<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-176/17</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CJ0176</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:711">EU:C:2018:711</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>11</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>11</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20180913">13.9.2018</DATE> – Asia C‑176/17</HT></P><P><HT TYPE="SC">Profi Credit Polska</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20180913">13 päivänä syyskuuta 2018</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: puola.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajansuoja</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 93/13/EY</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2008/48/EY</KEYWORD><KEYWORD>Menettely maksamismääräyksen antamiseksi sellaisen oman vekselin perusteella, joka on kulutusluottosopimukseen perustuvien velvoitteiden vakuutena</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑176/17,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Rejonowy w Siemianowicach Śląskich I Wydział Cywilny (Siemianowice Śląskien piirioikeus, 1. siviiliasioiden jaosto, Puola) on esittänyt <DATE ISO="20170217">17.2.2017</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20170406">6.4.2017</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Profi Credit Polska S.A. w Bielsku Białej</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Mariusz Wawrzosek,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Ilešič sekä tuomarit A. Rosas, C. Toader (esittelevä tuomari), A. Prechal ja E. Jarašiūnas,</P><P>julkisasiamies: J. Kokott,</P><P>kirjaaja: hallintovirkamies R. Șereș,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20180301">1.3.2018</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna, B. Czech ja S. Żyrek,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään A. Cleenewerck de Crayencour, K. Herbout-Borczak, G. Goddin ja N. Ruiz García,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20180426">26.4.2018</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 95, s. 29</REF.DOC.OJ>) 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta <DATE ISO="20080423">23.4.2008</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="133" PAGE.FIRST="66" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 133, s. 66</REF.DOC.OJ> ja oikaisut <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="207" PAGE.FIRST="14" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 207, s. 14</REF.DOC.OJ>; <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="199" PAGE.FIRST="40" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 199, s. 40</REF.DOC.OJ>; <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="234" PAGE.FIRST="46" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 234, s. 46</REF.DOC.OJ> ja <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="036" PAGE.FIRST="15" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 36, s. 15</REF.DOC.OJ>) 17 artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Profi Credit Polska ja Mariusz Wawrzosek ja jossa on kyse Mariusz Wawrzosekin antamaan omaan vekseliin perustuvasta maksamismääräyshakemuksesta sellaisten summien maksamiseksi, jotka tämä on väitetysti velkaa kyseisen yhtiön myöntämän kulutusluottosopimuksen perusteella.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin lainsäädäntö</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 93/13</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 johdanto-osan 24. perustelukappaleessa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>jäsenvaltioiden tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla on oltava käytettävissään riittävät ja tehokkaat keinot kuluttajasopimusten kohtuuttomien ehtojen soveltamisen lopettamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 tarkoituksena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan lähentää jäsenvaltioiden elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehtyjen sopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 87/102/ETY</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä <DATE ISO="19861222">22.12.1986</DATE> annetun neuvoston direktiivin 87/102/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="042" PAGE.FIRST="48" DATE.PUB="1987">EYVL 1987, L 42, s. 48</REF.DOC.OJ> ja oikaisu <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="278" PAGE.FIRST="33" DATE.PUB="1988">EYVL 1988, L 278, s. 33</REF.DOC.OJ>) 10 artiklassa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Niiden jäsenvaltioiden, jotka sallivat kuluttajan luottosopimuksissa:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>suorittaa maksun vekselillä tai omalla vekselillä;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>antaa vakuudeksi vekselin, oman vekselin tai shekin;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>on huolehdittava siitä, että kuluttajaa suojataan aiheellisella tavalla hänen käyttäessään näitä sitoumuksia edellä mainittuun tarkoitukseen.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2008/48</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Kuten direktiivin 2008/48 1 artiklassa täsmennetään, kyseisen direktiivin tarkoituksena on kulutusluottosopimuksia koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 3 artiklan c alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>luottosopimuksella<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>sopimusta, jonka mukaan luotonantaja myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle luottoa maksun lykkäyksen, lainan tai muun vastaavan taloudellisen järjestelyn muodossa, lukuun ottamatta palvelun jatkuvaa suorittamista tai samantyyppisten tavaroiden jatkuvaa toimittamista koskevia sopimuksia, joiden mukaan kuluttaja maksaa palvelut tai tavarat niiden toimittamisen ajan maksuerissä<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 17 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Oikeuksien siirto<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Jos luottosopimuksen mukaiset luotonantajan oikeudet tai itse luottosopimus siirretään kolmannelle osapuolelle, kuluttajalla on oikeus esittää siirronsaajaa kohtaan kaikki ne väitteet, jotka hän olisi voinut esittää alkuperäistä luotonantajaa kohtaan, esimerkiksi vaatia kuittausta, jos se sallitaan kyseisessä jäsenvaltiossa.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Saman direktiivin 22 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Yhdenmukaistaminen ja direktiivin säännösten pakottavuus<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>Tässä direktiivissä olevien yhdenmukaistettujen säännösten osalta jäsenvaltiot eivät voi kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä annetuista.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/48 29 artiklassa säädetään, että direktiivi 87/102 kumotaan <DATE ISO="20100611">11.6.2010</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Puolan oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Siviiliprosessilain, joka on annettu <DATE ISO="19641117">17.11.1964</DATE> (ustawa – Kodeks postępowania cywilnego; Dz. U. 1964, nro 4), konsolidoitu teksti, sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä kpc), 484<HT TYPE="SUP">1</HT> §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>– –</P><?PAGE NO="4"?><PARAG IDENTIFIER="484.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tuomioistuin ratkaisee asian maksamismääräysmenettelyssä hakijan vireillepanoasiakirjassa kirjallisesti esittämästä hakemuksesta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="484.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Asiaa käsitellään ilman suullista käsittelyä. – –<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Kyseisen lain 485 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Tuomioistuin antaa maksamismääräyksen myös asianmukaisesti täytetyn vekselin velallista kohtaan, – – jos vekselin todenperäisyys ja sisältö on selvä.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Mainitun lain 486 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>Kun maksamismääräyksen antamiselle ei ole riittäviä edellytyksiä, presidentti vahvistaa suullisen käsittelyn ajankohdan, paitsi jos asia voidaan käsitellä ilman sitä.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Kpc:n 491 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Maksamismääräyksen antaessaan tuomioistuin määrää, että vastapuolen on kahden viikon kuluessa siitä päivästä, jona määräys annettiin tiedoksi, täytettävä vaatimus kokonaisuudessaan kuluineen tai esitettävä tässä määräajassa vastustamisperusteet.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Kyseisen lain 492 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="492.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Maksamismääräyksestä tulee antamishetkellä vakuutta koskeva täytäntöönpanoperuste ilman, että täytäntöönpanolauseke on tarpeen. – –</ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="492.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Vekselin perusteella annetusta maksamismääräyksestä – – tulee täytäntöönpanokelpoinen välittömästi vaatimuksen täyttämiselle asetetun määräajan päätyttyä. Tuomioistuin voi vastapuolen pyynnöstä keskeyttää määräyksen täytäntöönpanon, jos esitetään vastustamisperusteita. – –<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Mainitun lain 493 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>Vastustamisperusteet esitetään maksamismääräyksen antaneelle tuomioistuimelle. Vastapuolen on ilmoitettava kirjelmässä, riitauttaako hän määräyksen kokonaisuudessaan vaiko osittain, esitettävä väitteet, jotka on niiden tutkimatta jättämisen uhalla ilmoitettava ennen pääasiaan vastaamista, sekä tosiseikat ja todisteet. – –<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Siviililain, joka on annettu <DATE ISO="19640423">23.4.1964</DATE> (ustawa – Kodeks cywilny; Dz. U. 1964, nro 16), konsolidoitu teksti, sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä siviililaki), 385<HT TYPE="SUP">1</HT> §:ssä täsmennetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="385.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Kuluttajan kanssa tehdyn sopimuksen ehdot, joita ei ole erikseen neuvoteltu, eivät sido häntä, jos ne vaikuttavat hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa hyvien tapojen vastaisesti vahingoittaen räikeästi hänen etujaan (kohtuuttomat sopimusehdot). Tämä ei koske osapuolten olennaisia suorituksia määrittäviä ehtoja, mukaan lukien hintaa tai korvausta koskevat ehdot, jos ne on vahvistettu yksiselitteisesti.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="385.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jos sopimusehto ei 1 momentin mukaan sido kuluttajaa, sopimus sitoo osapuolia muilta osin.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Vekselilain (ustawa prawo wekslowe), joka on annettu <DATE ISO="19360428">28.4.1936</DATE> (Dz. U. 1936, nro 37), sellaisena kuin se on muutettuna, 101 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>Omassa vekselissä tulee olla:</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>itse asiakirjaan merkitty nimitys <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>vekseli<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="2019" ID="QE0020"/> sillä kielellä, jolla asiakirja on annettu</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>ehdoton lupaus merkityn rahasumman maksamisesta</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>merkintä maksuajasta</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>merkintä maksupaikasta</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>sen nimi, jolle tai jonka määräämälle maksu on suoritettava</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT>merkintä vekselin antamispäivästä ja ‑paikasta</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>7)</NO.P><TXT>vekselin asettajan allekirjoitus.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Oikeudenkäyntikuluista siviiliasioissa <DATE ISO="20050728">28.7.2005</DATE> annetun lain (ustawa o kosztach sądowych w sprawach cywilnych; Dz. U. 2005, nro 167) 19 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>Vastapuolen on korvattava kolme neljännestä oikeudenkäyntikuluista, jos se vastustaa maksamismääräysmenettelyn nojalla annettua maksamismääräystä.<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Direktiivin 2008/48 säännökset on otettu osaksi Puolan oikeusjärjestystä kulutusluotoista <DATE ISO="20110512">12.5.2011</DATE> annetulla lailla (ustawa o kredycie konsumencki; Dz. U. 2014, nro 1497, konsolidoitu teksti), sellaisena kuin se on muutettuna. Kyseisen lain 41 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="041.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Kuluttajan – – vekseliin, joka on annettu luotonantajalle kulutusluottosopimukseen perustuvan suorituksen täyttämiseksi tai sen vakuudeksi, on sisällyttävä lauseke <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>ei määräämälle<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="2019" ID="QE0023"/> tai muu vastaava lauseke.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="041.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jos luotonantaja ottaa vastaan vekselin – –, jossa ei ole lauseketta <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>ei määräämälle<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="2019" ID="QE0024"/>, ja siirtää sellaisen vekselin – – toiselle henkilölle, luotonantaja on velvollinen korvaamaan kuluttajalle lunastamisesta aiheutuneen vahingon. – –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="041.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä olevaa 2 momenttia sovelletaan myös silloin, kun vekseli tai shekki on toisen henkilön hallussa vastoin luotonantajan tahtoa.<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Profi Credit Polska, joka on Bielsko-Białaan (Puola) sijoittautunut yhtiö (jäljempänä rahalaitos tai luotonantaja), myönsi <DATE ISO="20151203">3.12.2015</DATE> päivätyllä vakiomuotoisella sopimuksella Wawrzosekille (jäljempänä luotonottaja) kulutusluoton. Kyseiseen vakiosopimukseen sisältyi ehto, jossa luotonottaja sitoutuu antamaan oman vekselin luotonantajan kyseiseen sopimukseen perustuvien vaatimusten vakuudeksi. Kyseisen luoton takaisin maksaminen oli siis taattu luotonottajan allekirjoittamalla omalla vekselillä, jonka määrää ei ollut täsmennetty.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Koska luotonottaja ei kyennyt maksamaan luottoa, rahalaitos ilmoitti hänelle, että omaa vekseliä oli täydennetty maksettavana olevalla summalla. Rahalaitos esitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hakemuksen siitä, että luotonottaja velvoitetaan maksamaan omassa vekselissä<?PAGE NO="6"?> mainittu <FT TYPE="DECIMAL">3268,38</FT> Puolan zlotyn (PLN) (n. 753 euron) suuruinen summa. Kyseinen rahalaitos liitti hakemukseensa mainitun asianmukaisesti täytetyn ja allekirjoitetun vekselin sekä luottosopimuksen irtisanomisilmoituksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että vaikka sillä ei olekaan asiakirja-aineistossa kyseessä olevaa vakiosopimusta, se on tietoinen sen sopimusehdon sanamuodosta, jonka mukaan luotonottajan on annettava oma vekseli maksun vakuudeksi. Se toteaa, että kyseinen ehto on laadittu samalla tavalla kaikissa Profi Credit Polskan laatimissa luottosopimuksissa, jotka ovat johtaneet lukuisiin kyseisessä tuomioistuimessa vireille pantuihin maksamismääräyksen antamista koskeviin hakemuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Mainittu tuomioistuin toteaa, että elinkeinonharjoittajat käyttävät usein kyseistä omaan vekseliin perustuvaa maksamismääräysmenettelyä Puolassa saataviensa perimiseen. Käytäntönä on, että kyseiseen hakemukseen liitetään vain asianmukaisesti täytetty oma vekseli muttei mitään muita asiakirjoja, jotka osoittavat vekselin antamista edeltäneen velvoitesuhteen olemassaolon (perussuhde) ja joihin kuuluu myös kulutusluottosopimus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että maksamismääräysmenettely perustuu olettamaan, jonka mukaan tosiasiallinen tilanne, joka on hakijan vaatimuksen perustana, on näytetty kokonaisuudessaan toteen kpc:n 485 §:ssä mainituilla, hakemukseen liitetyillä asiakirjoilla, joista yksi on oma vekseli. Maksamismääräyksen antamisen kannalta on siis riittävää tarkastaa, että oma vekseli on annettu asianmukaisesti vekselilain, sellaisena kuin se on muutettuna, 1 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä sekä 101 §:ssä vahvistettuja edellytyksiä noudattaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin huomauttaa, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla maksamismääräysmenettelyssä on kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa oman vekselin pätevyyden arviointi, jos tuomioistuin voi suorittaa sen viran puolesta, rajoittuu kyseisen vekselin muodollisen sääntöjenmukaisuuden tutkintaan, koska kpc:n 485 §:n 2 momentista ilmenee, että asiaa käsittelevä tuomioistuin antaa maksamismääräyksen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>asianmukaisesti täytetyn vekselin velallista kohtaan, – – jos vekselin todenperäisyys ja sisältö on selvä<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>. Toisessa vaiheessa on niin, että jos vekselivelallinen on vastustanut maksamismääräystä, hän voi kiistää paitsi vekseliin perustuvan vaatimuksen myös olemassa olevan perussuhteen, kuten esimerkiksi kulutusluottosopimuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko oman vekselin perusteella toteutettu maksamismääräysmenettely direktiivin 93/13 mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Kyseisen tuomioistuimen mukaan nyt käsiteltävä asia eroaa asioista, joiden johdosta annettiin <DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE> tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20160218">18.2.2016</DATE> tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Finanmadrid EFC</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑49/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:98">EU:C:2016:98</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja joissa kansallisilla tuomioistuimilla oli käytössään sopimusasiakirjat, joilla osoitettiin sopimuspuolten oikeudet ja velvoitteet, joten kansallisilla tuomioistuimilla oli mahdollisuus jättää soveltamatta kyseisiin asiakirjoihin sisältyvät kohtuuttomat ehdot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Se katsoo sitä vastoin, että sen käsiteltävänä olevassa asiassa on niin, että vaikka sen on tutkittava osapuolia sitova oikeussuhde, sen on tehtävä näin vain vekselisuhteen määrittämässä laajuudessa. Se toteaa, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla se voi valvoa vain oman vekselin sisältöä. Vaikka se olisikin tietoinen perussuhteesta, se ei siis voi kansallisen säännöstön vuoksi kohdistaa valvontaa kyseisen suhteen toteaviin asiakirjoihin. Yksinomaan kuluttajan asiana on siis vastustaa maksamismääräystä, jotta tiettyjen sopimusehtojen mahdollinen kohtuuttomuus tai tiedonantovaatimusten noudattamatta jättäminen voidaan todeta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Tämän perusteella Sąd Rejonowy w Siemianowicach Śląskich I Wydział Cywilny (Siemianowice Śląskien piirioikeus, 1. siviiliasioiden jaosto, Puola) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>Onko [direktiivin 93/13] säännöksiä, erityisesti 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa, ja [direktiivin 2008/48] säännöksiä, erityisesti 17 artiklan 1 kohtaa ja 22 artiklan 1 kohtaa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että elinkeinonharjoittaja (lainanantaja) esittää kuluttajaa (lainanottaja) vastaan vaatimuksen, joka on todettu asianmukaisesti täydennetyllä vekseliasiakirjalla, maksamismääräysmenettelyssä, josta on säädetty siviiliprosessilain 485 §:n 2 momentissa ja sitä seuraavissa säännöksissä, luettuna yhdessä [<DATE ISO="20110512">12.5.2011</DATE> annetun kulutusluottolain] 41 §:n kanssa, kun niillä rajoitetaan kansallista tuomioistuinta siten, että se voi tutkia vekseliin perustuvan vaatimuksen pätevyyttä ainoastaan vekselin muotomääräysten noudattamisen näkökulmasta ottamatta perussuhdetta huomioon?<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Aluksi on korostettava, että vaikka direktiivin 2008/48 17 artiklan 1 kohdassa viitataan luotonantajien oikeuksien siirtämiseen kolmannelle osapuolelle, pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa on selvää, että vekselin edunsaaja ja luotonantaja on sama oikeushenkilö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Lisäksi on niin, että vaikka direktiivin 87/102 10 artikla, joka on kumottu direktiivillä 2008/48, koskikin vekseleitä, kuten julkisasiamies on huomauttanut ratkaisuehdotuksensa 34 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, direktiivin 2008/48 säännöksissä ei enää viitata näihin sitoumuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Koska direktiivillä 2008/48 ei ole yhdenmukaistettu vekseleitä kuluttajaluoton vakuutena, myöskään kyseisen direktiivin 22 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa pääsiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastataan näin ollen ainoastaan direktiivin 93/13 säännösten nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan on mahdollista antaa maksamismääräys, joka perustuu muodoltaan sääntöjenmukaiseen omaan vekseliin, joka on annettu kulutusluottosopimukseen perustuvan saatavan vakuudeksi, kun tuomioistuimella, joka käsittelee maksamismääräystä koskevaa hakemusta, ei ole toimivaltaa tutkia kyseisen sopimuksen ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Aluksi on huomautettava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon elinkeinonharjoittajiin nähden heikommassa asemassa olevien kuluttajien suojelun muodostaman yleisen edun luonne ja merkityksellisyys, direktiivissä 93/13 velvoitetaan, kuten sen 7 artiklan 1 kohdasta ilmenee, luettuna yhdessä direktiivin johdanto-osan 24. perustelukappaleen kanssa, jäsenvaltiot säätämään riittävistä ja tehokkaista keinoista <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Gutiérrez Naranjo ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑154/15, C‑307/15 ja C‑308/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Tässä tarkoituksessa kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on vain jättää soveltamatta kohtuutonta sopimusehtoa, jotta se ei vaikuttaisi sitovasti kuluttajaan nähden; sillä ei ole toimivaltaa muuttaa ehdon sisältöä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Gutiérrez Naranjo ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑154/15, C‑307/15 ja C‑308/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on huomautettava ensimmäiseksi, että vaikka kansallisen tuomioistuimen on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tutkittava viran puolesta direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon kohtuuttomuus ja tällä tavalla korjattava kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välillä vallitsevaa epätasapainoa, näin on sillä edellytyksellä, että tuomioistuimella on käytössään tämän tutkinnan edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Radlinger ja Radlingerová</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑377/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:283">EU:C:2016:283</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Gutiérrez Naranjo ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑154/15, C‑307/15 ja C‑308/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus tarkentaa asioissa, joiden johdosta annettiin <DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE> tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), <DATE ISO="20160218">18.2.2016</DATE> tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Finanmadrid EFC</NAME.CASE>(<NO.CASE>C‑49/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:98">EU:C:2016:98</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20160621">21.6.2016</DATE> määräys <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Aktiv Kapital Portfolio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑122/14</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:486">EU:C:2016:486</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), että nämä perustelut pätevät myös – kuten pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa – maksamismääräysmenettelyn osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Kuluttajalle kyseisellä direktiivillä myönnettyjen oikeuksien tehokas suojelu voidaan nimittäin taata vain sillä edellytyksellä, että kansallinen prosessuaalinen järjestelmä mahdollistaa sen, että maksamismääräysmenettelyvaiheessa tai maksamismääräyksen täytäntöönpanovaiheessa voidaan viran puolesta tarkistaa, sisältyykö kyseiseen sopimukseen mahdollisesti kohtuuttomia ehtoja (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160218">18.2.2016</DATE>, <NAME.CASE>Finanmadrid EFC</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑49/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:98">EU:C:2016:98</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160621">21.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Aktiv Kapital Portfolio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑122/14</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:486">EU:C:2016:486</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää nyt käsiteltävässä tapauksessa, että sen valvonta voi maksamismääräysmenettelyn ensimmäisessä vaiheessa kohdistua vain varsinaiseen vekselisuhteeseen eli omaan vekseliin, eikä se voi koskea perussuhdetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin toteaa lisäksi, ettei sillä ole käytössään kaikkia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka koskevat kyseessä olevaa luottosopimusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa kansallinen tuomioistuin ei voi tutkia sopimusehdon mahdollista kohtuuttomuutta siltä osin kuin sillä ei ole tätä varten käytössään kaikkia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Toiseksi on todettava edelleen menettelyn ensimmäisen vaiheen osalta, että Puolan hallitus väittää, että kpc:n 486 §:n 1 momentin mukaan silloin, kun maksamismääräyksen antamiselle ei ole riittäviä edellytyksiä, asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon presidentti voi vahvistaa suullisen käsittelyn ajankohdan, paitsi jos asia voidaan kuitenkin käsitellä ilman sitä. Kun suullisen käsittelyn ajankohta on vahvistettu, käsittelyn suullinen vaihe järjestetään siihen sovellettavan yleisen menettelyn tai erityismenettelyn mukaan, minkä johdosta on mahdollista tutkia samanaikaisesti vekselisuhde ja perussuhde, mukaan luettuna kulutusluottosopimus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Yhtäältä – kuten kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee – asiaa käsittelevän ratkaisukokoonpanon presidentillä on oikeus vahvistaa suullisen käsittelyn ajankohta – poikkeuksena sääntöön, jonka mukaan asia tutkitaan kpc:n 484<HT TYPE="SUP">1</HT> §:n mukaan ilman sitä – kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>maksamismääräyksen antamiselle ei ole riittäviä edellytyksiä<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamusten mukaan tällainen edellytys ei ole kuitenkaan täyttynyt pääasiassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Toisaalta kyseinen tuomioistuin korostaa, että menettelyn ensimmäisessä vaiheessa kpc:n 485 §:n 2 momentista seuraa, että sillä on ainoastaan toimivalta tutkia vekselin muodollinen sääntöjenmukaisuus. Mainittu tuomioistuin täsmentää, että siinä vireillä olevassa menettelyssä kyseessä oleva oma vekseli on pätevä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Vaikka unionin tuomioistuimella on SEUT 267 artiklan nojalla toimivalta vahvistaa direktiivin 93/13 7 artiklan perusteella kriteerit niiden puitteiden määrittämiseksi, joiden nojalla voidaan arvioida viran puolesta sitä, onko kyseisestä direktiivistä johtuvia velvoitteita noudatettu, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on joka tapauksessa tarkastettava, voidaanko kpc:n 486 §:n 1 momentin kaltaisella säännöksellä antaa sille tarvittaessa tällaiset puitteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Kolmanneksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että kulutusluottosopimukseen perustuvaa oikeussuhdetta tutkitaan ainoastaan, jos kuluttaja vastustaa maksamismääräystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>On katsottava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva menettely koskee vain kyseisen menettelyn ensimmäistä vaihetta, kyseistä menettelyä on kuitenkin – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 28 kohdassa huomauttanut – tutkittava kokonaisuudessaan sisällyttämällä siihen sekä vastustamista edeltävä ensimmäinen vaihe että sitä seuraava toinen vaihe.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, vaikuttaako kansallinen menettelysääntö oikeuteen saada tehokasta oikeussuojaa, on tarkasteltava siten, että huomioon otetaan tämän säännön merkitys koko menettelyssä, menettelyn kulku ja sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Radlinger ja Radlingerová</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑377/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:283">EU:C:2016:283</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>On huomautettava, että kansallisella tuomioistuimella on menettelyn toisen vaiheen aloittamisen myötä, eli kun kuluttaja vastustaa maksamismääräystä, käytössään ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat tarpeen direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon mahdollisen kohtuuttomuuden tutkimiseksi viran puolesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Vaikka unionin tuomioistuin on jo rajannut monessa suhteessa ja direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan vaatimukset huomioon ottaen tapaa, jolla kansallisen tuomioistuimen on taattava kuluttajien tähän direktiiviin perustuvien oikeuksien suojaaminen, on kuitenkin todettava, ettei unionin oikeudessa lähtökohtaisesti ole yhdenmukaistettu sopimusehtojen väitetyn kohtuuttomuuden tutkimiseen sovellettavia menettelyjä ja että tällaiset menettelyt kuuluvat siten kunkin jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen, kunhan ne eivät kuitenkaan ole epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate) ja kunhan niissä säädetään oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, sellaisena kuin siitä määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170914">14.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>The Trustees of the BT Pension Scheme</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑628/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:687">EU:C:2017:687</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180531">31.5.2018</DATE>, <NAME.CASE>Sziber</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑483/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:367">EU:C:2018:367</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Vastaavuusperiaatteesta on – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 55 kohdassa huomauttanut – todettava, ettei unionin tuomioistuimella ole käytössään mitään seikkaa, joka voi antaa aiheen epäillä pääasiassa kyseessä olevan sääntelyn yhteensopivuutta tämän periaatteen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on todettava, että direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohtaan perustuvaan velvollisuuteen säätää menettelysäännöistä, joilla voidaan taata niiden oikeuksien kunnioittaminen, joita yksityisillä on direktiivin 93/13 perusteella kohtuuttomien sopimusehtojen käyttöä vastaan, sisältyy vaatimus myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatusta oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on koskettava sekä niiden<?PAGE NO="10"?> tuomioistuinten nimeämistä, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan unionin oikeuteen perustuvat asiat, että näihin asioihin sovellettavia menettelysääntöjä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180531">31.5.2018</DATE>, <NAME.CASE>Sziber</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑483/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:367">EU:C:2018:367</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Kpc:n 492 §:stä ja 493 §:n 1 momentista ilmenee, että se, että velallinen on vastustanut maksamismääräystä kyseisen määräyksen antaneessa tuomioistuimessa, antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden lykätä kyseisen määräyksen täytäntöönpanoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 77 kohdassa huomauttanut, sen määrittämiseksi, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen menettely ristiriidassa tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kanssa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä – kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa –, johtavatko kansallisessa oikeudessa säädetyt vastustamismenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt siihen, että on olemassa huomattava riski siitä, etteivät asianomaiset kuluttajat tee vaadittua väitettä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE>, <NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Aziz</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑415/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:164">EU:C:2013:164</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160218">18.2.2016</DATE>, <NAME.CASE>Finanmadrid EFC</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑49/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:98">EU:C:2016:98</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Direktiivillä 93/13 annettujen oikeuksien kunnioittamista ei näet voida taata, jollei kyseessä olevan sopimuksen ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta voida tehokkaasti valvoa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171207">7.12.2017</DATE>, <NAME.CASE>Banco Santander</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑598/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:945">EU:C:2017:945</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Sellaisiin riittäviin ja tehokkaisiin keinoihin, joilla kuluttajille voidaan taata oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on kuuluttava mahdollisuus nostaa kanne tai esittää väite kohtuullisin menettelyllisin edellytyksin siten, ettei kuluttajien oikeuksien käyttämiselle ole asetettu ehtoja, erityisesti määräaikoja tai kustannuksia, jotka heikentävät direktiivissä 93/13 taattujen oikeuksien käyttämistä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160421">21.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Radlinger ja Radlingerová</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑377/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:283">EU:C:2016:283</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Kaikista unionin tuomioistuimen käytössä olevista tiedoista ilmenee, että vaikka vastapuolella on kpc:n 491 §:n ja sitä seuraavien pykälien mukaisesti menettelyn ensimmäisessä vaiheessa oikeus riitauttaa maksamismääräys, kyseisen vastustamisoikeuden käyttämiselle on asetettu erityisen tiukkoja edellytyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Yhtäältä näet kpc:n 491 §:n 1 momentista seuraa, että vastustamisperusteiden esittämiselle asetettu määräaika on kaksi viikkoa. Kyseisen lain 493 §:n 1 momentin mukaan on lisäksi niin, että vastapuolen on ilmoitettava vastustusilmoituksessa, riitauttaako hän maksamismääräyksen kokonaisuudessaan vaiko osittain, esitettävä väitteet vastustusilmoituksen tutkimatta jättämisen uhalla sekä tosiseikat ja todisteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 79 kohdassa huomauttanut, tällaiset menettelysäännöt näinkin lyhyessä määräajassa aiheuttavat huomattavan riskin siitä, ettei kuluttaja vastusta maksamismääräystä tai että vastustusilmoitus jätetään tutkimatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Toisaalta oikeudenkäyntikuluista siviiliasioissa <DATE ISO="20050728">28.7.2005</DATE> annetun lain 19 §:n 4 momentista seuraa, että vastapuolen on maksettava kolme neljännestä oikeudenkäyntikuluista, jos se vastustaa maksamismääräystä, joten elinkeinonharjoittajan on maksettava oikeudenkäyntikuluista vain yksi neljännes.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 80 kohdassa huomauttanut, tällaiset kulut voivat sinänsä saada kuluttajan luopumaan maksamismääräyksen vastustamisesta. Hänet asetetaan sitäkin epäedullisempaan asemaan, jos hänen on joka tapauksessa maksettava oikeudenkäyntikuluja kolminkertainen määrä vastapuoleen nähden.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Tältä osin on korostettava, että on olemassa huomattava riski siitä, että kyseiset kuluttajat eivät tee vaadittua väitettä siksi, että tätä tarkoitusta varten varattu määräaika on huomattavan lyhyt, tai että he pidättyvät puolustautumasta, kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä aiheutuvien kustannusten suuruus verrattuna riidanalaisen saatavan suuruuteen, tai siksi, että he eivät tiedä oikeuksiensa laajuutta tai miellä sitä taikka että elinkeinonharjoittajien tekemän maksamismääräyshakemuksen sisältö on rajallinen ja kuluttajien saatavilla olevat tiedot ovat tämän vuoksi puutteelliset (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160218">18.2.2016</DATE>, <NAME.CASE>Finanmadrid EFC</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑49/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:98">EU:C:2016:98</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160621">21.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>Aktiv Kapital Portfolio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑122/14</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:486">EU:C:2016:486</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset menettelysäännöt aiheuttavat tällaisen riskin siltä osin kuin niissä edellytetään, että kuluttaja esittää kahden viikon kuluessa maksamismääräyksen tiedoksiantamisesta tosiseikat ja todisteet, joiden avulla tuomioistuin voi suorittaa kyseisen arvioinnin, ja niillä asetetaan kuluttaja epäedullisempaan asemaan siihen nähden, miten oikeudenkäyntikulujen määrä lasketaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella kysymykseen on vastattava, että direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan on mahdollista antaa maksamismääräys, joka perustuu sääntöjenmukaiseen omaan vekseliin, joka on annettu kulutusluottosopimukseen perustuvan saatavan vakuudeksi, kun tuomioistuimella, joka käsittelee maksamismääräystä koskevaa hakemusta, ei ole toimivaltaa tutkia kyseisen sopimuksen ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta, jos tällaisen määräyksen vastustamista koskevan oikeuden käyttämiseen liittyvillä yksityiskohtaisilla säännöillä ei voida varmistaa kuluttajalla saman direktiivin perusteella olevien oikeuksien kunnioittamista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan on mahdollista antaa maksamismääräys, joka perustuu sääntöjenmukaiseen omaan vekseliin, joka on annettu kulutusluottosopimukseen perustuvan saatavan vakuudeksi, kun tuomioistuimella, joka käsittelee maksamismääräystä koskevaa hakemusta, ei ole toimivaltaa tutkia kyseisen sopimuksen ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta, jos tällaisen määräyksen vastustamista koskevan oikeuden käyttämiseen liittyvillä yksityiskohtaisilla säännöillä ei voida varmistaa kuluttajalla saman direktiivin perusteella olevien oikeuksien kunnioittamista.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>