<TI><P>Asiaa koskevat säännökset</P></TI>2Jäsenvaltioiden maksujen korvaamisesta Euroopan yhteisöjen omilla varoilla 21 päivänä huhtikuuta 1970 tehdyn neuvoston päätöksen 70/243/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 94, s. 19) 2 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset päätöksestä on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.
1.1.1971 alkaen tulot, jotka on saatu
- a)yhteisen maatalouspolitiikan maksuista, palkkioista, lisä- tai tasausmaksuista, lisämääristä tai -osista ja muista Euroopan yhteisöjen toimielinten vahvistamista tai vahvistettavista saatavista, jotka johtuvat muiden maiden kuin jäsenvaltioiden kanssa käytävästä kaupasta — —;
- b)yhteisen tullitariffin mukaisista maksuista ja muista Euroopan yhteisöjen toimielinten vahvistamista tai vahvistettavista saatavista, jotka johtuvat muiden maiden kuin jäsenvaltioiden kanssa käytävästä kaupasta — —
ovat — — Euroopan yhteisöjen tulo- ja menoarvioon kirjattavia omia varoja.
3Lisäksi päätöksen 6 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:Jäsenvaltiot perivät 2, 3 ja 4 artiklassa tarkoitetut Euroopan yhteisöjen omat varat kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti, joita tarpeen vaatiessa muutetaan tätä tarkoitusta varten. Jäsenvaltiot tilittävät nämä varat komissiolle.
4Mainittu päätös kumottiin ja korvattiin 1.1.1986 lukien Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7 päivänä toukokuuta 1985 tehdyllä neuvoston päätöksellä 85/257/ETY, Euratom (EYVL L 128, s. 15), johon otettiin suurelta osin ensin mainitun päätöksen edellä mainitut määräykset.5Tämä jälkimmäinen päätös vuorostaan kumottiin ja korvattiin 1.1.1988 lukien Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 24 päivänä kesäkuuta 1988 tehdyllä neuvoston päätöksellä 88/376/ETY, Euratom (EYVL L 185, s. 24), johon niin ikään otettiin suurelta osin ensimmäisenä mainitun päätöksen edellä mainitut määräykset.6Päätöksen 70/243/EHTY, ETY, Euratom soveltamisesta 19 päivänä joulukuuta 1977 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 2891/77 (EYVL L 336, s. 1) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.
Jäsenvaltiot toteavat Euroopan yhteisöjen omat varat — — lakiensa, asetustensa ja hallinnollisten määräystensä mukaisesti ja tilittävät ne komissiolle sekä valvovat niitä tässä asetuksessa säädetyin ehdoin — —.
7Asetuksen N:o 2891/77 2 artiklassa säädetään seuraavaa:Tätä asetusta sovellettaessa saatava todetaan heti, kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai muu toimielin on asianmukaisesti vahvistanut vastaavan velan.
Mikäli on tarpeen oikaista ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua toteamista, jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai muu toimielin suorittaa toteamisen uudelleen.
8Asetuksen N:o 2891/77 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:Kukin jäsenvaltio kirjaa todettujen omien varojen määrän tätä tarkoitusta varten komission nimiin avatulle tilille valtiovarainhallinnossa tai osoittamassaan muussa elimessä.
9Asetuksen N:o 2891/77 11 artiklassa puolestaan todetaan seuraavaa:Mikäli 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tilille kirjaaminen viivästyy, asianomaisen jäsenvaltion on maksettava korkoa, jonka suuruus vastaa korkeinta jäsenvaltioissa erääntymisajankohtana sovellettavaa diskonttokorkoa. Koron suuruus nousee 0,25 prosenttiyksikköä viivästymiskuukaudelta. Tällä tavoin nousevaa korkoa sovelletaan koko viivästysajalta.
10Asetuksen N:o 2891/77 18 artiklan 1 ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa taas säädetään seuraavaa:1.Jäsenvaltiot suorittavat omien varojen toteamiseen ja tilittämiseen liittyvät todennukset ja tutkimukset. — —2.Tällöin jäsenvaltiot— —
antavat komission tämän pyynnöstä osallistua toteuttamiinsa valvontatoimiin.
11Asetus N:o 2891/77 kumottiin ja korvattiin 1.1.1989 lukien päätöksen 88/376/ETY, Euratom soveltamisesta 29 päivänä toukokuuta 1989 annetulla neuvoston asetuksella (ETY, Euratom) N:o 1552/89 (EYVL L 155, s. 1), jonka 1 ja 2 artiklaan, 9 artiklan 1 kohtaan, 11 artiklaan sekä 18 artiklan 1 ja 2 kohtaan otettiin asetuksen N:o 2891/77 edellä mainitut säännökset.12Asetuksen N:o 1552/89 24 artiklan mukaan asetusta sovelletaan 1.1.1989 alkaen.13Yhteisön tullialueen määrittämisestä 27 päivänä syyskuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1496/68 (EYVL L 238, s. 1) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.
Liitteessä mainittujen jäsenvaltioiden alueen ulkopuolisten alueiden katsotaan niitä koskevien yleissopimusten ja sopimusten perusteella kuuluvan yhteisön tullialueeseen.
14Asetuksen N:o 1496/68 liitteessä olevassa 3 kohdassa todetaan seuraavaa:Italia:
San Marinon tasavallan alue sellaisena kuin se on määritelty 31.3.1939 tehdyssä sopimuksessa (6.6.1939 annettu laki nro 1220).
15Asetus N:o 1496/68 korvattiin 1.1.1985 alkaen yhteisön tullialueen määrittämisestä 23 päivänä heinäkuuta 1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2151/84 (EYVL L 197, s. 1). Asetuksen N:o 2151/84 2 artikla ja sen liitteessä oleva 3 kohta vastaavat edellä mainittuja asetuksen N:o 1496/68 säännöksiä.16Asetuksen N:o 2151/84 3 artiklassa säädetään seuraavaa:Tässä ja jäljempänä esitetyt lainaukset asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.
Yleissopimuksista tai yhteisön itsenäisistä toimista johtuvia muuta tarkoittavia erityissäännöksiä lukuun ottamatta yhteisön tullilainsäädäntöä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla yhteisön tullialueella.
17Lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistamisesta 1) yhteisön tullialueelle saapuvien tavaroiden tulliin ohjaamisen ja 2) näiden tavaroiden väliaikaisen varastoinnin osalta 30 päivänä heinäkuuta 1968 annetun neuvoston direktiivin 68/312/ETY (EYVL L 194, s. 13) 2 artiklan mukaan kaikki yhteisön tullialueelle saapuvat tavarat tulevat tullivalvonnan alaisiksi, ja ne on välittömästi ohjattava tullitoimipaikkaan tai muuhun toimivaltaisten kansallisten viranomaisten osoittamaan paikkaan tulliviranomaisten valvottavaksi.18Direktiivin 68/312/ETY 3 artiklan mukaan näistä tavaroista on tehtävä summaarinen ilmoitus, ja 4 artiklan mukaan tämä ilmoitus on tavaroista vastaavan henkilön tai tämän edustajan välittömästi annettava.19Direktiivin 68/312/ETY 3 artiklan mukaan tulliin ohjatut tavarat jäävät tullivalvontaan, kunnes tulliviranomainen sallii poisviennin. Direktiivin 6 ja 7 artiklassa todetaan, että tavaroista on tehtävä ilmoitus tullimenettelyyn asettamiseksi tai ne on jälleenvietävä yhteisön ulkopuolelle ennen tiettyjen määräaikojen päättymistä. Ilmoituksen tai määräajassa tapahtuvan jälleenviennin laiminlyönnistä seuraa direktiivin 9 artiklan mukaan, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ryhtyvät tarvittaviin toimiin osoittaakseen niille välittömästi ja tarvittaessa viran puolesta tullimenettelyn.20Direktiivi 68/312/ETY korvattiin 1.1.1992 alkaen yhteisön tullialueelle tuotuihin tavaroihin sovellettavien säännösten vahvistamisesta 21 päivänä joulukuuta 1988 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 4151/88 (EYVL L 367, s. 1). Asetukseen otettiin edellä esiin tuodut direktiivin 68/312/ETY säännökset.21Tullivelkaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhdenmukaistamisesta 25 päivänä heinäkuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/623/ETY (EYVL L 179, s. 31) 2 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:Tässä ja jäljempänä esitetyt lainaukset direktiivistä on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.
Tuontitullivelka syntyy, kun
- a)tuontitullin alainen tavara saatetaan vapaaseen liikkeeseen yhteisön tullialueella.
22Direktiivi 79/623/ETY kumottiin 1.1.1989 lukien tullivelasta 13 päivänä heinäkuuta 1987 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2144/87 (EYVL L 201, s. 15). Asetukseen otettiin edellä mainittu direktiivin 79/623/ETY säännös.23Ystävyyttä ja hyviä naapuruussuhteita koskevan San Marinon ja Italian välisen 31 päivänä maaliskuuta 1939 tehdyn sopimuksen nojalla San Marino oli osa Italian tullialuetta (jäljempänä San Marinon ja Italian sopimus). Tämän sopimuksen perusteella San Marinon tasavalta antoi tuontitullien kannon Italian tehtäväksi San Marinossa kulutukseen luovutettavaksi tarkoitettujen tavaroiden osalta. Kyseiset tullit maksettiin siten Italian valtion kassaan ja vastikkeeksi San Marinon tasavalta sai Italian tasavallalta vuosittain kertakorvauksen.24San Marinon tällainen tullioikeudellinen asema päättyi 1.12.1992, jolloin tuli voimaan Euroopan talousyhteisön ja San Marinon tasavallan välinen väliaikainen sopimus kaupasta ja tulliliitosta, joka hyväksyttiin yhteisön nimissä 27.11.1992 tehdyllä neuvoston päätöksellä 92/561/ETY (EYVL L 359, s. 13; jäljempänä sopimus tai ETY:n ja San Marinon sopimus).25Tällä sopimuksella luotiin yhteisön ja San Marinon välinen tulliliitto. Sen mukaan yhteisön ja San Marinon välinen kauppa on vapaata tuonti- ja vientitulleista sekä vaikutukseltaan vastaavista maksuista. Siinä määrätään, että kolmansista maista peräisin olevat tavarat, joiden tuontimuodollisuudet on hoidettu ja joista tullit on kannettu ja joista näitä tulleja ei ole kokonaan tai osittain palautettu, katsotaan yhteisössä vapaassa liikkeessä oleviksi tavaroiksi. Siinä todetaan lisäksi, että San Marinon tasavalta oikeuttaa yhteisön huolehtimaan nimissään ja lukuunsa tullausmuodollisuuksista ja kolmansista maista peräisin olevien sinne tarkoitettujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisesta.<TI><P>Tosiseikasto ja oikeudenkäyntiä edeltävä menettely</P></TI>26Asiakirjoista ilmenee esillä olevan kiistan koskevan vuosien 1979 ja 1992 välillä tapahtuneita tuonteja, joissa on kyse tavaroista, jotka ovat peräisin kolmansista maista ja joiden määränpäänä on San Marino, joiden osalta Italian viranomaiset kantoivat tuontitullit San Marinon ja Italian sopimuksen nojalla. Asiassa ei ole kiistetty sitä, että 1.1.1992 voimaan tullutta ETY:n ja San Marinon sopimusta ei tämän vuoksi voida soveltaa esillä olevassa asiassa.27Sen vuoksi, että vuosina 1979—1984 Italian viranomaiset olivat virheellisesti tilittäneet tällaisia tulleja yhteisöjen omina varoina 9410311986 ITL ja tämän johdosta ja siten virheellisesti suorittaneet nämä tullit komissiolle, ne pyysivät teleksillä 3.6.1985 komissiota hyväksymään negatiivisen toteamisen kautta tehtävän oikaisun yhteisöjen omiin varoihin. Lisäksi ne pyysivät komissiolta suostumusta siihen, että vastaisuudessa Italian tasavalta ei enää yhteisöjen omia varoja suorittaessaan ota huomioon kyseisiä tulleja eli San Marinon alueella kulutukseen luovutettavaksi tarkoitettujen tavaroiden tuontitulleja.28Komissio esitti teleksillä 7.6.1985 ja sittemmin 18.7.1985 päivätyllä kirjeellä varauksen kyseisen vähennyksen suhteen tarkentaen Italian viranomaisille, että tällainen vähennys voitaisiin tehdä vain asetuksen N:o 2891/77 mukaisten yhdessä tehtävien tarkastusten osoittaessa vähennyksen oikeutetuksi.29Tämän seurauksena vuosina 1985 ja 1987 pidettiin komission ja Italian viranomaisten välillä kaksi sovittelukokousta. Lopulta komissio hyväksyi 11.6.1987 kirjeessään — sillä varauksella, että sen omat tarkastajat saavat suorittaa tarkastuksia — näiden viranomaisten pyynnön, joka koski vähennyksen tekemistä niiden todellisten määrien perusteella, jotka olivat seurausta yhteisön johdetun oikeuden soveltamisesta San Marinoon tarkoitettujen tavaroiden tuonteihin, vuoden 1982 jälkeisten varainhoitovuosien osalta. Se kuitenkin korosti kirjeessään seuraavaa:- i)Italian viranomaiset voivat vastaisuudessa vähentää kuukausittain yhteisölle tilitettyjen tullien määrästä kolmansista maista San Marinoon suuntautuvien tuontien tullit. Vähennys on nimenomaisesti mainittava kuukausitilityksissä, ja siitä on ilmettävä vähennetyn määrän jakautuminen tulleihin ja maatalousmaksuihin.
— —
- v)Kaikki nämä määrät — aiemmat ja tulevat — hyväksytään vain yhdessä komission kanssa tehtävien asetuksen [N:o] 2891/77 (nykyään asetus [N:o] 1552/89) mukaisten tarkastusten perusteella. Yleisesti komissio edellyttää Italian viranomaisten tekevän kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei San Marinoon tuotuja tavaroita jälleenviedä Italiaan. Komissio asettaa nykyisen sopimuksen kyseenalaiseksi, jos tuonti kolmansista maista määrämaanaan San Marino kasvaa selittämättömästi.
Italian viranomaiset voivat tehdä ehdotetut vähennykset heti kun komissio on saanut heidän hyväksymisensä edellä olevaan.
30Vaikka Italian viranomaiset antoivat komission 11.6.1987 kirjeessään edellyttämän suostumuksen vasta 3.3.1990, ne olivat jo lokakuussa 1988 ryhtyneet vuosien 1982—1984 osalta palautuksiin, joiden määrä oli 5269620911 ITL.31Komission tarkastajat suorittivat Italiassa kaksi yhteistarkastusta 23.—27.4.1990 ja 28.1.—1.2.1991 asetuksen N:o 1552/89 18 artiklan 2 kohdan nojalla.32Komissio lähetti kirjeessään 31.5.1991 Italian viranomaisille näitä kahta tarkastusta koskevan kertomuksen (jäljempänä tarkastuskertomus). Kertomuksesta kävi ilmi, ettei komissio enää hyväksynyt kyseessä olevia vähennyksiä.33Tarkastuskertomuksen mukaan ehtoja, jotka komissio oli asettanut sille, että se hyväksyy kyseisen vähennysperiaatteen, ei ilmeisesti ollut kokonaan täytetty. Kertomuksessa todettiin, että koska Italian ja San Marinon välistä rajaa ei valvottu ja koska siellä suoritetut tarkastukset olivat riittämättömiä, oli mahdollista, että kolmansien maiden ja yhteisön välillä käytiin kauppaa San Marinon kautta, ja että näin ollen, jotta vältettäisiin yhteisön omien varojen menettäminen, Italian tasavallan olisi ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin:Sen olisi kokonaan arvioitava uudelleen ne määrät, jotka se halusi vähentää vuosien 1979 ja 1989 välisen ajan osalta, sekä todeta kansallisiin tulopääluokkiin vietyjen tullien oikeellisuus 1.1.1990 lukien sen varmistamiseksi, että asianomaiset summat todella koskevat San Marinoon tarkoitettuja tavaroita. Nämä tarkistukset olisi tehtävä joko vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevista ilmoituksista lähtien tai A28-asiakirjojen perusteella.
Sen olisi tutkittava 1.1.1979 alkaen San Marinon viennit, jotta voidaan yksilöidä mahdolliset kaupan kiertoreitit, jotka saattavat johtaa omien varojen menettämiseen.
34Lisäksi komissio toteaa tarkastuskertomuksessa katsovansa, että Italian tasavallan olisi parannettava tietyiltä osin valvontajärjestelmäänsä.35Syyskuussa 1991 Italian viranomaiset kaikesta huolimatta vähensivät 4140691075 ITL vuosien 1979—1981 osalta. Samaten vuosien 1990—1992 osalta ne jättivät suorittamatta yhteensä 19813010240 ITL. Kaiken kaikkiaan, kun otetaan huomioon myös vuonna 1988 tehdyt vähennykset varainhoitovuosien 1982—1984 osalta, vähennysten määrä on näin ollen 29223322226 ITL.36Vastauksessaan 20.1.1992 Italian viranomaiset kiistivät tarkastuskertomuksessa tehdyt johtopäätökset ja väittivät, että Italian lainsäädäntö ja sen tekemät tarkastukset takasivat asianmukaisen varmuuden ja että komission asiana oli vastakkaisen asiantilan todistaminen.37Komissio toisti kirjeessään 3.6.1992 Italian viranomaisille, että tarkastuskertomus oli tuonut esiin puutteita valvonnassa. Lisäksi komissio kiinnitti näiden huomiota siihen, että määrät, jotka Italian tasavalta oli kantanut San Marinon tasavallan lukuun, olivat lähes kolminkertaistuneet tammikuusta 1986 joulukuuhun 1992 ja siten kasvaneet suhteettomasti edellisiin vuosiin nähden ja että ne olivat suhteettoman korkeita ottaen huomioon San Marinon sisäisen kulutuksen.38Italian viranomaiset esittivät 26.4.1993 päivätyssä kirjeessään, jossa viitattiin komission käyntiin 22.1.1993, tälle taulukon, jossa toistettiin ajanjakson 1986—1989 osalta Italian tulliviranomaisten San Marinoon suuntautuneista tuonneista tosiasiassa kantamien tullien määrä jaettuna kolmeen tulopääluokkaan.39Kuten Italian viranomaiset 26.4.1993 päivätyssä kirjeessä ilmoittivat, ne lähettivät komissiolle kirjeessään 30.7.1993 tietoja San Marinon bruttokansantuotteesta ajanjaksolta 1985—1991 sekä matkailuelinkeinosta ajalta 1979—1992.40Komissio ehdotti kirjeessään 23.2.1994 Monacoon sovellettuun samanlaiseen menettelyyn viitaten niin sanottua arviomenetelmää. Menetelmä perustui todettujen tullien kokonaismäärän jakamiseen Italian tasavallan ja San Marinon tasavallan kesken maiden asukasluvun perusteella oikaistuna vaurauskertoimella.41Samassa kirjeessä komissio katsoi arviomenetelmän nojalla, että Italian viranomaisten vaatimasta kokonaismäärästä 51648921166 ITL voitiin hyväksyä 10183686281 ITL:n vastaavan San Marinoon suuntautuneita tuonteja koskevia tulleja. Tämän seurauksena komissio pyysi kirjeessään Italian viranomaisia tilittämään 1.5.1994 mennessä erotuksen, joka vallitsi 29223322226 ITL:n suuruisen näiden San Marinoon suuntautuneina tuonteina jo vähentämän summan ja komission hyväksymän 10183686281 ITL:n suuruisen summan välillä, eli 19039635945 ITL.42Italian viranomaisten 27.4.1994 ilmoittaman kielteisen reaktion johdosta 22.6.1994 antamassaan vastauksessa komissio osoitti olevansa valmis tarkastelemaan arviomenetelmän kehittämistä ottamalla huomioon Italian tasavallan esittämät näkökohdat hyväksyttävissä olevasta matkailuelinkeinon vaikutuksesta ja makrotaloudellisesta indikaattorista.43Italian tasavalta toisti kirjeessään 8.8.1994 arviomenetelmää koskevan vastalauseensa asettamalla kyseenalaiseksi menetelmän juridisen arvon sekä tuomalla esiin eräitä tekijöitä, joita ei sen mielestä voida arvioida tilastollisella menetelmällä. Italian viranomaisten mukaan ainoa luotettava perusta vähennettävän määrän todentamiselle oli asiaankuuluvissa Italian tulliviranomaisten asiakirjoissa todettu summa eli 51648921166 ITL. Komissio pyysi kirjeessään 10.10.1994 Italian viranomaisia osoittamaan kaikki asianomaiset summat oikeiksi asiaankuuluvin todistein muun muassa tullausasiakirjoihin viittaamalla. Tämän lisäksi komissio ilmoitti, että se voi ottaa vähennettävät määrät huomioon vain siinä tapauksessa, että nämä viranomaiset näyttävät toteen, että tuonti-ilmoituksissa San Marinoon tarkoitettujen tavaroiden tosiasiallisena määränpäänä oli ollut San Marino ja että tavarat olivat lopullisesti integroituneet maan talouteen.44Vastauksessaan 2.12.1994 Italian tasavalta toisti, että todistustaakka epänormaalista liiketoiminnasta tai tavaroiden suuntautumisesta San Marinosta Italiaan tai muihin maihin oli komissiolla. Italian mukaan komissio ei voi kyseenalaistaa kaikkia vielä tarkastamattomien varainhoitovuosien eli vuoden 1985 ja sitä myöhempien vuosien osalta vähennettäviä määriä. Tarvittavasta huomattavasta valmistelutyön määrästä johtuen komission vaatimuksia ei voitu toteuttaa asetetussa määräajassa. Tämän johdosta Italian viranomaiset esittivät komissiolle yhteistarkastusta paikalla, jotta tarpeellisina pidetyt tutkimukset voitaisiin tehdä.45Komissio pyysi 28.7.1995 kirjeessään, jota oikaistiin 8.11.1995 toisella kirjeellä, Italian hallitusta tilittämään joulukuun 1995 loppuun mennessä 29223322226 ITL, joka vastasi 1.2.1979—30.11.1992 tehtyjä vähennyksiä; ellei tilitystä tehtäisi, sovellettaisiin asetuksen N:o 1552/89 11 artiklan mukaista viivästyskorkoa. Italian viranomaiset vastasivat kirjeillään 26.10. ja 16.12.1995.46Komissio osoitti Italian tasavallalle virallisen huomautuksen 26.6.1996. Siinä todettiin, että Italian tasavalta ei ollut noudattanut perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koskase ei ollut ryhtynyt komission tekemien tarkastusten seurauksena tehtyjen huomautusten johdosta asiaankuuluviin toimenpiteisiin, ja koska
se oli edelleen yksipuolisesti vähentänyt omien varojen tilityksistään ilman komission suostumusta ja noudattamatta tämän pyyntöä osoittaa vähennysten oikeutus ja siten vaarantanut yhteisön omien varojen asianmukaisen kertymisen.
47Tämän johdosta komissio vaati, että Italian hallitustilittää komissiolle 29223322226 ITL ja
maksaa komissiolle tästä summasta viivästyskorkoa 1.1.1996 alkaen tilitykseen saakka.
48Komissio pyysi Italian hallitusta niin ikään esittämään huomautuksensa asiasta kahden kuukauden määräajassa virallisen huomautuksen tiedoksisaannista.49Italian viranomaiset vastasivat kirjeessään 22.10.1996 toistamalla jo aiemmissa ilmoituksissaan esittämänsä väitteet ja perusteet.50Komissio osoitti 20.3.1998 Italian tasavallalle perustellun lausunnon, jossa se vaati tätä jäsenvaltiota noudattamaan kahden kuukauden kuluessa lausunnon tiedoksisaannista vaatimusta, joka koski 29223322226 ITL:n suorittamista komissiolle viivästyskorkoineen 1.1.1996 alkaen.51Italian viranomaiset vastasivat perusteltuun lausuntoon 19.5.1998 toistamalla komission vaatimuksia koskevat vastaväitteensä ja tarkentamalla niitä.52Näistä syistä komissio nosti käsiteltävänä olevan kanteen.