<!DOCTYPE html PUBLIC "yes" "xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml">
<!--GENDOC2XHTML # converter_version: 1.2.12-->
  <head>
    <title>2024-10-202410C124202202400-00-TRA-DOC-FI-ARRET-C-0240-22-202407161-07_00</title>
    <meta content="text/html; charset=utf-8" http-equiv="Content-Type"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGeneratedDate"/>
    <meta content="fi-FI" name="Gendoc_Lang"/>
    <meta content="" name="Gendoc_GenerationDate"/>
    <meta content="" name="IsFlattened"/>
    <meta content="1" name="NumProc"/>
    <meta content="Final" name="Gendoc_EditionType"/>
    <meta content="0001" name="Gendoc_CaseNumberSuite"/>
    <meta content="8/01/2025 13:45:34" name="Gendoc_LastVerificationDate"/>
    <meta content="" name="Gendoc_ProcedureNumber"/>
    <meta content="fi" name="Gendoc_LangCode"/>
    <meta content="ARR" name="TypeDoc"/>
    <meta content="7xllKtWKTVWohMCh0mKlB5YQq0DuMDxPDQhhEr2gRRO8lHXXaiNJWOUqzHI80wP9dirJoWSJfxgdmf9/ur3IXAeYaHXeyjPP7FEJeyNgmERI1A8qsZFjVY/K2ZSkE7x21gXBWHJ5y/RsnnbmccJMUCMuLUdo+Rt3TP8w0/NTwjQ=" name="GenDocUID"/>
    <meta content="P" name="TypeProc"/>
    <meta content="" name="CreateCustomParts"/>
    <meta content="OK" name="ReadyToPublish"/>
    <meta content="suokkel" name="Gendoc_User"/>
    <meta content="" name="EP_Mode"/>
    <meta content="" name="Gendoc_DGTGenerated"/>
    <meta content="" name="Gendoc_Vademecum"/>
    <meta content="0240" name="NumeroOrdre"/>
    <meta content="2022" name="Annee"/>
    <meta content="P" name="Gendoc_ProcedureType"/>
    <meta content="" name="EP_Version"/>
    <meta content="FI" name="Langue"/>
    <meta content="suokkel" name="Gendoc_DGTGeneratedUser"/>
    <meta content="FAST_document_go_ok" name="Gendoc_LastVerificationStatus"/>
    <meta content="ARR_C" name="Gendoc_GendocTemplateType"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlockFlatP"/>
    <meta content="GenDoc 11-10-24 17:57:25" name="Created"/>
    <meta content="" name="Canevas3_Vademecum"/>
    <meta content="TRUE" name="WithoutAuthorBlock"/>
    <meta content="" name="Gendoc_CaseYear"/>
    <meta content="false" name="Generation_In_Progress"/>
    <meta content="C" name="Juridiction"/>
    <meta content="b738f7060366475f8fdd0100e991f137" name="DocumentIdentifier"/>
    <meta content="0240" name="Gendoc_CaseNumber"/>
    <meta content="ImportedWithoutSource" name="SdlIdentifier"/>
    <meta content="PV" name="NatureAff"/>
    <meta content="PV" name="Gendoc_CaseNature"/>
    <meta content="0001" name="NumSuite"/>
    <meta content="C" name="Gendoc_Juridiction"/>
  </head>
  <body>
    <div style="header">
      <div id="rId25" style="first"/>
      <div id="rId21" style="even">Tuomio 24.10.2024 – Asia C‑240/22 P</div>
      <div id="rId22" style="default">komissio v. Intel Corporation</div>
    </div>
    <p class="C19Centre" id="para-1" title="page-1">
      UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
    </p>
    <p class="C19Centre" id="para-2" title="page-1">
      24 päivänä lokakuuta 2024  (<span class="note footnote notemarker">
<a id="c-1" href="#t-1">*</a>
</span>)
    </p>
    <div class="toc">
<p class="C19Centre" id="para-3" title="page-1">
<span>Sisällys</span>
</p>
<p class="CTOC1" id="para-4" title="page-1">
<span>Asian tausta ja riidanalainen päätös </span>
<span>5</span>
</p>
<p class="CTOC1" id="para-5" title="page-1">
<span>Ensimmäinen menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa </span>
<span>9</span>
</p>
<p class="CTOC1" id="para-6" title="page-1">
<span>Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa sen jälkeen, kun asia oli palautettu sen käsiteltäväksi, ja valituksenalainen tuomio </span>
<span>11</span>
</p>
<p class="CTOC1" id="para-7" title="page-1">
<span>Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset </span>
<span>22</span>
</p>
<p class="CTOC1" id="para-8" title="page-1">
<span>Valituksen tarkastelu </span>
<span>23</span>
</p>
<p class="CTOC2" id="para-9" title="page-1">
<span>Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin lausui ultra petita ja tulkitsi ja sovelsi virheellisesti sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta </span>
<span>24</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-10" title="page-1">
<span>Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin lausui ultra petita </span>
<span>25</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-11" title="page-1">
<span>– Asianosaisten lausumat </span>
<span>25</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-12" title="page-1">
<span>– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>25</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-13" title="page-1">
<span>Toinen osa, joka koskee arviointiperusteiden, jotka koskivat sitä, saattoivatko riidanlaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta, virheellistä tulkintaa ja soveltamista </span>
<span>28</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-14" title="page-1">
<span>– Asianosaisten lausumat </span>
<span>28</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-15" title="page-1">
<span>– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>30</span>
</p>
<p class="CTOC2" id="para-16" title="page-1">
<span>Toinen valitusperuste, joka koskee komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista </span>
<span>35</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-17" title="page-1">
<span>Asianosaisten lausumat </span>
<span>35</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-18" title="page-1">
<span>Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>36</span>
</p>
<p class="CTOC2" id="para-19" title="page-2">
<span>Kolmas valitusperuste, joka koskee edellytettyyn näyttökynnykseen liittyvää oikeudellista virhettä, komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin Dellin osalta </span>
<span>40</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-20" title="page-2">
<span>Ensimmäinen osa, joka koskee edellytettyyn näyttökynnykseen liittyvää oikeudellista virhettä </span>
<span>40</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-21" title="page-2">
<span>– Asianosaisten lausumat </span>
<span>40</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-22" title="page-2">
<span>– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>41</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-23" title="page-2">
<span>Toinen osa, joka koskee hyväksytyn näyttökynnyksen virheellistä soveltamista </span>
<span>48</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-24" title="page-2">
<span>– Asianosaisten lausumat </span>
<span>48</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-25" title="page-2">
<span>– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>48</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-26" title="page-2">
<span>Kolmas osa, joka koskee todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin Dellin osalta </span>
<span>49</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-27" title="page-2">
<span>– Asianosaisten lausumat </span>
<span>49</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-28" title="page-2">
<span>– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>52</span>
</p>
<p class="CTOC2" id="para-29" title="page-2">
<span>Neljäs valitusperuste, joka koskee useita oikeudellisia virheitä ja komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin HP:n osalta </span>
<span>57</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-30" title="page-2">
<span>Ensimmäinen osa, joka koskee oikeudellisia virheitä siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin HP:n osalta </span>
<span>57</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-31" title="page-2">
<span>– Asianosaisten lausumat </span>
<span>57</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-32" title="page-2">
<span>– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>59</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-33" title="page-2">
<span>Neljäs valitusperuste, joka koskee komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin HP:n osalta </span>
<span>66</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-34" title="page-2">
<span>– Asianosaisten lausumat </span>
<span>66</span>
</p>
<p class="CTOC4" id="para-35" title="page-2">
<span>– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>67</span>
</p>
<p class="CTOC2" id="para-36" title="page-2">
<span>Viides valitusperuste, joka koskee AEC-testin ja SEUT 102 artiklan virheellistä tulkintaa, todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin Lenovon osalta </span>
<span>67</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-37" title="page-2">
<span>Asianosaisten lausumat </span>
<span>67</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-38" title="page-2">
<span>Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>69</span>
</p>
<p class="CTOC2" id="para-39" title="page-2">
<span>Kuudes valitusperuste, joka koskee AEC-testin yhteydessä todetuista virheistä tehtävien päätelmien virheellistä arviointia </span>
<span>73</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-40" title="page-2">
<span>Asianosaisten lausumat </span>
<span>73</span>
</p>
<p class="CTOC3" id="para-41" title="page-2">
<span>Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta </span>
<span>74</span>
</p>
<p class="CTOC1" id="para-42" title="page-2">
<span>Oikeudenkäyntikulut </span>
<span>78</span>
</p>
<p class="C19Centre" id="para-43" title="page-1">
<span/>
</p>
</div>
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-44" title="page-3">
      
        <br/>
      
    </p>
    <p class="C71Indicateur" id="para-45" title="page-3">
      Muutoksenhaku – Kilpailu – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Prosessorimarkkinat – Päätös, jossa todetaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkominen – Uskollisuusalennukset – Väärinkäytöksi luonnehtiminen – Strategia, jolla sellaiset kilpailijat, jotka ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, pyritään syrjäyttämään markkinoilta
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-46" title="page-3">
      Asiassa C‑240/22 P,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-47" title="page-3">
      jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 5.4.2022,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-48" title="page-3">
      Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi F. Castillo de la Torre, M. Kellerbauer, N. Khan ja C. Sjödin, sittemmin F. Castillo de la Torre, M. Kellerbauer ja N. Khan ja lopuksi F. Castillo de la Torre ja M. Kellerbauer,
    </p>
    <p class="C72Alineadroite" id="para-49" title="page-3">
      valittajana,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-50" title="page-3">
      jota tukee
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-51" title="page-3">
      Saksan liittotasavalta, asiamiehinään J. Möller ja P.-L. Krüger,
    </p>
    <p class="C72Alineadroite" id="para-52" title="page-3">
      väliintulijana muutoksenhakuasteessa,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-53" title="page-3">
      ja jossa muina osapuolina ovat
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-54" title="page-3">
      Intel Corporation Inc., kotipaikka Wilmington, Delaware (Yhdysvallat), edustajinaan aluksi D. Beard, KC, J. Williams, barrister, ja A. Parr, solicitor, sittemmin D. Beard, KC, J. Williams, barrister, ja B. Meyring, Rechtsanwalt,
    </p>
    <p class="C72Alineadroite" id="para-55" title="page-3">
      kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-56" title="page-3">
      Association for Competitive Technology Inc., kotipaikka Washington, DC(Yhdysvallat), edustajinaan J.-F. Bellis, avocat, ja K. Van Hove, advocaat,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-57" title="page-3">
      Union fédérale des consommateurs - Que choisir (UFC - Que choisir),
    </p>
    <p class="C72Alineadroite" id="para-58" title="page-3">
      väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa,
    </p>
    <p class="C19Centre" id="para-59" title="page-3">
      UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-60" title="page-3">
      toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis, joka hoitaa neljännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit D. Gratsias (esittelevä tuomari) ja E. Regan
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-61" title="page-3">
      julkisasiamies: L. Medina,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-62" title="page-3">
      kirjaaja: A. Calot Escobar,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-63" title="page-3">
      ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-64" title="page-3">
      kuultuaan julkisasiamiehen 18.1.2024 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-65" title="page-3">
      on antanut seuraavan
    </p>
    <p class="C75Debutdesmotifs" id="para-66" title="page-3">
      tuomion
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan komissio vaatii valituksessaan kumoamaan 26.1.2022 annetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion Intel Corporation v. komissio (T‑286/09 RENV, jäljempänä valituksenalainen tuomio, EU:T:2022:19), jolla unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä kumosi [SEUT 102] artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä 13.5.2009 tehdyn komission päätöksen C(2009) 3726 final (asia COMP/C‑3/37.990 – Intel; jäljempänä riidanalainen päätös) 1 artiklan a–e alakohdan ja 2 artiklan ja toisaalta tämän päätöksen 3 artiklan siltä osin kuin se koski sen 1 artiklan a–e alakohtaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tausta ja riidanalainen päätös</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian tausta ja riidanalaisen päätöksen sisältö esitetään valituksenalaisen tuomion 1–35 kohdassa. Se voidaan tiivistää tätä oikeudenkäyntiä varten seuraavasti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel Corporation Inc. (jäljempänä Intel) on Yhdysvaltoihin sijoittautunut yhtiö, joka suunnittelee, kehittää, valmistaa ja markkinoi keskusyksiköitä (Central Processing Units, jäljempänä CPU:t), piirisarjoja (chipsets) ja muita puolijohdekomponentteja sekä alustaratkaisuja tietojenkäsittelyn ja viestintälaitteiden alalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">4</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Advanced Micro Devices Inc:n (jäljempänä AMD) 18.10.2000 tekemän kantelun, jota täydennettiin 26.11.2003, johdosta komissio käynnisti Inteliä koskevan tutkimuksen [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 26.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">5</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio antoi 26.7.2007 Intelille väitetiedoksiannon sen käyttäytymisestä, joka oli kohdistettu viiteen merkittävään alkuperäislaitevalmistajaan (Original Equipment Manufacturers, jäljempänä OEM-valmistajat) eli Delliin, Hewlett-Packard Companyyn (HP), Acer Inc:iin, NEC Corp:iin ja International Business Machines Corp:iin (IBM).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">6</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio antoi Intelille 17.7.2008 täydentävän väitetiedoksiannon, joka koski sen käyttäytymistä, joka kohdistui Media-Saturn-Holding GmbH:hon (jäljempänä MSH), joka on eurooppalainen mikropiirilaitteiden vähittäiskauppias ja johtava pöytätietokoneiden vähittäiskauppias Euroopassa. Tämä väitetiedoksianto koski myös Intelin Lenovo Group Ltd:hen (jäljempänä Lenovo) kohdistamaa käyttäytymistä, ja siihen sisältyi uusia Intelin eräisiin 26.7.2007 annetussa väitetiedoksiannossa mainittuihin OEM-valmistajiin kohdistamaa käyttäytymistä koskevia todisteita, jotka komissio oli saanut tämän päivämäärän jälkeen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">7</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio teki 13.5.2009 riidanalaisen päätöksen, jonka tiivistelmä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 2009, C 227, s. 13).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">8</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Riidanalaisen päätöksen mukaan Intel syyllistyi yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 102 artiklan ja 2.5.1992 Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 1, s. 3) 54 artiklan rikkomiseen, joka kesti vuoden 2002 lokakuusta vuoden 2007 joulukuuhun, toteuttamalla strategiaa, jonka päämääränä oli kilpailijan eli AMD:n sulkeminen x86-arkkitehtuurin mukaisten CPU:iden (jäljempänä x86-CPU:t) markkinoilta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">9</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Riidanalaisen päätöksen kohteena olevat tuotteet ovat CPU:ita, jotka ovat kaikkien tietokoneiden keskeisiä osia sekä järjestelmän yleisen suorituskyvyn että sen kokonaiskustannusten kannalta. CPU:ita pidetään usein tietokoneen ”aivoina”. Niiden valmistusprosessi edellyttää huipputeknologiaa edustavia kalliita laitteita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">10</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tietokoneissa käytettävät CPU:t voidaan jakaa kahteen luokkaan: x86-CPU:ihin ja muuhun arkkitehtuuriin perustuviin CPU:ihin. X86-arkkitehtuuri on Intelin omia CPU:itaan varten kehittämä standardi. Arkkitehtuurissa voidaan käyttää sekä Windows- että Linux-käyttöjärjestelmiä. Windows on linkitetty ensisijaisesti x86-arkkitehtuuria vastaavaan käskykantaan. Ennen vuotta 2000 markkinoilla oli useita x86-CPU:iden valmistajia. Useimmat niistä ovat sittemmin lopettaneet. Intel ja AMD ovat käytännössä ainoat yritykset, jotka valmistavat x86-CPU:ita tämän ajankohdan jälkeen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">11</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Maantieteelliset markkinat määriteltiin maailmanlaajuisiksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">12</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ottaen huomioon yhtäältä Intelillä vuosina 1997–2007 olleen markkinaosuuden, joka oli vähintäänkin 70 prosenttia, ja toisaalta näillä markkinoilla olevien merkittävien markkinoilletulon ja laajentumisen esteiden, jotka johtuvat x86-CPU:iden valmistamisen kannalta välttämättömistä tutkimukseen ja kehitykseen sekä immateriaalioikeuksiin ja tarvittaviin tuotantolaitoksiin tarkoitetuista upotetuista investoinneista, komissio päätteli, että Intelillä oli määräävä asema kyseisillä markkinoilla ainakin vuoden 2002 lokakuun ja vuoden 2007 joulukuun välisellä ajanjaksolla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">13</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio katsoi Intelin syyllistyneen kahdentyyppiseen väärinkäyttöön. Ensiksi kyse oli neljälle OEM-valmistajalle eli nyt käsiteltävässä asiassa Dellille, Lenovolle, HP:lle ja NEC:lle myönnetyistä alennuksista, joiden ehtona oli, että ne ostivat kaikki tai lähes kaikki x86-CPU:nsa Inteliltä, ja MSH:lle suoritetuista maksuista, joiden ehtona oli, että MSH myy yksinomaan Intelin valmistamilla x86-CPU:illa varustettuja tietokoneita (jäljempänä yhdessä riidanalaiset alennukset). Kyseiset alennukset olivat uskollisuusalennuksia. MSH:lle suoritetut ehdolliset maksut merkitsivät lisäksi kyseisiä alennuksia vastaavaa mekanismia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">14</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio teki riidanalaisessa päätöksessä taloudellisen analyysin siitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta kilpailijan, joka olisi yhtä tehokas kuin Intel mutta ei määräävässä markkina-asemassa (as efficient competitor ‑testi, jäljempänä AEC-testi). Tämän analyysin avulla voitiin määrittää hinta, jolla Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan olisi pitänyt tarjota CPU:ita, jotta OEM-valmistajan menettämä Intelin myöntämä alennus olisi ”korvattu”. Samankaltainen analyysi tehtiin myös Intelin MSH:lle suorittamista maksuista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">15</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio katsoi keräämiensä todisteiden perusteella, että riidanalaisilla alennuksilla varmistettiin ”strategisina” pidettyjen OEM-valmistajien ja MSH:n asiakasuskollisuus. Näiden alennusten vaikutukset täydensivät toisiaan siten, että niillä vähennettiin merkittävästi Intelin kilpailijoiden kykyä kilpailla x86-CPU:idensa ansioiden perusteella. Intelin kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä seurasi siten kuluttajien valinnanvaran kaventuminen ja innovoinnin kannustimien heikkeneminen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">16</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi komissio katsoi, että Intel oli syyllistynyt peittelemättömiä rajoituksia (naked restrictions) merkitseviin menettelytapoihin, joita olivat maksujen suorittaminen kolmelle OEM-valmistajalle eli HP:lle, Acerille ja Lenovolle sillä perusteella, että ne lykkäsivät AMD:n x86-CPU:ille pohjautuvien tuotteiden markkinoille saattamista tai peruuttivat sen tai rajoittivat näiden tuotteiden jakelua. Komissio katsoi, että kyseiset menettelytavat, jotka eivät kuuluneet normaaliin ansioihin perustuvaan kilpailuun, myös haittasivat suoraan kilpailua.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">17</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että jokainen käyttäytymistavoista, joihin Intelin katsottiin syyllistyneen edellä mainittujen OEM-valmistajien ja MSH:n osalta, oli SEUT 102 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä ja että väärinkäyttö kokonaisuudessaan oli näin ollen myös osa kokonaisstrategiaa, jolla Intelin ainoa merkittävä kilpailija AMD pyrittiin sulkemaan x86-CPU-markkinoilta. Nämä väärinkäytöt olivat siten osa yhtenä kokonaisuutena pidettävää SEUT 102 artiklassa tarkoitettua rikkomista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">18</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio määräsi Intelille 1,06 miljardin euron sakon soveltaen asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja (EUVL 2006, C 210, s. 2).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">19</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Riidanalaisen päätöksen päätösosa, joka toistettiin valituksenalaisen tuomion 35 kohdassa, kuuluu seuraavasti:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C20Centreitalique" id="para-87" title="page-5">
      ”1 artikla
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-88" title="page-5">
      Intel on rikkonut [SEUT 102] artiklaa ja ETA-sopimuksen 54 artiklaa yhdessä ja jatkuvassa [SEUT 102] artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkomisessa lokakuusta 2002 joulukuuhun 2007 toteuttamalla strategiaa, jonka päämääränä on kilpailijoiden sulkeminen x86-CPU-markkinoilta ja joka koostuu seuraavista seikoista:
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-89" title="page-6">
      a) sellaisten alennusten myöntäminen Dellille joulukuusta 2002 joulukuuhun 2005, joiden ehtona oli, että Dell ostaa kaikki x86-CPU:t Inteliltä;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-90" title="page-6">
      b) sellaisten alennusten myöntäminen HP:lle marraskuusta 2002 toukokuuhun 2005, joiden ehtona oli, että HP ostaa vähintään 95 prosenttia yrityksille tarkoitetuissa pöytätietokoneissa tarvittavista x86-CPU:ista Inteliltä;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-91" title="page-6">
      c) sellaisten alennusten myöntäminen NEC:lle lokakuusta 2002 marraskuuhun 2005, joiden ehtona oli, että NEC ostaa vähintään 80 prosenttia PC:issä tarvittavista x86-CPU:ista Inteliltä;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-92" title="page-6">
      d) sellaisten alennusten myöntäminen Lenovolle tammikuusta 2007 joulukuuhun 2007, joiden ehtona oli, että Lenovo ostaa kaikki kannettavissa tietokoneissaan tarvitsemansa x86-CPU:t Inteliltä;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-93" title="page-6">
      e) sellaisten maksujen suorittaminen [MSH:lle] lokakuusta 2002 joulukuuhun 2007, joiden ehtona oli, että [MSH] myy vain Intelin x86-CPU:ille perustuvia tietokoneita;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-94" title="page-6">
      f) sellaisten maksujen suorittaminen HP:lle marraskuusta 2002 toukokuuhun 2005, joiden ehtona oli seuraavaa: i) HP suuntaa AMD-x86-CPU-pohjaisten, yrityksille tarkoitettujen HP:n pöytätietokoneiden myynnin pienille ja keskisuurille yrityksille sekä julkisen sektorin ja opetus- ja terveydenhoitoalan asiakkaille eikä suurille yrityksille; ii) HP kieltää jälleenmyyjiään varastoimasta AMD-x86-CPU-pohjaisia yrityksille tarkoitettuja HP:n pöytätietokoneita, jotta näitä tietokoneita voivat saada ainoastaan asiakkaat, jotka tilaavat niitä HP:ltä (joko suoraan tai HP:n kauppaedustajina toimivien jälleenmyyjien kautta); iii) HP lykkää kuudella kuukaudella AMD-x86-CPU-pohjaisten yrityksille tarkoitettujen pöytätietokoneidensa markkinoille saattamista Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueella;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-95" title="page-6">
      g) sellaisten maksujen suorittaminen Acerille syyskuusta 2003 tammikuuhun 2004, joiden ehtona oli, että Acer lykkää AMD-x86-CPU-pohjaisten kannettavien tietokoneiden markkinoille saattamista;
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-96" title="page-6">
      h) sellaisten maksujen suorittaminen Lenovolle kesäkuusta 2006 joulukuuhun 2006, joiden ehtona oli, että Lenovo lykkää AMD-x86-CPU-pohjaisten kannettavien tietokoneiden markkinoille saattamista ja lopulta peruuttaa sen.
    </p>
    <p class="C20Centreitalique" id="para-97" title="page-6">
      2 artikla
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-98" title="page-6">
      1 artiklassa mainitun kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi Intelille määrätään 1 060 000 000 euron suuruinen sakko – –
    </p>
    <p class="C20Centreitalique" id="para-99" title="page-6">
      3 artikla
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-100" title="page-7">
      Intelin on lopetettava 1 artiklassa mainittu rikkominen välittömästi, jos näin ei ole vielä tapahtunut.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-101" title="page-7">
      Intelin on pidättäydyttävä vastedes 1 artiklassa mainittujen toimien tai toimenpiteiden uudistamisesta sekä kaikista toimista tai toimenpiteistä, joilla on samanlaisia tai samankaltaisia tavoitteita tai vaikutuksia.
    </p>
    <p class="C02AlineaAltA" id="para-102" title="page-7">
      – –”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">20</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.7.2009 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista, ja se vetosi yhdeksään kanneperusteeseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">21</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Association for Competitive Technology Inc. (jäljempänä ACT) osallistui tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen Intelin vaatimuksia, ja Union fédérale des consommateurs – Que choisir (UFC – Que choisir) osallistui tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">22</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan 12.6.2014 antamallaan tuomiolla Intel v. komissio (T‑286/09, jäljempänä alkuperäinen tuomio, EU:T:2014:547). Kyseisen kanteen hylkääminen perustui erityisesti kahteen olettamukseen, jotka koskivat komission riidanalaisten alennusten vaikutuksen arvioinnissa käyttämän AEC-testin roolia. Ensimmäisen olettamuksen mukaan näiden alennusten lainvastaisuuden toteaminen ei edellyttänyt käsiteltävänä olleen asian olosuhteiden tutkimista, joten komission ei ollut osoitettava tapauskohtaisesti, että kyseiset alennukset saattoivat syrjäyttää markkinoilta. Toisen olettamuksen mukaan oli niin, että vaikka oletettaisiin, että käsiteltävänä olleen asian olosuhteiden arviointi olisikin ollut tarpeen uskollisuusalennusten mahdollisten kilpailunvastaisten vaikutusten osoittamiseksi, niitä ei olisi kuitenkaan ollut tarpeen osoittaa AEC-testillä. Toissijaisesti tehdyn tarkastelun yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio oli osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla ja asian olosuhteista tekemänsä analyysin perusteella, että riidanalaiset alennukset saattoivat rajoittaa kilpailua. Tämän seurauksena unionin yleisellä tuomioistuimella ei ollut velvollisuutta tutkia, oliko komissio suorittanut AEC-testin kaikkien alan sääntöjen mukaisesti ja virheitä tekemättä, eikä selvittää, olivatko Intelin ehdottamat kyseiselle testille vaihtoehtoiset laskelmat tehty asianmukaisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">23</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel haki muutosta alkuperäiseen tuomioon unionin tuomioistuimeen 26.8.2014 toimittamallaan valituksella. Intel esitti valituksensa tueksi kuusi valitusperustetta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">24</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin kumosi alkuperäisen tuomion ja palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen 6.9.2017 annetulla tuomiolla Intel v. komissio (C‑413/14 P, jäljempänä valitusasiassa annettu tuomio, EU:C:2017:632).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">25</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erityisesti hylättyään viidennen ja neljännen valitusperusteen, joissa väitettiin, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti arviointiperusteita, jotka koskivat komission toimivaltaa Intelin ja Lenovon välillä tehtyjen sopimusten osalta, ja että menettelyssä tehtiin olennaisia virheitä, unionin tuomioistuin tutki ja hyväksyi ensimmäisen valitusperusteen, jossa vedottiin oikeudelliseen virheeseen sillä perusteella, että riidanalaisia alennuksia ei tutkittu kaikkien merkityksellisten olosuhteiden valossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">26</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin korosti tältä osin valitusasiassa annetun tuomion 133 ja 134 kohdassa, että SEUT 102 artiklan tavoitteena ei ole estää yritystä hankkimasta omilla ansioillaan määräävää asemaa markkinoilla. Mainitun määräyksen tarkoituksena ei ole myöskään taata, että kilpailijat, jotka ovat vähemmän tehokkaita kuin määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, pysyvät markkinoilla. Näin ollen kaikki markkinoilta syrjäyttäminen ei välttämättä rajoita kilpailua. Ansioihin perustuva kilpailu voi jo määritelmänsä mukaan johtaa siihen, että kilpailijat, jotka ovat vähemmän tehokkaita kuin määräävässä asemassa oleva yritys ja siis erityisesti hintojen, valikoiman, laadun tai innovaatioiden osalta kuluttajille vähemmän kiinnostavia, häviävät markkinoilta tai joutuvat vähäpätöiseen asemaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">27</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin kuitenkin muistutti valitusasiassa annetun tuomion 135–137 kohdassa, että kun otetaan huomioon määräävässä asemassa olevan yrityksen erityinen velvollisuus olla toiminnallaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua sisämarkkinoilla, se ei voi syrjäyttää markkinoilta kilpailijoitaan, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se itse, ja vahvistaa määräävää asemaansa turvautumalla muihin menetelmiin kuin ansioihin perustuvaan kilpailuun, kuten sellaisten alennusten järjestelmään, joiden myöntäminen edellyttää sitä, että asiakas hankkii kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä kyseiseltä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">28</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin kuitenkin täsmensi valitusasiassa annetun tuomion 138 ja 139 kohdassa, että silloin, kun kyseessä oleva yritys väittää hallinnollisessa menettelyssä, ettei sen uskollisuusalennusten soveltamisesta muodostunut käyttäytyminen saattanut rajoittaa kilpailua ja että toiminnasta ei erityisesti seurannut moitittuja markkinoilta syrjäyttämiseen johtaneita vaikutuksia, ja kun yritys esittää näyttöä tämän väitteen tueksi, komissio on velvollinen analysoimaan paitsi yhtäältä yrityksen määräävän aseman vahvuutta merkityksellisillä markkinoilla ja toisaalta sitä, miten laajalti markkinat katettiin riidanalaisilla alennuksilla, sekä kyseisten alennusten myöntämisedellytyksiä ja ‑tapoja ja alennusten kestoa ja niiden määrää, mutta myös arvioimaan, onko mahdollisesti olemassa strategia, jolla määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa vähintään yhtä tehokkaat kilpailijat pyritään syrjäyttämään markkinoilta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">29</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin tuomioistuin totesi valitusasiassa annetun tuomion 143 ja 144 kohdassa, että AEC-testillä oli todellista merkitystä, kun komissio arvioi sitä, saattoiko riidanalaisilla alennuksilla olla Intelin kanssa yhtä tehokkaisiin kilpailijoihin kohdistuva syrjäyttämisvaikutus, joten unionin yleinen tuomioistuin oli velvollinen tutkimaan kaikki Intelin tämän testin osalta esittämät perustelut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">30</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten valitusasiassa annetun tuomion 145 ja 146 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin katsoi alkuperäisessä tuomiossa, ettei ollut tarpeen tutkia, oliko komissio tehnyt AEC-testin kaikkien alan sääntöjen mukaisesti ja virheettömästi, ja ettei ollut myöskään tarpeen tarkastella kysymystä siitä, olivatko Intelin esittämät vaihtoehtoiset laskelmat tehty asianmukaisesti. Näin ollen silloin, kun unionin yleinen tuomioistuin tutki käsiteltävän asian olosuhteita täydellisyyden vuoksi, se kiisti kyseisessä tuomiossa sen, että komission tekemällä AEC-testillä olisi ollut asiassa mitään merkitystä, eikä se näin ollen vastannut Intelin tätä testiä kohtaan esittämään arvosteluun.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">31</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näissä olosuhteissa unionin tuomioistuin katsoi valitusasiassa annetun tuomion 147 kohdassa, että alkuperäinen tuomio oli kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin oli analysoidessaan sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset rajoittaa kilpailua, jättänyt virheellisesti ottamatta huomioon Intelin perustelut, joilla pyrittiin osoittamaan komission AEC-testin yhteydessä mahdollisesti tekemät virheet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">32</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi valitusasiassa annetun tuomion 149 ja 150 kohdassa, että unionin yleisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia oli palautettava, oli selvitettävä Intelin esittämien väitteiden valossa, saattoivatko riidanalaiset alennukset rajoittaa kilpailua.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa sen jälkeen, kun asia oli palautettu sen käsiteltäväksi, ja valituksenalainen tuomio</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">33</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">ACT, Intel ja komissio toimittivat 14., 15. ja 16.11.2017 kirjalliset huomautuksensa siitä, millä tavoin valitusasiassa annettu tuomio olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdan mukaisesti (jäljempänä asian palauttamista koskevat pääasialliset huomautukset).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">34</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">ACT toimitti 20.2.2018 ja Intel sekä komissio toimittivat 5.3.2018 kirjallisia lisähuomautuksia unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 3 kohdan mukaisesti (jäljempänä asian palauttamista koskevat lisähuomautukset).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">35</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel, jota ACT tuki, toisti asian palauttamista koskevissa pääasiallisissa huomautuksissaan muun muassa riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa. Komissio puolestaan vaati omissa huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">36</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Aluksi unionin yleinen tuomioistuin lausui valituksenalaisen tuomion 74–102 kohdassa asian palauttamisen jälkeisestä oikeudenkäynnin kohteesta ja kyseisen tuomion 103–111 kohdassa siitä, voitiinko Intelin ja ACT:n asian palauttamista koskevat pääasialliset huomautukset ja lisähuomautukset ottaa tutkittaviksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">37</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi asian palauttamisen jälkeen käsiteltävänään olevan oikeusriidan kohteen osalta, että siinä oli kyse pääasiallisesti sen arvioimisesta, saattoivatko riidanalaiset alennukset rajoittaa kilpailua, yhtäältä 13.2.1979 annetussa tuomiossa Hoffmann-La Roche v. komissio (85/76, EU:C:1979:36) vahvistettuja periaatteita koskevien täsmennysten valossa, jotka esitettiin valitusasiassa annetun tuomion 133 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, ja toisaalta näistä täsmennyksistä tehtäviin päätelmiin liittyvien asian palauttamista koskevien pääasiallisten ja lisähuomautusten valossa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">38</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin yhtyi alkuperäisessä tuomiossa esitettyihin toteamuksiin, jotka koskivat peittelemättömiä rajoituksia ja niiden lainvastaisuutta SEUT 102 artiklan kannalta, sekä kyseisessä tuomiossa esitettyihin arvioihin, jotka koskivat riidanalaisten alennusten luonnehtimista yksinostoalennuksiksi. Unionin yleinen tuomioistuin arvioi kuitenkin valitusasiassa annetussa tuomiossa ratkaistujen oikeuskysymysten mukaisesti, että riidanalaisten alennusten luonnehtiminen yksinostoalennuksiksi ei merkinnyt sitä, että AEC-testi ei ollut tarpeen sen arvioimiseksi, saattoivatko kyseiset alennukset rajoittaa kilpailua, eikä se ollut riittävä tekemään niistä SEUT 102 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">39</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intelin ja ACT:n toimittamien asian palauttamista koskevien pääasiallisten ja lisähuomautusten tutkittavaksi ottamisen osalta unionin yleinen tuomioistuin korosti, että sen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohta ei ollut esteenä sille, että Intel käytti valtaosan kyseisistä huomautuksista toistaakseen kanteessa esitetyt AEC-testiä koskevat argumentit eikä sille, että kyseisiä argumentteja jopa laajennettiin. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan valitusasiassa annettu tuomio ei kuitenkaan sellaisenaan ollut uusi seikka, joka oikeuttaisi muuttamaan tai laajentamaan Intelin riidanalaista päätöstä koskevia väitteitä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">40</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin muistutti ensin menetelmästä, jonka unionin tuomioistuin on määritellyt sen arvioimiseksi, voiko alennusjärjestelmä rajoittaa kilpailua, ja valitusasiassa annetusta tuomiosta ilmenevistä periaatteista, minkä jälkeen se arvioi Intelin ja ACT:n esittämien argumenttien paikkansapitävyyden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">41</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli tässä yhteydessä ensiksi argumenttia, jonka mukaan riidanalainen päätös perustui virheelliseen oikeudelliseen arviointiin. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tältä osin, että komissio teki riidanalaisessa päätöksessä oikeudellisen virheen lähtiessään olettamuksesta, jonka mukaan se saattoi pätevästi todeta, että riidanalaiset alennukset olivat SEUT 102 artiklan vastaisia, koska ne merkitsivät luonteeltaan väärinkäyttöä, ilman, että sen olisi ollut välttämättä otettava tätä varten huomioon sitä, saattoivatko ne rajoittaa kilpailua. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin totesi, että AEC-testillä oli ”todellista merkitystä”, kun komissio arvioi sitä, saattoiko kyseessä riidanalaisilla alennuksilla olla Intelin kanssa yhtä tehokkaisiin kilpailijoihin kohdistuva syrjäyttämisvaikutus, ja katsoi, että se oli tämän jälkeen velvollinen tutkimaan Intelin argumentit, joissa se väitti, että AEC-testissä oli useita virheitä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">42</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion näitä argumentteja koskevaan osaan sisältyy neljä alaosaa. Valituksenalaisen tuomion 150 ja 151 kohdassa olevat perustelut koskevat unionin yleisen tuomioistuimen valvonnan ulottuvuutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">43</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen tuomion 152–159 kohtaan sisältyvät perustelut koskevat riidanalaisessa päätöksessä toteutettua AEC-testiä koskevia yleisiä näkökohtia. Valituksenalaisen tuomion kyseisten kohtien sanamuoto on seuraava:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-129" title="page-11">
      ”152 AEC-testin lähtökohtana, sellaisena kuin se määritellään riidanalaisen päätöksen 1003 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa perustelukappaleissa ja sellaisena kuin komissio on soveltanut sitä tässä tapauksessa, on se, että Intel oli tuotteensa luonteen, tavaramerkin imagon ja profiilinsa vuoksi välttämätön kauppakumppani ja että OEM-valmistajat olivat aina ostaneet ainakin osan tarvitsemistaan CPU:ista Inteliltä vaihtoehtoisen tavarantoimittajan tarjonnan laadusta riippumatta. Näin ollen asiakkaat olivat valmiit siirtämään ja saattoivat siirtää ainoastaan tietyn osan hankinnoistaan tälle vaihtoehtoiselle tavarantoimittajalle (jäljempänä kilpailun piiriin kuuluva osa). Tästä välttämättömän kauppakumppanin ominaisuudesta seurasi se, että Intelillä oli valta käyttää kilpailun ulkopuolelle kuuluvaa osaa vipuna kilpailun piiriin kuuluvan osan hinnan alentamiseksi.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-130" title="page-11">
      153 Kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa alkuperäisen tuomion 141 kohdassa, riidanalaisessa päätöksessä tehdyssä AEC-testissä on otettu lähtökohdaksi se, että [Intelin kanssa] yhtä tehokkaan kilpailijan, joka pyrkii saamaan itselleen tilauksista kilpailun piiriin kuuluvan osan, josta on siihen asti huolehtinut määräävässä asemassa oleva yritys, on tarjottava asiakkaalle korvausta yksinostoalennuksesta, jonka asiakas menettäisi, jos se ostaisi yksinostoehdossa tai sitä lähenevässä ehdossa määriteltyä osaa pienemmän osan. AEC-testillä pyritään määrittämään, pystyykö määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa yhtä tehokas kilpailija, jolle aiheutuu samat kustannukset kuin määräävässä asemassa olevalle yrityksille, kattamaan tässä tapauksessa aina omat kustannuksensa.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-131" title="page-11">
      154 AEC-testissä, sellaisena kuin sitä on sovellettu tässä tapauksessa, vahvistetaan hinta, jolla yhtä tehokkaan kilpailijan kuin Intelin olisi pitänyt tarjota x86-CPU:ita korvatakseen OEM-valmistajalle mikä tahansa sen menettämä Intelin suorittama yksinmyyntimaksu. Tätä hintaa kutsutaan AEC-testissä ”tosiasialliseksi hinnaksi”.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-132" title="page-12">
      155 Lähtökohtaisesti kokonaisalennusten osa, jolta [Intelin kanssa] yhtä tehokkaan kilpailijan on suoritettava korvaus, käsittää ainoastaan alennusten määrän, johon sovelletaan hankintojen yksinomaisuutta koskevaa ehtoa, ei paljousalennuksia (jäljempänä alennusten ehdollinen osa). Kuten erityisesti riidanalaisen päätöksen 1460 perustelukappaleesta ilmenee, jotta ainoastaan maksun ehdollinen osa otetaan huomioon, AEC-testissä viitataan tässä tapauksessa keskimääräiseen myyntihintaan eli luettelohintaan, josta on vähennetty ehdolliset alennukset.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-133" title="page-12">
      156 Mitä pienempi on kilpailun piiriin kuuluva osa ja siten niiden tuotteiden määrä, joilla vaihtoehtoinen tavarantoimittaja voi kilpailla, sitä todennäköisemmin yksinmyyntimaksulla saatetaan syrjäyttää [määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa] yhtä tehokas kilpailija. Jos nimittäin Intelin asiakkaalleen suorittamien maksujen menetys on jaettava vaihtoehtoisen tavarantoimittajan tarjoamien tuotteiden pienen määrän kesken kilpailun piiriin kuuluvassa osassa, tämä alentaa tuntuvasti tosiasiallista hintaa. Tämä hinta on siten todennäköisemmin alempi kuin Intelin kustannusten hyväksyttävä määrä.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-134" title="page-12">
      157 Tosiasiallista hintaa on verrattava Intelin kustannusten hyväksyttävään määrään. Riidanalaisessa päätöksessä Intelin kustannusten hyväksyttävän määrän muodostavat keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-135" title="page-12">
      158 Kuten erityisesti riidanalaisen päätöksen 1006 perustelukappaleesta ilmenee, voidaan päätellä, että yksinmyyntimaksuja koskevalla järjestelmällä saatetaan estää [Intelin kanssa] yhtä tehokkaiden kilpailijoiden pääsy markkinoille, kun tosiasiallinen hinta on Intelin keskimääräisiä vältettävissä olevia kustannuksia alempi. Tällaisessa tilanteessa on kyse AEC-testin negatiivisesta tuloksesta. Jos tosiasiallinen hinta on sen sijaan keskimääräisiä vältettävissä olevia kustannuksia suurempi, [Intelin kanssa] yhtä tehokkaan kilpailijan oletetaan voivan kattaa kustannuksensa ja siis päästä markkinoille. Siinä tapauksessa AEC-testi johtaa positiiviseen tulokseen.
    </p>
    <p class="C09Marge0avecretrait" id="para-136" title="page-12">
      159 [Intelin] väitteiden, joiden mukaan [AEC-testiin] liittyy useita virheitä, perusteltavuutta on tarkasteltava näiden yleisten huomioiden valossa.”
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">44</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erityisesti valituksenalaisen tuomion 175, 258, 283, 285, 286, 297–299 ja 334 kohdasta ilmenee, että komission omaksuman menetelmän mukaan kyseisen tuomion 158 kohdassa tarkoitettu AEC-testin positiivinen tai negatiivinen tulos määritetään in fine vertaamalla kilpailun piiriin kuuluvaa osaa ja vaadittua osaa, joka on se osa asiakkaan tarpeista, joka Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan on saatava päästäkseen markkinoille kärsimättä tappioita. Jos kilpailun piiriin kuuluva osa on suurempi kuin vaadittu osa, AEC-testin tulos on Intelin kannalta positiivinen; päinvastainen tilanne merkitsee negatiivista tulosta ja näin ollen sitä, että riidanalaiset alennukset saattavat syrjäyttää markkinoilta kyseisen yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">45</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 160–166 kohdassa esitetyt perustelut koskevat todistustaakkaa ja edellytettyä näyttökynnystä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">46</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen tuomion 167–482 kohtaan sisältyvissä perusteluissa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli Intelin sellaisten argumenttien paikkansapitävyyttä, joiden mukaan riidanalaisessa päätöksessä oli lukuisia AEC-testiä koskevia virheitä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">47</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nämä perustelut jakautuivat viiteen osaan, joissa kussakin käsiteltiin väitteitä, jotka Intel esitti riidanalaiseen päätökseen sisältyvästä AEC-testistä neljän asianomaisen OEM-valmistajan eli yhtäältä Dellin, HP:n, NEC:n ja Lenovon ja toisaalta toimittaja MSH:n osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">48</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi Dellin tilanteesta esitettiin valituksenalaisen tuomion 202–282 kohdassa. Tämän arvioinnin päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin kyseisen tuomion 283 kohdassa, että komissio ei osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla perustelluksi olettamustaan, jonka mukaan Dellin kilpailun piiriin kuuluva osa oli kyseessä olevana ajanjaksona 7,1 prosenttia. Koska tätä olettamusta pidettiin lähtökohtana osoitettaessa kilpailun piiriin kuuluvaa osaa ja vaadittua osaa vertailemalla, että Intelin Dellille myöntämillä alennuksilla saattoi olla markkinoilta syrjäyttävä vaikutus, kyseisellä vertailulla ei unionin yleisen tuomioistuimen mukaan osoitettu oikeudellisesti riittävällä tavalla, että näillä alennuksilla saattaisi olla tällainen vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">49</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 284 kohdassa yhtäältä, että riidanalaisessa päätöksessä ei analysoitu riittävästi tekijöitä, jotka komission mukaan vahvistivat riidanalaisten alennusten arvioitua markkinoilta syrjäyttävää vaikutusta ja jotka muodostuivat pääasiallisesti siitä, että Intelin alennusten menettäminen merkitsi sitä, että Intelin Dellin kanssa kilpaileville OEM-valmistajille myöntämiä alennuksia korotettiin, ja siitä, että kilpailun piiriin kuuluvan osan arvioinnissa ei otettu huomioon sitä, että Dell osti Inteliltä myös muita tuotteita kuin x86-CPU:ita ja muun muassa piirisarjoja. Toisaalta komission kyseisessä päätöksessä soveltama vaihtoehtoinen laskentamenetelmä ei osoittanut, että riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus koko merkityksellisen ajanjakson ajan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">50</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 285 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 1281 perustelukappaleen mukaan komission johtopäätökset siitä, saattoiko Dellille myönnetyillä riidanalaisilla alennuksilla olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus, tehtiin kilpailun piiriin kuuluvan osan ja vaaditun osan vertailun, vahvistustekijöiden ja kyseisen vaihtoehtoisen laskentamenetelmän perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">51</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 286 kohdassa, että komissio ei voinut näyttää kilpailun piiriin kuuluvan osan ja vaaditun osan vertailun ja vahvistustekijöiden perusteella, että Dellille myönnetyillä riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla tällainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen mukaan oli niin, että koska komission huomioon ottamalla kolmannella seikalla eli vaihtoehtoisella laskentamenetelmällä oli riidanalaisen päätöksen 1281 perustelukappaleen sanamuodon mukaan kahta ensin mainittua seikkaa vahvistava tehtävä, sillä ei voitu yksinään tukea komission johtopäätöksiä, varsinkaan kun se ei osoittanut, että riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus koko asian kannalta merkityksellisen ajanjakson ajan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">52</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Seuraavaksi unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisen tuomion 287 kohdassa Intelin väitteen, jonka mukaan komissio ei osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla perustelluksi riidanalaisen päätöksen 1281 perustelukappaleessa esitettyä johtopäätöstä, jonka mukaan joulukuun 2002 ja joulukuun 2005 välisen ajanjakson ajan riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla tai todennäköisesti oli kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus, koska ne olisivat estäneet jopa Intelin kanssa yhtä tehokasta kilpailijaa toimittamasta Dellille sen tarvitsemia x86-CPU:ita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">53</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi HP:n tilanteesta esitettiin valituksenalaisen tuomion 288–335 kohdassa. Tarkasteltuaan x86-CPU:iden ostovolyymeihin, alennusten määrään ja keskihintaan liittyviä seikkoja unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 319 kohdassa, että komissio teki virheen katsoessaan, että se saattoi tehdä vaadittua osaa koskevasta laskelmastaan johtopäätöksiä Intelin HP:lle koko marraskuun 2002 ja toukokuun 2005 välisen ajanjakson ajalta myöntämien alennusten kilpailunvastaisesta markkinoilta syrjäyttävästä vaikutuksesta. Erityisesti komissio ei osoittanut, että tämä vaikutus olisi ollut olemassa marraskuun 2002 ja syyskuun 2003 välisenä ajanjaksona.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">54</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 320 kohdassa, että se, että komissio suoritti riidanalaisen päätöksen 1389 perustelukappaleessa vaadittua osaa koskevan vaihtoehtoisen laskelman viittaamalla kyseisen päätöksen 1338 perustelukappaleessa esitettyihin lukuihin, ei korjannut tätä virhettä, koska kyseinen vaihtoehtoinen laskelma ei kattanut myöskään marraskuun 2002 ja toukokuun 2005 välistä ajanjaksoa kokonaisuudessaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">55</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin arvioi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 328–331 kohdassa vahvistustekijän, joka koski Intelin alun perin HP:lle myöntämien riidanalaisten alennusten siirtämistä HP:n kilpailijoille, osalta, että komission olisi täytynyt täsmentää, mihin AEC-testissä huomioon otetuista seikoista oli vaikutettu ja millä tavoin. Näin ollen riidanalaisen päätöksen perustelut olivat puutteelliset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">56</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 335 kohdassa, että komissio ei ollut osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla perustelluksi riidanalaisen päätöksen 1406 perustelukappaleessa esitettyä johtopäätöstä, jonka mukaan marraskuun 2002 ja toukokuun 2005 välisenä ajanjaksona Intelin HP:lle myöntämillä alennuksilla saattoi olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus tai todennäköisesti oli tällainen vaikutus, koska komissio ei ollut osoittanut tällaista markkinoilta syrjäyttävää vaikutusta 1.11.2002 ja 31.9.2003 välisenä ajanjaksona.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">57</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi NEC:n tilanteesta esitettiin valituksenalaisen tuomion 336–411 kohdassa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalainen tuomion 411 kohdassa, että komissio teki kaksi arviointivirhettä, kun se hyväksyi ehdollisten alennusten liian suurena esitetyn arvon ja ekstrapoloi vuoden 2002 viimeiseltä vuosineljännekseltä saamansa tulokset koskemaan koko rikkomisjaksoa. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli näiden toteamusten perusteella, että komission AEC-testi oli perusmuuttujiltaan virheellinen. Näin ollen komissio ei osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla perustelluksi riidanalaisen päätöksen 1456 perustelukappaleessa esitettyä johtopäätöstä, jonka mukaan Intelin NEC:lle suorittamilla maksuilla saatettiin syrjäyttää tai todennäköisesti syrjäytettiin markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokas kilpailija.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">58</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi Lenovon tilanteesta esitettiin valituksenalaisen tuomion 412–457 kohdassa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 439 kohdassa, että laskelmat, joita komissio suoritti määrittääkseen ehdollisten alennusten osan ja tämän seurauksena vaaditun osan, joka Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan oli saavutettava päästäkseen markkinoille ilman tappioita, perustuivat olettamukseen, joka oli ristiriidassa riidanalaisen päätöksen 1003 ja 1004 perustelukappaleessa esitetyn AEC-testin perustan kanssa. Tähän perustaan kuului erityisesti periaate, jonka mukaan hypoteettinen kilpailija oli yhtä tehokas kuin Intel. Unionin tuomioistuin katsoi, että Lenovolle kahtena ei-rahallisina etuna eli Intelin vakioehtoisen takuun pidentämisenä ja Kiinassa sijaitsevan jakelukeskuksen parempaa käyttöä koskevana tarjouksena myöntämien riidanalaisten alennusten määrän arviointiin liittyvässä analyysissään komissio todellisuudessa esitti päättelynsä suhteessa vähemmän tehokkaaseen kilpailijaan, joka ei kuitenkaan ollut merkityksellinen talouden toimija arvioitaessa, saattoiko riidanalaisilla alennuksilla olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">59</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Katsottuaan valituksenalaisen tuomion 440–456 kohdassa, että komission argumentit eivät voineet horjuttaa tätä näkemystä, unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 457 kohdassa, että komissio ei osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla perustelluksi riidanalaisen päätöksen 1507 perustelukappaleessa esitettyä johtopäätöstä, jonka mukaan vuonna 2007 Intelin myöntämillä riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla tai todennäköisesti oli tällainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus Intelin kanssa yhtä tehokkaiden kilpailijoiden vahingoksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">60</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi MSH:n tilanteesta esitettiin valituksenalaisen tuomion 458–481 kohdassa. Unionin yleinen tuomioistuin keskittyi kyseisen tuomion 466–480 kohdassa ”kahden ehdollisen alennuksen” menetelmään. Kyseinen menetelmä perustui ajatukseen siitä, että voidakseen myydä tietyn merkkisiä tietokoneita MSH:lle Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan olisi pitänyt varmistua paitsi siitä, että MSH oli valmis ostamaan kyseisen kilpailijan CPU:ihin pohjautuvia tietokoneita, myös ennen kaikkea siitä, että OEM-valmistajat olivat valmiit valmistamaan nämä tietokoneet. Kyseisen kilpailijan olisi siis pitänyt hyväksyä kaksi maksua. Ensimmäisellä näistä maksuista se olisi saanut OEM-valmistajan kilpailun piiriin kuuluvan osan, ja toisella MSH:n kilpailun piiriin kuuluvan osan. Intelin menettelytavoilla hankintaketjun eri vaiheissa olisi näin ollen voinut olla kumulatiivinen vaikutus. Unionin yleinen tuomioistuin ei kyseenalaistanut tätä päättelyä koskevaa periaatetta ja totesi, että sen soveltamiseen, joka perustui siihen olettamukseen, että jokainen MSH:lle toimittanut OEM-valmistaja sai ehdollisen alennuksen, joka vastasi vuoden 2002 viimeisenä vuosineljänneksenä NEC:lle myönnettyjä riidanalaisia kokonaisalennuksia, sisältyi kaksi virhettä, joista kumpikin saattoi kumota MSH:ta koskevan AEC-testin tulokset. Ensiksi komissio ei väittänyt eikä myöskään osoittanut toteen, että Intel olisi myöntänyt jollekin niistä muista OEM-valmistajista, joilta MSH teki hankintojaan – eli Fujitsulle, Acerille, HP:lle, Compaqille, Toshiballe ja Medionille – ehdollisia alennuksia yksityishenkilöille tarkoitettujen tietokoneiden segmentillä NEC:ltä ostettuja tietokoneita koskeviin riidanalaisiin alennuksiin rinnastettavin ehdoin. Toiseksi ja joka tapauksessa komissio ei osoittanut, että NEC:lle vuoden 2002 viimeisenä vuosineljänneksenä myönnetyt riidanalaiset alennukset, jos oletetaan niiden olleen edustavia kaikkien OEM-valmistajien osalta, pysyivät muuttumattomina kymmenen vuoden ajan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">61</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 482 kohdassa, että oli hyväksyttävä Intelin argumentti, jonka mukaan komission riidanalaisessa päätöksessä Dellin, HP:n, NEC:in, Lenovon ja MSH:n osalta tekemään AEC-testiin liittyi virheitä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">62</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 483–521 kohdassa Intelin ja ACT:n argumentteja, jotka koskivat sitä, että komissio ei tarkastellut asianmukaisesti valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa mainittuina arviointiperusteina yhtäältä riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja toisaalta kyseisten alennusten kestoa ja määrää.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">63</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen osalta, miten laajalti markkinat oli katettu riidanalaisilla alennuksilla, unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 485 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 4.2.4 kohta, johon sisältyvät kyseisen päätöksen 1577–1596 perustelukappale, oli merkityksellinen riidanalaisia alennuksia saaneiden OEM-valmistajien strategisen merkityksen kannalta. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio korosti kyseisen päätöksen 1577 perustelukappaleessa pääasiallisesti, että tietyillä OEM-valmistajilla, tässä tapauksessa Dellillä ja HP:llä, oli markkinaosuuksiensa, vahvan läsnäolonsa kaikkien tuottoisimmilla markkinasegmenteillä ja mahdollisuutensa kelpuuttaa uusi prosessori markkinoille vuoksi strategisesti muita paremmat edellytykset antaa x86-CPU:iden valmistajille pääsy markkinoille. Unionin yleinen tuomioistuin piti myös merkityksellisenä kyseisen päätöksen 1597 perustelukappaletta, jonka mukaan Intelin käyttäytymisen kohteena olevilla OEM-valmistajilla oli merkittävä markkinaosuus ja ne olivat strategisesti muita tärkeämpiä, millä oli pelkästään niiden yhteenlaskettuja markkinaosuuksia vastaavaa vaikutusta suurempi vaikutus markkinoihin kokonaisuudessaan. Komissio päätteli tästä, että riidanalaisten alennusten kattamaa osaa markkinoista oli pidettävä merkittävänä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">64</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 493 kohdassa, että ei voitu pitää poissuljettuna, että riidanalaisen päätöksen 4.2.4 kohta olisi voinut olla merkityksellinen tutkittaessa riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, koska siinä käsiteltiin tiettyjä tekijöitä, joilla oli ensi arviolta merkitystä tutkittaessa, saattaako alennusjärjestelmällä olla markkinoilta syrjäyttävä vaikutus. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin kyseisen tuomion 494 kohdassa, että tämä 4.2.4 kohtaa ja kyseisen päätöksen 1597 perustelukappaletta, johon komissio vetosi katsoessaan, että markkinoiden kattavuusaste oli tutkittu, ei voitu tulkita siten, että ne itsessään merkitsivät käsiteltävänä olleen asian olosuhteissa riittävää tutkimusta siitä, miten laajalti markkinat oli katettu riidanalaisilla alennuksilla, valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa tarkoitetulla tavalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">65</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 495 kohdassa, että vaikka oletettaisiin, että komissio voi pätevästi tukeutua tiettyjen OEM-valmistajien markkinaosuuksiin sen sijaan, että se olisi tutkinut riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, komissio otti riidanalaisen päätöksen 1578–1580 perustelukappaleessa huomioon ainoastaan Dellin ja HP:n markkinaosuudet ja jätti huomiotta muut näiden alennusten kohteena olleet OEM-valmistajat. Lisäksi komission näin huomioon ottamat markkinaosuudet koskivat vain vuoden 2003 ensimmäisen vuosineljänneksen ja vuoden 2005 viimeisen vuosineljänneksen välistä ajanjaksoa eli ainoastaan osaa kyseisessä päätöksessä tarkoitetusta vuoden 2002 lokakuun ja vuoden 2007 joulukuun välisestä ajanjaksosta, ja näin ollen huomiotta jätettiin myös ajanjakso 2006–2007, joka koski Lenovoa ja MSH:ta. Lopuksi markkinaosuuksia koskevissa luvuissa, joihin komissio tukeutui, otettiin huomioon Dellin ja HP:n maailmanlaajuiset markkinaosuudet kaikilla segmenteillä huolimatta siitä, että ainoat riidanalaiset alennukset HP:n osalta koskivat yrityksille tarkoitettuja pöytätietokoneita, kuten riidanalaisen päätöksen 1 artiklan b alakohdassa todettiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">66</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 499 ja 500 kohdassa, että komissio jätti määrittelemättä riidanalaisten alennusten kattavuusasteen markkinoilla, toisin kuin se oli velvollinen tekemään valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdan nojalla, ja se päätteli tämän perusteella, että komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski kyseistä kattavuusastetta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">67</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Riidanalaisten alennusten keston osalta unionin yleinen tuomioistuin määritti valituksenalaisen tuomion 508–515 kohdassa kaksi riidanalaisen päätöksen sellaisia perustelukappaleita koskevaa ryhmää, joissa komission tutki alennusten kestoon liittyviä seikkoja. Kyseessä olivat ensiksi kyseisen päätöksen 1013–1035 perustelukappale ja toiseksi sen 201, 202, 965–968 ja 1227 perustelukappale.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">68</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoi yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen 1013–1035 perustelukappaleen tarkoituksena oli ainoastaan määritellä aikajänne – eli nyt käsiteltävässä asiassa yksi vuosi – jonka aikana OEM-valmistajat tekivät x86-CPU:iden tarpeitaan koskevia valintoja, olettamuksena, jonka perusteella laskettiin Intelin kullekin kyseessä olevalle OEM-valmistajalle myöntämien riidanalaisen alennusten kilpailun piiriin kuuluva osa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">69</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio kuitenkin käytti tällaista aikajännettä koskevaa tekijää määrittääkseen laskentamenetelmän OEM-valmistajan kilpailun piiriin kuuluvan osalle, jota oli tämän jälkeen verrattava AEC-testin muihin tekijöihin sen arvioimiseksi, saattoiko riidanalaisilla alennuksilla olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällainen tarkastelu ei siis merkinnyt kyseisten alennusten keston analysoimista tekijänä, joka olisi voinut itsessään osoittaa, että niillä saattoi olla tällainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">70</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta komissio tosin tutki riidanalaisen päätöksen 201, 202, 965–968 ja 1227 perustelukappaleessa OEM-valmistajien Intelille antamien, alennuksiin oikeuttavien sitoumusten kestoa ja muotoa tekijöinä, jotka voivat edistää uuden kilpailijan markkinoille pääsyä tai estää sen, kun otettiin huomioon erityisesti kyseisten sitoumusten ajallinen ulottuvuus tai Intelin kyky maksaa tai mukauttaa alennuksiaan lyhyellä aikavälillä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">71</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan oli kuitenkin niin, että vaikka nämä aikajännettä koskevaan tekijään liittyvät näkökohdat vaikuttivat sen mielestä merkityksellisiltä, komissio tarkasteli niitä vain sattumanvaraisesti ja suppeasti. Se ei tarkastellut kyseisiä näkökohtia kaikkien OEM-valmistajien osalta merkityksellisenä tekijänä sen osoittamisessa, oliko riidanalaisilla alennuksilla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">72</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 516–518 kohdassa komission argumentin, joka koski sitä, että vaikka AEC-testi ei osoittaisi, että riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla markkinoilta syrjäyttävä vaikutus, olisi arvioitava koko jaksoa, jonka kuluessa Intel sovelsi OEM-valmistajiin yksinostoalennuksia ja yksinmyyntimaksuja, ja että koska alennukset kestivät vuoden ajan Lenovon osalta ja useiden vuosien ajan muiden OEM-valmistajien ja MSH:n osalta, tästä pitäisi päätellä, että Intelin kilpailijan x86-CPU:iden markkinoilla olisi pitänyt hyväksyä kannattavuuden lasku ja paljon heikompi kannattavuusaste tämän myynnin osalta Inteliin verrattuna. Komission mukaan nämä perustelut kävivät ilmi alkuperäisen tuomion 93 ja 195 kohdasta ja olivat siten lopullisia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">73</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin totesi tältä osin aluksi, että unionin tuomioistuin kumosi alkuperäisen tuomion kokonaisuudessaan, joten unionin yleisen tuomioistuimen oli näin ollen palauttamisen seurauksena tutkittava uudelleen asianosaisten argumentit, jotka koskivat alennusten kestoa, eivätkä alkuperäisen tuomion 93 ja 195 kohta sitoneet sitä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">74</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kun otettiin huomioon kaikki valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa mainitut arviointiperusteet, joita on tarkasteltava silloin, kun kyseessä oleva yritys väittää, ettei sen toiminta saattanut rajoittaa kilpailua, ja esittää näyttöä tämän väitteen tueksi, pelkkä viittaus – riippumatta siitä, mitä johtopäätöksiä AEC-testin perusteella on mahdollista tehdä – OEM-valmistajille ja MSH:lle myönnettyjen riidanalaisten alennusten kestoon ei yksinään riitä perusteeksi lopullisille johtopäätöksille, jotka koskevat näin aiheutuneita kilpailunvastaisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">75</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi samoilla perusteilla valituksenalaisen tuomion 519 kohdassa komission argumentin, jonka mukaan riidanalaisten alennusten kestoa ei voitu erottaa niiden ajoituksesta (timing), koska ne olivat tarpeen ratkaisemaan tilanne, jossa Intelillä ei ollut teknistä valmiutta reagoida ajoissa AMD:n markkinoimiin 64 bitin x86-CPU:ihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">76</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden näkökohtien perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 520 kohdassa, että komissio teki virheen, kun se ei riidanalaisessa päätöksessä tutkinut alennusten kestoa seikkana, jonka perusteella voitiin osoittaa, että riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">77</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen valituksenalaisen tuomion 521 kohdassa, että Intel väitti perustellusti, että riidanalaisessa päätöksessä tehtyyn valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa mainittujen arviointiperusteiden analyysiin liittyi useita virheitä, koska komissio ei tutkinut asianmukaisesti kyseisessä päätöksessä arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä arvioinut oikein kyseisten alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">78</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin tiivisti kyseisen tuomion tuomiolauselman taustalla olevat perustelut valituksenalaisen tuomion päätelmissä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">79</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin palautti valituksenalaisen tuomion 523 kohdassa mieleen, että Intel väitti hallinnollisessa menettelyssä, että riidanalaisista alennuksista ei seurannut sen aiheuttamiksi väitettyjä markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia, ja se esitti näyttöä tämän väitteen tueksi. Komissio teki riidanalaisen päätöksen 1002–1573 perustelukappaleessa AEC-testin ja tämän testin tulosten perusteella päätteli kyseisen päätöksen 1574 ja 1575 perustelukappaleessa, että Intelin toteuttamilla riidanalaisilla alennuksilla ja maksuilla saattoi olla tai todennäköisesti oli kilpailunvastaisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia, koska ne olisivat estäneet jopa Intelin kanssa yhtä tehokasta kilpailijaa toimittamasta Dellille, HP:lle, NEC:lle ja Lenovolle niiden tarvitsemia x86-CPU:ita tai myymästä tuottamiaan x86-CPU:ita MSH:n markkinoille saattamien tietokoneiden kautta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">80</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 524 kohdassa, että tarkasteltuihin perusteisiin ja argumentteihin liittyvistä arvioinneista ilmeni ensiksi, että riidanalaisessa päätöksessä tehtyyn AEC-testiin liittyi virheitä, ja toiseksi, että siltä osin kuin kyse oli valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa mainituista arviointiperusteista, komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä se arvioinut oikein näiden alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">81</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin palautti valituksenalaisen tuomion 525 kohdassa mieleen erityisesti HP:lle myönnettyjen alennusten osalta, että komissio ei näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen johtopäätöstään, jonka mukaan vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2005 toukokuun välisenä ajanjaksona HP:lle myönnetyillä riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla tai todennäköisesti oli kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus, koska se ei osoittanut kyseistä vaikutusta 1.11.2002 ja 30.9.2003 välisenä ajanjaksona. Vaikka oletettaisiinkin, että tästä olisi pitänyt päätellä, että AEC-testiä voitiin pitää ratkaisevana näyttönä vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2005 toukokuun välisen ajanjakson osan ajalta, unionin yleisen tuomioistuimen mukaan näiden alennusten kilpailunvastaista markkinoilta syrjäyttävää vaikutusta ei voitu osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla, koska komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä arvioinut oikein näiden alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">82</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen valituksenalaisen tuomion 526 ja 527 kohdassa, että komissio ei kyennyt osoittamaan, että Intelin toteuttamilla riidanalaisilla alennuksilla ja maksuilla saattoi olla tai todennäköisesti oli kilpailunvastaisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia ja että ne merkitsivät siten SEUT 102 artiklan rikkomista, joten riidanalaisen päätöksen perustelut eivät voineet olla perusteena kyseisen päätöksen 1 artiklan a–e alakohdalle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">83</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi ensiksi riidanalaisen päätöksen 1 artiklan a–e alakohdan ja 2 artiklan ja toiseksi kyseisen päätöksen 3 artiklan ainoastaan siltä osin kuin se koski sen 1 artiklan a–e alakohdassa kuvattua toimintaa. Sitä vastoin unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi alkuperäisessä tuomiossa esitetyt peittelemättömiä rajoituksia ja niiden lainvastaisuutta SEUT 102 artiklan kannalta koskevat toteamukset ja hylkäsi kanteen muilta osin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">84</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 5.8.2022 tekemällään päätöksellä Saksan liittotasavallan väliintulijaksi oikeudenkäyntiin tukemaan komission vaatimuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">85</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kumoaa valituksenalaisen tuomion lukuun ottamatta sen tuomiolauselman 3 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi käsiteltäväkseen saatetun kanteen muilta osin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">päättää oikeudenkäyntikuluista myöhemmin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">86</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel ja ACT vaativat, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">hylkää valituksen ja</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">velvoittaa komission korvaamaan valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja Saksan liittotasavallan korvaamaan väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">87</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Saksan liittotasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kumoaa valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman sen 3 kohtaa lukuun ottamatta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">päättää oikeudenkäyntikuluista myöhemmin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksen tarkastelu</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">88</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio esittää valituksensa tueksi kuusi valitusperustetta:</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">ensimmäinen valitusperuste koskee ne ultra petita ‑periaatteen loukkaamista yhdessä unionin yleisen tuomioistuimen valitusasiassa antamassa tuomiossa vahvistamien arviointiperusteiden, jotka koskivat sitä, saattoivatko riidanlaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta, virheellisen tulkinnan ja soveltamisen kanssa</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">toinen valitusperuste koskee komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista AEC-testin tarkastelun yhteydessä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kolmas valitusperuste koskee edellytettyyn näyttökynnykseen liittyvää oikeudellista virhettä, puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin Dellin osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">neljäs valitusperuste koskee useita oikeudellisia virheitä ja komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin HP:n osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">viides valitusperuste koskee komission tekemän AEC-testin ja SEUT 102 artiklan virheellistä tulkintaa, todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin Lenovon osalta, ja</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">kuudes valitusperuste koskee AEC-testin yhteydessä todetuista virheistä tehtävien päätelmien virheellistä arviointia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">89</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ennen kuhunkin valitusperusteeseen vastaamista Intel, jota ACT tukee, huomauttaa, että kyseiset valitusperusteet ovat tehottomia sillä perusteella, että komissio ei ole kyseenalaistanut unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 144–149 kohdassa tekemää arviointia. Kyseisen arvioinnin mukaan riidanalaisten alennusten luonnehtiminen väärinkäytöksi niiden luonteen perusteella ja riippumatta siitä, saattavatko ne rajoittaa kilpailua, merkitsee oikeudellista virhettä. Sen mukaan komissio näin myönsi, että AEC-testi ei kuulunut riidanalaisen päätöksen päätösosan taustalla oleviin perusteluihin. Näin ollen on niin, että koska kyseisen virheen toteaminen riittää yksinään perustelemaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman, virheet, joita unionin yleinen tuomioistuin väitetysti teki arvioinnissaan tämän toteamuksen jälkeen, ovat merkityksettömiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">90</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tätä argumenttia ei voida hyväksyä. Kuten unionin yleinen tuomioistuin pääasiallisesti huomautti valituksenalaisen tuomion 149 kohdassa, luonnehdintaa, jonka mukaan riidanalaiset alennukset rikkoivat luonteensa perusteella SEUT 102 artiklaa, koskeva virhe ei ollut riittävä riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi, koska komissio suoritti AEC-testin, jolla oli todellista merkitystä arvioitaessa sitä, saattoivatko nämä alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan. Unionin yleisen tuomioistuimen toteuttama kyseisen päätöksen kumoaminen perustui näin ollen – kuten käy lisäksi ilmi valituksenalaisen tuomion 524 kohdasta – AEC-testin yhteydessä todettuihin virheisiin, sen tarkastelematta jättämiseen, miten laajalti markkinat oli katettu riidanalaisilla alennuksilla, ja komission tekemän näiden alennusten kestoa koskeva analyysin virheellisyyteen. Tästä seuraa, että nyt käsiteltävän valituksen tueksi esitetyt valitusperusteet ovat omiaan saattamaan kyseenalaiseksi unionin yleisen tuomioistuimen tekemät valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman taustalla olevat arvioinnit ja johtamaan – edellyttäen, että ne ovat perusteltuja – kyseisen tuomion kumoamiseen. Näin ollen Intelin väite, jonka mukaan kyseiset valitusperusteet ovat tehottomia, on hylättävä ja ne on siis tutkittava.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin lausui ultra petita ja tulkitsi ja sovelsi virheellisesti sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">91</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäisessä valitusperusteessa on kaksi osaa, jotka koskevat sitä, että unionin yleinen tuomioistuin lausui ultra petita, ja toissijaisesti sitä, että se tulkitsi ja sovelsi virheellisesti arviointiperusteita, joiden perusteella voitiin katsoa, että riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää kilpailun markkinoilta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin lausui ultra petita</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">92</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että Intel ei esittänyt kanteessaan argumenttia, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä toteutetun arviointiperusteiden, jotka koskivat markkinoiden kattavuusastetta ja riidanalaisten alennusten kestoa, tarkastelun ulottuvuus oli riittämätön. Intel esitti tämänsuuntaisen argumentaation ainoastaan asian palauttamista koskevissa pääasiallisissa huomautuksissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">93</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan on nimittäin yhtäältä niin, että kannekirjelmään ei sisältynyt ainoatakaan viittausta riidanalaisen päätöksen perustelukappaleisiin, jotka koskivat riidanalaisia alennuksia saaneiden OEM-valmistajien strategista merkitystä. Intel riitautti alkuperäisestä tuomiosta tekemässään valituksessa ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, joka koski sen merkitystä, miten laajalti kyseiset alennukset kattoivat markkinat. Intelin kyseisessä kannekirjelmässä esittämä argumentti koski sitä markkinoiden väitetysti hyvin pientä osaa, johon näistä alennuksista aiheutuva kilpailunvastainen syrjäyttävä vaikutus tosiasiallisesti vaikutti, eikä sitä, oliko komissio analysoinut asianmukaisesti kyseisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">94</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan toisaalta ja samankaltaisesti on niin, että Intel ei kyseenalaistanut komission tekemän riidanalaisten alennusten kestoa koskevan analyysin ulottuvuutta vaan se yksinkertaisesti väitti, että komission lähestymistapa, jossa OEM-valmistajien ja MSH:n kanssa tehdyt lyhytaikaiset sopimukset kumuloitiin, ei ollut pätevä, mikä on myöhemmän vaiheen kysymys. Alkuperäisestä tuomiosta tekemänsä valituksen tueksi Intel siis ainoastaan kyseenalaisti näiden sopimusten kumuloimisen, jonka unionin yleinen tuomioistuin toisti tukeakseen sitä, että riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää kilpailun markkinoilta. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 506 kohdassa, riidanalaisten alennusten kestoa koskevat väitteet eivät liittyneet kannekirjelmän 102 ja 111–114 kohdassa esitettyihin väitteisiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">95</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel, jota ACT tukee, kiistää ensimmäisen valitusperusteen tämän osan perusteltavuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">96</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan unionin tuomioistuimissa käytäviä menettelyitä koskevista säännöistä ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklasta ja 84 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että lähtökohtaisesti asianosaiset määrittävät ja rajaavat oikeusriidan eivätkä unionin tuomioistuimet voi ratkaista asiaa ultra petita (tuomio 13.7.2023, komissio v. CK Telecoms UK Investments, C‑376/20 P, EU:C:2023:561, 324 kohta) eikä annetussa kumoamistuomiossa voida ylittää sitä, mitä kantaja on vaatinut (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2017, British Airways v. komissio, C‑122/16 P, EU:C:2017:861, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">97</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, kuten edellä 83 kohdassa on todettu, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi ensiksi riidanalaisen päätöksen 1 artiklan a–e alakohdan ja 2 artiklan ja toiseksi kyseisen päätöksen 3 artiklan ainoastaan siltä osin kuin se koski sen 1 artiklan a–e alakohdassa kuvattua toimintaa. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 3 kohdan nojalla kanteen muilta osin eli siltä osin kuin se koski peittelemättömiä rajoituksia ja niiden lainvastaisuutta SEUT 102 artiklan kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">98</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on todettava, että Intel vaati kannekirjelmän 674 kohdassa muun muassa riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan, joten annetussa kumoamistuomiossa ei ylitetä sitä, mitä Intel vaati. Tästä seuraa, että siltä osin kuin komissio arvostelee muodollisesti unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se lausui ultra petita, kyseinen väite on hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">99</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta myös siitä, että se tutki valituksenalaisen tuomion 485–500 kohdassa komission riidanalaisessa päätöksessä tekemien riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla koskevien arviointien laillisuuden sellaisen perusteen yhteydessä, jonka Intel esitti ensimmäisen kerran asian palauttamista koskevissa pääasiallisissa huomautuksissa. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin ylitti riita-asian kohteen sellaisena kuin se määriteltiin ja rajattiin kannekirjelmässä ja tarvittaessa vastauksessa ja rikkoi siten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">100</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">101</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti korosti valituksenalaisen tuomion 106 kohdassa, että sen jälkeen, kun unionin tuomioistuimen tuomio, jolla asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, on annettu, asianosaiset eivät lähtökohtaisesti voi vedota perusteisiin, joihin ei ollut vedottu siinä menettelyssä, jossa unionin tuomioistuimen kumoama unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on annettu (tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym., C‑341/06 P ja C‑342/06 P, EU:C:2008:375, 71 kohta). Ainoastaan peruste, jolla laajennetaan kannekirjelmässä aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on otettava tutkittavaksi (tuomio 11.3.2020, komissio v. Gmina Miasto Gdynia ja Port Lotniczy Gdynia Kosakowo, C‑56/18 P, EU:C:2020:192, 66 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">102</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa Intel totesi kannekirjelmän 12 kohdassa, että komissio oli SEUT 102 artiklan vastaisesti jättänyt arvioimatta, saattoivatko riidanalaiset alennukset rajoittaa kilpailua käsiteltävän asian kaikkien olosuhteiden valossa, minkä jälkeen se totesi kannekirjelmän 115–117 kohdassa, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon näiden alennusten kohteena olevien x86-CPU:iden vähäinen markkinaosuus, joka oli 0,3–2 prosenttia vuodessa. Näissä kannekirjelmän kohdissa Intel moitti myös komission lähestymistapaa, jonka mukaan näiden alennusten kilpailunvastaisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia arvioitiin erikseen markkinasegmenttikohtaisesti, vaikka AMD saattoi kilpailla sellaisilla segmenteillä, joita riidanalaiset alennukset eivät koskeneet, ja korosti, että komissio ei todennut, että useille muille johtaville OEM-valmistajille olisi myönnetty alennuksia. Intel kehitteli näitä väitteitä vastauskirjelmänsä 12, 37, 38, 52, 155, 185, 208 ja 257 kohdassa, ja neljä viimeksi mainittua kohtaa koskivat HP:lle, Lenovolle, NEC:lle ja MSH:lle myönnettyjä riidanalaisia alennuksia. Intel viittasi laskelmiensa tueksi toistuvasti professori Salopin ja Dr Hayesin 22.7.2009 päivättyyn kertomukseen (jäljempänä Salop-Hayesin kertomus).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">103</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että Intel vetosi näillä väitteillä unionin yleisessä tuomioistuimessa pääasiallisesti siihen, että riidanalaisten alennusten kattavuusaste markkinoilla oli niin alhainen, että se sulki pois kaiken kilpailunvastaisen markkinoilta syrjäyttävän vaikutuksen. Näin ollen on niin, että kun unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 492–500 kohdassa komission riidanalaisessa päätöksessä tältä osin tekemien arviointien laillisuutta, se ei ylittänyt riita-asian kohdetta sellaisena kuin Intel oli sen määritellyt ja rajannut kannekirjelmässään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">104</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää myös, että valituksenalaisessa tuomiossa toteutettu riidanalaisessa päätöksessä tehdyn riidanalaisten alennusten kestoa koskevan analyysin tarkastelu ei liity mihinkään kannekirjelmässä esitettyyn kanneperusteeseen vaan se liittyy ainoastaan Intelin asian palauttamista koskevien pääasiallisten ja lisähuomautusten yhteydessä esittämään uuteen perusteeseen, joka on näin ollen jätettävä tutkimatta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">105</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel korosti tältä osin kannekirjelmän 101 ja 102 kohdassa menettelytavan keston merkitystä arvioitaessa sitä, saattaako kyseinen menettelytapa rajoittaa kilpailua. Tässä yhteydessä Intel korosti kannekirjelmän 111 ja 112 kohdassa, jotka koskivat sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset kilpailunvastaisesti syrjäyttää kilpailijat markkinoilta, että riidanalaiset alennukset myönnettiin vain muutamien kuukausien ajaksi ja että OEM-valmistajat saattoivat päättää tietyt sopimukset, joissa niistä määrättiin, sillä edellytyksellä, että 30 päivän määräaikaa noudatettiin, joten ei voitu olettaa, että niillä oli tällainen syrjäyttävä vaikutus. Intel toisti kyseisen argumentin vastauksensa 39 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">106</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että Intel vetosi näissä väitteissään pääasiallisesti siihen, että riidanalaisten alennusten keston vuoksi ei voitu olettaa, että niillä saattoi olla kilpailunvastainen syrjäyttävä vaikutus. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten perustellusti valituksenalaisen tuomion 506 kohdassa, kun se hylkäsi komission tätä koskevan oikeudenkäyntiväitteen, että Intelin asian palauttamista koskevissa pääasiallisissa ja lisähuomautuksissa esittämät riidanalaisten alennusten kestoa koskevat argumentit liittyivät selvästi sen kannekirjelmässään esittämiin väitteisiin ja että ne oli näin ollen otettava tutkittavaksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">107</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen osa, joka koskee arviointiperusteiden, jotka koskivat sitä, saattoivatko riidanlaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta, virheellistä tulkintaa ja soveltamista</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">108</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin rajasi valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa vahvistettuja arviointiperusteita koskevan tarkastelunsa siihen, oliko analyysi, joka koski riidanlaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja niiden kestoa, riittävä, eikä se ottanut huomioon muita arviointiperusteita, jotka olivat merkityksellisiä arvioitaessa sitä, saattoivatko kyseiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta. Tämä lähestymistapa on vastoin vaatimusta arvioida kokonaisvaltaisesti kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">109</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan tältä osin unionin tuomioistuimen valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa vahvistamat arviointiperusteet, jotka eivät ole tyhjentäviä, kuuluvat merkityksellisiin seikkoihin arvioitaessa sitä, saattaako alennusjärjestelmä syrjäyttää kilpailun markkinoilta. Kyseessä olevat arviointiperusteet eivät siis ole kumulatiivisia siten, että komission ei ole arvioitava kutakin niistä erikseen eikä antaa kullekin niistä samaa painoarvoa. Tästä seuraa, että yhden tai kahden erillisesti tarkastellun seikan perusteella ei voida todeta, että alennusjärjestelmä ei saata syrjäyttää kilpailua markkinoilta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 519–521 ja 525–527 kohdassa, että se, että komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä arvioinut asianmukaisesti riidanalaisten alennusten kestoa, riitti riidanalaisen päätöksen kumoamiseen. Nimittäin yhtäältä se, missä määrin unionin yleinen tuomioistuin perusti arviointinsa AEC-testissä todettuihin virheisiin, ei käy selvästi ilmi valituksenalaisesta tuomiosta. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 525 kohdassa, että kilpailunvastaista markkinoilta syrjäyttävää vaikutusta ei voida pitää toteen näytettynä, jos komissio ei tarkastele asianmukaisesti arviointiperusteita, jotka koskevat kattavuusastetta markkinoilla ja alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">110</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin näyttää siis omaksuneen formalistisen lähestymistavan, jonka mukaan komission olisi pitänyt tutkia kaikki valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa vahvistetut arviointiperusteet ja antaa kullekin niistä sama painoarvo yhtäältä riippumatta siitä, mikä suhteellinen merkitys kullakin arviointiperusteella oli sen käsiteltäväksi saatetun asian erityisessä asiayhteydessä, ja toisaalta riippumatta kaikkia merkityksellisiä seikkoja, jotka olivat omiaan osoittamaan, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta, koskevasta kokonaisvaltaisesta arvioinnista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">111</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan voinut tehdä päätelmää siitä, saattoiko moitittu käyttäytyminen syrjäyttää kilpailun markkinoilla, tarkastelematta ensiksi Intelillä olleen määräävän aseman merkitystä merkityksellisillä markkinoilla, toiseksi riidanalaisten alennusten myöntämisedellytyksiä ja ‑tapoja sekä niiden vaikutusta OEM-valmistajien ja MSH:n hankintoja koskeviin päätöksiin, kolmanneksi kyseisten alennusten määrää, neljänneksi niiden ajankohtaa ja viidenneksi kilpailunvastaisen strategian olemassaoloa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">112</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio katsoo, että erityisesti edeltävässä kohdassa mainittujen kahden ensimmäisen arviointiperusteen osalta Intel ei kiistänyt sitä, että riidanalaisten alennusten saamiselle asetettu yksinostoehto vaikutti OEM-valmistajien ja MSH:n hankintalähdettä koskeviin päätöksiin. Samaten on niin, että kun otetaan huomioon x86-CPU-markkinoille ominainen duopoli, AMD:n markkinoilta sulkemiseen tähtäävän strategian olemassaolo merkitsee vaaraa kaiken kilpailun poistamisesta näiltä markkinoilta. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin jätti tällaisen strategian olemassaolon huomiotta paitsi itsessään merkityksellisenä arviointiperusteena myös AEC-testin yhteydessä. Komission mukaan riidanalaisten alennusten ajoituksella on lisäksi korostunut merkitys, koska se osoitti, että kyseisten alennusten toteuttaminen oli vastaus siihen, että Intelillä ei ollut teknistä valmiutta reagoida ajoissa AMD:n markkinoimiin 64 bitin x86-CPU:ihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">113</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen pelkästään sillä perusteella, että komissio ei analysoinut riittävästi kahta valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa vahvistetuista arviointiperusteista. Tämä seikka ei kuitenkaan riitä monitahoisten arviointien kokonaisuuteen perustuvan toimen kumoamiseen, jos muut näiden arviointien osatekijät, joita ei ole riitautettu tai jotka on vahvistettu, riittävät tukemaan kyseisessä toimessa tehtyä päätelmää. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi näin ollen pitänyt tutkia huolimatta riidanalaisessa päätöksessä toteutetun kyseessä olevan kahden arviointiperusteen tarkastelun ulottuvuudessa olleista todetuista puutteista, sisältyikö kyseiseen päätökseen analyysi, joka koski muita arviointiperusteita, joiden perusteella voitiin todeta, että riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää kilpailun markkinoilta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">114</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Saksan liittotasavalta väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia ensin, esittikö Intel hallinnollisen menettelyn aikana täsmällisiä argumentteja, jotka koskivat riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja kyseisten alennusten kestoa ja jotka olivat omiaan kumoamaan olettamuksen, joka liittyi siihen, että kyseiset alennukset saattoivat syrjäyttää kilpailun markkinoilta. Ainoastaan tässä tapauksessa komission olisi ollut käsiteltävä näitä kahta arviointiperustetta riidanalaisessa päätöksessä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden perusteella. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia, olisiko komission toteuttama näiden kahden arviointiperusteen erilainen analysointi tai painottaminen johtanut päätelmään, että kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttäminen ei ollut mahdollista. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi siten ollut mitattava näiden arviointiperusteiden merkitystä ottaen huomioon sellaisen kokonaisstrategian, jonka Intel toteutti syrjäyttääkseen markkinoilta ainoan x86-CPU-markkinoilla toimivan kilpailijansa AMD:n, olemassaolo. Kilpailijoiden markkinoilta syrjäyttämistä koskeva aikomus voi tasapainottaa epäilyjä, jotka liittyvät siihen, miten laajalti riidanalaiset alennukset kattoivat markkinat, ja niiden kestoon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">115</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel ja ACT kiistävät ensimmäisen valitusperusteen tämän osan perusteltavuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">116</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On muistutettava, että osapuoli, joka on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan nojalla hyväksytty unionin tuomioistuimessa käsiteltävässä oikeusriidassa väliintulijaksi, ei voi muuttaa oikeusriidan kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu varsinaisten asianosaisten vaatimuksissa ja perusteissa. Tästä seuraa, että tutkittavaksi voidaan ottaa vain ne väliintulijan argumentit, jotka kuuluvat kyseisissä vaatimuksissa ja perusteissa määriteltyyn yhteyteen, eikä väliintulija voi vedota uusiin perusteisiin, jotka ovat eri perusteita kuin ne, joihin kantaja on vedonnut (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2016, DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio, C‑449/14 P, EU:C:2016:848, 114 ja 121 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">117</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Saksan liittotasavallan väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia ensin, esittikö Intel hallinnollisen menettelyn aikana täsmällisiä argumentteja, jotka koskivat riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja kyseisten alennusten kestoa, on jätettävä tutkimatta. Kyseinen väite ei nimittäin liity mihinkään komission valitusperusteeseen. Lisäksi kyseinen väite on tosiasiassa ristiriidassa komission toisen valitusperusteen yhteydessä esittämän toteamuksen kanssa, jonka mukaan Intel esitti hallinnollisen menettelyn aikana huomattavan määrän todisteita, jotka koskivat sitä, saattoiko riidanalaisilla alennuksilla olla väitettyjä kilpailunvastaisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia, mikä merkitsee valitusasiassa annetun tuomion 138 ja 139 kohdan mukaan sitä, että komission oli analysoitava muun muassa riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja niiden kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">118</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Moitteista, joihin komissio vetoaa ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa, on todettava, että komissio esittää valituksessaan, että tämä osa perustuu olettamukseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen yksinomaan sillä perusteella, että komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä arvioinut asianmukaisesti näiden alennusten kestoa. Komissio toteaa myös, että jos unionin tuomioistuin pitää tätä olettamusta virheellisenä, on tutkittava muut valitusperusteet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">119</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän olettamuksen perustelemiseksi komissio tukeutuu valituksenalaisen tuomion 525 kohtaan, jonka sisältö on toistettu edellä 81 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">120</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio päättelee tästä 525 kohdasta, joka koskee erityisesti Intelin HP:lle myöntämiä riidanalaisia alennuksia, että huolimatta valituksenalaisen tuomion 524 kohdassa tehdystä nimenomaisesta viittauksesta riidanalaisen päätöksen kumoamisen taustalla olevaan kolmeen perusteeseen eli ensiksi virheisiin, joita AEC-testissä oli OEM-valmistajien ja MSH:n osalta, toiseksi riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla koskevan tarkastelun puutteellisuuteen ja kolmanneksi näiden alennusten kestoa koskevaan virheelliseen analyysiin, unionin yleinen tuomioistuin todellisuudessa perusti tämän kumoamisen pelkästään kahta viimeistä perustetta koskeviin arviointeihin. Komission mukaan on niin, että omaksuessaan tämän lähestymistavan unionin yleinen tuomioistuin arvioi abstraktisti ja formalistisesti komission toteuttaman näiden kahden arviointiperusteen tarkastelun riittävyyttä eikä ottanut huomioon kunkin arviointiperusteen suhteellista merkitystä eikä muita riidanalaisessa päätöksessä analysoituja seikkoja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">121</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on muistutettava, että sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 145 ja 147 kohdassa, että riidanalaisessa päätöksessä omaksuttua lähestymistapaa, jonka mukaan riidanalaiset alennukset olivat luonteensa perusteella väärinkäyttöä riippumatta siitä, saattoivatko ne rajoittaa kilpailua siten, että yhtä tehokas kilpailija syrjäytettiin markkinoilta, minkä vuoksi AEC-testi ei ollut tarpeen tämän vaikutuksen arvioimiseksi, rasitti oikeudellinen virhe, se totesi kyseisen tuomion 149 kohdassa, että komissio oli kuitenkin tehnyt tällaisen testin ja että sillä oli todellista merkitystä arvioitaessa kyseistä vaikutusta, joten Intelin kyseistä testiä koskevat argumentit oli tutkittava. Tämän arvioinnin mukaisesti unionin yleinen tuomioistuin tutki kyseisen tuomion 150–482 kohdassa Intelin argumentit, joiden mukaan riidanalainen päätös oli kumottava sillä perusteella, että Dellin, HP:n, NEC:n, Lenovon ja MSH:n osalta tehdyssä AEC-testissä oli useita virheitä (ks. edellä 42–61 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">122</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vasta katsottuaan valituksenalaisen tuomion 482 kohdassa, että suuri osa näistä argumenteista oli hyväksyttävä, unionin yleinen tuomioistuin tutki kyseisen tuomion 483–520 kohdassa Intelin ja ACT:n argumentit, joiden mukaan komissio ei analysoinut asianmukaisesti valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa mainittuina arviointiperusteina yhtäältä riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja toisaalta näiden alennusten kestoa ja määrää (ks. edellä 62–77 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">123</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tämän tarkastelun päätteeksi valituksenalaisen tuomion 521 kohdassa, että Intel väitti perustellusti, että riidanalaisessa päätöksessä tehdyssä valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa mainittujen arviointiperusteiden analyysissä oli useita virheitä, koska komissio ei tutkinut asianmukaisesti kyseisessä päätöksessä arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä se arvioinut oikein näiden alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">124</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen valituksenalaisen tuomion 523 ja 524 kohdassa, että vaikka komissio totesi riidanalaisen päätöksen 1002–1575 perustelukappaleessa tehdyn AEC-testin perusteella, että riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan ja siten rajoittaa kilpailua, oli kuitenkin niin, että ensiksi kyseisessä testissä oli virheitä, toiseksi komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, ja kolmanneksi se ei analysoinut asianmukaisesti näiden alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">125</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin palautti valituksenalaisen tuomion 525 kohdassa mieleen AEC-testissä todetun virheen, joka koski erityisesti 1.11.2002–30.9.2003 välillä HP:lle myönnettyjä riidanalaisia alennuksia, vaikka kyseistä OEM-valmistajaa koskevan rikkomisjakso oli vuoden 2002 marraskuusta vuoden 2005 toukokuuhun. Kun kuitenkin otetaan huomioon se, että komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä arvioinut asianmukaisesti näiden alennusten kestoa, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että sitä, saattoiko HP:n osalta toteutettu menettelytapa aiheuttaa kilpailunvastaisen markkinoilta syrjäyttävän vaikutuksen, ei voitu osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla koko rikkomisjakson osalta, vaikka oli katsottava, että AEC-testi oli todistusvoimainen kyseisen ajanjakson osan osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">126</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että komissio tulkitsee valituksenalaisen tuomion 525 kohtaa virheellisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">127</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Yhtäältä kyseinen 525 kohta, siltä osin kuin se koskee yksinomaan HP:lle myönnettyjä alennuksia, ei voi saattaa kyseenalaiseksi sitä, että – kuten valituksenalaisen tuomion 524 kohdasta ilmenee – se, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan Dellin, Lenovon, NEC:n ja MSH:n muodostamilta markkinoilta, perustui useiden arviointiperusteiden eli AEC-testin, riidanalaisten alennusten kattavuusasteen markkinoilla ja näiden alennusten keston tarkasteluun. Toisaalta siltä osin kuin tätä vaikutusta olisi arvioitava pelkästään HP:lle myönnettyjen riidanalaisten alennusten kannalta, kyseisen tuomion 525 kohdasta ilmenee, että näiden alennusten kattavuusasteella markkinoilla ja niiden kestolla oli erityisen perustavanlaatuinen merkitys tällaisen vaikutuksen ja siten rikkomisen toteamisessa koko rikkomisjakson osalta. Komissio ei väitä, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy analyysi, joka olisi omiaan osoittamaan kilpailunvastaisen markkinoilta syrjäyttävän vaikutuksen yksinomaan HP:lle myönnettyjen alennusten perusteella ja että asia olisi näin vuoden 2003 lokakuun ja vuoden 2005 toukokuun välisen ajanjakson osalta. Kyseisen tuomion 483–521 kohdasta ei myöskään ilmene, että riidanalainen päätös sisältäisi tällaisen analyysin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">128</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että valituksenalaisen tuomion 525 kohtaa ei voida tulkita asiayhteydestään erotettuna siten, että se merkitsisi sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 150–482 kohdassa tekemä AEC-testiä koskeva arviointi sivuutetaan, vaikka kyseisen tuomion 524 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että tämä arviointi on riidanalaisen päätöksen kumoamisen taustalla samoin kuin arvioinnit, jotka koskevat riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja näiden alennusten kestoa. Edellä 118 kohdassa esitetty olettamus, johon komissio perustaa ensimmäisen valitusperusteen toisen osan, on siis virheellinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">129</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän olettamuksen virheellisyys merkitsee myös sitä, että komissio ei voi pätevästi moittia unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se kumosi riidanalaisen päätöksen puhtaasti muodollisella perusteella, jonka mukaan komission olisi pitänyt tutkia jokainen valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa mainittu arviointiperuste erikseen ja yhtä yksityiskohtaisesti riippumatta siitä, mikä oli kunkin arviointiperusteen suhteellinen painoarvo käsiteltävänä olleen asian olosuhteisiin nähden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">130</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten valitusasiassa annetun tuomion 137–139 kohdasta ilmenee, tältä osin riidanalaisten alennusten kattavuusaste markkinoilla ja niiden kesto ovat seikkoja, joita komission on arvioitava todetakseen, että rikkomisesta epäilty yritys on käyttänyt väärin määräävää asemaansa; se, että kyseinen yritys väittää hallinnollisessa menettelyssä, että sen käyttäytyminen ei ole voinut aiheuttaa kilpailunvastaista markkinoilta syrjäyttävää vaikutusta, ja esittää tämän tueksi näyttöä, aiheuttaa sen, että komissiolla on erityinen velvollisuus arvioida, onko mahdollisesti olemassa sellainen strategia, jolla pyritään syrjäyttämään markkinoilta vähintään yhtä tehokkaat kilpailijat.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">131</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten valituksenalaisen tuomion 485, 493–495, 509 ja 510 kohdasta ilmenee ja toisin kuin komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen, tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä pyrki yksilöimään riidanalaisen päätöksen perustelukappaleet, joilla saattoi olla merkitystä siltä osin, miten laajalti riidanalaiset alennukset kattoivat markkinat, ja niiden keston osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">132</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta valituksenalaisen tuomion 493–500 ja 506–520 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin yksilöi useita riidanalaisen päätöksen asian kannalta merkityksellisissä perustelukappaleissa olevia puutteita, joiden perusteella se katsoi, että komissio ei tarkastellut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä näiden alennusten kestoa seikkoina, joiden perusteella voitiin osoittaa, että ne saattoivat aiheuttaa kilpailunvastaisen syrjäyttävän vaikutuksen. Komissio ei kyseenalaista nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen kyseistä arviointia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">133</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Myöskään komission väite, johon Saksan liittotasavalta yhtyy ja jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voinut kumota riidanalaista päätöstä tarkastelematta Intelillä merkityksellisillä markkinoilla olleen määräävän aseman merkitystä, riidanalaisten alennusten ja kyseessä olevien maksujen myöntämisedellytyksiä ja ‑tapoja sekä niiden vaikutusta OEM-valmistajien ja MSH:n hankintoja koskeviin päätöksiin, kyseisten alennusten määrää, niiden ajankohtaa ja kilpailunvastaisen strategian olemassaoloa, ei voi menestyä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">134</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on todettava ensiksi, että siltä osin kuin tämä väite kuuluu erottamattomasti ensimmäisen valitusperusteen toiseen osaan, sekin perustuu virheelliseen olettamukseen, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen kumoaminen perustui yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointeihin, jotka koskivat riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja näiden alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">135</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi valituksenalaisen tuomion mukaan ainoa riidanalaiseen päätökseen sisältyvä arviointi, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että riidanalaiset alennukset merkitsivät väärinkäyttöä riippumatta siitä, saattoivatko ne syrjäyttää Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan markkinoilta, käy ilmi kyseisen päätöksen 920–926, 950, 972, 981, 989, 1000 ja 1001 perustelukappaleesta, joita tarkasteltiin valituksenalaisen tuomion 133–144 kohdassa. Kuten unionin yleinen tuomioistuin huomautti kyseisen tuomion 145–147 kohdassa, valitusasiassa annetun tuomion 137–139 ja 141 kohdasta ilmenee, että tätä arviointia rasittaa oikeudellinen virhe.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">136</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siltä osin kuin komissio tukeutuu Intelin määräävään asemaan, alennusten ehdollisuuteen ja Intelin kilpailijan markkinoilta sulkemiseen tähtäävän strategian olemassaoloon riippumatta siitä, oliko kyseinen kilpailija yhtä tehokas kuin Intel, tämän väitteen tueksi näin esitetyt argumentit perustuvat implisiittisesti mutta väistämättä ajatukseen siitä, että riidanalaiset alennukset olivat sellaisenaan väärinkäyttöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">137</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Siltä osin kuin komissio vetoaa riidanalaisten alennusten määrään, markkinoilta syrjäyttävien vaikutusten vahvistustekijöihin ja siihen, että näitä alennuksia saaneet OEM-valmistajat olivat strategisia, on todettava, että toisin kuin komissio väittää, unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli näitä seikkoja arvioidessaan AEC-testiä, riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja niiden kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">138</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio moittii siis todellisuudessa unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ei tutkinut, sisältyykö riidanalaisen päätöksen eri lukuihin seikkoja, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmä, jonka tarkoituksena on osoittaa, että riidanalaiset alennukset saattoivat aiheuttaa kilpailunvastaisen markkinoilta syrjäyttävän vaikutuksen, huolimatta unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksista, jotka koskivat riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja niiden kestoa, vaikka komissio ei kiistä näitä toteamuksia nyt käsiteltävän valituksen yhteydessä. Riippumatta siitä, että komission perusteenaan käyttämät arviointiperusteet eivät yksinään vaikuta riittäviltä SEUT 102 artiklan rikkomisen toteamiseksi, unionin yleinen tuomioistuin ei voinut suorittaa tällaista tarkastelua, koska – kuten se pääasiallisesti muistutti valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa – se ei voi muuttaa niitä osatekijöitä, jotka muodostavat komission toteaman kilpailusääntöjen rikkomisen, korvaamalla sen toimen, jonka laillisuutta se valvoo SEUT 263 artiklan nojalla, tekijän perusteluita omillaan (ks. vastaavasti tuomio 16.6.2022, Sony Corporation ja Sony Electronics v. komissio, C‑697/19 P, EU:C:2022:478, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">139</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että kun unionin yleinen tuomioistuin yksilöi valituksenalaisen tuomion 150–527 kohdassa virheet, joiden vuoksi se katsoi riidanalaisen päätöksen perustelujen olevan lainvastaisia AEC-testin toteuttamisen sekä sen, miten laajalti riidanalaiset alennukset kattoivat markkinat, ja niiden keston osalta, minkä seurauksena näillä perusteluilla ei voitu sen arvion mukaisesti osoittaa SEUT 102 artiklan rikkomista ja näin ollen niitä ei voitu käyttää tämän päätöksen 1 artiklan a–e alakohdan perusteena, se ei sivuuttanut arviointiperusteita, jotka koskivat sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">140</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä, joten ensimmäinen valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen valitusperuste, joka koskee komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">141</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan on niin, että koska Intelin myöntämien riidanalaisten alennusten oletetaan merkitsevän väärinkäyttöä, komissio ei voi olla velvollinen perustelemaan riidanalaista päätöstä siten, että se vastaa paitsi Intelin hallinnollisen menettelyn aikana esittämään huomattavaan todisteiden määrään myös argumentteihin, joita Intel ei esittänyt tämän menettelyn aikana. Intel esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn menettelyn aikana AEC-testiä koskevia lisäargumentteja taloudellisten asiantuntijakertomusten muodossa. Huolimatta siitä, että unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon nämä lukuisat uudet todisteet, se kieltäytyi valituksenalaisen tuomion 235, 236, 252, 253, 316, 317, 443 ja 444 kohdassa ottamasta huomioon komission esittämiä näitä seikkoja koskevia vastaväitteitä sillä perusteella, että tällaisesta tarkastelusta olisi seurannut se, että unionin yleinen tuomioistuin olisi korvannut riidanalaisen päätöksen päättelyn omallaan. Näiden vastaväitteiden tarkoituksena ei kuitenkaan ollut korjata kyseisen päätöksen perusteluissa olevaa jonkinlaista puutetta vaan vastata uusiin taloudellisiin analyyseihin, jotka Intel toimitti ensi kertaa oikeudenkäynnin aikana. Komission argumenttien huomioon ottamisesta ei olisi näin ollen seurannut, että unionin yleinen tuomioistuin olisi korvannut riidanalaiseen päätökseen sisältyvät analyysit omalla arvioinnillaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">142</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että näin ollen unionin yleinen tuomioistuin loukkasi komission puolustautumisoikeuksia ensiksi siltä osin kuin kyse oli Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan laskemisesta, toiseksi siitä, saattoivatko HP:lle vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2003 syyskuun välisenä aikana myönnetyt riidanalaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta, ja kolmanneksi Lenovolle myönnettyjen ei-rahallisten etujen arvosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">143</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel katsoo, että toinen valitusperuste ei ole perusteltu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">144</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On palautettava mieleen yhtäältä, että kuten valitusasiassa annetun tuomion 137–139 kohdasta ilmenee, komissiolla on velvollisuus arvioida sitä, onko määräävässä asemassa olevalla yrityksellä mahdollisesti sellainen strategia, jonka tarkoituksena on syrjäyttää markkinoilta kyseisen yrityksen kanssa vähintään yhtä tehokkaat kilpailijat, ainoastaan silloin, jos kyseinen yritys väittää hallinnollisessa menettelyssä, että sen käyttäytyminen ei ole voinut rajoittaa kilpailua eikä erityisesti aiheuttaa moitittuja markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia, ja se esittää tämän väitteen tueksi näyttöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">145</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että kun komissio osoittaa tämän vaikutuksen AEC-testillä ottaen huomioon rikkomisesta epäillyn yrityksen esittämät seikat, unionin yleinen tuomioistuin ei voi katsoa, että kyseinen testi on pätemätön, tukeutumalla seikkoihin, jotka kyseinen yritys on esittänyt ensimmäisen kerran tässä tarkoituksessa unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän menettelyn aikana, vaikka ne eivät olleet komission tiedossa ja ne olisi voitu esittää hallinnollisen menettelyn aikana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">146</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta sen menetelmän mukaan, jonka komissio omaksui arvioidakseen sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa tarkoitettu AEC-testin positiivinen tai negatiivinen tulos määritettiin in fine vertaamalla kilpailun piiriin kuuluvaa osaa ja vaadittua osaa. Viimeksi mainittu osa oli se osa asiakkaan tarpeista, joka Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan olisi ollut saatava päästäkseen markkinoille ilman tappioita. Jos kilpailun piiriin kuuluva osa oli suurempi kuin vaadittu osa, AEC-testin tulos oli Intelin kannalta positiivinen, kun taas päinvastainen tilanne johti negatiiviseen tulokseen ja näin ollen sen toteamiseen, että riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää markkinoilta kyseisen yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">147</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensiksi Dellin tilanteen osalta unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 204–206, 215 ja 220 kohdassa todisteet, joihin Intel vetosi riitauttaakseen laskelman, joka koski kilpailun piiriin kuuluvaa 7,1 prosentin osaa, jota komissio käytti tämän yrityksen osalta riidanalaisessa päätöksessä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">148</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseessä oli ensiksi 10.11.2005 päivätty D1:ksi kutsutun Dellin johtohenkilön laatima sähköpostiviesti (jäljempänä D1:n sähköpostiviesti), josta kävi ilmi, että Dellin tarvitsemien hankintojen siirtyminen AMD:lle saattoi koskea jopa 25 prosenttia x86-CPU:iden volyymista; tämä johtohenkilö lisäksi vahvisti valaehtoisesti kyseisen sähköpostin sisällön Intelin ja AMD:n välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä Delawaren osavaltiossa (Yhdysvallat). Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi valituksenalaisen tuomion 204 kohdassa, että Intelin ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämän Salop-Hayesin kertomuksen mukaan Dellin tarpeita koskeva 25 prosentin volyymiennuste johti 17,5 prosentin suuruiseen kilpailun piiriin kuuluvaan osaan ensimmäisen vuoden osalta tai 12,5 prosentin suuruiseen osaan, jos käytettiin komission lähestymistapaa, jota Intel piti kohtuuttomana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">149</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi 9.3.2004 päivätyssä D5:ksi kutsutun Dellin toisen johtohenkilön laatimassa sähköpostiviestissä viitattiin siihen, että Dellin hankinnat siirrettäisiin mahdollisesti AMD:lle 25 prosentin osalta Dellin x86-CPU:ita koskevan tarpeen kokonaisvolyymistä 90 päivän kuluessa (jäljempänä D5:n sähköposti).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">150</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi – kuten valituksenalaisen tuomion 194 kohdasta ilmenee – 21.12.2007 annetussa lausumassa I1:ksi kutsuttu työntekijä, joka tosiseikkojen tapahtuma-aikaan vastasi Intelillä suhteesta Delliin, esitti Intelin arvioineen sisäisesti, että Dellin tarvitsemien x86-CPU:iden kilpailun piiriin kuuluva osa oli 15–25 prosenttia ensimmäisen vuoden osalta (jäljempänä I1:n lausuma).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">151</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi ja neljänneksi D1:n lausunto, joka annettiin Intelin ja AMD:n välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä Delawaren osavaltiossa, vahvisti hänen 10.11.2005 lähettämänsä sähköpostiviestin sisällön, kun taas D3:ksi kutsutun Dellin toisen johtohenkilön lausunnossa, joka annettiin kyseisessä menettelyssä, todettiin, että lausunnon antajalla ei ollut syytä epäillä D1:n lausumien paikkansapitävyyttä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">152</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 174, 196, 209–211 ja 222 kohdasta ilmenee, että Salop-Hayesin kertomusta lukuun ottamatta kaikki asiakirjat, joihin Intel vetosi, kuuluivat hallinnolliseen asiakirja-aineistoon ja tämä todettiin riidanalaisessa päätöksessä, mitä komissio ei kiistä. Komissio keskittyy argumentaatiossaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin käytti Salop-Hayesin kertomusta kyseenalaistaessaan komission kyseisessä päätöksessä laskeman 7,1 prosentin suuruisen kilpailun piiriin kuuluvan osan, ja arvostelee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi ottamasta huomioon analyysejä, jotka eivät sisälly kyseisen päätöksen perusteluihin ja jotka komissio liitti ensimmäisessä oikeusasteessa käydyssä oikeudenkäynnissä toimitettuihin vastineeseen ja vastauskirjelmään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">153</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin valituksenalaisen tuomion 171, 229, 233 ja 234 kohdasta ilmenee, että Delliä koskevan AEC-testin osalta komissio käytti kilpailun piiriin kuuluvaa 7,1 prosentin osaa Dellin sille hallinnollisen menettelyn aikana toimittaman vuoden 2004 tammikuussa päivätyn laskelman (jäljempänä vuoden 2004 laskelma) perusteella. Komissio päätteli erityisesti kilpailun piiriin kuuluvan 7,1 prosentin osan käyttäen perusteena sitä, että Dellin tarvitsemista hankinnoista siirtyi AMD:lle 7 prosentin suuruinen x86-CPU:iden volyymin osuus, jonka Dell aikoi vuoden 2004 laskelman perusteella ostaa viimeksi mainitulta yritykseltä vuoden 2005 osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">154</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 175 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin viittasi komission riidanalaisessa päätöksessä toteuttamaan vaaditun osan ja kilpailun piiriin kuuluvan osan vertailuun. Komissio päätteli tämän vertailun perusteella, että vaadittu osa oli suurempi kuin kilpailun piiriin kuuluva osa yhdeksällä 13:sta vuosineljänneksestä, jotka muodostivat Delliä koskevan rikkomisjakson.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">155</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten valituksenalaisen tuomion 204 kohdasta, jossa kuvataan Intelin argumentaatiota, käy ilmi, on tosin niin, että Salop-Hayesin kertomuksen perusteella D1:n ja D5:n sähköpostiviesteistä ilmenevä Dellin tarpeita koskeva 25 prosentin ennuste voitiin muuntaa kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi siten, että täksi osaksi vahvistettiin ensimmäisen vuoden osalta 17,5 prosenttia, joka pienenee 12,5 prosenttiin, jos on käytettävä komission lähestymistapaa, minkä Intel torjuu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">156</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuitenkin on niin, että ensiksi valituksenalaisen tuomion 220–234 kohdasta, jossa arvioidaan Intelin unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämiä todisteita, käy ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin kyseenalaisti riidanalaisessa päätöksessä toteutetun Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan laskennan käyttäen perusteena D1:n ja D5:n sähköpostiviestejä, Dellin johtajien Intelin ja AMD:n välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä Delawaren osavaltiossa antamia lausuntoja ja I1:n lausuntoa. Unionin yleinen tuomioistuin ei sitä vastoin tukeutunut arvioinnissaan Salop-Hayesin kertomukseen, jota ei sitä paitsi mainita näissä kohdissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">157</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen, ja vastoin komission päättelynsä perusteena käyttämää olettamusta, unionin yleinen tuomioistuin ei perustanut arviointiaan tähän kertomukseen, joten komission argumentaatio on joka tapauksessa hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">158</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tosin muistutti valituksenalaisen tuomion 236 kohdassa, että sellaisten täydentävien analyysien, jotka komissio esitti ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa tukeakseen riidanalaiseen päätökseen sisältyvää AEC-testiä, huomioon ottamisesta olisi seurannut, että unionin yleinen tuomioistuin olisi korvannut kyseisessä päätöksessä olevat perustelut omilla perusteluillaan, mitä se ei voi tehdä SEUT 263 artiklassa tarkoitetun laillisuusvalvonnan yhteydessä. Valituksenalaisen tuomion 237–239 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin tutki nämä seikat täydellisyyden vuoksi ja totesi, että ne eivät saattaneet kyseisen tuomion 234 kohdassa esitettyä toteamusta kyseenalaiseksi, joten komission tämän valitusperusteen tueksi esittämä väite perustuu myös tästä syystä virheelliseen olettamukseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">159</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 240–255 kohdassa seikkoja, jotka koskivat Dellin tarvitsemien hankintojen tosiasiallista siirtymistä AMD:lle vuosina 2006 ja 2007, ja katsoi, että ne vahvistivat sitä, että Dellin kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi vahvistettiin 7,1 prosenttia, koskevan epäilyksen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi tältä osin valituksenalaisen tuomion 243 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 1245 perustelukappaleen mukaan niiden huomautusten perusteella, jotka koskivat Dellin tarvitsemien hankintojen osan tosiasiallista siirtymistä AMD:lle, oli mahdollista laskea kilpailun piiriin kuuluva osa, joka on suurempi kuin 7,1 prosenttia ja sijoittui 8,2 prosentin ja 10,1 prosentin välille.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">160</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisin kuin komissio väittää, unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnit, jotka koskivat Dellin tarvitsemien hankintojen tosiasiallista siirtymistä AMD:lle vuosina 2006 ja 2007, perustuvat yksinomaan riidanalaisesta päätöksestä ilmeneviin seikkoihin. Unionin yleinen tuomioistuin ei tukeudu mihinkään Intelin ensimmäistä kertaa oikeudenkäynnin aikana esittämään seikkaan eikä komissio osoita, missä valituksenalaisen tuomion kohdassa unionin yleinen tuomioistuin olisi käyttänyt tällaista seikkaa perusteena.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">161</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että komission väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin perusti Dellin kilpailun piiriin kuuluvaa osaa koskevan arviointinsa seikkoihin, jotka esitettiin ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa, ottamatta huomioon analyyseja, jotka komissio esitti kiistääkseen näiden seikkojen perusteltavuuden, perustuu joka tapauksessa virheellisiin olettamuksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">162</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi HP:n osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio ei osoittanut kilpailunvastaisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia ajanjaksolla 1.11.2002–30.9.2003. Komissio katsoo, että jos Intel voi vedota ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa siihen, että AEC-testiin ei sisältynyt tiettyä ajanjaksoa koskevia seikkoja, komission on voitava täydentää tätä testiä oikeudenkäynnin aikana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">163</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on korostettava, että Intelin unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämien HP:tä koskevien argumenttien tarkoituksena oli kyseenalaistaa riidanalaiseen päätökseen sisältyvän AEC-testin laillisuus ilman, että vedottiin sellaisiin seikkoihin, joita ei ollut esitetty hallinnollisen menettelyn aikana. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei joka tapauksessa tehnyt virhettä, kun se hylkäsi valituksenalaisen tuomion 300 ja 301 kohdassa 1.7.2010 annetun tuomion Knauf Gips v. komissio (C‑407/08 P, EU:C:2010:389, 89 kohta) perusteella komission argumentin, jonka mukaan kyseinen argumentaatio oli väitetysti jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että Intel ei kiistänyt hallinnollisen menettelyn aikana komission laskelmissaan käyttämiä ajanjaksoja. Vastaavasti on niin, kuten edellä 138 kohdassa todetaan, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti valituksenalaisen tuomion 317 kohdassa, ettei se voinut ottaa huomioon lisälaskelmia, jotka eivät käyneet ilmi riidanalaisesta päätöksestä ja jotka komissio esitti ensimmäisen kerran vastauskirjelmänsä liitteessä tukeakseen kyseiseen päätökseen sisältyvää AEC-testiä, korvaamatta kyseisen päätöksen taustalla olevia perusteluja omilla perusteluillaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">164</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että arvioinnissaan, joka koski Lenovolle kahtena ei-rahallisena etuna eli Intelin vakioehtoisen takuun pidentämisenä ja Kiinassa sijaitsevan jakelukeskuksen parempana käyttönä myöntämien riidanalaisten alennusten määrän määrittämistä siten, että perusteena käytettiin näillä eduilla Lenovolle ollutta arvoa eikä niistä Intelille aiheutuneita kustannuksia, komissio todellisuudessa teki päätelmänsä suhteessa Inteliä vähemmän tehokkaaseen kilpailijaan, joka ei kuitenkaan ollut merkityksellinen talouden toimija arvioitaessa, saattoiko riidanalaisilla alennuksilla olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">165</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten valituksenalaisen tuomion 433–439 kohdasta ilmenee, tämän AEC-testin periaatteita koskevan arvioinnin tueksi unionin yleinen tuomioistuin käytti perusteena riidanalaisessa päätöksessä kuvattua kyseisen testin luonnetta. Toisin kuin komissio väittää osoittaakseen, että unionin yleinen tuomioistuin loukkasi sen puolustautumisoikeuksia, unionin yleinen tuomioistuin ei tukeutunut tältä osin 28.1.2009 päivättyyn Shapiro-Hayesin täydentävään kertomukseen (jäljempänä Shapiro-Hayesin täydentävä kertomus), jonka Intel toimitti ensimmäistä kertaa ensimmäisessä oikeusasteessa ja joka koski valituksenalaisen tuomion 423 ja 452 kohdasta ilmenevällä tavalla erillistä kysymystä eli kahdesta ei-rahallisesta edusta Intelille aiheutuneiden kustannusten laskentaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">166</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen se, että unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi valituksenalaisen tuomion 443 ja 444 kohdasta ilmenevällä tavalla ottamasta huomioon komission esittämiä laskelmia, jotka koskivat Intelille asianomaisista ei-rahallisista eduista aiheutuneita kustannuksia, sillä perusteella, että tällainen huomioon ottaminen johtaisi siihen, että unionin yleinen tuomioistuin korvaisi riidanalaisessa päätöksessä esitetyn arvioinnin omalla arvioinnillaan, ei merkitse komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">167</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 452 kohdassa Shapiro-Hayesin täydentävään kertomukseen ainoastaan siinä yhteydessä, kun se arvioi täydellisyyden vuoksi kyseisen tuomion 451–453 kohdassa seikkoja, jotka komissio esitti ensimmäistä kertaa vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">168</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että toinen valitusperuste on hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmas valitusperuste, joka koskee edellytettyyn näyttökynnykseen liittyvää oikeudellista virhettä, komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin Dellin osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">169</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmas valitusperuste sisältää kolme osaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen osa, joka koskee edellytettyyn näyttökynnykseen liittyvää oikeudellista virhettä</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">170</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin nojautui virheellisiin oikeudellisiin arviointiperusteisiin arvioidessaan todisteita, jotka komissio esitti tukeakseen määräävän aseman väärinkäyttöä koskevaa toteamustaan. Sen mukaan on erityisesti niin, että ensiksi AEC-testi ei perustu havaituista tosiseikoista johtuviin käyttäytymistä koskeviin olettamuksiin vaan ekonometrisen mallin soveltamiseen kyseisen mallin syöttöarvojen (input values) arvioinneissa. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 165 kohdassa, näin ollen se, että Intel esitti uskottavan selityksen tosiseikoista, joiden perusteella voitiin katsoa, että rikkomista ei tapahtunut, ei voinut johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen. Toiseksi AEC-testi oli pääasiallisesti arviointi, joka OEM-valmistajan kilpailun piiriin kuuluvan osan osalta perustui hypoteeseihin, joihin ei lähtökohtaisesti ole varmaa ja lopullista vastausta vaan ainoastaan optimaalinen tai järkevä arviointi. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 166 kohdassa, riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi ei siis riittänyt, että herätettiin komission tällaisen testin päätteeksi tekemää arviointia koskeva epäily, tai varsinkaan, että pelkästään vihjattiin, että jokin muu tulos olisi mahdollinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">171</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan AEC-testin näyttökynnyksen ja tuomioistuinvalvonnan osalta oikea lähestymistapa oli siis se, johon kuuluu ilman, että AEC-testi jätetään tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle, se, että tarkastetaan paitsi esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkistetaan, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty. Nimittäin sitä, saattaako määräävässä asemassa olevan yrityksen menettelytapa rajoittaa kilpailua, arvioidaan sellaisten asiayhteyteen liittyvien seikkojen perusteella, jotka eivät yksinomaan liity kyseisen yrityksen käyttäytymiseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">172</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi siis virheellistä näyttökynnystä hylätessään riidanalaisessa päätöksessä tehdyn Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan arvioinnin pelkästään toteamalla valituksenalaisen tuomion 244 kohdassa, että ”7,1 prosentin suuruista kilpailun piiriin kuuluvaa osaa koskeva hypoteesi ei ollut ainoa mahdollinen” ja että se herätti ”epäilyn komission riidanalaisessa päätöksessä tekemän arvioinnin perusteltavuudesta”. Syyttömyysolettama ei merkitse sitä, että asiayhteyteen liittyviä ja määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytymiseen liittymättömiä seikkoja koskevia arviointeja on pidettävä pätemättöminä, jos unionin yleisellä tuomioistuimella on ”epäilyksiä”, jotka koskevat yhtä niistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">173</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel kiistää kolmannen valitusperusteen tämän osan perusteltavuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">174</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission argumenttien perusteltavuuden tutkimiseksi on palautettava mieleen nyt käsiteltävässä asiassa tehdyn AEC-testi asiayhteys.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">175</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuin muistutti valitusasiassa annetun tuomion 133 ja 134 kohdassa, että SEUT 102 artiklan tavoitteena ei ole estää yritystä hankkimasta omilla ansioillaan määräävää asemaa markkinoilla eikä taata, että kilpailevat yritykset, jotka ovat vähemmän tehokkaita kuin tällaisessa asemassa olevat yritykset, pysyvät markkinoilla. Näin ollen kaikki markkinoilta syrjäyttäminen ei välttämättä rajoita kilpailua. Ansioihin perustuva kilpailu voi nimittäin johtaa siihen, että vähemmän tehokkaat ja siis erityisesti hintojen, tuotannon, valikoiman, laadun tai innovaatioiden osalta kuluttajille vähemmän kiinnostavat kilpailijat häviävät markkinoilta tai että niiden markkinaosuus pienenee huomattavasti (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 126 ja 127 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">176</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen on niin, että jotta tietyssä yksittäistapauksessa voitaisiin katsoa, että tiettyä toimintaa on pidettävä ”määräävän aseman väärinkäyttönä”, on pääsääntöisesti osoitettava, että tällaisen käyttäytymisen tosiasiallisena tai mahdollisena seurauksena on – muiden kuin yritysten välistä ansioihin perustuvaa kilpailua ohjaavien keinojen käyttämisen vuoksi – kilpailun rajoittuminen siksi, että yhtä tehokkaat kilpailevat yritykset syrjäytetään merkityksellisiltä markkinoilta tai niitä estetään kehittymästä kyseisillä markkinoilla (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 129 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">177</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on niin, että kun otetaan huomioon määräävässä asemassa olevalla yrityksellä oleva erityinen velvollisuus olla käyttäytymisellään rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua sisämarkkinoilla, SEUT 102 artiklassa kielletään sitä toteuttamasta sellaisia käytäntöjä, hinnoittelukäytännöt mukaan luettuna, joilla on markkinoilta syrjäyttävä vaikutus sen sellaisiin kilpailijoihin, jotka ovat yhtä tehokkaita kuin se itse, ja vahvistamasta määräävää asemaansa muihin menetelmiin kuin ansioihin perustuvaan kilpailuun turvautumalla (ks. vastaavasti valitusasiassa annettu tuomio, 135 ja 136 kohta, ja tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C‑377/20, EU:C:2022:379, 76 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">178</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten unionin tuomioistuin muistuttaa valitusasiassa annetun tuomion 137 kohdassa, tällainen käytäntö voi olla muodoltaan uskollisuusalennusjärjestelmä eli hyvitykset, joiden myöntäminen edellyttää sitä, että asiakas – riippumatta määräävässä asemassa olevalta yritykseltä lähtöisin olevien ostojensa rahallisesta arvosta – hankkii kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä kyseiseltä yritykseltä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">179</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sen osoittaminen, voiko käyttäytyminen tuottaa todellisia tai mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia, mikä edellyttää erilaisten arviointiasteikkojen käyttämistä sen mukaan, minkä tyyppisestä käyttäytymisestä tietyssä yksittäistapauksessa on kyse, on kuitenkin tehtävä kaikissa tapauksissa arvioimalla kaikkia merkityksellisiä tosiseikkoja, koskivatpa ne kyseistä toimintaa sellaisenaan, merkityksellisiä markkinoita tai kilpailun toimivuutta niillä. Lisäksi tämän osoittamisessa on näytettävä täsmällisten ja konkreettisten arviointiperusteiden ja todisteiden avulla toteen, että mainittu käyttäytyminen on sellaista, jolla vähintäänkin voidaan tuottaa syrjäyttäviä vaikutuksia (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 129 ja 130 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">180</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen silloin, kun kyseessä on uskollisuusalennusten myöntämisestä muodostuva menettelytapa, jonka osalta määräävässä asemassa oleva yritys väittää hallinnollisessa menettelyssä, ettei se ole voinut aiheuttaa moitittuja markkinoilta syrjäyttämiseen johtaneita vaikutuksia, ja esittää näyttöä väitteidensä tueksi, komission on analysoitava paitsi sellaisia seikkoja kuin asianomaisen yrityksen määräävän aseman vahvuus ja se, miten laajalti markkinat on riidanalaisilla alennuksilla katettu, ja kyseisten alennusten myöntämisedellytykset ja ‑tavat, alennusten kesto ja niiden määrä, mutta myös sitä, onko mahdollisesti olemassa strategia, jolla sellaiset kilpailijat, jotka ovat vähintään yhtä tehokkaita, pyritään syrjäyttämään markkinoilta (valitusasiassa annettu tuomio, 138 ja 139 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti tuomio 19.1.2023, Unilever Italia Mkt. Operations, C‑680/20, EU:C:2023:33, 47–49 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">181</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Sitä, saattavatko tällaiset alennuksen syrjäyttää markkinoilta määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, jolle aiheutuvien kustannusten oletetaan vastaavan kyseisen yrityksen vastuulla olevia kustannuksia, arvioidaan yleensä soveltamalla AEC-testiä. Nimittäin on niin, että vaikka tämä testi on vain yksi tapa selvittää, onko määräävässä asemassa oleva yritys käyttänyt muita kuin ”normaalin” kilpailun piiriin kuuluvia keinoja, sillä pyritään nimenomaan arvioimaan sitä, kykeneekö tällainen yhtä tehokas kilpailija abstraktisti tarkasteltuna toistamaan määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytymisen, ja näin ollen sitä, onko tämän käyttäytymisen katsottava kuuluvan normaaliin eli ansioihin perustuvaan kilpailuun (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2022, Servizio Elettrico Nazionale ym., C‑377/20, EU:C:2022:379, 80–82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">182</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission esittämien argumenttien perusteltavuutta arvioitaessa on myös pidettävä mielessä, että edellä 43 ja 44 kohdassa esitetysti nyt käsiteltävässä asiassa tehdyn kaltaisessa AEC-testissä otetaan huomioon muun muassa riidanalaisten alennusten mahdollinen menettäminen tilanteessa, jossa OEM-valmistaja tekee hankintansa AMD:ltä, ja se perustuu in fine kunkin OEM-valmistajan ja MSH:n kilpailun piiriin kuuluuvan osan ja vaaditun osan vertailuun.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">183</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kilpailun piiriin kuuluvan osan ja vaaditun osan vertailun osalta valituksenalaisen tuomion 175 kohdasta ilmenee, että komissio ilmoitti vaaditun osan riidanalaisessa päätöksessä olevassa taulukossa nro 22 (jäljempänä taulukko nro 22).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">184</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 171 kohdassa, että komission mukaan kilpailun piiriin kuuluva osa oli 7,1 prosenttia, joka perustui edellä 153 kohdassa mainittuun vuoden 2004 laskelmaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">185</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 175 kohdassa pääasiallisesti, että komissio katsoi, että tämä luku oli merkityksellinen prosenttiosuus, jota sovellettiin kilpailun piiriin kuuluvan osan määrittämiseksi, ja vertasi sitä taulukosta nro 22 ilmenevään vaadittuun osaan kunkin asianomaisen vuosineljänneksi osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">186</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kyseisen taulukon, johon myös valituksenalaisen tuomion 175 kohdassa viitattiin, viimeisestä sarakkeesta kävi ilmi, että verovuoden 2003 neljännen vuosineljänneksen ja verovuoden 2006 neljännen vuosineljänneksen välisen ajanjakson osalta vaadittu osa oli 4,9 prosentin, joka oli verovuoden 2004 ensimmäiselle vuosineljännekselle laskettu arvo, ja 12,1 prosentin, joka oli verovuoden 2006 neljännelle vuosineljännekselle laskettu arvo, välillä. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion kyseisessä kohdassa, komissio arvioi, että tarkasteltavan ajanjakson yhdeksän viimeisen vuosineljänneksen osalta vaadittu osa oli kilpailun piiriin kuuluvaa osaa suurempi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">187</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Hylättyään valituksenalaisen tuomion 189–201 kohdassa Intelin argumentit, joiden mukaan komissio oli loukannut oikeusvarmuuden periaatetta ottaessaan huomioon vuoden 2004 laskelman, unionin yleinen tuomioistuin tutki kyseisen tuomion 202–256 kohdassa Intelin argumentit, jotka koskivat sitä, että kilpailun piiriin kuuluvan osan suuruudeksi oli arvioitu 7,1 prosenttia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">188</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin valituksenalaisen tuomion 203 ja 240 kohdasta ilmenee, että Intel riitautti komission käyttämän 7,1 prosentin suuruisen kilpailun piiriin kuuluvan osan vetoamalla ensiksi muihin todisteisiin kuin vuoden 2004 laskelmaan ja toiseksi vuosina 2006 ja 2007 tapahtunutta Dellin tarvitsemien hankintojen tosiasiallista siirtymistä AMD:lle koskeviin tietoihin, jotka sen mukaan osoittavat, että Dellin kilpailun piiriin kuuluva osa saattoi olla suurempi kuin 7,1 prosenttia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">189</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensiksi Intelin perusteena käyttämät todisteet olivat, kuten valituksenalaisen tuomion 204–206, 215 ja 220 kohdasta ilmenee, D1:n ja D5:n sähköpostiviestit, Dellin johtajien Intelin ja AMD:n välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä Delawaren osavaltiossa antamat lausunnot ja I1:n lausunto, jotka mainitaan edellä 147–151 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">190</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli näitä todisteita valituksenalaisen tuomion 213–232 kohdassa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kyseisen tuomion 233 kohdassa, että D1:n ja D5:n sähköpostiviesteistä, Dellin johtajien lausunnoista Intelin ja AMD:n välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä Delawaren osavaltiossa sekä I1:n lausunnosta, jotka yhdessä tarkasteltuina tukevat toisiaan, ilmeni, että vuonna 2005 Dellin tarvitsemien hankintojen siirtyminen AMD:lle saattoi koskea jopa 25:tä prosenttia x86-CPU:iden volyymistä eikä seitsemää prosenttia, kuten vuoden 2004 laskelmasta ilmeni.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">191</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen valituksenalaisen tuomion 234 kohdassa, että todisteilla, joihin Intel vetosi, kyseenalaistettiin se, että Dellin kilpailun piiriin kuuluvaa osaa arvioitaessa oli käytettävä lähtökohtana yksinomaan vuoden 2004 laskelmaa, jossa mainittiin Dellin tarvitsemien hankintojen siirtyminen AMD:lle 7 prosentin volyymin osalta vuonna 2005, mistä komissio päätteli kilpailun piiriin kuuluvan osan suuruudeksi 7,1 prosenttia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">192</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 243 kohdassa, että komissio nimenomaisesti myönsi riidanalaisen päätöksen 1245 perustelukappaleessa, että oli mahdollista laskea kilpailun piiriin kuuluva osa, joka oli suurempi kuin 7,1 prosenttia ja sijoittui 8,2 prosentin ja 10,1 prosentin välille, niiden huomautusten perusteella, jotka koskivat Dellin tarvitsemien hankintojen osan tosiasiallista siirtymistä AMD:lle vuosina 2006 ja 2007.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">193</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin huomautti tässä yhteydessä yhtäältä valituksenalaisen tuomion 244 kohdassa, että kyseisten arvioiden olemassaolo sinänsä riitti osoittamaan, että 7,1 prosentin suuruista kilpailun piiriin kuuluvaa osaa koskeva hypoteesi ei ollut ainoa mahdollinen, ja herätti epäilyn komission riidanalaisessa päätöksessä tekemän arvioinnin perusteltavuudesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">194</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 246–251 kohdassa komission argumentit, joiden mukaan vuosina 2006 ja 2007 tapahtuneella Dellin hankintojen siirtymisellä AMD:lle oli vain vähäinen merkitys tutkittaessa tilannetta rikkomisjaksolla, että olisi ollut syytä ainakin mukauttaa uudelleen tiettyjä laskelman muuttujia, erityisesti riidanalaisten alennusten määrää vuonna 2006, ja että komissio toissijaisesti teki riidanalaisessa päätöksessä AEC-testin, jossa otettiin huomioon vuosien 2006 ja 2007 tilanne ja joka tuki sen johtopäätöksiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">195</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tässä yhteydessä valituksenalaisen tuomion 254 kohdassa, että riidanalaisesta päätöksestä kävi ilmi, että Dellin kilpailun piiriin kuuluva osa oli mahdollista vahvistaa 8,2 prosentin ja 10,1 prosentin välille muiden seikkojen kuin vuoden 2004 laskelman perusteella. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin toisti arviointinsa, jonka mukaan kyseisten samansuuntaisten arvioiden olemassaolo sinänsä riidanalaisessa päätöksessä itsessään osoitti, että 7,1 prosentin suuruista Dellin kilpailun piiriin kuuluvaa osaa koskeva hypoteesi ei ollut ainoa mahdollinen, mikä herätti epäilyn komission riidanalaisessa päätöksessä esittämän hypoteesin perusteltavuudesta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">196</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 255 kohdassa, että tämä toteamus ja kyseisen tuomion 234 kohdassa esitetty toteamus, joka koski kilpailun piiriin kuuluvan osan arviointia Intelin esittämien muiden seikkojen kuin vuoden 2004 laskelman perusteella, vahvistivat yhdessä epäilyn, joka koski riidanalaisessa päätöksessä vahvistettua arviota kyseisestä kilpailun piiriin kuuluvasta osasta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">197</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näiden arvioiden perusteella valituksenalaisen tuomion 256 kohdassa, että Intelin esittämät todisteet olivat omiaan herättämään unionin yleisen tuomioistuimen epäilyn siitä, oliko Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan suuruudeksi vahvistettava 7,1 prosenttia. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio ei näin ollen osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla kyseisestä kilpailun piiriin kuuluvasta osasta tehdyn arvioinnin perusteltavuutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">198</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen 257–271 kohdassa täydellisyyden vuoksi komission analyysin, joka koski Dellin kilpailun piiriin kuuluvaa osaa vuoden 2002 joulukuusta vuoden 2003 lokakuuhun ulottuvan asian kannalta merkityksellisen ajanjakson alusta, perusteltavuuden. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 260 kohdassa, että taulukosta nro 22 kävi selvästi ilmi, että kilpailun piiriin kuuluva osa oli vaadittua osaa suurempi neljänä ensimmäisenä kyseisessä taulukossa olevana vuosineljänneksenä, ja näin oli, vaikka olisi hyväksytty komission suorittamat laskelmat vaaditusta osasta ja kilpailun piiriin kuuluvasta osasta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">199</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 270 ja 271 kohdassa tarkasteltuaan komission tältä osin esittämiä argumentteja, että komissio ei onnistunut selittämään tai vahvistamaan jälkikäteen eroa Intelin kannalta positiivisten tulosten, jotka esitettiin taulukossa nro 22 rikkomisjakson neljän ensimmäisen vuosineljänneksen osalta, ja sen kyseisen ajanjakson osalta tekemän johtopäätöksen, jonka mukaan Intel ei läpäissyt AEC-testiä, välillä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">200</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleisen tuomioistuimen loppupäätelmät, jotka koskivat AEC-testiä Dellille myönnettyjen riidanalaisten alennusten osalta, esitettiin valituksenalaisen tuomion 283–287 kohdassa, joiden sisältö toistetaan edellä 48–51 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">201</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on todettava, että – kuten komissio lisäksi väittää – nyt käsiteltävässä asiassa tehdyn kaltainen AEC-testi on syöttöarvoihin (input values) perustuva ekonometrinen malli, joka mahdollistaa ensiksi vaaditun osan laskennan ja toiseksi kilpailun piiriin kuuluvan osan vahvistamisen. Vaaditun osan laskennassa otetaan huomioon määräävässä asemassa olevan yrityksen myöntämät ehdolliset alennukset sekä kyseisen yrityksen keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset ja keskimääräiset myyntihinnat. Kilpailun piiriin kuuluvan osan laskemiseksi otetaan huomioon arviot, jotka alennuksia saanut yritys ja myös muut osallistuneet toimijat ovat mahdollisesti tehneet niiden tarvittavien hankintojen osasta, jonka kyseinen alennuksia saanut yritys voi kattaa tekemällä hankintoja määräävässä asemassa olevan yrityksen kilpailijalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">202</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">AEC-testin tulos on siten omiaan osoittamaan, saattaako määräävässä asemassa olevan yrityksen omaksuma uskollisuusalennuksien kaltainen hinnoittelukäytäntö, jolla on riittävän ilmeisiä ominaisuuksia siltä osin kuin kyse on riidanalaisten alennusten kattavuusasteesta markkinoilla, kyseisten alennusten myöntämisedellytyksistä ja ‑tavoista ja alennusten kestosta ja niiden määrästä, syrjäyttää markkinoilta kyseisen yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan ja näin ollen haitata SEUT 102 artiklassa suojattua kilpailua.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">203</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Dellin osalta AEC-testin positiivinen tai negatiivinen tulos riippuu – kuten edellä 183–186 kohdasta käy ilmi – kahden arvon eli kilpailun piiriin kuuluvan osan ja vaaditun osan, jotka ilmaistaan yhden desimaalin tarkkuudella, vertailusta. Komission tukeutui näiden arvojen laskennassa hypoteeseihin, jotka edellyttivät useiden lukujen huomioon ottamista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">204</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että – kuten komissio väittää – se, että määräävässä asemassa oleva yritys kyseenalaistaa yhden AEC-testin yhteydessä tehdyn laskelman paikkansapitävyyden, ei riitä osoittamaan, että tällaiseen testiin perustuva komission päätelmä, joka koskee sitä, saattaako uskollisuusalennuksia koskeva järjestelmä syrjäyttää markkinoilta kyseisen yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, on pätemätön. Todetun puutteen tai virheen on lisäksi oltava omiaan muuttamaan testin tulosta siten, että negatiivisesta tuloksesta tulee positiivinen, jolloin herää perusteltu epäilys komission vahvistaman tuloksen oikeellisuudesta ja näin ollen siitä, saattavatko asianomaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan. Tällainen epäily voi herätä laskuvirheiden vuoksi tai sen vuoksi, että todisteet on otettu huomioon valikoivasti tai puutteellisesti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">205</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin valituksenalaisen tuomion 213–256 ja 283 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin ei perustanut toteamuksiaan, jotka koskivat AEC-testiä Dellille myönnettyjen riidanalaisten alennusten osalta, epäilyyn, joka koski komission arvioinnin ei-ratkaisevaa osaa, tai pelkkään viittaukseen siitä, että muu tulos olisi mahdollinen kyseisen testin osalta. Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui sitä vastoin siihen, että kaikki merkitykselliset tiedot, jotka oli otettava huomioon arvioitaessa Dellin kilpailun piiriin kuuluvaa osaa, jonka määrittäminen kuului – ellei tämän valitusperusteen kolmannen osan yhteydessä tarkasteltavasta todistusaineiston vääristyneellä tavalla huomioon ottamista koskevasta väitteestä muuta johdu – yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, ja joista komissio otti huomioon ainoastaan vuoden 2004 laskelman, osoittivat, että tämä kilpailun piiriin kuuluva osa saattoi hyvin todennäköisesti olla paitsi suurempi kuin komission käyttämä 7,1 prosenttia myös suurempi kuin vaadittu osa, joten AEC-testin tulos olisi voinut muuttua siten, että negatiivisesta tuloksesta tuli positiivinen, jos kaikki nämä tiedot olisi otettu huomioon. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi tällä perusteella sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvan todistusaineistoa koskevan arvioinnin yhteydessä, että komission hypoteesia, jonka mukaan kyseinen kilpailun piiriin kuuluva osa oli 7,1 prosenttia, ei näytetty toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, joten komission AEC-testistä tekemät päätelmät olivat pätemättömiä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">206</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio ei voi esittää pätevää vastakkaista argumenttia pelkästään valituksenalaisen tuomion 244 ja 254 kohdan, joiden mukaan riidanalaiseen päätökseen sisältyvien arvioiden, jotka koskivat Dellin tarvitsemien hankintojen osan tosiasiallista siirtymistä AMD:lle vuosina 2006 ja 2007, olemassaolo ”riittää osoittamaan, että 7,1 prosentin suuruista kilpailun piiriin kuuluvaa osaa koskeva hypoteesi ei ollut ainoa mahdollinen, ja herättää epäilyn komission riidanalaisessa päätöksessä tekemän arvioinnin perusteltavuudesta”, sanamuodon perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">207</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion näiden kohtien, luettuna yhdessä kyseisen tuomion 242 ja 243 kohdan kanssa, sanamuodosta nimittäin ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen tarkoituksena oli korostaa, että kilpailun piiriin kuuluva osa, joka on paitsi suurempi kuin 7,1 prosenttia myös suurempi kuin vaadittu osa, oli mahdollinen jopa riidanalaiseen päätökseen sisältyvien komission arvioiden perusteella. Tämä kilpailun piiriin kuuluva osa oli siten ”mahdollinen” komissiolle itselleen, joka kuitenkin päätti tukeutua ainoastaan vuoden 2004 laskelmaan. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 254 kohdassa olevan arvioinnin sen jälkeen, kun se hylkäsi kyseisen tuomion 245–251 kohdassa komission argumentit, joiden tarkoituksena oli kyseenalaistaa vuosina 2006 ja 2007 tapahtunutta Dellin tarvitsemien hankintojen tosiasiallista siirtymistä AMD:lle koskevien tietojen merkityksellisyys.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">208</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei sivuuttanut sitä, että AEC-testi on luonteeltaan ekonometrinen malli, jonka avulla voidaan arvioida, saattavatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, joten kolmannen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toinen osa, joka koskee hyväksytyn näyttökynnyksen virheellistä soveltamista</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">209</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti näyttökynnystä, jonka se itse vahvisti valituksenalaisen tuomion 166 kohdassa. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 217 kohdassa, erityisesti vuoden 2004 laskelmalla, johon komissio tukeutui laskeakseen Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan, oli suurempi todistusarvo kuin Dellin ylempien johtajien asiakirjoilla tai lausunnoilla, joihin Intel vetosi. Näin ollen se, että Intelin esittämät todisteet eivät ole täysin vailla todistusarvoa, ei riitä saattamaan kyseenalaisiksi todisteita, joihin komissio vetoaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">210</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel kiistää kolmannen valitusperusteen tämän osan perusteltavuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">211</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 166 kohdassa pääasiallisesti, että kun määräävässä asemassa oleva yritys vetoaa sellaisen seikan mahdollisuuteen, joka voi vaikuttaa todisteiden, joihin komissio tukeutuu, todistusvoimaan, kyseisen yrityksen tehtävänä on osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla sen seikan, johon se vetoaa, olemassaolo ja merkityksellisyys, ja kyseisellä seikalla oleva vaikutus esitettyjen sille vastaisten todisteiden todistusvoimaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">212</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on todettava, että valituksenalaisen tuomion 217 ja 218 kohdassa olevat arvioinnit ovat vastaus kyseisen tuomion 215 kohdassa esitettyyn Intelin argumenttiin, jonka mukaan ensiksi asiakirjat, joihin se vetosi, olivat Dellin ylempien johtajien laatimia, toiseksi D1 vahvisti valaehtoisesti Intelin ja AMD:n välisessä riita-asian oikeudenkäynnissä Delawaren osavaltiossa 10.11.2005 päivätyn sähköpostiviestinsä sisällön ja kolmanneksi toinen Dellin johtohenkilö D3 ilmoitti kyseisessä menettelyssä, ettei hänellä ollut mitään syytä kyseenalaistaa D1:n lausumien oikeellisuutta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">213</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin vastasi valituksenalaisen tuomion 216 kohdassa kyseiseen nimenomaiseen argumenttiin, että Dellin hallinnollisessa menettelyssä, jonka yhteydessä se esitti vuoden 2004 laskelman, antamien kaltaisten yrityksen nimissä annettujen vastausten luotettavuus on suurempi kuin mikä voisi olla yrityksen henkilökuntaan kuuluvan henkilön tai jonkun sen johtajan antamalla vastauksella. Unionin yleinen tuomioistuin viittasi siis tämän yleisen säännön näkökulmasta valituksenalaisen tuomion 217 ja 218 kohdassa vuoden 2004 laskemalla olevaan suurempaan todistusarvoon ja sen täsmällisyyteen ja yksityiskohtaisuuteen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">214</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuitenkin on niin, että ensiksi mainittu yleinen sääntö ei vaikuta komission velvollisuuteen ottaa huomioon kaikki merkitykselliset seikat arvioidessaan, voidaanko SEUT 102 artiklan rikkominen osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla. Tämä arviointi on sitäkin tarpeellisempi, koska – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 172 kohdassa – vuoden 2004 laskelma oli sekin Dellin sisäinen asiakirja, jossa esitettiin hypoteeseja, joiden mukaisesti Dellin ja AMD:n suhde saattoi kehittyä ja AMD lisätä myyntiä Dellin eri toiminta-alueilla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">215</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 220–256 kohdassa suorittamasta todisteiden yksityiskohtaisesta tarkastelusta ilmenee, ettei unionin yleinen tuomioistuin antanut todisteille, joihin Intel vetosi, suurempaa todistusarvoa kuin vuoden 2004 laskelmalle, vaan se katsoi yksinomaiseen toimivaltaansa kuuluvan todistusaineistoa koskevan arviointinsa yhteydessä, että näillä todisteilla kyseenalaistettiin oikeudellisesti riittävällä tavalla sen, että kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi määritettiin 7,1 prosenttia täsmällisten ylempien tasojen sijaan, jotka olisivat, jos ne olisi vahvistettu, muuttaneet AEC-testin tulosta Intelin kannalta suotuisalla tavalla, perusteltavuus. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi valituksenalaisen tuomion 257–271 kohdassa myös, kuten edellä 198 ja 199 kohdassa on todettu, että komissio ei osoittanut, että Dellille myönnetyt alennukset saattoivat rajoittaa kilpailua asian kannalta merkityksellisen ajanjakson alussa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">216</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että komissio perustaa argumentaationsa, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen hyväksymän näyttökynnyksen sivuuttamista, valituksenalaisen tuomion osittaiseen tulkintaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">217</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmannen valitusperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmas osa, joka koskee todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin Dellin osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">218</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää edelleen toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin otti todistusaineiston huomioon vääristyneellä tavalla, perusti päätöksensä ristiriitaisiin perusteluihin ja loukkasi sen puolustautumisoikeuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">219</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan erityisesti valituksenalaisen tuomion 239 kohdassa esitettyä toteamusta, jonka mukaan jäi epäily siitä, mikä prosenttiosuus voitiin lopulta vahvistaa Dellin kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi, ja erityisesti siitä, että kyseisen prosenttiosuuden suuruudeksi pitäisi vahvistaa 7,1 prosenttia, rasittaa todistusaineiston huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla. Valituksenalaisen tuomion 204–206 kohdasta ilmenee, että Intel perusti argumentaationsa pääasiallisesti kolmeen asiakirjaan, eli D1:n sähköpostiviestiin, D5:n sähköpostiviestiin ja I1:n lausuntoon sekä näihin asiakirjoihin perustuviin taloudellisiin analyyseihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">220</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission väittää näiden kahden ensimmäisen asiakirjan osalta, että päätellessään valituksenalaisen tuomion 233 kohdassa, että kilpailun piiriin kuuluva osa saattoi olla jopa 25 prosenttia Dellin tarvitsemista hankinnoista, unionin yleinen tuomioistuin yhdisti tarvittavat hankinnat, jotka Dell pystyi kattamaan AMD:n avulla vuoden ajanjakson loppuun mennessä, ja kyseisten tarvittavien hankintojen keskiarvon koko kyseisen ajanjakson aikana. On itsestään selvää, että tämä keskiarvo oli alle 25 prosenttia. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 218 kohdassa, komissio vetosi perustellusti vuoden 2004 laskelmaan sisältyvien tietojen täsmällisyyteen ja yksityiskohtaisuuteen, mikä perusteli sen, että Dellin kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi vahvistettiin 7,1 prosenttia. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 239 kohdassa, näin ollen sillä, että D1:n sähköpostiviestin perusteella Dellin kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi voidaan arvioida 5,6–10,4 prosenttia, ei voida kyseenalaistaa sitä, että Dellin kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi oli vahvistettava 7,1 prosenttia. Lisäksi kilpailun piiriin kuuluvan osan vahvistaminen edellä 219 kohdassa mainittujen asiakirjojen perusteella edellyttää sitä, että hahmotellaan hypoteeseja, jotka koskevat sen, että Dellin tavarantoimittajan asema siirtyy Inteliltä AMD:lle, ajankohtaa ja kasvuvauhtia, kun taas vuoden 2004 laskelma sisältää kaikki tältä kannalta tarpeelliset tiedot. Unionin yleinen tuomioistuin saattoi laskea perusteena käyttämiensä todisteiden perusteella kilpailun piiriin kuuluvan osan vain vaihteluväleinä, vaikka vuoden 2004 laskelmaan sisältyvien täsmällisten ja yksityiskohtaisten tietojen avulla olisi voitu laskea konkreettinen luku, kuten valituksenalaisen tuomion 218 kohdassa todettiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">221</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan kolmannen asiakirjan eli I1:n lausunnon, joka laadittiin tutkimusta varten ja jonka tarkoituksena oli vapauttaa Intel kokonaan vastuusta, osalta unionin yleinen tuomioistuin luonnehti valituksenalaisen tuomion 227 kohdassa sen todistusarvoa oli heikoksi ja pyrki samalla kyseisen tuomion 230 kohdassa palauttamaan sen uskottavuuden ristiriitaisilla perusteluilla, jotka osoittivat, että kyseinen lausunto otettiin huomioon vääristyneellä tavalla. Seikoille, joiden todistusvoima on vähäinen, ei nimittäin voida antaa etusijaa täsmällisiin ja yksityiskohtaisiin todisteisiin nähden. Unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että vuoden 2004 laskelma ei ollut omiaan tukemaan siitä riidanalaisessa päätöksessä tehtyjä päätelmiä, ja se sovelsi virheellistä arviointiperustetta, joka muodostui sen määrittämisestä, oliko komission asianmukaisesti perustelema 7,1 prosentin suuruista kilpailun piiriin kuuluvaa osaa koskeva arviointi ainoa mahdollinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">222</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että lisäksi unionin yleinen tuomioistuin otti riidanalaisen päätöksen huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan valituksenalaisen tuomion 247 kohdassa, että komissio käytti kilpailun piiriin kuuluvan osan arvioinnissa huomautuksia, jotka oli esitetty sen perusteella, että osa Dellin tarvitsemista hankinnoista oli siirretty AMD:lle vuosina 2006 ja 2007. Komissio ei ottanut huomioon rikkomisen jälkeisiä tietoja, joten se ei myöntänyt, että kilpailun piiriin kuuluva osa saattoi olla jopa 10,1 prosenttia rikkomisjakson aikana. Se, että riidanalaisen päätöksen 1243 perustelukappaleessa todettu AMD:n harjoittama kasvava kilpailupaine antoi AMD:lle viime kädessä mahdollisuuden kilpailla sellaisella kilpailun piiriin kuuluvalla osalla, joka saattoi olla jopa 10,1 prosenttia vuoden 2006 lokakuun ja vuoden 2007 kesäkuun välisenä aikana, merkitsi väistämättä vähäisempää kilpailupainetta rikkomisjaksolla. Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 249–251 kohdassa esittämät toteamukset perustuvat myös riidanalaisen päätöksen 1245 ja 1258 perustelukappaleen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla siltä osin kuin niissä lähdetään periaatteesta, jonka mukaan komissio otti kilpailun piiriin kuuluvan osan laskennassa huomioon rikkomisen jälkeistä ajanjaksoa koskevia tietoja ja sivuutti taulukosta nro 22 ilmenevät seikat. Unionin yleinen tuomioistuin sekoitti valituksenalaisen tuomion 250 kohdassa kalenterivuodet ja Dellin verovuodet, minkä vuoksi se päätteli virheellisesti, että AEC-testissä otettiin huomioon rikkomisen jälkeinen ajanjakso.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">223</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission katsoo, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 263 kohdassa, ei voida myöskään todeta, että yhtäältä riidanalaisen päätöksen 1256 perustelukappale, jonka mukaan Intel onnistui läpäisemään AEC-testin ainakin neljällä vuosineljänneksellä rikkomisjakson aikana, ja toisaalta komission kyseisen päätöksen 1281 ja 1282 perustelukappaleessa esittämät päätelmät, joista seuraa, että Dellille myönnetyillä riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla syrjäyttävä vaikutus koko tämän ajanjakson ajan, olisivat keskenään ristiriidassa. Vaikka kyseisen päätöksen 1263 perustelukappaleessa ainoastaan vertaillaan vaadittua osaa ja kilpailun piiriin kuuluvaa osaa, tämän päätöksen 1281 perustelukappaleessa arvioidaan kokonaisvaltaisesti sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta, kun otetaan huomioon myös vahvistustekijät, joita komission ei ollut täsmennettävä määrällisesti ja joiden olemassaoloa Intel ei kiistänyt. Nämä vahvistustekijät, jotka kuuluivat AEC-testin asiayhteyteen ja olivat merkityksellisiä arvioitaessa sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, olivat olemassa myös rikkomisen neljän ensimmäisen vuosineljänneksen aikana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">224</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio esittää, että vastaavasti valituksenalaisen tuomion 268 kohdassa esitetty toteamus, jonka mukaan komissio ei ottanut huomioon 17,3 prosentin, 22,5 prosentin ja 24,2 prosentin suuruisia kilpailun piiriin kuuluvia osia, jotka käyvät myös ilmi vuoden 2004 laskelmasta, perustuu riidanalaisen päätöksen 1212 perustelukappaleen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla. Unionin yleisen tuomioistuimen mainitsemat prosenttiosuudet liittyvät nimittäin kilpailun piiriin kuuluvan osan laskennassa huomioon otetun ajanjakson jälkeisiin ajanjaksoihin, joiden aikana Dell saatuaan markkinoiden hyväksynnän AMD:n valmistamilla x86-CPU:illa varustetuille tietokoneilleen olisi voinut kasvattaa näiden CPU:iden osto-osuuttaan. Se, että unionin yleinen tuomioistuin luonnehti näitä suurempia lukuja ”kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi”, osoittaa, että se teki virheen katsoessaan, että kyseiset luvut saattoivat kyseenalaiseksi komission toteamuksen, jonka mukaan kilpailun piiriin kuuluva osa oli 7,1 prosenttia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">225</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan kyseinen riidanalaisen päätöksen huomioon ottaminen virheellisellä tavalla rasittaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 270 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan komission argumenteilla ei voitu selittää tai vahvistaa jälkikäteen eroa tulosten, jotka se esitti rikkomisjakson neljän ensimmäisen vuosineljänneksen osalta taulukossa nro 22, ja sen koko kyseisen ajanjakson osalta tekemän toteamuksen, jonka mukaan Intel ei läpäissyt AEC-testiä, välillä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">226</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää lopuksi, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon komission oikeudenkäynnin aikana esittämät taloudelliset analyysit, joiden tarkoituksena oli osoittaa, että vaikka oletettaisiin, että kilpailun piiriin kuuluva osa olisi laskettava edellä 219 kohdassa mainittujen asiakirjojen perusteella, niistä ei voida päätellä, että kilpailun piiriin kuuluva osa olisi 12,5–17,5 prosenttia. Kun unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi menettelemästä näin, se loukkasi valituksenalaisen tuomion 235, 236, 252 ja 253 kohdassa komission puolustautumisoikeuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">227</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel kiistää kolmannen valitusperusteen tämän osan perusteltavuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">228</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun otetaan huomioon väitteen, joka koskee todistusaineiston huomioon ottamista vääristyneellä tavalla, poikkeuksellinen luonne, valittajan on SEUT 256 artiklan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan ilmoitettava täsmällisesti ne seikat, jotka se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen ottaneen huomioon vääristyneellä tavalla, ja näytettävä toteen ne arviointivirheet, joiden takia unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan päätynyt niiden ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla. Tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että tosiseikastoa ja todisteita on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen (ks. vastaavasti tuomio 25.7.2018, QuaMa Quality Management v. EUIPO, C‑139/17 P, EU:C:2018:608, 34 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">229</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaikka todisteiden vääristyneellä tavalla huomioon ottaminen voi siis muodostua siitä, että asiakirjaa tulkitaan tavalla, joka on ristiriidassa sen sisällön kanssa, tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen osoittamiseksi ei riitä, että osoitetaan, että kyseistä asiakirjaa voitiin tulkita eri tavalla kuin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt. Tätä varten on tarpeen osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin on ylittänyt selvästi mainitun asiakirjan kohtuullisen arvioinnin rajat erityisesti tulkitsemalla sitä sen sanamuodon vastaisesti (tuomio 25.2.2021, Dalli v. komissio, C‑615/19 P, EU:C:2021:133, 139 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 23.3.2023, PV v. komissio, C‑640/20 P, EU:C:2023:232, 134 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">230</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On muistutettava, että valituksenalaisen tuomion Delliin sovellettua AEC-testiä koskevat kohdat sisälsivät osan, joka koski kilpailun piiriin kuuluvan osan arviointia (valituksenalaisen tuomion 171–271 kohta), osan, joka koski vaihtoehtoista laskemaa, jota komissio sovelsi tarkoituksenaan vahvistaa, että Dellille myönnetyt riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan (kyseisen tuomion 272–276 kohta), ja osan, joka koski tiettyjen sellaisten tekijöiden huomioon ottamista, jotka olisivat AEC-testiin sisältyessään vahvistaneet riidanalaisen päätöksen mukaan näiden alennusten arvioitua markkinoilta syrjäyttävää vaikutusta. Nämä vahvistustekijät muodostuivat ensiksi siitä, että Dell katsoi selvästi, että riidanalaisten alennusten menettäminen olisi merkinnyt riidanalaisten alennusten, joita Intel myönsi Dellin kanssa kilpaileville OEM-valmistajille, korottamista, ja toiseksi siitä, että kilpailun piiriin kuuluvan osan arvioinnissa ei otettu huomioon sitä, että Dell osti Inteliltä myös muita tuotteita kuin x86-CPU:ita ja muun muassa piirisarjoja (tuomion 177 ja 277–282 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">231</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan arviointia koskeva osa jakautuu kolmeen alaosaan. Ensimmäinen alaosa, joka sisältää valituksenalaisen tuomion 189–201 kohdan, koskee Intelin oikeusvarmuuden periaatteeseen liittyviä argumentteja, jotka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi. Toinen alaosa, joka sisältää kyseisen tuomion 202–256 kohdan, koskee Intelin argumentteja, joiden tarkoituksena oli kyseenalaistaa komission käyttämä kilpailun piiriin kuuluva 7,1 prosentin osa ja jotka unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi. Kolmas alaosa, joka sisältää valituksenalaisen tuomion 257–271 kohdan, koskee Intelin argumentteja, jotka liittyvät vuoden 2002 joulukuusta vuoden 2003 lokakuuhun ulottuvan rikkomisjakson alkuun ja jotka yleinen tuomioistuin tutki täydellisyyden vuoksi ja jotka myös hyväksyttiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">232</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 276 kohdassa osasta, joka koski komission soveltamaa vaihtoehtoista laskelmaa, että se ei osoittanut, että Intelin alennuskäytännöillä saattoi olla markkinoilta syrjäyttävä vaikutus koko rikkomisjakson ajan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">233</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vahvistustekijöitä koskevan alaosan osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 282 kohdassa, että nämä tekijät sisällytettiin riidanalaiseen päätökseen seikkoina, jotka voivat vahvistaa ensisijaista tutkimusta, joka koski riidanalaisten alennusten markkinoilta syrjäyttävää vaikutusta, ja että komissio ei analysoinut niitä riittävästi siltä osin, mikä vaikutus niillä olisi ollut arviointiin siitä, saattoivatko kyseiset alennukset syrjäyttää kilpailijat markkinoilta. Valituksenalaisen tuomion kyseisen kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei voinut tehokkaasti valvoa niiden huomioon ottamista, eikä se voinut korvata omalla arvioinnillaan komission ensisijaista analyysiä siitä, saattoiko Dellille myönnetyillä riidanalaisilla alennuksilla olla markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">234</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission väitteensä, jonka mukaan todistusaineisto otettiin huomioon vääristyneellä tavalla, tueksi esittämät argumentit koskevat valituksenalaisen tuomion osan, joka liittyy Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan arviointiin sekä vahvistustekijöihin, kahta viimeistä alaosaa (ks. edellä 231–233 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">235</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten valituksenalaisen tuomion 203 ja 240 kohdasta ilmenee, tältä osin unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli kahdessa vaiheessa Intelin argumentaatiota, jonka tarkoituksena oli riitauttaa komission Dellin osalta käyttämä kilpailun piiriin kuuluva 7,1 prosentin suuruinen osa. Ensiksi unionin yleinen tuomioistuin tutki kyseisen tuomion 203–239 kohdassa todisteet, joihin Intel tukeutui riitauttaakseen kyseisen osan, ja toiseksi se tutki kyseisen tuomion 240–255 kohdassa Intelin argumentit, jotka koskivat Dellin tarvitsemien hankintojen tosiasiallista siirtymistä AMD:lle vuosina 2006 ja 2007.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">236</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä ensiksi komission argumentti, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti D1:n sähköpostiviestin tai D5:n sähköpostiviestin huomioon vääristyneellä tavalla yhdistäessään vuoden ajanjakson loppuun mennessä tapahtuneen Dellin tarvitsemien hankintojen volyymin siirtymisen AMD:lle ja Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan, perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan. Erityisesti valituksenalaisen tuomion 204, 233 ja 234 kohdasta nimittäin ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin erotteli yhtäältä käsitteen, joka koski x86-CPU:iden ostovolyymien siirtymistä Inteliltä AMD:lle, ja toisaalta kilpailun piiriin kuuluvan osan käsitteen. Unionin yleinen tuomioistuin totesi erityisesti näissä kohdissa, että ennuste, jonka mukaan tällaisesta volyymista siirtyy 25 prosenttia, voi oikeudenkäynnin asianosaisten arvioiden mukaan merkitä 12,5–17,5 prosentin välille sijoittuvaa kilpailun piiriin kuuluvaa osaa, ja vertasi tätä volyymin siirtymistä 7 prosenttiin, jonka komissio otti huomioon todetakseen, että kilpailun piiriin kuuluva osuus oli 7,1 prosenttia. Näin ollen on todettava, että komissio pyrkii todistusaineiston vääristyneellä tavalla huomioon ottamista koskevan väitteen varjolla todellisuudessa siihen, että unionin tuomioistuin arvioi todistusaineiston uudelleen, ja tekee näin vetoamalla siihen, että vuoden 2004 laskelman todistusarvo oli korkea verrattuna D1:n sähköpostiviestin todistusarvoon,. Tämä argumentaatio on siis jätettävä tutkimatta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">237</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi on todettava komission argumentaatiosta, joka koskee I1:n lausuntoa, että valituksenalaisen tuomion 233 kohdasta ilmenee, että kyseinen lausunto oli vain yksi niistä neljästä seikasta, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutui todetessaan samassa kohdassa, että Dellin tarvitsemien hankintojen siirtyminen AMD:lle saattoi koskea jopa 25:tä prosenttia x86-CPU:iden volyymistä eikä 7:ää prosenttia, kuten vuoden 2004 laskelmasta ilmeni. Komissio ei myöskään ilmaissut täsmällisesti seikkoja, jotka unionin yleinen tuomioistuin otti väitetysti huomioon vääristyneellä tavalla. Näin ollen kyseessä oleva argumentti ei todellisuudessa koske sitä, että I1:n lausunto olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla edellä 228 ja 229 kohdassa tarkoitetulla tavalla, vaan sillä pyritään sitä vastoin siihen, että unionin tuomioistuin arvioisi uudelleen tätä todistetta ja sen merkitystä kaikkien unionin yleisen tuomioistuimen tutkimien todisteiden joukossa, joten se on jätettävä tutkimatta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">238</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi argumenteista, joilla komissio väittää, että riidanalainen päätös otettiin huomioon vääristyneellä tavalla valituksenalaisen tuomion 247–251 kohdassa olevissa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinneissa, jotka koskivat sellaisten tietojen huomioon ottamista, jotka perustuivat vuosina 2006 ja 2007 eli vuoden 2005 joulukuussa päättyneen rikkomisjakson jälkeen tapahtuneeseen Dellin tarvitsemien hankintojen osan tosiasialliseen siirtymiseen AMD:lle, on todettava seuraavaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">239</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 247 ja 248 kohdassa, että komissio ei voinut käyttää seikkojen, jotka johdettiin Dellin tarvitsemien hankintojen osan siirtymisestä AMD:lle vuosina 2006 ja 2007, merkityksellisyyttä perusteena kyseenalaistaakseen Intelin argumentaation, joka koski vuoden aikajänteen alkamisajankohtaa kilpailun piiriin kuuluvan osan laskennassa, ja samalla kiistää näiden seikkojen merkityksen kilpailun piiriin kuuluvan osan täsmällisen arvon arvioinnissa. Toisin kuin komissio väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut omaksuessaan tämän periaatteellisen kannan, jossa arvostellaan komission toteuttamaa todisteiden valikoivaa käyttöä, että komissio käytti kilpailun piiriin kuuluvan osan arvioinnissa huomautuksia, jotka johdettiin Dellin tarvitsemien hankintojen osan siirtymisestä AMD:lle vuosina 2006 ja 2007.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">240</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 249 kohdassa argumentin, jonka komissio esitti asian palauttamista koskevissa täydentävissä huomautuksissaan ja jonka mukaan merkitystä, joka oli Dellin tarvitsemien hankintojen osan tosiasiallisella siirtymisellä AMD:lle vuosina 2006 ja 2007, oli mukautettava Intelin tämän ajanjakson aikana antamien riidanalaisten alennusten kasvun perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin huomautti tältä osin, että komissio ei mukauttanut riidanalaisen päätöksen 1245 perustelukappaleessa käytettyä kilpailun piiriin kuuluvaa osaa, jonka suuruudeksi arvioitiin 8,2–10,1 prosenttia, tämän seikan huomioon ottamiseksi. Tästä valituksenalaisen tuomion kohdasta ei ilmene, että unionin yleinen tuomioistuin olisi katsonut komission käyttäneen rikkomisjakson ajalta kilpailun piiriin kuuluvan osan arvoja, joiksi oli vahvistettu 8,2–10,1 prosenttia. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisessä kohdassa ainoastaan, että jos komissio katsoi, että tietty tekijä vaikutti kyseisen päätöksen 1245 perustelukappaleessa mainittujen arvojen luotettavuuteen, sen olisi pitänyt mukauttaa niitä tämän tekijän huomioon ottamiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">241</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 250 kohdassa toiseen argumenttiin, jonka komissio esitti asian palauttamista koskevissa täydentävissä huomautuksissaan ja jonka mukaan AEC-testiin oli ”sisällytetty” AMD:n todelliset markkinaosuudet Dellin ostoista vuosina 2006 ja 2007 ja tämän laskelman tulokset tukivat riidanalaisessa päätöksessä tehtyjä toteamuksia ”vuonna 2005 päättyneeltä ajanjaksolta”. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 251 kohdassa, että komissio ei mukauttanut kilpailun piiriin kuuluvaa osaa, joka vahvistettiin vuodelle 2005 kyseisen päätöksen 1245 perustelukappaleessa suoritettujen rikkomisen jälkeistä ajanjaksoa koskeneiden laskelmien perusteella. Ilman tällaista mukautusta ei nimittäin ollut mahdollista todeta, että kyseisessä päätöksessä suoritettujen laskelmien tulokset tukivat siinä olevia rikkomisjaksoa koskevia toteamuksia varsinkaan, kun niissä mainittiin suuri kilpailun piiriin kuuluva osa, joka pikemminkin saattoi nämä toteamukset kyseenalaisiksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">242</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näistä näkökohdista käy ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin erotteli asianmukaisesti rikkomisjaksoa koskeneet AEC-testin tiedot ja tiedot, jotka liittyivät rikkomisen jälkeiseen ajanjaksoon eivätkä kuuluneet tähän testiin. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin tutki vastauksena Intelin argumentteihin, olivatko rikkomisen jälkeiseen ajanjaksoon liittyneiden tietojen merkityksellisyyttä koskeneet komission arvioinnit perusteltuja, ottamatta riidanalaisen päätöksen merkityksellisten perustelukappaleiden sisältöä huomioon vääristyneellä tavalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">243</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission argumentit, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin loukkasi sen puolustautumisoikeuksia kieltäytyessään valituksenalaisen tuomion 236 ja 253 kohdassa ottamasta huomioon täydentäviä analyysejä, jotka mainittiin kyseisen tuomion 235 ja 252 kohdassa ja jotka komissio esitti ensimmäistä kertaa oikeudenkäynnin aikana riitauttaakseen seikat, jotka Intel väitetysti esitti ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa, eivät voi myöskään menestyä. Kuten edellä 156–161 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin ottanut huomioon seikkoja, jotka Intel esitti ensimmäistä kertaa unionin yleisessä tuomioistuimessa, joten komission tämän valitusperusteen tueksi esittämät argumentit perustuvat joka tapauksessa virheelliseen oletukseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">244</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kun otetaan huomioon edellä 235–243 kohdassa olevat arvioinnit, komission argumentit, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 257–271 kohdassa täydellisyyden vuoksi tekemää tarkastelua Dellin kilpailun piiriin kuuluvan osan analyysista vuoden 2002 joulukuusta vuoden 2003 lokakuuhun ulottuneen rikkomisjakson alun osalta, on hylättävä tehottomina. Kuten valituksenalaisen tuomion 257 kohdassa täsmennettiin, unionin yleinen tuomioistuin nimittäin toteutti kyseisen tarkastelun, vaikka sen valituksenalaisen tuomion 256 kohdassa tekemä päätelmä, jonka mukaan komissio ei osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalaisessa päätöksessä tehty arviointi Dellin kilpailun piiriin kuuluvasta osasta oli perusteltu, osoitti jo itsessään, että komission tämän kilpailun piiriin kuuluvan osan arviointi oli virheellinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">245</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lopuksi komission argumentti, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen vaatiessaan niiden vahvistustekijöiden, joihin komissio vetosi osoittaakseen, että riidanalaiset asetukset saattoivat syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, täsmällistä määrittämistä, perustuu valituksenalaisen tuomion 278–282 kohdan virheelliseen tulkintaan. Näistä kohdista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä tehdyn analyysin, joka koski Dellille myönnettyjen riidanalaisten alennusten siirtymistä sen kilpailijoille ja näiden alennusten menettämistä piirisarjojen oston yhteydessä, sillä perusteella, että ilman tätä koskevaa numeromääräistä arviointia unionin yleisen tuomioistuimen oli mahdotonta tutkia tehokkaasti, voitiinko näillä kahdella vahvistustekijällä neutraloida puutteet, jotka johtuivat Dellin kilpailun piiriin kuuluvaa osaa koskevassa AEC-testissä tehdyistä virheistä, tai osoittaa, että kyseiset alennukset saattoivat syrjäyttää kilpailun markkinoilta. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei katsonut, että vahvistustekijät olisi ilmaistava täsmällisesti numeromääräisesti kaikissa olosuhteissa, vaan että jos niillä oli korvattava komission pääasiallinen analyysi siitä, saattoivatko Dellille myönnetyt riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, niitä koskevan tarkastelun oli oltava omiaan osoittamaan paikkansapitäväksi tämän vaikutuksen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">246</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että kolmas osa on hylättävä ja kolmas valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljäs valitusperuste, joka koskee useita oikeudellisia virheitä ja komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin HP:n osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">247</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljänteen valitusperusteeseen sisältyy kaksi osaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensimmäinen osa, joka koskee oikeudellisia virheitä siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin HP:n osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">248</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisessa tuomiossa oikeudellisia virheitä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 319 ja 335 kohdassa, että HP:n vaaditun osan laskennan perusteella ei voitu katsoa, että sille myönnetyt riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää kilpailun markkinoilta ajanjaksolla 1.11.2002–30.9.2003.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">249</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää tältä osin ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellistä näyttökynnystä, jonka seurauksena valituksenalaisen tuomion 292–320 kohta oli lainvastainen HP:tä koskevan AEC-testin osalta. Unionin yleinen tuomioistuin teki siten oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 335 kohdassa, ettei komissio ollut osoittanut, että HP:lle myönnetyillä riidanalaisilla alennuksilla saattoi olla kilpailunvastainen syrjäyttävä vaikutus vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2005 toukokuun välisenä aikana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">250</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei erityisesti kiistänyt sitä, että riidanalaisessa päätöksessä mainittiin myös vaadittu osa vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2003 toukokuun välisen ajanjakson osalta. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin arvosteli valituksenalaisen tuomion 304 ja 305 kohdassa sitä, että komissio määritti tämän osan käyttäen perusteena lukuja, jotka perustuivat ainoastaan kolmea vuosineljännestä eli verovuoden 2003 neljättä vuosineljännestä ja verovuoden 2004 ensimmäistä ja toista vuosineljännestä koskevien lukujen summaan tai aritmeettiseen keskiarvoon. Kyseiset luvut olivat kuitenkin riittävän edustavia koko vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2004 toukokuun välisenä aikana voimassa olleen Intelin ja HP:n välisen ensimmäisen sopimuksen (jäljempänä HPA 1 ‑sopimus) kauden osalta, minkä vuoksi komissio tukeutui niihin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">251</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin arvosteli siis komission tekemää taloudellista muuttujaa koskevaa valintaa, joka nyt käsiteltävässä asiassa oli vaaditun osan laskentaa varten valittu viiteajanjakso. Tämä taloudellinen muuttuja ei kuitenkaan ollut tosiseikkoja koskeva kysymys vaan osatekijä monitahoisessa taloudellisessa arvioinnissa, jonka osalta komissiolla oli laaja harkintavalta, joten unionin yleisen tuomioistuimen valvonnan oli näin ollen rajoituttava sen selvittämiseen, oliko mahdollisesti tehty ilmeinen arviointivirhe, kuten se, että komissio käytti lainvastaista menetelmää. Intel ei esittänyt vaihtoehtoista laskelmaa asianomaisten vuosineljännesten osalta ja komission lähestymistapa oli joka tapauksessa sen kannalta myönteinen. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin korvasi komission arvioinnin omalla arvioinnillaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">252</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio katsoo, että lisäksi sen tämän viiteajanjakson määrittämiseksi tekemä menetelmävalinta perustui implisiittisiin perusteluihin, jotka käyvät ilmi yhtäältä siitä, että riidanalaisessa päätöksessä olevassa taulukossa nro 35 esitettiin vaadittu osa siten, että se kattoi HPA 1 ‑sopimuksen koko keston, ja toisaalta siitä, että – kuten riidanalaisen päätöksen 346 perustelukappaleessa todettiin – ratkaisevin tekijä eli HP:lle myönnettyjen riidanalaisten alennusten määrä pysyi muuttumattomana koko kyseisen sopimuksen kattaman ajanjakson ajan, mitä Intel ei kiistänyt.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">253</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi komission mukaan on niin, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kieltäytyessään ottamasta huomioon yhtäältä sitä, että Intel ei kiistänyt hallinnollisessa menettelyssä ajanjaksoja, joita komissio käytti väitetiedoksiannossa olevissa laskelmissaan, ja toisaalta sitä, että kyseinen yritys jopa käytti näitä ajanjaksoja omissa laskelmissaan, jotka se toimitti komissiolle kyseisen menettelyn aikana.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">254</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi komission mukaan on niin, että vaikka oletettaisiin, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointi, jonka mukaan komissio ei osoittanut kilpailunvastaista markkinoilta syrjäyttävää vaikutusta vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2003 syyskuun välisen ajanjakson osalta, oli perusteltu, tämä ei oikeuta katsomaan – kuten unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 335 kohdassa – että tämä virhe vaikutti koko analyysiin, jonka mukaan HP:lle myönnetyt riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää kilpailun markkinoilta vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2005 syyskuun välisenä ajanjaksona, joka käsittää Intelin ja HP:n välillä tehdyn toisen sopimuksen (jäljempänä HPA 2 ‑sopimus) kattaman vuoden 2004 kesäkuun ja vuoden 2005 toukokuun välisen ajanjakson. Kuten unionin yleinen tuomioistuin myönsi valituksenalaisen tuomion 525 kohdassa, AEC-testiä voidaan päinvastoin pitää todistusvoimaisena vuoden 2003 lokakuun ja vuoden 2005 toukokuun välisen ajanjakson osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">255</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljänneksi komissio katsoo, että kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 334 kohdassa, että riidanalaista päätöstä ei perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla vahvistustekijöiden osalta, unionin yleinen tuomioistuin viittasi väistämättä valituksenalaisen tuomion 321 kohdassa mainittuihin kahteen kyseisessä päätöksessä huomioon otettuun vahvistustekijään eli siihen, että komissio käytti Intelin kannalta edullisia lukuja, ja vaaraan siitä, että alun perin HP:lle tarkoitetut riidanalaiset alennukset siirtyivät sen muulle kilpailijalle. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin tutki riidanalaisen päätöksen perustelut vain siltä osin kuin ne koskivat jälkimmäistä näistä vahvistustekijöistä, joten valituksenalaista tuomiota ei perusteltu edes implisiittisesti ensimmäisen vahvistustekijän osalta. Joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös todetessaan valituksenalaisen tuomion 328, 331 ja 334 kohdassa, että riidanalaista päätöstä ei perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla jälkimmäisen vahvistustekijän osalta. Komissio huomauttaa tältä osin muun muassa, että unionin yleinen tuomioistuin todellisuudessa vaati, että komissio tekisi enemmän kuin arvioi sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, ja määrittäisi täsmällisesti markkinoilta syrjäyttämistä koskevat vaikutukset, viittaamalla seikkaan, joka ei liittynyt AEC-testin muuttujiin ja joka oli hypoteettinen. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa perustellusti, ettei riidanalaisessa päätöksessä osoitettu kilpailunvastaista syrjäyttävää vaikutusta vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2003 syyskuun välisen ajanjakson osalta, kyseisen tuomion 335 kohdassa tehty yleinen päätelmä on näin ollen virheellinen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">256</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel kiistää komission argumenttien perusteltavuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">257</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin esitti HP:lle myönnettyjä riidanalaisia alennuksia koskevat tosiseikat valituksenalaisen tuomion 288 ja 289 kohdassa. Näistä kohdista ilmenee, että Intel teki HP:n kanssa vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2005 toukokuun välisen ajanjakson ajaksi kaksi perättäistä sopimusta, jotka koskivat yrityksille tarkoitettujen pöytätietokoneiden varustamista x86-CPU:illa. Ensimmäinen näistä sopimuksista eli HPA 1 ‑sopimus kattoi vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2004 toukokuun välisen ajanjakson ja toinen eli HPA 2 ‑sopimus vuoden 2004 kesäkuun ja vuoden 2005 toukokuun välisen ajanjakson. Näiden sopimusten mukaisten alennusten myöntämisen ei-kirjallisena ehtona oli, että HP hankki Inteliltä vähintään 95 prosenttia tarvitsemistaan x86-CPU-hankinnnoista yrityksille tarkoitettujen pöytätietokoneidensa varustamiseksi. Valituksenalaisen tuomion 288 kohdan, jossa viitattiin tältä osin riidanalaisen päätöksen 1406 perustelukappaleeseen, mukaan komissio katsoi AEC-testin perusteella, että näillä alennuksilla saattoi olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">258</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 298, 299, 303 ja 321 kohdan mukaan tämä päätelmä perustuu yhtäältä kilpailun piiriin kuuluvan osan ja vaaditun osan vertailuun ja toisaalta kahteen vahvistustekijään. Näitä vahvistustekijöitä olivat ensiksi se, että komissio käytti Intelin kannalta edullisimpia lukuja, ja toiseksi se, että jos HP olisi siirtänyt x86-CPU-ostonsa AMD:lle, Intel olisi voinut puolestaan siirtää alun perin HP:lle tarkoitetut alennukset Dellin kaltaiselle muulle HP:n kilpailijalle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">259</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 299 kohdasta ilmenee, että riidanalaisen päätöksen mukaan komissio vahvisti HP:n kilpailun piiriin kuuluvaksi osaksi 7 prosenttia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">260</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vaaditusta osasta on todettava, että se esitettiin taulukossa nro 34, joka on riidanalaisen päätöksen 1334 perustelukappaleessa (jäljempänä taulukko 34), johon viitataan valituksenalaisen tuomion 303 kohdassa. Kyseisen taulukon viimeisestä sarakkeesta kävi ilmi, että verovuoden 2003 kolmannen vuosineljänneksen ja verovuoden 2006 kolmannen vuosineljänneksen välisen ajanjakson osalta vaadittu osa oli 9,7 prosentin, joka oli verovuoden 2003 neljännelle vuosineljännekselle laskettu arvo, ja 18,9 prosentin, joka oli verovuoden 2005 ensimmäiselle vuosineljännekselle laskettu arvo, välillä. Komissio katsoi siten riidanalaisen päätöksen 1387 perustelukappaleessa, johon viitataan valituksenalaisen tuomion 298 kohdassa, että vaadittu osa oli suurempi kuin kilpailun piiriin kuuluva osa koko rikkomisjakson ajalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">261</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi riidanalaisen päätöksen 1337 perustelukappaleessa, johon viitataan valituksenalaisen tuomion 292 kohdassa, oleva taulukko nro 35 osoitti kyseisen perustelukappaleen mukaan komission päätelmän vakauden ja esitettiin siten, että siitä syntyi vaikutelma, että HPA 1 ‑sopimuksen kattama ajanjakso sisältyi siihen kokonaisuudessaan. Tässä taulukossa todettiin, että vaadittu osa oli 10,6 prosenttia HPA 1 ‑sopimuksen kattamalla ajanjaksolla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">262</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 291 kohdasta käy ilmi, että Intel moitti komissiota siitä, että tämä teki erityisesti neljä virhettä, joista ensimmäinen koski kilpailun piiriin kuuluvaa osaa, toinen riidanalaisten alennusten ehdollista osaa, kolmas tarkasteltua rikkomisjaksoa ja neljäs huomioon otettuja vahvistustekijöitä. Unionin yleinen tuomioistuin kohdisti tarkastelunsa virheisiin, joihin vedottiin kolmanneksi ja neljänneksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">263</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tarkastellun rikkomisjakson osalta unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 303 kohdassa, että taulukko nro 34 kattoi verovuoden 2003 neljännen vuosineljänneksen ja verovuoden 2005 kolmannen vuosineljänneksen välisen ajanjakson, joten siihen ei sisältynyt tietoja vuoden 2002 marraskuusta ja joulukuusta eikä verovuoden 2003 kolmesta ensimmäisestä vuosineljänneksestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">264</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin korosti vastaavasti valituksenalaisen tuomion 304 kohdassa, että taulukon nro 35 ensimmäisellä rivillä olevat HPA 1 ‑sopimusta koskevat luvut perustuvat taulukon nro 34 kolmella ensimmäisellä rivillä olevien lukujen summaan tai aritmeettiseen keskiarvoon. Unionin yleinen tuomioistuin esitti tämän arvioinnin taustalla olleet yksityiskohdat kyseisen tuomion 305 kohdassa ja lisäsi sen 306 kohdassa, että komissio ei väittänyt, että tämä matemaattinen suhde johtuisi sattumasta ja että todetut eri arvot olisivat puuttuvien kolmen vuosineljänneksen sekä seuraavien kolmen vuosineljänneksen osalta identtiset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">265</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 307 kohdassa, että komissio ei tosiasiallisesti ottanut huomioon taulukosta nro 35 ilmeneviin lukuihin johtaneissa laskelmissa vuoden 2002 marraskuuta ja joulukuuta sekä verovuoden 2003 kolmea ensimmäistä neljännestä. Se lisäsi samassa kohdassa, että taulukoissa nro 34 ja nro 35 esitettyihin tuloksiin johtanut vaaditun osan laskelma HPA 1 ‑sopimuksen keston ajalta ei siten kattanut koko vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2005 toukokuun välistä ajanjaksoa, jonka osalta komissio katsoi voivansa osoittaa, että HP:lle myönnetyillä riidanalaisilla alennuksilla oli kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">266</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 308–320 kohdassa komission argumentit, jotka koskevat ensiksi sitä, että neljännesvuosiin perustuvan laskelman tulos ei eronnut perustavanlaatuisesti väitetysti suoritetun kokonaislaskelman tuloksesta, ja toiseksi viittauksia vastineen liitteeseen ja vastauskirjelmän liitteeseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">267</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission argumenteista, joiden mukaan AEC-testi edellytti monitahoisia taloudellisia arviointeja, joiden osalta komissiolla oli harkintavaltaa, jota unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt kunnioittaa, on muistutettava, että komissio teki AEC-testin osoittaakseen, että riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">268</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten julkisasiamies pääasiallisesti esittää ratkaisuehdotuksensa 83–85 kohdassa, vaaditun osan laskeminen edellyttää menetelmävalintoja, jotka komission on tehtävä taaten sen, että se perustaa päätelmänsä kaikkiin tätä varten tarvittaviin aineellisesti paikkansapitäviin, luotettaviin ja johdonmukaisiin tietoihin. Tässä yhteydessä komissio voi päättää analysoida sitä, saattoivatko HP:lle myönnetyt riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, vuosineljännesten perusteella vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2005 toukokuun välisen ajanjakson ajalta. Riidanalaisessa päätöksessä ei kuitenkaan käytetty muuta keinoa tämän vaikutuksen osoittamiseksi, joten AEC-testin oli voitava tukea tehokkaasti päätelmää, jonka mukaan kyseisillä alennuksilla oli tällainen vaikutus koko kyseisen ajanjakson ajan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">269</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio ei ensiksi väitä, että unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevat toteamukset, jotka kuuluvat sen yksinomaiseen harkintavaltaan ja joiden mukaan yhtäältä vaaditun osan laskentaa koskeva taulukko nro 34 ei kattanut verovuoden 2004 neljännen vuosineljänneksen alkuun ulottuvaa ajanjaksoa ja toisaalta taulukossa nro 35 oli sama puute HPA 1 ‑sopimukseen tehdystä viittauksesta huolimatta, perustuisivat siihen, että todistusaineisto tai itse riidanalainen päätös olisi jotenkin otettu huomioon vääristyneellä tavalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">270</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi, kuten julkisasiamies pääasiallisesti esittää ratkaisuehdotuksensa 91 ja 92 kohdassa, on niin, että vaikka ekstrapolointia koskevaan mekanismiin turvautuminen ei ole lähtökohtaisesti kielletty valinta siltä osin kuin kyseisellä mekanismilla pyritään päättelemään tuntematon seikka tunnetuista tiedoista, sen on perustuttava konkreettiseen loogiseen malliin, jonka on määritellyt ja selventänyt todistustaakan kantava osapuoli, joka nyt käsiteltävässä asiassa oli komissio.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">271</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio ei väitä eikä valituksenalaisesta tuomiosta myöskään ilmene, että se olisi vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa siihen, että verovuoden 2003 kolmannen vuosineljänneksen jälkeiseen ajanjaksoon liittyvät tiedot olivat edustavia, perustellakseen niiden ekstrapolointia rikkomisjakson osaan, joka ulottui kyseisen vuosineljänneksen päättymiseen, saati siihen, että tällainen edustavuus ilmenisi riidanalaisesta päätöksestä. Päinvastoin alaviitteessä 1658, johon viitataan riidanalaisen päätöksen 1337 perustelukappaleessa, johon viitataan valituksenalaisen tuomion 292 ja 297 kohdassa, todettiin, että tarkasteltu ajanjakso ei ollut täysin sama kuin kyseessä olevien sopimusten kesto, koska HPA 1 ‑sopimuksen osalta HP:n toimittamat luvut eivät kattaneet tämän sopimuksen kestoa kokonaisuudessaan. Tämä viittaus sulkee lisäksi pois mahdollisuuden katsoa, että riidanalaisessa päätöksessä olisi implisiittiset perustelut, jotka koskevat verovuoden 2003 kolmannen vuosineljänneksen jälkeiseen ajanjaksoon liittyvien tietojen edustavuutta ja joilla ekstrapolointi olisi voitu perustella. Komissio ei myöskään kyseenalaista valituksenalaisen tuomion 306 kohdassa tehtyä toteamusta, joka on esitetty edellä 264 kohdassa, joten on katsottava, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 307 kohdassa, että komissio ei tosiasiallisesti ottanut huomioon vuoden 2002 marraskuuta ja joulukuuta eikä verovuoden 2003 kolmea ensimmäistä vuosineljännestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">272</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 318 kohdassa täydellisyyden vuoksi laskelmat, jotka komissio esitti vastauskirjelmänsä liitteessä osoittaakseen, että HP:n vaadittua osaa koskevat tulokset olivat puuttuvien kahden kuukauden ja kolmen vuosineljänneksen osalta samat kuin tätä osaa koskevat tulokset niiden vuosineljännesten osalta, jotka komissio otti tosiasiallisesti huomioon. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei mikään osoittanut paikkansapitäväksi olettamusta siitä, että koska alennukset olivat muuttumattomia HPA 1 ‑sopimuksen kattamana ajanjaksona, vaaditun osan tuloksia kyseisen ajanjakson ajalta voitiin soveltaa myös siihen ajanjaksoon, jota ei otettu huomioon, varsinkaan kun mikään ei osoittanut, että HP:n ostovolyymi ja keskimääräinen myyntihinta olisivat pysyneet samana koko rikkomisjakson ajan. Komissio ainoastaan totesi, että HP:n menettämien riidanalaisten alennusten määrä oli tärkein tekijä vaaditun osan laskennassa, mutta se ei kuitenkaan väittänyt, että todistusaineisto olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla unionin yleisen tuomioistuimen edellä mainitussa arvioinnissa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">273</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission argumentista, jonka mukaan Intel ei riitauttanut hallinnollisessa menettelyssä kyseisen toimielimen laskelmissaan käyttämiä ajanjaksoja, on palautettava mieleen, että komission on arvioitava muun muassa sitä, onko mahdollisesti olemassa strategia, jolla sellaiset kilpailijat, jotka ovat vähintään tehokkaita yhtä kuin määräävässä asemassa oleva yritys, pyritään syrjäyttämään markkinoilta uskollisuusalennuksia myöntämällä, kun kyseinen yritys väittää hallinnollisessa menettelyssä, ettei sen käyttäytyminen saattanut rajoittaa kilpailua eikä siitä erityisesti seurannut moitittuja markkinoilta syrjäyttämiseen johtaneita vaikutuksia, ja kun yritys esittää näyttöä tämän väitteen tueksi (ks. valitusasiassa annetun tuomion 138 ja 139 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">274</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että komissiolla on oikeus perustaa arviointinsa samoihin olettamuksiin ja seikkoihin, jotka rikkomisesta epäilty yritys on esittänyt, aivan kuten se voi tehdä omat analyysinsä tutkimuksen aikana saatujen muiden seikkojen perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">275</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Se, että Intel esitti hallinnollisessa menettelyssä laskelmia, jotka huolimatta siitä, että ne perustuivat komission käyttämiin viiteajanjaksoihin, osoittivat kyseisen yrityksen mukaan, että riidanalaiset alennukset eivät saattaneet syrjäyttää markkinoilta sen kanssa yhtä tehokasta kilpailijaa, eroaa kuitenkin selkeästi tilanteesta, jossa Intel olisi esittänyt tässä menettelyssä rikkomisjakson osaa koskevia seikkoja, jotka se olisi itse ekstrapoloinut sen toiseen osaan ja joihin komissio olisi puolestaan tukeutunut väitetiedoksiannossa ja, jos niitä ei olisi kiistetty, riidanalaisessa päätöksessä. Tämä erottelu on tehtävä riippumatta siitä, osoittiko Intel väittämällään tavalla hallinnollisessa menettelyssä, että vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2003 heinäkuun välisen ajanjakson osalta oli puutteita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">276</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on muistutettava, että kuten jo edellä 163 kohdasta käy ilmi ja kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen tuomion 300 kohdassa, missään unionin oikeuden määräyksessä tai säännöksessä ei aseteta väitetiedoksiannon adressaatille velvollisuutta riitauttaa siinä olevat eri tosiseikat tai oikeudelliset seikat hallinnollisen menettelyn kuluessa sillä uhalla, ettei se voi enää tehdä näin myöhemmin asian tuomioistuinkäsittelyssä (tuomio 1.7.2010, Knauf Gips v. komissio, C‑407/08 P, EU:C:2010:389, 89 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">277</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen on niin, että koska Intel väitti hallinnollisessa menettelyssä, että sen käyttäytyminen ei saattanut rajoittaa kilpailua HP:n osalta, ja esitti näyttöä väitteensä tueksi, ja synnytti näin ollen komissiolle velvollisuuden arvioida, oliko mahdollisesti olemassa strategia, jolla sellaiset kilpailijat, jotka olivat vähintään yhtä tehokkaita kuin Intel, pyrittiin syrjäyttämään markkinoilta, mikään ei estänyt Inteliä riitauttamasta unionin yleisessä tuomioistuimessa tähän arviointiin sisältyviä kyseessä olevaan ajanjaksoon liittyviä seikkoja, jotka kuuluivat riidanalaisen päätöksen perusteluihin. Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä soveltaessaan samaa lähestymistapaa valituksenalaisen tuomion 300–302 kohdassa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">278</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että AEC-testissä oleva puute, joka koski verovuoden 2003 kolmannen vuosineljänneksen loppuun ulottunutta rikkomisjakson osaa, rasitti koko vuoden 2002 marraskuusta vuoden 2005 toukokuuhun ulottunutta rikkomisjaksoa koskevaa analyysiä, perustuu valituksenalaisen tuomion 335 kohdan virheelliseen tulkintaan. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin totesi tässä kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 1406 perustelukappaleessa esitettyä johtopäätöstä, jonka mukaan HP:lle myönnetyillä alennuksilla saattoi olla kilpailunvastainen markkinoilta syrjäyttävä vaikutus vuoden 2002 marraskuun ja vuoden 2005 toukokuun välisenä ajanjaksona, ei ollut perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla, vain ”koska [komissio] ei – – osoittanut markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia 1.11.2002 ja 31.9.2003 välisenä ajanjaksona”. Unionin yleinen tuomioistuin myönsi siten valituksenalaisen tuomion 525 kohdassa, että tämä seikka ei voinut johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen koko HP:tä koskevan rikkomisjakson ajalta. Kuten valituksenalaisen tuomion samasta kohdasta ilmenee, näin ollen on niin, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi päätöksen koko tämän ajanjakson osalta vasta todettuaan kyseisen tuomion 485–520 kohdassa, että komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä se arvioinut asianmukaisesti näiden alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">279</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että toisin kuin komissio väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei perustanut riidanalaisen päätöksen kumoamista HP:lle myönnettyjen riidanalaisten alennusten osalta sellaiseen puutteeseen, joka vaikutti ainoastaan osaan rikkomisjaksosta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">280</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission argumentti, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin tutki ainoastaan vahvistustekijän, joka koski vaaraa sitä, että alun perin HP:lle tarkoitetut riidanalaiset alennukset olisi siirretty sen muulle kilpailijalle, eikä sitä vahvistustekijää, joka koski sitä, että komissio käytti Intelin kannalta edullisia lukuja, on myös hylättävä. Tältä osin on riittävää todeta, että kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen toteaman puutteellisuuden, joka muodostui siitä, että rikkomisjakson alkuun liittyviä seikkoja ei ollut lainkaan, luonne, sellainen ”vahvistustekijä”, joka koski sitä, että komissio väitetysti käytti Intelin kannalta edullisia seikkoja, ei määritelmällisesti voinut koskea tätä osaa. Unionin yleisen tuomioistuimen ei siis täytynyt tehdä erityistä arviointia tästä vahvistustekijästä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">281</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission väitteestä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin todellisuudessa vaati, että komissio tekisi enemmän kuin arvioi sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, ja määrittäisi täsmällisesti vahvistustekijän aiheuttamat markkinoilta syrjäyttämistä koskevat vaikutukset, valituksenalaisen tuomion 328 ja 329 kohdasta ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 331 kohdassa toteama perustelujen puutteellisuus koski pääasiallisesti sitä mahdollisuutta, että vahvistustekijän, joka muodostui HP:lle alun perin myönnettyjen riidanalaisten alennusten siirtämisestä yhdelle sen kilpailijoista, perusteella olisi voitu hylätä kaikki Intelin AEC-testiä koskevat argumentit ja neutraloida kaikki riidanalaisessa päätöksessä olevat tätä koskevat virheet.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">282</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 330 kohdassa, että komission istunnossa esittämä argumentti, jonka mukaan HP hylkäsi AMD:n tarjouksen toimittaa sille maksutta miljoona x86-CPU:ta vain niiden seurausten vuoksi, joita hyväksynnällä olisi ollut sen suhteeseen Intelin kanssa, oli pelkkä olettamus, jonka tueksi ei ollut esitetty näyttöä, eikä sillä voitu paikata sitä, että riidanalaisessa päätöksessä ei esitetty perusteluja siltä osin, mikä vaikutus alun perin HP:lle myönnettyjen riidanalaisten alennusten siirtämisestä yhdelle sen kilpailijoista muodostuvalla vahvistustekijällä olisi ollut komission AEC-testin perusteella tekemiin johtopäätöksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">283</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä asiayhteydessä valituksenalaisen tuomion 321, 334 ja 335 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin selvitti, sisältyikö vahvistustekijöitä koskeviin riidanalaisen päätöksen 1390–1395 perustelukappaleeseen perusteluja, joilla voitiin korjata se, ettei HP:n vaaditun osan laskennan taustalla ollut näyttöä niiden kahden kuukauden ja kolmen vuosineljänneksen osalta, joiden osalta AEC-testi osoittautui puutteelliseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">284</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin on muistutettava, että sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, arvioitiin vertailemalla AEC-testissä HP:n vaadittua osaa ja kilpailun piiriin kuuluvaa osaa. Tämä vertailu perustui puolestaan laskelmaan, jossa otettiin huomioon riidanalaisten alennusten määrä, joka olisi menetetty, jos niiden edellytyksenä olevia yksinostoehtoja ei olisi noudatettu, HP:n ostovolyymi sekä Intelin keskimääräinen myyntihinta ja keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset. Kuten riidanalaisen päätöksen 1393 ja 1394 perustelukappaleesta, joihin valituksenalaisen tuomion 321 kohdassa viitataan, ilmenee, näiden alennusten mahdollinen siirtäminen yhdelle HP:n kilpailijoista oli tarkasti määritettävissä oleva muuttuja, johon HP:n ja AMD:n välisessä viestinnässä viitattiin ja joka voi vaikuttaa muun muassa vaikutuksiin, jotka aiheutuivat kyseisten vaaditun osan laskennassa huomioon otettujen alennusten menettämisestä. Vastaavasti riidanalaisen päätöksen 1285 perustelukappaleessa, johon komissio vetoaa neljännen valitusperusteen tämän osan tueksi, komissio totesi, että riidanalaisessa päätöksessä tehty HP:n vaadittua osaa koskeva laskelma ”perustuu oletukseen, jonka mukaan mahdollisesti menetettyjä alennuksia ei siirretä [HP:n] kilpailijoille”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">285</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 328 ja 329 kohdassa, näin ollen on niin, että jos komissio aikoi tukeutua HP:lle myönnettyjen riidanalaisten alennusten mahdolliseen siirtämiseen yhdelle HP:n kilpailijalle voidakseen osoittaa, että kyseiset alennukset saattoivat syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, riippumatta AEC-testissä olevista puutteista, komission olisi pitänyt esittää päättely, josta kävi ilmi tällä siirrolla oleva vaikutus jompaankumpaan vaaditun osan laskennan taustalla olevista tekijöistä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">286</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämä unionin yleisen tuomioistuimen analyysi olisi yhtä perusteltu, jos – kuten komissio väittää neljännen valitusperusteen tämän osan tueksi – riidanalaisen päätöksen 1285 perustelukappaletta olisi tulkittava siten, että HP:n vaaditun osan laskennassa käytetyt muuttujat sulkevat pois sen, että HP:lle myönnettyjen riidanalaisten alennusten mahdollinen siirtäminen yhdelle tai useammalle kyseisen yrityksen kilpailijalle otettiin huomioon. Nimittäin on niin, että jos tällainen siirtyminen ei kuulu tämän laskelman muuttujiin, se voi vain pahentaa kilpailunvastaisen markkinoilta syrjäyttämisen vaikutusta, kuten komissio totesi riidanalaisen päätöksen 1392 perustelukappaleessa. Kuten edellä 267–280 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, että komissio ei osoittanut rikkomisjaksoon kuuluvien kahden kuukauden ja kolmen vuosineljänneksen osalta sitä, että riidanalaiset alennukset saattoivat syrjäyttää kilpailijan markkinoilta kilpailunvastaisesti, joten mahdollisen kilpailunvastaisen markkinoilta syrjäyttämistä koskevan vaikutuksen pahenemista ei voitu ottaa huomioon kyseisen ajanjakson osalta, koska tältä osin ei esitetty erityisiä perusteluja.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">287</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että toisin kuin komissio väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei implisiittisesti vaatinut, että komissio tekisi enemmän kuin arvioi sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, eikä vaatinut sitä määrittämään täsmällisesti markkinoilta syrjäyttämistä koskevia vaikutuksia. Unionin yleinen tuomioistuin ainoastaan totesi, että jotta voitaisiin katsoa, että senkaltaisen vahvistustekijän, johon komissio vetosi, nojalla voitiin sivuuttaa Intelin argumentit, jotka koskivat AEC-testiä varten tehtyjä laskelmia, ja neutraloida tätä testiä rasittavat virheet, niiden seikkojen, joiden perusteella tämä soveltuvuus voidaan todeta, samoin kuin näiden laskelmien pääasiallisten tekijöiden, olisi käytävä ilmi rikkomisen toteamista koskevan päätöksen perusteluista.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">288</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetyn perusteella neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljäs valitusperuste, joka koskee komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin HP:n osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">289</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi valituksenalaisen tuomion 316 ja 317 kohdassa ottamasta huomioon tiettyjä oikeudenkäynnin aikana esitettyjä seikkoja. Kyseiset seikat osoittivat sen mukaan, että vaikka Intelin uusi argumentti, joka koski AEC-testin viiteajanjaksoa, hyväksyttäisiin, se ei tekisi tämän tekisi tuloksesta virheellistä. Syistä, jotka ovat samoja kuin toisen valitusperusteen tueksi esitetyt syyt, se, että unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyi tutkimasta Intelin väitteitä koskevia vastaväitteitä, loukkasi komission puolustautumisoikeuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">290</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel kiistää neljännen valitusperusteen tämän osan perusteltavuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">–</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">291</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">On todettava, että koska komission oli tutkittava, kun otetaan huomioon Intelin hallinnollisessa menettelyssä esittämät argumentit ja todisteet, oliko tämä yritys toteuttanut strategiaa, jonka tarkoituksena oli syrjäyttää markkinoilta sellaiset kilpailijat, jotka olivat vähintään yhtä tehokkaita kuin Intel, komission oli osoitettava riidanalaisessa päätöksessä, että kyseessä olevalla strategialla oli tällainen vaikutus.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">292</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Nyt käsiteltävässä asiassa valituksenalaisen tuomion 316 ja 317 kohdasta ilmenee, että komissio vetosi unionin yleisessä tuomioistuimessa lisälaskelmaan, joka kattoi verovuoden 2003 toisen ja kolmannen vuosineljänneksen, ensimmäisen kerran asiakirjassa, joka toimitettiin vastauskirjelmän liitteenä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">293</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä 163 kohdassa on todettu, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt virhettä kieltäytyessään ottamasta huomioon näitä komission ensimmäisen kerran vastauskirjelmänsä liitteessä esittämiä lisälaskelmia, varsinkaan, kun komissio ei väitä, että se olisi perustellut sen, että ne esitettiin myöhässä ensimmäisessä oikeusasteessa, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 85 artiklan 2 kohdassa edellytetyllä tavalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">294</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tästä seuraa, että neljännen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana ja kyseinen valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Viides valitusperuste, joka koskee AEC-testin ja SEUT 102 artiklan virheellistä tulkintaa, todistusaineiston ottamista huomioon vääristyneellä tavalla ja komission puolustautumisoikeuksien loukkaamista siinä yhteydessä, kun AEC-testiä tarkasteltiin Lenovon osalta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">295</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio muistuttaa, että kun unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli AEC-testiä Lenovoa koskevilta osin, se kiinnitti huomiota kahden sellaisen ei-rahallisen edun arvoon, jotka Lenovo sai alennusten muodossa vastineena Inteliltä tehdyistä yksinomaisista hankinnoista ja joiden menettämisestä Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan olisi pitänyt tarjota sille korvausta. Kyse oli ensiksi yhden vuoden pituisen Intelin vakioehtoisen takuun pidentämisestä ja toiseksi Shenzhenissä (Kiina) sijaitsevan Intelin jakelukeskuksen käyttöön antamisesta. Komissio väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen tuomion 436–439 kohdassa huomiotta AEC-testin luonteen, mikä johti Intelin kanssa ”yhtä tehokkaan” kilpailijan virheelliseen määritelmään ja in fine SEUT 102 artiklan virheelliseen soveltamiseen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">296</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ei luonnehtinut valituksenalaisen tuomion 454 kohdassa kyseisen tuomion edeltävissä kohdissa todettuja arviointivirheitä ”ilmeisiksi”. Kun otetaan huomioon AEC-testin edellyttämät menetelmävalinnat, tällaiseen testiin perustuva päätös voidaan kumota ainoastaan ”ilmeisten” arviointivirheiden perusteella.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">297</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio katsoo, että toisaalta tukeutuessaan kaikkiin Intelille aiheutuneisiin kustannuksiin, mukaan luettuna kustannukset, jotka aiheutuivat jakelukeskuksen antamisesta Lenovon käyttöön, eikä pelkästään CPU:iden tuotantoon liittyneisiin kustannuksiin, unionin yleinen tuomioistuin sivuutti sen, että SEUT 102 artiklan kannalta perimmäinen ratkaistava kysymys koski sitä, saattoiko riidanalaisten alennusten, joita sovellettiin myös kilpailun ulkopuolelle kuuluvaan osaan, joka oli huomattavasti suurempi kuin kilpailun piiriin kuuluva osa, olemassaolo aiheuttaa kilpailunvastaisen markkinoilta syrjäyttämistä koskevan vaikutuksen. Näin ollen olisi pitänyt korostaa sitä, pystyikö Intelin kanssa yhtä tehokas kilpailija saamaan kilpailun piiriin kuuluvan osan OEM-valmistajan tarvitsemista hankinnoista siitä huolimatta, että se toimi pienemmässä mittakaavassa kuin Intel.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">298</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen huomioon ei pitänyt ottaa riidanalaisista alennuksista määräävässä asemassa olevalle yritykselle aiheutuvia kustannuksia vaan hyöty, jonka näistä alennuksista koitui niiden saajalle eli tämän yrityksen asiakkaalle. Tämä lähestymistapa, joka takasi sen, että määräävässä asemassa olevan yrityksen asema ei hyödyttänyt sitä AEC-testissä, oli omaksuttava riippumatta siitä, myönnettiinkö alennuksia rahana vai ei-rahallisina etuina. Intelin esittämistä todisteista ilmenee lisäksi, että kyseinen yritys ei katsonut, että jakelukeskuksen antamisesta Lenovon käyttöön aiheutuneet kustannukset olisivat kuuluneet sen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan keskimääräisiin vältettävissä oleviin kustannuksiin.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">299</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti valituksenalaisen tuomion 438 kohdassa komission riidanalaisessa päätöksessä omaksuman lähestymistavan, jonka mukaan Intelin kilpailijalla ei ollut Lenovon käyttöön annetun kaltaista jakelukeskusta ja sen olisi tästä syystä pitänyt tarjota Lenovolle korvaus tämän ei-rahallisen edun menettämisestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">300</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että vakioehtoisen takuun pidentämisen osalta unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta sen, että Intel yhä myi Lenovolle sellaisen kilpailun ulkopuolelle kuuluvan osan, joka oli paljon suurempi kuin kilpailijan myymä kilpailun piiriin kuuluva osa. Jos oletetaan, että x86-CPU:iden vikaantumisaste takuukaudella ja korjaus- tai vaihtokustannukset olisivat olleet samat, Lenovon tietokoneissa olevien Intelin x86-CPU:iden takuuta koskeviin vaatimuksiin vastaamisesta aiheutuneet kokonaiskustannukset olisivat olleet paljon korkeammat kuin Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan x86-CPU:illa varustettuihin Lenovon tietokoneisiin liittyvistä takuuta koskevista vaatimuksista aiheutuneet kokonaiskustannukset. Näin ollen kahden tuottajan samanlainen tehokkuustaso ei muuttanut mitenkään sitä, että suostutellakseen Lenovon luopumaan takuun pidentämisestä, jonka Intel tarjosi vastineena yksinoikeudesta, Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan olisi ollut tarjottava x86-CPU:ita hinnalla, joka olisi korvannut takuuta koskevista vaatimuksista aiheutuneet kustannukset, joita Lenovo ei voinut siirtää Intelille. Komissio toimi siis perustellusti, kun se käsitteli AEC-testissään Intelin vakioehtoisen takuun pidentämisestä Lenovolle koituvaa arvoa samalla tavoin kuin raha-alennusta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">301</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio katsoo, että toissijaisesti unionin yleinen tuomioistuin loukkasi komission puolustautumisoikeuksia kieltäytyessään tutkimasta komission oikeudenkäynnin aikana vastauskirjelmänsä liitteessä D.39 esittämiä seikkoja, jotka osoittivat Intelin väitteiden olevan virheellisiä. Siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin tutki komission vastauskirjelmänsä liitteessä D.39 esittämät seikat, joista komission mukaan ilmeni, että Intel arvioi ei-rahallisista eduista aiheutuneiden kustannusten olleen 47 miljoonaa USD:tä, se ei perustellut sitä, että se kieltäytyi valituksenalaisen tuomion 452 kohdassa ottamasta huomioon asiakirjaa, jonka otsikko oli ”Intel Chart entitled 2006 v. 2007 Trend” ja josta ilmeni, että vakioehtoisen takuun pidentämisestä aiheutui Intelille jopa 23 miljoonan USD:n kustannukset. Jos unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut tätä asiakirjaa huomioon siksi, että sen tarkoituksena saattoi olla Intelin ehdotuksen esittäminen myönteisessä valossa Lenovon kanssa käytyjen neuvottelujen aikana, tämä perustelu merkitsee kyseessä olevan asiakirjan ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, koska kyseisessä asiakirjassa oli maininta ”Intel luottamuksellinen”.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">302</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel katsoo, että viides valitusperuste ei ole perusteltu.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">303</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 98 kohdassa, että Intel ja Lenovo olivat tehneet yhteisymmärryspöytäkirjan, vuoden 2007 Memorandum of Understandingin (jäljempänä vuoden 2007 MoU), johon liittyi ei-kirjallinen yksinostoehto. Unionin yleinen tuomioistuin viittasi kyseisen tuomion 415 kohdassa riidanalaisen päätöksen 1461 perustelukappaleeseen, jossa komissio totesi, että Lenovolle myönnettyjen riidanalaisten alennusten määrä ilmoitettiin vuoden 2007 MoU:ssa, jossa määrättiin neljännesvuosittain maksettavasta 180 miljoonan USD:n taloudellisesta tuesta vuodelle 2007.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">304</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 417 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin viittasi riidanalaisen päätöksen 1463 perustelukappaleeseen, jossa mainitaan Intelin argumentti, jonka mukaan alennusten määrän arvioinnissa ainoastaan 138 miljoonan USD:n summalla oli merkitystä. Tämän tuomion 417 kohdassa siis selitetään, että vuoden 2007 MoU:ssa Lenovolle määrätystä 180 miljoonan USD:n suuruisesta taloudellisesta tuesta ainoastaan 135 miljoonaa USD:tä annettiin rahana. Loput tästä tuesta myönnettiin ei-rahallisina etuina eli Intelin yhden vuoden vakioehtoisen takuun pidentämisenä ja tarjouksena Intelin Kiinassa sijaitsevan jakelukeskuksen paremmasta käytöstä. Komissio korosti Intelin väittäneen, että vaikka näiden kahden Lenovolle myönnetyn ei-rahallisen edun arvo oli 20 miljoonaa USD:tä ja 24 miljoonaa USD:tä, niiden kustannukset Intelille olivat paljon alhaisemmat eli 1,7 miljoonaa USD:tä ja 1,3 miljoonaa USD:tä. Intel väitti myös, että sen määrittämiseksi, oliko kilpailija yhtä tehokas kuin se, näitä seikkoja oli arvioitava niistä sille aiheutuvan taloudellisen kustannuksen perusteella eikä sillä perusteella, mikä arvo niistä koitui Lenovolle. Intel päätyi 138 miljoonan USD:n summaan lisäämällä rahana annettuun 135 miljoonan USD:n suuruiseen taloudelliseen tukeen kyseiset 1,7 miljoonan ja 1,3 miljoonan USD:n suuruiset kustannukset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">305</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 420 ja 421 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 1466 ja 1467 perustelukappaleessa komissio yhtäältä hylkäsi Intelin viimeksi mainitun argumentin sillä perusteella, että AEC-testissä oli arvioitava hintaa, johon kilpailijan, joka oli yhtä tehokas mutta ei määräävässä asemassa, olisi tullut tarjota tuotteitaan asiakkaalle kompensoidakseen määräävässä asemassa olevan yrityksen myöntämien ehdollisten etujen menetyksen sen seurauksena, että kyseinen asiakas siirsi tarvitsemiensa hankintojen kilpailun piiriin kuuluvan osan määräävässä asemassa olevalta yritykseltä tälle hypoteettiselle yhtä tehokkaalle kilpailijalle. Toisaalta komissio päätteli tämän perusteella, että oli arvioitava asiakkaan kärsimää menetystä, sillä yhtä tehokkaan kilpailijan pitäisi kompensoida nimenomaan tämä menetys eikä määräävässä asemassa olevalle yritykselle aiheutuvaa taloudellista kustannusta tilanteessa, jossa nämä kaksi lukua eroavat toisistaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">306</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 433–439 kohdassa, että menetelmä, jota komissio käytti arvioidessaan Lenovolle myönnettyjen riidanalaisten alennusten laajuutta, perustui olettamukseen, joka oli ristiriidassa riidanalaisen päätöksen 1003 ja 1004 kohdassa esitetyn AEC-testin perustan kanssa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">307</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen tuomion 434 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 1003 perustelukappaleen mukaan AEC-testin tarkoituksena oli tutkia, olisiko Intel voinut sen omat kustannukset ja riidanalaisten alennusten vaikutus huomioon ottaen itse päästä markkinoille rajoitetummalta pohjalta ilman tappioita. Unionin yleinen tuomioistuin korosti kyseisen tuomion 435 kohdassa, että kuten kyseisen päätöksen 1004 perustelukappaleessa todettiin, AEC-testi oli täysin hypoteettinen analyysi, koska siinä pyrittiin määrittämään, olisiko markkinoille pääsy estetty kilpailijalta, joka oli Intelin kanssa yhtä tehokas sellaisten x86-CPU:iden tuotannossa ja toimituksessa, jotka vastasivat arvoltaan Intelin asiakkailleen tuottamaa arvoa, mutta jolla ei ollut yhtä laajaa myyntipohjaa kuin Intelillä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">308</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi on muistutettava, että kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 154, 157 ja 158 kohdassa, jotka on toistettu edellä 43 kohdassa, nyt käsiteltävässä asiassa sovelletussa AEC-testissä vahvistettiin ”tosiasiallinen hinta” eli hinta, jolla Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan olisi pitänyt tarjota x86-CPU:itaan korvatakseen OEM-valmistajalle minkä tahansa sen menettämän Intelin suorittaman yksinmyyntimaksun, minkä jälkeen tosiasiallista hintaa oli verrattava ”Intelin kustannusten hyväksyttävään määrään” eli keskimääräisiin vältettävissä oleviin kustannuksiin. Yksinmyyntimaksuja koskevalla järjestelmällä saatettiin syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaat kilpailijat, koska tosiasiallinen hinta oli Intelin keskimääräisiä vältettävissä olevia kustannuksia alempi. Kuten lisäksi edellä 44 kohdassa todetaan, AEC-testin positiivinen tai negatiivinen tulos määritettiin in fine vertaamalla kilpailun piiriin kuuluvaa osaa ja vaadittua osaa, joka oli se osa Intelin asiakkaan tarpeista, jonka Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan oli saatava päästäkseen markkinoille kärsimättä tappioita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">309</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 412 kohdasta, jossa viitataan riidanalaisen päätöksen 1457–1508 perustelukappaleeseen, ilmenee, että vaaditun osan laskennassa huomioon otetut tekijät olivat Lenovolle myönnettyjen riidanalaisten alennusten laajuus ja luonne. Kun kyseiset alennukset myönnettiin rahana, niiden arvo oli objektiivinen ja sama sekä Intelille että edun saajalle. Sitä vastoin silloin, kun ne myönnettiin osittainkin ei-rahallisina, niille oli määritettävä arvo.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">310</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä on todettava, että Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan olisi tosin pitänyt tarjota tuotteitaan hintaan, joka kompensoi määräävässä asemassa olevan yrityksen myöntämien ehdollisten etujen menetyksen. Tämän kompensaation ei kuitenkaan välttämättä tarvinnut olla rahallinen etu, joka vastasi ei-rahallisista edusta asianomaiselle asiakkaalle koituvaa arvoa. Se voi muodostua vastaavasta ei-rahallisista edusta kuin se, jonka tämä asiakas menetti päätettyään hankkia kilpailun piiriin kuuluvan osan määräävässä asemassa olevan yrityksen kilpailijalta. Tässäkin tapauksessa on merkityksetöntä, että kyseinen etu voi sen saavalle asiakkaalle edustaa arvoa, joka erosi siitä kustannuksesta, josta määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan täytyi vastata voidakseen myöntää kyseisen edun tälle asiakkaalle.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">311</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen AEC-testin perustan mukaisesti ei-rahallisena etuna myönnettyä alennusta on arvioitava ottaen huomioon hypoteettinen kilpailija, jolla on määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa samankaltainen kustannusrakenne (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2010, Deutsche Telekom v. komissio, C‑280/08 P, EU:C:2010:603, 198 kohta ja tuomio 19.1.2023, Unilever Italia Mkt. Operations, C‑680/20, EU:C:2023:33, 59 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">312</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tällainen lähestymistapa on erityisen perusteltu, koska se on, kuten unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 192 kohdassa, myös oikeusvarmuuden yleisen periaatteen mukainen. Määräävässä asemassa olevan yrityksen kustannusten huomioon ottaminen nimittäin antaa sille mahdollisuuden arvioida omien menettelytapojensa laillisuutta, kun otetaan huomioon sille SEUT 102 artiklan perusteella kuuluva erityinen vastuu (ks. vastaavasti tuomio 14.10.2010, Deutsche Telekom v. komissio, C‑280/08 P, EU:C:2010:603, 202 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">313</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 160 ja 165 kohdassa, ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että ei-rahallisen edun kustannus voi edellyttää tiettyä mukauttamista sen huomioon ottamiseksi, että yhtä tehokkaalla kilpailijalla ei ole määräävää asemaa. Tällainen mukauttaminen voi osoittautua välttämättömäksi, kun määräävässä asemassa olevan yrityksen kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan kustannuksiin vaikutetaan sen vuoksi, että se toimittaa ainoastaan asiakkaiden kilpailun piiriin kuuluvan osan, joka on pienempi kuin asiakkaiden kilpailun ulkopuolelle kuuluvat osa, jonka kyseinen yritys toimittaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">314</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten julkisasiamies huomauttaa ratkaisuehdotuksensa 155 kohdassa, tästä seuraa, että kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 437 ja 438 kohdassa, että komissio ei tehnyt päätelmäänsä ottaen huomioon hypoteettista kilpailijaa, joka olisi pystynyt myymään x86-CPU:ita Lenovolle ja samalla tarjoamaan sille ei-rahallisia etuja samoin edellytyksin kuin Intel, ja kyseisen tuomion 439 kohdassa, että komissio lähti siten olettamuksesta, joka oli ristiriidassa riidanalaisessa päätöksessä esitetyn AEC-testin perustan kanssa, unionin yleinen tuomioistuin ei korvannut komission toteuttamaa pätevää analyysia omalla arvioinnillaan, vaan toi esiin komission nyt käsiteltävässä asiassa soveltaman AEC-testin sisäisen epäjohdonmukaisuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">315</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten unionin yleinen tuomioistuin lisäksi huomautti valituksenalaisen tuomion 441 kohdassa – eikä komissio ole riitauttanut tätä valituksen yhteydessä – riidanalaisessa päätöksessä ei annettu vastausta siihen, mikä olisi ollut Intelin kanssa yhtä tehokkaalle kilpailijalle aiheutunut kustannus, jos sen olisi pitänyt tarjota pääsy jakelukeskukseen tai vain muuttaa omaa olemassa olevaa jakelukeskustaan ulottamalla se koskemaan OEM-valmistajaa, mitä Intel tarjosi Lenovolle, eikä siihen, mitkä olisivat olleet takuun pidennykseen liittyvät kustannukset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">316</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valituksenalaisen tuomion 428 kohdasta käy ilmi, että komissio esitti tällaisen analyysin ensimmäistä kertaa vastauskirjelmänsä liitteessä D.39. Kuitenkin on yhtäältä niin, että kyseinen analyysi poikkeaa riidanalaisen päätöksen perusteluissa määritetystä kehyksestä, kuten valituksenalaisen tuomion 443 ja 444 kohdassa todetaan, joten unionin yleinen tuomioistuin ei voi ottaa sitä huomioon.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">317</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin komission toissijaisesti esittämä väite, joka koskee sen puolustautumisoikeuksien loukkaamista (ks. edellä 301 kohta), on hylättävä edellä 164–167 kohdassa esitetyin perustein, joista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä eikä loukannut komission puolustautumisoikeuksia todetessaan valituksenalaisen tuomion 444 kohdassa, ettei se voinut ottaa huomioon ensimmäisen kerran vastauskirjelmän liitteessä esitettyjä seikkoja ja siten poiketa kyseisen päätöksen perusteluissa määritetystä kehyksestä ilman, että se olisi korvannut riidanalaisessa päätöksessä esitetyt komission perustelut omilla perusteluillaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">318</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 448 kohdassa täydellisyyden vuoksi vastauskirjelmän liitteeseen D.39 sisältyneen analyysin ja hylkäsi sen sillä perusteella, että kustannukset, jotka komission mukaan aiheutuivat Intelin kanssa yhtä tehokkaalle kilpailijalle, jolla oli Kiinassa sijaitseva jakelukeskus, poikkesivat Lenovolle ei-rahallisista eduista koituneesta arvosta, joka komissio otti huomioon AEC-testissään. Komissio ei joka tapauksessa väitä, että todistusaineisto olisi otettu vääristyneellä tavalla huomioon kyseisessä arvioinnissa, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki täydellisyyden vuoksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">319</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Vastaavasti on hylättävä myös komission argumentti, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion 452 kohdassa, jonka yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli komission ensimmäistä kertaa vastauskirjelmänsä liitteessä D.41 esittämän asiakirjan, jonka otsikko oli ”Intel Chart entitled 2006 v. 2007 Trend”, todistusarvoa, unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon Intelille vakioehtoisen takuun pidentämisestä aiheutuneita kustannuksia sellaisina kuin ne ilmenivät tästä asiakirjasta vaan hyväksyi Shapiro-Hayesin täydentävässä kertomuksessa lasketut pienemmät kustannukset.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">320</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten valituksenalaisen tuomion 451 kohdassa olevasta ilmaisusta ”ei – – missään tapauksessa” käy ilmi, unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli kyseisen asiakirjan todistusarvoa täydellisyyden vuoksi. Komissio ei riitauta unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 450 kohdassa ensisijaisesti esittämää toteamusta, jonka mukaan tässä asiakirjassa olevia tietoja ei mainittu riidanalaisessa päätöksessä. Näin ollen komission argumentti on tehoton.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">321</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että viides valitusperuste on hylättävä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuudes valitusperuste, joka koskee AEC-testin yhteydessä todetuista virheistä tehtävien päätelmien virheellistä arviointia</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Asianosaisten lausumat</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">322</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio vetoaa kuudenteen valitusperusteeseensa toissijaisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin hylkää sen muut valitusperusteet. Komissio väittää tässä yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen niiden päätelmien osalta, jotka oli tehtävä ensiksi AEC-testin osalta todetuista virheistä ja toiseksi valitusasiassa annetusta tuomiosta ilmenevästä Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan käsitteestä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">323</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että erityisesti yhtäältä AEC-testin virheiden toteaminen ei merkitse sitä, että Intel olisi läpäissyt tämän testin ja että riidanalaiset alennukset eivät saattaneet syrjäyttää kilpailua, vaan ainoastaan sitä, että komissio ei osoittanut riidanalaisessa päätöksessä, että Intel ei läpäissyt kyseistä testiä. Tältä osin komissio viittaa asian palauttamista koskeviin pääasiallisiin huomautuksiinsa, jotka perustuvat erityisesti kyseisen päätöksen 1037 ja 1038 perustelukappaleeseen, ja muistuttaa, että kyseisessä päätöksessä omaksuttu ”Intelin kustannusten hyväksyttävä määrä” oli keskimääräisten vältettävissä olevien kustannusten määrä, joka oli Intelin kannalta varovainen ja edullinen kustannuksia koskeva arviointiperuste, koska siinä suljettiin pois merkittävät kiinteät kustannukset, joista Intelin kilpailijan olisi vastattava ollakseen elinkelpoinen pitkällä aikavälillä. Näin ollen se, että Intel ei epäonnistunut AEC-testissä, kun keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset otettiin huomioon, oli vain yksi niistä seikoista, jotka oli otettava huomioon kokonaisarvioinnissa, joka oli tarpeen sen selvittämiseksi, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää kilpailun markkinoilta. Saksan liittotasavalta lisää, että pääasian olosuhteiden kaltaisissa tietyissä olosuhteissa yksinoikeussopimukset ovat omiaan tekemään kauppakumppaneista vähemmän halukkaita hyväksymään vastaavia tarjouksia tavarantoimittajansa kilpailijoilta johtuen tehdystä sitoumuksesta ja riippuvaisuudesta, joka niillä on ostettujen tuotteiden kilpailun ulkopuolelle kuuluvan osan osalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">324</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin otti siis komission asian palauttamista koskevissa huomautuksissa esittämän argumentin huomioon vääristyneellä tavalla katsoessaan valituksenalaisen tuomion 518 ja 519 kohdassa, että riippumatta siitä, mitä johtopäätöksiä AEC-testin perusteella oli mahdollista tehdä, pelkkä viittaus Intelin toteuttamien riidanalaisten alennusten kestoon ja ajoitukseen ei yksinään riittänyt perusteeksi lopullisille johtopäätöksille, jotka koskivat näin aiheutuneita markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">325</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komissio väittää, että tämän seurauksena unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 526 ja 527 kohdassa esittämässä päätelmässä, jonka mukaan komissio ei osoittanut, että riidanalaisilla alennuksilla ja maksuilla saattoi olla tai todennäköisesti oli kilpailunvastaisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia, oli oikeudellinen virhe. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ennen tämän päätelmän tekemistä tutkia asian olosuhteiden kokonaisvaltaisen arvioinnin yhteydessä, oliko AEC-testi erityisen ratkaiseva tekijä riidanalaisessa päätöksessä ja olivatko tässä testissä todetut virheet riittävän merkittäviä päätöksen kumoamiseksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">326</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Komission mukaan toisaalta tässä päätelmässä jätettiin huomiotta se, että ”yhtä tehokkaan kilpailijan” käsite ei perustunut yksinomaan hintoihin ja kustannuksiin liittyviin näkökohtiin. Tältä osin valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdasta ilmenee, että se, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää markkinoilta Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan, riippui myös kilpailijan tuotteiden valikoiman, laadun ja niihin liittyvien innovaatioiden kaltaisista muuttujista. Valituksenalaisen tuomion 116–122 ja 134 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut näitä arviointiperusteita huomioon, vaikka ne olivat merkityksellisiä tehokkaan kilpailijan, jollainen AMD olisi voinut olla ja jonka tuotteet olivat sekä innovatiivisia että suorituskykyisiä ja näin ollen houkuttelevia OEM-valmistajien kannalta, käsitteen kannalta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">327</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Intel kiistää tämän argumentaation perusteltavuuden.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">328</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Ensiksi on palautettava mieleen, että komission on esitettävä näyttö toteamistaan kilpailusääntöjen rikkomisista ja todisteet, joilla voidaan näyttää oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen kilpailusääntöjen rikkomisen tunnusmerkistön täyttävät tosiseikat (ks. vastaavasti tuomio 6.1.2004, BAI ja komissio v. Bayer, C‑2/01 P ja C‑3/01 P, EU:C:2004:2, 62 kohta ja tuomio 16.2.2017, Hansen &amp; Rosenthal ja H&amp;R Wax Company Vertrieb v. komissio, C‑90/15 P, EU:C:2017:123, 26 kohta).</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">329</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näiden tunnusmerkistön täyttävien tosiseikkojen on käytävä ilmi rikkomisen toteamista koskevan toimen perusteluista, joita unionin tuomioistuimet eivät voi edellä 138 ja 163 kohdassa todetusti muuttaa korvaamalla SEUT 263 artiklassa tarkoitetun laillisuusvalvonnan yhteydessä kyseessä olevan toimen tekijän perusteluita omillaan perusteluillaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">330</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Toiseksi edellä 175–181 kohdasta ilmenee, että määräävässä asemassa olevan yrityksen toteuttama uskollisuusalennusten myöntäminen voi merkitä SEUT 102 artiklan rikkomista, mutta se, että kyseinen yritys väittää hallinnollisessa menettelyssä, ettei sen käyttäytyminen saattanut rajoittaa kilpailua eikä siitä erityisesti seurannut moitittuja markkinoilta syrjäyttämiseen johtaneita vaikutuksia, ja esittää näyttöä tämän väitteensä tueksi, synnyttää komissiolle velvollisuuden tehdä arviointi, jonka tarkoituksena on selvittää tämän vaikutuksen olemassaolo.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">331</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä tilanteessa on niin, että koska todellisten tai mahdollisten kilpailua rajoittavien vaikutuksien osoittamista arvioidaan kaikkien merkityksellisten tosiseikkojen perusteella, komissio oli velvollinen arvioimaan, kuten unionin tuomioistuin korosti valitusasiassa annetun tuomion 139 kohdassa, paitsi yrityksen määräävän aseman vahvuutta merkityksellisillä markkinoilla, sitä, miten laajalti markkinat oli katettu riidanalaisilla alennuksilla, näiden alennusten myöntämisedellytyksiä ja ‑tapoja sekä alennusten kestoa ja niiden määrää, myös sitä, oliko mahdollisesti olemassa strategia, jolla kyseinen yrityksen kanssa vähintään yhtä tehokkaat kilpailijat pyrittiin syrjäyttämään markkinoilta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">332</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tämän arvioinnin perusteella komission oli tässä tapauksessa noudatettava edellä 328 ja 329 kohdassa kuvattua velvollisuuttaan osoittaa tutkimuksensa päätteeksi tekemänsä päätöksen perusteluissa, että moitittu käyttäytyminen merkitsi SEUT 102 artiklassa tarkoitettua määräävän aseman väärinkäyttöä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">333</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kolmanneksi valitusasiassa annetun tuomion 142, 143, 147 ja 149 kohdasta sekä erityisesti valituksenalaisen tuomion 30, 31, 152–158, 175, 283, 285, 286, 297–299, 339, 412, 413, 457 ja 466–468 kohdasta ilmenee, että komissio käytti AEC-testiä, jonka tarkoituksena oli määrittää hinta, jolla Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan olisi pitänyt tarjota x86-CPU:itaan, jotta OEM-valmistajan menettämät riidanalaiset alennukset olisi ”korvattu”, perustellakseen riidanalaisessa päätöksessä sen, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää tällaisen kilpailijan markkinoilta ja näin ollen rajoittaa kilpailua OEM-valmistajien ja MSH:n osalta SEUT 102 artiklassa kielletyllä tavalla.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">334</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten lisäksi käy ilmi valitusasiassa annetun tuomion 147 ja 149 kohdasta, unionin tuomioistuin palautti asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi sillä perusteella, että komissio oli tehnyt AEC-testin, jotta unionin yleinen tuomioistuin tutkisi, saattoivatko riidanalaiset alennukset rajoittaa kilpailua, niiden Intelin argumenttien valossa, joiden tarkoituksena oli todeta komission kyseisen testin yhteydessä väitetysti tekemät virheet. Kuten unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 523 kohdassa, komissio katsoi tämän testin tulosten perusteella, että Intelin myöntämillä riidanalaisilla alennuksilla ja maksuilla saattoi olla tai todennäköisesti oli kilpailunvastaisia markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia, sillä ne olisivat estäneet jopa sen kanssa yhtä tehokasta kilpailijaa toimittamasta Dellille, HP:lle, NEC:lle ja Lenovolle niiden tarvitsemia x86-CPU:ita tai varmistamasta, että MSH voi myydä sen x86-CPU:ihin pohjautuvia tietokoneita.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">335</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tässä yhteydessä valituksenalaisen tuomion 157 kohdasta ilmenee, että komissio otti AEC-testissä huomioon Intelin keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset. On selvää, että komissio käytti tätä kustannusta koskevaa arviointiperustetta perusteena siksi, että kun otetaan huomioon se, että se oli Intelin kannalta edullisempi, se, että Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan oli mahdotonta kattaa tällaisia kustannuksia, osoitti selvästi, että kyseinen yritys uhrasi voittonsa ja teki tappioita suorittaessaan myyntejä määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytymisen kohteena oleville asiakkaille, joten kilpailu syrjäytettiin markkinoilta.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">336</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Neljänneksi valituksenalaisen tuomion 485, 493–495, 509 ja 510 kohdasta ilmenee, että komissio analysoi tietyssä määrässä riidanalaisen päätöksen perustelukappaleita riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla sekä niiden kestoa ja että useat perustelukappaleet mukaan luettuna tätä kestoa koskevat perustelukappaleet kuuluivat riidanalaisen päätöksen AEC-testiä koskevaan osaan. Kuten edellä 62–76 kohdassa on todettu, unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 483–521 kohdassa suorittamansa tarkastelun, jonka erityisiä osatekijöitä ei ole riitautettu valituksen yhteydessä, päätteeksi, että komissio ei tutkinut asianmukaisesti arviointiperustetta, joka koski riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla, eikä analysoinut asianmukaisesti kyseisten alennusten kestoa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">337</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten edellä 80–82 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen valituksenalaisen tuomion 524–527 kohdassa, että virheet, jotka unionin yleinen tuomioistuin totesi AE-testissä, siinä, miten laajalti riidanalaiset alennukset kattoivat markkinat, ja niiden soveltamisen kestossa, perustelivat riidanalaisen päätöksen 1 artiklan a–e alakohdan kumoamisen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">338</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitettyjen arvioiden perusteella unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ollut ennen riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista tutkia, saattoivatko riidanalaiset alennukset syrjäyttää Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan markkinoilta, tukeutumalla tässä tarkastelussa muihin seikkoihin kuin niihin, joita komissio käytti perusteena todetessaan kyseisen vaikutuksen.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">339</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Erityisesti on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ollut selvittää, voitiinko tällainen vaikutus osoittaa päättelyllä, jossa ei ollut sen toteamia virheitä, koska riidanalaisessa päätöksessä ei esitetty tällaista päättelyä johdonmukaisesti siten, että sen voitiin katsoa olevan omiaan tukemaan kyseisen päätöksen päätösosaa riippumatta perusteluista, joihin sisältyi oikeudellisia virheitä tai tosiseikkoja koskevia virheitä, jotka tekivät komission päätelmät pätemättömiksi.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">340</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Tältä osin yhtäältä valituksenalaisen tuomion 133–147 kohdasta ilmenee, että riidanalaisessa päätöksessä tehdyssä arvioinnissa, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että riidanalaiset alennukset merkitsivät väärinkäyttöä riippumatta komission AEC-testistä tekemistä päätelmistä, oli oikeudellinen virhe, koska siinä lähdettiin olettamuksesta, jonka mukaan riidanalaiset alennukset merkitsivät väärinkäyttöä riippumatta siitä, saattoivatko ne syrjäyttää Intelin kanssa yhtä tehokkaan kilpailijan markkinoilta. Toisaalta AEC-testin osalta komissio ei väitä, että tähän päätökseen sisältyisi täydentävä tarkastelu, jossa otettiin huomioon muu kustannuksia koskeva arviointiperuste kuin keskimääräiset vältettävissä olevat kustannukset ja jonka avulla tämä vaikutus voitiin todeta, eikä se väitä osoittaneensa kyseisessä päätöksessä, että moitittuun käytökseen sisältyi myös muita osatekijöitä, jotka olisivat voineet AEC-testistä tehtävistä päätelmistä riippumatta aiheuttaa kilpailunvastaisen markkinoilta syrjäyttävän vaikutuksen, johon Intel pyrki hyödyntämällä kilpailun ulkopuolelle kuuluvaa osaa.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">341</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 518 ja 519 kohdassa, että riippumatta siitä, mitä johtopäätöksiä AEC-testin perusteella oli mahdollista tehdä, pelkkä viittaus Intelin toteuttamien riidanalaisten alennusten kestoon ja niiden ajoitukseen ei yksinään riittänyt perusteeksi lopullisille johtopäätöksille, jotka koskivat näin aiheutuneita markkinoilta syrjäyttäviä vaikutuksia. Tämä toteamus vaikuttaa sitäkin perustellummalta, kun otetaan huomioon unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 492–500 ja 508–515 kohdassa esittämät toteamukset, jotka koskivat yhtäältä riidanalaisten alennusten kattavuusastetta markkinoilla ja toisaalta NEC:n ja MSH:n osalta toteutettuja riidanalaisia alennuksia, koska tätä koskevien toteamuksien erityisiä osatekijöitä ei ole riitautettu valituksen yhteydessä.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">342</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Lisäksi komission argumentti, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että AMD oli valitusasiassa annetussa tuomiossa tarkoitettu ”tehokas” kilpailija tuotteidensa suorituskykyisyyden, innovatiivisuuden ja houkuttelevuuden vuoksi, on niin ikään merkityksetön.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">343</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Kuten riidanalaisen tuomion 435 kohdasta ilmenee, AEC-analyysi oli hypoteettinen analyysi, jonka avulla voitiin määrittää, olisivatko riidanalaiset alennukset sulkeneet markkinoilta kilpailijan, joka oli Intelin kanssa yhtä tehokas sellaisten x86-CPU:iden tuotannossa ja toimituksessa, jotka vastasivat arvoltaan Intelin asiakkailleen tuottamaa arvoa, mutta jolla ei ollut yhtä laajaa myyntipohjaa kuin Intelillä. Tästä seuraa, että tämä analyysi ei riippunut siitä, pystyikö AMD itse tosiasiallisesti pysymään markkinoilla. Kyseessä oleva analyysi voi siis osoittaa, että riidanalaiset alennukset saattoivat SEUT 102 artiklan vastaisesti syrjäyttää markkinoilta kilpailijan, jonka oletettiin olevan yhtä tehokas kuin Intel kustannusten, valikoiman, laadun ja innovaatioiden osalta, vaikka AMD:tä itseään ei olisikaan syrjäytetty markkinoilta, samoin kuin se voi osoittaa, ettei tällaista vaikutusta ollut huolimatta siitä, että jokin määräävässä asemassa olevan yrityksen kilpailijoista poistui markkinoilta tai sen markkinaosuus pieneni huomattavasti.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">344</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Edellä esitetystä seuraa, että kuudes valitusperuste on hylättävä ja että valitus on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count"/>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Oikeudenkäyntikulut</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">345</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">346</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">347</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska Intel ja ACT ovat vaatineet, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja tämä on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">348</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot ja toimielimet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">349</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Koska Intel ja ACT ovat vaatineet, että Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Intelille ja ACT:lle väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <p class="C41DispositifIntroduction" id="para-493" title="page-76">
      Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
    </p>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">1)</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Valitus hylätään.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">2)</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Intel Corporation Inc:lle ja Association for Competitive Technology Inc:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <table cellpadding="0" cellspacing="0" border="0" width="100%">
<col width="5%"/>
<col width="95%"/>
<tr>
<td valign="top">
<p class="count">3)</p>
</td>
<td valign="top">
<p class="normal">Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Intel Corporation Inc:lle ja Association for Competitive Technology Inc:lle väliintulosta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</p>
</td>
</tr>
</table>
    <div class="signatures">
<p class="C77Signatures" id="para-497" title="page-77">
<span class="signatory">Allekirjoitukset</span>
</p>
</div>
    <div/>
  <hr class="note"/>
<p class="note footnote">(<span class="note footnote notemarker">
<a id="t-1" href="#c-1">*</a>
</span>) Oikeudenkäyntikieli: englanti.</p>
</body>
</html>
