<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1996FIA.1200628501.case.xml"><NO.CASE>C-267/95</NO.CASE><NO.CASE>C-268/95</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61995C0267</NO.CELEX><NO.SEQ>0004.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>6288</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>6370</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>83</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES FENNELLYN RATKAISUEHDOTUS — YHDISTETYT ASIAT C-267/95 JA C-268/95</LEFT><RIGHT>MERCK JA BEECHAM</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Nial Fennelly</HT></P><P><DATE ISO="19960606">6 päivänä kesäkuuta 1996</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><TOC><TITLE><TI><P>Sisällys</P></TI></TITLE><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>I —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Johdanto</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6289</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>II —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Sovellettavat oikeussäännöt</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6290</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>III —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Tosiseikat ja menettely</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6293</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>IV —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6298</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>A —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen ja toinen kysymys</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6299</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Merck ja Beecham</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6299</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>2)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Primecrown</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6300</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>3)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Muita huomautuksia</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6303</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>B —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Kolmas kysymys</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6304</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Merck</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6304</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>a)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen väiteryhmä</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6304</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>b)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Toinen väiteryhmä</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6307</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>2)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Beecham</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6308</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>3)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Primecrown</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6310</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>4)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Väliintulij oina esiintyvät hallitukset</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6313</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>5)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Komissio</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6314</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>V —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Tässä ratkaisuehdotuksessa vielä käsiteltävät aiheet</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6315</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>VI —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Kolmas kysymys</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6316</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>A —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Patentit ja farmaseuttiset valmisteet</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6316</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Lääketeollisuuden tilanne</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6316</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>2)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Lupa saattaa valmiste markkinoille</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6319</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><?PAGE NO="I-6289"?><TOC.ITEM><NO.ITEM>B —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Patentit ja tavaroiden vapaa liikkuvuus</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6320</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Kansallisten immateriaalioikeuksien alueellisuus</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6321</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>2)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Sammumista koskevan doktriinin synty yhteisön oikeudessa</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6323</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>3)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Patentin ydinsisältö</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6325</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>4)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asia Merck</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6327</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>C —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Merck-oikeuskäytännöstä luopuminen</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6329</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Tuomion virheellinen perusta</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6330</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>2)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ehdotus yhteisöjen tuomioistuimelle</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6334</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>3)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Merck-oikeuskäytännöstä luopumista tukeva oikeuskäytäntö</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6334</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>a)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asiassa Musik-Vertrieb membran ja asiassa Pharmon annetut tuomiot</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6335</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>b)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Asiassa Warner Brothers ja Metronome Video annettu tuomio</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6339</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>D —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Poikkeaminen aiemmassa oikeuskäytännössä vahvistetuista periaatteista</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6343</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>E —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Vaihtoehto sille, että Merck-oikeuskäytäntöä ei enää sovelleta</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6347</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>1)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Oikeudellinen velvollisuus pitää valmistetta kaupan</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6347</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>2)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Eettinen velvollisuus pitää valmistetta kaupan</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6349</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>3)</NO.ITEM><ITEM.CONT>Hintavalvontajärjestelmä</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6352</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC.BLK><TOC.ITEM><NO.ITEM>VII —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion ajalliset vaikutukset</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6355</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>VIII —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ensimmäinen ja toinen kysymys</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6357</ITEM.REF></TOC.ITEM><TOC.ITEM><NO.ITEM>IX —</NO.ITEM><ITEM.CONT>Ratkaisuehdotus</ITEM.CONT><ITEM.REF>I-6370</ITEM.REF></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I —</NO.P><TXT>Johdanto</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Näissä yhdistetyissä asioissa esitetyissä kolmessa kysymyksessä otetaan esille kaksi tärkeätä, joskin erillistä, kysymystä, jotka koskevat farmaseuttisten valmisteiden vapaata liikkuvuutta Espanjan ja Portugalin ja muiden jäsenvaltioiden välillä.<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Käsitteitä farmaseuttinen valmiste ia lääke käytetään vaihtelevasti liittymisasiakirjassa (ks. alaviite 3 ja sitä seuraava teksti jäljempänä), yhteisön lainsäädännössä ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa. Tämän asian käsittelyssä en näe syytä tehdä niiden välille eroa ja käytän niitä kumpaakin; ks. vielä jäljempänä alaviitteessä 61 esittämäni huomiot.</P></NOTE> Ensimmäiset kaksi kysymystä koskevat joidenkin Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista tehdyn asiakirjan sellaisten siirtymäkautta koskevien määräysten voimassaolon päättymistä, joiden mukaan<?PAGE NO="I-6290"?> farmaseuttisten valmisteiden rinnakkaistuontia näistä valtioista muihin yhteisön valtioihin voidaan rajoittaa. Seuraava kysymys on merkitykseltään suurempi. Se koskee sitä, mitä oikeussääntöjä rinnakkaistuontiin sovelletaan kyseisten siirtymäkausien päätyttyä. Yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään luopumaan asiassa Merck vastaan Stephar ja Exler (jäljempänä asia Merck) vuonna 1981 antamaansa tuomioon<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="187/80" YEAR="1981" PAGE.ECR="2063">187/80, Merck v. Stephar ja Eller, tuomio <DATE ISO="19810714">14.7.1981</DATE> (Kok. 1981, s. 2063)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> perustuvasta oikeuskäytännöstä tai muuttamaan sitä; tämän oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen määräyksillä, jotka koskevat tavaroiden vapaata liikkuvuutta, estetään lääkkeen patentinhaltijaa, joka on omasta tahdostaan pitänyt valmistetta kaupan sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa sille <HT TYPE="ITALIC">ei voida myöntää patenttia,</HT> vetoamasta muissa jäsenvaltioissa voimassa oleviin patenttioikeuksiinsa estääkseen tämän lääkkeen rinnakkaistuonnin jäsenvaltiosta, jossa patenttia ei myönnetä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II —</NO.P><TXT>Sovellettavat oikeussäännöt</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Espanjan kuningaskunnan (jäljempänä Espanja) ja Portugalin tasavallan (jäljempänä Portugali) liittymisestä Euroopan yhteisöihin tehdyn asiakirjan (jäljempänä liittymisasiakirja)<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="302" DATE.PUB="1985" PAGE.FIRST="23">EYVL 1985 L 302, s. 23</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 42 artiklan (Espanja) ja 202 artiklan (Portugali) mukaan määrälliset tuonti- ja vientirajoitukset sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet poistetaan Euroopan yhteisön ja Espanjan ja Portugalin väliltä <DATE ISO="19860101">1.1.1986</DATE>.<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Nämä määräykset ovat siirtymätoimenpiteitä koskevassa liittymisasiakirjan neljännessä osassa olevassa jaksossa <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden poistaminen<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>, joka on II osaston II jakso Espanjan osalta ja III osaston II jakso Portugalin osalta. Ehdotukseni tiivistämiseksi olen merkinnyt sulkuihin Portugalia koskevat viittaukset silloin, kun sopimuskohdat ovat identtiset.</P></NOTE> Kuitenkin 47 artiklalla Espanjan ja 209 artiklalla Portugalin osalta lykättiin EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan voimaantuloa sellaisten patentoitujen tuotteiden osalta, jollaisista näissä asioissa on kyse, seuraavalla tavalla:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Poiketen siitä, mitä 42 [202] artiklassa määrätään, kun kyse on kemiallisesta, farmaseuttisesta tai kasvinsuojeluvalmisteesta, jolle on haettu patentti jäsenvaltiossa silloin, kun kyseiselle valmisteelle ei Espanjassa [Portugalissa] voinut saada patenttia, kyseisen patentin haltija tai patenttiin liittyvän oikeuden haltija voi vedota kyseisellä patentilla saamiinsa oikeuksiin estääkseen valmisteen tuonnin nykyiseen jäsenvaltioon tai nykyisiin jäsenvaltioihin taikka sen kaupan pitämisen näissä jäsenvaltioissa, joissa valmiste on suojattu patentilla, vaikka hän itse olisi saattanut sen markkinoille Espanjassa [Portugalissa] ensimmäisen kerran tai se olisi saatettu markkinoille hänen luvallaan.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Tähän oikeuteen voidaan vedota 1 kohdassa tarkoitettujen valmisteiden osalta kolmannen vuoden loppuun asti sen jälkeen, kun Espanja [Portugali] on tehnyt näistä valmisteista patentoitavia.<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="I-6291"?><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Asiassa Merck yhteisöjen tuomioistuin totesi, että <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>ETY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä, 36 artiklan määräykset mukaan lukien, on tulkittava siten, että niissä ei sallita lääkeainetta koskevan patentin haltijan, joka myy kyseistä lääkeainetta ensimmäisessä jäsenvaltiossa, jossa on olemassa patenttisuoja, ja sen jälkeen pitää sitä itse kaupan toisessa jäsenvaltiossa, jossa tätä suojaa ei ole, käyttävän hänelle ensin mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä annettua oikeutta kieltää mainitun, toisesta jäsenvaltiosta tuodun tuotteen kaupanpitäminen ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Merck, tuomion 14 kohta ja tuomiolauselma.</P></NOTE>.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Liittymisasiakirjan 379 artiklan mukaan komissio voi antaa uudelle tai vanhalle jäsenvaltiolle luvan toteuttaa <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>suojatoimenpiteitä<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>, jos on ilmennyt vakavia ja pysyviä taloudellisia ongelmia. Ranska, Belgia, Itävalta, Tanska, Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa vetosivat tähän määräykseen siltä osin kuin kysymys oli näiden valtioiden alueella patenteilla suojattujen mutta Espanjassa suojaa vailla olevien farmaseuttisten tuotteiden tuonnista <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> alkaen.<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kyseiset hakemukset esittäneiden jäsenvaltioiden käsityksen mukaan tämä on liittymisasiakirjan 47 artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden päättymispäivä.</P></NOTE> Komissio hylkäsi nämä hakemukset <DATE ISO="19951220">20.12.1995</DATE> tekemillään päätöksillä.<NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vastauksena yhteisöjen tuomioistuimen kirjalliseen pyyntöön komissio toimitti tuomioistuimelle <DATE ISO="19960212">12.2.1996</DATE> päivätyssä kirjeessään jäljennökset tehdyistä päätöksistä, jotka on julkaistu myöhemmin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä; ks. <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="122" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="20">EYVL 1996 L 122, s. 20—26</REF.DOC.OJ>. Useat lääketehtaat ovat sittemmin nostaneet kanteen näistä päätöksistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa; ks. asia T-60/96, Merck ym. v. komissio.</P></NOTE><NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio on sitä mieltä, että kyseisillä mailla ei ole vakavia tai todennäköisesti pysyviä ongelmia ja että Espanjasta tapahtuvan tuonnin kasvu ei pitkällä aikavälillä ole min merkittävää, että se voisi aiheuttaa tällaisia vakavia taloudellisia ongelmia.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Liittymisasiakirjassa on molempien jäsenvaltioiden osalta samanlaiset määräykset, jotka koskevat sitä siirtymäaikaa, jolloin näissä valtioissa ei vielä ole tehokasta patenttilainsäädäntöä. Pöytäkirja n:o 8 koskee espanjalaisia patentteja ja pöytäkirja n:o 19 portugalilaisia patentteja.</TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Sekä pöytäkirjan n:o 8 että n:o 19 samansisältöisessä 1 artiklassa määrätään, että Espanja ja Portugali kumpikin</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>— — sitoutuu — — saattamaan patenttilainsäädäntönsä sopusointuun tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteiden ja yhteisössä saavutetun teollisen omaisuuden suojan tason kanssa — —</P><P>Tätä varten komission osastot ja Espanjan [Portugalin] viranomaiset ryhtyvät tiiviiseen yhteistyöhön, jonka piiriin kuuluvat myös ongelmat, jotka liittyvät Espanjan [Portugalin] nykyisen lainsäädännön muuttamiseen uudeksi lainsäädännöksi.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><?PAGE NO="I-6292"?><P>Kummassakin näistä pöytäkirjoista määrätään lisäksi tiettyjen, tässä asiassa vähämerkityksellisten Espanjan ja Portugalin sisäisten säännösten erityispiirteiden muuttamisesta.</P></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Pöytäkirjan n:o 8 3 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>Espanjan kuningaskunta liittyy Euroopan patenteista <DATE ISO="19731005">5 päivänä lokakuuta 1973</DATE> tehtyyn Münchenin yleissopimukseen vaadituissa aikarajoissa, jotta se voisi vedota kyseisen yleissopimuksen 167 artiklan määräyksiin yksinomaan kemiantuotteiden ja farmaseuttisten tuotteiden osalta.</P><P>Tässä yhteydessä ja ottaen huomioon Espanjan kuningaskunnan 1 kohdassa määrätyn sitoumuksen täyttämisen yhteisön jäsenvaltiot sitoutuvat Münchenin yleissopimuksen sopimusvaltioina tekemään kaikkensa huolehtiakseen siitä, että mainitussa 167 artiklassa määrätyn varauksen voimassaoloa pidennetään <DATE ISO="19871007">7 päivästä lokakuuta 1987</DATE> eteenpäin Münchenin yleissopimuksessa määrätyksi enimmäisajaksi, jos Espanjan kuningaskunta esittää pyynnön kyseisen yleissopimuksen mukaisesti — — edellyttäen, että se joka tapauksessa liittyy kyseiseen yleissopimukseen viimeistään <DATE ISO="19921007">7 päivänä lokakuuta 1992</DATE>.<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä EPS) 167 artiklan 2 kappaleen a alakohdan mukaan jokainen sopimusvaltio voi pidättää itselleen oikeuden edellyttää, että lääkeaineita koskevat eurooppapatcntit ovat ilman oikeusvaikutusta tai kumottavissa. Lisäksi 167 artiklan 3 kappaleessa määrätään seuraavaa:</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>Sopimusvaltion tekemä varauma on voimassa enintään kymmenen vuotta tämän yleissopimuksen voimaantulosta. Kuitenkin hallintoneuvosto voi päättää sellaisen valtion osalta, joka on tehnyt 2 kappaleen a tai b kohdassa tarkoitetun varauman, pidentää tätä aikaa enintään viidellä vuodella tehdyn varauman osalta joko kokonaan tai osittain — —.<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Pöytäkirjan n:o 19 3 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>Portugalin tasavalta liittyy Euroopan patenteista <DATE ISO="19731005">5 päivänä lokakuuta 1973</DATE> tehtyyn Münchenin yleissopimukseen <DATE ISO="19920101">1 päivänä tammikuuta 1992</DATE> ja yhteisöpatenteista <DATE ISO="19751215">15 päivänä joulukuuta 1975</DATE> tehtyyn Luxemburgin yleissopimukseen.<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Pöytäkirjoissa edellytetään myös, että kaksi uutta jäsenvaltiota sisällyttävät kansallisiin lainsäädäntöihinsä todistustaakan siirtämistä<?PAGE NO="I-6293"?> koskevan säännöksen, joka vastaa yhteisöpatenteista <DATE ISO="19751215">15.12.1975</DATE> tehdyn Luxemburgin yleissopimuksen 75 artiklaa. Tätä määräystä sovelletaan Espanjan osalta viimeistään <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> ja Portugalin osalta viimeistään <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> jätettyihin patenttihakemuksiin.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Pöytäkirjan n:o 8 2 artikla Espanjan osalta ja pöytäkirjan n:o 19 2 artikla Portugalin osalta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Farmaseuttisten valmisteiden patentoitavuudesta Espanjassa säädetään <DATE ISO="19860320">20.3.1986</DATE> annetun ja <DATE ISO="19860626">26.6.1986</DATE> voimaantulleen lain 4 pykälässä. Sen voimaantuloa tällaisten tuotteiden osalta lykättiin siirtymäsäännöksellä <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> asti liittymisasiakirjan mukaisesti. Portugalissa EPS saatettiin voimaan lailla (decreto-lei) nro 42/92 <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> alkaen. Lain 1 pykälän 2 momentissa todetaan, että mitään teollisoikeuksista annetun Portugalin lain säännöksiä, jotka ovat yhteensopimattomia EPS:n kanssa, ei sovelleta. Siten on tullut mahdolliseksi saada patentteja farmaseuttisille valmisteille Portugalissa nimeämällä Portugali eurooppapatenttia koskevissa hakemuksissa, jotka on jätetty kyseisenä päivänä tai sen jälkeen.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III —</NO.P><TXT>Tosiseikat ja menettely</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Patents Court of the Chancery Division of the High Court of Justice in England and Walesin (jäljempänä kansallinen tuomioistuin) tuomari Jacobin käsiteltävänä on kaksi asiaa, joissa on kyse kolmesta kanneperusteesta. Ensimmäisessä kanteessa<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>CH 1995 M nro 1712.</P></NOTE> kantajat Merck &amp; Co. Inc. ym.<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kolme kantajaa ovat seuraavat: Merck &amp; Co. Inc., New Jerseyn osavaltion lainsäädännön mukaisesti perustettu yhtiö; Merck Sharp &amp; Dohme Ltd, Englannin lainsäädännön mukaisesti perustettu yhtiö; ja Merck Sharp &amp; Dohme International Services BV, Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti perustettu yhtiö (jäljempänä toisinaan yhteisellä nimityksellä kantajat tai lääkeyhtiöt).</P></NOTE> (jäljempänä Merck) väittävät, että vastaajat Primecrown Ltd ym. (jäljempänä Primecrown) ovat loukanneet niiden patenttia verenpainelääkkeeseen (tunnetaan tavaramerkillä Innovace Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja tavaramerkillä Renitec muualla) ja niiden patenttia eturauhaslääkkeeseen, joka tunnetaan tavaramerkillä Proscar. Toisessa kanteessa<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>CH 1995 M nro 3239.</P></NOTE> Merck väittää, että Primecrown on loukannut sen patenttia viherkaihilääkkeeseen, joka tunnetaan tavaramerkillä Timoptol. Kanteet koskevat näiden tuotteiden rinnakkaistuontia Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja myyntiä siellä. Reniteciä ja Prosearia tuotiin Espanjasta ja Timoptolia Portugalista.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Merck jätti <DATE ISO="19850220">20.2.1985</DATE> hakemuksen saadakseen Proscarille patentin Isossa-Britanniassa (EP0155096). Tämän patentin voimassaoloaika päättyy <DATE ISO="20050220">20.2.2005</DATE>, mutta lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta <DATE ISO="19920618">18 päivänä kesäkuuta 1992</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1768/92<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="182" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="1">EYVL 1992 L 182, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä LST-asetus) perusteella kyseinen patenttisuoja kestää <DATE ISO="20070526">26.5.2007</DATE> asti. Prosearia koskeva patenttihakemus jätettiin Espanjassa heinäkuussa 1991. Markkinoille saattamista koskeva lupa annettiin syyskuussa 1993,<?PAGE NO="I-6294"?> minkä jälkeen tuote saatettiin markkinoille Espanjassa. Merck jätti hakemuksen patentin saamiseksi Renitecille Isossa-Britanniassa <DATE ISO="19791210">10.12.1979</DATE> (0012401). Patentin voimassaolo päättyy <DATE ISO="19991210">10.12.1999</DATE>. Se jätti patenttihakemuksen Timoptolille (1524405) <DATE ISO="19760923">23.9.1976</DATE>; tämän patentin voimassaoloaika päättyy <DATE ISO="19960923">23.9.1996</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Toisessa asiassa Beecham Group pie (jäljempänä Beecham) on nostanut kanteen Europharm of Worthing Ltd:tä (jäljempänä Europharm) vastaan sillä perusteella, että tämä on loukannut patenttia, joka koskee antibioottia, jota myydään tavaramerkillä Augmentin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja tavaramerkillä Augmentine Espanjassa. Näistä patenteista toisen voimassaoloaika päättyi <DATE ISO="19950410">10.4.1995</DATE>. Toisen High Court totesi heinäkuussa 1995 olevan pätemätön. Valitusta päätöksestä käsitellään vuoden 1996 lopussa, ja siihen asti päätöksen täytäntöönpanoa on lykätty. Kolmannen patentin, joka on eurooppapatentti, voimassaoloaika päättyy vasta vuonna 2003, vaikka kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa on ilmeisesti kyse ainoastaan Isossa-Britanniassa myönnetyistä patenteista. Kansallisen tuomioistuimen mukaan Europharm aikoo tuoda tuotetta Espanjasta.<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Vaikuttaa siltä, että kansallisten oikeudenkäyntien tullessa vireille Europharm oli tuonut yhden erän espanjalaista valmistetta hakeakseen toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta tarpeellista farmaseuttisen valmisteen tuontilupaa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin selittää, että vireillä olevissa asioissa esillä olevat ongelmat johtuvat ensinnäkin siitä, että patentinhaltijat eivät ole saaneet kyseisille valmisteille patenttisuojaa Espanjassa tai Portugalissa eivätkä olisi koskaan voineetkaan sitä saada. Lisäksi kansallinen tuomioistuin toteaa, että kyseisissä valtioissa hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin muualla Euroopan unionissa, joten lääkkeet, joita patentinhaltijat myyvät tukkumyyjille, viedään välittömästi muihin jäsenvaltioihin sen sijaan, että espanjalaiset tai portugalilaiset potilaat käyttäisivät niitä.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen mukaan käsiteltävinä olevissa asioissa on kaksi yhteisön oikeuden tulkintaa koskevien kysymysten ryhmää: 1) kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä on kyse liittymisasiakirjan siirtymäaikaa koskevien määräysten todellisesta merkityksestä; 2) lisäksi on kyse siitä, voiko asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvaa oikeuskäytäntöä lakata soveltamasta tai muuttaa, kun otetaan huomioon olojen muuttuminen tai muut seikat. Kysymykset ovat seuraavanlaiset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Onko Espanjan liittymisestä Euroopan yhteisöihin tehdyn asiakirjan 47 artiklan määräyksiä tulkittava siten, että farmaseuttisiin valmisteisiin, jotka</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.1</NO.P><TXT>tuodaan Espanjasta; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>1.2</NO.P><TXT>myydään Espanjassa ensimmäistä kertaa,</TXT><P>sovelletaan edelleen näitä määräyksiä</P><?PAGE NO="I-6295"?><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT><DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> asti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT><DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE> asti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT><DATE ISO="19961007">7.10.1996</DATE> asti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT><DATE ISO="19961231">31.12.1996</DATE> asti; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>kolmannen vuoden päättymiseen asti laskettuna päivästä, jolloin kyseinen farmaseuttinen valmiste, joka on suojattu tuotepatentilla yhdessä tai useammassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja joka ei ollut aiemmin patentoitavissa Espanjassa, voitiin patentoida Espanjassa?</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>Mikä mainituista päivämääristä on sovellettavissa mainittuihin toimenpiteisiin?</P></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko Portugalin liittymisestä Euroopan yhteisöihin tehdyn asiakirjan 209 artiklan määräyksiä tulkittava siten, että farmaseuttisiin valmisteisiin, jotka</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>2.1</NO.P><TXT>tuodaan Portugalista; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.2</NO.P><TXT>myydään Portugalissa ensimmäistä kertaa,</TXT><P>sovelletaan edelleen näitä määräyksiä</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT><DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE> asti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT><DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE> asti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT><DATE ISO="19980601">1.6.1998</DATE> asti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT><DATE ISO="19981231">31.12.1998</DATE> asti; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>kolmannen vuoden päättymiseen asti laskettuna päivästä, jolloin kyseinen farmaseuttinen valmiste, joka on suojattu tuotepatentilla yhdessä tai useammassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ja joka ei ollut aiemmin patentoitavissa Portugalissa, voitiin patentoida Portugalissa?</TXT></NP></ITEM></LIST></P><P>Mikä mainituista päivämääristä on sovellettavissa mainittuihin toimenpiteisiin?</P></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Kun 47 artiklassa (ja/tai 209 artiklassa tapauksen mukaan) tarkoitettu aika on päättynyt ja on kyse tilanteesta, jossa</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>3.1</NO.P><TXT>yrityksellä on patentti (jäljempänä patentinhaltija) farmaseuttiseen valmisteeseen<?PAGE NO="I-6296"?> (jäljempänä valmiste) yhdessä tai useammassa Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiossa (jäljempänä jäsenvaltio);</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.2</NO.P><TXT>patentinhaltija on myynyt valmistetta ensimmäistä kertaa tietyssä valtiossa sen liityttyä Euroopan yhteisöön mutta ennen kuin valmistetta voitiin suojata tuotepatentilla kyseisessä valtiossa;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.3</NO.P><TXT>kolmas taho tuo valmistetta tästä valtiosta jäsenvaltioon, jossa yrityksellä on patentti; ja</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.4</NO.P><TXT>tässä jäsenvaltiossa voimassa olevan patenttilainsäädännön mukaan patentinhaltijalla on oikeus oikeudellisin keinoin estää valmisteen tuonti kyseisestä valtiosta,</TXT><P>estetäänkö tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevilla EY:n perustamissopimuksen määräyksillä patentinhaltijaa vetoamasta edellä 3.4 kohdassa tarkoitettuun oikeuteen erityisesti silloin, kun</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>patentinhaltija oli oikeudellisesti ja/tai eettisesti velvollinen pitämään valmistetta kaupan kyseisessä valtiossa ja jatkamaan tätä kaupan pitämistä; ja/tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>tämän valtion lainsäädännössä ja/tai yhteisön oikeudessa edellytetään todellisuudessa sitä, että sen jälkeen, kun valmiste on saatettu markkinoille tässä valtiossa, patentinhaltijan on toimitettava paikallisten potilaiden tarpeisiin riittävä määrä valmistetta ja jatkettava tätä toimittamista; ja/tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>tämän valtion lainsäädännössä annetaan sen viranomaisille oikeus, jota nämä käyttävät, määrätä valmisteen myyntihinta tässä valtiossa ja kun lainsäädännössä kielletään myynti muulla hinnalla; j a/tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>tämän valtion viranomaiset ovat määränneet valmisteen hinnan sellaiseksi, että voidaan olettaa valmistetta vietävän huomattavia määriä tästä valtiosta jäsenvaltioon, jossa yrityksellä on<?PAGE NO="I-6297"?> patentti, minkä takia patentin kaupallinen arvo vähenee huomattavasti ja patentinhaltijan myöhempi farmaseuttisten valmisteiden tutkimus- ja kehittelytyö vaarantuu vakavasti, mikä on vastoin tarkoitusta, joka Euroopan yhteisöjen neuvostolla oli sen luodessa hiljattain lisäsuojatodistuksen?<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ensimmäiset kaksi kysymystä koskevat asiassa merkityksellisten siirtymäkautta koskevien määräysten soveltamisajan päättymistä, ja kansallinen tuomioistuin tiivistää myöhemmin tässä ratkaisuehdotuksessa yksityiskohtaisesti tutkittavat väitteet ja toteaa olevansa selkeästi varhaisimman päivämäärän kannalla, joka siis on <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> Espanjan osalta ja <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE> Portugalin osalta. Kansallinen tuomioistuin on siis hyväksynyt Primecrownin väitteen. Kansallinen tuomioistuin huomauttaa, että silloin, kun Espanja liittyi EPS:ään, se sai EPS:n hallintoneuvostolta yleissopimuksen 167 artiklan 2 kappaleen mukaisesti luvan lykätä velvoitettaan, jonka mukaan sen piti tehdä farmaseuttisista valmisteista patentoitavia, pisimmän mahdollisen ajan eli <DATE ISO="19921006">6.10.1992</DATE> asti; nämä valmisteet olivat siis <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> lähtien patentoitavia Espanjassa. Perustamissopimuksen 30 artiklassa määrättyä kieltoa on sovellettava liittymisasiakirjan 42 artiklan perusteella liittymisasiakirjan 47 artiklan mukaan kolmannen vuoden lopusta <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>sen jälkeen, kun Espanja on tehnyt näistä valmisteista patentoitavia<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen mukaan Merck on väittänyt, että kolmen vuoden määräaikaa on tulkittava siten, että se lasketaan päivästä, jolloin kyseessä olevasta farmaseuttisesta valmisteesta tehtiin patentoitava, koska liittymisasiakirjan 47 artiklan 1 kohdassa käytetään ilmaisua <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>silloin, kun <HT TYPE="ITALIC">kyseiselle valmisteelle</HT> ei Espanjassa voinut saada <HT TYPE="ITALIC">patenttia</HT><QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>, kun taas 47 artiklan 2 kohdan sanamuoto on <QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>kolmannen vuoden loppuun asti sen jälkeen, kun Espanja on tehnyt <HT TYPE="ITALIC">näistä valmisteista</HT> patentoitavia<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kursivoinnit kansallisen tuomioistuimen. Merck ei toistanut tätä väitettä kirjallisissa huomautuksissaan, mutta Beecham mainitsi asiasta lyhyesti; ks. jäljempänä 27 kohta.</P></NOTE> Kansallinen tuomioistuin on Primecrownin kanssa samaa mieltä siitä, että tämä väite on absurdi; tietty valmiste, joka oli markkinoilla ennen kuin Espanja teki siitä patentoitavan, ei olisi koskaan patentoitavissa, koska se ei olisi enää uusi, joten kolmen vuoden määräaika ei koskaan alkaisi kulua. Kansallinen tuomioistuin katsoo itse asiassa, että kolmen vuoden määräaikaa ei tarvittaisi, jos valmiste olisi patentoitavissa.<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Merck myönsi vastauksessaan suullisessa käsittelyssä esitettyyn kysymykseen, että sen jälkeen, kun farmaseuttisten valmisteiden patentoiminen Espanjassa ja Portugalissa oli mahdollista, patenttisuojaa olisi mahdotonta saada tuotteille, jotka on jo patentoitu muissa jäsenvaltioissa, koska olennainen uutuuden vaatimus ei täyttyisi.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin päätyy selvästi siihen, että siirtymäaika on päättynyt <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> Espanjan osalta. Tuomari nimittäin toteaa, että <QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>olisin arvioinut, että kyseessä on <HT TYPE="ITALIC">acte clair</HT> -käsitteellä tarkoitettu tilanne, jollen olisi tietoinen useista varoituksista, joiden mukaan toisinaan yhteisöjen tuomioistuin voi toimia odottamattomalla tavalla, kun sillä on ratkaistavanaan uusi kysymys<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6298"?><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Portugalin osalta kansallinen tuomioistuin toteaa, että määräajan laskeminen alkaa <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE>, jolloin Portugali liittyi EPS:ään liittymisasiakirjan pöytäkirjan n:o 19 3 artiklan mukaisesti.<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Portugalin perustuslain 8 pykälän 2 momentin mukaan kansainvälisistä sopimuksista tulee velvoittavia kansallisessa oikeusjärjestyksessä, kun Portugali on ne ratifioinut. EPS tuli siis voimaan Portugalissa <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> Portugalin hallituksen talletettua ratifioimiskirjan <DATE ISO="19911014">14.10.1991</DATE>, riippumatta siitä, että myöhemmin eli <DATE ISO="19920331">31.3.1992</DATE> asiasta annettiin laki (decreto-lei) nro 42/92.</P></NOTE> Kansallinen tuomioistuin korostaa, että Merck ei ole kiistänyt sitä, että farmaseuttisille valmisteille oli EPS:n mukaisesti mahdollista saada Euroopan patenttivirastosta Portugalin aluetta koskevia patentteja <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> lähtien.<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kansallinen tuomioistuin myöntää, että Merckin väite siitä, että Portugalin patenttivirastosta saattoi itse asiassa saada patentteja vasta myöhemmin, pitää paikkansa.</P></NOTE> Kansallinen tuomioistuin pitää siis selvästi oikeimpana ratkaisuna sitä, että asiassa merkityksellisten siirtymäkautta koskevien määräysten soveltaminen päättyy <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE> eli kolmen kalenterivuoden kuluttua laskettuna päivämäärästä <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE>.<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Päivämäärä <DATE ISO="19980601">1.6.1998</DATE> perustuu kolmen vuoden määräajan päättymiseen laskettuna päivämäärästä, jolloin oli selvää, että Portugalin patenttivirasto pystyi myöntämään patentteja farmaseuttisille valmisteille; päivämäärä <DATE ISO="19981231">31.12.1998</DATE> perustuu siihen, että kalenterivuotta koskeva väite yhdistetään päivämäärää <DATE ISO="19980601">1.6.1998</DATE> koskevaan väitteeseen; viimeinen Päivämäärä saadaan lisäämällä jälleen kolme vuotta johonin aiempaan päivämäärään.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Kolmannesta kysymyksestä kansallinen tuomioistuin toteaa, että niistä väitteistä, jotka Merck on esittänyt asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvasta oikeuskäytännöstä luopumiseksi, erityisesti kaksi väitettä, joita ei esitetty kyseisessä asiassa, ovat sellaisia, joiden perusteella voidaan kumota keskeinen päätelmä siitä, että kyseessä oli omaan tahtoon perustuva päätös saattaa valmisteet vaihdantaan Espanjassa ja Portugalissa:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>väite, jonka mukaan lääkeyhtiöillä on eettinen velvollisuus toimittaa valmisteitaan Espanjaan ja Portugaliin erityisesti, koska ne ovat jo saattaneet valmisteen vaihdantaan näissä valtioissa ja koska lääkärit määräävät sitä;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>väite, jonka mukaan niillä voi olla joko kansallisen lainsäädännön tai yhteisön oikeuden perusteella oikeudellinen velvollisuus toimittaa valmisteita Espanjan ja Portugalin markkinoille.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin pitää Merckin väitteitä, jotka koskevat tarvetta suojata tutkimus- ja kehitystyötä Euroopassa ja edistää tervettä Euroopan lääketeollisuutta, tällä hetkellä vakuuttavampina kuin ne olivat niitä ensimmäistä kertaa asiassa Merck esitettäessä. Kansallinen tuomioistuin ehdottaa, että yhteisöjen tuomioistuimen saattaisi tarvita rajoittaa asiassa Merck annetun tuomion mukaisen oikeuskäytännön muuttamisen taannehtivia vaikutuksia, <QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>koska olisi ilmeisen väärin, että yhteisöjen tuomioistuin poikkeaisi aiemmasta ratkaisustaan sillä tavalla, että asianosaisista tehtäisiin lainrikkojia aiempien tekojen perusteella, jotka olivat laillisia kyseisen ratkaisun perusteella, ja siten tekisi aiemmista, laillisista rinnakkaistuonneista lainvastaisia<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/>.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV —</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Merck (asian C-267/95 kantajat), Beecham (asian C-268/95 kantajat), Primecrown<?PAGE NO="I-6299"?> (asian C-267/95 vastaajat), Yhdistyneen kuningaskunnan, Belgian, Kreikan, Espanjan ja Italian hallitukset ja Euroopan yhteisöjen komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Suullisia huomautuksia ovat esittäneet Merck, Beecham, Primecrown, Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan, Kreikan, Italian, Tanskan, Ranskan ja Ruotsin hallitukset ja komissio.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A —</NO.P><TXT>Ensimmäinen ja toinen kysymys</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Merck ja Beecham</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Merck väittää, että liittymisasiakirjan 47 artiklaa sovelletaan Espanjasta tuotuihin farmaseuttisiin valmisteisiin <DATE ISO="19961231">31.12.1996</DATE> asti. Se perustaa väitteensä 47 artiklan sanamuotoon (<QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>kolmannen vuoden loppuun asti sen jälkeen<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/> eikä <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>kolme vuotta sen jälkeen<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/>). Merck väittää, että tätä tulkintaa tukee se seikka, että kaikkien liittymisasiakirjassa määrättyjen väliaikaisten toimenpiteiden soveltaminen päättyy kalenterivuoden lopussa. Se viittaa erityisesti liittymisasiakirjan 379 artiklaan, jonka mukaan hätätilatoimenpiteiden toteuttaminen on mahdollista <DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE> asti.</TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Merck väittää toissijaisesti, että 47 artiklan soveltamisaika päättyy vuoden 1996 lopussa, koska teollisoikeuden suojelemisesta <DATE ISO="18830320">20 päivänä maaliskuuta 1883</DATE> tehdyn Pariisin yleissopimuksen (jäljempänä Pariisin yleissopimus) 4 C artiklan 1 kappaleen mukaan henkilöllä, joka on tehnyt asianmukaisessa järjestyksessä patenttihakemuksen jossakin liittomaassa, on etuoikeus suojan hakemisen osalta muissa sopimusvaltioissa<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Merck toteaa, että sopimusvaltioita on tällä hetkellä noin sata, ja niihin kuuluvat Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta.</P></NOTE> 12 kuukauden ajan siitä, kun ensimmäinen hakemus jätettiin. Tämän määräyksen mukaan hakijalla on 12 kuukauden määräaika jättää samaa keksintöä koskevat patenttihakemukset muissa Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltioissa ja pyytää etuoikeutta myöhempiä hakijoita vastaan. Keksinnön uutuutta arvioidaan ensimmäisen hakemuksen jättöpäivän mukaan, mikä tarkoittaa, että keksintöä pidetään uutena kaikissa Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltioissa näiden 12 kuukauden ajan. Tämän takia valmisteen patentoitavuus Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltioissa sisältää olennaisena osana oikeuden pyytää etuoikeutta sellaisen samaa keksintöä koskevan hakemuksen perusteella, joka on tehty edeltävien 12 kuukauden aikana missä tahansa Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltiossa.</TXT></NP><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Merck väittää kuitenkin, että Espanjan Consejo de estado totesi <DATE ISO="19930218">18.2.1993</DATE> patenttiviraston lausuntopyynnön johdosta, että Espanjassa annetaan etuoikeus ainoastaan sellaisten patenttihakemusten perusteella, jotka on jätetty muissa EPS:n sopimusvaltioissa <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> jälkeen.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Recopilación de Doctrina/Ano 1993, s. 1435.</P></NOTE> Merck väittää, että patentoitavuuden käsitettä, sellaisena kuin sitä on käytetty liittymisasiakirjan 47 artiklassa, on tulkittava Pariisin yleissopimuksen mukaisesti, joten siihen täytyy sisältyä mahdollisuus<?PAGE NO="I-6300"?> saada patentteja Espanjassa <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> jälkeen vetoamalla etuoikeuteen, joka perustuu 12 edeltävän kuukauden aikana jossakin Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltiossa jätettyihin hakemuksiin. Merck päättelee, että se, että Espanja ci hyväksynyt näitä etuoikeuspyyntöjä, tarkoittaa itse asiassa sitä, että se teki farmaseuttisista valmisteista täysin patentoitavia vasta <DATE ISO="19931007">7.10.1993</DATE> alkaen.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Portugalin osalta Merck toteaa, että liittymisasiakirjan 209 artiklaa sovelletaan farmaseuttisiin valmisteisiin <DATE ISO="19981231">31.12.1998</DATE> asti eli kolmannen kalenterivuoden päättymiseen laskettuna siitä, kun farmaseuttisista valmisteista todella tehtiin patentoitavia Portugalissa. Farmaseuttisia valmisteita ei voinut todellisuudessa patentoida Portugalissa ennen kuin <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE>, jolloin <DATE ISO="19920331">31.3.1992</DATE> annetulla Portugalin lain nro 42/92 tuotteita koskevia eurooppapatentteja koskevaa säännöstöä täydennettiin hyväksymällä teollisoikeuksia koskeva laki, jolla farmaseuttisista valmisteista tehtiin patentoitavia Portugalissa.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Laki (decreto-lei) nro 16/95, <DATE ISO="19950124">24.1.1995</DATE>, tullut voimaan <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Beecham väittää, että liittymisasiakirjan 47 artiklaa sovelletaan farmaseuttisiin valmisteisiin, kuten Augmentineen, siihen asti, kun on kulunut kolme vuotta siitä, kun Espanjassa annetaan lainsäädäntöä, jonka perusteella voidaan saada Augmentinea koskeva patentti. Jos 47 artiklaa tulkittaisiin siten, että sillä annetaan suojaa ainoastaan kolmannen vuoden loppuun asti laskettuna siitä, kun Espanjan lainsäädännön mukaan yleisestä tuoteryhmästä tuli patentoitavia, sillä annettaisiin pelkästään <QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>mielivaltainen 3—4 vuoden vapaus<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/> siltä, että halvat, Espanjasta tuodut farmaseuttiset valmisteet tulvivat muihin jäsenvaltioihin, eikä tämän ajanjakson jälkeen suojaa olisi enää ollenkaan.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Toissijaisesti Beecham väittää, että jos 47 artiklassa määrättyä siirtymäaikaa tulkitaan siten, että se alkaa päivästä, jolloin Espanjan lainsäädännön mukaan farmaseuttiset tuotteet olivat yleisenä ryhmänä patentoitavissa (eli <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> lähtien), 47 artiklaa olisi ainakin tulkittava kalenterivuotta koskevan säännön mukaisesti. Kuitenkin se suojan lakkaamisen päivämäärä, jota Beecham pitää parhaimpana (<DATE ISO="19961231">31.12.1996</DATE>), saadaan yhdistämällä tämä lähestymistapa Merckin esittämään väitteeseen, joka koskee Pariisin yleissopimuksen mukaista etusijaa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Primecrown</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Primecrown toteaa, että EPS tuli voimaan <DATE ISO="19771007">7.10.1977</DATE> riippumatta kalenterivuotta koskevista väitteistä, koska silloin oli talletettu 169 artiklan mukaisesti riittävä määrä ratifioimiskirjoja. EPS:n 167 artiklan 5 kappaleen mukaan 167 artiklan 2 kappaleen mukaista varaumaa jätetään soveltamatta ainoastaan hakemuksiin, jotka on tehty varauman soveltamisajan päättymisen jälkeen.<?PAGE NO="I-6301"?> Primecrown väittää, että erityisesti pöytäkirjan n:o 8 3 artiklasta ilmenee selvästi, että Espanja liittyisi EPSrään <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> alkavin vaikutuksin, minkä jälkeen se myöntäisi patentteja kyseisenä päivänä tai sen jälkeen tehtyjen hakemusten perusteella. Liittymisasiakirjan 47 artikla on selvästi sidoksissa pöytäkirjaan n:o 8, jossa viitataan EPS:ään. Koska Espanja saattoi EPS:n voimaan <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>, se toimi pöytäkirjassa n:o 8 edellytetyllä tavalla, joten 47 artiklassa tarkoitettu kolmen vuoden siirtymäaika päättyi <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Primecrown viittaa sitten liittymisasiakirjan pöytäkirjaan n:o 19, jonka mukaan Portugali liittyisi EPS:ään <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE>. Koska Portugalin osalta ei ollut tehty EPS:n 167 artiklan mukaista varaumaa, kemiallisista ja farmaseuttisista valmisteista tuli patentoitavia Portugalissa kyseisenä päivänä. Liittymisasiakirjan 209 artiklassa määrätty poikkeus on sidoksissa pöytäkirjaan n:o 19, jossa viitataan EPS:ään. Jälleen on niin, että poikkeuksen tulkitseminen suppeasti tarkoittaa, että siirtymäkausi päättyy kolme vuotta EPS:n voimaantulon jälkeen eli <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Primecrown väittää, että jokainen, joka haluaa saada Portugalissa patentin farmaseuttiselle valmisteelle, on voinut sen saada jättämällä <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> tai tämän jälkeen Euroopan patenttivirastoon hakemuksen, jossa nimetään Portugali (joko yksinään tai muiden valtioiden kanssa), huolimatta siitä, että Portugali ei hyväksynyt farmaseuttisia valmisteita koskevia hakemuksia kansallisessa patenttivirastossaan ennen kuin <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE>, jolloin teollisoikeuksia koskevat, <DATE ISO="19950124">24.1.1995</DATE> annettuun lakiin (decreto-lei) nro 16/95 sisältyvät säännökset tulivat voimaan. Liittymisasiakirjan 209 artiklassa tai pöytäkirjassa n:o 19 ei kummassakaan velvoitettu Portugalia hyväksymään farmaseuttisten valmisteiden patenttihakemuksia jossakin tietyssä menettelyssä; tämän takia Portugalilla ei ollut mitään velvollisuutta perustaa kansallista patenttivirastoa, jotta se saattaisi <QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>patenttilainsäädäntönsä sopusointuun —— yhteisössä saavutetun teollis[oikeuksien] suojan tason kanssa<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Primecrown väittää, että käsitettä <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>tarkoitettujen valmisteiden<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/>, jota käytetään liittymisasiakirjan 47 artiklan 2 kohdassa (Espanja) ja 209 artiklan 2 kohdassa (Portugali), voidaan tulkita ainoastaan siten, että sillä viitataan 47 artiklassa tarkoitettuun yleiseen tuoteryhmään. Jos tarkoituksena olisi ollut viitata tiettyyn, erityisellä patentilla suojattuun valmisteeseen, olisi käytetty yksikköä, jotta muoto olisi ollut sama kuin 47 artiklan 1 kohdassa, jossa käytetään muun muassa ilmausta <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>valmiste<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/>. Primecrown väittää, että pohjimmiltaan syy siihen, että patentteja ei voinut Espanjassa saada <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> alkaen tietyille farmaseuttisille valmisteille, ei enää ollut se, että farmaseuttiset valmisteet ryhmänä eivät olisi kuuluneet kansallisen patenttilainsäädännön soveltamisalaan, vaan keksijän oma päätös siitä, että se<?PAGE NO="I-6302"?> saattoi keksintönsä julkisuuteen ennen kuin se olisi voinut ensimmäistä kertaa jättää Espanjassa tuotepatenttia koskevan hakemuksen. Liittymisasiakirjan pöytäkirjassa n:o 8 ei mitenkään velvoiteta Espanjaa antamaan patenttisuojaa keksinnöille, joista on tullut julkisia ennen <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>. Päinvastoin pöytäkirjassa n:o 8 viitataan nimenomaisesti EPS:n 167 artiklaan, jossa on omat siirtymäaikaa koskevat määräyksensä (5 kohta), joiden mukaan patenttihakemukset, jotka on jätetty Espanjaa koskevan varauman voimassaolon päätyttyä, voidaan hyväksyä, muttei patenttihakemuksia, jotka on jätetty ennen tätä päivämäärää.</TXT></NP><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Primecrown väittää, että kalenterivuosiin perustuvan laskemistavan yhdistäminen kolmen vuoden ajanjaksoa koskevaan tulkintaan tarkoittaisi sitä, että jäsenvaltiot olisivat liittymisasiakirjasta neuvotellessaan halunneet, että 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu siirtymäaika voisi vaihdella jopa 33 prosenttia riippuen mielivaltaisesti siitä, mihin aikaan vuodesta farmaseuttisista tuotteista tehtiin patentoitavia. Poikkeuksen tarkoituksena on se, että markkinatilanteeseen voitaisiin sopeutua ennen kuin rinnakkaistuontia koskevat rajoitukset poistetaan. Primecrownin mielestä ei ole kuviteltavissa, että poikkeuksen laatijat olisivat uskoneet, että markkinatilanteeseen sopeutuminen kestäisi kauemmin, jos Espanja saattaisi farmaseuttiset valmisteet patentoitaviksi kalenterivuoden alussa eikä lopussa. Syy siihen, että yhteisöjen perustamissopimuksissa tarkoitetut määräajat yleensä päättyvät kalenterivuosien lopussa, on historiallinen; ETY:n perustamissopimus tuli voimaan <DATE ISO="19580101">1.1.1958</DATE>, ja myöhemmät liittymiset ovat aina tapahtuneet vuoden ensimmäisenä päivänä. Farmaseuttisten tuotteiden patentoitavuutta Espanjassa koskeva, pakottava päivämäärä ei ole sidoksissa yhteisöjen perustamissopimuksiin vaan tiettyyn määrään vuosia laskettuna EPS:n voimaantulosta, eikä EPS ole yhteisön perustamissopimus. Liittymisasiakirjassa mainitaan nimenomaisesti tämä päivämäärä, joka on <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Primecrown väittää myös, että kalenterivuosimenetelmän soveltaminen olisi vastoin <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>tavallista ja yleismaailmallista <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="2019"/>vuosipäiväsääntöä<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="2019"/><QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/>, jota sovelletaan yleisesti jäsenvaltioissa määräaikoja laskettaessa.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrown viittaa muun muassa siihen, että seitsemän jäsenvaltiota (joihin eivät kuulu Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat liittyneet Eurooppalaiseen yleissopimukseen määräaikojen laskemisesta (Baselin yleissopimus), jonka 4 artiklan 2 kappaleessa määrätään seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/>Jos määräaika on määrätty kuukausina tai vuosina, sen viimeinen päivä on määräajan viimeisen kuukauden tai vuoden päivä, joka vastaa päivämäärältään määräajan ensimmäistä päivää, ja jos vastaavaa päivämäärää ei ole, viimeisen kuukauden viimeinen päivä.<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/> (Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa virallisen suomennoksen puuttuessa.)</P></NOTE> Primecrown väittää, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa tavallinen sääntö on vastaavan päivämäärän sääntö<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrown viittaa erityisesti lordi Diplockin lausumiin asiassa Dodds v. Walker [1981] 1 WLR, s. 1027, 1029.</P></NOTE> ja että Espanjan siviililain 5 pykälän 1 momentista ilmenee, että myös Espanjan lainsäädännön mukaan määräaikoja lasketaan rikkonaisina vuosina eikä seuraavan kalenterivuoden alusta lähtien. Lisäksi Primecrown väittää, että kun yhteisön oikeudessa tarkoitetaan, että määräaika päättyy kalenterivuoden<?PAGE NO="I-6303"?> lopussa, tämä ilmaistaan selvästi ja yksiselitteisesti.<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrown mainitsee useita kansainvälisen, kansallisen ja yhteisön oikeuden oikeussääntöjä tämän väitteensä tueksi.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Primecrown väittää, että liittymisasiakirjan 47 artiklan 2 kohdassa määrätään ainoastaan, että Espanjan on saatettava farmaseuttiset valmisteet patentoitaviksi, eikä siinä velvoiteta Espanjaa toteuttamaan Pariisin yleissopimuksen mukaista etuoikeusjärjestelmää. Lisäksi jopa Pariisin yleissopimuksen mukaan etuoikeus riippuu ensimmäisestä, kotivaltioon jätetystä hakemuksesta, joka katsotaan keksintöä koskevaksi hakemukseksi sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa yleissopimuksessa määrättyä etuoikeutta pyydetään. Koska tällaisia Espanjan ulkopuolella ennen <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> jätettyjä hakemuksia ei olisi voitu pitää Espanjan lainsäädännön mukaan pätevinä hakemuksina, etuoikeutta ei voida vaatia.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Muita huomautuksia</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian ja Tanskan hallitukset väittävät, että Espanjan ja Portugalin siirtymäkaudet ovat päättyneet <DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE>. Vaikka esitetyt väitteet on ilmaistu eri tavoilla, niiden ajatuksena on, että liittymisasiakirjan 47 ja 209 artiklan ilmaus <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>kolmannen vuoden loppuun asti<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/> tarkoittaa joulukuun viimeistä päivää kolmantena vuonna sen päivämäärän jälkeen, jolloin vaadittu patenttisuoja on ollut saatavilla, ja että ilmaus <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>loppuun<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> ei lingvistisesti tarkastellen voi tarkoittaa jonkin sellaisen tapahtuman vuosipäivää, joka voi sattua kalenterivuoden kuluessa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa, että liittymisasiakirjan muissa siirtymäkautta koskevissa määräyksissä annettujen päivämäärien tutkiminen osoittaa, että myös näiden siirtymäkausien on tarkoitettu päättyvän kalenterivuoden lopussa.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Kreikan hallitus arvioi, että siirtymäkausi päättyy, kun on kulunut kolme vuotta siitä, kun farmaseuttiset valmisteet olivat patentoitavissa. Ruotsin, Ranskan ja Belgian hallitukset eivät ole ilmaisseet kantaansa tältä osin.</TXT></NP><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Komissio totesi suullisessa käsittelyssä, että määräaikojen laskeminen rikkonaisina vuosina oli lähempänä poikkeusmääräysten sanamuotoa; jos perustana olisi haluttu käyttää kalenterivuotta, siitä olisi mainittu tekstissä nimenomaisesti. Lisäksi sen mukaan täsmälliset päivämäärät, joista lähtien valmisteet olisivat patentoitavissa Espanjassa ja Portugalissa, eivät olleet tiedossa liittymisasiakirjasta neuvoteltaessa, joten laskeminen rikkonaisina vuosina oli järkevämpää. Tämä oli asian kanssa ennen lokakuuta 1995 työskennelleistä henkilöistä suurimman osan käsitys, ja varmasti käsitys, jonka komission virkamiehet ilmaisivat julkisesti ja joka oli taustalla<?PAGE NO="I-6304"?> useiden jäsenvaltioiden liittymisasiakirjan 379 artiklan mukaisesti esittämissä pyynnöissä. Komissio totesi lopuksi, että yhteisöjen tuomioistuimenkin pitäisi ottaa huomioon kansallisen tuomioistuimen tämän lähtökohdan puolesta selvästi esittämä mielipide.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B —</NO.P><TXT>Kolmas kysymys</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Merck</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Ensimmäinen väiteryhmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Merckin ensisijainen väite on se, että sitä periaatetta, jonka yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi asiassa Merck antamassaan tuomiossa, pitäisi muuttaa siten, että tiettyä valmistetta koskevan patenttioikeuden katsotaan sammuneen ainoastaan siinä tapauksessa, että patentinhaltijalla on ollut mahdollisuus saattaa tuote ensimmäistä kertaa vaihdantaan yhteisössä siten, että se on suojattu patentilla ja että samanaikaisesti on taattu, ettei kilpailevia, luvattomia kopioita ole markkinoilla. Merck esittää kuusi pääasiallista väitettä tämän tueksi.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT>Ensiksikin silloin, kun asiassa Merck annettiin tuomio, farmaseuttisten valmisteiden patentoitavuus oli Euroopassa pikemminkin poikkeus kuin sääntö, kun taas nykyään ne ovat patentoitavissa suurimmassa osassa teollisuusmaista. Lääkkeet ovat nykyään patentoitavia kaikissa Euroopan talousalueen valtioissa lukuun ottamatta Islantia.<NOTE NOTE.ID="E0027" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Islannilla on kuitenkin ETA-sopimukscn pöytäkirjan n:o 28 3 artiklan 5 kohdan mukaan velvollisuus tehdä niistä patentoitavia <DATE ISO="19970101">1.1.1997</DATE> lähtien.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT>Yhteisö on viime vuosina korostanut patenttien merkittävyyttä lääkealalla. Merck kiinnittää huomiota LST-asetukseen<NOTE NOTE.ID="E0028" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 13.</P></NOTE> ja erityisesti sen neljään ensimmäiseen perustelukappaleeseen sekä komission aiemmin antaman selittävän mietinnön 1 ja 5 kohtaan.<NOTE NOTE.ID="E0029" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>KOM(90) 101 lopull. —SYN 255, s. 3.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Lisäksi asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvan periaatteen negatiiviset vaikutukset moninkertaistuvat sen jälkeen, kun Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden kanssa tehdyt assosiointisopimukset tulevat voimaan, koska niissä on mahdotonta saada patenttia — uutuutta koskevan edellytyksen jäädessä täyttymättä — lääkkeille, jotka on ensimmäistä kertaa saatettu markkinoille näissä maissa ennen kuin niistä tehtiin patentoitavia 1990-luvun alussa. Merck arvioi, että kun näistä valtioista tulee EY:n jäseniä, Merck-periaatetta sovelletaan kaikkiin niistä<?PAGE NO="I-6305"?> peräisin oleviin tai niissä markkinoille saatettuihin lääkkeisiin (näissä valtioissa hinnat ovat keskimäärin yli 33 prosenttia alemmat kuin EY:ssä).</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Toiseksi Merck-pcriaate alentaa huomattavasti yhteisössä myönnettyjen patenttien arvoa. Merck väittää, että luvattomat kopiot Espanjan ja Portugalin markkinoilla mahdollistivat sen, että viranomaiset pystyivät soveltamaan kansallisia hintasääntelyjärjestelmiä vahvistaakseen hinnat EY:n keskimääräisiä hintoja alhaisemmiksi. Tällaisia kopioita voi saattaa markkinoille ennen alkuperäisen tuotteen saattamista markkinoille, samanaikaisesti sen kanssa tai joka tapauksessa 12 kuukauden kuluessa siitä. Suullisessa käsittelyssä Merck on todennut, että tätä yhteyttä sen, että tuote ei ole patentoitavissa, ja hintatason välillä osoittaa selvästi geneeristen tuotteiden ilmaantuminen markkinoille heti, kun patenttioikeuksien voimassaolo on päättynyt jäsenvaltioissa, joissa patenttisuoja tunnustetaan. Hinnat putoavat erittäin nopeasti sekä hieman ennen patentilla suojatun kauden päättymistä että hieman sen jälkeen. Lisäksi Merck (jota Beecham täysin tuki) totesi suullisessa käsittelyssä, että patenttisuoja tai sen puuttuminen vaikuttaa lääkeyhtiöiden neuvotteluasemaan suhteessa kansallisiin viranomaisiin; jos korvaava geneerinen valmiste on saatettu tai sitä ollaan saattamassa markkinoille, viranomaisten asema hinnoista neuvoteltaessa vahvistuu suhteessa patentinhaltijaan. Merck väitti myös, että tässä asiassa Espanjassa ja Portugalissa sovellettavat hintavalvontajärjcstelmät ovat itse asiassa tiukemmat kuin vastaava järjestelmä Italiassa silloin, kun annettiin tuomio asiassa Merck.<NOTE NOTE.ID="E0030" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Italiassa hintavalvontaa ei sovellettu vapaasti yksityisillä markkinoilla myytäviin lääkkeisiin. Portugalissa <DATE ISO="19900113">13.1.1990</DATE> annetun asetuksen nro 29/90 2 ja 3 pykälän mukaan viranomaiset määräävät vuosittain lääkkeiden hinnat käyttämällä viitehintaa, joka on vastaavien lääkkeiden keskihinta Espanjassa, Ranskassa ja lullassa. Espanjassa terveysministeriö asettaa hinnat <DATE ISO="19900223">23.2.1990</DATE> annetun kuninkaan asetuksen nro 271/1990 nojalla vähintään vuodeksi kerrallaan.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Merck väittää, että Espanjasta ja Portugalista tapahtuvasta rinnakkaistuonnista hyötyvät yleensä pikemminkin rinnakkaistuonnin ja -viennin harjoittajat kuin tuontimaan potilaat tai kansalliset terveysviranomaiset, ja se aiheuttaa lääkkeiden patentinhaltijoille suuria tappioita vähentämällä kyseisten valmisteiden arvoa ja siten todellisuudessa lyhentämällä niiden patentilla suojattua aikaa.<NOTE NOTE.ID="E0031" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Merck viittaa muun muassa LST-asetukseen ja EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan m kohtaan, 130 artiklan 1 kohuan ja 130 f artiklan 1 kohtaan, jotka lisättiin tähän sopimukseen Euroopan unionisu tehdyllä sopimuksella ja joissa tuetaan uutu yhteisymmärrystä tutkimuksen edistämisestä yhteisössä.</P></NOTE> Merck väittää, että koska patentoitavien tuotteiden pitämisestä kaupan ei ole annettu yhteistä yhteisön lainsäädäntöä, sellaisia vapaan liikkuvuuden esteitä yhteisössä, joilla on tarkoitus edistää farmaseuttisten valmisteiden tutkimista, olisi pidettävä välttämättöminä pakottavien vaatimusten täyttämiseksi niin sanotussa Cassis de Dijon -tapauksessa tarkoitetulla tavalla.<NOTE NOTE.ID="E0032" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="120/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="649">120/78, Rcwc-Zentral, tuomio <DATE ISO="19790220">20.2.1979</DATE> (Kok. 1979, s. 649)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Neljännessä ją viidennessä väitteessään Merck toteaa, että patenttioikeudet eivät voi sammua, jos niitä ei ole koskaan ollutkaan.<?PAGE NO="I-6306"?> Asiassa Merck annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että patenttioikeuden ydinsisältö ei takaa, että patentinhaltija saa aina korvauksen luovasta työstään, kun taas julkisasiamies Reischl totesi, että tämä ydinsisältö antaa patentinhaltijalle ainoastaan mahdollisuuden saada korvaus luovasta työstään. Merck sitä vastoin väittää, että kohtuullinen korvaus patentinhaltijan luovasta työstä on elintärkeää lääketeollisuudelle, koska uuden lääkkeen aikaansaamiseksi tarpeelliset keskimääräiset tutkimus- ja kehityskustannukset arvioidaan nykyään 200 miljoonaksi ecuksi. Lääkeyhtiöiden olemassaolo riippuu muutaman menestystuotteen kannattavuudesta ja uusien lääkkeiden patenttisalkkujen säännöllisestä uusimisesta. Lääketeollisuuden valmistamista <FT TYPE="NUMBER">10000</FT> aineesta keskimäärin vain yhdestä tai kahdesta tulee kaupan pidettäviä lääkkeitä. Valtavien riskien takia yksittäiset yhtiöt ovat hyvin haavoittuvia, eivätkä vähiten sen takia, että teollisuus kustantaa itse 90 prosenttia tutkimuksesta. Tutkimukseen suunnatun investoinnin kannattavuus riippuu useasta markkinatekijästä, mukaan lukien patentoidun valmisteen kaupallinen potentiaali ja korvaavien tuotteiden varhainen ilmaantuminen. Korvaaviin tuotteisiin kuuluvat tuotteet, joista käytetään nimitystä fast followers ja joilla on vastaava hoidollinen vaikutus kuin alkuperäisellä valmisteella mutta jotka ovat kyllin erilaisia, jotta niillä ei loukata patenttia.</TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Merck väittää, että patentin pitäisi katsoa sammuneen ainoastaan, jos patentinhaltija suostuu kyseisen patentin olennaisen ja pysyvän ominaispiirteen käyttöön, eli patentinhaltijalla on oltava oikeus saattaa patentoitu tuote markkinoille ensimmäistä kertaa varmana siitä, että patentin voimassaoloaikana luvattomia kopioita ei pidetä kaupan. Tällä tavalla valmisteen taloudellista arvoa suojataan luvattomien, halvempien kopioiden kilpailulta.<NOTE NOTE.ID="E0033" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Merck viittasi N. Kochiin 1986: Article 30 and the Exercise of Industrial Property Rights to Block Imports. Fordham Corp. L. Inst., s. 605, 619, ja totesi, että tämä ei tarkoita sitä, että patentilla annettavalla suojalla pitäisi taata markkinahintoja suuremmat voitot, vaan pikemminkin yksinkertaisesti sitä, että patentinhaltijalla on oltava oikeus estää se, että kolmas henkilö valmistaa ja myy tuotetta, mikä on itsessään korvaus.</P></NOTE> Pelkästään taloudellisen korvauksen saamista ei pitäisi pitää patenttioikeuden sammumisena, kun se, että valmisteesta ei ollut tehty patentoitavaa, rajoitti sen kaupallista potentiaalia. Merck vetoaa asiassa Pharmon annettuun tuomioon,<NOTE NOTE.ID="E0034" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="19/84" YEAR="1985" PAGE.ECR="2281">19/84, Pharmon, tuomio <DATE ISO="19850709">9.7.1985</DATE> (Kok. 1985, s. 2281)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> jossa oli kyse pakkolisenssistä ja jossa todettiin, että patentinhaltijan oikeudet eivät olleet sammuneet sen takia, että hän oli saanut rojalteja, koska hän ei ollut saanut niitä vastineena vapaaehtoisesta suojatun varallisuusoikeuden käyttämisestä. Merck toistaa julkisasiamies Warnerin asiassa Musik-Vertrieb membran ja K-tel International vastaan GEMA (jäljempänä asia Musik-Vertrieb membran)<NOTE NOTE.ID="E0035" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="55/80+57/80" YEAR="1981" PAGE.ECR="147">55/80 ja 57/80, Musik-Vertrieb membran ja K-tel International v. GEMA, tuomio <DATE ISO="19810120">20.1.1981</DATE> (Kok. 1981, s. 147)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> antamassaan ratkaisuehdotuksessa toteaman seikan: <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>[o]ikeus ei voi sammua, jos sitä ei ole koskaan ollutkaan.<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/></TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Viidenneksi Merck toteaa, että asiassa Warner Brothers ja Metronome Video vastaan Christiansen (jäljempänä asia Warner Brothers) (tekijänoikeus)<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="158/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="2605">158/86, Warner Brothers ja Metronome Video v. Christiansen, tuomio <DATE ISO="19880517">17.5.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 2605)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> ja asiassa IHT Internationale Heiztechnik ja Danziger vastaan Ideal-Standard (jäljempänä asia IHT Internationale Heiztechnik) (tavaramerkki)<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-9/93" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-2789">C-9/93, IHT Internationale Heiztechnik ja Danziger v. Ideal-Standard, tuomio <DATE ISO="19940622">22.6.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-2789)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE><?PAGE NO="I-6307"?> yhteisöjen tuomioistuin totesi, että jollei suojan taso ole sama tuonti- ja vientimaassa, yhteisön oikeudella ei pidä viedä edellisen lainsäädäntöpolitiikkaa jälkimmäiseen.</TXT><P>Merck arvioi, että tätä päätelmää pitäisi soveltaa vielä suuremmalla syyllä patentteihin.</P></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Lopuksi Merck väittää, että päinvastoin kuin julkisasiamies Reischl tuntui olettavan asiassa Merck, ajoittaiset samankaltaisuudet sellaisten lääkkeiden, jotka voidaan patentoida, ja lääkkeiden, joita ei voida patentoida, hintojen välillä eivät tee näistä valmisteista toisiinsa verrattavia. Merck-periaate ei siten ole välttämätön sen välttämiseksi, että valmisteiden, joita ei voida patentoida, rinnakkaiskauppaa syrjitään verrattuna patentoitavien valmisteiden rinnakkaiskauppaan; jos patentinhaltijan oikeudet tunnustetaan, haltija hyötyy siitä varmuudesta, että patentin voimassaoloaikana luvattomia kopioita ei pidetä kaupan, ja näin ei ole asia silloin, kun tätä suojaa ei sille anneta.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Toinen väiteryhmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Toissijaisesti Merck vetoaa siihen, että Merck-periaatteen soveltamiseksi vaadittavaa suostumusta ei ole tässä asiassa annettu. Kansallisen tuomioistuimen esittämään kolmanteen kysymykseen liittyvät neljä olettamaa ovat kiinteässä yhteydessä tähän väitteeseen.</TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Ensinnäkään lääkeyhtiöt eivät voi — toisin kuin muut kulutustavaroiden tai palvelujen tarjoajat — vapaasti päättää siitä, saattavatko ne uusia valmisteita markkinoille vai eivät tai keskeyttävätkö ne jatkuvat toimitukset, koska eettiset näkökohdat pakottavat ne tarjoamaan lääkkeitä sinne, missä niitä tarvitaan, vaikka lääkkeitä ei kyseisessä maassa olisi saatettu patentoitavaksi.<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Merck toteaa, että se on aina noudattanut tätä periaatetta. Suullisessa käsittelyssä esitettyyn kysymykseen Merck vastasi, että se piti itseään eettisesti velvollisena toimittamaan farmaseuttisia valmisteitaan kaikkialle maailmaan riippumatta hintatasosta ja siis tällaisen toiminnan kannattavuudesta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>Merck toteaa, että eettisillä perusteilla sen olisi tällä hetkellä mahdotonta useista kansanterveyttä koskevista syistä vetää kyseiset valmisteet Espanjan ja Portugalin markkinoilta; tätä sen velvoitetta ei lievennä se, että markkinoilla on kopioita. Valmisteiden vetäminen markkinoilta voisi sen mukaan aiheuttaa sen, että myöhemmin näitä kopioita ei olisi jatkuvasti tarjolla; koska se on valmisteen keksijä, se on ainoa yhtiö, jolla on täydelliset tiedot kliinisten kokeiden tuloksista. Koska sillä on kokemusta ja varoja, se katsoo olevansa eettisesti velvollinen varmistamaan jatkuvan lääkevalvonnan (eli tarkkailemaan lääkkeiden odottamattomia vaikutuksia potilaisiin) erityisesti pitämällä vakituisesti palveluksessaan tiedemiehiä, jotka voivat neuvoa sen lääkkeitä määrääviä lääkäreitä. Sitä vastoin kopioijat ovat yleensä yhtiöitä, jotka investoivat ainoastaan välttämättömään tuontiin tai valmistukseen sekä jakeluun, joten lääkärit, jotka<?PAGE NO="I-6308"?> havaitsevat odottamattomia kliinisiä ongelmia kopiotuotteen kanssa, pyytävät neuvoa Merckiltä.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Toiseksi Merck väittää, että kaupallisten syiden takia se ei voi keskeyttää toimituksia. Markkinoilta vetäytyminen pakottaisi potilaat, joita tällä hetkellä hoidetaan heidän lääkäreidensä määräämillä valmisteilla, siirtymään muihin lääkkeisiin, jotka ehkä sopivat heille huonommin. Tällaisen markkinoilta vetäytymisen seurauksena Merck menettäisi peruuttamattomasti maineensa yhtiönä, joka palvelee kansanterveyttä, ja heikentäisi sen goodwill-arvoa Espanjan ja Portugalin lääketieteellisessä yhteisössä.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Merck väittää myös, että se ei voi keskeyttää jatkuvia toimituksia kansallisen lainsäädännön ja EY:n kilpailuoikeuden takia. Tämänhetkisten Espanjan ja Portugalin markkinoille suuntautuvien toimitusten keskeyttäminen saattaisi sen mielestä olla vastoin lääkkeistä annettua Espanjan lakia nro 25/1990 tai vastaavasti Portugalin (decreto-lei) lakia nro 135/95. Lisäksi perustamissopimuksen 85 artiklalla sitä estetään keskeyttämästä jatkuvat toimitukset espanjalaisille ja portugalilaisille ostajille. Merck väittää, että komissio on pitänyt 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina sopimuksina tai yhdenmukaistettuina menettelytapoina — minkä yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut — sellaisia toimia, jotka vaikuttavat yksipuolisilta, kuten valmistajan ohjeet jakelijoilleen olla viemättä valmistetta muihin EY:n jäsenvaltioihin voimassa olevan sopimussuhteen mukaisesti.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Beecham</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Beecham toteaa, että patenttisuojan tarkoituksena on kannustaa innovaatioihin; keksijälle on tarjottava mahdollisuus saada korvaus keksimistyöstä antamalla keksijälle yksinoikeus saattaa valmiste markkinoille. Beecham viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Centrafarm vastaan Sterling Drug antamaan tuomioon<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="15/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="1147">15/74, Centrafarm v. Sterling Drug, tuomio <DATE ISO="19741031">31.10.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 1147)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE>, jota se pitää rinnakkaisia patentteja koskevan sammumisdoktriinin perustana. Koska yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Merck antamassaan tuomiossa, että patentinhaltijan oikeudet saattavat sammua, jos se suostuu siihen, että valmistetta pidetään kaupan valtiossa, jossa patenttisuojaa ei voida saada, yhteisöjen tuomioistuin laajensi Beechamin mukaan perusteettomasti sammumisdoktriinia. Beecham arvostelee asiassa Merck annettua tuomiota, koska sen perustana olevat päätelmät ovat virheellisiä ja koska se ei ole yhteensopiva yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmän oikeuskäytännön tai yhteisön myöhemmän lainsäädännön kehityksen kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Beechamin mielestä asiassa Merck annettu tuomio ei ole yhteensopiva asiassa Warner Brothers annetun tuomion kanssa. Beecham viittaa myös asiassa Pharmon annettuun tuomioon ja erityisesti siihen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi julkisasiamies Mancinin käsityksen, jonka mukaan patentinhaltijan, joka vapaaehtoisesti saattaa itsensä tilanteeseen, jossa hän voi menettää yksinoikeutensa pakkolisenssin takia, on hyväksyttävä tästä valinnastaan aiheutuvat seuraukset.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6309"?><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Beecham väittää, että asiassa Merck annettu tuomio on periaatteellisesti virheellinen, koska sillä estetään patentinhaltijan mahdollisuus saada palkkio keksimistyöstä. Yhteisöjen tuomioistuin ei etenkään ottanut huomioon sellaisista maista, joissa patenttisuojaa ei voida saada, tapahtuvan tuonnin vaikutuksia siihen, minkälainen mahdollisuus patentinhaltijalla on säilyttää hintataso, joka riittää siihen, että tämä korvaus saadaan maissa, joissa patenttisuoja on saatavilla.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Suullisessa käsittelyssä Beecham totesi, että koska tutkimus rahoitetaan kulloisellakin kassavirralla, halvempien rinnakkaistuotujcn farmaseuttisten valmisteiden saatavuus jäsenvaltioissa, joissa patenttisuoja on saatavilla, vaarantaa kyseisillä markkinoilta saatavat voitot ja siten myös tulevan tutkimuksen.</P></NOTE> Beecham väittää lisäksi, että julkisasiamies Reischl esitti virheellisesti yhteisöjen tuomioistuimelle, että patentoitavuuden ja hintatason välillä ei olisi syy-yhteyttä: Beecham väittää, että jos hän olisi tehnyt yleisen hintavertailun patentoitujen ja patentoimattomien tuotteiden välillä kussakin jäsenvaltiossa eli ei siis eri jäsenvaltioiden välillä, hän olisi havainnut, että patentoimattomien valmisteiden, jotka joutuvat kilpailemaan geneeristen kopioiden kanssa, hinnoittelu poikkeaa tällaiselle kilpailulle altistumattomien patentoitujen valmisteiden hinnoittelusta.</TXT></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Beecham viittaa asiassa Warner Brothers annettuun tuomioon ja toteaa, että koska yhteisö ei ole ryhtynyt yhdenmukaistamistoimiin, jäsenvaltioiden on tehtävä valmisteiden patentointia koskevat tarvittavat lainsäädännölliset valinnat. Se toteaa myös, että asiassa Merck annettu tuomio on yhteensopimaton EY:n perustamissopimuksen uusien tavoitteiden kanssa, jotka koskevat tutkimusta ja kehittämistä sekä terveyden suojelua<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Beecham viittaa perustamissopimuksen 3 artiklan m ja o kohtaan ja 130 ja 129 artiklaan.</P></NOTE>, ja erityisesti lääketeollisuuden tämänhetkisen vaikean tilanteen kanssa.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Beecham viittaa Euroopan parlamentin <DATE ISO="19950629">29.6.1995</DATE> antamaan päätöslauselmaan (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="183" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="26">EYVL 1995 C 183, s. 26</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Merckin tavoin Beecham väittää toissijaisesti, että tämän asian tosiseikat voidaan erottaa asian Merck tosiseikoista: Beecham ei voi oikeudellisista ja eettisistä syistä vapaasti <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>suostua<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/> Augmentinen pitämiseen kaupan Espanjassa tai evätä <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>suostumustaan<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/> tähän. Eettinen velvollisuus ei ole täysin subjektiivinen käsite; se voi aiheutua objektiivisesti tarkastettavissa olevasta kulutuskysynnästä. Lisäksi lääkkeiden tarjoajaa ei pitäisi estää vastaamasta kysyntään tietyssä jäsenvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että tarjoajan pitäisi pelätä, että sen toimitukset saattavat aiheuttaa rinnakkaistuontia, joka vaarantaa sen kannattavuuden muilla markkinoilla. Jos tarjoajan täytyisi osoittaa kansallisissa tuomioistuimissa, että kyseessä on eettinen velvollisuus, se ei esittäisi pelkästään päätelmiä valmisteen hoito-ominaisuuksista, vaan se voisi esittää suoraa näyttöä, esimerkiksi viejänä toimivan jäsenvaltion lääkäreiden ja apteekkareiden lausuntoja.</TXT></NP><NP><NO.P>59.</NO.P><TXT>Beecham väittää, että sen vetäytyminen Espanjan markkinoilta siten, että se kieltäytyisi toimittamasta valmisteita tämänhetkisille asiakkailleen ja antaisi ohjeeksi muiden<?PAGE NO="I-6310"?> maiden asiakkaille olla toimittamatta valmisteita Espanjaan, saattaisi olla vastoin paitsi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa myös 86 artiklaa. Vaikka 86 artiklan mahdollinen rikkominen riippuisi siitä, voivatko ne, joihin toiminta vaikuttaa, osoittaa, että Beechamilla on määräävä markkina-asema kyseisillä markkinoilla Espanjassa tai muussa osassa yhteisöä, Beecham väittää, että jos tällainen kanne menestyisi, espanjalainen tuomioistuin voisi määrätä sen joko maksamaan vahingonkorvausta tai jatkamaan toimituksia.</TXT></NP><NP><NO.P>60.</NO.P><TXT>Suullisessa käsittelyssä Beecham väitti, että sitä, että yhteisöjen tuomioistuin muuttaisi aiempaa oikeuskäytäntöään, ei pitäisi estää oikeusvarmuuden periaate eikä se, että liittymisasiakirjassa on otettu huomioon asiassa Merck annettu tuomio ja että yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmän oikeuskäytännön kehitys on jo horjuttanut tämän tuomion auktoriteettia. Pelkästään se seikka, että liittymisasiakirja neuvoteltiin asiassa Merck annettu tuomio huomioon ottaen, ei voi rajoittaa yhteisöjen tuomioistuimen vapautta arvioida uudestaan tuomiossa tehtyjä ratkaisuja, erityisesti koska jos omaksuttuja ratkaisuja ei muutettaisi, tuomiolla olisi vaikutuksia vielä noin kymmenen vuoden ajan patentoituihin valmisteisiin, joita on pidetty kaupan Espanjassa ennen kuin niitä voitiin siellä patentoida. Toisaalta asiaan Merck perustuvan oikeuskäytännön muuttamisella ei vaikutettaisi sellaisten uudempien tuotteiden rinnakkaiskauppaan, jotka on saatettu ensimmäistä kertaa markkinoille Espanjassa sen jälkeen, kun ne voitiin siellä patentoida. Beecham piti mahdollisena sitä, että yhteisöjen tuomioistuin voisi harkita tuomionsa taannehtivuuden rajoittamista.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Primecrown</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>61.</NO.P><TXT>Primecrownin mukaan asiassa Merck annetussa tuomiossa todettu periaate, jonka mukaan oikeuksien sammuminen perustuu siihen, että markkinoille saattamiseen on suostuttu, on yhä oikea. Kun yhteisöjen tuomioistuin antoi kyseisen tuomion, se oli tietoinen siitä, että sitä sovellettaisiin Espanjasta ja Portugalista tapahtuvaan tuontiin, jos niistä tulisi yhteisön jäseniä.<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrown toteaa, että kyseisenä ajankohtana tähän vetosi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, ja siihen viitattiin suullista käsittelyä varten laaditussa kertomuksessa; ks. Kok. 1981, s. 2063, 2074, oikeanpuoleinen palsta, keskellä oleva kappale.</P></NOTE> Espanjan ja Portugalin liittymisehtoja koskevien neuvottelujen aikana tämän periaatteen oletettiin olevan oikea, joten useista määräyksistä sovittiin nimenomaisesti sitä varten, että Espanjan ja Portugalin patenttijärjestelmiä vahvistettaisiin ja että jäsenvaltioiden lääketeollisuuksien sopeutuminen olisi mahdollista ennen kuin vapaata liikkuvuutta koskevia oikeussääntöjä sovelletaan täysin Espanjaan ja Portugaliin. Koska liittymisasiakirjan hierarkinen asema on sama kuin perustamissopimusten, Primecrown väittää, että neuvottelijoiden selkeänä tarkoituksena oli se, että uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välistä vapaata kauppaa voitaisiin rajoittaa ainoastaan niillä erityisillä ja rajoitetuilla poikkeuksilla vapaan liikkuvuuden periaatteesta, joista määrätään liittymisasiakirjassa ja sen pöytäkirjoissa. Asiassa Generics ja Harris Pharmaceuticals vastaan Smith Kline &amp; French Laboratories (jäljempänä asia Generics) antamassaan tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-191/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-5335">C-191/90, Generics ja Harris Pharmaceuticals v. Smith Kline &amp; French Laboratories, tuomio <DATE ISO="19921027">27.10.1992</DATE> (Kok. 1992, s. I-5335)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin vahvisti nimenomaisesti 47 ja 209 artiklassa mainittujen poikkeuksien suppean luonteen ja sen, että niiden soveltamisajan päätyttyä Espanjasta ja Portugalista tapahtuvaan tuontiin sovelletaan asiassa Merck annetussa tuomiossa mainittua periaatetta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6311"?><NP><NO.P>62.</NO.P><TXT>Asiassa Merck annetun tuomion mukainen oikeuskäytäntö antaa oikeusvarmuutta kauppiaille, yleisölle ja teollisoikeuksien haltijoille, koska kansalliset tuomioistuimet voivat Primecrownin mukaan tavallisesti vaivatta arvioida, onko tarpeellinen suostumus annettu. Jos Merckin väite, joka perustuu siihen, että rinnakkaisen patentin sammuminen on välttämätöntä, hyväksyttäisiin, tämän seurauksena kansallisten tuomioistuinten olisi määriteltävä, vastasivatko patenttioikeudet maassa, jossa valmiste saatettiin markkinoille ensimmäistä kertaa, patenttioikeuksia tuontimaassa. Tämän seurauksena tärkeimmät lääkeyhtiöt huomattavine varoineen saattaisivat aiheuttaa yhteismarkkinoiden pirstoutumisen ajamalla kanteita pienempiä rinnakkaistuojia vastaan.</TXT></NP><NP><NO.P>63.</NO.P><TXT>Suostumuksen osalta Primećrown toteaa, että Merck ei ole osoittanut, että Espanjassa tai Portugalissa lääkeyhtiöille asetettaisiin oikeudellinen velvollisuus saattaa lääkkeitä niiden markkinoille; siten Merck päätti omasta tahdostaan saattaa kyseiset lääkkeet markkinoille, vaikka se oli tietoinen sekä yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Merck antamasta tuomiosta että liittymisasiakirjan 47 artiklan sanamuodosta.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrownin mielestä ainoa pakko perustuu mahdolliseen pakkolisenssin myöntämiseen, mitä ei voida rinnastaa positiiviseen oikeudelliseen velvollisuuteen Unota valmisteita markkinoilla.</P></NOTE> Primećrown väittää, että kyse voi olla velvollisuudesta jatkaa toimituksia ainoastaan, jos Merck on määräävässä markkina-asemassa, mikä ei voi olla tilanne kyseisten tuotteiden osalta.<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primećrown toteaa Renitecin osalta, että Espanjan markkinoilla on ainakin 19 vastaavaa geneeristä tuotetta; Proscarin osalta Primećrown toteaa, että Espanjan markkinoilla ei ole vastaavaa geneeristä tuotetta, joten sen on vaikeata käsittää, millä tavalla Merck kärsii siitä, että valmisteella ei ole Espanjassa patenttisuojaa.</P></NOTE> Lisäksi Primećrown kiisti suullisessa käsittelyssä kantajina olevien lääkeyhtiöiden väitteen siitä, että niillä oli velvollisuus jatkaa sellaisten valmisteiden toimittamista, joita varten ne olivat saaneet Espanjassa markkinoille saattamista koskevat luvat.<NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primećrown viittasi EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta <DATE ISO="19960110">10 päivänä tammikuuta 1996</DATE> tehtyyn komission päätökseen (ĪV/34.279/F3 — Adalat) sen käsityksensä tueksi, että Espanjan lainsäädännön mukaan patentinhalujoilla ei ole velvollisuutta toimitustensa jatkamiseen. Päätös koski Bayerin ja sen ranskalaisten ja espanjalaisten tytäryhtiöiden väitettyä kilpailunvastaista toimintaa niiden yrittäessä rajoittaa tuotteen Adalat kysyntää vastaavaa tukkumyyntiä Ranskan ja Espanjan markkinoille. Tässä päätöksessä muun muassa vaaditaan Bayeria lopettamaan väitetty EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan rikkominen, ja päätöksestä on nostettu kumoamiskanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa; ks. asia T-41/96, Bayer v. komissio. Asiassa T-41/96 R kantaja puolestaan vaati kyseisen päätöksen täytäntöönpanon väliaikaista lykkäämistä, minkä seurauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti määräsi <DATE ISO="19960603">3.6.1996</DATE>, että päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykätään.</P></NOTE> Primećrown väittää, että asiassa Merck ja asiassa Pharmon annettujen tuomioiden yhteisvaikutus on se, että perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa on tulkittava siten, että vapaata liikkuvuutta koskevaa sääntöä sovelletaan yhdessä jäsenvaltiossa markkinoille saatettuihin tavaroihin, paitsi jos ne on saatettu markkinoille täysin ilman patentinhaltijan suostumusta, mistä ei ole tässä asiassa esitetty mitään näyttöä.</TXT></NP><NP><NO.P>64.</NO.P><TXT>Primećrown toteaa myös, että väitetty toimittamista koskeva eettinen velvollisuus ei voi olla perustana poikkeukselle tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista yhteisön oikeussäännöistä. Kukin määrittelee itse eettiset velvoitteensa, joten ne ovat luonteeltaan subjektiivisia. Lisäksi Primećrown viittaa Merckin kansallisessa tuomioistuimessa esittämään selontekoon ja väittää, että tällaisen<?PAGE NO="I-6312"?> eettisen velvollisuuden olemassaoloa ei ole näytetty toteen.<NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. NERA:n (National Economic Research Associates) selonteko, jonka Merck esitti yhteisöjen tuomioistuimelle toimittamiensa kirjallisten huomautusten liitteenä 5. Primecrownin mukaan tässä selonteossa todetaan, että <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="201D"/>50:stä eniten määrätystä valmisteesta Euroopassa vuonna 1991 ainoastaan 40 oli saatavilla jokaisessa unionin jäsenvaltiossa<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="201D"/>. Primecrown siis toteaa, että koko lääketeollisuus ei yleismaailmallisesti noudata Merckin esittämää eettistä velvollisuutta.</P></NOTE> Ei ole myöskään osoitettu, että eettisiä velvollisuuksia koskeva tilanne Espanjassa olisi erilainen kuin asiassa Merck kuvattu tilanne Italiassa. Väitetyt eettiset velvollisuudet olivat yhteensopimattomia sen väitteen kanssa, että patenttisuojan puuttumisen takia yhtiöillä ei ollut hintaneuvotteluissa monopoliasemaa, mikä tarkoittaa sitä, että yhtiöt haluavat estää toimitukset tai rajoittaa niitä.</TXT></NP><NP><NO.P>65.</NO.P><TXT>Primecrownin mukaan on hylättävä väite siitä, että jäsenvaltion hintavalvontatoimenpiteillä voitaisiin perustella se, että teollisoikeuteen vedotaan sellaisen valmisteen tuonnin estämiseksi, joka on saatettu tässä jäsenvaltiossa markkinoille patentinhaltijan toimesta tai hänen suostumuksellaan.<NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Suullisessa käsittelyssä Primecrown väitti nimenomaan, että koska käytännöllisesti katsoen kaikissa jäsenvaltioissa hintoja valvotaan jollain tavalla, ei pitäisi olla sallittua, että lääkeyhtiöt saavat vedota näiden järjestelmien olemassaoloon perustellakseen sen, että kansallisia teollisoikeuksia käytetään rinnakkaistuonnin rajoittamiseen.</P></NOTE> Esteen asettamista kaupalle ei ole koskaan hyväksytty vastatoimenpiteenä havaitulle markkinahäiriölle.<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="7/61" YEAR="1961" PAGE.ECR="633">7/61, komissio v. Italia, tuomio <DATE ISO="19611219">19.12.1961</DATE> (Kok. 1961, s. 633)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Vastaavaa lähestymistapaa on sovellettu teollisoikeuksien käyttämiseen.<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrown lainaa cm. asiassa Centralarm vastaan Sterling Dnug (jäljempänä asia Centrafarm) annetun tuomion 22—25 kohtaa ja viittaa yleisemmin asiaan Musik-Vertrieb membran ja asiaan <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="78/70" YEAR="1971" PAGE.ECR="487">78/70, Deutsche Grammophon, tuomio <DATE ISO="19710608">8.6.1971</DATE> (Kok. 1971, s. 487)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Espanjassa hinnat asetetaan riippumatta siitä, onko Espanjassa saatavilla tuotepatenttisuojaa, ja ne perustuvat vertailuun muissa jäsenvaltioissa, joissa farmaseuttiset valmisteet ovat patentoitavia, sovellettuihin hintoihin. Espanjan hintavalvontajärjestelmä palvelee samaa sosiaalista tavoitetta kuin muiden jäsenvaltioiden järjestelmät, ja koska sitä sovelletaan samalla tavalla tuotuihin ja kotimaisiin tuotteisiin, sillä ei rikota perustamissopimuksen 30 artiklaa. Se seikka, että farmaseuttisia valmisteita kulutetaan henkilöä kohden paljon, korvaa sen, että Espanjassa hintataso on hieman alhaisempi. Siten lääketeollisuuden kokonaistuotto näillä hyvin suurilla markkinoilla on hyvä, vaikka hintataso on aiemmin ollut alhaisempi kuin muilla markkinoilla.<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrown on suullisessa käsittelyssä kuvaillut Espanjaa maailman kahdeksanneksi suurimmaksi kansalliseksi markkina-alueeksi.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>66.</NO.P><TXT>Primecrown väittää, että Merck on liioitellut Espanjasta tapahtuvan rinnakkaistuonnin haitallisia vaikutuksia. Se korostaa, että rinnakkaistuonnille on huomattavia esteitä, joista osa on luontaisia ja osa perustuu lääkeyhtiöiden omiin strategioihin rinnakkaistuonnin estämiseksi.<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrownin mielestä huomattavimmat esteet tuonnille ovat seuraavat: 1) vaikeudet saada jatkuvasti tavaroita rinnakkaistuontia varten ja keskeytykset saatavuudessa, minkä takia apteekkarit suhtautuvat epäröiden rinnakkaistuontiin; 2) tavaramerkkierojen aiheuttamat esteet; 3) vieraalla kielellä laaditut pakkausmerkinnät; 4) joidenkin apteekkareiden haluttomuus myydä rinnakkaistuotuja lääkkeitä, ellei hinta ole kyllin houkutteleva; 5) annoseroista (yksittäiset tabletit) johtuvat esteet; ja 6) samantapaiset esteet, jotka perustuvat pakkauskokojen eroihin.</P></NOTE> Eri kansallisten markkinoiden hintojen välisen eron on oltava<?PAGE NO="I-6313"?> hyvin merkittävä, ennen kuin kauppiaat ja apteekkarit pitävät rinnakkaistuontia kannattavana.<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrownin mukaan on luultavaa, että suurin osa Espanjasta tapahtuvasta rinnakkaistuonnista pikemminkin korvaa Italiasta ja Ranskasta tapahtuvaa rinnakkaistuontia kuin on nettolisäys markkinoille, koska hinnat Espanjassa eivät eroa kovin paljoa Italian ja Ranskan hintatasosta.</P></NOTE> Primecrown väittää, että rinnakkaistuonti on väliaikainen ilmiö, joka vaikuttaa tiettyyn määrään tuotteita tietyn ajan. Liittymisasiakirjasta sopimisen jälkeen espanjalaisten lääkkeiden hinnat ovat yleisesti nousseet tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja patentoitavuuden mahdollistamista koskevien tulevaisuudennäkymien takia, mikä on vähentänyt hintaeroja. Primecrownin mielestä Merck jättää huomiotta huomattavat edut, joita se ja lääketeollisuus yleensä saavat Espanjan ja Portugalin liittymisestä.</TXT></NP><NP><NO.P>67.</NO.P><TXT>Lopuksi Primecrown toteaa, että rinnakkaistuonnista aiheutuvat menetykset eivät vahingoita lääketeollisuuden tutkimus- ja kehitystyötä tulevaisuudessa. Ensinnäkään ei olisi järkevää rajoittaa tulevaisuudessa patentoitaviin lääkkeisiin liittyvää tutkimusta sillä perusteella, että jotkut aiemmat valmisteet, joita ei ole voitu patentoida, ovat olleet tappiollisia. Toiseksi tutkimus on maailmanlaajuista toimintaa; kun valmiste kerran on kehitelty, sitä voidaan markkinoida maailmanlaajuisesti tilanteessa, joka on lääkeyhtiöille yhä edullisempi patenttisuojan asteittaisen parantumisen vuoksi, joka johtuu muun muassa osana GATT-neuvottelujen Uruguayn kierrosta teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (jäljempänä TRIPS) liitteestä 19.<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Primecrown toteaa, että 27 artiklan 1 kohdan mukaan kaikkien sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden on tarjottava farmaseuttisille valmisteille patenttisuojaa ja että sopimuksen patentoitavuutta ja suojan kestoa Koskevat määräykset on muotoiltu EPC:n määräysten mukaisiksi. Sopimuksen 65 artiklan 4 kohdassa määrätään kymmenen vuoden siirtymäajasta kehitysmaille. Yleiskäsityksen saamiseksi TRIPS:s tä ks. esim. Demaret 1995: The Metamorphoses of the GATT: From the Havana Charter to the World Trade Organization. — 34 Columbia Journal of Transnational Law, s. 123, 162—169.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Väliintulijoina esiintyvät hallitukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>68.</NO.P><TXT>En esitä yksityiskohtaisesti niiden kahdeksan jäsenvaltion, jotka ovat esittäneet kirjallisia tai suullisia huomautuksia, esittämiä väitteitä. Kaikki niiden esittämät väitteet on esitetty jossakin muodossa pääasian asianosaisten kirjelmissä. Kaikkien näiden jäsenvaltioiden mielestä lähtökohtana on pidettävä sitä, että tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä koskevan tavoitteen ja patentinhaltijoiden oikeuksien tarkoituksenmukaisen suojan välillä on löydettävä tasapaino. Niiden käsitykset ovat kuitenkin erilaiset siltä osin, onko asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvasta oikeuskäytännöstä luovuttava tai onko sitä muutettava. Ainoastaan Belgian hallitus yhtyy kantajien käsitykseen tukien nimenomaisesti oikeuskäytännöstä luopumista, mutta sen näkemys on yhteydessä siihen, että Espanjassa sovelletaan hintavalvontajärjestelmää. Espanjan hallitus ja joiltakin osin Kreikan hallitus tukevat asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvan oikeuskäytännön soveltamista. Tanskan, Ranskan, Italian, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ehdottavat, että<?PAGE NO="I-6314"?> täsmennettäisiin sitä, minkälainen suostumus tavaran markkinoille saattamiseen aiheuttaisi sen, että patenttioikeudet sammuvat. Nämä jäsenvaltiot ja Belgia ovat sitä mieltä, että hintavalvonnan Espanjassa ja Portugalissa joko sinällään tai yhdistettynä oikeudelliseen tai eettiseen velvollisuuteen toimittaa valmistetta näille markkinoille tai jatkaa tällaista toimittamista olisi katsottavan ehkä estävän sellaisen päätelmän, että kantajat olivat omasta tahdostaan päättäneet pitää kyseisiä tuotteitaan kaupan näillä markkinoilla. Haluan korostaa, että näiden jäsenvaltioiden käsitykset poikkeavat toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että periaatteessa voi osoittautua, että vapaaehtoisilta vaikuttavat toimet on todellisuudessa tehty pakottamisen seurauksena, mutta sen mielestä Merck ei ole esittänyt tässä asiassa mitään vakuuttavaa näyttöä siitä, että suostumusta ei olisi annettu.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Komissio</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>69.</NO.P><TXT>Komissio väittää, että vaikka Merck-periaatetta voidaan arvostella,<NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio viittaa erityisesti lähteeseen Marenco and Banks 1990: Intellectual Property and Community Rules on Free Movement: Discrimination Unearthed. —15 E. L. Rev., 247, ja luettelee neljä pääasiallista arvostelun kohdetta: 1) oikeuskäytännön takia patentinhaltijalla ei ole mahdollisuutta saada täyttä korvausta luovasta työstä; 2) oikeuskäytännön perustana on virheellinen ajatus siitä, että oikeus voisi sammua, vaikka sitä ei todellisuudessa edes ole; 3) siinä suostumuksen käsitteen kohde on väärä, eli kohteena on valmisteen markkinoille saattaminen eikä immateriaalioikeuden käyttö; 4) siinä tehdään paradoksaalinen erottelu kahden tilanteen välillä: tilanne, jossa yritys, joka nauttii patenttisuojasta jäsenvaltiossa ja päättää olla pitämättä valmistettaan kaupan kyseisessä valtiossa, jossa kuitenkin myönnetään pakkolisenssi, ja tilanne, jossa yritys ei voi saada patenttisuojaa ja jossa se voi joutua myymään valmistettaan kyseisillä markkinoilla valtion määräämään hintaan. Suullisessa käsittelyssä komission edustaja kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä, että millään näistä arvosteluista voitaisiin perustella Merck-oikeuskäytännön hylkääminen.</P></NOTE> sitä ei pitäisi lakata soveltamasta seuraavista syistä: ensinnäkin oikeusvarmuuden periaatetta on kunnioitettava; toiseksi luopumisesta saattaisi aiheutua huomattavia seurauksia farmaseuttisten valmisteiden kaupalle Espanjan ja Portugalin ja muun yhteisön välillä seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi; ja kolmanneksi tätä oikeuskäytäntöä pidettiin implisiittisesti perustana kyseisten maiden kanssa käydyissä jäsenyysneuvotteluissa.</TXT></NP><NP><NO.P>70.</NO.P><TXT>Kirjallisissa huomautuksissaan komissio esitti kolme väitettä sen tueksi, että Merck-periaatetta ei sovellettaisi tapauksiin, joissa valmistetta on oikeudellisten tai eettisten velvoitteiden takia pidettävä kaupan.<NOTE NOTE.ID="E0057" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Nämä väitteet olivat seuraavat: 1) tämä käsitys sisältyy asiassa Merck annetun tuomion ratio decidendiin; 2) tällainen ratkaisu olisi yhteensopiva yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön hiljattaiscn kehityksen ja erityisesü asiassa Pharmon annetun tuomion kanssa; 3) tällaisella ratkaisulla pyrittäisiin säilyttämään patentinhaltijan oikeus saada täysi korvaus luovasta työstään kunnioittaen samalla oikeuksien sammumisen periaatetta.</P></NOTE> Suullisessa käsittelyssä se hyväksyi Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen huomautukset siitä, miten vaikeaa on kehittää selkeä oikeudellinen käsite eettiselle velvoitteelle, ja totesi, että asiassa Merck annetun tuomion mukaisen oikeuskäytännön soveltamisesta pitäisi luopua ainoastaan, kun on kyse oikeudellisesta velvoitteesta pitää valmistetta kaupan.<NOTE NOTE.ID="E0058" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kirjallisissa huomautuksissaan komissio totesi, että kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista, onko kyse eettisestä velvoitteesta, mutta ehdotti kuitenkin, että kyse olisi tällaisesta velvoitteesta, jos kansanterveyttä koskevien seikkojen perusteella jäsenvaltiossa on kysyntää tietylle farmaseuttiselle valmisteelle ja jos patentinhaltijan olisi vaikeata kieltäytyä tyydyttämästä tätä kysyntää pelkästään sillä perusteella, että sen täytyy suojella asemaansa toiseen jäsenvaltioon tapahtuvalta rinnakkaistuonnilta.</P></NOTE> Tällainen oikeudellinen velvoite voi perustua joko yhteisön oikeuteen tai kansalliseen oikeuteen. Komissio kiistää, että kieltäytyminen valmisteen toimittamisesta markkinoille, joilla valmisteelle ei ole saatavissa patenttia, voisi olla perustamissopimuksen<?PAGE NO="I-6315"?> 86 artiklassa kiellettyä määräävän markkinaaseman väärinkäyttöä.<NOTE NOTE.ID="E0059" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio toteaa, että on epäselvää, ovatko kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin asianosaiset todella määräävässä asemassa kyseisillä markkinoilla, minkä lisäksi epäselvää on se, voidaanko niiden mahdollista kieltäytymistä valmisteiden toimittamisesta markkinoille pitää 86 artiklassa tarkoitettuna väärinkäyttönä.</P></NOTE> Espanjan lainsäädännöstä komissio toteaa, että <DATE ISO="19930521">21.5.1993</DATE> annetun kuninkaan asetuksen nro 767/1993 33 pykälän ja <DATE ISO="19901220">20.12.1990</DATE> annetun lain nro 25/1990 71 pykälän c momentin mukaan markkinoille saattamista koskevan luvan saajan on pidettävä kaupan lääkkeitä, joita koskevan luvan hän on saanut.<NOTE NOTE.ID="E0060" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>On todettava, että komission käsityksen mukaan Merckperiaatetta olisi yhä sovellettava tilanteissa, ¡oissa valmiste voitiin patentoida mutta joissa patentinhaltija ei jostakin syystä todellisuudessa saanut patenttisuojaa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>71.</NO.P><TXT>Komissio väittää lopuksi, että viranomaisten oikeudelle määrätä farmaseuttisten valmisteiden myyntihinnoista vientimaassa ei pidä antaa ratkaisevaa merkitystä patentinhaltijan oikeuksien sammumista arvioitaessa. Joskin hintojen määrääminen alemmalle tasolle vienti- kuin tuontimaassa on kannustin rinnakkaistuojalle, tilanne ei muutu silloin, kun vientimaassa on mahdollista saada patenttisuoja.</TXT></NP><NP><NO.P>72.</NO.P><TXT>Komissio myönsi suullisessa käsittelyssä, että patentoitavuuden ja farmaseuttisten valmisteiden hintojen välillä on yhteys, mutta totesi, että hintoihin vaikuttavat myös monet muut seikat. Esimerkiksi joidenkin geneeristen valmisteiden hinnat olivat Tanskassa korkeammat kuin patentoitujen valmisteiden hinnat Ranskassa. Komission mielestä kansallisten hintavalvontajärjestelmien vaikutukset ovat merkittävämpi tekijä hinnoiteltaessa lääkkeitä yhteisössä kuin kansallisten patenttilainsäädäntöjen erot. Komissio myönsi kuitenkin, että on epätodennäköistä, että näitä valvontajärjestelmiä yhdenmukaistettaisiin yhteisön tasolla lähitulevaisuudessa.<NOTE NOTE.ID="E0061" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio totesi, että ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja niiden soveltamisesta kansallisissa sairausvakuutusjärjestelmissä <DATE ISO="19881221">21 päivänä joulukuuta 1988</DATE> annettu neuvoston direktiivi 89/105/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="040" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="8">EYVL 1989 L 40, s. 8</REF.DOC.OJ>, jäljempänä avoimuusdirektiivi), jonka tarkoituksena on ennen kaikkea <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="201D"/>saavuttaa kattava näkemys kansallisista hinnoittelujärjestelyistä<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="201D"/> (ks. viides perustelukappale), ei ole yhdenmukaistamistoimi.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V —</NO.P><TXT>Tässä ratkaisuehdotuksessa vielä käsiteltävät aiheet</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>73.</NO.P><TXT>Kolmannessa kysymyksessä esitetään perustavanlaatuinen ongelma, pitäisikö tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön tavoitteen ja kansallisten patenttioikeuksien suojan välistä tasapainoa arvioida uudestaan, eli toisin sanoen, pitäisikö asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvaa oikeuskäytäntöä noudattaa. On selvää, että tähän kysymykseen annettavalla vastauksella vaikutetaan huomattavasti esitettyjen kahden ensimmäisen kysymyksen merkitykseen; ne koskevat siirtymäajasta annettujen liittymisasiakirjan määräysten soveltamisajan päättymistä. Jos asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvaa oikeuskäytäntöä ei enää sovellettaisi, nämä kysymykset eivät olisi kovinkaan relevantteja. Ehdotan siksi, että käsittelen<?PAGE NO="I-6316"?> ensin VI luvussa tätä kolmatta kysymystä eli yleisiä näkökohtia, jotka koskevat tilannetta, jossa yhteisöjen tuomioistuin päättäisi hylätä aiemman tuomionsa perustana olleet päätelmät, ja vaihtoehtoja sille, että Merck-oikeuskäytännöstä poikettaisiin. Tarkastelen sitten VII luvussa sitä, onko yhteisöjen tuomioistuimen rajoitettava annettavan tuomion ajallisia vaikutuksia siinä tapauksessa, että se noudattaa asiassa Merck annetun tuomion perustana olleiden päätelmien hylkäämistä koskevaa ehdotustani. Viimeistä edellisenä aiheenani käsittelen luvussa VIII ensimmäistä ja toista kysymystä, ennen kuin esitän luvussa IX yleiset päätelmäni.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VI —</NO.P><TXT>Kolmas kysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>74.</NO.P><TXT>Lääkeyhtiöt väittävät ennen kaikkea, että niiden pitäisi Yhdistyneen kuningaskunnan patenttilainsäädännön perusteella voida estää kyseisten farmaseuttisten valmisteiden, joihin niillä on patentti Yhdistyneessä kuningaskunnassa, rinnakkaistuonti Espanjasta ja Portugalista.<NOTE NOTE.ID="E0062" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kuten olen todennut edellä alaviitteessä 1, käytän vaihtoehtoisesti käsitteitä <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="201D"/>farmaseuttiset valmisteet<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>lääkkeet<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/>. Sekä yhteisöjen tuomioistuin että julkisasiamiehet ovat kolmessa kaikkein merkittävimmässä edeltävässä asiassa myös käyttäneet muita vastaavia käsitteitä. Kaikilla näillä käsitteillä voidaan katsoa tarkoitettavan ihmisten käyttöön tarkoitettuja lääkkeitä, joista oli kyse asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="24/67" YEAR="1968" PAGE.ECR="81">24/67, Parke Davis (tuomio <DATE ISO="19680229">29.2.1968</DATE>, Kok. 1968, s. 81)</REF.DOC.ECR>, asiassa Centrafarm ja asiassa Merck ja joista on taas kyse nyt käsiteltävinä olevissa yhdistetyissä asioissa. Käsite lääkevalmiste on otettu lääkevalmisteita koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä <DATE ISO="19650126">26 päivänä tammikuuta 1965</DATE> annetusta neuvoston direktiivistä 65/65/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="022" DATE.PUB="1965" PAGE.FIRST="369">EYVL 1965, 22, s. 369</REF.DOC.OJ>, jäljempänä vuoden 1965 direktiivi). Käsitettä patentinhaltija käytetään mukavuussyistä kuvaamaan henkilöä, joka on patenttiin liittyvän oikeuden haltija, olkoon patentinomistaja, oikeudensaaja tai lisenssinhaltija.</P></NOTE> Ne vetoavat ensisijaisesti siihen, että farmaseuttisille valmisteille ei ole olemassa patenttisuojaa Espanjassa ja Portugalissa, minkä takia niillä ei ole mahdollisuutta hyötyä tällaisen suojan osana olevasta yksinoikeudesta, kun ne ovat saattaneet valmisteet ensi kertaa markkinoille jäsenvaltioissa.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A —</NO.P><TXT>Patentit ja farmaseuttiset valmisteet</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Lääketeollisuuden tilanne</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>75.</NO.P><TXT>Useat lääketeollisuusyhtiöt toimivat koko maailmassa. Ne ovat keskittäneet toimintansa pääasiassa Yhdysvaltoihin, Euroopan yhteisöön ja Japaniin.</TXT></NP><NP><NO.P>76.</NO.P><TXT>Vaikka asian tosiseikkojen tutkiminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, useista tosiseikoista ja erityisesti alan tutkimus- ja kehitystyön olennaisesta merkityksestä ja korkeista kustannuksista ollaan yksimielisiä. Yhteisöjen toimielimet ovat tunnustaneet tämän tilanteen, ja se on vaikuttanut lainsäädäntöön.</TXT></NP><NP><NO.P>77.</NO.P><TXT>Komissio toimitti <DATE ISO="19940302">2.3.1994</DATE> neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/>farmaseuttisella alalla yhteisössä noudatettavan teollisuuspolitiikan suuntaviivoista<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/> (jäljempänä vuoden 1994 kertomus).<NOTE NOTE.ID="E0063" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>KOM(93) 718 lopull.</P></NOTE> Vaikka vuoden 1994 kertomus ei sinänsä koske patentteja,<?PAGE NO="I-6317"?> siinä toistetaan joitakin huomautuksia, jotka oli esitetty komission <DATE ISO="19900411">11.4.1990</DATE> tekemään ehdotukseen liitetyssä selittävässä muistiossa; ehdotuksen perusteella annettiin LST-asetus. Vuoden 1994 kertomuksessa komissio valaisi joitakin tutkimuskustannuksiin liittyviä seikkoja ja maailmanlaajuisia kustannusten vaikutuksia lääketeollisuuteen; näihin on jo viitattu Merckin esittämissä väitteissä. Komissio toteaa, että tutkimuskulujen nopea kasvu <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>johtuu yleensä molekyylibiologian ja erityisesti sairauksien patogenesiaa koskevan tiedon kehityksestä, hoitokeinojen tai sairauksien ehkäisykeinojen tekniikan paranemisesta ja lääkkeiden laadun, turvallisuuden ja tehokkuuden takaamiseksi annetuista yhä tiukemmista teknisistä vaatimuksista<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0064" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä, ensimmäinen kappale sivulla 5. Euroopan parlamentti antoi vastauksena komission tiedonantoon päätöslauselman, jossa se ilmoitti, että se <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>odottaa<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/> komissiolta aloitteita <QUOT.START ID="QS0036" REF.END="QE0036" CODE="201D"/>todellise[ksi] teollisuuspolitiik[aksi]<QUOT.END ID="QE0036" REF.START="QS0036" CODE="201D"/>, joka <QUOT.START ID="QS0037" REF.END="QE0037" CODE="201D"/>suuntaa Euroopan tutkimustoiminnan enemmän tosiasialliseen innovointiin<QUOT.END ID="QE0037" REF.START="QS0037" CODE="201D"/> muun muassa <QUOT.START ID="QS0038" REF.END="QE0038" CODE="201D"/>[suojaamalla] uusien lääketuotteiden — — [immateriaalioikeuksilla] sekä EU:ssa että kolmansissa maissa<QUOT.END ID="QE0038" REF.START="QS0038" CODE="201D"/> (10 kohta); pöytäkirja tehtiin <DATE ISO="19960416">16.4.1996</DATE> pidetyssä istunnossa, eikä sitä ole vielä julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Ks. myös yleisesti talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta <QUOT.START ID="QS0039" REF.END="QE0039" CODE="201D"/>Lääkkeiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa — nykyisten esteiden poistaminen<QUOT.END ID="QE0039" REF.START="QS0039" CODE="201D"/> (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="097" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="1">EYVL 1996 C 97, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>78.</NO.P><TXT>Vuoden 1994 kertomus tukee kantajien väitteitä siitä, että tämä teollisuudenala rahoittaa tutkimus- ja kehitystyön käytännössä omilla varoillaan ja ainoastaan poikkeuksellisesti turvautuu lainaamiseen. Siten tutkimuskulut on katettava hyvin harvalukuisten menestystuotteiden hinnoilla. Itse asiassa ainoastaan monikansallisilla yrityksillä on varoja ja kapasiteettia näiden kulujen hajauttamiseksi. Erittäin korkeiden tutkimuskulujen ja erittäin harvalukuisten menestystuotteiden yhdistelmä on tärkein seikka farmaseuttisten valmisteiden patenttisuojan puolustamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>79.</NO.P><TXT>Aivan viime aikoihin asti farmaseuttisten valmisteiden patentoitavuus oli pikemminkin poikkeus kuin sääntö useissa Euroopan valtioissa. Primecrownin mukaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuomioistuimet tunnustivat tällaiset patentit jo tämän vuosisadan alussa.<NOTE NOTE.ID="E0065" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Acetylene Illuminating Company Ltd v. United Alkali Co. Ltd, RPC 1905, s. 145 ja 153, House of Lords. Tätä tuomiota sovellettiin kyseisenä ajankohtana ja vuonna 1922 saavutetun itsenäisyyden jälkeenkin myös Irlannissa.</P></NOTE> Ensimmäinen nimenomainen lainsäädännöllinen tunnustaminen tapahtui Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuoden 1949 <HT TYPE="ITALIC">Patents Actin</HT> 4 pykälän 7 momentissa ja Irlannissa vuoden 1964 <HT TYPE="ITALIC">Patents Actin 2</HT> pykälässä. Farmaseuttisia valmisteita oli mahdollista patentoida esimerkiksi Saksassa <DATE ISO="19670904">4.9.1967</DATE> lähtien<NOTE NOTE.ID="E0066" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Saksan liittotasavallan <DATE ISO="19610509">9.5.1961</DATE> annetun patenttilain 1 pykälän 1 ja 2 momentti, sellaisena kuin tämä laki on muutettuna patenttilain, tavaramerkkilain ja muiden lakien muuttamisesta <DATE ISO="19670904">4.9.1967</DATE> annetulla lailla (Bundesgesetzblatt!, nro 56, s. 953).</P></NOTE>, Tanskassa <DATE ISO="19831201">1.12.1983</DATE> lähtien,<NOTE NOTE.ID="E0067" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Teollisuusministeriön <DATE ISO="19831216">16.12.1983</DATE> tekemä päätös nro 450.</P></NOTE> Norjassa <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> lähtien<NOTE NOTE.ID="E0068" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><DATE ISO="19891013">13.10.1989</DATE> tehdyn päätöksen nro 1043 1 pykälän 3 momentu.</P></NOTE> ja Suomessa <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE> lähtien.<NOTE NOTE.ID="E0069" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ravinto- ui lääkeaineisiin myönnettävästä patentista annetun asetuksen <DATE ISO="19871013">13.10.1987</DATE>/932 1 ja 2 pykälä.</P></NOTE> Kreikka samoin kuin Espanja tekivät alun perin varauksen EPS:ään, ja tämän varauksen soveltamisaika päättyi <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>; Portugali liittyi EPS:ään <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6318"?><NP><NO.P>80.</NO.P><TXT>Italian tilanne ansaitsee enemmän huomiota kuin pelkän maininnan, koska siitä oli kyse asiassa Merck. Italian patenttilain<NOTE NOTE.ID="E0070" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><DATE ISO="19390629">29.6.1939</DATE> annettu kuninkaan asetus nro 1127.</P></NOTE> 14 pykälän 1 momentin mukaan sekä farmaseuttisia valmisteita että niiden valmistusmenetelmiä oli mahdotonta patentoida. Myöhemmin Italian perustuslakituomioistuin totesi <DATE ISO="19780320">20.3.1978</DATE> antamassaan tuomiossa tämän pykälän olevan perustuslain vastainen, minkä takia sitä ei voida soveltaa. Kuitenkin tässä asiassa kyseessä olleen lääkkeen eli Modureticin osalta aiheutui tässä asiassa esillä olevan kaltaisia ongelmia; sille ei voitu myöntää patenttia Italiassa, vaikka Italian muutetun lainsäädännön mukaan tällaiselle farmaseuttiselle valmisteelle voitiin periaatteessa myöntää patentti, sillä uutuutta koskeva kriteeri ei täyttynyt.<NOTE NOTE.ID="E0071" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. perinpohjainen analyysi asiasta Merck annetun tuomion s. 2065—2067.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>81.</NO.P><TXT>EPS oli merkittävä askel kohti patenttilainsäädäntöjen yleistä, yhdenmukaistettua järjestelmää erityisesti kemikaalien ja farmaseuttisten valmisteiden patentoimisen osalta. Kuten olen todennut, siinä määrätään, että pisin sallittu sellaisen varauman voimassaoloaika, joka koskee velvoitetta tehdä tällaisista valmisteista patentoitavia, oli 15 vuotta, joten tämä aika päättyi <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>. Merckin esittämissä kirjallisissa huomautuksissa on huomattavasti yksityiskohtaista tietoa useiden Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden Euroopan yhteisön kanssa tekemiin sopimuksiin perustuvasta velvollisuudesta saattaa tällaiset valmisteet patentoitaviksi 1990-luvun alussa, mutta en käsittele näitä seikoja. Primecrown viittasi GATT-neuvotteluiden Uruguayn kierroksen osana tehtyyn TRIPS-sopimukseen.<NOTE NOTE.ID="E0072" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>European Intellectual Property Review Supplement. Vol. 16, nro 11, marraskuu 1994. Kyseisen sopimuksen 27 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että <QUOT.START ID="QS0040" REF.END="QE0040" CODE="201D"/>miltä tekniikan alalta tahansa oleva tuotetta ui menetelmää koskevan keksinnön tulee olla patentoitavissa edellyttäen, että se on uusi ja keksinnöllinen ia sitä voidaan käyttää teollisesti hyväksi<QUOT.END ID="QE0040" REF.START="QS0040" CODE="201D"/>. Voidaan keskustella siitä, onko asiassa Merck annettu tuomio yhteensopiva tämän artiklan kanssa, mutta tällaista seikkaa ei ole esitetty ennakkoratkaisukysymyksissä. On huomattava, että neuvosto antoi <DATE ISO="19941222">22.12.1994</DATE> Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986—1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa päätÖKsen 94/800/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="336" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="1">EYVL 1994 L 336, s. 1</REF.DOC.OJ>). Yhteisöjen tuomioistuin totesi <DATE ISO="19941115">15.11.1994</DATE> antamassaan lausunnossa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="1/94" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-5267">1/94 (Kok. 1994, s. I-5267)</REF.DOC.ECR>, että yhteisöllä ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta TRIPS-sopimuksen tekemiseen.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>82.</NO.P><TXT>Kaikki tämä osoittaa riittävällä tavalla, että koko maailmassa on suuntauksena itse kemikaalien ja farmaseuttisten valmisteiden eikä pelkästään niiden valmistusmenetelmien patentoimisen mahdollistaminen. Erityisesti EPS:ssä sallittujen varaumakausien päätyttyä kaikissa sopimusvaltioissa ja siis itse asiassa kaikissa EY:n jäsenvaltioissa on yhteinen 20 vuoden pituinen farmaseuttisille valmisteille myönnettyjen patenttien voimassaoloaika. Tämän suuntauksen mukaisesti muut jäsenvaltiot ovat liittymisasiakirjassa edellyttäneet, että Espanja ja Portugali tarjoavat siirtymäkauden jälkeen yhteisössä saavutetun teollisoikeuksien suojan tason, josta niille annettiin rajoitettu toimivalta poiketa kemikaalien ja farmaseuttisten valmisteiden osalta. Riippumatta siitä, luodaanko tällä velvoitteella muita jäsenvaltioita koskeva vastavuoroinen velvoite, käsitykseni mukaan patenttisuojasta on tullut jotakin enemmän kuin pelkkä EY:n perustamissopimuksen 36 artiklan mukainen poikkeus, vaikkei se ole menettänyt kansallista ja alueellista luonnettaan, ja patenttisuoja on tunnustettu yhteisössä.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6319"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Lupa saattaa valmiste markkinoille</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>83.</NO.P><TXT>EPS:llä luodulla eurooppapatcntilla annettua 20 vuoden perussuojaa on kuitenkin murennettu jäsenvaltioiden menettelyillä, jotka koskevat lupaa saattaa valmiste markkinoille. Komissio on myöntänyt, että <QUOT.START ID="QS0041" REF.END="QE0041" CODE="201D"/>sen jälkeen kun lääke on kehitetty ja lupa saattaa valmiste markkinoille saatu, suojaajasta on ollut jäljellä vain noin 8—10 vuotta<QUOT.END ID="QE0041" REF.START="QS0041" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0073" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 62 mainitun vuoden 1994 kertomuksen s. 14.</P></NOTE> Kun keksijä eli yleensä lääkeyhtiö on kehittänyt uuden lääkeaineen, se haluaa jättää patenttihakemuksen suojatakseen keksinnön ja saadakseen sen uutuuden tunnustetuksi. Kuitenkin jäsenvaltioiden viranomaisten väistämättä hyvin tiukoissa säännöksissä vaaditaan, että valmisteen laatu, turvallisuus ja tehokkuus osoitetaan kliinisissä kokeissa ja muilla kokeisiin perustuvilla tiedoilla, mikä lykkää markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämistä.<NOTE NOTE.ID="E0074" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Nämä huolet heijastuvat myös ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön luvananto- ja valvontamenettelyistä sekä Euroopan lääkearviointiviraston perustamisesta <DATE ISO="19930722">22 heinäkuuta 1993</DATE> annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2309/93 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="124" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="1">EYVL 1993 L 214, s. 1</REF.DOC.OJ>, jäljempänä vuoden 1993 asetus).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>84.</NO.P><TXT>Neuvoston <DATE ISO="19650126">26.1.1965</DATE> antamalla direktiivillä 65/65/ETY<NOTE NOTE.ID="E0075" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 61.</P></NOTE> pyrittiin yhdenmukaistamaan joitakin näiden kansallisten säännösten välisiä eroja. Lääkevalmisteita koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 65/65/ETY muuttamisesta <DATE ISO="19861222">22 päivänä joulukuuta 1986</DATE> annetussa neuvoston direktiivissä 87/21/ETY<NOTE NOTE.ID="E0076" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="015" DATE.PUB="1987" PAGE.FIRST="36">EYVL 1987 L 15, s. 36</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> neuvosto totesi, että on tarpeen varmistaa, <QUOT.START ID="QS0042" REF.END="QE0042" CODE="201D"/>että innovatiivisia yrityksiä ei saateta epäedulliseen asemaan<QUOT.END ID="QE0042" REF.START="QS0042" CODE="201D"/>, ja sääti, että uuden lääkkeen markkinoille saattamista koskevan ensimmäisen luvan myöntämisestä, jota varten on tarpeen suorittaa laatua, turvallisuutta ja tehoa koskevia kattavia kokeita, on kuluttava tietty ajanjakso toisen, geneeristä kopiota koskevan suppeamman hakemuksen jättämiseen, sanotun rajoittamatta mitenkään olemassaolevaa patenttisuojaa. Jäsenvaltiot voivat vapaasti pidentää tätä aikaa ohi sen päivän, jolloin alkuperäisen valmisteen patenttisuoja lakkaa.<NOTE NOTE.ID="E0077" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. direktiivin 1 artiklassa mainitun 8 kohdan a alakohdan iii alakohta, jolla muutetaan vuoden 1965 direktiiviä.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>85.</NO.P><TXT>Komissio päätti lopulta <DATE ISO="19900411">11.4.1990</DATE> esittää neuvostolle ehdotuksensa LST-asetukseksi.<NOTE NOTE.ID="E0078" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>KOM(90) 101 lopull. — SYN 255.</P></NOTE> Ehdotusta koskevassa selittävässä muistiossa komissio viittasi yhteisön terveyspolitiikan osana olevaan tavoitteeseen taata hoidollinen, tieteellinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ja totesi, että sen ehdotuksen tavoitteena on <QUOT.START ID="QS0043" REF.END="QE0043" CODE="201D"/>parantaa innovaation suojaa lääkealalla<QUOT.END ID="QE0043" REF.START="QS0043" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0079" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ibidem, 1 kohta.</P></NOTE> Se katsoi, että patenttisuojajärjestelmä oli <QUOT.START ID="QS0044" REF.END="QE0044" CODE="201D"/>— — perustavanlaatuinen tällä innovatiivisella alalla, koska tutkimukseen tehdyt investoinnit rahoitetaan sinä aikana saaduilla tuotoilla, jolloin yksinoikeus on voimassa<QUOT.END ID="QE0044" REF.START="QS0044" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0080" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. muistion 5 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-6320"?><NP><NO.P>86.</NO.P><TXT>Tämän ehdotuksen seurauksena annettiin LST-asetus.<NOTE NOTE.ID="E0081" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 13.</P></NOTE> Tämän asetuksen johdanto-osan neljä ensimmäistä perustelukappaletta ovat seuraavat:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0045" REF.END="QE0045" CODE="201D"/>farmasian alan tutkimuksella on ratkaiseva merkitys kansanterveyden jatkuvassa parantamisessa,</P><P>lääkkeiden, erityisesti niiden, jotka syntyvät pitkän ja kalliin tutkimuksen tuloksena, kehittäminen ei jatku yhteisössä ja Euroopassa, ellei lääkkeitä suojata sellaisilla suotuisilla säännöksillä, jotka antavat tällaisen tutkimuksen kannustamiseksi riittävän suojan,</P><P>tällä hetkellä aika, joka kuluu uutta lääkettä koskevan patentin saamista koskevan hakemuksen tekemisen ja sanotun lääkkeen markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämisen välillä, lyhentää patentin antamaa todellista suojaa niin, että se ei riitä tuottamaan takaisin tutkimukseen käytettyjä varoja,</P><P>tämä tilanne johtaa puutteelliseen suojaukseen, joka haittaa farmasian alan tutkimusta<QUOT.END ID="QE0045" REF.START="QS0045" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P><P>Asetuksen 13 artiklan mukaan peruspatentin hakemispäivän ja ensimmäisen yhteisössä myönnetyn myyntiluvan myöntämispäivän välillä kulunut aika on lisättävä patentilla myönnettyyn suoja-aikaan; tämä lisätty aika voi olla enintään viisi vuotta.</P></NP><NP><NO.P>87.</NO.P><TXT>Siten olennaisena osana uutta teollisuuspolitiikkaa yhteisön on edistettävä teollisoikeuksien suojaa, jonka tärkein osa lääkealalla on patenttisuoja.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B —</NO.P><TXT>Patentit ja tavaroiden vapaa liikkuvuus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>88.</NO.P><TXT>Tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja kilpailua koskevien perustamissopimuksen määräysten ja immateriaalioikeuksien suojaa koskevien kansallisten oikeussääntöjen välinen ristiriita on aina aiheuttanut vaikeuksia, minkä takia yhteisöjen tuomioistuimen on tehtävä hienojakoisia erotteluja.<NOTE NOTE.ID="E0082" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-241/91 P+C-242/91 P" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-743">C-241/91 P ja C-242/91 P, RTE ja ITP v. komissio, tuomio <DATE ISO="19950406">6.4.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-743, jäljempänä Magill-tapaus)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-6321"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kansallisten immateriaalioikeuksien alueellisuus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>89.</NO.P><TXT>Perustamissopimuksen 222 artiklan mukaan perustamissopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden <QUOT.START ID="QS0046" REF.END="QE0046" CODE="201D"/>omistusoikeusjärjestelmiin<QUOT.END ID="QE0046" REF.START="QS0046" CODE="201D"/>. Teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien (jäljempänä teollisoikeuksien) asemasta perustamissopimuksessa ei ole mitään tyhjentäviä määräyksiä; sillä <QUOT.START ID="QS0047" REF.END="QE0047" CODE="201D"/>luodaan ainoastaan runko. Yhteisöjen lainsäätäjän ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on täydentää tätä runkoa<QUOT.END ID="QE0047" REF.START="QS0047" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0083" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-10/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-3711">C-10/89, HAG II, tuomio <DATE ISO="19901017">17.10.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-3711)</REF.DOC.ECR>, julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotuksen 10 kohta.</P></NOTE> Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset ovat kuitenkin ilmaus siitä, että <QUOT.START ID="QS0048" REF.END="QE0048" CODE="201D"/>kyseisten kahden kilpailevan intressin välillä on ristiriita<QUOT.END ID="QE0048" REF.START="QS0048" CODE="201D"/>;<NOTE NOTE.ID="E0084" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Saman ratkaisuehdotuksen 9 kohta.</P></NOTE> nämä intressit ovat vapaakauppaa koskeva yhteismarkkinoiden perustamisen perustavanlaatuinen tavoite ja tarve turvata kansalliset edut, jotka koskevat teollisoikeuksia. Yhteismarkkinoiden perustamisessa on kysymys kansallisten markkinoiden sulauttamisesta yhdeksi markkina-alueeksi, kun taas jäsenvaltioiden teollisoikeuksia koskevat lait ovat luonteeltaan alueellisia. Jotta olisi mahdollista tunnistaa kansalliset lait, jotka ovat ristiriidassa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan periaatteen kanssa, joka on mainittu erityisesti 30 artiklassa, yhteisöjen tuomioistuin kehitti näiden oikeuksien erityisen sisällön tai ydinsisällön sammumista koskevan teorian.<NOTE NOTE.ID="E0085" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin on käyttänyt näitä käsitteitä vaihtelevasti oikeuskäytännössään, mutta tästä eteenpäin käytän ratkaisuehdotuksessani käsitettä ydinsisältö.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>90.</NO.P><TXT>Esimerkiksi teoksessa Copinger and Skone James on Copyright viitataan julkisasiamies Roemerin asiassa Deutsche Grammophon antamaan ratkaisuehdotukseen ja selitetään alueellisuuden periaatetta seuraavasti:<NOTE NOTE.ID="E0086" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>12. painos (London, 1980), s. 1016.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0049" REF.END="QE0049" CODE="201D"/>Se, että teollisoikeudet on luotu sen valtion kansallisessa lainsäädännössä, joka antaa kyseiset oikeudet, rajoittaa välttämättä oikeusvaikutuksien syntymisen tietyllä alueelle. Tätä ilmiötä on kutsuttu teollisoikeuksien alueellisuuden periaatteeksi — — mutta todellisuudessa siinä vain kuvastuvat kyseisen valtion suvereenisuuden alueelliset rajat. Tässä tilanteessa mikään britannialainen tuomioistuin ei voi ottaa käsiteltäväkseen kannetta, joka perustuu vuoden 1956 <HT TYPE="ITALIC">Copyright</HT> retiin ja jonka on nostanut henkilö, joka on tämän lain mukaisella tekijänoikeudella suojatun teoksen tekijä ja joka haluaa riitauttaa Ranskassa tehdyt toimenpiteet, vaikka nämä toimenpiteet olisi tehnyt henkilö, joka kuuluu Ison-Britannian tuomioistuinten tuomiovaltaan — —.<QUOT.END ID="QE0049" REF.START="QS0049" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0087" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Samaa periaatetta sovelletaan mutatis mutandis patentteihin. Siten esimerkiksi Irlannin vuoden 1992 Patents Act'in 40 pykälässä todetaan, että <QUOT.START ID="QS0050" REF.END="QE0050" CODE="201D"/>voimassa olevalla patentilla patentinhaltijalle annetaan oikeus estää kaikkia kolmansia, joilla ei ole hänen suostumustaan, tekemästä tässä valtiossa — —<QUOT.END ID="QE0050" REF.START="QS0050" CODE="201D"/> tiettyjä toimia, jotka kuuluvat patenttisuojan olennaiseen osaan. Ks. myös viittaukset ilmaisuun <QUOT.START ID="QS0051" REF.END="QE0051" CODE="0022"/>Yhdistyneessä kuningaskunnassa<QUOT.END ID="QE0051" REF.START="QS0051" CODE="0022"/> patentinloukkausta koskevissa kanteissa, joita tämän jäsenvaltion tuomioistuimissa on nostettu vuoden 1977 Patents Aclìn 60 pykälän nojalla.</P></NOTE></P></QUOT.S></P><P>Vaikka kansallisten patenttilakien taustalla oleva politiikka lähemmin tarkasteltuna saattaa vaihdella eri valtioissa, varsin yksimielisiä ollaan siitä, että patenttien tarkoituksena on <QUOT.START ID="QS0052" REF.END="QE0052" CODE="201D"/>tehdä keksijöille heidän ponnisteluistaan ja<?PAGE NO="I-6322"?> rahoittajille heidän riskeistään mielekkäitä — — Yhteiskunnalle yksinkertaisin, halvin ja tehokkain tapa naiden yllykkeiden tarjoamiseksi on myöntää väliaikaisia monopoleja keksintöjä koskevina patenttioikeuksina, jotka ovat yksinoikeuksia<QUOT.END ID="QE0052" REF.START="QS0052" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0088" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Machlup: An Economic Review of the Patent System. — Study of the Committee on Patents, Trademarks and Copyrights of the Committee of the Judiciary, US Senate, 85tn Congress. Study No 15. Washington, s. 21. Ks. myös ne patenttijärjestelmien perustana olevan politiikan (tämän ja muiden) mielenkiintoiset arviot, joita on esittänyt edesmennyt professori ja yhteisöjen tuomioistuimen tuoman René Joliét (jäljempänä professori Joliét) artikkelissaan Patented Articles and the Free Movement of Goods within the EEC 28. — Current Legal Problems. 1975, s. 15,30—32.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>91.</NO.P><TXT>Vaikuttaa siltä, että silloin kun perustamissopimus tuli voimaan ensimmäisten jäsenvaltioiden välillä, lähes kaikissa kansallisissa patenttilaeissa patentinhaltijan yksinoikeus rajoitettiin <HT TYPE="ITALIC">patentoidun valmisteen ensimmäiseen myyntiin</HT><NOTE NOTE.ID="E0089" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Osapuolet olivat yksimielisiä suullisessa käsittelyssä esitettyyn kysymykseen antamassaan vastauksessa siitä, että patentilla kansallisessa lainsäädännössä annettua yksinoikeutta sovelletaan patentinhaltijan valmistaman tai hänen suostumuksellaan valmistetun patentoidun valmisteen kunkin yksittäisen erän tai yksikön ensimmäiseen myyntiin.</P></NOTE> joko määrittelemällä patentin loukkaus näin oikeussäännöissä tai nimenomaisella sammumista koskevalla doktriinilla.<NOTE NOTE.ID="E0090" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Demaretin perinpohjainen tutkimus Patents, Territorial Restrictions and EEC Law. —IIC Studies in Industrial Property and Copyright Law. Osa 2. München 1978, luku 3.</P></NOTE> Common law -järjestelmää soveltavien valtioiden liittyminen yhteisöön muutti hieman perustana olevia kansallisia järjestelmiä; Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin patenttilait ovat erilaisia, koska patentilla suojattujen tuotteiden ostajat voivat käyttää valmisteita sen fiktion perusteella, että patentinhaltija antaa tuotteen myydessään implisiittisesti lisenssin. Tätä implisiittistä lisenssiä voidaan kuitenkin rajoittaa sopimuksella.<NOTE NOTE.ID="E0091" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tällaisten rajoitusten on oltava nimenomaisia: <QUOT.START ID="QS0053" REF.END="QE0053" CODE="201D"/>Jos joku on ostanut tuotteen, hän olettaa voivansa määrätä tuotteesta, ja myyjä voi perustellusti väittää, ettei hän ole antanut ostajalle lupaa myydä tuotetta tai käyttää sitä haluamallaan tavalla, ainoastaan siinä tapauksessa, että tällaisesta kiellosta on selvä ja nimenomainen sopimus<QUOT.END ID="QE0053" REF.START="QS0053" CODE="201D"/>; ks. lordi Hatherleyn puhe, Betts v. Willmott (1871) LR 6 Ch. App, s. 239, 245. Irlannin lainsäädännössä tämä periaate hyväksyttiin Supreme Courtin asiassa Hunter v. Fox vuonna 1965 antamalla tuomiolla (RPC416). Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin oikeuden mukaan silloin kun patentinhaltija pitää patentoituja valmisteita kaupan ulkomailla, se ei voi estää näiden valmisteiden myöhempää tuontia Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tai Irlantiin, ellei myyntihetkellä ole asetettu selvää ja nimenomaista tuontikieltoa: <QUOT.START ID="QS0054" REF.END="QE0054" CODE="201D"/>Siten Englannin common law -järjestelmässä ei (toisin kuin muissa valtioissa) tunnusteta sitä, että patentinhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella tapahtuvan patentoidun tuotteen myymisen takia oikeudet automaattisesti ja välttämättä sammuisivat — —<QUOT.END ID="QE0054" REF.START="QS0054" CODE="201D"/>, Chartered Institute of Patent Agents. — C. I. P. A. Guide to the Patents Acts. 4. painos. London 1995, s. 420.</P></NOTE> Mikä on vielä merkittävämpää, kaikkien ensimmäisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä tunnustettiin yleisesti, että patenttien alueellisen luonteen takia patentoitujen valmisteiden saattaminen markkinoille ulkomailla ei vaikuttanut patentinhaltijan oikeuteen estää tällaisten valmisteiden maahantuonti sillä perusteella, että kyseessä on kansallisen patentin loukkaus, vaikka markkinoille saattaminen olisi tapahtunut patentinhaltijan suostumuksella;<NOTE NOTE.ID="E0092" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviite 89, Demaret, ja Alexander 1968: L'établis-sement du Marché commun et le problème des brevets parallèles. — RTDE, s. 513, 516—521. Yhdistyneen kuningaskunnan (ja Irlannin) oikeuden mukaan ulkomaisen patentin lisenssinhaltijan harjoittamaan myyntiin suhtaudutaan tiukemmin kuin kotimaiseen myyntiin, sillä tavaroita ei päästetä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (tai Irlantiin), ellei Yhdistyneessä kuningaskunnassa (tai Irlannissa) myönnetyn patentin haltija anna tähän (nimenomaista tai implisiittistä) lupaa; ks. Cornish 1981: Intellectual Property: Patents, Copyright, Trade Marks and Allied Rights. London, 5. 199, jossa viitataan muun muassa tuomari Rud din asiassa Beecham vastaan International Products (1968, RPC, s. 129) esittämään toteamukseen: <QUOT.START ID="QS0055" REF.END="QE0055" CODE="201D"/>Jos myyntiä harjoittaa lisenssinhaltija, tilanteen täytyy riippua lisenssinhaltijan lisenssinsaajalle lisenssillä tai muulla heidän välisellään sopimuksella annetuista oikeuksista<QUOT.END ID="QE0055" REF.START="QS0055" CODE="201D"/> (s. 135).</P></NOTE> patentinhaltijan yksinoikeus siis jatkui, kunnes se oli saattanut suojatun tuotteen markkinoille kansallisella alueella tai suostunut siihen. Erityisesti Hollannin hallituksen huomautukset merkittävässä teollisoikeuksia<?PAGE NO="I-6323"?> koskevassa asiassa Parke Davis<NOTE NOTE.ID="E0093" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 61 mainittu asia, tuomion tosiseikkoja ja sovellettavia oikeussääntöjä koskeva kohta, s. 102.</P></NOTE> kiinnittivät yhteisöjen tuomioistuimen huomion tähän liittyvään ristiriitaan kahden seikan välillä, jotka ovat patentinhaltijan kansallinen yksinoikeus, joka perustuu kansalliseen patenttilainsäädäntöön, ja erityisesti ne ETY:n tavoitteet, jotka koskevat sellaisten vapaiden markkinoiden luomista, joilla tavaroita voidaan myydä esteettä maasta toiseen. Jos yhteisöjen tuomioistuin nyt luopuu Merck-tuomioon perustuvasta oikeuskäytännöstä, on tietenkin kansallisen tuomioistuimen asiana päättää, onko samaa käsittelytapaa sovellettava käsiteltävinä olevissa asioissa kysymyksessä oleviin tuotteisiin eli tuotteisiin, jotka on valmistettu lisenssillä (patentinhaltijoiden paikalliset tytäryhtiöt) tilanteessa, jossa Espanjassa ja Portugalissa ei ollut saatavilla patenttisuojaa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Sammumista koskevan doktriinin synty yhteisön oikeudessa</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>92.</NO.P><TXT>Asiassa Parke Davis lääkeyhtiö vetosi Hollannin tuomioistuimissa kloramfenikolia varten Hollannissa myönnettyyn patenttiinsa estääkseen sen, että Centrafarm ym. tuovat väitetysti patenttia loukaten Italiassa valmistettua tuotetta ajankohtana, jolloin Italiassa farmaseuttisille valmisteille tai niiden valmistusmenetelmille ei voinut saada patenttia.<NOTE NOTE.ID="E0094" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Centrafarm tosin väitti suullisessa käsittelyssä, että italialainen yhtiö valmisti tuotetta Parke Davisin myöntämällä lisenssillä.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että <QUOT.START ID="QS0056" REF.END="QE0056" CODE="201D"/>asiaa koskevien lainsäädäntöjen erot ovat omiaan estämään — — patentoitujen tuotteiden vapaata liikkuvuutta — — yhteismarkkinoilla<QUOT.END ID="QE0056" REF.START="QS0056" CODE="201D"/>, ja jatkoi, että <QUOT.START ID="QS0057" REF.END="QE0057" CODE="201D"/>36 artiklassa sallitaan sellaiset tuontia koskevat kiellot ja rajoitukset, jotka ovat perusteltuja teollisoikeuksien suojelemiseksi, mutta sillä nimenomaisella edellytyksellä, että ne <QUOT.START ID="QS0058" REF.END="QE0058" CODE="2019"/>eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen<QUOT.END ID="QE0058" REF.START="QS0058" CODE="2019"/><QUOT.END ID="QE0057" REF.START="QS0057" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0095" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion perustelujen 4 ja 5 kohu.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>93.</NO.P><TXT>Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien yhteisön tavoitteiden ja kansallisten teollisoikeuksien yleensä alueellisen luonteen välisen ristiriidan osalta vedenjakajana <QUOT.START ID="QS0059" REF.END="QE0059" CODE="201D"/>oli asiassa Deutsche Grammophon annettu tuomio<QUOT.END ID="QE0059" REF.START="QS0059" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0096" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 87 mainittu professori Jolietin artikkeli, s. 18. Deutsche Grammophon (DG) valmisti äänitteitä, joita se myi mm. tavaramerkillä Polydor Saksassa ja tytäryhtiönsä välityksellä Ranskassa. Saksassa jälleenmyyjien täytyi toimituksia saadakseen allekirjoittaa sopimus, jossa ne sitoutuivat tiettyyn jälleenmyyntihintaan. Toimitukset vastaajana olevalle Metrolle keskeytettiin tämän velvoitteen rikkomisen takia. Metro onnistui hankkimaan Saksassa äänitteitä, jotka DG oli alun perin toimittanut ranskalaiselle tytäryhtiölleen. Kyseiset äänitteet ranskalainen tytäryhtiö oli myynyt kolmannessa valtiossa sijaitsevalle yhtiölle, joka sitten toimitti ne Hampurissa sijaitsevalle yhtiölle, jolta Metro vuorostaan ne hankki. DG vaati saksalaisia tuomioistuimia kieltämään sen, että Metro myy äänitteitä edelleen ui muuten jakelee niitä Saksassa.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin ratkaisemaan, <QUOT.START ID="QS0060" REF.END="QE0060" CODE="201D"/>voiko kansallisessa lainsäädännössä äänitteiden valmistajalle tunnustettu yksinoikeus suojeltujen tavaroiden vaihdantaan saattamiseen estää yhteisön sääntöä rikkomatta sellaisten tuotteiden kaupan pitämisen jäsenvaltion alueella, jotka valmistaja on laillisesti saattanut tai jotka on valmistajan suostumuksella saatettu vaihdantaan toisen jäsenvaltion alueella<QUOT.END ID="QE0060" REF.START="QS0060" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0097" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 4 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin erotti toisistaan <QUOT.START ID="QS0061" REF.END="QE0061" CODE="201D"/>oikeuksien olemassaolon<QUOT.END ID="QE0061" REF.START="QS0061" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0062" REF.END="QE0062" CODE="201D"/>oikeuksien käyttämisen<QUOT.END ID="QE0062" REF.START="QS0062" CODE="201D"/>; vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen mukaan teollisoikeuksia voi käyttää ainoastaan, jos <QUOT.START ID="QS0063" REF.END="QE0063" CODE="201D"/>niiden perusteena on<?PAGE NO="I-6324"?> kyseisen omaisuuden ydinsisältöön kuuluvien oikeuksien suojeleminen<QUOT.END ID="QE0063" REF.START="QS0063" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0098" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä, tuomion 11 kohta.</P></NOTE> Oikeuksien olemassaolon ja käyttämisen välinen erottelu voi toisinaan olla varsin keinotekoinen; viimeaikaisessa oikeuskäytännössä, kuten asiassa HAG II annetussa tuomiossa, siihen ei ole viitattu, ja ainakin silloin, kun on kyse perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan soveltamisesta, sitä voidaan olla soveltamatta.<NOTE NOTE.ID="E0099" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Olen samaa mieltä niiden henkilöiden kanssa, joiden mielestä erottelu ei ole looginen; katson etenkin, että <QUOT.START ID="QS0064" REF.END="QE0064" CODE="201D"/>oikeuden sisältönä voivat olla vain sen mahdolliset käyttötavat<QUOT.END ID="QE0064" REF.START="QS0064" CODE="201D"/>; ks. esim. Korah 1972: Dividing the Common Market through national Industrial Property Rights. — MLR, s. 634, 636, ja myöhempi kritiikki, jota Marenco and Banks ovat esittäneet alaviitteessä 55 mainitussa artikkelissaan, s. 224—226. Pidän oikeana näkemystä, jonka julkisasiamies Gulmann esitti edellä alaviitteessä 81 mainitussa M agili-tapauksessa: <QUOT.START ID="QS0065" REF.END="QE0065" CODE="201D"/>Immateriaalioikeuden ydinsisältöön kuuluvien oikeuksien käyttö liittyy oikeuden olemassaoloon. Oikeuksien olemassaolon ja käytön erottaminen ja ydinsisällön käsitteen käyttäminen ovat toisin sanoen ilmauksia samasta käsitteellisestä lähestymistavasta. Tämän vuoksioikeuksien olemassaolon ja käytön välisellä erottelulla ei ole itsenäistä merkitystä rajattaessa valituksen kohdetta<QUOT.END ID="QE0065" REF.START="QS0065" CODE="201D"/> (ratkaisuehdotuksen 31 kohta). Ks. myös esim. Irlannin High Courtin tuomio (tuomari Kenny) asiassa Central Dublin Development Association v. Attorney General (1975) 109 ILTR 69, jonka mukaan omistusoikeus on <QUOT.START ID="QS0066" REF.END="QE0066" CODE="201D"/>joukko oikeuksia<QUOT.END ID="QE0066" REF.START="QS0066" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Kuitenkin niiden oikeuksien tunnistaminen, jotka ovat kansallisen immateriaalioikeuden ydinsisältö, on olennaista yhteisön oikeudessa käytetylle sammumisen käsitteelle, jonka yhteisöjen tuomioistuin kehitti — joskaan ei tällä nimellä — asiassa Deutsche Grammophon antamassaan tuomiossa; kyseisessä asiassa oli tosin kyse tekijänoikeudesta, mutta tällä oli kaikki patentin tavanomaiset piirteet.<NOTE NOTE.ID="E0100" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Julkisasiamies Roemer totesi asiassa Deutsche Grammophon antamassaan ratkaisuehdotuksessa, että tavaramerkin ja patentin välinen erottelu on <QUOT.START ID="QS0067" REF.END="QE0067" CODE="201D"/>merkityksetön<QUOT.END ID="QE0067" REF.START="QS0067" CODE="201D"/> (Kok. 1971, s. 487, 509). Hän totesi, että <QUOT.START ID="QS0068" REF.END="QE0068" CODE="201D"/>tekijänoikeus on varmasti lähempänä patenttia kuin tavaramerkkioikeutta<QUOT.END ID="QE0068" REF.START="QS0068" CODE="201D"/>. Professori Joliét (edellä alaviitteessä 87 mainittu artikkeli, s. 20) viittasi sen Saksan lainsäädännön alkuperään, jossa riidanalaisesta oikeudesta ensimmäistä kertaa säädettiin, ja totesi, että oikeudesta säädettiin teknisen palvelun laadun takia ja niiden huomattavien kulujen takia, joita tarvitaan kaupan pitämiseen soveltuvien äänitteiden valmistamiseen, ja että <QUOT.START ID="QS0069" REF.END="QE0069" CODE="201D"/>tämän tehtävän vuoksi kyseinen monopoli oli hyvin samankaltainen kuin patentti<QUOT.END ID="QE0069" REF.START="QS0069" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Tuomion keskeisessä kohdassa yhteisöjen tuomioistuin toteaa seuraavaa:<NOTE NOTE.ID="E0101" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia, tuomion 12 kohta.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0070" REF.END="QE0070" CODE="201D"/>Jos tekijänoikeuden lähioikeuteen vedotaan lähioikeuden haltijan vaihdantaan saattamien tai hänen suostumuksellaan toisessa jäsenvaltiossa vaihdantaan saatettujen tuotteiden kaupan pitämisen kieltämiseksi jäsenvaltiossa ainoastaan sillä perusteella, että tavaroita ei ole saatettu vaihdantaan kansallisella alueella, tällainen kielto, jolla eristetään kansalliset markkinat, on vastoin perustamissopimuksen merkittävää päämäärää, joka on kansallisten markkinoiden yhdistäminen yhteismarkkinoiksi.<QUOT.END ID="QE0070" REF.START="QS0070" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Jo ennen kuin yhteisöjen tuomioistuin siis nimenomaisesti käytti käsitettä sammuminen, se kiinnitti huomiota siihen, <HT TYPE="ITALIC">oliko tavarat saatettu markkinoille teollisoikeuden haltijan suostumukselL.</HT><NOTE NOTE.ID="E0102" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Julkisasiamies Roemer viittasi ratkaisuehdotuksessaan oikeuksien sammumiseen asiassa Deutsche Grammophon kyseessä ollutta vastaavassa tilanteessa ja totesi seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0071" REF.END="QE0071" CODE="201D"/>Mielestäni tässä ratkaisevaa on se, että teollisoikeuden tarkoitus on saavutettu tavaroita ensimmäistä kertaa vaihdantaan saatettaessa, koska oikeudenhaltijalla on ollut mahdollisuus saada hyötyä etuoikeutetusta ansai tsemistilanteestaan. Sitä vastoin siitä ei ole epäilystä, että kyseisen oikeuden suojaavaa tarkoitusta pidemmälle menisi se, että haltijalla olisi mahdollisuus valvoa myöhempiä markkinoi ntivai hei ta ja etenkin kieltää jälleentuonti ja siten estää tavaroiden vapaa liikkuvuus. Vaikuttaa siten siltä, että ottaen huomioon sekä 36 artiklassa tarkoitettu varaus että perustamissopimuksen olennaiset tavoitteet ja yhteismarkkinoiden periaatteet voin myöntää, että esillä olevan kaltaisessa tilanteessa kyseessä on oikeuden sammuminen huolimatta siitä, että teollisoikeuksien olemassaolo on taattu perustamissopimuksessa<QUOT.END ID="QE0071" REF.START="QS0071" CODE="201D"/> Kok. 1971, s. 487, 508). Jo tässä asiassa annetun tuomion perusteella oli siis selvää, että sammumista koskeva doktriini, jota oltiin hyväksymässä yhteisön oikeuteen, oli olennaisilta osin vain näennäisesti samankaltainen kuin Hollannin ja Saksan oikeuden mukainen käsitys, josta se oli saanut paljon vaikutteita.</P></NOTE></P></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6325"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Patentin ydinsisältö</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>94.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin määritteli patentin ydinsisällön ensimmäistä kertaa asiassa Centrafarm antamassaan tuomiossa. Sterling Drug Inc. -yhtiö, kotipaikka New York, oli farmaseuttista menetelmää koskevien rinnakkaisten patenttien haltija sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että Alankomaissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa patentti kuului kyseisen yhtiön brittiläiselle tytäryhtiölle (Sterling-Winthrop Group Ltd), joka valmisti kyseistä tuotetta, kun taas Alankomaissa valmistetta myytiin brittiläisen yhtiön tytäryhtiön välityksellä. Centrafarm toi Alankomaihin eriä patentoitua valmistetta, ja Sterling Drugin tytäryhtiöt olivat laillisesti saattaneet nämä erät vaihdantaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa; asia Centrafarm oli siis selvästi tapaus, jossa oli kyse rinnakkaisista patenteista Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa.</TXT></NP><NP><NO.P>95.</NO.P><TXT>Alankomaiden lainsäädännön mukaan Sterling Drugin hollantilaisella tytäryhtiöllä oli oikeus estää näiden valmisteiden pitäminen kaupan, koska patentinhaltijan hollantilainen patentti ei ollut sammunut sillä perusteella, että valmistetta oli myyty vientimaissa, mutta kansallinen tuomioistuin kysyi, onko tämä vastoin tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Yhteisöjen tuomioistuin viittasi asiassa Deutsche Grammophon annettuun tuomioon ja totesi, että 36 artiklassa sallitaan <QUOT.START ID="QS0072" REF.END="QE0072" CODE="201D"/>tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat poikkeukset ainoastaan siinä määrin, kuin ne ovat perusteltuja sellaisten oikeuksien suojelemiseksi, jotka muodostavat näiden oikeuksien ydinsisällön<QUOT.END ID="QE0072" REF.START="QS0072" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0103" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia, tuomion 8 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuimen käsitykseen vaikutti epäilemättä julkisasiamies Trabucchin käsitys,<NOTE NOTE.ID="E0104" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><QUOT.START ID="QS0073" REF.END="QE0073" CODE="201D"/>Patentinhaltijalle myönnetyn suojan olennainen sisältö on yksinoikeus patentoidun valmisteen valmistamiseen ja vaihdantaan saattamiseen, millä annetaan haltijalle korvaus keksimistyöstä ja annetaan hänelle taloudellinen korvaus hänen työstään ja taloudellisesta riskistään, mutta tämä suoja annetaan vain väliaikaisesti — —<QUOT.END ID="QE0073" REF.START="QS0073" CODE="201D"/> (ratkaisuehdotuksen 4 kohta).</P></NOTE> ja se määritteli patentin ydinsisällön olevan <QUOT.START ID="QS0074" REF.END="QE0074" CODE="201D"/>sen takaaminen, että haltija saa korvauksena luovasta keksijän työstä yksinoikeuden käyttää keksintöä teollisuustuotteiden valmistuksessa ja niiden saattamisessa ensimmäisen kerran vaihdantaan joko suoraan tai myöntämällä lisenssejä kolmansille osapuolille samoin kuin oikeuden torjua loukkaukset<QUOT.END ID="QE0074" REF.START="QS0074" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0105" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 9 kohta.</P></NOTE>.</TXT></NP><NP><NO.P>96.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteenä on pidettävä sellaisen kansallisen oikeuden periaatteen soveltamista, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0075" REF.END="QE0075" CODE="201D"/>patentinhaltijan oikeus ei sammu, kun patentilla suojattua tuotetta pidetään kaupan toisessa jäsenvaltiossa, ja jonka perusteella patentinhaltija voi estää valmisteen tuonnin omaan valtioonsa, kun sitä on pidetty kaupan toisessa valtiossa.<QUOT.END ID="QE0075" REF.START="QS0075" CODE="201D"/> Se totesi, että tällaiseen oikeuteen voidaan vedota, jos kaksi edellytystä täyttyy: tuote ei ole patentoitavissa jäsenvaltiossa, josta se tuodaan, ja tuotteen markkinointiin siellä ei ole annettu suostumusta.<NOTE NOTE.ID="E0106" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tuomion 10 ja 11 kohta.</P></NOTE> Tällaiseen oikeuteen ei toisaalta saa vedota, <QUOT.START ID="QS0076" REF.END="QE0076" CODE="201D"/>jos patentinhaltija itse on laillisesti saattanut tuotteen markkinoille jäsenvaltiossa, josta se on tuotu, tai tuote on, erityisesti rinnakkaisten patenttien haltijan ollessa<?PAGE NO="I-6326"?> kyseessä, hänen suostumuksellaan saatettu siellä markkinoille<QUOT.END ID="QE0076" REF.START="QS0076" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0107" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 11 kohta.</P></NOTE> Tällaisen oikeuden hyväksyminen antaisi patentinhaltijalle mahdollisuuden eristää kansalliset markkinat ja siten rajoittaa kauppaa <QUOT.START ID="QS0077" REF.END="QE0077" CODE="201D"/>ilman että tällainen rajoitus olisi välttämätön sen varmistamiseksi, että hän saa rinnakkaisista patenteista johtuvat yksinoikeudet olennaiselta osin<QUOT.END ID="QE0077" REF.START="QS0077" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0108" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 12 kohta. Julkisasiamies Trabucchi ilmaisi näkemyksensä yhtä selvästi: <QUOT.START ID="QS0078" REF.END="QE0078" CODE="201D"/>Tavaroiden liikkuvuutta koskevan yhteisön järjestelmän perusperiaatteiden kanssa ei varmasti ole yhteensopivaa se, että yhtiö, joka on voimassa olevien patenttien haltija useassa yhteisön jäsenvaltiossa ja joka on sellaisen yhtiön välityksellä, jossa sillä on täysi määräämisvalta, osallistunut tietyn valmisteen markkinoille saattamiseen jossakin jäsenvaltiossa, estää sen, että valmistetta hankkineet kolmannet tahot toisivat sitä toiseen jäsenvaltioon, taatakseen näin tytäryhtiönsä kaupallisen monopolin tuossa toisessa jäsenvaltiossa<QUOT.END ID="QE0078" REF.START="QS0078" CODE="201D"/> (ratkaisuehdotuksen 5 kohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>97.</NO.P><TXT>Tästä seuraa mielestäni, että jos patentinhaltija on nauttinut taatusta yksinoikeudesta valmistetta ensimmäistä kertaa vaihdantaan saatettaessa, mikä ei ole takuu mistään monopolivoitoista, patentin ydinsisältö on sammunut. Toisin kuin kansallisissa patenttilaeissa, joissa annetaan patentinhaltijalle (sisällöltään vaihteleva) oikeus estää sellaisen patentoidun valmisteen tuonti, jota on pidetty kaupan kyseisen valtion alueen ulkopuolella, yhteisön oikeudessa nyt kehitetyssä sammumista koskevassa doktriinissa annetaan patentinhaltijalle oikeus ainoastaan valita se paikka yhteisössä, jossa hän haluaa saattaa valmisteen ensimmäistä kertaa vaihdantaan; kun tämä valinta on kerran tehty, kaupan pidettyjen erien on annettava liikkua vapaasti koko yhteismarkkinoilla sammumista koskevan yhteisön periaatteen mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>98.</NO.P><TXT>Tarkoittaako asiassa Centrafarm tunnustettu yksinoikeutta koskeva takuu oikeutta saattaa valmiste ensimmäistä kertaa markkinoille patenttisuojasta nauttien, kuten Beecham väittää? Kun otetaan huomioon se, että tällä tuomiolla on keskeinen merkitys yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kehityksessä, tähän kysymykseen on tärkeätä vastata. Esitetyn kysymyksen nimenomaisena perustana oli se, että patentoitua valmistetta oli pidetty kaupan vientimaassa siten, että sitä sekä suojattiin patentilla että patentinhaltija oli antanut asianmukaisen suostumuksen. Asiassa annettiin vastaus juuri tähän kysymykseen. Toisaalta käytetty kieli soveltuu muihinkin yhteyksiin. Tuomion 11 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin tunnusti, että vapaan liikkuvuuden estäminen on sallittua, jos sekä patentoitavuutta että suostumusta koskevat edellytykset jäävät täyttymättä, ja viittasi siten <HT TYPE="ITALIC">samanaikaisesti</HT> kahteen edellytykseen eli siihen, että valmiste <QUOT.START ID="QS0079" REF.END="QE0079" CODE="201D"/>tuodaan jäsenvaltiosta, jossa se ei ole patentoitavissa <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> jossa sen on valmistanut kolmas osapuoli ilman patentinhaltijan suostumusta<QUOT.END ID="QE0079" REF.START="QS0079" CODE="201D"/> (kursivointi kirjoittajan), mikä tietenkin oli tilanne asiassa Parke Davis. Tuomioistuin ei tutkinut tilannetta, jossa ainoastaan toinen noista edellytyksistä täyttyy. Lisää epäselvyyttä aiheutuu ilmaisun <QUOT.START ID="QS0080" REF.END="QE0080" CODE="201D"/>erityisesti rinnakkaisten patenttien haltijan ollessa kyseessä<QUOT.END ID="QE0080" REF.START="QS0080" CODE="201D"/> käytöstä, mikä ehkä tarkoittaa, että tämä on vain yksi tilanne, jossa rinnakkaistuonnin estäminen ei ole perusteltua. Tarkasti ottaen asiassa Centrafarm annetulla tuomiolla ratkaistiin ainoastaan tällainen tilanne. Kuitenkin yhteisöjen tuomioistuin kiinnitti paljon huomiota suostumukseen, joka koskee valmisteen saattamista markkinoille ensimmäistä kertaa, ja tältä osin tuomio on yhteensopiva asiassa Deutsche Grammophon annetun tuomion<?PAGE NO="I-6327"?> kanssa. Kyseisessä asiassa oli kyse päinvastaisesta tulkintaongelmasta, kun (ainakaan tosiseikkojen tapahtuma-aikana) Ranskassa ei ollut annettu äänitteiden valmistajille samantasoista suojaa kuin Saksan tekijänoikeuslaissa. Kuitenkaan julkiasiamies sen kummemmin kuin yhteisöjen tuomioistuinkaan eivät kiinnittäneet huomiota tällaiseen erotteluun, eikä sitä mainita tuomion perusteluissa.</TXT></NP><NP><NO.P>99.</NO.P><TXT>Lääkeyhtiöiden esittämää tulkintaa asiassa Centrafarm annetusta tuomiosta puolustaa vahvimmin se, että koska patentin ydinsisältönä on yksinoikeus saattaa patentoitu valmiste ensimmäistä kertaa markkinoille, sääntö, jonka mukaan sellaisten valmisteiden rinnakkaistuonti, joita patentinhaltija on pitänyt kaupan jäsenvaltiossa, jossa patenttisuojaa ei ole ja jossa patentinhaltija siten altistuu kilpailulle heti valmistetta markkinoille saattaessaan, tekisi yksinoikeudesta suurelta osin merkityksettömän; tämän takia patentinhaltijalla olisi oltava ainakin mahdollisuus saada monopoliasemaan perustuvia voittoja jäsenvaltiossa, josta valmiste viedään, ennen kuin voidaan sanoa, että sen kansalliset oikeudet jäsenvaltiossa, johon valmiste tuodaan, ovat sammuneet.<NOTE NOTE.ID="E0109" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä oli pääasiallinen kritiikki, jonka professori Joliét esitti asiassa Centrafarm annetusta tuomiosta edellä alaviitteessä 87 mainitussa artikkelissaan (s. 37), kun hän totesi seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0081" REF.END="QE0081" CODE="201D"/>— — sillä, että patentinhaltija on valmistanut tuotteen, ei ole merkitystä, jos joku muukin olisi voinut valmistaa samaa tuotetta. Tutkittaessa, onko patentinhaltija suostunut valmistamiseen, peruslähtökohtana on mielestäni se, että patentinhaltija pystyi määräämään valmistamisesta, eli se, että hänellä oh rinnakkainen patentti maassa, josta tuote tuodaan. On lisäksi selvää, että tällaisessa tilanteessa tuontia saadaan rajoittaa myös patentin tehtävän Eerusteella<QUOT.END ID="QE0081" REF.START="QS0081" CODE="201D"/>. Myös Demarel on pitänyt oikeana tätä tulimaa kyseisestä tuomiosta ja todennut, että jos patentinhaltija pitää valmistetta kaupan valtiossa, josta tuote on lähtöisin, tai sitä pidetään siellä kaupan hänen suostumuksellaan mutta ilman että valmiste on suojattu patentilla, asiassa Centrafarm annetun tuomion mukaan on epätodennäköistä, että yhteisöjen tuomioistuin hyväksyisi tuontirajoitukset; ks. Le brevet communautaire après Centrafarm: un instrument dépassé ou inachevé? — RITJE 1 1977, s. 33.</P></NOTE> Tämä oli tietenkin asiassa Merck Merckin ja huomautuksiaan esittäneiden jäsenvaltioiden tärkein argumentti, jonka yhteisöjen tuomioistuin sitten hylkäsi.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Asia Merck</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>100.</NO.P><TXT>Asian Merck tosiseikat vastaavat asian Parke Davis tosiseikkoja muuten paitsi yhden tärkeän seikan osalta. Merckillä oli suurimmassa osassa jäsenvaltioita rinnakkaisia patentteja Modureticille, joka on verenpaineen hoitoon käytetty farmaseuttinen valmiste. Se saattoi tämän patentoidun valmisteen markkinoille Italiassa ajankohtana, jolloin Italiassa oli nimenomaisesti säädetty, että farmaseuttisia valmisteita ja niiden valmistusmenetelmiä ei voida patentoida. Stephar hankki valmisteeriä, joita Merck myi Italiassa, ja toi ne Alankomaihin, jossa se saattoi Alankomaiden korkeiden hintojen takia myydä ne halvemmalla kuin Merck. Merck väitti, että sen Alankomaiden patenttilainsäädännön mukaiset oikeudet eivät voi sammua sen takia, että se pitää valmistetta kaupan Italiassa, jossa patenttisuojaa ei voinut saada.</TXT></NP><NP><NO.P>101.</NO.P><TXT>Beecham väittää, että todetessaan asiassa Merck, että patentinhaltijan oikeuden ydinsisältö voi sammua sillä perusteella, että haltija saattaa valmisteen markkinoille jäsenvaltiossa, jossa patenttisuojaa ei ole, yhteisöjen tuomioistuin laajensi virheellisellä<?PAGE NO="I-6328"?> tavalla asiassa Centrafarm annetussa tuomiossa esitettyä doktriinia. Asiassa Merck komissio ja Stephar väittivät, että rinnakkaisen patentin puuttuminen oli epäolennaista, koska ratkaiseva seikka oli Merckin suostumus valmisteen saattamiseen vaihdantaan Italiassa. Merck, jota Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset tukivat, väitti, että patentinhaltijalla täytyy olla mahdollisuus hyötyä yksinoikeudesta ainakin kerran, vaikka Merck pitikin asiassa Centrafarm annetussa tuomiossa esitettyä patentin ydinsisällön määritelmää oikeana.</TXT></NP><NP><NO.P>102.</NO.P><TXT>Katson, että on tarkoituksenmukaista esittää yksityiskohtaisesti yhteisöjen tuomioistuimen ja julkisasiamies Reischlin päättelyt.</TXT></NP><NP><NO.P>103.</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotuksessaan julkisasiamies selitti, että asian Deutsche Grammophon (jossa saksalaisen tekijänoikeuden sammumista ei estänyt se, että vastaavaa oikeutta ei ollut Ranskassa) tosiseikat muistuttavat asian Merck tosiseikkoja,<NOTE NOTE.ID="E0110" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Hän totesi aivan oikein, että yhteisöjen tuomioistuin ei pitänyt tätä seikkaa olennaisena asiassa Deutsche Grammophon antamassaan tuomiossa; ks. edellä 98 kohta.</P></NOTE> ja totesi, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Centrafarm antaman tuomion 11 kohdassa <QUOT.START ID="QS0082" REF.END="QE0082" CODE="201D"/>tarkoitetaan selvästi sellaisen valtion tilannetta, jossa patenttisuojaa ei ole<QUOT.END ID="QE0082" REF.START="QS0082" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0111" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ratkaisuehdotuksen s. 2088.</P></NOTE> Hän luetteli kolme tärkeintä perustetta sen käsityksen hylkäämiseksi, että sammumisesta voi olla kyse ainoastaan, jos patentoitu valmiste on saatettu vaihdantaan jäsenvaltiossa, jossa patenttisuoja on saatavilla:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>oikeuksia, joiden tunnustetaan olevan osa patentin ydinsisältöä, ei voida pitää itsetarkoituksena, vaan niiden tehtävänä on antaa patentinhaltijalle <QUOT.START ID="QS0083" REF.END="QE0083" CODE="201D"/><HT TYPE="ITALIC">mahdollisuus</HT> saada korvaus luovasta keksijän työstä [mikä tosin on] yksi patenttioikeuden tavoitteista mutta mikä ei luonnostaan kuulu tähän oikeuteen, jonka toteutuminen riippuu useasta markkinatekijästä kuten korvaavien tuotteiden olemassaolosta, mahdollisuudesta käyttää valmistetta kaupallisesti hyväksi ja vastaavista edellytyksistä<QUOT.END ID="QE0083" REF.START="QS0083" CODE="201D"/>;<NOTE NOTE.ID="E0112" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ratkaisuehdotuksen s. 2090 (kursivointi alkuperäisessä tekstissä).</P></NOTE></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>se seikka, että patenttisuojaa ei ole mahdollista saada, on merkityksetön, koska Merck <QUOT.START ID="QS0084" REF.END="QE0084" CODE="201D"/>saattoi päättää vapaasti, missä jäsenvaltiossa se haluaa saattaa Alankomaissa patentoidun valmisteen markkinoille<QUOT.END ID="QE0084" REF.START="QS0084" CODE="201D"/>, joten se teki valinnan omien intressiensä mukaisesti, ja Italiassa sillä <QUOT.START ID="QS0085" REF.END="QE0085" CODE="201D"/>on lisäksi tosiasiallinen monopoli kyseisen valmisteen osalta<QUOT.END ID="QE0085" REF.START="QS0085" CODE="201D"/>;<NOTE NOTE.ID="E0113" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ratkaisuehdotuksen s. 2091.</P></NOTE></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>sammumista koskevan doktriinin soveltamiseen ei voi vaikuttaa se, että rinnakkaistuojat ovat todennäköisesti kuluttajien<?PAGE NO="I-6329"?> sijasta pääasiallisia edunsaajia, sillä yksi yhteismarkkinoiden olennaisista näkökohdista on se, että tuotteet on mahdollista valmistaa tai saattaa vaihdantaan siellä, missä tämä voidaan tehdä mahdollisimman halvalla.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>104.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio on yhtä ehdoton. Siinä todetaan, että patentin ydinsisältö <QUOT.START ID="QS0086" REF.END="QE0086" CODE="201D"/>koostuu ennen kaikkea siitä, että keksijälle annetaan yksinoikeus tuotteen saattamiseksi ensimmäistä kertaa vaihdantaan<QUOT.END ID="QE0086" REF.START="QS0086" CODE="201D"/>. Juuri tämä oikeus, <QUOT.START ID="QS0087" REF.END="QE0087" CODE="201D"/>jolla keksijälle varataan monopoli tuotteen hyödyntämisessä, mahdollistaa sen, että keksijä voi saada luovasta keksimistyöstä korvauksen, takaamatta hänelle kuitenkaan sen saamista kaikissa olosuhteissa<QUOT.END ID="QE0087" REF.START="QS0087" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0114" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia, tuomion 9 ja 10 kohta.</P></NOTE> Patentinhaltijan on päätettävä <QUOT.START ID="QS0088" REF.END="QE0088" CODE="201D"/>täysin asioista perillä ollen edellytyksistä — — mukaan lukien mahdollisuus saattaa se markkinoille jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännössä ei ole säädetty patenttisuojasta<QUOT.END ID="QE0088" REF.START="QS0088" CODE="201D"/>. Jos hän päättää pitää valmistetta kaupan tällaisessa valtiossa, hänen on <QUOT.START ID="QS0089" REF.END="QE0089" CODE="201D"/>hyväksyttävä valintansa seuraukset tuotteen vapaaseen liikkuvuuteen yhteismarkkinoilla, mikä perusperiaate kuuluu oikeudellisiin ja taloudellisiin seikkoihin, jotka patentinhaltijan on otettava huomioon määrätessään yksinoikeutensa soveltamismuodoista<QUOT.END ID="QE0089" REF.START="QS0089" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0115" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 11 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin jatkoi seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0090" REF.END="QE0090" CODE="201D"/>sen salliminen, että keksijä tai patenttiin liittyvän oikeuden haltija käyttäisivät [patenttioikeuttaan tässä tilanteessa], aiheuttaisi kansallisten markkinoiden eristämisen vastoin perustamissopimuksen tavoitteita<QUOT.END ID="QE0090" REF.START="QS0090" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0116" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 11 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>105.</NO.P><TXT>Merck-oikeuskäytännön muuttamiseksi tässä esitetyt laajahkot argumentit voidaan tiivistää kahteen tärkeään, toisistaan riippuvaan väitteeseen: 1) loogisesti ajatellen kansallisen patentin ydinsisältö ei voi sammua yhteisön oikeuden mukaan, ellei suojattua valmistetta ole saatettu ensimmäistä kertaa vaihdantaan patentilla suojattuna; 2) asiassa Merck annettu tuomio on yhteensopimaton yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmän oikeuskäytännön kanssa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C —</NO.P><TXT>Merck-oikeuskäytännöstä luopuminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>106.</NO.P><TXT>Julkisasiamies Jacobs katsoi HAGII -tapauksessa antamassaan ratkaisuehdotuksessa, että tavaramerkkien yhteistä alkuperää koskevalle doktriinille, jonka yhteisöjen tuomioistuin esitti HAGI -tapauksessa<NOTE NOTE.ID="E0117" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="192/73" YEAR="1974" PAGE.ECR="731">192/73, Van Zuylen v. HAG, tuomio <DATE ISO="19740703">3.7.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 731, jäljempänä HAG I -tapaus)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE>, ei ole järkevää perustetta. Asiassa Merck annettu tuomio edustaa ainakin patenttien osalta sen käsityksen kulminaatiota, että suostuminen vaihdantaan saattamiseen on peruste teollisoikeuksien sammumiselle. Kun patentinhaltija on suostunut saattamaan ensimmäistä kertaa vaihdantaan erän valmistetta missä tahansa jäsenvaltiossa, tätä erää koskevat rinnakkaispatentit sammuvat koko yhteisössä riippumatta siitä, onko kyseisessä valtiossa saatavilla patenttisuojaa. Olen varma siitä, että Merck-oikeuskäytäntöä ei pitäisi enää soveltaa. Yhteisöjen tuomioistuimen päättely tässä asiassa oli virheellistä ja perustui suurimmaksi osin asiassa Centrafarm<?PAGE NO="I-6330"?> annetun tuomion implisiittiseen toteamukseen — joka ei sinänsä liittynyt yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian tosiseikkoihin — tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja kansallisten patenttioikeuksien välisestä soveliaasta tasapainosta tilanteessa, jossa rinnakkaisia patentteja ei ollut. Mielestäni asiassa Merck annetussa tuomiossa mentiin liian pitkälle sen varmistamiseksi, että teollisoikeuksia ei käytettäisi kansallisten markkinoiden eristämiseksi yhteismarkkinoille vahingollisella tavalla, ja heikennettiin näin sitä oikeutta, jonka olisi pitänyt tunnustaa olevan patentin perustavanlaatuisin osa ja jonka sisältönä on se, että patentinhaltija voi pitää jokaista valmisteensa erää kaupan ensimmäistä kertaa jäsenvaltiossa siten, että se ei kärsi luvattomien kopioiden kilpailusta patentin voimassaoloaikana.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Tuomion virheellinen perusta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>107.</NO.P><TXT>Perustamissopimuksen 36 artiklan perusteella on selvää, että kansalliset teollisoikeudet eivät ole luonteeltaan ristiriidassa tavaroiden vapaan liikkuvuuden kanssa yhteismarkkinoilla. Koska teollisoikeuksia koskevia yhdenmukaistettuja yhteisön oikeussääntöjä ei ole, yhteisön oikeudella ei vaikuteta näihin oikeuksiin. Yhteisön oikeudessa on kuitenkin perustellusti puututtu rinnakkaisten patenttien haltijoiden toimintaan, joka eristää kansallisia markkinoita.<NOTE NOTE.ID="E0118" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Aiemmassa oikeuskäytännössään eli esimerkiksi edellä alaviitteessä 61 mainitussa asiassa Parke Davis antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0091" REF.END="QE0091" CODE="201D"/>Teollisoikeuksien suojelemista koskevia kansallisia sääntöjä ei vielä ole yhdenmukaistettu yhteisössä<QUOT.END ID="QE0091" REF.START="QS0091" CODE="201D"/> (tuomion perustelujen 4 kohta).</P></NOTE></TXT><P>Kansallisissa teollisoikeuksia koskevissa laeissa on perinteisesti tehty syrjivä erottelu siltä osin, saattaako oikeudenhaltija valmisteen vaihdantaan omassa maassaan vai toisessa maassa. Kun siis markkinoille saattaminen valtion omalla alueella yleensä estää sen, että patentinhaltija enää valvoisi suojatun valmisteen kaupan pitämistä kotimaassaan, muissa maissa tapahtuneella markkinoille saattamisella ei yleensä ole tätä seurausta. Tämän eron takia rinnakkaisten patenttien omistajat ovat voineet eristää kansalliset markkinat toivoen saavansa monopoliasemaan perustuvia voittoja kultakin valvotulta markkina-alueelta. On itsestään selvää, että tällaista syrjivää kohtelua ei enää voida sietää yhteisössä, jonka yksi perustavanlaatuinen tavoite on sellaisten yhteismarkkinoiden luominen, joilla ei ole kansallisia rajoja.<NOTE NOTE.ID="E0119" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhteisöjen tuomioistuin on aina hyväksynyt sen, että teollisoikeudet eivät sammu sillä perusteella, että niitä käytetään yhteisön ulkopuolella; ks. ensin asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="51/75" YEAR="1976" PAGE.ECR="811">51/75, EMI Records, tuomio <DATE ISO="19760615">15.6.1976</DATE> (Kok. 1976, s. 811)</REF.DOC.ECR>, joka koski tavaramerkkejä, ja uudestaan edellä alaviitteessä 43 mainittu asia Generics, joka koski liittymisasiakirjaa ja patentteja. Jotkut kansalliset tuomioistuimet ovat katsoneet, että patentoitujen valmisteiden tuonti kolmannesta valtiosta toisen jäsenvaltion kautta ei sammuta patentinhaltijan kansallista patenttioikeutta määränpäänä olevassa jäsenvaltiossa; ks. esim. tapaukset, jotka mainitaan teoksessa Tritlon 1996: Intellectual Property in Europe. Lontoo, jossa todetaan, että Hanseatisches Oberlandesgericht Hamburg totesi asiassa Re Patented Bandages Material antamassaan tuomiossa (1988) 2CMLR359, että <QUOT.START ID="QS0092" REF.END="QE0092" CODE="201D"/>patentinhaltijan oikeudet eivät ole sammuneet, kun hänellä ei ole rinnakkaista patenttia jäsenvaltiossa, jonka kautta valmisteet tuodaan<QUOT.END ID="QE0092" REF.START="QS0092" CODE="201D"/>, s. 317.</P></NOTE> Kuitenkin asiassa Merck annetussa tuomiossa mennään pidemmälle kohtelemalla samalla tavalla tuontia, jota ei näin valvota. Ainoa peruste tähän on oletetusti omaan tahtoon perustuva markkinoille saattaminen.</P></NP><NP><NO.P>108.</NO.P><TXT>En ole vakuuttunut siitä, että patentinhaltijan hyväksi säädetty tuontirajoitus olisi yhteisön sisäisen kaupan mielivaltainen rajoitus pelkästään sillä perusteella, että kyseisiä valmisteita pidettiin patentinhaltijan tahdosta<?PAGE NO="I-6331"?> kaupan toisessa jäsenvaltiossa, jossa niitä ei voitu patentoida.<NOTE NOTE.ID="E0120" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 32 mainittu Koch kuvaa syrjimättömyyttä seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0093" REF.END="QE0093" CODE="201D"/>Markkinoille saattamisen edellytykset poikkeavat toisistaan näissä kahdessa jäsenvaltiossa, eikä patentin käyttämisellä syrjitä markkinoille saattamista ulkomailla<QUOT.END ID="QE0093" REF.START="QS0093" CODE="201D"/>; s. 620.</P></NOTE> Asiassa Merck annetun tuomion seurauksena on se, että paitsi valmiste myös vientivaltion lainsäädännöllisistä valinnoista johtuvat kaupalliset seuraukset viedään tuontimaahan sillä perusteella, että patentinhaltija on tehnyt kaupallisen valinnan myydä valmistetta myös huonommin suojatuissa olosuhteissa. Tällä oikeuskäytännöllä rohkaistaan patentinhaltijaa jakamaan yhteismarkkinat eri tavalla, jotta hän välttyisi vahingolta, jota aiheutuu hänen kansallisten patenttioikeuksiensa arvolle jäsenvaltioissa, joissa näitä oikeuksia suojataan; hän siis kieltäytyy toimittamasta tavaraeriä niiden jäsenvaltioiden markkinoille, joissa hänen oikeuksiaan ei suojata, minkä takia rinnakkaistuojat ja -viejät eivät saa valmistetta ja patentinhaltija voi joka tapauksessa vedota patenttioikeuksiinsa muissa jäsenvaltioissa estääkseen sellaisten luvattomien kopioiden rinnakkaistuonnin, jotka on valmistettu markkinoilla, joilla tuote ei ole patentoitavissa.<NOTE NOTE.ID="E0121" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Useat kirjoittajat ovat arvostelleet asiassa Merck annetun tuomion 11 kohdassa tehtyä valintaa; ks. esim. Korah 1994: EC Competition Law and Practice, 3. painos. Lontoo, s. 193, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0094" REF.END="QE0094" CODE="201D"/>Jos patentin haltijalle tehdään vähemmän haluttavaksi tuotteiden myyminen maissa, joissa se ci voi saada patenttia, tämä voi teoriassa johtaa siihen, että tuotteita myydään vain siellä, missä ne on suojattu patentilla, ja markkinat voivat jakautua vakavammin kuin ne jakautuisivat erilaisen hinnoittelun seurauksena<QUOT.END ID="QE0094" REF.START="QS0094" CODE="201D"/>, ja edellä alaviitteessä 55 mainittu Marenco and Banks, jossa todetaan, että <QUOT.START ID="QS0095" REF.END="QE0095" CODE="201D"/>[o]n ironista, että oikeussääntöjä, joilla on tarkoitus edistää markkinoiden vapautu, tulkitaan siten, että tämän vapauden käyttämisestä rangaistaan<QUOT.END ID="QE0095" REF.START="QS0095" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Toisin sanoen tällä ratkaisulla suositaan kaupallisesti järjetöntä päätöstä pitää valmiste poissa näiden valtioiden markkinoilta, joilla valmisteella voisi saada voittoa.<NOTE NOTE.ID="E0122" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kantajat eivät ole koskaan väittäneet, etteivät ne hyötyisi kyseisten valmisteiden kaupan pitämisestä Espanjan ja Portugalin markkinoilla; en kuitenkaan usko, että tämä seikka poistaa suuren periaatteellisen eroavaisuuden patenttisuojalla tai ilman sitä myymisen väliltä.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>109.</NO.P><TXT>Yksi epätoivottu seuraus siitä, että kantajat tekevät asiassa Merck annetun tuomion 11 kohdassa tarkoitetun <QUOT.START ID="QS0096" REF.END="QE0096" CODE="201D"/>valinnan<QUOT.END ID="QE0096" REF.START="QS0096" CODE="201D"/>, olisi se, että espanjalaiset ja portugalilaiset potilaat voisivat käyttää ainoastaan luvattomia, paikallisesti valmistettuja kopioita lääkkeistä, jotka on patentoitu muissa jäsenvaltioissa. En usko, että tämä lähestymistapa edistää farmaseuttisten valmisteiden sisämarkkinoiden toteuttamista tai <QUOT.START ID="QS0097" REF.END="QE0097" CODE="201D"/>myötävaikuttaa ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun toteuttamiseen<QUOT.END ID="QE0097" REF.START="QS0097" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0123" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>EY:n perustamissopimuksen 129 artiklan 1 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>110.</NO.P><TXT>Käyttämällä asiassa Merck annetussa tuomiossa käsitettä vapaa suostumus vaihdantaan saattamiseen yhteisöjen tuomioistuin naamioi mielestäni tavalla, jota en voi hyväksyä, sen loogisen mahdottomuuden, että patentinhaltijan oikeuksien voidaan sanoa sammuneen, koska hän on tehnyt valinnan pitää patentoidun valmisteen eriä kaupan jäsenvaltioissa, joissa patenttisuojaa ei ole. Jos hyväksytään — kuten minä teen — yhteisöjen tuomioistuimen esittämä määritelmä patentin ydinsisällöstä,<NOTE NOTE.ID="E0124" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 95 kohdassa mainittu asia Centrafarm, tuomion 9 kohta.</P></NOTE> en usko, että suojatun valmisteen kaupallisesti perustellulla vaihdantaan saattamisella jäsenvaltiossa, jossa patenttisuojaa ei ole, kulutettaisiin tämän ydinsisällön takaama olennainen seikka. Asiassa Merck yhteisöjen tuomioistuin kuvaili, että patentin ydinsisältö on siinä, että <QUOT.START ID="QS0098" REF.END="QE0098" CODE="201D"/>keksijälle annetaan yksinoikeus tuotteen saattamiseksi ensi kertaa vaihdantaan<QUOT.END ID="QE0098" REF.START="QS0098" CODE="201D"/>, millä <QUOT.START ID="QS0099" REF.END="QE0099" CODE="201D"/>keksijälle varataan monopoli tuotteensa hyödyntämisessä — — [minkä<?PAGE NO="I-6332"?> takia] keksijä voi saada luovasta keksimistyöstä korvauksen, takaamatta hänelle kuitenkaan sen saamista kaikissa olosuhteissa<QUOT.END ID="QE0099" REF.START="QS0099" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0125" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tuomion 9 ja 10 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>111.</NO.P><TXT>Vaikka uskon, että yhteisöjen tuomioistuin on ollut perustellusti huolissaan siitä, että teollisoikeuksien haltijat saattavat käyttää luonteeltaan alueellisia (ja siten protektionistisia) oikeuksiaan siten, että kansalliset markkinat eristetään, katson, että tällainen huoli on aiheeton silloin, kun rinnakkaisia patentteja ei ole. Sen syynä, että yhteismarkkinat eivät ole yhdenmukaiset, oli todellisuudessa se, että jäsenvaltioiden suhtautuminen farmaseuttisten valmisteiden patentoitavuuteen vaihteli maasta toiseen.<NOTE NOTE.ID="E0126" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Silloin kun yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomion asiassa Merck, lääkkeiden patentoitavuus oli Euroopassa pikemminkin poikkeus kuin sääntö, sillä Espanjan ja Portugalin lisäksi Itävalta, Tanska, Suomi, Kreikka ja Italia ovat tehneet näistä valmisteista patentoitavia vasta viimeisimpien 15 vuoden aikana; ks. edellä 79 kohta.</P></NOTE> Tällaisessa tilanteessa jonkinlaisen venire contra factum -periaatteen soveltaminen (periaate, jonka mukaan aikaisempaan omaan toimintaan ei voida vedota) (kuten julkisasiamies Reischl ehdotti asiassa Merck antamassaan ratkaisuehdotuksessa)<NOTE NOTE.ID="E0127" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä, s. 2095.</P></NOTE> patentinhaltijoihin, jotka haluavat käyttää kansallisia patenttioikeuksiaan, pelkästään sillä perusteella, että he olivat jo yrittäneet saada voittoa jonkin toisen valtion markkinoilla, vaikka he eivät voineet siellä saada patenttisuojaa, tarkoittaa todellisuudessa sitä, että patentinhaltijoiden on alistuttava yhteismarkkinoiden rasitteille alalla, jolla yhteismarkkinoita ei ole. Julkisasiamies Reischl totesi, että patentinhaltijat eivät aina saa monopolivoittoa, ja mainitsi useita ulkoisia tekijöitä, jotka voivat vakavasti vähentää kannattavuutta, kuten korvaavien valmisteiden olemassaolon.<NOTE NOTE.ID="E0128" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Joskin tämä väite pitää varmasti paikkansa, patentinhaltijan oikeuden sisältönä on mahdollisuus saada monopoliin perustuvaa voittoa, mitä osoittaa selvästi patentinhaltijoiden osoittama päättäväisyys tämän oikeuden puolustamisessa.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuimen näkemys siitä, että tällaisessa tilanteessa patentinhaltijan on hyväksyttävä valmisteensa markkinoille saattamisesta aiheutuvat seuraukset, <QUOT.START ID="QS0100" REF.END="QE0100" CODE="201D"/>ei ole syy vaan päätelmä<QUOT.END ID="QE0100" REF.START="QS0100" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0129" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Korah, mainittu edellä alaviitteessä 120.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>112.</NO.P><TXT>Jos kantajat esimerkiksi vetäisivät tuotteensa Espanjan ja Portugalin markkinoilta ja pyrkisivät kattamaan kyseisiin valmisteisiin käytetyt tutkimusinvestoinnit ainakin yhteisön alueella pelkästään muilla kansallisilla markkinoilla, joilla niiden patentit tunnustetaan, ne kärsisivät omien väitteidensä mukaan etenkin Espanjassa ja Portugalissa huomattavaa taloudellista vahinkoa goodwill-arvolleen ja maineelleen. Nämä väitteet tekivät minuun vaikutuksen erityisesti, koska tällaista vahinkoa aiheutuisi siitä, että lääkkeet vedettäisiin kokonaisilta markkinoilta tai että lääkkeitä kieltäydyttäisiin toimittamasta niille. Mahdollinen taloudellinen vahinko ei tietenkään ole peruste sille, että jäsenvaltioiden välistä vapaakauppaa ei toteutettaisi. Kuitenkin tällainen vahinko on selvästi yhteydessä siihen, että sijoittajat saattavat menettää sijoitushalunsa. Olen taipuvainen hylkäämään väitteet siitä, että tutkimuskulujen takaisinsaantia koskevan oikeuden menettäminen yhden tai kahden valtion markkinoilla olisi jätettävä huomiotta, ellei voida osoittaa, että sen takia investoinnit tutkimukseen todennäköisesti tulevaisuudessa pienenevät. Tilanteeseen on suhtauduttava eri kantoja tasapainottaen ja oikeudenmukaisesti. Tämän takia Espanjan ja Portugalin markkinoita ei ainakaan pidä<?PAGE NO="I-6333"?> käyttää siihen, että muilla markkinoilla tapahtuvaa tutkimuskulujen kattamista vaikeutetaan, vaikka niiden markkinoilla tämä kattaminen ei olisikaan mahdollista. Valitettavasti asiassa Merck annetun tuomion looginen vaikutus on tällä hetkellä se, että lääketehtaita ei ainoastaan rohkaista vetäytymään Espanjan ja Portugalin markkinoilta ja erottamaan siten ne muusta yhteisöstä, vaan kopioijille myös annetaan molemmilla markkinoilla mahdollisesti etuoikeus, joka kestää ainakin siihen asti, kun tutkimukseen suuntautuneet lääkeyhtiöt voivat saattaa näille markkinoille uusia ja siten <HT TYPE="ITALIC">patentoitavia</HT> valmisteita.</TXT></NP><NP><NO.P>113.</NO.P><TXT>Kaupallinen valinta, joka lääkeyhtiöiden on tehtävä asiassa Merck annetun tuomion 11 kohdan perusteella, on vielä kolkompi, kun sitä tarkastellaan lääkemarkkinoilla vallitsevan tilanteen yhteydessä. Jäljempänä 155—161 kohdassa tarkastelluista syistä en suosittele, että yhteisöjen tuomioistuin arvioi, missä tilanteissa eettinen velvoite mitätöi lääketehtaiden vapaan tahdon. Nämä päätelmät eivät kuitenkaan ole täysin ansiottomia tai merkityksettömiä, kun asiassa Merck annetun tuomion perustaa tarkastellaan uudelleen. Voidaan ajatella, että tärkeimmillä lääkeyhtiöillä on mahdollisuus päättää, että ne vetävät muissa valtioissa patentoidut valmisteensa Espanjan ja Portugalin markkinoilta. Toisaalta ei voida olettaa, että näin äärimmäinen vaihtoehto olisi välttämättä toteutettavissa. Mielestäni useat pakottavat kaupalliset näkökohdat, joilla on huomattavassa määrin eettinen sisältö, tekevät tällaisesta vaihtoehdosta käytännössä mahdottoman.</TXT></NP><NP><NO.P>114.</NO.P><TXT>Mielestäni se, että jäsenvaltiot ottivat liittymisasiakirjassa implisiittisesti huomioon asiassa Merck annetun tuomion, ei vaikuta päätelmään lopettaa Merck-oikeuskäytännön soveltaminen. Asiassa Merck annettua tuomiota ei vahvistettu liittymisasiakirjalla osaksi yhteisön oikeutta. Liittymisasiakirjan pitkä- ja lyhytaikaisena vaikutuksena on päinvastoin se, että Merck-oikeuskäytännöstä luovutaan ja että sen pysyvä soveltaminen suljetaan pois. Pitkällä aikavälillä Espanjan ja Portugalin on saatettava patenttilainsäädäntönsä <QUOT.START ID="QS0101" REF.END="QE0101" CODE="201D"/>sopusointuun — — yhteisössä saavutetun teollisen omaisuuden suojan tason kanssa<QUOT.END ID="QE0101" REF.START="QS0101" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0130" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Pöytäkirjan n:o 8 ja pöytäkirjan n:o 19 1 artikla.</P></NOTE> Kuten olemme nähneet, tätä vahvistetaan kemiallisten ja farmaseuttisten valmisteiden patentoitavuuden osalta velvollisuudella liittyä EPS:ään; velvollisuutta tosin lykättiin vuoteen 1992 asti. Kaikkia tällaisia valmisteita on siis voitu patentoida näissä jäsenvaltioissa vuodesta 1992 lähtien. Rinnakkaisista patenteista tulee pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Valmisteita, jotka on patentoitu muissa jäsenvaltioissa ennen vuotta 1992 ja joille ei ole myönnetty patenttia Espanjassa ja Portugalissa uutuutta koskevan arviointiperusteen jäätyä täyttymättä, saatetaan käyttää rinnakkaistuontiin, jos patentinhaltijat pitävät niitä kaupan Espanjassa ja Portugalissa, jolloin nämä valmisteet siis hyötyvät asiassa Merck annetun tuomion mukaisesta oikeuskäytännöstä. Kuitenkin tässäkin tilanteessa säännön täytäntöönpanoa on lykätty kolmella vuodella siirtymäaikaa koskevalla oikeussäännöllä. Liittymisasiakirjassa ei siis mitenkään muotoilla tai vahvisteta asiassa Merck annetun tuomion mukaista oikeuskäytäntöä. Voidaan sanoa enintään, että siirtymäaika on implisiittinen osoitus siitä, että yhteisöjen<?PAGE NO="I-6334"?> tuomioistuin on omaksunut tällaisen näkökannan mutta että sen vaikutuksia pitäisi lykätä.</TXT></NP><NP><NO.P>115.</NO.P><TXT>Tiivistetysti esitettynä olen vakuuttunut siitä, että asiassa Merck annetulla tuomiolla rajoitettiin kansallisten patenttioikeuksien oikeutettua käyttöä tavalla, jota ei voida hyväksyä. Tuomio perustuu pelkästään siihen arviointiperusteeseen, onko markkinoille saattamiseen annettu suostumusta. Uskon, että tuomio on tavalla, jota ei voida hyväksyä, vahingollinen patentinhaltijoiden oikeutetuille intresseille ja haitallinen sen yhä laajemmin tunnustetun tehtävän kannalta, joka patenteilla on Euroopan yhteisössä. Olen järkyttynein siitä, että tuomio on epälooginen. Patentit ovat kansallisten oikeuksien, eivät yhteisön oikeuden, luomia. Sammumista koskeva doktriini on omaksuttu joissakin, muttei kaikissa jäsenvaltioissa. Kansallista patenttioikeutta ei voida käyttää toisessa jäsenvaltiossa, jossa ei tunnusteta tätä eikä mitään muutakaan kyseiseen valmisteeseen kohdistuvaa patenttioikeutta, eikä se siis voi sammua sillä perusteella, että valmistetta pidetään kaupan siellä. Kansallinen tuomioistuin totesi perustellusti, että <QUOT.START ID="QS0102" REF.END="QE0102" CODE="201D"/>sammumista koskeva doktriini tuskin oli sovelias asiassa Merck<QUOT.END ID="QE0102" REF.START="QS0102" CODE="201D"/>. Asiassa Centrafarm annetussa tuomiossa esitettyä sammumista koskevaa yhteisön doktriinia pitäisi soveltaa ainoastaan silloin, kun on kyse todellisista rinnakkaisia patentteja koskevista oikeuksista. Tällöin perusajatuksena on se, että patentinhaltijalla on kerran ollut monopolioikeus jäsenvaltiossa, josta valmiste viedään. Tällöin oikeudet sammuvat. Tällöin sovelletaan perustamissopimuksen 30 artiklaa sen estämiseksi, että se, jolla on patenttioikeus myös valtiossa, johon tuote tuodaan, käyttää kahta rinnakkaista patenttiaan markkinoiden jakamiseen. Asiassa Merck annettu tuomio ei sovi tähän logiikkaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Ehdotus yhteisöjen tuomioistuimelle</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>116.</NO.P><TXT>Olen siis vakuuttunut siitä, että asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvaa oikeuskäytäntöä ei enää pitäisi soveltaa, ennen kuin olen edes tutkinut kantajien tämän käsityksen tueksi mainitsemaa myöhempää oikeuskäytäntöä. Mielestäni perustamissopimuksen 36 artiklaa pitäisi tulkita niin, että sillä annetaan lääkettä koskevan, yhdessä jäsenvaltiossa myönnetyn patentin haltijalle, joka pitää valmisteeriä kaupan toisessa jäsenvaltiossa, jossa patenttisuojaa ei ole olemassa, mahdollisuus vedota oikeuksiinsa ensin mainitussa jäsenvaltiossa estääkseen sellaisten valmisteiden tuonnin tähän valtioon, jotka oli alun perin myyty jälkimmäisessä jäsenvaltiossa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Merck-oikeuskäytännöstä luopumista tukeva oikeuskäytäntö</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>117.</NO.P><TXT>Olen myös sitä mieltä, että kantajat ovat oikeassa väittäessään, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Merck antaman tuomion jälkeinen oikeuskäytäntö tukee sitä näkemystä, että Merck-oikeuskäytännön soveltamisalaa olisi muutettava. Kantajat ovat vedonneet erityisesti asiassa Pharmon, asiassa Warner Brothers ja asiassa IHT Internationale Heiztechnik annettuihin tuomioihin.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6335"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Asiassa Musik-Vertrieb membran ja asiassa Pharmon annetut tuomiot</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>118.</NO.P><TXT>Asiassa Pharmon annetun tuomion merkitystä ei ole mahdollista täysin arvioida, jollei ensin tarkastele myös muutamia kuukausia ennen asiassa Merck annettua tuomiota asiassa Musik-Vertrieb membran annettua tuomiota. Yhdistyneen kuningaskunnan vuonna 1956 annetun <HT TYPE="ITALIC">Copyright Actin</HT> 8 pykälää sovellettiin, jos tekijänoikeuden haltija oli jo valmistanut Yhdistyneessä kuningaskunnassa musiikkiteoksesta äänitteen vähittäismyyntiä varten tai jos se oli valmistettu hänen lukuunsa. Jos suostumusta ei ollut annettu, musiikkiäänitteiden tulevan valmistajan piti lakisääteisen lisenssin saadakseen ainoastaan ilmoittaa säveltäjälle aikomuksestaan toisintaa teos ja suostumuksestaan maksaa 6,25 prosentin suuruinen lisenssimaksu, josta on tullut äänitteiden valmistajien maksamien rojaltien tosiasiallinen enimmäismäärä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tekijänoikeuden haltijaa Saksassa edustava tekijänoikeusjärjestö GEMA vastusti kolmen sellaisen äänitteen tuontia, joita oli alun perin pidetty kaupan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja yritti saada Saksan ja Ison-Britannian rojaltien välisen erotuksen. Yhteisöjen tuomioistuin totesi kuitenkin seuraavaa:<NOTE NOTE.ID="E0131" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia Musik-Vcrtrieb membran, tuomion 25 ja 26 kohta.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0103" REF.END="QE0103" CODE="201D"/>— — yhteismarkkinoilla, joita luonnehtii tavaroiden vapaa liikkuvuus ja palvelujen tarjoamisen vapaus, tekijä voi, joko suoraan tai kustantajansa välityksellä, valita vapaasti mistä tahansa jäsenvaltiosta paikan, jossa laskee teoksensa liikkeeseen. Hän voi tehdä valintansa omien intressiensä mukaan, ja valintaan vaikuttavat kysymyksessä olevassa jäsenvaltiossa taattu korvaustaso, mutta myös muut sellaiset tekijät kuin esimerkiksi teoksen jälleenmyynti- ja kaupanpitämismahdollisuudet, jotka lisäksi ovat lisääntyneet yhteisössä tavaroiden vapaan liikkuvuuden ansiosta. Näin ollen tekijänoikeuksia hallinnoiva järjestö ei voi vaatia toiseen jäsenvaltioon suuntautuvalta tuonnilta lisäkorvauksen maksamista eri jäsenvaltioissa vallitsevien eritasoisten korvauksien johdosta.</P><P>Näin ollen tekijänoikeuksien kaupallista hyödyntämistä koskevien kansallisten sääntöjen yhdenmukaistamisen puuttumisen vuoksi olemassa olevia eroja ei saa käyttää estämään tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteismarkkinoilla.<QUOT.END ID="QE0103" REF.START="QS0103" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Julkisasiamies Warner oli kuitenkin päinvastaista mieltä, sillä hänen mielestään kansallisella lainsäädännöllä rajoitetaan todellisuudessa kyseistä teollisoikeutta, joten tässä tilanteessa <QUOT.START ID="QS0104" REF.END="QE0104" CODE="201D"/>jäsenvaltion, jonne tuotteet tuodaan, lainsäädäntöön voidaan vedota tarvittavilta<?PAGE NO="I-6336"?> osin vastapainona tälle rajoitukselle<QUOT.END ID="QE0104" REF.START="QS0104" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0132" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ratkaisuehdotuksen s. 180. Julkisasiamies ei pelkästään ehdottanut, että GEMA voisi vaatia <QUOT.START ID="QS0105" REF.END="QE0105" CODE="201D"/>yksinkertaisesti Britanniassa sovellettavan 6,25 prosenün laillisen määrän ja sen omien sääntöjen mukaan lasketun määrän erotusta<QUOT.END ID="QE0105" REF.START="QS0105" CODE="201D"/>. Hän arvioi, että GEMA:n soveltamat rojaltiasteikot olivat <QUOT.START ID="QS0106" REF.END="QE0106" CODE="201D"/>irrelevantteja<QUOT.END ID="QE0106" REF.START="QS0106" CODE="201D"/>, ja ehdotti, että rajoituksen määrä olisi <QUOT.START ID="QS0107" REF.END="QE0107" CODE="201D"/>todellisuudessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa maksetun rojaltin määrän ja sellaisen rojaltin erotus, joka olisi voitu neuvotella Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, jos 8 pykälää ei olisi ja jos lähtökohtana olisi se, että äänitteitä, joista tämä korvaus on maksettu, voidaan vapaasti pitää kaupan kaikkialla yhteisössä<QUOT.END ID="QE0107" REF.START="QS0107" CODE="201D"/>; s. 179.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>119.</NO.P><TXT>On vaikeata yhdistää yhdistetyissä asioissa Musik-Vertrieb membran annettua tuomiota tai sen loogisena jatkeena olevaa, asiassa Merck annettua tuomiota myöhemmin asiassa Pharmon annetun tuomion kanssa.<NOTE NOTE.ID="E0133" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Useat kirjoittajat ovat esittäneet vastaavia käsityksiä; ks. esim. edellä alaviitteessä 55 mainittu Marenco and Banks, s. 246—248; Demaret 1987: Industrial Property Rights, Compulsory Licences and the Free Movement of Goods under Community Law. —18IIC s. 161, 176; White, kommentaari asiassa Pharmon annetusta tuomiosta, 23 CMLR, s. 721, 722 ja 723; Götzen 1985: La libre circulation des produits couverts par un droit de propriété intellectuelle dans la jurisprudence de la Cour de Justice. — Revue trimestrielle de droit commercial et de droit économique, s. 467, 471.</P></NOTE> Hoechst oli Frusemide-nimisen farmaseuttisen valmisteen valmistusmenetelmää koskevan patentin haltija Saksassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. DDSA Pharmaceuticals Ltd sai <HT TYPE="ITALIC">Patents Act'm</HT> 41 pykälän nojalla pakkolisenssin, joka ei perustanut yksinoikeutta ja jota ei voinut luovuttaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa myönnetyn patentin ollessa juuri lakkaamassa DDSA päätti vuoden 1976 lopussa olla piittaamatta lisenssiin sisältyneestä vientikiellosta ja myi huomattavan erän Frusemidetabletteja Pharmonille Alankomaihin. Hoechst nosti Pharmonia vastaan kanteen Alankomaissa sillä perusteella, että sillä on yksinoikeus valmisteeseen näillä markkinoilla.</TXT></NP><NP><NO.P>120.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kansallinen tuomioistuin halusi tietää, <QUOT.START ID="QS0108" REF.END="QE0108" CODE="201D"/>estetäänkö ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklalla soveltamasta jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jossa patentinhaltijalle annetaan oikeus estää tässä jäsenvaltiossa pitämästä kaupan tuotetta, joka on valmistettu muussa jäsenvaltiossa sellaisen henkilön toimesta, jolle on myönnetty pakkolisenssi saman patentinhaltijan omistamaan rinnakkaiseen patenttiin<QUOT.END ID="QE0108" REF.START="QS0108" CODE="201D"/>. Yhteisöjen tuomioistuin ei tehnyt eroa patentoidun valmisteen suoran tuonnin ja rinnakkaistuonnin välillä.</TXT></NP><NP><NO.P>121.</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies Mancini tiivisti, Pharmon väitti itse asiassa, että yhteisöjen tuomioistuin oli asiassa Merck antamassaan tuomiossa hyväksynyt <HT TYPE="ITALIC">constructive consent</HT> -periaatteen, jonka mukaan patentinhaltijan tulkitaan hyväksyneen ne haitat, joita hänelle voi aiheutua sen lainsäädännön soveltamisesta, jonka mukaan patentti on hänelle myönnetty.<NOTE NOTE.ID="E0134" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. ratkaisuehdotuksen s. 2285, kursiivi alkuperäisessä tekstissä.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin totesi seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0109" REF.END="QE0109" CODE="201D"/>Tältä osin on korostettava, että silloin kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa, myöntävät kolmannelle pakkolisenssin, jonka mukaan kolmas voi suorittaa valmistamiseen ja kaupan pitämiseen liittyviä toimia, jotka patentinhaltijalla olisi tavallisesti oikeus kieltää, viimeksi mainitun ei voida katsoa hyväksyneen kolmannen suorittamia toimia. Itse asiassa tällaisella toimenpiteellä patentinhaltijalta evätään hänen oikeutensa päättää vapaasti hänen tuotteensa kaupan pitämistä koskevista edellytyksistä.<?PAGE NO="I-6337"?> Kuten yhteisöjen tuomioistuin on viimeksi todennut <DATE ISO="19810714">14.7.1981</DATE> antamassaan tuomiossa (— — Merck vastaan Stephar ja Exler — —), patenttioikeuden tärkein osa muodostuu ensisijaisesti keksijälle annettavasta yksinoikeudesta saattaa kysymyksessä oleva tuote ensi kertaa vaihdantaan, jotta hänelle suodaan mahdollisuus saada korvaus keksijäntyöstään. Patentinhaltijan yksinoikeuksien tärkeimmän osan suojaamiseksi on siten välttämätöntä, että patentinhaltijan sallitaan estävän sellaisten tuotteiden maahantuonti ja kaupan pitäminen, joiden valmistus perustuu hänen patenttiinsa myönnettyyn pakkolisenssiin.<QUOT.END ID="QE0109" REF.START="QS0109" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0135" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 25 ja 26 kohu.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>122.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin tiedusteli myös, vaikuttaako ensimmäiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen ensinnäkin se, liittyykö pakkolisenssiin vientikielto, ja toiseksi se, kuuluiko pakkolisenssiin järjestelmä, jossa rojaltit taattiin, ja oliko patentinhaltija todella hyväksynyt rojaltit tai saanut niitä. Yhteisöjen tuomioistuin vastasi yksinkertaisesti seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0110" REF.END="QE0110" CODE="201D"/>Tässä yhteydessä riittää, kun todetaan, että edellä esitetyt rajat, jotka yhteisön oikeudessa asetetaan sen jäsenvaltion, johon valmistetta tuodaan, lainsäädännön soveltamiselle, eivät riipu millään tavoin ehdoista, joita sen jäsenvaltion, johon valmistetta tuodaan, toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet pakkolisenssin myöntämiselle.<QUOT.END ID="QE0110" REF.START="QS0110" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0136" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 29 kohta.</P></NOTE></P></QUOT.S></P><P>Toisin sanoen vaikuttaa siltä, että <QUOT.START ID="QS0111" REF.END="QE0111" CODE="201D"/>näillä seikoilla ei ole mitään merkitystä<QUOT.END ID="QE0111" REF.START="QS0111" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0137" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Gormley (1985) 10 E. L. Rcv., s. 447, 449.</P></NOTE></P></NP><NP><NO.P>123.</NO.P><TXT>Mielestäni asiassa Pharmon annetussa tuomiossa sovelletaan ensimmäistä kertaa vaihdantaan saattamista koskevan doktriinin perustana olevaa ajattelua keinona yhdistää kansalliset patenttioikeudet tavaroiden vapaan liikkuvuuden kanssa. Vaikka pakkolisenssejä ei voida täysin samaistaa omasta tahdosta myönnettyihin lisensseihin, niillä kuitenkin annetaan patentinhaltijalle arvokasta suojaa. Patentinhaltija voi omasta tahdostaan hakea patenttia mutta päättää olla käyttämättä sitä kyseisessä valtiossa, koska hän olettaa, että kolmannelle myönnetään siellä pakkolisenssi. Tällaisen lisenssin myöntämisen jälkeen patentinhaltijalla on mahdollisuus saada korvaus kyseisiltä markkinoilta (rojalteina, joiden suuruuden viranomaiset ovat määränneet) ja säilyttää oikeutensa estää kaikki kyseisen valmisteen suora tuonti tai rinnakkaistuonti kyseisestä valtiosta muihin jäsenvaltioihin. Lyhyesti sanottuna patentinhaltijan voiton määrää, johon vaikuttavat määrätyn rojaltin taso ja mahdollisten sopimuslisenssien määrä, rajoitetaan ainoastaan jäsenvaltiossa, jossa pakkolisenssi on myönnetty (eli vientivaltiossa), ja patentinhaltijan kansalliset oikeudet muissa jäsenvaltioissa jäävät koskemattomiksi.</TXT></NP><NP><NO.P>124.</NO.P><TXT>Asiassa Pharmon yhteisöjen tuomioistuimeen vaikutti selvästi pakkolisenssien alueellinen luonne ja luultavasti myös se, että<?PAGE NO="I-6338"?> useat jäsenvaltiot myönsivät näitä lisenssejä syrjivästi. Se teki selvästi oikein hylätessään käsityksen, jonka mukaan se, että pakkolisenssiä käytetään jossakin jäsenvaltiossa, sammuttaisi patentinhaltijan oikeudet toisessa jäsenvaltiossa, varsinkin kun pakkolisenssi on voitu myöntää pelkästään siksi, että patentinhakija oli joko haluton käyttämään patenttiaan tuotteen valmistamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa tai toi patentoitua valmistetta kyseiseen valtioon. Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuin toisti sen, että kahden edellytyksen eli patentoitavuutta koskevan edellytyksen ja markkinoille saattamista koskevaa suostumusta koskevan edellytyksen täytyy täyttyä, ennen kuin on kyse vapaasta päätöksestä saattaa valmiste markkinoille. Kyseisessä asiassa jälkimmäinen edellytys ei täyttynyt, kun taas nyt käsiteltävänä olevissa kahdessa asiassa edellinen ei täyty. Yhteisön järjestelmässä ei ollut perustetta sille, että vuoden 1949 <HT TYPE="ITALIC">Patents Actissa</HT> heijastuvaa kansallista käsitystä suosittaisiin sen käsityksen sijaan, joka oli perustana Alankomaissa myönnetyllä patentilla Hoechstille annetuille oikeuksille.</TXT></NP><NP><NO.P>125.</NO.P><TXT>Ainakin osaa asiassa Pharmon annetussa tuomiossa käytetyistä käsitteistä on vaikea katsoa Merck-oikeuskäytännön mukaisiksi. Olen vakuuttunut siitä, että jos <QUOT.START ID="QS0112" REF.END="QE0112" CODE="201D"/>patenttioikeuden tärkein osa muodostuu ensisijaisesti keksijälle annettavasta <HT TYPE="ITALIC">yksinoikeudesta</HT> saattaa kysymyksessä oleva tuote ensi kertaa vaihdantaan, jotta hänelle suodaan mahdollisuus saada korvaus keksijän-työstään<QUOT.END ID="QE0112" REF.START="QS0112" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0138" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia Pharmon, tuomion 26 kohta (kursivointi kirjoittajan).</P></NOTE>, patentinhaltijan on todella nautittava tällaisesta yksinoikeudesta, jotta sammumista koskevaa doktriinia voitaisiin soveltaa.</TXT></NP><NP><NO.P>126.</NO.P><TXT>Vaikka asiassa Pharmon ja yhdistetyissä asioissa Musik-Vertrieb membran annetut tuomiot olisivat muodollisesti sopusoinnussa keskenään — jos viitataan yhdistetyissä asioissa Musik-Vertrieb membran lisenssin vapaaehtoisuuteen ja asiassa Pharmon lisenssin pakkoluonteisuuteen — ne ovat aineellisesti yhteensopimattomia: jos tekijänoikeuden haltija olisi <QUOT.START ID="QS0113" REF.END="QE0113" CODE="201D"/>omasta tahdostaan<QUOT.END ID="QE0113" REF.START="QS0113" CODE="201D"/> kieltäytynyt antamasta lisenssiä äänitteiden valmistajalle asiassa Musik-Vertrieb membran, tämä olisi voinut yksinkertaisesti vedota pakkolisenssiinsä. En usko, että tilanne, jossa patentinhaltija välttelee väistämätöntä tekemällä sopimuksen tulevan levyjen valmistajan kanssa, voidaan vaivatta erottaa tilanteesta, jossa on kyse pakkolisenssistä, kuten asiassa Pharmon. Demaret kuvasi lyhyesti tätä epäjohdonmukaisuutta seuraavalla tavalla:<NOTE NOTE.ID="E0139" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Industrial Property Rights, Compulsory Licences and the Free Movement of Goods under Community Law, (1987) nidc 18IIC nro 2, s. 161, 175.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0114" REF.END="QE0114" CODE="201D"/>Tietyllä tavalla voi olla parempi musiikkiteoksia koskevien tekijänoikeuksien haltijoiden taloudellisille intresseille Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa jäsenvaltioissa, jos kyseisiä teoksia käyttävät hyväkseen pakkolisenssien haltijat Yhdistyneessä kuningaskunnassa eivätkä itse teollisoikeuksien haltijat. Edellisessä tilanteessa kyseessä olevien oikeuksien haltijoilla on oikeus estää Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin olevien äänitteiden tuonti, jälkimmäisessä tilanteessa tätä oikeutta ei ole. Tätä eroa ei voida perustella millään syyllä.<QUOT.END ID="QE0114" REF.START="QS0114" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><?PAGE NO="I-6339"?><NP><NO.P>127.</NO.P><TXT>Uskon, että kaavamainen suostumusta koskeva lähestymistapa ei tarjoa vakuuttavaa selitystä sille, että asiassa Pharmon ja yhdistetyissä asioissa Musik-Vertrieb membran annetut tuomiot eroavat toisistaan.<NOTE NOTE.ID="E0140" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>On kiinnostavaa huomata, että edes kiihkeimmät asiassa Merck annetun tuomion tukijat eivät olleet vakuuttuneita siitä, että asiassa Pharmon annetun tuomion vaikutukset ovat yhteensopivat asiassa Merck annetun tuomion perustana olevan logiikan kanssa; ks. esim. Bonctin ilmaisema vankka tuki asiassa Merck annetulle tuomiolle, Revue trimestrielle de droit européen, (1982), s. 161—166, ja rinnasta tämä hyväksyntä hänen kriittisten, asiassa Pharmon annettua tuomiota koskevien arvioidensa kanssa, Revue trimestrielle dc droit européen, (1986), s. 281—286.</P></NOTE> Olen varma siitä, että ainoastaan lähestymistavalla, joka perustuu siihen, sovelletaanko ensimmäistä kertaa vaihdantaan saattamista koskevan yksinoikeuden periaatetta, voidaan välttää erheelliset tulokset, joita sisältyy kaavamaiseen suostumuksen antamisen arviointia koskevaan lähestymistapaan, ja voidaan korostaa <QUOT.START ID="QS0115" REF.END="QE0115" CODE="201D"/>yksinoikeuksien kaupallista ydinsisältöä<QUOT.END ID="QE0115" REF.START="QS0115" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0141" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 138 mainittu Demaretin artikkeli Industrial Property Rights, Compulsory Licences and the Free Movement of Goods under Community Law, s. 177.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Asiassa Warner Brothers ja Metronome Video annettu tuomio</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>128.</NO.P><TXT>Kantajat ovat antaneet kenties eniten painoarvoa asiassa Warner Brothers ja Metronome Video annetulle tuomiolle. Tanskan lainsäädännön mukaan videotallenteita koskevien tekijänoikeuksien haltijalla on oikeus estää myös se, että videokasetti vuokrataan, vaikka se olisi myyty tekijänoikeuden haltijan suostumuksella. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä ei tosiseikkojen tapahtuma-aikana myönnetty mitään vastaavaa oikeutta. Se, että tekijänoikeuden haltija myi tuotteen omasta tahdostaan tai että se myytiin hänen suostumuksellaan, sammutti hänen oikeutensa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mikä ei ollut tilanne Tanskan lainsäädännön mukaan. Christiansen osti Lontoossa videokasetin, jonka tekijänoikeus kuului Warner Brothersille ja jota ei tosiseikkojen tapahtuma-aikana ollut saatavilla Tanskassa, varta vasten vuokratakseen kasettia videoliikkeessään Tanskassa. Kansallinen ensimmäisen asteen tuomioistuin kielsi aiotun vuokraamisen Warner Brothersin ja sen tanskalaisen oikeuksienhaltijan (Metronome Video ApS) vaatimuksesta, mutta valitusasteena toiminut tuomioistuin esitti yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen erityisesti siitä, onko lainsäädäntö, jonka mukaan kielto on mahdollinen, yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>129.</NO.P><TXT>Christiansen vetosi asiassa Musik-Vertrieb membran annettuun tuomioon. Hän lainasi tuomion 25 kohtaa korostaakseen teollisoikeuden haltijan vapaata valintaa saattaa valmiste markkinoille.<NOTE NOTE.ID="E0142" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kertomus suullista käsittelyä varten. Kok.s. 2611; tuomion 25 kohta on toistettu edellä 118 kohdassa.</P></NOTE> Hän väitti, että Warner Brothers oli tehnyt valinnan pitää videokasetteja kaupan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Jos se olisi <QUOT.START ID="QS0116" REF.END="QE0116" CODE="201D"/>pitänyt videokasetteja kaupan Tanskassa tai Saksassa, tekijöiden korvaukset olisivat olleet huomattavasti alhaisemmat kuin mitä ne ovat Yhdistyneessä kuningaskunnassa<QUOT.END ID="QE0116" REF.START="QS0116" CODE="201D"/>, koska <QUOT.START ID="QS0117" REF.END="QE0117" CODE="201D"/>kasettien korkeaan myyntihintaan Isossa-Britanniassa sisältyi maksu teollisoikeudesta, jonka sisältönä on mahdollisuus antaa kasetti vuokralle<QUOT.END ID="QE0117" REF.START="QS0117" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0143" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edeltä, s. 2611.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>130.</NO.P><TXT>Huomautuksissaan komissio korosti teollisoikeuksien haltijoiden mahdollisia suuria<?PAGE NO="I-6340"?> tulojen menetyksiä, koska videokasettien vuokraamisesta on tullut niiden ostamiseen verrattuna yhä suositumpaa. Komission mukaan sen seikan, että kaikissa jäsenvaltioissa ei tunnusteta tällaista oikeutta, ei pitäisi estää teollisoikeuksien haltijoita vetoamasta niiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin, joissa se tunnustetaan.</TXT></NP><NP><NO.P>131.</NO.P><TXT>Julkisasiamies Mancini perusti ratkaisuehdotuksensa asiassa Musik-Vertrieb membran annettuun tuomioon. Hän tiivisti, että esitetty kysymys koskee sitä, voiko vapaaehtoisesti jossakin jäsenvaltiossa myydyn kasetin ostaja <QUOT.START ID="QS0118" REF.END="QE0118" CODE="201D"/>vuokrata kasetin kolmansille toisessa jäsenvaltiossa vastoin tekijänoikeuden haltijan tahtoa; lyhyesti sanottuna sovelletaanko tässä tekijänoikeuden sammumista koskevaa periaatetta<QUOT.END ID="QE0118" REF.START="QS0118" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0144" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä, s. 2623.</P></NOTE> Hän väitti, että tuomion 15 kohdassa ilmaistu periaate oli <QUOT.START ID="QS0119" REF.END="QE0119" CODE="201D"/>ratkaiseva<QUOT.END ID="QE0119" REF.START="QS0119" CODE="201D"/>, ja totesi seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0120" REF.END="QE0120" CODE="201D"/>Kun filmin tekijä on myynyt kasetin kolmannelle ja siten siirtänyt pysyvästi <HT TYPE="ITALIC">omistusoikeutensa</HT> tallenteeseen ja hyväksynyt, että se liikkuu vapaasti, hän ei voi sen jälkeen vedota toisen jäsenvaltion oikeussääntöihin saadakseen vahvistetuksi <HT TYPE="ITALIC">yksinoikeutensa teokseen,</HT> joka on äänitetty kasetille, ja estääkseen siten käytännössä sen pääsyn tähän toiseen valtioon<QUOT.END ID="QE0120" REF.START="QS0120" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0145" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. ratkaisuehdotus, s. 2623.</P></NOTE>.</P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>132.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin otti huomioon markkinatilanteen muuttumisen ja hyväksyi komission näkemyksen, jonka mukaan oli syntynyt nauhoitettujen videokasettien erityiset markkinat, ja totesi, että lainsäädäntö, jolla pyritään <HT TYPE="ITALIC">varmistamaan</HT> elokuvien tekijöille korvaus, <QUOT.START ID="QS0121" REF.END="QE0121" CODE="201D"/>joka olisi suhteessa tosiasiallisesti tapahtuneiden vuokrausten lukumäärään ja joka <HT TYPE="ITALIC">takaisi</HT> heille <HT TYPE="ITALIC">riittävän tuottoosuuden</HT> videotallenteiden vuokrausmarkkinoista — — on — — ilmeisesti oikeutettua perustamissopimuksen 36 artiklan mukaisen teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojan perusteella<QUOT.END ID="QE0121" REF.START="QS0121" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0146" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. tuomion 15 ja 16 kohta (kursivointi kirjoittajan).</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin jatkoi seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0122" REF.END="QE0122" CODE="201D"/>Sen vuoksi ei voida hyväksyä, että tekijän teoksen sisältävän videotallenteen markkinoille saattaminen jäsenvaltiossa, <HT TYPE="ITALIC">jossa ei suojata erityisesti</HT> vuokrausoikeutta, voisi <HT TYPE="ITALIC">vaikuttaa</HT> samalle tekijälle toisen jäsenvaltion lainsäädännössä myönnettyyn oikeuteen kieltää kyseisen videotallenteen vuokralle tarjoaminen tässä jäsenvaltiossa.<QUOT.END ID="QE0122" REF.START="QS0122" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0147" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomion 18 kohta (kursivointi kirjoittajan).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>133.</NO.P><TXT>Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset yrittävät sovittaa yhteen asiassa Warner Brothers annetun tuomion asiassa Merck annetun tuomion kanssa hyvin samankaltaisilla perusteilla. Kun Merck kyseisessä asiassa suostui patentoidun valmisteensa saattamiseen Italian markkinoille täysin tietoisena tästä mahdollisesti sen oikeuksille muissa jäsenvaltioissa aiheutuvista seurauksista, Warner Brothersin Yhdistyneessä kuningaskunnassa myymää videokasettia koskevan tekijänoikeuden sammuminen<?PAGE NO="I-6341"?> ei sammuttanut sen toissijaista oikeutta, joka oli vuokrausoikeus Tanskassa. En usko, että näiden väitteiden perusteella voidaan vakuuttavalla tavalla erottaa asiassa Warner Brothers annettu tuomio asiasta Merck: patenttioikeuden ydinsisältöä ei voida erottaa samalla tavalla kuin tekijänoikeuden sisältöä useisiin yksittäisiin toimiin, joita tekijänoikeudella rajoitetaan. Kukin näistä yksittäisistä oikeuksista on osa immateriaalioikeuksia, joiden olemassaolo perustuu jäsenvaltion lainsäädäntöön. Yhteisöjen tuomioistuin selvensi asiassa Warner Brothers antamassaan tuomiossa, että yhden oikeuden sammuminen yhdessä jäsenvaltiossa ei sammuta samaa tuotetta koskevaa toista oikeutta toisessa jäsenvaltiossa. Koska erityinen videokasettien vuokraamista koskeva Tanskan lainsäädännön mukainen tekijänoikeus on erottava tekijä verrattuna asiassa Merck annettuun tuomioon, päätelmä on erilainen kuin Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta suosittelevat. Jos edes tekijänoikeudella suojatun valmisteen myynti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei sammuttanut Tanskassa tunnustettua toissijaista, vuokraamista koskevaa oikeutta, sitä suuremmalla syyllä on mielestäni niin, että patentilla suojaamattoman valmisteen myynti yhdessä jäsenvaltiossa ei voi sammuttaa tätä oikeutta toisessa jäsenvaltiossa, jossa tällainen suoja on. Nämä oikeudet, jotka muodostuvat kahdesta osasta tekijänoikeuden osalta (yksinoikeus valmistaa kappaleita ja oikeus esittää teos) ja yhdestä osasta silloin, kun on kyse patentinhaltijan yhdestä toimesta pitää valmistetta kaupan, eivät poikkea keskeiseltä sisällöltään toisistaan (vaikka voivatkin poiketa laajuudeltaan). Missään tätä seikkaa ei ole korostettu yhtä selvästi kuin asiassa Warner Brothers annetussa tuomiossa.<NOTE NOTE.ID="E0148" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä 132 kohdassa lainatut tuomion 15, 16 ja 18 kohta ¡a niiden perustana oleva taloudellinen analyysi, erityisesti kursiivilla painottamani sanat.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>134.</NO.P><TXT>Mielestäni asiassa Warner Brothers annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin muutti perustavanlaatuisesti käsitystään tekijänoikeuden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välisestä suhteesta. Warner Brothers epäilemättä hyötyi omaan tahtoon perustuvasta videokasetin myynnistä Christiansenille Yhdistyneessä kuningaskunnassa,<NOTE NOTE.ID="E0149" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Voitto Ison-Britannian markkinoilla oli todennäköisesti suurempi kuin vastaavasta myynnistä olisi Tanskassa saatu. Kuitenkaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei antanut vastauksessaan yhteisöjen tuomioistuimen esittämään kysymykseen mitään lukuja siitä, miten suuri on <QUOT.START ID="QS0123" REF.END="QE0123" CODE="201D"/>tekijänoikeuksien osa<QUOT.END ID="QE0123" REF.START="QS0123" CODE="201D"/>, jonka oli väitetty olevan yli 25 prosentua Yhdistyneessä kuningaskunnassa myytyjen videokasettien <QUOT.START ID="QS0124" REF.END="QE0124" CODE="201D"/>markkinahinnasta<QUOT.END ID="QE0124" REF.START="QS0124" CODE="201D"/> (ks. asia Warner Brothers, kertomus suullista käsittelyä varten, Kok. s. 2616).</P></NOTE> mutta yhteisöjen tuomioistuin totesi silti, että se saattoi yhä vedota tekijänoikeuteensa Tanskassa estääkseen Christiansenia käyttämästä kasettia muuten hyödykseen. Kun sovellan tätä käsitystä asiaan Merck, väistämätön päätelmäni on, että sen, että Merck piti patentoituja valmisteita kaupan Italiassa, jonka lainsäädännössä patenttioikeuksia ei tunnustettu, ei olisi pitänyt katsoa sammuttavan sen yksinoikeutta patenttiin Alankomaissa. Jos mukailen hieman yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Warner Brothers antaman tuomion 18 kohdassa (lainattu edellä 132 kohdassa) käyttämää kieltä, siinä todetaan seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0125" REF.END="QE0125" CODE="201D"/>Sen vuoksi ei voida hyväksyä, että [se, että patentinhaltija saattaa patentoidun valmisteen markkinoille] jäsenvaltiossa, jossa [patenttioikeutta ei tunnusteta], voisi vaikuttaa samalle [patentinhaltijalle] toisen jäsenvaltion lainsäädännössä myönnettyyn oikeuteen kieltää kyseisen [valmisteen rinnakkaistuonti tähän jäsenvaltioon].<QUOT.END ID="QE0125" REF.START="QS0125" CODE="201D"/> Suoraan sanottuna patentinhaltijan ei pitäisi joutua kärsimään siitä, että valmiste saatetaan markkinoille jäsenvaltiossa, jossa sen patenttioikeutta ei tunnusteta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6342"?><NP><NO.P>135.</NO.P><TXT>Professori Joliét selitti erittäin vakuuttavasti, miksi asiassa Warner Brothers annetun tuomion perustana olevaa käsitystä on pidettävä asiassa Merck annetussa tuomiossa esitettyä parempana. Sammumista koskeva doktriini perustuu siihen, että sekä vienti-että tuontimaassa on saatavilla samanlaisia etuoikeuksia; ratkaisu, jossa doktriinia sovelletaan siitä huolimatta, että tätä vastaavuutta ei ole, tarkoittaa sitä, että tuontimaassa tunnustettua suojaa alennetaan vientimaan vähemmän suojaavan lainsäädännön tasolle, millä tavalla tehdään lainsäädännöllinen valinta, joka kuuluu jättää jäsenvaltioille.<NOTE NOTE.ID="E0150" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Geistiges Eigentum und freier Warenverkehr, (1989) GRUR Int. s. 177, 179, jou edellä alaviitteessä 55 mainitussa Marenco and ja Banksin artikkelissa lainataan englanniksi, s. 250; ks. myös artikkelin ranskannos (1989) RDAI7, s. 815.</P></NOTE> Mielestäni ei ole mitään vakuuttavaa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää syytä siihen, miksi Espanjan ja Portugalin aiempi politiikka kieltäytyä tunnustamasta farmaseuttisten valmisteiden patentoitavuutta olisi väkisin saatettava muiden jäsenvaltioiden käytännöksi, kun nämä hylkäsivät sen monta vuotta ennen kuin liittymisasiakirjassa edellytettiin Espanjan ja Portugalin hyväksyvän patentoitavuuden.</TXT></NP><NP><NO.P>136.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin sovelsi samanlaista, lainsäädäntöpoliittista valintaa koskevaa päättelyä hiljattain asiassa IHT Internationale Heiztechnik antamassaan tuomiossa. Tämän asian monimutkaiset tosiseikat voidaan tiivistää seuraavasti: Vuoteen 1984 asti American Standard -konsernilla oli saksalaisten ja ranskalaisten tytäryhtiöidensä välityksellä hallussaan Saksassa ja Ranskassa saniteettikalusteiden ja lämmityslaitteiden tavaramerkki Ideal Standard. Heinäkuussa 1984 ranskalainen tytäryhtiö myi lämmityslaitteiden Ideal Standard -tavaramerkin Ranskassa toiselle ranskalaiselle yhtiölle, joka myöhemmin luovutti sen kolmannelle, CICh-nimiselle ranskalaiselle yhtiölle. Kummallakaan ranskalaisista luovutuksensaajista ei ollut mitään yhteyttä American Standard -konserniin. Saksalainen yhtiö IHT alkoi myydä CICh:n Ranskassa valmistamia lämmityslaitteita, joiden tavaramerkki oli Ideal Standard, mutta American Standard -konsernin saksalainen tytäryhtiö (Ideal Standard GmbH) nosti sitä vastaan tavaramerkin loukkaamista Saksassa koskevan kanteen, vaikka saksalainen yhtiö oli lopettanut lämmityslaitteiden valmistamisen ja myynnin vuonna 1976.</TXT></NP><NP><NO.P>137.</NO.P><TXT>Kyseisessä asiassa annetun tuomion merkittävyys käsiteltävinä olevissa asioissa on rajallinen sen erityisesti tavaramerkkioikeuden sammumista koskevan ongelman takia, josta oli kyse, eli sen ongelman takia, onko mahdollista, että saksalaiset kuluttajat erehtyvät kyseessä olevassa tilanteessa, ja onko saksalaista tavaramerkkiä koskevan oikeuden haltijalla mitään keinoa valvoa tuotujen valmisteiden laatua.<NOTE NOTE.ID="E0151" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tavaramerkkioikeuden sammumisesta yhteisöjen tuomioistuin totesi seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0126" REF.END="QE0126" CODE="201D"/>Suostumus, joka on osa jokaista luovutusta, ei ole se suostumus, joka on tarpeen oikeuksien sammumista koskevan doktriinin soveltamiseksi. Tätä varten on tarpeen, että oikeuksien haltijalla on valu tuontivaltiossa joko suoraan ui välillisesti määrittää valmisteet, joihin uvaramcrkki liitetään vientimaassa, ja valvoa tavaroiden laatua. Tätä valua ei enää ole, jos oikeus määrätä Uvaramerkistä siirretään kolmannelle, jolla ei ole uloudellisu yhteyttä luovutujaan<QUOT.END ID="QE0126" REF.START="QS0126" CODE="201D"/> (tuomion 43 kohta).</P></NOTE> IHT tukeutui kuitenkin Ranskan lainsäädäntöön, jossa, toisin kuin Saksan lainsäädännössä, sallitaan se, että tavaramerkki luovutetaan vain joidenkin valmisteiden osalta, ja väitti, että ranskalainen tytäryhtiö oli sopeutunut tilanteeseen, jossa eri alkuperää olevia tuotteita (lämmityslaitteita ja saniteettikalusteita) myytäisiin samalla tavaramerkillä samalla kansallisella<?PAGE NO="I-6343"?> alueella, ja että saksalaisen tytäryhtiön toiminta, kun se yritti estää muualta peräisin olevien lämmityslaitteiden myynnin Saksassa kyseisellä tavaramerkillä, oli oikeuden väärinkäyttöä. Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi painokkaasti tämän väitteen toteamalla käsiteltävinä olevien asioiden kannalta merkittävällä tavalla seuraavaa:<NOTE NOTE.ID="E0152" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tuomion 52 kohta.</P></NOTE></TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0127" REF.END="QE0127" CODE="201D"/>Jos IHT:n väite hyväksytään, tästä seuraisi, että vientimaassa sovellettavaa ratkaisua sovellettaisiin myös tuontimaassa, jonka lainsäädännössä tällaista yhtäaikaista olemassaoloa ei ole hyväksytty, huolimatta siitä, että kyseiset oikeudet ovat luonteeltaan alueellisia.<QUOT.END ID="QE0127" REF.START="QS0127" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P><P>Soveltaisin tätä päättelyä mutatis mutandis käsiteltävänä olevaan asiaan.</P></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>D —</NO.P><TXT>Poikkeaminen aiemmassa oikeuskäytännössä vahvistetuista periaatteista</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>138.</NO.P><TXT>Koska ehdotan yhteisöjen tuomioistuimelle, että sen ei enää pitäisi soveltaa asiassa Merck annetun tuomion mukaista oikeuskäytäntöä, asianani on käsittääkseni osoittaa se, miksi yhteisöjen tuomioistuimen olisi katsottava olevansa vapaa poikkeamaan aiemmasta selkeästä perustamissopimuksen tulkinnastaan.</TXT></NP><NP><NO.P>139.</NO.P><TXT>Tietenkään yhteisöjen tuomioistuin ei periaatteessa ole sidottu omiin aiempiin tuomioihinsa sillä tavalla kuin yhteisön kahden common law -järjestelmää soveltavan maan korkeimmat oikeudet, jotka noudattavat ennakkotapaus- eli stare decisis -doktriinia. Irlannin Supreme Court on sitoutunut <QUOT.START ID="QS0128" REF.END="QE0128" CODE="201D"/>seuraamaan tavanomaisena ja lähes yleismaailmallisena menettelynä aiempaa oikeuskäy-täntöään<QUOT.END ID="QE0128" REF.START="QS0128" CODE="201D"/>, mutta se poikkeaa aiemmasta oikeuskäytännöstään pakottavista syistä: <QUOT.START ID="QS0129" REF.END="QE0129" CODE="201D"/>— — kun Supreme Court katsoo, että pakottavasta syystä sen ei pitäisi noudattaa aiempaa oikeuskäytäntöään — — jos se on ilmeisen virheellinen, onko sen yhä toimittava virheellisesti? — — Vaikka oikeusvarmuus sekä oikeuden vakaus ja ennustettavuus olisivat miten tavoiteltavia tahansa, niillä ei mielestäni voida perustella sitä, että ylimmänasteinen tuomioistuin antaa tuomion, jonka se tietää pakottavien syiden takia olevan virheellinen.<QUOT.END ID="QE0129" REF.START="QS0129" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0153" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomari Kingsmill Moore antaessaan Supreme Courtin tuomiota asiassa Attorney General v. Ryan's Car Hire (1965) IR s. 642, 654; ks. yleisesti Kelly 1994: The Irish Constitution. 3. painos, Hogan and Whyte, Butterworths, Dublin and London, s. 532—539.</P></NOTE> Samalla tavalla House of Lords totesi vuonna 1966 <HT TYPE="ITALIC">practice statementissa,</HT> että <QUOT.START ID="QS0130" REF.END="QE0130" CODE="201D"/>liian tiukka aiemman oikeuskäytännön soveltaminen voi johtaa epäoikeudenmukaisuuteen yksittäistapauksessa ja myös perusteettomasti rajoittaa oikeuden hyvää kehitystä. Siksi House of Lords aikoo muuttaa nykyistä käytäntöään ja poiketa siitä, jos se vaikuttaa perustellulta, vaikka aiemmat tuomiot tavallisesti ovatkin sitä sitovia<QUOT.END ID="QE0130" REF.START="QS0130" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0154" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Practice statement ennakkoratkaisuasiassa <DATE ISO="19660726">26.7.1966</DATE> (1966) 1 WLR, s. 1234. (1966) 3 All ER, s. 77; tämän practice ¡la-lementin nykyisestä soveltamisesta ks. Pepper v. Hart (1993) 2 WLR, s. 1035, ja (1993) 1 AU ER, s. 42.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>140.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen asennetta tuomioihin, jotka se on antanut perustamissopimuksen 1 77 artiklan mukaisessa menettelyssä,<?PAGE NO="I-6344"?> kuvaa julkisasiamies Lagrange asiassa Da Costa ym. antamassaan ratkaisuehdotuksessa seuraavalla tavalla:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0131" REF.END="QE0131" CODE="201D"/>— — ennakkoratkaisumenettelyssä on siis kyse yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä, jossa on päädyttävä oikeuskäytännön, siis tuomioiden eikä säännösten, avulla erittäin toivottavaan yhtenäiseen tulkintaan. Toisin sanoen yhteisöjen tuomioistuimen on tältä kuten muiltakin osin oltava vapaa tulevaisuudessa annettavien ratkaisujensa osalta. Huolimatta siitä, miten merkityksellinen on tuomio, joka yhteisöjen tuomioistuimen on annettava tietyssä asiassa, tai mikä on — tai vaikuttaa olevan — perustamissopimuksen jollekin määräykselle annetun tulkinnan abstraktinen merkitys, oikeusvoiman suhteellisuutta koskevan kultaisen säännön on oltava voimassa: tuomioistuimen — kuten yhteisöjen tuomioistuimen — merkittävyyden on perustuttava sen ratkaisujen <HT TYPE="ITALIC">moraaliseen</HT> auktoriteettiin eikä oikeusvoimavaikutukseen. Tietenkään kukaan ei oleta, että yhteisöjen tuomioistuin annettuaan periaatteellisesti merkittävän ratkaisun poikkeaisi siitä toisessa asiassa ilman vakavia perusteita, mutta sillä on oltava laillinen oikeus tehdä niin.<QUOT.END ID="QE0131" REF.START="QS0131" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0155" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistelyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="28/62+29/62+30/62" YEAR="1963" PAGE.ECR="59">28/62, 29/62 ja 30/62. Da Costa ym., tuomio <DATE ISO="19630327">27.3.1963</DATE> (Kok. 1963, s. 59, ratkaisuehdotuksen II osa)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>141.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin ei itse esittänyt kyseisessä asiassa antamassaan tuomiossa mitään periaatteellista käsitystä oikeusvoimasta ja ennakkoratkaisun sitovuudesta. Se kuitenkin nimenomaisesti hylkäsi komission käsityksen siitä, että koska esitetyt kysymykset olivat identtiset asiassa Van Gend en Loos<NOTE NOTE.ID="E0156" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="26/62" YEAR="1963" PAGE.ECR="1">26/62, Van Gend en Loos, tuomio <DATE ISO="19630205">5.2.1963</DATE> (Kok. 1963, s. 1)</REF.DOC.ECR>; tuomio annettiin seitsemän viikkoa ennen asiassa Da Costa ym. annettua tuomiota.</P></NOTE> esitettyjen kanssa, ennakkoratkaisukysymyksiin ei pitäisi vastata, koska tähän ei ole enää tarvetta. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että sen pitää antaa ratkaisu esillä olevassa asiassa, se pelkästään toisti perustamissopimuksen 12 artiklaa koskevan tulkinnan, jonka se oli antanut aiemmassa asiassa, ja päätteli, että kyseistä artiklaa <QUOT.START ID="QS0132" REF.END="QE0132" CODE="201D"/>ei ole tarpeen tulkita toisin<QUOT.END ID="QE0132" REF.START="QS0132" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0157" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 154 mainittu asia Da Costa ym., tuomion s. 77 ja 78.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>142.</NO.P><TXT>On kuitenkin selvää, että yhteisöjen tuomioistuimen täytyy käytännössä seurata aiempaa oikeuskäytäntöään, jollei ole vakavia syitä olla näin tekemättä. Ensinnäkin monet yhteisön oikeuden tärkeät osa-alueet — mukaan lukien tässä asiassa keskeinen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen ja teollisoikeuksien käyttämisen välinen suhde — ovat sellaisia, ettei niitä ole kattavasti käsitelty perustamissopimuksessa; yhteisön oikeudessa sovellettavat periaatteet ja säännöt ovat siten suurelta osin <QUOT.START ID="QS0133" REF.END="QE0133" CODE="201D"/>oikeuskäytännössä kehitettyä oikeutta<QUOT.END ID="QE0133" REF.START="QS0133" CODE="201D"/>, ja koska niillä tulkitaan perustamissopimuksen määräyksiä, niitä ei voida lainsäädännöllä muuttaa tai määritellä uudelleen. Toiseksi ennakkoratkaisumenettelylle on luonteenomaista se, että yhteisöjen tuomioistuimen pääasiallisena tehtävänä on taata yhteisön oikeuden yhdenmukainen soveltaminen. Tästä seuraa, että kansallisten tuomioistuinten olisi voitava luottaa yhteisön oikeussääntöjen tulkintaa koskeviin ratkaisuihin, jotka on annettu toisten kansallisten tuomioistuinten esittämiin kysymyksiin, ja itse asiassa yhteisöjen tuomioistuin on itse todennut, että jos yhteisöjen tuomioistuin on antanut ennakkoratkaisun, jonka mukaan tietty säännös on pätemätön, tämä on riittävä peruste sille, että kansallisella tuomioisruimella<?PAGE NO="I-6345"?> ei ole velvollisuutta esittää samaa säännöstä koskevaa kysymystä yhteisöjen tuomioistuimelle.<NOTE NOTE.ID="E0158" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="66/80" YEAR="1981" PAGE.ECR="1191">66/80, International Chemical Corporation, tuomio <DATE ISO="19810513">13.5.1981</DATE> (Kok. 1981, s. 1191, 13 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa CILFIT ym. antama tuomio perustuu samalle olettamalle yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön johdonmukaisuudesta, sillä se totesi, että yhteisön oikeutta koskevaa ennakkoratkaisukysymystä ei ole tarpeen esittää, jos <QUOT.START ID="QS0134" REF.END="QE0134" CODE="201D"/>yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään ratkaissut kyseisen oikeusseikan, olipa näihin ratkaisuihin johtaneiden menettelyjen luonne mikä tahansa, ja vaikka riidanalaiset kysymykset eivät olisi täsmälleen samanlaisia<QUOT.END ID="QE0134" REF.START="QS0134" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0159" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="283/81" YEAR="1982" PAGE.ECR="3415">283/81, CILFIT ym, tuomio <DATE ISO="19821006">6.10.1982</DATE> (Kok. 1982, s. 3415, 14 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Tämä heijastuu lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdassa, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0135" REF.END="QE0135" CODE="201D"/>Jos ennakkoratkaisukysymys on selvästi samanlainen kuin kysymys, johon yhteisöjen tuomioistuin on jo antanut ratkaisun, se voi — — ratkaista asian perustellulla määräyksellä, jossa viitataan sen aikaisemmin antamaan tuomioon.<QUOT.END ID="QE0135" REF.START="QS0135" CODE="201D"/></TXT></NP><NP><NO.P>143.</NO.P><TXT>Tämä ei tarkoita sitä, että yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi kieltäytyä muuttamasta aiemmin antamansa ratkaisun mukaista oikeuskäytäntöä, jos on selvästi osoitettu, että ratkaisu oli täysin tai osittain virheellinen. Tilanne oli varsin selkeästi tällainen Tšernobyl-tapauksessa, jossa yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin luopumaan komitologiatapauksessa vain 20 kuukautta aiemmin annetun tuomion mukaisesta kestämättömästä oikeuskäytännöstä; tämän tuomion mukaan perustamissopimuksen tällä hetkellä sovellettavien määräysten mukaan yhteisöjen tuomioistuin ei voi katsoa, että Euroopan parlamentilla voisi olla asiavaltuutta kumoamiskanteen nostamiseen.<NOTE NOTE.ID="E0160" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="302/87" YEAR="1988" PAGE.ECR="5615">302/87, parlamentti v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19880927">27.9.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 5615, 28 kohu, ns. komitologiaupaus)</REF.DOC.ECR>; vaikka kyseessä oli suora kanne eikä ennakkoratkaisumenettely, ratkaisuvana oli sama periaatteellinen kysymys.</P></NOTE> Myöhemmässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuimen täytyi myöntää, että käsiteltävänä olleen asian tosiseikkojen ja esitettyjen väitteiden perusteella oli todettava, että Euratomin perustamissopimuksessa ja ETY:n perustamissopimuksessa määrätyt oikeussuojakeinot saattavat osoittautua tehottomiksi tai epävarmoiksi, miten hyödyllisiä ja moninaisia ne sitten ovatkin;<NOTE NOTE.ID="E0161" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-70/88" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-2041">C-70/88, parlamentti v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19900522">22.5.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-2041, 16 kohu, ns. Tśernobyl-tapaus)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> yhteisöjen tuomioistuin totesi näin siitä huolimatta, että se oli tutkinut aivan samoja oikeudellisia perusteita aiemmassa tuomiossaan ja että sen asiassa Tšernobyl valitsema ratkaisu oli itse asiassa identtinen sen ratkaisuehdotuksen kanssa, jonka julkisasiamies Darmon oli antanut kyseisessä aikaisemmassa asiassa.</TXT></NP><NP><NO.P>144.</NO.P><TXT>Vastaavasta tilanteesta oli kyse yhdistetyissä asioissa Keck ja Mithouard<NOTE NOTE.ID="E0162" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-267/91+C-268/91" YEAR="1993" PAGE.ECR="I-6097">C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, tuomio <DATE ISO="19931124">24.11.1993</DATE> (Kok. 1993, s. I-6097)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE>, joissa yhteisöjen tuomioistuimen piti ratkaista, sovelletaanko Cassis de Dijon -tapauksessa<NOTE NOTE.ID="E0163" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 31 mainittu asia, tuomion 8 kohta.</P></NOTE> ilmaistua periaatetta samalla tavalla sekä myyntijärjestelyjä että tuotteiden koostumusta ja ulkoasua koskeviin kansallisiin oikeussääntöihin. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti Cassis de Dijon -tapauksessa annetun tuomion mukaisen oikeuskäytännön yleensä mutta totesi, että <QUOT.START ID="QS0136" REF.END="QE0136" CODE="201D"/>tähänastisesta oikeuskäytännöstä poiketen on katsottava, että tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavien tai ne kieltävien kansallisten oikeussääntöjen soveltami[nen]<QUOT.END ID="QE0136" REF.START="QS0136" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0164" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia Keck ja Mithouard, tuomion 16 kohta.</P></NOTE> ei edes kuulunut perustamissopimuksen 30 artiklassa kiellettyjen, asiassa<?PAGE NO="I-6346"?> Dassonville annetussa tuomiossa<NOTE NOTE.ID="E0165" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="8/74" YEAR="1974" PAGE.ECR="837">8/74, Dassonville, tuomio <DATE ISO="19740711">11.7.1974</DATE> (Kok. 1974, s. 837, 5 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> määriteltyjen vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltamisalaan, jos näitä oikeussääntöjä sovelletaan kaikkiin kyseessä oleviin toimijoihin ja jos niillä on sama vaikutus kotimaisiin ja maahantuotuihin tuotteisiin.</TXT></NP><NP><NO.P>145.</NO.P><TXT>Tämän asian ratkaisemisen kannalta merkittävin on ehkä asiassa HAG II annettu tuomio. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin muuttamaan asiassa HAG I antamassaan tuomiossa määrittelemäänsä teoriaa tavaramerkkien yhteisestä alkuperästä; tässä tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin oli todennut, että tavaroiden vapaan liikkuvuuden kanssa yhteensopimatonta on se, että tavaramerkkiin vedotaan sellaisen tavaran tuonnin estämiseksi, joka on laillisesti varustettu tavaramerkillä toisessa jäsenvaltiossa, kun molemmilla tavaramerkeillä on yhteinen alkuperä. Vakuuttavassa ratkaisuehdotuksessaan julkisasiamies Jacobs päätteli, että yhteistä alkuperää koskevalla doktriinilla ei ollut perustaa perustamissopimuksessa eikä missään muuallakaan ja että doktriinin soveltaminen edelleen oli yhteensopimatonta tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja teollisoikeuksien suojelun välistä suhdetta koskevan yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmän oikeuskäytännön kanssa.<NOTE NOTE.ID="E0166" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Hän totesi myös, että yhteistä alkuperää koskevaa doktriinia ei ollut otettu myöhempään lainsäädäntöön, erityisesti jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19881221">21 päivänä joulukuuta 1988</DATE> annettuun ensimmäiseen neuvoston direktiiviin 89/104/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="040" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="1">EYVL 1989 L 40, s. 1</REF.DOC.OJ>), joskin hän katsoi, että tämä vaikeneminen voidaan tulkita joko hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi (ratkaisuehdotuksen 53 kohta).</P></NOTE> Tuomion alussa yhteisöjen tuomioistuin korosti nimenomaisesti, että se piti <QUOT.START ID="QS0137" REF.END="QE0137" CODE="201D"/>tarpeellisena tässä tuomiossa [HAG I] annetun tulkinnan uudelleenkäsittelyä ottaen huomioon oikeuskäytäntö, joka on asteittain vakiintunut teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien ja perustamissopimuksen yleisten määräysten välisen suhteen osalta, erityisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla<QUOT.END ID="QE0137" REF.START="QS0137" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0167" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Edellä alaviitteessä 82 mainittu asia HAG II, tuomion 10 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuin korosti seuraavaksi tavaramerkkioikeuden merkitystä vääristymättömän kilpailun varmistamisessa, määritteli tavaramerkin ydinsisällön ja totesi, että tavaramerkkioikeuden haltijan suostumuksen puuttuminen on <QUOT.START ID="QS0138" REF.END="QE0138" CODE="201D"/>ratkaiseva tekijä<QUOT.END ID="QE0138" REF.START="QS0138" CODE="201D"/> käsiteltävänä olleen kaltaisessa tilanteessa. Yhteisöjen tuomioistuin päätteli seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0139" REF.END="QE0139" CODE="201D"/>— — tavaramerkin päätehtävä vaarantuisi, jos oikeudenhaltija ei voisi käyttää kansallisella lainsäädännöllä hänelle annettua mahdollisuutta kieltää sellaisen samankaltaisen tuotteen tuontia — — joka on omiaan aiheuttamaan sekaannusvaaraa hänen omaan tavaramerkkiinsä — — Tätä päätelmää ei muuta se seikka, että kansallisella lainsäädännöllä suojattu tavaramerkki ja samankaltainen tavaramerkki, jolla tuontitavara on varustettu — — ovat alun perin kuuluneet samalle haltijalle, joka menetti toisen niistä ennen yhteisön perustamista toisen näistä valtioista suorittaman pakkolunastuksen seurauksena.<QUOT.END ID="QE0139" REF.START="QS0139" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0168" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. tuomion 16 ja 17 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>146.</NO.P><TXT>Vaikka edellä kuvatut tuomiot ovat lukumäärältään aivan liian vähäisiä laajojen yleistysten tekemiseksi, vaikuttaa siltä, että yhteisöjen tuomioistuin tarkastelee uudelleen ja tarpeen tullen muuttaa aiempien tuomioidensa mukaista oikeuskäytäntöä, joka on ehkä perustunut yhteisön oikeuden perustavanlaatuisten periaatteiden virheelliseen soveltamiseen ja jossa tulkitaan perustamissopimuksen määräystä siten, että sitä sovelletaan tilanteissa, jotka ovat täysin sen soveltamisalan ulkopuolella, tai jossa päädytään eri periaatteiden, kuten tavaroiden<?PAGE NO="I-6347"?> vapaan liikkuvuuden ja teollisoikeuksien suojan, välisen suhteen epätasapainoon.</TXT></NP><NP><NO.P>147.</NO.P><TXT>Jo esitetyistä syistä uskon, että yhteisöjen tuomioistuin painotti virheellisesti vapaakaupan vaatimuksia kansallisten patenttioikeuksien kustannuksella asiassa Merck antamassaan tuomiossa. Vaikka olen taipuvainen uskomaan, että tässä tuomiossa kuvattua tasapainoa ei enää pitäisi soveltaa, katson myös, että yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi harkita huolellisesti sellaisen uuden tuomion taannehtivaa vaikutusta, jolla se luopuu asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvasta oikeuskäytännöstä.<NOTE NOTE.ID="E0169" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tätä kysymystä käsitellään jäljempänä 167—170 kohdassa.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>E —</NO.P><TXT>Vaihtoehto sille, että Merck-oikeuskäytäntöä ei enää sovelleta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>148.</NO.P><TXT>Kolmannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa ensinnäkin tietää, pitääkö asiassa Merck annetun tuomion mukaista oikeuskäytäntöä yleensä soveltaa, ja toissijaisesti se tiedustelee, vaikuttavatko neljä erityistä seikkaa (erikseen tai yhdessä) siten, että yhdessä jäsenvaltiossa myönnetyn patentin haltija saa estää sellaisten patentoitujen valmisteiden tuonnin, joita on pidetty kaupan Espanjassa ja Portugalissa niiden liityttyä yhteisöön mutta ennen kuin kyseisille valmisteille oli mahdollista saada patenttisuojaa. Näiden seikkojen merkityksellisyys on siinä, että niillä voidaan osoittaa, että kyseisiä valmisteita ei pidetty omasta tahdosta kaupan vientivaltiossa, vaikka niitä nyt pidettäisiinkin. Jo esitetyistä syistä katson, että yhteisöjen tuomioistuimen ei enää pitäisi soveltaa asiassa Merck annetun tuomion mukaista oikeuskäytäntöä. Jos yhteisöjen tuomioistuin ei hyväksy suositustani, ehdotan vaihtoehtoisesti, että yhteisöjen tuomioistuin katsoisi, ettei millään kansallisen tuomioistuimen mainitsemista seikoista tai millään kantajien toissijaisesti esittämistä väitteistä voida riittävästi perustella poikkeamista asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvasta oikeuskäytännöstä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Oikeudellinen velvollisuus pitää valmistetta kaupan</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>149.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen käsityksen mukaan yksi vahvimmista mahdollisista väitteistä tässä yhteydessä on se, että kyseessä on oikeudellinen velvollisuus toimittaa kyseistä valmistetta Espanjan ja Portugalin markkinoille. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjen huomautusten perusteella vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että jos lääkeyhtiöllä on joko kansallisen tai yhteisön oikeuden mukaan velvollisuus toimittaa tiettyä valmistetta tietyille kansallisille markkinoille, sen ei voida katsoa suostuneen valmisteen saattamiseen ensimmäistä kertaa vaihdantaan kyseisessä valtiossa. Ilmaisen asian yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Merck antamassa tuomiossa käyttämän käsitteen avulla: patentinhaltijan, jolla on velvollisuus pitää tuotettaan kaupan, ei voida katsoa päättäneen <QUOT.START ID="QS0140" REF.END="QE0140" CODE="201D"/>täysin asioista perillä ollen edellytyksistä, joilla hän pitää tuotettaan kaupan<QUOT.END ID="QE0140" REF.START="QS0140" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0170" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä, tuomion 11 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-6348"?><NP><NO.P>150.</NO.P><TXT>Asiassa Pharmon annettu tuomio tarkoittaa sitä, että pakkolisenssin myöntäminen tekee merkityksettömäksi patentinhaltijan suostumuksen, vaikka patentinhaltija olisikin patenttia hakiessaan tietoinen kansallisesta politiikasta myöntää tällaisia lisenssejä. Mielestäni ei ole mahdollista tehdä olennaista eroa pakkolisenssin myöntämisen ja sellaisen velvoitteen välillä, joka asetetaan lailla tai hallinnollisella toimella patentinhaltijalle tai patenttiin liittyvien oikeuksien saajalle ja jonka mukaan hänen on toimitettava valmistetta markkinoille. Kuten esitetyistä huomautuksista ilmenee, käytännössä jäsenvaltio, joka haluaa pakottaa lääkeyhtiön tarjoamaan tiettyä valmistetta kansallisella alueellaan, tekee sen todennäköisesti myöntämällä tai uhkaamalla myöntää pakkolisenssejä.</TXT></NP><NP><NO.P>151.</NO.P><TXT>Kantajat ovat väittäneet, että sekä Espanjan että Portugalin lainsäädännön mukaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat velvoittaa lääkeyhtiöt todella pitämään kaupan tiettyjä lääkkeitä, joita varten ne ovat saaneet markkinoille saattamista koskevat luvat. Primecrown kiistää nämä väitteet, samoin kuin Espanjan hallitus (suullisissa huomautuksissaan). Kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluu ratkaista väitteiden yhteensopivuus kansallisen oikeuden sisällön kanssa kansallisten todistamista koskevien sääntöjen mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>152.</NO.P><TXT>Primecrown erottelee vapaan päätöksen saattaa valmiste ensimmäistä kertaa vaihdantaan ja myöhemmän velvoitteen jatkaa valmisteen toimittamista. Tämä erottelu ei kuitenkaan ole merkityksellinen yhteisön oikeuden mukaisen oikeuksien sammumista koskevan doktriinin kannalta. Kuten Beecham aivan oikein totesi suullisessa käsittelyssä, vapaata liikkuvuutta koskevia yhteisön sääntöjä sovelletaan tietyn valmisteen saattamiseen vaihdantaan; suostumus tämän valmisteen saattamiseen markkinoille ei estä sitä, että kyseisen valmisteen myöhempiä eriä ehkä pidetään kaupan vastoin tahtoa. Jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että vientivaltion viranomaiset pakottivat lääkeyhtiöt jatkamaan valmisteen toimittamista, tällainen kaupan pitäminen ei silloin perustuisi ainakaan yhteisön oikeuden perusteella vapaaseen päätökseen. Se, että nämä yhtiöt myöhemmin vetoavat tuontivaltion patenttilainsäädännön mukaisiin oikeuksiin (tässä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön) estääkseen valmisteidensa tiettyjen erien rinnakkaistuonnin, voi olla perusteltua perustamissopimuksen 36 artiklan nojalla. Toisaalta pelkästään sillä, että on olemassa tällaisia oikeussääntöjä, joita ei ole sovellettu patentinhaltijaan, ei olisi tätä vaikutusta, kuten ei myöskään pelkkä asiassa Pharmon tarkoitettu pakkolisenssijärjestelmän olemassaolo olisi voinut olla riittävä siihen, että vapaaehtoinen markkinoille saattaminen olisi ollut merkityksetöntä, jos Hoechst olisi kyseisessä asiassa näin toiminut. Tässä asiassa ei ole esitetty, että kumpaakaan kantajaa vastaan olisi vedottu pakkolisenssiin Espanjassa tai Portugalissa.</TXT></NP><NP><NO.P>153.</NO.P><TXT>Kantajat ovat viitanneet myös siihen mahdollisuuteen, että kun patentoitu farmaseuttinen valmiste on alun perin saatettu vaihdantaan tietyillä kansallisilla markkinoilla, patentinhaltijan tai patenttiin liittyvien oikeuksien saajan voi olla pakko jatkaa valmisteen toimittamista perustamissopimuksen 85 tai 86 artiklan perusteella. Tässä ei ole mielestäni esitetty riittävästi argumentteja siitä, missä tilanteessa voidaan päätyä kantajien esittämään kauaskantoiseen käsitykseen,<?PAGE NO="I-6349"?> jonka mukaan näihin määräyksiin voisi vedota tarkoituksena tehdä suostumuksen antaminen merkityksettömäksi. Ensinnäkään ei ole esitetty, että tähän mennessä olisi tehty tai edes aiottu tehdä mitään kumpaakaan kantajaa vastaan joko kansallisella tai yhteisön tasolla. Esitetyt väitteet ovat parhaimmillaankin spekulatiivisia. Jos 85 artiklaa olisi sovellettava, jomman kumman kantajista olisi täytynyt olla osapuolena sopimuksissa tai yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa, <QUOT.START ID="QS0141" REF.END="QE0141" CODE="201D"/>joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla<QUOT.END ID="QE0141" REF.START="QS0141" CODE="201D"/>. Kumpikaan kantajista ei selvästikään väitä olleensa tällaisena osapuolena. En missään tapauksessa suhtautuisi suopeasti sellaiseen mahdollisuuteen, että yritys, joka väittää olevansa tällaisen järjestelyn osapuolena, saisi vedota siihen, että valmisteen kaupan pitäminen ei perustunut suostumukseen, koska tarkoituksena oli pelkästään välttää 85 artiklan rikkominen. Hyvin samanlaisia päätelmiä olisi sovellettava 86 artiklaan perustuviin väitteisiin sillä erotuksella, että kantajien tai jommankumman niistä täytyisi osoittaa olevansa määräävässä markkina-asemassa yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla, mikä ei olisi helppoa ottaen huomioon farmaseuttisten valmisteiden suuri korvattavuuden aste. Ilmaistu pelko siitä, että muut voisivat syyttää kantajia kilpailua rajoittavasta toiminnasta, ei todellakaan ole perusta tämän väitteen vakavalle tarkastelulle.</TXT></NP><NP><NO.P>154.</NO.P><TXT>Ennen kuin alan tarkastella mahdollisia eettisiä velvoitteita, haluan korostaa tiettyä tärkeää käytännön seikkaa, joka liittyy kaikkiin näihin oikeudellista pakkoa koskeviin perusteisiin. Näiden perusteiden soveltaminen merkitsee sitä, että yhden jäsenvaltion (tuontivaltio) kansallinen tuomioistuin arvioi toisen jäsenvaltion (vientivaltio) lainsäädännön sisältöä tai sitä, onko yhteisön kilpailulainsäädännön soveltamisen vaikutus vientivaltiossa sellainen, että patentinhaltija todellisuudessa pakotettiin myymään farmaseuttisia valmisteita tai jatkamaan niiden myymistä. Vaikka useiden jäsenvaltioiden prosessioikeuden mukaan on mahdollista esittää näyttöä oikeudellisesta ja/tai tosiasiallisesta tilanteesta toisessa jäsenvaltiossa, sitä, että kansallisten tuomioistuinten edellytettäisiin täyttävän tämän velvollisuuden niiden soveltaessa poikkeusta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevasta perustamissopimuksen määräyksestä, voitaisiin ainoastaan pitää ainakin mahdollisena ristiriitojen aiheuttajana. Jos syntyy tällainen kansallisen ja yhteisön oikeuden välinen ristiriita, on vaikeata uskoa, että se voitaisiin ratkaista edes asian saattamisella yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Mielestäni asiassa Merck annetussa tuomiossa tarkoitetun suostumuksen käsitteen jaottelu eri tilanteisiin siltä osin kuin kysymyksessä on oikeudellinen pakko, saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia kuin mitä sillä voidaan ratkaista verrattuna tilanteeseen, jossa tämän tuomion mukaisesta oikeuskäytännöstä luovutaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Eettinen velvollisuus pitää valmistetta kaupan</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>155.</NO.P><TXT>Kantajat ovat väittäneet myös, että asiassa Merck annettuun tuomioon perustuvaa oikeuskäytäntöä voitaisiin muuttaa siten, että siitä poikettaisiin, jos patentinhaltija ei voi pakottavien eettisten velvoitteiden takia vapaasti päättää valmisteensa — ainakaan farmaseuttisen valmisteen — pitämisestä kaupan. Kantajat, joita Tanskan, Ruotsin ja Italian hallitukset tukevat ja komissio tuki alussa, väittävät, että farmaseuttisia valmisteita valmistetaan erityisiä terveydenhoidollisia<?PAGE NO="I-6350"?> vaatimuksia varten ja että sen takia, että ne ovat niin tärkeitä ihmisten terveydelle, lääketehtailla on velvollisuus pitää niitä kaupan niin monessa valtiossa kuin mahdollista.</TXT></NP><NP><NO.P>156.</NO.P><TXT>Myönnän, että näillä väitteillä on jonkin verran painoarvoa. En kiistä kantajien väitettä siitä, että ne tuntevat velvollisuudekseen sellaisen yleisen eettisen politiikan noudattamisen, jonka tarkoituksena on taata niiden valmisteiden mahdollisimman laaja saatavuus ja tähän liittyvä lääkevalvonta. Kantajat ovat väittäneet, että tiettyä valmistetta koskevan eettisen velvoitteen olemassaolo ei ole täysin subjektiivista vaan että se voidaan todellisuudessa mitata objektiivisesti kansanterveyden tarpeiden tai kyseisen valmisteen kysynnän avulla. Vaikka siis lääkeyhtiö voi samanaikaisesti myös kaupallisilla perusteilla päättää saattaa valmisteen tietyille markkinoille tai pitää sitä siellä kaupan, se saattaa silti kyetä osoittamaan, ettei se toimi vapaasti.</TXT></NP><NP><NO.P>157.</NO.P><TXT>En kuitenkaan hyväksy sitä, että se, että lääkeyhtiöillä on eettinen politiikka, voitaisiin — kun otetaan huomioon tarve edistää oikeusvarmuutta muun muassa rinnakkaiskauppaa harjoittavien kauppiaiden osalta — erottaa tähän liittyvistä kaupallisista näkökohdista, joiden perusteella kaupan pitämistä koskevat päätökset tehdään. Esimerkiksi tietyn jäsenvaltion lääkärit voisivat eettisillä syillä painostaa lääkeyhtiötä toimittamaan tiettyä valmistetta, jolloin valmisteen toimittamatta jättäminen saattaisi vahingoittaa lääkeyhtiön mainetta ja siten sen kaupallisia etuja. Kantajat ovat määritelleet tämän eettisen velvoitteen itse ja ilmaisseet sen hieman eri sanamuotoa käyttäen. Objektiivisia sääntöjä ei ole. Parhaimmillaankin on mainittu esimerkkejä yhtiöistä, jotka ovat omaksuneet tällaisen periaatteellisen lähestymistavan. En käsitä, miksi yhtiöllä olisi moraalinen velvoite toimittaa valmistetta sellaisen jäsenvaltion kansanterveyspalveluja varten, jossa esimerkiksi hinnat on vahvistettu niin alhaisiksi, että siitä seuraa tappioita. Ei ole myöskään helppo käsittää, että kaikissa tapauksissa olisi kyse eettisestä velvoitteesta toimittaa valmistetta, etenkään silloin, kun terveydenhoidon tarpeet tyydytetään riittävästi geneerisillä valmisteilla.</TXT></NP><NP><NO.P>158.</NO.P><TXT>Jos yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin toteaa, että tällaisen velvoitteen mahdollinen olemassaolo on merkityksellistä Merck-periaatteen soveltamiselle, kantajat ovat hyväksyneet sen, että niillä olisi velvollisuus esittää kansallisessa tuomioistuimessa erillistä näyttöä eettisistä perusteista, jotka vaikuttavat tiettyihin valmisteisiin ja joiden väitetään estäneen sen, että kantajat olisivat voineet vapaasti päättää näiden valmisteiden myynnistä Espanjassa ja Portugalissa. Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus aivan oikein totesi suullisessa käsittelyssä, <QUOT.START ID="QS0142" REF.END="QE0142" CODE="201D"/>jos suostumuksen käsitteessä otettaisiin huomioon tällaisia velvoitteita, yhteisön tärkeää vapaan liikkuvuuden periaatetta heikennettäisiin huomattavasti ja rinnakkaistuojien ja<?PAGE NO="I-6351"?> valmistajienkin asema olisi huomattavan epävarma<QUOT.END ID="QE0142" REF.START="QS0142" CODE="201D"/>. Mielestäni eettiset näkökohdat voivat <HT TYPE="ITALIC">enintään</HT> olla <HT TYPE="ITALIC">puoltava</HT> syy tehtäessä sitä <HT TYPE="ITALIC">valintaa,</HT> pidetäänkö tiettyä farmaseuttista valmistetta kaupan, mutta sitä ei voida rinnastaa esimerkiksi <HT TYPE="ITALIC">pakottavaan,</HT> toimivaltaisten kansallisten viranomaisten patentinhaltijalle asettamaan velvollisuuteen pitää valmistetta kaupan. Jos Merck-periaatteen osalta keskeisessä asemassa oleva suostumus sille, että valmiste saatetaan ensimmäistä kertaa vaihdantaan, pitäisi näyttää toteen tällaisten päätelmien mukaisesti, oikeuksien sammumista koskeva yhteisön periaate, sellaisena kuin sitä on sovellettu patentteihin, olisi tämän jälkeen soveltamisedellytyksiltään huomattavan epävarma. Olen huolissani erityisesti siitä, että jos eettiseen velvoitteeseen perustuva jaottelu hyväksytään, näiden patenttien haltijat käyttäisivät huomattavasti varoja rinnakkaistuojien ja -viejien toiminnan estämiseksi, kuten Primecrown on itse asiassa väittänyt.</TXT></NP><NP><NO.P>159.</NO.P><TXT>Väitteen hylkäämiselle on toinen ja edellistä pakottavampi syy. Vaikka eettisiä päätelmiä ei ehkä esitetty asiassa Merck perusteena rinnakkaistuonnin estämiselle, yhteisöjen tuomioistuin (ja julkisasiamies) olivat jo hylänneet vastaavan väitteen asiassa Centrafarm. Tässä asiassa yhdessä kansallisen tuomioistuimen esittämistä kysymyksistä yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin <QUOT.START ID="QS0143" REF.END="QE0143" CODE="201D"/>ratkaisemaan, saako patentinhaltija käyttää patentista johtuvia oikeuksiaan valvoakseen farmaseuttisen tuotteen jakelua väestön suojelemiseksi virheellisten tuotteiden aiheuttamilta vaaroilta, sen estämättä mitä tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevissa yhteisön säännöissä määrätään<QUOT.END ID="QE0143" REF.START="QS0143" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0171" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Mainittu edellä alaviitteessä 38, tuomion 26 kohta.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuimen vastaus on kuvaava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0144" REF.END="QE0144" CODE="201D"/>Koska huoli väestön suojelemisesta virheellisten farmaseuttisten tuotteiden vaaroilta on oikeutettua, jäsenvaltiot saavat perustamissopimuksen 36 artiklan mukaan poiketa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista säännöistä ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi.</P><P>Tätä tarkoitusta varten tarvittavat toimenpiteet on kuitenkin toteutettava terveydensuojelullisina toimenpiteinä eikä käyttämällä väärin teollisia ja kaupallisia oikeuksia koskevia sääntöjä.</P><P>Teollisten ja kaupallisten oikeuksien suojeleminen eroaa ydinsisältönsä puolesta väestön suojelemisesta ja siitä mahdollisesti johtuvista velvollisuuksista.<QUOT.END ID="QE0144" REF.START="QS0144" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0172" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia, tuomion 27—29 kohta.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>160.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin toimi selvästi oikein erottaessaan kansanterveyttä koskevat kysymykset teollisoikeuksien suojelua koskevista kysymyksistä. Kuten julkisasiamies Trabucchi ytimekkäästi totesi, <QUOT.START ID="QS0145" REF.END="QE0145" CODE="201D"/>kansanterveyden suojelu on eri asia kuin teollisoikeuksien<?PAGE NO="I-6352"?> suojelu<QUOT.END ID="QE0145" REF.START="QS0145" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0173" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. asia, ratkaisuehdotuksen s. 1178.</P></NOTE> Mielestäni farmakologiset näkökohdat, joista kantajien mukaan aiheutuu näissä asioissa eettinen velvoite pitää valmistetta kaupan, ovat pelkästään asiassa Centrafarm esitettyjen huolenaiheiden toistoa. Kantajien väittämä eettinen velvoite jaella valmisteita Espanjassa ja Portugalissa merkitsee sitä, että kantajat ovat itse määritelleet tehtäväkseen valvoa kansanterveyttä näissä valtioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>161.</NO.P><TXT>Jos yhteisöjen tuomioistuin nyt katsoo, että tällaiset päätelmät ovat relevantteja, katson, että on hyvin vaikeaa kehittää arviointiperusteita, jotka varmasti koskisivat ainoastaan sellaisten patentoitujen valmisteiden rinnakkaiskauppaa, joita on myyty ensimmäisen kerran jäsenvaltioissa, joissa patenttisuojaa ei ollut saatavilla. Jos lääkeyhtiö voi väittää, että sillä oli eettinen velvoite pitää jotakin patentoiduista valmisteistaan kaupan tällaisessa valtiossa, miksi se ei voisi väittää, että samojen päätelmien perusteella se oli velvollinen pitämään saman valmisteen eriä kaupan muissa jäsenvaltioissa, joissa patenttisuoja on olemassa? Yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjen, valtiollisen hintavalvonnan ja patentoitujen valmisteiden hintojen välistä yhteyttä koskevien toteamusten perusteella on selvää, että lääkeyhtiöt voivat olla tyytymättömiä tietyssä jäsenvaltiossa määrättyjen hintojen tasoon, vaikka nämä yhtiöt nauttisivat patenttisuojasta. Merck on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle, että hinnat eivät koskaan vaikuta sen päätökseen saattaa jokin valmiste tietyille markkinoille. Jos yhteisöjen tuomioistuin katsoisi tällaisessa tilanteessa, että eettiset velvoitteet ovat merkityksellisiä, lääkeyhtiöt saattaisivat väittää, että niiden oli eettisten syiden takia pakko pitää valmisteitaan kaupan huolimatta valvotuista hinnoista, joita ne saattaisivat pitää kaupallisesti kannattamattomina. En usko, että patenttisuoja tai sen puuttuminen on tyydyttävä perusta sille, että eettisille seikoille annetaan eri merkitys näissä kahdessa tilanteessa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Hintavalvontajärjestelmä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>162.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen mukaan on mahdollista, että kansallista hintavalvontaa voisi joko sinällään tai yhdessä oikeudellisen tai eettisen velvoitteen kanssa, joka koskee valmisteen kaupan pitämisen aloittamista tai jatkamista, käyttää perusteena poikkeamiselle Merck-periaatteesta. Ensin on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjen väitteiden perusteella julkisten hintavalvontajärjestelmien luonne vaihtelee eri jäsenvaltioissa; joissakin, kuten Espanjassa ja Portugalissa, kansalliset viranomaiset ilmeisesti vahvistavat hinnat, kun taas toisissa joko teollisuus ja toimivaltaiset viranomaiset sopivat vapaaehtoisesti hinnoista tai virallista valvontaa ei ole.</TXT></NP><NP><NO.P>163.</NO.P><TXT>On myös korostettava, että kansallinen tuomioistuin ilmoitti selvästi, että sen käsiteltävinä olevissa asioissa ei ole kyse hinnoista<?PAGE NO="I-6353"?> määräämistä koskevien Espanjan ja Portugalin toimenpiteiden laillisuudesta. Tämä toteamus on tietenkin täysin yhteensopiva yhteisön oikeuden kanssa. Asiassa Centrafarm yhteisöjen tuomioistuimelta tiedusteltiin, onko tuontivaltion patentinhaltijalla oikeus estää tuonti sillä perusteella, että hinnat tuonti- ja vientivaltiossa poikkeavat toisistaan vientivaltiossa toteutettujen valtiollisten toimenpiteiden takia, joilla on tarkoitus valvoa patentoidun valmisteen hintaa. Yhteisöjen tuomioistuin vastasi, että vaikka yhteisö on toimivaltainen yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden soveltamia sellaisia sääntöjä, jotka saattavat vääristää jäsenvaltioiden välistä kilpailua, tällaisten seikkojen olemassaolon vuoksi <QUOT.START ID="QS0146" REF.END="QE0146" CODE="201D"/>ei kuitenkaan ole perusteltua pitää voimassa tai ottaa käyttöön toisessa jäsenvaltiossa toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen kanssa erityisesti teollisten ja kaupallisten oikeuksien alalla<QUOT.END ID="QE0146" REF.START="QS0146" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0174" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. tuomion 24 kohu. Ks. myös asia Musik-Vertrieb membran, tuomion 20—26 kohta. Ainoa lääkkeiden hintavalvontaa koskeva yhteisön toimi on edellä alaviitteessä 60 mainittu avoimuusdirektiivi. Kansallinen tuomioistuin tai huomautusten esittäjät eivät ole väittäneet yhteisöjen tuomioistuimelle, että Espanjan ja Portugalin toimivaltaisten viranomaisten harjoittama valvonta olisi vastoin direküivissä säädettyjä vaatimuksia.</P></NOTE> Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyissä huomautuksissa ei ole esitetty, että jompikumpi jäsenvaltioista soveltaisi hintavalvontajärjestelmäänsä tuotuja lääkkeitä syrjivällä tavalla. Kun jäsenvaltioiden hintavalvontajärjestelmiä ei ole yhteisössä yhdenmukaistettu, on täysin sallittua — kuten jäsenvaltiot ja komissio aivan oikein toteavat —, että jäsenvaltiot yrittävät rajoittaa farmaseuttisten valmisteiden hintoja osana kansanterveyttä ja sosiaaliturvaa koskevaa politiikkaansa, jolla pyritään varmistamaan lääkkeiden riittävä tarjonta kohtuullisilla kustannuksilla. Se seikka, että tällaisella hintavalvonnalla voidaan monen muun tekijän ohella vaikuttaa lääkkeiden patentinhaltijoiden mahdollisiin voittoihin, ei ole relevantti tulkittaessa farmaseuttisten valmisteiden vapaan liikkuvuuden ja kansallisten patenttioikeuksien suojan välistä suhdetta.</TXT></NP><NP><NO.P>164.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin esittää kuitenkin kolmannessa kysymyksessään ongelman, joka koskee sitä, onko tällaisten hintavalvontajärjestelmien ja jäsenvaltion patenttisuojan puuttumisen yhdistelmä seikka, jonka perusteella Merck-periaatetta voitaisiin olla soveltamatta; pitäisikö patentinhaltijalla, joka on myynyt patentoidun valmisteen tällaisessa jäsenvaltiossa, olla oikeus vedota kansallisiin patenttioikeuksiinsa, kun rinnakkaistuoja tuo valmistetta toiseen jäsenvaltioon? Selvittääkseen asianosaisten ja muiden osapuolten käsityksiä asiasta yhteisöjen tuomioistuin pyysi niitä pohtimaan suullisessa käsittelyssä kysymystä siitä, onko yhtäältä sen seikan, että valmistetta ei voida suojata patentilla, ja toisaalta tietyssä jäsenvaltiossa vallitsevan farmaseuttisten valmisteiden hintatason välillä suora syy-yhteys, ja jos niin on, kertomaan syyt siihen, miksi farmaseuttisten valmisteiden patenttien tunnustamatta jättäminen vaikuttaa valtion viranomaisten hinnoitteluun. Jotkut huomautuksia esittäneet hallitukset ja komissio tukivat vaihtelevassa määrin kantajia, jotka väittivät, että farmaseuttisten valmisteiden patenttien tunnustamatta jättäminen heikentää patentinhaltijan asemaa hintaneuvotteluissa. Siihen mennessä, kun patentinhaltija saa markkinoille saattamista koskevan luvan, on todennäköistä, että nämä viranomaiset ovat jo saaneet markkinoille saattamista koskevaa lupaa koskevia hakemuksia kopioijilta. Tämä muuttaa perustavalla tavalla voimatasapainoa neuvotteluissa; viranomaiset voivat asettaa virallisen hinnan<?PAGE NO="I-6354"?> tällaisten kopioijien kulujen ja kohtuullisen voittomarginaalin perusteella, mikä ei selvästikään ole tilanne silloin, kun patentinhaltija nauttii patenttisuojasta. Viranomaiset tietävät, että jos patentinhaltija kieltäytyy tarjotusta hinnasta, on erittäin todennäköistä, että niiden markkinoille tarjoavat valmisteitaan kopioijat, jotka voivat hyväksyä alemman hinnan ottaen huomioon niiden alemmat yleiskustannukset ja erittäin vähäiset tutkimuskustannukset. Beecham väittää, että Espanjan esittämät väitteet LST-asetuksen pätevyyden kiistämiseksi osoittavat, että Espanjan hallitus on erittäin tietoinen patenttisuojan ja hintojen välisestä yhteydestä.<NOTE NOTE.ID="E0175" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-350/92" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-1985">C-350/92, Espanja v. neuvosto, tuomio <DATE ISO="19950713">13.7.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-1985)</REF.DOC.ECR>; Beecham viittasi erityisesti tuomion 31 kohtaan, jossa yhteisöjen tuomioistuin viittaa Espanjan hallituksen väitteeseen siitä, että patentinhaltijan markkinoille saattamista koskevan, lisäsuojatodistukseen perustuvan monopolin voimassaoloajan pidentäminen <QUOT.START ID="QS0147" REF.END="QE0147" CODE="201D"/>estää [geneerisiä valmisteita valmistavan lääketeollisuuden] — — pääsyn vapaaseen kilpailuun [patentinhaltijoiden] kanssa, mistä aiheutuu ilmeistä vahinkoa kuluttajille, jotka voisivat hankkia lääkkeitä halvempaan hintaan heti kun monopolitilanne päättyy<QUOT.END ID="QE0147" REF.START="QS0147" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Primecrown kiisti, että hintavalvonnan ja patenttisuojan välillä olisi välttämättä syy-yhteyttä. Erityisesti komissio ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tukivat tätä näkemystä, ja ne viittasivat kumpikin siihen, että farmaseuttisten valmisteiden hintaan vaikuttaa suuri määrä tekijöitä.<NOTE NOTE.ID="E0176" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio esimerkiksi viittasi näiden valmisteiden seuraaviin erityispiirteisiin: 1) potilaalla (kuluttajalla) on hyvin vähän vaikutusvaltaa hänelle määrättyjen lääkkeiden valintaan; 2) valmisteet ovat rajallisesti korvattavissa keskenään; 3) farmaseuttisten valmisteiden hinnasta vastaa hyvin usein potilaan asuinvaltion sosiaaliturvajärjestelmä.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>165.</NO.P><TXT>Kantajat väittävät olennaisilta osin, että niiden ei pitäisi katsoa suostuneen patentoitujen valmisteiden saattamiseen ensimmäistä kertaa markkinoille Espanjassa ja Portugalissa, koska patenttisuojan puuttuminen näissä valtioissa rajoitti huomattavasti niiden mahdollisuutta vaikuttaa kyseisillä markkinoilla asetettuihin hintoihin. Tässä väitteessä jätetään huomiotta useat muut seikat, jotka vaikuttavat lääkkeiden hintaan tietyillä markkinoilla. En usko, että ainakaan tekemättä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen suullisessa käsittelyssä mainitsemaa <QUOT.START ID="QS0148" REF.END="QE0148" CODE="201D"/>syvällistä taloudellista analyysia<QUOT.END ID="QE0148" REF.START="QS0148" CODE="201D"/> olisi mahdollista muotoilla kansallisten tuomioistuinten käyttöä varten arviointiperusteita, joita soveltaen voitaisiin määritellä, onko patenttisuojan puuttuminen sinänsä viranomaisten asettaman hinnan kannalta määräävä tekijä tietyillä markkinoilla, kyseenalaistamatta tällöin kyseisten viranomaisten soveltamaa hintavalvontajärjestclmää.</TXT></NP><NP><NO.P>166.</NO.P><TXT>Katson, että vääristävää vaikutusta, jonka syynä on patenttisuojan puuttuminen yhdistettynä kansalliseen hintavalvontaan, on pidettävä vahvistuksena käsitykselleni, jonka olen ilmaissut sammumista koskevan yhteisön doktriinin soveltamisesta silloin, kun valmisteita saatetaan ensimmäistä kertaa markkinoille jäsenvaltiossa, jossa patenttisuojaa ei tunnusteta. Olen siksi vakuuttunut siitä, että soveliain tapa ottaa huomioon epäedullinen neuvotteluasema, jossa farmaseuttisia valmisteita varten myönnettyjen patenttien haltijat ovat jäsenvaltioissa, joissa niiden patentteja ei tunnusteta, on luopua Merck-oikeuskäytännöstä. Tällä lähestymistavalla vältetään tarve muotoilla arviointiperusteita, joita soveltaessaan kansallisten tuomioistuinten olisi tehtävä syvällisiä taloudellisia analyyseja hintavalvonnan ja patentoimismahdollisuuden<?PAGE NO="I-6355"?> puuttumisen suhteesta määritelläkseen, milloin patenttisuojan puuttumisen vaikutus on sellainen, että kaupan pitämiselle annetun suostumuksen vaikutus mitätöityy.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VII —</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion ajalliset vaikutukset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>167.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta rajoittaa yhteisön oikeutta koskevan tulkinnan taannehtivia vaikutuksia tuomiossa, jossa annetaan pyydetty tulkintaratkaisu.<NOTE NOTE.ID="E0177" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="24/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="379">24/86, Blaizot ym., tuomio <DATE ISO="19880202">2.2.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 379, 28 kohu)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Sitä, miten yhteisöjen tuomioistuin käyttää tätä toimivaltaa, ei pitäisi rajoittaa se, että on vaikeata ennustaa, minkä verran taloudelliset toimijat ovat voineet perustaa oikeussuhteitaan Merck-oikeuskäytäntöön. Yhtäältä rinnakkaistuojillc ja -viejille mahdollisesti aiheutuva epäoikeudenmukaisuus koskee ainoastaan liittymisasiakirjan 47 ja 209 artiklan mukaisten, siirtymäaikaa koskevien määräysten soveltamisen päättymisen jälkeistä ajankohtaa. Toisaalta yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi ottaa huomioon vastaavan rinnakkaiskaupan mahdollisuus esimerkiksi jäsenvaltioiden ja Suomen tai Kreikan välillä, joissa farmaseuttisten valmisteiden patentoitavuus on tunnustettu vasta hiljattain. Yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tietoa tätä kauppaa koskevien sitoumusten laadusta tai laajuudesta näiden valtioiden tai Espanjan tai Portugalin osalta, mutta riittävänä on pidettävä epäoikeudenmukaisuuden mahdollisuutta yhtäkin sellaista rinnakkaistuojaa tai -viejää kohtaan, joka on luottanut Merck-oikeuskäytäntöön. Tavallisesti sovellettavaa periaatetta, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuimen yhteisön oikeudesta antamaa tulkintaa sovelletaan ex tune, ei mielestäni pitäisi soveltaa käsiteltävänä olevissa asioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>168.</NO.P><TXT>Tällaisen ajallisen rajoituksen osalta yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvitsisi poiketa vakiintuneesta oikeuskäytännöstään. Yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut, että oikeusvarmuutta koskevilla syillä voidaan perustella tuomion ajallisten vaikutusten rajoittaminen.<NOTE NOTE.ID="E0178" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="43/75" YEAR="1976" PAGE.ECR="455">43/75, Defrenne I, tuomio <DATE ISO="19760408">8.4.1976</DATE> (Kok. 1976, s. 455, 72—74 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-262/88" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-1889">C-262/88, Barber, tuomio <DATE ISO="19900517">17.5.1990</DATE> (Kok. 1990, s. I-1889, 41 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Julkisasiamies Tesauro kuvasi seuraavalla tavalla niitä kahta arviointiperustetta, joita yhteisöjen tuomioistuin soveltaa päättäessään, onko tuomion ajallisia vaikutuksia rajoitettava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0149" REF.END="QE0149" CODE="201D"/>Ensinnäkin se on arvioinut päätöksestään siinä tapauksessa, ettei ajallisia rajoituksia aseteta, mahdollisesti aiheutuvia käytännön seurauksia ja täsmentänyt samalla, että <QUOT.START ID="QS0150" REF.END="QE0150" CODE="2019"/>oikeuden objektiivisuutta ei saa kuitenkaan muuttaa eikä sen tulevaa soveltamista vaarantaa niiden seurausten vuoksi, joita oikeudellisella päätöksellä voi olla jo tapahtuneiden seikkojen osalta<QUOT.END ID="QE0150" REF.START="QS0150" CODE="2019"/>. Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin on tutkinut, onko olemassa objektiivinen epävarmuus yhteisön oikeuden sen normin soveltamisalan osalta, josta kyseinen tulkintatuomio annetaan, ja missä määrin yhteisöjen toimielinten oma toiminta on<?PAGE NO="I-6356"?> voinut vaikuttaa epävarmuuden lisääntymiseen.<QUOT.END ID="QE0149" REF.START="QS0149" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0179" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-485/93+C-486/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-2655">C-485/93 ja C-486/93, Simitzi, tuomio <DATE ISO="19950914">14.9.1995</DATE> (Kok. 1995, s. I-2655, ratkaisuehdotuksen 17 kohta</REF.DOC.ECR>, jossa lainataan asiassa C-163/90, Legros ym-, <DATE ISO="19920716">16.7.1992</DATE> annetun tuomion 30 kohtaa ja viitataan tuomion 31 ja 32 kohtaan); ks. myös julkisasiamies Elmerin <DATE ISO="19960430">30.4.1996</DATE> anuma ratkaisuehdotus asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-228/94" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-3633">C-228/94, Atkins, tuomio <DATE ISO="19960711">11.7.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-3633, 63 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-308/93" YEAR="1996" PAGE.ECR="I-2097">C-308/93, Cabanis-Issarte, tuomio <DATE ISO="19960430">30.4.1996</DATE> (Kok. 1996, s. I-2097, 47 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>169.</NO.P><TXT>Tuskin voi olla olemassa nyt käsiteltävänä olevia asioita selvempiä tilanteita, joissa on oikeudenmukaista rajoittaa ex nunc perustamissopimusta koskevan tulkintatuomion vaikutuksia.<NOTE NOTE.ID="E0180" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. Hyland 1995: Temporal limitation of the effects of judgments of the Court of Justice — A review of recent case-law. — 4 IJEL, s. 208, jossa todetaan, että sita, että yhteisöjen tuomioistuin muuttaa oikeuskäytäntöään, pitäisi pitää itsenäisenä syynä rajoittaa tuomion ajallisia vaikutuKsia.</P></NOTE> Olisi väärin, jos yhteisöjen tuomioistuin nyt soveltaisi perustamissopimuksen määräyksiä <HT TYPE="ITALIC"><QUOT.START ID="QS0151" REF.END="QE0151" CODE="201D"/><HT TYPE="ITALIC">senisena kuin [niitä] on täytynyt tai olisi täytynyt soveltaa [niiden] voimaantulosta lähtien</HT><QUOT.END ID="QE0151" REF.START="QS0151" CODE="201D"/>,</HT><NOTE NOTE.ID="E0181" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="61/79" YEAR="1980" PAGE.ECR="1205">61/79, Denkavit italiana, tuomio <DATE ISO="19800327">27.3.1980</DATE> (Kok. 1980, s. 1205, 16 kohta, kursivointi kirjoittajan)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> sillä tässä tapauksessa — kuten kansallinen tuomioistuin on todennut — rinnakkaistuojista ja -viejistä tehtäisiin todellisuudessa lainrikkojia aiempien toimien perusteella, jotka olivat tekohetkellä laillisia.<NOTE NOTE.ID="E0182" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kansallisen tuomioistuimen käsitys on toistettu edellä 21 kohdassa.</P></NOTE> Molemmat pääasian vastaajat ovat ryhtyneet toimiin hyötyäkseen Merck-oikeuskäytännön soveltamisesta sen jälkeen, kun liittymisasiakirjassa määrätty tämän oikeuskäytännön soveltamisen väliaikainen lykkääminen on päättynyt, mutta ne eivät ole voineet näin menetellä kantajien vireille panemien oikeudenkäyntien takia. Asiassa Merck annetussa tuomiossa ei ole mitään epäselvää, ja vastaajat — ja mahdollisesti huomattava määrä muita rinnakkaistuojia ja -viejiä — olettivat varsin perustellusti, että farmaseuttisten valmisteiden rinnakkaiskauppa Espanjan ja Portugalin ja muun yhteisön välillä oli avautumassa.<NOTE NOTE.ID="E0183" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-415/93" YEAR="1995" PAGE.ECR="I-4921">C-415/93, Bosman, <DATE ISO="19951215">15.12.1995</DATE> annetussa tuomiossa (Kok. 1995, s. I-4921)</REF.DOC.ECR> yhteisöjen tuomioistuin oli vakuuttunut siitä, että 48 artiklan välitöntä sovellettavuutta seurasiirtoja koskeviin sääntöihin oli rajoitettava ajallisesti, koska <QUOT.START ID="QS0152" REF.END="QE0152" CODE="201D"/>B[e]ri jäsenvaltioissa toimivien seurojen välisiin pelaajasiirtoihin sovellettavien urheiluliittojen määräysten erityispiirteet ja se seikka, että näitä tai näitä vastaavia määräyksiä on sovellettu myös samaan kansalliseen liittoon kuuluvien seurojen välisiin pelaajasiirtoihin ja pelaajasiirtoihin samassa jäsenvaltiossa toimiviin eri liittoihin kuuluvien seurojen välillä, ovat voineet aiheuttaa epätietoisuutta siitä, ovatko nämä määräykset yhteisön oikeuden mukaisia<QUOT.END ID="QE0152" REF.START="QS0152" CODE="201D"/> (143 kohta). Käsiteltävinä olevissa asioissa vaikutusten ajallista rajoittamista koskevat perustelut ovat erilaista mutta vahvempia, koska oikeussuhteita on saatettu perustaa perustamissopimuksen täysin selkeän tulkinnan perusteella.</P></NOTE> Epävarmuutta aiheutuisi ainoastaan siitä, jos yhteisöjen tuomioistuin luopuisi asiassa Merck annetun tuomion mukaisesta oikeuskäytännöstä rajoittamatta uuden tuomionsa ajallisia vaikutuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>170.</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen antamaa tuomiota olisi sovellettava tulevaisuudessa tuomion antopäivästä lähtien. Tällaisen taannehtivalle vaikutukselle asetetun rajoituksen laajuus riippuisi vastauksista, jotka yhteisöjen tuomioistuin antaa kahteen ensimmäiseen kysymykseen. Merck-oikeuskäytäntöä sovellettaisiin yhä Espanjan ja Portugalin ja muun yhteisön väliseen rinnakkaiskauppaan siirtymäkauden päättymisen ja tuomion antamisen välisen ajan. Mahdollinen kantajien kaltaisille lääkeyhtiöille tällaisesta Merck-oikeuskäytännön väliaikaisesta soveltamisesta aiheutuva haitta korvautuisi mielestäni eduilla, joita aiheutuisi päätöksestä luopua tämän oikeuskäytännön soveltamisesta tulevaisuudessa.<NOTE NOTE.ID="E0184" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>On huomionarvoista, että Beechamin asianajaja myönsi suullisessa käsittelyssä, että yhteisöjen tuomioistuin voisi rajoittaa tuomionsa taannehuvia vaikutuksia.</P></NOTE> Olen siis vakuuttunut siitä, että jos yhteisöjen tuomioistuin päättää luopua Merck-oikeuskäytännön soveltamisesta, sen pitäisi rajoittaa tuomionsa ajallisia vaikutuksia siten, että ne alkavat näissä yhdistetyissä asioissa annettavan tuomion julistamisesta.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6357"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VIII —</NO.P><TXT>Ensimmäinen ja toinen kysymys</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>171.</NO.P><TXT>Ensimmäinen kysymys koskee sen kauden pituutta, jolloin annetaan liittymisasiakirjan 47 artiklan mukaan väliaikaista suojaa (kutsun tätä siirtymäkaudeksi) Espanjasta tapahtuvaa rinnakkaistuontia vastaan, ja toinen kysymys koskee vastaavan kauden 209 artiklan mukaista pituutta Portugalin osalta. Näihin kysymyksiin annettavat vastaukset ovat hyvin merkittäviä, jos asiassa Merck annetun tuomion mukaista oikeuskäytäntöä yhä sovelletaan. Myös silloin, jos yhteisöjen tuomioistuin luopuu kyseisestä oikeuskäytännöstä ja rajoittaa tuomionsa ajallisia vaikutuksia, siirtymäkausien täsmällisiä päättymispäiviä koskeva kysymys on erittäin tärkeä.</TXT></NP><NP><NO.P>172.</NO.P><TXT>Liittymisasiakirjalla annetaan jäsenvaltiossa farmaseuttista valmistetta varten myönnetyn patentin haltijalle oikeus estää kyseisen valmisteen tuonti Espanjasta tai Portugalista siirtymäkauden ajan, joka alkaa siitä, kun kyseinen valtio <QUOT.START ID="QS0153" REF.END="QE0153" CODE="201D"/>on tehnyt näistä valmisteista patentoitavia<QUOT.END ID="QE0153" REF.START="QS0153" CODE="201D"/>. Jokaisessa kansallisen tuomioistuimen esittämistä vaihtoehdoista omaksutaan jokin tätä koskeva päivämäärä. Siirtymäkautta sovelletaan <QUOT.START ID="QS0154" REF.END="QE0154" CODE="201D"/>kolmannen vuoden loppuun asti<QUOT.END ID="QE0154" REF.START="QS0154" CODE="201D"/> tästä päivämäärästä. Jokainen kansallisen tuomioistuimen esittämistä vaihtoehdoista riippuu siten myös tämän ajan pituudesta. Kaikki ehdotetut vaihtoehdot siis riippuvat siirtymäkauden alkamis- ja päättymispäivämääristä. Vaihtoehdot on esitetty seuraavassa taulukossa:</TXT><P><TBL NO.SEQ="001" COLS="4"><CORPUS><ROW TYPE="HEADER"><CELL COL="1" TYPE="HEADER">Kansallisen tuomioistuimen esittämän kysymyksen kohta</CELL><CELL COL="2" TYPE="HEADER">Espanja (ensimmäinen kysymys)</CELL><CELL COL="3" TYPE="HEADER">Portugali (toinen kysymys)</CELL><CELL COL="4" TYPE="HEADER">Perustelu päivämäärän valinnalle</CELL></ROW><ROW><CELL COL="1">a)</CELL><CELL COL="2"><DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE></CELL><CELL COL="3"><DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE></CELL><CELL COL="4">EPS:ään liittyminen + vuosipäivä</CELL></ROW><ROW><CELL COL="1">b)</CELL><CELL COL="2"><DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE></CELL><CELL COL="3"><DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE></CELL><CELL COL="4">EPS:ään liittyminen + sen kalenterivuoden päättyminen, jolloin vuosipäivä on</CELL></ROW><ROW><CELL COL="1">c)</CELL><CELL COL="2"><DATE ISO="19961007">7.10.1996</DATE></CELL><CELL COL="3"><DATE ISO="19980601">1.6.1998</DATE></CELL><CELL COL="4"><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Espanja: Pariisin yleissopimuksen mukaisen etuoikeuden kieltäminen</P></ITEM><ITEM><P>Portugali: ei kansallista patenttia ennen tätä päivämäärää + vuosipäivä kussakin tapauksessa</P></ITEM></LIST></CELL></ROW><ROW><CELL COL="1">d)</CELL><CELL COL="2"><DATE ISO="19961231">31.12.1996</DATE></CELL><CELL COL="3"><DATE ISO="19981231">31.12.1998</DATE></CELL><CELL COL="4">Molemmat maat: kuten c) + vuosipäivän kalenterivuoden päättyminen</CELL></ROW><ROW><CELL COL="1">e)</CELL><CELL COL="2" COLSPAN="3">Kolme vuotta siitä, kun tietystä valmisteesta tehtiin patentoitava</CELL></ROW></CORPUS></TBL></P><?PAGE NO="I-6358"?><P>Vaihtoehto a) tarkoittaa kolmatta vuosipäivää laskettuna siitä, kun Espanja ja Portugali liittyivät EPS:ään. Kutsun tätä vuosipäiväksi. Vaihtoehdolla c) lykättäisiin patentoitavuutta Espanjan osalta yhdellä vuodella, koska Espanjan Consejo de estado kieltäytyi hyväksymästä yhden vuoden etuoikeutta Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltioissa tehtyjen hakemusten perusteella. Vaihtoehdot b) ja d) vastaavat vaihtoehtojen a) ja c) mukaisten päivämäärien kalenterivuoden loppua. Vaihtoehdossa e) oletetaan, että siirtymäkausi ei voi päättyä kansallisen tuomioistuimen menettelyn kohteena olevien valmisteiden osalta ennen kuin kolme vuotta sen jälkeen, kun Espanja tai Portugali tekee kyseisistä valmisteista patentoitavia. Nimenomaisesti ei ole ilmaistu, että Merck ja Beecham vaatisivat, että hyväksyessään vaihtoehdon e) yhteisöjen tuomioistuin soveltaisi siihen kalenterivuotta koskevaa sääntöä, mutta tämä on kuitenkin loogisesti pääteltävissä.</P></NP><NP><NO.P>173.</NO.P><TXT>Espanja on sitoutunut pöytäkirjan n:o 8 ja Portugali pöytäkirjan n:o 19 1 artiklassa liittymisestä alkaen <QUOT.START ID="QS0155" REF.END="QE0155" CODE="201D"/>saattamaan patenttilainsäädäntönsä sopusointuun tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen ja yhteisössä saavutetun teollisen omaisuuden suojan tason kanssa — —<QUOT.END ID="QE0155" REF.START="QS0155" CODE="201D"/>. Samassa kohdassa mainitaan myös, että nämä uudet jäsenvaltiot ja komissio ryhtyvät yhteistyöhön, <QUOT.START ID="QS0156" REF.END="QE0156" CODE="201D"/>jonka piiriin kuuluvat myös ongelmat, jotka liittyvät Espanjan [Portugalin] nykyisen lainsäädännön muuttamiseen uudeksi lainsäädännöksi<QUOT.END ID="QE0156" REF.START="QS0156" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>174.</NO.P><TXT>Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeva tavoite on ilmaistu identtisesti 42 artiklassa Espanjan ja 202 artiklassa Portugalin osalta, ja sen mukaan liittymispäivästä eli <DATE ISO="19860101">1.1.1986</DATE> lähtien <QUOT.START ID="QS0157" REF.END="QE0157" CODE="201D"/>[mjaärälliset tuonti- ja vientirajoitukset sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet poistetaan nykyisen yhteisön ja Espanjan kuningaskunnan [Portugalin tasavallan] väliltä — —<QUOT.END ID="QE0157" REF.START="QS0157" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>175.</NO.P><TXT>Pöytäkirjan n:o 8 3 kappaleella lykättiin Espanjan velvoitetta muuttaa patenttilainsäädäntöään <QUOT.START ID="QS0158" REF.END="QE0158" CODE="201D"/>yksinomaan kemiantuotteiden ja farmaseuttisten tuotteiden osalta<QUOT.END ID="QE0158" REF.START="QS0158" CODE="201D"/>. Ensinnäkin tällä kappaleella velvoitettiin Espanja liittymään Münchenin yleissopimukseen eli EPS:ään. Toiseksi sillä annettiin Espanjalle mahdollisuus vedota EPS:n 167 artiklan 2 kappaleen a kohdassa tarkoitettuun varaumaan <QUOT.START ID="QS0159" REF.END="QE0159" CODE="201D"/>kemiantuotteiden ja farmaseuttisten tuotteiden osalta<QUOT.END ID="QE0159" REF.START="QS0159" CODE="201D"/> mutta velvoitettiin se tämän mahdollisuuden saadakseen liittymään yleissopimukseen määrätyn ajan kuluessa. EPS:n 167 artiklan 1 kappaleella mahdollistetaan tällaiset varaumat, jos sopimusvaltio tekee ne <QUOT.START ID="QS0160" REF.END="QE0160" CODE="201D"/>allekirjoittaessaan tai ratifioimistai liittymiskirjan tallettaessaan<QUOT.END ID="QE0160" REF.START="QS0160" CODE="201D"/>. Espanja teki asianmukaisesti kyseisen varauman.<NOTE NOTE.ID="E0185" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Euroopan patenttiviraston virallinen lehti 7/86, s. 200.</P></NOTE> Siten näille valmisteille myönnetty eurooppapatentti oli <QUOT.START ID="QS0161" REF.END="QE0161" CODE="201D"/>kansallisiin patentteihin sovellettavien määräysten mukaisesti ilman oikeusvaikutuksia tai kumottavissa<QUOT.END ID="QE0161" REF.START="QS0161" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0186" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>EPS, 167 artiklan 2 kappaleen a kohta.</P></NOTE></TXT></NP><?PAGE NO="I-6359"?><NP><NO.P>176.</NO.P><TXT>Tätä sallittua varaumaa on rajoitettu EPS:n 167 artiklan 3 kappaleella siten, että se on voimassa <QUOT.START ID="QS0162" REF.END="QE0162" CODE="201D"/>enintään kymmenen vuotta tämän yleissopimuksen voimaantulosta<QUOT.END ID="QE0162" REF.START="QS0162" CODE="201D"/> eli kymmenen vuotta laskettuna <DATE ISO="19771007">7.10.1977</DATE> lähtien.<NOTE NOTE.ID="E0187" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tämä päivämäärä asetettiin EPS:n 169 artiklan mukaisesti voimaantulopäiväksi.</P></NOTE> Saman määräyksen mukaan Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvostolla on oikeus <QUOT.START ID="QS0163" REF.END="QE0163" CODE="201D"/>pidentää [varauman voimassaoloaikaa] enintään viidellä vuodella — —<QUOT.END ID="QE0163" REF.START="QS0163" CODE="201D"/>, jos sitä koskeva perusteltu pyyntö esitetään viimeistään vuotta ennen kymmenvuotiskauden päättymistä. Tämä määräys huomioon ottaen yhteisön jäsenvaltiot sitoutuivat <QUOT.START ID="QS0164" REF.END="QE0164" CODE="201D"/>Münchenin yleissopimuksen sopimusvaltioina<QUOT.END ID="QE0164" REF.START="QS0164" CODE="201D"/> pöytäkirjan n:o 8 3 kohdassa tekemään kaikkensa huolehtiakseen siitä, että kyseisen varauman voimassaoloa pidennetään määrätyksi enimmäisajaksi, jos sitä haetaan. Pidennystä haettiin ja se myönnettiin<NOTE NOTE.ID="E0188" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Hallintoneuvoston päätös <DATE ISO="19861205">5.12.1986</DATE>. Euroopan patenttiviraston virallinen lehti 3/87, s. 91—.</P></NOTE> <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> asti.</TXT></NP><NP><NO.P>177.</NO.P><TXT>Sen epätodennäköisen tilanteen varalta, että tätä pidennystä ei myönnettäisi, pöytäkirjan 3 kohdassa määrätään, että Espanja voi vedota EPS:n 174 artiklaan, jonka mukaan jokainen sopimusvaltio voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen. Myös tässä tapauksessa Espanjan täytyi <QUOT.START ID="QS0165" REF.END="QE0165" CODE="201D"/>joka tapauksessa liitty[ä] kyseiseen yleissopimukseen viimeistään <DATE ISO="19921007">7 päivänä lokakuuta 1992</DATE><QUOT.END ID="QE0165" REF.START="QS0165" CODE="201D"/>. Väliaikaisesti Espanja sääti uudessa, <DATE ISO="19860320">20.3.1986</DATE> annetussa patenttilaissaan 11/1986, että kemikaalit ja farmaseuttiset valmisteet eivät ole patentoitavia ennen <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>.<NOTE NOTE.ID="E0189" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Espanjan patenttilaki <DATE ISO="19860320">20.3.1986</DATE>, siirtymäajan säännökset, ensimmäisen osan 1 pykälä, s. 176.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>178.</NO.P><TXT>Näillä säännöksillä kemikaalien ja farmaseuttisten valmisteiden patentoitavuutta lykättiin Espanjassa koko pisimmän mahdollisen EPS:ssä sallitun ajan (15 vuotta) eli <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> asti eli kuudesta seitsemään vuotta Espanjan liittymisen jälkeen. Varaumaa sovellettiin jokaiseen tänä aikana jätettyyn eurooppapatenttihakemukseen, ja varauman vaikutus jatkuu patentin voimassaoloajan.<NOTE NOTE.ID="E0190" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>EPS:n 167 artiklan 5 kappale.</P></NOTE> Siten varauman voimassaoloajan päättyminen hyödyttää ainoastaan sen päättymisen jälkeen esitettyjä patenttihakemuksia.</TXT></NP><NP><NO.P>179.</NO.P><TXT>Pöytäkirjan n:o 19 3 kohdassa Portugali velvoitettiin liittymään EPS:ään <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE>, ja tältä osin sitä koskevat siirtymäkauden järjestelyt olivat yksinkertaisempia kuin Espanjan.</TXT></NP><NP><NO.P>180.</NO.P><TXT>Espanjalla ei siis ollut velvollisuutta liittymisasiakirjan tai EPS:n perusteella sisällyttää lainsäädäntöönsä kemikaalien tai farmaseuttisten valmisteiden patentteja koskevia säännöksiä, joilla olisi jotakin vaikutusta ennen <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>, tai tunnustaa mitenkään ennen tätä päivämäärää Espanjassa tai muualla jätettyä hakemusta. Suoraan sanoen Espanja ei tehnyt näistä valmisteista patentoitavia<?PAGE NO="I-6360"?> ennen tätä päivämäärää. On myös selvää, että <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> ei ollut liittymisasiakirjaa tehtäessä pelkkä mahdollinen tai ennustamaton tuleva päivämäärä, vaan siihen viitattiin pöytäkirjassa selvästi tältä ja useilta muilta osin.<NOTE NOTE.ID="E0191" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. pöytäkirjan n:o 8 2 kohta, joka koskee todistustaakan siirtämistä valmistusmenetelmäpatentin loukkaustapauksissa <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> asti, ja vastaavat määräykset, jotka koskevat pakkokatselmukseksi kutsuttua oikeudellista menettelyä.</P></NOTE> On myös selvää, että <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> oli päivä, johon mennessä Portugalin oli tehtävä farmaseuttisista valmisteista patentoitavia. Myös tämä päivämäärä oli ennakoitavissa liittymisasiakirjan aikoihin.</TXT></NP><NP><NO.P>181.</NO.P><TXT>Tutkin nyt tämän päätelmän vaikutusta kansallisen tuomioistuimen pyytämään liittymisasiakirjan 47 artiklan 2 kohdan ja 209 artiklan 2 kohdan tulkintaan. Sekä Merck että Beecham väittivät kansallisessa tuomioistuimessa ja Beecham yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, että ilmaisua <QUOT.START ID="QS0166" REF.END="QE0166" CODE="201D"/>näistä valmisteista<QUOT.END ID="QE0166" REF.START="QS0166" CODE="201D"/>, joka on kummassakin siirtymäkautta koskevassa määräyksessä, on tulkittava siten, että sillä viitataan tiettyihin tuotteisiin, joiden tuonnin patentinhaltija yrittää estää. Tämä väite ei kestä mielestäni lähempää tarkastelua edes artiklan itsensä sanamuodon perusteella. Liittymisasiakirjan 47 artiklan 1 kohdassa ja 209 artiklan 1 kohdassa annetaan siirtymäkauden ajaksi niissä kuvatut oikeudet tai edut <QUOT.START ID="QS0167" REF.END="QE0167" CODE="201D"/>kemiallise[n tai] farmaseuttisen — — valmistee[n] — — patentin haltija[lle] — —<QUOT.END ID="QE0167" REF.START="QS0167" CODE="201D"/>, ja viittaus on koko ajan yksikössä. Tämä ei ole yllättävää. Oikeussääntö, jolla annetaan oikeus, johon yksityinen voi vedota, on aivan oikein ilmaistu yksikössä. On riittävää muistuttaa siitä, että <QUOT.START ID="QS0168" REF.END="QE0168" CODE="201D"/>[ljuonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi — — [perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisesti] — — nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä — — joka — — koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen<QUOT.END ID="QE0168" REF.START="QS0168" CODE="201D"/>. Sitä vastoin tähän siirtymäajan etuuteen vetoamiselle asetetun määräajan osalta 47 artiklan 2 kohdassa ja 209 artiklan 2 kohdassa käytetään aivan oikein monikkoa ja puhutaan ajasta, jolloin Espanja tai Portugali <QUOT.START ID="QS0169" REF.END="QE0169" CODE="201D"/>on tehnyt näistä valmisteista patentoitavia<QUOT.END ID="QE0169" REF.START="QS0169" CODE="201D"/>. Kyseiset valmisteet ovat kemialliset ja farmaseuttiset valmisteet yleensä, ei tietty valmiste, jonka tuonnista on kyse. Jotta tällä määräyksellä olisi tuettu Merckin ja Beechamin ehdotusta, jonka mukaan määräaika ei pääty ennen kuin tietty valmiste on patentoitu, määräyksessä olisi pitänyt käyttää yksikköä, jotta se olisi vastannut ensimmäistä kohtaa.</TXT></NP><NP><NO.P>182.</NO.P><TXT>Siirtymäkauden tulkinta siten, että sitä sovelletaan tiettyyn muussa jäsenvaltiossa kuin Espanjassa tai Portugalissa — ennen kuin valmisteet oli niissä saatettava patentoitaviksi — patentoituun tuotteeseen, olisi yhteensopimaton pöytäkirjojen yleisen järjestelmän kanssa, jossa selvästi vaaditaan, että Espanja tekee kemikaaleista ja farmaseuttisista valmisteista patentoitavia vasta <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> lähtien ja Portugali vasu <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> lähtien ja ainoastaan näistä päivämääristä lähtien jätettyjen hakemusten osalta. Alusta alkaen on ollut selvää, että näissä asioissa kyseessä olevat valmisteet eivät voi koskaan saada patenttisuojaa Espanjassa tai Portugalissa edes sen jälkeen, kun nämä jäsenvaltiot ovat perustamissopimuksessa määrättyjen velvoitteidensa mukaisesti tehneet kyseisistä valmisteista patentoitavia. Tämä on lähtökohtana kolmannessa kysymyksessä esitetylle<?PAGE NO="I-6361"?> hyökkäykselle asiassa Merck annettua tuomiota vastaan. Tämä kyseenalaistaminen olisi tarpeeton, jos Merckillä ja Beechamilla olisi näiden siirtymäaikaa koskevien määräysten perusteella rajaton suoja. Jäsenvaltiot eivät voineet ajatella, että päivämäärä, jolloin Espanja ja Portugali saattaisivat ryhtyä vapaaehtoisiin toimiin tehdäkseen näistä valmisteista patentoitavia, olisi päivämäärä, jolloin näitä valmisteita koskeva siirtymäkausi alkaisi. Erityiset espanjalaisten lääkepatentit, joiden vaikutukset alkavat <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> jälkeen, tai vastaavat portugalilaisten lääkepatentit, joiden vaikutukset alkavat <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> jälkeen, olisivat vastoin kansainvälisesti tunnustettua uutuuden käsitettä<NOTE NOTE.ID="E0192" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>EPS:n 54 artiklan mukaan keksinnön katsotaan olevan uusi sillä edellytyksellä, että <QUOT.START ID="QS0170" REF.END="QE0170" CODE="201D"/>se ei kuulu tekniikan usoon<QUOT.END ID="QE0170" REF.START="QS0170" CODE="201D"/> (1 kappale), joksi katsotaan <QUOT.START ID="QS0171" REF.END="QE0171" CODE="201D"/>kaikki, mikä on tullut julkiseksi ennen eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivää<QUOT.END ID="QE0171" REF.START="QS0171" CODE="201D"/>.</P></NOTE>, ja niiden vaikutuksesta eri valtioissa tunnustetulla samalla tuotepatentilla olisi useita voimassaoloaikoja, minkä absurdina seurauksena saattaisi lopulta olla se, että rinnakkaistuonnille Espanjaan ja Portugaliin olisi myöhemmin esteitä samoja valmisteita koskevien patenttien lakattua muualla. Tuloksena olisi vielä se epäkohta, että 47 artiklan 2 kohdassa ja 209 artiklan 2 kohdassa olisi eri päivämäärät farmaseuttisille valmisteille yleensä ja kantajien valmisteiden kaltaisille valmisteille, joita ei todellisuudessa voida koskaan patentoida Espanjassa mutta jotka saatettaisiin teoriassa patentoida.</TXT></NP><NP><NO.P>183.</NO.P><TXT>Lisäksi on vielä muistettava, että siirtymäkauden määräyksillä mahdollistetaan poikkeaminen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevasta periaatteesta, joka saatettiin voimaan Espanjassa 42 artiklalla ja Portugalissa 202 artiklalla <DATE ISO="19860101">1.1.1986</DATE> lähtien. EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan määräykset ulotettiin siten sovellettaviksi Espanjan ja Portugalin ja muun yhteisön väliseen kauppaan. Perustamissopimuksen 36 artiklalla tietenkin rajoitetaan 30 artiklan soveltamista yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä kuvatulla tavalla.<NOTE NOTE.ID="E0193" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Perustamissopimuksen 36 artiklalla sallitaan yleensä teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien sekä erityisesti patenttien suojelu, jos sillä poiketaan yhdestä yhteismarkkinoiden perustavanlaatuisesta periaatteesta, ainoastaan, jos poikkeaminen on perusteltua sellaisten oikeuksien turvaamiseksi, jotka muodostavat kyseisen oikeuden ydinsisällön. Ks. esim. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="434/85" YEAR="1988" PAGE.ECR="1245">434/85, Allen &amp; Hanburys, tuomio <DATE ISO="19880303">3.3.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 1245, 10 kohta)</REF.DOC.ECR> ja edellä (94 kohu ja siitä eteenpäin) tehty analyysi patentin ydinsisällöstä.</P></NOTE> Liittymisasiakirjan 47 ja 209 artiklan ensimmäiset sanat — <QUOT.START ID="QS0172" REF.END="QE0172" CODE="201D"/>[pjoiketen siitä, mitä 42 [202] artiklassa määrätään<QUOT.END ID="QE0172" REF.START="QS0172" CODE="201D"/> — tarkoittavat lisäpoikkeusta, sillä niillä annetaan jäsenvaltiossa myönnetyn patentin haltijalle oikeus estää patentoidun valmisteen tuonti Espanjasta tai Portugalista määrättynä aikana.<NOTE NOTE.ID="E0194" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tätä varten oletetaan, että Merck-oikeuskäytäntöä yhä sovelletaan tällaiseen kieltoon.</P></NOTE> Tällaisia liittymisasiakirjasta tehtyjä poikkeuksia tulkitaan, kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa komissio vastaan Kreikka antamassaan tuomiossa,<NOTE NOTE.ID="E0195" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="194/85+241/85" YEAR="1988" PAGE.ECR="1037">194/85 ja 241/85, komissio v. Kreikka, tuomio <DATE ISO="19880225">25.2.1988</DATE> (Kok. 1988, s. 1037, 20 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="231/78" YEAR="1979" PAGE.ECR="1447">231/78, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio <DATE ISO="19790329">29.3.1979</DATE> (Kok. 1979, s. 1447, 12 kohta)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> siten, että niillä helpotetaan perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista ja sen kaikkien määräysten soveltamista. Yhteisöjen tuomioistuin jatkoi seuraavasti: <QUOT.START ID="QS0173" REF.END="QE0173" CODE="201D"/>Liittymisasiakirjassa esitettyjä määrällisiä rajoituksia ja vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä koskevia määräyksiä ei voida tulkita ottamatta huomioon niihin liittyviä perustamissopimuksen määräyksiä.<QUOT.END ID="QE0173" REF.START="QS0173" CODE="201D"/> Liittymisasiakirjan 47 ja 209 artiklan tarkoituksena on erityisesti <QUOT.START ID="QS0174" REF.END="QE0174" CODE="201D"/>poiketa rajatulla alalla tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista yhteisön oikeussäännöistä eikä perustaa uusia oikeuksia, jotka menisivät pidemmälle kuin patentilla kansallisen oikeuden mukaan<?PAGE NO="I-6362"?> annettu suoja<QUOT.END ID="QE0174" REF.START="QS0174" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0196" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviitteessä 43 mainittu asia Generics, tuomion 41 kohta.</P></NOTE> Niitä ei pidä tulkita laajemmin kuin on perusteltua niiden selvän sanamuodon mukaan. Merckin ja Beechamin ehdottama tulkinta johtaisi siihen, että siirtymäkautta pidennettäisiin loputtomiin (ainoa varaus koskisi toisessa jäsenvaltiossa myönnetyn patentin voimassaolon päättymistä) sellaisten valmisteiden osalta, joita ei kaiken todennäköisyyden mukaan koskaan voida patentoida Espanjassa tai Portugalissa. Jos tämä olisi ollut toivottu tavoite, siitä olisi ollut yksinkertaista määrätä siirtymäkautta koskevissa määräyksissä. Suojaa olisi voitu laajentaa jossakin jäsenvaltiossa ennen <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> — Espanjan osalta — ja ennen <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> — Portugalin osalta — myönnetyn patentin koko voimassaoloajaksi. Näillä perusteilla hylkään Merckin ja Beechamin väitteen siitä, että ilmaisu <QUOT.START ID="QS0175" REF.END="QE0175" CODE="201D"/>näistä valmisteista<QUOT.END ID="QE0175" REF.START="QS0175" CODE="201D"/> tarkoittaa muita valmisteita kuin ne, jotka Espanjan ja Portugalin oli saatettava patentoitaviksi kyseisiin päivämääriin mennessä. Siten hylkään ensimmäisessä ja toisessa kysymyksessä tarkoitetun vaihtoehdon e).</TXT></NP><NP><NO.P>184.</NO.P><TXT>Seuraavaksi tutkin ensimmäisen kysymyksen vaihtoehtoihin c) ja d) liittyvää väitettä, joka koskee Pariisin yleissopimukseen perustuvaa etuoikeutta.<NOTE NOTE.ID="E0197" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tiivistetty edellä 24 kohdassa Merckin osalta ¡a 28 kohdassa Beechamin osalta.</P></NOTE> Tähän seikkaan vedotaan ainoastaan Espanjan osalta, vaikka sekä Espanja että Portugali ovat allekirjoittaneet Pariisin yleissopimuksen. Jättämällä patenttihakemuksen valtiossa, jossa Pariisin yleissopimusta sovelletaan, hakija saa etuoikeuden tämän patentin osalta muissa sopimusvaltioissa 12 kuukauden ajan ensimmäisen hakemuksen tekemisestä.<NOTE NOTE.ID="E0198" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Jäljempänä 188 kohdassa mainittu 4 artikla.</P></NOTE> Saadakseen täyden hyödyn etuoikeudestaan hakijan on siis tehtävä hakemus jokaisessa muussa sopimusvaltiossa, jossa hän haluaa suojata keksintönsä, ennen etuoikeudelle määrätyn ajan päättymistä. Patentoitavuuden olennaista edellytystä eli keksinnön uutuutta arvioidaan ensimmäisen hakemuksen jättöajankohdan mukaan. Hakemuksellaan hakija estää sen, että toisessa sopimusvaltiossa kiistettäisiin keksinnön uutuus aiemman julkistamisen perusteella. Merck väittää, että Pariisin yleissopimukseen perustuva etuoikeus on ollut olemassa vuosisadan vaihteesta lähtien ja että se tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa, joissa farmaseuttisten valmisteiden patentoiminen on mahdollista. Sekä Merck että Beecham katsovat implisiittisesti tämän oikeuden olevan olennainen osa valmisteen patentoitavuutta. Beecham valittaa, että toisin kuin muissa sopimusvaltioissa Espanjassa ei ollut mahdollista vaatia etuoikeutta hakemukselle, joka oli tehty päivämäärää <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> edeltävien 12 kuukauden aikana. Se perustaa väitteensä Espanjan Consejo de estadon <DATE ISO="19930218">18.2.1993</DATE> tekemälle ratkaisulle, jolla etuoikeus tunnustetaan ainoastaan <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> jälkeen muissa sopimusvaltioissa tehdyille hakemuksille. Toisin sanoen Espanjan lainsäädännössä ei tunnusteta muissa sopimusvaltioissa jätetyn hakemuksen etuoikeutta luovaa vaikutusta, ellei samana päivänä olisi voitu pätevästi jättää vastaavaa tuotepatenttia koskevaa hakemusta Espanjassa. Samaan aikaan muissa sopimusvaltioissa kyseistä päivämäärää edeltävinä 12 kuukautena jätetty etuoikeutta koskeva hakemus estää sen, että keksintö olisi uusi myöhempiä hakemuksia Espanjassa tehtäessä. Merck ja Beecham päättelevät, että Espanja ei tehnyt farmaseuttisista valmisteista täysin patentoitavia ennen <DATE ISO="19931007">7.10.1993</DATE>, josta alkaen siirtymäkausi pitäisi tämän takia laskea. Toisin sanoen Espanja ei ole tehnyt farmaseuttisista valmisteista täysin<?PAGE NO="I-6363"?> patentoitavia, jos se ei samanaikaisesti tunnusta Espanjan lainsäädännössä sitä, että Pariisin yleissopimuksen muissa sopimusvaltioissa jätetyt hakemukset tuottavat Pariisin yleissopimuksen perusteella etuoikeuden vuoden ajan ennen tätä päivämäärää.</TXT></NP><NP><NO.P>185.</NO.P><TXT>Riippumatta siitä, onko Pariisin yleissopimuksen mukainen etuoikeus olennainen osa patentoitavuutta, tätä kuvausta Espanjan lainsäädännön tilasta ei voida varauksitta hyväksyä. Kyseinen etuoikeus tuli <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>—<DATE ISO="19931007">7.10.1993</DATE> voimaan vähitellen, eli esimerkiksi Espanjassa <DATE ISO="19931001">1.10.1993</DATE> jätetyn hakemuksen osalta etuoikeus myönnettiin Ranskassa <DATE ISO="19921010">10.10.1992</DATE> jätetyn hakemuksen perusteella. Väitettä on siis tarkasteltava ottaen huomioon se, että Pariisin yleissopimuksen mukainen etuoikeus tunnustettiin Espanjassa vähitellen, mutta täydeksi 12 kuukauden ajaksi se oli saatavilla vasta <DATE ISO="19931007">7.10.1993</DATE> lähtien.</TXT></NP><NP><NO.P>186.</NO.P><TXT>Väitettä on tarkasteltava kolmen kansainvälisen sopimuksen perusteella, joita ovat liittymisasiakirja, EPS ja Pariisin yleissopimus. Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta tulkita ensimmäistä muttei kahta jälkimmäistä. Kuitenkin Merckin ja Beechamin väite siitä, että koska Espanja ei ole tunnustanut Pariisin yleissopimuksen mukaista etuoikeutta, se ei ole tehnyt farmaseuttisista valmisteista patentoitavia ennen kuin <DATE ISO="19931007">7.10.1993</DATE>, tarkoittaa mielestäni sitä, että Pariisin yleissopimusta tulkitaan olettaen, että sen määräykset sisältyvät liittymisasiakirjaan.</TXT></NP><NP><NO.P>187.</NO.P><TXT>Tässä on myös toinen alustava ongelma. Merck ja Beecham perustavat väitteensä olennaisesti Espanjan Consejo de estadon lausuntoon ja päättelevät siitä, että Espanja ei ole tehnyt farmaseuttisista valmisteista täysin patentoitavia <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>. Mielestäni seuraus ei ole automaattinen. Ensinnäkin Primecrownin esittämistä todisteista ilmenee, että Consejo de estadon lausunto ei ole sitova ja että tästä asiasta on Espanjassa vielä erimielisyyksiä, joista Espanjan tuomioistuimet saattavat antaa ratkaisun. On selvää, etten voi sanoa käsitystäni tästä asiasta. Toiseksi — mikä on vielä tärkeämpää — on selvää, että Espanja teki farmaseuttisista valmisteista patentoitavia <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> lähtien. Joitakin tai useita tällaisia valmisteita koskevia patenttihakemuksia ei ehkä ole hyväksytty, koska muissa valtioissa aiemmin tehdyille hakemuksille ei tunnusteta etuoikeutta, minkä takia uutuutta koskeva arviointiperuste ei täyty. Tämä ei selvästikään koske mitään käsiteltävinä olevissa asioissa tarkoitetuista tuotteista. Jos jotakuta hakijaa on kohdeltu tällä tavalla, hän voi nostaa Pariisin yleissopimuksessa tarkoitettua etuoikeutta koskevan kanteen Espanjan tuomioistuimissa ja lopulta pyytää ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa varten. Mielestäni tästä ei seuraa, että siirtymäkautta pitäisi lykätä yleisesti yhdellä vuodella Consejo de estadon käsityksen takia.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6364"?><NP><NO.P>188.</NO.P><TXT>Minun on kuitenkin myös tarkasteltava, onko väite perusteltu. Oliko Espanjan myönnettävä liittymisasiakirjan mukaan etuoikeus Pariisin yleissopimukseen perustuville hakemuksille? Pariisin yleissopimuksen 4 artiklassa todetaan tässä asiassa olennaisilta osin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ALPHA"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0176" REF.END="QE0176" CODE="201D"/>A —</NO.P><TXT><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Sillä, joka asianmukaisessa järjestyksessä on tehnyt patenttihakemuksen — — jossakin liittomaassa — — on jäljempänä mainittujen määräaikojen kuluessa etuoikeus hakemuksen tekemiseen toisissa maissa.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Etuoikeuden perusteeksi tunnustetaan jokainen hakemus, jota liittoon kuuluvan maan kansallisen lainsäädännön tai liittoon kuuluvien maiden kesken tehtyjen kahden- tai monenkeskisten sopimusten mukaan on pidettävä asianmukaisena kansallisena hakemuksena.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Asianmukaisella kansallisella hakemuksella tarkoitetaan jokaista hakemusta, jonka perusteella on mahdollista todeta se päivämäärä, jona hakemus on tehty asianomaisessa maassa, riippumatta hakemuksen tuloksesta.</TXT></NP></ITEM></LIST></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>B —</NO.P><TXT>Tämän mukaan ei hakemusta, joka sittemmin ennen kyseisten määräaikojen päättymistä tehdään jossakin toisessa liittomaassa, voida julistaa pätemättömäksi väliaikana suoritettujen toimenpiteiden vuoksi, varsinkaan ei sen vuoksi, että on tehty toinen hakemus, että keksintö on julkistettu tai sitä käytetään, tai että mallin kappaleita pidetään kaupan, tai että merkki on otettu käyttöön eivätkä tällaiset toimenpiteet voi perustaa mitään oikeutta kolmannelle miehelle eikä myöskään ennakkokäyttöoikeutta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>C —</NO.P><TXT><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Edellä mainitut etuoikeusajat ovat — — patenttien — — osalta kaksitoista kuukautta — —.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Nämä määräajat lasketaan siitä päivästä, jona ensimmäinen hakemus tehtiin.<QUOT.END ID="QE0176" REF.START="QS0176" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>189.</NO.P><TXT>Sillä perusteella, että Pariisin yleissopimuksen 4 artiklan on väitetty olevan osa liittymisasiakirjaa liittymisasiakirjassa tehdyn viittauksen perusteella, ja koska yleissopimuksen määräyksiä ei voida jättää huomiotta, jos Merckin ja Beechamin esittämää väitettä on tutkittava, tarkastelen, täytyikö Espanjan myöntää etuoikeus muissa Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltioissa ennen <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> jätetyille hakemuksille. Määräyksen olennainen sisältö löytyy 4 artiklan A kappaleen 1 kohtaa ja B kappaletta yhdessä tulkitsemalla. Etuoikeus on myönnettävä 12 kuukauden ajan laskettuna <QUOT.START ID="QS0177" REF.END="QE0177" CODE="201D"/>päivästä, jona ensimmäinen hakemus tehtiin<QUOT.END ID="QE0177" REF.START="QS0177" CODE="201D"/> (4 artiklan<?PAGE NO="I-6365"?> C kappaleen 2 kohta). Espanja ei olisi voinut soveltaa ennen <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> tätä määräystä minkään toisessa sopimusvaltiossa jätetyn, farmaseuttiselle valmisteelle myönnettävää patenttia koskevan hakemuksen osalta; jos esimerkiksi ensimmäisen hakemuksen jälkeinen toinen hakemus olisi tehty <DATE ISO="19921001">1.10.1992</DATE> Espanjassa, Espanjan lainsäädännön perusteella ei olisi voitu tunnustaa sellaiselle ensimmäiselle hakemukselle etuoikeutta, joka oli tehty <DATE ISO="19911007">7.10.1991</DATE> jälkeen. Jotta Merckin ja Beechamin väitettä ei hylättäisi, sitä on jälleen muotoiltava uudelleen siten, että sen mukaan etuoikeus pitäisi myöntää, jos toinen hakemus oli jätetty Espanjassa kyseisen etuoikeusajan kuluessa mutta myöhemmin kuin <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>. Tämä väite ei ole todellisuudessa yhteensopiva 4 artiklan selvän sisällön kanssa. Tällä artiklalla ei tarkoiteta etuoikeuden väliaikaista soveltamista. Sen sanamuoto tarkoittaa, että vastaava hakemus voidaan tehdä jokaisessa muussa sopimusvaltiossa milloin tahansa ensimmäisen hakemuksen jälkeen, minkä seurauksena tuotepatentit tunnustetaan samanaikaisesti molemmissa valtioissa.</TXT></NP><NP><NO.P>190.</NO.P><TXT>Mielestäni vaikuttaa kuitenkin siltä, että on tarkoituksenmukaisempaa toistaa EPS:n etuoikeusmääräykset, jotka ovat olennaisilta osin samanlaiset kuin Pariisin yleissopimuksessa. EPS:n 87 artiklassa määrätään tässä olennaisilta osin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0178" REF.END="QE0178" CODE="201D"/>1)</NO.P><TXT>Se, joka on asianmukaisesti tehnyt patenttihakemuksen — — jossakin Pariisin teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskevan sopimuksen sopimusvaltiossa tai tällaista valtiota varten, — — voi tehdessään samaa keksintöä koskevan eurooppapatenttihakemuksen pyytää etuoikeutta kahdentoista kuukauden aikana ensimmäisen hakemuksen tekemispäivästä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Etuoikeus voi perustua sellaiseen hakemukseen, joka vastaa asianmukaisesti tehtyä kansallista hakemusta sen valtion, jossa se tehtiin, kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai kahden- tai monenvälisen sopimuksen, mukaisesti, tämä yleissopimus mukaanlukien.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Asianmukaisesti tehdyllä kansallisella hakemuksella tarkoitetaan sellaista hakemusta, jolle voidaan antaa hakemuksen tekemispäivä riippumatta siitä, mihin hakemus johtaa.<QUOT.END ID="QE0178" REF.START="QS0178" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P><P>Tätä määräystä tulkittaessa on otettava huomioon EPS:n 167 artiklan 5 kappaleen vaikutus Espanjan varaumaan, joka koskee kemikaaleja ja farmaseuttisia valmisteita. Varaumaa sovelletaan eurooppapatenttia koskeviin hakemuksiin, jotka on tehty varauman voimassaoloaikana, ja varauman vaikutus jatkuu tällaisesta hakemuksesta myönnetyn patentin voimassaoloajan. Toisin sanoen silloin, kun Pariisin yleissopimuksen mukaisesta etuoikeudesta määrätään EPS:ssä, Pariisin yleissopimusta ei tosiasiassa sovelleta.</P></NP><?PAGE NO="I-6366"?><NP><NO.P>191.</NO.P><TXT>Mikään espanjalaisia patentteja koskevassa pöytäkirjassa n:o 8 ei mielestäni viittaa siihen, että etuoikeuden myöntäminen vuotta ennen päivämäärää <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> jätetyille hakemuksille olisi olennainen osa Espanjan velvoitteita. Tästä olisi täytynyt olla selvä ja nimenomainen maininta. Tässä on lopultakin kyse siirtymäaikaa koskevista määräyksistä, eikä ole yllättävää löytää lisää viitteitä asteittaisuudesta, josta esimerkkinä on se, että etuoikeuden tunnustamisesta tuli tehokasta Espanjassa vähitellen <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>—<DATE ISO="19931007">7.10.1993</DATE>. Olen lopulta kuitenkin kaikkein hämmästynein siitä, että Merck ja Beecham yrittävät lisätä yhden vuoden 47 artiklan 2 kohdassa määrättyyn siirtymäaikaan. Jotta ne voisivat tässä onnistua, niiden olisi osoitettava, että Espanja ei ollut tehnyt farmaseuttisista valmisteista patentoitavia <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE>, missä ne ovat suoraan sanoen epäonnistuneet.</TXT></NP><NP><NO.P>192.</NO.P><TXT>Lyhyesti todettuna Espanja teki farmaseuttisista valmisteista patentoitavia <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> eikä minään myöhempänä päivänä. Tällä päätelmällä eliminoidaan vielä kaksi viidestä mahdollisesta päivämäärästä eli ensimmäisessä kysymyksessä esitetyt vaihtoehdot <HT TYPE="BOLD">c) ja d).</HT></TXT></NP><NP><NO.P>193.</NO.P><TXT>Erillinen, vaihtoehtoihin c) ja d) liittyvä seikka koskee Portugalin tilannetta.<NOTE NOTE.ID="E0199" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edella 26 kohu.</P></NOTE> Merck väittää, että farmaseuttisia valmisteita ei todellisuudessa voitu patentoida Portugalissa ennen kuin <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE>. Se väittää, että vasta tuolloin Portugalin <DATE ISO="19920331">31.3.1992</DATE> antamalla lailla (decreto-lei) nro 42/92 saatettiin täysin voimaan uusi teollisoikeuslaki, jolla mahdollistettiin patenttien myöntäminen kyseisille valmisteille. Tämän takia Merck väittää, että Portugalin osalta liittymisasiakirjan 209 artiklassa määrätty siirtymäkausi päättyy joko <DATE ISO="19980601">1.6.1998</DATE> tai <DATE ISO="19981231">31.12.1998</DATE> eli kolmannen kalenterivuoden päätyttyä laskettuna vuodesta, jonka kuluessa Portugali teki näistä valmisteista patentoitavia.</TXT></NP><NP><NO.P>194.</NO.P><TXT>Myönnän, että kyseisen lain säännösten mukaan lääkepatenttia ei ollut mahdollista saada Portugalissa tehdyllä hakemuksella ennen kuin <DATE ISO="19950601">1.6.1995</DATE>. Kuitenkin Portugali täytti velvoitteensa liittyä EPSrään <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE>. EPS tuli voimaan Portugalissa <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> Portugalin hallituksen talletettua ratifioimiskirjan <DATE ISO="19911014">14.10.1991</DATE>.<NOTE NOTE.ID="E0200" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviite 17.</P></NOTE> Portugalin perustuslain 8 pykälän 2 momentin perusteella tällä yleissopimuksella on sitova vaikutus Portugalin oikeudessa ja etusija teollisoikeuskin säännöksiin nähden. Merck myöntää, että Euroopan patenttivirastoon jätetyllä hakemuksella oli mahdollista saada Portugalissa voimassa oleva patentti farmaseuttisille valmisteille <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> lähtien. Tämä on mielestäni ratkaisevaa. Olen samaa mieltä kansallisen tuomioistuimen kanssa siitä, että Portugalilla ei ollut liittymisasiakirjan mukaan velvollisuutta edes<?PAGE NO="I-6367"?> perustaa omaa patenttivirastoa. Tämän takia farmaseuttiset valmisteet olivat patentoitavia Portugalissa <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> lähtien, jolloin liittymisasiakirjan 209 artiklassa tarkoitettu siirtymäkausi alkoi, joten toisessa kysymyksessä esitetyt vaihtoehdot c) ja d) eivät tule kysymykseen.</TXT></NP><NP><NO.P>195.</NO.P><TXT>Lopullinen valinta vaihtoehtojen a) ja b) välillä riippuu siitä, mikä merkitys annetaan ilmaisulle <QUOT.START ID="QS0179" REF.END="QE0179" CODE="201D"/><HT TYPE="ITALIC">kolmannen vuoden loppuun asti sen jälkeen,</HT> kun Espanja [Portugali] on tehnyt näistä valmisteista patentoitavia<QUOT.END ID="QE0179" REF.START="QS0179" CODE="201D"/> (kursivointi kirjoittajan), mikä tapahtui analyysini perusteella Espanjan osalta <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> ja Portugalin osalta <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE>. Kansallisen tuomioistuimen mukaan vuosipäivä oli melkeinpä poissuljettu vaihtoehto. Kuitenkin huomautuksia esittäneistä viidestä jäsenvaltioiden hallituksesta neljä oli eri mieltä ja kannatti Merckin ja Beechamin vaihtoehtoa eli <DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>196.</NO.P><TXT>Sanamuotoon perustuvia väitteitä voidaan esittää kummankin päivämäärän puolesta. Jos olisi tarkoitettu vuosipäivää, olisi ehkä ollut yksinkertaisempaa sanoa <QUOT.START ID="QS0180" REF.END="QE0180" CODE="201D"/>voidaan vedota kolmen vuoden ajan sen jälkeen, kun Espanja [Portugali] — —<QUOT.END ID="QE0180" REF.START="QS0180" CODE="201D"/> tai <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> (<DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE>) asti. Tällaista sanamuotoa voidaan kritisoida siitä, että sillä ei nimenomaisesti suljeta pois myöhempää vetoamista määräykseen. Tällaisen tulkinnan välttämiseksi olisi voitu lisätä rajoittavia ilmauksia, kuten <QUOT.START ID="QS0181" REF.END="QE0181" CODE="201D"/>mutta ei sen jälkeen<QUOT.END ID="QE0181" REF.START="QS0181" CODE="201D"/>. Ilmaisulla <QUOT.START ID="QS0182" REF.END="QE0182" CODE="201D"/>kolmannen vuoden loppuun asti — —<QUOT.END ID="QE0182" REF.START="QS0182" CODE="201D"/> painotetaan asianmukaisesti tämän ajanjakson päättymistä. Ainoa todellinen sanamuotoon perustuva tuki kalenterivuotta koskevalle käsitykselle on sanan <QUOT.START ID="QS0183" REF.END="QE0183" CODE="201D"/>jälkeen<QUOT.END ID="QE0183" REF.START="QS0183" CODE="201D"/>, englanniksi <QUOT.START ID="QS0184" REF.END="QE0184" CODE="201D"/>after<QUOT.END ID="QE0184" REF.START="QS0184" CODE="201D"/>, käyttö ilmaisun <QUOT.START ID="QS0185" REF.END="QE0185" CODE="201D"/>siitä lukien<QUOT.END ID="QE0185" REF.START="QS0185" CODE="201D"/>, englanniksi <QUOT.START ID="QS0186" REF.END="QE0186" CODE="201D"/>from<QUOT.END ID="QE0186" REF.START="QS0186" CODE="201D"/>, sijaan; englannin kielen sanaa <QUOT.START ID="QS0187" REF.END="QE0187" CODE="201D"/>from<QUOT.END ID="QE0187" REF.START="QS0187" CODE="201D"/> ei kuitenkaan voida vaihtaa tekemättä tekstiin muita muutoksia. Olisi tarpeellista lisätä sellaisia englanninkielisiä ilmaisuja kuin <QUOT.START ID="QS0188" REF.END="QE0188" CODE="201D"/>the date when<QUOT.END ID="QE0188" REF.START="QS0188" CODE="201D"/>, <QUOT.START ID="QS0189" REF.END="QE0189" CODE="201D"/>the time when<QUOT.END ID="QE0189" REF.START="QS0189" CODE="201D"/> tai jokin muu ilmaisu, jolla rajoitetaan ajallisesti Espanjan tai Portugalin velvoitetta tehdä farmaseuttisista valmisteista patentoitavia. Ottaen huomioon mitä tässä tarkoitetaan, mielestäni luonnollisin tulkinta on se, että siirtymäkausi on kolme vuotta laskettuna päivämäärästä <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> tai <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE>, joten se siis päättyy vuosipäivänä eli <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> tai <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE>. Kalenterivuositulkinta olisi vaatinut nimenomaista sanamuotoa kuten <QUOT.START ID="QS0190" REF.END="QE0190" CODE="201D"/>kolmannen vuoden loppuun asti sen <HT TYPE="ITALIC">vuoden</HT> jälkeen, <HT TYPE="ITALIC">jolloin</HT> — —<QUOT.END ID="QE0190" REF.START="QS0190" CODE="201D"/> (kursivointi kirjoittajan). Tässä on vielä yksi tärkeä seikka. Mielestäni patentoitavuutta koskevat, liittymissopimuksen perusteella määriteltävät päivämäärät ovat ennakoitavia tulevia päivämääriä. Kalenterivuoteen perustuva tarkastelu aiheuttaisi sen, että siirtymäkausi olisi Espanjan osalta noin kolme vuotta ja kolme kuukautta mutta Portugalin osalta neljä vuotta (vähennettynä yhdellä päivällä). Tällaiselle erolle ei ole esitetty mitään perustetta.</TXT></NP><NP><NO.P>197.</NO.P><TXT>Merck ja Beecham puolustavat näkemystään siitä, että siirtymäkausi päättyy <DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE>, sillä, että monien liittymisasiakirjassa<?PAGE NO="I-6368"?> olevien, siirtymäajan toimenpiteitä tai siirtymäaikaa koskevien määräysten soveltaminen päättyy kalenterivuoden lopussa. Merck on jopa esittänyt pitkähkön liitteen osoittaakseen, että niiden esittämällä tavalla <QUOT.START ID="QS0191" REF.END="QE0191" CODE="201D"/>kaikkien Espanjan liittymisasiakirjaan sisältyvien siirtymäajan toimenpiteiden soveltamisaika päättyy kalenterivuoden lopussa<QUOT.END ID="QE0191" REF.START="QS0191" CODE="201D"/>. On totta, että tästä on hyvin harvoja poikkeuksia, ja tätä sääntöä sovelletaan varmasti esimerkiksi tuontitullien asteittaiseen poistamiseen (31 artikla), yhteisen tullitariffin käyttöönottamiseen (37 artikla) ja määrällisten rajoitusten poistamiseen (43 artikla). En kuitenkaan usko voitavan tämän väitteen mukaisesti päätellä, että on olemassa tällainen yleinen tulkintasääntö. Maatalousalan säännöissä viitataan yleensä markkinointivuosiin.<NOTE NOTE.ID="E0201" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. esim. 112 artikla ohran interventiopainoista; 128 artikla: <QUOT.START ID="QS0192" REF.END="QE0192" CODE="201D"/>markkinointivuoden 1992/93 loppuun asti<QUOT.END ID="QE0192" REF.START="QS0192" CODE="201D"/> rypälemehulle myönnettävän tuen osalta; 122 artiklan 2 kohta: <QUOT.START ID="QS0193" REF.END="QE0193" CODE="201D"/>markkinointivuosina 1986/87—1990/91<QUOT.END ID="QE0193" REF.START="QS0193" CODE="201D"/>.</P></NOTE> Pöytäkirjoissa n:o 8 ja n:o 19 on yksityiskohtaisia määräyksiä Espanjan ja Portugalin patenteista ja useita poikkeuksia ensisijaisista velvoitteista. Kausi, jolloin poikkeuksia sovelletaan, ulottuu <DATE ISO="19921007">7.10.1992</DATE> tai <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> asti eikä siis välttämättä minkään kalenterivuoden loppuun. Tämän takia tästä väitteestä ei voida tehdä mitään erityistä päätelmää 47 artiklan 2 kohdassa tai 209 artiklan 2 kohdassa käytetystä käsitteestä <QUOT.START ID="QS0194" REF.END="QE0194" CODE="201D"/>kolmannen vuoden loppuun<QUOT.END ID="QE0194" REF.START="QS0194" CODE="201D"/>. Toisaalta Portugali liittyi EPS:ään <DATE ISO="19920101">1.1.1992</DATE> eli kalenterivuoden alussa. On selvää, että kolmen vuoden määräaika päättyy <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE>. Yhden vuoden lisääminen Merckin ja Beechamin vaatimalla tavalla vain siksi, että päivämäärä on vuoden ensimmäinen päivä eikä edeltävän vuoden viimeinen päivä, on absurdia. Todellisuudessa ne yrittävät pidentää siirtymäkautta yhdellä kokonaisella vuodella.</TXT></NP><NP><NO.P>198.</NO.P><TXT>Merck perustaa hyvin samankaltaisen väitteen liittymisasiakirjan 379 artiklaan.<NOTE NOTE.ID="E0202" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tätä osaa liittymisasiakirjasta sovelletaan sekä Espanjaan että Portugaliin, vaikka Merck viittaakin siihen Espanjan liittymisasiakirjan 379 artiklana.</P></NOTE> Tämän artiklan tärkeimmän määräyksen mukaan jäsenvaltio voi <DATE ISO="19921231">31.12.1992</DATE> asti pyytää lupaa toteuttaa suojatoimenpiteitä, <QUOT.START ID="QS0195" REF.END="QE0195" CODE="201D"/>[j]os ilmenee vakavia ongelmia, jotka ovat omiaan koettelemaan jotakin taloudenalaa pysyvästi, tai ongelmia, jotka voivat johtaa taloudellisen tilanteen merkittävään heikentymiseen tietyllä alueella<QUOT.END ID="QE0195" REF.START="QS0195" CODE="201D"/>. Lisäksi siinä määrätään, että <QUOT.START ID="QS0196" REF.END="QE0196" CODE="201D"/>[t]ätä määräystä voidaan soveltaa <DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE> asti niihin tuotteisiin ja taloudenaloihin, joille tämän asiakirjan mukaan voidaan määrätä siirtymäkauden poikkeustoimenpiteitä yhtä pitkäksi ajaksi<QUOT.END ID="QE0196" REF.START="QS0196" CODE="201D"/>. Merckin mukaan tämä osoittaa, että liittymisasiakirjassa ei tunneta siirtymäkauden poikkeustoimenpiteitä, joiden soveltamisaika päättyy <DATE ISO="19921231">31.12.1992</DATE> jälkeen mutta ennen <DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE>. Mielestäni tällä väitteellä ei ole juurikaan painoarvoa. Ei ole olemassa mitään näyttöä näiden määräysten keskinäisestä viittaussuhteesta. En siis usko, että on syytä muuttaa jo ilmaisemaani näkemystä.</TXT></NP><NP><NO.P>199.</NO.P><TXT>Merck viittaa myös yhteisöpatenttia koskevan, <DATE ISO="19891215">15.12.1989</DATE> tehdyn Luxemburgin sopimuksen voimaantuloa koskevien edellytysten muuttamisesta <DATE ISO="19920330">30.3.1992</DATE> tehdyn<?PAGE NO="I-6369"?> pöytäkirjaehdotuksen sanamuotoon<NOTE NOTE.ID="E0203" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="401" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="1">EYVL 1989 L 401, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE>; Coreper hyväksyi tämän ehdotuksen esitettäväksi eurooppapatentista pidetyssä vuoden 1992 Lissabonin konferenssissa. Merck viittaa sopimuksen neljänteen perustelukappaleeseen, jonka mukaan sopimusta sovelletaan Espanjaan <DATE ISO="19960101">1.1.1996</DATE> lähtien, jolloin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta sovelletaan täysin Espanjan ja muiden EY:n jäsenmaiden välillä. Myös tämän väitteen painoarvo on vähäinen, jos sillä on sitä lainkaan. Ensinnäkin kyseinen pöytäkirjaehdotus tehtiin liittymisasiakirjan jälkeen, joten sitä ei voida käyttää apuna liittymisasiakirjaa tulkittaessa. Toiseksi pöytäkirjaehdotusta ei koskaan hyväksytty, kuten Merck myöntää.</TXT></NP><NP><NO.P>200.</NO.P><TXT>Jäljellä on kaksi päivämäärää, jolloin siirtymäkausi on voinut päättyä, eli Espanjan osalta <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> tai <DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE> ja Portugalin osalta <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE> tai <DATE ISO="19951231">31.12.1995</DATE>, ja minun mielestäni selvin vastaus esitettyyn kysymykseen löytyy sopimuksen sanamuodosta. Edellä 196 kohdassa esittämistäni syistä katson, että sanamuoto viittaa selvästi kolmen vuoden pituiseen kauteen, joka päättyy vuosipäivänä eli <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> tai <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE>. Primecrown esittää vielä kolme oikeuslähdettä tämän käsityksen tueksi. Ensin se kiinnittää huomiota Eurooppalaiseen yleissopimukseen määräaikojen laskemisesta (Baselin yleissopimus).<NOTE NOTE.ID="E0204" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>European Treaty Series No 76, Euroopan neuvosto, Strasbourg 1975, osa III.</P></NOTE> Tätä yleissopimusta sovelletaan määräaikojen laskemiseen siviilioikeudellisissa, kauppaoikeudellisissa ja hallinto-oikeudellisissa asioissa, mukaan lukien määräajat, jotka on asetettu lainsäädännössä tai oikeus- tai hallintoviranomaisten toimesta.<NOTE NOTE.ID="E0205" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Eurooppalaisen yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappale.</P></NOTE> Yleissopimuksen 4 artiklan 2 kappaleessa määrätään, että <QUOT.START ID="QS0197" REF.END="QE0197" CODE="201D"/>[j]os määräaika on määrätty kuukausina tai vuosina, sen viimeinen päivä on määräajan viimeisen kuukauden tai vuoden päivä, joka vastaa päivämäärältään määräajan ensimmäistä päivää, ja jos vastaavaa päivämäärää ei ole, viimeisen kuukauden viimeinen päivä.<QUOT.END ID="QE0197" REF.START="QS0197" CODE="201D"/> Vaikka seitsemän valtiota, jotka ovat nyt yhteisön jäsenvaltioita, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Portugali eivät ole sitä allekirjoittaneet.<NOTE NOTE.ID="E0206" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kyseiset valtiot ovat Itävalta, Belgia, Ranska, Saksa, Italia, Luxemburg ja Ruotsi.</P></NOTE> Toiseksi Primecrown viittaa Englannin oikeuden vakiintuneeseen sääntöön, jonka mukaan kuukauden tai vuoden pituinen tietystä päivämäärästä laskettava ajanjakso päättyy päivämäärän vuosi- tai kuukausipäivänä.<NOTE NOTE.ID="E0207" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. edellä alaviite 24.</P></NOTE> Kolmanneksi se viittaa Espanjan siviililain säännökseen, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0198" REF.END="QE0198" CODE="201D"/>silloin, kun määräajat on ilmaistu kuukausina tai vuosina, ne lasketaan päivämäärästä päivämäärään<QUOT.END ID="QE0198" REF.START="QS0198" CODE="201D"/>.<NOTE NOTE.ID="E0208" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Espanjan siviililain 5 pykälän 1 momentti.</P></NOTE> Nämä säännöt ovat enintään hyödyllisiä viitteitä, jotka kaikki ovat samansuuntaisia, joistakin hyväksytyistä kansallisista säännöistä ja yhdestä kansainvälisestä säännöstä, jotka tukevat ehdottamaani tulkintaa. Ratkaisevan perusteen on kuitenkin oltava se, että jos sanamuodon tulkinnasta on epäilyksiä tai jos tulkinta on hankalaa, yhteisöjen tuomioistuimen täytyisi pitää mielessä, että siltä pyydetään tulkintaa säännöstä, jolla mahdollistetaan huomattava poikkeus tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevasta periaatteesta, joka on paitsi yhteisön oikeuden yleinen periaate myös sääntö, jota erityisesti sovelletaan Espanjaan liittymisasiakirjan 42 artiklan perusteella ja Portugaliin liittymisasiakirjan 202 artiklan perusteella. Näistä syistä ehdotan, että kansallisen tuomioistuimen ensimmäisessä ja toisessa kysymyksessään tarkoittamien siirtymäkausien on tulkittava päättyneen <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE> ja <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE>.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6370"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IX —</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>201.</NO.P><TXT>Edellä esitetyillä perusteilla ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi esitettyihin kysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehdyn asiakirjan 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ajanjakso päättyy <DATE ISO="19951007">7.10.1995</DATE>.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehdyn asiakirjan 209 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ajanjakso päättyy <DATE ISO="19950101">1.1.1995</DATE>.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>EY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä, mukaan lukien 36 artiklan määräykset, on tulkittava siten, että niillä ei estetä farmaseuttisen valmisteen patentinhaltijaa, joka myy valmistetta jäsenvaltiossa, jossa patentilla annettavasta suojasta on säädetty, ja joka saattaa valmisteen vaihdantaan myös toisessa jäsenvaltiossa ajankohtana, jolloin patentinhaltija ei voi siellä saada valmisteelle tällaista suojaa, käyttämästä ensin mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä sille annettua oikeutta estää viimeksi mainitusta jäsenvaltiosta tuotujen kyseisen valmisteen erien pitäminen kaupan ensin mainitussa jäsenvaltiossa. Tätä tulkintaa sovelletaan vasta sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin on antanut tuomion näissä yhdistetyissä asioissa.</TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>