Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
22 päivänä lokakuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Eurooppalainen perintötodistus – Asetus (EU) N:o 650/2012 – 68 artiklan l alakohta – Eurooppalaisen perintötodistuksen sisältö – Perintö, joka sisältää muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa todistus on annettu, sijaitsevan kiinteistön – Todistus, jota haetaan kyseisen kiinteistön omistusoikeuden kirjaamiseksi kyseisen ensimmäisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin – Todistuksen antavan viranomaisen velvollisuus yksilöidä kyseinen kiinteistö eurooppalaisessa perintötodistuksessa – Kansallinen säännöstö, jossa ei sallita kiinteistörekisterimerkintää pelkästään sellaisen eurooppalaisen perintötodistuksen perusteella, joka ei sisällä kyseisessä säännöstössä vaadittuja tietoja kyseisestä kiinteistöstä – Perimykseen sovellettavassa laissa säädetty yleisseuraantoa koskeva järjestelmä – Sen jäsenvaltion, jossa kiinteistörekisteriä pidetään, kansallinen säännöstö, jossa säädetään mahdollisuudesta esittää rekisteröintiä varten asiakirja, jolla täydennetään eurooppalaista perintötodistusta, jos siinä ei yksilöidä kyseessä olevaa kiinteistöä – Tämän järjestelmän soveltamisen ja tämän säännöstön olemassaolon mahdollinen vaikutus todistuksen antavan viranomaisen velvollisuuteen yksilöidä kyseinen kiinteistö kyseisessä todistuksessa
Asiassa C‑873/24 [Marwanak] (i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 27.11.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 17.12.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
GK,
NU,
TZ,
MV ja
UK,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis sekä tuomarit R. Frendo, N. Jääskinen (esittelevä tuomari), M. Condinanzi ja A. Kornezov,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– GK, NU, TZ, MV ja UK, edustajanaan S. Heidenhain, Rechtsanwalt,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja J. Simon,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään A. Pagáčová, M. Smolek ja J. Vláčil,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään P. Pérez Zapico,
– Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,
– Euroopan komissio, asiamiehinään B. Ernst ja S. Noë,
kuultuaan julkisasiamiehen 5.2.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012 (EUVL 2012, L 201, s. 107) 68 artiklan l alakohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jonka GK, NU, TZ, MV ja UK ovat panneet Saksassa vireille sellaisen eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseksi, jossa mainitaan nimenomaisesti Tšekin tasavallassa sijaitseva kiinteistö, jotta tätä kiinteistöä koskeva omistusoikeus voidaan kirjata viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa pidettävään kiinteistörekisteriin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus N:o 650/2012
3 Asetuksen N:o 650/2012 7–9, 18, 19, 67, 68, 71 ja 80 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(7) Sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa olisi edistettävä poistamalla vapaata liikkuvuutta haittaavat esteet niiden henkilöiden osalta, joille aiheutuu tällä hetkellä vaikeuksia, kun he valvovat oikeuksiaan perintöasiassa, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia. – – Perillisten ja testamentinsaajien sekä muiden perittäville läheisten henkilöiden sekä perimykseen liittyvien velkojien oikeuksien toteutuminen on taattava tehokkaasti.
(8) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tähän asetukseen olisi koottava säännökset tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten, virallisten asiakirjojen ja tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen tunnustamisesta tai tapauksen mukaan hyväksymisestä, täytäntöönpanokelpoisuudesta ja täytäntöönpanosta sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta.
(9) Tämän asetuksen soveltamisala olisi ulotettava kaikkiin perimyksen yksityisoikeudellisiin näkökohtiin ja varsinkin kaikenlaiseen omaisuuden, oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymiseen kuolemantapauksen johdosta, olipa kyseessä kuolemanvaraismääräykseen perustuva tahdonvaltainen siirtyminen tai lakimääräiseen perimykseen perustuva siirtyminen.
– –
(18) Kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvän oikeuden rekisteriin kirjaamisen edellytykset olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, (kiinteän omaisuuden osalta omaisuuden sijaintipaikan laissa (lex rei sitae)) olisi määritettävä, millaisin oikeudellisin edellytyksin ja miten kirjaaminen on suoritettava ja mitkä viranomaiset, kuten kiinteistörekisterit tai notaarit, ovat vastuussa sen tarkistamisesta, että kaikki edellytykset täyttyvät ja että perusteeksi esitetyt tai laaditut asiakirjat ovat riittäviä tai sisältävät tarvittavat tiedot. Viranomaiset voivat erityisesti tarkistaa, että perittävän oikeus rekisteröintiä varten esitetyssä asiakirjassa mainittuun jäämistöomaisuuteen on oikeus, joka kirjataan sellaisena rekisteriin tai joka muutoin osoitetaan sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa rekisteriä pidetään. Asiakirjojen päällekkäisyyden välttämiseksi rekisteröintiviranomaisten olisi hyväksyttävä tällaiset toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laatimat asiakirjat, joiden liikkuvuudesta säädetään tässä asetuksessa. Erityisesti tämän asetuksen nojalla annetun eurooppalaisen perintötodistuksen olisi oltava pätevä asiakirja jäämistöomaisuuden kirjaamiseksi jäsenvaltion rekisteriin. Tämän ei kuitenkaan olisi estettävä rekisteröintiviranomaisia pyytämästä rekisteröintiä hakevalta henkilöltä sellaisten lisätietojen tai ‑asiakirjojen esittämistä, joita edellytetään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, esimerkiksi tulojen maksamiseen liittyviä tietoja tai asiakirjoja. Toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa rekisteröintiä hakevalle henkilölle, miten puuttuvat tiedot tai asiakirjat toimitetaan.
(19) Oikeuden rekisteriin kirjaamisen vaikutukset olisi samoin jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, olisi näin ollen määritettävä, onko rekisteröinnillä esimerkiksi oikeuden olemassaolon toteava vai oikeuden luova vaikutus. Jos esimerkiksi oikeuden hankkiminen kiinteään omaisuuteen on rekisterien kaikkia koskevan vaikutuksen varmistamiseksi tai oikeustoimien suojaamiseksi kirjattava rekisteriin sen jäsenvaltion oikeuden mukaan, jossa rekisteriä pidetään, hankinta-ajankohtaan olisi sovellettava kyseisen jäsenvaltion lakia.
– –
(67) Rajat ylittäviä vaikutuksia omaavan perintöasian nopea, sujuva ja tehokas ratkaiseminen [Euroopan] unionissa merkitsee sitä, että perillisten – – olisi voitava osoittaa helposti asemansa ja/tai oikeutensa ja toimivaltansa toisessa jäsenvaltiossa, esimerkiksi jäsenvaltiossa, jossa jäämistöomaisuus sijaitsee. Jotta he voisivat tehdä niin, tässä asetuksessa olisi säädettävä, että otetaan käyttöön yhtenäinen todistus eli eurooppalainen perintötodistus, – – joka annetaan käytettäväksi toisessa jäsenvaltiossa. Toissijaisuusperiaatteen noudattamiseksi tämän todistuksen ei olisi korvattava sisäisiä asiakirjoja, joita jäsenvaltioissa voi olla käytössä samoja tarkoituksia varten.
(68) Todistuksen antavan viranomaisen olisi otettava huomioon muodollisuudet, joita kiinteän omaisuuden rekisteröinti edellyttää jäsenvaltiossa, jossa rekisteriä pidetään. Sitä varten tässä asetuksessa olisi säädettävä tällaisia muodollisuuksia koskevien tietojen vaihdosta jäsenvaltioiden kesken.
– –
(71) Todistuksella olisi oltava samat oikeusvaikutukset kaikissa jäsenvaltioissa. Todistuksen ei olisi itsessään oltava täytäntöönpanoasiakirja, mutta sen olisi oltava todistusvoimainen, ja sen olisi katsottava osoittavan todenmukaisesti perimykseen sovellettavan lain tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti vahvistetut seikat, kuten kuolemanvaraismääräysten aineellinen pätevyys. Todistuksen todistusvoimaa ei olisi laajennettava koskemaan seikkoja, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, kuten isyyden vahvistamiseen liittyviä kysymyksiä tai sitä, onko tietty omaisuus kuulunut perittävälle. – – Sitä, onko tällainen kolmas henkilö hankkinut omaisuuden pätevästi vai ei, ei olisi määritettävä tämän asetuksen nojalla.
– –
(80) – – Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat henkilöiden vapaa liikkuvuus, kansalaisten mahdollisuus järjestää perimyksensä ennakolta unionin kontekstissa ja perillisten, testamentinsaajien ja muiden perittävälle läheisten henkilöiden sekä perimykseen liittyvien velkojien oikeuksien suojelu – –.”
4 Kyseisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan perimykseen. Sitä ei sovelleta vero-, tulli- tai hallintoasioihin.
2. Tämän asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu seuraavat asiat:
– –
k) esineoikeuksien luonne, ja
l) kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvien oikeuksien kirjaaminen rekisteriin, kirjaamisen oikeudelliset edellytykset mukaan luettuina, ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset.”
5 Kyseisen asetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan
a) ’perimyksellä’ jäämistöseuraantoa, joka kattaa kaikenlaisen omaisuuden, oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymisen kuolemantapauksen johdosta, olipa kyseessä kuolemanvaraismääräykseen perustuva tahdonvaltainen siirtyminen tai lakimääräiseen perimykseen perustuva siirtyminen;
– –
c) ’yhteisellä testamentilla’ kahden tai useamman henkilön yhtenä asiakirjana laatimaa testamenttia;
– –”
6 Asetuksen N:o 650/2012 III luku, jonka otsikko on ”Sovellettava laki”, sisältää kyseisen asetuksen 20–38 artiklan.
7 Asetuksen 21 artiklan, jonka otsikko on ”Yleissääntö”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perimykseen kokonaisuudessaan sovelletaan sen valtion lakia, jossa perittävän asuinpaikka oli kuolinhetkellä.”
8 Asetuksen N:o 650/2012 22 artiklan, jonka otsikko on ”Lainvalinta”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Henkilö voi valita, että hänen perimykseensä kokonaisuudessaan sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan.”
9 Kyseisen asetuksen 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Sovellettavan lain soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Edellä olevan 21 tai 22 artiklan mukaisesti määräytyvää lakia sovelletaan perimykseen kokonaisuudessaan.
2. Kyseistä lakia sovelletaan erityisesti seuraaviin:
a) perimyksen alkamisen syyt, alkamisaika ja ‑paikka;
b) edunsaajien, heidän perintöosuuksiensa ja perittävän heille mahdollisesti asettamien velvoitteiden määrittäminen sekä muiden perintöoikeuksien, mukaan lukien eloonjääneen puolison tai kumppanin perintöoikeuksien, määrittäminen;
– –
e) jäämistöön kuuluvan omaisuuden, oikeuksien ja velvoitteiden siirto perillisille ja mahdollisille testamentinsaajille, mukaan lukien perinnön tai testamenttisaannon vastaanottamisen tai siitä luopumisen ehdot ja vaikutukset;
– –”
10 Asetuksen N:o 650/2012 VI luku, jonka otsikko on ”Eurooppalainen perintötodistus”, sisältää kyseisen asetuksen 62–73 artiklan.
11 Kyseisen asetuksen 63 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistuksen tarkoitus”, säädetään seuraavaa:
”1. Todistusta käyttävät perilliset, perintöön suoraan oikeutetut testamentinsaajat ja testamentin toimeenpanijat tai jäämistön hoitajat, joiden on toisessa jäsenvaltiossa vedottava asemaansa tai käytettävä oikeuksiaan perillisinä tai testamentinsaajina ja/tai valtuuksiaan testamentin toimeenpanijoina tai jäämistön hoitajina.
2. Todistusta voidaan käyttää erityisesti osoittamaan yksi tai useampia seuraavista seikoista:
a) kunkin todistuksessa mainitun perillisen tai mahdollisen testamentinsaajan asema ja/tai oikeudet ja osuus jäämistöstä;
b) tietyn jäämistöön kuuluvan omaisuuden osoittaminen todistuksessa mainitulle yhdelle tai useammalle perilliselle tai yhdelle tai useammalle mahdolliselle testamentinsaajalle;
– –”
12 Asetuksen N:o 650/2012 65 artiklan, jonka otsikko on ”Todistuksen hakeminen”, 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Todistus annetaan jonkun 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun henkilön, jäljempänä ’hakija’, hakemuksesta.
– –
3. Hakemuksen on sisällettävä jäljempänä luetellut tiedot, siltä osin kuin ne ovat hakijan tiedossa ja todistuksen antava viranomainen tarvitsee niitä todistaakseen seikat, jotka hakija haluaa todistettavaksi, ja siihen on liitettävä kaikki asianmukaiset asiakirjat joko alkuperäisinä tai jäljennöksinä, jotka täyttävät niiden aitouden toteamisen edellytykset, sanotun rajoittamatta 66 artiklan 2 kohdan soveltamista:
– –
f) todistuksen käyttötarkoitus 63 artiklan mukaisesti;
– –
h) seikat, joihin hakija perustaa väittämänsä oikeuden jäämistöön edunsaajana ja/tai oikeuden toimeenpanna perittävän testamentti ja/tai hallinnoida jäämistöä;
– –”
13 Kyseisen asetuksen 66 artiklan, jonka otsikko on ”Hakemuksen käsittely”, 1, 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Hakemuksen saatuaan todistuksen antavan viranomaisen on tarkastettava hakijan esittämät tiedot ja ilmoitukset sekä asiakirjat ja muut todisteet. Sen on suoritettava tätä tarkastamista varten tarvittavat selvitykset omasta aloitteestaan, jos sen kansallisessa lainsäädännössä sitä edellytetään tai se sallitaan, tai pyydettävä hakijaa esittämään sen tarpeelliseksi katsomia lisätodisteita.
2. Jos hakija ei ole pystynyt toimittamaan asiaankuuluvista asiakirjoista jäljennöksiä, jotka täyttävät niiden aitouden toteamisen edellytykset, todistuksen antava viranomainen voi päättää hyväksyä muunlaisia todisteita.
– –
5. Tätä artiklaa sovellettaessa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on pyynnöstä annettava jonkin toisen jäsenvaltion todistuksen antavalle viranomaiselle tietoja, joita on erityisesti kiinteistörekistereissä, väestörekistereissä ja rekistereissä, joihin tallennetaan asiakirjoja tai tietoja, joilla on merkitystä perimyksen tai perittävän aviovarallisuussuhteiden tai vastaavien varallisuussuhteiden kannalta, kun kyseinen viranomainen olisi kansallisen lain nojalla toimivaltainen antamaan toiselle kansalliselle viranomaiselle tällaisia tietoja.”
14 Asetuksen 67 artiklan, jonka otsikko on ”Todistuksen antaminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Todistuksen antavan viranomaisen on annettava todistus viipymättä tässä luvussa säädetyn menettelyn mukaisesti, kun todistettavat seikat on vahvistettu perimykseen sovellettavan tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti. Sen on käytettävä 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laadittua lomaketta.
Todistuksen antava viranomainen ei saa antaa todistusta etenkään, jos:
a) todistettavat seikat on riitautettu, tai
b) todistus ei olisi sopusoinnussa sellaisen päätöksen kanssa, joka koskee samoja seikkoja.”
15 Asetuksen N:o 650/2012 68 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistuksen sisältö”, säädetään seuraavaa:
”Todistuksessa on oltava seuraavat tiedot, siltä osin kuin sen käyttötarkoitus niitä edellyttää:
– –
l) kullekin perilliselle tuleva perintöosa ja tarvittaessa luettelo kullekin perilliselle kuuluvista oikeuksista ja/tai omaisuudesta;
– –”
16 Asetuksen 69 artiklassa, jonka otsikko on ”Todistuksen oikeusvaikutukset”, säädetään seuraavaa:
”1. Todistus on pätevä kaikissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.
2. Todistuksen oletetaan osoittavan todenmukaisesti perimykseen sovellettavan lain tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti vahvistetut seikat. Todistuksessa perillisenä, testamentinsaajana, testamentin toimeenpanijana tai jäämistön hoitaja[na] mainitulla henkilöllä oletetaan olevan todistuksessa mainittu asema ja/tai siinä mainitut oikeudet tai valtuudet, ilman kyseisiin oikeuksiin tai valtuuksiin liittyviä muita ehtoja ja/tai rajoituksia kuin ne, jotka on todistuksessa mainittu.
3. Henkilön, joka todistuksessa vahvistettujen tietojen perusteella suorittaa maksuja tai luovuttaa omaisuutta henkilölle, joka on todistuksessa mainittu oikeutetuksi hyväksymään maksuja tai omaisuutta, katsotaan tehneen oikeustoimen maksuja tai omaisuutta hyväksymään oikeutetun henkilön kanssa, paitsi jos hän tiesi, että todistuksen sisältö ei vastaa todellisuutta tai on siitä tietämätön törkeän huolimattomuuden takia.
4. Jos henkilö, joka on todistuksessa mainittu oikeutetuksi määräämään jäämistöomaisuudesta, määrää tällaisesta omaisuudesta toisen henkilön hyväksi, tämän toisen henkilön katsotaan, jos hän toimii todistuksessa vahvistettujen tietojen perusteella, tehneen oikeustoimen kyseisestä omaisuudesta määräämään oikeutetun henkilön kanssa, paitsi jos hän tiesi, että todistuksen sisältö ei vastaa todellisuutta tai on siitä tietämätön törkeän huolimattomuuden takia.
5. Todistus on pätevä asiakirja, jonka perusteella jäämistöomaisuutta koskevat tiedot voidaan kirjata jäsenvaltion asiaankuuluvaan rekisteriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdan k ja l alakohdan soveltamista.”
Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1329/2014
17 Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 650/2012 tarkoitettujen lomakkeiden vahvistamisesta 9.12.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1329/2014 (EUVL 2014, L 359, s. 30) 1 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Asetuksen [N:o 650/2012] 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lomake, jota on käytettävä eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseen, vahvistetaan liitteessä 5 lomakkeena V.”
18 Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 5 olevan lomakkeen V otsikko on ”Eurooppalainen perintötodistus”.
19 Kyseisessä lomakkeessa V ilmoitetaan liitteet, jotka voidaan tapauksen mukaan sisällyttää eurooppalaiseen perintötodistukseen. Tällaisiin liitteisiin kuuluu liite IV, jonka otsikko on ”Perillisen (perillisten) asema ja oikeudet”.
20 Kyseisessä liitteessä IV olevassa 9 kohdassa on maininta ”Perilliselle kohdennettu omaisuus, josta on pyydetty todistusta (täsmennetään omaisuus ja ilmoitetaan kaikki olennaiset yksilöintitiedot)”. Kyseiseen 9 kohtaan liittyvässä alaviitteessä 13 todetaan seuraavaa:
”Jos kyseessä on rekisteröity omaisuus, ilmoitetaan tiedot, joita edellytetään sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa rekisteriä pidetään, jotta omaisuus voidaan yksilöidä (esim. kiinteän omaisuuden osalta tarkka osoite, kiinteistörekisteri-, viljelylohko- tai maarekisterinumero, omaisuuden kuvaus (tarvittaessa voidaan liittää mukaan asiakirjoja)).”
Saksan oikeus
21 Siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch) 1922 §:n, jonka otsikko on ”Yleisseuraanto” ja sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Henkilön kuollessa (perimystapahtuma) hänen omaisuutensa (perintö) siirtyy kokonaisuudessaan yhdelle tai usealle henkilölle (perilliset).”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
22 Perittävä ja hänen vaimonsa laativat 1.3.2013 keskinäisen testamentin, jossa he nimesivät edunsaajiksi toisensa ja heidän tyttärensä myöhemmin kuolleen puolison ainoaksi perilliseksi.
23 Perittävä, jonka vakituinen asuinpaikka oli Saksassa, kuoli 5.10.2015. Hänen tyttärensä kuoli 5.1.2019 ja vaimonsa 21.2.2022. Perittävän jäämistöön kuului muun muassa Tšekin tasavallassa sijaitseva kiinteistö.
24 Pääasian viisi valittajaa, jotka ovat perittävän edesmenneen tyttären lapsia, hakivat 27.4.2023 Amtsgericht Fürthilta (Fürthin alioikeus, Saksa) eurooppalaista perintötodistusta perintöasian selvittämistä varten erityisesti kyseisen kiinteistön osalta. He pyysivät tässä tarkoituksessa, että kyseisessä todistuksessa nimetään perittävän puoliso tämän ainoaksi perilliseksi ja että heidän itsensä todetaan olevan kyseisen puolison perillisen perillisiä, joilla on kullakin viidesosan suuruinen osuus jäämistöstä. Lisäksi he pyysivät, että kyseinen kiinteistö yksilöidään nimenomaisesti kyseisessä todistuksessa, koska tällainen yksilöiminen oli sovellettavan Tšekin lainsäädännön nojalla tarpeen, jotta perimys voitaisiin merkitä Tšekin kiinteistörekisteriin pelkästään tällaisen todistuksen perusteella.
25 Amtsgericht Fürth hylkäsi 19.7.2023 antamallaan päätöksellä pääasian valittajien pyynnön, joka koski Tšekin tasavallassa sijaitsevan kiinteän omaisuuden nimenomaista yksilöimistä pääasiassa kyseessä olevassa eurooppalaisessa perintötodistuksessa.
26 Oberlandesgericht Nürnberg (Nürnbergin osavaltion ylioikeus, Saksa) vahvisti tämän hylkäämisen 11.12.2023 antamallaan päätöksellä. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että eurooppalaisessa perintötodistuksessa oleva, yksilöityä omaisuutta koskeva puhtaasti informatiivinen maininta, jonka osalta ei sovelleta asetuksen N:o 650/2012 mukaisia olettamaan perustuvaa vaikutusta ja luottamuksensuojaa, olisi vastoin kyseisen asetuksen tavoitetta luoda yhdenmukainen väline, jota voidaan helposti käyttää kaikissa jäsenvaltioissa. Se lisäsi, ettei tällaisen todistuksen antavalle viranomaiselle ole säädetty velvollisuutta tarkistaa, oliko perittävä kuolinhetkellään tietyn omaisuuden omistaja. Kyseisen tuomioistuimen mukaan oikeustoimien turvallisuus voisi vaarantua, jos todistuksessa toistettaisiin pelkkiä perillisen ilmoituksia ja annettaisiin siten vaikutelma virallisesta aitoudesta.
27 Pääasian valittajat valittivat tästä ratkaisusta Bundesgerichtshofiin (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, saadakseen eurooppalaisen perintötodistuksen, jossa yksilöidään konkreettisesti Tšekin tasavallassa sijaitseva kiinteistö.
28 Kyseinen tuomioistuin ilmaisee epäilyksensä tältä osin ja huomauttaa, että Saksassa on erilaisia tulkintoja siitä, onko tällaisessa todistuksessa mainittava tietyt jäämistöön kuuluvat omaisuuserät. Ensimmäisen näkemyksen, jota osa oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta tukee, mukaan tällainen maininta on poissuljettu silloin, kun perimykseen sovelletaan Saksan oikeutta, siltä osin kuin se perustuu siviililain 1922 §:ssä, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, säädettyyn yleisseuraannon periaatteeseen. Tämän näkemyksen kannattajat katsovat, että asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdassa tarkoitettu luettelo omaisuudesta on hyödyllinen ainoastaan sellaisten perintöasioiden yhteydessä, joihin sovelletaan ulkomaista lakia ja joissa on mukana useita perillisiä, joista yksi aikoo vahvistaa oikeutensa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuun omaisuuteen. Kuitenkin 9.3.2023 annetun tuomion Registrų centras (C‑354/21, EU:C:2023:184) jälkeen merkittävä osa oikeuskirjallisuutta puoltaa vastakkaista näkemystä ja sen mukaan eurooppalaisen perintötodistuksen tavoite, jona on perintöasioiden selvittämisen yksinkertaistaminen jäsenvaltioissa, puoltaisi sitä, että tällaiseen todistukseen on tarpeen merkitä yksittäiset omaisuuserät.
29 Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, edellytetäänkö asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdassa, että eurooppalaisessa perintötodistuksessa on mainittava muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa kyseinen todistus annetaan, sijaitsevan kiinteän omaisuuden merkitykselliset tunnistetiedot, jos asianomaiset perilliset pyytävät näiden tietojen merkitsemistä, jotta heidät voidaan kirjata kyseisen toisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin kyseisen omaisuuden omistajina, ja jos näitä tietoja edellytetään tällaiselle kirjaamiselle viimeksi mainitun jäsenvaltion laissa (lex rei sitae). Se pohtii erityisesti sitä, onko tällainen velvollisuus olemassa silloin, kun tällainen kirjaaminen voidaan kyseisen lain nojalla tehdä pelkästään eurooppalaisen perintötodistuksen perusteella vain, jos siinä yksilöidään kyseinen kiinteistö. Se katsoo, että jos tähän vastataan myöntävästi, asetuksen tavoitteita ei saavutettaisi, koska yhtäältä perillisten oikeuksia ei voitaisi taata tehokkaasti ja toisaalta tällaisen todistuksen antaminen voisi aiheuttaa viivästyksiä ja lisäkustannuksia, jos todistuksen antavalla viranomaisella on epäilyksiä siitä, kuuluuko kiinteä omaisuus kyseiseen jäämistöön, ja jos oikeudellisen neuvonannon hankkiminen, todisteiden kerääminen ja asiakirjojen kääntäminen voivat olla tarpeen.
30 Toiseksi kyseinen tuomioistuin haluaa selvittää, vaikuttaako se, että kyseiseen perimykseen sovellettavan lain (lex successionis) nojalla perittävän omaisuus siirtyy asianomaiselle perilliselle yleisseuraannon järjestelmässä, tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitettuun kysymykseen annettavaan vastaukseen. Se pohtii erityisesti, onko velvollisuus mainita eurooppalaisessa perintötodistuksessa lex rei sitaen edellyttämät kiinteää omaisuutta koskevat tiedot tarpeeton muotovaatimus tällaisessa tilanteessa, jossa tällaisen järjestelmän mukaan perijä saa perittävän omaisuuden kokonaisuudessaan kuolinhetkellä.
31 Kolmanneksi kyseinen tuomioistuin pohtii, mikä merkitys sen ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta on sillä seikalla, että lex rei sitaen nojalla kiinteä omaisuus voidaan kirjata sen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee, kun eurooppalainen perintötodistus ei sisällä kyseisessä laissa vaadittuja tietoja mutta sen mukana on asiakirja, joka sisältää kyseisen perillisen tai mahdollisesti hänen perillistensä kyseistä omaisuutta koskevan ilmoituksen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavan Tšekin oikeuden ja erityisesti kiinteistörekisteristä annetun asetuksen nro 357/2013 (kiinteistörekisteriasetus) (vyhláška č. 357/2013 Sb., o katastru nemovitostí (katastrální vyhláška) mukaan perillinen voi tehdä ilmoituksen saadakseen kiinteistörekisteriviraston merkitsemään jäämistöön kuuluvaa omaisuutta kiinteistörekisteriin, jos eurooppalaisessa perintötodistuksessa ei mainita tätä merkitsemistä varten vaadittavia tietoja, koska sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä, jossa kyseinen todistus on annettu, ei sallita siihen tehtävää tällaista merkintää.
32 Näissä olosuhteissa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa tulkittava siten, että eurooppalaisessa perintötodistuksessa on oltava valtion, jossa jäämistöomaisuus sijaitsee, kansallisen oikeuden mukaisesti perillisen kirjaamiseksi omistajaksi kiinteistörekisteriin vaadittavat tiedot jäämistöön kuuluvan, toisessa jäsenvaltiossa kuin todistuksen antavan viranomaisen jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteistön osalta, jos perillinen on hakenut näiden tietojen sisällyttämistä eurooppalaiseen perintötodistukseen, jotta hänet kirjataan kiinteistön omistajaksi sen sijaintivaltion kiinteistörekisteriin, ja jos sijaintivaltion kansallisen oikeuden mukaisesti siinä tapauksessa, että eurooppalainen perintötodistus esitetään ainoana asiakirjana kirjaamishakemuksen tueksi, sijaintivaltion kiinteistörekisteriin kirjaaminen voidaan tehdä vain, jos nämä tiedot sisältyvät [kyseiseen] eurooppalaiseen perintötodistukseen?
2) Onko ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, tapahtuuko perinnön siirtyminen perimykseen sovellettavan lain nojalla yleisseuraantona?
3) Onko ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, voidaanko ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettu sijaintivaltion kansallisen oikeuden mukainen kirjaaminen sijaintivaltion kiinteistörekisteriin tehdä ensimmäisessä kysymyksessä mainitut tiedot sisältävän eurooppalaisen perintötodistuksen esittämisen sijasta myös siten, että perillinen tai tämän kuoleman jälkeen perillisen perillinen esittää eurooppalaisen perintötodistuksen, joka ei sisällä edellä ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja tietoja, lisäksi sijaintivaltion kiinteistörekisteriviranomaiselle toisen asiakirjan, joka sisältää perillisen tai tämän kuoleman jälkeen perillisen perillisen ilmoituksen?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
33 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa tulkittava siten, että eurooppalaisen perintötodistuksen antavan viranomaisen on sisällytettävä siihen tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä kyseiseen jäämistöön kuuluva ja muussa jäsenvaltiossa kuin kyseisen todistuksen antavassa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus, jos hakijat hakevat todistuksen antamista kyseistä omaisuutta koskevan omistusoikeuden kirjaamiseksi kyseisen toisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin ja jos kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään, että nämä tiedot on ilmoitettava kyseisessä todistuksessa, jotta tällainen kirjaaminen voidaan tehdä pelkästään tämän asiakirjan perusteella.
34 On muistutettava, että asetuksen N:o 650/2012 VI lukuun sisältyvässä 68 artiklassa määritetään, kuten sen otsikosta ilmenee, eurooppalaisen perintötodistuksen, johon sovelletaan kyseisen VI luvun säännöksillä säädettyä autonomista oikeudellista säännöstöä, sisältö (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2020, E. E. (Tuomioistuimen toimivalta ja perintöasioihin sovellettava laki), C‑80/19, EU:C:2020:569, 70 kohta ja tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseisessä 68 artiklassa säädetään tältä osin, että kun tällaista todistusta haetaan, siinä on oltava mainitussa 68 artiklassa luetellut tiedot ”siltä osin kuin sen käyttötarkoitus niitä edellyttää”. Näihin tietoihin kuuluvat saman artiklan l alakohdan mukaan ”kullekin perilliselle tuleva perintöosa ja tarvittaessa luettelo kullekin perilliselle kuuluvista oikeuksista ja/tai omaisuudesta”.
35 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tältä osin muun muassa sitä, ilmeneekö asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdan sanamuodosta ja erityisesti ilmaisujen ”tarvittaessa” ja ”kullekin perilliselle” käytöstä, että kyseisessä säännöksessä edellytetään, että asianomainen jäämistöomaisuus on yksilöitävä eurooppalaisessa perintötodistuksessa ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen omaisuus on osoitettu yhdelle useasta perillisestä.
36 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. tuomio 17.11.1983, Merck, 292/82, EU:C:1983:335, 12 kohta ja tuomio 23.1.2025, Albausy, C‑187/23, EU:C:2025:34, 39 kohta).
37 Ensinnäkin asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan sanamuodosta on todettava, että siitä ilmenee yksiselitteisesti, että se, että siinä on oltava kyseiset tiedot siltä osin kuin eurooppalaisen perintötodistuksen hakijan tavoittelema ”käyttötarkoitus niitä edellyttää”, on ratkaiseva tekijä niiden seikkojen vahvistamiseksi, jotka tällaisen todistuksen on sisällettävä.
38 Unionin tuomioistuin on lisäksi jo korostanut, että erityisesti siinä tapauksessa, että tarkoituksena on esittää tällainen todistus asiakirjana, jonka perusteella haetaan kiinteän omaisuuden kirjaamista rekisteriin, asetuksen N:o 650/2012 68 artiklassa säädetään vähimmäistiedoista, jotka todistuksessa on oltava. Todistuksen sisältö voikin vaihdella tapauskohtaisesti sen mukaan, mihin tarkoituksiin se on annettu (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 45 kohta).
39 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko eurooppalaisen perintötodistuksen sisällettävä tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä muussa jäsenvaltiossa kuin todistuksen antavassa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus, jos yhtäältä hakija pyytää näiden tietojen mainitsemista saadakseen merkinnän ensiksi mainitun jäsenvaltion kiinteistörekisteriin ja jos toisaalta kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetaan kyseisen rekisteriin merkitsemisen edellytykseksi silloin, kun sitä haetaan pelkästään tällaisen todistuksen perusteella, että todistuksessa yksilöidään kyseinen omaisuus, jolloin kyseinen merkintä on tarpeen haettua rekisteriin merkitsemistä varten.
40 Näin ollen olosuhteissa, joista on kyse ensimmäisessä kysymyksessä, josta ilmenee, että kyseessä olevaan jäämistöön kuuluvan ja muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa eurooppalaisen perintötodistus annetaan, sijaitsevan kiinteistön mainitseminen on tarpeen kyseisen todistuksen käyttötarkoituksen kannalta, asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdan sanamuoto mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan todistuksen antava viranomainen on velvollinen sisällyttämään todistukseen kyseisen kiinteistön tunnistetiedot.
41 Asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdassa käytettyjä ilmaisuja ”tarvittaessa” ja ”kullekin perilliselle” ei myöskään voida tulkita siten, että kyseisessä säännöksessä edellytettäisiin, että eurooppalaisessa perintötodistuksessa on yksilöitävä tietty jäämistöomaisuus ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen omaisuus on osoitettu yhdelle useista perillisistä, koska tällainen yksilöiminen saattaa osoittautua tarpeelliseksi myös muissa tilanteissa, jos todistuksen hakijan tavoittelema käyttötarkoitus sitä edellyttää. Nämä ilmaisut on ymmärrettävä siten, että luettelon jäämistöön kuuluvista oikeuksista ja/tai omaisuudesta ei ole sisällyttävä kyseiseen todistukseen järjestelmällisesti vaan ainoastaan siltä osin kuin todistuksen käyttötarkoitus sitä edellyttää.
42 Toiseksi asiayhteydestä, johon kyseinen 68 artiklan l alakohta kuuluu, on aluksi todettava, että kyseisen asetuksen useissa säännöksissä luodaan suora yhteys eurooppalaista perintötodistusta koskevan hakemuksen tarkoituksen ja kyseisen todistuksen sisällön välille.
43 Asetuksen N:o 650/2012 63 artiklan, joka koskee eurooppalaisen perintötodistuksen tarkoitusta, 1 kohdassa säädetään, että kyseistä välinettä käyttävät muun muassa perilliset, jotka aikovat vedota asemaansa tai käyttää oikeuksiaan toisessa jäsenvaltiossa. Kyseisen 63 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa täsmennetään, että kyseistä todistusta voidaan käyttää erityisesti osoittamaan perillisen asema ja/tai oikeudet sekä kullekin perilliselle kuuluva osuus jäämistöstä sekä osoittamaan tietyn jäämistöön kuuluvan omaisuuden kuuluminen todistuksessa mainitulle yhdelle tai useammalle perilliselle (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 43 kohta).
44 Tältä osin hakemuksen on sisällettävä kyseisen asetuksen 65 artiklan 3 kohdassa luetellut tiedot ja erityisesti todistuksen käyttötarkoitus asetuksen 63 artiklan mukaisesti, siltä osin kuin todistuksen antava viranomainen tarvitsee niitä todistaakseen seikat, jotka hakija haluaa todistettavaksi. Lisäksi hakemukseen on liitettävä joko asiaa koskevien asiakirjojen alkuperäiskappaleet tai niiden asianmukaisesti oikeaksi todistetut jäljennökset.
45 Lisäksi se, miten se käyttötarkoitus, jota varten eurooppalaista perintötodistusta haetaan, vaikuttaa todistuksen sisältöön, heijastuu myös asetuksen N:o 650/2012 69 artiklasta, luettuna sen johdanto-osan 71 perustelukappaleen valossa, jossa luetellaan kyseisen todistuksen oikeusvaikutukset kaikissa jäsenvaltioissa. Kyseisestä 69 artiklasta ilmenee, että tällaisessa todistuksessa perillisenä mainitulla henkilöllä oletetaan olevan todistuksessa mainittu asema ja/tai siinä mainitut oikeudet tai valtuudet, ja todistuksen oletetaan osoittavan todenmukaisesti perimykseen sovellettavan lain tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain mukaisesti vahvistetut seikat. Kun eurooppalainen perintötodistus annetaan perilliselle jäsenvaltiossa, jossa perittävän asuinpaikka on, tämä perillinen voi siten käyttää sitä muissa jäsenvaltioissa, joissa perittävälle kuulunutta omaisuutta sijaitsee (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 44 kohta ja tuomio 23.1.2025, Albausy, C‑187/23, EU:C:2025:34, 52 kohta).
46 Lopuksi eurooppalaista perintötodistusta koskevien asetuksen N:o 650/2012 säännösten ja sovellettavien kansallisten oikeussääntöjen välisestä suhteesta on muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että nämä säännökset eivät estä jäsenvaltiota vahvistamasta vaatimuksia, joita on noudatettava kiinteään omaisuuteen kohdistuvien esineoikeuksien kirjaamisessa kyseisen asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleen, jossa viitataan lex rei sitaeen, mukaisesti. Kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan l alakohta, 68 artiklan l alakohta ja 69 artiklan 5 kohta eivät siis ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan hakemus kiinteän omaisuuden merkitsemisestä kyseisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin voidaan hylätä, jos ainoa tämän hakemuksen tueksi esitetty asiakirja on eurooppalainen perintötodistus, jossa ei ole yksilöity kyseistä kiinteistöä (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 47–53 kohta).
47 Lisäksi tilanne, jossa jäämistöomaisuuden yksilöiminen on tarpeen, jotta perillinen voi osoittaa, miten kyseinen omaisuus on kohdennettu, erityisesti silloin, kun tätä yksilöimistä edellytetään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa kyseistä rekisteriä pidetään, mainitaan myös täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 5 olevan lomakkeen V, jota todistuksen antava viranomainen on velvollinen käyttämään eurooppalaisen perintötodistuksen antamiseksi, liitteessä IV olevassa 9 kohdassa (ks. vastaavasti tuomio 23.1.2025, Albausy, C‑187/23, EU:C:2025:34, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja kyseisessä liitteessä IV olevassa alaviitteessä 13.
48 Kaikista edellä mainituista asetuksen N:o 650/2012 säännöksistä ilmenee, että todiste tietyn jäämistöomaisuuden kohdentamisesta asianomaiselle perilliselle tai asianomaisille perillisille on yksi niistä tarkoituksista, joita varten eurooppalainen perintötodistus voidaan antaa. Tästä seuraa myös, että todistuksen sisältö riippuu erityisesti siitä, onko hakijan pyytämä maininta tarpeen, kun otetaan huomioon todistuksen käyttötarkoitus. Näin on muun muassa sellaisen jäämistöön kuuluvan kiinteän omaisuuden mainitsemisen osalta, joka sijaitsee muussa kuin todistuksen antavassa jäsenvaltiossa, kun tätä mainintaa edellytetään kyseisen toisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin merkitsemiseksi, kuten pääasiassa.
49 Kolmanneksi on muistutettava, että asetuksen N:o 650/2012 tavoitteina on, kuten sen johdanto-osan 7, 8 ja 80 perustelukappaleesta ilmenee, muun muassa auttaa perillisiä valvomaan oikeuksiaan, jotka on taattava tehokkaasti, perintöasiassa, jolla on rajatylittäviä vaikutuksia (ks. vastaavasti tuomio 1.3.2018, Mahnkopf, C‑558/16, EU:C:2018:138, 35 kohta; tuomio 23.1.2025, Albausy (C‑187/23, EU:C:2025:34, 50 kohta) ja tuomio 27.3.2025, Ławida (C‑57/24, EU:C:2025:217, 37 kohta).
50 Kyseisen asetuksen johdanto-osan 67 perustelukappaleesta ilmenee erityisesti, että eurooppalainen perintötodistus on otettu käyttöön, jotta muun muassa perilliset voisivat osoittaa helposti asemansa ja/tai oikeutensa ja toimivaltansa toisessa jäsenvaltiossa, esimerkiksi jäsenvaltiossa, jossa jäämistöomaisuus sijaitsee, jotta tällainen perintöasia ratkaistaan nopeasti, sujuvasti ja tehokkaasti (ks. vastaavasti tuomio 1.3.2018, Mahnkopf, C‑558/16, EU:C:2018:138, 36 kohta; tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 42 kohta ja tuomio 23.1.2025, Albausy, C‑187/23, EU:C:2025:34, 51 kohta).
51 Tästä seuraa, että eurooppalaisella perintötodistuksella pyritään mahdollistamaan se, että perilliset voivat valvoa oikeuksiaan yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa todistus on annettu, ja siten välttämään se, että heidän olisi saatettava asia näiden jäsenvaltioiden eri viranomaisten käsiteltäväksi. Näin ollen asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdan sellaisella tulkinnalla, jonka mukaan eurooppalaisen perintötodistuksen sisältö riippuu siitä käyttötarkoituksesta, jota varten kyseinen todistus annetaan, voidaan turvata kyseisen säännöksen tehokas vaikutus ottamalla asianmukaisesti huomioon kyseisten perillisten edut ja taata kyseisellä asetuksella yleisesti ja eurooppalaisella perintötodistuksella erityisesti tavoiteltujen päämäärien toteutuminen.
52 Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa perintötodistuksen puutteellisuus voi kuitenkin estää sen käytön siihen tarkoitukseen, jota varten sitä on haettu, eli kyseisen omaisuuden omistusoikeuden saamisen todistamiseen. Tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi todistuksen antava viranomainen on näin ollen velvollinen sisällyttämään tällaiseen todistukseen kiinteistön tunnistetiedot, jos sitä pyydetään sellaista kiinteistörekisterimerkintää varten, jota ei sen jäsenvaltion, jossa kiinteistö sijaitsee ja jossa tätä rekisteriä pidetään, lain mukaan voida ilman näitä tietoja tehdä pelkästään kyseisen todistuksen perusteella. Lisäksi tämän täytäntöönpanon takaamiseksi ja asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdan tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi todistuksen antavan viranomaisen tällaista velvollisuutta ei voida rajoittaa tämän tuomion 35 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin eli tapauksiin, joissa kyseinen omaisuus on osoitettu yhdelle useista perillisistä.
53 Näin ollen on asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdan sanamuodon, sen asiayhteyden, johon kyseinen säännös kuuluu, ja kyseisen asetuksen tavoitteiden mukaista tulkita sitä siten, että siinä velvoitetaan eurooppalaisen perintötodistuksen antava viranomainen sisällyttämään siihen tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä perilliselle tai perillisille osoitettu kiinteä omaisuus, jos nämä tiedot ovat tarpeen, jotta ne voidaan kirjata pelkästään tällä perusteella sen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee.
54 Tällaista asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdan tulkintaa eivät horjuta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät käytännön epäilyt, joiden mukaan kyseinen tulkinta johtaisi siihen, että eurooppalaisen perintötodistuksen antava viranomainen joutuisi tarvittaessa toteuttamaan toimenpiteitä sen määrittämiseksi, kuuluuko kyseinen kiinteistö tosiasiallisesti jäämistöön sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tällaiset toimenpiteet voisivat aiheuttaa lisäkustannuksia ja niihin kuluisi enemmän aikaa, mikä voisi vaarantaa kyseisellä asetuksella tavoitellut yksinkertaisuutta ja nopeutta koskevat tavoitteet, eivätkä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä olemassa olevat yhteistyömekanismit poista näitä esteitä.
55 On nimittäin todettava, että vaikka tällaisesta selvittämisestä voi aiheutua lisäkustannuksia ja siihen voi kulua enemmän aikaa, siitä, että eurooppalaisen perintötodistuksen antava viranomainen ei yksilöisi kiinteistön kuuluvan jäämistöön, aiheutuisi suurempi haitta, koska se estäisi asianomaista perillistä käyttämästä tehokkaasti oikeuksiaan. Asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa olisi edistettävä poistamalla vapaata liikkuvuutta haittaavat esteet niiden henkilöiden osalta, joille aiheutuu vaikeuksia, kun he valvovat oikeuksiaan perintöasiassa, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia, ja varmistamalla tehokkaasti muun muassa perillisten oikeudet. Sitä vastoin sellaisen eurooppalaisen perintötodistuksen antaminen, joka ei sisällä sen jäsenvaltion, jossa asianomainen omaisuus sijaitsee ja jossa kiinteistörekisteriä pidetään, lainsäädännössä edellytettyjä tietoja, poistaisi kyseiseltä perilliseltä mahdollisuuden käyttää kyseistä todistusta hyödyllisellä tavalla.
56 Lisäksi asetuksen N:o 650/2012 66 artiklasta ilmenee, että unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti ottanut käyttöön selvityksiä ja tietojen toimittamista koskevia mekanismeja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä voidakseen tarkistaa eurooppalaista perintötodistusta hakevan henkilön toimittamat tiedot (ks. vastaavasti tuomio 17.1.2019, Brisch, C‑102/18, EU:C:2019:34, 35 kohta). Erityisesti kyseisen 66 artiklan 1 kohdan mukaan todistuksen antava viranomainen voi, jos sen kansallisessa lainsäädännössä se sallitaan, suorittaa tarpeellisiksi katsomansa tutkimukset tai vaatia lisätodisteiden esittämistä. Kyseisen 66 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on pyynnöstä annettava todistuksen antavalle viranomaiselle tietoja, joita on rekistereissä, joihin tallennetaan asiakirjoja tai tietoja, joilla on merkitystä perimyksen kannalta. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 68 perustelukappaleessa todetaan myös, että asetuksessa säädetään muodollisuuksia, joita kiinteän omaisuuden rekisteröinti edellyttää jäsenvaltiossa, jossa rekisteriä pidetään, koskevien tietojen vaihdosta. Tästä seuraa, että unionin lainsäätäjä on ottanut huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitseman kaltaiset käytännön vaikeudet ja että kyseisessä asetuksessa säädetään mekanismeista niiden ratkaisemiseksi.
57 Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 71 perustelukappaleen sisältö näyttää sulkevan pois sen, että eurooppalaiseen perintötodistukseen liittyvä todistusvoima kattaisi kysymyksen siitä, kuuluiko omaisuus perittävälle. Se katsoo, että kyseisen asetuksen 66 artiklan 1 kohdasta, 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta ja 69 artiklan 2–4 kohdasta näyttää seuraavan, että jos omaisuus on yksilöitävä tällaisessa todistuksessa, todistuksen antavan viranomaisen on tarkistettava, että kyseinen omaisuus tosiasiallisesti kuului perittävän omaisuuteen.
58 Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 71 perustelukappaleessa todetaan, että eurooppalaiseen perintötodistukseen liittyvän todistusvoiman ei pitäisi ulottua kysymykseen siitä, kuuluiko tietty omaisuus perittävälle, koska tällainen kysymys ei kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, sellaisena kuin se on määritelty sen 1 artiklassa. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleesta käy ilmi, että rekisteriä pitävän jäsenvaltion viranomaiset voivat erityisesti tarkistaa, että perittävän oikeus rekisteröintiä varten esitetyssä asiakirjassa mainittuun jäämistöomaisuuteen on oikeus, joka kirjataan sellaisena rekisteriin tai joka muutoin osoitetaan sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa rekisteriä pidetään. Näin ollen se, että eurooppalaisella perintötodistuksella ei ole todistusvoimaa sen osalta, kuuluiko tietty omaisuus perittävälle, ei vaikuta todistuksen antavalla viranomaisella olevaan velvollisuuteen yksilöidä omaisuus tässä todistuksessa, jos tällainen yksilöiminen on tarpeen todistuksen antamista varten.
59 Asetuksen N:o 650/2012 69 artiklan 2 kohdassa, luettuna sen johdanto-osan 71 perustelukappaleen valossa, säädetään, että eurooppalaisen perintötodistuksen oletetaan osoittavan todenmukaisesti ainoastaan ne seikat, jotka on vahvistettu kyseisen asetuksen III luvun säännösten mukaisesti määräytyvän perimykseen sovellettavan lain tai muun tiettyihin seikkoihin, kuten kuolemanvaraismääräysten aineelliseen pätevyyteen, sovellettavan lain nojalla. Kyseisen 69 artiklan 5 kohdassa lisätään, että tällainen todistus on pätevä asiakirja, jonka perusteella jäämistöomaisuutta koskevat tiedot voidaan kirjata jäsenvaltion asiaankuuluvaan rekisteriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdan k ja l alakohdan soveltamista (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2023, Registrų centras, C‑354/21, EU:C:2023:184, 44 ja 47 kohta).
60 Lisäksi asetuksen N:o 650/2012 66 ja 67 artiklassa edellytetään, että todistuksen antava viranomainen, joka tutkii eurooppalaista perintötodistusta koskevan hakemuksen, yhtäältä tarkastaa hakijan toimittamat tiedot, ilmoitukset ja todisteet ja toisaalta antaa kyseisen todistuksen ainoastaan, jos todistettavat seikat on vahvistettu perimykseen sovellettavan lain tai muun tiettyihin seikkoihin sovellettavan lain nojalla. Kyseisellä asetuksella käyttöön otettu järjestelmä perustuu näin ollen lähtökohtaan, jonka mukaan eurooppalainen perintötodistus annetaan, kun todistettavat seikat on vahvistettu perimykseen sovellettavan lain nojalla (ks. vastaavasti määräys 18.12.2025, BNP Paribas Fortis (Notaarin sijaisen edustajan ennakkoratkaisupyyntö), C‑240/24, EU:C:2025:1019, 46 kohta).
61 Tältä osin unionin tuomioistuin on jo korostanut, että unionin kansalaisten luottamuksen säilyttämiseksi eurooppalaiseen perintötodistukseen on ehdottomasti tarpeen, että kyseinen väline, joka on asetuksen N:o 650/2012 63 artiklan 2 kohdan mukaan todistusvoimainen ja jolla on oikeusvaikutukset, jotka esitetään kyseisen asetuksen 69 artiklassa, annetaan kyseisen asetuksen 67 artiklan mukaisesti vain, jos todistettavia seikkoja ei ole riitautettu (ks. vastaavasti tuomio 23.1.2025, Albausy, C‑187/23, EU:C:2025:34, 43, 44 ja 63–65 kohta). Tämä vaatimus on sitäkin tärkeämpi, kun otetaan huomioon, että tällaisella todistuksella on oikeusvaikutuksia kaikkiin siinä nimeltä mainittuihin henkilöihin, erityisesti kaikkiin perillisiin, vaikka he eivät olisikaan itse hakeneet todistusta (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2021, Vorarlberger Landes- und Hypotheken-Bank, C‑301/20, EU:C:2021:528, 45 kohta).
62 Asetusta N:o 650/2012 ei sitä vastoin voida tulkita siten, että siinä asetettaisiin eurooppalaisen perintötodistuksen antavalle viranomaiselle velvollisuus vahvistaa seikkoja, jotka eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, kuten kysymys siitä, kuuluiko tietty omaisuus tosiasiallisesti perittävälle.
63 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että todistuksen antava viranomainen on velvollinen ilmoittamaan eurooppalaisessa perintötodistuksessa tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä kyseiseen jäämistöön kuuluva kiinteä omaisuus, jos todistuksen käyttötarkoitus sitä edellyttää, vaikka tämä velvollisuus voi tarvittaessa edellyttää todistettavien seikkojen tarkastamista. Lisäksi kyseisen viranomaisen on kieltäydyttävä antamasta kyseistä todistusta, jos näitä seikkoja kiistetään.
64 Ensimmäiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa on tulkittava siten, että eurooppalaisen perintötodistuksen antavan viranomaisen on sisällytettävä siihen tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä kyseiseen jäämistöön kuuluva ja muussa jäsenvaltiossa kuin kyseisen todistuksen antavassa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus, jos hakijat hakevat todistuksen antamista kyseistä omaisuutta koskevan omistusoikeuden kirjaamiseksi kyseisen toisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin ja jos kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään, että nämä tiedot on ilmoitettava kyseisessä todistuksessa, jotta tällainen kirjaaminen voidaan tehdä pelkästään tämän asiakirjan perusteella.
Toinen kysymys
65 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa tulkittava siten, että se, että kyseisen perittävän omaisuuden siirtoon sovelletaan kyseessä olevaan perimykseen sovellettavan lain nojalla yleisseuraantoa, jonka mukaan perittävän omaisuus siirtyy perillisille kokonaisuudessaan, voi vapauttaa eurooppalaisen perintötodistuksen antavan viranomaisen velvollisuudesta sisällyttää siihen tiedot, joiden perusteella voidaan yksilöidä kyseiseen jäämistöön kuuluva kiinteä omaisuus, joka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa kyseinen todistus annetaan, jos näiden tietojen mainitseminen kyseisessä todistuksessa on tarpeen siltä osin kuin todistuksen käyttötarkoitus, kuten tähän omaisuuteen liittyvän omistusoikeuden kirjaaminen viimeksi mainitun jäsenvaltion kiinteistörekisteriin pelkästään tällä perusteella, sitä edellyttää.
66 Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan 2 kohdan l alakohdassa, luettuna sen johdanto-osan 18 ja 19 perustelukappaleen valossa, säädetään, että kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvien oikeuksien kirjaaminen rekisteriin, kirjaamisen oikeudelliset edellytykset mukaan luettuina, ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, koska näihin kysymyksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa rekisteriä pidetään, tai kiinteän omaisuuden osalta lex rei sitaeta. Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, kyseisessä säännöksessä ei sitä vastoin suljeta asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle tällaisten oikeuksien saannolle asetettavia edellytyksiä. Tätä tulkintaa tukevat asetuksen 23 artiklan 1 ja 2 kohta, joista ilmenee, että asetuksen 21 tai 22 artiklan mukaisesti määräytyvää perimykseen sovellettava lakia sovelletaan perimykseen kokonaisuudessaan ja erityisesti ”omaisuuden, oikeuksien ja velvoitteiden siirto[on] perillisille” (ks. vastaavasti tuomio 12.10.2017, Kubicka, C‑354/16, EU:C:2017:755, 53–55 kohta).
67 Näin ollen on niin, että kuten Saksan hallitus on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, asetuksessa nro 650/2012 perintöasiaan sovellettavaksi laiksi määritetty laki säätelee tapaa, jolla perittävän omaisuus siirtyy, ja juuri tämä laki ratkaisee nyt käsiteltävässä asiassa, tapahtuuko siirto yleisseuraantona vai ei.
68 On kuitenkin todettava ensinnäkin, että se, että eurooppalaisen perintötodistuksen antava viranomainen ottaisi huomioon perimykseen sovellettavassa laissa säädetyn yleisseuraantoa koskevan järjestelmän välttyäkseen velvollisuudelta sisällyttää tällaiseen todistukseen asetuksen N:o 650/2012 nojalla vaaditut tiedot, ei olisi kyseisen asetuksen 68 artiklan mukaista. Kuten tämän tuomion 37 ja 48 kohdasta ilmenee, kyseisen todistuksen sisältö on määritettävä sen kriteerin perusteella, jonka mukaan todistuksessa on oltava kyseisessä 68 artiklassa luetellut tiedot ”siltä osin kuin [kyseisen todistuksen] käyttötarkoitus niitä edellyttää”, eikä kyseisessä säännöksessä ole tätä varten viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen.
69 Lisäksi on niin, että 68 artiklan l alakohdassa käytettyä ilmaisua ”tarvittaessa” ei voida tulkita siten, että tällaiseen todistukseen sisällytettävät tietoryhmät voisivat vaihdella kyseiseen perimykseen sovellettavan lain sisällön mukaan ja erityisesti sen mukaan, minkä järjestelmän mukaan perittävän omaisuuden siirto tapahtuu tämän lain mukaisesti, sillä muutoin vaarannettaisiin eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotolla tavoiteltu yhdenmukaistamistavoite.
70 Toiseksi on todettava, ettei asetuksen N:o 650/2012 mikään säännös koske pääasiassa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyn yleisseuraannon kaltaista erityistä perimystä koskevaa järjestelmää eikä missään sen säännöksessä säädetä, että tällainen järjestelmä voisi vaikuttaa eurooppalaisen perintötodistuksen sisältöön, josta säädetään kyseisen asetuksen 68 artiklassa. Päinvastoin, asetuksen N:o 650/2012 1 artiklan 1 kohdasta ja 3 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, luettuina yhdessä asetuksen johdanto-osan seitsemännen ja yhdeksännen perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että kyseisen asetuksen soveltamisalan on tarkoitus kattaa kaikenlaiset perimykset, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, sekä kaikki niihin liittyvät siviilioikeudelliset näkökohdat, joita varten kyseisellä asetuksella on tarkoitus ottaa käyttöön yhtenäinen järjestelmä, ja erityisesti kaikki perittävän omaisuuden tai oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymistavat (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2021, UM (Kuoleman varalta tehty omistusoikeuden siirtoa koskeva sopimus), C‑277/20, EU:C:2021:708, 33 kohta). Koska asetuksen N:o 650/2012 säännökset ovat siten yleisesti sovellettavia, niiden soveltaminen ei voi vaihdella kyseessä olevan perimysjärjestelmän mukaan.
71 Kolmanneksi tätä toteamusta tukee yhtäältä se, että eurooppalainen perintötodistus on unionin oikeuden väline, johon sovelletaan asetuksen N:o 650/2012 VI luvun säännöksillä käyttöön otettua itsenäistä oikeudellista järjestelmää, kuten tämän tuomion 34 kohdassa on muistutettu, ja toisaalta se, että kyseinen asetus on suoraan sovellettava unionin oikeuden toimi. Näin ollen jäsenvaltion perintöoikeuden säännöt, kuten säännöt, joilla otetaan käyttöön yleisseuraantoa koskeva järjestelmä, eivät voi vaikuttaa rajoittavasti eurooppalaisen perintötodistuksen sisältöä sääntelevien mainitun asetuksen säännösten tulkintaan.
72 Lisäksi tulkinta, jonka mukaan eurooppalaisen perintötodistuksen sisältö ei riipu perimystä koskevien kansallisten oikeusjärjestysten erityispiirteistä, on asetuksen N:o 650/2012 yksinkertaistamista koskevien tavoitteiden ja erityisesti kyseisen todistuksen käyttöönotolla tavoiteltujen päämäärien mukainen. Kuten tämän tuomion 49 ja 50 kohdassa on muistutettu, kyseisellä asetuksella ja kyseisellä todistuksella pyritään muun muassa auttamaan perillisiä valvomaan oikeuksiaan tehokkaasti sellaisen perimyksen yhteydessä, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia, ja tässä tarkoituksessa mahdollistamaan se, että he voivat helposti vahvistaa oikeutensa toisessa jäsenvaltiossa, erityisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseessä oleva jäämistöomaisuus sijaitsee.
73 Tällä näkökohdalla on erityinen merkitys tilanteessa, jossa perimykseen liittyy monitahoisia rajatylittäviä vaikutuksia, kuten peräkkäisissä perimyksissä, joihin liittyy – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – useita perillisten sukupolvia.
74 Toiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa on tulkittava siten, että se, että kyseisen perittävän omaisuuden siirtoon sovelletaan kyseessä olevaan perimykseen sovellettavan lain nojalla yleisseuraantoa, jonka mukaan perittävän omaisuus siirtyy perillisille kokonaisuudessaan, ei voi vapauttaa eurooppalaisen perintötodistuksen antavaa viranomaista velvollisuudesta sisällyttää siihen tiedot, joiden perusteella voidaan yksilöidä kyseiseen jäämistöön kuuluva kiinteä omaisuus, joka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa kyseinen todistus annetaan, jos näiden tietojen mainitseminen kyseisessä todistuksessa on tarpeen siltä osin kuin todistuksen käyttötarkoitus, kuten tähän omaisuuteen liittyvän omistusoikeuden kirjaaminen viimeksi mainitun jäsenvaltion kiinteistörekisteriin pelkästään tällä perusteella, sitä edellyttää.
Kolmas kysymys
75 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa tulkittava siten, että eurooppalaisen perintötodistuksen antava viranomainen on vapautettu velvollisuudesta mainita siinä tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä jäämistöön kuuluva kiinteä omaisuus, jos näiden tietojen mainitsemista pyydetään kiinteistörekisterimerkintää varten jäsenvaltiossa, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee, siinä tapauksessa, että tämä merkintä voidaan kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaan saada sellaisen täydentävän asiakirjan perusteella, joka esitetään yhdessä sellaisen eurooppalaisen perintötodistuksen kanssa, jossa ei ole tällaista mainintaa.
76 Kyseinen tuomioistuin katsoo, että vaikka oletettaisiin, että sen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi, eurooppalaisen perintötodistuksen antava viranomainen voitaisiin kuitenkin vapauttaa ilmoittamasta siinä tietoja, joiden perusteella kiinteä omaisuus voidaan tunnistaa, jos sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee, säädetään vaihtoehtoisesta tavasta, jonka avulla kyseisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin voidaan saada merkintä asiakirjalla, jolla täydennetään perintötodistusta, jossa ei ole tällaisia tietoja. Sen mukaan 9.3.2023 annetussa tuomiossa Registrų centras (C‑354/21, EU:C:2023:184) ja asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 18 perustelukappaleen kuudennessa ja seitsemännessä virkkeessä ei suljeta pois sitä, että tällaisesta täydentävästä asiakirjasta voi ilmetä tällaista tarkoitusta varten tarvittavat tiedot. Kyseinen tuomioistuin toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa Tšekin kiinteistörekisteriasetuksen 66 ja 69 §:stä, sellaisina kuin ne selostetaan tämän tuomion 31 kohdassa, ilmenee, että edesmenneen perillisen perillisillä tai oikeudenomistajilla on mahdollisuus tehdä eurooppalaista perintötodistusta, joka ei sisällä edellä mainittuja tietoja, täydentävä ilmoitus, joten pääasian valittajien pyytämä tietojen mainitseminen saattaisi sen mukaan osoittautua hyödyttömäksi.
Tutkittavaksi ottaminen
77 Pääasian valittajat eivät esitä muodollista oikeudenkäyntiväitettä kolmannesta ennakkoratkaisukysymyksestä mutta he väittävät, että jos eurooppalainen perintötodistus ei sisältäisi kyseisen kiinteistön tunnistetietoja, he eivät voisi hyödyntää Tšekin oikeudessa ainoastaan välittömille rintaperillisille säädettyä mahdollisuutta toimittaa tällaista todistusta täydentävä ilmoitus merkinnän saamiseksi Tšekin kiinteistörekisteriin, koska he ovat perittävän toisen perintöluokan perillisiä. Nämä väitteet voidaan ymmärtää siten, että niissä riitautetaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tulkinta lex rei sitaesta ja pyritään näin ollen kyseenalaistamaan tämän kolmannen kysymyksen hyödyllisyys pääasian kannalta, jolloin se olisi luonteeltaan hypoteettinen.
78 Tältä osin on muistutettava ensinnäkin, että unionin tuomioistuimen tehtävänä on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mukaisesti ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat sellaisina kuin ne on ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä esitetty. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on määrittänyt esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, niiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei siten ole unionin tuomioistuimen tehtävä (tuomio 8.6.2023, Prestige and Limousine, C‑50/21, EU:C:2023:448, 42 ja 43 kohta ja tuomio 19.3.2026, Almirall, C‑589/24, EU:C:2026:217, 25 kohta).
79 Nyt käsiteltävässä asiassa on siis lähdettävä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen omaksumasta lähtökohdasta, jonka mukaan Tšekin oikeuden sovellettavat säännökset mahdollistavat sen, että pääasian valittajat voivat saada merkinnän Tšekin kiinteistörekisteriin toimittamalla yhdessä eurooppalaisen perintötodistuksen kanssa tällaisen todistuksen täydentämiseksi tarkoitetun ilmoituksen, jos kyseisessä todistuksessa ei ole kaikkia tätä varten vaadittuja tietoja.
80 Toiseksi on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan niin, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa pääasia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityspiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Tästä seuraa, että kansallisten tuomioistuinten esittämillä kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta ja että unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta ennakkoratkaisukysymyksiä ainoastaan silloin, jos on ilmeistä, että pyydetyllä tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen mainittuihin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio 7.9.1999, Beck ja Bergdorf, C‑355/97, EU:C:1999:391, 22 kohta ja tuomio 22.1.26, Secab, C‑423/23, EU:C:2026:32, 24 kohta).
81 Kun nyt käsiteltävässä asiassa otetaan huomioon ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät seikat, jotka on esitetty tiivistetysti tämän tuomion 76 kohdassa, ei ole ilmeistä, että kyseisen tuomioistuimen pyytämällä asetuksen N:o 650/2012 säännösten tulkinnalla ei olisi mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen tai että kolmannen kysymyksen yhteydessä esiin tuotu oikeudellinen ongelma olisi luonteeltaan hypoteettinen.
82 Kolmas kysymys voidaan siten tutkia.
Asiakysymys
83 Ensinnäkin on korostettava, että – kuten tämän tuomion 34 kohdassa on todettu – eurooppalainen perintötodistus on itsenäinen unionin oikeuden väline. Tästä seuraa, että kyseisen todistuksen sisältö on määritettävä yksinomaan asetuksen N:o 650/2012 merkityksellisten säännösten perusteella ja erityisesti sen 68 artiklan perusteella, jossa määritellään tiedot, jotka todistuksessa on oltava.
84 Kansallisen oikeuden säännökset on otettava huomioon ainoastaan silloin, kun asetuksessa N:o 650/2012 viitataan niihin nimenomaisesti. Kuten tämän tuomion 66 kohdassa on muistutettu, näin on muun muassa sen jäsenvaltion lain osalta, jossa rekisteriä pidetään, tai kiinteän omaisuuden osalta lex rei sitaen osalta, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 18 ja 19 perustelukappaleessa todetaan, sekä asetuksen 21 tai 22 artiklan nojalla määräytyvän perimykseen sovellettavan lain osalta.
85 Toiseksi on muistutettava, että asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että eurooppalaisessa perintötodistuksessa on mainittava kullekin perilliselle tuleva perintöosa ja tarvittaessa luettelo kullekin perilliselle kuuluvista oikeuksista ja/tai omaisuudesta, siltä osin kuin todistuksen käyttötarkoitus edellyttää kyseistä mainintaa.
86 Kuten tämän tuomion 37–53 ja 64 kohdassa esitetystä kyseisen säännöksen tulkinnasta ilmenee, todistuksen antavan viranomaisen velvollisuus sisällyttää eurooppalaiseen perintötodistukseen tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä jäämistöön kuuluva kiinteä omaisuus, riippuu käyttötarkoituksesta, jota varten kyseinen todistus on annettu. Näin ollen tämä velvollisuus ei voi lakata pelkästään sen vuoksi, että sen jäsenvaltion, jossa kyseinen kiinteistö sijaitsee ja jossa merkityksellistä kiinteistörekisteriä pidetään, oikeudessa säädetään vaihtoehtoisesta tavasta, jonka avulla kyseisen omaisuuden omistusoikeus voidaan kirjata kyseiseen kiinteistörekisteriin esittämällä täydentävä asiakirja, jonka tarkoituksena on korjata tällaisten tietojen puuttuminen mainitusta todistuksesta.
87 Kolmanneksi on täsmennettävä, ettei 9.3.2023 annetun tuomion Registrų centras (C‑354/21, EU:C:2023:184) sisältö kyseenalaista tällaista tulkintaa. Kyseinen tuomio nimittäin koski – kuten sen 35, 39 ja 45–53 kohdasta ilmenee – niiden vaatimusten noudattamista, joista säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä kiinteistön omistusoikeuden merkitsemistä kyseisen valtion kiinteistörekisteriin koskevan hakemuksen tueksi esitettävien asiakirjojen osalta, erityisesti siinä tapauksessa, että tätä varten esitetään ainoastaan eurooppalainen perintötodistus. Unionin tuomioistuin ei sitä vastoin tutkinut siinä erityisesti nyt käsiteltävän asian kohteena olevaa kysymystä, joka koskee sitä, mitkä tällaista omaisuutta koskevat tiedot kyseisen todistuksen antavan viranomaisen on sisällytettävä siihen silloin, kun jäsenvaltion lainsäädännössä annetaan hakijalle mahdollisuus esittää täydentävä asiakirja.
88 Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, että mainittua tulkintaa tukevat asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 7, 67 ja 80 perustelukappale, joiden mukaan kyseisen asetuksen antamisen ja eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönoton tavoitteena on ollut muun muassa taata perillisten oikeuksien tehokas käyttäminen ja yksinkertaistaa toimia, joita perillisten on toteutettava unionissa, erityisesti silloin, kun kyse on heidän oikeuksiensa vahvistamisesta siinä jäsenvaltiossa, jossa asianomainen jäämistöomaisuus sijaitsee. Näin ollen silloin, kun perilliset hakevat tällaisen todistuksen antamista näiden oikeuksien käyttämistä varten, todistuksen on sisällettävä kaikki tältä osin tarvittavat tiedot, eikä kyseisiä perillisiä voida asettaa tilanteeseen, jossa he olisivat mainitun todistuksen hankkimisesta huolimatta – koska todistus on puutteellinen kyseisen asetuksen vaatimuksiin nähden – velvollisia toimittamaan täydentävän asiakirjan voidakseen käyttää näitä oikeuksia.
89 Tätä toteamusta ei kyseenalaista myöskään se ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsema seikka, että asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 18 perustelukappaleen ensimmäisessä, kuudennessa ja seitsemännessä virkkeessä todetaan yhtäältä, että viranomainen, joka vastaa kiinteää tai irtainta omaisuutta koskevan oikeuden kirjaamisesta rekisteriin, voi pyytää rekisteröintiä hakevalta henkilöltä lisää tietoja tai asiakirjoja, joita edellytetään sen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, ja toisaalta, että tällainen viranomainen voi ilmoittaa kyseiselle henkilölle, miten tämä voi hankkia puuttuvat tiedot tai asiakirjat. Kun nimittäin otetaan huomioon kyseisen asetuksen 68 artiklan l alakohdan sanamuoto ja sekä kyseisellä asetuksella että eurooppalaisella perintötodistuksella tavoitellut päämäärät, sellaisina kuin ne on palautettu mieleen erityisesti tämän tuomion edellisessä kohdassa, kyseisessä johdanto-osan 18 perustelukappaleessa tarkoitettuja tietoja ei voida ymmärtää siten, että todistuksen antava viranomainen vapautettaisiin velvollisuudesta sisällyttää kyseiseen todistukseen tiedot, joita kansallisessa oikeudessa edellytetään tällaista merkitsemistä varten.
90 Kolmanteen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa on tulkittava siten, että eurooppalaisen perintötodistuksen antavaa viranomaista ei ole vapautettu velvollisuudesta mainita siinä tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä jäämistöön kuuluva kiinteä omaisuus, jos näiden tietojen mainitsemista pyydetään kiinteistörekisterimerkintää varten jäsenvaltiossa, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee, siinä tapauksessa, että tämä merkintä voidaan kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaan saada sellaisen täydentävän asiakirjan perusteella, joka esitetään yhdessä sellaisen eurooppalaisen perintötodistuksen kanssa, jossa ei ole tällaista mainintaa.
Oikeudenkäyntikulut
91 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa
on tulkittava siten, että
eurooppalaisen perintötodistuksen antavan viranomaisen on sisällytettävä siihen tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä kyseiseen jäämistöön kuuluva ja muussa jäsenvaltiossa kuin kyseisen todistuksen antavassa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä omaisuus, jos hakijat hakevat todistuksen antamista kyseistä omaisuutta koskevan omistusoikeuden kirjaamiseksi kyseisen toisen jäsenvaltion kiinteistörekisteriin ja jos kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään, että nämä tiedot on ilmoitettava kyseisessä todistuksessa, jotta tällainen kirjaaminen voidaan tehdä pelkästään tämän asiakirjan perusteella.
2) Asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa
on tulkittava siten, että
se, että kyseisen perittävän omaisuuden siirtoon sovelletaan kyseessä olevaan perimykseen sovellettavan lain nojalla yleisseuraantoa, jonka mukaan perittävän omaisuus siirtyy perillisille kokonaisuudessaan, ei voi vapauttaa eurooppalaisen perintötodistuksen antavaa viranomaista velvollisuudesta sisällyttää siihen tiedot, joiden perusteella voidaan yksilöidä kyseiseen jäämistöön kuuluva kiinteä omaisuus, joka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa kyseinen todistus annetaan, jos näiden tietojen mainitseminen kyseisessä todistuksessa on tarpeen siltä osin kuin todistuksen käyttötarkoitus, kuten tähän omaisuuteen liittyvän omistusoikeuden kirjaaminen viimeksi mainitun jäsenvaltion kiinteistörekisteriin pelkästään tällä perusteella, sitä edellyttää.
3) Asetuksen N:o 650/2012 68 artiklan l alakohtaa
on tulkittava siten, että
eurooppalaisen perintötodistuksen antavaa viranomaista ei ole vapautettu velvollisuudesta mainita siinä tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä jäämistöön kuuluva kiinteä omaisuus, jos näiden tietojen mainitsemista pyydetään kiinteistörekisterimerkintää varten jäsenvaltiossa, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee, siinä tapauksessa, että tämä merkintä voidaan kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaan saada sellaisen täydentävän asiakirjan perusteella, joka esitetään yhdessä sellaisen eurooppalaisen perintötodistuksen kanssa, jossa ei ole tällaista mainintaa.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: saksa.
i Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.