<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-51/17</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CC0051</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:303">EU:C:2018:303</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>16</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>16</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Evgeni Tanchev – Asia C-51/17</HT></P><P><HT TYPE="SC">OTP Bank ja OTP Faktoring</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Evgeni Tanchev</HT></P><P><DATE ISO="20180503">3 päivänä toukokuuta 2018</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C-51/17</HT></P><P>OTP Bank Nyrt ja</P><P>OTP Faktoring Követeléskezelő Zrt</P><P>vastaan</P><P>Teréz Ilyés ja</P><P>Emil Kiss</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Fővárosi Ítélőtábla (Budapestin ylioikeus, Unkari))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Kuluttajansuoja</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot</KEYWORD><KEYWORD>Valuuttamääräiset luottosopimukset</KEYWORD><KEYWORD>Jäsenvaltion lakisääteiset toimenpiteet kohtuuttomien sopimusehtojen korjaamiseksi</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohta ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></KEYWORD><KEYWORD>Direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohta ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>pakollisia lakeja tai asetuksia<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></KEYWORD><KEYWORD>Jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta arvioida sopimusehtojen kohtuuttomuutta viran puolesta</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tämän Fővárosi Ítélőtáblan (Budapestin ylioikeus, Unkari) ennakkoratkaisupyynnön taustalla oleva riita-asia on sekin jatkoa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Ks. myös esim. unionin tuomioistuimessa vireillä oleva asia Sziber (C-483/16). Julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus esitettiin <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180116">16.1.2018</DATE> (<NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:9">EU:C:2018:9</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> unionin tuomioistuimen <DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE> antamaan tuomioon Kásler ja Káslerné Rábai (jäljempänä tuomio Kásler),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">ECLI:EU:C:2014:282</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jossa käsiteltiin ulkomaan valuutan ja erityisesti Sveitsin frangin määräisten Unkarissa tehtyjen kuluttajaluottosopimusten ehtojen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Siinä unionin tuomioistuin muun muassa antoi ratkaisun kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annettu neuvoston direktiivi 93/13 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 95, s. 29</REF.DOC.OJ>; jäljempänä direktiivi 93/13).</P></NOTE> 4 artiklan 2 kohdan nojalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>sopimuksen pääkohde<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> merkityksestä. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen tuomioistuimen eli Kúrian (Unkarin ylin tuomioistuin) asiana oli sitten päättää, olivatko kyseessä olleet sopimusehdot ja siten lähtökohtaisesti direktiivissä 93/13 tarjotun suojan ulkopuolella. Samalla unionin tuomioistuin antoi Kúrialle perusteet, joita se voi soveltaa määrittäessään, onko kyseiset sopimusehdot <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, mikä on direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa säädetty poikkeukseksi edellä mainittuun poissulkemiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Pääasian vastapuolet Téréz Ilyés ja Emil Kiss (jäljempänä vastapuolet), jotka nostivat asiassa kanteen, ovat riitauttaneet Unkarin lainsäädännössä unionin tuomioistuimen tuomion Kásler ja sen perusteella annetun Kúrian tuomion nojalla käyttöön otetun korjaavan järjestelmän väittämällä, että järjestelmässä jätetään valuuttakurssiriski kuluttajille olosuhteissa, jotka johtavat direktiivillä 93/13 asetettujen avoimuusvelvoitteiden loukkaamiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Tämän direktiivin säännökset eivät koske pakollisia lakeja tai asetuksia heijastavia sopimusehtoja eikä kansainvälisten sopimusten, joissa jäsenvaltiot ja yhteisö ovat osallisina, määräyksiä tai periaatteita, varsinkaan liikenteen alalla.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 4 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioidaan ottaen huomioon sopimuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen luonne ja viitaten sopimuksentekohetkellä kaikkiin sopimuksen tekoon liittyviin olosuhteisiin sekä kaikkiin muihin sopimuksen ehtoihin tai toiseen sopimukseen, josta se on riippuvainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan soveltamista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="004.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, hinnan tai korvauksen riittävyyttä eikä vastineena toimitettavia palveluja ja tavaroita, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 3 artiklan 3 kohdassa säädetään, että direktiivin 93/13 liitteessä on ohjeellinen luettelo, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. Liitteessä olevan 1 kohdan i alakohdassa mainitaan</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>ehdot, joiden tarkoituksena tai seurauksena on:</ALINEA><ALINEA>kuluttajan sitominen peruuttamattomasti ehtoihin, joihin hänellä ei ollut mitään tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen sopimuksen tekemistä<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="3"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unkarin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Luottolaitoksista ja rahalaitoksista annettu vuoden 1996 laki nro CXII (hitelintézetekről és pénzügyi vállalkozásokról szóló 1996. évi CXII. törvény), jäljempänä Hpt-laki)</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Hpt-lain 203 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="203.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Rahalaitoksen on tiedotettava sekä nykyisille että mahdollisille asiakkailleen selkeästi ja ymmärrettävästi tarjoamiensa palvelujen käyttöedellytyksistä sekä näiden edellytysten muutoksista. – –</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="203.006"><NO.PARAG>6.</NO.PARAG><ALINEA>Kun kyseessä ovat yksityisasiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset, joilla myönnetään valuuttaluotto tai joihin sisältyy kiinteistön etuosto-oikeus, rahalaitoksen on selvitettävä asiakkaalle sopimusliiketoimesta aiheutuva riski ja asiakkaan on allekirjoituksellaan vahvistettava olevansa selvillä siitä.<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">DH1-laki</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Rahalaitosten kuluttajien kanssa tekemiä lainasopimuksia koskevissa asioissa annettuihin Kúrian yhdenmukaistamisratkaisuihin liittyvistä eräistä kysymyksistä vuonna 2014 annetun lain nro XXXVIII (A Kúriának a pénzügyi intézmények fogyasztói kölcsönszerződéseire vonatkozó jogegységi határozatával kapcsolatos egyes kérdések rendezéséről szóló 2014. évi XXXVIII. törvény, jäljempänä DH1-laki) 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>[Tätä lakia sovelletaan] kuluttajien kanssa <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE> alkaen aina tämän lain voimaantuloon saakka tehtyihin lainasopimuksiin. Tätä lakia sovellettaessa käsitteellä <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>kuluttajan kanssa tehty lainasopimus<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="2019" ID="QE0013"/> tarkoitetaan mitä tahansa valuuttamääräistä luotto- tai lainasopimusta (joka on sidottu ulkomaan valuuttaan tai määritelty ulkomaan valuutassa mutta joka suoritetaan forinteissa) tai forinttimääräistä luotto- tai lainasopimusta tai mitä tahansa rahalaitoksen ja kuluttajan välillä tehtyä rahoitusleasingsopimusta, johon sisältyy vakiomuotoisia sopimusehtoja tai mikä tahansa muu sopimusehto, josta ei ole neuvoteltu erikseen, ja joka sisältää 3 §:n 1 momentissa tai 4 §:n 1 momentissa säädetyn lausekkeen.<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>DH1-lain 3 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Kuluttajan kanssa tehdyn luottosopimuksen ehto – erikseen neuvoteltuja ehtoja lukuun ottamatta – on pätemätön, jos sen mukaan rahalaitos määrää ostokurssin soveltamisesta laina- tai rahoitusleasingsopimuksen kohteen hankintaa varten tarkoitettuja varoja luovutettaessa, kun velan lyhennyksiin sovelletaan myyntikurssia tai jonkin muun tyyppistä vaihtokurssia kuin se, jota sovellettiin varoja luovutettaessa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>[Edellä] 1 momentissa tarkoitetun pätemättömän sopimusehdon sijasta sovelletaan – – [Unkarin valtion pankin] kyseiselle valuutalle virallisesti vahvistamaa valuuttakurssia sekä varoja luovutettaessa että velkaa lyhennettäessä (maksuerät sekä valuuttamääräiset kustannukset, kulut ja palkkiot mukaan luettuina).</ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="003.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>Rahalaitoksen on suoritettava tilitys kuluttajan kanssa erityislain säännösten mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="4"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">DH3-laki</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Tietyistä valuuttamääräisten kuluttajien kanssa tehtyjen lainasopimusten valuutan muuntamiseen liittyvistä kysymyksistä ja niiden korkoja koskevista säännöistä vuonna 2014 annetun lain nro LXXVII (Az egyes fogyasztói kölcsönszerződések devizanemének módosulásával és a kamatszabályokkal kapcsolatos kérdések rendezéséről szóló 2014. évi LXXVII. törvény, jäljempänä DH3-laki) 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>Kuluttajan kanssa tehtyä lainasopimusta muutetaan tämän lain nojalla sen säännösten mukaisesti.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>DH3-lain 10 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>Kuluttajan kanssa tehdyn valuuttamääräisen tai valuuttaan perustuvan kiinnelainasopimuksen velkojana olevan rahalaitoksen on [DH2-lain] mukaisesti tilitysvelvollisuuden noudattamiselle asetetussa määräajassa muunnettava forinttimääräiseksi lainaksi valuuttamääräiseen tai valuuttaan perustuvaan kuluttajan kanssa tehtyyn kiinnelainasopimukseen perustuva velka tai kyseiseen sopimukseen perustuva kokonaisvelka (valuutassa perittävät korot, kulut, palkkiot ja kustannukset mukaan luettuina) soveltaen [DH2-lain] mukaisesti tehtyä tilitystä. Muuntamisessa käytetään seuraavista kahdesta kurssista sitä, joka on viitepäivänä kuluttajan kannalta suotuisampi:</ALINEA><ALINEA>(a) Unkarin valtion pankin kyseiselle valuutalle ajanjaksolla <DATE ISO="20140616">16.6.2014</DATE>–<DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> virallisesti vahvistamien vaihtokurssien keskiarvo tai</ALINEA><ALINEA>(b) Unkarin valtion pankin kyseiselle valuutalle <DATE ISO="20141107">7.11.2014</DATE> virallisesti vahvistama vaihtokurssi.<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Vastapuolet tekivät <DATE ISO="20080215">15.2.2008</DATE> ELLA Első Lakáshitel Kereskedelmi Bank Zrt:n kanssa sopimuksen Sveitsin frangin määräisestä lainasta 1,9 prosentin korolla. Laina siirrettiin <DATE ISO="20161101">1.11.2016</DATE> välittäjältä OTP Bank Nyrt:lle, joka sen jälkeen siirsi lainan OTP Faktoring Követléskezelő Zrt:lle (jäljempänä valittajat).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Sopimuksen mukaan velkojan oli määrä antaa enintään <FT TYPE="NUMBER">30075000</FT> Unkarin forintin suuruinen laina, johon sisältyi <FT TYPE="NUMBER">75000</FT> forintin järjestelypalkkio ja joka sopimuksen tekohetkellä vastasi 212 831:tä Sveitsin frangia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Sopimuksen mukaan velkoja muunsi forintteina antamansa lainan Sveitsin frangeiksi lainanantohetkellä käyttämänsä ostokurssin mukaisesti. Forintteina maksettavia kuukausittaisia lyhennyseriä vastaavan määrän se sen sijaan vahvisti oman myyntikurssinsa mukaan. Velkoja saattoi myös yksipuolisesti muuttaa pääomalle maksettavaa korkoa ja hallinnointikuluja, mutta sopimukseen ei sisältynyt ehtoa, jonka nojalla vastapuolet voisivat yksipuolisesti muuttaa sopimukseen kirjattua rahayksikköä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Sen sopimuksen osan mukaan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>Riskitietoisuutta koskeva vakuutus<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>velallinen vakuuttaa lainaan liittyvien riskien osalta tuntevansa ja ymmärtävänsä velkojan hänelle tästä seikasta antamat yksityiskohtaiset tiedot ja olevansa tietoinen valuuttaluoton ottamiseen liittyvästä riskistä, josta hän vastaa yksin. Valuuttakurssiriskin osalta hän on tietoinen erityisesti siitä, että jos forintin valuuttakurssissa tapahtuu sopimuksen voimassaoloaikana Sveitsin frangiin nähden epäsuotuisia muutoksia (toisin sanoen jos forintin valuuttakurssi heikkenee suhteessa lailliseen valuuttakurssiin maksuhetkellä), ulkomaan valuuttana vahvistettujen ja forintteina maksettavien lyhennyserien vasta-arvo saattaa kasvaa jopa huomattavasti. Allekirjoittamalla tämän sopimuksen velallinen vakuuttaa olevansa tietoinen siitä, että hän vastaa tämän riskin aiheuttamista taloudellisista seurauksista<?PAGE NO="5"?> kokonaisuudessaan. Hän vakuuttaa lisäksi arvioineensa huolellisesti valuuttakurssiriskistä johtuvat mahdolliset vaikutukset ja hyväksyvänsä ne arvioituaan riskin maksukykynsä ja taloudellisen tilanteensa perusteella ja olevansa tietoinen siitä, ettei hän voi esittää pankille valuuttakurssiriskistä johtuvia korvausvaatimuksia<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Vastapuolet nostivat <DATE ISO="20130516">16.5.2013</DATE> valittajia vastaan kanteen, jossa he vaativat lainasopimuksen toteamista pätemättömäksi sekä sopimuksen toteamista päteväksi mutta forinttimääräisenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Ensimmäisen asteen tuomioistuin hyväksyi vaatimuksen <DATE ISO="20160311">11.3.2016</DATE> antamallaan tuomiolla, jossa se totesi muun muassa, että vaikkakin sopimusehto, jossa velvoitetaan kantamaan valuuttakurssiriski, oli sopimuksen pääkohde, sitä ei ollut laadittu selkeästi eikä ymmärrettävästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Ensimmäinen valittaja haki muutosta ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomioon ja vaati tuomion muuttamista ja valituksen hylkäämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Unkarin lainsäätäjä antoi lait DH1 ja DH2 sekä lain DH3 sen jälkeen, kun vastapuolet olivat panneet menettelyn vireille <DATE ISO="20130516">16.5.2013</DATE>, mutta sinä aikana, kun riita-asiaa käsiteltiin Unkarin tuomioistuimissa. Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että DH1-laki, joka tuli voimaan <DATE ISO="20140726">26.7.2014</DATE>, perustuu (Unkarin tuomioistuimia sitovaan) Kúrian ratkaisuun nro 2/2014,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Magyar Közlöny 2014/91, s. 10975.</P></NOTE> joka annettiin unionin tuomioistuimen tuomion Kásler<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">ECLI:EU:C:2014:282</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Ks. myös rahalaitosten kuluttajien kanssa tekemiä lainasopimuksia koskevissa asioissa annettuihin Kúrian yhdenmukaistamisratkaisuihin liittyvistä eräistä kysymyksistä vuonna 2014 annetussa laissa nro XXXVIII vahvistetuista tilitystä koskevista ja eräistä muista säännöksistä vuonna 2014 annettu laki nro XL (A [Kúriának a] pénzügyi intézmények fogyasztói kölcsönszerződéseire vonatkozó jogegységi határozatával kapcsolatos egyes kérdések rendezéséről szóló 2014. évi XXXVIII. törvényben rögzített elszámolás szabályairól és egyes egyéb rendelkezésekről szóló 2014. évi XL. törvény) eli DH2-laki.</P></NOTE> pohjalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen mukaan DH1-lain 1 §:n 1 ja 3 momenttia sovelletaan asianomaiseen sopimukseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>DH1-lain 3 §:n 1 momentin nojalla kuluttajan kanssa tehdyn luottosopimuksen ehto on pätemätön, jos ehdon mukaan rahalaitos määrää ostokurssin soveltamisesta, kun lainaa annetaan, mutta velan lyhennyksiin sovelletaan myyntikurssia. DH1-lain 3 §:n 2 momentin mukaan 3 §:n 1 momentin nojalla pätemättömäksi todettu sopimusehto korvataan – lähtökohtaisesti – määräyksellä, jonka mukaan sekä lainanantoa että ‑lyhennyksiä varten sovelletaan Magyar Nemzeti Bankin (Unkarin valtion pankki) vahvistamaa virallista valuuttakurssia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Lisäksi ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että vuoden 2014 DH2-lailla lainsäätäjä vaati rahalaitoksia tilittämään takaisin kuluttajien kohtuuttomien sopimusehtojen takia liikaa maksamat määrät. Vuoden 2014 DH3-lain mukaan sopimuksia, joiden vakuutena on ulkomaisen valuutan määräinen kiinnitys, ei enää hyväksytä, ja kuluttajaluotot muunnettiin forinttimääräisiksi (myös pääkäsittelyssä kyseessä oleva velka), minkä lisäksi oikeudellisten suhteiden sisältöön tehtiin muitakin muutoksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Lopuksi ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että DH1- ja DH3-lakien mukaan valuuttakurssiriski säilyi kuluttajan vastuulla sekä ex tunc että ex nunc.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Kúrian ratkaisu nro 2/2014<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. alaviite 5.</P></NOTE> pysyy lainvoimaisena huolimatta DH-lakien antamisesta; ratkaisussa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>1</NO.P><TXT>Kuluttajan kanssa tehdyn valuuttamääräisen lainasopimuksen ehto, jonka mukaan kuluttaja vastaa valuuttariskistä rajoituksetta – vastikkeena edullisemmasta korkokannasta – on pääkohdetta koskeva sopimusehto, jonka kohtuuttomuutta ei tavallisesti voida tutkia. Tämän ehdon kohtuuttomuus voidaan tutkia ja todeta ainoastaan, jos sopimuksen sisältö ei sopimuksen tekohetkellä sekä sopimuksen teksti että rahalaitokselta saadut tiedot huomioon ottaen ollut tavanomaisesti valistuneen, kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan (jäljempänä kuluttaja) kannalta katsoen selkeä ja ymmärrettävä. Valuuttakurssiriskiin liittyvät sopimusehdot ovat kohtuuttomia ja sopimus on näin ollen kokonaan tai osittain pätemätön, kun kuluttaja voi rahalaitokselta saatujen puutteellisten tietojen tai näiden tietojen saannin viivästymisen takia perustellusti luulla, ettei valuuttakurssiriski ole todellinen tai että hän vastaa siitä rajoitetusti.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></TXT></NP></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa Fővárosi Ítélőtábla lykkäsi asian käsittelyä ja esitti <DATE ISO="20170117">17.1.2017</DATE> seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>1)</NO.P><TXT>Voidaanko sopimusehtoa, jossa velvoitetaan kuluttaja vastaamaan valuuttakurssiriskistä ja josta on tullut valuuttakurssierotusta ja siihen liittyvän valuuttakurssiriskin ottamista koskevaa velvollisuutta koskevan kohtuuttoman sopimusehdon poistamisen takia osa sopimusta taannehtivin vaikutuksin lainsäätäjän puututtua tilanteeseen lukuisiin sopimuksiin vaikuttaneiden oikeusriitojen perusteella, pitää direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna sopimusehtona, josta ei ole erikseen neuvoteltu ja joka tästä syystä kuuluu direktiivin 93/13 soveltamisalaan?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos sopimusehto, jossa velvoitetaan kuluttaja vastaamaan valuuttakurssiriskistä, kuuluu direktiivin 93/13 soveltamisalaan, onko direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdassa säädettyä poissulkemista tulkittava siten, että se koskee sopimusehtoa, jossa heijastuvat pakottavat lait ja asetukset unionin tuomioistuimen tuomion RWE Vertrieb AG (C-92/11) 26 kohdassa tarkoitetulla tavalla, myös silloin, kun kyseiset lait ja asetukset on hyväksytty tai ne ovat tulleet voimaan sopimuksen tekemisen jälkeen? Kuuluuko edellä mainitun poissulkemista koskevan säännöksen soveltamisalaan sellainen sopimusehto, josta on tullut osa sopimusta taannehtivin vaikutuksin sopimuksen tekemisen jälkeen sellaisen pakottavan lainsäännöksen nojalla, jolla korjataan sopimuksen täytäntöönpanon estävä sopimusehdon kohtuuttomuudesta johtuva pätemättömyys?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos edellisiin kysymyksiin annettujen vastausten mukaan on mahdollista tutkia sen sopimusehdon kohtuuttomuus, jolla kuluttaja velvoitetaan vastaamaan valuuttakurssiriskistä, onko direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua edellytystä, jonka mukaan ehdot on laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi, tulkittava siten, että tämä edellytys täyttyy myös silloin, kun – tosiseikoissa esitetyn mukaisesti – laissa säädettyä ja pakostakin yleisesti muotoiltua ilmoittamisvelvoitetta on noudatettu, vai koskeeko ilmoittamisvelvoite myös niitä kuluttajalle aiheutuvaan riskiin liittyviä tietoja, jotka ovat rahalaitoksen tiedossa tai jotka se voi saada tietoonsa sopimuksen tekohetkellä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko direktiivin 93/13 4 artiklan 1 kohdan tulkinnassa selkeyttä ja avoimuutta koskevan vaatimuksen ja direktiivin 93/13 liitteessä olevan 1 kohdan i alakohdan kannalta merkitystä sillä, että sopimuksen tekohetkellä muutoksen tekemistä koskevaa yksipuolista oikeutta ja valuuttakurssierotusta koskevat sopimusehdot – jotka vuosia myöhemmin todettiin kohtuuttomiksi – esitettiin sopimuksessa yhdessä valuuttakurssiriskin ottamista koskevan ehdon kanssa siten, että tällaisten ehtojen yhteisvaikutuksena kuluttaja ei voinut todellisuudessa mitenkään aavistaa, miten maksuvelvoitteet tai niiden vaihtelumekanismi muuttuisivat tulevaisuudessa?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="7"?><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Jos kansallinen tuomioistuin toteaa kohtuuttomaksi sellaisen sopimusehdon, joka velvoittaa kuluttajan vastaamaan valuuttakurssiriskistä, onko se kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti oikeudellisia seurauksia määrittäessään velvollinen viran puolesta ja kontradiktorisen menettelyn asianosaisten kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta kunnioittaen ottamaan huomioon myös niiden muiden sopimusehtojen kohtuuttomuuden, joihin kantajat eivät ole kanteessaan vedonneet? Sovelletaanko viran puolesta tutkimisen periaatetta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti myös siinä tapauksessa, että kantaja on kuluttaja, vai, kun otetaan huomioon määräämisoikeuden asema kokonaisuutena tarkastellussa menettelyssä ja tämän erityispiirteet, onko viran puolesta tutkiminen määräämisperiaate huomioiden tässä tapauksessa mahdotonta?<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet valittajat, vastapuolet, Unkarin ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio. Puolan hallitusta lukuun ottamatta kaikki osallistuivat <DATE ISO="20180222">22.2.2018</DATE> pidettyyn istuntoon.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian arviointi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat huomautukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Pääasian valittajat väittävät, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että neljä ensimmäistä kysymystä ovat hypoteettisia eikä niillä ole yhteyttä pääasian tosiseikkoihin ja että viides kysymys on acte clair.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Valittajat kyseenalaistavat erityisesti ennakkoratkaisupyynnössä esitetyn DH-lakien tulkinnan ja väittävät esimerkiksi, ettei DH1-lailla ole mitään tekemistä valuuttakurssiriskin kohdentamisen kanssa ja ettei DH3 ole säännös, jonka mukaan sopimukseen sisällytetään kuluttajan velvoite vastata riskistä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Myös Unkarin hallitus kiistää ennakkoratkaisupyynnössä esitetyn DH-lakien tulkinnan muttei väitä, etteikö pyyntöä voitaisi ottaa tutkittavaksi. Komissio toteaa olevan epäselvää, koskeeko ennakkoratkaisupyyntö DH1- tai DH3-lakia.</P></NOTE> DH3-lailla on pikemminkin poistettu ulkomaan valuutan määräisten lainojen valuuttakurssiriski muuntamalla ne tulevaisuudessa forinttimääräisiksi (jonka ne toteavat pätevän <DATE ISO="20150201">1.2.2015</DATE> alkaen ex nunc), ei takautuvasti (ex tunc). Valittajat väittävät, että koska sen enempää DH-laeissa kuin Kúrian ratkaisussa 2/2014 ei muutettu valuuttakurssiriskiä koskevaa ehtoa, tarkoitetut kysymykset ovat hypoteettisia eikä Fővárosi Ítélőtáblan pyytämällä tulkinnalla ole mitään yhteyttä pääasian tosiseikkoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että ennakkoratkaisupyyntöä ei voitaisi ottaa tutkittavaksi. Neljännestä kysymyksestä on kuitenkin tarpeen esittää joitakin selventäviä huomautuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>SEUT 267 artiklassa tarkoitettu menettely perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, ja yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riita-asian tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Kuluttajien lainasopimusten kohtuuttomista ehdoista ks. unionin tuomioistuimen tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Aziz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-415/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:164">EU:C:2013:164</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen)</P></NOTE> Siitä syystä jätän huomiotta asiakirja-aineistosta ilmi käyvät väitteet, joissa kiistetään ennakkoratkaisupyynnön mukainen jäsenvaltion oikeuden tulkinta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. tältä osin myös ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Egenberger</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-414/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:851">EU:C:2017:851</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Samalla tavoin yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, ovatko sen unionin tuomioistuimelle esittämät kysymykset tarpeellisia ja onko niillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on siten lähtökohtaisesti velvollisuus ratkaista ne.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. Edellä alaviitteessä 9 mainittu tuomio Aziz. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, ettei pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Aziz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-415/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:164">EU:C:2013:164</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö sisältää perustellun analyysin niistä unionin oikeuden näkökohdista, joiden ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin katsoo olevan riidan kannalta merkityksellisiä, lukuun ottamatta neljättä kysymystä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Banif Plus Bank</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-312/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:621">EU:C:2015:621</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE>, joten on mahdollista tehdä yhteenveto tulkintaa vaativista oikeudellisista kysymyksistä DH1- ja DH3-lakien merkitystä ja vaikutuksia huomioon ottamatta. Lisäksi asianosaisten välisen erimielisyyden yleinen perusta on asiakirja-aineistosta helposti pääteltävissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, miten vastapuolien vaatimukseen vaikuttaa DH1- ja DH3-lakien vahvistaminen sinä aikana, kun pääasia oli vireillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Valittajat kiistävät muun muassa sen, että valuuttakurssiriski olisi tosiasiassa siirretty luotonantajalta lainanottajalle DH1- ja DH3-laeissa, vastustavat jokaista sellaista näiden lakien tulkintaa, joka antaisi niille taannehtivia vaikutuksia, ja väittävät, että direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan vaatimusta laatia ehdot <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> ei ole jätetty noudattamatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Vastapuolet väittävät kuitenkin, että viimeksi mainittua vaatimusta ei ole noudatettu, että DH1- ja DH3-laeissa vahvistettu korjaava järjestelmä jättää valuuttakurssiriskin rasitteen heille kuluttajina ja että vaihtokurssi, joka lainsäädäntötoimella on vahvistettu, on huomattavasti korkeampi kuin kurssi, jota sovellettiin ajankohtana, jona sopimus tehtiin vuonna 2008. Tähän liittyen he vetoavat avoimuuden periaatteen loukkaamiseen. Periaate vahvistetaan direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan lopussa yhdessä direktiivin 93/13 3 ja 5 artiklan sekä sen liitteen kanssa, ja sillä suojataan kuluttajia unionin oikeuden mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150226">26.2.2015</DATE>, <NAME.CASE>Matei</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-143/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:127">EU:C:2015:127</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Vastapuolet väittävät tähän liittyen, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta on loukattu, ja tiedustelevat edelleen, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa jätetty noudattamatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Voin siis epäröimättä todeta, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi ensimmäisen, toisen, kolmannen ja viidennen kysymyksen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Neljäs kysymys liittyy direktiivin 93/13 4 artiklan 1 kohtaan, johon liittyy muitakin asioita kuin avoimuusvaatimukset ja johon kietoutuu muita kohtuuttomuuden muotoja. Vastapuolten kirjallisissa huomautuksissa ei kuitenkaan esitetä mitään perusteluja, minkä takia 4 artiklan 1 kohta olisi merkityksellinen pääasian kannalta, eikä ennakkoratkaisupyynnön kohdassa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>Ennakkoratkaisupyynnön perusteet<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> liioin viitata direktiivin 93/13 4 artiklan 1 kohtaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Vastapuolet korostavat voimakkaasti, että toisin kuin ongelmassa, jota unionin tuomioistuin on äskettäin tarkastellut tuomion Andriciuc<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> yhteydessä, vastapuolet perustavat pääasiassa kanteensa väärinkäyttöön, johon on syynä se, että heille ei ole annettu selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja Hpt-lain 203 §:n 6 ja 7 momentissa edellytetyllä tavalla. Sitä paitsi ne unionin tuomioistuimen tuomioiden osat, joihin vastapuolet vetoavat, koskevat joko direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan mukaista avoimuutta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Nimittäin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150423">23.4.2015</DATE>, <NAME.CASE>Van Hove</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-96/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:262">EU:C:2015:262</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tai 6 artiklaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Aziz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-415/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:164">EU:C:2013:164</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Vastapuolten kirjallisissa huomautuksissa viitataan myös <DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Banco Espanol de Crédito</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ensin mainitussa viitataan kuluttajaan heikompana osapuolena elinkeinonharjoittajaan verrattuna, ja viimeksi mainitussa käsitellään tehokkuusperiaatetta.</P></NOTE> taikka näiden kahden yhdistelmää<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">ECLI:EU:C:2014:282</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Gutiérrez Naranjo ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-154/15, C-307/15 ja 308/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Kuten edellä todettiin, valittajat kiistävät neljännen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, että se on hypoteettinen. Olen kuitenkin pikemminkin sitä mieltä, että siltä osin kuin neljännessä kysymyksessä pyydetään unionin tuomioistuinta harkitsemaan, onko valuuttakurssiriskin säilyttäminen kuluttajalla kohtuullista, eikä kyse ole vain avoimuuden vaatimuksen noudattamista koskevaan arviointiin liittyvistä parametreistä, unionin tuomioistuimella ei ole käytettävissään tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja vastatakseen siihen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>Aziz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-415/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:164">EU:C:2013:164</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Näin ollen neljäs kysymys on joko jätettävä tutkimatta tai se on ymmärrettävä tiedusteluksi siitä, miten direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin valittajia koskeviin avoimuusvelvoitteisiin vaikuttaa lainsäädäntö, joka on annettu useita vuosia sen jälkeen, kun sopimus oli tehty (mitä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pitää kuluttajan kannalta ennalta arvaamattomana kehityksenä).</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Keskeiset kysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön olennainen kysymys on, voidaanko DH1- ja DH3-lakien mukainen korjaava järjestelmä eli toimenpiteet, jotka Unkarin lainsäätäjä on ottanut käyttöön unionin tuomioistuimen tuomion Kásler ja Kúrian ratkaisun nro 2/2014<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. alaviite 5.</P></NOTE> perusteella, tutkia unionin oikeuden kannalta ja onko järjestelmä unionin oikeuden mukainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa, että unionin tuomioistuimen tuomiot saavat välittömästi oikeusvaikutuksen, ja niitä sovelletaan siten tulkittavan toimenpiteen voimaantulopäivästä alkaen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151029">29.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>BBVA</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-8/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:731">EU:C:2015:731</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus (<REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:321">EU:C:2015:321</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> joten niitä on sovellettava oikeussuhteisiin, jotka ovat syntyneet ja jotka on perustettu ennen tulkintapyyntöä koskevaa tuomiota, jos edellytykset kyseisen oikeussäännön soveltamista koskevan asian käsittelylle toimivaltaisissa tuomioistuimissa muuten täyttyvät.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130321">21.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>RWE Vertreib</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-92/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:180">EU:C:2013:180</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Lisäksi unionin tuomioistuin voi ainoastaan poikkeustapauksissa oikeusvarmuuden suojaamiseksi rajoittaa jonkin oman ratkaisunsa ajallista vaikutusta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ibid. (tuomion 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Eli asianomaisten on pitänyt toimia vilpittömässä mielessä ja lisäksi on olemassa vakavien vaikeuksien uhka.</P></NOTE> Unionin tuomioistuin ei ole tällä tavoin rajoittanut tuomion Kásler ajallista vaikutusta, eivätkä jäsenvaltioiden tuomioistuimetkaan saa niin tehdä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161221">21.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>Gutiérrez Naranjo ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-154/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:980">EU:C:2016:980</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Näin ollen tulkintaa, jonka unionin tuomioistuin tuomiossa Kásler <DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE> antoi direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdasta ja itse asiassa myös muista asian kannalta merkityksellisistä direktiivin 93/13 säännöksistä (eli 3 ja 5 artiklasta, 6 artiklan 1 kohdasta ja 7 artiklasta), sovelletaan olemassa oleviin sopimusehtoihin direktiivin 93/13 voimaantulopäivästä alkaen eli <DATE ISO="19941231">31.12.1994</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Direktiivin 93/13 10 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> alkaen. Direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanokelpoisuuteen kansallisella tasolla sovelletaan kuitenkin jäsenvaltion oikeudessa asetettuja kohtuullisia preklusiivisiä määräaikoja<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151029">29.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>BBVA</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-8/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:731">EU:C:2015:731</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja muitakin jäsenvaltioiden menettelysääntöjä edellyttäen, että tarkoitetut lait ovat tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuore ja kattava analyysi on esitetty julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotuksessa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Sziber</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-483/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:9">EU:C:2018:9</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> mukaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Myös direktiivin 93/13 6 ja 7 artikla ovat merkityksellisiä jäsenvaltioille asetettujen seuraamusvelvoitteiden kannalta; esimerkiksi tuomiossa Kásler unionin tuomioistuin katsoo, että 7 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään riittävistä ja tehokkaista keinoista <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">ECLI:EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> ja 7 artikla on lisäksi suunniteltu varmistamaan seuraamukset, jotka estävät direktiivin 93/13 rikkomisen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:281">EU:C:2014:281</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On myös tärkeää muistaa, että direktiivin 93/13 8 artiklassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa tämän direktiivin soveltamisalalla perustamissopimuksen mukaisia tiukempia säännöksiä varmistaakseen kuluttajalle suojelun korkeamman tason<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Direktiivin 8 artiklan rajoituksista ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100603">3.6.2010</DATE>, <NAME.CASE>Caja de Ahorros y Monte de Piedad de Madrid</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-484/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:309">EU:C:2010:309</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon, että direktiivi 93/13 tuli voimaan <DATE ISO="19941231">31.12.1994</DATE> ja kyseessä olevat sopimusjärjestelyt oli tehty <DATE ISO="20080215">15.2.2008</DATE>, unionin oikeuden perusteella ei lähtökohtaisesti voida vastustaa Unkarin lainsäätäjän päätöstä pyrkiä sääntelemään DH1-laissa <DATE ISO="20040501">1.5.2004</DATE>–<DATE ISO="20140726">26.7.2014</DATE> tehtyjen sopimusten ehtoja tai vahvistaa DH3-laissa vaihtoehdot, joiden mukaisesti ulkomaan valuutan määräiset lainat muunnetaan forinttimääräisiksi lainoiksi viittaamalla vuoden 2014 eri ajankohtiin, riippumatta DH-lakien ajallisia vaikutuksia mahdollisesti koskevasta erimielisyydestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön toiseen kysymykseen on vastattava tämän unionin oikeuden perustavan periaatteen pohjalta. Olen sitä mieltä, että toinen kysymys on keskeisellä sijalla, kun on kyse ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyksistä, jotka koskevat DH1- ja DH3-lakien sallittua vaikutusta pääasian ratkaisuun unionin oikeuden kannalta. Näin ollen seuraavan tarkastelun keskeisin osuus koskee toista kysymystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Vastaukset ennakkoratkaisukysymyksiin</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vastaus ensimmäiseen kysymykseen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä kysymyksessä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, onko kansallisessa laissa säädetty sopimusehto, jossa kuluttaja velvoitetaan vastaamaan valuuttakurssiriskistä taannehtivin vaikutuksin, direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimusehto, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>josta ei ole erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, niin että se lähtökohtaisesti kuuluu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Kuten Puolan esittämissä kirjallisissa huomautuksissa tuodaan esiin, ilmauksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> olisi ymmärrettävä tarkoittavan ehtoa, josta osapuolet ovat yhdessä sopineet kyseistä ehtoa koskevien neuvottelujen jälkeen ja joka sitoo osapuolia. Kun pääasiassa säädetyn kaltainen ehto tulee voimaan lainsäädäntötoimella, sen ei määritelmän mukaisesti voida katsoa olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151029">29.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>BBVA</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-8/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:731">EU:C:2015:731</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Siinä unionin tuomioistuin huomautti, että kyseisessä asiassa tarkoitetussa säännöksessä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>vahvistetaan soveltamisalaltaan yleinen oikeudellinen kehys<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>. Vaikka kyseisessä asiassa tarkoitettu lakisääteinen toimenpide ei ollut direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>sopimusehto<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>, sen katsottiin olevan yleinen normi.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Paitsi että direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukainen merkitys tukee tätä tulkintaa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Yleiskatsaus unionin toimenpiteiden tulkintaa koskevista säännöistä, ks. esim. ratkaisuehdotukseni <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pinckernelle</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-535/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:996">EU:C:2016:996</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> se vastaa myös yhdessä direktiivin 93/13 johdanto-osan perustelukappaleessa ilmaistua direktiivin tarkoitusta, sillä yhdessä johdanto-osan perustelukappaleessa viitataan tavaroiden tai palvelujen hankkijoiden ja kuluttajien suojelemiseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>yksipuolisilta <HT TYPE="ITALIC">vakiosopimuksilta</HT><QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Lisäksi toisessa johdanto-osan perustelukappaleessa viitataan jäsenvaltion lain mukaiseen mahdollisuuteen ryhtyä oikeudellisiin toimiin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/><HT TYPE="ITALIC">yleisesti</HT> kuluttajasopimuksissa <HT TYPE="ITALIC">käytettäviksi</HT> tarkoitettujen ehtojen – – osalta<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Siitä syystä ehdotan ensimmäiseen kysymykseen vastattavaksi siten, että lainsäädäntötoimella asetettua sopimusehtoa, jossa velvoitetaan kuluttaja vastaamaan valuuttakurssiriskistä taannehtivin vaikutuksin, ei voida pitää sopimusehtona, josta on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vastaus toiseen kysymykseen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Toisessa kysymyksessä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin tiedustelee, vastaako DH1- ja DH3-laeissa ilmenevä korjaava järjestelmä, jonka Unkarin lainsäätäjä on vahvistanut sekä tuomion Kásler että sitä soveltavan Kúrian ratkaisun nro 2/2014<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. alaviite 5.</P></NOTE> pohjalta, direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>pakollisia lakeja tai asetuksia heijastavia sopimusehtoja<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>, joita <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>direktiivin säännökset eivät koske<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Totean, että pääasiassa kyseessä olevia korjaavia toimenpiteitä ei ole suljettu direktiivin 93/13 soveltamisalan ulkopuolelle kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan nojalla. Näin on seuraavista syistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Ensinnäkin totean unionin tuomioistuimen katsoneen, että direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan mukainen poissulkeminen edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä. Yhtäältä sopimusehdon on heijastettava lain tai asetuksen säännöstä, ja toisaalta tämän säännöksen on oltava pakottava.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">ECLI:EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Ratkaistakseen sen, onko jokin sopimusehto jätettävä direktiivin 93/13 soveltamisalan ulkopuolelle, kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava, heijastaako tämä ehto kansallisen oikeuden säännöksiä, joita sovelletaan sopimuspuolten välillä niiden tahdosta riippumatta, vai säännöksiä, jotka ovat dispositiivisia eli joita sovelletaan suoraan lain nojalla silloin, kun sopimuspuolten välillä ei ole sovittu muusta järjestelystä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ibid. (tuomion 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. toisena esimerkkinä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170126">26.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>Banco Primus</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-421/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:60">EU:C:2017:60</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Totean kuitenkin myös unionin tuomioistuimen katsoneen, että direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta on tulkittava suppeasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ibid. (tuomion Andriciuc 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Vaikka DH1- ja DH3-lakeja sovelletaan pääasian asianosaisten valinnasta riippumatta, kuten vastapuolten kirjallisissa huomautuksissa mainitaan, ne eivät olleet voimassa ajankohtana, jona <DATE ISO="20080215">15.2.2008</DATE> tehty sopimus neuvoteltiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tässä mielessä pääasian kannalta merkitykselliset tosiseikat ovat erilaisia kuin muussa periaatteellisessa oikeuskäytännössä, jossa on kyseessä direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan tulkinta. Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130321">21.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>RWE Vertrieb</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-92/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:180">EU:C:2013:180</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140910">10.9.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kušionová</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-34/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2189">EU:C:2014:2189</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Lisäksi unionin tuomioistuin on korostanut direktiivin 93/13 sääntöjen soveltamisen poissulkemisen olevan oikeutettua sillä perusteella, että on oikeutettua olettaa, että kansallinen lainsäätäjä on saattanut tasapainoon tiettyjen sopimusten sopimuspuolten kaikki oikeudet ja velvollisuudet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130321">21.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>RWE Vertrieb</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-92/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:180">EU:C:2013:180</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Tällaista olettamusta ei voida tehdä, kun on kyse lakisääteisistä toimenpiteistä, jotka on hyväksytty sen jälkeen, kun asiaankuuluva sopimus on tehty, <HT TYPE="ITALIC">ja</HT> jotka on hyväksytty nimenomaan, jotta voidaan panna täytäntöön tuomioistuinratkaisu, jossa todetaan direktiivin 93/13 noudattamatta jättäminen, mikä käy kiistatta ilmi pääasian oikeudenkäyntiasiakirjoista. Kuten edellä 45–50 kohdassa todettiin, unionin oikeuden säännösten tulkintaa koskevat unionin tuomioistuimen tuomiot saavat oikeusvaikutuksen kyseisten säännösten voimaantulopäivästä, jollei tuomioistuin ole rajoittanut tuomioidensa ajallista vaikutusta, ja samalla niiden täytäntöönpano jäsenvaltioiden tuomioistuimissa edellyttää jäsenvaltion menettelysääntöjen noudattamista, jollei tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteesta muuta johdu. Kuten edellä lisäksi todettiin direktiivin 93/13 yhteydessä, tässä harkinnassa sen 6, 7 ja 8 artiklalla on usein merkitystä, koska niissä säännellään keinoja, jotka jäsenvaltioiden on otettava käyttöön suojellakseen direktiivin mukaisia kuluttajien oikeuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimella onkin jo ollut tilaisuus arvioida, ovatko jäsenvaltion (lakisääteiset) korjaavat säännökset direktiivin 93/13 6 ja 7 artiklan sekä tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteen mukaisia, olosuhteissa, joissa tällaiset lakisääteiset toimenpiteet oli vahvistettu vastauksena direktiivin 93/13 tulkintaa koskevaan unionin tuomioistuimen ratkaisuun. Näissä asioissa ei käydä mitään keskustelua siitä, jäävätkö asiaankuuluvat säännökset direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan perusteella tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, luultavasti koska kyseisiä säännöksiä ei minkään analyysin perusteella voitu pitää direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina sopimusehtoina.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151029">29.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>BBVA</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-8/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:731">EU:C:2015:731</NO.ECLI>, erityisesti <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>Tämän oikeuskäytännön huomioon ottamiseksi ja erityisesti tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Aziz</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-415/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:164">EU:C:2013:164</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) antamisen seurauksena lailla 1/2013 muutettiin muun muassa siviiliprosessilain pykäliä, jotka koskevat kiinnitettyä omaisuutta koskevaa täytäntöönpanomenettelyä. Näin ollen lain 1/2013 voimaantulon jälkeen aloitetuissa menettelyissä se, että ulosmittausvelallinen vastustaa ulosmittausta sopimusehdon kohtuuttomuuden perusteella 10 päivän tavanomaisessa määräajassa, joka alkaa kulua täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiantopäivästä, mahdollistaa nyttemmin kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyn keskeyttämisen siihen saakka, kunnes väitteestä annetaan ratkaisu. – – On arvioitava, onko direktiivi 93/13, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka on kehittynyt erityisesti unionin tuomioistuimen tuomiosta Aziz – – alkaen, – ja jos on, niin missä määrin – esteenä Espanjan lainsäätäjän omaksumalle ja lailla 1/2013 käyttöön otetulle siirtymäaikaa koskevalle järjestelmälle.<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> Ks. myös esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140717">17.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>Sánchez Morcillo ja Abril Garcia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-169/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2099">EU:C:2014:2099</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150121">21.1.2015</DATE>, <NAME.CASE>Unicaja Banco ja Caixabank</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-482/13, C-484/13, C-485/13 ja C-487/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:21">EU:C:2015:21</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170126">26.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>Banco Primus</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-421/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:60">EU:C:2017:60</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kyseessä oli todennäköisesti kuitenkin toisaalta jäsenvaltioille unionin primaarioikeudessa SEU 19 artiklan nojalla asetettu ehdoton velvoite: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>Jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Siltä osin kuin DH1- ja DH3-lait vaikuttavat sopimusehtojen sisältöön (kuten siihen, mikä sopimuspuoli vastaa mahdollisesta valuuttakurssiriskistä), toisin kuin unionin tuomioistuimen tuomion Kásler nojalla sovellettavat seuraamukset ja menettelysäännöt, pääasian tosiseikkojen kannalta näin olennainen tekijä liittyy niin läheisesti vaatimukseen, jonka mukaan DH1- ja DH3-lakien on oltava direktiivin 93/13 6 ja 7 artiklan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. hiljattain annettu tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170126">26.1.2017</DATE>, <NAME.CASE>Banco Primus</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-421/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:60">EU:C:2017:60</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen mukaisia, että sitä ei voida<?PAGE NO="13"?> käsitellä vaatimuksesta erillään. Lisäksi sellainen direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan tulkinta, jonka mukaan DH1- ja DH3-lakien kaltaiset lait kuuluvat kyseisen säännöksen mukaisen poissulkemisen alaan, merkitsisi myös, että jäsenvaltion oikeudellinen vastaus unionin tuomioistuimen toteamukseen, jonka mukaan kansallinen laki tai käytäntö on ristiriidassa direktiivin 93/13 kanssa, olisi vapautettu tuomioistuinvalvonnasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Tällainen tulkinta saattaisi direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan ristiriitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklassa esitetyn vaatimuksen kanssa (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>), vaikka se on vähintäänkin ohje direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan tulkintaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ratkaisuehdotuksessaan <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pohotovost</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-470/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:844">EU:C:2013:844</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) julkisasiamies Wahl katsoo perusoikeuskirjan 52 artiklan 5 kohdan nojalla, että perusoikeuskirjan 38 artiklassa vahvistetaan periaate eikä oikeutta.</P></NOTE> Tällainen tulkinta voisi olla ristiriidassa myös suhteessa perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattuun oikeuteen, jonka mukaan jokaisella on oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa;<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140910">10.9.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kušionová</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-34/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2189">EU:C:2014:2189</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen), jossa unionin tuomioistuin totesi, että perusoikeuskirjan 38 ja 47 artiklan mukaiset <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>velvoitteet koskevat direktiivin 93/13 täytäntöönpanoa<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>.</P></NOTE> sen perusteella yksityisillä on oikeuksia, joihin he voivat vedota jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, myös yksityisten välisissä oikeusriidoissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180417">17.4.2018</DATE>, <NAME.CASE>Egenberger</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-414/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:257">EU:C:2018:257</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0070">70</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin totesi tuomion 82 kohdassa seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>kansallisella tuomioistuimella, jonka ratkaistavana on kahden yksityisen oikeussubjektin välinen oikeusriita, on velvollisuus silloin, kun sen ei ole mahdollista tulkita asiassa sovellettavaa kansallista oikeutta [kyseisen direktiivin] mukaisesti, toimivaltansa rajoissa varmistaa yksityisille oikeussubjekteille perusoikeuskirjan 21 ja 47 artiklasta johtuvat tehokkaat oikeussuojakeinot ja taata näiden artiklojen täysi vaikutus jättämällä tarpeen vaatiessa soveltamatta kaikkia niiden kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä.<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Lisäksi direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaisesta merkityksestä on vain vähän apua sen merkityksen määrittelemisessä, ja 1 artiklan 2 kohdan tarkoitus, jota kuvataan direktiivin johdanto-osan perustelukappaleissa, ei anna mitään havaittavissa olevaa ohjetta siitä, sovelletaanko sitä lakisääteisiin sopimusehtoihin, jotka on annettu asiaankuuluvan sopimuksen tekemisen <HT TYPE="ITALIC">jälkeen ja</HT> tarkoituksena saattaa jäsenvaltion oikeus direktiivin 93/13 mukaiseksi. Säännöksen syntyhistoria viittaa kuitenkin siihen, että sen tarkoituksena oli varmistaa jäsenvaltioille mahdollisuus pitää yllä tai ottaa käyttöön direktiivin säännöksiä tiukempia kuluttajansuojasäännöksiä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>RWE Vertrieb</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-92/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:566">EU:C:2012:566</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jonka 42 kohdassa viitataan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon lainsäädäntöprosessissa.</P></NOTE> muttei mahdollisuutta höllentää niitä, ja yksi julkisasiamies on huomauttanut, että 1 artiklan 2 kohdan mukaisen poikkeussäännöksen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>pitäisi koskea vakiomuotoisia sopimuksia, joiden sisällöstä kansallinen lainsäätäjä oli <HT TYPE="ITALIC">jo</HT> antanut kansallisia säädöksiä, minkä vuoksi se oli <HT TYPE="ITALIC">jo</HT> siinä yhteydessä punninnut tasapainoisesti kaikkien sopimuspuolten oikeutettuja etuja<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ibid., 47 kohta (kursivointi tässä). Julkisasiamies viittaa Euroopan komission ensimmäiseen keskusteluasiakirjaan <DATE ISO="19840214">14.2.1984</DATE>, KOM(1984) 55 lopullinen.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Tämä on myös linjassa sen yleisen säännön kanssa, että kohtuuttomuus on määritettävä päivänä, jona sopimus on tehty,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150121">21.1.2015</DATE>, <NAME.CASE>Unicaja Banco ja Caixabank</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-482/13, C-484/13, C-485/13 ja C-487/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:21">EU:C:2015:21</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja olen taipuvainen olemaan yhtä mieltä siitä huomautuksesta, että valtion elimen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>ei pidä toiminnallaan horjuttaa sopimussuhteen tasapainoa siten, että se – – puuttuu sopimukseen sen tekemisen jälkeen<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Kásler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:85">EU:C:2014:85</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0105">105</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jollei toimenpiteen avulla saateta jäsenvaltion lakia direktiivin 93/13 mukaiseksi tai jollei toimenpide ole direktiivin 93/13 8 artiklassa tarkoitetun kuluttajien enimmäissuojan parametrien sisällä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. alaviite 30.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Siitä syystä ehdotan toiseen kysymykseen vastattavaksi siten, että pääasian olosuhteissa ehto, josta on tullut sopimuksen osa lainsäädäntötoimen vaikutuksesta ja jossa velvoitetaan kuluttaja vastaamaan valuuttakurssiriskistä taannehtivin vaikutuksin, ei ole direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>pakollisia lakeja tai asetuksia<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> heijastava sopimusehto.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="14"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vastaus kolmanteen kysymykseen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Kolmannessa kysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt kansallinen tuomioistuin kysyy, oikeutetaanko kuluttaja direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdalla ja siinä esitetyllä vaatimuksella laatia sopimusehdot <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> saamaan valuuttakurssiriskin osalta yksityiskohtaiset tiedot sellaisista kuluttajalle aiheutuvista riskeistä, joista rahalaitos on tietoinen tai joista se voi mahdollisesti saada tiedon ajankohtana, jona sopimus tehtiin, vai täyttyykö vaatimus ehdoilla, jotka kuluttajalle välitettiin ja jotka esitetään edellä 18 kohdassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ehdot voivat välttää ehtojen kohtuuttomuutta koskevan arvioinnin ainoastaan, jos toimivaltainen kansallinen tuomioistuin katsoo tapauskohtaisen tutkimuksen jälkeen, että ne on laadittu kyseisessä säännöksessä edellytetyllä tavalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Vastapuolet korostavat tältä osin, että valittajilla on makroekonomisia tietoja, jonka vaikutukset valuuttakurssimekanismiin niiden on selitettävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Vastapuolten kirjallisen huomautuksen mukaan Kúrian ratkaisussa N:o 2/2014,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. alaviite 5.</P></NOTE> joka sitoo ennakkoratkaisupyynnön esittänyttä kansallista tuomioistuinta, on jo laadittu perusteet sen määrittämiseksi, onko valuuttakurssiriskistä vastaamista koskevat sopimusehdot laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>On ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen tuomioistuimen tehtävä ratkaista, ovatko yksittäiset ehdot selkeitä ja ymmärrettäviä direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Unionin tuomioistuimen määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180222">22.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>ERSTE Bank Hungary</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:107">EU:C:2018:107</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>, jossa viitataan <DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Andriciuc</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 22 kohtaan.</P></NOTE> Kyseisen tuomioistuimen on otettava huomioon unionin tuomioistuimen ratkaisu Kásler ja asiaankuuluvat Kúrian ratkaisut sekä perusteet, jotka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu sen määrittämiseksi, onko sopimusehto selkeä ja ymmärrettävä, ja jotka on esitetty kokonaisuudessaan <DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE> annetun tuomion Andriciuc 43–50 kohdassa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE><HT TYPE="ITALIC">Andriciuc</HT></NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tuomiota Andriciuc edeltäneitä avoimuutta koskevia periaatteellisia tuomioita ovat muun muassa tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130321">21.3.2013</DATE>, <NAME.CASE>RWE Vertieb</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-92/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:180">EU:C:2013:180</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150226">26.2.2015</DATE>, <NAME.CASE>Matei</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-143/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:127">EU:C:2015:127</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150423">23.4.2015</DATE>, <NAME.CASE>Van Hove</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-96/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:262">EU:C:2015:262</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150709">9.7.2015</DATE>, <NAME.CASE>Bucura</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-348/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:447">EU:C:2015:447</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tuomion Andriciuc jälkeen annetuista ratkaisuista ks. erityisesti unionin tuomioistuimen määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180222">22.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>ERSTE Bank Hungary</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:107">EU:C:2018:107</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Kuten tuomiossa Andriciuc todetaan, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on – – tarkistaa, onko elinkeinonharjoittaja antanut asianomaisille kuluttajille kaikki merkitykselliset tiedot niin, että kuluttajat voivat arvioida, minkälaisia taloudellisia seurauksia [asiaankuuluvasta] – – sopimusehdosta aiheutuu heidän taloudellisille velvoitteilleen<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>Andriciuc</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-186/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:703">EU:C:2017:703</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja niihin tulisi sisältyä ainakin tiedot siitä, miten lainanottajan kotijäsenvaltion rahayksikön arvon merkittävä aleneminen sekä ulkomaisen koron nousu vaikuttaisivat lyhennyksiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ibid., 49 kohta. Unionin tuomioistuin viittaa Euroopan järjestelmäriskikomitean valuuttamääräisestä luotonannosta <DATE ISO="20110921">21.9.2011</DATE> antamaan suositukseen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="342" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, C 342, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Elinkeinonharjoittajan on annettava tietoja valuuttakurssin mahdollisista vaihteluista ja ulkomaanvaluutan määräisen lainan ottamiseen sisältyvistä riskeistä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ibid., 50 kohta.</P></NOTE> sekä tiedot sen mekanismin konkreettisesta toiminnasta, johon asianomaisessa ehdossa viitataan, sekä tarvittaessa tämän mekanismin ja muissa sopimusehdoissa määrätyn mekanismin välisestä suhteesta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ibid., 45 kohta.</P></NOTE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Vastapuolet väittävät lisäksi kirjallisissa huomautuksissaan, että DH1- ja DH3-lait ovat ristiriidassa tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteen sekä direktiivin 93/13 6 artiklan kanssa, koska lainsäätäjä on asettanut valuuttakurssiriskin kuluttajille ottamatta huomioon selkeyden ja avoimuuden vaatimuksia. Täydellisyyden vuoksi totean, että asiakirja-aineistosta ei voi tehdä johtopäätöksiä vastapuolten asian tästä näkökohdasta sen enempää avoimuuden kannalta kuin muutoin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Kolmannen kysymyksen osalta on siis kansallisen tuomioistuimen asiana ratkaista kaikkien sopimukseen liittyvien seikkojen sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, onko lainanantajien direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan ja siinä säädetyn edellytyksen, jonka mukaan sopimusehtojen pitää olla laadittu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>, perusteella ilmoitettava kuluttajille sopimuksen tekohetkenä hallussaan olevista relevantista taloudellisista tiedoista ja myös makroekonomisista tiedoista ja selitettävä tietojen vaikutukset vaihtokurssimekanismiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vastaus neljänteen kysymykseen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Kuten edellä 41–44 kohdassa todettiin, neljäs kysymys on ymmärrettävä tiedusteluksi siitä, miten direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin valittajia koskeviin avoimuusvelvoitteisiin vaikuttaa lainsäädäntö, joka on annettu useita vuosia sen jälkeen, kun sopimus oli tehty (mitä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pitää kuluttajan kannalta ennalta arvaamattomana kehityksenä).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti direktiivin 93/13 liitteessä on ohjeellinen luettelo niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. Liitteessä olevassa 1 kohdan i alakohdassa viitataan ehtoihin, joiden tarkoituksena tai seurauksena on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>kuluttajan sitominen peruuttamattomasti ehtoihin, joihin hänellä ei ollut mitään tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen sopimuksen tekemistä<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>; ennakkoratkaisupyynnössä ei kuitenkaan selitetä, miksi liitteen tämä osa on muita merkittävämpi, vaikka unionin tuomioistuin on tulkinnut avoimuuden kannalta liitteen 1 kohdan j ja l alakohtaa sekä 2 kohdan b ja d alakohtaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150226">26.2.2015</DATE>, <NAME.CASE>Matei</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-143/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:127">EU:C:2015:127</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Siitä syystä ehdotan vastattavaksi neljänteen kysymykseen siten, että siltä osin kuin jäsenvaltion myöhemmissä lainsäädäntötoimissa ei ole onnistuttu korjaamaan kohtuuttomuutta ehtojen selkeyden ja avoimuuden kannalta, kuten direktiivissä 93/13 edellytetään, se, ovatko tällaiset ehdot tämän velvoitteen mukaisia, on määritettävä sopimuksen tekopäivästä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">E</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vastaus viidenteen kysymykseen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Viides kysymys koskee jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa tarkistaa kaikkien tietyn sopimuksen ehtojen kohtuuttomuus viran puolesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Velvollisuus on ilmeinen unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella. Korostan kuitenkin, että jäsenvaltioiden tuomioistuimen velvollisuus tarkistaa viran puolesta kaikkien sopimusehtojen kohtuuttomuus direktiivin 93/13 mukaisesti on tehoisa vain, jos tuomioistuimella on käytössään kaikki asian kannalta merkitykselliset oikeudelliset ja tosiseikat.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. esim. tuomio <DATE ISO="20130314">14.3.2013</DATE>, Aziz (CEU:C:2013:164, 46 ja 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>Joros</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-397/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:340">EU:C:2013:340</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> On myös mahdollista, että lainvoimaisuus vaikuttaa tähän velvollisuuteen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. esim. hiljattain annettu tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160218">18.2.2016</DATE>, <NAME.CASE>Finanmadrid EFC</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-49/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:98">EU:C:2016:98</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuin totesi sen 48 kohdassa, että jäsenvaltion menettelyllistä autonomiaa lainvoiman osalta rajoittavat vastaavuus- ja tehokkuusperiaate.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Viidenteen kysymykseen on siten vastattava, että kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus viran puolesta tutkia direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon kohtuuttomuus ja näin korjata kuluttajan ja luotonantajan välillä vallitsevaa epätasapainoa aina silloin, kun sillä on käytössään tämän tutkinnan edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="16"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Ehdotan sen vuoksi, että unionin tuomioistuin vastaa Fővárosi Ítélőtáblan esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Lainsäädäntötoimin asetetun sopimusehdon, jossa kuluttaja velvoitetaan vastaamaan valuuttakurssiriskistä ex tunc, ei voida katsoa olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>erikseen neuvoteltu<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/> kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Pääasian olosuhteissa ehto, josta on tullut osa sopimusta lainsäädäntötoimilla ja jolla velvoitetaan kuluttaja vastaamaan valuuttakurssiriskistä ex tunc, ei heijasta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>pakollisia lakeja tai asetuksia<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> direktiivin 93/13 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>On ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen tuomioistuimen tehtävä ratkaista – ottamalla huomioon kaikki sopimukseen liittyvät olosuhteet ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö –, onko luotonantaja direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan ja siinä säädetyn edellytyksen, jonka mukaan sopimusehdot on laadittava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>selkeästi ja ymmärrettävästi<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>, mukaisesti velvollinen antamaan kuluttajille hallussaan sopimuksen tekoajankohtana olevat merkitykselliset taloudelliset tiedot, asiaankuuluvat makrotaloudelliset tiedot mukaan luettuina, ja selittämään niiden vaikutuksen valuuttakurssimekanismeihin.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Siltä osin kuin jäsenvaltion myöhemmissä lainsäädäntötoimissa ei ole onnistuttu korjaamaan kohtuuttomuutta ehtojen selkeyden ja avoimuuden kannalta, kuten direktiivissä 93/13 edellytetään, se, ovatko tällaiset ehdot tämän velvoitteen mukaisia, on määritettävä sopimuksen tekopäivästä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus viran puolesta tutkia direktiivin 93/13 soveltamisalaan kuuluvan sopimusehdon kohtuuttomuus ja näin korjata kuluttajan ja lainanantajan välillä vallitsevaa epätasapainoa aina silloin, kun sillä on käytössään tämän tutkinnan edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>