19Edellä esitetyn perusteella kansallinen tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:- a)Onko tämän ennakkoratkaisupyynnön 8 kohdassa oleva tulkinta niistä yhteisön direktiiveistä, jotka täytäntöönpannaan asetuksella nro 133/1992, oikea?
- b)Jos vastaus kysymykseen a on myöntävä, onko mahdollista yhteisön oikeutta oikein tulkittaessa soveltaa välittömästi yhteisön säännöksiä ja samanaikaisesti olla soveltamatta näiden kanssa yhteensopimattomia kansallisia säännöksiä siitä huolimatta, että tämä voi huonontaa niiden asemaa, joita asia koskee?
- c)Jos vastaus kysymykseen b on kieltävä, mikä muu väline yhteisön oikeutta oikein tulkittaessa olisi olemassa sellaisten kansallisten säännösten sulkemiseksi pois kansallisesta oikeusjärjestyksestä, jotka ovat yhteisön oikeuden kanssa yhteensopimattomia, sellaisissa tapauksissa, joissa yhteisön oikeuden välitön soveltaminen voi huonontaa niiden henkilöiden asemaa, joita asia koskee?
<TI><P>Ensimmäinen kysymys</P></TI>20Aluksi on todettava, että tämä kysymys on muotoiltu epäselvästi, koska se koskee kaikkien sellaisten yhteisön direktiivien tulkintaa, jotka on täytäntöönpantu kyseisellä asetuksella, ja koska päätöksen 8 kohdassa tarkemmin mainitut direktiivien 76/464/ETY ja 83/513/ETY säännökset on mainittu vain esimerkinomaisesti.21On kuitenkin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun kysymykset on esitetty epätäsmällisesti, yhteisöjen tuomioistuimen on poimittava kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja pääasiaan liittyvistä asiakirjoista ne yhteisön oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita ottaen huomioon riidan kohde (asia 251/83, Haug-Adrion, tuomio 13.12.1984, Kok. 1984, s. 4277, 9 kohta).22Kuten tämän tuomion 15 ja 16 kohdassa on todettu, pääasiaan liittyvistä asiakirjoista käy ilmi, että pääasiassa on kyse kadmiumpäästöistä, jotka on toteutettu ilman lupaa ja jotka ovat lähtöisin laitoksesta, joka on asetuksessa tarkoitetulla tavalla olemassa oleva.23Koska asiaan liittyvät yhteisön säännökset sisältyvät kadmiumpäästöjen osalta direktiiveihin 76/464/ETY ja 83/513/ETY, on katsottava, että ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä halutaan kysyä, onko näiden direktiivien säännöksiä tulkittava siten, että kaikkiin kadmiumpäästöihin on haettava ennakkolupa riippumatta siitä, milloin laitos, josta ne ovat lähtöisin, on aloittanut toimintansa.24Tämän osalta on todettava, että direktiivin 76/464/ETY 3 artiklassa säädetään seuraavaa:Niiden aineiden osalta, jotka kuuluvat luettelon I luokkiin ja ryhmiin— — :
- 1.kaikkiin— — vesiin tapahtuviin päästöihin, joiden voidaan epäillä sisältävän jotakin tällaista ainetta, on vaadittava asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ennakkolupa;
— —.
Direktiivin liitteessä olevaan luetteloon I kuuluvassa 6 kohdassa mainitaan kadmium.
25Tástä seuraa, että kaikkiin kadmiumpäästöihin on saatava ennakkolupa, ja tämä koskee myös sellaisia päästöjä, jotka ovat lähtöisin ennen tiettyä päivämäärää olemassa olleista laitoksista.26Tämä tulkinta ei ole ristiriidassa direktiivin 76/464/ETY 3 artiklan 3 kohdan eikä 6 artiklan 4 kohdan kanssa.27Direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavasti:Niiden aineiden osalta, jotka kuuluvat luettelon I luokkiin ja ryhmiin —— :
— —
- 3.kun on kyse tällaisten aineiden nykyisistä päästöistä 1 artiklassa tarkoitettuihin vesiin, päästäjien on täytettävä luvassa asetetut ehdot siinä määrätyn ajan kuluessa. Támä määräaika ei saa olla pidempi kuin 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti asetetut rajat.
28Direktiivin 6 artiklan 4 kohdassa puolestaan säädetään seuraavasti:Neuvosto asettaa 1 kohdassa tarkoitettuihin aineiden luokkiin ja ryhmiin kuuluvia aineita varten 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut määräajat 12 artiklan mukaisesti ottaen huomioon asianomaisten teollisuuden alojen erityispiirteet ja tarpeen mukaan tuotelajit.
29Tästä seuraa, että vaikka nämä säännökset koskevat luetteloon I kuuluvia nykyisiä päästöjä, niissä ei säädetä poikkeuksia ennen tiettyä päivämäärää olemassa olleen laitoksen velvollisuuteen saada ennakkolupa; säännöksissä viitataan vain määräaikoihin, jotka vahvistetaan luvassa tämäntyyppisten päästöjen osalta.30Tämän tulkinnan kanssa ei ole ristiriidassa myöskään direktiivi 83/513/ETY, jonka 2 artiklan f ja g kohdassa määritellään olemassa olevan laitoksen ja uuden laitoksen käsitteet. Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavasti:Tässä direktiivissä tarkoitetaan:— —
- f)olemassa olevalla laitoksella teollisuuslaitosta, joka on toiminnassa tämän direktiivin tiedoksiantopäivänä;
- g)uudella laitoksella
teollisuuslaitosta, joka otetaan käyttöön tämän direktiivin tiedoksiantopäivän jälkeen,
olemassa olevaa [teollisuus]Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa virallisen suomennoksen puuttuessa.
laitosta, jossa käsiteltävän kadmiumin määrä kasvaa olennaisesti tämän direktiivin tiedoksiantopäivän jälkeen.
Tállä erottelulla on kuitenkin merkitystä vain direktiivin 3 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan osalta, jossa säädetään, että jäsenvaltiot voivat— — myöntää luvan uusille laitoksille vain, jos noissa laitoksissa sovelletaan parhaiden käytettävissä olevien teknisten keinojen mukaisia standardeja.
31Tämän vuoksi tässä säännöksessä ei vapauteta kyseisiä laitoksia velvollisuudesta hankkia lupa, vaan päinvastoin vahvistetaan tätä velvollisuutta.32Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 76/464/ETY 3 artiklaa on tulkittava siten, että siinä säädetään, että kaikkiin kadmiumpäästöihin on saatava ennakkolupa riippumatta siitä, milloin laitos, josta päästöt ovat lähtöisin, on aloittanut toimintansa.