<TI><P>tuomion</P></TI>1Pretura circondariale di Avezzano on esittänyt 16.10.1995 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 30.10.1995, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen otsonikerrosta heikentävistä aineista 15 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3093/94 (EYVL L 333, s. 1, jäljempänä asetus) 5 artiklan pätevyydestä.2Tämä kysymys on esitetty riita-asiassa, jossa on kyse siitä, että G. Bettati, joka on Lettati Antincendio di Reggio Emilia -nimisen yrityksen omistaja, kieltäytyi maksamasta kauppahinnan Safety Hi-Tech Srl:lle (jäljempänä Safety) NAF S III -nimisen tuotteen toimituksesta; tämä tuote sisältää osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä ja sitä käytetään palontorjunnassa.3Pääasiaan liittyvistä asiakirjoista ilmenee, että Safety toimitti 12.5.1995 tehdyn sopimuksen perusteella tietyn määrän kyseistä tuotetta, jonka osalta se sai osan kauppahinnasta. G. Bettatin kieltäydyttyä maksamasta jäljellä olevaa kauppahintaa, joka oli 22294730 Italian liiraa, Safety haki Pretura circondarialelta väliaikaismääräystä G. Bettatia vastaan.4Tämä tuomioistuin määräsi 31.7.1995 tekemällään päätöksellä G. Bettatin maksamaan jäljellä olevan kauppahinnan Safetylle. G. Bettati haki takaisinsaantia tämän päätöksen johdosta sillä perusteella, että koska asetuksen 5 artiklassa kiellettiin kyseisten tuotteiden myynti, ostettu tuote oli sopimuksen tekemisen jälkeen todettu sopimattomaksi ja tarpeettomaksi, mikä oikeuttaa Italian siviililain 1497 §:n mukaan purkamaan sopimuksen.5Safety nosti kanteen ja väitti, että asetus on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 3, 5, 30, 86, 92 ja 130 r artiklan kanssa, siltä osin kuin siinä kielletään osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttö palontorjunnassa.6Asetuksen oikeudellinen perusta on perustamissopimuksen 130 s artikla, jolla on tarkoitus toteuttaa perustamissopimuksen 130 r artiklassa asetetut tavoitteet; kuten asetuksen johdanto-osan perustelukappaleista ilmenee, asetuksen päämääränä on toteuttaa toimenpiteitä otsonikerrosta heikentävien aineiden poistamiseksi asteittain ottaen huomioon tieteelliset ja tekniset tiedot sekä korvaavien aineiden olemassaolo.7Kuten asetuksen kolmannesta, neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, asetus on annettu erityisesti niiden yhteisön sitoumusten täyttämiseksi, jotka perustuvat yhtäältä 22.3.1985 tehtyyn otsonikerroksen suojelua koskevaan Wienin yleissopimukseen (jäljempänä Wienin yleissopimus), otsonikerrosta heikentävistä aineista 16.9.1987 tehtyyn Montrealin pöytäkirjaan (14.10.1988 tehty neuvoston päätös 88/540/ETY, EYVL L 297, s. 8), tähän pöytäkirjaan 29.6.1990 tehtyihin muutoksiin (ks. 12.12.1991 tehty neuvoston päätös 91/690/ETY, EYVL L 377, s. 28) sekä toisaalta otsonikerrosta heikentävistä aineista tehtyyn Montrealin pöytäkirjaan 25.11.1992 tehtyyn toiseen muutokseen (ks. 2.12.1993 tehty neuvoston päätös 94/68/EY, EYVL 1994, L 33, s. 1); kaikki yhteisön jäsenvaltiot ovat osapuolina näissä sopimuksissa ja pöytäkirjoissa.8Asetuksen 1 artiklassa määritellään asetuksen soveltamisala ja täsmennetään, että asetus koskee siinä lueteltujen valvottaviksi aineiksi kutsuttujen eri aineiden tuotantoa, tuontia, vientiä, tarjontaa, käyttöä ja/tai talteenottoa, ja näiden aineiden joukossa on mainittu osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt ja halonit.9Osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt on määritelty asetuksen 2 artiklan 12. luetelmakohdassa yhdeksi liitteessä I olevassa VIII ryhmässä luetelluksi valvottavaksi aineeksi, mukaan lukien niiden isomeerit. Halonit on määritelty saman artiklan seitsemännessä luetelmakohdassa yhdeksi liitteessä I olevassa III ryhmässä luetelluksi valvottavaksi aineeksi, mukaan luiden niiden isomeerit.10Erityisesti osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttöjärjestelyn osalta asetuksen 4 artiklan 8 kohdassa, 9 kohdan toisessa alakohdassa ja 10 kohdassa säädetään erityissäännökset, joita sovelletaan sellaisiin osittain halogenoituihin kloorifluorihiilivetyihin, joita niiden valmistajat tai maahantuojat luovuttavat markkinoille tai käyttävät itse.11Kaikkea muuta osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttöä valmistajien ja tuojien omaa käyttöä lukuun ottamatta säännellään asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikkona on Osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käytön rajoittaminen ja jossa säädetään seuraavaa:- 1.Tämän asetuksen voimaantuloa seuraavan kuudennen kuukauden ensimmäisestä päivästä lähtien osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttö on kielletty lukuun ottamatta niiden käyttöä:
liuottimina
jäähdytysaineina
eristykseen käytettävien kovien vaahtomuovien ja turvatarkoituksiin käytettävien yhtenäisen pinnan muodostavien solumuovien tuotannossa,
laboratoriotarkoituksissa, erityisesti tutkimus- ja kehitystyössä,
raaka-aineena muiden kemikaalien valmistuksessa
ja
kantokaasuina sterilointiaineissa suljetuissa järjestelmissä.
- 2.1 päivästä tammikuuta 1996 alkaen osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttö on kielletty:
muissa kuin suljetuissa järjestelmissä tapahtuvassa käytössä liuottimina, mukaan luettuina puhdistuslaitteet ja ilman kylmäaluetta olevat avoimet kosteudenpoisto- tai kuvausjärjestelmät; sideaineissa ja muotinirrotusaineissa silloin, kun niitä ei käytetä suljetussa laitteistossa; putkistojen puhdistuksessa, jos kloorifluorihiilivetyjä ei oteta talteen, ja aerosoleissa, lukuun ottamatta käyttöä reagenssien liuottimina sormenjälkien kehittämisessä huokoisilta pinnoilta kuten paperilta ja käyttöä kiinnitysaineena 1 päivän tammikuuta 1996 jälkeen valmistetuissa lasertulostimissa,
31 päivän joulukuuta 1995 jälkeen valmistetuissa laitteissa seuraavia käyttötarkoituksia varten:
- a)jäähdytysaineina muissa kuin suljetuissa suorahaihdutusjärjestelmissä;
- b)jäähdytysaineina kotitalouksien käyttämissä jääkaapeissa ja pakastimissa;
- c)autojen ilmastointilaitteissa;
- d)julkisen maaliikenteen ilmastointilaitteissa.
- 3.1 päivästä tammikuuta 1998 alkaen osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttö kielletään 31 päivän joulukuuta 1997 jälkeen valmistetuissa laitteissa seuraavia käyttötarkoituksia varten:
julkisen rautatieliikenteen ilmastointilaitteissa,
kantokaasuina sterilointiaineissa suljetuissa järjestelmissä.
- 4.1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttö kielletään 31 päivän joulukuuta 1999 jälkeen valmistetuissa laitteissa seuraavia käyttötarkoituksia varten:
jäähdytysaineina julkisesti ja jakelussa käytettävissä kylmävarastoissa,
jäähdytysaineina laitteissa, joiden akseliteho on vähintään 150 kW,
paitsi silloin, kun koodit, turvallisuussäännöt tai muut tämänkaltaiset pakkokeinot rajoittavat ammoniakin käyttöä.
- 5.Tämän artiklan nojalla laitteiden, joita käyttörajoitus koskee, tuonti, [vapaaseen vaihdantaan]
Lainausta on korjattu hakasuluissa olevin osin yhteisöjen tuomioistuimessa, koska asetuksen suomenkielinen käännös on epätarkka.
laskeminen tai markkinoille luovuttaminen on kielletty alkaen päivästä, jolloin käyttörajoitus tulee voimaan. Laitteet, joiden on todettu olevan ennen käyttörajoituksen alkamispäivää valmistettuja, eivät kuulu kiellon piiriin. - 6.Komissio voi 16 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, ottaen huomioon teknisen kehityksen, täydentää, supistaa tai muuttaa 1—4 kohdassa olevaa luetteloa.
12Halonien osalta asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa, saman artiklan 8—12 kohdassa säädettyjä tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta:— —jokaisen tuottajan on varmistettava, että halonien tuotanto ei jatku 31 päivän joulukuuta 1993 jälkeen.
Jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella komissio soveltaa 16 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen Montrealin pöytäkirjan osapuolten hyväksymässä päätöksessä IV/25 määrättyjä perusteita määrittääkseen ne välttämättömät käyttötarkoitukset, joita varten halonien tuotanto ja tuonti voitaisiin sallia yhteisössä 31 päivän joulukuuta 1993 jälkeen, sekä ne käyttäjät, jotka voisivat hyötyä näistä käyttötarkoituksista. Tuotanto ja tuonti sallitaan ainoastaan, jos ei ole mahdollista löytää sopivia vaihtoehtoja tai kierrätettyjä haloneja joltakin pöytäkirjan osapuolista.
Komissio myöntää lupia toisessa alakohdassa määrätyille käyttäjille ja ilmoittaa niille sen käyttötarkoituksen, jota varten lupa on myönnetty ja ne aineet ja aineiden määrät, joita niiden on lupa käyttää.
Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa asianomainen tuotanto tapahtuu, voi antaa tuottajalle luvan tuottaa haloneja 31 päivän joulukuuta 1993 jälkeen edellä määrättyjen käyttäjien, joille lupa on myönnetty, tarpeen tyydyttämiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa komissiolle etukäteen aikomuksestaan antaa tällainen lupa.
13Asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa säädetään halonien osalta myös seuraavaa: — — jokaisen tuottajan on varmistettava, että se ei luovuta markkinoille tai käytä itse haloneja 31 päivän joulukuuta 1993 jälkeen.
Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa asianomainen tuotanto tapahtuu, voi oikeuttaa tuottajan luovuttamaan markkinoille haloneja 31 päivän joulukuuta 1993 jälkeen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti määriteltyjen käyttäjien, joille lupa on myönnetty, tarpeen tyydyttämiseksi.
14Lisäksi ellei komissio myönnä poikkeuslupaa, asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa kielletään muun muassa muista kuin pöytäkirjan osapuolina olevista maista tuotujen halonien laskeminen vapaaseen vaihdantaan yhteisössä riippumatta siitä, onko kyse käyttämättömistä, talteenotetuista tai regeneroiduista tuotteista, ja asetuksen 9 artiklassa kielletään myös muun muassa muista kuin pöytäkirjan osapuolina olevista maista tuotua halonia sisältävien tuotteiden laskeminen vapaaseen vaihdantaan yhteisössä.15On selvää, ettei asetuksessa ole halonien käytön osalta säännöstä, joka vastaa osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttöä koskevaa 5 artiklaa.16Pretura circondariale oli epävarma asetuksen 5 artiklan pätevyydestä yhteisön ympäristöpolitiikkaa, tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja vapaata kilpailua koskevien perustamissopimuksen määräysten kannalta, siltä osin kuin siinä kielletään varauksetta 1.6.1995 lukien osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttö palontorjunta-aineena, koska tässä säännöksessä ei säädetä samanlaista kieltoa halonien osalta, joita käytetään myös kyseiseen tarkoitukseen ja joiden otsonikerrosta tuhoava vaikutus on suurempi kuin osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen ja ympäristövaikutukset vielä haitallisemmat.17Näiden seikkojen perusteella kansallinen tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:Onko 15.12.1994 annetun neuvoston asetuksen N:o 3093/94 5 artikla EY:n perustamissopimuksen 3, 5, 30, 86, 92 ja 130 r artiklan perusteella pätevä siltä osin, kuin siinä kielletään 1.6.1995 lukien osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttö palontorjunta-aineina edellä perusteluosassa esitettyjen seikkojen perusteella?
18Kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy ainoastaan, onko kielto käyttää osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä palontorjunnassa 1.6.1995 lukien yhteensopiva tiettyjen perustamissopimuksen määräysten kanssa. Vaikka kansallinen tuomioistuin katsoo, että asetuksen perusteella tällainen kielto on kiistattomasti olemassa, on kuitenkin tutkittava asetuksen tätä koskevat säännökset.19Aluksi on syytä todeta, että asetuksen ja sen 5 artiklan tarkoituksena on panna täytäntöön Wienin yleissopimukseen ja Montrealin pöytäkirjaan sekä sen toiseen muutokseen perustuvat yhteisön sitoumukset.20On selvää, että yhteisön oikeuden säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista kansainvälisen oikeuden mukaisesti erityisesti silloin, kun yhteisön oikeussääntöjen tarkoituksena on nimenomaan panna täytäntöön yhteisön tekemä kansainvälinen sopimus (ks. vastaavasti asia C-61/94, komissio v. Saksa, tuomio 10.9.1996, Kok. 1996, s. I-3989, 52 kohta).21Wienin yleissopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen mukaan osapuolet voivat säätää tiukemmista valtionsisäisistä toimista, jos ne haluavat tieteellisten tutkimusten perusteella edistää sellaisten korvaavien aineiden käyttöä, joiden vaikutukset ovat vähemmän haitallisia otsonikerrokselle.22Tämän mahdollisuuden huomioon ottaen asetuksen kuudennessa perustelukappaleessa todetaan, että erityisesti tieteellisten todisteiden perusteella on asianmukaista joissakin tapauksissa ottaa käyttöön tiukempia rajoitustoimenpiteitä kuin mitä Montrealin pöytäkirjan toisessa muutoksessa on määrätty.23Juuri tämän tavoitteen saavuttamiseksi asetuksen 5 artiklassa asetetaan kielto käyttää osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä.24Tästä pääsääntöisestä kiellosta, jota sovelletaan 1.6.1995 alkaen, on kuitenkin useita poikkeuksia, jotka on tyhjentävästi lueteltu asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa. Siten osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä voidaan tämän säännöksen mukaan käyttää 1.6.1995 jälkeen liuottimina, jäähdytysaineina, eristykseen käytettävien kovien vaahtomuovien ja turvatarkoituksiin käytettävien yhtenäisen pinnan muodostavien solumuovien tuotannossa, laboratoriotarkoituksissa (erityisesti tutkimus- ja kehitystyössä), raaka-aineena muiden kemikaalien valmistuksessa ja kantokaasuina sterilointiaineissa suljetuissa järjestelmissä.25Lisäksi pääsääntöisen käyttökiellon mukaisesti asetuksen 5 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa asetetaan kielto käyttää osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä muihin tarkoituksiin 1.1.1996, 1.1.1998 ja 1.1.2000 lukien.26Näissä säännöksissä ei ole säädetty osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käytöstä palontorjunta-aineena, joten niiden käyttö on asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan kielletty 1.6.1995 lukien.27Näin ollen on pohdittava, tarkoittaako täysi kielto käyttää osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä palontorjunta-aineena sitä, että myös niiden myynti on kielletty.28Tältä osin on todettava, ettei asetuksen 5 artiklassa ole mainintaa osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen myynnistä palontorjunta-aineena. Koska osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen saattaminen kauppaverkostoon palontorjunta-aineena on kuitenkin näiden aineiden käyttöä edeltävä toimi, jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin sen käyttö tähän samaan tarkoitukseen, on katsottava, että koska niiden käyttö on täysin kielletty 1.6.1995 alkaen, niiden saattaminen markkinoille palontorjunta-aineina on myös täysin kielletty kyseisestä päivästä alkaen.29Tätä tulkintaa tukevat sekä asetuksen 3 artikla että 6—13 artikla, jotka koskevat valvottavien aineiden tuotantoa ja tuontia, jotka ovat myös niiden käyttöä edeltäviä toimia. Koska näissä säännöksissä ei mainita palontorjuntaan tarkoitettujen osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen tuotantoa ja tuontia, tämä osoittaa, että yhteisön lainsäätäjä on säätäessään pääsääntöisen kiellon käyttää näitä aineita palontorjuntaan katsonut, ettei ollut enää tarvetta säännellä näiden aineiden tuotantoa, tuontia ja näin myös niiden myyntiä.30Näin ollen asetuksen 5 artiklaa on tulkittava siten, että siinä kielletään täysin palontorjuntaan tarkoitettujen osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttö ja siten myös niiden myynti.<TI><P>Asetuksen 5 artiklan yhteensopivuus perustamissopimuksen 130 r artiklan kanssa</P></TI>31Safety katsoo, että kielto käyttää osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä palontorjunta-aineena on perustamissopimuksen 130 r artiklan vastainen, koska neuvosto ei ole noudattanut tässä määräyksessä asetettuja tavoitteita, periaatteita ja perusteita ja koska se on siten ylittänyt harkintavaltansa rajat.32Sitä vastoin neuvosto katsoo, että perustamissopimuksen 130 r artiklassa sille annetaan harkintavaltaa ja ettei yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa tällaisen arvioinnin lopputulosta. Se katsoo myös, että tässä määräyksessä sille annetaan laaja harkintavalta valita toimenpiteet ympäristönsuojelupolitiikan toteuttamiseksi. Ainoastaan se, että nämä toimenpiteet ovat ilmeisen sopimattomia pyrittyyn päämäärään nähden, voisi vaikuttaa niiden lainmukaisuuteen.33Perustamissopimuksen 130 r artiklassa määrätään seuraavaa:1.Yhteisön ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen:ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen;
ihmisten terveyden suojelu;
luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö;
sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin.
2.Yhteisön ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon yhteisön eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. Yhteisön ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava. — —— —3.Ympäristöpolitiikkaansa valmistellessaan yhteisö ottaa huomioon:saatavilla olevat tieteelliset ja tekniset tiedot;
ympäristöolot yhteisön eri alueilla;
toimien toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä mahdollisesti johtuvat edut ja kustannukset;
yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kokonaisuuden ja yhteisön eri alueiden tasapainoisen kehityksen.
4.— —
34Tässä määräyksessä vahvistetaan siten useita tavoitteita, periaatteita ja perusteita, joita yhteisön lainsäätäjän on noudatettava toteuttaessaan ympäristöpolitiikkaa.35Koska kuitenkin tiettyjen 130 r artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden ja periaatteiden välillä on löydettävä tasapaino ja koska siinä määrättyjen perusteiden soveltaminen on vaikeaa, tuomioistuimessa tapahtuvan valvonnan on välttämättä rajoituttava sen tutkimiseen, onko neuvosto tehnyt perustamissopimuksen 130 r artiklan soveltamisedellytysten osalta ilmeisen arviointivirheen antaessaan asetuksen.36Näin ollen on tutkittava, onko asetus annettu perustamissopimuksen 130 r artiklan vastaisesti, kun otetaan huomioon asetuksen tavoite.37Tältä osin Safety vetoaa kolmeen perusteeseen.38Ensinnäkin se väittää, että kun asetuksessa on sallittu muiden aineiden kuten halonien käyttö, siinä ei ole otettu huomioon kahta muuta perustavanlaatuista tekijää ympäristönsuojelussa, eli osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen vaikutusta planeetan lämpenemiseen (Global Warming Potential, jäljempänä GWP) ja niiden elinikää ilmakehässä (Atmospheric Lifetime, jäljempänä ALT); nämä tekijät on otettava huomioon yhdessä otsonia kuluttavaa ominaisvaikutusta ilmaisevan kertoimen kanssa (Ozone Depletion Potential, jäljempänä ODP). Safety katsoo, että jos kaikki nämä tekijät otettaisiin huomioon, osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt osoittautuisivat huomattavasti vähemmän haitallisiksi kuin halonit. Näin ollen se väittää, että koska asetuksessa on otettu huomioon ainoastaan ODP-kerroin ja koska siinä on säädetty ainoastaan toimenpiteistä otsonikerroksen heikentymistä vastaan, asetuksella ei ole Safetyn mielestä turvattu koko ympäristönsuojelua, mitä perustamissopimuksen 130 r artiklassa edellytetään, vaan ainoastaan osa siitä.39Aluksi on todettava, ettei se, ettei muiden aineiden käyttöä ole kielletty — vaikka tällaisen kiellon poisjättäminen muutoin olisikin lainvastaista — voi sinänsä vaikuttaa osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttöä koskevan kiellon pätevyyteen.40Väitteestä, jonka mukaan osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen osalta ei ole otettu huomioon GWP- ja ALT-tekijöitä, on todettava, että perustamissopimuksen 130 r artiklan 1 kohdassa yhteisön ympäristöpolitiikan yhtenä tavoitteena mainitaan ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen.41Kuten yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-379/92, Peralta, 14.7.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. I-3453, 57 kohta) katsonut, perustamissopimuksen 130 r artiklassa määritellään ainoastaan yhteisön yleiset tavoitteet ympäristöasioissa. Perustamissopimuksen 130 s artiklassa on annettu neuvoston tehtäväksi päättää toteutettavista toimista. Perustamissopimuksen 130 t artiklassa täsmennetään lisäksi, että yhteiset suojatoimenpiteet, jotka on toteutettu 130 s artiklan nojalla, eivät estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia perustamissopimuksen mukaisia suojatoimenpiteitä.42Näistä määräyksistä ei seuraa, että perustamissopimuksen 130 r artiklan 1 kohta velvoittaisi yhteisön lainsäätäjän joka kerta, kun se toteuttaa ympäristön säilyttämiseksi, suojelemiseksi ja parantamiseksi sellaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ratkaista tietty ympäristöongelma, toteuttamaan samanaikaisesti koko ympäristöön kohdistuvia toimenpiteitä.43Näin ollen perustamissopimuksen 130 r artiklan 1 kohdan mukaan on mahdollista toteuttaa toimenpiteitä, jotka kohdistuvat ainoastaan tiettyihin määriteltyihin ympäristön osa-alueisiin, kunhan toimenpiteet myötävaikuttavat ympäristön laadun säilyttämiseen, suojeluun ja parantamiseen.44Tältä osin asetuksen tavoitteena on säännellä otsonikerrosta heikentäviä aineita, kuten sen otsikosta ilmenee. Sen, että asetus koskee ainoastaan tätä ympäristön säilyttämisen, suojelun ja parantamisen osa-aluetta, ei voida katsoa olevan ristiriidassa perustamissopimuksen 130 r artiklan 1 kohdan tarkoituksen kanssa.45Toiseksi Safety väittää, ettei asetuksessa ole turvattu perustamissopimuksen 130 r artiklan 2 kohdan edellyttämää ympäristönsuojelun korkeaa tasoa, kun siinä sallitaan halonien käyttö, vaikka näiden ODP-kerroin on osittain halogenoituihin kloorifluorihiilivetyihin verrattuna paljon korkeampi ja vaikka halonit ovat siten otsonille huomattavasti vaarallisempia.46Tämän edellytyksen osalta on todettava, että asetuksessa turvataan ympäristönsuojelun korkea taso. Asetuksen neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta käy ilmi, että asetuksen tarkoituksena on tieteellisen tietojen perusteella ja Wienin yleissopimukseen sekä Montrealin pöytäkirjaan tehtyyn toiseen muutokseen perustuvien yhteisön sitoumusten noudattamiseksi säätää toimenpiteistä muun muassa osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käytön valvomiseksi. Asetuksen kuudennessa perustelukappaleessa täsmennetään lisäksi, että tieteellisten tietojen perusteella tietyissä tapauksissa on perusteltua ottaa käyttöön tiukempia valvontatoimenpiteitä kuin mitä pöytäkirjan toisessa muutoksessa on määrätty. Kun yhteisöjen lainsäätäjä on asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa kieltänyt osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käytön ja kun se on siten toteuttanut tiukemman toimenpiteen kuin mitä sen kansainväliset velvoitteet edellyttävät, se ei ole loukannut perustamissopimuksen 130 r artiklan 2 kohdassa asetettua ympäristönsuojelun korkeaa tasoa koskevaa periaatetta.47Lopuksi on selvää, että vaikka perustamissopimuksen 130 r artiklan 2 kohdassa edellytetään, että yhteisön ympäristönsuojelupolitiikassa pyritään suojelun korkeaan tasoon, suojelun tason ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla teknisesti korkein mahdollinen ollakseen tämän määräyksen mukainen. Kuten tämän tuomion 41 kohdasta ilmenee, perustamissopimuksen 130 t artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa tiukempia suojatoimenpiteitä.48Lopuksi Safety katsoo, että kun asetuksessa ei kielletä muiden palontorjunta-aineiden kuten fluorattujen hiilivetyjen ja perfluorihiilivetyjen käyttöä, siinä ei ole otettu huomioon saatavilla olevia tieteellisiä ja teknisiä tietoja, kuten perustamissopimuksen 130 r artiklan 3 kohdassa edellytetään, koska nämä aineet, joiden GWP- ja ALT-arvot ovat erittäin korkeat, ovat haitallisempia ympäristölle kuin osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt, joiden ODP-, GWP- ja ALT-arvoja on Safetyn mukaan pidettävä hyväksyttävinä.49Perustamissopimuksen 130 r artiklan 3 kohdassa edellytetään, että yhteisö ottaa ympäristöpolitiikkaa valmistellessaan huomioon muun muassa saatavilla olevat tieteelliset ja tekniset tiedot. Ei kuitenkaan voida katsoa, ettei asetuksessa olisi täytetty tätä edellytystä.50Sen lisäksi, että asetuksen neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa on mainittu tieteellisten tietojen huomioon ottaminen, sen seitsemännessä perustelukappaleessa korostetaan, että on suotavaa tarkistaa määräajoin otsonikerrosta heikentävien aineiden hyväksytyt käyttötarkoitukset ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, että otsonikerrosta heikentävien aineiden markkinakehitystä on tarpeen tarkkailla, ottaen erityisesti huomioon riittävä tarjonta välttämättömiä käyttötarkoituksia varten ja asianmukaisten korvaavien aineiden kehitysvaihe, mutta myös otsonikerrosta heikentävien aineiden, jotka lasketaan [vapaaseen vaihdantaan yhteisössä],Lainausta on korjattu hakasuluissa olevin osin yhteisöjen tuomioistuimessa, koska asetuksen suomenkielinen käännös on epätarkka.
tuonnin pitäminen vähimmäistasolla, olivatpa aineet käyttämättömiä, talteenotettu j a tai regeneroituja.51Juuri saatavilla olevien tieteellisten ja teknisten tietojen huomioon ottamiseksi asetuksen 5 artiklan 6 kohdassa, joka koskee osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttöä, säädetään, että komissio voi teknisen kehityksen perusteella täydentää, supistaa tai muuttaa kiellettyjen käyttötarkoitusten luetteloa.52Lisäksi on todettava, että kuten pääasian asiakirjoista ilmenee, asetusta annettaessa oli tieteelliseltä kannalta mahdollista korvata osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt muilla aineilla ja käyttää otsonikerrokselle vähemmän haitallisia tuotteita, kuten vettä, jauheita ja inerttisiä kaasuja.53Tämän vuoksi yhteisön lainsäätäjä ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä kieltäessään osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käytön ja siten myös myynnin palontorjunta-aineena. Näin ollen edellä käsitelty väite, jonka mukaan asetus on perustamissopimuksen 130 r artiklan vastainen, on hylättävä.54Safety katsoo myös, että kielto käyttää ja siten myös myydä osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä palontorjunta-aineena ei ole oikeasuhteinen ympäristönsuojelutavoitteeseen nähden.55Tältä osin on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen selvittämiseksi, onko jokin yhteisön oikeuden säännös suhteellisuusperiaatteen mukainen, on arvioitava, voidaanko säännöksellä toteutetuilla keinoilla saavuttaa tavoiteltu tulos ylittämättä sitä, mikä tuloksen saavuttamiseksi on tarpeen (ks. muun muassa asia C-233/94, Saksa ν. parlamentti ja neuvosto, tuomio 13.5.1997, Kok. 1997, s. I-2405, 54 kohta).56Kun otetaan huomioon asetuksen tavoite, joka on otsonikerroksen suojelu, on todettava, että asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa käytetty keino, eli kielto käyttää ja siten myös myydä osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä palontorjunta-aineena, soveltui tämän tavoitteen saavuttamiseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että muiden otsonikerrokselle yhtä haitallisten tai jopa haitallisempienkin aineiden kuten halonien käyttö palontorjunnassa on sallittu, on tutkittava, ylittääkö tämä kielto suhteellisuusperiaatteen noudattamisen asettamat rajat.57Tältä osin riittää, kun todetaan, että kuten pääasian asiakirja-aineistosta käy ilmi, halonien sammutuskyky on korvaamaton erityisesti pienien tilojen tulipalojen sammutuksessa ja että niiden myrkylliset vaikutukset ovat äärimmäisen vähäiset, kun taas saman tuloksen saavuttamiseksi tarvitaan suurempi määrä osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä, ja myrkylliset vaikutukset ovat tällöin suuremmat.58Kun osittain halogenoiduille kloorifluorihiilivedyille on olemassa tehokkaita korvaavia tuotteita kuten vesi, jauheet ja inerttiset kaasut, niin kuin tämän tuomion 52 kohdassa on todettu, ja tiettyjä olennaisia käyttötarkoituksia varten on olemassa korvaamattomia vaihtoehtoisia tuotteita kuten haloneita, niin kuin tämän tuomion 57 kohdassa on todettu, ei voida katsoa, että osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttöä koskeva kielto olisi suhteellisuusperiaatteen vastainen.59Siten on katsottava, että asetuksen 5 artiklan 1 kohdan tarkastelussa perustamissopimuksen 130 r artiklan kannalta ei ole ilmennyt seikkoja, jotka vaikuttaisivat sen pätevyyteen.<TI><P>Asetuksen 5 artiklan yhteensopivuus perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa</P></TI>60Kansallinen tuomioistuin pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua myös asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käyttöä ja myyntiä palontorjunta-aineena koskevan kiellon pätevyydestä perustamissopimuksen 30 artiklan kannalta.61Aluksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määrällisten rajoitusten sekä vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden kielto koskee paitsi kansallisia toimenpiteitä myös yhteisöjen toimielinten tekemiä toimenpiteitä (ks. mm. asia 15/83, Denkavit, tuomio 17.5.1984, Kok. 1984, s. 2171, 15 kohta ja asia C-51/93, Meyhui, tuomio 9.8.1994, Kok. 1994, s. I-3879, 11 kohta).62Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että ympäristönsuojelu on eräs yhteisön olennaisista tavoitteista (ks. asia 240/83, Association de defense des brûleurs d'huiles usagées, tuomio 7.2.1985, Kok. 1985, s. 531, 13 kohta). Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa 302/86, komissio vastaan Tanska, 20.9.1988 antamassaan tuomiossa (Kok. 1988, s. 4607, 9 kohta), että ympäristönsuojelu on pakottava vaatimus, joka voi rajoittaa perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamista.63Safety kuitenkin katsoo, että suhteellisuusperiaatetta ei ole noudatettu myöskään perustamissopimuksen 30 artiklan kannalta.64Tältä osin on muistettava, että kuten asetuksen tavoitteesta ja tämän tuomion 57—59 kohdassa mainituista seikoista ilmenee, osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen käytön ja myynnin kieltämistä otsonikerroksen suojelemiseksi ei voida pitää toimenpiteenä, joka ei ole oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.65On siten todettava, että esitetyn kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, joka vaikuttaisi asetuksen 5 artiklan pätevyyteen.<TI><P>Asetuksen 5 artiklan yhteensopivuus perustamissopimuksen 86 artiklan kanssa</P></TI>66Kansallisen tuomioistuimen esittämä kysymys koskee sisällöllisesti sitä, että kun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa asetetaan kielto käyttää ja myydä osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä, onko tästä seurauksena se, että perustamissopimuksen 86 artiklan vastaisesti edistetään muiden sellaisten aineiden, joita ei ole tässä asetuksessa kielletty, tuottajien ja myyjien määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.67Tältä osin vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että koska ennakkoratkaisulla on pyrittävä antamaan kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen yhteisön oikeuden tulkinta, kansallisen tuomioistuimen on määriteltävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiasiat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat olettamukset, joihin nämä kysymykset perustuvat (ks. mm. yhdistetyt asiat C-320/90—C-322/90, Telemarsicabruzzo ym., tuomio 26.1.1993, Kok. 1993, s. I-393, 6 kohta ja asia C-157/92, Banchero, määräys 19.3.1993, Kok. 1993, s. I-1085, 4 kohta).68Kuten yhteisöjen tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa Telemarsicabruzzo ym. antamassaan tuomiossa (7 kohta) sekä asiassa Banchero antamassaan määräyksessä (5 kohta) katsonut, nämä edellytykset koskevat erityisesti tiettyjä aloja, kuten kilpailua, joille ovat luonteenomaisia monimutkaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat.69Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä ei kuitenkaan ole riittäviä tietoja, jotta nämä edellytykset täyttyisivät.70Kyseisessä päätöksessä ei esitetä tarvittavia tietoja kyseisten markkinoiden rajaamiseksi eikä selitetä osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen myyntiä koskevan kiellon vaikutusta näiden markkinoiden toimintaan. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on ainoastaan viitannut perustamissopimuksen 86 artiklaan ilmoittamatta täsmällisiä syitä sille, miksi se pyytää ennakkoratkaisua asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn kiellon pätevyydestä tilanteessa, jota sen käsiteltäväksi saatettu asia koskee.71Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin ei voi ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä annettujen tietojen perusteella antaa hyödyllistä yhteisön oikeuden tulkintaa, koska kansallisen tuomioistuimen tarkoittamat oikeudelliset seikat ja tosiseikat on esitetty liian epätäsmällisesti.72Näin ollen on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan ja 103 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyn kysymyksen tämä osa on selvästi sellainen, että se on jätettävä tutkimatta.<TI><P>Asetuksen 5 artiklan yhteensopivuus perustamissopimuksen 92 artiklan kanssa</P></TI>73Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja on pidettävä perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tukina. Kyseisen määräyksen sanamuodosta ja EY:n perustamissopimuksen 93 artiklassa vahvistetuista menettelymääräyksistä käy ilmi, että muista lähteistä kuin valtion varoista myönnetyt edut eivät kuulu kyseisen määräyksen soveltamisalaan (ks. asia 82/77, Van Tiggele, tuomio 24.1.1978, Kok. 1978, s. 25, 24 ja 25 kohta ja yhdistetyt asiat C-72/91 ja C-73/91, Sloman Neptun, tuomio 17.3.1993, Kok. 1993, s. I-887, 19 kohta).74Tässä tapauksessa se mahdollinen etu, jonka halonia tuottavat yritykset saavat kiellosta käyttää osittain halogenoituja kloorifluorihiilivetyjä palontorjunnassa, johtuu yhteisön lainsäätäjän säätämästä ympäristönsuojelutoimenpiteestä eikä valtion toimenpiteestä, joten sillä ei millään tavalla suoraan eikä välillisesti siirretä valtion varoja halonia tuottaville yrityksille. Näin ollen asetuksen 5 artikla ei kuulu perustamissopimuksen 92 artiklan soveltamisalaan.<TI><P>Asetuksen 5 artiklan yhteensopivuus perustamissopimuksen 3 ja 5 artiklan kanssa</P></TI>75Perustamissopimuksen 3 artiklassa määritetään ne alat ja tavoitteet, joita yhteisön toiminta koskee. Siinä määrätään siten yhteismarkkinoita koskevat yleiset periaatteet, joita sovelletaan yhdessä perustamissopimuksen niiden lukujen kanssa, joilla nämä periaatteet on tarkoitus panna täytäntöön (asia 229/83, Leclerc ym., tuomio 10.1.1985, Kok. 1985, s. 1, 8 kohta).76Perustamissopimuksen 3 artiklassa mainitut yleiset periaatteet, joilla on merkitystä tämän asian kannalta, on ilmaistu seuraavasti: sisämarkkinat, joille on ominaista, että tavaroiden — — vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet poistetaan — — (c kohta) ja järjestelmä, jolla taataan, ettei kilpailu sisämarkkinoilla vääristy (g kohta); näitä periaatteita on täsmennetty vastaavasti perustamissopimuksen 30 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa sekä 86 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa. Edellä on kuitenkin jo todettu, että asetuksen 5 artikla on yhteensopiva perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa ja ettei kysymykseen sen yhteensopivuudesta perustamissopimuksen 86 artiklan kanssa voitu vastata, koska ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä ei ole annettu tarvittavia tietoja. Näin ollen ei ole syytä vastata kysymykseen asetuksen 5 artiklan yhteensopivuudesta perustamissopimuksen 3 artiklan kanssa.77Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 5 artiklassa asetetaan jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välisen vastavuoroisen lojaalin yhteistyön velvoitteet (asia C-2/88, Zwartveld ym., määräys 13.7.1990, Kok. 1990, s. I-3365, 17 kohta ja yhdistetyt asiat C-63/90 ja C-67/90, Portugali ja Espanja v. neuvosto, tuomio 13.10.1992, Kok. 1992, s. I-5073, 52 kohta). Näin ollen tämä määräys ei voi koskea toimenpidettä, jonka yhteisön lainsäätäjä on toteuttanut ympäristönsuojelun alalla ja josta saattaa aiheutua etua tai haittaa tietyille yrityksille. Näin ollen kysymykseen asetuksen 5 artiklan yhteensopivuudesta perustamissopimuksen 5 artiklan kanssa ei ole tarpeen vastata.78On siten todettava, että esitetyn kysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, joka vaikuttaisi asetuksen 5 artiklan pätevyyteen.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>79Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian, Espanjan, Ranskan ja Itävallan hallituksille sekä Euroopan unionin neuvostolle ja yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.