<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-517/17</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CC0517</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:225">EU:C:2020:225</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>26</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>26</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>RATKAISUEHDOTUS – GERARD HOGAN – ASIA C-517/17</P><P><HT TYPE="SC">Addis</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Gerard Hogan</HT></P><P><DATE ISO="20200319">19 päivänä maaliskuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-517/17</HT></P><P>Milkiyas Addis</P><P>vastaan</P><P>Saksan liittotasavalta</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesverwaltungsgericht (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue</KEYWORD><KEYWORD>Turvapaikkapolitiikka</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2013/32/EU</KEYWORD><KEYWORD>Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevat yhteiset menettelyt</KEYWORD><KEYWORD>33 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset</KEYWORD><KEYWORD>33 artiklan 2 kohdan a alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Turvapaikkahakemuksen hylkääminen sen jälkeen, kun toinen jäsenvaltio on myöntänyt kansainvälistä suojelua</KEYWORD><KEYWORD>14 ja 34 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jääminen</KEYWORD><KEYWORD>Seuraukset</KEYWORD><KEYWORD>Muutoksenhakumenettelyt</KEYWORD><KEYWORD>46 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin</KEYWORD><KEYWORD>Ex nunc ‑tutkiminen kaikilta osin</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuimen mahdollisuus korjata se, ettei määrittävä viranomainen ole suorittanut henkilökohtaista puhuttelua</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö, nykyisessä muodossaan, koskee kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä <DATE ISO="20130626">26.6.2013</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="180" PAGE.FIRST="60" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 180, s. 60</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 14 artiklan 1 kohdan ja sitä edeltäneen säännöksen, nimittäin pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista <DATE ISO="20051201">1.12.2005</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="326" PAGE.FIRST="13" DATE.PUB="2005">EUVL 2005, L 326, s. 13</REF.DOC.OJ>. Viittaan näihin direktiiveihin toisinaan yksinkertaisuuden vuoksi yleisesti menettelydirektiivinä.</P></NOTE> 12 artiklan 1 kohdan, tulkintaa. Direktiivin 2013/32 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin määrittävä viranomainen tekee hakemusta koskevan päätöksen, kansainvälistä suojelua tai pakolaisasemaa hakevalle on annettava tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty Bundesverwaltungsgerichtissä (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa) vireillä olevassa menettelyssä, jossa vastakkain ovat Milkiyas Addis ja Saksan liittotasavalta ja jossa on kyse muun muassa Bundesamt für Migration und Flüchtlingen (liittovaltion maahanmuutto- ja pakolaisvirasto, Saksa; jäljempänä liittovaltion virasto) helmikuussa 2013 tekemästä päätöksestä, jolla Addisin pakolaisasemaa koskeva hakemus hylättiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Liittovaltion virasto katsoi, että Addisin hakemusta pakolaisaseman myöntämiseksi Saksassa ei voitu ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että hänelle oli jo myönnetty pakolaisasema Italiassa. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että päätöstä tehtäessä loukattiin sekä kansalliseen että unionin oikeuteen perustuvaa Addisin oikeutta määrittävän viranomaisen – käsiteltävässä asiassa liittovaltion viraston – suorittamaan henkilökohtaiseen puhutteluun hänen hakemuksensa tutkittavaksi ottamisesta. Kuten jäljempänä nähdään, tässä pyynnössä esille tuleva perustava kysymys koskee tämän menettelydirektiivin nimenomaisen, pakottavan säännöksen noudattamatta jättämisen seurauksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, ovatko menettelydirektiivissä henkilökohtaisen puhuttelun suorittamista koskevaan vaatimukseen säädetyt poikkeukset tyhjentäviä, ja etenkin, olisiko tällaisen puhuttelun suorittamatta jättämisen johdettava sen päätöksen kumoamiseen, jolla Addisin pakolaisasemaa koskeva hakemus jätettiin tutkimatta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lisäksi, voidaanko se, ettei liittovaltion virasto suorittanut henkilökohtaista puhuttelua, korjata, ja jos voidaan, millä edellytyksillä, sen tuomioistuinmenettelyn yhteydessä, jossa Addis riitauttaa pakolaisasemaa koskevan hakemuksensa tutkimatta jättämisestä tehdyn päätöksen laillisuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Bundesverwaltungsgericht on myös kysynyt, onko liittovaltion viraston tutkimatta jättämisestä tekemä päätös kumottava, jos pakolaisasemaa hakevalla on ollut myöhemmässä menettelyssä mahdollisuus tuoda esiin kaikki perusteet tai väitteet, joiden vuoksi hakemusta ei saisi jättää tutkimatta, ja asiassa ei voida kyseiset perusteet tai väitteet huomioon ottaenkaan tehdä toisenlaista päätöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Ennen sovellettavien oikeussääntöjen ja käsiteltävän asian tosiseikkojen esittämistä viittaan lyhyesti tämän asian unionin tuomioistuimessa käsittelyn jossain määrin monimutkaisiin vaiheisiin. Tämä monimutkaisuus johtuu siitä, että Bundesverwaltungsgerichtin käsiteltävässä asiassa esittämät ennakkoratkaisukysymykset olivat jossain määrin – joskaan eivät täysin – päällekkäisiä niiden kysymysten kanssa, jotka esitettiin <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> annettuun tuomioon Ibrahim ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-297/17, C-318/17, C-319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> johtaneissa asioissa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Menettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa, C-517/17, esitetty ennakkoratkaisupyyntö, johon sisältyi alun perin kolme kysymystä, toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20170828">28.8.2017</DATE>. Unionin tuomioistuimen presidentti yhdisti <DATE ISO="20170929">29.9.2017</DATE> tekemällään päätöksellä asiat C-517/17 (käsiteltävä asia), C-540/17 ja C-541/17. Yhdistettyjen asioiden C-517/17, C-540/17 ja C-541/17 käsittelyä päätettiin <DATE ISO="20180404">4.4.2018</DATE> lykätä, kunnes yhdistetyissä asioissa C-297/17, C-318/17, C-319/17 ja C-438/17 on annettu ratkaisu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> antama tuomio Ibrahim ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-297/17, C-318/17, C-319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> annettiin tiedoksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle <DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE>. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin peruutti <DATE ISO="20190426">26.4.2019</DATE> osittain yhdistetyissä asioissa C-517/17, C-540/17 ja C-541/17 esittämänsä kysymykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asiassa C-517/17 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin peruutti ensimmäiset kaksi kysymystä, jotka se oli alun perin esittänyt unionin tuomioistuimelle. Nämä kysymykset koskivat sitä, missä määrin on niin, että jäsenvaltio ei voi jättää kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta tutkimatta sillä perusteella, että hakijalle on jo myönnetty pakolaisasema toisessa jäsenvaltiossa, jos kyseisen toisen jäsenvaltion elinolot eivät ole vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden,<?PAGE NO="3"?> jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle <DATE ISO="20011213">13.12.2001</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="337" PAGE.FIRST="9" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 337, s. 9</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 20 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen säännösten mukaisia, mutta ne eivät kuitenkaan ole Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 4 artiklan vastaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, että ensimmäisiin kahteen alkuperäiseen kysymykseen oli vastattu <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> annetussa tuomiossa Ibrahim ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Huomautan tältä osin, että <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Ibrahim ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-297/17, C-318/17, C‑319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 101 kohdassa unionin tuomioistuin totesi muun muassa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>[direktiivin 2013/32] 33 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio käyttää siinä säädettyä mahdollisuutta jättää pakolaisaseman myöntämistä koskeva hakemus tutkimatta sillä perusteella, että toinen jäsenvaltio on jo myöntänyt hakijalle toissijaista suojelua, kun hakijan ennakoitavissa olevat elinolot toissijaisen suojelun saajana tässä toisessa jäsenvaltiossa eivät altista häntä vakavalle vaaralle siitä, että häntä kohdellaan epäinhimillisesti tai halventavasti perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetuin tavoin. Siitä seikasta, että toissijaista suojelua saaville ei myönnetä mainitussa jäsenvaltiossa mitään toimeentuloetuuksia tai myönnettävät toimeentuloetuudet ovat huomattavasti pienempiä kuin ne, joista säädetään muissa jäsenvaltioissa, mutta heitä ei kuitenkaan kohdella tältä osin toisin kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisia, voidaan päätellä, että hakija altistuisi siellä tälle vaaralle, vain jos tästä seikasta seuraa, että hakija on erityisen haavoittuvan asemansa vuoksi tahdostaan ja tekemistään valinnoista riippumatta äärimmäisessä aineellisessa puutteessa.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20190502">2.5.2019</DATE> toimittamassaan kirjeessä Bundesverwaltungsgericht kuitenkin katsoi, ettei kyseisessä tuomiossa ollut käsitelty sen asiassa C-517/17 esittämää kolmatta kysymystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen presidentin <DATE ISO="20190516">16.5.2019</DATE> tekemällä päätöksellä asia C-517/17 erotettiin yhdistetyistä asioista C-540/17 ja C-541/17 ja kaikkien näiden asioiden käsittelyä jatkettiin. Yhdistetyt asiat C-540/17 ja C-541/17 ratkaistiin <DATE ISO="20191113">13.11.2019</DATE> annetulla määräyksellä Hamed ja Omar.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-540/17 ja C-541/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:964">EU:C:2019:964</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa C-517/17 unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20191001">1.10.2019</DATE> tekemän päätöksen mukaisesti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle esitettiin selvennyspyyntö <DATE ISO="20191004">4.10.2019</DATE>. Vastaus pyyntöön saatiin <DATE ISO="20191106">6.11.2019</DATE>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 102 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Ennen asian C-517/17 käsittelyn lykkäämistä kirjallisia huomautuksia Bundesverwaltungsgerichtin esittämästä kolmannesta kysymyksestä esittivät Saksan, Ranskan, Unkarin ja Alankomaiden hallitukset sekä Euroopan komissio. Saksan, Unkarin ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio katsovat, että direktiivin 2013/32 14 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, jonka mukaan hakijan henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättäminen määrittävän viranomaisen tehdessä direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla päätöksen turvapaikkahakemuksen tutkimatta jättämisestä ei johda kyseisen päätöksen kumoamiseen puhuttelun suorittamatta jättämisen vuoksi, jos hakijalla on tuomioistuinmenettelyssä mahdollisuus tuoda esiin kaikki ne seikat, joiden vuoksi hakemusta ei saisi jättää tutkimatta, ja asiassa ei voida kyseiset seikat huomioon ottaenkaan tehdä muuta päätöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Ranskan hallitus sitä vastoin katsoo lähinnä, että direktiivin 2013/32 14 artikla, luettuna oikeutta tulla kuulluksi, joka on erottamaton osa puolustautumisoikeuksia, koskevan yleisen periaatteen valossa, on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen ensimmäisessä asteessa määrittävän viranomaisen menettelyssä ennen tutkimatta jättämistä koskevan päätöksen tekemistä kyseisen direktiivin 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti ei johda kyseisen päätöksen kumoamiseen silloin, kun hakijalla on mahdollisuus esittää huomautuksensa tuomioistuinmenettelyn kuluessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimessa pidettiin <DATE ISO="20200115">15.1.2020</DATE> istunto, johon osallistuivat Addis, liittovaltion virasto, Saksan hallitus ja komissio.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2013/32</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 johdanto-osan 18 ja 22 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>(18)</NO.P><TXT>On sekä jäsenvaltioiden että kansainvälistä suojelua hakevien edun mukaista, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ratkaistaan mahdollisimman nopeasti, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaisen ja perusteellisen tutkinnan suorittamista.</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(22)</NO.P><TXT>Niin ikään on sekä jäsenvaltioiden että hakijoiden edun mukaista varmistaa, että kansainvälisen suojelun tarpeet tunnustetaan asianmukaisesti jo ensimmäisessä käsittelyssä. – –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 1 artiklassa säädetään, että direktiivin tarkoituksena on perustaa yhteiset menettelyt direktiivin 2011/95 (jäljempänä määrittelydirektiivi) mukaista kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 2 artiklan b alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> tarkoitetaan kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa hakevan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ja kun hakija ei nimenomaisesti pyydä määrittelydirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 14 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Henkilökohtainen puhuttelu<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="014.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Ennen kuin määrittävä viranomainen tekee hakemusta koskevan päätöksen, hakijalle on annettava tilaisuus hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan koskevaan henkilökohtaiseen puhutteluun, jonka suorittavalla henkilöllä on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivalta suorittaa tällaisia puhutteluja. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöä koskevien henkilökohtaisten puhuttelujen on aina oltava määrittävän viranomaisen henkilöstön suorittamia. – –</ALINEA><ALINEA>Kun suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee samanaikaisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, minkä vuoksi määrittävä viranomainen ei käytännössä pysty suorittamaan kunkin hakemuksen sisältöä koskevia puhutteluja riittävän nopeasti, jäsenvaltiot voivat säätää, että toisen viranomaisen henkilöstö osallistuu tilapäisesti kyseisten puhuttelujen suorittamiseen. Tällöin kyseisen toisen viranomaisen henkilöstölle on annettava etukäteen asianmukainen koulutus, johon sisältyvät [Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta <DATE ISO="20100519">19.5.2010</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EU) N:o 439/2010 [(<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="132" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 132, s. 11</REF.DOC.OJ>)] 6 artiklan 4 kohdan a–e alakohdassa luetellut aiheet. Henkilöillä, jotka suorittavat hakijoiden henkilökohtaisia puhutteluja tämän direktiivin nojalla, on myös oltava yleistiedot ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti hakijan kykyyn tulla kuulluksi, kuten merkit siitä, että hakijaa on saatettu aiemmin kiduttaa.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Hakemuksen sisältöä koskevasta henkilökohtaisesta puhuttelusta voidaan luopua, jos</P><?PAGE NO="5"?><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>määrittävä viranomainen voi tehdä pakolaisasemaa koskevan myönteisen päätöksen käytettävissä olevien todisteiden perusteella; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>määrittävä viranomainen katsoo, että hakija ei kykene osallistumaan henkilökohtaiseen puhutteluun hänestä riippumattomien pysyvien syiden vuoksi. Epäselvissä tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen on kuultava lääketieteen ammattilaista sen selvittämiseksi, onko kyse väliaikaisesta vai pysyvästä tilasta.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>Jos henkilökohtaista puhuttelua ei b alakohdan nojalla suoriteta hakijan tai mahdollisen hänestä riippuvaisen henkilön kanssa, hakijalle tai hakijasta riippuvaiselle henkilölle on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan antamaan mahdollisuus toimittaa lisätietoja.</P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Määrittävä viranomainen voi tehdä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta koskevan päätöksen, vaikka henkilökohtaisesta puhuttelusta olisi tämän artiklan nojalla luovuttu.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Henkilökohtaisesta puhuttelusta luopuminen 2 kohdan b alakohdan nojalla ei saa vaikuttaa kielteisesti määrittävän viranomaisen päätökseen.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 15 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Henkilökohtaista puhuttelua koskevat vaatimukset<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>– –</P><PARAG IDENTIFIER="015.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava olosuhteissa, joissa voidaan taata asianmukainen luottamuksellisuus.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="015.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin toimenpitein, että henkilökohtaiset puhuttelut suoritetaan olosuhteissa, joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Tätä varten jäsenvaltioiden on:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>aina kun mahdollista huolehdittava siitä, että hakijan puhuttelun suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö, jos hakija niin pyytää, paitsi jos määrittävällä viranomaisella on syytä uskoa, että tällainen pyyntö perustuu syihin, jotka eivät liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavasti;</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 25 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Ilman huoltajaa oleville alaikäisille myönnettävät takeet<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="025.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jäsenvaltioiden on kaikkien tässä direktiivissä säädettyjen menettelyjen osalta sekä rajoittamatta 14–17 artiklan säännösten soveltamista:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>varmistettava, että edustajalle annetaan mahdollisuus kertoa ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle henkilökohtaisen puhuttelun merkityksestä ja mahdollisista seurauksista sekä tarvittaessa siitä, miten hän voi valmistautua henkilökohtaiseen puhutteluun. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että<?PAGE NO="6"?> edustaja ja/tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytty tai luvan saanut oikeudellinen tai muu neuvonantaja on läsnä kyseisessä puhuttelussa ja että hänellä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja huomautuksia puhuttelun suorittajan määrittelemissä rajoissa.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="025.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>jos ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle järjestetään 14–17 ja 34 artiklan mukaisesti kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta koskeva henkilökohtainen puhuttelu, kyseisen puhuttelun suorittaa henkilö, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 33 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="033.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Niiden tapausten lisäksi, joissa hakemusta ei [kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta <DATE ISO="20130626">26.6.2013</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EU) No 604/2013 [(<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="180" PAGE.FIRST="31" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 180, s. 31</REF.DOC.OJ>)] mukaisesti tutkita, jäsenvaltiot eivät ole velvollisia tutkimaan, voidaanko hakijaa pitää henkilönä, joka voi saada kansainvälistä suojelua [määrittelydirektiivin] mukaisesti, kun hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset tämän artiklan mukaisesti.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="033.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Jäsenvaltiot voivat katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset ainoastaan, jos:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>toinen jäsenvaltio on myöntänyt kansainvälistä suojelua;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 34 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>Tutkittavaksi ottamista koskevaan puhutteluun sovellettavat erityissäännöt<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="034.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on annettava hakijoiden esittää näkemyksensä 33 artiklassa tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta heidän henkilökohtaiseen tilanteeseensa ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta. Tätä varten jäsenvaltioiden on suoritettava henkilökohtainen puhuttelu hakemuksen ottamisesta tutkittavaksi. Jäsenvaltiot saavat poiketa tästä ainoastaan 42 artiklan mukaisesti silloin, kun kyse on myöhemmästä hakemuksesta.</ALINEA><ALINEA>Tämä kohta ei rajoita tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja asetuksen (EU) No 604/2013 5 artiklan soveltamista.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 51 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>Jäsenvaltioiden on saatettava 1–30 artiklan, 31 artiklan 1, 2 ja 6–9 kohdan, 32–46, 49 ja 50 artiklan sekä liitteen I noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään <DATE ISO="20150720">20 päivänä heinäkuuta 2015</DATE>. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 52 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Jäsenvaltioiden on sovellettava 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 20 päivän heinäkuuta 2015 jälkeen tai aiemmin jätettyihin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin ja mainitun päivän jälkeen tai aiemmin aloitettuihin kansainvälisen suojelun poistamista koskeviin menettelyihin. Ennen 20 päivää heinäkuuta 2015 jätettyihin hakemuksiin ja ennen mainittua päivää aloitettuihin pakolaisaseman poistamista koskeviin menettelyihin on sovellettava direktiivin 2005/85/EY nojalla annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 53 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että kumotaan direktiivi 2005/85/EY tämän direktiivin sitomien jäsenvaltioiden osalta 21 päivästä heinäkuuta 2015, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä II olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 54 artiklassa säädetään, että direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli <DATE ISO="20130629">29.6.2013</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasian tosiseikkoihin sovelletaan turvapaikkalain (Asylgesetz, jäljempänä AsylG), sellaisena kuin se on julkaistu <DATE ISO="20080902">2.9.2008</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>BGBl. 2008 I, s. 1798.</P></NOTE> ja muutettuna rikoslain muuttamisesta <DATE ISO="20161104">4.11.2016</DATE> annetulla 50. lailla – seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojan parantaminen (Fünfzigste Gesetz zur Änderung des Strafgesetzbuches – Verbesserung des Schutzes der sexuellen Selbstbestimmung),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>BGBl. 2016 I, s. 2460.</P></NOTE> säännöksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>AsylG:n 24 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="024.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Liittovaltion virasto selvittää asian tosiseikat ja hankkii tarvittavat todisteet. – – Sen on puhuteltava ulkomaalaista henkilökohtaisesti. Henkilökohtaisesta puhuttelusta voidaan luopua, jos liittovaltion virasto aikoo tunnustaa ulkomaalaisen oikeuden turvapaikkaan tai jos ulkomaalainen väittää saapuneensa liittovaltion alueelle turvallisesta kolmannesta maasta. – –</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>AsylG:n 29 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20160806">6.8.2016</DATE> lukien <DATE ISO="20160731">31.7.2016</DATE> annetun kotouttamislain (Integrationsgesetz)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>BGBl. 2016 I, s. 1939.</P></NOTE> 6 §:llä, säädetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="029.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA><P>Turvapaikkahakemusta ei oteta tutkittavaksi, jos</P><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>toinen Euroopan unionin jäsenvaltio on jo myöntänyt ulkomaalaiselle – – kansainvälistä suojelua,</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>AsylG:n 36 §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>Menettely, kun kyseessä on tutkimatta jättäminen 29 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohdan nojalla taikka ilmeinen perusteettomuus<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="036.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Tapauksissa, joissa turvapaikkahakemusta ei oteta tutkittavaksi 29 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohdan nojalla tai se on ilmeisen perusteeton, ulkomaalaiselle annetaan viikko aikaa poistua maasta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="036.002"><NO.PARAG>(2)</NO.PARAG><ALINEA>Liittovaltion virasto toimittaa asianomaisille henkilöille päätöksen tiedoksiannon yhteydessä jäljennöksen heidän turvapaikka-asiakirjoistaan. Hallinnollinen asiakirja-aineisto ja todiste tiedoksiannosta on toimitettava viipymättä toimivaltaiselle hallintotuomioistuimelle.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="036.003"><NO.PARAG>(3)</NO.PARAG><ALINEA>Hallintotuomioistuimista annetun lain 80 §:n 5 momentin mukaiset maasta poistamista koskevan varoituksen osalta tehdyt hakemukset on jätettävä viikon kuluessa tiedoksiantamisesta; hakemukseen on liitettävä liittovaltion viraston päätös. Ulkomaalaiselle on ilmoitettava asiasta. Hallintotuomioistuimista annetun lain 58 §:ää on sovellettava vastaavasti. Päätös on tehtävä kirjallisessa menettelyssä; tuomioistuimen suullinen käsittely, jossa käsitellään samanaikaisesti kannetta, on kielletty. Päätös on tehtävä viikon kuluessa edellä 1 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä. Hallintotuomioistuimen jaosto voi jatkaa edellä viidennessä virkkeessä säädettyä määräaikaa kerrallaan viikolla. Määräajan jatkaminen toisen kerran ja sen jälkeen on sallittua vain painavista syistä, etenkin jos tuomioistuin ei pysty tekemään päätöstä aiemmin epätavallisen suuren työmäärän vuoksi. Maasta poistaminen ei ole mahdollista ennen tuomioistuimen päätöksen antamista, jos hakemus on jätetty ajoissa. Päätös on tehty, kun allekirjoitettu päätös on saatavilla jaoston kirjaamossa. Hakemukset väliaikaisen oikeussuojan myöntämiseksi sellaisia liittovaltion viraston päätöksiä vastaan, joissa vahvistetaan määräajat maahantulo- tai oleskelukiellolle ulkomaalaisten oleskeluoikeudesta annetun lain (Aufenthaltsgesetz) 11 §:n 2 momentin mukaisesti, ja oleskeluoikeudesta annetun lain 11 §:n 7 momentin mukaista määräystä ja määräaikoja vastaan on myös jätettävä viikon kuluessa tiedoksiantamisesta. Tämä ei vaikuta maasta poistamista koskevan varoituksen täytäntöönpanokelpoisuuteen.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="036.004"><NO.PARAG>(4)</NO.PARAG><ALINEA>Maasta poistamista voidaan lykätä vain, jos riitautetun hallintotoimen lainmukaisuudesta on vakavia epäilyjä. Tosiseikkoja ja todisteita, joita asianomaiset henkilöt eivät ole esittäneet, ei oteta huomioon, paitsi jos ne ovat tuomioistuimen tiedossa tai ilmeisiä. Tuomioistuin voi jättää huomiotta seikat, joita ei 25 §:n 3 momentin mukaisesti otettu huomioon hallinnollisessa menettelyssä, ja 25 §:n 2 momentissa tarkoitetut tosiseikat ja todisteet, joita ulkomaalainen ei esittänyt hallinnollisessa menettelyssä, jos päätöksen tekeminen muutoin viivästyisi.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>AsylG:n 77 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>Tässä laissa tarkoitetuissa riita-asioissa tuomioistuin ottaa huomioon hakijan tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen sillä hetkellä, kun viimeisin suullinen käsittely pidettiin; jos päätöstä ei ole edeltänyt suullinen käsittely, ratkaisevana pidetään hakijan tilannetta sillä hetkellä, kun päätös tehdään. – –<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT><DATE ISO="19760525">25.5.1976</DATE> annetun hallintomenettelylain (Verwaltungsverfahrensgesetz, jäljempänä VwVfG), sellaisena kuin se on annettu tiedoksi <DATE ISO="20030123">23.1.2003</DATE>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>BGB1 2003 I, s 102.</P></NOTE> 46 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna hallintomenettelyä koskevien oikeussäännösten muuttamisesta <DATE ISO="20081211">11.12.2008</DATE> annetun neljännen lain (Viertes Gesetz zur Änderung verwaltungsverfahrensrechtlicher Vorschriften)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>BGB1 2008 I, s. 2418.</P></NOTE> 1 §:llä, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>Sellaisen hallintotoimen kumoamista, joka ei ole – – mitätön, ei voida vaatia ainoastaan sillä perusteella, että se on tehty menettelysäännöksiä, muotosäännöksiä tai alueellista toimivaltaa koskevia säännöksiä rikkoen, jos on ilmeistä, että rikkomisella ei ole ollut vaikutusta päätöksen asiasisältöön.<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Hallintotuomioistuimista annetun lain (Verwaltungsgerichtsordnung, jäljempänä VwGo), sellaisena kuin se on annettu tiedoksi <DATE ISO="19910319">19.3.1991</DATE>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>BGB1 1991 I, s. 686.</P></NOTE> 80 §:ssä, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna <DATE ISO="20101222">22.12.2010</DATE> annetun lain 9 §:llä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>BGB1 2010 I, s. 2248.</P></NOTE> säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="080.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Oikaisuvaatimuksella ja kumoamiskanteella on lykkäävä vaikutus. Tämä pätee myös oikeutta luoviin ja toteaviin hallintotoimiin samoin kuin hallintotoimiin, joilla on kaksi vaikutusta (80a §).</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="080.002"><NO.PARAG>(5)</NO.PARAG><ALINEA>Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi hakemuksesta määrätä kattavasta tai osittaisesta lykkäävästä vaikutuksesta 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja voi palauttaa sen kattavasti tai osittain 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Hakemus voidaan tehdä jo ennen kumoamiskanteen nostamista. Jos hallintotoimi on jo pantu täytäntöön päätöksen tekohetkellä, tuomioistuin voi määrätä täytäntöönpanon kumottavaksi. Lykkäävän vaikutuksen palauttamisen edellytykseksi voidaan asettaa vakuuden antaminen tai muita velvoitteita. Sitä voidaan myös rajoittaa ajallisesti.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>VwGo:n 86 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="086.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>(1)</NO.PARAG><ALINEA>Tuomioistuin tutkii tosiseikat viran puolesta; osapuolet osallistuvat menettelyyn. Osapuolten väitteet ja selvittämistoimia koskevat hakemukset eivät sido sitä.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisupyyntö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Addis on Eritrean kansalainen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Omien sanojensa mukaan.</P></NOTE> Vuonna 2009 hän kuitenkin teki Italian viranomaisille turvapaikkahakemuksen, jossa hän ilmoitti toisen henkilöllisyyden ja syntymäajan, ja hänet rekisteröitiin Etiopian kansalaisena. Turvapaikkahakemus hyväksyttiin: hänelle annettiin henkilötodistus ja lupa oleskella Italiassa helmikuuhun 2015 asti. Valittaja oleskeli Italiassa vuoden 2011 syyskuuhun asti, jolloin hän matkusti Saksaan ja haki siellä pakolaisasemaa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Vaikka hän oli aiemmin kiistänyt saapuneensa aiemmin toiseen Euroopan valtioon, sormenjälkianalyysin seurauksena alkuperäisen, Italiassa tehdyn hakemuksen yksityiskohdat tulivat ilmi. Näiden tietojen perusteella liittovaltion virasto hylkäsi <DATE ISO="20130218">18.2.2013</DATE> Addisin turvapaikkahakemuksen sillä perusteella, että hän oli tullut Saksan liittotasavaltaan turvallisesta kolmannesta maasta, ja määräsi hänet poistettavaksi maasta Italiaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ennen päätöksen tekemistä Addisia ei kuitenkaan puhuteltu henkilökohtaisesti muun muassa sovellettavan kansallisen turvapaikkalainsäädännön vastaisesti. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, ettei Addisia kuultu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>syistä hänen vainoamiselleen, hänen oleskelustaan Italiassa eikä hänen siellä tunnustetusta pakolaisasemastaan<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Verwaltungsgericht Minden (hallintotuomioistuin, Minden, Saksa) hylkäsi Addisin kyseisestä päätöksestä nostaman kanteen <DATE ISO="20130415">15.4.2013</DATE>. Addis valitti mainitusta tuomiosta Oberverwaltungsgericht Münsteriin (osavaltion ylempi hallintotuomioistuin, Münster, Saksa). Oberverwaltungsgericht Münster kumosi maasta poistamisesta tehdyn määräyksen <DATE ISO="20160519">19.5.2016</DATE> sillä perusteella, että oli epäselvää, ottaisiko Italia Addisin vastaan. Kyseinen tuomioistuin kuitenkin katsoi, että muutoksenhaku päätökseen, jossa hylättiin Addisin pakolaisasemaa koskeva hakemus, on hylättävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Addis valitti Oberverwaltungsgericht Münsterin tuomiosta Bundesverwaltungsgerichtiin. Viimeksi mainitussa tuomioistuimessa hän väitti erityisesti, ettei liittovaltion virastolla ollut oikeutta luopua henkilökohtaisesta puhuttelusta ennen päätöksen tekemistä <DATE ISO="20130218">18.2.2013</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Saksan liittotasavalta väitti Bundesverwaltungsgerichtissä, että Addisin pakolaisasemaa koskeva hakemus oli joka tapauksessa jätettävä tutkimatta AsylG:n 29 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, koska hänelle oli jo myönnetty pakolaisasema Italiassa. Sen mukaan henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättämisen ei pitäisi estää määrittävää viranomaista tekemästä päätöstä turvapaikkahakemuksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin – toisin sanoen Bundesverwaltungsgericht – katsoo, että on yksilöitävä seuraukset, joita velvollisuuden suorittaa henkilökohtainen puhuttelu laiminlyönnillä on sen päätöksen pätevyydelle, jossa pakolaisasemaa koskeva hakemus jätettiin tutkimatta. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että on tarpeen selventää tätä asiaa, etenkin jos hakijalla on mahdollisuus esittää muutoksenhakumenettelyssä kaikki oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joilla riidanalainen päätös riitautetaan, ja tästä huolimatta nämä seikat eivät johtaisi kyseisen päätöksen kumoamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon, ettei liittovaltion virasto noudattanut velvollisuutta suorittaa henkilökohtainen puhuttelu direktiivin 2005/85 12 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2013/32 14 artiklan 1 kohdan ja 34 artiklan mukaisesti, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta lähinnä tulkitsemaan direktiivin 2005/85 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja direktiivin 2013/32 14 artiklan 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten soveltamisalaa ja toteamaan, ovatko nämä poikkeukset tyhjentäviä vai, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden menettelyllinen itsemääräämisoikeus, sallitaanko unionin oikeudessa muita, kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti säädettyjä poikkeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että kansallisessa oikeudessa VwVfG:n 46 §:ssä henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättämistä pidetään vähäisenä sääntöjenvastaisuutena, kun on ilmeistä, ettei tällainen laiminlyönti vaikuttanut tehdyn päätöksen sisältöön. Se myös toteaa, että AsylG:n 29 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella tehty päätös hakemuksen tutkimatta jättämisestä on päätös, jonka osalta ei voida käyttää harkintavaltaa. Tällaisissa tapauksissa henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättämisellä ei ole vaikutusta, koska liittovaltion virasto ja hallintotuomioistuimet ovat kyseisen säännöksen nojalla velvollisia tutkimaan kaikki kyseisen säännöksen soveltamisen tosiseikkoja koskevat edellytykset. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin viittasi Bundesverfassungsgerichtin (liittovaltion perustuslakituomioistuin, Saksa) yhden<?PAGE NO="11"?> jaoston oikeuskäytäntöön,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. Bundesverfassungsgerichtin <DATE ISO="20170117">17.1.2017</DATE> antama tuomio 2 BvR 2013/16, DE:BVerfG:2017:rk20170117.2bvr201316, 20 kohta.</P></NOTE> jonka mukaan VwVfG:n 46 §:n soveltamisalaa voi rajoittaa se, että direktiivin 2013/32 14 artiklan 2 kohdassa ja 34 artiklan 1 kohdassa säädetään poikkeuksista henkilökohtaista puhuttelua koskevaan oikeuteen ja että ne muodostavat siten erityisen menettelysäännön, jossa asiasta säädetään tyhjentävästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Addisin tilanteesta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi, että liittovaltion virasto ja vuorostaan hallintotuomioistuimet ovat velvollisia tutkimaan, ovatko henkilön, jolle on myönnetty pakolaisasema Italiassa, elinolot muun muassa perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin esitti yksityiskohtaisesti tavan, jolla alemmat tuomioistuimet olivat hylänneet Addisin vaatimuksen liittovaltion viraston <DATE ISO="20130218">18.2.2013</DATE> tekemän päätöksen kumoamisesta sen jälkeen, kun ne olivat tutkineet asiaa omasta aloitteestaan, ja sekä Addisin että liittovaltion viraston<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korosti, että todistustaakka oli liittovaltion virastolla <DATE ISO="20151015">15.10.2015</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-137/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:683">EU:C:2015:683</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) mukaisesti.</P></NOTE> elinoloista Italiassa esittämät lausumat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Bundesverwaltungsgericht lykkäsi asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Kolmas kysymys, joka on ainoa, jota Bundesverwaltungsgericht ei ole peruuttanut <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> annetun tuomion Ibrahim ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-297/17, C-318/17, C-319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> seurauksena, on muotoiltu seuraavasti:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>Onko direktiivin 2013/32/EU 14 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke tai edeltävän direktiivin 2005/85/EY 12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke esteenä sellaisen kansallisen säännöksen soveltamiselle, jonka mukaan hakijan henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättäminen määrittävän viranomaisen tehdessä direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan tai edeltävän direktiivin 2005/85/EY 25 artiklan 2 kohdan a alakohdan toimivaltaa käyttäen päätöksen turvapaikkahakemuksen tutkimatta jättämisestä ei johda kyseisen päätöksen kumoamiseen puhuttelun suorittamatta jättämisen vuoksi, jos hakijalla on muutoksenhakumenettelyssä mahdollisuus tuoda esiin kaikki ne seikat, joiden vuoksi hakemusta ei saisi jättää tutkimatta, ja asiassa ei voida kyseiset seikat huomioon ottaenkaan tehdä muuta päätöstä?<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Seuraavaksi käsittelen tätä kysymystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ajallinen soveltaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>On syytä muistuttaa, että Addis haki pakolaisasemaa Saksassa syyskuussa 2011 ja että kyseinen hakemus hylättiin liittovaltion viraston helmikuussa 2013 tekemällä päätöksellä. Tämän päätöksen lainmukaisuus riitautetaan nyt ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Bundesverwaltungsgericht viittasi ennakkoratkaisupyynnössään <HT TYPE="ITALIC">sekä</HT> direktiiviin 2005/85 <HT TYPE="ITALIC">että</HT> direktiiviin 2013/32.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten ajallisesta soveltamisesta käsiteltävässä asiassa Bundesverwaltungsgericht totesi, että sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen on tietyissä olosuhteissa otettava huomioon valituksenalaisen tuomion jälkeen tapahtunut lainsäädännön kehitys. Nyt kyseessä olevan turvapaikkamenettelyn yhteydessä Bundesverwaltungsgericht vahvisti, että AsylG:n 77 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaisesti sen on otettava huomioon tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne sillä hetkellä, kun viimeisin suullinen käsittely pidettiin toukokuussa 2016.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tältä osin Bundesverwaltungsgericht totesi, että AsylG:n 29 §:ää – jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> –, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20160806">6.8.2016</DATE> lukien kotouttamislain (Integrationsgesetz) 6 §:llä, sovelletaan siinä vireillä olevassa asiassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Ibrahim ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-297/17, C-318/17, C-319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Lisäksi vaikuttaa siltä, että käsiteltävän asian tosiseikkoihin sovelletaan AsylG:n, sellaisena kuin se on julkaistu <DATE ISO="20080902">2.9.2008</DATE> ja sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20161104">4.11.2016</DATE>, säännöksiä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 29 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 51 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava 1–30 artiklan, 31 artiklan 1, 2 ja 6–9 kohdan, 32–46, 49 ja 50 artiklan sekä liitteen I noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään <DATE ISO="20150720">20.7.2015</DATE>. Direktiivin 2013/32 52 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan jäsenvaltioiden on kuitenkin sovellettava 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>20 päivän heinäkuuta 2015 jälkeen tai aiemmin<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> jätettyihin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun unionin lainsäätäjä lisäsi mainitun 52 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäiseen virkkeeseen sanat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>tai aiemmin<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>, sen tarkoituksena oli antaa jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa direktiivin täytäntöönpanemiseksi antamiaan kansallisia oikeussääntöjä välittömin vaikutuksin sellaisiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin, jotka oli tehty ennen <DATE ISO="20150720">20.7.2015</DATE>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Koska Addis haki pakolaisasemaa Saksassa syyskuussa 2011, hänen kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksensa jätettiin ennen direktiivin 2013/32 voimaantuloa <DATE ISO="20130719">19.7.2013</DATE> ja kauan ennen ajankohtaa, johon mennessä kyseinen direktiivi oli saatettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä, nimittäin <DATE ISO="20150720">20.7.2015</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu, vaikuttaa kuitenkin siltä, että AsylG:n 77 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan pääsiassa sovelletaan kansallisen lainsäädännön säännöksiä, joilla pannaan täytäntöön tai voidaan panna täytäntöön<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> direktiivin 2013/32 säännökset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Huomautan, ettei asiakirja-aineistossa ole todisteita siitä, ettei Saksan liittotasavalta ole pannut täytäntöön direktiiviä 2013/32 eikä etenkään sen säännöksiä, jotka liittyvät henkilökohtaista puhuttelua koskevaan edellytykseen. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa sovelletaan lainsäädäntöä, jota muutettiin vuonna 2016 eli <DATE ISO="20150720">20.7.2015</DATE> jälkeen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Tältä osin on syytä muistuttaa, että <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> antamansa tuomion Ibrahim ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-297/17, C-318/17, C-319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 74 kohdassa unionin tuomioistuin totesi muun muassa, että direktiivin 2013/32 52 artiklan ensimmäistä kohtaa, joka sisältää direktiivin täytäntöönpanevien lakien soveltamista koskevat siirtymäsäännökset, on tulkittava siten, että sen mukaan jäsenvaltio voi säätää, että kansallista säännöstä, jolla saatetaan kyseinen direktiivi osaksi kansallista oikeusjärjestystä, sovelletaan välittömästi niihin turvapaikkahakemuksiin, joista ei vielä ole tehty lainvoimaista päätöstä ja jotka on tehty ennen <DATE ISO="20150720">20.7.2015</DATE> ja ennen tämän kansallisen säännöksen voimaantuloa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Unionin tuomioistuin kuitenkin totesi <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Ibrahim ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-297/17, C‑318/17, C-319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 70–74 kohdassa muun muassa, että direktiivin 2013/32 52 artiklan ensimmäinen kohta on esteenä tällaiselle välittömälle soveltamiselle tilanteessa, jossa sekä turvapaikkahakemus että niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, <DATE ISO="20030218">18.2.2003</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="050" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, L 50, s. 1</REF.DOC.OJ>) mukainen takaisinottopyyntö on tehty ennen direktiivin 2013/32 voimaantuloa. Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistossa ei ole viitteitä siitä, että Addisin osalta olisi tehty tällainen takaisinottopyyntö. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin totesi ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen 3 kohdassa, ettei tällaista pyyntöä voitaisi tehdä Dublin-sääntöjen mukaisesti. Tältä osin Bundesverwaltungsgericht totesi, että Addis saatetaan lähettää Italiaan takaisinottosopimuksen mukaisesti. Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen 5 kohdassa Bundesverwaltungsgericht kuitenkin totesi, että päätös Addisin poistamisesta maasta Italiaan oli lainvastainen, koska ei ollut tiedossa, oliko Italia edelleen valmis ottamaan hänet vastaan hänelle <DATE ISO="20150205">5.2.2015</DATE> annetun matkustusasiakirjan voimassaolon päättymisen jälkeen.</P></NOTE> Vaikka unionin tuomioistuinta ei pyydetty selventämään, mitä viittauksella <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>lainvoimaiseen päätökseen<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> tässä yhteydessä tarkasti ottaen<?PAGE NO="13"?> tarkoitettiin, tulkitsen tämän ilmauksen viittaukseksi asianomaisten hallintoviranomaisten (käsiteltävässä asiassa liittovaltion viraston) kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta tekemään lopulliseen päätökseen erotuksena mahdollisesta myöhemmästä tuomioistuinmenettelystä, jossa päätös myöntää tai olla myöntämättä suojelua riitautettiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Käsiteltävän asian osalta voidaan huomauttaa, että liittovaltion virasto teki lopullisen päätöksen Addisin turvapaikkahakemuksesta jo helmikuussa 2013. Tämä tapahtui useita kuukausia ennen direktiivin 2013/32 julkaisemista virallisessa lehdessä kesäkuussa 2013 ja ennen sen voimaantuloa seuraavassa kuussa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. direktiivin 2013/32 54 artikla.</P></NOTE> Tässä tilanteessa katson, että direktiivin 2013/32 ennakoitu soveltaminen sen 52 artiklan mahdollistamalla tavalla (ja kuten unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Ibrahim ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-297/17, C-318/17, C‑319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraava kohta) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraava kohta).</P></NOTE> ei yksinkertaisesti päde käsiteltävään asiaan. Vaikka <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> annettu tuomio Ibrahim ym. mahdollisti direktiivin 2013/32 ennakoidun soveltamisen päätöksiin, joita koskevat asiat olivat vielä vireillä ennen täytäntöönpanolle asetettua takarajaa eli <DATE ISO="20150720">20.7.2015</DATE>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. direktiivin 2013/32 51 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> jos tämä hyväksyttiin asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä, tätä periaatetta <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> sovelleta, jos lopullinen hallintopäätös tehtiin ennen kyseisen direktiivin julkaisemista. Katson näin ollen, että käsiteltävässä asiassa sovelletaan ajallisesti menettelydirektiivin aiempaa versiota, nimittäin direktiiviä 2005/85.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Huomautan kuitenkin, että istunnossa <HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> menettelyn osapuolet, Addis mukaan luettuna, esittivät eriävän näkemyksen kyseisten direktiivien ajallisesta soveltamisesta ja että niiden mukaan käsiteltävää asiaa säännellään itse asiassa myöhemmässä direktiivissä eli direktiivissä 2013/32. Vaikka pidänkin mitä kunnioittavimmin kiinni siitä näkemyksestäni, että direktiiviä 2013/32 <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> sovelleta käsiteltävässä asiassa, osapuolten yksimielisyys ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen omaksuma lähestymistapa huomioon ottaen ehdotan, että jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa lähdetään siitä, että käsiteltävää asiaa säännellään direktiivillä 2013/32. Oletan näin ollen, että direktiivin 2013/32 1–30 artiklaa, 31 artiklan 1, 2 ja 6–9 kohtaa, 32–46 artiklaa, 49 ja 50 artiklaa sekä liitettä I sovelletaan pääasian yhteydessä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="14"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Oikeus henkilökohtaiseen puhutteluun on paitsi silloin, jos määrittävä viranomainen aikoo tehdä päätöksen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisällöstä, myös silloin, kun se aikoo tehdä – kuten Addisin tapauksessa – direktiivin 2013/32 33 artiklan mukaisen päätöksen tällaisen hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta. Tältä osin sekä direktiivin 2013/32 14 että 34 artiklassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Koska pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävä asia koskee pakolaisasemaa koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamista, sovelletaan direktiivin 2013/32 34 artiklaa eikä 14 artiklaa. Täydellisyyden vuoksi viittaan kuitenkin yleisesti molempiin säännöksiin, ellei ole tarpeen korostaa tiettyjä asian kannalta merkityksellisiä eroja niiden välillä.</P></NOTE> edellytetään nimenomaisesti, että <HT TYPE="ITALIC">määrittävä viranomainen</HT><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Poikkeuksesta tähän periaatteeseen säädetään direktiivin 2013/32 14 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 34 artiklan 2 kohdassa. Kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>kun suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee samanaikaisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, minkä vuoksi määrittävä viranomainen ei käytännössä pysty suorittamaan kunkin hakemuksen sisältöä koskevia puhutteluja riittävän nopeasti, jäsenvaltiot voivat säätää, että toisen viranomaisen henkilöstö osallistuu tilapäisesti kyseisten puhuttelujen suorittamiseen. Tällöin kyseisen toisen viranomaisen henkilöstölle on annettava etukäteen asianmukainen koulutus, johon <HT TYPE="ITALIC">sisältyvät asetuksen (EU) N:o 439/2010 6 artiklan 4 kohdan a–e alakohdassa luetellut aiheet</HT>. Henkilöillä, jotka suorittavat hakijoiden henkilökohtaisia puhutteluja tämän direktiivin nojalla, on myös oltava yleistiedot ongelmista, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti hakijan kykyyn tulla kuulluksi, kuten merkit siitä, että hakijaa on saatettu aiemmin kiduttaa<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>. Direktiivin 2013/32 34 artiklan 2 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>jäsenvaltiot voivat säätää, että muiden viranomaisten kuin määrittävän viranomaisen henkilöstö suorittaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevan henkilökohtaisen puhuttelun. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että <HT TYPE="ITALIC">tällainen henkilöstö saa etukäteen tarvittavan peruskoulutuksen</HT> erityisesti kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön, unionin turvapaikkasäädösten ja <HT TYPE="ITALIC">kuulemistekniikoiden</HT> osalta<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>. Kursivointi tässä.</P></NOTE> suorittaa kansainvälistä suojelua hakevan henkilökohtaisen puhuttelun <HT TYPE="ITALIC">ennen</HT> kuin se tekee hakemusta koskevan päätöksen tai päätöksen hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 2 artiklan f alakohtaan sisältyvän <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>määrittävän viranomaisen<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> määritelmästä ilmenee, että jäsenvaltion saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämän lainkäyttöelimiin verrattavan tai hallinnollisen elimen on suoritettava tällainen puhuttelu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Poikkeuksesta tähän sääntöön ks. direktiivin 2013/32 4 artiklan 2 kohta.</P></NOTE> Direktiivissä 2013/32 itsessään ei säädetä tuomioistuimen suorittamasta henkilökohtaisesta puhuttelusta. Voidaan huomauttaa, että <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> antamansa tuomion Alheto<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> 103 kohdassa unionin tuomioistuin erotti toisistaan selvästi direktiivin 2013/32 2 artiklan f alakohdassa määritellyn <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>määrittävän viranomaisen<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> ja 46 artiklassa tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>tuomioistuimen<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>. Määrittävässä viranomaisessa toimitettavasta menettelystä säädetään siten kyseisen direktiivin III luvussa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>Ensimmäiseen päätökseen liittyvät menettelyt<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>, kun taas tuomioistuimessa toimitettaviin menettelyihin sovelletaan direktiivin V luvussa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>Muutoksenhakumenettelyt<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>, joista säädetään tässä 46 artiklassa, muotoiltuja sääntöjä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että Addisin direktiivin 2013/32 mukaista oikeutta määrittävän viranomaisen suorittamaan henkilökohtaiseen puhutteluun loukattiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. direktiivin 2013/32 34 artiklan 1 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että vaikka liittovaltion virasto ei kuullut Addisia henkilökohtaisesti muun muassa oloista, joihin hän joutuisi Italiassa, jos hänet palautettaisiin sinne, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tämä puute korjattiin tai hyvitettiin täysin kansallisella tuomioistuinmenettelyllä, joka toteutettiin direktiivin 2013/32 V luvun säännösten mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Siten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tässä menettelyssä, jossa vaaditaan tutkittavaksi ottamisesta tehdyn päätöksen kumoamista, Addis selvitti kanteessaan yksityiskohtaisesti vaikeuksia, joita hänelle aiheutuisi Italiassa. Verwaltungsgericht Minden katsoi, ettei Addisista annettua maasta poistamista koskevaa määräystä voitu panna täytäntöön. Sille VwGO:n 86 §:n 1 momentissa annetun toimivallan perusteella se päätti omasta aloitteestaan pyytää lisätietoja<?PAGE NO="15"?> oikeuksista, joita pakolaisaseman saaneella henkilöllä on Italiassa oleskelun, liikkuvuuden, työskentelyn ja terveydenhuollon osalta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se hylkäsi Addisin kanteen tosiseikkoja ja todisteita koskevan oman arviointinsa perusteella. Tutkittuaan Addisin esittämät väitteet ja yleiset olosuhteet kyseinen tuomioistuin katsoi, että nuorena naimattomana henkilönä hän voisi vähitellen saada jalansijaa Italiassa ja että hänen oli myös mahdollista tukeutua, ainakin aluksi, hyväntekeväisyysjärjestöjen apuun. Se huomautti, että monet pakolaiset – etenkin nuoret miehet – löytävät usein kausityötä maataloudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan hallintotuomioistuin myös tutki omasta aloitteestaan, voitaisiinko Addisia siinä tapauksessa, että hänet poistetaan maasta Italian rajalle, kohdella Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesti. Saatuaan asianomaista alkuperämaata koskevia tietoja, joita Saksan ulkoasiainministeriö ja Sveitsin pakolaisapu sekä Associazione per gli Studi Giuridici sull’Immigrazionen (maahanmuuttoa koskeviin oikeudellisiin kysymyksiin erikoistunut yhdistys) kaltaiset kansalaisjärjestöt olivat toimittaneet sille, hallintotuomioistuin katsoi, että vaikka pakolaisten mahdollisuudet saada sekä julkista että yksityistä apua olivat rajallisemmat kuin italialaisten vastaavat mahdollisuudet, nämä vähäisemmät mahdollisuudet eivät olleet sellaisella tasolla, joka merkitsisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan rikkomista esimerkiksi siksi, että Addis jäisi kokonaan vaille apua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Tämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä unionin tuomioistuimen on tutkittava, ovatko direktiivin 2013/32 14 ja 34 artiklassa säädetyt poikkeukset oikeuteen henkilökohtaiseen puhutteluun luonteeltaan tyhjentäviä ja, jos ovat, mitä seurauksia on sillä, että määrittävä viranomainen on loukannut Addisin menettelyllisiä oikeuksia. Unionin tuomioistuimelta etenkin tiedustellaan, olisiko henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättämisen johdettava sen päätöksen kumoamiseen, jolla Addisin pakolaisasemaa koskeva hakemus jätettiin tutkimatta, vai voidaanko määrittävän viranomaisen laiminlyönti korjata, ja jos voidaan, millä edellytyksillä, direktiivin 2013/32 V luvun mukaisessa tuomioistuinmenettelyssä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ovatko direktiivin 2013/32 14 ja 34 artiklassa säädetyt poikkeukset henkilökohtaista puhuttelua koskevaan oikeuteen luonteeltaan tyhjentäviä?</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 14 artiklan 2 kohdassa esitetään tapaukset, joissa jäsenvaltion määrittävä viranomainen voi jättää henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta. Lisäksi saman artiklan 3 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>määrittävä viranomainen voi tehdä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta koskevan päätöksen, vaikka henkilökohtaisesta puhuttelusta olisi <HT TYPE="ITALIC">tämän artiklan nojalla</HT> luovuttu<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Direktiivin 2013/32 14 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ja ilmaisusta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/><HT TYPE="ITALIC">henkilökohtaisesta puhuttelusta olisi tämän artiklan nojalla luovuttu</HT><QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/> ilmenee, että määrittävä viranomainen ei voi tehdä päätöstä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisällöstä, ellei se ole suorittanut henkilökohtaista puhuttelua, paitsi jos voidaan soveltaa myös jompaakumpaa 14 artiklassa säädetyistä erityisistä poikkeuksista. Käsiteltävän asian ei ole väitetty kuuluvan jompaankumpaan näistä poikkeuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Kyseisen säännöksen sanamuodon perusteella on selvää, että direktiivin 2013/32 14 artiklan 2 kohtaan sisältyvät poikkeukset ovat luonteeltaan tyhjentäviä. Tästä seuraa, etteivät jäsenvaltiot voi säätää lisäpoikkeuksista kansallisessa lainsäädännössään.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta tehtävän päätöksen osalta direktiivin 2013/32 34 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion määrittävän viranomaisen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Jollei direktiivin 2013/32 34 artiklan 2 kohdasta muuta johdu.</P></NOTE> on suoritettava henkilökohtainen puhuttelu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ennen kuin se tekee päätöksen hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta. Siinä myös säädetään, että jäsenvaltiot saavat poiketa tästä <HT TYPE="ITALIC">ainoastaan</HT> 42 artiklan mukaisesti silloin, kun kyse on myöhemmästä hakemuksesta. Direktiivin 2013/32 34 artiklan 1 kohdan sanamuodosta itsestään ilmenee siten, että myöhempää hakemusta koskeva poikkeus on luonteeltaan tyhjentävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Jäsenvaltioilla ei nähdäkseni ole toimivaltaa ottaa käyttöön muita poikkeuksia henkilökohtaista puhuttelua koskevaan oikeuteen kuin ne, joista unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti säätänyt direktiivin 2013/32 14 ja 34 artiklassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 14 artiklan 3 kohdan nimenomaisesta sanamuodosta siten ilmenee, että määrittävä viranomainen ei voi tehdä päätöstä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisällöstä suorittamatta henkilökohtaista puhuttelua, paitsi jos voidaan soveltaa jotakin kyseisen direktiivin 14 artiklan 2 kohdassa luetelluista poikkeuksista. Sama pätee mielestäni direktiivin 2013/32 33 artiklan mukaiseen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevaan päätökseen suorittamatta saman direktiivin 34 artiklan mukaista henkilökohtaista puhuttelua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Kuten olen jo todennut, unionin tuomioistuimen asiakirja-aineiston perusteella vaikuttaa siltä, ettei mitään henkilökohtaista puhuttelua koskevaan oikeuteen direktiivissä 2013/32 säädetyistä poikkeuksista voida soveltaa Addisin tapauksessa. Kohtuuden nimissä voidaan lisätä, ettei yksikään menettelyn osapuolista ole väittänyt muuta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Henkilökohtaisen puhuttelun suorittamista koskevan velvollisuuden laiminlyönnin seuraukset – voidaanko tällainen laiminlyönti korjata tuomioistuinmenettelyssä?</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tämä kysymys on nyt käsiteltävän riita-asian keskiössä. On korostettava, että direktiivin 2013/32 johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappaleen sekä 1 artiklan mukaan kansainvälisen suojelun myöntäminen perustuu yhden ainoan menettelyn käsitteeseen ja yhteisiin vähimmäissääntöihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>A</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-404/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:588">EU:C:2018:588</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Vaikka direktiivissä 2013/32 itsessään ei säädetäkään seurauksista, joita voi olla sillä, että määrittävä viranomainen jättää suorittamatta kansainvälistä suojelua hakevan henkilökohtaisen puhuttelun lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, direktiivillä käyttöön otettuun sääntelyjärjestelmään kuuluu kuitenkin erottamattomasti se, että henkilökohtaista puhuttelua koskeva nimenomainen vaatimus on olennainen ja erittäin tärkeä osa koko turvapaikkamenettelyä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. myös vastaavasti <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 145–149 kohta, joihin viitataan edellä tämän ratkaisuehdotuksen 87 kohdassa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimelta tiedustellaan lähinnä, voiko siinä tapauksessa, että määrittävä viranomainen on jättänyt suorittamatta henkilökohtaisen puhuttelun, tuomioistuin, joka myöhemmin suorittaa direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc ‑tutkimisen kaikilta osin, lähtökohtaisesti korjata tämän laiminlyönnin suorittamalla itse tämän henkilökohtaisen puhuttelun ja sitten vahvistamalla määrittävän viranomaisen tekemän päätöksen. Vaihtoehtoisesti: onko tuomioistuimen tästä huolimatta kumottava määrittävän viranomaisen päätös ja palautettava asia kyseiselle viranomaiselle, jotta tämä voi suorittaa henkilökohtaisen puhuttelun ja tehdä – mahdollisesti uuden – päätöksen?</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä kysymys on uusi, ja tietyistä samankaltaisuuksista huolimatta sitä ei ole ratkaistu aiemmin <DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE> annetussa tuomiossa Sacko,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> annetussa tuomiossa Alheto<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> tai <DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE> annetussa tuomiossa Torubarov,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> joissa eittämättä sivutaan tähän liittyviä seikkoja. Mainitut asiat toimivat kuitenkin ohjenuorana tarkasteltaessa direktiivin 2013/32 III luvun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>Ensimmäiseen päätökseen liittyvät menettelyt<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> ja V luvun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>Muutoksenhakumenettelyt<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> mukaisten menettelyjen välistä suhdetta. Tarkastelen näin ollen lyhyesti tätä oikeuskäytäntöä käsiteltävän asian yhteydessä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen aiempi oikeuskäytäntö – direktiivi 2013/32</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>Sacko</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin toisti <DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE> antamansa tuomion Sacko<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> 33–35 kohdassa direktiivin 2013/32 III luvussa säädettyjä ensimmäisen asteen päätökseen liittyviä menettelyjä koskevan vakiintuneen oikeuskäytäntönsä. Se muistutti, että velvollisuus kunnioittaa sellaisten henkilöiden puolustautumisoikeuksia, joiden etuihin heille osoitetut päätökset vaikuttavat tuntuvasti, koskee lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia, kun nämä toteuttavat unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä. Unionin tuomioistuin on tarkemmin ottaen todennut, että oikeus tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä, joka on olennainen osa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevaa unionin oikeuden yleistä periaatetta, takaa jokaiselle henkilölle mahdollisuuden tehokkaasti ja tosiasiallisesti esittää näkemyksensä hallinnollisessa menettelyssä ennen kuin asiassa tehdään päätös, joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti hänen etuihinsa. Säännön, jonka mukaan henkilöllä, jolle on osoitettu hänelle vastainen päätös, on pitänyt ennen kyseisen päätöksen tekemistä olla mahdollisuus esittää huomautuksensa, tarkoituksena on muun muassa, että kyseinen henkilö voi korjata virheen tai esittää sellaisia seikkoja, jotka koskevat hänen henkilökohtaista tilannettaan ja jotka tukevat sitä, että päätös tehdään, että sitä ei tehdä tai että sillä on tietty sisältö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin totesi <DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE> antamansa tuomion Sacko<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> 49 kohdassa, että direktiiviä 2013/32 ja etenkin sen 12, 14, 31 ja 46 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltävänä on selvästi perusteettoman kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämispäätöstä koskeva oikeussuojakeino, hylkää sen <HT TYPE="ITALIC">hakijaa kuulematta</HT>, jos tosiasialliset olosuhteet eivät herätä minkäänlaista epäilyä kyseisen päätöksen perusteltavuudesta. Tähän päätelmään sovellettiin kuitenkin seuraavia edellytyksiä: yhtäältä, että hakijalle on kyseisen direktiivin 14 artiklan mukaisesti ensimmäisen asteen päätökseen liittyvässä menettelyssä annettu mahdollisuus hänen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa liittyvään henkilökohtaiseen puhutteluun ja että kyseisestä puhuttelusta, silloin kun tällainen on toimitettu, laadittu pöytäkirja tai sanatarkka selostus on kyseisen direktiivin 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti saatavilla hakijan asiakirjakansion yhteydessä, ja toisaalta, että oikeussuojakeinoa käsittelevä tuomioistuin voi määrätä tällaisen kuulemisen toimitettavaksi, jos se pitää sitä tarpeellisena sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen tutkimiseksi ex nunc kaikilta osin siten kuin kyseisen direktiivin 46 artiklan 3 kohdassa säädetään.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Siten <DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE> annettuun tuomioon Sacko johtaneessa asiassa määrittävä viranomainen oli itse asiassa suorittanut henkilökohtaisen puhuttelun<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P><DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sacko</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 18 kohdasta ilmenee, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>Prefettura di Milanon (Milanon prefektuuri, Italia) lautakunta kuuli Sackoa <DATE ISO="20160310">10.3.2016</DATE> hänen tilanteestaan ja kyseisen hakemuksen syistä<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>.</P></NOTE> ja kyse oli siitä, saattoiko kansallinen tuomioistuin, joka käsittelee selvästi perusteettoman kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämispäätöksestä tehtyä valitusta, perustaa ratkaisunsa puhuttelusta laadittuun sanatarkkaan selostukseen, ja jos voi, niin missä määrin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Katson, että <DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE> annettu tuomio Sacko korostaa selvästi määrittävän viranomaisen suorittaman henkilökohtaisen puhuttelun tärkeyttä direktiivin 2013/32 yhteydessä. Unionin tuomioistuin lisäksi painotti, että kyseinen velvollisuus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>koskee yksinomaan kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkinnasta vastaavaa viranomaista, jolla on toimivalta tehdä niistä ensimmäisen asteen päätös, eikä sitä siis sovelleta muutoksenhakumenettelyihin<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>Sacko</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä merkityksellisiä ovat myös <DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE> annetun tuomion Sacko<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> taustalla olevat tosiseikat. Mainitussa asiassa alueellinen lautakunta oli puhutellut hakijaa ensimmäisen päätöksen yhteydessä kansainvälisen suojelun myöntämisestä. Lautakunta katsoi, että hakemus perustui puhtaasti taloudellisiin syihin ja ettei hakija ollut tämän perusteella oikeutettu turvapaikkaan. Tämä toteamus riitautettiin sen jälkeen italialaisissa tuomioistuimissa, jotka sitten esittivät unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen siitä, olivatko ne velvollisia kuulemaan hakijaa henkilökohtaisesti osana <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc ‑tutkimista kaikilta osin<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>, joka kansallisten tuomioistuinten on tehtävä direktiivin 2013/32 46 artiklan 2 kohdan nojalla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>Sacko</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Kuten juuri edellä totesin, unionin tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen kieltävästi (tietyin edellytyksin), ja julkisasiamies Campos Sánchez-Bordona totesi tältä osin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>Koska direktiivissä 2013/32 puhuttelu velvoitetaan järjestämään kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn hallinnollisessa vaiheessa, sen uusiminen oikeudenkäyntivaiheessa on nähdäkseni pakollista vain, jos (ensimmäinen) puhuttelu ei ole kanteen tutkittavakseen saaneen tuomioistuimen mielestä lopulta riittävän havainnollinen ja jos tämä on epävarma asiassa annettavasta ratkaisusta.<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sacko</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:288">EU:C:2017:288</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Kyse on kuitenkin todellisuudessa siitä, että <DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE> annetussa tuomiossa Sacko<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ei tarkasteltu suoraan käsiteltävässä asiassa esille tulevaa tilannetta, nimittäin sitä, että turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva määrittävä viranomainen ei suorittanut puhuttelua <HT TYPE="ITALIC">ensimmäisen asteen päätöksen tekemisen yhteydessä</HT>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="19"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin totesi <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> antamassaan tuomiossa Alheto,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> että perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdassa säädetty vaatimus tutkinnan suorittamisesta kaikilta osin ja ex nunc<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Unionin tuomioistuin toisti <DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 52 kohdassa, että tässä yhteydessä ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>ex nunc<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/> korostaa tuomioistuimen velvollisuutta suorittaa arviointi, jossa otetaan tarvittaessa huomioon sellaiset uudet seikat, jotka ovat tulleet ilmi vasta sen päätöksen tekemisen jälkeen, johon on haettu muutosta. Ilmaus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>kaikilta osin<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> puolestaan vahvistaa sen, että tuomioistuimen on tutkittava sekä seikat, jotka määrittävä viranomainen on ottanut tai olisi voinut ottaa huomioon, että seikat, jotka ovat ilmenneet vasta mainitun viranomaisen päätöksen tekemisen jälkeen. Jotta taataan se, että hakemukset ratkaistaan mahdollisimman nopeasti, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaisen ja perusteellisen tutkinnan suorittamista, tuomioistuimen on voitava tutkia kaikki tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden avulla se kykenee arvioimaan käsiteltävänään olevan tapauksen ajantasaisesti siten, että kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan käsitellä perusteellisesti ilman, että sitä koskevaa aineistoa olisi tarpeen toimittaa takaisin määrittävälle viranomaiselle. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Tutkinnan, joka tuomioistuimella on velvollisuus suorittaa kaikilta osin ja ex nunc, ei tarvitse välttämättä kohdistua kansainvälisen suojelun tarvetta koskevaan asiakysymykseen vaan se voi siis kohdistua kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin, jos se on kansallisen oikeuden mukaan mahdollista direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Ks. tuomion <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 115 kohta.</P></NOTE> merkitsee sitä, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi muutoksenhaku on saatettu, kuulee hakijaa, ellei se katso voivansa suorittaa tutkintaa pelkästään hakemusaineistosta, mukaan lukien määrittävän viranomaisen toimittamasta henkilökohtaisesta puhuttelusta laadittu pöytäkirja tai transkriptio, ilmenevien tietojen perusteella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0114">114</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin totesi tuomion Alheto 126 kohdassa, että siinä tapauksessa, että muutoksenhakua käsittelevän tuomioistuimen tutkiman tutkimattajättämisperusteen on tutkinut myös määrittävä viranomainen ennen sen päätöksen tekemistä, joka muutoksenhaulla on riitautettu, tämä tuomioistuin voi perustaa ratkaisunsa määrittävän viranomaisen toimittamasta henkilökohtaisesta puhuttelusta laadittuun pöytäkirjaan hakijaa kuulematta, ellei se katso tätä tarpeelliseksi. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170726">26.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>Sacko</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑348/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:591">EU:C:2017:591</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Mikäli muutoksenhaun kohteena olevan <HT TYPE="ITALIC">päätöksen tekemisen jälkeen on ilmennyt uusia seikkoja</HT>, tuomioistuimen <HT TYPE="ITALIC">on</HT> perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti tarjottava hakijalle mahdollisuus ilmaista kantansa, mikäli nämä seikat ovat omiaan vaikuttamaan hänen tilanteeseensa kielteisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0114">114</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Silloin, kun määrittävä viranomainen ei ole tutkinut kyseistä tutkimattajättämisperustetta eikä näin ollen toimittanut direktiivin 2013/32 34 artiklassa tarkoitettua henkilökohtaista puhuttelua, tuomioistuimen on, jos se katsoo, että määrittävän viranomaisen olisi pitänyt tutkia kyseinen peruste tai että peruste pitäisi kyseisellä hetkellä tutkia uusien seikkojen ilmenemisen vuoksi, toimitettava kuuleminen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0127">127</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin myös totesi tuomion 128 kohdassa, että samalla tavoin kuin direktiivin 2013/32 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa on säädetty määrittävän viranomaisen toimittamien henkilökohtaisten puhuttelujen osalta, jotta hakija voi esittää lausumansa, hänen käyttöönsä on tuomioistuimen toimittamassa kuulemisessa tarvittaessa annettava tulkki. Ks. myös direktiivin 2013/32 15 artiklan 3 kohdan c alakohta.</P></NOTE> Kuten unionin tuomioistuin tuomiossa Alheto huomautti, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>jos tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi muutoksenhaku on saatettu, haluaa tutkia tutkimattajättämisperusteen, jota määrittävä viranomainen <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> ole tutkinut, sen on kuultava hakijaa, jotta tämä voi osaamallaan kielellä henkilökohtaisesti tuoda esiin näkemyksensä siitä, voidaanko kyseistä perustetta soveltaa juuri hänen tilanteeseensa<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Tuomio <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0130">130</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Asian, jossa annettiin <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> tuomio Alheto,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> tosiseikoista siten ilmenee, että määrittävä viranomainen <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> kyseisessä asiassa tehnyt päätöstä tutkimatta jättämisestä. Se <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> siten ollut velvollinen suorittamaan henkilökohtaista puhuttelua direktiivin 2013/32 34 artiklan mukaisesti. Koska tutkimatta jättämistä koskeva kysymys tuli ensimmäisen kerran esille tuomioistuimessa direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdan mukaisessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen tutkimisessa kaikilta osin ja ex nunc, unionin tuomioistuimen mukaan <HT TYPE="ITALIC">kyseisen</HT> tuomioistuimen oli itse suoritettava hakijan henkilökohtainen puhuttelu perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattujen oikeuksien suojelemiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0130">130</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tästä seuraa, että jos tuomioistuin tarkastelee muutoksenhakumenettelyssä ja omasta aloitteestaan tutkittavaksi ottamiseen liittyvää kysymystä, jota määrittävä viranomainen <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> aiemmin tutkinut, tämän tuomioistuimen <HT TYPE="ITALIC">täytyy</HT> itse suorittaa henkilökohtainen puhuttelu.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="20"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Lisäksi <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> antamassaan tuomiossa Alheto unionin tuomioistuin totesi, että direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohta koskee yksinomaan muutoksenhaun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>tutkimista<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> eikä muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen mahdollisen kumoamisen seurauksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Tuomio <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0145">145</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0149">149</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin katsoi lähinnä, että tuomioistuimella, jolta on ensimmäisenä oikeusasteena haettu muutosta ja joka kumoaa päätöksen, ei ole velvollisuutta lausua itse kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Unionin tuomioistuin vahvisti <DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 69 kohdassa, että direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdassa ei velvoiteta jäsenvaltioita antamaan tuomioistuimille, jotka ovat toimivaltaisia ratkaisemaan muutoksenhaut tämän säännöksen nojalla, unionin oikeuden perusteella toimivaltaa korvata määrittävän viranomaisen päätös omalla ratkaisullaan. Jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus taata kussakin tapauksessa perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kunnioittaminen.</P></NOTE> koska unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut ottaa käyttöön yhteistä sääntöä, jonka mukaan sen 2 artiklan f alakohdassa tarkoitetun hallintoelimen tai lainkäyttöelimeen verrattavan elimen pitäisi menettää toimivaltansa sen jälkeen, kun kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta tehty ensimmäinen päätös on kumottu. Jäsenvaltioilla on siis edelleen mahdollisuus säätää, että hakemusaineisto on tällaisen kumoamisen jälkeen palautettava kyseiselle elimelle uuden päätöksen tekemistä varten. Kyseisen elimen on kuitenkin tehtävä uusi päätös pikaisesti, ja päätöksen on oltava siinä tuomiossa tehdyn arvioinnin mukainen, jolla ensimmäinen päätös kumottiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Tältä osin <DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 58 kohdassa unionin tuomioistuin totesi, että direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohta menettäisi tehokkaan vaikutuksensa, jos sellaisen tuomion antamisen jälkeen, jossa ensimmäinen oikeusaste on tämän säännöksen mukaisesti tutkinut direktiivin 2011/95 nojalla hakijan kansainvälisen suojelun tarpeen kaikilta osin ja ex nunc, direktiivin 2013/32 2 artiklan f alakohdassa tarkoitettu lainkäyttöelimeen verrattava elin tai hallintoelin voisi tehdä päätöksen, joka olisi ristiriidassa tämän arvioinnin kanssa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Tämä oikeuskäytäntö osoittaa siten, että tuomioistuimen, jolta on ensimmäisenä oikeusasteena haettu muutosta, on tietyissä tilanteissa suoritettava henkilökohtainen puhuttelu, jos se ottaa omasta aloitteestaan esille asioita, joita määrittävä viranomainen ei ole aiemmin tutkinut. Lisäksi tuomioistuin, jolta on ensimmäisenä oikeusasteena haettu muutosta ja joka kumoaa päätöksen, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty tutkimatta, sillä perusteella, että määrittävä viranomainen on loukannut hakijan oikeutta henkilökohtaiseen puhutteluun, <HT TYPE="ITALIC">voi</HT> palauttaa asiakirja-aineiston direktiivin 2013/32 2 artiklan f alakohdassa tarkoitetulle hallintoelimelle tai lainkäyttöelimeen verrattavalle elimelle – tässä tapauksessa liittovaltion virastolle – uuden päätöksen tekemistä varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Voidaan kuitenkin huomauttaa, että <DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> annettuun tuomioon Alheto<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> johtanut asia eroaa käsiteltävästä asiasta ainakin kahden tärkeän näkökohdan osalta. Ensinnäkin käsiteltävässä asiassa määrittävä viranomainen <HT TYPE="ITALIC">käsitteli</HT> tutkittavaksi ottamista koskevaa kysymystä ensimmäisen päätöksen yhteydessä mutta ei suorittanut henkilökohtaista puhuttelua. Toiseksi Bundesverwaltungsgericht on vahvistanut, että vaikka katsottaisiin, että muutoksenhakua käsittelevän tuomioistuimen olisi suoritettava puhuttelu, direktiivin 2013/32 15 artiklassa säädetyn kaltaista henkilökohtaista puhuttelua ei voida taata.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kansallisessa oikeudessa määritettävät seuraukset – vastaavuus- ja tehokkuusperiaate</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Tässä oikeuskäytännössä ei ole tähän mennessä käsitelty sitä, onko tuomioistuin, jota vaaditaan kumoamaan päätös, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty tutkimatta, sillä perusteella, että määrittävä viranomainen on loukannut hakijan oikeutta henkilökohtaiseen puhutteluun, velvollinen kumoamaan kyseisen päätöksen ja palauttamaan asiakirja-aineiston mainitulle viranomaiselle uuden päätöksen tekemistä varten. Vaihtoehtoisesti herää kysymys, voiko tuomioistuin itse suorittaa henkilökohtaisen puhuttelun ja kuultuaan hakijan kaikki väitteet hakemuksen tutkimatta jättämisestä vahvistaa määrittävän viranomaisen päätöksen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Katson, että oikeutta tulla kuulluksi koskevasta unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Unionin tuomioistuin totesi <DATE ISO="20141105">5.11.2014</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Mukarubega</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑166/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2336">EU:C:2014:2336</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), että tällainen oikeus on olennainen osa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista, joka on unionin oikeuden yleinen periaate.</P></NOTE> seuraa analogisesti, että jos, kuten pääasiassa, henkilökohtaista puhuttelua koskevan oikeuden loukkaamisen seurauksista ei säädetä direktiivissä 2013/32 eikä missään muussakaan unionin oikeussäännössä, nämä seuraukset on yleensä määritettävä kansallisessa lainsäädännössä. Tämä kuitenkin edellyttää, että tätä varten annetut säännöt vastaavat niitä, joita sovelletaan yksityisiin kansallisessa oikeudessa säännellyissä rinnastettavissa tilanteissa (vastaavuusperiaate), eikä niillä tehdä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi unionin oikeusjärjestyksessä annettujen oikeuksien käyttöä (tehokkuusperiaate).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130910">10.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>G. ja R</NAME.CASE>. (<NO.CASE>C‑383/13 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:533">EU:C:2013:533</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141105">5.11.2014</DATE>, <NAME.CASE>Mukarubega</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-166/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2336">EU:C:2014:2336</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141211">11.12.2014</DATE>, <NAME.CASE>Boudjlida</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑249/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2431">EU:C:2014:2431</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa, että direktiivillä 2013/32 pyritään varmistamaan, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ratkaistaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/><HT TYPE="ITALIC">mahdollisimman nopeasti, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaisen ja perusteellisen tutkinnan suorittamista</HT><QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. direktiivin 2013/32 johdanto-osan 18 perustelukappale ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0109">109</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Lisäksi on palautettava mieleen, että <DATE ISO="20170209">9.2.2017</DATE> antamassaan tuomiossa M<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-560/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:101">EU:C:2017:101</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE> unionin tuomioistuin totesi, että henkilökohtaisen puhuttelun tarkoituksena on varmistaa, että määrittävä viranomainen kykenee objektiivisesti kaikista seikoista tietoisena ratkaisemaan, olisiko kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hyväksyttävä vai ei. Jos hakija on erityisen haavoittuvainen, henkilökohtainen puhuttelu on sitäkin välttämättömämpi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin totesi <DATE ISO="20130910">10.9.2013</DATE> antamansa tuomion G. ja R.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑383/13 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:533">EU:C:2013:533</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> 38 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, että unionin oikeuden mukaan puolustautumisoikeuksien, erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden, loukkaamisesta seuraa kyseessä olevan hallintomenettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman kyseistä sääntöjenvastaisuutta. Tästä seuraa, että mikä tahansa sääntöjenvastaisuus, joka koskee puolustautumisoikeuksien käyttöä hallintomenettelyssä, ei johda riitautetun päätöksen kumoamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ilmenee, että asian kannalta merkitykselliset sovellettavat kansalliset säännökset ovat muun muassa VwVfG:n 46 § ja AsylG:n 29 §:n 1 momentin 2 kohta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan VwVfG:n 46 §:ssä henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättämistä pidetään vähäisenä sääntöjenvastaisuutena, kun on ilmeistä, ettei tällainen laiminlyönti vaikuttanut tehdyn päätöksen sisältöön. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että AsylG:n 29 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella tehty päätös hakemuksen tutkimatta jättämisestä on päätös, jonka osalta ei voida käyttää harkintavaltaa. Tällaisissa tapauksissa henkilökohtaisen puhuttelun suorittamatta jättämisellä ei ole vaikutusta, koska liittovaltion virasto ja hallintotuomioistuimet ovat kyseisen säännöksen nojalla velvollisia tutkimaan kaikki kyseisen säännöksen soveltamisen tosiseikkoja koskevat edellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Koska unionin tuomioistuimen asiakirjakirja-aineistossa ei ole todisteita siitä, ettei kansallisessa tuomioistuinmenettelyssä kunnioiteta vastaavuusperiaatetta, kyseistä menettelyä on tutkittava tehokkuusperiaatteen valossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Keskeinen kysymys, joka nyt on esitettävä, on se, kykeneekö kansallinen tuomioistuin, jolta on haettu muutosta, toistamaan henkilökohtaisen puhuttelun siten, että varmistetaan kaikki asian kannalta merkitykselliset, direktiivissä 2013/32 määritetyt pakolliset vaatimukset ja takeet.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Tältä osin on tarpeen tarkastella ensinnäkin, taataanko tuomioistuimen suorittama henkilökohtainen puhuttelu kansallisen lainsäädännön mukaan todellakin kaikissa tapauksissa, joissa määrittävä viranomainen ei ole suorittanut tällaista puhuttelua, ja toiseksi siinä tapauksessa, että henkilökohtainen puhuttelu taataan, täyttääkö se asian kannalta merkitykselliset, direktiivissä 2013/32 säädetyt pakolliset vaatimukset sille, miten tällainen puhuttelu on suoritettava.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Taataanko kansallisessa lainsäädännössä henkilökohtainen puhuttelu?</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 46 artiklan 1 kohdassa taataan kansainvälistä suojelua hakeville oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi heidän hakemuksistaan tehtyihin päätöksiin. Tältä osin direktiivin 2013/32 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa, kun on tehty päätös hänen hakemuksensa tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0115">115</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0120">120</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tuomioistuimen on suoritettava sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc ‑tutkiminen kaikilta osin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>On kuitenkin syytä huomauttaa, että yksi seurauksista henkilölle, jonka hakemus hylätään sillä perusteella, että siltä puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Koska toinen jäsenvaltio on myöntänyt kansainvälistä suojelua.</P></NOTE> on se, että toisin kuin yksinkertaisen hakemuksen hylkäämisen tapauksessa kyseinen henkilö ei välttämättä saa jäädä sen jäsenvaltion alueelle, jossa hakemus tehtiin, odottamaan asiansa ratkaisua. Tämä käy selvästi ilmi direktiivin 2013/32 46 artiklan 5 ja 6 kohdasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>A</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-404/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:588">EU:C:2018:588</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180705">5.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>C ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑269/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:544">EU:C:2018:544</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin kuitenkin totesi <DATE ISO="20180705">5.7.2018</DATE> antamansa määräyksen C ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑269/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:544">EU:C:2018:544</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> 53 kohdassa, että direktiivin 2013/32 46 artiklan 6 kohdan viimeiseen virkkeeseen sisältyvien vaatimusten mukaisesti asianomaisella henkilöllä on oltava oikeus hakea muutosta tuomioistuimissa, jotka päättävät, voiko hän jäädä kyseisen jäsenvaltion alueelle siihen saakka, kunnes ratkaistaan hänen muutoksenhakunsa pääasiassa. Direktiivin 2013/32 46 artiklan 8 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion on sallittava hakijan jäädä alueelleen odottamaan tulosta tuomioistuinmenettelystä, jossa ratkaistaan, saako hakija jäädä jäsenvaltion alueelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Tältä osin vaikuttaa siltä, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu, että valituksella, joka on tehty liittovaltion viraston päätöksestä, jossa AsylG:n 29 §:n mukaisesti on jätetty tutkimatta kolmannen maan kansalaisen tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, ei ole lykkäävää vaikutusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Ks. AsylG:n 75 §:n 1 momentti.</P></NOTE> Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 13 kohta.</P></NOTE> antamassaan, unionin tuomioistuimeen kirjaamoon <DATE ISO="20191106">6.11.2019</DATE> toimitetussa vastauksessa, että jos liittovaltion viraston maasta poistamista koskevan määräyksen osalta ei tehdä välitoimihakemusta VwGO:n 80 §:n 5 momentin mukaisesti, maasta poistamista koskeva määräys voidaan panna täytäntöön ennen kuin siitä tulee lainvoimainen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P>Addisin edustaja korosti <DATE ISO="20200115">15.1.2020</DATE> pidetyssä istunnossa, että tällaisissa tapauksissa hakemus on tehtävä viikon kuluessa.</P></NOTE> Sama pätee, jos VwGO:n 80 §:n 5 momentin mukainen hakemus tehdään määräajassa mutta jää tuloksettomaksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi lisäksi, että AsylG:n 36 §:n 3 momentin 4 kohdan mukaan on niin, että jos turvapaikkahakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi<?PAGE NO="23"?> AsylG:n 29 §:n mukaisesti sillä perusteella, että hakijalle oli myönnetty kansainvälistä suojelua toisessa jäsenvaltiossa, menettely toteutetaan tavallisesti kirjallisesti, eikä ainakaan yleisesti pidetä suullista käsittelyä eikä hakijalla ole tehokasta mahdollisuutta tulla kuulluksi henkilökohtaisesti henkilökohtaisen puhuttelun tapaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen vastauksen perusteella vaikuttaa näin ollen siltä, että siinä tapauksessa, että määrittävä viranomainen – käsiteltävässä asiassa liittovaltion virasto – jättää suorittamatta direktiivin 2013/32 33 artiklan mukaisen henkilökohtaisen puhuttelun ja jättää hakemuksen tutkimatta, tuomioistuimessa, jolta on haettu muutosta, ei taata henkilökohtaista puhuttelua. Tästä on seurattava, että pelkästään tämän perusteella loukataan tehokkuusperiaatetta, koska hakijan oikeuksia ei ole taattu sen hallinto- kuin tuomioistuinmenettelynkään missään vaiheessa. Toisenlainen päätelmä merkitsisi tosiasiallisesti sitä, että direktiivissä 2013/32 selkeästi säädetty hakijan oikeus henkilökohtaiseen puhutteluun ikään kuin kumottaisiin tuomioistuimessa ja että vähät välitettäisiin takeesta, jota unionin lainsäätäjä on pitänyt perustavanlaatuisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että tuomioistuin, jolta on haettu muutosta, suorittaa henkilökohtaisen puhuttelun, jos määrittävä viranomainen oli aiemmin jättänyt suorittamatta tällaisen puhuttelun, kun hakemus on jätettävä tutkimatta, on tutkittava, onko tällaisen puhuttelun suorittamistapa tehokkuusperiaatteen mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Ennen tähän kysymykseen vastaamista voi olla hyödyllistä ensin tarkastella direktiivissä 2013/32 säädettyjä sääntöjä, jotka koskevat hallintoelimen tai lainkäyttöelimeen verrattavan elimen suorittamaa henkilökohtaista puhuttelua.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivissä 2013/32 säädetyt henkilökohtaisen puhuttelun suorittamista koskevat säännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>On syytä huomata, ettei unionin lainsäätäjä pelkästään täsmentänyt direktiivin 2013/32 14 ja 34 artiklassa, että määrittävän viranomaisen on suoritettava kansainvälistä suojelua hakevan henkilökohtainen puhuttelu, ja sitten jättänyt siihen liittyviä edellytyksiä kokonaan jäsenvaltioiden päätäntävaltaan. Päinvastoin: unionin lainsäätäjä vahvisti täsmälliset, yksityiskohtaiset ja pakottavat säännöt näiden puhuttelujen suorittamiselle. Tästä osoituksena on se, että direktiivin 2013/32 15 artiklassa käytetään toistuvasti sellaisia ilmaisuja kuin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>henkilökohtaisessa puhuttelussa ei saa – –<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/> ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>jäsenvaltioiden on varmistettava – –<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Direktiivin 2013/32 15 artiklassa säädettyjä henkilökohtaisen puhuttelun suorittamista koskevia yksityiskohtaisia edellytyksiä sovelletaan kaikkiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin. Direktiivissä 2013/32 ei tehdä eroa näiden edellytysten soveltamisessa sen 14 artiklan mukaisen henkilökohtaisen puhuttelun ja sen 34 artiklan mukaisen henkilökohtaisen puhuttelun välillä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Siten direktiivin 2013/32 15 artiklassa etenkin vahvistetaan useita vaatimuksia tai takeita henkilökohtaisen puhuttelun suorittamiselle. Korostan etenkin direktiivin 2013/32 15 artiklan 2 kohdan mukaista vaatimusta, jonka mukaan henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava olosuhteissa, joissa voidaan taata asianmukainen luottamuksellisuus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Tämä voitaisiin ehkä varmistaa siten, että tuomioistuin suorittaa henkilökohtaisen puhuttelun suljetuin ovin.</P></NOTE> Direktiivin 2013/32 15 artiklan 4 kohdassa kuitenkin säädetään, että jäsenvaltiot voivat antaa sääntöjä, jotka koskevat kolmansien osapuolten läsnäoloa henkilökohtaisessa puhuttelussa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="24"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 15 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että puhuttelun suorittaja on pätevä ottamaan huomioon hakemukseen liittyvät henkilökohtaiset ja yleiset olosuhteet, muun muassa hakijan kulttuuritaustan, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai haavoittuvan aseman.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>On syytä huomauttaa, että direktiivin 2013/32 johdanto-osan 29 perustelukappaleessa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>tietyt hakijat voivat tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita muun muassa iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, vammaisuuden, vakavan sairauden tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi taikka kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurauksena. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tunnistamaan erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat ennen <HT TYPE="ITALIC">ensimmäisen päätöksen</HT> tekemistä.<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> Kursivointi tässä. Lisäksi direktiivin 2013/32 johdanto-osan 32 perustelukappaleessa todetaan muun muassa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>nais- ja mieshakijoiden todellisen tasa-arvon varmistamiseksi tutkintamenettelyjen olisi oltava sukupuolisensitiivisiä. Erityisesti henkilökohtaiset puhuttelut olisi järjestettävä tavalla, joka antaa sekä nais- että mieshakijoille mahdollisuuden puhua kokemuksistaan tapauksissa, joihin liittyy sukupuoleen perustuvaa vainoa.<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Tätä taustaa varten voidaan suoraan sanoen epäillä sitä, onko niissä tapauksissa, joissa direktiivin 2013/32 14 ja 34 artiklaa on rikottu, tuomioistuin <HT TYPE="ITALIC">kaikissa tapauksissa</HT> toimivaltainen astumaan määrittävän viranomaisiin saappaisiin ja suorittamaan henkilökohtaisen puhuttelun direktiivin 2013/32 15 artiklan mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Näin on etenkin silloin, kun tuomioistuimen on tutkittava kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöä.</P></NOTE> Unionin lainsäätäjähän tarkoitti selvästi, että erityisen koulutuksen saaneet hallinnon työntekijät suorittavat seikkaperäisen henkilökohtaisen puhuttelun ensimmäisen asteen päätöksen tekemisen yhteydessä luottamuksellisessa ympäristössä erotuksena siitä, että tuomarit (joilla ei ehkä ole tätä koulutusta) esittävät kysymyksiä oikeudenkäynnille ominaiseen tapaan yleisölle avoimessa istunnossa. Perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu tehokkuusperiaate edellyttää, ettei näitä pakollisia vaatimuksia sivuuteta kevyesti, koska unionin lainsäätäjä selvästi tarkoitti tämän nimenomaisen sääntelyn olevan edellytys mahdollisen myöhemmän kielteisen turvapaikkapäätöksen pätevyydelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Tältä osin direktiivin 2013/32 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen henkilöstö <HT TYPE="ITALIC">on asianmukaisesti koulutettu</HT>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Ks. myös direktiivin 2013/32 johdanto-osan 16 perustelukappale, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>on tärkeää, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ratkaistaan tosiseikkojen perusteella ja että ensimmäisen päätöksen tekevät viranomaiset, joiden henkilöstöllä on asianmukaiset tiedot tai tarpeellinen koulutus kansainvälisen suojelun alalla.<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/></P></NOTE> Direktiivin 2013/32 4 artiklan 3 ja 4 kohdan lukeminen yhdessä asetuksen N:o 439/2010 6 artiklan 4 kohdan c alakohdan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Direktiivin 2013/32 4 artiklan 3 kohdassa viitataan erityisesti asetuksen N:o 439/2010 6 artiklan 4 kohdan a–e alakohtaan.</P></NOTE> kanssa vahvistaa, että määrittävän viranomaisen henkilöstön on saatava koulutusta <HT TYPE="ITALIC">puhuttelutekniikoista</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkinta toimivaltaisessa kansallisessa hallintoviranomaisessa tai lainkäyttöelimeen verrattavassa elimessä, jolla <HT TYPE="ITALIC">on tähän erityisesti tarkoitetut voimavarat ja alaan erikoistunut henkilöstö</HT>, on olennainen vaihe direktiivillä 2013/32 käyttöön otetuissa yhteisissä menettelyissä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Torubarov</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-556/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:626">EU:C:2019:626</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>Vaikka tuomioistuimen on suoritettava direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc ‑tutkiminen kaikilta osin ja se voi mielestäni korjata tiettyjä määrittävän viranomaisen puutteita tämän toteuttamassa menettelyssä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0082"><P>Jotta menettelyä ei pitkitetä tarpeettomasti ja jotta ei heikennetä direktiivin 2013/32 nimenomaista tavoitetta varmistaa, että hakemukset ratkaistaan mahdollisimman nopeasti.</P></NOTE> voidaan kyseenalaistaa, ovatko tuomarit, joiden on ehkä myöhemmin suoritettava direktiivin 2013/32 mukainen henkilökohtainen puhuttelu – tosiasiallisesti määrittävän viranomaisen sijasta –, saaneet koulutusta kuulemistekniikoista tai niitä koskevat taidot, jotka vastaavat määrittävän viranomaisen saamia koulutusta ja taitoja.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0083"><P><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE> annetusta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ilmenee nähdäkseni selvästi, että tuomioistuin voi tietyissä tilanteissa suorittaa henkilökohtaisen puhuttelun, edellyttäen että tietyt direktiivissä 2013/32 säädetyt takeet, kuten oikeus tulkkaukseen, täyttyvät.</P></NOTE> Tämä on kuitenkin viime kädessä tosiseikkoja koskeva kysymys, joka kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="25"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/32 15 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on aina kun mahdollista huolehdittava siitä, että hakijan puhuttelun suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö, jos hakija niin pyytää, paitsi jos määrittävällä viranomaisella on syytä uskoa, että tällainen pyyntö perustuu syihin, jotka eivät liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. On kuitenkin syytä epäillä, voidaanko direktiivin 2013/32 15 artiklan 3 kohdan b alakohdan edellytykset täyttää tietyissä jäsenvaltioissa, koska niissä voi olla käytössä hyvin tiukkoja sääntöjä asioiden jakamisesta tuomareille eikä jäävääminen sukupuolen perusteella ole välttämättä mahdollista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Voidaan näet todeta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itsekin ilmaisi huolensa siitä, voidaanko kaikki direktiivin 2013/32 15 artiklassa henkilökohtaisen puhuttelun suorittamisen osalta säädetyt vaatimukset ja takeet täyttää tuomioistuinmenettelyssä Saksassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Jos kaikki direktiivin 2013/32 15 artiklassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0084"><P>Kun otetaan huomioon myös kyseisen direktiivin 4 artiklan 3 ja 4 kohdan säännökset.</P></NOTE> henkilökohtaisen puhuttelun osalta säädetyt asiaa koskevat vaatimukset ja takeet eivät täyty direktiivin 2013/32 V luvun mukaisissa muutoksenhakumenettelyissä, tehokkuusperiaatetta ei nähdäkseni noudateta. Tätä ei tutkita abstraktisti vaan pikemminkin räätälöimällä se kyseessä olevaan nimenomaiseen tapaukseen, koska tietyt direktiivin 2013/32 15 artiklassa säädetyt vaatimukset ja takeet eivät yksinkertaisesti ole välttämättä merkityksellisiä tietyssä tapauksessa. On kuitenkin syytä muistaa, että <HT TYPE="ITALIC">hakijan asiassa</HT> on suoritettava <HT TYPE="ITALIC">asianmukainen ja perusteellinen tutkinta</HT> ja että sellaisen laiminlyöntiä on yleisesti ottaen pidettävä ainakin kohtalokkaana minkä tahansa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen osalta tehtävän minkä tahansa kielteisen päätöksen pätevyydelle.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0085"><P>Ks. direktiivin 2013/32 johdanto-osan 18 perustelukappale ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Alheto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑585/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:584">EU:C:2018:584</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0109">109</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Pääasian oikeudenkäynnissä käsiteltävän tapauksen osalta on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia arvioida, noudatettiinko Verwaltungsgericht Mindenin suorittamassa Addisin henkilökohtaisessa puhuttelussa direktiivin 2013/32 15 artiklan asiaa koskevia säännöksiä. Huomautan tältä osin, että määrittävän viranomaisen mukaan hänen hakemustaan ei voitu ottaa tutkittavaksi. Suoritettavan henkilökohtaisen puhuttelun laajuus voi siten olla suppeampi, eivätkä tietyt direktiivin 2013/32 15 artiklassa säädetyt vaatimukset ja takeet ole välttämättä olleet merkityksellisiä sen kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Addisin hakemus perustuu kuitenkin olennaisin osin hänen väitteeseensä, jonka mukaan hän joutuisi Italiassa tosiasiallisesti puutteenalaiseksi ja kurjiin elinoloihin, joissa hän olisi unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20190319">19.3.2019</DATE> antaman tuomion Ibrahim ym.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0086"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-297/17, C-318/17, C-319/17 ja C-438/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:219">EU:C:2019:219</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0090">90</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> sanamuotoa lainatakseni <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>äärimmäisessä aineellisessa puutteessa, jossa hän ei kykene täyttämään edes kaikkein perustavanlaatuisimpia tarpeitaan<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> siten, että hänen perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaisia oikeuksiaan loukattaisiin, jos hänet poistettaisiin maasta Italiaan. Vaikka maakohtaiset raportit ja kansalaisjärjestöjen selvitykset ovat kiistatta huomattavan hyödyllisiä tätä kysymystä arvioitaessa, ne eivät voi korvata henkilökohtaista puhuttelua, jossa hakijalle annetaan mahdollisuus kuvailla omia henkilökohtaisia kokemuksiaan ja olosuhteitaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0087"><P>Addisin asianajaja totesi <DATE ISO="20200115">15.1.2020</DATE> pidetyssä istunnossa, että Addisilla on psykiatrinen sairaus, jonka vuoksi hän olisi erityisen haavoittuvassa asemassa, jos hänet lähetettäisiin Italiaan, kun otetaan muun muassa huomioon, ettei hän puhu italiaa. On selvää, ettei unionin tuomioistuimen ole mahdollista arvioida tämän väitteen paikkansapitävyyttä tai tällaiselle väitteelle annettavaa painoarvoa. Korostan kuitenkin, että kansainvälistä suojelua hakevalle olisi annettava tilaisuus tuoda juuri tällaisia seikkoja esille direktiivin 2013/32 14 ja 34 artiklan mukaisessa henkilökohtaisessa puhuttelussa. Lisäksi määrittävän viranomaisen koulutetun ja kokeneen henkilöstön on arvioitava tällaista väitettä. Oikea foorumi tällaisten seikkojen käsittelylle ei todellakaan ole unionin tuomioistuin eivätkä mielestäni myöskään jäsenvaltion tuomioistuimet direktiivin 2013/32 46 artiklan mukaisessa muutoksenhakumenettelyssä. Unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20170216">16.2.2017</DATE> antamasta tuomiosta <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>C. K. ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑578/16 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:127">EU:C:2017:127</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0068">68</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ilmenee, että se seikka, että kansainvälistä suojelua hakevalla on fyysinen tai psyykkinen sairaus, voi olla merkityksellinen asetuksen N:o 604/2013 mukaisesti tehtävän kyseisen hakijan toiseen jäsenvaltioon siirtämisen kannalta. Samassa kyseisen tuomion kohdassa unionin tuomioistuin myös totesi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa koskevasta oikeuskäytännöstä, joka on otettava huomioon perusoikeuskirjan 4 artiklan tulkinnassa, käy ilmi, että luonnollisesti aiheutuneesta sairaudesta johtuva kärsimys, oli se sitten fyysistä tai psyykkistä, voi kuulua Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan alaan, jos se pahenee tai on vaarassa pahentua kohtelusta, joka seuraa säilöönotto-olosuhteista, karkotuksesta tai muista toimenpiteistä, joista viranomaisten voidaan katsoa olevan vastuussa, ja näin sillä edellytyksellä, että tästä aiheutuva kärsimys on vakavuudeltaan vähintään sellaista kuin tässä artiklassa edellytetään.</P></NOTE> Näin unionin lainsäätäjä on joka tapauksessa säätänyt.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="26"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Kokemushan on osoittanut, että asia on näin: miten usein olemmekaan todenneet, että henkilökohtainen keskustelu tai vuoropuhelu toisen henkilön kanssa on saanut meidät muuttamaan mieltämme? Tämä on myös asia, josta varmasti kaikista ammateista juuri meidän tuomareina ja asianajajina on oltava tietoisia: miten usein olemmekaan todenneet, englantilaisen tuomarin Megarryn kuolemattomia sanoja lainatakseni, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>lain polku peittyy esimerkkeihin vireillä olevista ja ratkaistuista asioista, jotka eivät jossain mielessä olleetkaan sitä; kysymyksistä, joihin on mahdoton vastata ja joihin loppujen lopuksi vastattiin täysin; selittämättömästä menettelystä, jolle löytyi täydellinen selitys; vakiintuneista käsityksistä, joita ei voida muuttaa ja jotka keskustelemalla muuttuivat<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0088"><P>John v. Rees [1970] Ch. 345, 402.</P></NOTE>?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>On totta, kuten unionin tuomioistuin vahvisti <DATE ISO="20130910">10.9.2013</DATE> antamassaan tuomiossa G. ja R.,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0089"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑383/13 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:533">EU:C:2013:533</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> että puolustautumisoikeuksien minkä tahansa loukkaamisen ei pitäisi johtaa riitautetun hallintopäätöksen kumoamiseen ja että kumoaminen edellyttää yleensä sen osoittamista, että ilman tätä loukkausta hallintomenettelyn lopputulos olisi voinut olla toisenlainen. Jos, kuten nyt tarkasteltavassa tapauksessa, loukkaus kuitenkin kohdistuu unionin lainsäädännössä yksilöityjen keskeisten menettelyllisten takeiden ytimeen, silloin – ellei kyse ole erityisistä ja epätavallisista olosuhteista – on lähes aina vaikea sanoa, että hallintopäätökset eivät olisi olleet tai eivät olisi voineet olla toisenlaisia. Tämä on kuitenkin asia, jota ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on viime kädessä arvioitava ja josta sen on varmistuttava ottaen huomioon käsiteltävän asian olosuhteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin katsoo, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi arvioitava, onko kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti kansallisella tuomioistuimella, jolta on haettu muutosta direktiivin 2013/32 46 artiklan mukaisesti, mahdollisuus suorittaa täysimääräisesti henkilökohtainen puhuttelu kyseisen direktiivin 14 tai 34 artiklan mukaisesti siten, että varmistetaan kaikki unionin lainsäätäjän kyseisen direktiivin 15 artiklassa määrittämät asiaa koskevat pakolliset vaatimukset ja takeet. Jos tällaista henkilökohtaista puhuttelua ei voida suorittaa asianmukaisesti, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös on kumottava tällä perusteella, ja asia on palautettava määrittävälle viranomaiselle uuden päätöksen tekemistä varten.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VII</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin katsoo, että Bundesverwaltungsgerichtin olisi arvioitava, onko kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti kansallisella tuomioistuimella, jolta on haettu muutosta kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä <DATE ISO="20130626">26.6.2013</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 46 artiklan mukaisesti, mahdollisuus suorittaa täysimääräisesti henkilökohtainen puhuttelu kyseisen direktiivin 14 tai 34 artiklan mukaisesti siten, että varmistetaan kaikki unionin lainsäätäjän kyseisen direktiivin 15 artiklassa määrittämät asiaa koskevat pakolliset vaatimukset ja takeet. Jos tällaista henkilökohtaista puhuttelua ei voida suorittaa asianmukaisesti, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös on kumottava tällä perusteella, ja asia on palautettava määrittävälle viranomaiselle uuden päätöksen tekemistä varten.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>