(1)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä lautakunta (CONTAM), antoi vuonna 2019 arvioinnin eläinten ja ihmisten terveydelle aiheutuvista riskeistä, jotka liittyvät kinolitsidiini-alkaloidien esiintymiseen rehuissa ja elintarvikkeissa ja erityisesti lupiineissa ja lupiineista saaduissa tuotteissa. (1)

(2)

Riskinarviointi rajoittuu kinolitsiini-alkaloidien esiintymiseen niissä Lupinus-suvun lajeissa ja lajikkeissa, jotka ovat unionissa merkityksellisiä ihmisten ja eläinten ravinnon kannalta (Lupinus albus L., Lupinus angustifolius L., Lupinus luteus L. ja Lupinus mutabilis Sweet). Eläinten terveydelle haitallisten vaikutusten riskistä lohikaloilla elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että lohikalojen keskimääräinen altistuminen ravinnon kautta ylittää tason, joka ei aiheuta havaittavaa haittavaikutusta (NOAEL), joka on 1 mg painokiloa kohti päivässä, mutta alittaa alhaisimman havaittavan haittavaikutuksen aiheuttavan tason (LOAEL), joka on 2,5 mg painokiloa kohti päivässä. Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoo, että lohikaloille aiheutuvien haittavaikutusten riski on vähäinen. Käytettävissä oleva haittavaikutuksia koskeva tietokanta oli muiden lajien osalta liian rajallinen, jotta sen perusteella olisi voitu määrittää yleiset NOAEL-/LOAEL-arvot. Sen sijaan elintarviketurvallisuusviranomainen määritteli vaihtoehtoisena lähestymistapana lupiininsiemenissä esiintyvien kinolitsidiini-alkaloidien annokset, jotka ovat siedettäviä tuotantotulosten kannalta. Nautojen ja kanien keskimääräinen ravinnon kautta tapahtuva altistuminen on selvästi alle siedettävän annoksen. Sikojen ja kanojen keskimääräinen ravinnon kautta tapahtuva altistuminen on samaa luokkaa kuin siedettävä annos.

(3)

Elintarviketurvallisuusviranomainen suositti, että kerätään enemmän tietoja kinolitsidiini-alkaloidien esiintymisestä lupiineissa ja lupiineista saaduissa tuotteissa.

(4)

Lisätietoja olisi kerättävä tekijöistä, jotka johtavat suhteellisen korkeisiin kinolitsidiini-alkaloidien pitoisuuksiin lupiineissa ja lupiineista saaduissa rehuaineissa, jotta voidaan määrittää suositeltavat toimenpiteet kinolitsidiini-alkaloidien esiintymisen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi kyseisessä rehussa.

(5)

Sen vuoksi on aiheellista suosittaa, että seurataan kinolitsidiini-alkaloidien esiintymistä lupiineissa ja lupiineista saaduissa rehuaineissa, määritetään niiden korkeisiin pitoisuuksiin johtavat tekijät ja kerätään enemmän tietoa jalostuksen vaikutuksista kinolitsidiini-alkaloidien pitoisuuksiin,