UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

22 päivänä lokakuuta 2026 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2014/26/EU – Yhteishallinnointiyhteisö – 3 artiklan h alakohta – Tekijänoikeustulot, mukaan lukien yksityisestä kopioinnista saatava hyvitys ja yleisölle lainauksesta maksettava korvaus – 11 artiklan 4 kohta – Tekijänoikeustulojen käyttäminen muuhun tarkoitukseen kuin jaettaviksi oikeudenhaltijoille – Sosiaali-, kulttuuri tai koulutuspalvelujen rahoittaminen – 12 artiklan 4 kohta – Yhteishallinnointiyhteisön tekemät vähennykset – 13 artiklan 4 ja 6 kohta – Määrät, jotka eivät ole jaettavissa – Kansallinen säännöstö, jossa säädetään kulttuurisesti merkittävien teosten luomisen edistämisestä

Asiassa C‑840/24,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 21.11.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 10.12.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Verwertungsgesellschaft Wort (VG Wort)

vastaan

TL,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. L. Arastey Sahún sekä tuomarit B. Smulders (esittelevä tuomari), E. Regan, J. Passer ja D. Gratsias,

julkisasiamies: M. Szpunar,

kirjaaja: hallintovirkamies F. Cathagne,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.11.2025 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–

Verwertungsgesellschaft Wort (VG Wort), edustajanaan T. Winter, Rechtsanwalt,

–

TL, edustajanaan T. von Plehwe, Rechtsanwalt,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann, L. Hülsmann ja A. Sahner,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään B. Dourthe ja H. Nunes da Silva,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch, J. Schmoll ja G. Kunnert,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Samnadda ja G. von Rintelen,

kuultuaan julkisasiamiehen 26.2.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan, vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115/EY (EUVL 2006, L 376, s. 28) 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen ja tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/26/EU (EUVL 2014, L 84, s. 72) 11 artiklan 4 kohdan ja 12 artiklan 4 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat kirjallisten teosten tekijä TL, joka esittää omia vaatimuksiaan sekä hänelle oikeutensa luovuttaneen kirjallisten teosten tekijä OS:n vaatimuksia, ja tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö Verwertungsgesellschaft Wort (VG Wort) (jäljempänä VG Wort) ja jossa on kyse siitä, että VG Wort on rahoittanut tieteenedistämisrahastoa tekijänoikeuksien hallinnoinnista saaduilla tuloilla.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Direktiivi 2001/29

3

Direktiivin 2001/29 5 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 artiklassa säädettyyn kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen seuraavissa tapauksissa:

– –

b)

kun kyseessä ovat luonnollisten henkilöiden mille tahansa välineelle valmistamat kappaleet, jotka on tehty yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen, edellyttäen, että oikeudenhaltijat saavat sopivan hyvityksen, jonka osalta otetaan huomioon 6 artiklassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden soveltaminen kyseiseen teokseen tai aineistoon taikka niiden soveltamatta jättäminen;

– –”

Direktiivi 2006/115

4

Direktiivin 2006/115 6 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeus yksinoikeudesta lainata yleisölle”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat poiketa 1 artiklassa säädetystä yksinoikeudesta lainata yleisölle, jos ainakin tekijät saavat korvauksen tästä lainauksesta. Jäsenvaltiot voivat vapaasti vahvistaa tämän korvauksen ottaen huomioon kulttuurin edistämistä koskevat tavoitteensa.”

Direktiivi 2014/26

5

Direktiivin 2014/26 johdanto-osan 1, 3, 6–9, 26 ja 28 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(1)

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla annetuissa unionin direktiiveissä vahvistetaan jo korkeatasoinen suoja oikeudenhaltijoille ja kehys näillä oikeuksilla suojatun sisällön hyödyntämiselle. Nämä direktiivit edistävät luovuuden kehittämistä ja ylläpitämistä. Sisämarkkinoilla, joilla kilpailu ei ole vääristynyt, innovoinnin ja älyllisen luovuuden suojeleminen kannustaa myös investoimaan innovatiivisiin palveluihin ja tuotteisiin.

– –

(3)

[SEUT] 167 artiklassa edellytetään, että unioni ottaa kulttuurisen monimuotoisuuden huomioon toiminnassaan ja myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta ja korostaen samalla niiden yhteistä kulttuuriperintöä. Yhteishallinnointiorganisaatioilla on ja olisi jatkossakin oltava tärkeä tehtävä kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden edistäjinä sekä mahdollistamalla pienimpien ja vähemmän suosittujen teosvalikoimien pääsy markkinoille että tarjoamalla sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalveluja oikeudenhaltijoille ja yleisölle.

– –

(6)

Tarve parantaa yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintaa on todettu jo [laillisiin verkkomusiikkipalveluihin liittyvästä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rajatylittävästä kollektiivisesta hallinnoinnista 18.5.2005 annetussa] komission suosituksessa 2005/737/EY [(EUVL 2005, L 276, s. 54)]. Kyseinen suositus sisältää joitakin periaatteita, kuten oikeudenhaltijoiden vapaus valita yhteishallinnointiorganisaatio, eri luokkiin kuuluvien oikeudenhaltijoiden tasapuolinen kohtelu ja rojaltien tasapuolinen jakaminen. – – Sitä on kuitenkin noudatettu hyvin vaihtelevasti.

(7)

Yhteishallinnointiorganisaatioiden jäsenten, oikeudenhaltijoiden ja kolmansien osapuolten etujen suojeleminen edellyttää, että tekijänoikeuksien hallinnointia ja usean valtion alueen kattavaa musiikkiteosten verkko-oikeuksien lisensiointia koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä koordinoidaan samanveroisten suojatoimien aikaansaamiseksi koko unionissa. – –

(8)

Tämän direktiivin tavoitteena on sovittaa yhteen kansalliset säännöt, jotka koskevat yhteishallinnointiorganisaatioiden harjoittaman tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnointitoiminnan aloittamista, niiden hallintoon sovellettavia sääntöjä ja niiden valvontakehystä – –

(9)

Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa yhteishallinnointiorganisaatioille vaatimuksia hallinnon, varainhoidon, avoimuuden ja raportoinnin korkean tason varmistamiseksi. Tämä ei kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita säilyttämästä tai ottamasta käyttöön niiden alueille sijoittautuneiden yhteishallinnointiorganisaatioiden osalta tiukempia vaatimuksia kuin tämän direktiivin II osastossa säädetyt vaatimukset, jos nämä tiukemmat vaatimukset ovat unionin lainsäädännön mukaisia.

– –

(26)

Yhteishallinnointiorganisaatiot keräävät, hallinnoivat ja jakavat oikeudenhaltijoiden niiden haltuun uskomien oikeuksien hyödyntämisestä saatavat tulot. Nämä tulot kuuluvat viime kädessä oikeudenhaltijoille, joilla voi olla suora oikeudellinen suhde organisaatioon tai jotka voivat olla edustettuja yhteisön, joka on yhteishallinnointiorganisaation jäsen, tai edustussopimuksen kautta. Sen vuoksi on tärkeää, että yhteishallinnointiorganisaatio noudattaa mahdollisimman suurta huolellisuutta näiden tulojen keräämisessä, hallinnoimisessa ja jakamisessa. Tulojen täsmällinen jakaminen on mahdollista vain, jos yhteishallinnointiorganisaatiot pitävät asianmukaisesti kirjaa jäsenistä, lisensseistä sekä teosten ja muun aineiston käytöstä. Myös oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien olisi annettava toimivaan oikeuksien kollektiiviseen hallinnointiin tarvittavat tiedot, ja yhteishallinnointiorganisaatioiden olisi todennettava ne.

– –

(28)

Koska oikeudenhaltijoille kuuluu korvaus heidän oikeuksiensa hyödyntämisestä, on tärkeää, että hallinnointipalkkiot eivät ylitä oikeuksien hallinnoinnin perusteltuja kustannuksia ja että yhteishallinnointiorganisaation jäsenten olisi päätettävä mahdollisista muista kuin hallinnointipalkkioiden osalta tehtävistä vähennyksistä, esimerkiksi sosiaalisiin, kulttuurisiin tai koulutukseen liittyviin tarkoituksiin tehdyistä vähennyksistä. Yhteishallinnointiorganisaatioiden olisi tiedotettava tällaisiin vähennyksiin sovellettavista säännöistä avoimesti oikeudenhaltijoille. Samoja vaatimuksia olisi sovellettava kaikkiin päätöksiin käyttää tekijänoikeustuloja kollektiivisesti, kuten apurahoihin. Oikeudenhaltijoiden olisi voitava käyttää syrjimättömästi kyseisistä vähennyksistä mahdollisesti rahoitettavia sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisiin vähennyksiin, kuten yhteishallinnointiorganisaatioiden oikeudenhaltijoille tarjoamia sosiaalipalveluja varten tehtyihin vähennyksiin, kun kyse on seikoista, joita ei säädellä tällä direktiivillä, edellyttäen että nämä vähennykset ovat unionin lainsäädännön mukaisia.”

6

Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan tarvittavat vaatimukset sen varmistamiseksi, että yhteishallinnointiorganisaatioiden suorittama tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnointi toimii moitteettomasti. Siinä vahvistetaan myös vaatimukset yhteishallinnointiorganisaatioiden suorittamalle usean valtion alueen kattavalle musiikkiteosten tekijänoikeuksien lisensoinnille verkkokäyttöä varten.”

7

Direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

– –

c)

’oikeudenhaltijalla’ henkilöä tai yhteisöä, joka ei ole yhteishallinnointiorganisaatio ja jolla on hallussaan tekijänoikeus tai lähioikeus taikka jolla on oikeuksien hyödyntämistä koskevan sopimuksen tai lainsäädännön nojalla oikeus osuuteen tekijänoikeustuloista;

d)

’jäsenellä’ yhteishallinnointiorganisaation jäsenyysvaatimukset täyttävää ja jäseneksi hyväksymää oikeudenhaltijaa tai yhteisöä, joka edustaa oikeudenhaltijoita, mukaan lukien muut yhteishallinnointiorganisaatiot ja oikeudenhaltijoiden yhteenliittymät;

– –

h)

’tekijänoikeustuloilla’ yhteishallinnointiorganisaation oikeudenhaltijoiden lukuun keräämiä tuloja, jotka saadaan yksinoikeudesta, oikeudesta korvaukseen tai oikeudesta hyvitykseen;

– –”

8

Direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeudenhaltijoiden oikeudet”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Oikeudenhaltijoilla on oikeus valtuuttaa valitsemansa yhteishallinnointiorganisaatio hallinnoimaan valitsemiaan oikeuksia, oikeuksien luokkia tai teosten ja muun aineiston tyyppejä valitsemillaan alueilla riippumatta yhteishallinnointiorganisaation tai oikeudenhaltijan kansalaisuudesta tai asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltiosta. Jollei yhteishallinnointiorganisaatiolla ole objektiivisesti perusteltuja syitä kieltäytyä, se on velvoitettu hallinnoimaan näitä oikeuksia, oikeuksien luokkia tai teosten ja muun aineiston tyyppejä, edellyttäen että niiden hallinnointi kuuluu sen toimialaan.”

9

Direktiivin 2014/26 8 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteishallinnointiorganisaation jäsenten yleiskokous”, 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenten yleiskokous päättää II osaston 2 luvun säännösten mukaisesti ainakin seuraavista asioista:

a)

yleiset periaatteet, joiden mukaisesti oikeudenhaltijoille kuuluvat määrät jaetaan;

b)

yleiset periaatteet sellaisten määrien käytöstä, jotka eivät ole jaettavissa;

c)

tekijänoikeustulojen ja tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saatavien tulojen yleiset sijoitusperiaatteet;

d)

tekijänoikeustuloista ja tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saatavista tuloista tehtäviä vähennyksiä koskevat yleiset periaatteet;

e)

sellaisten määrien käyttö, jotka eivät ole jaettavissa;

– –”

10

Direktiivin 2014/26 2 luku, jonka otsikko on ”Tekijänoikeustulojen hallinnointi” ja joka kuuluu kyseisen direktiivin II osastoon, jonka otsikko puolestaan on ”Yhteishallinnointi[organisaatiot]”, sisältää direktiivin 11–13 artiklan.

11

Direktiivin 11 artiklan, jonka otsikko on ”Tekijänoikeustulojen kerääminen ja käyttö”, 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteishallinnointiorganisaatio ei saa käyttää tekijänoikeustuloja tai tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saatuja tuloja muuhun tarkoitukseen kuin jaettavaksi oikeudenhaltijoille, paitsi jos se saa vähentää tai kuitata hallinnointipalkkionsa 8 artiklan 5 kohdan d alakohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti tai käyttää tekijänoikeustuloja tai tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saatuja tuloja 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti.”

12

Direktiivin 12 artiklan, jonka otsikko on ”Vähennykset”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun oikeudenhaltija valtuuttaa yhteishallinnointiorganisaation hallinnoimaan oikeuksiaan, yhteishallinnointiorganisaatio[n] on annettava oikeudenhaltijalle tietoa hallinnointipalkkioista ja muista tekijänoikeustuloihin ja tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saataviin tuloihin sovellettavista vähennyksistä ennen kuin oikeudenhaltija antaa sille suostumuksen hallinnoida oikeuksiaan.

2.   Vähennysten on oltava kohtuullisia suhteessa yhteishallinnointiorganisaation oikeudenhaltijoille tarjoamiin palveluihin, mukaan lukien tapauksen mukaan 4 kohdassa tarkoitetut palvelut, ja ne on vahvistettava objektiivisten kriteerien perusteella.

3.   Hallinnointipalkkiot eivät saa ylittää yhteishallinnointiorganisaation tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien hallinnoinnista aiheutuvia perusteltuja ja dokumentoituja kustannuksia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnointipalkkioita varten vähennettyjen tai kuitattujen määrien käyttöä ja käytön avoimuutta koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin muihin vähennyksiin, jotka on tehty tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnoinnista koituvien kustannusten kattamiseksi.

4.   Jos yhteishallinnointiorganisaatio tarjoaa tekijänoikeustuloista tai tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saatavista tuloista tehtävistä vähennyksistä rahoitettavia sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja, näitä palveluja on tarjottava tasapuolisin perustein, etenkin palvelujen saatavuuden ja laajuuden osalta.”

13

Direktiivin 2014/26 13 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeudenhaltijoille kuuluvien määrien jakaminen”, 1, 3, 4 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen yhteishallinnointiorganisaatio jakaa ja maksaa oikeudenhaltijoille kuuluvat määrät säännöllisesti, huolellisesti ja täsmällisesti 8 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja yleisiä jakoperiaatteita noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan 3 kohdan ja 28 artiklan soveltamista.

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että yhteishallinnointiorganisaatiot tai niiden jäsenet, jotka ovat oikeudenhaltijoita edustavia yhteisöjä, jakavat ja maksavat nämä määrät oikeudenhaltijoille mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa yhdeksän kuukauden kuluessa sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeustulot kerättiin, paitsi jos objektiiviset syyt, jotka liittyvät erityisesti käyttäjien suorittamaan raportointiin, oikeuksien yksilöimiseen, oikeudenhaltijoihin tai teoksia ja muuta aineistoa koskevien tietojen yhdistämiseen oikeudenhaltijoihin, estävät yhteishallinnointiorganisaatiota tai tapauksen mukaan sen jäseniä noudattamasta tätä määräaikaa.

– –

3.   Yhteishallinnointiorganisaation on toteutettava kaikki tarvittavat toimet 1 kohtaa noudattaen oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi. – –

– –

4.   Jos oikeudenhaltijoille kuuluvia määriä ei voida jakaa kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeustulot kerättiin, ja edellyttäen, että yhteishallinnointiorganisaatio on toteuttanut kaikki tarvittavat toimet oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi 3 kohdan mukaisesti, nämä määrät katsotaan sellaisiksi määriksi, jotka eivät ole jaettavissa.

– –

6.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa sellaisten määrien, jotka eivät ole jaettavissa, sallittuja käyttötarkoituksia tai määrätä niistä muun muassa varmistamalla, että tällaisia määriä käytetään erillisesti ja itsenäisesti oikeudenhaltijoille tarjottavien sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalvelujen rahoittamiseen.”

Saksan oikeus

14

Yhteishallinnointiyhteisöjen suorittamasta tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnoinnista 24.5.2016 annetun lain (Gesetz über die Wahrnehmung von Urheberrechten und verwandten Schutzrechten durch Verwertungsgesellschaften; BGBl. 2016 I, s. 1190), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä VGG), 27 §:n 1 momentin mukaan yhteishallinnointiyhteisö vahvistaa kiinteät säännöt, joissa suljetaan pois mielivaltainen menettely tekijänoikeustulojen jakamisessa (jakosuunnitelma).

15

VGG:n 32 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Yhteishallinnointiyhteisöjen tulee edistää kulttuurisesti merkittävien teosten luomista ja palvelujen tarjoamista.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

16

VG Wort on yhteishallinnointiyhteisö, jolle on annettu tehtäväksi hyödyntää sopimuksen perusteella kirjailijoiden ja heidän kustantajiensa tekijänoikeuksia. Se on tältä osin monopoliasemassa Saksassa.

17

TL ja OS ovat kirjallisten teosten tekijöitä ja VG Wortin jäseniä, ja he ovat tehneet VG Wortin kanssa hallinnointisopimukset. He ilmoittivat riidanalaisen ajanjakson aikana eli 1.1.2016–30.9.2019 VG Wortille eri teoksia ja saivat maksuja VG Wortin saamista tuloista.

18

Hallinnointisopimuksissa määrätään, että oikeudenhaltijoiden osuudet VG Wortin tuloista lasketaan ja maksetaan VG Wortin perussäännön ja jakosuunnitelman mukaan.

19

VG Wortin perussäännössä, sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisena ajanjaksona, määrättiin myös avustusten jakamisesta Förderungsfonds Wissenschaftille (tieteenedistämisrahasto, jäljempänä FFW), joka on sellaiselle yhtiölle kuuluva rahasto, jonka ainoa osakas on VG Wort.

20

Perussäännön mukaan FFW:n toiminnan tarkoituksena on tieteen ja tutkimuksen edistäminen rahoittamalla tieteellisten ja erikoisalan teosten julkaisemiseen liittyviä painokuluja, tieteellisten tai erikoisalan teosten taustatutkimuksia sekä muita tieteellistä ja erikoisalan kirjallisuutta tukevia toimia. Unionin tuomioistuimelle toimitetuista tiedoista ilmenee, että FFW:lle annettu tuki rahoitettiin tekemällä vähennyksiä tuloista, jotka saatiin muun muassa yksityisestä kopioinnista saatavasta hyvityksestä sekä tieteellisten, teknisten ja erikoisalan teosten yleisölle lainauksesta maksettavasta korvauksesta.

21

TL on riitauttanut omien oikeuksiensa ja OS:n hänelle luovuttamien oikeuksien perusteella sen, että VG Wort on antanut FFW:lle rahamääriä, jotka ovat peräisin kyseisen yhteisön riidanalaisena ajanjaksona saamista tuloista, koska tämä on pienentänyt TL:lle ja OS:lle tekijänoikeuden nojalla suoritettujen maksujen määrää. TL vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sen toteamista, että VG Wortilla ei ollut oikeutta FFW:n rahoittamiseksi pidättää määriä niistä tuloista, jotka on tässä yhteydessä maksettava oikeudenhaltijoille. TL vaati lisäksi tietoja FFW:lle maksetuista määristä. Landgericht (alueellinen alioikeus) hyväksyi toteamista koskevan vaatimuksen kokonaisuudessaan sekä tietojen antamista koskevan vaatimuksen OS:n hyväksi kokonaisuudessaan mutta TL:n hyväksi vain osittain.

22

Ylioikeus pysytti Landgerichtin ratkaisun OS:n hyväksi. Ylioikeus katsoi tältä osin, että hallinnointisopimuksiin sisältyvät VG Wortin jakosuunnitelmat muodostavat yleiset ehdot, joista FFW:lle suoritettavia maksuja koskevat säännöt ovat kansallisen oikeuden nojalla pätemättömiä, koska ne ovat vastoin VGG:n perusperiaatteita ja VGG:tä edeltänyttä säännöstöä siltä osin kuin osuuksia jaetaan muille henkilöille kuin niille, joilla on oikeus näihin osuuksiin. Ylioikeus hylkäsi sitä vastoin TL:n kanteen kokonaisuudessaan sillä perusteella, ettei hän ollut osoittanut, että hänelle maksettavat osuudet olivat pienentyneet.

23

Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, katsoo, että sille tehdyn valituksen lopputulos riippuu siitä, ovatko FFW:lle suoritettavia maksuja koskevat jakosuunnitelmien säännöt todella pätemättömiä siltä osin kuin niiden mukaan osuuksia jaetaan muille henkilöille kuin niille, joilla on oikeus näihin osuuksiin.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että vaikka ylioikeus on kansallisen oikeuskäytännön mukaisesti katsonut, että yhteishallinnointiyhteisön on jaettava toiminnastaan saatavat tulot yksinomaan oikeudenhaltijoille, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että osuuksien jakaminen FFW:lle on VGG:n 32 §:n 1 momentin mukaista, sillä kyseisessä säännöksessä säädetään, että yhteishallinnointiyhteisöjä kehotetaan edistämään kulttuurisesti merkittävien teosten luomista ja palvelujen tarjoamista. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan mainitulla säännöksellä ei rajoiteta edunsaajien ryhmää oikeudenhaltioihin, vaan edistää voidaan myös tulevaa teosten luomista ja palvelujen tarjoamista. Kyseisen tuomioistuimen mukaan on siis mahdollista, että osuuksien jakamista FFW:lle ei ole pidettävä osuuksien lainvastaisena jakamisena muulle henkilölle kuin sille, jolla on oikeus näihin osuuksiin. Mainitun tuomioistuimen mukaan tällainen johtopäätös riippuu kuitenkin siitä, onko mainittu säännös yhteensopiva unionin oikeuden kanssa.

25

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan 9.2.2012 annettuun tuomioon Luksan (C‑277/10, EU:C:2012:65) ja 11.7.2013 annettuun tuomioon Amazon.com International Sales ym. (C‑521/11, EU:C:2013:515) perustuvista oikeusohjeista ilmenee, että tekijänoikeuksien haltijoiden, joilla on direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla oikeus sopivaan hyvitykseen ja oikeus yleisölle lainauksesta maksettavaan korvaukseen direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla, on ehdottomasti saatava nämä tulot mutta että mikään ei ole esteenä sille, että osa sopivaksi hyvitykseksi tarkoitetuista tuotoista maksetaan tekijänoikeuden haltijoille välillisesti heidän hyväkseen perustettujen sosiaali- ja kulttuurialan laitosten kautta. Kyseisen tuomioistuimen mukaan VGG:n 32 §:n 1 momentti ymmärretään toisinaan siten, että siinä ei sallita osuuksien jakamista muille henkilöille kuin tekijänoikeuksien haltijoille, elleivät viimeksi mainitut ole antaneet siihen suostumustaan. Mainittu tuomioistuin katsoo, että kyseistä oikeuskäytäntöä myöhemmin annetun direktiivin 2014/26 säännösten valossa on tarpeen selvittää, onko kuitenkin sallittua edistää sosiaalisia, kulttuurisia tai koulutuksellisia tavoitteita sellaisten edunsaajien hyväksi, jotka eivät ainakaan vielä kuulu oikeudenhaltijoiden ryhmään.

26

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan vaikuttaa tältä osin siltä, että direktiivin 2014/26 8 artiklan 5 kohdan d alakohdassa, 11 artiklan 4 kohdassa ja 12 artiklan 4 kohdassa, luettuina kyseisen direktiivin johdanto-osan 3 ja 28 perustelukappaleen valossa, todetaan, että yhteishallinnointiorganisaatioiden on voitava tarjota sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja myös muille edunsaajille kuin oikeudenhaltijoille sikäli kuin tällaisten organisaatioiden jäsenten yleiskokous on tehnyt asiaa koskevan päätöksen. Tekijöille, jotka eivät ainakaan vielä ole oikeudenhaltijoita, annettua tukea voidaan pitää sallittuna käyttönä ”muuhun tarkoitukseen” kuin jaettavaksi oikeudenhaltijoille kyseisen direktiivin 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla edellyttäen, että jäsenten yleiskokouksessa niin päätetään.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo myös, että tällaista tulkintaa ei aseta kyseenalaiseksi direktiivin 2014/26 13 artiklan 6 kohta, jossa mahdollistetaan se, että jäsenvaltiot säätävät sellaisten määrien käyttämisestä, jotka eivät ole jaettavissa, oikeudenhaltijoille tarjottavien sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen tarjoamiseen, koska kyseisessä säännöksessä ei ole kyse vähennyksistä vaan määristä, jotka eivät ole jaettavissa.

28

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on kuitenkin niin, että jos direktiivin 2014/26 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja saadaan tarjota vain kyseisen direktiivin 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetuille oikeudenhaltijoille, on selvitettävä, riippuuko unionin oikeuden nojalla tällaisten palvelujen tarjoamisen sallittavuus siitä, että palvelujen vastaanottajalla on tällä hetkellä oikeus korvaukseen, vai onko riittävää, että vastaanottajalla on tekijänoikeus tai lähioikeus, josta ei tällä hetkellä ole maksettava korvausta. Kyseinen tuomioistuin pitää myös sen täsmentämistä tarpeellisena, riippuuko näiden palvelujen sallittavuus sitä, että yhteishallinnointiorganisaation kanssa on tehty hallinnointisopimus. Mainitun tuomioistuimen mukaan saattaa olla näet niin, että oikeudenhaltijalla on tällä hetkellä oikeus korvaukseen tai hänellä voi olla pelkästään tekijänoikeudella suojattu oikeus mutta ei tällä hetkellä oikeutta korvaukseen. Kyseisen tuomioistuimen mukaan voidaan lisäksi tehdä ero sen mukaan, onko oikeudenhaltija tehnyt hallinnointisopimuksen yhteishallinnointiorganisaation kanssa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että on selvitettävä, vaikuttavatko nämä tilanteet direktiivin 2014/26 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen tarjoamisen sallittavuuteen.

29

Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko direktiivin [2001/29] 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan, direktiivin [2006/115] 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen sekä direktiivin [2014/26] 11 artiklan 4 kohdan ja 12 artiklan 4 kohdan kanssa yhteensopivaa, että kansallisen oikeuden säännöksen mukaan yhteishallinnointiyhteisön on edistettävä kulttuurisesti merkittävien teosten luomista, mistä seuraa, että tästä edistämisestä hyötyvät myös palvelujen vastaanottajat, jotka eivät (ainakaan vielä) kuulu oikeudenhaltijoiden ryhmään?

2)

Jos direktiivin [2014/26] 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja saadaan tarjota vain oikeudenhaltijoille: riippuuko tällaisten palvelujen tarjoamisen sallittavuus siitä, että palvelujen vastaanottajalla on tällä hetkellä oikeus korvaukseen, vai onko riittävää, että vastaanottajalla on tekijänoikeus tai lähioikeus, josta ei tällä hetkellä ole maksettava korvausta? Edellyttääkö tällaisten palvelujen sallittavuus, että yhteishallinnointiyhteisön kanssa on tehty hallinnointisopimus?”

Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

30

TL pyysi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 9.3.2026 toimittamallaan asiakirjalla asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamista uudelleen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.

31

TL korostaa, että työjärjestyksen 83 artiklassa oleva luettelo mahdollisista perusteista suullisen vaiheen uudelleen aloittamiseksi on ainoastaan ohjeellinen, ja väittää pyyntönsä tueksi, että julkisasiamies perusteli 26.2.2026 esittämänsä ratkaisuehdotuksen ”odottamattomilla ja yllättävillä” näkemyksillä, jotka koskevat immateriaalioikeuden sisältöä ja tarkoitusta sekä yhteishallinnointiorganisaation oikeuksia ja velvollisuuksia. TL:n mukaan kyseiset näkemykset ovat yhteensopimattomia unionin oikeuden ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. TL toteaa tältä osin pääasiallisesti, että tukeutuessaan ratkaisuehdotuksessaan immateriaalioikeuksien turvaamista koskevan perusoikeuden luonnetta koskevaan teoriaan julkisasiamies puoltaa liioitellun merkityksen antamista yhteishallinnointiorganisaatioiden tehtäville ja toimivaltuuksille. TL viittaa lisäksi kirjallisissa huomautuksissaan esittämiinsä argumentteihin tukeakseen omaa tulkintaansa unionin oikeudesta.

32

Tältä osin on palautettava mieleen, että SEUT 252 artiklan toisen kohdan mukaan julkisasiamiehen tehtävänä on täysin puolueettomana ja riippumattomana esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat hänen myötävaikutustaan. Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus tai perustelut, joiden päätteeksi hän päätyy siihen, eivät sido unionin tuomioistuinta (tuomio 29.1.2026, Keladis I ja Keladis II, C‑72/24 ja C‑73/24, EU:C:2026:51, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Tässä yhteydessä on myös korostettava, ettei Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännössä ja työjärjestyksessä määrätä kyseisen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen asianosaisten tai osapuolten mahdollisuudesta esittää huomautuksia vastauksena julkisasiamiehen ratkaisuehdotukseen. Tämän vuoksi se, ettei asianosainen tai tällainen osapuoli yhdy julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessa todettuun – riippumatta ratkaisuehdotuksessa tutkituista kysymyksistä –, ei sellaisenaan voi olla peruste suullisen käsittelyn aloittamiseksi uudelleen (tuomio 29.1.2026, Keladis I ja Keladis II, C‑72/24 ja C‑73/24, EU:C:2026:51, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Siltä osin kuin TL:n esittämällä asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen aloittamista koskevalla pyynnöllä pyritään siihen, että hän voisi vastata julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessaan omaksumaan kantaan, sitä ei siis voida hyväksyä.

35

Työjärjestyksensä 83 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi tosin julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen tai määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisella tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetulla osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.

36

Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin niin, että TL:n tämän tuomion 30 kohdassa mainitussa pyynnössään esittämistä huomautuksista ei ilmene mitään sellaista argumenttia, josta asianosaisella ei olisi ollut tilaisuutta lausua, eikä mitään uutta seikkaa, joka voisi olennaisesti vaikuttaa ratkaisuun, joka unionin tuomioistuimen on annettava käsiteltävässä asiassa.

37

Koska unionin tuomioistuimella on tiedossaan kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi vastata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, se katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, että asian käsittelyn suullista vaihetta ei ole tässä tilanteessa määrättävä aloitettavaksi uudelleen.

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

38

Aluksi on palautettava mieleen, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuimen on tältä osin poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluista ne unionin oikeuden määräykset ja säännökset, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon riidan kohde (tuomio 16.4.2026, Stichting de Thuiskopie, C‑496/24, EU:C:2026:296, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta ensimmäisessä kysymyksessään, miten tulkitaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä sekä direktiivin 2014/26 11 artiklan 4 kohtaa ja 12 artiklan 4 kohtaa.

40

Siinä missä direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä annetaan tekijänoikeuden haltijoille oikeuksia eli oikeus yksityisestä kopioinnista saatavaan sopivaan hyvitykseen sekä oikeus yleisölle lainauksesta maksettavaan korvaukseen, direktiivin 2014/26 11 artiklan 4 kohta ja 12 artiklan 4 kohta koskevat yhteishallinnointiorganisaation suorittamaa tekijänoikeuksien hyödyntämisestä saatujen tulojen hallinnointia. On erityisesti niin, että direktiivin 2014/26 11 artiklan 4 kohta koskee yleisemmin kyseisten tulojen käyttämistä, kun taas kyseisen direktiivin 12 artiklan 4 kohta koskee erityisesti näistä tuloista tehtäviä vähennyksiä yhteishallinnointiorganisaatioiden tarjoamien sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen rahoittamiseksi.

41

Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, pääasian riita koskee sitä, että pääasiassa kyseessä oleva yhteishallinnointiorganisaatio on maksanut osan kirjallisten teosten tekijänoikeuksien haltijoiden puolesta keräämistään tuloista, jotka ovat peräisin näiden haltijoiden tekijänoikeuksien hyödyntämisestä, sellaiselle yhtiölle kuuluvalle rahastolle, jonka kyseinen yhteishallinnointiorganisaatio omistaa kokonaan, rahoittaakseen sellaista kulttuurisesti merkittävien teosten luomista edistävää toimintaa ja palvelujen tarjoamista, joiden ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuuluvan muun muassa direktiivin 2014/26 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen piiriin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, onko sellainen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö sopusoinnussa direktiivin 2014/26 kanssa, jossa sallitaan se, että yhteishallinnointiorganisaatio käyttää osan tekijänoikeuksien hyödyntämisestä saaduista tuloista tällaisten palvelujen rahoittamiseen, jos näitä palveluja vastaanottavat sellaiset henkilöt, jotka eivät ole ainakaan vielä näiden tekijänoikeuksien haltijoita.

42

Tästä seuraa, että pääasian riita koskee yksinomaan tekijänoikeuksien hyödyntämisestä saatavien tulojen hallinnointia ja erityisesti näiden tulojen käyttämistä sekä näistä tuloista tehtäviä vähennyksiä sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen rahoittamiseksi.

43

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee tosin, että tulot, joista pääasiassa kyseessä oleva maksu on suoritettu, ovat peräisin direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yksityisestä kopioinnista saatavan hyvityksen muodossa saaduista tuloista sekä direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun yleisölle lainauksesta maksettavan korvauksen muodossa saaduista tuloista. Direktiivin 2014/26 valossa kyseiset tulot kuuluvat kuitenkin mainitun direktiivin 3 artiklan h alakohdassa tarkoitettuihin tekijänoikeuksien hyödyntämisestä saatuihin tuloihin.

44

On näet todettava, että ”tekijänoikeustulot” määritellään direktiivin 2014/26 3 artiklan h alakohdassa siten, että niillä tarkoitetaan ”yhteishallinnointiorganisaation oikeudenhaltijoiden lukuun keräämiä tuloja, jotka saadaan yksinoikeudesta, oikeudesta korvaukseen tai oikeudesta hyvitykseen”.

45

Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen tulkinnalla ei näin ollen ole merkitystä pääasian riidan kannalta.

46

Tässä tilanteessa on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2014/26 11 artiklan 4 kohtaa ja 12 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että yhteishallinnointiorganisaation perussäännössä määrätään sellaisen kansallisen säännöstön nojalla, jossa yhteishallinnointiorganisaatioille annetaan tehtäväksi edistää kulttuurisesti merkittävien teosten luomista, että osa kyseisen direktiivin 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista tekijänoikeustuloista käytetään sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen rahoittamiseen, jos näitä palveluja vastaanottavat sellaiset henkilöt, jotka eivät ole tekijänoikeuksien haltijoita.

47

Direktiivin 2014/26 11 artiklan 4 kohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan yhteishallinnointiorganisaatio ei saa käyttää tekijänoikeustuloja muuhun tarkoitukseen kuin jaettaviksi oikeudenhaltijoille. Kyseisessä säännöksessä mainitaan kuitenkin kaksi poikkeusta tähän periaatteeseen. Tekijänoikeustuloista voidaan yhtäältä vähentää tai kuitata yhteishallinnointiorganisaation hallinnointipalkkio, kunhan tällainen käyttö sallitaan kyseisen direktiivin 8 artiklan 5 kohdan d alakohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti. Yhteishallinnointiorganisaatiot voivat toisaalta käyttää tekijänoikeustuloja muuhun tarkoitukseen kuin jaettaviksi oikeudenhaltijoille sillä edellytyksellä, että tällainen käyttö sallitaan mainitun direktiivin 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti.

48

Tästä viimeksi mainitusta poikkeuksesta, jolla on nyt käsiteltävässä asiassa ainoastaan merkitystä pääasian riidan kannalta, on erityisesti todettava, että direktiivin 2014/26 8 artiklan 5 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation jäsenten yleiskokouksen on tehtävä päätös mainitun direktiivin II osaston 2 luvun, joka koskee tekijänoikeustulojen hallinnointia ja sisältää direktiivin 11–13 artiklan, säännösten mukaisesti. Tästä seuraa, että yleiskokous vahvistaa kyseisen 8 artiklan 5 kohdan nojalla tekemillään päätöksillä säännöt, jotka koskevat 11 artiklassa säädettyä tekijänoikeustulojen käyttöä, 12 artiklassa säädettyä tekijänoikeustuloihin sovellettavaa vähennystä ja 13 artiklassa säädettyä määrien jakamista, mainituissa artikloissa vahvistetuissa rajoissa.

49

Ensinnäkin siltä osin kuin on kyse tekijänoikeustuloihin sovellettavista vähennyksistä, jotka tehdään suoraan kyseisistä tuloista ennen oikeudenhaltijoille kuuluvien määrien jakamista, on todettava, että direktiivin 2014/26 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun oikeudenhaltija valtuuttaa yhteishallinnointiorganisaation hallinnoimaan oikeuksiaan, yhteishallinnointiorganisaation on annettava oikeudenhaltijalle tietoa hallinnointipalkkioista ja muista tekijänoikeustuloihin ja tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saataviin tuloihin sovellettavista vähennyksistä ennen kuin oikeudenhaltija antaa sille suostumuksen hallinnoida oikeuksiaan. Tästä sanamuodosta seuraa, että tekijänoikeustuloista ja tällaisten tulojen sijoitustuloista tehtävät vähennykset muihin tarkoituksiin kuin hallinnointipalkkioihin ovat lähtökohtaisesti sallittuja. Direktiivin 2014/26 12 artiklan 4 kohdassa mainitaan siten nimenomaisesti sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalvelujen rahoittaminen mainituista tuloista tehtävillä vähennyksillä.

50

Kuitenkin siltä osin kuin on kyse tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä rahoitettavien palvelujen vastaanottajien määrittämisestä, direktiivin 2014/26 12 artiklan 4 kohta, luettuna yhdessä kyseisen artiklan 2 kohdan ja mainitun direktiivin johdanto-osan 28 perustelukappaleen kanssa, viittaa siihen, että ainoastaan tekijänoikeuksien haltijoiden on hyödyttävä näistä palveluista.

51

Direktiivin 2014/26 12 artiklan 2 kohdassa säädetään näet yhtäältä, että vähennysten on oltava kohtuullisia suhteessa yhteishallinnointiorganisaation oikeudenhaltijoille tarjoamiin palveluihin, mukaan lukien tapauksen mukaan 4 kohdassa tarkoitetut palvelut, ja ne on vahvistettava objektiivisten kriteerien perusteella. Kyseisen 12 artiklan 2 kohdan sanamuoto koskee siis ainoastaan tilannetta, jossa palveluja tarjotaan oikeudenhaltijoille, ja näihin palveluihin sisältyvät mainitun artiklan 4 kohdassa tarkoitetut palvelut.

52

Kyseisen direktiivin 12 artiklan 4 kohdassa säädetään toisaalta, että jos yhteishallinnointiorganisaatio tarjoaa tekijänoikeustuloista tai tekijänoikeustulojen sijoittamisesta mahdollisesti saatavista tuloista tehtävistä vähennyksistä rahoitettavia sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja, näitä palveluja on tarjottava tasapuolisin perustein, etenkin palvelujen saatavuuden ja laajuuden osalta. Direktiivin 2014/26 johdanto-osan 28 perustelukappaleessa, jonka valossa kyseisen direktiivin 12 artiklaa on tulkittava, todetaan tältä osin nimenomaisesti, että oikeudenhaltijoiden on voitava käyttää syrjimättömästi sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja. Tästä seuraa, että kyseisen direktiivin 12 artiklan 4 kohdalla rajoitetaan yhteishallinnointiorganisaatioiden mahdollisuutta tehdä vähennyksiä sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja varten, koska näiden palvelujen on hyödytettävä yksinomaan oikeudenhaltijoita.

53

Tällainen tulkinta on sopusoinnussa sen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, joka koskee direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä yksityisestä kopioinnista saatavaa hyvitystä ja direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle lainauksesta maksettavaa korvausta; kyseinen hyvitys ja korvaus kuuluvat tekijänoikeustuloihin, kuten ilmenee jo kyseisen direktiivin 2014/26 3 artiklan h alakohdassa olevan käsitteen määritelmästä, joka on palautettu mieleen tämän tuomion 44 kohdassa.

54

Unionin tuomioistuin on näet ensinnäkin katsonut 12.11.2015 antamassaan tuomiossa Hewlett-Packard Belgium (C‑572/13, EU:C:2015:750, 48 kohta) direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetystä yksityisestä kopioinnista saatavasta hyvityksestä lähinnä, että koska kyseisen hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenhaltijoille heidän teostensa kappaleiden valmistamisesta ilman heidän lupaansa aiheutunut vahinko, henkilöt, jotka eivät ole oikeudenhaltijoita ja joille ei siis aiheudu vahinkoa tällaisesta kappaleen valmistamisesta, eivät voi saada hyvitystä, jos tällaisen hyvityksen saamisen seurauksena oikeudenhaltijoilta evättäisiin hyvitys kokonaan tai osittain. Lisäksi on todettava, että unionin tuomioistuin totesi 11.7.2013 antamassaan tuomiossa Amazon.com International Sales ym. (C‑521/11, EU:C:2013:515, 49–54 kohta), että direktiivissä 2001/29 ei tosin velvoiteta varmistamaan, että koko hyvitys maksetaan siihen oikeutetuille rahana, eikä siinä myöskään kielletä jäsenvaltioita säätämästä, että osa kyseisestä hyvityksestä maksetaan välillisesti siihen oikeutetuille heidän hyväkseen perustettujen sosiaali- ja kulttuurialan laitosten kautta. Unionin tuomioistuin korosti kuitenkin yhtäältä, että se, että osa hyvitykseksi tarkoitetuista tuotoista osoitetaan tällaisille laitoksille, on hyvityksen tavoitteen mukaista ainoastaan siinä tapauksessa, että mainitut laitokset todella hyödyttävät oikeudenhaltijoita. Vaikka on toisaalta niin, että osa yksityisestä kopioinnista saatavasta hyvityksestä voidaan maksaa välillisesti oikeudenhaltijoille, hyvityksen on kokonaisuudessaan hyödytettävä oikeudenhaltijoita. Unionin tuomioistuin katsoi näet, ettei olisi hyvityksen tavoitteen mukaista, että kyseiset laitokset myöntäisivät hyvityksestä koituvan edun muille henkilöille kuin oikeudenhaltijoille.

55

Unionin tuomioistuin on toiseksi katsonut direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yleisölle lainauksesta maksettavasta korvauksesta, että vaikka unionin lainsäätäjä on käyttänyt direktiivissä 2006/115 korvauksen käsitettä direktiivissä 2001/29 käytetyn hyvityksen käsitteen asemesta, korvauksen käsitteen tarkoituksena on myös säätää vahingonkorvauksesta tekijöille, koska se maksetaan tekijöille heille aiheutuneen vahingon johdosta (ks. vastaavasti tuomio 9.2.2012, Luksan, C‑277/10, EU:C:2012:65, 103 kohta). Näin ollen on niin, että siltä osin kuin korvausta on pidettävä kompensaationa vahingosta, se on tämän tuomion edellisessä kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä johdettujen oikeusohjeiden mukaisesti maksettava kokonaisuudessaan joko suoraan tai välillisesti oikeudenhaltijoille.

56

Tämän tuomion 54 ja 55 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö tukee siis edellä 52 kohdassa esitettyä tulkintaa. Tulkinnan, jonka mukaan tekijänoikeustuloista voidaan tehdä vähennys palvelujen rahoittamiseksi sellaisia henkilöitä varten, jotka eivät ole oikeudenhaltijoita, seurauksena olisi nimittäin se, että oikeudenhaltijat menettäisivät osan näistä tuloista. Kyseinen johtopäätös pätee lisäksi riippumatta näiden tulojen sopimusoikeudellisesta tai oikeudellisesta perustasta.

57

Tässä yhteydessä on muistutettava, että direktiivillä 2014/26 ei ole haluttu poiketa tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla annetuissa aikaisemmissa direktiiveissä, kuten direktiiveissä 2001/29 ja 2006/115, vahvistetuista periaatteista. Direktiivissä 2014/26 ei nimittäin ole säännöksiä, joilla korvataan tai kumotaan direktiivien 2001/29 ja 2006/115 säännöksiä. Direktiivin 2014/26 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa päinvastoin viitataan direktiiveihin 2001/29 ja 2006/115. Kuten lisäksi direktiivin 2014/26 1 artiklasta ja kyseisen direktiivin johdanto-osan kuudennesta, seitsemännestä, kahdeksannesta ja yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee, mainitussa direktiivissä pyritään varmistamaan, että tekijänoikeuksien yhteishallinnointi toimii moitteettomasti, mikä kattaa direktiivin 3 artiklan h alakohdasta ilmenevin tavoin sellaisten tulojen hallinnoinnin, jotka saadaan muun muassa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetystä yksityisestä kopioinnista saatavasta hyvityksestä ja direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yleisölle lainauksesta maksettavasta korvauksesta. Näin ollen se seikka, että direktiivi 2014/26 on annettu tämän tuomion 54 ja 55 kohdassa mainittujen tuomioiden antamisen jälkeen, ei vaikuta kyseisen direktiivin tulkintaan eikä millään tavoin mainittujen tuomioiden merkityksellisyyteen direktiivin tulkinnan kannalta.

58

Edellä esitetyistä seikoista ilmenee näin ollen, että vähennyksiä, jotka yhteishallinnointiorganisaatio tekee direktiivin 2014/26 12 artiklan nojalla tekijänoikeustuloista ja siten ennen kuin kyseiset tulot osoitetaan ja jaetaan oikeudenhaltijoille, ei saada tehdä kyseisen 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen rahoittamiseksi, elleivät kyseiset palvelut hyödytä yksinomaan – tarvittaessa välillisesti – oikeudenhaltijoita.

59

Toiseksi siltä osin kuin on kyse tekijänoikeustulojen käyttämisestä maksettavien määrien jakamisessa, on todettava, että tällaiset tulot on lähtökohtaisesti kyseisen direktiivin 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti jaettava oikeudenhaltijoille. Kuten tämän tuomion 47 kohdassa on todettu, kyseisen 11 artiklan 4 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaatiot voivat kuitenkin käyttää tekijänoikeustuloja muuhun tarkoitukseen kuin jaettaviksi oikeudenhaltijoille sillä edellytyksellä, että tällainen käyttö sallitaan mainitun direktiivin 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti. Tältä osin on todettava, että direktiivin 2014/26 8 artiklan 5 kohdan b ja e alakohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation jäsenten yleiskokous päättää sellaisten määrien käyttöä koskevat yleiset periaatteet, jotka eivät ole jaettavissa, ja tällaisten määrien käytöstä.

60

Direktiivin 2014/26 13 artiklan 4 kohdan mukaan ne oikeudenhaltijoille kuuluvat määrät, joita ei voida jakaa kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeustulot kerättiin, vaikka yhteishallinnointiorganisaatio on toteuttanut kaikki tarvittavat toimet oikeudenhaltijoiden tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi kyseisen direktiivin 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, katsotaan sellaisiksi määriksi, jotka eivät ole jaettavissa. Tässä yhteydessä on muistutettava, että koska kyseiset määrät ovat peräisin direktiivin 2014/26 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista tekijänoikeustuloista, ne voivat sisältää muun muassa sekä direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetystä yksityisestä kopioinnista saatavasta hyvityksestä peräisin olevia tuloja että direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yleisölle lainauksesta maksettavasta korvauksesta peräisin olevia tuloja.

61

Jos ei ole mahdollista jakaa tekijänoikeustuloja asianomaisille oikeudenhaltijoille, koska heitä ei ole voitu tunnistaa tai tavoittaa, jäsenten yleiskokous voi siis direktiivin 2014/26 11 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 8 artiklan 5 kohdan b ja e alakohdan kanssa, nojalla päättää näiden tulojen käytöstä sekä niiden käyttöä koskevat yleiset periaatteet.

62

Tällainen käyttö voi liittyä sellaisiin sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalveluihin, joista tilanteen mukaan hyötyvät muut henkilöt kuin oikeudenhaltijat.

63

Direktiivin 2014/26 13 artiklan 6 kohdan mukaan on näet niin, että jäsenvaltiot voivat rajoittaa sellaisten määrien, jotka eivät ole jaettavissa, sallittuja käyttötarkoituksia tai määrätä niistä varmistamalla, että tällaisia määriä käytetään erillisesti ja itsenäisesti oikeudenhaltijoille tarjottavien sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalvelujen rahoittamiseen. Tästä seuraa, että olettaen, että asianomainen jäsenvaltio ei ole toteuttanut päinvastaisia toimenpiteitä, direktiivissä 2014/26 annetaan lähtökohtaisesti yhteishallinnointiorganisaation jäsenten yleiskokoukselle oikeus sallia sellaisten tekijänoikeustulojen käyttö, joita ei ole kyseisen direktiivin 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla voitu jakaa oikeudenhaltijoille, sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalvelujen rahoittamiseen muita henkilöitä kuin oikeudenhaltijoita varten.

64

On näet niin, että ilman tällaisia asianomaisen jäsenvaltion toimenpiteitä yhteishallinnointiorganisaatio voi kyseisen direktiivin 11 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 8 artiklan 5 kohdan b ja e alakohdan sekä 13 artiklan 6 kohdan kanssa, käyttää tekijänoikeustuloja rahoittaakseen mainittuja palveluja sellaisia henkilöitä varten, jotka eivät ole ainakaan vielä oikeudenhaltijoita, edellyttäen, että jäsenten yleiskokous on tehnyt asiasta päätöksen.

65

Tällaisessa tilanteessa ei myöskään voida katsoa, että oikeudenhaltijoilta evättäisiin heille kuuluvat määrät, koska heitä ei oletettavasti pystytä tunnistamaan, minkä johdosta myös näiden määrien maksaminen heille on mahdotonta.

66

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2014/26 11 artiklan 4 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 12 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 ja 6 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on yhtäältä esteenä sille, että yhteishallinnointiorganisaation perussäännössä määrätään sellaisen kansallisen säännöstön nojalla, jossa yhteishallinnointiorganisaatioille annetaan tehtäväksi edistää kulttuurisesti merkittävien teosten luomista, että osa kyseisen direktiivin 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista tekijänoikeustuloista käytetään sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen rahoittamiseen sellaisia henkilöitä varten, jotka eivät ole tekijänoikeuksien haltijoita, jos rahoitus toteutetaan tuloista tehtävillä vähennyksillä, ja että se ei ole toisaalta esteenä kyseiselle perussäännölle, jos rahoitus toteutetaan mainitun direktiivin 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilla määrillä, jotka eivät ole jaettavissa.

Toinen kysymys

67

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2014/26 12 artiklan 4 kohtaa tulkittava yhteishallinnointiorganisaation tarjoamien sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalvelujen, jotka rahoitetaan mainitun direktiivin 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä, osalta siten, että näiden palvelujen vastaanottajia voivat olla ainoastaan sellaiset oikeudenhaltijat, joilla on tällä hetkellä oikeus korvaukseen tai jotka ovat tehneet hallinnointisopimuksen kyseisen yhteishallinnointiorganisaation kanssa.

68

Kuten tämän tuomion 47–52 kohdasta ilmenee, direktiivin 2014/26 11 artiklan 4 kohdan ja 12 artiklan 4 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaatiot voivat rahoittaa sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä, kunhan tällainen tulojen käyttö sallitaan mainitun direktiivin 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti ja kunhan kyseiset palvelut hyödyttävät yksinomaan oikeudenhaltijoita.

69

Ensinnäkin siitä kysymyksestä, onko oikeudenhaltijan osoitettava tällä hetkellä oleva oikeus korvaukseen siinä mielessä, että hänellä on oikeus saada osuus oikeuksista saatavien tulojen jaosta ajanjaksona, jota direktiivin 2014/26 8 artiklan 5 kohdan nojalla tehty yleiskokouksen päätös koskee, voidakseen hyötyä näistä palveluista, on todettava, että kyseistä direktiiviä sovellettaessa oikeudenhaltijan käsite on määritelty direktiivin 3 artiklan c alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan henkilöä tai yhteisöä, joka ei ole yhteishallinnointiorganisaatio ja jolla on hallussaan tekijänoikeus tai lähioikeus taikka jolla on oikeuksien hyödyntämistä koskevan sopimuksen tai lainsäädännön nojalla oikeus osuuteen tekijänoikeustuloista.

70

Kyseisestä määritelmästä seuraa, että jotta tällainen henkilö tai yhteisö voi hyötyä yhteishallinnointiorganisaation tarjoamista sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalveluista, jotka rahoitetaan tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä, tällaisen henkilön tai yhteisön on ainoastaan kuuluttava oikeudenhaltijan käsitteen alaan ilman, että olisi tarpeen täyttää mitään lisäedellytyksiä, kuten edellytystä tällä hetkellä olevasta oikeudesta korvaukseen.

71

Tässä yhteydessä on todettava, että direktiivin 2014/26 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaatioiden on jaettava ja maksettava oikeudenhaltijoille kuuluvat määrät mahdollisimman nopeasti ja viimeistään yhdeksän kuukauden kuluessa sen tilikauden lopusta, jona tekijänoikeustulot kerättiin. Kyseinen direktiivi ei sitä vastoin sisällä säännöksiä, jotka koskevat ajanjaksoa, jonka kuluessa direktiivin 12 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut palvelut on tarjottava.

72

Näin ollen sen, että näiden palvelujen vastaanottamisen edellytykseksi asetettaisiin mahdollisuus vedota tällä hetkellä olevaan oikeuteen korvaukseen, seurauksena olisi se, että ajanjakson, jona tällaisia palveluja voidaan tarjota oikeudenhaltijoille, ja ajanjakson, jona oikeudenhaltija saa tuloja tekijänoikeuksistaan, luotaisiin yhteys, jota unionin lainsäätäjä ei ole halunnut luoda.

73

Tästä seuraa, että direktiivin 2014/26 3 artiklan c alakohdassa määritellyn oikeudenhaltijan ei tarvitse osoittaa, että sillä on tällä hetkellä oleva oikeus korvaukseen tekijänoikeuden nojalla, voidakseen vastaanottaa yhteishallinnointiorganisaation tarjoamia sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalveluja, jotka rahoitetaan kyseisen direktiivin 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä.

74

Toiseksi siitä kysymyksestä, onko palveluja toimittavan yhteishallinnointiorganisaation kanssa tehty hallinnointisopimus edellytyksenä sille, että oikeudenhaltija voi vastaanottaa kyseisiä palveluja, on todettava, että direktiivin 2014/26 12 artiklan 2 ja 4 kohta koskevat yhteishallinnointiorganisaation oikeudenhaltijoille tarjoamia sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja eikä mainittuihin kohtiin sisälly oikeudenhaltijoita koskevia täsmennyksiä. On kuitenkin huomattava, että tämä pätee myös muihin kyseisen direktiivin säännöksiin ja muun muassa 11 artiklan 4 kohtaan, jossa säädetään, että yhteishallinnointiorganisaatiot eivät saa käyttää tekijänoikeustuloja muuhun tarkoitukseen kuin jaettaviksi oikeudenhaltijoille.

75

Tästä seuraa, että direktiiviä 2014/26 sovellettaessa ja erityisesti siltä osin kuin on kyse direktiivin 12 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuista palveluista, jotka rahoitetaan tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä, oikeudenhaltijoilla on ymmärrettävä tarkoitettavan niitä, joiden oikeuksien hallinnointi kuuluu asianomaisen yhteishallinnointiorganisaation toiminnan piiriin. On näet niin, että – kuten julkisasiamies pääasiallisesti totesi ratkaisuehdotuksensa 73 kohdassa – koska yhteishallinnointiorganisaatioiden toimialat on määritelty suojatun aineiston tyypin tai oikeuksien luokkien mukaan, kuten direktiivin 2014/26 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, tällaisia yhteishallinnointiorganisaatioiden tarjoamia sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalveluja voivat vastaanottaa ainoastaan sellaiset oikeudenhaltijat, joiden oikeuksien hallinnointi kuuluu asianomaisen yhteishallinnointiorganisaation toiminnan piiriin. Muussa tapauksessa näihin tuloihin oikeutetuilta evättäisiin niille oikeuksiensa hyödyntämisen perusteella kuuluvat määrät.

76

Tässä oikeudenhaltijoiden ja yhteishallinnointiorganisaatioiden välisen suhteen luonnetta koskevassa asiayhteydessä on lisäksi huomattava, että – kuten julkisasiamies lähinnä totesi ratkaisuehdotuksensa 71 kohdassa – koska direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty yksityisestä kopioinnista saatava hyvitys ja direktiivin 2006/115 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yleisölle lainauksesta maksettava korvaus suoritetaan kansallisen lain nojalla siinä tapauksessa, että asianomainen jäsenvaltio on käyttänyt sille mainituissa säännöksissä annettua mahdollisuutta, yhteishallinnointiorganisaatio voi periaatteessa hallinnoida tällaisia oikeuksia ilman, että yhteishallinnointiorganisaation ja kyseisten oikeuksien haltijan välinen sopimussuhde on tarpeen.

77

Direktiivin 2014/26 johdanto-osan 26 perustelukappale tukee tätä tulkintaa. Kyseisessä perustelukappaleessa todetaan näet, että tulot kuuluvat viime kädessä oikeudenhaltijoille, joilla voi olla suora oikeudellinen suhde organisaatioon tai jotka voivat olla edustettuja yhteisön, joka on yhteishallinnointiorganisaation jäsen, tai edustussopimuksen kautta. Tästä seuraa, ettei oikeudenhaltijan ja asianomaisen yhteishallinnointiorganisaation välillä tarvitse olla suoraa sopimussuhdetta, kuten hallinnointisopimusta yhtä tai useampaa tiettyä teosta koskevista oikeudenhaltijan oikeuksista.

78

Näistä seikoista seuraa, että sen sallittavuus direktiivin 2014/26 valossa, että kyseisen direktiivin 12 artiklan 4 kohdan nojalla vähennyksillä rahoitettavia sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalveluja tarjotaan kyseisen direktiivin 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetuille oikeudenhaltijoille, ei riipu siitä, onko oikeudenhaltijoilla tällä hetkellä oikeus korvaukseen, eikä siitä, onko yhteishallinnointiorganisaation kanssa tehty hallinnointisopimus.

79

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2014/26 12 artiklan 4 kohtaa on tulkittava yhteishallinnointiorganisaation tarjoamien sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalvelujen, jotka rahoitetaan kyseisen direktiivin 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä, osalta siten, että näiden palvelujen vastaanottajia voivat olla mainitun direktiivin 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetut oikeudenhaltijat riippumatta siitä, onko kyseisillä oikeudenhaltijoilla tällä hetkellä oikeus korvaukseen tai ovatko ne tehneet hallinnointisopimuksen kyseisen yhteishallinnointiorganisaation kanssa, kunhan oikeuksien hallinnointi mainittujen oikeudenhaltijoiden puolesta kuuluu suoraan tai välillisesti asianomaisen yhteishallinnointiorganisaation toiminnan piiriin.

Oikeudenkäyntikulut

80

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

1)

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/26/EU 11 artiklan 4 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 12 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 ja 6 kohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

se on yhtäältä esteenä sille, että yhteishallinnointiorganisaation perussäännössä määrätään sellaisen kansallisen säännöstön nojalla, jossa yhteishallinnointiorganisaatioille annetaan tehtäväksi edistää kulttuurisesti merkittävien teosten luomista, että osa kyseisen direktiivin 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista tekijänoikeustuloista käytetään sosiaali-, kulttuuri- tai koulutuspalvelujen rahoittamiseen sellaisia henkilöitä varten, jotka eivät ole tekijänoikeuksien haltijoita, jos rahoitus toteutetaan tuloista tehtävillä vähennyksillä, ja että se ei ole toisaalta esteenä kyseiselle perussäännölle, jos rahoitus toteutetaan mainitun direktiivin 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilla määrillä, jotka eivät ole jaettavissa.

 

2)

Direktiivin 2014/26 12 artiklan 4 kohtaa

on tulkittava

yhteishallinnointiorganisaation tarjoamien sosiaali-, kulttuuri- ja koulutuspalvelujen, jotka rahoitetaan kyseisen direktiivin 3 artiklan h alakohdassa tarkoitetuista tekijänoikeustuloista tehtävillä vähennyksillä, osalta siten, että näiden palvelujen vastaanottajia voivat olla mainitun direktiivin 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetut oikeudenhaltijat riippumatta siitä, onko kyseisillä oikeudenhaltijoilla tällä hetkellä oikeus korvaukseen tai ovatko ne tehneet hallinnointisopimuksen kyseisen yhteishallinnointiorganisaation kanssa, kunhan oikeuksien hallinnointi mainittujen oikeudenhaltijoiden puolesta kuuluu suoraan tai välillisesti asianomaisen yhteishallinnointiorganisaation toiminnan piiriin.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.