(1)

Marrakeshin sopimus Maailman kauppajärjestön perustamisesta, jäljempänä ’WTO-sopimus’, tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

(2)

WTO-sopimuksen II artiklan 2 kohdassa määrätään, että WTO-sopimuksen liitteisiin 1, 2 ja 3 sisältyvät sopimukset ja niihin liittyvät oikeudelliset asiakirjat, jäljempänä ’monenkeskiset sopimukset’, ovat erottamaton osa WTO-sopimusta ja sitovat kaikkia jäseniä.

(3)

WTO-sopimuksen IX artiklan 3 kohdan nojalla ministerikokous voi poikkeuksellisissa olosuhteissa päättää poikkeusluvan myöntämisestä jäsenelle WTO-sopimuksessa tai jossakin monenkeskisessä kauppasopimuksessa olevasta velvoitteesta.

(4)

WTO-sopimuksen IX artiklan 3 ja 4 kohdassa vahvistetaan menettelyt WTO-sopimuksen liitteissä 1A, 1B tai 1C sekä niiden liitteissä olevia monenkeskisiä kauppasopimuksia koskevien poikkeuslupien myöntämiselle.

(5)

WTO-sopimuksen IV artiklan 1 kohdan nojalla ministerikokouksella on valta tehdä päätöksiä kaikista monenkeskisten kauppasopimusten alaisista asioista.

(6)

WTO-sopimuksen IV artiklan 2 kohdan nojalla Maailman kauppajärjestön (WTO) ministerikokouksen istuntojen välisenä aikana WTO:n yleisneuvosto huolehtii sen tehtävistä.

(7)

WTO-sopimuksen IX artiklan 1 kohdan nojalla päätökset tehdään WTO:ssa yleensä konsensuksella.

(8)

Yhdysvalloille myönnettiin vuonna 1994 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’GATT 1994 -sopimus’, I artiklan 1 kohdan nojalla 15 päivänä helmikuuta 1985 poikkeuslupa velvoitteista ajanjaksolle, joka alkoi 1 päivänä tammikuuta 1984 ja päättyi 30 päivänä syyskuuta 1995. Jäsenet uusivat poikkeusluvan 15 päivänä marraskuuta 1995 päättyväksi 30 päivänä syyskuuta 2005 ja edelleen 29 päivänä toukokuuta 2009 päättyväksi 31 päivänä joulukuuta 2014. Jäsenet jatkoivat 5 päivänä toukokuuta 2015 GATT 1994 -sopimuksen I artiklan 1 kohtaa koskevaa poikkeuslupaa ja laajensivat poikkeusluvan koskemaan GATT 1994 -sopimuksen XIII artiklan 1 ja 2 kohtaa 31 päivään joulukuuta 2019 saakka siinä määrin kuin se on tarpeen, jotta Yhdysvallat voi myöntää tullittomuuskohtelun Yhdysvaltojen antaman Karibian alueen talouselvytyslain, jäljempänä ’CBERA-laki’, säännösten mukaisesti nimettyjen edunsaajamaiden tähän kohteluun oikeutettujen alkuperätuotteiden tuonnille. Jäsenet jatkoivat 17 päivänä lokakuuta 2019 vuoden 1994 GATT-sopimuksen XIII artiklan 1 ja 2 kohtaa koskevan poikkeusluvan voimassaoloa 30 päivään syyskuuta 2025 saakka siinä määrin kuin se on tarpeen, jotta Yhdysvallat voi myöntää tullittomuuskohtelun CBERA-lain säännösten mukaisesti nimettyjen edunsaajamaiden tähän kohteluun oikeutettujen alkuperätuotteiden tuonnille.

(9)

Yhdysvallat on WTO-sopimuksen IX artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla pyytänyt yleisneuvostoa tekemään päätöksen WTO:n poikkeusluvan myöntämisestä, jotta Yhdysvallat voi myöntää CBERA-lain nojalla tullittoman kohtelun siihen oikeutetuille Keski-Amerikan ja Karibian maiden ja alueiden alkuperätuotteille 1 päivästä lokakuuta 202530 päivään syyskuuta 2030 saakka.

(10)

Yhdysvallat perustelee pyyntöä köyhyyden ja epävakauden runsaalla esiintymisellä Karibian alueen maissa, erityisesti Haitissa. CBERA-lain nojalla saatavat hyödyt on tarkoitettu laajentamaan taloudellisia mahdollisuuksia ja edistämään vakaamman ja vauraamman alueen luomista.

(11)

Poikkeuslupa ei vaikuttaisi kielteisesti unionin talouteen eikä unionin kauppasuhteisiin poikkeusluvan edunsaajamaiden kanssa. Unioni tukee lisäksi toimia, joilla torjutaan köyhyyttä ja tuetaan vakautta.

(12)

On aiheellista vahvistaa kanta, joka otetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 9 kohdan mukaisesti unionin puolesta WTO:n yleisneuvostossa poikkeusluvan myöntämistä koskevan Yhdysvaltojen pyynnön tukemiseksi, koska poikkeuslupa sitoo WTO:n jäseniä,