<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-468/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0468</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:649">EU:C:2019:649</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>15</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>15</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Maciej Szpunar – Asia C‑468/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">R (Toimivalta vanhempainvastuu- ja elatusvelvoiteasioissa)</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Maciej Szpunar</HT></P><P><DATE ISO="20190729">29 päivänä heinäkuuta 2019</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑468/18</HT></P><P>R</P><P>vastaan</P><P>P</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Judecătoria Constanța (Constanțan alioikeus, Romania))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 4/2009</KEYWORD><KEYWORD>3 artiklan a alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Vastaajan asuinpaikan tuomioistuin</KEYWORD><KEYWORD>3 artiklan d alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuin, jolla on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta koskeva kanne</KEYWORD><KEYWORD>5 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Vastaaja vastaa asiassa</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu yhtä aikaa avioeroa ja sen seurauksia vanhempainvastuun kannalta koskeva vaatimus sekä yhteisen lapsen elatusta koskeva vaatimus</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuimen päätös siitä, ettei se ole toimivaltainen vanhempainvastuuta koskevassa asiassa</KEYWORD><KEYWORD>Toimivalta tutkia lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa <DATE ISO="20081218">18.12.2008</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 3 artiklan a ja d alakohdan sekä 5 artiklan tulkintaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="007" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 7, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty oikeudenkäynnissä, jonka asianosaisia ovat R, jonka asuinpaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja P, jonka asuinpaikka on Romaniassa; oikeudenkäynti koskee heidän yhteisen lapsensa elatusapua koskevaa vaatimusta, joka on esitetty avioeroa ja vanhempainvastuuta koskevan asian yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Pääasia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden yhtäältä täsmentää asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a ja d alakohdan sekä 5 artiklan soveltamisedellytyksiä ja toisaalta lausua elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa toimivaltaisen tuomioistuimen velvollisuudesta edistää oikeusriitojen käsittelyn keskittämistä lapsen edun perusteella, jonka kyseinen tuomioistuin on jo ottanut huomioon perusteena katsoa, että se ei ollut toimivaltainen vanhempainvastuuta koskevassa asiassa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asetus (EY) N:o 2201/2003</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta <DATE ISO="20031127">27.11.2003</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="338" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2003">EYVL 2003, L 338, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> johdanto-osan 5, 11 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>(5)</NO.P><TXT>Kaikkien lasten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tämä asetus kattaa kaikki vanhempainvastuuta koskevat tuomiot, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin.</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(11)</NO.P><TXT>Elatusapua koskevat asiat eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, koska niitä säännellään jo [tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20001222">22.12.2000</DATE> annetulla neuvoston] asetuksella (EY) N:o 44/2001[<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="012" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 12, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE>]. Tämän asetuksen nojalla toimivaltaisilla tuomioistuimilla on yleensä toimivalta ratkaista elatusapua koskevia asioita asetuksen – – N:o 44/2001 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(12)</NO.P><TXT>Tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate. Niinpä toimivallan pitäisi ensisijaisesti olla tuomioistuimilla siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka on, paitsi tietyissä olosuhteissa lapsen asuinpaikan muuttuessa tai lapsen huoltajien sovittua toisin.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA><P>Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin asioihin:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>(e)</NO.P><TXT>elatusvelvoitteet;</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen 2 artiklan 7 alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Tässä asetuksessa tarkoitetaan:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>7)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>vanhempainvastuulla<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="2019" ID="QE0004"/> oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella. Ilmaisu käsittää erityisesti oikeuden lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuden.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan puolisoiden avioeroa koskevassa asiassa ovat toimivaltaisia sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="008.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="008.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, jollei 9, 10 ja 12 artiklassa toisin säädetä.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka käyttävät 3 artiklan nojalla toimivaltaa avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan hakemuksen osalta, ovat toimivaltaisia kyseiseen hakemukseen liittyvässä vanhempainvastuuta koskevassa asiassa kun:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>ainakin toisella puolisoista on vanhempainvastuu lapsesta;</TXT><P>ja</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>kyseisten tuomioistuinten toimivalta on puolisoiden ja vanhempainvastuunkantajien nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksymä asian vireillepanoajankohtana ja toimivalta on lapsen edun mukainen.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asetus N:o 4/2009</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksella korvataan asetuksessa N:o 44/2001 säädetyt elatusvelvoitteita koskevat säännökset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Unionin tuomioistuimen kyseistä asetusta tältä osin koskevan oikeuskäytännön merkityksellisyydestä ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>Sanders ja Huber</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑400/13 ja C‑408/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2461">EU:C:2014:2461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Asetuksella korvataan elatusvelvoitteiden osalta myös riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta <DATE ISO="20040421">21.4.2004</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 805/2004<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="143" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2004">EYVL 2004, L 143, s. 15</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> muuten paitsi sellaisten jäsenvaltioiden antamien elatusvelvoitteita koskevien eurooppalaisten täytäntöönpanoperusteiden osalta, joita elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista <DATE ISO="20071123">23.11.2007</DATE> tehty Haagin pöytäkirja, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta <DATE ISO="20091130">30.11.2009</DATE> tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/941/EY,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="331" PAGE.FIRST="17" DATE.PUB="2009">EYVL 2009, L 331, s. 17</REF.DOC.OJ>; jäljempänä vuoden 2007 Haagin pöytäkirja.</P></NOTE> ei sido ja joita ovat Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Tanskan kuningaskunta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Euroopan unioni ratifioi kyseisen pöytäkirjan <DATE ISO="20100408">8.4.2010</DATE> jäsenvaltioiden puolesta lukuun ottamatta mainittua kahta jäsenvaltiota, jotka eivät ole liittyneet siihen. Tältä osin ks. luettelo sopimusvaltioista <DATE ISO="20170331">31.3.2017</DATE>; luettelo on saatavilla Haagin konferenssin internetsivulla osoitteessa: https://www.hcch.net/fr/instruments/conventions/status-table/?cid=133.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Vuoden 2007 Haagin pöytäkirjan soveltamisajan alkamispäivän vuoksi asetusta N:o 4/2009 on sovellettu <DATE ISO="20110618">18.6.2011</DATE> alkaen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. asetuksen N:o 4/2009 76 artiklan kolmas kohta. Tämä soveltamisajan alkamispäivä on erotettava vuoden 2007 Haagin pöytäkirjan voimaantulopäivästä, joksi on kaikkien sopimusvaltioiden kesken vahvistettu <DATE ISO="20130801">1.8.2013</DATE>. Ks. myös Gaudemet‑Tallon, H. ja Ancel, M-E., <HT TYPE="ITALIC">Compétence et exécution des jugements en Europe, Règlements 44/2001 et 1215/2012, Conventions de Bruxelles (1968) et de Lugano (1998 et 2007)</HT>, 6. painos, Librairie générale de droit et de jurisprudence, Droit des affaires ‑kokoelma, Pariisi, 2018, 216 kohta, s. 318.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan 1 ja 2 perustelukappaleen mukaan kyseisellä asetuksella ja erityisesti asetuksella N:o 44/2001 ja asetuksella N:o 2201/2003 on tarkoitus toteuttaa toimenpiteitä siviilioikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla, ja niillä pyritään muun muassa edistämään lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien, jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhteensopivuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan 9, 10 ja 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>(9)</NO.P><TXT>Elatusvelkojan olisi pystyttävä saamaan jäsenvaltiossa vaivattomasti päätös, joka on ilman eri toimenpiteitä täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa ilman minkäänlaisia muita muodollisuuksia.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(10)</NO.P><TXT>Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on suotavaa luoda elatussaatavien alalla yhteisön väline, johon kootaan tuomioistuinten toimivaltaa, lainvalintaa, tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisuutta, täytäntöönpanoa, oikeusapua ja keskusviranomaisten välistä yhteistyötä koskevat säännökset.</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(15)</NO.P><TXT>Jotta voidaan suojata elatusvelkojien edut ja edistää hyvää oikeudenkäyttöä – – [unionissa], olisi asetuksesta – – N:o 44/2001 johtuvia toimivaltasääntöjä mukautettava. Se seikka, että vastaajan asuinpaikka on kolmannessa valtiossa, ei saisi enää olla syynä jättää soveltamatta yhteisön toimivaltasääntöjä, eikä viittausta kansallisen lainsäädännön toimivaltasääntöihin olisi enää sallittava. Tässä asetuksessa olisi siten määritettävä ne tapaukset, joissa jäsenvaltion tuomioistuin voi käyttää toissijaista toimivaltaa.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 4/2009 2 artiklan 1 kohdan 10 alakohdan mukaan käsitteellä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>velkoja<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>luonnollista henkilöä, jolla on oikeus tai jolla väitetään olevan oikeus saada elatusapua<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Elatusvelvoitteita koskevissa asioissa ovat jäsenvaltioissa toimivaltaisia:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>vastaajan asuinpaikan tuomioistuin, tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>velkojan asuinpaikan tuomioistuin, tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>tuomioistuin, jolla siihen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on toimivalta ratkaista henkilön oikeudellista asemaa koskeva kanne, jos elatusta koskeva vaatimus on liitännäinen tähän kanteeseen nähden, paitsi jos tämä toimivalta perustuu yksinomaan osapuolen kansalaisuuteen, tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>tuomioistuin, jolla siihen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta koskeva kanne, jos elatusta koskeva vaatimus on liitännäinen tähän kanteeseen nähden, paitsi jos tämä toimivalta perustuu yksinomaan osapuolen kansalaisuuteen.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>Vastaajan saapuville tuloon perustuva toimivalta<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>Sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Asetuksen 10 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>Toimivallan tutkiminen<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireille pantu kanne koskee asiaa, jossa tuomioistuin ei tämän asetuksen mukaan ole toimivaltainen, sen on omasta aloitteestaan ilmoitettava, ettei sillä ole toimivaltaa.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 4/2009 12, 13 ja 14 artiklassa säädetään säännöt, jotka koskevat tässä järjestyksessä vireilläoloa, toisiinsa liittyviä kanteita ja väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Romanian oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Romanian tuomioistuin, joka on katsonut olevansa asiassa toimivaltainen, voi missä tahansa asian käsittelyn vaiheessa tutkia toimivaltaansa koskevan kysymyksen uudelleen viran puolesta tai asianosaisten vaatimuksesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Tältä osin ks. siviiliprosessilain (Codul de procedură civilă) 1071 §, jota on siteerattu unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa OF (C‑759/18) esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä (s. 5).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>R ja P, jotka ovat Romanian kansalaisia, avioituivat <DATE ISO="20150815">15.8.2015</DATE> Romaniassa. He ovat Belfastissa (Yhdistynyt kuningaskunta), jossa he asuivat ennen kuin he muuttivat erilleen vuonna 2016, <DATE ISO="20151108">8.11.2015</DATE> syntyneen lapsen äiti (R) ja isä (P). P on palannut Romaniaan, kun taas R on jäänyt Belfastiin lapsen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>R haastoi <DATE ISO="20160929">29.9.2016</DATE> jätetyllä kannekirjelmällään P:n Judecătoria Constanțaan (Constanțan alioikeus, Romania) ja vaati, että tuomioistuin myöntää avioeron, vahvistaa, että lapsen asuinpaikka on hänen luonaan, päättää, että vanhempainvastuu kuuluu yksinomaan R:lle, ja velvoittaa P:n maksamaan lapsesta elatusapua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>P on kiistänyt kyseisen tuomioistuimen toimivallan. Judecătoria Constanța on katsonut, että sillä on toimivalta tutkia avioeroa koskeva vaatimus asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan b alakohdan nojalla puolisoiden kansalaisuuden perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Judecătoria Constanțan päätettyä <DATE ISO="20170608">8.6.2017</DATE> erottaa R:n vaatimukset toisistaan vireille tuli kaksi uutta asiaa, joista yksi koski vanhempainvastuuta lapsesta ja lapsen asuinpaikan vahvistamista kantajan luokse ja toinen P:n velvoittamista maksamaan lapsesta elatusapua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Vanhempainvastuun käyttämistä koskevassa asiassa Judecătoria Constanța totesi asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 1 kohdan nojalla, että se ei ollut asiassa toimivaltainen, kun otettiin huomioon lapsen etu. Lisäksi tuomioistuin katsoi, että asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimilla oli toimivalta ratkaista kyseinen vaatimus, koska lapsen asuinpaikka on ollut hänen syntymästään asti kyseisessä jäsenvaltiossa. Asianosaiset eivät valittaneet tästä tutkimatta jättämistä koskevasta ratkaisusta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Lapsesta maksettavaa elatusapua koskevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, että se oli toimivaltainen asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdan nojalla vastaajan eli P:n asuinpaikan perusteella. Tuomioistuin korostaa, että P on vastannut tuomioistuimessa, eikä hän ole esittänyt toimivallan puuttumista koskevaa väitettä, mutta hän on kuitenkin esittänyt, että asiassa on esitettävä ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Judecătoria Constanța toteaa lisäksi, että oikeudenkäynnin asianosaiset R ja P ovat pitäneet tämän sovellettavien unionin oikeussääntöjen tulkintaa koskevan pyynnön esittämistä aiheellisena. Judecătoria Constanța yhtyy tähän arvioon, sillä se katsoo, että se voi ennen lapsen elatusapua koskevan vaatimuksen sisällöllistä tutkimista ja missä tahansa menettelyn vaiheessa edelleenkin tutkia toimivaltaansa koskevan kysymyksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimittäin epävarma kolmen asetuksessa N:o 4/2009 säädetyn säännöksen – eli 3 artiklan a ja d alakohdan sekä 5 artiklan – välisestä suhteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, seuraako siitä, että elatusapua koskeva vaatimus on liitännäinen vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen nähden, että asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan d alakohdassa säädetty peruste on ainoa peruste, jota voidaan soveltaa ratkaistaessa, minkä jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen, jolloin ei voida soveltaa muita, kyseisen asetuksen 3 artiklan a alakohdassa tai 5 artiklassa säädettyjä perusteita, joiden nojalla kyseinen tuomioistuin voisi olla toimivaltainen ja joita ovat vastaajan asuinpaikka tai se, että vastaaja on vastannut tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemys on, että jos asiassa annetaan ratkaisu, jonka mukaan kahta viimeksi mainittua toimivaltaperustetta on sovellettava, tämä saattaa kyseenalaiseksi elatusapua koskevan vaatimuksen liitännäisen luonteen ja on lapsen edun vastaista, kun kyseinen tuomioistuin on lapsen edun perusteella katsonut, ettei se ole toimivaltainen vanhempainvastuuta koskevassa asiassa. Myös todisteiden hankkimista ja asian käsittelyn nopeutta koskevat käytännön syyt puoltavat tällaista ratkaisua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 4/2009 5 artiklan soveltamisesta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lisäksi, että tällaisen toimivaltaperusteen soveltaminen on poissuljettua, jos siitä, että elatusapua koskeva vaatimus on liitännäinen vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen nähden, seuraa, että sillä, että P kiistää sen toimivallan, on vaikutuksia arvioitaessa vanhempainvastuuta koskevaa vaatimusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 22 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Näiden argumenttiensa tueksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa <DATE ISO="20150716">16.7.2015</DATE> annettuun tuomioon A,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑184/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:479">EU:C:2015:479</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, jäljempänä tuomio A.</P></NOTE> mutta se on epävarma tuomion ulottuvuudesta, koska tuomion tosiseikat eroavat tietyiltä osin pääasian tosiseikoista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee eroina, että vastaajana oleva P ei ole kiistänyt tuomioistuimen toimivaltaa ja että se on ainoa tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi perheoikeudelliset riita-asiat on saatettu, vaikka se on antanut ratkaisun, jossa se on todennut lapsen asuinpaikan perusteella, ettei se ole toimivaltainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Judecătoria Constanța on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>1)</NO.P><TXT>Voidaanko siinä tapauksessa, että jäsenvaltion tuomioistuimessa nostetaan kanne, johon sisältyy kolme vaatimusta, nimittäin alaikäisen lapsen vanhempien avioeroa koskeva vaatimus, vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus ja lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus, asetuksen – – N:o 4/2009 3 artiklan a alakohtaa, 3 artiklan d alakohtaa ja 5 artiklaa<?PAGE NO="7"?> tulkita siten, että avioeroasian käsittelevä tuomioistuin, joka samanaikaisesti on myös vastaajan asuinpaikan tuomioistuin ja tuomioistuin, jossa vastaaja on vastannut, voi ratkaista lapsen elatusta koskevan vaatimuksen, vaikka se on katsonut olevansa vailla toimivaltaa vanhempainvastuuta kyseisen lapsen osalta koskevassa asiassa, vai voiko elatusta koskevan vaatimuksen ratkaista ainoastaan tuomioistuin, jolla on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Säilyykö vastaavassa tilanteessa kansallisen tuomioistuimen toimivallan osalta lapsen elatusta koskeva vaatimus luonteeltaan liitännäisenä vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen nähden edellä mainitun asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko lapsen edun mukaista, että asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdan perusteella toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin ratkaisee vaatimuksen, joka koskee vanhemman elatusvelvollisuutta avioerovaatimuksen kohteena olevassa avioliitossa syntyneen alaikäisen lapsen osalta, kun otetaan huomioon, että kyseinen tuomioistuin on katsonut olevansa vailla toimivaltaa vanhempainvastuuta koskevassa asiassa ja todennut lainvoimaisella päätöksellä, etteivät – – asetuksen – – N:o 2201/2003 12 artiklassa säädetyt edellytykset täyty?<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymyksillään, joita ehdotan käsiteltäväksi yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohtaa ja 5 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltion tuomioistuin, jolla on toimivalta tutkia sellaista vastaajaa vastaan, jonka asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa tai joka vastaa kyseisessä tuomioistuimessa, nostettu elatusapua koskeva kanne, kieltäytyy käyttämästä tätä toimivaltaansa, koska vaatimus on asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla liitännäinen vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen nähden ja koska tuomioistuimella, jolla on toimivalta tutkia viimeksi mainittu vaatimus, on, kun otetaan huomioon lapsen etu, paremmat edellytykset ratkaista kyseiset vaatimukset.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavia huomautuksia</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Aluksi on korostettava tiettyjä seikkoja, jotka koskevat asiayhteyttä, jossa tämä kysymys on tullut esiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Tässä asiassa, kuten monissa muissakin aiemmissa asioissa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. mm. tuomio A (15–17 kohta); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151006">6.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>A</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑489/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:654">EU:C:2015:654</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180116">16.1.2018</DATE>, <NAME.CASE>PM</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑604/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:10">EU:C:2018:10</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181004">4.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>IQ</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑478/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:812">EU:C:2018:812</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. lisäksi unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa OF (C‑759/18) esitetty ennakkoratkaisupyyntö, jonka 13 kohdassa viitataan lukuisiin samankaltaisiin asioihin, joissa on kyse sellaisista Romanian kansalaisista, joiden asuinpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, kyseisessä tapauksessa Italiassa, ja jotka koskevat sellaisen tuomioistuimen toimivaltaa, jonka käsiteltäväksi on saatettu vanhempainvastuuta ja elatusapua koskeva asia, samanlaisissa olosuhteissa kuin pääasiassakin.</P></NOTE> kanne, jossa vaaditaan aviosuhteen purkamista, tässä tapauksessa avioeroa, ja sen seurausten järjestämistä avioparin yhteisen lapsen osalta, on nostettu tuomioistuimessa, jolla on toimivalta ratkaista yhteiselämän päättymistä koskeva asia puolisoiden yhteisen kansalaisuuden perusteella, vaikka ainakin toisen puolisoista ja lapsen asuinpaikka on ollut eri jäsenvaltiossa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Tällaisessa tapauksessa kantajan päätös esittää kaikki vaatimukset yhdessä tuomioistuimessa perustuu yleensä siihen, että halutaan saavuttaa oikeusriitojen keskittämiseen liittyvät edut.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muistuttanut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>kansallisen oikeuden mukaan vanhempainvastuu ja elatus ovat tällaisessa tapauksessa avioeroa koskevaan vaatimukseen nähden liitännäisiä (siviiliprosessilain 931 §:n 2 momentti)<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>. Aviopuolisoiden kansalaisuutta koskevan perusteen käyttämistä voidaan perustella myös yhteiselämän päättämiseen sovellettavan lain valinnalla. Tältä osin korostettakoon, että tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla <DATE ISO="20101220">20.12.2010</DATE> annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 1259/2010 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="343" PAGE.FIRST="10" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 343, s. 10</REF.DOC.OJ>) ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.</P></NOTE> Koska kyse on avioliittoasiasta, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia, asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan, jossa säädetään toimivallan ulottamisesta vanhempainvastuuasioihin, ja asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan d alakohdassa säädetyn nojalla kantaja voi saavuttaa tämän tavoitteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin eli Romanian tuomioistuin on sen jälkeen, kun vastaajana oleva P eli lapsen isä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 22 kohta.</P></NOTE> alkujaan kiisti sen toimivallan, katsonut, että sillä on toimivalta avioeroasiassa muttei toimivaltaa ratkaista vanhempainvastuun käyttöä koskevaa asiaa, kun otetaan huomioon lapsen etu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Näin ollen on ratkaistava, millä asetuksen N:o 4/2009 3 ja 5 artiklassa, jotka ovat ainoat asetuksen säännökset, joita voidaan soveltaa asiassa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Asetuksen N:o 4/2009 4 artiklaa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Oikeuspaikan valinta<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, ei sen 3 kohdan mukaan sovelleta riitaan, jossa on kyse elatusvelvoitteesta alle kahdeksantoista vuoden ikäiseen lapseen nähden. Asetuksen 6 artiklassa säädetään toissijaisesta toimivallasta, joka perustuu osapuolten yhteiseen kansalaisuuteen, kun taas asetuksen 7 artiklassa säädetään varatoimivallasta.</P></NOTE> säädetyillä perusteilla kyseinen tuomioistuin voi edelleenkin tutkia elatusapua koskevan kanteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Siitä, että isä ei ole kiistänyt tuomioistuimen toimivaltaa tässä asiassa, ks. tämän ratkaisuehdotuksen 25 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen N:o 4/2009 3 ja 5 artiklassa säädettyjen perusteiden soveltamisedellytykset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Asetuksen 3 artiklaan sisältyy kaksi perusteryhmää, joista yksi perustuu jommankumman asianosaisen asuinpaikkaan (a alakohta vastaajan ja b alakohta velkojan asuinpaikkaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tämän perusteen soveltamisesta ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>Sanders ja Huber</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑400/13 ja C‑408/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2461">EU:C:2014:2461</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>, ja erityisesti siitä, miksi tämä peruste on perusteltu, ks. 34 kohta).</P></NOTE>) ja joista toisessa säädetään oikeusriitojen keskittämisestä (c alakohdassa tilanteessa, jossa on kyse henkilön oikeudellista asemaa koskevasta kanteesta, ja d alakohdassa tilanteessa, jossa on kyse vanhempainvastuuta koskevasta kanteesta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Kun elatusvelkojan eli tässä tapauksessa alaikäisen lapsen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. asetuksen N:o 4/2009 2 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa oleva elatusvelkojan määritelmä. Vastaavasti asetuksen 46 artikla, jossa säädetään oikeusavusta lasten elatusapua koskevien vaatimusten osalta. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20040115">15.1.2004</DATE>, <NAME.CASE>Blijdenstein</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑433/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2004:21">EU:C:2004:21</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>, josta ilmenee, että elatusvelkoja on henkilö, jonka tarve saada elatusapua tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, on ratkaistava). Ks. lisäksi Fongaro, E. ja Hector, P., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>Obligation alimentaire<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, <HT TYPE="ITALIC">Répertoire de droit européen, Encyclopédie juridique Dalloz</HT>, Dalloz, Pariisi, 2018, 97 kohta ja Ancel, B. ja Muir Watt, H., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Aliments sans frontières<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revue critique de droit international privé</HT>, Dalloz, Pariisi, 2010, nro 3, s. 457–484, erityisesti 4 kohta, alaviite 9 (s. 460) ja 8 kohta (s. 463 ja 464). Ks. vastaavasti Hellner, M., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>Maintenance obligations<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>, <HT TYPE="ITALIC">Encyclopedia of Private International Law</HT>, Edward Edgar Publishing, Cheltenham, 2017, s. 1185–1194, erityisesti s. 1190.</P></NOTE> jonka äiti R on nostanut kanteen hänen puolestaan, asuinpaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on siis pätevästi asioiden erottamisen jälkeen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181004">4.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>IQ</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑478/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:812">EU:C:2018:812</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> todennut, että sillä on toimivalta ratkaista elatusapua koskeva vaatimus asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdassa säädetyn perusteen nojalla vastaajana olevan P:n asuinpaikan perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Todettakoon, että tämän perusteen soveltamista ei ole harkittu avioeroasiassa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Kun lapsen asuinpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivalta ei voinut perustua asetuksen 3 artiklan b alakohtaan. Voidaanko asiassa soveltaa muita, luonteeltaan menettelyllisiä perusteita, joiden perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi olla toimivaltainen?</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Kun vanhempainvastuuta koskeva vaatimus on esitettävä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimessa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 24 ja 31 kohta.</P></NOTE> ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jolla on toimivalta tutkia avioeroasia, toimivalta perustuisi asetuksen 3 artiklan c alakohtaan. Unionin tuomioistuin on sulkenut pois tämän mahdollisuuden tuomiossaan A, jonka tosiseikat olivat analogisia pääasian tosiseikkoihin verrattuna. Tämä on kyseisen tuomion, joka annettiin erilaisessa prosessuaalisessa asiayhteydessä, jossa unionin tuomioistuimen oli määriteltävä, mihin kanteeseen nähden lapsen elatusta koskeva kanne oli liitännäinen, keskeinen ulottuvuus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Kyseisessä asiassa puolisot ja heidän kaksi alaikäistä lastaan olivat Italian kansalaisia ja he asuivat vakinaisesti Lontoossa (Yhdistynyt kuningaskunta). Yhteiselämän lopettamista ja sen seurauksia lasten kannalta koskevat vaatimukset oli esitetty Italian tuomioistuimessa ja sama kantaja oli myöhemmin nostanut Englannin tuomioistuimessa kanteen, jolla pyrittiin määrittämään vanhempainvastuun käyttötavat. Tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia oli ensin saatettu, päätteli asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohdasta, että ainoastaan Ison-Britannian tuomioistuimilla oli toimivalta tutkia kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettua vanhempainvastuuta koskevat kysymykset, koska lasten asuinpaikka oli Lontoossa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Siten unionin tuomioistuin ratkaisi asian siten, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>asetuksen – – N:o 4/2009 3 artiklan c ja d alakohtaa on tulkittava siten, että silloin kun jäsenvaltion tuomioistuimen <HT TYPE="ITALIC">käsiteltäväksi on saatettu</HT> alaikäisen lapsen vanhempien asumuseroa tai yhteiselämän lopettamista koskeva kanne ja kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimen <HT TYPE="ITALIC">käsiteltäväksi on saatettu</HT> tähän lapseen liittyvää vanhempainvastuuta koskeva kanne, tälle samalle lapselle maksettavaa elatusapua koskeva vaatimus on liitännäinen pelkästään mainitun asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitettuun vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen nähden<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio A (48 kohta, korostus tässä).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 4/2009 3 artiklassa vahvistettujen perusteiden arvioinnista ilmenee siten, että pääasiassa ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista elatusapua koskeva vaatimus vain toisen niistä, eli 3 artiklan a alakohdassa säädetyn perusteen, perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Näin ollen ensinnäkin on täsmennettävä, että asetuksen 5 artiklaa, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut, koska vastaaja on vastannut, ei voida soveltaa, koska siinä säädetään toimivaltaperusteesta, jota sovelletaan, jos tuomioistuin, jossa vaatimus on esitetty, ei ole toimivaltainen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Yhdyn Euroopan komission esittämään kantaan, jonka mukaan kyseisessä 5 artiklassa säädetään tietynlaisesta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>hiljaisesta oikeuspaikkasopimuksesta<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>. Vastaavasti ks. mm. Gallant, E., <HT TYPE="ITALIC">Droit processuel civil de l’Union européenne</HT>, LexisNexis, Pariisi, 2011, 319 kohta, s. 109, jossa käytetään samaa ilmaisua ja täsmennetään, että säännöksessä annetaan toimivalta tuomioistuimelle, jolla ei ole toimivaltaa ratkaista elatusapua koskevaa vaatimusta. Vastaavasti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla <DATE ISO="20121212">12.12.2012</DATE> annetun (uudelleenlaaditun) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="351" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2012">EUVL 2012, L 351, s. 1</REF.DOC.OJ>) 26 artiklan 1 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tältä osin pääasia on täydellinen esimerkki siitä, että jos tuomioistuimella on toimivalta vastaajan asuinpaikan perusteella, siihen, että hän vastaa itse asiassa tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, kiistämättä tuomioistuimen toimivaltaa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tästä on mielestäni kyse tässä tapauksessa elatusapuasiassa asioiden ja siten myös oikeudenkäyntien erottamisen jälkeen. Ks. tästä tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohdassa esitetty ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tulkinta.</P></NOTE> perustuvalla perusteella ei ole erityisesti merkitystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Toiseksi niistä vaikutuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aikoo antaa elatusapua koskevan vaatimuksen liitännäisyydelle vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen nähden, on aluksi korostettava, että pääasiassa se, että on todettu, että tällaista vaatimusta, ja mahdollisesti elatusapua koskevaa vaatimusta, ei ole saatettu Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimen ratkaistavaksi sen jälkeen, kun alkuperäiset vaatimukset erotettiin toisistaan, on riittävä osoitus siitä, että asiassa sovelletaan ainoaa tällä hetkellä täyttyvää toimivaltaperustetta eli asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdassa säädettyä toimivaltaperustetta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Siten voidaan todeta, että näissä olosuhteissa ei ole tarvetta käsitellä sitä, millaisia seurauksia sillä, että toinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia saatetaan, soveltaisi vireilläoloa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. asetuksen N:o 4/2009 12 artikla.</P></NOTE> ja kanteiden liittymistä toisiinsa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. asetuksen N:o 4/2009 13 artikla.</P></NOTE> koskevia säännöksiä, mahdollisesti olisi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, että myöskään tuomion A perusteluista ei voida johtaa ratkaisua, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt ja jota myös Romanian hallitus kannattaa. Kyseinen tuomioistuin ja hallitus nimittäin katsovat, että tapauksissa, joissa on kyse yhteiseen lapseen liittyvistä yhdistetyistä vanhempainvastuuta ja elatusapua koskevista vaatimuksista, yksinomainen toimivalta on sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa kyseisellä lapsella on asuinpaikka.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on korostanut, että unionin tuomioistuin on todennut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>alaikäisten lasten elatusvelvollisuuteen liittyvä vaatimus on luonteeltaan – – erottamattomasti sidoksissa vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>tuomioistuimella, joka on toimivaltainen käsittelemään asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä vanhempainvastuuta koskevat kanteet, on parhaat mahdollisuudet konkreettisesti arvioida lapsen elatusapua koskevaa vaatimusta ja vahvistaa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta aiheutuviin kuluihin tarkoitetun elatusavun määrä mukauttamalla se siihen, onko määrätty yhteishuollosta vai yksinhuollosta, tapaamisoikeuteen, sen kestoon ja muihin sille esitettyihin vanhempainvastuun käyttämiseen liittyviin tosiseikkoihin<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio A (40 ja 43 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Onko unionin tuomioistuin siten implisiittisesti katsonut, että lapsen eli elatusvelkojan asuinpaikkaa koskevaa perustetta on sovellettava ensisijaisena kaikissa olosuhteissa, koska on olemassa vaara, että elatusapuasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen tuomio ja sen tuomioistuimen tuomio, jolla on yksinomainen toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta koskeva asia, ovat keskenään epäjohdonmukaisia?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. vastaavasti em. Gallant, E., 313 kohta, s. 108.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Toisin sanoen: onko tuomiosta A pääteltävä, että tuomioistuimen, jolla ei ole toimivaltaa ratkaista vanhempainvastuuta lapsesta koskevaa vaatimusta, on kieltäydyttävä käyttämästä toimivaltaansa kyseisen lapsen elatusapuasiassa, jotta toimivaltaa voi käyttää se tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset ratkaista kyseinen vaatimus?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Mielestäni ei. Vaikka tuomiossa A selvennetään asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan c ja d alakohdassa säädettyjen perusteiden suhdetta, siinä ei lausuta muista mainitussa 3 artiklassa tai asetuksen 5 artiklassa säädetyistä toimivaltaperusteista. Viimeksi mainittujen toimivaltaperusteiden arvioinnista ei nimittäin olisi ollut hyötyä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, koska – toisin kuin pääasian olosuhteissa – aviopuolisoiden, jotka olivat elatusvelkojina olevien lasten vanhemmat, asuinpaikka sijaitsi samassa jäsenvaltiossa kuin lastenkin asuinpaikka.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Siten lapsen edun huomioon ottaminen oli tarpeen asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan c ja d alakohdassa säädetyn tulkinnassa, jotta kyseiset alakohdat voitiin erottaa toisistaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. tuomio A (43–46 kohta ja erityisesti 46 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Tätä tuomion A ulottuvuutta koskevaa tulkintaa tukevat hiljattain eli <DATE ISO="20180116">16.1.2018</DATE> annettu määräys PM<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P><REF.DOC.ECR><NAME.CASE>C‑604/17</NAME.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:10">EU:C:2018:10</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja <DATE ISO="20180410">10.4.2018</DATE> annettu määräys CV.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑85/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:220">EU:C:2018:220</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Määräyksistä ilmenee, että jos tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista alaikäistä lasta koskevaa vanhempainvastuuta koskevaa vaatimusta eikä sillä siten ole asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan d alakohdan perusteella toimivaltaa ratkaista kyseisen lapsen elatusapua koskevaa vaatimusta, on kuitenkin tutkittava, voiko sillä olla toimivalta ratkaista viimeksi mainittu vaatimus jollain muulla kyseisessä asetuksessa säädetyllä perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180116">16.1.2018</DATE>, <NAME.CASE>PM</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑604/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:10">EU:C:2018:10</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180410">10.4.2018</DATE>, <NAME.CASE>CV</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑85/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:220">EU:C:2018:220</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Lisäksi mikä tahansa muunlainen, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kaltainen tulkinta tuomiosta A merkitsisi yhtäältä sitä, että jätettäisiin huomiotta, että kyseisen tuomion perusteluissa perustellaan ensisijaisesti sitä, että elatusapua koskeva vaatimus liittyy vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen eikä yhteiselämän lopettamista koskevaan vaatimukseen. Jos toisaalta kyseiselle tuomiolle annettaisiin tällainen ulottuvuus, ei otettaisi huomioon asetuksen N:o 4/2009 sanamuotoa eikä asiayhteyttä eikä sillä tavoiteltuja päämääriä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Hiljattain esitetty yhteenveto unionin tuomioistuimen säännönmukaisesti soveltamasta tulkintametodista ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180621">21.6.2018</DATE>, <NAME.CASE>Oberle</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑20/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:485">EU:C:2018:485</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Asetuksen 3 artiklan sanamuodosta on todettava, että unionin tuomioistuin on jo tuomiossaan A todennut, että toimivaltaperusteet ovat vaihtoehtoisia, ja nykyään, kyseisen tuomion antamisen jälkeen, ei ole mitään epävarmuutta kyseisen säännöksen tulkinnasta tilanteessa, jossa tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu henkilön oikeudellista asemaa ja vanhempainvastuuta koskeva kanne.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. tuomio A (33, 34 ja 48 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Asiayhteyden ja tavoiteltujen päämäärien osalta on muistutettava ensinnäkin, että sillä, että asetukseen N:o 4/2009 otettiin 3 artiklan d alakohta aiempien säännösten lisäksi, joissa toistettiin asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 2 kohdassa säädetty,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Kyseisessä artiklassa toistettiin muuttamattomana tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan <DATE ISO="19680927">27.9.1968</DATE> allekirjoitetun yleissopimuksen (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="299" PAGE.FIRST="32" DATE.PUB="1972">EYVL 1972, L 299, s. 32</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna myöhemmillä uusien jäsenvaltioiden tähän yleissopimukseen liittymisestä tehdyillä sopimuksilla (jäljempänä Brysselin yleissopimus), 5 artiklan 2 kohdan sanamuoto, mukaan lukien vuonna 1978 lisätty henkilöiden oikeudellista asemaa koskevaa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaa koskeva peruste. Ks. myös em. Gaudemet-Tallon, H. ja Ancel, M-E., 219 kohta, s. 320.</P></NOTE> tarkoituksena oli pelkästään säätää tuomioistuimen toimivallan keskittämisestä silloin, kun velkojan asuinpaikkaan perustuvaa perustetta eli asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan b alakohdassa säädettyä perustetta ei voida soveltaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. vastaavasti Boiché, A., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>Les règles de compétence judiciaire<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>Recouvrement des obligations alimentaires dans l’Union<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> ‑luku, <HT TYPE="ITALIC">Actualité juridique: famille</HT>, Dalloz, Pariisi, 2009, nro 3, s. 107–112, erityisesti asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan d alakohtaa koskevat kommentit.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Toiseksi sen jälkeen, kun tehtiin Brysselin yleissopimus, jolla otettiin käyttöön vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita määräämällä erityisistä toimivaltaperusteista, joilla poikettiin vastaajan asuinpaikkaa koskevasta perusteesta, etusijan antamiseksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>tapauksen mukaan alueelliselle tai menettelylliselle läheisyydelle<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tällä ilmaisulla on tiivistetysti ilmaistu erityisten toimivaltasääntöjen oikeutus em. teoksessa Gaudemet-Tallon, H. ja Ancel, M-E., 180 kohta, s. 246.</P></NOTE> elatusapua koskevien oikeusriitojen erityiset toimivaltaperusteet on määritelty kahden tavoitteen valossa, joista toinen on elatusvelkojien etujen suojaaminen, kuten unionin tuomioistuin on muistuttanut, ja toinen on hyvän oikeudenkäytön edistäminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>Sanders ja Huber</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑400/13 ja C‑408/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2461">EU:C:2014:2461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan 15 perustelukappale.</P></NOTE> On siis katsottava, että toimivaltaperusteet ovat vaihtoehtoisia ja kantajan valinnalle annetaan etusija.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Velkojan suosimisesta toimivaltaisen tuomioistuimen määrittelemisessä ks. mm. Joubert, N., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>La mise en œuvre de l’obligation alimentaire en présence d’un élément d’extranéité dans les relations entre parents et enfants<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>, <HT TYPE="ITALIC">Droit de la famille</HT>, LexisNexis, Pariisi, 2018, nro 1, 3 luku, 7 kohta. Ks. myös Farge, M., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>Promotion transfrontière du droit à obtenir des aliments: l’apport du règlement (CE) n<HT TYPE="SUP">o</HT> 4/2009 du <DATE ISO="20081218">18 décembre 2008</DATE> (1<HT TYPE="SUP">ère</HT> partie)<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>, <HT TYPE="ITALIC">Droit de la famille</HT>, LexisNexis, Pariisi, 2011, nro 9, 18 tutkimus, 16 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Kolmanneksi korostan, kuten komissiokin, että jos annetaan erityisesti merkitystä oikeusriitojen keskittämiselle lapsen asuinpaikan perusteella, merkitsee se tilanteessa, jossa asianomaisessa jäsenvaltiossa ei ole nostettu toista, vanhempainvastuuta koskevaa kannetta, oikeussuojan epäämistä vireillä olevan elatusapua koskevan vaatimuksen osalta, mikä olisi lapsen edun vastaista ja millä loukattaisiin toimivaltasääntöjen ennakoitavuuden periaatetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Näin ollen on katsottava, että asetuksen N:o 4/2009 säännöksillä ja erityisesti siinä säädetyillä toimivaltasäännöksillä pyritään siihen, että elatusvelkoja voi saada vaatimuksensa täytetyksi häntä suojaavin edellytyksin rajallisten ja keskenään samanarvoisten perusteiden perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Lisäksi on korostettava eroa asetuksen N:o 4/2009 10 artiklan ja asetuksen N:o 2201/2003 17 artiklan välillä. Vaikka niissä säädetään, että tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on virheellisesti saatettu, on omasta aloitteestaan ilmoitettava, ettei sillä ole toimivaltaa, elatusapuasiassa tuomioistuimen ei tarvitse tarkistaa, että toimivalta on toisen jäsenvaltion tuomioistuimella. Toimivaltaperusteiden tyhjentävän luonteen vuoksi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. vastaavasti myös em. Boiché, A. ja erityisesti asetuksen N:o 4/2009 10 artiklaa koskevat kommentit.</P></NOTE> tuomioistuimen, jolla on toimivalta elatusapuasiassa, on ratkaistava kanne. Jos sillä ei ole tätä toimivaltaa, tuomioistuin voi kuitenkin ratkaista asianomaisen jäsenvaltion laissa säädettyjä väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä koskevan vaatimuksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. asetuksen N:o 4/2009 14 artikla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Siten on niin, että kun kantajalla ei ole mahdollisuutta valita toista toimivaltaperustetta, tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu elatusapua koskeva vaatimus, on erotettava oikeusriidat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Romanian hallitus esittävät muun muassa näyttövaatimuksista,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 29 kohta.</P></NOTE> lukuisia, asetuksella N:o 4/2009 tavoiteltujen päämäärien mukaisia argumentteja voidaan esittää perusteluna asetuksen 3 artiklan a alakohdassa säädetyn toimivaltaperusteen soveltamiselle pääasiassa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdan soveltamista puoltavat argumentit</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Ensinnäkin, kuten komissio korostaa, velkoja, jota toinen hänen vanhemmistaan edustaa, on voinut tietoisesti valita vastaajan asuinpaikkaa koskevan perusteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Toiseksi tätä valintaa voidaan perustella sillä takeella, että sen alueen tuomioistuimella, jossa elatusapuvelallisena olevan vanhemman asuinpaikka on, on hyvät tiedot hänen maksukyvystään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Kolmanneksi seikoista, jotka on otettava huomioon, kun ratkaistaan vaaditun elatusavun määrä, on todettava, että vaikuttaa helpommalta selvittää lapsen elatusavun tarve kuin varmistua velallisen maksukyvystä. Jos vanhempainvastuuta koskeva kanne nimittäin pannaan vireille, elatusapuasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen on vain lykättävä asian käsittelyä odotettaessa tuomiota, jonka perusteella ratkaistaan velkojan elatusapua koskeva vaatimus. Sen sijaan tuomioistuimen, joka on toimivaltainen vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, voi olla hyvin vaikea kerätä ja tutkia todisteet velallisena olevan vanhemman varoista ja veloista erityisesti siinä tapauksessa, että kyseinen vanhempi on saattanut itsensä maksukyvyttömäksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Neljänneksi se, että vanhempainvastuun käyttöä koskevaa ratkaisua ei ole annettu, ei estä tuomioistuinta arvioimasta lapsen elatustarvetta, mistä osoituksena ovat muun muassa muut unionin lainsäätäjän säätämät toimivaltaperusteet. Huomioon voidaan ottaa myös vanhempien välinen sopimus lapsen asuinpaikan pitämisestä ennallaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Voidaan esittää myös muita argumentteja, jotka perustuvat tuomion sisältöä ja sen täytäntöönpanoa koskeviin sääntöihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>On nimittäin muistutettava, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanskan kuningaskunta eivät ole liittyneet vuoden 2007 Haagin pöytäkirjaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 8 alaviite.</P></NOTE> Tästä seuraa yhtäältä, että kyseisessä pöytäkirjassa määrätyt lainvalintasäännöt eivät sido kyseisiä valtioita.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Eli jos kyseinen pöytäkirja sitoo asianomaista jäsenvaltiota, se, että velkoja valitsee sen jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa vastaajan asuinpaikka sijaitsee, on tae siitä, että kyseisen pöytäkirjan 4 artiklan 3 kappaleen nojalla asiassa sovelletaan kyseiseen tuomioistuimeen sovellettavaa lainsäädäntöä.</P></NOTE> Toisaalta kyseisissä valtioissa annettujen tuomioiden osalta ei ole luovuttu eksekvatuurimenettelystä muissa jäsenvaltioissa. Kyseisissä muissa jäsenvaltioissa tällaisten tuomioiden osalta on esitettävä hakemus päätöksen julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. asetuksen N:o 4/2009 23 artikla ja sitä seuraavat artiklat. Brexitin seurauksista, minkä vuoksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa pidettäisiin kolmantena valtiona, ja siitä, ettei tällä olisi vaikutuksia tuomioiden tunnustamiseen, koska tällä hetkelläkään Yhdistyneessä kuningaskunnassa annetut tuomiot eivät ole täytäntöönpanokelpoisia, ks. myös Farge, M., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>Conjectures sur le Brexit…<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> artikkelissa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>Droit de la famille<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>, <HT TYPE="ITALIC">La Semaine juridique, Édition générale</HT>, LexisNexis, Pariisi, 2016, nro 38, s. 1723–1729, erityisesti s. 1725. Ks. myös Pilich, M., <QUOT.START CODE="201C" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>Brexit and EU private international law: May the UK stay in?<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>, <HT TYPE="ITALIC">Maastricht Journal of European and Comparative Law</HT>, Sage Publishing, New York, 2017, 24 vuosikerta, nro 3, s. 382–398, erityisesti s. 391–393.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Siten siihen, että valitaan vastaajan asuinpaikkaan perustuva peruste, voidaan päätyä myös perusteilla, jotka liittyvät elatusapuvelan perintään suotuisissa olosuhteissa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170209">9.2.2017</DATE>, <NAME.CASE>S.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑283/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:104">EU:C:2017:104</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale muistutuksena asetuksella tavoitelluista yksinkertaisuutta ja nopeutta koskevista tavoitteista.</P></NOTE> kun perintää ei hidasta keskustelu toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamisesta tai sen täytäntöönpanokelpoisuudesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Muistutuksena asetuksen N:o 4/2009 tavoitteesta taata elatussaatavien tehokas perintä rajat ylittävissä tilanteissa ks. asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappale ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141218">18.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>Sanders ja Huber</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑400/13 ja C‑408/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2461">EU:C:2014:2461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Yksityiskohtainen esitys sellaisessa jäsenvaltiossa, jota vuoden 2007 Haagin pöytäkirja ei sido, annettujen tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanosäännöistä ks. myös mm. em. Fongaro, E. ja Hector, P., 78–90 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Näin ollen kaiken edellä todetun perusteella katson, että asetuksen N:o 4/2009 3 artiklaa on tulkittava siten, että siitä, että elatusapua koskeva vaatimus on asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla liitännäinen vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen nähden, ei seuraa, että jäsenvaltion tuomioistuin ei voi olla toimivaltainen asetuksen 3 artiklan a alakohdan nojalla, tai jos 3 artiklan a alakohtaa ei voida soveltaa, saman asetuksen 5 artiklan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>On kuitenkin varmistuttava siitä, että tällainen tulkinta toimivaltasäännöistä ei osoittaudu lapsen edun vastaiseksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Lapsen edun huomioon ottaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuin muistutti tuomiossaan A, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>asetus N:o 4/2009 on pantava täytäntöön noudattamalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. tuomio A (46 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Kuten pääasia paradoksaalisesti osoittaa, voi kuitenkin käydä niin, että elatusvelkojan tahdon vastaisesti elatusvelkojan yhdessä ainoassa tuomioistuimessa esittämät vaatimukset erotetaan toisistaan lapsen edun perusteella kyseisen tuomioistuimen annettua vanhempainvastuun osalta päätöksen, jolla se toteaa, ettei se ole toimivaltainen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Vaikka sellaisen ratkaisun, jossa todetaan, että tuomioistuimen toimivaltaa ei ole laajennettu asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan perusteella, haittoja on mielestäni abstraktisti ajateltuna pidettävä suhteellisina, kuten edellä korostin, tarve ottaa huomioon lapsen etu on peruste tarkastella konkreettisesti sen seurauksia, että kanne on nostettava kahdessa tuomioistuimessa, jotta saadaan ensin ratkaisu vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen ja sen jälkeen ratkaisu elatusapua koskevaan vaatimukseen, kun viimeksi mainittu vaatimus on liitännäinen ensin mainittuun nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa erityisesti kantajana olevan R:n kanta tilaisuuteen esittää asiassa ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle viittaa siihen, että hän on halunnut vahvistaa alkuperäisen päätöksensä saattaa asia vain yhden tuomioistuimen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta ratkaista avioerovaatimus ja kaikki avioeron seuraukset yhteisen lapsen kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Kuten Romanian hallitus on korostanut kirjallisissa huomautuksissaan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. huomautusten 31 kohta.</P></NOTE> lisäksi on otettava huomioon se, että uusi, eri tuomioistuimessa esitetty elatusapua koskeva vaatimus voi viedä velkojalta oikeuden saada elatusapua ensimmäisen vaatimuksensa esittämispäivästä eli tässä tapauksessa <DATE ISO="20160929">29.9.2016</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Näin ollen elatusvelkojan osalta määrätty oikeusriitojen erottaminen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Huomautuksia asetuksessa N:o 2201/2003 valitun järjestelmän seurauksista ks. Ancel, B. ja Muir Watt, H., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>L’intérêt supérieur de l’enfant dans le concert des juridictions: le Règlement Bruxelles II bis<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revue critique de droit international privé</HT>, Dalloz, Pariisi, 2005, nro 4, s. 569–606, erityisesti 7 alaviite ja viittaus asetuksen johdanto-osan kuudenteen perustelukappaleeseen.</P></NOTE> sillä perusteella, että avioerovaatimusta käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaa ei ole ulotettu vanhempainvastuuasioihin, ja haitat, jotka liittyvät alkuperäisestä vaatimuksesta luopumiseen, olettaen, että tämä on mahdollista tuomioistuimeen sovellettavan lainsäädännön mukaan,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Nimittäin tässä prosessuaalisessa yhteydessä luopumista tästä vaatimuksesta tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi asia saatettiin alun perin ja joka on toimivaltainen, voitaisiin pitää luopumisena elatusavusta vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita.</P></NOTE> ovat vahvoja syitä epäillä, suojataanko elatusvelkojan etuja. Tässä tilanteessa yhdyn huoliin, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja Romanian hallitus ovat esittäneet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Näin ollen minusta on pyrittävä löytämään ratkaisu, jolla velkojan etuja suojataan asetuksen N:o 4/2009 tavoitteiden ja perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Tältä osin tuomio A on merkityksellinen perusta unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön rakenteessa, joka koskee asetuksen N:o 4/2009 tulkintaa, sillä siinä korostetaan intressiä keskittää oikeusriidat, joissa on kyse lasten vanhempien yhteiselämän päättymisestä lapsille aiheutuvista taloudellisista seurauksista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. tuomio A (43 kohta).</P></NOTE> Vastaavasti on sen toteamuksen osalta, että mainittua asetusta ja asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklaa ei ole sovitettu yhteen ja että vireilläoloa tai toisiinsa liittyviä kanteita koskevat säännöt ovat tehottomia tällaisessa tilanteessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tältä osin vrt. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181004">4.10.2018</DATE>, <NAME.CASE>IQ</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑478/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:812">EU:C:2018:812</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Näin ollen minusta vaikuttaa mahdolliselta, kun noudatetaan asetuksen N:o 4/2009 logiikkaa ja kun otetaan huomioon lapsen etu, että tuomioistuin, jossa on esitetty elatusapua koskeva vaatimus, jonka osalta velkojana on kyseinen lapsi, voi siksi, että se on antanut ratkaisun, jolla se on todennut, ettei sillä ole toimivaltaa vanhempainvastuun osalta, ilmoittaa kantajalle siitä, että sillä on toimivalta asetuksen 3 artiklan a alakohdan nojalla, ja kysyä kantajalta, pysyttääkö hän elatusapuvaatimuksensa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Kun unionin lainsäätäjä ei ole säätänyt asetuksessa N:o 4/2009 vastaavia erityissäännöksiä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Tältä osin ks. perustelut sille, miksi nyt käsiteltäviä ongelmia ei osattu odottaa, asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>tämän asetuksen nojalla toimivaltaisilla tuomioistuimilla on yleensä toimivalta ratkaista elatusapua koskevia asioita<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> ja jota on käsitelty elatusvelvollisuudesta <DATE ISO="20040415">15.4.2004</DATE> annetussa komission vihreässä kirjassa (KOM(2004) 254 lopullinen, 5.1.1 kohta, s. 14).</P></NOTE> kuin asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Mainitussa artiklassa on otettu käyttöön forum non conveniens ‑teoriaan perustuva sääntö. Sääntö toistetaan myös toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempainvastuuseen ja lasten suojeluun liittyvissä asioissa <DATE ISO="19961019">19.10.1996</DATE> tehdyn Haagin konferenssin yleissopimuksen (saatavilla internetissä osoitteessa: https://assets.hcch.net/docs/e74e817b-1faa-4aa9-bd29-3ff68da03f43.pdf) 8 ja 9 artiklassa, joissa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>mekanismi hajotetaan toimivallan siirtämiseen tai vaatimiseen<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>, kuten asia on ilmaistu artikkelissa Gallant, E., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Le forum non conveniens de l’article 15 du règlement Bruxelles II bis<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revue critique de droit international privé</HT>, Dalloz, Pariisi, 2017, nro 3, s. 464–471, 2 kohta.</P></NOTE> tai erityissäännöksiä, joilla kyseinen asetus sovitetaan yhteen viimeksi mainitun asetuksen 12 artiklan kanssa, tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, ei voi kieltäytyä käyttämästä toimivaltaansa, jotta toinen tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset ratkaista kaikki lasta koskevat vaatimukset, ratkaisisi asian sen sijaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Lisäksi on niin, että vaikka tuomioistuimella, jolla on toimivalta tutkia vanhempainvastuuta koskeva kanne, olisikin paremmat edellytykset ratkaista kyseiseen vaatimukseen nähden liitännäinen elatusapua koskeva vaatimus, en näe, miten lapsen edulla voitaisiin oikeuttaa se, että elatusvelkojan olisi pakko muuttaa alkuperäistä, toimivaltaista tuomioistuinta koskevaa valintaansa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Näin on pääteltävä varsinkin, kun on niin, kuten on tässä tapauksessa, ettei vaatimuksia ole esitetty missään muussa tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Judecătoria Constanțan esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa <DATE ISO="20081218">18.12.2008</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 3 artiklaa on tulkittava siten, että siitä, että elatusapua koskeva vaatimus on asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla liitännäinen vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen nähden, ei seuraa, että jäsenvaltion tuomioistuin ei voi olla toimivaltainen asetuksen 3 artiklan a alakohdan nojalla, tai jos 3 artiklan a alakohtaa ei voida soveltaa, saman asetuksen 5 artiklan nojalla.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Kun unionin lainsäätäjä ei ole säätänyt asetuksessa N:o 4/2009 vastaavia erityissäännöksiä kuin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta <DATE ISO="20031127">27.11.2003</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 15 artiklassa tai erityissäännöksiä, joilla kyseinen asetus sovitetaan yhteen viimeksi mainitun asetuksen 12 artiklan kanssa, tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, ei voi kieltäytyä käyttämästä toimivaltaansa, jotta toinen tuomioistuin, jolla on paremmat edellytykset ratkaista asia, ratkaisisi asian sen sijaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>