<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2000FIA.0100011701.case.xml"><NO.CASE>C-220/98</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61998C0220</NO.CELEX><NO.SEQ>0004.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>119</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>134</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>16</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES FENNELLYN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-220/98</LEFT><RIGHT>ESTÉÉ LAUDER</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Nial Fennelly</HT></P><P><DATE ISO="19990916">16 päivänä syyskuuta 1999</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävänä olevaan Landgericht Kölnin (jäljempänä kansallinen tuomioistuin) esittämään ennakkoratkaisupyyntöön johtaneen asian asianosaiset ovat kilpailevien monikansallisten kosmetiikkayhtiöiden saksalaisia tytäryhtiöitä. Riidan kohteena on Monacossa valmistettava <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Monteil Firming Action Lifting Extreme Creme<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/> -niminen kiinteyttävä kasvovoide (jäljempänä voide), jonka jälleenmyynnistä koko Euroopan alueella vastaavat Lancaster-ryhmään kuuluvat yhtiöt.<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vastaajan yhteisöjen tuomioistuimelle antamista tiedoista käy ilmi, että voide tuodaan suoraan Monacosta Wicsbadenissa Saksassa sijaitsevaan jakelukeskukseen, josta sita toimitetaan valtuutetuille jälleenmyyjille sekä yhteisön alueelle että sen ulkopuolelle.</P></NOTE> Vastaajana on ryhmän saksalainen jäsen, joka vastaa voiteen jälleenmyynnistä sekä Saksan markkinoilla että Lancasterin koko selektiivisessä jälleenmyyntiverkostossa.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kantajana oleva Estéé Lauder -ryhmän saksalainen tytäryhtiö väittää, että sanan <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/> käyttö voiteen nimessä on harhaanjohtava, koska se herättää sellaisen mielikuvan, että sen vaikutuksen pysyvyyttä voidaan verrata kasvojen kohotusleikkaukseen. On yleisesti tunnustettua, että voiteen vaikutus ei ole pysyvä, vaikka vastaaja väittääkin, että sen ihoa kiinteyttävä vaikutus on huomattava. Kantaja nosti kanteen vilpillistä kilpailua koskevan Saksan lainsäädännön nojalla ensisijaisesti puolustustautumistoimenpiteenä suojatakseen omaa markkina-asemaansa, koska toisessa saksalaisessa tuomioistuimessa, Kammergericht Berliinissä, oli erään kulutta jansuojajärjestön hakemuksesta annettu määräys jolla kantajaa kiellettiin käyttämästä sanaa <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/> oman kiinteyttävän kasvovoiteensa markkinoinnissa, kuten suullisesta käsittelystä kävi ilmi.<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia 25 U 2991/93.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Vastaaja kiistää, että voide herättäisi kantajan väitteiden mukaisia odotuksia pysyvästä vaikutuksesta. Vastaaja katsoo, että vaaditun kieltomääräyksen antaminen estäisi yhteisön oikeudessa taattua tavaroiden vapaata liikkuvuutta, koska tuotteen uudelleen nimeämisestä ja uudelleen pakkaamisesta yksinomaan Saksan markkinoita varten aiheutuisi ylimääräisiä markkinointikustannuksia. Vastaaja väittää myös, että tämä olisi kohtuutonta, koska kuluttajien erehtymisen mahdollisuus on hyvin vähäinen.</TXT></NP><?PAGE NO="I-120"?><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin katsoo, ettei se voi asiantuntijalausuntojen puuttuessa sulkea pois <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>mahdollisuutta, että vähäistä suurempaa osaa kuluttajista johdetaan harhaan<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>. Kansallinen tuomioistuin viittaa Bundesgerichtshofin <DATE ISO="19961212">12.12.1996</DATE> antamaan tuomioon, jossa pysytettiin Kammergericht Berlinin Estéé Lauderia vastaan nostetusta menestyneestä kanteesta antama aikaisempi tuomio, jonka mukaan sana <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/> voi olla harhaanjohtava.<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia 1 ZR 7/94, NJWRR 1997, s. 931.</P></NOTE> Kansallinen tuomioistuin on kuitenkin epätietoinen siitä, onko sen yhteisön oikeuden nojalla poikettava Saksan oikeuskäytännössä muodostuneesta säännöstä, jonka mukaan sanan käyttö voidaan kieltää, jos sillä voidaan johtaa harhaan vähintään 10—15:tä prosenttia mahdollisista kuluttajista. Erityisesti kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko tällainen kynnys Mars-tapauksen<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-470/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-1923">C-470/93, Verein gegen Unwesen in Handel und Gewerbe Köln v. Mars, tuomio <DATE ISO="19950706">6.7.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-1923)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> kaltaisten asioiden valossa liian ankara suojatoimenpide.</TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella yhteisöjen tuomioistuimelle on esitetty seuraava kysymys:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>Onko EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa ja/tai kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 76/76 8/ETY 6 artiklan 3 kohtaa tulkittava niin, että niiden kanssa on ristiriidassa vilpillistä kilpailua koskevien sellaisten kansallisten säännösten soveltaminen, joissa sallitaan jossakin Euroopan unionin jäsenvaltiossa lainmukaisesti valmistetun taikka lainmukaisesti markkinoidun kosmeettisen valmisteen tuonnin taikka markkinoille saattamisen kieltäminen sillä perusteella, että tuotteen vaikutusta koskeva kuvaus <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="2019"/>lifting<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="2019"/> on kuluttajia harhaanjohtava, sillä se antaa aiheen olettaa tuotteella olevan pysyvää vaikutusta, kun tällaisella pakkaukseen sisältyvällä samalla kuvauksella varustettu tuote on saatettu muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa lainmukaisesti ja riitauttamatta markkinoille?<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Asiaan sovellettava lainsäädäntö</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Saksassa <DATE ISO="19090607">7.6.1909</DATE> annettu Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerb (laki vilpillisestä kilpailusta, jäljempänä UWG) voi vaikuttaa tavaroiden kauppaan, ja siksi yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi on tämän lain johdosta saatettu useita asioita, joista nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisin on asiassa Clinique annettu tuomio.<NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-315/92" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-317">C-315/92, Verband Sozialer Wettbewerb v. Clinique Laboratories ja Estée Lauder, tuomio <DATE ISO="19940202">2.2.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-317)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> UWG:n 3 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>Jokainen, joka liiketoiminnassa esittää kilpailutarkoituksessa tarjouksen muodossa harhaanjohtavia väitteitä joidenkin tai kaikkien tuotteiden tai palvelujen luonteesta — — voidaan määrätä pidättäytymään väitteiden esittämisestä.<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><?PAGE NO="I-121"?><P>Kulutustavaroita koskevassa Saksan laissa on samanlainen säännös. Siten <DATE ISO="19740815">15.8.1974</DATE> annetun Lebensmittel- und Bedarfsgegenständegesetzin (laki elintarvikkeista ja kulutustavaroista, jäljempänä LMBG) 27 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>On kiellettyä markkinoida ammattimaisesti harhaanjohtavalla kuvauksella tai tiedoilla varustettuja — — kosmeettisia tuotteita — —.Harhaanjohtamista on erityisesti se,</P><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>jos kosmeettisilla tuotteilla väitetään olevan vaikutuksia, joita — — ei ole tieteellisesti riittävästi todistettu.<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P><P>LMGB:n 27 §:n 3 momentin mukaan nimi on harhaanjohtava <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>jos harjaanjohtavia kuvauksia— — käytetään tuotteen arviointiin vaikuttavista seikoista<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>.</P></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan (joista on muutettuina tullut EY 28 ja EY 30 artikla) lisäksi on syytä viitata paitsi kansallisen tuomioistuimen mainitsemaan direktiiviin 76/768/ETY,<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kosmeettisia valmisteita koskevan ulsenvaltioidcn lainsäädännön tallentamisesta 27 p.-uvan.l heinäkunta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/768/ETY (EYVL. L 262, s. 169; jäljempänä vuotien 1976 direktiivi).</P></NOTE> myös harhaanjohtavaa mainontaa koskevaan direktiiviin 84/450/ETY.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten iná.-traystcn lähentämisestä 10 naivana syyskuuta 1981 annettu neuvoston direktiivi 8-IM50/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="250" DATE.PUB="1974" PAGE.FIRST="17">EYVL L 250, s. 17</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Vuoden 1976 direktiivissä säädetään kosmeettisten valmisteiden markkinoinnin edellytyksistä. Direktiivin toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että yksi sen päätavoitteista on kosmeettisten valmisteiden kaupan vapauden helpottaminen. Siten sen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot eivät saa <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>estää, kieltää tai rajoittaa minkään tämän direktiivin ja sen liitteiden mukaisen kosmeettisen valmisteen saattamista markkinoille<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>. Direktiivin 6 artiklan 3 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 88/667/ETY,<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsŕíiidánnün kíhcntilmiscstíí annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY muuttamisesta neljännen kerran <DATE ISO="19881221">21 päivänä joulukuuta 1988</DATE> annettu neuvoston direktiivi 88/667/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="382" DATE.PUB="1988" PAGE.FIRST="46">EYVL L 382, s. 46</REF.DOC.OJ>). Mainittuun kohtaan on-lisatty vichi vksi virke kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY muuttamisesta kuudennen kerran <DATE ISO="19930614">14 naivana kesäkuuta 1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/35/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="151" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="32">EYVL L 151, s. 32</REF.DOC.OJ>) 1 artiklan 9 kohdalla, mutta sillit ci ole nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta merkitystä.</P></NOTE> on keskeinen säännös nyt käsiteltävän asian kannalta. Siinä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kosmeettisten valmisteiden selosteissa, esillepanossa ja mainostamisessa ei käytetä tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita<?PAGE NO="I-122"?> merkkejä, jotka yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia, joita niillä ei ole.<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Direktiiviin 84/450/ETY sisältyy harhaanjohtavaa mainontaa koskevat yhteisön yleiset oikeussäännöt. Sen 2 artiklan 2 kohdan mukaan <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>harhaanjohtavalla mainonnalla<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/> tarkoitetaan <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>kaikkea mainontaa, joka tavalla tai toisella, esitystapa mukaan lukien, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan niitä henkilöitä, joille se on osoitettu tai jotka se tavoittaa, ja joka harhauttavan ominaisuutensa takia on omiaan vaikuttamaan heidän taloudelliseen käyttäytymiseensä taikka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kilpailijalle<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>. Direktiivin 3 artiklassa luetellaan ne seikat, jotka on otettava huomioon mainonnan harhaanjohtavuutta arvioitaessa, mukaan lukien mainostettujen tavaroiden tai palvelujen ominaisuudet. Direktiivin 7 artiklan mukaan jäsenvaltiot saavat pitää voimassa tai antaa kansallisia säännöksiä <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>laajemmasta kuluttajien — — suojasta<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Huomautukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Kantaja, vastaaja, Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta, Suomen tasavalta ja komissio esittivät kirjalliset huomautuksensa, ja Saksan liittotasavaltaa ja Suomen tasavaltaa lukuun ottamatta kaikki nämä esittivät myös suulliset huomautuksensa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Tapauksen tarkastelu</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Pääasian käsittelyn tässä vaiheessa kansallinen tuomioistuin ei ole ottanut lopullista kantaa sanan <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/> mahdollisesti harhaanjohtavaan käyttöön. Kansallinen tuomioistuin haluaa selvennystä siihen, missä laajuudessa kyseisen voiteen kaltaisten kosmeettisten valmisteiden kuluttajia yhteisön oikeuden mukaan voidaan suojata kansallisella lainsäädännöllä. Koska ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kyseiset tuotteet on tuotu Monacosta eli kolmannesta maasta, on syytä tarkastella suoraan Monacosta tuotujen tavaroiden asemaa yhteisön oikeudessa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Monacoa koskeva kysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>EY:n perustamissopimuksen 227 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 299 artikla) mukaan Monacon ruhtinaskunta ei kuulu alueisiin, joihin perustamissopimusta sovelletaan. Se on siis yhteisön oikeuden kannalta kolmas maa, kuten komission ja Ranskan tasavallan asiamiehet suullisessa käsittelyssä perustellusti totesivat. Monaco on kuitenkin kuulunut yhteisön tullialueeseen ainakin vuodesta 1968, jolloin yhteisön tullialueesta <DATE ISO="19680927">27 päivänä syyskuuta 1968</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1496/68<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="238" DATE.PUB="1968" PAGE.FIRST="1">EYVL L 238, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 2 artiklassa säädettiin, että tiettyjä jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevia, asetuksen liitteessä lueteltuja alueita, Monaco mukaan lukien, oli pidettävä yhteisön tullialueeseen kuuluvina.<?PAGE NO="I-123"?> Asiaa koskevassa lainsäädännössä ei täsmennetä, mitkä ovat Monacon sisällyttämisestä yhteisön tullialueeseen johtuvat oikeusvaikutukset.<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Voimassa oleva säännös, joka sisältyy yhteisön Tullikoodeksista <DATE ISO="19921012">12 päivänä lokakuuta 1992</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="302" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="1">EYVL L 302, s. 1</REF.DOC.OJ>) 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaan, sellaisena kuin se on muutettuna yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 muuttamisesta <DATE ISO="19961219">19 päivänä joulukuuta 1996</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 82/97 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="017" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="1">EYVL 1997, L 17, s. 1</REF.DOC.OJ>) 1 artiklan 1 kohdan b alakohdalla, on sanamuodoltaan seuraava: <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>Yhteisön tullialueeseen kuuluvana pidetään myös Monacon ruhtinaskunnan aluetta, sellaisena kuin se määritellään Pariisissa <DATE ISO="19630518">18 päivänä toukokuuta 1963</DATE> allekirjoitetussa tulliyleissopimuksessa — — ottaen huomioon siihen sovellettava yleissopimus, vaikka se sijaitsee Ranskan tasavallan alueen ulkopuolella.<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/></P></NOTE> Koska tulleja ja vaikutukseltaan vastaavia maksuja ei saada soveltaa Monacon ja yhteisön välisessä kaupassa, voisi tästä kuitenkin ensinäkemältä vetää sellaisen johtopäätöksen, että Monacosta peräisin olevia suoraan jäsenvaltioon vietyjä tavaroita on kohdeltava samalla tavalla kuin jos ne olisivat yhteisöstä peräisin.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Tämän tulkinnan vakuuttavin oikeudellinen perusta on sen analogisuus suhteessa EY:n perustamissopimuksen 9 ja 10 artiklaan (joista on muutettuina tullut EY 23 ja EY 24 artikla) sisältyvään jäsenvaltiossa vapaassa vaihdannassa olevien tuotteiden käsitteeseen, jonka vaikutuksesta kolmansista maista tulevien tuotteiden katsotaan olevan jäsenvaltiossa vapaassa vaihdannassa, jos yhteisön alueelle tuontia varten asetettuja tullimuodollisuuksia on noudatettu ja tuotteista on tässä jäsenvaltiossa kannettu yhteisön yhteisen tullitariffin mukaiset tullit. Asiassa Donckerwolcke vastaan Procureur de la République yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/><QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="2019"/>vapaassa vaihdannassa<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="2019"/> olevat tuotteet ovat lopullisesti ja täydellisesti rinnastettavissa jäsenvaltioista peräisin oleviin tuotteisiin<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>. Tästä rinnastettavuudesta seuraa, että <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>määrällisten rajoitusten ja kaikkien vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden poistamista koskevia 30 artiklan määräyksiä sovelletaan erotuksetta sekä yhteisöstä peräisin oleviin tuotteisiin että jossakin jäsenvaltiossa vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tuotteisiin näiden tuotteiden alkuperästä riippumatta<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="41/76" YEAR="1976" PAGE.ECR="1921">41/76, Donckerwolcke v. Procureur de la Republique, tuomio <DATE ISO="19761215">15.12.1976</DATE> (Kok. 1976, s. 1921, 17 ja 18 kohta</REF.DOC.ECR>: Kok. Ep. III, s. 257). Ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="119/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="975">119/78, Peureux v. Services Fiscaux de la Haute-Saône et du Territoire de Belfort, tuomio <DATE ISO="19790313">13.3.1979</DATE> (Kok. 1979, s. 975</REF.DOC.ECR>; Kok. Ep. IV, s. 4291, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi perustamissopimuksen 30 artiklan osalta, että <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä yhteisön sisäisessä kaupassa koskevalla kiellolla on sama ulottuvuus sellaisten toisesta jäsenvaltiosta tuotujen tuotteiden osalta, jotka on aiemmin luovutettu siellä vapaaseen vaihdantaan, kuin kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevien tuotteiden osalta<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/> (tuomion 26 kohta).</P></NOTE> Jäljempänä samassa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin lisäsi vielä, että tällainen rinnastaminen <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>voi saavuttaa täyden vaikutuksensa ainoastaan sillä edellytyksellä, että — — tavaroihin sovelletaan samoja tuontia, tullaamista ja kauppaa koskevia edellytyksiä riippumatta siitä, missä valtiossa tavarat on luovutettu vapaaseen liikkeeseen<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia Donckerwolcke, 25 kohta.</P></NOTE> Sitä vastoin ei ole esitetty, että tulli- ja kauppapolitiikassa enää olisi kosmeettisten valmisteiden tuontia yhteisöön koskevia eroja. Itse asiassa tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä ja asetuksen (EY) N:o 518/94 kumoamisesta <DATE ISO="19941222">22 päivänä joulukuuta 1994</DATE> annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 3285/94<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="349" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="53">EYVL 1994 L 349, s. 53</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> sisältyvien, voimassa olevien yleisten oikeussääntöjen mukaan (ks. 1 artiklan 2 kohta) kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>tuonti yhteisöön on vapaata ja sille ei siis ole asetettu mitään määrällisiä rajoituksia, sanotun<?PAGE NO="I-124"?> kuitenkaan rajoittamatta V osaston mukaisesti mahdollisesti toteutettavia suojatoimenpiteitä<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asetusta N:o 3285/94 sovelletaan sen 1 artiklan 1 kohdan nojalla kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden tuontiin, lukuun ottamatta tekstiilituotteita ja tietyistä kolmansista maista, joihin Monaco ei kuulu, peräisin olevia tuotteita. Ks. tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä ja asetusten (ETY) N:o 1765/82, (ETY) N:o 1766/82 ja (ETY) N:o 3420/83 kumoamisesta <DATE ISO="19940307">7 päivänä maaliskuuta 1994</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 519/94 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="067" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="89">EYVL L 67, s. 89</REF.DOC.OJ>) liite I.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Suoraan Monacosta, eli kolmannesta maasta, Saksaan vietyjen tavaroiden rinnastaminen kolmannesta maasta jo tuotuihin tavaroihin sovellettavaan vapaassa liikkeessä olevien tavaroiden käsitteeseen merkitsee kieltämättä tämän käsitteen laajentamista. Tämä koskee erityisesti kieltoa toteuttaa määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat Saksaan, jolla ei ole vastavuoroista sopimusta, johon voitaisiin vedota päinvastaisessa tilanteessa, kun tavaroita viedään suoraan Saksasta Monacoon. Ranskan hallituksen asiamies myönsi suullisessa käsittelyssä, että Monacon kanssa tehdyn kansainvälisen sopimuksen puuttuminen<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Snyder, International Trade and Customs Latv of the European Union, 1998, s. 504, alaviite 3.</P></NOTE> saattaa satunnaisesti tuottaa ongelmia.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asiamies huomautti, että Monaco on tosiasiallisesti velvollinen — ilmeisesti Monacon ja Ranskan tulliliittoa koskevan <DATE ISO="19630518">18.5.1963</DATE> tehdyn kahdenvälisen sopimuksen seurauksena, joka on ratifioitu Ranskassa <DATE ISO="19630924">24.9.1963</DATE> annetulla asetuksella nro 63-982, JORF, s. 8879 — noudattamaan yhteisön lainsäädäntöä, kuten esimerkiksi vuoden 1976 direktiiviä. Yhteisöjen tuomioistuimen saamien tietojen mukaan ongelmia on edelleen, ja Ranskan ja Monacon viranomaisten aloitteesta komissio tutkii nyt tarvetta neuvotella kansainvälisestä sopimuksesta Monacon kanssa.</P></NOTE> Tätä voidaan verrata San Marinon tasavallan kyseiseen tilanteeseen. Monacon tavoin San Marinoa oli pidetty vuodesta 1968 yhteisön tullialueen osana, mutta sen kauppasuhteita yhteisöön on vuodesta 1992 säännelty erityisellä kansainvälisellä sopimuksella.<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Euroopan talousyhteisön ja San Marinon tasavallan välillä kaupasta ja tulliliitosta tehdystä väliaikaisesta sopimuksesta <DATE ISO="19921127">27 päivänä marraskuuta 1992</DATE> tehty neuvoston päätös 92/561/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="359" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="13">EYVL L 359, s. 13</REF.DOC.OJ>). Sopimuksella perustetaan yhteisön ja San Marinon välinen tulliliitto (1 artikla), jossa nimenomaisesti kielletään määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet sopimuspuolten välisessä kaupassa (8 artikla).</P></NOTE> Vaikka Monacon ja yhteisön välisiä kauppasuhteita sääntelevää täydellistä järjestelmää ei ole, katson että pelkästään se, että Monaco kuuluu yhteisön tullialueeseen, tukee vapaata liikkuvuutta koskevien oikeussääntöjen soveltamista Monacosta peräisin olevien tavaroiden kohteluun. Näkemykseni mukaan se, että Monaco tullioikeudellisesti kuuluu yhteisöön, on vakuuttavampi peruste tämän käsitteen laajemmalle tulkinnalle kuin vastaajan suullisessa käsittelyssä ehdottama peruste, jonka mukaan yhteisön oikeuden soveltamiseksi on riittävää, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevat tavarat (kuten todennäköisesti suurin osa Monacon viennistä) kuljetetaan Monacosta Saksaan Ranskan alueen kautta. Silloin esimerkiksi Monacosta meriteitse Espanjaan tai Italiaan vietäviä tavaroita kohdeltaisiin perusteettomasti eri tavalla. Perustamissopimuksen 10 artiklasta ja asiasta Donckerwolcke annetusta tuomiosta ilmenee selvästi, että ennen kuin kolmansista maista tulevien tuotteiden voidaan katsoa liikkuvan vapaasti yhteisössä, ne on tosiasiallisesti tuotava jäsenvaltioon ja niiden on oikeudellisesti täytettävä tuonnissa kyseiseen jäsenvaltioon sovellettavat yhteisen tullitariffin muodollisuudet, sovellettavien tullien maksaminen mukaan lukien. Monacon oikeudellinen asema osana yhteisön tullialuetta tekee tämän vaatimuksen tarpeettomaksi. Siksi uskon,<?PAGE NO="I-125"?> että yhteisön lainsäätäjän päätöksestä sisällyttää Monaco yhteisön tullialueeseen seuraa oikeudellisesti, että Monacosta jäsenvaltioon viedyt tuotteet on viennin jälkeen kaikissa kaupallisissa yhteyksissä rinnastettava yhteisössä vapaasti liikkuviin tuotteisiin.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Se, että pääasiassa kyseessä olevat tuotteet tuodaan suoraan Monacosta Saksaan, ei näin ollen vaikuta siihen, onko kansallisen tuomioistuimen harkitsema kieltomääräys yhteisön oikeuden mukainen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Pääasia</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ei ole yllättävää, ettei yhteisöjen tuomioistuimelle nyt käsiteltävänä olevassa asiassa esitetyistä kirjallisista ja suullisista huomautuksista ilmene olennaisia näkemyseroja kansallisen tuomioistuimen kysymykseen annettavassa vastauksessa sovellettavista periaatteista. Pääasialliset oikeuskysymykset on ratkaistu suhteellisen tuoreessa oikeuskäytännössä. Asian varsinainen kysymys koskee sitä, missä laajuudessa Saksan lainsäädännön mukaista kuluttajansuojaa voidaan soveltaa, ja erityisesti säännöstä, jonka mukaan tuotteen myynnin rajoittamisen perusteeksi riittää, että 10—15 prosenttia kuluttajista saattaa erehtyä, vaikka sen soveltaminen rajoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja vaikka kyseisiä tuotteita koskevat säännöt yhteisössä on yhdenmukaistettu. Vain Suomen hallitus, jota Ranskan hallitus jossakin määrin tuki suullisessa käsittelyssä, esittää, että jäsenvaltiot vuoden 1976 direktiivin estämättä saavat pitää voimassa kuluttajansuojaa koskevat tiukemmat sääntönsä.</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ensiksikin on kiistatonta, että kansallisen tuomioistuimen antama kieltomääräys, jolla voiteen myyntiä rajoitetaan vain siksi, että sen nimessä käytetään sanaa <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>, on sekä perustamissopimuksen 30 artiklassa lähtökohtaisesti kielletty tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide että vuoden 1976 direktiivin 7 artiklan 1 kohdan vastainen kosmeettisten valmisteiden kaupan rajoitus.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vaikka UWG:iä ja LMBG:iä sovelletaan seka saksalaisiin tuotteisiin etta tuontitavaroihin, kicltomadnlys olisi selkeästi yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-267/91+C-268/91" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-6097">C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard <DATE ISO="19931124">24.11.1993</DATE> annetussa tuomiossa (Kok. 1993, s. I-6097)</REF.DOC.ECR> tarkoitettu <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>tuotesääntö<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/>, ja sen aiheuttamat kaupan rajoitukset on niin ollen perusteltava.</P></NOTE> Voidetta myydään yleisesti samankaltaisilla edellytyksillä muissa jäsenvaltioissa, joten Saksassa sovellettavien erityisten oikeussääntöjen noudattaminen merkitsisi viejälle yksinomaan Saksan markkinoita varten tuotettavista pakkausmerkinnöistä ja mainonnasta aiheutuvia lisäkustannuksia samalla tavalla kuin asiassa Clinique.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia Clinique, tuomion 19 kohta.</P></NOTE> Siten tutkittavaksi jää vain, missä laajuudessa tällainen rajoitus kaikesta huolimatta olisi sallittava.</TXT></NP><?PAGE NO="I-126"?><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön ja erityisesti asiassa Clinique annetun tuomion mukaan vuoden 1976 direktiivissä on <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>tyhjentävästi yhdenmukaistettu kosmeettisten valmisteiden pakkausta ja merkintöjä koskevat kansalliset säännökset<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ąsia Clinique, tuomion 11 kohta. Ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-77/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-431">C-77/97, Österreichische Unilever v. Smithkline Beecham Markenartikel, tuomio <DATE ISO="19990128">28.1.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-431, 24 kohta)</REF.DOC.ECR>, sekä siinä mainitut asiat.</P></NOTE> Direktiivissä määritellään <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>ne toimenpiteet, jotka on toteutettava kuluttajansuojan ja kaupallisten toimien rehellisyyden turvaamiseksi; viimeksi mainitut kuuluvat niihin pakottaviin vaatimuksiin, jotka yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamista koskevassa oikeuskäytännössään<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia Clinique, tuomion 15 kohta.</P></NOTE> Tästä nimenomaisesta pakottavasta vaatimuksesta säädetään toisin sanoen vuoden 1976 direktiivissä, ja siinä määritellään tyhjentävästi, miten vaatimus on täytettävä.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Vuoden 1976 direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät saa kieltää tai rajoittaa direktiivissä asetetut edellytykset täyttävien kosmeettisten valmisteiden saattamista markkinoille. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kiistatonta, että voiteen pakkaus ja merkinnät täyttävät nämä edellytykset. Kysymys koskee sitä, voiko Saksa kuitenkin 6 artiklan 3 kohdassa asetetun tavoitteen vuoksi rajoittaa voiteen markkinoille saattamista alueellaan.</TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa käytävä keskustelu keskittyy näin ollen 6 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen varmistaa, etteivät tuotteiden selosteet tai mainonta ole sellaisia, että ne <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia, joita niillä ei ole<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>. Vuoden 1976 direktiivissä jätetään jäsenvaltioiden päätettäväksi se, millä keinoilla ne täyttävät tämän velvoitteen. Tämä ei ole yllättävää, koska on mahdotonta määritellä etukäteen yleisiä perusteita, joilla tuotteista esitettyjen tietojen harhaanjohtavuus kaikissa tapauksissa voitaisiin ratkaista. Vuoden 1976 direktiiviä on kuitenkin tulkittava siten, että siinä annetaan tyhjentävät säännöt kuluttajien suojelemiseksi sellaisilta myynti- ja markkinointikeinoilta, joissa esitetään suoraan tai epäsuorasti totuudenvastaisia väitteitä kosmeettisista valmisteista. Asiaa koskevat normit asetetaan toisin sanoen yhteisön tasolla, ja jäsenvaltioiden on sovellettava niitä tapauskohtaisesti. Jäsenvaltioilla ei siten ole tässä asiassa lainsäädäntövaltaa, ja ne voivat toimia vain yhdenmukaistettujen sääntöjen rajoissa.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-1/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-1251">C-1/96, The Queen v. MAFF, ex parte Compassion in World Farming, tuomio <DATE ISO="19980319">19.3.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-1251, 47 kohta)</REF.DOC.ECR>, asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-323/93" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-5077">C-323/93, Centre d'Insémination de la Crespelle v. Cooperative de la Mayenne, tuomio <DATE ISO="19941005">5.10.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-5077, 31 kohta)</REF.DOC.ECR>, ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="148/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="1629">148/78, Pubblico Ministero v. Ratti, tuomio <DATE ISO="19790405">5.4.1979</DATE> (Kok. 1979, s. 1629</REF.DOC.ECR>, 36—38 kohta; Kok. Ep. IV, s. 473).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Vuoden 1976 direktiivi voidaan tämän vuoksi rinnastaa direktiiviin 84/450/ETY, jossa harhaanjohtavaa mainontaa koskevat kansalliset oikeussäännöt yhdenmukaistetaan vain osittain vahvistamalla objektiiviset vähimmäistunnusmerkit, joiden perusteella mainonnan harhaanjohtavuus voidaan määrittää.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="238/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-4827">238/89, Pall, tuomio <DATE ISO="19901213">13.12.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-4827, 22 kohta)</REF.DOC.ECR>, em. asia Clinique, tuomion 10 kohta ja yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-34/95—C-36/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-3843">C-34/95—C-36/95, De Agostini ja TVshop, tuomio <DATE ISO="19970709">9.7.1997</DATE> (Kok. 1997, s. I-3843, 37 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Siksi en voi yhtyä Suomen hallituksen esittämään ja Ranskan hallituksen suullisessa käsittelyssä tukemaan väitteeseen, jonka mukaan vuoden 1976 direktiivin 6 artiklan 3 kohtaa on<?PAGE NO="I-127"?> tulkittava direktiivin 84/450/ETY perusteella. Vaikka jäsenvaltioille jätetään ensisijainen vastuu harhaanjohtavien pakkausmerkintöjen käytön valvonnasta, niiden on noudatettava 6 artiklan 3 kohdassa säädettyjä periaatteita, eli niiden on kiellettävä totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat väitteet kosmeettisten valmisteiden ominaisuuksista. Direktiivin 84/450/ETY 7 artiklan vastaavuuteen perustuva Suomen hallituksen näkemys, että jäsenvaltiot voivat soveltaa ankarampia perusteita kuluttajien suojelemiseksi, on näin ollen virheellinen. Kunkin jäsenvaltion on noudatettava samoja yhteisön oikeuden vaatimuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Kuten yhteisöjen tuomioistuin toi esiin asiassa Clinique, vuoden 1976 direktiiviä <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>kuten kaikkia johdetun oikeuden säännöksiä ja määräyksiä on kuitenkin tulkittava ottaen huomioon tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat perustamissopimuksen määräykset<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia Clinique, tuomion 12 kohra.</P></NOTE> Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määrällisiä rajoituksia ja vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä koskevaa kieltoa ei sovelleta pelkästään kansallisiin toimenpiteisiin, vaan myös yhteisön toimielinten toimenpiteisiin.<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="15/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="2171">15/83, Denkavit Nederland v. Hoofdproduktschap voor Akkerbouwproduktcn, tuomio <DATE ISO="19840517">17.5.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 2171, 15 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-51/93" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-3874">C-51/93, Mcyliui v. Schott Zwiesel Glaswerke (jäljempänä Meyhui), tuomio <DATE ISO="19940809">9.8.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-3879, U kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Direktiivillä, johon 6 artiklan 3 kohta sisältyy, pyritään yhdenmukaistamiskeinoilla edistämään kosmeettisten valmisteiden vapaata liikkuvuutta. Näin ollen on katsottava, että sen tavoitteena on sekä kaupan vapaus että kuluttajansuoja. Soveltaessaan keskenään ristiriitaisia kansallisia oikeussääntöjä, joilla nämä tavoitteet on pantu täytäntöön, kansallisten tuomioistuinten on luonnollisesti pyrittävä niiden väliseen tasapainoon. Vastatessaan nyt käsiteltävänä olevassa asiassa esitetyn kaltaisiin kysymyksiin yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä on antaa selkeät ja käyttökelpoiset tulkintaperusteet kansallisen tuomioistuimen tueksi tässä tehtävässä, kuten Saksan ja Ranskan hallitukset perustellusti esittävät.</TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Näiden alustavien huomautusten pohjalta pyrin hahmottamaan suuntaviivat, joiden perusteella yhteisöjen tuomioistuimen olisi lähestyttävä kansallisen tuomioistuimen kysymystä. Todettakoon vielä, että kysymyksen lähtökohtana on ensiksi <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>Euroopan unionin jäsenvaltiossa (Saksassa) lainmukaisesti valmistetun [voiteen markkinointi] — — kun tällaisella pakkaukseen sisältyvällä samalla kuvauksella varustettu tuote on saatettu muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa lainmukaisesti ja riitauttamatta markkinoille<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/> ja toiseksi, että vilpillistä kilpailua koskevan Saksan lainsäädännön mukaan tuotteen myynti ja markkinointi voidaan kieltää <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>sillä perusteella, että tuotteen vaikutusta koskeva kuvaus <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="2019"/>lifting<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="2019"/> on kuluttajia harhaanjohtava, sillä se antaa aiheen olettaa tuotteella olevan pysyvää vaikutusta — —<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/>. Tämä ristiriita tuo esiin asian keskeisen ongelman, joka näkemykseni mukaan on asianmukaisen normin määritteleminen kuluttajien suojelemiseksi totuudenvastaisten väitteiden aiheuttamalta harhaanjohtamiselta tai sekaannukselta. Koska Saksan lainsäädännön mukaan markkinointi voidaan kieltää, jos tuotteen katsotaan voivan johtaa harhaan 10—15:tä prosenttia kuluttajista, kansallinen tuomioistuin huomauttaa asiassa Mars annettuun tuomioon viitaten, että yhteisön oikeudessa kuluttajien edellytetään olevan riittävän tarkkaavaisia ja harkitsevia, eikä heitä näin ollen tarvitse suojella sellaisilta väitteiltä, jotka voivat johtaa harhaan vain näin vähäistä<?PAGE NO="I-128"?> kuluttajien määrää. Kantaja kuvailee kirjallisissa huomautuksissaan havainnollisesti Saksan oikeuskirjallisuudessa esiintuotuja jyrkästi ristiriitaisia näkemyksiä tarkoituksenmukaisesta suojelun tasosta. Yhtä äärimmäisyyttä edustaa näkemys, jonka mukaan oikeus yhtäläisiin taloudellisiin mahdollisuuksiin edellyttää, että perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa ei voida tulkita kypsän ja arvostelukykyisen kuluttajan mukaan, koska se syrjisi niitä kuluttajia, jotka ovat henkisiltä kyvyiltään vajavaisia!<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tässä viitataan Reuthentalin kirjoitukseen <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>Verstößt das Deutsche Irreführungsgebot gegen Artikel 30 EGV<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/>, WRP 12/97, s. 1154, erityisesti s. 1160.</P></NOTE> Asteikon toista ääripäätä edustaa sellainen näkemys, että yhteisön oikeudessa pidetään normina valistunutta kuluttajaa ja että vilpillistä kilpailua koskevassa Saksan lainsäädännössä olisi luovuttava <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>yhtä typerästä kuin hyödyttömästäkin pyrkimyksestä suojella käytännössä viimeistäkin tomppelia (Trottel) vaaralta joutua mainonnan harhaanjohta-maksi<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Emmerich, The Latv of Unfair Competition, 12 §:n 8 momentin b kohta, 4. painos, 1995.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Kuluttajansuojan asianmukaisen tason lähtökohtana on mielestäni pidettävä yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä muodostunutta näkemystä, jonka mukaan jäsenvaltioiden välinen tavaroiden vapaa liikkuvuus kuuluu yhteisön oikeuden perusperiaatteisiin.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-200/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-1953">C-200/96, Metronome Musik v. Music Point Hokamp, tuomio <DATE ISO="19980428">28.4.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-1953, 14 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-61/97" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-5171">C-61/97. FDV, tuomio <DATE ISO="19980922">22.9.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-5171, 13 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Perustamissopimuksen 36 artiklan poikkeuksiin tai velvoittavaan vaatimukseen vetoamista on pidettävä poikkeuksena tästä periaatteesta. Tällaisten poikkeusten vaikutuksia ei saa ulottaa <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>ohi sen, mikä on tarpeen artiklassa tarkoitettujen etujen varmistamiseksi, eivätkä — — toteutetut toimenpiteet saa aiheuttaa sellaisia tuonnin esteitä, jotka ovat suhteettomia asetettuihin tavoitteisiin nähden<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="72/83" YEAR="1984" PAGE.ECR="2727">72/83, Campus Oil ym. v. teollisuus- ja energiaministeri ym., tuomio <DATE ISO="19840710">10.7.1984</DATE> (Kok. 1984, s. 2727, 37 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti vahvistanut asioissa Clinique ja Mars, että suojatoimenpiteen kohteena olevalla <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>vaaralla ei ole etusijaa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden ja että sillä voidaan siten perustella kaupan esteitä ainoastaan siltä osin, kuin vaara on riittävän vakava — — <QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-313/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-6039">C-313/94, Graffione, tuomio <DATE ISO="19961126">26.11.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-6039, 24 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Velvoite, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>toimenpiteiden, joita jäsenvaltioiden on toteutettava<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/>, on oltava <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>suhteellisuusperiaatteen mukaisia<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/>, koskee myös vuoden 1976 direktiivin 6 artiklan 3 kohtaa.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 20 mainittu asia Unilever, tuomion 27 kohta ja alaviitteessä 5 mainittu asia Clinique, tuomion 16 kohta.</P></NOTE> Direktiivissä tunnustettu yhteisön intressi suojella kuluttajia voi näin ollen rajoittaa kosmeettisten valmisteiden vapaata liikkuvuutta vain siinä laajuudessa kuin se tämän intressin kannalta on selvästi tarpeen.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Yhteisön oikeudessa on kuluttajansuojan yhteydessä suosittu sellaista näkemystä, että paras tapa edistää kaupan vapautta kilpailulle avoimilla markkinoilla on levittää tietoa joko mainonnan, pakkausmerkintöjen tai muiden menetelmien avulla. Lähtökohtana on, että kuluttajat itse ottavat selvää tuotteiden laadusta ja hinnasta, ja tekevät järkeviä valintoja. Jo Cassis de Dijon -tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin piti pakkausmerkinnöissä annettavaa<?PAGE NO="I-129"?> kuluttajavalistusta myyntikieltoa parempana vaihtoehtona.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="120/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="649">120/78, Rewe v. Bundesmonopolverwaltung für Branntwein, tuomio <DATE ISO="19790220">20.2.1979</DATE>, (Kok. 1979, s. 649</REF.DOC.ECR>; Kok. Ep. IV, s. 403).</P></NOTE> Tämä tietojen saatavuuden ja hyödyllisyyden korostaminen tuotiin erityisen selkeästi esiin oluen puhtausvaatimuksista annetun lain soveltamista koskevassa asiassa, jossa Saksa muun muassa kuluttajansuojaan vedoten pyrki puolustamaan Saksan lainsäädännön vaatimusta, jonka mukaan pelkästään ohramaltaasta, humalasta, hiivasta ja vedestä valmistettuja tuotteita saa markkinoida oluena.<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="178/84" YEAR="1987" PAGE.ECR="1227">178/84, komissio v. Saksa, tuomio <DATE ISO="19870312">12.3.1987</DATE> (Kok. 1987, s. 1227)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Vaikka yhteisöjen tuomioistuin myönsi, että on oikeutettua <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>pyrkiä antamaan joistakin tietyistä raaka-aineista valmistettuja oluita erityisesti arvostavien kuluttajien tehdä valintansa tähän tekijään perustuen<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/>, se katsoi, että tällainen tavoite voidaan saavuttaa kuluttajavalistusta koskevalla järjestelmällä, joka <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>antaisi kuluttajalle mahdollisuuden tehdä valintansa tosiseikoista täysin tietoisena — — <QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/>. Panimot voidaan niin ollen velvoittaa merkitsemään käytetyt raaka-aineet etiketteihin ja tapauksissa, joissa oluet myydään tynnyreissä, varmistamaan, että <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>vaadittavat tiedot<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/> merkitään <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>itse tynnyriin tai oluthanaan<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibid. tuomion 35 ja 36 kohta.</P></NOTE> Muutamaa vuotta myöhemmin asiassa Pall antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi näkemyksen, jonka mukaan saksalaisten kuluttajien erehtymisen mahdollisuutta tavaramerkin rekisteröintipaikasta sellaisten tuontitavaroiden osalta, jotka on merkitty tunnusmerkillä <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>(R)<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/>, voitaisiin pitää perusteena tämän tunnusmerkin käytön kieltämiselle UWG:n nojalla, ja arvioi, että vaikka oletetaan kuluttajien tai osan heistä tässä suhteessa voivan erehtyä, ei tällaista vaaraa voida pitää perusteena näin merkittävälle tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteelle, koska kuluttajia kiinnostaa enemmän tuotteen laatu kuin sen tavaramerkin rekisteröintipaikka.<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 23 mainittu asia, tuomion 19 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin on siten korostanut, että <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>yhteisön politiikassa kuluttajansuoja ja kuluttajavalistus liitetään kiinteästi toisiinsa<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-362/88" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-667">C-362/88, GBINNOBM, tuomio <DATE ISO="19900307">7.3.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-667, 14 kohta)</REF.DOC.ECR>. Asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-126/91" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-2361">C-126/91, Yves Rocher, <DATE ISO="19930518">18.5.1993</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1993, s. I-2361)</REF.DOC.ECR> yhteisöjen tuomioistuin piti suhteettomana kaupan esteenä UWG:ssä asetettua huomiota herättäviä hintavertailuja mainonnassa koskevaa yleistä kieltoa <QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>siltä osin kuin se vaikuttaa myös sellaiseen muuhun kuin harhaanjohtavaan mainontaan, joka sisältää tosiasiallisesti sovellettujen hintojen vertailua; tiedossa olevien tosiasioiden perusteella suoritettavan valinnan mahdollistavat vertailut saattavat olla kuluttajille hyvin tarpeellisia<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/> (17 kohta, kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Katson kuitenkin, että suurimman hyödyn sekä kansallisille tuomioistuimille että yhteisöjen tuomioistuimelle tarjoaa väitettyä harhaanjohtamista koskevissa asioissa yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä esiintyvä oletetun keskivertokuluttajan malli yhteisöjen tuomioistuimen kannalta tällaisia tapauksia koskevien yksittäisratkaisujen välttämiseksi. Saksan liittotasavalta oli ilmeisesti ensimmäinen, joka korosti niiden johtopäätösten merkitystä, joita <QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>valistunut keskivertokuluttaja<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-290/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-3317">C-290/90, komissio v. Saksa, tuomio <DATE ISO="19920520">20.5.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-3317, 11 kohta)</REF.DOC.ECR>. Muutamaa kuukautta ennen asiassa komissio v. Saksa annettua tuomiota yhteisöjen tuomioistuin korosti tarvetta ottaa huomioon kuluttaja, jolle väite kohdistetaan. Kyseisessä asiassa aikaisemmin rekisteröityjä ajoneuvoja, joita ei ollut ajettu yleisillä teillä, väitettiin <QUOT.START ID="QS0047" REF.END="QE0047" CODE="201D"/>uusiksi<QUOT.END ID="QE0047" REF.START="QS0047" CODE="201D"/>; ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-373/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-131">C-373/90, X, tuomio <DATE ISO="19920116">16.1.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-131, 15 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> voi tehdä siitä, onko tuotteella ennaltaehkäiseviä tai hoitavia ominaisuuksia, kun se puolusti<?PAGE NO="I-130"?> menestyksellisesti Saksan viranomaisten kantaa, jonka komissio kyseisessä asiassa kiisti ja jonka mukaan silmätippoja voidaan pitää lääkeaineena ja siten niihin voidaan soveltaa lupamenettelyä ennen kuin ne saatetaan markkinoille.<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. lääkevalmisteita koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä <DATE ISO="19650126">26 päivänä tammikuuta 1965</DATE> annettu neuvoston direktiivi 65/65/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="022" DATE.PUB="1965" PAGE.FIRST="369">EYVL 22, s. 369</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti asiassa Meyhui vuonna 1994 antamassaan tuomiossa vuonna 1969 annettuun direktiiviin<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. kristallilasia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19691215">15 päivänä joulukuuta 1969</DATE> annettu neuvoston direktiivi 69/493/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="326" DATE.PUB="1969" PAGE.FIRST="36">EYVL L 326, s. 36</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> perustuvan, tiettyihin tuoteryhmiin kuuluvan lasin (<QUOT.START ID="QS0048" REF.END="QE0048" CODE="201D"/>crystal glass<QUOT.END ID="QE0048" REF.START="QS0048" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0049" REF.END="QE0049" CODE="201D"/>crystalline<QUOT.END ID="QE0049" REF.START="QS0049" CODE="201D"/>) valmistajia koskevan yhteisön oikeuden mukaisen vaatimuksen käyttää yksinomaan sellaisia tuotenimikkeitä, joita käytetään sen jäsenvaltion kielessä tai kielissä, jossa tuotetta markkinoidaan, koska kristallilasista valmistettuja tuotteita harvoin ostavan <HT TYPE="ITALIC">keskivertokuluttajan</HT> on vaikea havaita valmistuksessa käytetyn lasin laatueroja ja siksi kuluttajan on saatava mahdollisimman selkeää tietoa, jotta hän ei sekoittaisi (edellä mainittujen ryhmien) tuotteita arvokkaampiin ryhmiin kuuluviin tuotteisiin ja maksaisi niistä sen vuoksi liikaa.<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 25 mainittu asia Meyhui, tuomion 18 kohta (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Keskivertokuluttajan mukaan määriteltävä suojelun taso kiteytetään asiassa Mars vuonna 1995 annetussa tuomiossa. Asia Mars koski kannetta, joka oli nostettu sen vuoksi, että jäätelöpuikon pakkauksesta suuremman alan kuin kymmenen prosenttia peittävä merkintä <QUOT.START ID="QS0050" REF.END="QE0050" CODE="201D"/>+10 %<QUOT.END ID="QE0050" REF.START="QS0050" CODE="201D"/> oli UWG:n 3 §:n vastainen, koska sen katsottiin harhauttavan kuluttajia antamalla sellaisen vaikutelman, että tuotteen määrää tai painoa on lisätty enemmän kuin kymmenellä prosentilla. Yhteisöjen tuomioistuin käytti ensimmäistä kertaa käsitettä <QUOT.START ID="QS0051" REF.END="QE0051" CODE="201D"/>kohtuullisesti valistunut kuluttaja<QUOT.END ID="QE0051" REF.START="QS0051" CODE="201D"/>, jonka <QUOT.START ID="QS0052" REF.END="QE0052" CODE="201D"/>voidaan olettaa tietävän, että tuotteen määrän lisäämisestä mainostarkoituksessa tehtyjen merkintöjen koolla ei ole välttämättä yhteyttä siihen, kuinka paljon tuotteen määrää on todellisuudessa lisätty<QUOT.END ID="QE0052" REF.START="QS0052" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 4 mainittu asia, tuomion 24 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Tämä näkemys on myöhemmin vahvistettu erityisesti kahdessa äskettäisessä tapauksessa. Asia Gut Springenheide<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-210/96" YEAR="1998" PAGE.ECR="I-4657">C-210/96, Gut Springenheide ja Tusky v. Oberkreisdirektor Steinfurt, tuomio <DATE ISO="19980716">16.7.1998</DATE> (Kok. 1998, s. I-4657)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> koski saksalaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettua valitusta harhaanjohtaviksi väitetyistä tiedoista, jotka kyseisessä asiassa sisältyivät kananmunapakkauksissa yhteisön oikeuden vastaisesti käytettyyn tavaramerkkiin ja niihin liitettyihin lipukkeisiin.<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. muna-alan yhteisestä markkinajärjestelystä <DATE ISO="19751029">29 päivänä lokakuuta 1975</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2771/75 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="282" DATE.PUB="1975" PAGE.FIRST="49">EYVL L 282, s. 49</REF.DOC.OJ>) ja tietyistä munien kaupan pitämisen vaatimuksista <DATE ISO="19900626">26 päivänä kesäkuuta 1990</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1907/90 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="173" DATE.PUB="1990" PAGE.FIRST="5">EYVL L 173, s. 5</REF.DOC.OJ>) 10 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna.</P></NOTE> Kansallinen tuomioistuin kysyi nimenomaisesti, oliko arvioinnin perustuttava <QUOT.START ID="QS0053" REF.END="QE0053" CODE="201D"/>valistuneeseen keskivertokuluttajaan vaiko vähemmän tiedostavaan kuluttajaan<QUOT.END ID="QE0053" REF.START="QS0053" CODE="201D"/>. Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisulla on yleistä merkitystä, sillä siinä kiinnitetään erityisesti huomiota yhteisön muuhun lainsäädäntöön sisältyviin vastaaviin kuluttajansuojaa koskeviin säännöksiin ja viitataan useaan aikaisempaan ratkaisuun esimerkiksi asioissa GBINNOBM, Pall, Clinique ja Mars. Yhteisöjen tuomioistuin esitti tämän<?PAGE NO="I-131"?> jälkeen seuraavat arviointiperusteet (tuomion 31 ja 32 kohta):</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0054" REF.END="QE0054" CODE="201D"/>Näistä tuomioista ilmenee, että sen ratkaisemiseksi, ovatko kyseessä olleet nimitykset, tavaramerkit tai mainokset omiaan johtamaan ostajaa harhaan vai eivät, yhteisöjen tuomioistuin on asiantuntijalausuntoja hankkimatta tai mielipidemittausta teettämättä ottanut huomioon valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletetut odotukset.</P><P>Näin ollen kansallisten tuomioistuinten pitäisi yleisesti pystyä arvioimaan samoissa olosuhteissa mainoksen mahdollinen harhaanjohtavuus.<QUOT.END ID="QE0054" REF.START="QS0054" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Vaikka tämän sanamuodon mukaan kyseessä on yhteisöjen tuomioistuimen itsensä jo soveltama arviointiperuste, on selvää, että se oli pääasiallisesti tarkoitettu kansallisten tuomioistuinten arviointiperusteeksi. Mielestäni tämä tulee selvästi esiin asiassa Sektkellerei Kessler.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-303/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-513">C-303/97, Verbraucherschutzverein v. Sektkellerei G. C. Kessler, tuomio <DATE ISO="19990128">28.1.1999</DATE> (Kok. 1999, s. I-513)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Mainittu asia koski saksalaisen kuohuviinin tavaramerkistä aiheutuvaa sekaannuksen vaaraa. Yhteisöjen tuomioistuin korosti tarvetta näyttää toteen, että <QUOT.START ID="QS0055" REF.END="QE0055" CODE="201D"/>kysymyksessä olevien kuluttajien käsityksiin ja tottumuksiin nähden on olemassa tosiasiallinen vaara, että merkin käyttö vaikuttaa heidän taloudelliseen käyttäytymiseensä<QUOT.END ID="QE0055" REF.START="QS0055" CODE="201D"/> (33 kohta) ja viittasi jäljempänä asiassa Gut Springenheide esitettyyn arviointiperusteeseen (36 kohta):</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0056" REF.END="QE0056" CODE="201D"/>Kansallisen tuomioistuimen on-tutkittava olosuhteiden perusteella, ovatko merkki tai sen osat omiaan sekoittumaan — ne kuluttajat huomioon ottaen, joille se on tarkoitettu — tiettyjen viinien koko kuvauksen tai sen osan kanssa. Samasta yhteisöjen oikeuskäytännöstä käy tältä osin myös ilmi, että kansallisen tuomioistuimen on otettava arvioinnissa huomioon tavanomaisessa määrin valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja harkitsevan keskivertokuluttajan oletetut odotukset — —<QUOT.END ID="QE0056" REF.START="QS0056" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Siten on selvää, että kaikissa tapauksissa, jotka koskevat tietyn tuotteen myynnin ja markkinoinnin rajoittamista kuluttajien suojelemiseksi harhaanjohtavilta pakkausmerkinnöiltä tai tuotteeseen muulla tavalla liitetyiltä tiedoilta, arviointiperusteena on käytettävä kysymystä siitä, onko tällaisen tuotteen kaupan pitäminen aineellisesti tarkasteltuna omiaan johtamaan harhaan näin määriteltyä oletettua kuluttajaa. Pidän kansallisten tuomioistuinten velvollisuutta noudattaa tunnollisesti tätä arviointiperustetta erityisen tärkeänä tapauksissa, joissa kuluttajansuoja perustuu sellaiseen direktiiviin kuin kosmeettisten valmisteiden kauppaa sääntelevä vuoden 1976 direktiivi. Tällaista arviointiperustetta käyttämällä kansallisten tuomioistuinten olisi voitava tarkastella kunkin tapauksen tosiseikkoja tätä mittapuuta vasten nojautuen omaan harkintaansa siitä, mitä haittoja tällaiselle kuluttajalle voi aiheutua. Kyseinen mittapuu,<?PAGE NO="I-132"?> joka perustuu neljän tekijän yhteisvaikutukseen, on selvästi korkea. Kun otetaan huomioon kaikki tapaukseen liittyvät olosuhteet ja erityisesti myyjän käyttämät myyntimenetelmät, on kansallisen tuomioistuimen varmistauduttava siitä, että valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja saattaa erehtyä arvioidessaan tuotteeseen merkittyjä tai tuotteesta esitettyjä väitteitä. Kysymystä ei siis tarkastella tilastollisesti. Markkinatutkimuksista voi olla hyötyä tietyissä tapauksissa, mutta on muistettava kyselylomakkeiden laadinnasta johtuvat heikkoudet ja niiden luotettavuudesta usein esitetyt ristiriitaiset tulkinnat.<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asiassa Sektkellerei Kessler yhteisöjen tuomioistuin siteerasi asiassa Gut Springenheide antamansa tuomion 35—37 kohtaa ja esitti myös epäilynsä niiden tarjoamasta hyödystä: <QUOT.START ID="QS0057" REF.END="QE0057" CODE="201D"/>Kansallinen tuomioistuin voi ainoastaan silloin, kun merkin harhaanjohtavuuden arviointiin liittyy erityisiä vaikeuksia ja asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö puuttuu kokonaan, arvioida kansallisen oikeuden edellytysten mukaisesti, ovatko asiantuntijalausunnon hankkimisen tai mielipidemittauksen teettämisen kaltaiset asian selvittämistoimet tarpeen asian selvittämiseksi — — <QUOT.END ID="QE0057" REF.START="QS0057" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Ne eivät siten vapauta kansallista tuomioistuinta velvollisuudesta käyttää omaa harkintavaltaansa keskivertokuluttajan mallin perusteella, sellaisena kuin se määritellään yhteisön oikeudessa. Tärkeää on siis, että käytettävissä on nyt yhtenäinen yhteisön oikeuden arviointiperuste, ja siksi ei ole tarkoituksenmukaista, että kansallinen tuomioistuin perustaa harhaanjohtamista koskevan lopullisen päätöksensä tilastolliseen näyttöön todennäköisestä vaikutuksesta, joka kohdistuu 10—15 prosenttiin mahdollisista kuluttajista.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa saattaisi kansalliselle tuomioistuimelle olla hyötyä siitä, että vielä lyhyesti käsittelen muutamia tekijöitä, jotka sen on syytä ottaa huomioon ratkaistessaan, voiko kyseisen voiteen nimessä käytetyn sanan <QUOT.START ID="QS0058" REF.END="QE0058" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0058" REF.START="QS0058" CODE="201D"/> herättämä kasvojen kohotuksen tai yleisemmin kauneusleikkauksen mielikuva erehdyttää voidetta käyttävää keskivertokuluttajaa. Ensiksikin asiassa Clinique ja nyt käsiteltävässä asiassa esiintuotujen tosiseikkojen ja kysymysten huomattavan samankaltaisuuden perusteella on selvää, että kansallisen tuomioistuimen on syytä ottaa huomioon, että voidetta selkeästi markkinoidaan ja myydään kosmeettisena valmisteena, että sitä myydään yksinomaan kemikalioliikkeissä ja tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla ja että sitä ilmeisestikin on myyty muissa jäsenvaltioissa kuluttajia harhaanjohtamatta.<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia Clinique, tuomion 21 kohta.</P></NOTE> Kuten yhteisöjen tuomioistuin erityisesti on vahvistanut asiassa Graffione antamassaan tuomiossa, yhteisön oikeudessa tunnustetaan lisäksi, että jäsenvaltioiden väliset kielelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset erot voivat olla perusteena erilaiselle näkemykselle määrätyn väitteen vaikutuksesta eri jäsenvaltioiden kuluttajiin.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 30 mainittu asia, tuomion 22 kohta. Se, että yhteisöjen tuomioistuin käsitteli tavaramerkkiä koskevaa asiaa, ei mielestäni vähennä sen toteamusten yleistä merkitystä. Julkisasiamies Jacobs toteaa asiassa esittämänsä ratkaisuehdotuksen 10 kohdassa, että nimi <QUOT.START ID="QS0059" REF.END="QE0059" CODE="201D"/>Cotonnelle<QUOT.END ID="QE0059" REF.START="QS0059" CODE="201D"/> oli oivallinen esimerkki kielellisestä tekijästä, koska se todennäköisesti antaa englannin-, ranskantai italiankielisille henkilöille sellaisen kuvan, että tuote on valmistettu puuvillasta, mutta sillä olisi tuskin tällaista vaikutusta henkilöihin, jotka ymmärtävät vain saksaa tai espanjaa, koska vastaava sana näissä kielissä on <QUOT.START ID="QS0060" REF.END="QE0060" CODE="201D"/>Baumwolle<QUOT.END ID="QE0060" REF.START="QS0060" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0061" REF.END="QE0061" CODE="201D"/>algodón<QUOT.END ID="QE0061" REF.START="QS0061" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Tämän vuoksi kansallinen tuomioistuin saattaa joutua tarkastelemaan kielellisestä näkökulmasta, onko englanninkielisen sanan <QUOT.START ID="QS0062" REF.END="QE0062" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0062" REF.START="QS0062" CODE="201D"/>, eikä niinkään saman- tai vastaavansisältöisen saksankielisen sanan, käyttö omiaan johtamaan saksalaisia kuluttajia harhaan. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin myös syytä ottaa huomioon, että kyseisen sanan käyttö ei nähtävästi ole antanut aihetta huoleen muissa jäsenvaltioissa, ei myöskään niissä, joissa saksa on virallinen tai yleisesti puhuttu kieli. Sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden osalta kansallinen<?PAGE NO="I-133"?> tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisupyynnössään tuonut esiin sellaisia erityispiirteitä, joiden vuoksi sana <QUOT.START ID="QS0063" REF.END="QE0063" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0063" REF.START="QS0063" CODE="201D"/> olisi omiaan johtamaan saksalaisia kuluttajia enemmän harhaan kuin muiden jäsenvaltioiden kuluttajia, mutta on kansallisen tuomioistuimen asia arvioida, onko tällaisia tekijöitä tosiasiallisesti olemassa, ja jos on, vaikuttavatko ne päätelmiin, joita saksalaiset kuluttajat tekevät sanan nähdessään. Kansallinen tuomioistuin haluaa ehkä myös tutkia, riittääkö näiden vaikutusten lyhytaikaisen ja ohimenevän luonteen osoittamiseksi yksinomaan se, että voide on erityisesti tarkoitettu säännölliseen, jopa päivittäiseen käyttöön, ja merkitsee siten jatkuvia kuluja kuluttajalle, joka pyrkii toivottuihin kiinteyttäviin vaikutuksiin niin, että se kumoaa sanasta <QUOT.START ID="QS0064" REF.END="QE0064" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0064" REF.START="QS0064" CODE="201D"/> mahdollisesti tehtävät vastakkaiset päätelmät. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut erityisesti tavaramerkkien sekaannusvaarasta, kansallisen tuomioistuimen on toisin sanoen suoritettava tämän vaaran <QUOT.START ID="QS0065" REF.END="QE0065" CODE="201D"/>kokonaisarviointi<QUOT.END ID="QE0065" REF.START="QS0065" CODE="201D"/> ratkaistessaan, täyttyvätkö yhteisön oikeudessa määritellyt sekaannusvaaran perusteet.<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. erityisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-342/97" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-3819">C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer v. Klijscn Handel, tuomio <DATE ISO="19990622">22.6.1999</DATE>, Kok. 1999, s. I-3819, 25, 26 ja 28 kohta.</REF.DOC.ECR></P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin määrittelee perusteet, joita kansallisen tuomioistuimen on noudatettava, ja antaa sen lisäksi edellisessä kohdassa esitettyjen suuntaviivojen mukaiset ohjeet niiden tekijöiden suhteen, jotka kansallinen tuomioistuin ehkä haluaa ottaa huomioon soveltaessaan näitä arviointiperusteita, jotta sillä olisi käytössään kaikki asiaankuuluvat seikat voidakseen ratkaista, onko kieltomääräyksen antaminen tässä tapauksessa yhteisön oikeuden mukaista. Tällöin kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan saisi liittää perustamissopimuksen 30 artiklan tulkintaa liian kiinteästi asiaa koskeviin erityisiin tosiseikkoihin, kuten julkisasiamies Gulmann totesi asiassa Clinique antamassaan ratkaisuehdotuksessa.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä S mainittu asia Clinique, ratkaisuehdotuksen 9 kohta.</P></NOTE> Yhdyn myös julkisasiamies Gulmannin näkemykseen, että perustamissopimuksen järjestelmässä vuoden 1976 direktiivin kaltaisten yleisten määräysten yhdenmukaisen soveltamisen takaaminen on kansallisten tuomioistuinten tehtävä.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 5 mainittu asia Clinique, ratkaisuehdotuksen 9 kohta.</P></NOTE> Siitä huolimatta, että yhteisöjen tuomioistuin aikaisemmin on silloin tällöin osoittanut pyrkivänsä <QUOT.START ID="QS0066" REF.END="QE0066" CODE="201D"/>aina, kun sen käytössä olleen asiakirja-aineiston tosiseikat ovat osoittautuneet riittäviksi<QUOT.END ID="QE0066" REF.START="QS0066" CODE="201D"/> siihen, että <QUOT.START ID="QS0067" REF.END="QE0067" CODE="201D"/>se on ennemmin ratkaissut tämän kysymyksen itse kuin jättänyt lopullisen arvioinnin kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi<QUOT.END ID="QE0067" REF.START="QS0067" CODE="201D"/>, katson ettei ole tarkoituksenmukaista poiketa tällä tavalla kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen tavanomaisesta toimivallan jaosta ennakkoratkaisupyyntöasioissa, eikä se ole myöskään tarpeellista, koska yhteisön oikeudessa on kehitetty arviointiperuste, jonka nojalla kansalliset tuomioistuimet itse voivat määritellä kuluttajansuojan oikean tason.<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Alaviitteessä 42 mainittu asia Gut Springenheiile, 30 kohta. Siinä luetelluista asioista on asiassa Clinique annettu tuomio selvästi paras esimerkki tällaisesta näkemyksestä.</P></NOTE> Kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian kaltaisissa asioissa yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi vastedes rajoittua tulkitsemaan yhteisön oikeutta ja antamaan kansalliselle tuomioistuimelle suuntaviivoja sen soveltamisesta. Yhteisön oikeuden lopullinen soveltaminen ja niin<?PAGE NO="I-134"?> ollen harhaanjohtavia tai sekaannusta aiheuttavia tuotemerkintöjä koskeva lopullinen päätös on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Yhteenvetona totean näin ollen, että näkemykseni mukaan kansallisen tuomioistuimen ei pitäisi myöntää pääasian kantajan hakemaa kieltomääräystä, ellei voida näyttää toteen, että sanan <QUOT.START ID="QS0068" REF.END="QE0068" CODE="201D"/>lifting<QUOT.END ID="QE0068" REF.START="QS0068" CODE="201D"/> käyttö kyseessä olevan voiteen nimessä tai kuvauksessa on johtanut harhaan voiteen valistunutta, kohtuullisen tarkkaavaista ja harkitsevaa saksalaista keskivertokuluttajaa niin, että hän arvioi voiteella olevan ominaisuuksia, joita sillä ei ole, kun otetaan huomioon kaikki tuotteen myyntiin liittyvät olosuhteet.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Landgericht Kölnin esittämään kysymykseen seuraavasti:</TXT><P>EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla (joista on muutettuina tullut EY 28 ja EY 30 artikla), tarkasteltuina yhdessä kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19760727">27 päivänä heinäkuuta 1976</DATE> annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY, ja erityisesti sen 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan kanssa, estävät jäsenvaltioita vilpillistä kilpailua koskevan kansallisen lainsäädäntönsä nojalla kieltämästä muissa jäsenvaltioissa rajoituksetta markkinoidun ja neuvoston direktiivin 76/768/ETY pakkausmerkintävaatimukset täyttävän kosmeettisen valmisteen tuonnin ja jälleenmyynnin, jollei tuotteen nimessä tai kuvauksessa esitetty väite ole johtanut harhaan kyseisen tuotteen valistunutta, kohtuullisen tarkkaavaista ja harkitsevaa keskivertokuluttajaa kyseisessä jäsenvaltiossa niin, että hän arvioi tuotteella olevan ominaisuuksia, joita sillä tosiasiallisesti ei ole, kun otetaan huomioon kaikki tuotteen myyntiin liittyvät olosuhteet.</P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>