Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
TAMARA ĆAPETA
1 päivänä elokuuta 2025 (1)
Asia C‑799/23
Euroopan komissio
vastaan
Slovakian tasavalta
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 2000/43/EY – Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumaton yhdenvertainen kohtelu – Romanilasten välillinen syrjintä koulutuksen alalla
I Johdanto
1. Nyt käsiteltävässä SEUT 258 artiklan nojalla nostetussa kanteessa Euroopan komissio vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan, että Slovakian tasavalta on jättänyt noudattamatta direktiivin 2000/43(2) mukaisia velvoitteitaan syrjimällä romanilapsia koulutuksen alalla.
2. Komissio väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan erityisesti, että romanilapsia sijoitetaan muihin lapsiin nähden huomattavasti suurempi määrä erityiskouluihin tai ‑luokkiin, jotka on tarkoitettu lapsille, joilla on älyllisiä tai muita toimintarajoitteita. Toisessa kanneperusteessaan komissio väittää, että romanilapset erotellaan muista lapsista yleisten koulujen perusopetuksessa sijoittamalla heidät vain romaneille tarkoitettuihin kouluihin, erillisiin luokkiin, erillisiin kerroksiin tai erillisiin kouluruokaloihin.
3. Tällainen romanilasten epäsuotuisa kohtelu on komission mukaan seurausta käytännöistä, joita on harjoitettu jo pitkään ja joita Slovakian tasavalta ei ole onnistunut poistamaan. Nämä käytännöt ovat levinneet laajalle ja johtavat romanilasten syrjintään koulutusjärjestelmässä koko maassa.
4. Slovakian tasavalta ei kiistä tällaisen syrjinnän olemassaoloa mutta väittää, että syrjintä on seurausta rakenteellisista ongelmista, jotka johtuvat romanien syvään juurtuneesta syrjinnästä Slovakian yhteiskunnassa, eikä sitä voida ratkaista nopeasti. Kyseinen jäsenvaltio väittää kuitenkin osoittaneensa, että se on toteuttanut useita toimenpiteitä tämän ongelman ratkaisemiseksi.
5. Nyt käsiteltävässä asiassa, jossa on kyse ensimmäisestä yhteiskuntaan juurtuneen rakenteellisen epätasa-arvon vuoksi nostetusta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, herää kysymys, jota unionin tuomioistuin ei ole käsitellyt aiemmin ja jossa sen on pohdittava, miten tämäntyyppisiä kanteita olisi käsiteltävä. Komissio ei moiti Slovakian tasavaltaa syrjivistä tai syrjintään johtavista konkreettisista lainsäädännöllisistä (tai muista) toimenpiteistä vaan pikemminkin siitä, että Slovakian yhteiskunnassa esiintyy ratkaisematonta syrjintää.
6. Mielestäni on siksi pohdittava, onko Slovakian tasavallalla tulosvelvoite, joka edellyttää etnisiin syihin perustuvan syrjinnän poistamista koulutuksen alalla, vai onko sillä toimintavelvoite, joka edellyttää, että se tekee yksinkertaisesti parhaansa tällaisen syrjinnän poistamiseksi. Se, minkä tyyppisellä näytöllä on merkitystä unionin tuomioistuimessa asiasta annettavan ratkaisun kannalta, riippuu näin ollen siitä, onko direktiivissä 2000/43/EY asetettu velvoite tulosvelvoite vai toimintavelvoite.
II Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
7. EU Pilot ‑menettelyssä tehtyjen tiedustelujen jälkeen komissio lähetti Slovakian tasavallalle 30.4.2015 virallisen huomautuksen.
8. Komissio väitti kyseisessä kirjeessä, että oli vakuuttavaa näyttöä siitä, että romanilapsia syrjittiin merkittävästi koulutuksen alalla Slovakian tasavallassa. Komissio väitti erityisesti, että suhteettoman suuri määrä romanilapsia on sijoitettu lapsille, joilla on älyllisiä tai muita toimintarajoitteita, tarkoitettuihin erityiskouluihin tai ‑luokkiin ja että romanilapsia marginalisoidaan muilla tavoin yleisissä kouluissa eriyttämällä heidät ja sijoittamalla heidät joko erillisiin luokkiin tai erillisiin kouluihin. Komission mukaan tällainen syrjintä johtui direktiivin 2000/43/EY täytäntöönpanoa koskevista puutteellisista lainsäädäntötoimista, nykyisten toimien puutteellisesta täytäntöönpanosta sekä vääristä hallinnollisista ja sosiaalisista käytännöistä.
9. Slovakian tasavalta vastasi viralliseen huomautukseen 16.8.2015 ja ilmoitti tehneensä lainsäädännöllisiä muutoksia. Se oli esimerkiksi sisällyttänyt eriyttämisen määritelmän asiaa koskevaan lainsäädäntöön ja säätänyt nimenomaisesta velvoitteesta sijoittaa sosiaalisesti epäedullisemmassa asemassa olevat lapset yhteen muiden lasten kanssa eriyttämisen välttämiseksi. Se oli ottanut käyttöön myös oikeudellisen mekanismin sellaisten diagnostisten menettelyjen tarkistamiseksi, jotka vaikuttivat osaltaan siihen, että suhteettoman suuri määrä romanilapsia sijoitettiin erityiskouluihin. Lisäksi kyseinen jäsenvaltio kiisti väitteen, jonka mukaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ei ollut sovellettu asianmukaisesti, ja totesi jatkavansa asteittain useiden lisätoimien täytäntöönpanoa virallisessa huomautuksessa esiin tuotujen ongelmien korjaamiseksi.
10. Joulukuun 2015 ja joulukuun 2017 välisenä aikana siltä pyydettiin lisätietoja ja komission ja Slovakian tasavallan edustajien välillä järjestettiin kokous.
11. Komissio lähetti 11.10.2019 Slovakian tasavallalle perustellun lausunnon, jossa se totesi, että vaikka viimeaikaiset muutokset asiaa koskevaan lainsäädäntöön merkitsivät huomattavaa parannusta, oli edelleen todisteita siitä, että aiemmin todetut syrjivät käytännöt jatkuivat.
12. Tämän jälkeen komissio luopui väitteestään, joka koski direktiivin 2000/43 riittämätöntä täytäntöönpanoa. Se katsoi kuitenkin tietojen viittaavaan edelleen siihen, että Slovakian tasavalta ei ollut puuttunut tehokkaasti romanilasten syrjintään koulutusjärjestelmässä, koska romanilasten osuus erityiskouluissa ja ‑luokilla oli yhä suhteettoman suuri. Komission mukaan tämä johtui suurelta osin epäasianmukaisista diagnostisista menetelmistä ja vaikeuksista tarkistaa jo tehtyjä diagnooseja. Se myös pitäytyi väitteessään, joka koski romanilasten erottelua yleisissä kouluissa. Vaikka syitä oli useita, erottelun jatkaminen ei ollut oikeutettua.
13. Perustellussa lausunnossaan komissio asetti määräajaksi 11.12.2019, johon mennessä Slovakian tasavallan oli lopetettava väitetyt rikkomiset.
14. Slovakian tasavalta vastasi perusteltuun lausuntoon 6.12.2019.
15. Vastauksessaan Slovakian tasavalta väitti, että komission esittämät romaneja koskevat tilastotiedot eivät olleet luotettavia, mikä johtui etenkin tällaisten etnistä alkuperää koskevien tietojen keräämiseen liittyvistä vaikeuksista. Se luetteli hiljattain hyväksytyt lainsäädännölliset ja muut kuin lainsäädännölliset toimenpiteet romanilasten syrjinnän torjumiseksi koulujärjestelmässä sekä alalla ehdotetut erityishankkeet. Lopuksi Slovakian tasavalta vakuutti komissiolle pyrkivänsä toteuttamaan mahdollisimman pian komission perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa esitetyt konkreettiset lainsäädäntötoimet ja sitoutui panemaan täytäntöön muita asiaan liittyviä lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä asteittain ja jatkuvasti.
16. Tämän vastauksen jälkeen komissio ja Slovakian tasavalta jatkoivat yhteydenpitoa vuosina 2020–2022 ja erityisesti syyskuussa 2022, jolloin komission tasa-arvoasioista vastaava komission jäsen Helena Dalli vieraili Itä-Slovakian kouluissa ja tapasi Slovakian tasavallan edustajia, myös pääministeri Eduard Hegerin.
17. Komissio nosti 22.12.2023 nyt käsiteltävän kanteen unionin tuomioistuimessa SEUT 258 artiklan nojalla.
18. Slovakian tasavalta jätti vastineensa 26.3.2024.
19. Komissio toimitti tähän vastauksensa 7.5.2024 ja Slovakian tasavalta oman vastauksensa 17.6.2024.
20. Komissio ja Slovakian tasavalta esittivät suullisia huomautuksia 8.4.2025 järjestetyssä istunnossa.
III Asian tarkastelu
21. Komissio vaatii nyt käsiteltävässä kanteessa unionin tuomioistuinta toteamaan, että Slovakian tasavalta on jättänyt järjestelmällisesti ja jatkuvasti noudattamatta direktiivin 2000/43 2 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan
– sijoittamalla suhteettoman suuren määrän romanilapsia lapsille, joilla on älyllisiä tai muita toimintarajoitteita, tarkoitettuihin erityiskouluihin tai erityisluokkiin, joissa heitä opetetaan yksinkertaistetun opetusohjelman mukaisesti, ja
– sijoittamalla romanilapsia erillisiin luokkiin yleisissä kouluissa tai erillisiin kouluihin.
22. SEUT 258 artiklan mukaisessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on näytettävä toteen, että jäsenyysvelvoitteita on jätetty väitetyllä tavalla noudattamatta.(3)
23. Katson, että ennen kuin unionin tuomioistuin arvioi sille esitettyjä väitteitä, sen on tarkasteltava, minkä tyyppisiä todisteita komission olisi esitettävä kanneperusteidensa tueksi tällaisessa tapauksessa.
24. Tämä riippuu mielestäni siitä, onko direktiivin 2000/43 2 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä sen 2 artiklan 2 kohdan kanssa, johtuva velvoite tulosvelvoite vai toimintavelvoite.
25. Etenen näin ollen seuraavasti.
26. Tarkastelen jäljempänä A jaksossa, mikä ero on sillä, onko kyse tulosvelvoitteesta vai toimintavelvoitteesta.
27. B jaksossa ehdotan, että unionin tuomioistuin tulkitsee direktiivin 2000/43 2 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen 1 artiklan ja 2 artiklan 2 kohdan kanssa, siten, että siinä asetetaan jäsenvaltioille tulosvelvoite. Tämä edellyttää, että komissio osoittaa, että toivottua tulosta – eli syrjimättömyyttä koulutuksen alalla – ei ole saavutettu kyseisessä jäsenvaltiossa.
28. Kuten ehdotan jäljempänä C jaksossa, tilastotiedot tai muut tiedot, jotka osoittavat väitetyn syrjinnän olemassaolon, ovat asianmukainen keino osoittaa komission väittämä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen. Sen sijaan muilla todisteilla, jotka liittyvät syrjinnän torjumiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin ja niiden tehokkuuteen tai tehottomuuteen, ei ole merkitystä tulosvelvoitteen noudattamatta jättämisen osoittamiseksi tai kumoamiseksi.
29. D jaksossa katson, että komissio on osoittanut riittävällä tavalla romanilasten syrjinnän olemassaolon molempien kanneperusteiden osalta. Slovakian tasavallan esittämällä puolustuksella, jonka tarkoituksena on vakuuttaa unionin tuomioistuin siitä, että sen toteuttamilla toimenpiteillä saadaan aikaan toivottu parannus, ei voida kumota näyttöä siitä, että romanilasten väitetyn syrjinnän molempia muotoja esiintyi edelleen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.
A Tulosvelvoite vai toimintavelvoite
30. Nyt käsiteltävässä asiassa komissio esittää unionin tuomioistuimelle molempien kanneperusteidensa tueksi erilaisia tilastotietoja ja muita tietoja, jotka ovat peräisin kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja Slovakian viranomaisten raporteista. Näillä asiakirjoilla voidaan ensinnäkin osoittaa, että erityiskouluissa tai ‑luokissa oli suhteettoman suuri määrä romanilapsia perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä ja jopa sen jälkeen, ja toiseksi, että romanilapset sijoitetaan usein erillisiin kouluihin tai yleisissä kouluissa erillisiin luokkiin.(4) Nämä tiedot on toimitettu sen osoittamiseksi, että romanilapsia syrjitään (edelleen) Slovakian koulutusjärjestelmässä.
31. Slovakian tasavalta ei lähtökohtaisesti(5) kiistä väitteitä, joiden mukaan syrjintä jatkuu edelleen. Se väittää kuitenkin toteuttaneensa useita toimenpiteitä ja ohjelmia olemassa olevan syrjinnän torjumiseksi.(6) Osa näistä toimenpiteistä aloitettiin ennen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymistä, osa hyväksyttiin myöhemmin. Slovakian tasavallan mukaan nämä toimenpiteet ovat jo johtaneet tiettyihin parannuksiin. Kyseinen jäsenvaltio korostaa kuitenkin, että kun otetaan huomioon romanien pitkäaikainen rakenteellinen eriarvoisuus Slovakian yhteiskunnassa, hyväksytyillä toimenpiteillä ei voida muuttaa yhteiskunnallisia malleja näin lyhyessä ajassa.
32. Komissio myöntää, että Slovakian tasavalta on toteuttanut useita toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa syrjinnän poistamiseen. Se katsoo kuitenkin myös, että jotkin näistä toimenpiteistä ovat riittämättömiä tai niiden täytäntöönpano on puutteellista.(7) Komissio väittää erityisesti, että näillä toimenpiteillä eivät ole vielä poistettu tai edes vähennetty romanilasten syrjintää Slovakian koulutusjärjestelmässä.(8)
33. Arvioitaessa, onko jäsenyysvelvoitteita tosiasiassa jätetty noudattamatta väitetyllä tavalla, näiden väitteiden merkityksellisyys riippuu mielestäni siitä, minkä tyyppinen velvoite jäsenvaltioille asetetaan säännöksissä, joihin komissio tukeutuu. Eri argumenteilla on merkitystä sen mukaan, koskeeko komission väite tulosvelvoitteen vai toimintavelvoitteen noudattamatta jättämistä.
34. Tulosvelvoite edellyttää, että jäsenvaltio saavuttaa tietyn ennalta määritellyn tuloksen tai tilanteen. Painopiste on itse tuloksessa, eikä merkitystä ole sen saavuttamiseksi valituilla keinoilla. Jos tulosta ei saavuteta, kyse on velvoitteen noudattamatta jättämisestä, ellei jäsenvaltio pysty osoittamaan, että kyseessä on force majeure tai muu poikkeuksellinen tilanne. Toimintavelvoite sen sijaan velvoittaa jäsenvaltion toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimenpiteet tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, mutta tavoitteen saavuttaminen ei välttämättä ole varmaa. Painopiste on toteutetuissa toimissa, vaikka tulosta ei olekaan (vielä) saavutettu.(9)
35. Näin ollen, jos direktiivissä 2000/43 asetetaan tulosvelvoite, riittää, että komissio osoittaa, että kouluissa yksinkertaisesti esiintyy romanilasten syrjintää. Tällaisessa tapauksessa Slovakian tasavallan väitteet, jotka koskevat tuloksen saavuttamiseksi toteutettuja toimenpiteitä, eivät ole puolustautumiskeino, sillä se ei kiistä väitettä velvoitteen noudattamatta jättämisestä.
36. Sitä vastoin, jos kyse on toimintavelvoitteesta ja vaikka tulosta ei olisikaan vielä saavutettu, se, että jäsenvaltio on pyrkinyt parhaansa mukaan poistamaan syrjinnän, on merkityksellinen argumentti. Tällaisessa tapauksessa komission on osoitettava, miksi Slovakian tasavallan toteuttamat toimenpiteet eivät merkitse sitä, että se on tehnyt parhaansa syrjinnän torjumiseksi.(10)
37. Lisäksi on syytä muistuttaa siitä, ettei komissiolla ole velvollisuutta aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä ja että sillä on täysi harkintavalta päättää paitsi menettelyn aloittamisesta myös siitä, milloin se aloitetaan ja mistä aiheesta.(11) Komissiolla on laaja harkintavalta myös sen osalta, jatkaako se tätä menettelyä aina unionin tuomioistuimeen asti.(12)
38. Kysyttäessä asiaa komissiolta istunnossa, se totesi, että se päätti aloittaa unionin tuomioistuimessa menettelyn Slovakian tasavaltaa vastaan, vaikka vastaavia ongelmia on myös muissa jäsenvaltioissa,(13) koska se katsoi, että kyseisessä jäsenvaltiossa romanilasten syrjinnän poistamisessa ei tapahtunut mainittavaa edistystä.
39. Komissiolla on täysi harkintavalta koko jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn ajan, mutta kun asia on saatettu unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, unionin tuomioistuimen on ratkaistava asia oikeudellisten kriteerien perusteella,(14) eikä sillä ole toimivaltaa arvioida, onko komission päätös menettelyn aloittamisesta unionin tuomioistuimessa tarkoituksenmukainen.(15)
40. Näin ollen, jos unionin tuomioistuimessa vireille pantu menettely liittyy väitettyyn tulosvelvoitteen noudattamatta jättämiseen ja jos komissio osoittaa, ettei kyseistä tulosta ole saavutettu, unionin tuomioistuimen on todettava, että kyseistä velvoitetta on jätetty noudattamatta.
41. Jos näin todetaan, komissio seuraa, miten kyseinen jäsenvaltio noudattaa tuomioistuimen tuomiota, ja sillä on harkintavalta päättää, jatkaako se asian käsittelyä nostamalla SEUT 260 artiklaan perustuvan kanteen sekä milloin ja millä edellytyksillä se tekee niin.(16)
42. Nyt tarkasteltavassa asiassa komissio näyttää nostaneen kanteensa sen perusteella, että tulosta ei väitetysti ole saavutettu. Se väittää, että kouluissa esiintyy romanilapsiin kohdistuvaa syrjintää, ei niinkään, että Slovakian tasavalta ei pyri poistamaan tätä syrjintää.
43. Komissio väittää siten pääasiallisesti, että tulosta ei ole saavutettu siltä osin kuin käytäntöä sijoittaa suhteettoman suuri määrä romanilapsia erityiskouluihin ja eriyttää romanilapset yleisessä koulutusjärjestelmässä ei ole lopetettu.
44. Ennen kuin arvioidaan, onko komissio näyttänyt väitteensä toteen, on varmistuttava siitä, onko komissiolla perusteita aloittaa tällainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely direktiivin 2000/43 2 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan kanssa, perusteella.
B Syrjinnän poistaminen tulosvelvoitteena
45. Sisältyykö direktiivin 2000/43 2 artiklan 1 kohtaan tulosvelvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on poistettava välitön ja välillinen syrjintä koulutuksessa?(17)
46. Kuten jäljempänä esitän, direktiivissä 2000/43 asetetaan tosiasiassa tulosvelvoite eikä pelkästään toimintavelvoite.
47. Kuten direktiivin 2000/43 1 artiklassa todetaan, direktiivissä vahvistetaan ”puitteet rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjumiselle yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa”. Ilmaisu ”toteuttaminen” viittaa toimien lisäksi myös konkreettiseen tulokseen.
48. Direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”tässä direktiivissä yhdenvertaisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, ettei minkäänlaista rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä”. Ilmaisu ”ettei minkäänlaista – – syrjintää saa esiintyä” sisältää tulosvelvoitteen.
49. Kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa määritellään välitön ja välillinen syrjintä. Siitä käy siten ilmi toivottu tilanne, jossa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan.
50. Tämän periaatteen toteutuminen, mikä on direktiivin 2000/43 tavoitteena, edellyttää näin ollen, että jäsenvaltiot poistavat rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan välittömän tai välillisen syrjinnän myös koulutuksen alalla, kuten käsiteltävässä asiassa väitetään.
51. Slovakian tasavalta on kuitenkin kirjallisissa huomautuksissaan todennut,(18) että direktiivin 2000/43 säännöksillä, joihin komissio tukeutuu, ei luoda minkäänlaisia velvoitteita jäsenvaltioille, vaan niissä ainoastaan määritellään yhdenvertaisen kohtelun periaate ja välillisen syrjinnän käsite.
52. On totta, että näitä säännöksiä ei ole muotoiltu jäsenvaltioiden velvollisuuksien osalta. Direktiivit ovat kuitenkin yleisesti unionin säädöksiä, jotka velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan tulokseen nähden mutta jättävät niiden valittavaksi, miten nämä tulokset saavutetaan.(19)
53. Direktiivissä 2000/43 kuvataan selkeästi tulos, joka kunkin jäsenvaltion on saavutettava: tasa-arvo yhteiskunnassa poistamalla rotuun tai etniseen alkuperään perustuva välitön ja välillinen syrjintä. Näin ollen kyseisen direktiivin asianmukainen täytäntöönpano edellyttää, ettei jäsenvaltiossa esiinny syrjintää.
54. Edellä esitetty koskee yhtä lailla yksittäisten syrjintätapausten(20) kuin rakenteellisen eriarvoisuudenkin poistamista.
55. Komissio on nostanut nyt käsiteltävän kanteen direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritellyn, väitetyn välillisen syrjinnän perusteella. Kyseisen säännöksen mukaan välillisenä syrjintänä pidetään sitä, jos näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa tiettyä rotua tai etnistä alkuperää olevat henkilöt erityisen epäedulliseen asemaan muihin henkilöihin nähden.
56. Koska unionin lainsäätäjä on sisällyttänyt välillisen syrjinnän kielletyksi tulokseksi, on mielestäni selvää, että sen tarkoituksena oli poistaa rakenteellinen eriarvoisuus jäsenvaltioista.(21)
57. Välillisellä syrjinnällä on erityinen merkitys, jos yhteiskunnassa jokin ryhmä kärsii syvään juurtuneesta rakenteellisesta eriarvoisuudesta. Tällaisissa tapauksissa etnisen alkuperän kannalta näennäisesti neutraaleista säännöistä voi helposti aiheutua erilaisia vaikutuksia etniseen ryhmään, joka on jo ennestään syrjinnän kohteena.(22)
58. Juuri tällaisesta tilanteesta on kyse nyt käsiteltävässä asiassa. Kuten Slovakian tasavalta on vahvistanut, kyseisessä jäsenvaltiossa romaneihin on kohdistunut jo pitkään erityistä välillistä syrjintää eriyttämisen muodossa. Ongelma ei ole de jure ‑eriyttäminen, kuten tuomiossa Brown v. Board of Education(23), johon jotkut tämän menettelyn osapuolista ovat viitanneet. Tämäntyyppistä syrjintää on helpompi torjua, koska kaikki yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaiset jäsenvaltion lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on kumottava. Näin säädetään nimenomaisesti direktiivin 2000/43 14 artiklan a alakohdassa.(24)
59. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa kyse on kuitenkin tosiasiallisesta erottelusta, joka perustuu pikemminkin käytäntöihin kuin lain kirjaimeen. Direktiivissä 2000/43 ei ole voitu säätää erityistoimenpiteistä tällaisen tosiasiallisen erottelun lopettamiseksi, koska ongelmaa ei voida ratkaista antamalla jokin erityissääntö tai edes useita erityissääntöjä. Lisäksi keinot tällaisen tosiasiallisen erottelun ratkaisemiseksi vaihtelevat jäsenvaltioittain erityisten olosuhteiden mukaan. Tämä selittää sen, miksi direktiivissä 2000/43 ei säädetä erityistoimenpiteistä, joilla pyritään poistamaan etniseen ryhmään kohdistuva syvälle juurtunut syrjintä.
60. Erityistoimenpiteiden puuttumista ei kuitenkaan voida tulkita siten, että direktiivissä 2000/43 ei aseteta jäsenvaltioille velvoitetta poistaa rakenteellisesta eriarvoisuudesta johtuvaa tosiasiallista syrjintää. Jäsenvaltioilla on positiivinen velvoite toteuttaa kaikki tarvittavat toimet syvälle juurtuneen etnisen syrjinnän poistamiseksi. Tällaista velvoitetta ei ole ilmaistu erityistoimenpiteinä, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava, koska sitä ei voida ilmaista tällä tavoin.
61. Lisäksi direktiivin 2000/43 johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ilmenee, että kehitettäessä demokraattisia ja suvaitsevia yhteiskuntia, joiden täysivaltaisia jäseniä kaikkien ihmisten rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatta on voitava olla, rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää koskevat erityistoimet ovat tarpeen.(25) Edellä esitetty vahvistaa sen, että kyseisen säädöksen tavoitteena on poistaa syvälle juurtunut yhteiskunnallinen eriarvoisuus.
62. Tällainen käsitys syrjinnän käsitteestä käy ilmi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.
63. Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut tuomioissaan, että yhdenvertaisuusperiaate, joka on vahvistettu perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, on yksi unionin oikeuden yleisistä periaatteista. Johdetun oikeuden säädöksissä, kuten direktiivissä 2000/43/EY, konkretisoidaan tämä periaate.(26) Tämän periaatteen noudattaminen edellyttää jäsenvaltiolta toimia, jotka menevät pidemmälle kuin velvoite tehdä parhaansa.
64. Jos direktiivissä 2000/43 asetettaisiin ainoastaan toimintavelvoite, sen effet utile (tehokas vaikutus) syrjinnän torjumiseksi heikkenisi merkittävästi. Unionin tuomioistuimen ratkaisuissa, jotka koskevat esimerkiksi syrjinnän käsitteen tulkintaa, korostetaan syrjivien lopputulosten ehkäisemistä. Tämä on koskenut sekä välitöntä(27) että välillistä syrjintää.(28) Näin on myös silloin, kun kyse on syvälle juurtuneen syrjinnän torjunnasta.
65. Lisäksi direktiivin 2000/43 1 ja 2 artiklassa jäsenvaltioille asetetun velvollisuuden tulkitseminen tulosvelvoitteeksi, joka merkitsee positiivista velvoitetta poistaa romanilapsiin kohdistuva syrjintä kouluissa, vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemystä, jonka se on esittänyt viimeaikaisissa tuomioissaan romanilasten eriyttämisestä kouluissa.(29) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että eriyttämisen olemassaolon toteamisesta seuraa, että valtiot ovat velvollisia ryhtymään positiivisiin toimiin eriytymisen estämiseksi.
66. Koulutuksen alalla on vielä yksi peruste sille, miksei unionin lainsäätäjä voinut säätää erityistoimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on toteutettava, vaan pystyi ainoastaan asettamaan tulosvelvoitteen. Tämä argumentti liittyy Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon, josta keskusteltiin istunnossa.
67. Unionilla ei ole sääntelyvaltaa koulutuksen alalla, vaan sillä on ainoastaan toimivalta tukea jäsenvaltioiden toimintaa, kuten ilmenee SEUT 6 ja SEUT 165 artiklasta. Euroopan unioni ei näin ollen voi määrätä toimista, joita jäsenvaltioiden on toteutettava koulutusjärjestelmänsä järjestämisen tai opetuksen sisällön osalta.
68. Unioni voi kuitenkin SEUT 19 artiklaan perustuvan toimivaltansa nojalla toteuttaa toimia etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjumiseksi ja rajoittaa siten jäsenvaltioiden toimivaltaa koulutusjärjestelmiensä järjestämisessä.(30) Koska unionilla ei ole toimivaltaa määrätä erityistoimenpiteistä, syrjinnän poistaminen koulutuksesta voidaan näin ollen saavuttaa vain asettamalla tulosvelvoite. Toimet, joiden avulla tulos on saavutettava, kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.
69. Vaikka Slovakian tasavalta alun perin väitti, että direktiivin 2000/43/EY 2 artikla sisältää vain määritelmiä, se näyttää kuitenkin myöntävän, että direktiivissä asetetaan tulosvelvoite. Se totesi vastineessaan seuraavaa: ”Direktiivissä 2000/43 edellytetään näin ollen, että jäsenvaltiot varmistavat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanon myös koulutuksen alalla.”(31)
70. Yhteenvetona voidaan todeta, että direktiivin 2000/43 1 ja 2 artiklassa, luettuina yhdessä sen 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, asetetaan jäsenvaltioille tulosvelvoite poistaa etniseen alkuperään perustuva syrjintä koulutuksen alalla. Tällainen velvoite ei ainoastaan kiellä jäsenvaltioita harjoittamasta syrjintää vaan myös velvoittaa ne toteuttamaan erityistoimenpiteitä ja konkreettisia toimia, joilla poistetaan vallitseva eriarvoisuus, joka johtuu yhteiskuntaan juurtuneista ennakkoluuloista.
71. Jos tavoiteltu tulos on yhteiskunta, jossa ei esiinny etnisen ryhmän syrjintää koulutuksen alalla, unionin tuomioistuimen on selvitettävä, onko tätä tulosvelvoitetta jätetty noudattamatta tutkimalla todisteet ja varmistettava niiden perusteella, syrjitäänkö romanilapsia kouluissa vai ei. Tästä pääsenkin seuraavaan kysymykseen siitä, minkä tyyppisiä todisteita unionin tuomioistuimelle on esitettävä tulosvelvoitteen noudattamatta jättämisen osoittamiseksi.
C Tulosvelvoitteen noudattamatta jättämisen osoittaminen
72. Osoittaakseen, että romanilasten syrjinnän poistamista kouluissa koskevaa tulosvelvoitetta on jätetty noudattamatta, komission on esitettävä unionin tuomioistuimelle näyttöä siitä, että romanilapset ovat epäedullisessa asemassa Slovakian koulujärjestelmässä. Jos komissio osoittaa riittävällä tavalla tällaisen syrjinnän olemassaolon, Slovakian tasavallan on esitettävä näyttöä komission todisteiden kumoamiseksi ja sen osoittamiseksi, ettei romanilapsiin kohdistu erilaista kohtelua, joka saattaa heidät epäedulliseen asemaan. Muutoin sen on esitettävä perustelut tälle syrjivälle kohtelulle.
73. Mielestäni todisteet, joita asianosaiset ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle tässä asiassa, ovat valtaosin merkityksettömiä ratkaistaessa, esiintyikö syrjintää perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, kuten komission kahdessa kanneperusteessa väitetään.
74. Komissio selvensi istunnossa, että sen mukaan Slovakian tasavalta on laiminlyönyt velvoitteensa syrjivillä käytännöillään, joilla on aktiivisesti edistetty syrjintää, ja jättämällä toteuttamatta asianmukaiset toimenpiteet yhteiskuntaan juurtuneen syrjinnän poistamiseksi.
75. Katson, että vaikka on tärkeää tunnistaa syvälle juurtuneen syrjinnän syyt, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, jossa tulosvelvoitetta on väitetysti jätetty noudattamatta, mielestäni ei ole tarpeen osoittaa, mitkä valtion elinten erityiset toimet ovat edistäneet väitettyä syrjintää tai mitkä toimet ovat epäonnistuneet sen lopettamisessa. Jäsenvaltiolla on tosiasiassa vapaus valita keinot syrjinnän poistamiseksi. Sillä, ovatko nämä keinot asianmukaisia ja tehokkaita, on merkitystä unionin tuomioistuimen ratkaisun kannalta vain siltä osin kuin se osoittaa, saavutettiinko haluttu tulos vai ei.(32)
76. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki asianosaisten esittämät väitteet ja todisteet siitä, ovatko Slovakian tasavallan toteuttamat toimet asianmukaisia ja riittäviä kahdessa kanneperusteessa esiin tuotujen ongelmien ratkaisemiseksi, ovat erittäin tärkeitä syrjinnän vastaisen politiikan sekä kyseisen jäsenvaltion ja komission toteuttamien yhdenvertaisuuteen tähtäävien toimien kannalta. Näillä väitteillä ei kuitenkaan ole merkitystä, kun unionin tuomioistuin ratkaisee, oliko velvoitetta jätetty noudattamatta komission perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.
77. Unionin tuomioistuimen kannalta merkitystä on ainoastaan sillä, osoittavatko komission todisteet, että syrjintää esiintyi asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana, vai onko Slovakian tasavalta näyttänyt toteen, että sen käyttöön ottamilla toimilla on onnistuttu poistamaan syrjintä kyseiseen ajankohtaan mennessä.
D Onko komissio osoittanut riittävästi, että nyt käsiteltävässä asiassa jäsenyysvelvoitteita on jätetty noudattamatta väitetyllä tavalla?
1. Ensimmäinen kanneperuste: romanilasten suhteeton määrä erityiskouluissa tai ‑luokissa
78. Komissio väittää, että virallisista tiedoista ilmeni, että perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä 11.12.2019 ja sen jälkeenkin Slovakian tasavallassa suhteettoman suuri määrä romanilapsia oli sijoitettu erikoiskouluihin tai ‑luokkiin. Romanilapsia osallistui tällaisiin erityisohjelmiin noin kolminkertainen määrä muihin lapsiin verrattuna.(33)
79. Komissio tukeutuu unionin elinten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen eri raportteihin mutta myös Slovakian viranomaisten laatimiin raportteihin. Vaikka näissä raporteissa käytetään erilaisia menetelmiä ja niiden tulokset ovat hieman erilaisia, niistä kaikista käy ilmi romanilasten suhteettoman suuri määrä erityiskouluissa. Mielestäni nämä todisteet ovat riittävä prima facie ‑näyttö todistustaakan siirtämiseksi jäsenvaltiolle, jonka on osoitettava tällaisten todisteiden paikkansapitämättömyys tai merkityksettömyys.
80. Slovakian tasavalta ei varsinaisesti kiistä syrjintää koskevaa väitettä mutta väittää, että sen käyttöön ottamilla lukuisilla toimenpiteillä on saatu aikaan parannuksia ja että luvut ovat siten laskussa.(34) Kyseinen jäsenvaltio selventää kuitenkin, ettei se voi osoittaa lukujen pienentyneen samojen, komission esittämissä raporteissa käytettyjen tietojen ja menetelmien perusteella, koska sillä ei ole käytettävissään kyseisiä tietoja ja menetelmiä.(35)
81. Kuten komissio perustellusti korostaa, vaikka menetelmä on eri, on kuitenkin niin, että jos romanilasten osuus erityiskouluissa olisi vähentynyt merkittävästi, eri raporteista kävisi ilmi tällainen myönteinen suuntaus, vaikka ne perustuisivat eri menetelmiin.
82. Joka tapauksessa Slovakian tasavallan eri viranomaisten laatimista tilastoista ei ilmene merkittävää muutosta, vaan ne vahvistavat merkittävän epäsuhdan joulukuussa 2019, jolloin perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi.
83. Slovakian tasavallan opetusministeriön aikaisessa vaiheessa laatimassa asiakirjassa, vuoden 2011 kansallisessa strategiasuunnitelmassa, todettiin lasten vääristä diagnooseista johtuvat syrjivät käytännöt.(36) Kyseisen asiakirjan mukaan vain pienellä osalla väestöstä (1–3 prosenttia) on yleisesti ottaen älyllisiä rajoitteita, kun taas romanilasten osuus Slovakian tasavallan erityiskouluissa tai ‑luokissa olevista lapsista oli 16–17 prosenttia. Vastaavasti erityisluokkien lapsista 60 prosenttia ja erityiskoulujen lapsista 80 prosenttia oli alkuperältään romaneja, kun taas romaniväestön osuus koko väestöstä oli vain noin 8 prosenttia.
84. Vuonna 2020 romaniyhteisöistä vastaavan Slovakian tasavallan hallituksen varaministerin koostamassa romaniyhteisöjä koskevassa asiakirjassa (Atlas of Roma Communities) viitattiin vertailukelpoisiin lukuihin. Kyseisen asiakirjan mukaan(37) 17 prosenttia syrjäytyneiden romaniyhteisöjen (Marginalised Roma Communities, MRC) 6–15 vuotiaista lapsista oli sijoitettu erityiseen kouluympäristöön. Integroiduissa asumisyksiköissä asuvien romanilasten määrä oli hieman pienempi, 14 prosenttia. Kuten kyseisestä asiakirjasta ilmenee, nämä osuudet olivat huomattavasti suuremmat kuin väestössä yleensä – vuonna 2019 vain 5,7 prosenttia kaikista Slovakian tasavallan kouluikäisistä lapsista oli ilmoittautunut erityiskoulujen ohjelmiin.
85. Lukujen oikeellisuudesta suhteessa toisiin lukuihin ja/tai yhdessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän tehokkuudesta suhteessa toiseen menetelmään voidaan toki keskustella.(38) On kuitenkin osoitettu, että epäsuhta, joka ilmentää romanilasten kokemuksiin ja muuhun väestöön kuuluvien lasten kokemuksiin perustuvien lukujen välisiä eroja, on liian suuri, jotta se voitaisiin jättää huomiotta.(39)
86. On kiistatonta, että lasten virheellinen sijoittaminen erityisluokkiin tai ‑kouluihin on osoitus syrjinnästä. Erityiskouluissa on suppeampi opetusohjelma, mikä merkitsee sitä, että lasten mahdollisuudet jatkaa koulunkäyntiä vähenevät, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan osallistua tasavertaisesti yhteiskuntaan aikuisiässä.
87. Romanilapset saatetaan näin ollen direktiivin 2000/43 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla erityisen epäedulliseen asemaan muihin lapsiin verrattuna.
88. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välillinen syrjintä voidaan kuitenkin oikeuttaa, jos kyseisellä säännöllä tai käytännöllä pyritään hyväksyttävään tavoitteeseen, joka saavutetaan oikeasuhteisesti. Etnisen syrjinnän oikeuttavan legitiimin tavoitteen käsitettä on kuitenkin tulkittava suppeasti.(40)
89. Slovakian tasavalta väittää tältä osin, että luvuista ilmenevä epäsuhta voi selittyä sillä, että suuri osa syrjäytyneissä romaniyhteisöissä elävistä romanilapsista tulee niin epäsuotuisasta sosioekonomisesta ympäristöstä, että he eivät ole yhtä valmistautuneita perusopetuksen valintakokeisiin kuin muut lapset. Slovakian tasavalta toteaa myös pyrkineensä kuromaan umpeen tämän aukon pakollisen esiopetuksen ja romanivanhemmille annettavan avun kaltaisilla toimenpiteillä.
90. Yhtäältä on niin, että vaikka suuri osa romanilapsista elää epäsuotuisassa sosioekonomisessa ympäristössä syrjäytyneissä romaniyhteisöissä, sillä ei voida oikeuttaa heidän syrjintäänsä kouluissa. Vaikka tällainen syvälle juurtunut eriarvoisuus voikin selittää romanilasten suhteettoman suuren osuuden erityiskouluissa, sitä ei voida käyttää oikeuttamisperusteena toisellekin haitalliselle vaikutukselle. Toisaalta toimenpiteisiin, jotka on toteutettu vallitsevan epäsuhdan korjaamiseksi, voidaan tukeutua argumenttina vasta, kun näillä toimenpiteillä on saavutettu tavoiteltu tulos.
91. Katson näin ollen, että komissio on osoittanut riittävällä tavalla, että kyse on erilaisesta kohtelusta, joka ilmenee erityiskouluihin tai ‑luokkiin sijoitettujen romanilasten suhteettoman suurena määränä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä. Slovakian tasavalta ei sitä vastoin ole kumonnut komission todisteita eikä esittänyt oikeutettua tavoitetta tällaiselle syrjinnälle.
92. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa komission ensimmäisen kanneperusteen perustelluksi.
2. Toinen kanneperuste: tosiasiallinen erottelu
93. Komission toinen kanneperuste koskee romanilasten erottelua yleisissä kouluissa.
94. Erottelun poistamista koskevan velvoitteen noudattamatta jättäminen tulosvelvoitteen noudattamatta jättämisenä voidaan osoittaa luotettavilla tiedoilla, joista käy ilmi, että erottelua esiintyy käytännössä.
95. Komissio väittää tältä osin, että romanilasten erottelu muuhun väestöön kuuluvista lapsista oli yleistä Slovakian kouluissa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä mutta myös sen jälkeen.(41) Erottelua on esiintynyt eri muodoissa, kuten sijoittamisena erillisiin kouluihin, luokkahuoneisiin tai ruokaloihin. Komissio tukee väitettään tilastotiedoilla ja muilla todisteilla.
96. Komissio tukeutuu kannekirjelmässään jälleen kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten tai kansalaisjärjestöjen laatimiin eri asiakirjoihin.
97. Slovakian tasavalta on todennut jo vuonna 2012 ennen oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn alkamista, että romanilapsiin kohdistuu etnistä erottelua.(42)
98. Oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana esitettiin useita muita virallisia raportteja, joissa todettiin, että romanilasten etnistä erottelua esiintyy. Štátna školská inšpekcian (Koulujen tarkastusviraston) raportissa 2017/2018 todettiin, että ”neljässä koulussa opetuksen järjestäminen osoitti merkkejä erottelusta, joka ilmeni erillisten luokkien perustamisena syrjäytyneiden romaniyhteisöjen lapsia varten ja erillisinä naulakkotiloina ja ruokailuina”.(43)
99. Slovakian viranomaiset ovat todenneet, että erottelu on jatkunut myös perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Slovakian tasavallan opetus-, tiede-, tutkimus- ja urheiluministeriö totesi kesäkuussa 2020, että romanilasten erottelu kouluissa oli pitkäaikainen ongelma.(44) Myös Slovakian viranomaisten huhtikuussa 2021 hyväksymässä romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskevassa, vuoteen 2030 ulottuvassa strategiassa (Strategy of equality, inclusion and participation of Roma until 2030) todettiin, että edellisellä strategialla ei ole saavutettu sille asetettuja tavoitteita.(45)
100. Myös Slovakian tuomioistuimet, erityisesti Najvyšší súd Slovenskej republiky (Slovakian tuomioistuin), ovat toistuvasti todenneet viime vuosina, että useissa kouluissa esiintyy romanioppilaiden tosiasiallista erottelua. (46) Vaikka tällaisia tuomioita ei yksinään voida käyttää todisteena yleisestä erottelusta vaan pikemminkin yksittäisistä syrjintätapauksista, ne ovat kuitenkin merkityksellisiä todisteita yhdessä muiden esitettyjen tietojen kanssa.
101. Lopulta Slovakian tasavallan opetus-, tiede-, tutkimus- ja urheiluministeriö hyväksyi vuonna 2023 erottelun torjumista koskevan oppaan,(47) jota päivitettiin vuonna 2024.(48)Tätä ratkaisuehdotusta laadittaessa Slovakian tasavallan opetusministeriön internetsivustolla on erillinen erottelua koskeva osio, jossa todetaan, että ”Slovakian tasavallan opetus-, tutkimus-, kehitys- ja nuorisoministeriölle (MŠVVaM SR) erottelun poistaminen ei ole ainoastaan strateginen painopiste vaan myös edellytys oikeudenmukaisemman ja osallistavamman koulutusjärjestelmän luomiselle Slovakiassa”. Tavoitteena on, että kaikki lapset integroidaan täysimääräisesti koulutusjärjestelmään ja että jokainen lapsi saa henkilökohtaisten koulutustarpeidensa mukaista koulutusta ja on täysin integroitunut yhteiskuntaan.”(49)
102. Edellä esitetty osoittaa, että Slovakian tasavalta on sitoutunut ratkaisemaan ongelman, ja tekee selväksi, että tässä tapauksessa ei ole kyse SEU 2 artiklan mukaisten unionin arvojen kieltämisestä.(50)
103. Jos unionin tuomioistuimelle esitetyistä todisteista kuitenkin ilmenee, että romanilasten erottelua esiintyi perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, sen on todettava, että jäsenyysvelvoitetta on jätetty noudattamatta.(51)
104. Kaikki komission esittämät asiakirjat viittaavat tosiasialliseen erotteluun, eikä Slovakian tasavalta ole kumonnut näitä todisteita.
105. On myös kysyttävä, merkitseekö erottelu väistämättä sellaista epäsuotuisaa kohtelua, joka johtaa syrjintään.
106. Mielestäni erottelu itsessään merkitsee syrjintää.
107. Vaikka romanilasten erillisissä kouluissa tai luokissa noudattamat opetusohjelmat eivät ehkä ole heikompilaatuisia kuin sekaluokkien opetusohjelmat,(52) etnisen ryhmän sosiaalisella ja kulttuurisella erottelulla vahvistetaan jo aiempaa leimautumista yhteiskunnassa. Sillä heikennetään näin ollen näiden lasten mahdollisuuksia löytää paikkansa Slovakian yhteiskunnassa eikä saateta heitä yhdenvertaiseen asemaan muuhun väestöön kuuluvien lasten kanssa. Erottelu on huono asia myös muuhun väestöön kuuluvien lasten kannalta, koska he eivät pääse kosketuksiin omastaan poikkeavan kulttuurin kanssa, mikä haittaa heidän kasvatuksellista ja yhteiskunnallista kasvuaan.
108. Tästä syystä erottelu on mielestäni myös itsessään syrjintää, eikä sitä voida koskaan oikeuttaa.
109. Slovakian tasavalta toteaa kuitenkin, ettei sen voida katsoa olevan vastuussa erottelusta, johon sillä ei ole valtaa.
110. Se totesi esimerkiksi, että muuhun väestöön kuuluvien lasten vanhemmat vastustavat usein romanilasten osallistumista luokkiin tai siirtävät lapsiaan muihin kouluihin, koska heidän alun perin valitsemassa koulussa on romanilapsia. Tätä niin sanottua ”valkoisten paoksi”(53) kutsuttua ilmiötä tarkasteltiin istunnossa Slovakian tasavallan mahdollisena tekosyynä.
111. Tällaista seikkaa ei voida hyväksyä syrjinnän oikeuttamisperusteeksi.(54) Direktiivissä 2000/43 jäsenvaltiolle asetetut positiiviset velvoitteet edellyttävät, että jäsenvaltiot antavat ja panevat täytäntöön toimenpiteitä, joilla estetään kouluissa tapahtuva erottelu johonkin etniseen ryhmään kohdistuvien, yhteiskuntaan juurtuneiden ennakkoluulojen vuoksi.(55)
112. Sama koskee myös päinvastaista tilannetta, jossa romanilasten vanhemmat suostuvat erotteluun. Kuten Euroopan ihmisoikeusneuvosto totesi tuomiossa Salay v. Slovakia antamassaan tuomiossa, vanhempien suostumuksella ei voida loukata lapsen oikeutta yhtäläiseen pääsyyn koulutukseen tai legitimoida toimia, jotka johtavat lasten eriarvoiseen kohteluun koulutusjärjestelmässä.(56)
113. Slovakian tasavalta väitti myös, että jotkin romaniyhteisöt, hyvin usein syrjäytyneet romaniyhteisöt, ovat alueellisesti erillään muusta väestöstä, mikä selittää sen, miksi tällaisten alueiden kouluissa on vain romaneja.
114. Vaikka ymmärrän, että tämä seikka on merkittävä este vain romaneille tarkoitettujen koulujen lakkauttamiselle, katson kuitenkin, että tällaista lasten erottelua kouluissa ei voida oikeuttaa sillä, että Slovakian tasavallassa romaneihin vaikuttava segregaatio on yleistä.(57)
115. Käytännössä vallitsevan tilanteen vuoksi on kuitenkin totta, että – kuten Slovakian tasavalta toteaa – syvään juurtunutta syrjintää koskevien ongelmien ratkaiseminen vie aikaa. Erottelun poistamisen vaikeuksia ja siihen kuluvaa aikaa ei kuitenkaan voida käyttää puolustuksena väitetylle syrjinnälle jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä.
116. Ei voida jättää huomiotta sitä surullista tosiasiaa, että joka vuonna, jona erottelua yhä esiintyy, romanilapset, joita kohdellaan tällä tavoin epäsuotuisammin, menettävät mahdollisuuden tulevaisuuteensa. Sen korjaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
117. Edellä esitetyn perusteella katson, että komissio on osoittanut riittävästi, että romanilasten erottelua erillisiin luokkiin yleisissä kouluissa tai erillisiin kouluihin esiintyy laajasti. Slovakian tasavalta ei sitä vastoin ole kumonnut näitä toteamuksia, eikä tällaiselle erottelulle ole oikeuttamisperusteita.
118. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa komission toisen kanneperusteen perustelluksi.
IV Oikeudenkäyntikulut
119. Komissio on vaatinut, että Slovakian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Slovakian tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
V Ratkaisuehdotus
120. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin
1) toteaa, että
– sijoittamalla suhteettoman suuren määrän romanilapsia lapsille, joilla on älyllisiä tai muita toimintarajoitteita, tarkoitettuihin erityiskouluihin tai erityisluokkiin, joissa heitä opetetaan yksinkertaistetun opetusohjelman mukaisesti, ja
– sijoittamalla romanilapsia erillisiin luokkiin yleisissä kouluissa tai erillisiin kouluihin
Slovakian tasavalta on rikkonut järjestelmällisesti ja jatkuvasti rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY 2 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä sen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan
2) velvoittaa Slovakian tasavallan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
2 Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29.6.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/43/EY (EYVL 2000, L 180, s. 22).
3 Ks. vastaavasti tuomio 4.5.2006, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑508/03, EU:C:2006:287, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 11.7.2013, komissio v. Tšekin tasavalta (C‑545/10, EU:C:2013:509, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
4 Ks. ensimmäisen kanneperusteen osalta komission kannekirjelmän 48 kohta ja toisen kanneperusteen osalta 82 ja 83 kohta. Komissio toimitti kannekirjelmänsä ja vastauksensa liitteissä suuren määrän asiakirjoja, joihin se tukeutuu kanteessaan.
5 Slovakian tasavalta viittaa kuitenkin vaikeuksiin osoittaa vääriksi komission esittämät tilastot, koska monet komission käyttämistä raporteista ovat ulkoisia ja niissä käytetään eri menetelmiä, minkä vuoksi Slovakian tasavalta ei voi perustella tilastojen paranemista käyttämällä samaa menetelmää.
6 Ks. tältä osin vastauksen 74 kohta. Slovakian tasavalta on myös esittänyt useita asiakirjoja, joista käyvät ilmi sen pyrkimykset asianmukaisten toimenpiteiden ja ohjelmien toteuttamiseksi.
7 Ks. komission vastaus, 53 kohta.
8 Ks. komission vastaus, 35 kohta.
9 Kansainvälisessä oikeudessa tulosvelvoite on olemassa, ”kun valtioiden on saavutettava tietty tosiasiallinen tilanne, joko kiellon tai määräyksen perusteella”. Ks. Wolfrum, R. ”Obligation of result versus obligation of conduct: Some thoughts about the implementation of international obligations” teoksessa Arsanjani, M.H. ym. (toim.), Looking to the Future. Essays on International Law in Honor of W. Michael Reisman, Martinus Nijhoff Publishers, Leiden/Boston, 2011, s. 366 ja erityisesti s. 369. Ks. myös Nový, Z., ”The dichotomy of obligations of conduct and result in international investment law”, Cofola International, 2022, s. 170 ja erityisesti s. 172.
10 Kansainvälisessä oikeudessa tavanomaisesti käytetyssä kahtiajaossa erotetaan toisistaan toimintavelvoitteet ja tulosvelvoitteet. Wolfrum katsoo kuitenkin, että on olemassa myös muuntyyppisiä velvoitteita, joihin valtiot sitoutuvat kansainvälisen oikeuden nojalla. Hän kutsuu yhtä tällaisista velvoitteista ”tavoitesuuntautuneeksi velvoitteeksi” (goal-oriented obligation). Tällainen velvoite eroaa tulosvelvoitteesta siten, että valtiot ”sitoutuvat käynnistämään kehitysprosessin, joka johtaa tiettyyn suuntaan”, mutta eivät määrää etukäteen konkreettisesta tuloksesta (edellä mainittu Wolfrum, s. 366 ja 367). Mielestäni direktiivin 2000/43 2 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta ei pitäisi tulkita tavoitesuuntautuneeksi velvoitteeksi, koska on olemassa selkeä tulos, joka on saavutettava ja joka on sekä välittömän että välillisen syrjinnän poistaminen.
11 Ks. vastaavasti tuomio 14.2.1989, Star Fruit v. komissio (247/87, EU:C:1989:58) ja määräys 4.10.2024, Fass v. Saksa ja komissio (C‑187/24 P, EU:C:2024:872, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
12 On olemassa muitakin syvään juurtunutta syrjintää koskevia tapauksia, joita komissio on päättänyt olla toistaiseksi viemättä eteenpäin. Esimerkiksi miesten ja naisten välillä esiintyy melkein kaikissa unionin jäsenvaltioissa väitetysti syrjintää samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan palkan osalta. Ks. tältä osin https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Gender_pay_gap_statistics. Komissio ei kuitenkaan ole koskaan aloittanut asiasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä.
13 Se on aloittanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt myös Unkaria (INFR (2015) 2206) ja Tšekkiä (INFR(2014)2174) vastaan. Komissio ei kuitenkaan ole (vielä) päättänyt saattaa näitä asioita unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi.
14 Ks. ex multis tuomio 10.11.2020, komissio v. Italia (Raja-arvot – PM10-hiukkaset) (C‑644/18, EU:C:2020:895, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 28.1.2020, komissio v. Italia (Maksuviivästysten torjumista koskeva direktiivi) (C‑122/18, EU:C:2020:41, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun komissio esittää väitteen, jonka mukaan tiettyä oikeussääntöä on rikottu, unionin tuomioistuimen on selvitettävä oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, onko näin tapahtunut, riippumatta komission perusteista menettelyn aloittamiselle. Ks. tältä osin tuomio 6.10.2020, komissio v. Unkari (Korkeakouluopetus) (C‑66/18, EU:C:2020:792, 56 kohta).
15 Kuten unionin tuomioistuin on todennut, komissiolla on harkintavaltaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aloittamisessa, eikä unionin tuomioistuimen asiana ole arvioida tämän harkintavallan käytön tarkoituksenmukaisuutta. Ks. tältä osin tuomio 6.7.2000, komissio v. Belgia (C‑236/99, EU:C:2000:374, 28 kohta).
16 Unionin tuomioistuin on vahvistanut, että samoin kuin SEUT 258 artiklan mukaisessa menettelyssä, komissiolla on myös SEUT 260 artiklan mukaisen menettelyn aloittamisessa harkintavaltaa, johon unionin tuomioistuin ei voi kohdistaa tuomioistuinvalvontaa. Ks. esimerkiksi tuomio 16.7.2020, komissio v. Romania (Rahanpesun torjunta) (C‑549/18, EU:C:2020:563, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Koulutus kuuluu direktiivin 2000/43 soveltamisalaan sen 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla, minkä vuoksi komissio väittää, että kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan kanssa, on rikottu.
18 Ks. Slovakian tasavallan vastauksen 33 kohta.
19 Ks. SEUT 288 artikla.
20 Henkilökohtaisen syrjinnän osalta direktiivissä edellytetään, että syrjinnän kohteeksi joutuneilla henkilöillä on käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot. Ks. tältä osin direktiivin 2000/43 7 ja 8 artikla.
21 Mielestäni direktiivin 2000/43 5 artikla tukee tätä näkemystä. Sallimalla positiiviset erityistoimet ”täydellisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi käytännössä” unionin lainsäätäjä on antanut käyttöön välineen, jolla voidaan vastata nimenomaan syvälle juurtuneeseen eriarvoisuuteen.
22 Ks. esim. Fredman, S., ”The Reason Why: Unravelling Indirect Discrimination”, Industrial Law Journal, 2016, s. 231–243.
23 347 U.S. 483 (1954) (Brown v. Board of Education). Kyseisessä asiassa Yhdysvaltain Supreme Court (ylin tuomioistuin, Yhdysvallat) totesi osavaltioiden antamat rotuerottelua koskevat lait perustuslain vastaisiksi. Se katsoi, että erilliset oppilaitokset ovat luonnostaan eriarvoisia, ja sen vuoksi niistä säätävät lait rikkovat Yhdysvaltain perustuslain 14. lisäyksen yhdenvertaista suojelua koskevaa lauseketta (459 kohta).
24 Toisin kuin Yhdysvalloissa asiassa Brown v. Board of Education annetun tuomion antamisajankohtana, Slovakian tasavallassa ei ole erottelua koskevaa lainsäädäntöä, ja se on yhtä mieltä siitä, että erottelu on poistettava. Komission kanne ei koske Slovakian lainsäädäntöä vaan pikemminkin käytännön tilannetta.
25 Ks. vastaavasti tuomio 12.5.2011, Runevič-Vardyn ja Wardyn (C‑391/09, EU:C:2011:291, 41 kohta); tuomio 16.7.2015, CHEZ Razpredelenie Bulgaria (C‑83/14, EU:C:2015:480, 40 kohta) ja tuomio 15.11.2018, Maniero (C‑457/17, EU:C:2018:912, 35 kohta).
26 Tuomio 15.11.2018, Maniero (C‑457/17, EU:C:2018:912, 36 kohta).
27 Tuomio 10.7.2008, Feryn (C‑54/07, EU:C:2008:397).
28 Tuomio 16.7.2015, CHEZ Razpredelenie Bulgaria (C‑83/14, EU:C:2015:480).
29 Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 31.5.2022, X ym. v. Albania (CE:ECHR:2022:0531JUD007354817, 84–87 kohta); tuomio 13.12.2022, Elmazova ym. v. Pohjois-Makedonia (CE:ECHR:2022:1213JUD001181120, 74 kohta) ja tuomio 30.3.2023, Szolcsán v. Unkari (CE:ECHR:2023:0330JUD002440816, 69 kohta).Yleiskatsaus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kehitykseen, joka on johtanut segregaation torjumista koskevan velvoitteen tunnustamiseen, ks. Vrancken, M., ”Segregation in education and a duty of desegregation under the ECHR”, European Human Rights Law Review, 2024, s. 112–126.
30 Unionin tuomioistuin on jo todennut tältä osin, että ”vaikka unionin oikeudella ei loukata jäsenvaltioiden toimivaltaa yhtäältä opetuksen sisällön ja koulutusjärjestelmän järjestämisen sekä niiden sivistyksellisen ja kielellisen monimuotoisuuden osalta – –, jäsenvaltioiden on kuitenkin tätä toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta”. Ks. esim. tuomio 7.9.2022, Cilevičs ym. (C‑391/20, EU:C:2022:638, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Vastineen 34 kohta (käännös ranskasta). Se totesi lisäksi, että ”tämän periaatteen tehokas noudattaminen edellyttää sen varmistamista, että jokaisella lapsella on hänen alkuperästään riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta opetusta, joka auttaa häntä mahdollisuuksien mukaan kehittämään luontaisia kykyjään”.
32 Tämä päätelmä vastaa myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa viimeaikaisissa asioissa, jotka koskevat syrjintää koulutuksessa. Esimerkiksi 30.5.2013 antamassaan tuomiossa Lavida ym. v. Kreikka (CE:ECHR:2013:0530JUD000797310) ja 30.3.2023 antamassaan tuomiossa Szolcsán v. Unkari (CE:ECHR:2023:0330JUD002440816) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei edes tutkinut, mikä valtion toimenpide oli eriyttämisen syy. Eriyttämisen olemassaolo oli riittävä prima facie ‑näyttö syrjinnän olemassaolosta.
33 Lisäksi komissio katsoo, että vaikka diagnostisia menettelyjä on uudistettu, niiden vaikutus on ollut vain vähäistä ja luvut ovat pysyneet suurelta osin muuttumattomina.
34 Kaikki nämä toteamukset liittyvät kuitenkin perustellussa lausunnossa asetetun määräajan jälkeiseen aikaan.
35 Ks. Slovakian tasavallan vastauksen 6 kohta.
36 Ks. Slovakian tasavallan hallintovirasto, Slovakian romaniyhteisöjen täysivaltaisen edustajan toimisto, Strategy of the Slovak Republic for Integration of Roma up to 2020, 2012, s. 15, saatavilla osoitteessa https://www.employment.gov.sk/files/legislativa/dokumenty-zoznamy-pod/strategyoftheslovakrepublicforintegrationof-romaupto2020.pdf.
37 Úrad splnomocnenca vlády SR pre rómske komunity (Slovakian romaniyhteisöjen täysivaltaisen edustajan toimisto), Príjmy a životné podmienky v marginalizovaných rómskych komunitách: Vybrané ukazovatele zo zistovania EU SILC_MRK 2020 (Syrjäytyneiden romaniyhteisöjen tulot ja elinolot: EU:n SILC_MRK 2020 ‑tutkimukseen liittyvät valikoidut indikaattorit), saatavilla osoitteessa https://www.romovia.vlada.gov.sk/site/assets/files/1561/analyticka_sprava_eu_silc_mrk_2020_elektronicka_final.pdf, s. 34 (kannekirjelmän liite A.32, s. 1878).
38 Yksi tilastojen tarkkuuteen liittyvistä ongelmista oli Slovakiassa väestötutkimusten perusteella asuvien romanien määrän ja eri raporteissa käytetyn romanien määrän välinen ero. Vaikka väestötutkimusten luvut vaikuttavat olevan epätarkkoja, eri elinten vertailukelpoisten tulosten mukaan romanien määrä Slovakiassa on noin puoli miljoonaa (ks. tällaisesta laskennasta Euroopan neuvoston alainen kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen neuvoa-antava komitea, Council of Europe Advisory Committee on the Framework Convention for the Protection of National Minorities, Fifth Opinion on the Slovak Republic, 2022, alaviite 26, saatavilla osoitteessa https://rm.coe.int/5th-op-slovak-republic-en/1680a6e4ee).
39 Ks. myös vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.11.2007, D.H. ym. v. Tšekin tasavalta (CE:ECHR:2007:1113JUD005732500, 191 kohta).
40 Ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, CHEZ Razpredelenie Bulgaria (C‑83/14, EU:C:2015:480, 112 kohta). Ks. oikeuttamisperusteiden laajuutta koskevasta samankaltaisesta päättelystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.12.2012, Sampanis ym. v. Kreikka (Sampanis I) (CE:ECHR:2012:1211JUD005960809, 91 kohta).
41 Komissio katsoo tältä osin, että muutamista vuodesta 2015 lähtien tehdyistä lainsäädäntömuutoksista huolimatta tehokkaita toimenpiteitä ei edelleenkään ole riittävästi eikä tilastoista käy ilmi todellista parannusta. Esimerkiksi Euroopan unionin perusoikeusviraston raportti (saatavilla osoitteessa https://fra.europa.eu/en/publication/2022/roma-survey-findings) perustuu vuoden 2021 tietoihin, joista käy ilmi, että 65 prosenttia 6–15-vuotiaista romanilapsista kävi koulua, jossa useimmat, ellei kaikki, koululaiset olivat alkuperältään romaneja. Vaikka Slovakian viranomaiset ja tuomioistuimet ovat myöntäneet ongelman jatkuvan, kansallisessa lainsäädännössä ei kuitenkaan edellytetä tällaisen erottelun vastaisia konkreettisia toimenpiteitä.
42 Mainittu edellä alaviitteessä 36.
43 Štátna školská inšpekcia, Správa o stave a úrovni výchovy a vzdelávania v školách a školských zariadeniach v Slovenskej republike v školskom roku 2017/2018, kannekirjelmän liite A.44, s. 32.
44 Filipová M., Slovakian tasavallan opetus-, tiede-, tutkimus- ja urheiluministeriö, ”Naším cieto om je odstrániť segregáciu rómskych detí” (Tavoitteemme on lopettaa romanioppilaiden erottelu) lehdistötiedote 17.6.2020, saatavilla osoitteessa https://www.minedu.sk/m-filipova-nasim-cielom-je-odstranit-segregaciu-romskych-deti/.
45 Úrad splnomocnenca vlády SR pre rómske komunity (Slovakian romaniyhteisöjen täysivaltaisen edustajan toimisto), Stratégia rovnosti, inklúzie a participácie Rómov do roku 2030, 2021 saatavilla osoitteessa https://www.romovia.vlada.gov.sk/strategie/strategia-pre-rovnost-inkluziu-a-participaciu-romov-do-roku-2030/.
46 Najvyšší súd Slovenskej republikyn (Slovakian tuomioistuin) tuomio 15.12.2022, 5Cdo/102/2020 (kannekirjelmän liite A.52); tuomio 28.3.2023, 4Cdo/112/2021 (kannekirjelmän liite A.53) ja tuomio 12.7.2023, 5Cdo/220/2022 (kannekirjelmän liite A.54).
47 Ministerstvo školstva, vedy, výskumu a športu SR, Metodická príručka desegregácie vo výchove a vzdelávaní, 2023, saatavilla osoitteessa https://www.minedu.sk/data/att/71e/30599.332e7e.pdf.
48 Ministerstvo školstva, výskumu, vývoja a mládeže SR, Manuál a monitoring uplatňovania štandardov dodržiavania zákazu segregácie vo výchove a vzdelávaní, 2024, saatavilla osoitteessa https://www.minedu.sk/data/att/629/31682.beb17a.pdf.
49 Saatavilla osoitteessa https://www.minedu.sk/desegregacia/ (viimeksi katsottu 9.6.2025).
50 Ks. vastaavasti ratkaisuehdotukseni komissio v. Unkari (Euroopan unionin arvot) (C‑769/22, EU:C:2025:408, 237 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
51 Syrjinnän torjumiseksi toteutetut toimenpiteet voivat vaikuttaa seuraamuksia koskevaan päätökseen, jos komissio päättää nostaa kanteen SEUT 260 artiklan nojalla.
52 Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevat todisteet osoittavat kuitenkin, että eriytettyjen luokkien tai koulujen opetusohjelma on tosiasiassa heikkolaatuisempi. Ks. esim. Euroopan komissio: oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, Migration Policy Group, Universiteit Utrecht ja Durbáková, V., Country report non-discrimination – Transposition and implementation at national level of Council Directives 2000/43 and 2000/78 – Slovakia 2023, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2023, saatavilla osoitteessa https://data.europa.eu/doi/10.2838/45886, kannekirjelmän liite A.51, s. 49.
53 Käsitteellä viitataan ilmiöön, jossa ”valkoiset” tai etuoikeutetut perheet siirtävät lapsensa julkisista kouluista ja erityisesti kouluista, joissa rodullinen monimuotoisuus kasvaa, yksityiskouluihin tai kouluihin, jotka sijaitsevat valtaosin valkoisen väestön alueilla. Tämän taustalla on usein koulujen laadun koettu heikentyminen, mihin voi olla vaikutusta esimerkiksi kotouttamispolitiikoilla tai väestörakenteen muutoksella.
54 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei hyväksynyt ”valkoisten pakoa” valtion oikeuttamisperusteeksi erotteluväitteitä vastaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 13.12.2022 antamassaan tuomiossa Elmazova ym. v. Pohjois-Makedonia (CE:ECHR:2022:1213JUD001181120, 72–79 kohta), että valtio ei välttämättä ole ainoa syy erotteluun, erityisesti tapauksissa, joissa muiden kuin romanioppilaiden vanhemmat kieltäytyvät ilmoittamasta lapsiaan kouluun romanioppilaiden suuren määrän vuoksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi kuitenkin, että syrjintäkieltoa koskevia sääntöjä oli rikottu, vaikka se ei ollut valtion tarkoitus, sillä kyseisessä asiassa ilmennyt erottelu ei ollut objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltua. Ks. myös tuomio 30.5.2013, Lavida ym. v. Kreikka (CE:ECHR:2013:0530JUD000797310, tuomion 72 kohta).
55 Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.12.2022, Elmazova ym. v. Pohjois-Makedonia (CE:ECHR:2022:1213JUD001181120, 77 ja 78 kohta), jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että se, miten sääntelyjärjestelmä on laadittu sekä sisäänpääsy- että siirtosääntöjen osalta, mahdollistaa ”valkoisten paon”, sillä se salli etuoikeutetussa asemassa olevien vanhempien tehdä tällaisia valintoja.
56 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.2.2025, Salay v. Slovakia (CE:ECHR:2025:0227JUD002935922, 112 kohta).
57 Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.12.2022, Elmazova ym. v. Pohjois-Makedonia (CE:ECHR:2022:1213JUD001181120, 73 kohta) ja tuomio 30.3.2023, Szolcsán v. Unkari (CE:ECHR:2023:0330JUD002440816, 54, 55 ja 57 kohta).