(1)

Neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä 2012/47/EU (2) annetaan Ruotsille direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukainen lupa soveltaa 31 päivään joulukuuta 2017 saakka alennettua valmisteverokantaa eräillä Pohjois-Ruotsin alueilla sijaitsevien kotitalouksien ja palveluyritysten, jäljempänä ”edunsaajat”, kuluttamaan sähköön.

(2)

Ruotsi pyysi 10 päivänä toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä lupaa jatkaa alennetun valmisteverokannan soveltamista edunsaajien kuluttamaan sähköön toisen kuusivuotiskauden ajan 31 päivään joulukuuta 2023 saakka. Alennus saa olla enintään 96 Ruotsin kruunua megawattitunnilta. Ruotsi lähetti lisätietoja ja selvennyksiä 1 päivänä syyskuuta 2017 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Asianomaisilla maantieteellisillä alueilla lämmityskustannukset ovat keskimäärin 30 prosenttia korkeammat kuin muualla maassa pidemmän lämmityskauden vuoksi. Edunsaajien sähkökustannusten alentaminen kaventaa kuluttajille aiheutuvien kokonaislämmityskustannusten eroa Pohjois-Ruotsin ja muun maan välillä. Toimenpide edistää siis alue- ja koheesiopolitiikkaan liittyvien tavoitteiden saavuttamista. Veronalennus ei saisi olla suurempi kuin mikä on tarpeen asianomaisilla maantieteellisillä alueilla sijaitseville kotitalouksille ja palveluyrityksille aiheutuvien ylimääräisten lämmityksen yksikkökustannusten korvaamiseksi.

(4)

Alennettujen valmisteverokantojen olisi oltava korkeammat kuin direktiivin 2003/96/EY 10 artiklassa säädetyt vähimmäisverokannat.

(5)

Kun otetaan huomioon toimenpiteen kohteena olevien alueiden syrjäinen luonne sekä se, että alennus ei saisi olla suurempi kuin Pohjois-Ruotsissa syntyvät ylimääräiset lämmityskustannukset ja että alennus koskisi ainoastaan kotitalouksia ja palveluyrityksiä, toimenpiteen ei odoteta aiheuttavan merkittäviä kilpailun vääristymiä eikä muutoksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(6)

Toimenpiteen hyväksymistä voidaan näin ollen perustella sisämarkkinoiden moitteettomalla toiminnalla ja terveen kilpailun varmistamisella. Se on myös unionin kansanterveys-, ympäristö-, energia- ja liikennepolitiikan mukainen.

(7)

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohta huomioon ottaen kunkin kyseisen artiklan nojalla myönnetyn luvan on oltava ajallisesti tarkkaan rajoitettu. Jotta edunsaajat saisivat riittävän varmuuden, lupa olisi myönnettävä kuudeksi vuodeksi. Tämä päätös ei vaikuta valtiontukea koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen.

(8)

Päätöksen 2012/47/EU nojalla annetun luvan voimassaolon olisi jatkuttava, jottei kyseisen päätöksen voimassaolo pääty ennen tämän päätöksen voimaantuloa,