(1)

Vuonna 1958 tehty Lissabonin sopimus alkuperänimitysten suojasta ja niiden kansainvälisestä rekisteröinnistä on Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) hallinnoima sopimus. Lissabonin sopimus on avoin teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen osapuolille. Sen jäseninä on 28 sopimuspuolta, mukaan lukien seitsemän unionin jäsenvaltiota (Bulgaria, Tšekki, Ranska, Italia, Unkari, Portugali ja Slovakia).

(2)

Lissabonin sopimuksen kansainvälistä järjestelmää tarkistetaan parhaillaan, ja tavoitteena on parantaa järjestelmää siten, että jäsenpohjaa saataisiin laajennettua mutta samalla kuitenkin säilytettäisiin järjestelmän periaatteet ja tavoitteet. Työryhmän, joka esitti lokakuussa 2014 tarkistamista koskevan alustavan ehdotuksen, saavuttaman edistyksen pohjalta järjestettiin Genevessä 11–21 päivänä toukokuuta 2015 diplomaattikonferenssi alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä koskevan tarkistetun Lissabonin sopimuksen, jäljempänä ’tarkistettu Lissabonin sopimus’, hyväksymiseksi.

(3)

Kun otetaan huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien sekä erityisesti alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen keskeinen rooli kansainvälisessä kaupassa, tarkistettu Lissabonin sopimus kuuluu unionin yhteisen kauppapolitiikan alaan. Tarkistettu Lissabonin sopimus liittyy erityisesti kansainväliseen kauppaan, koska sen ensisijaisena tarkoituksena on edistää ja helpottaa tällaista kauppaa ja sillä on suoria ja välittömiä vaikutuksia kauppaan (1). Yhteinen kauppapolitiikka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti. Näin ollen tarkistetun Lissabonin sopimuksen neuvotteleminen kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

(4)

Komissio toimii unionin neuvottelijana unionin yksinomaisen toimivallan alalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ja 218 artiklan 3 kohdan mukaisesti (2),