Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
22 päivänä lokakuuta 2026 (*)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – SEUT 258 artikla – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Direktiivi 2013/48/EY – Oikeus käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä – 3 artiklan 3 kohdan b alakohta – Epäiltyjen ja syytettyjen oikeus siihen, että heidän avustajansa on läsnä kuulustelussa ja osallistuu siihen tosiasiallisesti – Läsnäolon ja tosiasiallisen osallistumisen käsitteet – 3 artiklan 6 kohdan b alakohta – Väliaikainen poikkeus oikeudesta käyttää avustajaa – Kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan henkilöiden, joiden on syytä epäillä syyllistyneen rangaistavaan tekoon, kuulusteleminen ilman avustajaa siinä tapauksessa, että avustajaa ei tavoiteta tietyssä määräajassa – Direktiivin virheellinen täytäntöönpano – 9 artikla – Avustajan läsnäolosta tai tämän tarjoamasta avusta luopuminen – Tieto oikeuden sisällöstä ja siitä luopumisen mahdollisista seurauksista – Direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönti
Asiassa C‑660/24,
jossa on kyse SEUT 258 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 10.10.2024,
Euroopan komissio, asiamiehinään C. Kovács, P. Ondrůšek ja M. Wasmeier,
kantajana,
vastaan
Unkari, asiamiehinään Zs. Biró-Tóth, M. Z. Fehér ja G. Koós,
vastaajana,
jota tukee
Tšekin tasavalta, asiamiehinään aluksi T. Müller, A. Pagáčová, M. Smolek ja J. Vláčil, sittemmin T. Müller, J. Očková, A. Pagáčov ja J. Vláčil,
väliintulijana,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis sekä tuomarit R. Frendo (esittelevä tuomari), N. Jääskinen, M. Condinanzi ja A. Kornezov,
julkisasiamies: T. Ćapeta,
kirjaaja: hallintovirkamies E. Sartori,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.12.2025 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 12.3.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Unkari ei ole noudattanut oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU (EUVL 2013, L 294, s. 1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut yhtäältä kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kohdan kanssa, ja toisaalta kyseisen direktiivin 9 artiklan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
2 Direktiivin 2013/48 johdanto-osan 4, 6, 8, 23–25, 28, 30–32, 44, 52 ja 54 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(4) Rikosasioissa annettavien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttaminen edellyttää, että jäsenvaltiot luottavat toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin. Vastavuoroisen tunnustamisen laajuus riippuu läheisesti useista tekijöistä, joihin kuuluvat epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksien turvaamisjärjestelyt ja sellaisten yhteisten vähimmäissääntöjen määrittely, jotka ovat välttämättömiä, jotta voidaan helpottaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista.
– –
(6) Rikosasioissa annettavien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen voi toteutua tehokkaasti ainoastaan luottamuksen ilmapiirin vallitessa, kun sekä oikeusviranomaiset että muut rikosprosessiin osallistuvat toimijat mieltävät muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten päätökset samanarvoisiksi kuin omassa jäsenvaltiossa annetut päätökset; kyseessä ei ole pelkästään luottamus toisen jäsenvaltion sääntöihin, vaan myös siihen, että näitä sääntöjä sovelletaan oikein. Keskinäisen luottamuksen vahvistaminen edellyttää yksityiskohtaisia sääntöjä [Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja)], [Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus)] ja [Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 16.12.1966 tekemässä ja 23.3.1976 voimaan tulleessa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa] määrättyjen prosessuaalisten oikeuksien ja takeiden suojelusta. Se myös edellyttää perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettujen vähimmäisvaatimusten kehittämistä pidemmälle unionissa tämän direktiivin ja muiden toimenpiteiden avulla.
– –
(8) Yhteisten vähimmäissääntöjen on määrä lisätä luottamusta kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeusjärjestelmiin, minkä puolestaan olisi johdettava tehokkaampaan oikeudelliseen yhteistyöhön keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä ja perusoikeuskulttuurin edistämiseen unionissa. Yhteisten vähimmäissääntöjen olisi myös poistettava esteet kansalaisten vapaan liikkuvuuden tieltä jäsenvaltioiden alueella. Olisi otettava käyttöön sellaisia yhteisiä vähimmäissääntöjä, jotka koskevat oikeutta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä, oikeutta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja oikeutta pitää yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin vapaudenmenetyksen aikana.
– –
(23) Epäillyllä tai syytetyllä olisi oltava oikeus pitää yhteyttä häntä edustavaan avustajaan. Tällainen yhteydenpito voi tapahtua missä vaiheessa tahansa, myös ennen kyseisen avustajan tapaamista koskevan oikeuden käyttöä. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat tällaisen yhteydenpidon kestoa, tiheyttä ja tapoja, mukaan lukien videokokousten ja muun viestintätekniikan käyttö tällaisen yhteydenpidon toteuttamiseksi. Tällaiset käytännön järjestelyt eivät saisi rajoittaa epäillyllä tai syytetyllä olevan, yhteydenpitoa avustajaan koskevan oikeuden tosiasiallista käyttöä tai olennaista tarkoitusta.
(24) Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita toteuttamasta epäillyn tai syytetyn oikeutta käyttää avustajaa puhelimitse, kun kyse on tietyistä vähäisistä rikkomuksista. Oikeutta olisi kuitenkin rajoitettava tällä tavoin vain tapauksissa, joissa poliisi tai muu lainvalvontaviranomainen ei kuulustele epäiltyä tai syytettyä.
(25) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus siihen, että hänen avustajansa on läsnä ja osallistuu tosiasiallisesti poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen tai oikeusviranomaisen suorittaman kuulustelun aikana, myös tuomioistuinkäsittelyjen aikana. Osallistuminen olisi järjestettävä sellaisten mahdollisten kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti, joilla säännellään avustajan läsnäoloa ja osallistumista poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen tai oikeusviranomaisen suorittaman epäillyn tai syytetyn kuulustelun aikana ja tuomioistuinkäsittelyjen aikana, edellyttäen, että tällaiset menettelyt eivät rajoita kyseessä olevan oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta. Poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen tai oikeusviranomaisen suorittaman epäillyn tai syytetyn kuulustelun aikana tai tuomioistuinkäsittelyssä avustaja voi muun muassa kyseisten menettelyjen mukaisesti esittää kysymyksiä, pyytää tarkennuksia ja antaa lausuntoja, jotka olisi kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.
– –
(28) Jos epäilty tai syytetty menettää vapautensa, jäsenvaltioiden olisi tehtävä tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että hän kykenee tosiasiallisesti käyttämään oikeuttaan avustajaan, ellei hän ole luopunut tästä oikeudesta, muun muassa järjestämällä avustaja, jos asianomaisella henkilöllä ei sellaista ole. Nämä järjestelyt voivat tarkoittaa muun muassa sitä, että toimivaltaiset viranomaiset järjestävät avustajan, jonka epäilty tai syytetty voisi valita käytettävissä olevien avustajien luettelosta. Järjestelyihin voisi soveltuvin osin kuulua oikeusapua koskevia järjestelyjä.
– –
(30) Tapauksissa, joissa epäilty tai syytetty on maantieteellisesti syrjäisessä paikassa, kuten merentakaisilla alueilla, tai jos jäsenvaltio toteuttaa sotilaallista operaatiota alueensa ulkopuolella tai osallistuu sellaiseen, jäsenvaltiot saavat väliaikaisesti poiketa epäillyn tai syytetyn oikeudesta käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen. Tällaisen väliaikaisen poikkeuksen aikana toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi kuulustella asianomaista henkilöä tai toteuttaa muita tässä direktiivissä säädettyjä tutkintatoimia tai todisteiden keräämistoimia. Jos oikeutta käyttää avustajaa ei ole mahdollista käyttää välittömästi siksi, että epäilty tai syytetty on maantieteellisesti syrjäisessä paikassa, jäsenvaltioiden olisi järjestettävä yhteydenotto puhelin- tai videokokouksen välityksellä, jollei se ole mahdotonta.
(31) Jäsenvaltioiden olisi saatava väliaikaisesti poiketa oikeudesta käyttää avustajaa oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset. Tällä perusteella tehdyn väliaikaisen poikkeuksen aikana toimivaltaiset viranomaiset voivat kuulustella epäiltyä tai syytettyä ilman avustajan läsnäoloa edellyttäen, että hänelle on kerrottu, että hänellä on oikeus vaieta, ja hän voi käyttää kyseistä oikeutta, ja että kuulustelu ei vaaranna puolustuksen oikeuksia, oikeus olla todistamatta itseään vastaan mukaan luettuna. Kuulustelu voidaan suorittaa ainoastaan sitä varten ja siltä osin kuin se on tarpeellista olennaisten tietojen saamiseksi, jotta voidaan ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset. Tämän poikkeuksen väärinkäyttö vahingoittaisi lähtökohtaisesti peruuttamattomasti puolustuksen oikeuksia.
(32) Jäsenvaltioiden olisi myös saatava väliaikaisesti poiketa oikeudesta käyttää avustajaa oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, jos tutkintaviranomaisten on ehdottomasti toteutettava välittömiä toimia, jotta estetään rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen, erityisesti olennaisten todisteiden tuhoutuminen tai muuttuminen tai todistajiin vaikuttaminen. Tällä perusteella tehdyn väliaikaisen poikkeuksen aikana toimivaltaiset viranomaiset voivat kuulustella epäiltyä tai syytettyä ilman avustajan läsnäoloa edellyttäen, että hänelle on kerrottu, että hänellä on oikeus vaieta, ja hän voi käyttää kyseistä oikeutta, ja että kuulustelu ei vaaranna puolustuksen oikeuksia, oikeus olla todistamatta itseään vastaan mukaan luettuna. Kuulustelu voidaan suorittaa ainoastaan sitä varten ja siltä osin kuin se on tarpeen olennaisten tietojen saamiseksi, jotta voidaan estää rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen. Tämän poikkeuksen väärinkäyttö vahingoittaisi lähtökohtaisesti peruuttamattomasti puolustuksen oikeuksia.
– –
(44) Etsityllä olisi oltava oikeus pitää yhteyttä häntä edustavaan avustajaan täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Yhteydenpidon olisi voitava tapahtua missä vaiheessa tahansa, myös ennen avustajan tapaamista koskevan oikeuden käyttöä. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat etsityn ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon kestoa, tiheyttä ja tapoja, mukaan lukien videokokousten ja muun viestintätekniikan käyttö tällaisen yhteydenpidon toteuttamiseksi. Tällaiset käytännön järjestelyt eivät saisi rajoittaa etsityllä olevan, yhteydenpitoa avustajaan koskevan oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta.
– –
(52) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, joihin kuuluvat muun muassa – – oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.
– –
(54) Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia paremman suojan tason tarjoamiseksi. Parempi suojan taso ei saisi olla este oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle, jota näiden vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Suojan taso ei saisi milloinkaan alittaa perusoikeuskirjassa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, sellaisena kuin sitä tulkitaan [Euroopan] unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, määrättyjä vaatimuksia.”
3 Direktiivin 2013/48 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäillyllä ja syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että hän voi käytännössä ja tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan.
2. Epäillyllä tai syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä. Epäillyllä tai syytetyllä on joka tapauksessa oikeus käyttää avustajaa mistä hyvänsä seuraavasta ajankohdasta alkaen, sen mukaan mikä niistä on aikaisin:
a) ennen kuin poliisi tai muu lainvalvonta- tai oikeusviranomainen kuulustelee häntä;
b) tutkinta- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittaessa tutkintatoimia tai muita todisteiden keräämistoimia 3 kohdan c alakohdan mukaisesti;
c) ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen;
d) hyvissä ajoin ennen rikosasioissa toimivaltaiseen tuomioistuimeen kutsutun epäillyn tai syytetyn kuulemista kyseisessä tuomioistuimessa.
3. Oikeus käyttää avustajaa tarkoittaa seuraavaa:
a) jäsenvaltioiden on huolehdittava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus tavata yksityisesti avustajaa, joka edustaa häntä, ja pitää yhteyttä tämän kanssa, myös ennen poliisin tai muun lainvalvonta- tai oikeusviranomaisen suorittamaa kuulustelua;
b) jäsenvaltioiden on huolehdittava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus siihen, että hänen avustajansa on läsnä ja osallistuu tosiasiallisesti hänen kuulusteluunsa. Tällaiseen osallistumiseen olisi sovellettava kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä, edellyttäen, että kyseiset menettelyt eivät rajoita kyseessä olevan oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta. Kun avustaja osallistuu kuulusteluun, osallistuminen on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen;
– –
4. Jäsenvaltioiden on pyrittävä asettamaan saataville yleistä tietoa, jonka avulla epäillyt tai syytetyt voivat hankkia avustajan helpommin.
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että epäilty tai syytetty, joka on menettänyt vapautensa, voi käyttää tosiasiallisesti oikeuttaan avustajaan, jollei hän ole luopunut tästä oikeudesta 9 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta avustajan pakollista läsnäoloa koskevien kansallisten säännösten soveltamista.
5. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain ennen oikeudenkäyntiä väliaikaisesti poiketa 2 kohdan c alakohdassa säädetyn oikeuden soveltamisesta, jos epäillyn tai syytetyn maantieteellisesti syrjäisen olinpaikan vuoksi ei ole mahdollista turvata oikeutta käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen.
6. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa väliaikaisesti poiketa 3 kohdassa säädettyjen oikeuksien soveltamisesta siltä osin kuin tämä on tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen perusteltua jommastakummasta seuraavasta pakottavasta syystä:
a) jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset;
b) jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen.”
4 Mainitun direktiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Väliaikaisten poikkeusten soveltamista koskevat yleiset edellytykset”, säädetään seuraavaa:
”1. Edellä olevan 3 artiklan 5 tai 6 kohdan mukaisten väliaikaisten poikkeusten on
a) oltava oikeasuhteisia eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on välttämätöntä;
b) oltava ajallisesti tiukasti rajoitettuja;
c) oltava sellaisia, että ne eivät perustu yksinomaan väitetyn rikoksen lajiin tai vakavuuteen; ja
d) oltava sellaisia, että ne eivät vaaranna menettelyn yleistä oikeudenmukaisuutta.
2. Väliaikaiset poikkeukset 3 artiklan 5 kohdan tai 6 kohdan nojalla voidaan sallia ainoastaan tapauskohtaisesti tehdyllä asianmukaisesti perustellulla päätöksellä, jonka tekee joko oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen edellyttäen, että tällainen päätös voidaan saattaa oikeudelliseen uudelleentarkasteluun. Asianmukaisesti perusteltu päätös on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen.
– –”
5 Saman direktiivin 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeudesta luopuminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Rajoittamatta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jonka nojalla avustajan läsnäolo tai apu on pakollista, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että luovuttaessa 3 tai 10 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta
a) epäilty tai syytetty on saanut suullisesti tai kirjallisesti selvät ja riittävät tiedot selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä kyseisen oikeuden sisällöstä ja siitä luopumisen mahdollisista seurauksista; ja
b) luopuminen tapahtuu vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti.
2. Tiedot luopumisesta, joka voidaan tehdä kirjallisesti tai suullisesti, ja olosuhteista, joissa luopuminen tapahtui, on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen.
3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäilty tai syytetty voi myöhemmin peruuttaa luopumisen missä tahansa rikosoikeudellisen menettelyn vaiheessa ja että hänelle ilmoitetaan tästä mahdollisuudesta. Tällainen peruuttaminen tulee voimaan siitä hetkestä, jolloin se tehdään.”
6 Direktiivin 2013/48 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeusapu”, säädetään seuraavaa:
”Tämä direktiivi ei vaikuta oikeusapua koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön, jota on sovellettava perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti.”
Unkarin oikeus
7 Rikosprosessikoodeksista 26.6.2017 annetun vuoden 2017 lain nro XC (a büntetőeljárásról szóló 2017. évi XC. törvény; Magyar Közlöny 2017/99; jäljempänä rikosprosessikoodeksi) 3 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”(1) Rikoksesta epäillyllä henkilöllä on oikeus tehokkaaseen suojeluun rikosoikeudellisen menettelyn kaikissa vaiheissa.
(2) Rikoksesta epäillyllä henkilöllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti ja käyttää oikeudellista avustajaa puolustautuakseen.”
8 Rikosprosessikoodeksin 39 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Rikoksesta epäillyllä henkilöllä on oikeus
– –
b) saada tuomioistuimelta, syyttäjäviranomaiselta ja tutkintaviranomaiselta riittävästi aikaa ja tarvittavat edellytykset puolustuksensa valmistelemiseksi;
c) saada tuomioistuimelta, syyttäjäviranomaiselta ja tutkintaviranomaiselta tietoja rikosprosessuaalisista oikeuksistaan ja velvoitteistaan
d) valtuuttaa oikeudellinen avustaja puolustamaan itseään tai pyytää avustajan nimeämistä
e) saada avustajaltaan neuvontaa ilman valvontaa
– –
(2) Rikoksesta epäillyllä henkilöllä, joka on pidätettynä, on oikeus
– –
c) ottaa yhteyttä oikeudelliseen avustajaansa – ja oman valtionsa konsuliedustajaan, jos kyseessä on ulkomaan kansalainen – henkilökohtaisesti, postitse tai sähköisesti ilman valvontaa
– –
– –
(4) Tuomioistuimen, syyttäjäviranomaisen tai tutkintaviranomaisen on ilmoitettava rikoksesta epäillylle henkilölle hänen oikeuksistaan ja velvoitteistaan heti, kun hänen osallistumisensa rikosoikeudelliseen menettelyyn alkaa. – –
(5) Jos rikoksesta epäilty henkilö otetaan kiinni, tuomioistuin, syyttäjäviranomainen tai tutkintaviranomainen ilmoittaa hänelle kirjallisesti hänen oikeuksistaan. Tiedot koskevat vapaudenmenetyksen enimmäiskestoa asiaa koskevan päätöksen tai lain nojalla, sääntöjä vapaudenmenetyksen jatkamisesta, voimassa pitämisestä ja uudelleentarkastelusta, oikeutta hakea muutosta kyseessä oleviin päätöksiin ja oikeutta vaatia vapaudenmenetyksen lopettamista.
– –”
9 Saman koodeksin 44 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Puolustusasianajajan osallistuminen rikosoikeudelliseen menettelyyn on pakollista, jos
a) rikoksesta on säädetty enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus
b) rikoksesta syytettyyn tai todennäköisin syin epäiltyyn henkilöön kohdistuu pakkokeino, jolla rajoitetaan hänen henkilökohtaista vapauttaan, hänet on pidätetty toisessa asiassa, häneen on kohdistettu pakollinen ennaltaehkäisevä lääketieteellinen toimenpide, hän suorittaa parhaillaan vapaudenmenetyksen käsittävää rangaistusta, hänet on otettu kiinni tai sijoitettu valvottuun koulutuslaitokseen
c) rikoksesta syytetty tai todennäköisin syin epäilty henkilö on huonokuuloinen, kuurosokea tai sokea, kärsii puhehäiriöistä tai kykenemättömyydestään ilmaista itseään muista syistä, tai hänen kykynsä kommunikoida on hyvin rajoittunut tai hän kärsii mielenterveysongelmista, riippumatta hänen käsityskyvystään
d) rikoksesta syytetty tai todennäköisin syin epäilty henkilö ei osaa unkarin kieltä
e) rikoksesta syytetty tai todennäköisin syin epäilty henkilö ei kykene puolustautumaan henkilökohtaisesti muista syistä
f) tuomioistuin, syyttäjäviranomainen tai tutkintaviranomainen on nimennyt avustajan joko rikoksesta syytetyn tai todennäköisin syin epäillyn henkilön pyynnöstä tai sen vuoksi, että sitä on pidetty tarpeellisena muista syistä
g) sitä edellytetään tässä laissa nimenomaisesti.”
10 Mainitun koodeksin 74 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tuomioistuimen, syyttäjäviranomaisen ja tutkintaviranomaisen on ilmoitettava rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevalle henkilölle hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ennen häntä koskevan prosessitoimen toteuttamista – jollei tässä laissa toisin säädetä.”
11 Saman koodeksin 274 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Pidätys voi kestää siihen saakka, kunnes päätös henkilökohtaista vapautta rajoittavasta pakkokeinosta on tehty, mutta enintään 72 tuntia.”
12 Rikosprosessikoodeksin 385 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Pidätettyä henkilöä on kuultava 24 tunnin kuluessa vapaudenmenetyksen alkamisesta.”
13 Mainitun koodeksin 387 §:n 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jos rikoksesta syytetty tai todennäköisin syin epäilty henkilö haluaa käyttää avustajaa tai jos tutkinta- tai syyttäjänviranomainen nimeää avustajan, tutkinta- tai syyttäjäviranomaisen on välittömästi ilmoitettava asiasta avustajalle ja lykättävä epäillyn kuulustelua avustajan saapumiseen saakka, mutta ainakin kahden tunnin ajaksi. Jos tänä aikana
a) avustaja ei saavu paikalle tai
b) rikoksesta syytetty tai todennäköisin syin epäilty henkilö antaa avustajaansa kuultuaan suostumuksensa kuulustelun aloittamiseen,
tutkinta- tai syyttäjäviranomainen aloittaa epäillyn kuulustelun.”
Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
14 Unkari ilmoitti 19.12.2016 komissiolle, että se oli toteuttanut kansallisia toimenpiteitä direktiivin 2013/48 saattamiseksi osaksi Unkarin oikeusjärjestystä.
15 Tutkittuaan ilmoitetut toimenpiteet komissio katsoi, että niillä ei voida varmistaa sitä, että kansallinen oikeus olisi sopusoinnussa direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan b alakohdan sekä 9 ja 10 artiklan kanssa. Niinpä se osoitti 12.11.2021 Unkarille virallisen huomautuksen, jossa se kehotti tätä esittämään huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.
16 Unkari vastasi viralliseen huomautukseen 12.1.2022 päivätyllä kirjeellä ja esitti, että se katsoi saattaneensa kyseiset direktiivin 2013/48 säännökset asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystään.
17 Arvioituaan annetut vastaukset komissio katsoi, että ne eivät olleet tyydyttäviä, mutta kuitenkin vain siltä osin kuin ne koskivat direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan b alakohtaa ja 9 artiklaa. Komissio osoitti siten 14.7.2023 Unkarille perustellun lausunnon, jossa se kehotti tätä noudattamaan siinä asetettuja velvoitteita kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.
18 Perusteltuun lausuntoon 13.9.2023 antamassaan vastauksessa Unkari väitti uudelleen saattaneensa direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan b alakohdan asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystään. Kyseisen direktiivin 9 artiklan täytäntöönpanon laiminlyönnin osalta Unkari esitti, että sen lainsäädäntöä voitaisiin mukauttaa komission moitteisiin vastaamiseksi.
19 Unkari ilmoitti 5.4.2024 pidetyn kokouksen jälkeen antavansa mahdollisimman pian lisätietoja mahdollisista muutoksista lainsäädäntöönsä ilman, että se välttämättä toimittaisi täsmällistä tekstiä.
20 Koska komissio ei ollut tyytyväinen Unkarin antamaan vastaukseen, se päätti 10.10.2024 nostaa nyt käsiteltävän kanteen unionin tuomioistuimessa.
21 Unionin tuomioistuimen presidentin 7.2.2025 tekemällä päätöksellä Tšekin tasavalta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan Unkarin vaatimuksia.
Kanne
22 Komissio vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee sitä, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kohdan kanssa, ei ole saatettu asianmukaisesti osaksi Unkarin oikeusjärjestystä, ja toinen kyseisen direktiivin 9 artiklan täytäntöönpanon laiminlyöntiä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kohdan kanssa, virheellistä täytäntöönpanoa
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
23 Ensimmäisessä kanneperusteessaan komissio väittää, että Unkari on saattanut direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kohdan kanssa, virheellisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystään, koska rikosprosessikoodeksin 387 §:n 3 momentissa sallitaan yleisesti se, että henkilöä, jonka on syytä epäillä syyllistyneen rangaistavaan tekoon, kuulustellaan ilman avustajan läsnäoloa, jos avustaja ei saavu kuulusteluun vähintään kahden tunnin kuluessa siitä, kun hänelle on ilmoitettu asiasta.
24 Kyseinen lainsäädäntö on nimittäin komission mukaan ristiriidassa direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan, jonka mukaan epäillyllä tai syytetyllä on oltava oikeus käyttää avustajaa, ja erityisesti kyseisen säännöksen b alakohdan, jossa säädetään, että näillä henkilöillä on oikeus siihen, että heidän avustajansa on läsnä ja osallistuu tosiasiallisesti kuulusteluun, kanssa. Jos oikeudesta käyttää avustajaa ei ole luovuttu kyseisen direktiivin 9 artiklassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti, jäsenvaltiot voivat poiketa oikeudesta avustajan läsnäoloon henkilöiden kuulustelussa ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, joista säädetään nimenomaisesti kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdassa ja erityisesti sen b alakohdassa, eli jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen.
25 Komissio väittää, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa säädetty oikeus olla yhteydessä oikeudelliseen avustajaan ennen kuulustelua ja tulla kuulustelluksi tämän läsnä ollessa on ehdoton, koska ainoista poikkeuksista näihin oikeuksiin säädetään nimenomaisesti kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdassa. Komission mukaan direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että avustaja on läsnä kuulustelussa, elleivät kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdassa säädetyt edellytykset täyty.
26 Komissio katsoo, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa oleva läsnäolon käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan avustajan fyysistä läsnäoloa. Kyseisessä säännöksessä säädetty vaatimus avustajan ”tosiasiallisesta osallistumisesta” kuulusteluun vahvistaa sen mukaan kyseisen tulkinnan. Tältä osin kyseisessä säännöksessä oleva viittaus kansalliseen oikeuteen ei koske avustajan läsnäoloa vaan ainoastaan tämän osallistumista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Lisäksi direktiivin 2013/48 johdanto-osan 25 perustelukappaleessa ei kuulustelun tai istunnon osalta mainita etäviestintää. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 24 perustelukappaleesta ilmenee, että avustajan käyttäminen etäyhteyden välityksellä eli puhelimitse voidaan järjestää vain poikkeuksellisesti siinä tapauksessa, että kyse on vähäisistä rikkomuksista. Tämä mahdollisuus rajoittuu kuitenkin selvästi menettelyihin, joissa lainvalvontaviranomainen ei kuulustele syytettyä.
27 Komissio vastustaa myös Unkarin väitettä, jonka mukaan tällainen direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan tulkinta aiheuttaisi väärinkäytön vaaran ja tilanteen, jossa kuulustelua ei voitaisi suorittaa ajoissa, mikä viivästyttäisi rikosoikeudellista menettelyä ja voisi vaikuttaa myös epäillyn tai syytetyn tai muiden asianomaisten henkilöiden, kuten uhrien, muihin oikeuksiin. Komission mukaan pelkkä oikeuden väärinkäytön vaara ei voi oikeuttaa sitä, että oikeudelle käyttää avustajaa asetetaan yleinen edellytys, joka on ristiriidassa direktiivin 2013/48 3 artiklan sanamuodon ja tavoitteen kanssa. Väärinkäytön riskin pienentämiseksi voitaisiin komission mielestä harkita avustajan nimeämistä viran puolesta avustamaan epäiltyjä tai syytettyjä.
28 Unkari väittää vastineessaan, että Unkarin lainsäädäntö on direktiivin 2013/48 säännösten mukainen. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa nimittäin edellytetään ainoastaan, että epäillyllä tai syytetyllä on mahdollisuus käyttää avustajaa halutessaan, mutta avustajan ei tarvitse aina olla fyysisesti läsnä kuulustelussa. Kyseisestä säännöksestä ei Unkarin mukaan siis seuraa, että jos asianomainen henkilö ei halua vedota sitä, että avustaja on läsnä kuulustelun aikana, koskevaan oikeuteensa, kuulustelua ei voitaisi tällöin suorittaa. Lisäksi se katsoo mainitun direktiivin 3 artiklan 3 kohdan b alakohdasta – tarkemmin sanottuna ilmaisusta ”kun avustaja osallistuu kuulusteluun” – ilmenevän, että avustajan ei oleteta aina osallistuvan kuulusteluun.
29 Unkari katsoo, että komission kannattama direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan tulkinta tekisi avustajan läsnäolon kuulusteluissa käytännössä pakolliseksi, ellei asianomainen henkilö luovu siitä. Se, että avustaja ei ole tosiasiallisesti läsnä menettelytoimen aikana, ei kuitenkaan voi muodostaa yleistä estettä ehdottoman välttämättömien menettelytoimien toteuttamiselle missä tahansa menettelyn vaiheessa. Unionin oikeus ei saa Unkarin mukaan johtaa siihen, että jäsenvaltioille asetettaisiin velvoite, joka estää minkä tahansa prosessuaalisen toimen suorittamisen tilanteessa, jossa avustajan poissaolo johtuu siitä, että epäilty tai syytetty on toiminut tahallisesti ja vilpillisessä mielessä. Niinpä oikeus avustajan läsnäoloon ei voi Unkarin mukaan olla ehdoton, eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössäkään aseteta ehdotonta vaatimusta avustajan läsnäolosta kuulustelussa.
30 Unkari katsoo, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdassa, joka on poikkeus kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdasta, ei luetella tapauksia, joissa avustajan pakollisesta läsnäolosta epäillyn tai syytetyn kuulustelussa voidaan poiketa, vaan tapauksia, joissa kyseessä olevalle henkilölle ei ole syytä antaa mahdollisuutta käyttää avustajaa. Niinpä silloin, kun asianomaiselle henkilölle on tarjottu mahdollisuus avustajan läsnäoloon mutta hän ei ole halunnut vedota tähän oikeuteen, avustajan poissaolo kuulustelusta – riippumatta sen syystä – ei ole poikkeus, jonka pitäisi täyttää direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdassa säädetyt edellytykset. Unkarin lainsäädäntöä ei siten voida pitää tältä osin poikkeuksena kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti periaatteesta, koska siinä ei vapauteta viranomaisia velvollisuudesta ilmoittaa kuulustelusta avustajalle eikä sillä rajoiteta epäiltyjen tai syytettyjen mahdollisuutta valtuuttaa valitsemansa avustaja tai pyytää avustajan nimeämistä itselleen missä tahansa menettelyvaiheessa.
31 Unkarin mukaan rikoksesta syytettyä tai todennäköisin syin epäiltyä henkilöä voidaan kuulustella vain, jos avustajalle on annettu tosiasiallinen mahdollisuus osallistua prosessitoimeen mutta joko hän ei ole halunnut käyttää oikeuttaan olla läsnä tai asianomainen henkilö ei ole pitänyt hänen osallistumistaan tarpeellisena. Unkarin lainsäädännön mukaan henkilöä, jonka epäillään syyllistyneen rangaistavaan tekoon, voidaan siis poikkeuksellisesti kuulustella avustajan poissa ollessa, jos avustaja ei saavu kuulusteluun vähintään kahden tunnin kuluessa siitä, kun hänelle on ilmoitettu asiasta. Tämän määräajan päättyminen ei Unkarin mukaan myöskään johda kuulustelun aloittamiseen, koska asianomainen henkilö voi kieltäytyä kuulustelusta sen jälkeen, kun hänelle on ilmoitettu hänen oikeuksistaan.
32 Unkari lisää, että kansallinen lainsäätäjä muutti rikosprosessikoodeksia 26.11.2024 annetulla ja 4.12.2024 julkaistulla lailla, jolla kyseiseen lakiin lisättiin 387/A §. Uudella säännöksellä pyritään sen mukaan nimenomaan vastaamaan komission odotuksiin direktiivin 2013/48 osalta, koska sen tavoitteena on vahvistaa ilman avustajan läsnäoloa järjestettäviin kuulusteluihin välttämättä liittyviä takeita, joskin Unkarin mukaan sen lainsäädännössä säädettiin tällaisista takeista jo ennen kyseistä muutosta.
33 Komissio katsoo vastauskirjelmässään, että myöskään rikosprosessikoodeksin uusi 387/A § ei vastaa direktiiviä 2013/48 eikä muuta mitenkään sitä, että kyseisen koodeksin 387 §:n 3 momentissa sallitaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdan b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä laajemmin rikoksesta syytetyn tai todennäköisin syin epäillyn henkilön kuulustelu ilman avustajan läsnäoloa. Joka tapauksessa on niin, että koska kyseinen 387/A § tuli voimaan 4.12.2024 eli lähes kaksi kuukautta nyt käsiteltävän kanteen nostamisen jälkeen, unionin tuomioistuin ei voi komission mukaan ottaa sitä huomioon, koska vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, huomioon otetaan yksinomaan asianomaisen jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.
34 Tšekin tasavalta väittää väliintulokirjelmässään, että vaikka komissio esittää kanteensa tueksi, että oikeutta avustajan läsnäoloon kuulustelussa voidaan rajoittaa vain pakottavista syistä, tätä olettamaa ei tue Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, johon direktiivin 2013/48 3 artikla perustuu. Tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 23.2.2010 antamasta tuomiosta Yoldaș v. Turkki (CE:ECHR:2010:0223JUD-002750304, 52 kohta) ilmenee sen mukaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdan tavoitteen kannalta ratkaisevaa ei ole avustajan tosiasiallinen läsnäolo kuulustelussa vaan asianomaisen henkilön mahdollisuus tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan avustajaan, valita vapaasti avustaja, joka voisi olla läsnä kuulustelussa, ja saada asianmukaisesti tieto kyseisestä oikeudesta.
35 Tšekin tasavallan mukaan komission väite, jonka mukaan väärinkäytön riski voitaisiin korjata varmistamalla, että oikeusapua antamaan nimetään viran puolesta käytettävissä oleva avustaja, jos epäillyn tai syytetyn valitsema avustaja ei ole käytettävissä, merkitsisi sitä, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin direktiivin 2013/48 perusteella nimeämään kyseiselle henkilölle avustaja viran puolesta.
36 Komissio vastaa tähän väliintulokirjelmään antamassaan vastauksessa, että kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu tietty tapaus, se arvioi tapauskohtaisesti kansallisen menettelyn yleistä oikeudenmukaisuutta. Tilanne on sen mukaan kuitenkin toinen unionin tuomioistuimessa käytävässä direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan rikkomiseen liittyvässä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä. Koska kyseisessä säännöksessä määritetään täsmällisesti ne edellytykset, joiden täyttyessä jäsenvaltiot voivat tilapäisesti poiketa kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa säädettyjen oikeuksien soveltamisesta, kaikki kansalliset säännökset, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä, ovat kyseisen 3 artiklan 6 kohdan vastaisia. Niinpä se, että kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa kyseisen direktiivin kanssa, riittää yksinään osoittamaan, että direktiiviä on rikottu, eikä kussakin yksittäistapauksessa ole tarpeen arvioida kansallisen lainsäädännön perusteella käydyn menettelyn yleistä kohtuullisuutta.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
37 Direktiivin 2013/48 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan perusperiaate, jonka mukaan epäillyllä ja syytetyllä on oikeus käyttää oikeudellista avustajaa sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että hän voi käytännössä ja tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan (tuomio 14.5.2024, Stachev, C‑15/24 PPU, EU:C:2024:399, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Tämä periaate konkretisoituu kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa, jonka nojalla epäillyllä tai syytetyllä on oikeus käyttää oikeudellista avustajaa ilman aiheetonta viivästystä ja joka tapauksessa minkä hyvänsä kyseisen säännöksen a–d alakohdassa mainitun neljän tapahtuman ajankohdasta alkaen sen mukaan, mikä niistä on aikaisin. Lisäksi kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan a–c alakohdassa täsmennetään seikat, jotka sisältyvät oikeuteen käyttää oikeudellista avustajaa (tuomio 14.5.2024, Stachev, C‑15/24 PPU, EU:C:2024:399, 48 kohta).
39 Direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus siihen, että hänen avustajansa on läsnä kuulustelussa ja osallistuu siihen tosiasiallisesti. Tällaiseen osallistumiseen olisi sovellettava kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä, edellyttäen, että kyseiset menettelyt eivät rajoita kyseessä olevan oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta.
40 Vaikka Unkari on oikeassa siinä, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan toisesta virkkeestä, luettuna kyseisen direktiivin johdanto-osan 25 perustelukappaleen valossa, ilmenee, että avustajan ”tosiasiallinen osallistuminen” kuulusteluun tapahtuu kansallisessa oikeudessa säädettyjen menettelysääntöjen mukaisesti, tämä nimenomainen viittaus jäsenvaltioiden oikeuteen koskee ainoastaan tällaista ”tosiasiallista osallistumista” eikä ilmaisua ”läsnäolo”.
41 Tästä seuraa yhtäältä – kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 47 ja 48 kohdassa –, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan viittaus kansallisiin menettelysääntöihin koskee yksinomaan avustajan tosiasiallista osallistumista epäillyn tai syytetyn kuulusteluun. Viittauksen tarkoituksena ei siis ole antaa jäsenvaltioille mahdollisuutta rajoittaa avustajan läsnäoloa kuulustelussa kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä laajemmin – kuten Unkari katsoo – vaan ainoastaan säätää avustajan osallistumista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.
42 Toisaalta koska direktiiviin 2013/48 ei sisälly ilmaisun ”läsnäolo” määritelmää, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaisten ilmaisujen merkitys ja ulottuvuus, joita ei ole määritelty unionin oikeudessa ja joiden osalta unionin oikeudessa ei viitata jäsenvaltioiden oikeuteen, on määritettävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka niillä on yleiskielessä, ottaen samalla huomioon asiayhteys, jossa niitä käytetään, ja sen säännöstön tavoitteet, johon ne kuuluvat (tuomio 16.7.2026, Knocknamona ja Massey, C‑27/25 ja C‑356/25, EU:C:2026:596, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
43 Tältä osin on aluksi todettava, että yleiskielessä käytetyssä tavanomaisessa merkityksessään ilmauksella ”läsnäolo” tarkoitetaan sitä, että henkilö on lähtökohtaisesti fyysisesti tai aineellisesti tietyssä paikassa tiettynä ajankohtana, ja sen vastakohtana on ”poissaolo”.
44 Tämän jälkeen asiayhteydestä, jossa mainittua ilmaisua käytetään, on mainittava yhtäältä, että se mainitaan muun muassa direktiivin 2013/48 johdanto-osan 25 perustelukappaleessa, jossa täsmennetään, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus siihen, että hänen avustajansa on läsnä ja osallistuu tosiasiallisesti poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen tai oikeusviranomaisen suorittaman kuulustelun aikana, myös tuomioistuinkäsittelyjen aikana.
45 Toisaalta kyseisen direktiivin 3 artiklan 5 kohdasta, luettuna sen johdanto-osan 30 perustelukappaleen valossa, ilmenee, että tapauksissa, joissa epäilty tai syytetty on maantieteellisesti syrjäisessä paikassa, jäsenvaltiot saavat – vain ennen oikeudenkäyntiä – väliaikaisesti poiketa epäillyn tai syytetyn oikeudesta käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen, mutta toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi muun muassa kuulustella kyseistä henkilöä tällaisen väliaikaisen poikkeuksen aikana. Tästä seuraa, että kyseisessä 3 artiklassa tarkoitettu ”oikeus käyttää avustajaa” edellyttää tämän lähtökohtaisesti fyysistä läsnäoloa epäillyn tai syytetyn kuulustelussa.
46 Lisäksi mainitun direktiivin 3 artiklan 3 kohdan a alakohdassa, luettuna kyseisen direktiivin johdanto-osan 23 ja 44 perustelukappaleen valossa, säädetään lähinnä, että epäillyllä tai syytetyllä on oltava oikeus tavata yksityisesti avustajaa ja pitää yhteyttä tähän milloin tahansa, myös ennen poliisin tai muun lainvalvonta- tai oikeusviranomaisen suorittamaa kuulustelua. Tästä seuraa, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut erottaa toisistaan näiden henkilöiden ”oikeus viestiä” avustajansa kanssa, mikä voi tapahtua televiestintävälinein, ja ”oikeus tavata” avustajaa, mikä edellyttää sen sijaan lähtökohtaisesti viimeksi mainitun fyysistä läsnäoloa. Tämä koskee myös avustajan läsnäoloa kuulustelussa, johon hänen on voitava tosiasiallisesti osallistua.
47 Direktiivin 2013/48 tavoitteista on vielä mainittava, että sen johdanto-osan 4, 6 ja 54 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivillä pyritään muun muassa panemaan täytäntöön rikosasioissa annettavien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaate, joka edellyttää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin. Tästä seuraa myös, että unionin lainsäätäjä on ottanut huomioon sen, että keskinäisen luottamuksen lujittaminen edellyttää yksityiskohtaisia sääntöjä erityisesti perusoikeuskirjasta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvien menettelyllisten oikeuksien ja takeiden suojasta.
48 Tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että epäillyllä on oltava mahdollisuus avustajansa fyysiseen läsnäoloon poliisin järjestämissä alkuvaiheen kuulemisissa ja oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä myöhemmin pidettävissä kuulusteluissa. Läsnäolon on mahdollistettava se, että avustaja voi antaa tällaiselle henkilölle abstraktin avun sijasta tehokasta ja konkreettista apua, ja erityisesti varmistaa, ettei kuulustellun epäillyn puolustautumisoikeuksia loukata (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.11.2018, Beuze v. Belgia, CE:ECHR:2018:1109JUD-007140910, 134 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.5.2019, Doyle v. Irlanti, CE:ECHR:2019:0523JUD-005197917, 74 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 4.6.2019, Farrugia v. Malta, CE:ECHR:2019:0604JUD-006304113, 97 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.1.2022 Atristain Gorosabel v. Espanja, CE:ECHR:2022:0118JUD-001550815, 49 kohta).
49 Niinpä on katsottava, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu avustajan läsnäolon käsite merkitsee sitä, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus siihen, että hänen avustajansa on lähtökohtaisesti fyysisesti läsnä kuulustelussa.
50 Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että tietyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa avustajan läsnäolo voidaan varmistaa muilla, erityisesti digitaalisilla keinoilla, edellyttäen, että niillä voidaan taata puolustautumisoikeuksien täysimääräinen ja tehokas käyttäminen.
51 Oikeudesta avustajan läsnäoloon kuulustelussa voidaan kuitenkin poiketa väliaikaisesti. Direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa väliaikaisesti poiketa kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa säädettyjen oikeuksien soveltamisesta siltä osin kuin tämä voidaan tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen perustella vähintään toisella kyseisen 3 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulla pakottavalla syyllä. Syistä ensimmäinen liittyy kiireelliseen tarpeeseen ”ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset”. Toinen puolestaan on kyseessä, ”jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen”.
52 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että Unkarin lainsäädännössä säädetään, että tutkintaviranomainen tai syyttäjäviranomainen voi aloittaa epäillyn kuulustelun, jos valittu tai nimetty avustaja ei saavu paikalle vähintään kahden tunnin kuluessa siitä, kun hänelle on ilmoitettu asiasta.
53 Tästä seuraa, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdasta ilmenevien edellytysten vastaisesti Unkarin säännöstössä ei taata avustajan läsnäoloa ja tosiasiallista osallistumista kuulusteluun.
54 On vielä selvitettävä, voidaanko Unkarin lainsäädäntöä pitää direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdassa asetetut edellytykset täyttävänä väliaikaisena poikkeuksena kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta velvoitteesta. Tältä osin on todettava, että kyseisellä lainsäädännöllä poiketaan yleisesti rikoksesta syytetyn tai todennäköisin syin epäillyn henkilön oikeudesta tulla kuulluiksi avustajan läsnä ollessa siinä tapauksessa, että avustaja ei saavu kuulusteluun vähintään kahden tunnin kuluessa siitä, kun hänelle on ilmoitettu asiasta, asettamatta tällaiselle poikkeamiselle direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ja erityisesti edellyttämättä siltä jompaakumpaa kyseisen 3 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetuista pakottavista syistä.
55 Direktiivin 2013/48 systematiikasta ja tavoitteista ilmenee, että ne väliaikaiset poikkeukset oikeudesta avustajan käyttämiseen, joista jäsenvaltiot voivat säätää, luetellaan tyhjentävästi mainitun direktiivin 3 artiklan 5 ja 6 kohdassa (tuomio 12.3.2020, VW (Oikeus avustajaan, jos haastettu epäilty ei saavu oikeuteen), C‑659/18, EU:C:2020:201, 42 kohta).
56 Direktiivin 2013/48 systematiikan osalta on todettava, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohtaa on poikkeussäännöksenä kyseisen direktiivin 3 artiklan 1–3 kohdassa säädetyistä periaatteista on tulkittava suppeasti. Lisäksi kyseisen direktiivin 8 artikla, jonka otsikko on ”Väliaikaisten poikkeuksien soveltamista koskevat yleiset edellytykset”, koskee avustajan käyttämistä koskevan oikeuden osalta ainoastaan kyseisen direktiivin 3 artiklan 5 tai 6 kohdassa säädettyjä poikkeuksia. Direktiivin 2013/48 johdanto-osan 30–32 perustelukappaleessa viitataan myös ainoastaan kyseisiin poikkeuksiin (tuomio 12.3.2020, VW (Oikeus avustajaan, jos haastettu epäilty ei saavu oikeuteen), C‑659/18, EU:C:2020:201, 43 kohta).
57 Direktiivin 2013/48 tavoitteista on todettava yhtäältä, että sen johdanto-osan neljännestä ja kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivillä pyritään muun muassa vahvistamaan jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin, jotta näin voidaan panna täytäntöön periaate rikosasioissa annettavien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta, jonka laajuus riippuu läheisesti tietyistä tekijöistä, joihin kuuluvat epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeuksien turvaamisjärjestelyt. Toisaalta kyseisen direktiivin johdanto-osan 8 ja 52 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivillä pyritään myös takaamaan epäillyille tai syytetyille yhtäläinen oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kaikkialla unionissa erityisesti siltä osin kuin on kyse oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä.
58 Direktiivin 2013/48 3 artiklan tulkitseminen siten, että siinä sallitaan jäsenvaltioiden säätää avustajan käyttämistä koskevan oikeuden osalta muista kuin kyseisessä 3 artiklassa tyhjentävästi luetelluista poikkeuksista, olisi vastoin kyseisen direktiivin tavoitteita ja systematiikkaa sekä jopa mainitun 3 artiklan sanamuotoa ja veisi kyseiseltä oikeudelta tehokkaan vaikutuksen (tuomio 12.3.2020, VW (Oikeus avustajaan, jos haastettu epäilty ei saavu oikeuteen), C‑659/18, EU:C:2020:201, 45 kohta).
59 Niinpä on todettava, että kansallinen lainsäädäntö, jossa sallitaan yleisesti se, että henkilöä, jonka on syytä epäillä syyllistyneen rangaistavaan tekoon, kuullaan avustajan poissa ollessa siinä tapauksessa, että avustaja ei saavu paikalle kahden tunnin kuluessa siitä, kun hänelle on ilmoitettu asiasta, ei kuulu direktiivissä 2013/48 tyhjentävästi lueteltuihin syihin, joiden nojalla tästä oikeudesta voidaan poiketa väliaikaisesti, ja sillä rikotaan siten kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kohdan kanssa, siltä osin kuin poikkeaminen oikeudesta avustajan läsnäoloon kuulustelussa ja hänen tosiasialliseen osallistumiseensa siihen ei edellytä sen toteamista, että tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toimia välittömästi, jotta vältetään rikosoikeudellisen menettelyn vakava vaarantuminen.
60 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa millään kantajan väitteellä.
61 Yhtäältä on hylättävä Unkarin väite, jonka mukaan edellä 59 kohdassa tarkoitettu oikeutta avustajan käyttämiseen koskeva rajoitus on perusteltu siinä tapauksessa, että henkilö, jonka on syytä epäillä syyllistyneen rangaistavaan tekoon, pidätetään, koska Unkarin lainsäädännön mukaan kyseistä henkilöä on tässä tapauksessa kuultava 24 tunnin kuluessa pidätyksestä eikä vapaudenmenetys saa kestää pidempään kuin 72 tuntia. Unkarin mukaan näin aiheutuu rikosoikeudellisen menettelyn estymisen vaara, joka oikeuttaa kuulustelun suorittamisen silloin, kun avustajaa ei ole valittu tai hän ei saavu paikalle asetetussa määräajassa.
62 Direktiivin 2013/48 johdanto-osan 28 perustelukappaleesta kylläkin ilmenee, että jos epäilty tai syytetty menettää vapautensa, jäsenvaltioiden olisi tehtävä tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että hän kykenee tosiasiallisesti käyttämään oikeuttaan avustajaan, ellei hän ole luopunut tästä oikeudesta, muun muassa järjestämällä avustaja, jos asianomaisella henkilöllä ei sellaista ole.
63 Kuten komissio perustellusti väittää, asianomaiselle jäsenvaltiolle on kuitenkin tarjolla useita vaihtoehtoja, jotka ovat direktiivin 2013/48 vaatimusten mukaisia, jotta se voisi välttää rikosoikeudellisen menettelyn estymisen joko siksi, että epäilty tai syytetty ei ole valinnut avustajaa, tai siksi, että valittu avustaja ei saavu paikalle asetetussa määräajassa. Ensinnäkin direktiivin 2013/48 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa ja erityisesti silloin, kun tutkintaviranomaisten on toimittava välittömästi, jotta vältetään rikosoikeudellisen menettelyn vakava vaarantuminen, kyseiset viranomaiset voivat kuulustella henkilöä ilman avustajaa. Jos nämä edellytykset eivät täyty ja toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että kuulustelu on kuitenkin tarpeen, ne voivat sen korjaamiseksi, että epäilty tai syytetty ei ole valinnut avustajaa tai että valitun avustajan on mahdotonta olla läsnä kuulustelussa, viran puolesta nimetä käytettävissä olevan avustajan. Myös silloin, kun epäilty tai syytetty luopuu oikeudestaan käyttää avustajaa kyseisen direktiivin 9 artiklassa säädetyin edellytyksin, kuulustelu voidaan suorittaa ilman avustajaa.
64 Näiden kahden mahdollisuuden olemassaolosta seuraa, että direktiivin 2013/48 3 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyn avustajan käyttämistä koskevan oikeuden kunnioittaminen ei merkitse väistämättä sitä, että asianomaisella jäsenvaltiolla olisi velvollisuus säätää siitä, että kiinniotetulle henkilölle on nimettävä viran puolesta avustaja avustamaan tätä kuulustelun aikana.
65 Niinpä ei voida väittää, että kuulustelun jatkaminen avustajan poissa ollessa voitaisiin oikeuttaa sillä, että se, ettei rikoksesta syytetty tai todennäköisin syin epäilty henkilö ole nimennyt avustajaa, tai se, että avustaja ei saavu paikalle asetetussa määräajassa, voi olla rikoksesta syytetyn tai todennäköisin syin epäillyn henkilön viivyttelytoimi ja haitata rikosoikeudellista menettelyä.
66 Toisaalta Unkarin väitteestä, jonka mukaan rikosprosessikoodeksiin on sisällytetty uusi 387/A §, on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (tuomio 1.8.2025, komissio v. Espanja (Työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta annettu direktiivi), C‑70/24, EU:C:2025:615, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio kehotti 14.7.2023 päivätyllä perustellulla lausunnolla Unkaria noudattamaan kyseisessä lausunnossa tarkoitettuja velvoitteitaan kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.
68 Tästä seuraa, että nyt käsiteltävässä asiassa Unkari ei voi tehokkaasti kiistää velvoitteidensa noudattamatta jättämistä vetoamalla rikosprosessikoodeksiin tehtyyn muutokseen, joka julkaistiin 4.12.2024 eli kyseisen määräajan päättymisen jälkeen.
69 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Unkari ei ole noudattanut direktiivin 2013/48 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kohdan kanssa, noudattamisen edellyttämiä säännöksiä.
Toinen kanneperuste, joka koskee direktiivin 2013/48 9 artiklan täytäntöönpanon laiminlyöntiä
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
70 Komissio väittää kannekirjelmässään, että Unkari ei ole noudattanut direktiivin 2013/48 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole saattanut direktiivin 9 artiklaa osaksi oikeusjärjestystään. Unkarin oikeudessa ei nimittäin säädetä, että epäillyille tai syytetyille on kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn mukaisesti ilmoitettava niistä mahdollisista seurauksista, joita aiheutuu avustajan käyttämistä koskevasta oikeudesta luopumisesta, ja/tai mahdollisuudesta peruuttaa alkuperäinen luopumispäätös mainitun direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
71 Komission mukaan Unkarin oikeudessa epäillyille ja syytetyille annettavalla mahdollisuudella olla käyttämättä oikeuttaan avustajaan on samat seuraukset kuin muodollisella luopumisella tästä oikeudesta, joten tällaiseen mahdollisuuteen olisi sovellettava direktiivin 2013/48 9 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat luopumista muun muassa kyseisestä oikeudesta, koska muuten vaarana on kyseisten vaatimusten kiertäminen tai ainakin niiden vakava vaarantuminen.
72 Kyseisessä 9 artiklassa käytettyä ilmaisua ”luopuminen” on nimittäin tulkittava siten, että se kattaa sekä muodollisen että epämuodollisen luopumisen kyseisestä oikeudesta.
73 Komission mukaan direktiivillä 2013/48 myönnetyt oikeudet on taattava konkreettisesti ja tehokkaasti, jotta epäillyt ja syytetyt voivat tehdä tietoon perustuvan päätöksen puolustuksestaan menettelyn kaikissa vaiheissa. Tätä varten Unkarin oikeusjärjestelmässä, jossa viitataan avustajan käyttämistä koskevan oikeuden osalta luovuttamattomaan oikeuteen, jota epäilty tai syytetty voi vapaasti käyttää tai olla käyttämättä, olisi säädettävä riittävistä takeista näiden henkilöiden hyväksi silloin, kun he päättävät olla käyttämättä tätä oikeutta, koska tällaisesta päätöksestä seuraa, että heiltä viedään tosiasiallinen avustajan merkitsemä suoja.
74 Unkari väittää vastineessaan, että rikosprosessikoodeksin säännöksissä säädetään, että epäillylle tai syytetylle on annettava täydelliset tiedot hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Unkari väittää tältä osin, että epäillyillä ja syytetyillä ei todellisuudessa ole mahdollisuutta luopua oikeudestaan käyttää avustajaa, koska kyseinen oikeus on Unkarin oikeuden mukaan luovuttamaton. Niinpä silloin, kun edustaminen tuomioistuimessa on pakollista, toimivaltaiset viranomaiset nimeävät avustajan avustamaan heitä. Jos oikeudellinen edustaminen ei sitä vastoin ole pakollista, epäillyt tai syytetyt voivat vapaasti päättää, haluavatko he käyttää avustajaa, tai pyytää avustajan nimeämistä. Päätös olla käyttämättä avustajaa ei siis Unkarin mukaan merkitse luopumista kyseisestä oikeudesta vaan ainoastaan sitä, että epäillyt tai syytetyt eivät halua käyttää kyseistä oikeutta.
75 Niinpä direktiivin 2013/48 9 artiklaa ei ole Unkarin mukaan tarpeen saattaa osaksi sen oikeusjärjestystä, koska ei ole olemassa tilannetta, jossa epäillyt tai syytetyt henkilöt voisivat pätevästi luopua oikeudestaan käyttää avustajaa ja jossa edellytettäisiin, että heille ilmoitetaan tästä mahdollisuudesta.
76 Lisäksi Unkari väittää, että rikosprosessikoodeksin säännökset mahdollistivat jo sen, että epäillyille tai syytetyille henkilöille ilmoitetaan täysimääräisesti heidän puolustautumisoikeuksistaan, mutta heille annettavien tietojen laajuutta on edelleen selvennetty kyseisen koodeksin uudessa 387/A §:ssä. Kyseisestä säännöksestä ilmenee Unkarin mukaan, että tällaisille henkilöille on ilmoitettava heidän oikeudestaan milloin tahansa kieltäytyä lausunnon antamisesta – myös heidän avustajansa poissa ollessa – ja pyytää avustajan läsnäoloa. Jos asianomainen henkilö ilmoittaa, ettei hän halua antaa lausuntoa, uudessa 387/A §:ssä säädetään, että kuulustelu lopetetaan. Sen sijaan siinä tapauksessa, että asianomainen henkilö – jolla ei ole avustajaa – antaa lausunnon sen jälkeen, kun hänelle on ilmoitettu oikeudesta olla vastaamatta, uudessa säännöksessä täsmennetään Unkarin mukaan, että asianomainen henkilö kieltäytyy näin asiasta täysin tietoisena avustajan käyttämisestä ja siten oikeudesta vastata kysymyksiin vain avustajan läsnä ollessa. Rikosprosessikoodeksin uudella 387/A §:llä pyritään siten Unkarin mukaan vahvistamaan epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden hyväksi ilman avustajaa suoritettaviin kuulusteluihin liittyviä takeita, jotta Unkarin lainsäädäntö vastaisi paremmin komission vaatimuksia.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
77 Aluksi on hylättävä edellä 66–68 kohdassa esitetyistä syistä Unkarin väite, joka koskee rikosprosessikoodeksin uuden 387/A §:n antamista.
78 Huomioon on siis otettava ainoastaan se kansallinen lainsäädäntö, joka oli voimassa ennen perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymistä.
79 Direktiivin 2013/48 9 artiklan 1 kohdassa säädetään kahdesta edellytyksestä, jotka koskevat epäillyn tai syytetyn mahdollista luopumista oikeudestaan käyttää avustajaa.
80 Kyseisen säännöksen a alakohdassa edellytetään, että epäilty tai syytetty on saanut tiedot avustajan käyttämistä koskevan oikeuden sisällöstä ja siitä luopumisen mahdollisista seurauksista; tältä osin täsmennetään, että näiden tietojen, jotka voidaan antaa suullisesti tai kirjallisesti, on oltava selviä ja riittäviä ja ne on annettava selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä. Lisäksi kyseisen säännöksen b alakohdan mukaan luopuminen on tehtävä vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti.
81 Direktiivin 2013/48 9 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäilty tai syytetty voi myöhemmin peruuttaa luopumisen missä tahansa rikosoikeudellisen menettelyn vaiheessa ja että hänelle ilmoitetaan tästä mahdollisuudesta.
82 Vaikka Unkarin oikeudessa oikeutta käyttää avustajaa pidetään luovuttamattomana oikeutena, on selvää, että epäillyt tai syytetyt voivat päättää olla käyttämättä kyseistä oikeutta. Kuten komissio on perustellusti todennut, syytetyn päätöksestä olla käyttämättä kyseistä oikeutta seuraa, että kyseisen henkilön on puolustettava itseään ilman avustajan apua. Kuten julkisasiamies esittää ratkaisuehdotuksensa 90 ja 91 kohdassa, tällaisella päätöksellä on siten käytännössä sama vaikutus kuin direktiivin 2013/48 9 artiklassa tarkoitetulla luopumisella.
83 Unkarin väitteestä, jonka mukaan luopumista oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ei ole muodollisesti tunnustettu kyseisessä jäsenvaltiossa, on muistutettava, että se, ettei tietyssä jäsenvaltiossa ole tiettyä oikeudellista käsitettä, ei voi vapauttaa kyseistä jäsenvaltiota velvollisuudestaan antaa kyseisen direktiivin kaikkien säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Sekä oikeusvarmuuden periaate että sen varmistamisen välttämättömyys, että direktiivejä sovelletaan täysimääräisesti – ei vain tosiasiallisesti vaan myös oikeudellisesti –, näet edellyttävät, että kaikki jäsenvaltiot sisällyttävät asianomaisen direktiivin säännökset selvään, täsmälliseen ja yksiselitteiseen säännöstöön, joka sisältää sitovat säännökset direktiivin kattamalla alueella. Jäsenvaltioilla on tällainen velvollisuus, jotta estetään muutokset jäsenvaltioissa tiettynä hetkenä vallitsevassa tilanteessa ja taataan se, että kaikki oikeussubjektit unionissa – mukaan lukien niiden jäsenvaltioiden oikeussubjektit, joissa tiettyä direktiivissä tarkoitettua toimintaa ei harjoiteta tai tiettyä direktiivissä säädettyä käsitettä ei ole – tietävät selvästi ja täsmällisesti, mitkä heidän oikeutensa ja velvollisuutensa kaikissa olosuhteissa ovat (ks. analogisesti tuomio 1.8.2025, komissio v. Espanja (Työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta annettu direktiivi), C‑70/24, EU:C:2025:615, 64 kohta).
84 Niinpä on todettava, että Unkari ei ole noudattanut direktiivin 2013/48 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ollut perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymiseen mennessä antanut kyseisen direktiivin 9 artiklan täytäntöönpanon edellyttämiä säännöksiä.
85 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Unkari ei ole noudattanut direktiivin 2013/48 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut yhtäältä kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kohdan kanssa, ja toisaalta kyseisen direktiivin 9 artiklan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä.
Oikeudenkäyntikulut
86 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Unkarin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska Unkari on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan tämän toimielimen oikeudenkäyntikulut.
87 Kyseisen työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Niinpä Tšekin tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Unkari ei ole noudattanut oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut yhtäältä kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 kohdan, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 3 kohdan kanssa, ja toisaalta kyseisen direktiivin 9 artiklan noudattamisen edellyttämiä säännöksiä.
2) Unkari vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Tšekin tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: unkari.