JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PRIIT PIKAMÄE
13 päivänä tammikuuta 2022 (1)
Asia C‑520/20
DB ja
LY
vastaan
Nachalnik na Rayonno upravlenie Silistra pri Oblastna direktsia na Ministerstvo na vatreshnite raboti
(Ennakkoratkaisupyyntö – Administrativen sad Silistra (Silistran hallintotuomioistuin, Bulgaria))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmä (SIS II) – Päätös 2007/533/YOS – 38 ja 39 artikla – Kuulutus esineistä takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten – Kuulutukseen perustuvan toimenpiteen toteuttaminen – Tarvittavat toimenpiteet – Kansallinen sääntely ja hallintokäytäntö, joissa toimivaltainen viranomainen velvoitetaan toteuttamaan pyydetty toimenpide
1. Käsiteltävässä asiassa Administrativen sad Silistra (Silistran hallintotuomioistuin, Bulgaria) on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, joka koskee toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 12.6.2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/533/YOS(2) 39 artiklan tulkintaa.
2. Unionin tuomioistuimella on siten tulevassa tuomiossaan tilaisuus selventää ensimmäistä kertaa järjestelmää, josta säädetään kyseisessä oikeudellisessa välineessä, jotta SIS II:ssa kuulutettujen esineiden tapauksessa voidaan tukea rikosoikeudellista yhteistyötä niiden takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten.(3) Sen on erityisesti täsmennettävä, miten laaja harkintavalta jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on kuulutukseen perustuvan toimenpiteen toteuttamisessa ja sen jatkotoimissa.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
3. Käsiteltävässä asiassa merkityksellisiä ovat päätöksen 2007/533 38, 39, 45, 48 ja 49 artikla.
B Bulgarian oikeus
4. Sisäasiainministeriöstä annetun lain (Zakon za ministerstvoto na vatreshnite raboti, jäljempänä ZMVR)(4) 84 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Poliisiviranomaiset voivat takavarikoida tilapäisesti SIS-järjestelmässä ja/tai Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) tietokannoissa etsintää varten kuulutetun esineen.
(2) Henkilöä, jonka hallussa 1 momentissa tarkoitettu etsittävä esine on, kehotetaan luovuttamaan se vapaaehtoisesti. Esineen vapaaehtoisesta luovuttamisesta laaditaan pöytäkirja, jonka löydetyn esineen luovuttava henkilö allekirjoittaa – –
(3) Jos henkilö kieltäytyy luovuttamasta 1 momentissa tarkoitettua esinettä, esine takavarikoidaan ja laaditaan takavarikointia koskeva pöytäkirja. – –
– –
(6) – – Luovutuksesta tai takavarikoinnista ilmoitetaan jäsenvaltiolle, joka teki etsintää varten kuulutuksen SIS-järjestelmässä ja/tai Interpolin tietokannassa.
(7) Etsintäkuulutuksen SIS-järjestelmässä ja/tai Interpolin tietokannassa tehneelle jäsenvaltiolle ilmoitetaan käyttämällä sisäasiainministeriön toimivaltaista erityisrakennetta.
(8) – – Jos kuulutuksen tehnyt jäsenvaltio pyytää esineen palauttamista 60 päivän määräajassa, se on palautettava pyynnössä mainitulle henkilölle 7 päivän kuluessa 6 momentissa tarkoitetun toimivaltaisen yksikön päällikön päätöksellä.
(9) – – Jos kuulutuksen tehnyt jäsenvaltio ei pyydä esineen palauttamista 60 päivän määräajassa, esine on palautettava henkilölle, joka luovutti sen tai jolta se takavarikoitiin, 7 päivän kuluessa 6 momentissa tarkoitetun toimivaltaisen yksikön päällikön päätöksellä.
– –”
II Pääasian tosiseikat, pääasian käsittelyn vaiheet, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
5. Bulgarian kansalainen EF osti moottoriajoneuvon norjalaisen Santander Consumer Bank ‑nimisen pankin myöntämällä luotolla. On selvää, että EF keskeytti kyseisen luoton takaisinmaksun toukokuussa 2016 ja että edellä mainittu pankki välitti tuolloin asiakirjat Lindorff AS:lle saatavien perintää varten. Vastatessaan luoton vapaaehtoista maksamista koskevaan kehotukseen ja erääntynyttä saatavaa koskevaan maksuvaatimukseen EF ilmoitti kyseiselle yhtiölle, että kyseessä oleva ajoneuvo oli Bulgariassa. Se oli nimittäin myyty kyseisessä valtiossa asianmukaisesti ajoneuvon omistajaksi merkitylle AB:lle, joka oli jälleenmyynyt sen pääasian kantajalle DB:lle. Viimeksi mainittu oli ostanut kyseisen ajoneuvon maaliskuussa 2017 Varnassa (Bulgaria) ja rekisteröinyt sen.
6. Norja laati ja rekisteröi 24.5.2017 kansalliseen Schengenin tietojärjestelmään (N.SIS) kuulutuksen, jossa takavarikoitavaksi kohteeksi ilmoitettiin ”varastettu, oikeudetta hankittu tai muutoin kadonnut” moottoriajoneuvo, joka oli yksilöity asianmukaisesti myös korin sarjanumerolla.
7. Bulgarian poliisi havaitsi 26.5.2017 pysäköintialueella Silistrassa (Bulgaria) DB:n nimiin rekisteröidyn ajoneuvon, ja tehtyään haun SIS II:n automatisoidussa ”Hakutoiminta”-tietojärjestelmässä se totesi, että korin sarjanumero oli sama kuin ajoneuvossa, josta Norja oli tehnyt kuulutuksen. DB:ltä takavarikoitiin ajoneuvo ja sen rekisteröintitodistus ZMVR:n 84 §:n 3 momentin perusteella.
8. Bulgarian ja Norjan Sirene-toimistojen välisen tietojenvaihdon jälkeen Silistran poliisiaseman päällikkö teki päätöksen takavarikoitujen tavaroiden palauttamisesta. Päätöksen perusteluista käy ilmi, että Norjan Sirene-toimisto oli julistanut kyseisen ajoneuvon etsintäkuulutetuksi 23.12.2014 Hordalandissa (Norja) tehtyä, petokseksi tai kavallukseksi luokiteltavaa rikosta koskevan rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä.
9. Norjalainen kaupallinen yhtiö Santander Consumer Bank, joka oli ajoneuvon omistaja, ilmoitti haluavansa ajoneuvon takaisin ja valtuutti tähän tehtävään Lindorff-yhtiön, jota edusti Bulgariassa Plam EOOD ‑yhtiö.
10. Bulgarian poliisiviranomainen sai 6.6.2017 Plam EOOD:ltä pyynnön luovuttaa takavarikoitu ajoneuvo. Kyseinen viranomainen otti tämän jälkeen yhteyttä Bulgarian sisäasiainministeriöön, jotta Norja voisi lähettää virallisen palautuspyynnön. Mainittu ajoneuvo luovutettiin 4.7.2017 Plam EOOD:n toimitusjohtajalle CD:lle. Kantajalle palautettiin 12.7.2017 molemmat rekisterikilvet ja ajoneuvon rekisteröintitodistus.
11. Saatuaan kyseiseltä viranomaiselta nimenomaisen kielteisen vastauksen DB ja hänen vaimonsa LY nostivat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen, jossa vastaajana olevan poliisiviranomaisen ZMVR:n 84 §:n 8 momentin nojalla mainitun ajoneuvon luovuttamisesta Plam EOOD:lle tekemän päätöksen laillisuus riitautettiin sillä perusteella, että Norjan SIS II:ssa tekemä kuulutus oli perusteeton, koska kyseistä ajoneuvoa koskevan rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisesta ja toteuttamisesta Norjassa ei ollut vakuuttavaa näyttöä. Pääasian kantajat jättivät pääasian vastaajana olevalle poliisiviranomaiselle myös ajoneuvon välitöntä palauttamista koskevan hakemuksen sillä perusteella, että takavarikointi oli pantu täytäntöön pakkokeinoin ja ilman mitään oikeudellista ja tosiseikkoihin perustuvaa perustetta. Poliisiviranomainen hylkäsi hakemuksen nimenomaisesti, minkä pääasian kantajat riitauttivat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Tämän asian käsittelyä on lykätty pääasian ratkaisuun asti.
12. Pääasiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi vastaajana olevaa viranomaista toimittamaan otteen Norjassa voimassa olevasta rikoslaista ja sen bulgariankielisen käännöksen asianmukaisesti siten, että otteeseen sisältyvät myös ne lain kohdat, joiden nojalla riidanalaista ajoneuvoa koskeva kuulutus oli rekisteröity SIS II:een, mutta tätä pyyntöä ei noudatettu. Kyseinen tuomioistuin ilmoitti lisäksi 8.7.2020 pidetyssä suullisessa käsittelyssä edellä mainitulle viranomaiselle, että tämän asiana oli toimittaa Norjan poliisiviranomaisten virallinen vastaus siihen, onko Norjassa aloitettu kyseistä ajoneuvoa koskeva rikosoikeudellinen menettely, ja jos on, mikä rikos tämän menettelyn kohteena on ja missä vaiheessa menettely on. Tämän pyynnön johdosta 26.8.2020 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitettiin sisäasiainministeriön kansainvälisen operatiivisen yhteistyön osaston Sirene-yksikön johtajan kirje, jossa todettiin, että kyseistä ajoneuvoa koskevan tapauksen asiakirja-aineisto oli suljettu ja tutkinta päätetty 10.7.2017, koska ajoneuvo oli löydetty ja palautettu Norjaan.
13. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee sitä, onko riidanalainen ajoneuvo ollut rikosoikeudellisen menettelyn kohteena Norjassa,(5) ja katsoo, että jos näin ei ole, SIS II:een on tehty kuulutus päätöksen 2007/533 2 artiklassa määritellyn soveltamisalan ulkopuolella ja näin ollen vastoin SIS II:n perustamisella tavoiteltua päämäärää, sellaisena kuin se määritellään kyseisessä päätöksessä.
14. Näiden seikkojen perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko päätöksen 2007/533 kanssa sopusoinnussa sellainen ZMVR:n 84 §:n kaltainen kansallinen säännös, jossa Bulgarian toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan takavarikoimaan kaikki esineet, joista on tehty kuulutus SIS II:ssa etsintää varten, ja luovuttamaan tällainen esine asianomaiselle jäsenvaltiolle, jos kuulutuksen tehnyt jäsenvaltio pyytää sen palauttamista, pystymättä vetoamaan tämän menettelyn aikana siihen, että kuulutuksen tekemisessä on havaittu edellisessä kohdassa kuvaillun kaltainen lainvastaisuus. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa muun muassa, että kaikki vilpittömässä mielessä toimivat omistajat, kuten pääasian kantajat, jäisivät näin täysin ilman oikeussuojaa.
15. Tässä tilanteessa Administrativen sad Silistra päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [päätöksen 2007/533] 39 artiklaa ja etenkin sen 3 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan kansallinen sääntely ja hallintokäytäntö, joiden mukaan toimivaltainen täytäntöönpanoelin voi ja sen täytyy kieltäytyä täytäntöönpanosta, jos on olemassa viitteitä siitä, että Schengenin tietojärjestelmään tallennetulla kuulutuksella ei ole tavoitteita, joiden saavuttamiseksi se annettiin, eikä etenkään [edellä mainitun päätöksen] 38 artiklan 1 kohdan mukaisia tavoitteita?”
16. Kirjallisia huomautuksia esittivät DB, Bulgarian hallitus ja Euroopan komissio.
III Oikeudellinen arviointi
A Alustavat toteamukset
17. Käsiteltävänä oleva kysymys on nähdäkseni muotoiltava uudelleen. Tässä yhteydessä on huomautettava, että kysymys, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen esittänyt, vaikuttaa puhtaasti hypoteettiselta, minkä vuoksi unionin tuomioistuimen vastaus ei voi edistää pääasian ratkaisemista.
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko sellainen kansallinen sääntely ja hallintokäytäntö päätöksen 2007/533 39 artiklan kanssa sopusoinnussa, joiden mukaan täytäntöön panevan jäsenvaltion viranomaisten on kieltäydyttävä panemasta täytäntöön SIS II ‑järjestelmään tallennettu kuulutus, jos kuulutuksella ei ole niiden mielestä kyseisellä päätöksellä tavoiteltuja päämääriä.
19. Kuten edellä esitetystä ilmenee, ZMVR:n 84 §:stä kuitenkin seuraa, etteivät toimivaltaiset viranomaiset voi Bulgarian oikeuden perusteella millään tavoin kieltäytyä täytäntöönpanosta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvailemien kaltaisissa olosuhteissa. Nämä viranomaiset toimivat päinvastoin sidotun harkintavallan tilanteessa, sillä kun esine, josta on tehty kuulutus SIS II:ssa etsintää varten, löydetään, ne ovat velvollisia takavarikoimaan sen, ja jos ne saavat myöhemmin kuulutuksen tehneeltä jäsenvaltiolta pyynnön, ne ovat velvollisia palauttamaan sen pyynnössä ilmoitetulle henkilölle 60 päivän kuluessa siitä, kun takavarikosta on ilmoitettu kyseiselle valtiolle.
20. Kehotan näin ollen unionin tuomioistuinta muotoilemaan kysymyksen uudelleen, mutta ei komission ehdottamalla tavalla. Komission mukaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko Bulgarian lainsäädäntö päätöksen 2007/533 mukainen siltä osin kuin Bulgarian oikeudessa säädetään SIS II:een tehdyn kuulutuksen perusteella takavarikoitujen esineiden ehdottomasta palauttamisesta, koska valvonta, joka kyseisen tuomioistuimen on toteutettava pääasiassa, koskee yksinomaan tätä näkökohtaa.
21. Pitää tosin paikkansa, että pääasian kantajat riitauttavat ZMVR:n 84 §:n 8 momentin perusteella tehdyn sen päätöksen laillisuuden, jolla Bulgarian poliisi toteutti toimia Norjan lähettämän, kyseisen ajoneuvon palauttamista koskevan kirjallisen pyynnön perusteella. Useista ennakkoratkaisupyynnön kohdista voidaan mielestäni kuitenkin päätellä, että he arvostelevat pikemminkin lainvastaisuutta, joka johtuu siitä, ettei SIS II:een rekisteröitävän kuulutuksen tekemiselle asetettuja edellytyksiä ole noudatettu, minkä takia koko kuulutuksen täytäntöönpano on lainvastainen, sillä jos pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset olisivat voineet vedota tällaiseen lainvastaisuuteen, kyseistä ajoneuvoa ei olisi voitu takavarikoida eikä palauttaa Norjaan. Näin ollen on hylättävä komission ehdotus, jonka mukaan esitetty kysymys on muotoiltava uudelleen siten, että siinä viitataan yksinomaan siihen, onko SIS II:een tehdyn kuulutuksen perusteella takavarikoitujen esineiden palauttamisen ehdottomuutta koskeva kansallinen säännös päätöksen 2007/533 mukainen.
22. Esitetty kysymys on siis nähdäkseni muotoiltava uudelleen siten, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko päätöksen 2007/533 39 artikla esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, jonka mukaan pyynnön saaneen jäsenvaltion viranomaiset eivät voi kieltäytyä panemasta täytäntöön SIS II:een rekisteröityä esinettä koskevaa kuulutusta, jos on viitteitä siitä, ettei kyseinen kuulutus kuulu kyseisen päätöksen 38 artiklassa säädetyn tavoitteen piiriin.
23. Tarkastelen tätä kysymystä seuraavaksi.
B Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
24. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyllä yleissopimuksella(6) perustettu ja nykyiseksi toisen sukupolven SIS-järjestelmän (SIS II) versioksi edelleen kehitetty SIS on yhteinen tietojärjestelmä, jonka avulla jäsenvaltioiden turvallisuusviranomaiset voivat tehdä yhteistyötä vaihtamalla tietoja niiden politiikkojen täytäntöön panemiseksi, joita tarvitaan perustettaessa alue ilman unionin sisärajoilla tehtäviä tarkastuksia. SIS-järjestelmän ansiosta kyseiset viranomaiset voivat erityisesti automaattisen hakumenettelyn avulla tutkia kuulutuksia, jotka toinen jäsenvaltio on tehnyt henkilöistä tai esineistä. Tällaisia kuulutuksia käytetään ulkorajoilla tai kansallisella alueella suoritettavissa henkilötarkastuksissa, viisumien ja oleskelulupien myöntämisessä sekä rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä.(7) SIS on siten keskeinen väline sekä henkilöjen vapaata liikkuvuutta koskevan Schengenin säännöstön soveltamisessa että korkean turvallisuustason varmistamisessa tällä alueella.(8)
25. Vaikka kyseessä on yksi järjestelmä, SIS II:ta säännellään kahdella erillisellä säädöksellä, nimittäin asetuksella N:o 1987/2006(9) ja päätöksellä 2007/533. Kaksitahoisuus johtuu siitä, että järjestelmä on suunniteltu tukemaan sekä henkilöjen vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien, SEUT-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien politiikkojen täytäntöönpanoa että rikosasioissa tehtävää yhteistyötä, joka kuuluu SEU-sopimuksen soveltamisalaan. Näitä säädöksiä sovelletaan myös Islantiin ja Norjaan Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen(10) 2 artiklan nojalla.
26. Päätöksestä 2007/533, jonka tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee käsiteltävässä asiassa, on aluksi todettava, että sen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tässä päätöksessä vahvistetaan ehdot ja menettelyt, jotka koskevat henkilöihin ja esineisiin liittyvien kuulutusten tallentamista SIS II:een ja niiden käsittelyä siinä sekä lisätietojen ja täydentävien tietojen vaihtoa rikosasioissa tehtävää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä varten.
27. Kuulutukseen liittyvien ”lisätietojen” vaihto on välttämätöntä päätöksen 2007/533 tiettyjen säännösten täytäntöönpanon kannalta.(11) Kyseisen päätöksen 7 artiklan 2 kohdan nojalla kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön ”Sirene-toimistosta” koostuva toimintarakenne, joka huolehtii tästä tietojen vaihdosta ”Sirene-käsikirjan” säännösten mukaisesti, kuten kyseisen päätöksen 8 artiklan 1 kohdassa todetaan.
28. Kuulutukset luokitellaan ja niitä säännellään päätöksessä 2007/533 niiden SIS II:een tehdyn rekisteröinnin syyn perusteella. Kutakin näin määriteltyä kuulutusluokkaa käsitellään omassa luvussaan, johon sisältyy välttämättä säännös tiedoista, joiden avulla kuulutuksen kohteena oleva henkilö tai esine voidaan tunnistaa tai löytää, sekä säännös toimenpiteestä, joka pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kuulutuksen täytäntöön panemiseksi.
29. Esineitä koskevat kuulutukset luokitellaan päätöksen 2007/533 36 ja 37 artiklan mukaisiin salaista tarkkailua tai erityistarkastusta varten tallennettaviin kuulutuksiin sekä kyseisen päätöksen 38 ja 39 artiklan mukaisiin takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten tallennettaviin kuulutuksiin. Jälkimmäisen kuulutusluokan osalta tiedot, joiden avulla kyseinen esine voidaan tunnistaa tai löytää, koskevat kyseisen päätöksen 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja helposti tunnistettavia esineluokkia.
30. On kiistatonta, että Norja tallensi pääasiassa kyseessä olevan kuulutuksen SIS II:een mainitun ajoneuvon takavarikointia varten ja että tämä ajoneuvo kuuluu luokkaan ”moottoriajoneuvot, joiden sylinteritilavuus on yli 50 cm3” (päätöksen 2007/533 38 artiklan 2 kohdan a alakohta) ja sen rekisteröintitodistus ja rekisterikilvet kuuluvat luokkaan ”rekisteröintitodistukset ja – – rekisterikilvet, jotka on varastettu, kavallettu tai jotka ovat muutoin kadonneet tai jotka on mitätöity” (kyseisen päätöksen 38 artiklan 2 kohdan f alakohta).
31. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisesta takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten tallennettuun kuulutukseen perustuvasta toimenpiteestä säädetään päätöksen 2007/533 39 artiklassa. Kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jos haku osoittaa, että löydetystä esineestä on tehty kuulutus, tämän todennut viranomainen ottaa yhteyttä kuulutuksen tehneeseen viranomaiseen sopiakseen tarvittavista toimenpiteistä. – –”
32. Vaikka tämän säännöksen sanamuodon perusteella ei ole täysin selvää, miten pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkalleen ottaen toimittava, riittää, kun viitataan Sirene-käsikirjan liitteessä 2 olevaan 2.2.2 kohtaan, jotta voidaan todeta, että tällainen toiminta perustuu seuraaviin toimiin: ensinnäkin esineen takavarikointiin tai tarvittavien turvaamistoimenpiteiden toteuttamiseen, toiseksi esineen hallussaan pitävän henkilön tunnistamiseen ja kolmanneksi yhteydenottoon kuulutuksen tehneen jäsenvaltion Sirene-toimistoon (tarvittavista toimenpiteistä sopimista varten).
33. Päätöksen 2007/533 39 artiklan 2 kohdassa säädetään kuulutukseen perustuvan toimenpiteen toteuttamisesta, että asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on kommunikoitava keskenään lisätietojen vaihdon avulla. Sirene-käsikirjan 8.3 kohdassa todetaan erityisesti, että jäsennelty tiedonvaihto tapahtuu kuulutuksen tehneen jäsenvaltion Sirene-toimiston ja pyynnön saaneen jäsenvaltion Sirene-toimiston välillä Sirene-lomakkeiden avulla. Pyynnön saaneen jäsenvaltion on ilmoitettava G-lomakkeella kuulutuksen tehneen jäsenvaltion Sirene-toimistolle SIS II:n automaattiseen hakuun saadusta tämän kuuluttamaa esinettä koskevasta osumasta. Jos on pyydetty lisätietoja, jäsenvaltion Sirene-toimisto toimittaa ne P-lomakkeella.
34. On siis selvää, että kun SIS II:een on tallennettu kuulutus takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten, pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on lähtökohtaisesti toteutettava tähän kuulutukseen perustuva toimenpide.
35. Kyseiset viranomaiset eivät etenkään voi kieltäytyä toteuttamasta kuulutukseen perustuvaa toimenpidettä sen perusteella, miten ne itse arvioivat olosuhteita, jotka oikeuttivat kuulutuksen tallentamisen SIS II:een, kuten olosuhteita, jotka koskivat rikosoikeudellisen menettelyn vireilläoloa kuulutuksen tehneessä jäsenvaltiossa. Tämä päätelmä perustuu erityisesti päätöksen 2007/533 49 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiin, joiden mukaan ainoastaan kuulutuksen tehnyt jäsenvaltio on vastuussa siitä, että tiedot ovat paikkansapitäviä ja ajantasaisia ja että ne tallennetaan SIS II:een laillisesti, ja ainoastaan kuulutuksen tehneellä jäsenvaltiolla on lupa muuttaa, täydentää, oikaista, päivittää tai poistaa tallentamiaan tietoja.(12) Kyseisen päätöksen 21 artiklassa säädetään vastaavasti, että kuulutuksen tekevän jäsenvaltion on ennen kuulutuksen antamista arvioitava, onko kyseinen tapaus asianmukainen ja niin merkityksellinen ja tärkeä, että siitä on tehtävä kuulutus.
36. Kuten yhteisöjen tuomioistuin selitti tuomiossa komissio v. Espanja,(13) tällaisen päätelmän ei pitäisi olla yllättävä.
37. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin lausumaan siitä, oliko nykyisin asetukseen N:o 1987/2006 sisällytettyjä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen sellaisia sääntöjä rikottu, jotka koskevat alueelle saapumista ja viisumin epäämistä kaikilta SIS-järjestelmässä maahantulokieltoon määrätyiltä kolmannen maan kansalaisilta. Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin totesi aluksi, että kyseisten sääntöjen mukaan ensinnäkin sen arvioiminen, onko maahantulokieltoon määrääminen perusteltua tallentaa tietojärjestelmään, kuuluu ilmoittavan valtion toimivaltaan (Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 94 artiklan 1 kohta ja 105 artikla), ja toiseksi, että muiden sopimusvaltioiden on, ellei kyse ole poikkeuksellista olosuhteista, evättävä maahantulo ja viisumi ulkomaalaiselta, joka on määrätty maahantulokieltoon (Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 5 ja 15 artikla). Tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin selitti, että tällaisen epäämisen ”automaattisuus ilmentää sopimusvaltioiden välisen yhteistyön periaatetta”, joka on Schengenin säännöstön perusperiaate ja välttämätön SIS-järjestelmän toiminnan kannalta.(14)
38. Tällainen automaattisuus on mielestäni myös päätöksen 2007/533 ominaisuus, koska myös kyseiseen päätökseen sisältyy sääntöjä, joissa vahvistetaan kuulutuksen tehneen jäsenvaltion toimivalta arvioida olosuhteita, jotka oikeuttavat kuulutuksen tallentamisen SIS II:een (49 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 21 artikla), ja pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion viranomaisten velvollisuus toteuttaa kuulutukseen perustuva toimenpide (39 artikla). Näin ollen on väistämättä todettava, kuten unionin tuomioistuin teki tuomiossa komissio v. Espanja,(15) että kuulutukseen perustuvan toimenpiteen toteuttamisessa on tiettyä automaattisuutta, mikä on perusteltua, koska se ilmentää Schengenin säännöstön perustana olevaa jäsenvaltioiden lojaalin yhteistyön periaatetta, joka on välttämätön sellaisen yhdennetyn valvonnan kannalta, jonka tarkoituksena on taata korkea turvallisuustaso unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella Schengen-alueen sisärajojen vapaan ylittämisen seurauksena.
39. Jotkin kuulutukset voidaan kyseenalaistaa, ja joidenkin kuulutusten täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, mutta tämä ei koske takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten tehtyjä esineisiin liittyviä kuulutuksia.
40. On nimittäin todettava, että näihin kahteen ryhmään ei sovelleta päätöksen 2007/533 24 artiklaa, jonka mukaan pyynnön saanut jäsenvaltio voi vaatia, että kuulutukseen lisätään ”liputus”, josta käy ilmi, ettei kyseistä kuulutusta panna sen alueella täytäntöön, jos kyseinen valtio katsoo kuulutuksen täytäntöönpanon olevan ristiriidassa sen kansallisen lainsäädännön, sen kansainvälisten velvoitteiden tai sen oleellisten kansallisten etujen kanssa. Kyseisen artiklan soveltaminen rajoittuu sen sanamuodon vuoksi kuulutuksiin, jotka on tehty kyseisen päätöksen 26 artiklan (”kuulutukset henkilöistä, joita etsitään kiinniottoa ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen tai luovutussopimuksen perusteella tapahtuvaa luovuttamista varten”), 32 artiklan (”kuulutukset kadonneista henkilöistä”) tai 36 artiklan (”kuulutukset henkilöistä ja esineistä salaista tarkkailua tai erityistarkastuksia varten”) mukaisesti.
41. Päätöksen 2007/533 48 artiklassa säädetään kuulutuksen suorittamatta jättämisestä, joka ei kuitenkaan johdu siitä, että pyynnön saaneen jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät täytäntöönpanosta. Kyseisen säännöksen nojalla pyynnön saaneen jäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä kuulutuksen tehneelle jäsenvaltiolle, ”jos pyydettyä toimenpidettä ei voida suorittaa”. Tässä yhteydessä on huomautettava, että kyseessä on objektiivinen mahdottomuus, mistä on osoituksena Sirene-käsikirjan 2.4 kohdassa oleva selvennys, jonka mukaan kyseisessä säännöksessä säädetty ilmoitusvelvollisuus on pyynnön saaneella jäsenvaltiolla, ”jonka ei kaikkien käytettävissä olevien tietojen perusteella ole missään tapauksessa mahdollista noudattaa [osuman löytymisen tapauksessa säädettyä] menettelyä”,(16) ja se koskee tilannetta, jossa se ”ei voi toteuttaa pyydettyä toimenpidettä”(17) (sekä tällaisen mahdottomuuden syitä).(18)
42. Täydellisyyden vuoksi on syytä selventää, että jos päätöksen 2007/533 49 artiklan 3 kohdassa luetellut edellytykset täyttyvät, pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät voi sen mukaan kieltäytyä toteuttamasta kuulutukseen perustuvaa toimenpidettä. Kyseisessä säännöksessä nimittäin säädetään, että jos pyynnön saaneella jäsenvaltiolla on todisteita, jotka antavat aihetta olettaa, että jossain tiedossa on asiavirhe tai että se on tallennettu oikeudettomasti, sen on lisätietojen vaihdon avulla ilmoitettava asiasta kuulutuksen tehneelle jäsenvaltiolle mahdollisimman pian (ja viimeistään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun se sai tietoonsa kyseiset todisteet) ja että jos asiasta on erimielisyyttä kuulutuksen tehneen jäsenvaltion kanssa, pyynnön saaneen jäsenvaltion on saatettava asia käsiteltäväksi Euroopan tietosuojavaltuutetulle (EDPS), joka toimii sovittelijana yhdessä kansallisten tietosuojaviranomaisten kanssa. Toisin sanoen pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ainoastaan ilmoitettava kuulutuksen tehneelle jäsenvaltiolle, että tiedot ovat virheellisiä tai että niitä säilytetään laittomasti, ja kyseinen jäsenvaltio on viime kädessä vastuussa tietojen oikaisemisesta tai poistamisesta.
43. On täsmennettävä, etteivät päätöksen 2007/533 49 artiklan 3 ja 4 kohta missään tapauksessa koske tilannetta, jossa pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset väittävät tietoja laittomiksi sillä perusteella, ettei SIS II:een tallennettu kuulutus ole kyseisen päätöksen tavoitteiden mukainen. Tämä päätelmä perustuu sekä sanamuotoon että asiayhteyteen liittyviin seikkoihin. Sanamuodosta on huomautettava, että edellä mainitun 49 artiklan 3 kohdassa viitataan ”asiavirheeseen” ja siihen, että tieto on ”tallennettu oikeudettomasti” [ranskankielisessä versiossa ”stockée illégalement”] sen sijaan, että olisi käytetty ilmausta syötetty oikeudettomasti [ranskaksi ”introduite illégalement”], mikä viittaa siihen, ettei tämä laittomuus liity kuulutusten syöttämistä SIS II:een koskeviin edellytyksiin. Asiayhteydestä on todettava ensinnäkin, että päätöksen 2007/533 49 artikla sisältyy kyseisen päätöksen XI lukuun, jonka otsikko on ”Yleiset tietojenkäsittelysäännöt”(19), ja toiseksi, ettei ole mitään syytä väittää, että kyseisessä artiklassa tarkoitettua ilmaisua oikeudettomasti tallennettu tieto olisi tulkittava eri tavalla kuin saman päätöksen 58 artiklan 5 kohtaan sisältyvää vastaavaa ilmaisua, jonka mukaan ”jokaisella on oikeus saada – – oikeudettomasti tallennetut itseään koskevat tiedot poistetuiksi”. Tästä nähdäkseni seuraa, että näiden tietojen lainvastaisuus perustuu henkilötietojen suojaa koskevien kansallisten tai unionin sääntöjen rikkomiseen, mistä on osoituksena se, että mahdollinen sovittelu pyynnön saaneen jäsenvaltion ja kuulutuksen tehneen jäsenvaltion välillä on annettu EDPS:n tehtäväksi.
44. Edellä esitetyn perusteella mielestäni on varsin selvää, etteivät pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voi päätöksen 2007/533 mukaan kyseenalaistaa takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten tehtävän kuulutuksen laillisuutta ja siten kieltäytyä sen täytäntöönpanosta sillä perusteella, ettei kuulutus ole niiden tavoitteiden mukainen, joilla voidaan oikeuttaa kuulutuksen tallentaminen SIS II:een. SIS II:n tehokkuus voisi sitä paitsi heikentyä vakavasti, jos kyseistä päätöstä olisi tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat kieltäytyä kuulutuksen täytäntöönpanosta edellä mainitulla perusteella.
45. Tästä seuraa, ettei pääasian taustalla olevissa olosuhteissa sovelletun Bulgarian lainsäädännön eli ZMVR:n 84 §:n voida katsoa olevan ristiriidassa päätöksen 2007/533 kanssa siltä osin kuin kyseisessä lainsäädännössä säädetään kansallisten poliisiviranomaisten ehdottomasta velvollisuudesta takavarikoida löydetty esine tilapäisesti, kun ne ovat todenneet, että siitä on tehty kuulutus SIS II:een.
46. Bulgarian poliisiviranomaisten pääasiassa takavarikoiman ajoneuvon palauttamisesta on todettava, että se kuuluu ”tarvittaviin toimenpiteisiin”, joiden sisällöstä pyynnön saaneen jäsenvaltion ja kuulutuksen tehneen jäsenvaltion on sovittava päätöksen 2007/533 39 artiklassa tarkoitetun tiedonvaihdon jälkeen. Näiden jäsenvaltioiden Sirene-toimistojen välinen lisätietojen vaihto tällaisista toimenpiteistä sopimiseksi kuuluu takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten tehtyyn esineisiin liittyvään kuulutukseen perustuvaan toimenpiteeseen,(20) mutta näiden toimenpiteiden toteuttaminen ei kuulu päätöksessä 2007/533 säädettyyn kuulutuksen täytäntöönpanoon. Tästä seuraa, että tällaisen toimenpiteen toteuttamisesta säädetään kyseisen päätöksen 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti yksinomaan kansallisessa oikeudessa.
47. Tämä tarkoittaa sitä, että Bulgarian lainsäädännössä, sellaisena kuin kansalliset tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, voidaan todellakin antaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille mahdollisuus olla palauttamatta asianomaista esinettä, jotta voidaan kunnioittaa pääasian kantajien kaltaisten vilpittömässä mielessä toimivien ostajien omaisuudensuojaa. Tämä merkitsee kuitenkin myös sitä, ettei erilaisen lainsäädännöllisen valinnan, kuten käsiteltävässä asiassa tehdyn ehdottoman palauttamisen, voida katsoa olevan ristiriidassa päätöksen 2007/533 kanssa. Kuten komissio perustellusti korostaa kirjallisissa huomautuksissaan, tästä päätöksestä ei nimittäin voida johtaa palauttamisvelvoitetta.
48. Kuulutusten poistamista koskevan oikeudellisen järjestelmän sisältö nähdäkseni tukee tätä tulkintaa.
49. Päätöksen 2007/533 45 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään, että SIS II:een tämän päätöksen mukaisesti tallennettuja, esineitä koskevia kuulutuksia säilytetään sen ajan, joka on tarpeen niihin tarkoituksiin, joita varten ne on tallennettu, ja enintään kymmenen vuotta, jos kuulutukset tehdään takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten. Jälkimmäisen kuulutusluokan osalta Sirene-käsikirjan 8.4 kohdassa todetaan, että kuulutukset on poistettava paitsi silloin, kun kuulutuksen voimassaolo on päättynyt (b alakohta) tai kun kuulutuksen tehneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on päättänyt poistaa sen (c alakohta), myös silloin, kun ”esine on takavarikoitu tai on toteutettu vastaava toimenpide sen jälkeen, kun tarvittava lisätietojen jatkovaihto on toteutettu SIRENE-toimistojen välillä tai esineestä tulee toisen oikeudellisen tai hallinnollisen menettelyn kohde”,(21) ja mainitaan esimerkkinä vilpittömässä mielessä tehtyä hankintaa koskeva tuomioistuinmenettely, riidanalainen omistusoikeus tai todisteita koskeva oikeudellinen yhteistyö. Toisin sanoen kuulutus on poistettava, jos esinettä koskee pyynnön saaneessa jäsenvaltiossa oikeudenkäynti, joka on pantu vireille sen omistusoikeutta koskevan kiistan vuoksi, kuten käsiteltävässä asiassa.
50. Sirene-käsikirjaan perustuvaa selitystä on täydennettävä viittauksella toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) sekä lisätietojen vaihdon asianmukaiseksi soveltamiseksi annettuja suosituksia ja parhaita käytäntöjä koskevaan luetteloon,(22) jossa todetaan, että ”[siinä] annetaan kuulutuksen poistamisesta esimerkkejä, joilla havainnollistetaan SIRENE-käsikirjassa olevaa tiiviimpää esitystä”.(23) Kyseisessä luettelossa todetaan esineistä tehtyjen kuulutusten poistamisesta seuraavaa: ”SIS:llä voidaan paikallistaa henkilöitä ja esineitä. Järjestelmää ei käytetä menettelyissä, joita kansalliset oikeusviranomaiset toteuttavat paikallistamisen jälkeen. Esineistä tehtyjen kuulutusten tavoitteena onkin nimetyn esineen takavarikointi (tai joissakin tapauksissa paikallistaminen), jotta kansalliset viranomaiset voivat toteuttaa SIS:ään liittymättömiä menettelyjä.(24) – – jos tapaukseen liittyy sitä monimutkaistavia näkökohtia, kuten omistusoikeutta koskeva riita tai hyvässä uskossa tehty hankinta, näiden on katsottava olevan SIS:n soveltamisalan ulkopuolella”.(25)
51. Toisin sanoen päätöksen 2007/533 38 ja 39 artiklassa viitataan takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten tehtyihin esineitä koskeviin kuulutuksiin. Tästä seuraa, että kun kyseessä oleva esine on takavarikoitu (tai jokin muu vastaava toimenpide on toteutettu), asiasta tulee omaisuutta koskeva siviilioikeudellinen asia, ja kuulutus voidaan poistaa, koska sen tavoite on jo saavutettu. Päätös 2007/533 väistyy tällöin kaikilta osin suhteessa kansalliseen oikeuteen.
52. Tämä merkitsee sitä, että jos kansallisessa oikeudessa, sellaisena kuin sitä on tulkittu asiaa koskevassa oikeuskäytännössä, säädetään, kuten käsiteltävässä asiassa, että takavarikoitu esine on luovutettava kuulutuksen tehneelle jäsenvaltiolle, eivätkä pyynnön saaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voi riitauttaa sitä, onko kuulutuksen tekeminen päätöksen 2007/533 tavoitteen mukaista, kyseistä lainsäädännöllistä ratkaisua ei voida millään tavoin moittia kyseisen päätöksen perusteella.
53. Katson näin ollen, että kyseessä olevan säännöksen eli ZMVR:n 84 §:n, jonka mukaan havaittuaan ajoneuvon, josta on tehty kuulutus SIS II:een, Bulgarian poliisiviranomainen takavarikoi sen ja palauttaa sen, jos kuulutuksen tehnyt jäsenvaltio sitä pyytää, automaattinen luonne on täysin sopusoinnussa päätöksen 2007/533 39 artiklan kanssa.
IV Ratkaisuehdotus
54. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa seuraavasti Administrativen sad Silistran esittämään ennakkoratkaisukysymykseen:
Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 12.6.2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/533/YOS 39 artikla ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle sääntelylle, jonka mukaan pyynnön saaneen jäsenvaltion viranomaiset eivät voi kieltäytyä panemasta täytäntöön SIS II:een rekisteröityä esineeseen liittyvää kuulutusta, jos on viitteitä siitä, ettei kyseinen kuulutus kuulu kyseisen päätöksen 38 artiklan 1 kohdassa säädetyn tavoitteen piiriin.
Esineen palauttaminen on yksi tarvittavista toimenpiteistä, joista jäsenvaltioiden on sovittava lisätietojen vaihdon jälkeen ja joiden toteuttaminen ei kuulu päätöksen 2007/533 soveltamisalaan.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 EUVL 2007, L 205, s. 63.
3 Unionin tuomioistuin tulkitsi päätöksen 2007/533 tiettyjä muita säännöksiä, nimittäin 41 artiklan 2 kohtaa ja 45 artiklan 2 kohtaa, 7.6.2018 antamassaan määräyksessä Gaki v. Europol (C‑671/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:416, 24–30 kohta).
4 DV nro 53, 27.6.2014; laki viimeksi muutettuna ja täydennettynä (DV nro 58, 23.7.2019).
5 Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että luotonottaja EF:n menettely, joka vastasi luottosopimuksen täyttämättä jättämistä, oli luokiteltu muun muassa ”törkeäksi petokseksi” ja ”kavallukseksi”, jotka ovat rikosoikeudellisia luokitteluja, joiden osalta rikosoikeudelliset tunnusmerkistöt eivät täyty Bulgarian oikeuden mukaan kyseisen oikeussuhteen yhteydessä.
6 Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus (EYVL 2000, L 239, s. 19, 92–119 artikla).
7 Ks. ehdotus neuvoston päätökseksi toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (KOM(2005) 230 lopullinen – CNS 2005/0103), s. 2 ja 4.
8 Ks. tästä päätöksen 2007/533 johdanto-osan viides perustelukappale.
9 Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä 20.12.2006 annettu asetus (EY) (EUVL 2006, L 381, s. 4).
10 EYVL 1999, L 176, s. 36.
11 Päätöksen 2007/533 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellään lisätietojen käsite seuraavasti: ”’Lisätiedoilla’ tarkoitetaan tietoja, joita ei ole tallennettu SIS II:een mutta jotka liittyvät SIS II ‑kuulutuksiin ja joita vaihdetaan i) jotta jäsenvaltiot voivat neuvotella tai vaihtaa tietoja keskenään, kun tehdään kuulutus; ii) osuman jälkeen tarvittaviin toimiin ryhtymiseksi; iii) kun pyydettyä toimenpidettä ei voida suorittaa; iv) kun on kyse SIS II ‑tietojen laadusta; v) kun on kyse kuulutusten yhteensopivuudesta ja tärkeysjärjestyksestä; ja vi) kun on kyse tiedonsaantioikeuden käyttämisestä”.
12 Ks. vastaavasti määräys 7.6.2018, Gaki v. Europol (C‑671/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:416, 29 kohta), jossa unionin tuomioistuin pysytti unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän, jonka mukaan Europol ei ollut toimivaltainen käsittelemään SIS II:een tallennettujen tietojen virheellisyyttä koskevia vaatimuksia, todettuaan ensin muun muassa, että kyseisten tietojen paikkansapitävyyden arviointi kuuluu päätöksen 2007/533 49 artiklan 2 kohdan nojalla kuulutuksen tehneen jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan.
13 Tuomio 31.1.2006, komissio v. Espanja (C‑503/03, EU:C:2006:74).
14 Tuomio 31.1.2006, komissio v. Espanja (C‑503/03, EU:C:2006:74, 36 ja 37 kohta).
15 Tuomio 31.1.2006 (C‑503/03, EU:C:2006:74).
16 Kursivointi tässä.
17 Kursivointi tässä.
18 Sirene-käsikirjan 2.4 kohdassa todetaan lisäksi, että kun pyynnön saanut jäsenvaltio on täyttänyt päätöksen 2007/533 48 artiklan mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa, kyseiset jäsenvaltiot voivat mahdollisuuksien mukaan sopia toteutettavista toimenpiteistä kansallisen lainsäädäntönsä ja SIS II ‑säädösten mukaisesti.
19 Kursivointi tässä.
20 Ks. tältä osin takavarikointia tai rikosprosessin todisteena käyttämistä varten tehtyjen varastettuja ajoneuvoja koskevien kuulutusten poistamista sekä neuvoston päätöksen 2007/533/YOS 38 artiklan tulkintaa koskeva SIS II:n valvonnan koordinointiryhmän yhteinen kanta nro 1/2016, 17 ja 18 kohta, joissa korostetaan lähinnä, että kuulutuksen tarkoitusta ei saavuteta ja että kuulutusta ei näin ollen voida poistaa, jos tarvittavista toimenpiteistä ei ole päätetty päätöksen 2007/533 39 artiklassa säädetyn tietojenvaihdon jälkeen.
21 Kursivointi tässä.
22 Liite 16.12.2015 päivättyyn asiakirjaan ”Komission suositus toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) sekä jäsenvaltioiden sitä täytäntöönpanevien ja käyttävien toimivaltaisten viranomaisten välisen lisätietojen vaihdon asianmukaiseksi soveltamiseksi annettuja suosituksia ja parhaita käytäntöjä koskevan luettelon laatimisesta” (C(2015) 9169 final).
23 Yleisemmällä tasolla komission suosituksen, jonka liitteenä kyseinen luettelo on, sivun 2 mukaan luettelon avulla ”jäsenvaltioille voidaan esittää SIS:n käytön ja lisätietojen vaihdon eri näkökohtia koskevia ohjeita, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia”.
24 Kursivointi tässä.
25 Kursivointi tässä.