GROFA maahantuo GoPro Coöperatief ‑nimisen valmistajan kameroita, jotka ovat erityisen hyvin urheilun ja vapaa-ajan toimintojen tallentamiseen soveltuvia akkukäyttöisiä sähkölaitteita. Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse kolmesta GoPro Hero 3 Black Edition ‑sarjan kameramallista (jäljempänä asian C-435/15 riidanalaiset kamerat).

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asian C-435/15 riidanalaisissa kameroissa on LCD-näyttö, mutta ei etsintä. Kyseisissä kameroissa on useita valokuvaustoimintoja, ja niissä on kiinteäpolttovälinen objektiivi. Linssin ja sisäänrakennetun mikrofonin avulla tallennetut ääni- ja kuvatiedot tallennetaan MP4 H.264 ‑tiedostona vaihdettavalle muistikortille. Näissä kameroissa ei ole digitaalista liukuobjektiivia, kaiutinta tai kiinteää sisäistä muistia. Asian C-435/15 riidanalaisten kameroiden ohjelmisto koodaa tallennetut tiedot siten, että näiden kameroiden tuottamat tiedostot ja ulkoisista lähteistä peräisin olevat tiedostot voidaan erotella keskenään.

Näillä kameroilla voidaan tallentaa enintään 120 minuuttia videokuvaa 30 kuvaa sekunnissa vähintään 1 920 x 1 080 pikselin resoluutiolla looping video ‑kiertotilassa. Videojaksot, joiden kesto on enemmän kuin 26 minuuttia ja kolme sekuntia, tallennetaan useisiin MP4 H.264 ‑tiedostoihin, joista jokaisen enimmäiskesto on 26 minuuttia ja kolme sekuntia. Tallennetta katsova henkilö ei kuitenkaan havaitse siirtymistä tiedostosta toiseen.

Asian C-435/15 riidanalaisissa kameroissa on muistikorttipaikka, micro-HDMI-portti, A/C-komposiittikaapelin kanssa yhteensopiva mini-USB-portti ja 3,5 mm:n stereomikrofonin adapteri sekä sisäänrakennettu WiFi ja HERO-portti.

Muistikortille tallennetut kuva- ja videotiedostot voidaan yksisuuntaisen HDMI-portin ja A/C-komposiittikaapelin avulla käytettävän yksisuuntaisen liitännän avulla näyttää televisiovastaanottimella tai tietokonenäytöllä.

Kaksisuuntainen WiFi mahdollistaa asian C-435/15 riidanalaisten kameroiden kauko-ohjaamisen radioyhteyden avulla käyttämällä tablettitietokonetta tai älypuhelinta, jolle muistikortille tallennetut tiedot näytetään. Videotiedostojen kuvaaminen ei ole mahdollista WiFi-liitännän avulla. Vain näillä kameroilla muistikortille tallennetut kuva- ja videotiedostot voidaan näyttää. Nämä kamerat eivät tue muista lähteistä peräisin olevia tiedostoja, jolloin monitorille tai näytölle ilmestyy teksti ”File not supported”.

Asian C-435/15 riidanalaiset kamerat voidaan kytkeä mini-USB-portin avulla tietokoneeseen, joka tunnistaa näiden kameroiden muistikortin ulkoisena kovalevynä. Tietokoneen sellaisen lukuohjelman avulla, joka tukee MP4-formaattia, voidaan muistikortilla olevat kuva- ja videotiedostot toistaa tietokoneeseen liitetylle näytölle. Asian C-435/15 riidanalaisten kameroiden muistikortilla olevat kuva- tai videotiedostot voidaan myös tallentaa tietokoneelle, ja päinvastoin tietokoneella olevia tietoja voidaan siirtää näiden kameroiden muistikortille. Tietokoneen tiedostojenhallinnointiohjelmisto valvoo tätä talletusta. Tässä tapauksessa kameroita ei voida käyttää. Muita keinoja kuva- ja videotiedostojen tallentamiseksi kameroiden muistikortille ei ole.

GROFA vaati 5.12.2012 Hauptzollamtilta sitovia tullitariffitietoja ja ehdotti asian C-435/15 riidanalaisten kameroiden luokittelemista yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 91.

Hauptzollamt luokitteli nämä kamerat 21.1.2013 päivätyillä sitovilla tullitariffitiedoilla yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99. GROFA valitti 22.2.2013 näistä sitovista tullitariffitiedoista ja vaati tällä kertaa, että ne on luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 30. Hauptzollamt hylkäsi GROFAn valituksen 20.8.2014 tekemällään päätöksellä, jossa se katsoi, että asian C-435/15 riidanalaiset kamerat ovat yhdistetyn nimikkeistön XVI jaksoa koskevassa huomautuksessa 3 tarkoitettuja monitoimilaitteita, joiden pääasiallinen toiminto on käyttö videokamerana. Hauptzollamt katsoo, että nämä kamerat on luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 ”muiksi” videokameranauhureiksi. Hauptzollamt perusteli päätöstään ensimmäiseksi yhdistetyn nimikkeistön nimikettä 8525 koskevilla selittävillä huomautuksilla, joiden mukaan digitaalisia monitoimikameroita ei voida luokitella digitaalikameroiksi, jos niillä voidaan suurinta tallennuskapasiteettia käyttäen tallentaa laadultaan vähintään 800 x 600 pikselin yhtäjaksoista videokuvaa vähintään 23 kuvaa sekunnissa vähintään 30 minuuttia. Hauptzollamtin mukaan näin on asian C-435/15 riidanalaisten kameroiden osalta. Se seikka, että videojaksot tallennetaan 26 minuutin ja neljän sekunnin kestosta lähtien muistikortille useampina tiedostoina, ei sen mukaan vaikuta tallennuksen kokonaiskestoon millään tavalla. Toiseksi Hauptzollamt katsoi, että se seikka, että näillä kameroilla voidaan tallentaa äänellisiä videotiedostoja, jotka ulkoinen lähde siirtää USB-portin avulla, on ominainen kuvien ja äänen tallentamiselle yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeessä 8525 80 99 tarkoitetulla tavalla.

GROFA nosti kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, jossa se vaatii asian C-435/15 riidanalaisten kameroiden luokittelua yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 30 tai toissijaisesti alanimikkeeseen 8525 80 91 videokameranauhureina, joilla ei voida tallentaa itsenäisesti ulkoisista lähteistä tulevia signaaleja.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäiseksi, voidaanko käsiteltävässä asiassa soveltaa analogisesti täytäntöönpanoasetusta N:o 1249/2011, jossa ”taskukokoiset videokamerat” luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99.

Mikäli täytäntöönpanoasetusta N:o 1249/2011 voidaan soveltaa analogisesti, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kyseisen asetuksen pätevyyttä, koska sen liitteen mukaisesti kamera, jolla voidaan ”tallentaa videotiedostoja myös muista lähteistä kuin sisäänrakennetusta televisiokamerasta”, olisi luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 ”muuksi videokameranauhuriksi”, koska ”videotiedostoja voidaan siirtää laitteelle automaattiselta tietojenkäsittelykoneelta USB-liitännän kautta”. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällainen tulkinta yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeessä 8525 80 99 tarkoitetusta käsitteestä ”muu tallennusmahdollisuus” on ristiriidassa sen oikeuskäytännön kanssa, jossa edellytetään, että tallennusprosessin on oltava videokameranauhurin itsensä ohjaama.

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että täytäntöönpanoasetusta N:o 876/2014, jossa ”toimintakamerat” luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99, voitaisiin soveltaa analogisesti asian C-435/15 riidanalaisiin kameroihin. Se epäilee kuitenkin tämän asetuksen pätevyyttä, koska yhtäältä sen liitteessä säädetään, että tiedostojen siirtämistä kameraan, jota ohjaa automaattinen tietojenkäsittelykone, pidetään ”tallennusmahdollisuutena”, jonka vuoksi luokittelu yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 91 ei tule kyseeseen, toisin kuin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan, ja koska toisaalta täytäntöönpanoasetuksessa N:o 876/2014 ei oteta huomioon sitä seikkaa, että kyseessä olevilla kameroilla ei voida toistaa ulkoisista lähteistä tulevia videotiedostoja ulkoisen monitorin avulla toisin kuin yhdistetyn nimikkeistön alanimikettä 8525 80 99 koskevista selittävistä huomautuksista käy ilmi.

Kolmanneksi kansallinen tuomioistuin pohtii toissijaisesti, onko yhdistetyn nimikkeistön merkityksellisten selittävien huomautusten kanssa ristiriidassa se, että asian C-435/15 riidanalaiset kamerat luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeisiin 8525 80 91 ja 8525 80 99, koska näihin kameroihin tallennettuja videotiedostoja ei tallenneta 26 minuutin ja neljän sekunnin kestosta lähtien yhteen ainoaan tiedostoon, mikä voisi kyseenalaistaa sen, että näillä kameroilla voidaan tallentaa videoita yhtäjaksoisesti näissä selittävissä huomautuksissa tarkoitetulla tavalla.

Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii toissijaisesti, mitä vaikutuksia asian C-435/15 riidanalaisten kameroiden luokitteluun on sillä seikalla, että niillä voidaan tallentaa ulkoisista lähteistä tulevia signaaleja, mutta niillä ei voida toistaa näitä signaaleja ulkoisen monitorin tai televisiovastaanottimen avulla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tästä, että yhdistetyn nimikkeistön selittävissä huomautuksissa, jotka koskevat sen alanimikettä 8525 80 99, todetaan, että tallennetut kuvat on voitava toistaa ulkoisen televisiovastaanottimen tai monitorin avulla.

Finanzgericht Hamburg (Hampurin verotuomioistuin, Saksa) on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)a)Onko täytäntöönpanoasetusta N:o 1249/2011 sovellettava tuotteisiin, joita pääasia koskee (GoPro HERO3 ’Black Edition’, ’Black Edition Surf’ ja ’Black Edition Motorsport’)?

b)Mikäli tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko täytäntöönpanoasetus N:o 1249/2011 pätevä?

2)Mikäli ensimmäisen kysymyksen a tai b kohtaan vastataan kieltävästi,

a)onko täytäntöönpanoasetusta N:o 876/2014 sovellettava analogian perusteella tuotteisiin, joita pääasia koskee?

b)Mikäli tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko täytäntöönpanoasetus N:o 876/2014 pätevä?

3)Mikäli ensimmäisen kysymyksen a tai b kohtaan vastataan kieltävästi, onko komission selittäviä huomautuksia yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeestä 8525 80 30 ja alanimikkeistä 8525 80 91 ja 8525 80 99 tulkittava siten, että ’yhtäjaksoista videokuvaa vähintään 30 minuuttia’ on tallennettu myös silloin, kun tallennetaan videokuvaa erillisinä tiedostoina, joista kunkin kesto on alle 30 minuuttia, mikäli katsoja ei tallennusta toistettaessa voi huomata siirtymistä tiedostosta toiseen?

4)Mikäli ensimmäisen kysymyksen a tai b kohtaan vastataan kieltävästi ja toisen kysymyksen a ja b kohtaan ja kolmanteen kysymykseen myöntävästi, estääkö se, että ulkoisista lähteistä tulevia signaaleja ei voida toistaa ulkoisella televisiovastaanottimella tai monitorilla, sellaisten videokameranauhureiden luokittelun yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99, joilla voidaan tallentaa ulkoisista lähteistä tulevia signaaleja?”

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa on kyse viidestä riita-asiasta, joissa asianosaisina on kaksi yhtiötä eli X ja GoPro Coöperatief sekä hollannin tulliviranomainen ja joissa on kyse useista sitovista tullitariffitiedoista, joissa on kyse viidestä GoPro Hero ‑sarjan kameramallista ja joissa nämä kamerat luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 91 tai yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99.

Viidessä asiassa on kyse GoPro Hero 3 Silver Edition, GoPro Hero 3 + Silver Edition, GoPro Hero 4 Silver Edition, GoPro Hero 4 Black Edition ja GoPro Hero ‑kameramalleista (jäljempänä asian C-666/15 riidanalaiset kamerat).

GoPro Hero 3 Silver Edition ‑kameramallin osalta toinen pääasian kantajista vaatii sen luokittelemista yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 30 tai toissijaisesti yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 91, kun taas kansallinen tulliviranomainen katsoo, että kyseinen kameramalli on luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99. Asian C-666/15 muiden riidanalaisten kameroiden osalta pääasian kantajat vaativat niiden luokittelemista yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 30, kun taas kansallinen tulliviranomainen katsoo, että nämä kamerat on luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 91.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ei ole kiistetty, että asian C-666/15 riidanalaiset kamerat voidaan asettaa ”video record” ‑tilaan yli 30 minuutiksi tallentamaan resoluutioltaan vähintään 800 x 600 pikselin videokuvaa vähintään 23 kuvaa sekunnissa. Tältä osin se katsoo, että nämä kamerat tallentavat yli 30 minuutin tallennukset eri videotiedostoihin, jotka tunnustetaan erillisiksi niiden lukemisen yhteydessä, joka keskeytyy jokaisen tiedoston lopussa. Seuraavan tiedoston lukeakseen käyttäjän on klikattava uutta tiedostoa ja painettava ”play”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että kyseisten kameroiden avulla voidaan katsella vain niillä tallennettuja tiedostoja. Lisäksi kaikkien asian C-666/15 riidanalaisten kameroiden käyttöohjeissa todetaan, että niissä on ”looping”‑toiminto, jonka avulla niillä voidaan tallentaa yli 30 minuuttia ennen kuin edellisen päälle tallennetaan uusi videojakso (”overwriting”).

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo vielä, että asian C-666/15 riidanalaisten kameroiden tariffiluokittelua varten on erityisen tärkeää, sisältyykö niihin ainoastaan mahdollisuus tallentaa televisiokameran taltioimaa kuvaa ja ääntä ja voidaanko näillä kameroilla tallentaa yhtäjaksoista videokuvaa vähintään 30 minuuttia.

Tässä tilanteessa Rechtbank Noord-Holland (Pohjois-Hollannin alioikeus, Alankomaat) päätti lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)Onko yhdistetyn nimikkeistön alanimikettä 8525 80 30 ja alanimikkeitä 8525 80 91 ja 8525 80 99 koskevia selittäviä huomautuksia tulkittava siten, että kyseisellä laitteella voidaan tallentaa ”yhtäjaksoista videokuvaa vähintään 30 minuuttia” myös silloin, kun videokuvaa tallennetaan yli 30 minuuttia ”video record” ‑tilassa ja videokuvat tallennetaan erillisiin, kestoltaan alle 30 minuutin tiedostoihin ja katsojan on toistamista varten avattava kukin kestoltaan alle 30 minuutin tiedosto erikseen, mutta kyseisiin tiedostoihin sisältyvät kuvat on mahdollista liittää peräkkäin tietokoneella käyttämällä GoPro Coöperatiefin toimittamaa ohjelmistoa, jolloin ne voidaan tallentaa tietokoneelle yhteen tiedostoon yhden, kestoltaan yli 30 minuutin videofilmin muodossa?

2)Onko luokittelulle yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99, jossa tarkoitetaan videokameranauhureita, jotka voivat tallentaa ulkoisista lähteistä peräisin olevia signaaleja, esteenä se, että videokameranauhurit eivät pysty toistamaan tällaisia signaaleja ulkoisen televisiolaitteen tai ulkoisen näyttölaitteen välityksellä, koska kyseiset videokameranauhurit, esimerkiksi GoPro Hero 3 Silver Edition, pystyvät toistamaan ulkoisella näyttöruudulla tai näyttölaitteella ainoastaan sellaisia tiedostoja, jotka on otettu niillä suoraan linssin kautta?”

Asiat C-435/15 ja C-666/15 yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 27.1.2016 antamalla määräyksellä tuomion antamista varten.

Asiassa C-435/15 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko täytäntöönpanoasetusta N:o 1249/2011 tulkittava siten, että sitä sovelletaan analogisesti tavaroihin, joilla on kyseisessä asiassa riidanalaisten kameroiden ominaisuudet ja, jos vastaus on myöntävä, onko tämä asetus pätevä.

Yhtäältä oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että luokitteluasetus on soveltamisalaltaan yleinen, eli sitä ei sovelleta vain tiettyyn talouden toimijaan, vaan sitä sovelletaan kaikkiin tavaroihin, jotka ovat samanlaisia kuin tullikoodeksikomitean tutkimat tavarat. Kun luokitteluasetusta tulkittaessa määritetään, mikä on tällaisen asetuksen soveltamisala, on otettava huomioon muun muassa asianomaisen asetuksen perustelut (tuomio 15.12.2016, LEK, C-700/15, EU:C:2016:959, 49 kohta).

Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetusta N:o 1249/2011, jonka tarkoituksena on luokitella ”taskukokoiset videokamerat” yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99, ei sovelleta suoraan asian C-435/15 riidanalaisiin kameroihin. Nämä viimeksi mainitut tavarat eivät nimittäin ole samoja kuin kyseisessä asetuksessa tarkoitetut ”taskukokoiset videokamerat”, koska – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo – kyseiset tavarat eroavat niistä muun muassa valokuvatoimintonsa osalta ja siltä osin, ettei niissä ole digitaalista liukuobjektiivia, kaiutinta tai kiinteää sisäistä muistia.

Toisaalta oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että vaikka luokitteluasetusta ei voida välittömästi soveltaa tavaroihin, jotka eivät ole samanlaisia vaan ainoastaan vastaavia kuin se tavara, joka on luokitteluasetuksen kohteena, asetusta voidaan soveltaa analogisesti tällaisiin tavaroihin (tuomio 22.9.2016, Kawasaki Motors Europe, C-91/15, EU:C:2016:716, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1249/2011 kaltaisen luokitteluasetuksen analoginen soveltaminen tässä asetuksessa tarkoitettuihin vastaaviin tavaroihin kuitenkin edistää yhdistetyn nimikkeistön johdonmukaista tulkintaa sekä taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2006, Anagram International, C-14/05, EU:C:2006:465, 32 kohta).

Luokitteluasetuksen analogista soveltamista varten vaaditaan kuitenkin lisäksi, että luokiteltavat tavarat ja luokitteluasetuksessa luokitellut tavarat ovat riittävän samankaltaisia (ks. vastaavasti tuomio 19.2.2009, Kamino International Logistics, C-376/07, EU:C:2009:105, 67 kohta). Tältä osin on otettava huomioon kyseisen asetuksen perustelut (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2006, Anagram International, C-14/05, EU:C:2006:465, 34 kohta ja tuomio 4.3.2015, Oliver Medical, C-547/13, EU:C:2015:139, 58 kohta).

Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1249/2011 liitteessä olevaan kolmanteen sarakkeeseen sisältyvien perustelujen mukaan ”taskukokoisten videokameroiden” luokitteleminen yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 on perusteltua muun muassa siitä syystä, että laitteella ”voidaan ainoastaan tallentaa videoita”. Tästä seuraa, että se, ettei valokuvia voida tallentaa, on yksi tässä asetuksessa käytetyn luokittelun kannalta ratkaisevista seikoista. Asian C-435/15 ennakkoratkaisupyynnöstä käy kuitenkin ilmi, että tämän asian riidanalaiset kamerat eroavat tältä osin täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1249/2011 kyseessä olevista ”taskukokoisista videokameroista”, koska niissä on valokuvaustoiminto.

Lisäksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tavaran käyttötarkoitus voi olla objektiivinen luokitteluperuste sikäli kuin se kiinteästi liittyy kyseiseen tavaraan, jolloin liitynnän kiinteyttä on pystyttävä arvioimaan tavaran objektiivisten ominaispiirteiden ja ominaisuuksien mukaan (tuomio 20.6.2013, Agroferm, C-568/11, EU:C:2013:407, 41 kohta ja tuomio 4.3.2015, Oliver Medical, C-547/13, EU:C:2015:139, 47 kohta).

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiseikoista tekemistä toteamuksista käy ilmi, että asian C-435/15 riidanalaiset kamerat on suunniteltu sitä varten, että käyttäjät voivat kuvata niillä peli- ja urheilutoimintaansa, joka edellyttää, että käyttäjä voi liikkua erityisen vapaasti. Tästä seuraa, että näiden kameroiden ensisijainen käyttötarkoitus on helposti erotettavissa täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1249/2011 tarkoitettujen ”taskukokoisten videokameroiden” käyttötarkoituksesta.

Koska asian C-435/15 riidanalaiset kamerat eivät ole samanlaisia tai riittävän samankaltaisia kuin täytäntöönpanoasetuksella N:o 1249/2011 luokitellut tavarat, tätä viimeksi mainittua ei sovelleta niihin. Sen pätevyyden arvioiminen ei näin ollen ole aiheellista.

Edellä todetun valossa asian C-435/15 ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että täytäntöönpanoasetusta N:o 1249/2011 on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta analogisesti tavaroihin, joilla on kyseisen asian riidanalaisten kameroiden ominaisuudet.

Asiassa C-435/15 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko täytäntöönpanoasetusta N:o 876/2014 tulkittava siten, että sitä sovelletaan analogisesti tavaroihin, joilla on kyseisen asian riidanalaisten kameroiden ominaisuudet ja, jos vastaus on myöntävä, onko tämä asetus pätevä.

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 876/2014 tarkoituksena on luokitella ”toimintakamerat” yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tosiseikoista tekemistä toteamuksista käy ilmi, että asian C-435/15 riidanalaiset kamerat eroavat kyseisessä asetuksessa tarkoitetuista kameroista muun muassa siltä osin, että ensin mainitut voidaan joko asentaa esimerkiksi kypärään tai niitä voidaan pitää kädessä, niillä voidaan kuvata lyhyemmän ajan eli enintään kaksi tuntia, mutta niissä on korkeampi resoluutio ja niillä voidaan ottaa parempilaatuisia valokuvia ja valvoa niiden laatua. Tästä seuraa, että asian C-435/15 riidanalaiset kamerat eivät ole samoja kuin täytäntöönpanoasetuksessa N:o 876/2014 tarkoitetut tavarat.

Mainitut tavarat ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia kuin asian C-435/15 riidanalaiset kamerat sekä niiden objektiivisten ominaispiirteiden ja ominaisuuksien että niiden käyttötarkoituksen osalta. Täytäntöönpanoasetuksessa N:o 876/2014 tarkoitetut ”toimintakamerat” ja asian C-435/15 riidanalaiset kamerat ovat molemmat pienikokoisia ja kevyitä, eikä niissä ole liukuobjektiivia, etsintä eikä kiinteää sisäistä muistia, niissä on micro-HDMI-portti, mini-USB-portti sekä WiFi ja niillä voidaan sekä ottaa valokuvia että tallentaa videojaksoja, joiden kesto on enemmän kuin 30 minuuttia kuitenkin niin, että kummassakin tapauksessa ne tallennetaan useisiin erillisiin tiedostoihin. Kummatkin nämä tavarat on myös erityisesti suunniteltu käytettäviksi urheilun aikana.

Tästä seuraa, että tämän tuomion 37 ja 38 kohdassa muistutetun oikeuskäytännön mukaisesti täytäntöönpanoasetusta N:o 876/2014 sovelletaan analogisesti asian C-435/15 riidanalaisiin kameroihin ja että näin ollen on arvioitava tämän asetuksen pätevyys.

Tältä osin on syytä palauttaa mieleen, että komissio on antanut tullikoodeksikomiteaa kuultuaan tässä asiassa kyseessä olevan asetuksen N:o 876/2014 kaltaisen täytäntöönpanoasetuksen, kun tietyn tavaran luokittelu yhteiseen nimikkeistöön voi aiheuttaa vaikeuksia tai olla riidanalaista. Oikeuskäytännössä katsotaan, että Euroopan unionin neuvosto on antanut komissiolle, joka toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden tulliasiantuntijoiden kanssa, laajan harkintavallan tarkentaa tullinimikkeiden sisältöä tietyn tavaran luokittelemiseksi. Komission toimintavalta määrätä asetuksen N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 254/2000, 9 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei kuitenkaan oikeuta sitä muuttamaan tullinimikkeiden sisältöä tai soveltamisalaa (ks. vastaavasti tuomio 4.3.2004, Krings, C-130/02, EU:C:2004:122, 25 ja 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Käsiteltävässä asiassa täytäntöönpanoasetuksessa N:o 876/2014 luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 ”toimintakamerat”, eikä siinä edellytetä, että niitä voidaan käyttää ulkopuolisten videolähteiden tallentamiseen itsenäisesti eli ilman niihin alun perin kuuluvia laitteita tai ohjelmistoja. Tällainen itsenäisen tallentamisen mahdollisuus on kuitenkin välttämätön edellytys, jotta tavara voidaan luokitella yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99. Muussa tapauksessa tavaroita ei luokitella yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 vaan pikemminkin yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 91 (tuomio 5.3.2015, Vario Tek, C-178/14, ei julkaistu, EU:C:2015:152, 32 kohta).

Tästä seuraa, että täytäntöönpanoasetus N:o 876/2014 on ristiriidassa yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeen 8525 80 99 soveltamisalan kanssa, koska siinä luokitellaan ”toimintakamerat” tähän alanimikkeeseen täsmentämättä, että jotta ne voidaan luokitella tähän alanimikkeeseen, niitä on voitava käyttää ulkopuolisten videolähteiden tallentamiseen itsenäisesti.

Kaikesta edellä todetusta seuraa, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 876/2014 antaessaan komissio laajensi yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeen 8525 80 99 soveltamisalaa ja muutti siten sitä ja ylitti näin ollen sille asetuksen N:o 2658/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 254/2000, 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa uskotun toimivallan (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2016, Kawasaki Motors Europe, C-91/15, EU:C:2016:716, 62 kohta).

Näin ollen asian C-435/15 toiseen kysymykseen on vastattava, että täytäntöönpanoasetusta N:o 876/2014 on tulkittava siten, että sitä sovelletaan analogisesti tavaroihin, joilla on kyseisen asian riidanalaisten kameroiden ominaisuudet, mutta että se ei ole pätevä.

Kun otetaan huomioon asian C-435/15 toiseen kysymykseen annettu vastaus, kyseisen asian neljänteen kysymykseen ei ole tarvetta vastata.

Asian C-435/15 kolmannella kysymyksellä ja asian C-666/15 ensimmäisellä kysymyksellä, jotka on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat lähinnä, onko yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeitä 8525 80 30, 8525 80 91 ja 8525 80 99 tulkittava niitä koskevien yhdistetyn nimikkeistön selittävien huomautusten valossa siten, että videojaksoa, jonka kesto on enemmän kuin 30 minuuttia ja joka tallennetaan erillisiin tiedostoihin, joista jokainen on kestoltaan alle 30 minuuttia, on pidettävä yhden ainoan videojakson vähintään 30 minuuttia kestävänä tallennuksena, kun käyttäjä ei voi havaita siirtymistä tiedostosta toiseen niiden lukemisen aikana tai päinvastoin, kun käyttäjän on tämän lukemisen aikana lähtökohtaisesti avattava jokainen tiedosto erikseen.

Alustavasti on todettava, että yhdistetyn nimikkeistön osalta komission laatimat selittävät huomautukset auttavat huomattavasti eri tullinimikkeiden sisällön tulkinnassa, vaikka ne eivät olekaan oikeudellisesti sitovia (ks. vastaavasti tuomio 17.2.2016, Salutas Pharma, C-124/15, EU:C:2016:87, 31 kohta ja tuomio 15.12.2016, LEK, C-700/15, EU:C:2016:959, 41 kohta).

Yhtäältä yhdistetyn nimikkeistön alanimikettä 8525 80 30 koskevien selittävien huomautusten ja toisaalta alanimikkeitä 8525 80 91 ja 8525 80 99 koskevien selittävien huomautusten mukaan se, että kyseessä olevilla tavaroilla voidaan tallentaa resoluutioltaan vähintään 800 x 600 pikselin yhtäjaksoista videokuvaa vähintään 23 kuvaa sekunnissa vähintään 30 minuuttia, on arviointiperuste, jonka avulla digitaalivalokuvakamerat voidaan erotella videokameroista.

Näin ollen vain se, että kameralla voidaan tallentaa yhtäjaksoista vähimmäisresoluution videokuvaa vähintään 30 minuuttia, eikä se, että tätä tallennusta voidaan toistaa yhtäjaksoisesti, on ominaisuus, jonka perusteella tavaran luokitteleminen yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 30 voidaan sulkea pois. Se seikka, voidaanko asioiden C-435/15 ja C-666/15 riidanalaisilla kameroilla lukea yhtäjaksoisesti videokuvaa vähintään 30 minuuttia, ei näin ollen ole merkityksellinen näiden kameroiden luokittelemiseksi yhteen tämän tuomion edellisessä kohdassa mainituista kolmesta alanimikkeestä (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Vario Tek, C-178/14, ei julkaistu, EU:C:2015:152, 36 kohta).

Tästä seuraa, että se seikka, että asioiden C-435/15 ja C-666/15 riidanalaisilla kameroilla tallennetut videojaksot, joiden kesto on enemmän kuin 30 minuuttia, tallennetaan erillisiin tiedostoihin, ei ole esteenä sille, ettei näitä kameroita voida luokitella yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 30, koska tällainen useisiin tiedostoihin tallentaminen ei muuta jakson tallentamisen yhtäjaksoista luonnetta vaan ainoastaan sen lukemisen yhtäjaksoista luonnetta, ja että tätä tariffiluokittelua varten ei ole merkitystä sillä, havaitseeko käyttäjä videosta toiseen siirtymisen.

Asian C-435/15 kolmanteen kysymykseen ja asian C-666/15 ensimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, että yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeitä 8525 80 30, 8525 80 91 ja 8525 80 99 on tulkittava niitä koskevien yhdistetyn nimikkeistön selittävien huomautusten valossa siten, että videojaksoa, jonka kesto on enemmän kuin 30 minuuttia ja joka tallennetaan erillisiin tiedostoihin, joista jokainen on kestoltaan alle 30 minuuttia, on pidettävä yhden ainoan videojakson vähintään 30 minuuttia kestävänä tallennuksena riippumatta siitä, ettei käyttäjä voi havaita siirtymistä tiedostosta toiseen niiden lukemisen aikana tai että päinvastoin käyttäjän on tämän lukemisen aikana lähtökohtaisesti avattava jokainen tiedosto erikseen.

Asian C-666/15 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko yhdistettyä nimikkeistöä tulkittava siten, että yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 ei voida luokitella videokameraa, jolla voidaan tallentaa ulkoisista lähteistä tulevia signaaleja ilman, että sillä voidaan kuitenkaan toistaa niitä televisiovastaanottimella tai ulkoisella monitorilla, koska tällä videokameralla voidaan lukea ulkoisen näytön tai monitorin avulla vain tiedostot, jotka on tallennettu suoraan siinä olevan linssin avulla.

Tältä osin on muistutettava ensimmäiseksi, että olennainen ominaisuus yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 kuuluvissa videokameroissa on muun muassa se, että niitä voidaan käyttää ulkopuolisten videolähteiden tallentamiseen itsenäisesti eli ilman laitteita tai ohjelmistoja, joita niissä ei alun perin ollut. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, kuinka mutkikkaita tehtävät toimenpiteet ovat, koska käyttäjän, jolla ei ole erityistaitoja, on voitava helposti tehdä tallennus (tuomio 5.3.2015, Vario Tek, C-178/14, ei julkaistu, EU:C:2015:152, 32 kohta).

Muussa tapauksessa tavaroita ei luokitella yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 vaan pikemminkin yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 91 (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Vario Tek, C-178/14, ei julkaistu, EU:C:2015:152, 32 kohta).

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkistaa, että asian C-666/15 riidanalaisissa kameroissa on tällainen itsenäisen tallentamisen mahdollisuus. Muussa tapauksessa niiden luokitteleminen yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 ei tule kyseeseen.

Toiseksi on todettava, että yhdistetyn nimikkeistön alanimikettä 8525 80 99 koskevissa selittävissä huomautuksissa täsmennetään, että tähän alanimikkeeseen kuuluvilla videokameroilla on voitava toistaa ulkoisista lähteistä tallennetut ääni- ja videotiedostot ulkoisella televisiovastaanottimella tai monitorilla (tuomio 5.3.2015, Vario Tek, C-178/14, ei julkaistu, EU:C:2015:152, 37 kohta).

Tästä seuraa, että videokameraa, jolla on mahdollista tallentaa itsenäisesti ulkoisista lähteistä tulevia signaaleja ilman, että sillä voidaan kuitenkaan toistaa niitä televisiovastaanottimella tai ulkoisella monitorilla, ei voida luokitella yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99.

Näin ollen asian C-666/15 toiseen kysymykseen on vastattava, että yhdistettyä nimikkeistöä on tulkittava siten, että yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 8525 80 99 ei voida luokitella videokameraa, jolla voidaan tallentaa ulkoisista lähteistä tulevia signaaleja ilman, että sillä voidaan kuitenkaan toistaa niitä televisiovastaanottimella tai ulkoisella monitorilla, koska tällä videokameralla voidaan lukea ulkoisen näytön tai monitorin avulla vain tiedostot, jotka on tallennettu suoraan siinä olevan linssin avulla.