle autoteollisuudessa toimivalle yritykselle, jos tuettavan hankkeen kustannukset ovat yli 12 miljoonaa ecua. Jos kyse on hyväksyttyyn järjestelmään kuulumattoman tuen myöntämisestä, hanke on sen kustannuksista ja tuen osuudesta riippumatta tietenkin poikkeuksetta ilmoitettava ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa.
5Yhteisön puitteiden 3 kohdassa, joka sisältää tuen arviointia koskevat suuntaviivat, komissio toteaa muun muassa seuraavaa: — Aluetuki
— —
Komissio katsoo, että uusien autoja ja autojen osia valmistavien tehtaiden ja/tai olemassa olevien tehtaiden laajentaminen epäedullisessa asemassa olevilla alueilla voi olla arvokasta näiden alueiden kehityksen kannalta. Tästä syystä komissio suhtautuu yleensä myönteisesti investointitukeen, jota myönnetään yhteisön epäedullisessa asemassa olevien alueiden rakenteellisten heikkouksien poistamiseksi.
Tällainen tuki myönnetään yleensä automaattisesti komission tätä ennen hyväksymien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Edellyttäessään, että tällaisesta tuesta on vastaisuudessa annettava sille tieto etukäteen, komissio varaa itselleen mahdollisuuden verrata toisiinsa aluekehitykselle koituvia etuja (esimerkiksi alueen kestävän kehittymisen edistäminen pysyvien työpaikkojen luomisen avulla sekä taloudelliset siteet paikallisen ja yhteisön tason välillä) ja koko alalle mahdollisesti koituvia haitallisia seurauksia (esimerkiksi huomattavan ylikapasiteetin syntyminen). Tämän arvioinnin tarkoituksena ei ole kiistää sitä, etteivätkö aluetuet edistäisi merkittävästi koheesiota yhteisössä, vaan varmistaa, että myös muut yhteisön etua palvelevat tekijät, kuten kyseisen alan kehittyminen yhteisössä, otetaan huomioon.
— —
6Saksan hallitus ilmoitti komissiolle päättäneensä, ettei se noudata yhteisön puitteita, minkä vuoksi komissio teki 21.2.1990 perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan nojalla Saksan tukijärjestelmistä autoteollisuuden hyväksi päätöksen 90/381/ETY (EYVL L 188, s. 55). Päätöksen 1 artikla on seuraavanlainen:1.Saksan liittotasavallan on ilmoitettava 1.5.1990 lähtien perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikki tuki, joka on määrä myöntää liitteessä luetelluista tukijärjestelmistä kustannuksiltaan yli 12 miljoonaa ecua oleville hankkeille ja joka myönnetään autoteollisuuden valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden 2.1 kohdassa määritellyssä autoteollisuudessa toimiville yrityksille. Ilmoitukset on tehtävä näiden puitteiden 2.2 ja 2.3 kohdassa annettuja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen. Saksan liittotasavallan on lisäksi annettava komissiolle puitteissa edellytetyt vuosiraportit.2.Saksan liittotasavallan on noudatettava 1 artiklan 1 kohdassa asetettuja velvollisuuksia liitteenä olevan ei-tyhjentävän tukijärjestelmien luettelon lisäksi kaikkien muiden olemassa olevien tässä liitteessä mainitsematta jääneiden tukijärjestelmien osalta, jos tukijärjestelmää sovelletaan puitteissa määriteltyyn teollisuudenalaan.3.Berlin-Förderungsgesetzin [Berliiniä koskeva tukilaki] nojalla Berliinissä sijaitseville autoteollisuuden yrityksille myönnettyä tukea ei tarvitse puitteissa määrätyn mukaisesti ennalta ilmoittaa, mutta tällainen tuki on mainittava annettavissa vuosiraporteissa.
7Komissio hyväksyi 2.10.1990 Saksan hallitukselle lähettämällään kirjeellä vuodeksi 1991 aluetukijärjestelmän, joka kuului 6.10.1969 annetun Gesetz über die Gemeinschaftsaufgaben Verbesserung der regionalen Wirtschaftsstruktur (Saksan laki liittovaltion ja osavaltioiden yhteisestä tehtävästä Alueellisten taloudellisten rakenteiden parantaminen; jäljempänä laki yhteisestä tehtävästä) nojalla hyväksyttyyn 19. puiteohjelmaan, mutta muistutti samalla siitä, että suunniteltuja toimenpiteitä toteutettaessa oli otettava huomioon tietyillä teollisuudenaloilla olemassa olevat yhteisön puitteet. Itse 19. puiteohjelmassa todetaan seuraavaa (I osa, 9.3 kohta, s. 43):[Komissio] on tehnyt päätöksiä, joilla kielletään tietyillä aloilla myönnetyn valtiontuen täytäntöönpano, vaikka tuki olisi kuulunut hyväksyttyyn ohjelmaan (esimerkiksi aluetukiohjelma), tai joissa edellytetään, että kullekin yksittäiselle tukea saavalle hankkeelle on saatava hyväksyntä etukäteen — —
Tällaisia sääntöjä on seuraavilla aloilla:
- a)— —
autoteollisuus, silloin kun tukea saavan hankkeen kustannukset ylittävät 12 miljoonaa ecua.
8Saksa julistettiin yhdistyneeksi 3.10.1990, kun entiseen Saksan demokraattiseen tasavaltaan kuuluneet viisi uutta osavaltiota, muun muassa Freistaat Sachsen (jäljempänä Saksin osavaltio), liittyivät Saksan liittotasavaltaan.9Komissio ilmoitti 31.12.1990 päivätyllä kirjeellään jäsenvaltioille katsovansa aiheelliseksi, että yhteisön puitteiden voimassaoloaikaa pidennetään.10Myös tämä komission päätös julkaistiin tiedonantona (91/C 81/05) Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 1991, C 81, s. 4). Tiedonannossa todetaan muun muassa seuraavaa:— — komissio katsoo aiheelliseksi, että autoteollisuuden valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden voimassaoloaikaa pidennetään. Ainoa muutos, jonka komissio on tehnyt, on se, että Saksan liittotasavallalle asetettu ennakkoilmoitusvelvollisuus ulotetaan koskemaan Länsi-Berliiniä ja entisen Saksan demokraattisen tasavallan aluetta [21.2.1990 tehdyn komission päätöksen (julkaistu EYVL:ssä L 188, 20.7.1990) 1 artiklan 3 kohta oli lakannut olemasta voimassa 1.1.1991 alkaen].
Kun puitteita on noudatettu kaksi vuotta, komissio tutkii ne uudelleen. Jos muutokset osoittautuvat tarpeellisiksi (tai jos puitteiden voimassaolo on lakkautettava), komissio tekee asiaa koskevat päätökset jäsenvaltioita kuultuaan.
11Komissio hyväksyi 5.12.1990 ja 11.4.1991 Saksan hallitukselle lähettämillään kirjeillä sen, että yhteisestä tehtävästä annettua lakia sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin ja muistutti uudelleen siitä, että suunniteltuja toimenpiteitä toteutettaessa oli otettava huomioon tietyillä teollisuudenaloilla olemassa olevat yhteisön puitteet. Komissio hyväksyi 9.1.1991 päivätyllä kirjeellään myös sen, että olemassa olevat aluetukijärjestelmät ulotettiin koskemaan uusia osavaltioita, ja totesi samalla, että yhteisön puitteita oli noudatettava.12Komissio päätti 23.12.1992, ettei yhteisön puitteita muuteta ja että ne olisivat voimassa, kunnes se järjestää seuraavan kerran tarkistuksen. Tästä päätöksestä julkaistiin tiedonanto (93/C 36/06), joka julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 1993, C 36, s. 17).13Asiassa C-135/93, Espanja vastaan komissio, 29.6.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995, s. I-1651, 39 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on lausunut, että tätä päätöstä on tulkittava niin, että siinä on jatkettu puit [teiden] voimassaoloa vain sen seuraavaan uudelleen tutkimiseen asti, joka, kuten aikaisemmatkin, [oli] toteutettava uuden kaksivuotisen soveltamiskauden päätyttyä. Tämä soveltamiskausi päättyi 31.12.1994.14Tämän tuomion johdosta komissio on 6.7.1995 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut jäsenvaltioille päättäneensä 5.7.1995 yhteisön edun vuoksi pidentää 23.12.1992 tekemänsä päätöksen voimassaoloaikaa taannehtivasti 1.1.1995 alkaen, niin että yhteisön puitteet olivat voimassa keskeytyksettä. Komissio totesi edelleen, että voimassaoloajan pidentäminen päättyisi, kun perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan mukainen menettely, jonka se oli samanaikaisesti aloittanut, olisi saatu päätökseen (ks. jäljempänä 15 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin kumosi asiassa C-292/95, Espanja vastaan komissio, 15.4.1997 antamallaan tuomiolla (Kok. 1995, s. I-1931) tämän päätöksen, josta oli julkaistu tiedonanto (95/C 284/03) Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 1995, C 284, s. 3).15Komissio ilmoitti lisäksi toisella, 6.7.1995 päivätyllä kirjeellään jäsenvaltioille 5.7.1995 tekemästään päätöksestä, jonka mukaan se aikoi edellä mainitussa asiassa Espanja vastaan komissio 29.6.1995 annetun tuomion johdosta hyväksyä uudelleen kahdeksi vuodeksi yhteisön puitteet tehden niihin samalla muutamia muutoksia, jollainen oli muun muassa ilmoittamiskynnyksen nostaminen 17 miljoonaan ecuun (ks. em. tiedonanto 95/C 284/03). Ehdotetuissa yhteisön puitteissa määrätään niiden uuden tekstin mukaan (2.5 kohta) seuraavaa: [Puitteet] tulevat voimaan, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ne hyväksyneet tai viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1996. Kaikista tukisuunnitelmista, joista ei vielä ole saatu kyseiseen ajankohtaan mennessä toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää, on annettava tieto etukäteen. Saksan hallitus on hyväksynyt 15.8.1995 päivätyllä kirjeellään yhteisön puitteiden voimaan saattamisen ehdotetunlaisina.<TI><P>Kanteen perustana olevat tosiseikat</P></TI>16Saksan liittotasavallan ja Saksan demokraattisen tasavallan välillä 1.7.1990 voimaan tullut talous-, raha- ja sosiaaliliitto johti siihen, että Saksissa valmistettujen Trabant-merkkisten autojen kysyntä ja tuotanto romahtivat. Pelastaakseen tämän alueen autoteollisuuden Volkswagen AG (jäljempänä Volkswagen) kävi Treuhandanstaltin (entisen Saksan demokraattisen tasavallan yritysten uudelleenjärjestämisestä vastaava julkisoikeudellinen laitos) kanssa neuvotteluja, jotka johtivat periaatesopimukseen lokakuussa 1990. Tässä sopimuksessa sovittiin muun muassa seuraavaa:perustetaan yhdessä työpaikkojen säilyttämiseen pyrkivä yhtiö (Beschäftigungsgesellschaft) nimeltään Sächsische Automobilbau GmbH (jäljempänä SAB), josta Treuhandanstalt omisti aluksi 87,5 prosenttia ja Volkswagen 12,5 prosenttia;
SAB:n omistukseen siirtyvät maalaamo (tuolloin vielä rakenteilla) ja olemassa oleva kokoonpanoyksikkö, jotka sijaitsivat Moselin tehdasalueella (jäljempänä Mosel I);
Volkswagenin täysin omistaman tytäryhtiön Volkswagen Sachsen GmbH:n (jäljempänä VW Sachsen) omistukseen siirtyy olemassa oleva moottoritehdas, joka sijaitsi Chemnitzin tehdasalueella (jäljempänä Chemnitz I);
VW Sachsenin omistukseen siirtyy sylinterinkansien valmistustoiminta Eisenachin tehdasalueella; ja
VW Sachsen rakentaa Moseliin uuden autotehtaan, johon kuuluu autotuotannon neljä pääaluetta eli prässäys, korinrakennus, maalaus ja kokoonpano (jäljempänä Mosel II), ja Chemnitziin uuden moottoritehtaan (jäljempänä Chemnitz II).
17Alun perin oli sovittu, että Mosel I:n ja Chemnitz I:n omistuksen siirtyminen ja niiden uudelleenjärjestäminen olisivat väliaikaisratkaisu, jotteivät tuolloiset työntekijät olisi joutuneet työttömiksi, ennen kuin Mosel II ja Chemnitz II saataisiin käyttöön, minkä oli määrä tapahtua vuonna 1994.18Komissio pyysi 19.9.1990 päivätyllä kirjeellään Saksan hallitusta ilmoittamaan yhteisön puitteiden mukaisesti näiden investointihankkeiden saaman valtiontuen. Komissio korosti 14.12.1990 ja 14.3.1991 päivätyillä kirjeillään sitä, että tukea ei saanut maksaa, ennen kuin siitä oli sille ilmoitettu ja se oli sen hyväksynyt. Tämä kysymys sisältyi myös kahden kahdenvälisen kokouksen asialistaan. Nämä kokoukset pidettiin Bonnissa 31.1. ja 7.2.1991.19Saksin osavaltion talous- ja työvoimaministeriö teki 22.3.1991 yhteisestä tehtävästä annetun lain nojalla kaksi päätöstä, joilla myönnettiin investointiavustuksia VW Sachsenille Mosel II:ta ja Chemnitz Urta varten (jäljempänä vuoden 1991 päätökset). Avustusten määrä oli yhteensä 757 miljoonaa Saksan markkaa (DEM) Mosel II:lle siten, että maksut jakautuivat vuosille 1991 —1994, ja 147 miljoonaa DEM Chemnitz II:lle siten, että maksut jakautuivat vuosille 1991 —1996.20Finanzamt Zwickau-Land teki 18.3.1991 vuoden 1991 Investitionszulagengesetzin (investointeja koskeva Saksan veronhuojennuslaki) nojalla VW Sachsenin hyväksi päätöksen veronhuojennusten myöntämisestä.21Lisäksi Volkswagen-konserni pyysi lupaa saada tehdä erityispoistoja vuoden 1991 Fördergebietsgesetzin (Saksan tukialuelaki) nojalla.22Saksan viranomaiset toimittivat 25.3.1991 päivätyllä kirjeellään komissiolle tietoja edellä 19 —21 kohdassa mainituista tuista ja ilmoittivat samalla, ettei heillä vielä ollut tarkempia tietoja ja että tuet oli tarkoitus myöntää komission uusia osavaltioita varten hyväksymään tukijärjestelmään kuuluvina. Komissio ilmoitti 17.4.1991 päivätyllä kirjeellään, että Saksan viranomaisten 25.3.1991 päivätty kirje oli perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus, mutta että lisätiedot olivat vielä tarpeen.23Saksan viranomaiset korostivat 29.5.1991 päivätyllä kirjeellään muun muassa sitä, etteivät yhteisön puitteet olleet 1.1.—31.3.1993 voimassa uusia osavaltioita kohtaan. Koska riidanalainen tuki oli hyväksytty ennen 31.3.1991, komissio ei enää voinut Saksan viranomaisten käsityksen mukaan tutkia niihin liittyviä yksittäisiä asiakirjoja muuten kuin aluetuki järjestelmän kannalta (ks. edellä 7 kohta). Komissio torjui Saksan viranomaisten käsityksen 10.7.1991 pidetyssä kokouksessa ja pyysi yksityiskohtaisia lisätietoja 16.7.1991 päivätyllä kirjeellä. Saksan hallitus vastasi 17.9.1991, minkä johdosta komissio esitti uusia kysymyksiä 27.11.1991 päivätyllä kirjeellä.24Volkswagen-konserni sai lokakuussa ja joulukuussa 1991 Mosel II:sta ja Chemnitz II:sta investointiavustuksia 360,8 miljoonaa DEM ja veronhuojennuksia 10,6 miljoonaa DEM.25Komissio aloitti 18.12.1991 tekemällään päätöksellä (EYVL 1992, C 68, s. 14; jäljempänä tutkintamenettelyn aloittamispäätös), joka annettiin Saksan hallitukselle tiedoksi 14.1.1992, perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan nojalla tutkintamenettelyn siitä, soveltuivatko Mosel I:een ja II:een, Chemnitz I:een ja II:een sekä Eisenachin tehtaaseen tehtävien investointien rahoittamiseen tarkoitetut eri tuet yhteismarkkinoille.26Komissio on tässä päätöksessään päätynyt muun muassa seuraavaan: — — Saksan viranomaisten suunnittelema tuki antaa vakavaa aihetta huoleen seuraavista syistä:
tukea ei ole asianmukaisesti ilmoitettu komissiolle siten, kuin ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa edellytetään;
hankkeelle, jonka johdosta Euroopan automarkkinoille syntyy merkittävää lisäkapasiteettia, maksettavan tuen intensiteetti on ilmeisen suuri, mikä saattaa johtaa kilpailun perusteettomaan vääristymiseen;
komissiolle ei ole tähän mennessä toimitettu tarpeeksi tietoja, jotka tekisivät perustelluiksi aluetuen melko suuren intensiteetin, Treuhandanstaltin myöntämät epäsuorat investointituet sekä samoin Treuhandanstaltin myöntämän väliaikaisen toimintatuen niiden rakenteellisten ja taloudellisten ongelmien voittamiseksi, joita [Volkswagen-]konsernilla varmasti tulee olemaan uusissa osavaltioissa; tuen kokonaisintensiteetti saattaa päinvastoin olla liian suuri ja vastoin tällä alalla myönnettävästä tuesta laadituissa yhteisön puitteissa asetettuja kriteereitä.
27Saksan hallitus ilmoitti 29.1.1992 päivätyllä kirjeellään olevansa valmis keskeyttämään kaiken tuen maksamisen, kunnes tutkintamenettely olisi saatu päätökseen.28Komissio pyysi 24.4.1992 päivätyllä kirjeellään Saksan viranomaisia, Treuhandanstaltia ja Volkswagenia toimittamaan sille lisätietoja. 28.4.1992 pidetynkokouksen sekä 14.5., 5.6., 21.8. ja 17.11.1992 päivättyjen komission kirjeiden johdosta Saksan viranomaiset toimittivat lisätietoja 20.5., 3.6., 12.6., 20.7., 29.7., 8.9., 25.9., 16.10., 21.10., 4.11. ja 25.11.1992 ja Volkswagen 15.6. ja 30.10.1992 sekä 12.6. ja 20.6.1993 päivätyillä kirjeillään. Asian osapuolet pitivät lisäksi kokouksia 16.6., 9.9., 12.10., 16.10. ja 3.12.1992 sekä 8.6. ja 11.6.1993.
29Volkswagen päätti 13.1.1993 siirtää tuonnemmaksi suuren osan investoinneista, joita oli alun perin kaavailtu Moselin ja Chemnitzin tehtaille. Se suunnitteli nyt, että Mosel II:n maalaamo ja kokoonpanoyksikkö olisivat toiminnassa vasta 1997 ja että Chemnitz II:n moottoritehdas tulisi käyttöön vasta 1996. Komissio ilmoitti tarkastelevansa asiaa nyttemmin näiden Volkswagenin uusien investointisuunnitelmien pohjalta.30Saksin osavaltion talous- ja työvoimaministeriö teki 30.3.1993 vuoden 1991 päätöksiä muuttavat kaksi päätöstä (jäljempänä vuoden 1993 päätökset). Mosel II:ta varten annettujen investointiavustusten määrä oli nyt 708 miljoonaa DEM, joka jakautui vuosille 1991—1997, ja Chemnitz Urta varten 195 miljoonaa DEM, joka jakautui vuosille 1992—1997.31Komissiolle esitettiin eräitä yksityiskohtia uusista investointisuunnitelmista 5.5.1993 käydyissä keskusteluissa. Saksa ilmoitti lisäksi 6.6.1993 päivätyllä kirjeellään niistä eräitä tietoja, joita Volkswagen täydensi 24.6. ja 6.7.1993 päivätyillä kirjeillään ja 10.11.1993 lähetetyllä telekopiolla. Näitä uusia tietoja käsiteltiin lisäksi 18.5., 10.6., 2.7. ja 22.7.1993 järjestetyissä tapaamisissa. Saksan hallitus antoi uusia tietoja Volkswagenin suunnittelemasta tuotantokapasiteetista 15.2.1994 päivätyllä kirjeellään ja 25.2.1994 lähetetyllä telekopiolla.32Komissio sai lisäksi uusia tietoja näistä hankkeista tutustuessaan niihin paikan päällä vuoden 1994 huhtikuun alussa ja keskusteluissa, joita käytiin 11.5., 2.6., 7.6. ja 24.6.1994. Näiden keskustelujen yhteydessä sille annettiin myös asiakirjoja, ja Saksan viranomaiset ja Volkswagen toimittivat sille muita asiakirjoja 10.5., 30.6., 4.7. ja 12.7.1994.33Saksin osavaltion talous- ja työvoimaministeriö teki 24.5.1994 vuosien 1991 ja 1993 päätöksiä muuttavat kaksi päätöstä (jäljempänä vuoden 1994 päätökset). Mosel II:n investointiavustukset olivat nyt yhteensä 648 miljoonaa DEM, joka jakautui vuosille 1991—1997, ja Chemnitz II:n 167 miljoonaa DEM, joka jakautui vuosille 1992—1997.34Volkswagen osti Treuhandanstaltilta 21.6.1994 tehdyllä sopimuksella, jota täydennettiin 1.11.1994 tehdyllä sopimuksella, sen 87,5 prosentin suuruisen osuuden SAB:stä, joka ei vielä ollut sen omistuksessa.35Komissio teki 27.7.1994 Volkswagen-konsernille myönnetystä investointituesta Saksan uusissa osavaltioissa päätöksen 94/1068/EY (EYVL L 385, s. 1; jäljempänä Mosel I -päätös). Komissio lausui päätöksessään muun muassa seuraavaa (perusteluiden IV osan neljäs kohta):Kun komissio päätti menettelyn aloittamisesta, se piti kaikkia Volkswagenin investointihankkeita Saksissa kokonaisuutena ja aikoi siis tehdä yhden päätöksen kaikesta tuesta. Volkswagen lykkäsi vuonna 1993 uusia tehtaita koskevia investointeja, mutta ilmoitti samalla, ettei tämä vaikuttanut valmistustekniikkaan, työpanokseen eikä muihin ratkaiseviin osatekijöihin. Tuona vuonna tehtaille tehdyn käynnin yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, ettei tämä käsitys enää pitänyt paikkaansa, mitä mieltä asiantuntijatkin olivat. Volkswagenkin myönsi, että vanhat suunnitelmat oli nyt hylätty ja että se oli laatimassa uusia. Uudet suunnitelmat auto- ja moottoritehtaiden rakentamiseksi eli Mosel II ja Chemnitz II liittyivät läheisesti Golf A 4.-n valmistukseen, minkä oli määrä alkaa, kun Mosel II :n tehdas saataisiin toimintaan eli vuonna 1997. Uusien suunnitelmien lopullinen muoto olisi selvillä vasta vuoden 1994 lopulla. Nykyisen tietämyksen mukaan ne sisältävät perusteellisia teknologisia ja tuotantoteknisiä muutoksia. Yhteys, joka aiemmin oli Treuhandin vanhoihin tehtaisiin tehtävien investointien ja uudelle sijaintipaikalle rakennettavien uusien tehtaiden välillä, on selvästikin kadonnut. Näin ollen komissio on päättänyt käsittelevänsä tässä vaiheessa ainoastaan olemassa olevien tehtaiden uudelleenjärjestelyä, sillä sen ei ollut mahdollista saada täsmällistä kuvaa tilanteesta käytettävissä olevien tietojen avulla, ja tekevänsä päätöksen uusista hankkeista, kun Volkswagen ja Saksa kykenevät esittämään lopulliset tuki- ja investointisuunnitelmat.
36Mosel I -päätöksestä käy ilmi, että Mosel I:n maalaamo ja kokoonpanoyksikkö oli uudistettu ja että niitä oli muutettu Treuhandanstaltin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti (ks. edellä 16 kohta). Alkuvaiheessa vuoteen 1992 asti Mosel I:ssä koottiin VW Polo ja Golf A 2 -malleja, joiden osat valmistettiin Volkswagen-konsernin muilla tehtailla ja toimitettiin irrallisina Moseliin. Vuoden 1992 heinäkuussa Moselissa alkoi Golf A 3 -mallin valmistus, kun Mosel I:n maalaamon ja kokoonpanoyksikön muutostyöt oli saatu päätökseen ja Mosel II :n uusi korinrakentamo oli saatu käyttöön, mutta prässäys tapahtui edelleen muualla. Seuraavaksi siirrettiin logistiikka Wolfsburgista Mosel I:een tammikuussa 1993, ja lähistöllä alkoi toimia uusia Mosel I:lle ja Chemnitz 1:11e osia toimittamaan kykeneviä alihankintayrityksiä. Mosel II :n uusi prässäämö lähellä Mosel I:tä aloitti toimintansa maaliskuussa 1994.37Tässä tilanteessa komissio on katsonut Mosel I -päätöksensä 1 artiklassa muun muassa, että vuoden 1993 loppuun asti, jolloin uudelleenjärjestelyjen oli määrä olla päättynyt, myönnetyt eri tuet eli yhteensä 487,3 miljoonaa DEM Mosel I:tä varten ja 84,8 miljoonaa DEM Chemnitz I:tä varten soveltuivat yhteismarkkinoille. Sitä vastoin eräät myöhemmin myönnetyt tuet katsottiin yhteismarkkinoille soveltumattomiksi; tällaisia olivat muun muassa korvaus- ja modernisointi-investointien tuet, jotka Mosel I -päätöksen mukaan eivät olleet yhteisön puitteiden mukaan sallittuja (ks. Mosel I -päätöksen IX ja X osa).38Saksan hallitus ilmoitti komissiolle sittemmin suullisesti useaan otteeseen, että Mosel II:n ja Chemnitz II:n rakentaminen oli viivästynyt. Komissio muistutti 12.4.1995 päivätyllä kirjeellään Saksan viranomaisia siitä, että niiden oli ilmoitettava sille Volkswagenin suunnitelmat, jotka koskivat näitä uusia tehtaita, jotta se kykenisi tutkimaan niitä koskevan tuen. Kirjeeseen ei vastattu. Komissio vaati 4.8.1995 päivätyllä kirjeellään ilmoittamaan sille tarvittavat tiedot viipymättä ja ilmoitti tekevänsä — mikäli Saksa ei antaisi pyydettyjä tietoja — käytettävissään olevien tietojen perusteella väliaikaisen päätöksen, jonka jälkeen annettaisiin lopullinen päätös. Saksan hallitus vastasi tähän kirjeeseen 22.8.1995 päivätyllä kirjeellä, jossa komissiolle kerrottiin, että Volkswagenin investointisuunnitelmat eivät vieläkään olleet lopulliset.39Komissio teki 31.10.1995 päätöksen 96/179/EY Saksan hallituksen määräämisestä toimittamaan kaikki asiakirjat ja tiedot Volkswagen-ryhmän uusista investointihankkeista Saksan uusissa osavaltioissa ja hankkeille myönnettävästä tuesta (EYVL 1996, L 53, s. 50).40Komissio sai tämän päätöksen johdosta eräitä näihin hankkeisiin ja tuotantokapasiteettiin liittyviä tietoja 20.11.1995 järjestetyssä tapaamisessa. Tiedot vahvistettiin 13.12.1995 päivätyllä kirjeellä, ja niitä selvennettiin lisää 21.12. ja 22.12.1995 järjestetyn paikan päälle tehdyn käynnin yhteydessä. Komissio esitti Saksan viranomaisille lisää kysymyksiä 15.1.1996. Komissiolle annettiin valtaosa puuttuneista tiedoista 23.1.1996 käydyn keskustelun jälkeen lähetetyillä, 1.2. ja 12.2.1996 päivätyillä kirjeillä.41Saksin osavaltion talous- ja työvoimaministeriö teki 21.2.1996 vuosien 1991, 1993 ja 1994 päätöksiä muuttavat kaksi päätöstä (jäljempänä vuoden 1996 päätökset). Investointiavustusten määrä Mosel II:ta varten oli nyt yhteensä 499 miljoonaa DEM, joka jakautui vuosille 1991 —1997, ja Chemnitz II:ta varten 109 miljoonaa DEM, joka jakautui vuosille 1992 —1997.42Komissio muistutti 23.2.1996 päivätyllä kirjeellään Saksan viranomaisia siitä, ettei se ollut vielä saanut eräitä tietoja. Nämä tiedot ilmoitettiin sille 25.3.1996 järjestetyssä tapaamisessa, ja niistä keskusteltiin 2.4. ja 11.4.1996. Uusi tapaaminen järjestettiin 29.5.1996.43Komissio teki 26.6.1996 päätöksen 96/666/EY Saksan tuesta Volkswagen-konsernin Moselin ja Chemnitzin tehtaille (EYVL L 308, s. 46; jäljempänä komission päätös). Päätöksen päätösosa on seuraavanlainen:1 artiklaSeuraavat Saksan suunnittelemat tuet Volkswagen AG:n investointihankkeille Sachsenissa ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa yhteensoveltuvia:
Saksan [Volkswagen-konsernille sen] investointihankkeille Moselissa (Mosel II) ja Chemnitzissä (Chemnitz II) investointiavustusten muodossa myöntämä tuki 418,7 miljoonaan Saksan markkaan asti;
Saksan [Volkswagen-konsernille] Moselin (Mosel II) ja Chemnitzin (Chemnitz II) investointihankkeita varten investointien veronhuojennuksina myöntämä tuki 120,4 miljoonaan Saksan markkaan asti.
2 artiklaSeuraavat Saksan suunnittelemat tuet Volkswagen AG:n investointihankkeille Sachsenissa eivät ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa yhteensoveltuvia, eikä niitä saa myöntää:
[Volkswagen-konsernille] Mosel II:n ja Chemnitz II:n investointihankkeita varten suunniteltu investointituki tukialuekin mukaisina nimellisarvoltaan 51,67 miljoonan Saksan markan suuruisina investoinneista tehtävinä erityispoistoina;
[Volkswagen-konsernille] Mosel II :n investointihankkeita varten suunniteltu investointituki, joka ylittää 1 artiklan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitun määrän [eli] 189,1 miljoona[a] Saksan mark[kaa].
3 artiklaSaksa takaa, että Moselissa sijaitsevien tehtaiden kapasiteetti ei ylitä 432:ta yksikköä päivässä vuonna 1997. — —Tämän lisäksi Saksa antaa ja selvittää komissiolle vuosikertomuksia tukikelpoisten 2654,1 miljoonan Saksan markan suuruisten Mosel II:ssa ja Chemnitz II:ssa suoritettavien investointien toteuttamisesta sekä todella suoritetuista tuen maksuista, sen varmistamiseksi, että yhdistetty tuen voimakkuus bruttoavustusekvivalenttina ilmaistuna ei ylitä 22,3:a prosenttia Mosel II:ssa ja 20,8:aa prosenttia Chemnitz II:ssa. — —4 artiklaSaksan on ilmoitettava komissiolle kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta päätöksen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.5 artiklaTämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.
44Volkswagenin hallituksen puheenjohtajan Saksin osavaltion pääministerille 8.7.1996 lähettämän kirjeen johdosta Saksin osavaltio maksoi heinäkuussa 1996 Volkswagenille 90,7 miljoonaa DEM investointiavustuksina, jotka komission päätöksessä oli katsottu yhteismarkkinoille soveltumattomiksi.<TI><P>Asianosaisten ja väliintulijöiden vaatimukset</P></TI>59Saksin osavaltio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinkumoaa komission päätöksen 2 artiklan;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
60Volkswagen ja VW Sachsen vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinkumoaa komission päätöksen 2 artiklan;
kumoaa komission päätöksen 3 artiklan siltä osin, kuin siinä rajoitetaan tuen intensiteetti bruttoavustusekvivalenttina ilmaistuna 22,3 prosenttiin Mosel II:ta varten ja 20,8 prosenttiin Chemnitz II:ta varten;
kumoaa komission päätöksen 1 artiklan siltä osin, kuin siinä on määrätty, että yhteismarkkinoille soveltuvien investointiavustusten enimmäismäärä on 418,7 miljoonaa DEM;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
61Saksan liittotasavalta tukee kantajien vaatimuksia.62Komissio vaatii asiassa T-132/96, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinjättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana;
velvoittaa Saksin osavaltion korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
63Komissio vaatii asiassa T-143/96, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinhylkää kanteen perusteettomana;
velvoittaa Volkswagenin ja VW Sachsenin yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
64Yhdistynyt kuningaskunta tukee komission vaatimuksia.65Asian T-143/96 kantajat ovat 30.6.1999 pidetyssä istunnossa vaatineet, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaisi kanteen kohteen hävinneen siltä osin, kuin kanteessa on vaadittu kumottavaksi komission päätöksen 2 artiklan ensimmäinen luetelmakohta, jossa yhteismarkkinoille soveltumattomiksi on katsottu investoinneista tehtävien erityispoistojen muodossa myönnetty tuki, ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin soveltaisi tähän seikkaan työjärjestyksensä 87 artiklan 6 kohtaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle on myös ilmoitettu, että komissio pitää tätä pyyntöä kanteen osittaisena peruuttamisena, minkä vuoksi työjärjestyksen 87 artiklan 5 kohtaa olisi sovellettava.