Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
16 päivänä heinäkuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Määräävän aseman väärinkäyttö – SEUT 101 ja 102 artikla – Kansallisten kilpailuviranomaisten toteuttama täytäntöönpano – Kansallisen kilpailuviranomaisen päätös tarkastuksen määräämisestä – Etsintä kyseessä olevien yritysten tiloissa – Sähköpostiviestinnästä saatujen liikeasiakirjojen takavarikointi – Syyttäjäviranomaisen antama valtuutus – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla – Yksityiselämän ja viestinnän kunnioittamista koskeva oikeus – Oikeus henkilötietojen suojaan – Menettelyvaatimukset – Tuomioistuimen myöntämän ennakkoluvan puuttuminen
Yhdistetyissä asioissa C‑258/23–C‑260/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisão (kilpailu-, sääntely- ja valvonta-asioiden tuomioistuin, Portugali) on esittänyt 21.4.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.4.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa
IMI – Imagens Médicas Integradas S. A. (C‑258/23),
Synlabhealth II S. A. (C‑259/23),
SIBS–Sociedade Gestora de Participações Sociais S. A.,
SIBS, Cartões – Produção e Processamento de Cartões S. A.,
SIBS Processos – Serviços Interbancários de Processamento S. A.,
SIBS International S. A.,
SIBS Pagamentos S. A.,
SIBS Gest S. A.,
SIBS Forward Payment Solutions S. A.,
SIBS MB S. A. (C‑260/23)
vastaan
Autoridade da Concorrência,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti T. von Danwitz, jaostojen puheenjohtajat K. Jürimäe, C. Lycourgos, I. Jarukaitis, O. Spineanu-Matei, M. Condinanzi ja F. Schalin sekä tuomarit S. Rodin (esittelevä tuomari), E. Regan, N. Piçarra, A. Kumin, N. Jääskinen, S. Gervasoni ja N. Fenger,
julkisasiamies: L. Medina,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Carrasco Marco,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.6.2025 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– IMI – Imagens Médicas Integradas S. A., edustajinaan A. Dias Henriques, R. Oliveira, M. Rodrigues Caldeira ja M. Valente, advogados,
– Synlabhealth II S. A., edustajanaan A. Martins Ferreira, advogado,
– SIBS – Sociedade Gestora de Participações Sociais S. A. ym., edustajinaan M. de Abreu Castelo Branco, J. Pateira Ferreira ja C. Pinto Correia, advogados,
– Autoridade da Concorrência, asiamiehinään D. Cardoso, A. Cruz Nogueira ja S. Parodi, advogadas,
– Portugalin hallitus, asiamiehinään C. Alves, P. Barros da Costa ja A. Oliveira Santos,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään L. Halajová, M. Smolek ja J. Vláčil,
– Kreikan hallitus, asiamiehenään K. Boskovits,
– Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,
– Ruotsin hallitus, asiamiehenään F.-L. Göransson,
– Euroopan komissio, asiamiehinään P. Berghe, P. Caro de Sousa ja E. Rousseva,
– EFTAn valvontaviranomainen, asiamiehinään C. Simpson, E. Gromnicka ja M.-M. Joséphidès,
kuultuaan julkisasiamiehen 23.10.2025 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artiklan tulkintaa.
2 Nämä pyynnöt on esitetty kolmessa asiassa, joissa asianosaisina ovat useat yritykset ja Autoridade da Concorrência (kilpailuviranomainen, Portugali) ja joissa on kyse etsintätoimenpiteiden sekä sellaisten toimenpiteiden laillisuudesta, jotka koskevat todisteiden tutkimista, keräämistä ja takavarikoimista kyseisten yritysten tiloissa sellaisten kyseisen viranomaisen suorittamien tutkintojen yhteydessä, jotka liittyvät SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa tarkoitettuihin kilpailunvastaisiin menettelytapoihin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
EUT-sopimus
3 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
a) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
b) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
c) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
d) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;
e) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.
2. Tämän artiklan mukaan kielletyt sopimukset ja päätökset ovat mitättömiä.
– –”
4 SEUT 102 artiklan sanamuoto on seuraava:
”Sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti:
a) kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;
b) tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;
c) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;
d) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.”
Perusoikeuskirja
5 Perusoikeuskirjan 7 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan.”
6 Perusoikeuskirjan 8 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.
2. Tällaisten tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla. Jokaisella on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita hänestä on kerätty, ja saada ne oikaistuksi.
– –”
Asetus (EY) N:o 1/2003
7 [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) johdanto-osan 26 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Kokemukset ovat myös osoittaneet, että on tapauksia, joissa liikeasiakirjat ovat yritysten johtajien ja työntekijöiden kotonaan säilyttämiä liikeasiakirjoja. Tarkastusten tehokkuuden säilyttämiseksi komission valtuuttamille virkamiehille ja muille henkilöille olisi annettava valtuudet päästä kaikkiin tiloihin, joissa liikeasiakirjoja voidaan säilyttää, mukaan lukien yksityisasunnot. Näiden valtuuksien käyttäminen edellyttää kuitenkin oikeusviranomaisen lupaa.”
8 Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä [SEUT 101] artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on myös sovellettava [SEUT 101] artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin. Jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä [SEUT 102] artiklassa kiellettyihin väärinkäyttötapauksiin, niiden on myös sovellettava [SEUT 102] artiklaa.”
9 Kyseisen asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on toimivalta soveltaa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklaa yksittäisissä asioissa. Toimiessaan omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella ne voivat tässä tarkoituksessa tehdä seuraavat päätökset:
– vaatia lopettamaan rikkominen,
– määrätä välitoimenpiteitä,
– hyväksyä sitoumuksia,
– määrätä sakkoja, uhkasakkoja taikka muita niiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä seuraamuksia.
Jos viranomaiset katsovat hallussaan olevien tietojen perusteella, että kiellon edellyttämät perusteet eivät täyty, ne voivat myös päättää, ettei niiden ole syytä toteuttaa toimenpiteitä.”
10 Kyseisen asetuksen 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Komission tarkastusvaltuudet”, säädetään seuraavaa:
”1. Hoitaakseen tällä asetuksella sille annetut tehtävät komissio voi toteuttaa kaikki tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä.
2. Virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus
a) päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;
b) tutkia kirjanpitoa ja kaikkia muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu;
c) ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä ja otteita kirjanpidosta tai asiakirjoista;
– –
3. Virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on oikeus käyttää valtuuksiaan esitettyään kirjallisen valtuutuksen, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä 23 artiklassa säädetyt seuraamukset, jos vaadittua kirjanpitoa tai muita liikeasiakirjoja ei esitetä täydellisinä tai vastaukset 2 kohdan mukaisesti tehtyihin pyyntöihin ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia. Komissio ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen sen suorittamista sen jäsenvaltion kilpailuviranomaiselle, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.
4. Yritysten ja yritysten yhteenliittymien on suostuttava komission päätöksellään määräämiin tarkastuksiin. Päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä tarkastuksen aloituspäivä, ilmoitettava 23 artiklassa ja 24 artiklassa säädetyt seuraamukset sekä mainittava oikeus hakea muutosta päätökseen [unionin] tuomioistuimelta. Komissio tekee kyseiset päätökset kuultuaan sen jäsenvaltion kilpailuviranomaista, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.
– –
6. Jos komission valtuuttamat virkamiehet ja muut mukana olevat henkilöt toteavat, että yritys vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, asianomaisen jäsenvaltion on annettava heille tarvittavaa apua, pyytäen tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat suorittaa tarkastuksensa.
7. Jos 6 kohdassa säädetty virka-apu kansallisten sääntöjen mukaisesti edellyttää oikeusviranomaisen lupaa, tällaista lupaa on pyydettävä. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä.
– –”
11 Asetuksen N:o 1/2003 21 artiklassa, jonka otsikko on ”Muiden tilojen tarkastaminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jos voidaan perustellusti epäillä, että kirjanpitoa ja muita liiketoimintaan ja tarkastuksen kohteeseen liittyviä asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä todistettaessa [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan vakavaa rikkomista, säilytetään muissa tiloissa, alueilla ja kulkuneuvoissa, asianomaisten yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien yksityisasunnot mukaan lukien, komissio voi päätöksen nojalla määrätä tarkastuksen tekemisestä kyseisissä tiloissa, alueilla ja kulkuneuvoissa.
2. Päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus, tarkastuksen aloituspäivä sekä oikeus hakea muutosta päätökseen [unionin] tuomioistuimelta. Siinä on erityisesti mainittava syyt, joiden perusteella komissio päättelee 1 kohdassa tarkoitetun epäilyn olevan aiheellisen. Komissio tekee kyseiset päätökset kuultuaan sen jäsenvaltion kilpailuviranomaista, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.
3. Edellä 1 kohdan mukaisesti tehtyä päätöstä ei voida panna täytäntöön ennen kuin kyseisen jäsenvaltion kansalliselta oikeusviranomaiselta on saatu ennakolta lupa. Kansallinen oikeusviranomainen tarkistaa, että komission päätös on pätevä ja että pakkokeinot eivät ole mielivaltaisia eivätkä liiallisia ottaen huomioon erityisesti epäillyn rikkomisen vakavuuden, etsittyjen todisteiden tärkeyden, asianomaisen yrityksen osallisuuden sekä sen, että on kohtuullisen todennäköistä, että tarkastuksen kohdetta koskevia kirjanpito- ja liikeasiakirjoja säilytetään tiloissa, joihin lupaa pyydetään. Kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää komissiolta joko suoraan tai jäsenvaltion kilpailuviranomaisen kautta yksityiskohtaista selvitystä seikoista, joita tarvitaan, jotta se voi tarkistaa pakkokeinojen oikeasuhteisuuden.
Kansallinen oikeusviranomainen ei kuitenkaan voi saattaa kyseenalaiseksi tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitettaisiin komission asiakirja-aineistossa olevia tietoja. Komission päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan [unionin] tuomioistuin.
– –”
Yleinen tietosuoja-asetus
12 Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely”, säädetään seuraavaa:
”1. Sellaisten henkilötietojen käsittely, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai ammattiliiton jäsenyys sekä geneettisten tai biometristen tietojen käsittely henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten tai terveyttä koskevien tietojen taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja suuntautumista koskevien tietojen käsittely on kiellettyä.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos sovelletaan jotakin seuraavista:
– –
g) käsittely on tarpeen tärkeää yleistä etua koskevasta syystä unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, edellyttäen että se on oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden, siinä noudatetaan keskeisiltä osin oikeutta henkilötietojen suojaan ja siinä säädetään asianmukaisista ja erityisistä toimenpiteistä rekisteröidyn perusoikeuksien ja etujen suojaamiseksi;
– –”
Direktiivi (EU) 2019/1
13 Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi 11.12.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EUVL 2019, L 11, s. 3) johdanto-osan 30–34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(30) Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten tutkintavaltuuksien olisi oltava riittävät vastaamaan täytäntöönpanon haasteisiin digitaalisessa ympäristössä, ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi niiden perusteella oltava mahdollisuus saada digitaalisessa muodossa kaikki tiedot, mukaan lukien rikosteknisin keinoin hankitut tiedot, jotka liittyvät tutkintatoimen kohteena olevaan yritykseen tai yritysten yhteenliittymään, riippumatta välineestä, jolle tiedot on tallennettu, kuten kannettavat tietokoneet, matkapuhelimet, muut mobiililaitteet ja pilvitallennuspalvelut.
(31) Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava suorittaa kaikki tarvittavat tarkastukset yritysten ja yritysten yhteenliittymien tiloissa, jos ne voivat osoittaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että on olemassa perusteltuja syitä epäillä SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomista. Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita edellyttämästä, että kansallinen oikeusviranomainen antaa ennakkoluvan tällaisiin tarkastuksiin.
(32) Jotta kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuudet suorittaa tarkastuksia olisivat tehokkaat, kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi niiden perusteella oltava mahdollisuus saada pääsy tietoihin, jotka ovat tarkastuksen kohteena olevan yrityksen tai yritysten yhteenliittymän tai henkilön saatavilla ja jotka liittyvät tutkimuksen kohteena olevaan yritykseen tai yritysten yhteenliittymään. Tähän olisi välttämättä sisällyttävä toimivalta hakea asiakirjoja, tiedostoja tai dataa laitteilta, joita ei ole täsmällisesti määritetty etukäteen. Ilman tällaisia valtuuksia olisi mahdotonta saada tutkintaa varten tarvittavia tietoja, jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät asennoituvat torjuvasti tai kieltäytyvät yhteistyöstä. Kirjanpidon tai asiakirjojen tarkastelemista koskevien valtuuksien olisi katettava kaikki kirjeenvaihdon muodot, mukaan lukien sähköiset viestit, riippumatta siitä, vaikuttavatko ne olevan lukematta tai onko ne poistettu.
(33) Tarkastusten tarpeettoman pitkittymisen välttämiseksi kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava valtuudet jatkaa hakujen tekemistä ja valikoida jäljennöksiä tai kirjanpito-otteita tai muista asiakirjaotteita, jotka liittyvät tarkastuksen kohteena olevan yrityksen tai yritysten yhteenliittymän liiketoimintaan, viranomaisen tiloissa tai muissa tarkoitukseen varatuissa tiloissa. Tällaisten hakujen tekemisessä olisi varmistettava yrityksen puolustautumisoikeuksien jatkuva asianmukainen kunnioittaminen.
(34) Kokemus on osoittanut, että liikeasiakirjoja voidaan säilyttää yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien kotona, erityisesti joustavampien työjärjestelyjen lisääntyneen käytön vuoksi. Tarkastusten tehokkuuden varmistamiseksi kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava valtuudet päästä kaikkiin tiloihin, mukaan lukien yksityisasunnot, jos ne voivat osoittaa, että voidaan perustellusti epäillä, että kyseisissä tiloissa säilytetään liikeasiakirjoja, joilla voi olla merkitystä SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämiseksi. Näiden valtuuksien käyttämisen edellytyksenä olisi oltava, että kansallinen hallinnollinen kilpailuviranomainen on saanut ennakkoluvan kansalliselta oikeusviranomaiselta, johon voi kuulua yleinen syyttäjä tietyissä kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Tämä ei saisi estää jäsenvaltioita antamasta erittäin kiireellisissä tapauksissa kansallisen oikeusviranomaisen tehtäviä kansalliselle hallinnolliselle kilpailuviranomaiselle, joka toimii oikeusviranomaisena, tai poikkeuksellisesti sallimasta tällaisten tarkastusten toteuttaminen tarkastuksen kohteena olevien suostumuksella. – –”
14 Kyseisen direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Valtuudet tarkastaa toimitiloja”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi suorittaa kaikki tarvittavat ennalta ilmoittamattomat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten tällaisen tarkastuksen suorittamiseen valtuuttamilla tai nimittämillä virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä on vähintään valtuudet
a) päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;
b) tutkia kirjanpitoa ja kaikkia muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu, ja saada pääsy kaikkiin tietoihin, jotka ovat tarkastuksen kohteena olevan yksikön saatavilla;
c) ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta tai asiakirjoista ja, jos he katsovat sen aiheelliseksi, jatkaa tällaisten tiedonhakujen tekemistä ja jäljennösten tai otteiden valikointia kansallisten kilpailuviranomaisten tiloissa tai missä tahansa muissa tarkoitukseen varatuissa tiloissa;
– –
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksiltä ja yritysten yhteenliittymiltä edellytetään 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkastuksiin suostumista. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että jos yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen määräämää ja/tai kansallisen oikeusviranomaisen hyväksymää tarkastusta, kansalliset kilpailuviranomaiset voivat saada tarvittavaa apua poliisilta tai vastaavalta lainvalvontaviranomaiselta voidakseen suorittaa tarkastuksen. Apua voidaan saada myös turvaamistoimenpiteenä.
3. Tämä artikla ei vaikuta kansallisessa lainsäädännössä asetettuihin vaatimuksiin, jotka koskevat kansallisen oikeusviranomaisen antamaa ennakkolupaa tällaisiin tarkastuksiin.”
15 Kyseisen direktiivin 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Valtuudet tarkastaa muita tiloja”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos voidaan perustellusti epäillä, että kirjanpitoa ja muita liiketoimintaan ja tarkastuksen kohteeseen liittyviä asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä näytettäessä toteen SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomista, säilytetään muissa kuin tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tiloissa, alueilla tai kulkuneuvoissa, yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien yksityisasunnot mukaan lukien, kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat suorittaa ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia kyseisissä tiloissa, alueilla ja kulkuneuvoissa.
2. Tällaisia tarkastuksia ei saa suorittaa ilman kansallisen oikeusviranomaisen ennakkolupaa.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka kansalliset kilpailuviranomaiset ovat valtuuttaneet tai nimittäneet suorittamaan tämän artiklan 1 kohdan mukaisen tarkastuksen, on vähintään 6 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa ja 6 artiklan 2 kohdassa esitetyt valtuudet.”
16 Kyseisen direktiivin 32 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa kilpailuviranomaisissa todisteina hyväksyttyihin todistuskeinoihin kuuluvat asiakirjat, suulliset lausunnot, sähköiset viestit, tallenteet ja muut tietoa sisältävät kohteet riippumatta siitä, missä muodossa ne ovat ja millaiselle välineelle tieto on tallennettu”.
Portugalin oikeus
17 Portugalin tasavallan perustuslain (Constituição da República Portuguesa; jäljempänä perustuslaki) 34 §:ssä, jonka otsikko on ”Kotirauhan ja kirjesalaisuuden loukkaamattomuus”, säädetään seuraavaa:
”1. Kotirauha ja kirjesalaisuus sekä muun yksityisen viestintävälineen salaisuus ovat loukkaamattomia.
– –
4. Julkinen valta ei saa puuttua kirjeenvaihtoon, televiestintään tai muuhun viestintävälineeseen muissa kuin laissa säädetyissä rikosoikeudellisia menettelyjä koskevissa tapauksissa.”
18 Uuden kilpailusäännöstön hyväksymisestä sekä 11.6.2003 annetun lain nro 18/2003 ja 25.8.2006 annetun lain nro 39/2006 kumoamisesta ja 13.1.1999 annetun lain nro 2/99 muuttamisesta toisen kerran 8.5.2012 annetun lain nro 19/2012 (Lei n.° 19/2012 que aprova o novo regime da concorrência, revogando as Leis nos 18/2003, de 11 de junho, e 39/2006, de 25 de agosto, e procede à segunda alteração à lei no 2/99, de 13 de janeiro) (Diário da República, 1. sarja, nro 89/2012; jäljempänä kilpailulaki) 2 §:n 3 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:
”3. Tätä lakia tulkitaan Euroopan unionin oikeuden mukaisesti ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, myös siltä osin kuin se koskee kilpailua rajoittavia menettelytapoja, jotka eivät voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
– –
5. [SEUT] 101 ja [SEUT] 102 artiklan soveltamisalalla tätä lakia sovellettaessa on noudatettava Euroopan unionin yleisiä oikeusperiaatteita ja [perusoikeuskirjaa].”
19 Kyseisen lain 18 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Kun kilpailuviranomainen käyttää valtuuksiaan määrätä seuraamuksia, sillä on elintensä tai henkilöstönsä välityksellä seuraavat oikeudet:
– –
c) yritysten tai yritysten yhteenliittymien tiloissa, alueilla tai kulkuneuvoissa etsiä, tutkia, ottaa talteen ja takavarikoida otteita kirjoituksista ja muista asiakirjoista riippumatta siitä, millaiselle välineelle ne on tallennettu, jos tällaiset toimenpiteet ovat tarpeen todisteiden hankkimiseksi
– –
2. Edellisen momentin c ja d kohdassa tarkoitetut toimenpiteet edellyttävät toimivaltaisen oikeusviranomaisen lupaa.
– –”
20 Kyseisen lain 20 §:n 1 momentissa säädetään, että asiakirjojen takavarikoinnista määrätään tai siihen annetaan lupa asianomaisten asiakirjojen luonteesta tai tallennusvälineestä riippumatta oikeusviranomaisen päätöksellä.
21 Kyseisen lain 20 §:n 6 momentissa säädetään, että takavarikoitaessa pankeilta tai muilta luottolaitoksilta pankkisalaisuuden piiriin kuuluvia asiakirjoja tarvitaan tutkintatuomarin antama ennakkolupa.
22 Kilpailulain 21 §:n, sellaisena kuin sitä sovellettiin alun perin, sanamuoto oli seuraava:
”Toimivalta antaa lupa 18 §:n 1 momentin c ja d kohdassa, 19 §:ssä ja 20 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin on kilpailuviranomaisen toimipaikan tuomioistuimen syyttäjälaitoksella tai, jos siitä on nimenomaisesti säädetty, kyseisen tuomioistuimen tutkintatuomarilla.”
23 Portugalin kilpailulain, sellaisena se on muutettuna 17.8.2022 annetulla lailla nro 17/2022, 21 §:ssä säädetään seuraavaa:
”[Kilpailuviranomaisen] toimipaikan tuomioistuimen toimivaltaisella oikeusviranomaisella on oikeus antaa lupa 18 §:n 1 momentin a–d kohdassa, 19 §:ssä ja 20 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.”
Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
24 Portugalin kilpailuviranomainen aloitti tutkimuksia useilla talouden aloilla Portugalissa selvittääkseen muun muassa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan vastaisten kilpailunvastaisten menettelytapojen olemassaoloa. Kyseiset tutkinnat koskivat erityisesti mahdollista yhdenmukaistettua menettelytapaa sellaisten yritysten välillä, jotka olivat korottaneet hintoja tarjotessaan teleradiologiapalveluja kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään kuuluville sairaaloille (asia C‑258/23), mahdollista kartellia, joka koski Portugalin terveysviranomaisilta veloitettavia Covid 19 ‑testien hintoja (asia C‑259/23), ja epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä maksujen käsittelyn alalla (asia C‑260/23).
25 Tässä yhteydessä kilpailuviranomainen katsoi tarpeelliseksi suorittaa tarkastuksia IMI – Imagens Médicas Integradas S. A:n ja Synlabhealth II S. A:n sekä SIBS-konsernin (jäljempänä pääasian kantajat) tiloissa todisteiden tutkimiseksi, keräämiseksi ja takavarikoimiseksi. Toimivaltaiselle oikeusviranomaiselle eli Portugalin syyttäjäviranomaiselle osoitetut pyynnöt saada ennakkolupa näiden tarkastusten suorittamiseen hyväksyttiin.
26 Syyttäjäviranomaisen antamien valtuutusten mukaan kilpailuviranomaisella oli toimivalta yhtäältä takavarikoida kaikki asiakirjat, jotka liittyivät suoraan tai välillisesti kilpailunvastaisiin menettelytapoihin, erityisesti sähköpostiviestit ja sisäiset asiakirjat, joilla oli tarkoitus välittää tietoja eri hierarkiatasojen välillä ja valmistella päätöksiä yritysten liiketoimintapolitiikan alalla, ja toisaalta tutkia ja kopioida niiden sisältämät tiedot. Erityisesti IMIin ja Synlabhealth II:een kohdistetuista tarkastustoimenpiteistä on todettava, että kyseisissä valtuutuksissa suljettiin pois todisteiden takavarikoiminen tiloissa, jotka on tarkoitettu terveydenhoitoa ja lääketieteellisen salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien asiakirjojen arkistointia varten.
27 Pääasian kantajien tiloissa vuoden 2021 tammikuusta vuoden 2022 maaliskuuhun toteutettujen tarkastusten aikana kilpailuviranomainen tutki kyseisten yritysten työntekijöiden sähköpostin ja takavarikoi tiedostot, joita se piti tutkimustensa kannalta merkityksellisinä. Kyseisten yrityksen osalta näin takavarikoitiin 1405, 731 ja 10797 tiedostoa.
28 Mainitut yritykset riitauttivat kyseisten tarkastusten laillisuuden Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisãossa (kilpailu-, sääntely- ja valvontatuomioistuin, Portugali), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.
29 Kyseinen tuomioistuin toteaa, että kilpailulaissa annetaan kilpailuviranomaiselle toimivalta takavarikoida asiakirjoja niiden tallennusvälineestä riippumatta sillä edellytyksellä, että syyttäjäviranomainen on antanut siihen etukäteen luvan. Kyseinen tuomioistuin toteaa myös, että kilpailulain 20 §:n mukaan tuomioistuimen myöntämä ennakkolupa vaaditaan vain tietyissä tapauksissa eli silloin, kun lupa koskee tarkastuksia, jotka suoritetaan luonnollisen henkilön kotona, pankissa, asianajotoimistossa tai lääkärin vastaanottotiloissa.
30 Saman tuomioistuimen mukaan kyseisen lain säännökset ovat rikosoikeuden taustalla olevan logiikan mukaisia, eli tutkintatuomarin on osallistuttava asiaan silloin, kun keino todisteiden hankkimiseksi voi loukata perusoikeuksia, kun taas muissa tapauksissa virallisen syyttäjän toimivaltaisena oikeusviranomaisena antama tutkintalupa katsotaan riittäväksi.
31 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin aluksi, että alalla toimivaltaisten portugalilaisten tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan kilpailunvastaisten menettelytapojen olemassaolon tutkimiseksi yrityksen tiloissa tehty tarkastus ei ole omiaan loukkaamaan perusoikeuksia. Erityisesti kyseisen tuomioistuimen mukaan kyseisen yrityksen työntekijöiden viestejä ei voida pitää perusoikeuskirjan 7 artiklassa suojattuna ”kirjeenvaihtona”, kun ne välitetään yrityksen sähköpostijärjestelmän kautta.
32 Kyseinen tuomioistuin viittaa tämän jälkeen asetuksen N:o 1/2003 säännöksiin, jotka koskevat komission tutkintavaltuuksia. Se toteaa, että kyseisen asetuksen 20 artiklan nojalla komissio voi suorittaa kaikki tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä ja tässä yhteydessä tutkia kirjanpitoa ja kaikkia muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu. Edellä mainitun asetuksen 21 artiklan mukaan tarkastuksen tekeminen muissa tiloissa, kuten johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien yksityisasunnoissa, on myös mahdollista mutta edellyttää toimivaltaiselta oikeusviranomaiselta ennakolta saatua lupaa. Lisäksi kyseinen tuomioistuin katsoo, että saman asetuksen johdanto-osan 26 perustelukappaleen mukaan yritysten sähköpostijärjestelmässä olevat asiakirjat katsotaan ”liikeasiakirjoiksi”.
33 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee lisäksi jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toimivaltuuksia koskevan direktiivin 2019/1. Sen mukaan kyseisen direktiivin johdanto-osan 30 ja 32 perustelukappaleesta sekä 6 artiklasta ilmenee, että kyseisillä viranomaisilla olisi oltava oikeus saada kaikki tutkintatoimenpiteen kohteena olevaa yritystä koskevat tiedot riippumatta siitä, mille välineelle nämä tiedot on tallennettu. Tätä varten kyseisten viranomaisten olisi voitava takavarikoida kaikki kirjeenvaihdon muodot, myös sähköpostiviestit.
34 Kyseinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että kilpailulakia on sen 2 §:n 3 ja 5 momentin nojalla tulkittava unionin oikeuden mukaisesti myös sellaisten kilpailunvastaisten menettelytapojen osalta, jotka eivät ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lisäksi viimeksi mainittujen säännösten soveltamisalalla kyseistä lakia olisi sovellettava perusoikeuskirjaa noudattaen.
35 Kyseinen tuomioistuin esittää lopuksi, että käsiteltävissä asioissa kyseessä olevat asiakirjat koskevat tarkastustoimenpiteiden kohteena olevien yritysten liiketoimintaa. Nyt käsiteltävissä asioissa sähköpostiviestit ovat luonteeltaan yritykseen liittyviä, koska ne ovat yksin kyseisten yritysten omaisuutta ja yritykset asettavat työntekijöilleen yksipuolisesti kyseisen viestintävälineen käyttöä koskevat ehdot, jotka ovat voimassa niin kauan kuin kyseiset työntekijät työskentelevät yrityksessä. Lisäksi kyseisten yritysten sisäisten sääntöjen mukaan tällaista sähköpostia saa käyttää yksinomaan työasioissa. Sen käyttäminen työntekijän henkilökohtaisiin ja yksityiselämään liittyviin tarkoituksiin on näin ollen kiellettyä.
36 Pääasioiden kantajat väittävät sitä vastoin, että niiden työntekijöiden sähköpostiviestejä on suojattava ”kirjeenvaihtona” ja että tällaisia asiakirjoja ei voida takavarikoida sellaisen tutkinnan yhteydessä, joka koskee SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa kiellettyjä kilpailunvastaisia menettelytapoja. Toissijaisesti ne väittävät, että kyseisten viestien takavarikointi edellyttää joka tapauksessa tutkintatuomarin etukäteen antamaa lupaa.
37 Tässä tilanteessa Tribunal da Concorrência, Regulação e Supervisão on päättänyt lykätä kunkin asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1. Ovatko käsiteltävissä asioissa kyseessä olevat liikeasiakirjat, jotka on välitetty sähköpostitse, kirjeenvaihtoa [perusoikeuskirjan] 7 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä?
2) Onko [perusoikeuskirjan] 7 artikla esteenä yritysten johtajien ja työntekijöiden välisestä sähköpostitse käydystä viestienvaihdosta peräisin olevien liikeasiakirjojen takavarikoinnille, joka toteutetaan SEUT 101 artiklassa (aiemmassa EY 81 artiklassa) kiellettyjen sopimusten ja menettelytapojen tutkinnan yhteydessä?
3) Onko [perusoikeuskirjan] 7 artikla esteenä tällaisten liikeasiakirjojen takavarikoinnille, kun tähän on saatu ennakkolupa oikeusviranomaiselta, tässä tapauksessa Ministério Públicolta, jolla on [Portugalin tasavallan] perustuslain mukaisesti toimivalta edustaa valtiota, puolustaa laissa säädettyjä etuja, ajaa rikossyytettä laillisuusperiaatetta noudattaen ja puolustaa demokraattista oikeusvaltiota ja joka toimii itsenäisesti suhteessa muihin keskushallinnon, aluehallinnon ja paikallishallinnon elimiin nähden?”
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
38 Unionin tuomioistuimen presidentin 14.6.2023 tekemällä päätöksellä asiat C‑258/23, C‑259/23 ja C‑260/23 yhdistettiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.
39 Kyseiset yhdistetyt asiat jaettiin unionin tuomioistuimen neljänteen jaostoon 5.3.2024, jotta se ratkaisisi asian ilman suullista käsittelyä mutta kolmatta ennakkoratkaisukysymystä koskevan ratkaisuehdotuksen antamisen jälkeen.
40 Kyseinen ratkaisuehdotus esitettiin 20.6.2024, minkä jälkeen suullinen käsittely päätettiin.
41 Koska esittelevä tuomari päätti tehtävänsä hänen toimikautensa päättymisen vuoksi, unionin tuomioistuin päätti 9.10.2024 siirtää nyt käsiteltävät yhdistetyt asiat uudelle esittelevälle tuomarille.
42 Koska unionin tuomioistuimen neljäs jaosto katsoi muun muassa, että kysymys 4.10.2024 annetun tuomion Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin) (C‑548/21, EU:C:2024:830) vaikutuksista kussakin nyt käsiteltävässä asiassa esitettyyn kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen annettavaan vastaukseen ansaitsee laajennetun ratkaisukokoonpanon huomion, se pyysi työjärjestyksen 60 artiklan 3 kohdan nojalla unionin tuomioistuinta siirtämään kyseiset asiat suuren jaoston käsiteltäviksi.
43 Unionin tuomioistuin päätti 18.3.2025 siirtää mainitut asiat unionin tuomioistuimen suureen jaostoon ja aloitti asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen.
Tutkittavaksi ottaminen
44 Pääasian kantajat ovat riitauttaneet ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottamisen kokonaisuudessaan.
45 Ne väittävät ensinnäkin lähinnä, että ennakkoratkaisupyynnöt eivät täytä työjärjestyksen 94 artiklassa määrättyjä vaatimuksia ja että esitetyillä kysymyksillä ei ole merkitystä.
46 Asiassa C‑258/23 IMI katsoo ensinnäkin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt unionin tuomioistuimelle pääasian tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen ymmärtämiseksi tarvittavia tietoja eikä merkityksellisiä oikeudellisia kysymyksiä. Se väittää erityisesti, että koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole saattanut unionin tuomioistuimen tietoon Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Portugali) 16.3.2023 antamaa tuomiota nro 91/2023, jossa tämä totesi perustuslain vastaiseksi säännön, jonka mukaan kilpailuviranomaisella on oikeus etsiä ja takavarikoida avoimia sähköpostiviestejä syyttäjäviranomaisen suostumuksella, ei ole varmaa, että unionin tuomioistuimen esitettyihin kysymyksiin antama vastaus on mahdollisimman täydellinen ja hyödyllinen. Asiassa C‑259/23 Synlabhealth II katsoo myös, että ennakkoratkaisupyynnössä ei mainita useita pääasian oikeusriidan ymmärtämisen kannalta olennaisia tosiseikkoja, sovellettavia kansallisia säännöksiä sekä niiden ja unionin oikeuden säännösten, joiden tulkintaa pyydetään, välistä yhteyttä. Lopuksi asiassa C‑260/23 SIBS-konsernin yhtiöt väittävät, että esitetyillä kysymyksillä ei ole merkitystä kyseisen oikeusriidan kohteen kannalta, joka edellyttää kyseessä olevien toimenpiteiden laillisuuden arviointia Portugalin oikeuden eikä perusoikeuskirjan kannalta.
47 Tästä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimella on näin ollen periaatteessa velvollisuus antaa ennakkoratkaisu (tuomio 24.7.2023, Lin, C‑107/23 PPU, EU:C:2023:606, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
48 Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 24.7.2023, Lin, C‑107/23 PPU, EU:C:2023:606, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 On myös muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön – jota unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan a ja b alakohta nyttemmin ilmentää – mukaan on niin, että jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisellä tavalla, kansallisen tuomioistuimen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat. On lisäksi välttämätöntä, että – kuten työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa todetaan – ennakkoratkaisupyyntöön sisältyy selostus niistä syistä, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä unionin oikeuden tiettyjen säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, sekä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen toteama yhteys kyseisten säännösten ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten välillä (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Lisäksi ennakkoratkaisupyynnössä annettavien tietojen on oltava paitsi sellaisia, että unionin tuomioistuin voi niiden perusteella antaa hyödyllisiä vastauksia, myös sellaisia, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, on niiden perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti (tuomio 21.12.2023, European Superleague Company, C‑333/21, EU:C:2023:1011, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisupyyntöihin sisältyy riittävästi tietoja, jotta unionin tuomioistuin voi ymmärtää sekä pääasioiden oikeudelliset seikat ja tosiseikat että esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten merkityksen ja ulottuvuuden. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti täsmällisesti syyt, joiden vuoksi se on esittänyt unionin tuomioistuimelle kyseiset ennakkoratkaisupyynnöt, ja sen yhteyden, joka sen mukaan on olemassa ennakkoratkaisupyynnössä tarkoitettujen unionin oikeuden säännösten ja perusoikeuskirjan määräysten sekä pääasioissa sovellettavien Portugalin oikeuden säännösten välillä.
52 Tältä osin ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että niillä pyritään saamaan unionin tuomioistuimelta selvennystä sen suojan laajuuteen, joka perusoikeuskirjan 7 artiklassa annetaan yritysten johtajien ja työntekijöiden väliseen sähköpostiviestintään sisältyvien ammatillisten asiakirjojen takavarikointia vastaan asiayhteydessä, joka kuuluu unionin oikeuden ja erityisesti SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan soveltamisalaan.
53 Tulkinta, jonka unionin tuomioistuin antaa ennakkoratkaisupyynnöissä tarkoitetuista unionin oikeussäännöistä, vaikuttaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamaan tutkintaan, joka koskee asiakirjojen takavarikointien laillisuutta tilanteessa, jossa kilpailuviranomainen on suorittanut nämä toimet ilman tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa.
54 Lisäksi sekä kirjallisten huomautusten että istunnossa esitettyjen lausumien sisältö osoittaa, ettei asianosaisilla ole ollut mitään vaikeuksia saada selville ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja voidakseen ymmärtää niiden taustalla olevien tosiseikkoja koskevien toteamusten sisällön ja ulottuvuuden sekä syyt, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pitänyt kysymysten esittämistä tarpeellisena, ja voidakseen viime kädessä esittää tältä osin näkemyksensä kattavasti ja hyödyllisesti.
55 Pääasian kantajien esittämä ensimmäinen tutkimatta jättämisen peruste on näin ollen hylättävä.
56 Toiseksi asiassa C‑259/23 Synlabhealth II väittää, että kyseisessä asiassa kilpailuviranomainen ylitti syyttäjäviranomaisen antaman valtuutuksen rajat, kun se suoritti tarkastuksia ja takavarikointeja kyseisen yhtiön tiloissa ja kun yhtiötä ei kuultu esitetyistä ennakkoratkaisukysymyksistä, mikä on Portugalin oikeudessa säädettyjen menettelyvaatimusten vastaista, minkä vuoksi yhtiö valitti ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä. Koska asian kaikkia olosuhteita ei ole vielä selvitetty, unionin tuomioistuimen olisi sen mukaan kieltäydyttävä ratkaisemasta asiaa tai ainakin lykättävä asian käsittelyä siihen asti, kunnes Tribunal da Relação de Lisboa (Lissabonin ylioikeus, Portugali) antaa ratkaisun ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä unionin tuomioistuimelle tehdyn valituksen yhteydessä. Asiassa C‑260/23 SIBS-konsernin yhtiöt väittävät myös, että ennakkoratkaisupyyntö esitettiin ajankohtana, jolloin pääasian tosiseikkoja ei ollut vielä selvitetty eikä niistä ollut edes esitetty lausumia.
57 Tältä osin on muistutettava, että kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää, missä käsittelyn vaiheessa sen on syytä esittää ennakkoratkaisukysymys unionin tuomioistuimelle (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Coleman, C‑303/06, EU:C:2008:415, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Koska unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu unionin oikeuden tulkintaa koskeva ennakkoratkaisupyyntö, jonka osalta ei ole ilmeistä, ettei se liity pääasiaa koskeviin tosiseikkoihin tai sen kohteeseen, ja kun tuomioistuimella on käytettävissään riittävästi tietoja, jotta se voi hyödyllisellä tavalla vastata sille esitettyihin kysymyksiin, sen on vastattava pyyntöön ilman, että sen on tarpeen itse tarkastella sellaista tosiseikkoja koskevaa olettamaa, jota kansallinen tuomioistuin on käyttänyt perusteenaan ja jonka mahdollisesti myöhemmin tarpeelliseksi osoittautuva tutkiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä (ks. vastaavasti tuomio 17.7.2008, Coleman, C‑303/06, EU:C:2008:415, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Pääasian kantajien esittämä toinen tutkimatta jättämisen peruste on näin ollen hylättävä.
60 Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset on otettava tutkittaviksi.
Asiakysymys
61 Aluksi on muistutettava, että perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Kyseisessä määräyksessä vahvistetaan vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin (ks. tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson, C‑617/10, EU:C:2013:105, 19 kohta ja tuomio 6.3.2025, D. K. (Tuomarin vapauttaminen hänelle jaettujen asioiden käsittelystä), C‑647/21 ja C‑648/21, EU:C:2025:143, 38 kohta).
62 Koska pääasioissa on kyse perusoikeuksien kunnioittamisesta kansallisen kilpailuviranomaisen SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisen tutkinnan yhteydessä suorittamissa tarkastuksissa ja näin ollen unionin oikeutta sovellettaessa, perusoikeuskirjan määräyksiä on sovellettava.
Ensimmäinen kysymys
63 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään lähinnä, onko perusoikeuskirjan 7 artiklaa tulkittava siten, että yrityksen työntekijöiden ja johtajien välillä yrityksen sähköpostijärjestelmän välityksellä vaihdettavat ammatilliset sähköpostiviestit kuuluvat kyseisessä artiklassa tarkoitetun viestien käsitteen alaan.
64 On nimittäin täsmennettävä, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on maininnut käsitteen ”kirjeenvaihto”, 7 artiklassa käytetään nyttemmin käsitettä ”viestit”. Kuten perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ilmenee, tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi sana ”kirjeenvaihtonsa” on korvattu sanalla ”viestiensä”.
65 Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, että siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa yleissopimuksessa (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin viimeksi mainitussa sopimuksessa. Kyseinen määräys ei kuitenkaan estä myöntämästä unionin oikeudessa tätä laajempaa suojaa.
66 Tältä osin on muistutettava, että perusoikeuskirjan 7 artikla, joka koskee oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, sisältää oikeuksia, jotka vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleessa taattuja oikeuksia. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan mainitulle 7 artiklalle on siis annettava sama merkitys ja ulottuvuus kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleelle, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2010, McB., C‑400/10 PPU, EU:C:2010:582, 53 kohta; tuomio 15.11.2011, Dereci ym., C‑256/11, EU:C:2011:734, 70 kohta ja tuomio 17.12.2015, WebMindLicenses, C‑419/14, EU:C:2015:832, 70 kohta).
67 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että sekä ammattitoiminnassa käytetyistä tiloista lähetetyt viestit että yksityisasunnosta lähetetyt viestit voivat sisältyä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuihin yksityiselämän ja viestien käsitteisiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on täsmentänyt, että sen määrittämiseksi, voidaanko kyseisiä käsitteitä soveltaa, kohtuullinen luottamus yksityiselämän suojaan ja kunnioittamiseen on tärkeä mutta ei välttämättä ratkaiseva kriteeri (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.9.2017, Bărbulescu v. Romania (CE:ECHR:2017:0905JUD006149608, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Koska televiestinnän kuuntelulla tai valvonnalla puututaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleessa taatun oikeuden käyttämiseen, sillä rajoitetaan myös perusoikeussopimuksen 7 artiklassa vahvistetun vastaavan oikeuden käyttämistä (tuomio 17.12.2015, WebMindLicenses, C‑419/14, EU:C:2015:832, 71 kohta).
69 Unionin tuomioistuin on jo todennut, että tämä koskee myös luonnollisen henkilön ammattitoiminnassa tai kaupallisessa toiminnassa käyttämissä tiloissa tai liikeyhtiön tiloissa tehtyjen etsintöjen aikana suoritettuja sähköpostiviestien takavarikointeja, joilla niilläkin puututaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklalla taatun oikeuden käyttämiseen (tuomio 17.12.2015, WebMindLicenses, C‑419/14, EU:C:2015:832, 72 kohta).
70 Kuten julkisasiamies lisäksi totesi 20.6.2024 antamansa ratkaisuehdotuksen 31 kohdassa, se, että sähköpostiviestejä pidetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuna kirjeenvaihtona ja näin ollen perusoikeuskirjan 7 artiklassa tarkoitettuina viesteinä, ei riipu siitä, onko sähköpostiviestin vastaanottaja jo vastaanottanut ne, siitä, onko ne luettu, ovatko ne lukematta tai onko ne poistettu, siitä, onko viesti lähetetty ammattitoiminnassa käytetyistä tiloista tai laitteilta (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.1.2024, Arregui v. Espanja, CE:ECHR:2024:0111JUD004254118, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) taikka työsähköpostin välityksellä (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 3.4.2007, Copland v. Yhdistynyt kuningaskunta, CE:ECHR:2007:0403JUD006261700, 41 ja 42 kohta), siitä, onko lähettäjän tai vastaanottajan osoite oikeushenkilön osoite (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 14.3.2013, Bernh Larsen Holding AS ym. v. Norja, CE:ECHR:2013:0314JUD002411708, 106 kohta), tai siitä, onko sen sisältö luonteeltaan yksityistä vai ei (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.12.1992, Niemietz v. Saksa, CE:ECHR:1992:1216JUD001371088, 32 kohdan loppuosa).
71 Näin ollen se, että sähköpostiviestiä voidaan sen muodon tai sisällön perusteella pitää liikeasiakirjana, ei merkitse sitä, ettei se saisi perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattua viestien suojaa. Tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 5.9.2017 antamassa tuomiossa Bărbulescu v. Romania (CE:ECHR:2017:0905JUD006149608, 74 kohta), joka koski asiaa, jossa työtietokoneelta oli lähetetty yksityisiä viestejä, täsmennettiin, että työnantajan vahvistamalla säännöllä, jonka mukaan työntekijöiden on pidättäydyttävä kaikesta henkilökohtaisesta toiminnasta työpaikallaan ja joissa heitä kielletään käyttämästä yrityksen resursseja henkilökohtaisiin tarkoituksiin, ei ole merkitystä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaisen kirjeenvaihdon luokittelemisen kannalta.
72 Kyseinen suoja ulottuu myös tällaisen ammattitoiminnassa käytetyn sähköpostijärjestelmän liikenteen tuottamiin henkilötietoihin, joita suojataan myös perusoikeuskirjan 8 artiklalla (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 16.10.2007, Wieser ja Bicos Beteiligungen GmbH v. Itävalta, CE:ECHR:2007:1016JUD007433601, 45 kohta).
73 Edellä esitetyn perusteella perusoikeuskirjan 7 artiklaa on tulkittava siten, että yrityksen työntekijöiden ja johtajien välillä yrityksen sähköpostijärjestelmän välityksellä lähetetyt ammatilliset sähköpostiviestit kuuluvat kyseisessä artiklassa tarkoitetun viestien käsitteen alaan.
Toinen ja kolmas kysymys
74 Toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko perusoikeuskirjan 7 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä takavarikoinnille, joka koskee yrityksen työntekijöiden ja johtajien välillä vaihdettuja ammatillisia sähköpostiviestejä sellaisen tarkastuksen yhteydessä, jonka kilpailuviranomainen suorittaa SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomista koskevan tutkinnan yhteydessä, ja jolle ennakkoluvan on myöntänyt oikeusviranomainen, kuten Portugalin syyttäjäviranomainen, joka on itsenäinen ja jonka tehtävänä on muun muassa yleisen edun nimissä ajaa syytteitä ja puolustaa demokraattista laillisuutta.
75 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole kysymyksissään viitannut (tuomio 20.3.1986, Tissier, C‑35/85, EU:C:1986:143, 9 kohta ja tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C‑548/21, EU:C:2024:830, 60 kohta).
76 Se, että kansallinen tuomioistuin on muodollisesti esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen viittaamalla tiettyihin unionin oikeuden määräyksiin tai säännöksiin, ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä kansalliselle tuomioistuimelle kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin kysymyksiä esittäessään viitannut niihin. Unionin tuomioistuimen on tältä osin poimittava kaikista kyseisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeutta koskevat seikat, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon riidan kohde (tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C‑548/21, EU:C:2024:830, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
77 Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ja kolmannella kysymyksellään, ovatko yrityksen työntekijöiden ja johtajien välillä vaihdettujen sähköpostiviestien takavarikoinnit, jotka on toteutettu sellaisen tarkastuksen yhteydessä, jonka kilpailuviranomainen toteuttaa kyseisen yrityksen ammattitoiminnassa tai liiketoiminnassa käyttämissä tiloissa SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomista koskevan tutkinnan yhteydessä, laillisia. Tarkemmin sanottuna kyseinen tuomioistuin pohtii, voiko Portugalin syyttäjäviranomaisen kaltainen oikeusviranomainen sallia tällaiset takavarikoinnit vai edellyttävätkö ne välttämättä tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa.
78 Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta ainoastaan perusoikeuskirjan 7 artiklan, jossa tunnustetaan jokaiselle oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan, tulkintaa, on todettava, että pääasioissa kyseessä olevissa takavarikoinneissa tarkoitetut asiakirjat voivat koskea paitsi kyseisessä 7 artiklassa tarkoitettuja viestejä myös perusoikeuskirjan 8 artiklassa suojattuja henkilötietoja. Se, että kerätyt tiedot liittyvät ammatilliseen toimintaan, ei nimittäin voi merkitä sitä, että niitä ei enää pidettäisi henkilötietoina (ks. vastaavasti tuomio 3.4.2025, Ministerstvo zdravotnictví (Oikeushenkilön edustajaa koskevat tiedot), C‑710/23, EU:C:2025:231, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
79 Tältä osin on myös muistutettava, että oikeus henkilötietojen suojaan liittyy läheisesti 7 artiklassa vahvistettuun yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen ja täydentää sitä (ks. vastaavasti tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C‑92/09 ja C‑93/09, EU:C:2010:662, 47 kohta ja tuomio 18.12.2025, Storstockholms Lokaltrafik, C‑422/24, EU:C:2025:980, 40 kohta).
80 Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys on näin ollen muotoiltava uudelleen ja katsottava, että kyseinen tuomioistuin tiedustelee niillä lähinnä, onko perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että yrityksen työntekijöiden ja johtajien välillä vaihdettuja sähköpostiviestejä takavarikoidaan ilman tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa sellaisen tarkastuksen yhteydessä, jonka kansallinen kilpailuviranomainen toteuttaa SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomisesta epäiltyjen yritysten ammattitoiminnassa tai liiketoiminnassa käyttämissä tiloissa.
81 Perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien laajuuden osalta on muistutettava, että 7 ja 8 artiklassa vahvistetut perusoikeudet eivät ole ehdottomia vaan ne on suhteutettava siihen tehtävään, joka niillä on yhteiskunnassa (tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C‑817/19, EU:C:2022:491, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.11.2022, Luxemburg Business Registers, C‑37/20 et C‑601/20, EU:C:2022:912, 45 kohta).
82 Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan se, että perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien kaltaisten oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa, kunhan kyseisistä rajoituksista säädetään lailla ja kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä kunnioitetaan ja rajoitukset ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia (tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C‑92/09 ja C‑93/09, EU:C:2010:662, 50 kohta ja tuomio 8.12.2022, Google (Väitetysti virheellisen sisällön poistaminen hakutulosten luettelosta), C‑460/20, EU:C:2022:962, 57 kohta).
83 Nyt käsiteltävissä asioissa on katsottava, että luonnollisen henkilön ammattitoiminnassa tai liiketoiminnassa käyttämissä tiloissa tai liikeyhtiön tiloissa tehtyjen tarkastusten aikana suoritetuilla sähköpostiviestien takavarikoinneilla puututaan perusoikeuskirjan 7 artiklalla taatun yksityiselämän suojaa koskevan oikeuden käyttämiseen (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2015, WebMindLicenses, C‑419/14, EU:C:2015:832, 72 kohta).
84 Lisäksi yrityksen johdon ja työntekijöiden välillä vaihdettujen sähköpostiviestien sekä niistä peräisin olevien liikeasiakirjojen osalta on selvää, että sikäli kuin sähköpostiviestit ja asiakirjat sisältävät todennäköisesti myös yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja, kansallisen kilpailuviranomaisen tutkinnan kuluessa toteuttama takavarikointi merkitsee myös perusoikeuskirjan 8 artiklalla taatun oikeuden käytön rajoitusta.
85 Tällaisia rajoituksia voidaan näin ollen ottaa käyttöön vain silloin, kun niistä on säädetty lailla, kun niillä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä, kun ne vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita ja kun ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia.
86 Ensinnäkin laillisuusperiaatteen noudattamista koskeva vaatimus täyttyy nyt käsiteltävissä asioissa. On nimittäin korostettava olevan kiistatonta, että pääasioissa kyseessä olevat toimenpiteet perustuvat kilpailulain 18–21 §:ään, joiden nojalla kilpailuviranomainen voi muun muassa sellaisten yritysten tiloissa, joita epäillään SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisesta, ”etsiä, tutkia, ottaa talteen ja takavarikoida otteita kirjoituksista ja muista asiakirjoista riippumatta siitä, millaiselle välineelle ne on tallennettu, jos tällaiset toimenpiteet ovat tarpeen todisteiden hankkimiseksi”.
87 Toiseksi perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen perusoikeuksien keskeisen sisällön kunnioittamisesta on huomautettava, että vaikka pääasioissa toteutettujen kaltaiset asiakirjojen etsintä- ja takavarikointitoimenpiteet edellyttävät pääsyä perusoikeuskirjan 7 artiklassa tarkoitettuihin viesteihin, niillä pyritään yksinomaan saamaan pääsy sellaisten sähköpostiviestien ja sähköpostijärjestelmien sisältöön, jotka liittyvät tutkinnan kohteeseen, sellaisena kuin se on määritelty tarkastuspäätöksessä. Lisäksi kyseisen toimenpiteet koskevat asianomaisten yritysten työsähköpostijärjestelmän välityksellä vaihdettuja sähköpostiviestejä sekä kyseisten yritysten palveluksessa olevien luonnollisten henkilöiden asiakirjoja ja henkilötietoja, jotka rajoittuvat lähtökohtaisesti kyseisten luonnollisten henkilöiden työelämään liittyviin näkökohtiin ja joissa ei anneta tietoja heidän yksityis- ja perhe-elämästään kyseisessä 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
88 Lisäksi ilmeisestikin tutkinnan kohteena olevan yrityksen johtajien ja työntekijöiden ammatillisten viestien takavarikointi ei yleensä merkitse henkilötietojen rajoittamatonta keräämistä eikä yleistä pääsyä niihin, koska kyseisten viestien sisältämien tietojen kerääminen rajoittuu tietoihin, jotka liittyvät siihen kilpailunvastaiseen toimintaan, josta kilpailuviranomainen on aloittanut tutkinnan. Kyseisiä tietoja ei myöskään voida käyttää muihin tarkoituksiin kuin kyseisten menettelytapojen tunnistamiseksi. Tästä seuraa, että siltä osin kuin kansallisessa lainsäädännössä rajataan kerättyjen tietojen käsittelyn tarkoitukset ja vahvistetaan säännöt, joilla säännellään tietojenkäsittelyä, mukaan lukien kyseisten tietojen säilyttäminen ja siirto, unionin oikeuden merkityksellisten säännösten ja erityisesti yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti, pääasioissa kyseessä olevien sähköpostiviestien takavarikointien ei voida katsoa loukkaavan perusoikeuskirjan 8 artiklan keskeistä sisältöä.
89 Jollei tarkistuksista, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on suoritettava, muuta johdu, pääasioissa tarkoitettujen asiakirjojen takavarikoinnilla ei näin ollen loukata perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen perusoikeuksien keskeistä sisältöä.
90 Kolmanneksi siitä, vastaavatko kyseiset oikeuksiin puuttumiset nyt käsiteltävissä asioissa perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin tunnustamaa yleisen edun mukaista tavoitetta, on todettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten asetuksen N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohdan ja SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan mukaisesti soveltamien ilmoitusten ja muiden asiakirjojen ja tallennusvälineiden tarkastusten ja takavarikoinnin tavoitteena on havaita kyseisten määräysten vastaisia menettelytapoja. Kansallisten kilpailuviranomaisten tutkintavaltuuksien tarkoituksena on mahdollistaa se, että ne voivat täyttää tehtävänsä eli valvoa kilpailusääntöjen noudattamista sisämarkkinoilla; kilpailusääntöjen tarkoituksena on estää kilpailun vääristyminen yleisen edun, yksittäisten yritysten ja kuluttajien kustannuksella, ja niillä edistetään näin ollen taloudellista hyvinvointia unionissa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 22.10.2002, Roquette Frères, C‑94/00, EU:C:2002:603, 42 kohta).
91 Kuten EUT-sopimukseen ja EU-sopimukseen liitetystä sisämarkkinoista ja kilpailusta tehdystä pöytäkirjasta N:o 27 lähinnä ilmenee, sisämarkkinoihin, sellaisina kuin ne on määritelty SEU 3 artiklassa ja SEUT 26 artiklan 2 kohdassa, sisältyy järjestelmä, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy, mikä on sisämarkkinoiden toiminnan kannalta välttämätöntä (ks. vastaavasti tuomio 17.2.2011, TeliaSonera Sverige, C‑52/09, EU:C:2011:83, 20 kohta; tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 46 kohta ja tuomio 22.3.2022, Nordzucker ym., C‑151/20, EU:C:2022:203, 51 kohta). Kansallisten kilpailuviranomaisten rooli kyseisen järjestelmän tehokkuuden takaamisessa ja niiden panos SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan, jotka ovat vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyviä määräyksiä, täytäntöönpanossa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2023, International Skating Union v. komissio, C‑124/21 P, EU:C:2023:1012, 192 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) on tältä osin olennainen. Vääristymättömän kilpailun takaamista on siis pidettävä perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna unionin tunnustamana yleisen edun mukaisena tavoitteena.
92 Neljänneksi suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaisten toimenpiteiden oikeasuhteisuus, joista aiheutuu puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin, edellyttää soveltuvuuden ja tarpeellisuuden vaatimusten sekä sen vaatimuksen noudattamista, että nämä toimenpiteet ovat oikeasuhteisia asetettuun tavoitteeseen nähden (tuomio 22.11.2022, Luxemburg Business Registers, C‑37/20 ja C‑601/20, EU:C:2022:912, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
93 Henkilötietojen suojaan ja perusoikeuskirjassa vahvistettuihin vapauksiin mahdollisesti tehtävät rajoitukset toteutetaan täysin välttämättömän rajoissa, ja silloin, kun on mahdollista valita usean legitiimisti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseen soveltuvan toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava. Yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen ei myöskään voida pyrkiä ottamatta huomioon sitä, että se on sovitettava yhteen niiden perusoikeuksien kanssa, joihin kyseessä oleva toimenpide vaikuttaa, siten, että yleistä etua koskevaa tavoitetta ja kyseessä olevia oikeuksia verrataan keskenään, jotta voidaan varmistaa, etteivät kyseisestä toimenpiteestä aiheutuvat haitat ole liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden. Mahdollisuutta oikeuttaa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen oikeuksien rajoittaminen on siis arvioitava punnitsemalla tällaiseen rajoittamiseen sisältyvän puuttumisen vakavuutta ja tarkastamalla, että kyseisellä rajoituksella tavoitellun yleisen edun mukaisen tavoitteen tärkeys on oikeassa suhteessa tähän vakavuuteen (tuomio 22.11.2022, Luxembourg Business Registers, C‑37/20 ja C‑601/20, EU:C:2022:912, 64 kohta ja tuomio 8.12.2022, Orde van Vlaamse Balies ym., C‑694/20, EU:C:2022:963, 41 kohta).
94 Oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen täyttämiseksi kyseessä olevassa säännöstössä, joka merkitsee puuttumista, on lisäksi myös säädettävä selvistä ja täsmällisistä siinä säädettyjen toimenpiteiden ulottuvuutta ja soveltamista koskevista säännöistä, joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset, jotta rekisteröidyillä on riittävät takeet, joiden avulla heidän henkilötietojaan voidaan tehokkaasti suojata väärinkäytön vaaroilta. Siinä on erityisesti mainittava, missä olosuhteissa ja millä edellytyksillä tällaisten tietojen käsittelyä koskeva toimenpide voidaan toteuttaa, jotta taataan, että puuttuminen rajoittuu täysin välttämättömään (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2022, Luxembourg Business Registers, C‑37/20 ja C‑601/20, EU:C:2022:912, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
95 Nyt käsiteltävissä asioissa kansallisten kilpailuviranomaisten tutkintavaltuuksilla ja sähköpostien, asiakirjojen ja muiden ammatillisten tietojen takavarikointivaltuuksilla pyritään ensinnäkin havaitsemaan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa kiellettyjen kilpailunvastaisten menettelytapojen olemassaolo, ja niillä voidaan näin ollen myötävaikuttaa tämän tuomion 91 kohdassa mainitun vääristymättömän kilpailun säilyttämistä sisämarkkinoilla koskevan yleisen edun mukaisen tavoitteen toteuttamiseen. Tämän tavoitteen tärkeys voi oikeuttaa puuttumisen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin.
96 Toiseksi välttämättömyysvaatimuksesta on muistutettava, että se täyttyy, jos kyseessä olevien toimenpiteiden tavoitetta ei voida kohtuudella saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla rekisteröityjen perusoikeuksia, erityisesti perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuja yksityiselämän kunnioitusta ja henkilötietojen suojaa koskevia oikeuksia, vähemmän rajoittavilla keinoilla (tuomio 26.1.2023, Ministerstvo na vatreshnite raboti (Poliisin suorittama biometristen ja geneettisten tietojen rekisteröinti), C‑205/21, EU:C:2023:49, 126 kohta ja tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C‑548/21, EU:C:2024:830, 88 kohta).
97 Tältä osin SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan vastaisten kilpailunvastaisten menettelytapojen selvitystoimien ja havaitsemisen yhteydessä mikään muu keino, joka olisi yhtä tehokas ja loukkaisi vähemmän viestien kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevia oikeuksia, ei ole tyydyttävä vaihtoehto kilpailuviranomaisen suorittamien tarkastustoimenpiteiden kohteena olevan yrityksen johtajien ja työntekijöiden välisistä sähköpostiviesteistä peräisin olevien asiakirjojen takavarikoinnille.
98 Kuten julkisasiamies lähinnä korosti 23.10.2025 antamansa ratkaisuehdotuksen 21 kohdassa, liiketoiminnan yhteydessä sähköpostijärjestelmien välityksellä vaihdetut sähköpostiviestit ovat yksi tärkeimmistä lähteistä, joita kilpailuviranomaiset voivat käyttää havaitakseen kilpailunvastaisen käyttäytymisen. Kilpailuviranomaisen oikeus valmistaa jäljennöksiä sähköpostikokonaisuuksista kuuluu näin ollen kyseisen viranomaisen tarkastusvaltaan (ks. analogisesti komissiolle asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan b alakohdassa annetusta toimivallasta tuomio 16.7.2020, Nexans France ja Nexans v. komissio, C‑606/18 P, EU:C:2020:571, 63 kohta). Tältä osin direktiivin 2019/1 32 artiklan mukaan sähköpostiviestit kuuluvat todisteisiin, jotka voidaan tutkia kansallisissa kilpailuviranomaisissa. Lähtökohtaisesti se, että näiltä viranomaisilta evättäisiin toimivalta takavarikoida tällaiset ammatillisset sähköpostiviestit, olisi omiaan haittaamaan SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa edellytettyä tehokasta toimintaa kartellien ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön torjumiseksi sisämarkkinoilla.
99 Vaikka jäsenvaltiot voivat katsoa etsintöjen ja takavarikointien olevan välttämättömiä aineellisen näytön saamiseksi sääntöjenvastaisesta toiminnasta, niiden asiaa koskevassa lainsäädännössä ja käytännöissä on kuitenkin annettava asianmukaiset ja riittävät takeet väärinkäytöksiä vastaan (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.2.1993, Funke v. Ranska, CE:ECHR:1993:0225JUD001082884, 57 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 21.12.2010, Société Canal Plus ym. v. Ranska, CE:ECHR:2010:1221JUD002940808, 54 kohdan loppuosa).
100 Kolmanneksi sähköpostiviestien takavarikoinnista johtuvan, perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen perusoikeuksien käyttämisen rajoittamisen oikeasuhteisuutta on arvioitava asiayhteydessä, johon tällainen rajoittaminen kuuluu, ja punnitsemalla kussakin tapauksessa kaikkia kyseisen yksittäistapauksen merkityksellisiä seikkoja (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C‑548/21, EU:C:2024:830, 89 kohta).
101 Siltä osin kuin on kyse rajoittamisesta, joka aiheutuu kilpailuviranomaisen suorittamien tarkastusten yhteydessä tehdyistä takavarikoinneista, tällaisia seikkoja ovat muun muassa kyseessä olevan perusoikeuden käyttämiseen tällä tavoin tehdyn rajoituksen vakavuus ja olosuhteet, joissa rajoitus on tapahtunut.
102 Pääasioissa kyseessä olevalla säännöstöllä, jonka nojalla kansallinen kilpailuviranomainen voi ilman tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa takavarikoida sähköpostiviestejä sellaisen tutkinnan yhteydessä, joka koskee SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan vastaisia menettelytapoja, luodun rajoituksen vakavuudesta on todettava, että sitä, että kansallinen kilpailuviranomainen takavarikoi ammatillisen kirjeenvaihdon, rajoittavat yleensä menettelylliset takeet, joilla pyritään varmistamaan muun muassa kyseisten tietojen turvallisuus, eheys ja luottamuksellisuus. Kuten julkisasiamies totesi 23.10.2025 antamansa ratkaisuehdotuksen 33 kohdassa, kansallisten kilpailuviranomaisten toteuttaman tutkinnan on perustuttava asianmukaisesti perusteltuun tarkastuspäätökseen, jossa on puolestaan nojauduttava perusteltuun epäilyyn siitä, että yritys on rikkonut EUT-sopimuksessa tarkoitettuja kilpailusääntöjä. Sähköpostiviestien takavarikoinnin osalta on todettava, että jos tutkinta toteutetaan tietokoneohjelmalla, tutkinnan kannalta merkityksellisten kaupallisten tietojen etsintää edeltävä indeksointimenettely on toteutettava käyttämällä tutkinnan ennalta määriteltyyn tarkoitukseen liittyviä täsmällisesti määriteltyjä avainsanoja.
103 Olosuhteista, joissa kyseessä olevan perusoikeuden käyttämistä on rajoitettu, on muistutettava, että on lähtökohtaisesti erotettava toisistaan tilanne, jossa tarkastus suoritetaan kyseessä olevien yritysten tai yritysten yhteenliittymien liiketiloissa, ja tilanne, jossa tarkastus suoritetaan muissa tiloissa, myös luonnollisten henkilöiden yksityisasunnoissa.
104 Vaikka kotirauhan loukkaamattomuutta koskeva perusoikeus on unionin oikeuden yleisperiaate, joka on nykyisin ilmaistu perusoikeuskirjan 7 artiklassa, joka vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, on kuitenkin niin, että viranomaisten toteuttama rajoittaminen voi mennä pidemmälle, kun kyse on työ- tai liiketiloista taikka ammatillisesta tai kaupallisesta toiminnasta (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2015, Deutsche Bahn ym. v. komissio, C‑583/13 P, EU:C:2015:404, 19 ja 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
105 Kilpailuviranomaisille annetut tarkastusvaltuudet ovat nimittäin hyvin rajattuja, mikä koskee muun muassa sitä, että tutkinnan piiristä suljetaan pois asiakirjat, jotka eivät ole liikeasiakirjoja, oikeutta oikeudellisen avustajan käyttöön, oikeutta asianajajan ja asiakkaan välisen kirjeenvaihdon luottamuksellisuuteen tai lisäksi tarkastuspäätöksen perusteluvelvollisuutta ja mahdollisuutta nostaa kanne unionin tuomioistuimissa (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2015, Deutsche Bahn ym. v. komissio, C‑583/13 P, EU:C:2015:404, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä yhteydessä on muistutettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten on suorittamissaan tutkinnoissa muun muassa noudatettava yleistä tietosuoja-asetusta.
106 Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin muun muassa, että yrityksen liiketiloissa suoritettujen tarkastusten osalta sitä, ettei tuomioistuin, joka olisi voinut rajata tarkastuksen tai valvoa sen kulkua, ole etukäteen myöntänyt siihen lupaa, voidaan tasapainottaa sillä, että tuomioistuin valvoo jälkikäteen tällaisen tutkintatoimenpiteen laillisuuden ja tarpeellisuuden, kunhan valvonta on tehokasta kyseessä olevan asian erityisissä olosuhteissa. Tämä edellyttää sitä, että asianomaiset henkilöt voivat saattaa riidanalaisen toimenpiteen ja sen, miten se on toteutettu, sekä tosiasiallisesti että oikeudellisesti tehokkaan tuomioistuinvalvonnan kohteeksi. Kun sääntöjenvastaiseksi katsottu toimi on jo suoritettu, asianomaisen on voitava saada käytettävissä olevan oikeussuojakeinon tai käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen avulla asianmukainen hyvitys (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2023, Casino, Guichard-Perrachon ja AMC v. komissio, C‑690/20 P, EU:C:2023:171, 38 kohta sekä edellä mainittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö).
107 Lisäksi on korostettava, että edellä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa koskevien toteamusten mukaisesti kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskevissa unionin oikeuden säännöksissä ei edellytetä, että tuomioistuimen olisi annettava etukäteen lupa liiketiloissa suoritettavalle tarkastukselle. Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 6 ja 7 kohdassa ja direktiivin 2019/1 6 artiklan 3 kohdassa, jotka koskevat komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten yritysten liiketiloissa suorittamia tarkastuksia, ei edellytetä kansallisen tuomioistuimen tai riippumattoman hallinnollisen elimen etukäteen antamaa lupaa edes silloin, kun sähköpostiviestejä takavarikoidaan, vaan niissä viitataan tältä osin kansallisessa oikeudessa vahvistettuihin velvollisuuksiin ja annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säätää, että kansallisten kilpailuviranomaisten tarkastusvaltuuksien käyttämiseksi on saatava oikeusviranomaisen myöntämä lupa.
108 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että perusoikeuskirjan 7 ja 8 artikla eivät lähtökohtaisesti ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaisesti kansallinen kilpailuviranomainen takavarikoi SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan oletettua rikkomista koskevan tutkinnan yhteydessä yritysten ammattitoiminnassa tai liiketoiminnassa käyttämissä tiloissa sähköposteja, joiden sisältö liittyy tarkastuksen kohteeseen, ilman tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa.
109 On kuitenkin täsmennettävä ensinnäkin, että jos tällaista tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa ei ole, yksilöiden suojelu julkisen vallan perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen oikeuksien mielivaltaisilta loukkauksilta edellyttää tiukkaa oikeudellista kehystä ja kyseessä olevien toimenpiteiden rajoittamista. Näin ollen sekä tarkastus että takavarikointi voivat olla näiden säännösten mukaisia vain, jos kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö tarjoavat asianmukaiset ja riittävät takeet väärinkäytöksiä ja mielivaltaisuutta vastaan (ks. vastaavasti tuomio 17.12.2015, WebMindLicenses, C‑419/14, EU:C:2015:832, 77 kohta). Takeiden on toteuduttava toimenpiteisiin jälkikäteen kohdistuvana täysimääräisenä tuomioistuinvalvontana. Kuten tämän tuomion 106 kohdassa mainitusta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, tämän valvonnan on tarjottava asianomaisille henkilöille asianmukainen hyvitys, ja sen avulla on myös voitava arvioida kerättyjen todisteiden hyväksyttävyyttä.
110 Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että tarkastuksia ja takavarikointeja ei ole suoritettu ilman minkäänlaista ennakkolupamenettelyä, koska niihin on antanut luvan oikeusviranomainen eli Portugalin syyttäjäviranomainen, joka Portugalin tasavallan perustuslain mukaan on itsenäinen suhteessa muihin keskus-, alue- ja paikallishallinnon elimiin ja jonka tehtävänä on muun muassa yleisen edun nimissä ajaa syytteitä ja puolustaa demokraattista laillisuutta. Kyseisen oikeusviranomaisen myöntämä lupa on omiaan tarjoamaan kansallisen kilpailuviranomaisen suorittamille tarkastuksille ja takavarikoinneille tiukan oikeudellisen kehyksen erityisesti siltä osin kuin on kyse tarkastusten tarkoituksenmukaisuuden, keston ja aineellisen laajuuden määrittämisestä.
111 Näin ollen silloin, kun – kuten pääasioissa – ennakkolupaa ei ole myöntänyt tuomioistuin vaan syyttäjäviranomainen, on ensiarvoisen tärkeää, että tällainen jälkikäteistä tuomioistuinvalvontaa koskeva menettely on asianomaisten henkilöiden käytettävissä ja että se täyttää täysin tämän tuomion 106 ja 109 kohdassa mainitut vaatimukset.
112 Toiseksi on esitettävä varauma, joka koskee etsintöjä, joissa takavarikoidaan matkapuhelimia, tietokoneita tai muita tietoteknisiä välineitä, jotka eivät kuulu yrityksille, joiden tiloja tarkastetaan, vaan luonnollisille henkilöille, kuten yritysten johtajille ja työntekijöille.
113 Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että pääasioissa kyseessä olevaa sähköpostijärjestelmää ”saa käyttää ainoastaan työasioissa” ja että sen käyttö henkilökohtaisiin tarkoituksiin ja työntekijöiden yksityiselämään liittyviin tarkoituksiin on ”kielletty” kyseessä olevien yritysten sisäisissä säännöissä. Vaikka ennakkoratkaisupyynnöissä viitataan työntekijöiden sähköpostissa tai sähköpostilaatikoissa tehtyyn etsintään, niissä ei kuitenkaan täsmennetä, mitkä olivat ne välineet, joille kyseiset sähköpostiviestit oli tallennettu ja joihin tarkastajilla oli pääsy. Kun otetaan huomioon Portugalin syyttäjäviranomaisen antama valtuutus, jossa viitataan ”kaikkiin tietoteknisiin välineisiin tai tietokoneisiin”, ei siis voida sulkea pois sitä, että kyseisiin välineisiin sisältyi matkapuhelimia, tietokoneita tai muita tietoteknisiä välineitä, jotka eivät kuuluneet kyseisille yrityksille vaan niiden johtajille ja työntekijöille.
114 Jos kilpailuviranomaisen yrityksen liiketiloissa suorittamien tarkastusten yhteydessä tutkijoiden on takavarikoitava matkapuhelimet, tietokoneet tai muut tietojenkäsittelyvälineet, jotka eivät kuulu kyseiselle yritykselle vaan sen johtajille ja työntekijöille, pääsy näihin laitteisiin sisältyviin tietoihin on tarvittaessa niiden sinetöinnin jälkeen alistettava tuomioistuimen tai riippumattoman hallinnollisen elimen ennakkovalvontaan.
115 Koska tällaisia laitteita voidaan nimittäin käyttää samanaikaisesti yksityisiin ja ammatillisiin tai liike-elämän tarkoituksiin, niihin pääsy voi kyseisten laitteiden sisällöstä riippuen koskea paitsi liikenne- ja paikkatietoja myös valokuvia ja samoilla laitteilla toteutetun internetin selaamisen historiaa tai jopa niillä käydyn yksityisen viestinnän sisältöä (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C‑548/21, EU:C:2024:830, 92 kohta).
116 Pääsy tällaisten tietojen kokonaisuuteen voi mahdollistaa hyvin tarkkojen päätelmien tekemisen rekisteröidyn yksityiselämästä, kuten hänen päivittäisistä tottumuksistaan, vakituisista tai tilapäisistä oleskelupaikoistaan, päivittäisistä tai muista liikkumisistaan, suorittamistaan toimista ja sosiaalisista suhteistaan sekä sosiaalisista piireistä, joissa tämä henkilö liikkuu. Ei myöskään voida sulkea pois sitä, että kyseiset tiedot voivat paljastaa yleisen tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä. Pääsy tällaisiin järjestelmiin tallennettuihin tietoihin voi siis johtaa vakavaan tai jopa erityisen vakavaan puuttumiseen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C‑548/21, EU:C:2024:830, 93–95 kohta).
117 Erityisesti sen varmistamiseksi, että kussakin konkreettisessa tapauksessa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta punnitsemalla kaikkia asiassa merkityksellisiä seikkoja, on olennaisen tärkeää, että kun toimivaltaisten kansallisten viranomaisten pääsy henkilötietoihin aiheuttaa vaaran vakavasta tai jopa erityisen vakavasta puutumisesta rekisteröidyn perusoikeuksiin, tämä pääsy edellyttää joko tuomioistuimen tai riippumattoman hallinnollisen elimen suorittamaa etukäteisvalvontaa (tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C‑548/21, EU:C:2024:830, 102 kohta).
118 Kyseinen etukäteisvalvonta edellyttää sitä, että sen suorittamisesta vastaavalla tuomioistuimella tai riippumattomalla hallinnollisella elimellä on kaikki valtuudet ja kaikki takeet, jotka ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että kyseessä olevat eri legitiimit intressit ja oikeudet sovitetaan yhteen. Erityisesti kilpailuviranomaisen suorittaman tarkastuksen osalta tällainen valvonta edellyttää, että kyseinen tuomioistuin tai elin pystyy varmistamaan oikeudenmukaisen tasapainon yhtäältä tutkinnan tarpeisiin liittyvien oikeutettujen intressien ja toisaalta henkilöiden, joiden tietoihin pääsy koskee, yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien perusoikeuksien välillä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 4.10.2024, Bezirkshauptmannschaft Landeck (Yritys saada pääsy matkapuhelimelle tallennettuihin henkilötietoihin), C‑548/21, EU:C:2024:830, 103 kohta).
119 Tältä osin on todettava lisäksi, että lähtökohtaisesti yksinomaan kansallisessa oikeudessa on määritettävä kerättyjen todisteiden hyväksyttävyyttä koskevat säännöt sillä edellytyksellä, että ne eivät ole epäedullisempia kuin säännöt, jotka koskevat samankaltaisia kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita (vastaavuusperiaate), ja etteivät ne ole sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym., C‑511/18, C‑512/18 ja C‑520/18, EU:C:2020:791, 222–225 kohta).
120 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kansallisen kilpailuviranomaisen SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomisesta epäiltyjen yritysten ammattitoiminnassa tai liiketoiminnassa käyttämissä tiloissa suorittaman tarkastuksen yhteydessä yrityksen työntekijöiden ja johtajien välillä vaihdettuja sähköpostiviestejä takavarikoidaan ilman tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa, kunhan lailla on säädetty kyseisen viranomaisen toimivaltuuksien tiukasta määrittämisestä sekä asianmukaisista ja riittävistä takeista väärinkäytöksiä ja mielivaltaisuutta vastaan, kuten tuomioistuimen toteuttamasta kyseessä olevien toimenpiteiden tehokkaasta jälkikäteisvalvonnasta.
Oikeudenkäyntikulut
121 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklaa
on tulkittava siten, että
yrityksen työntekijöiden ja johtajien välillä yrityksen sähköpostijärjestelmän välityksellä lähetetyt ammatilliset sähköpostiviestit kuuluvat kyseisessä artiklassa tarkoitetun viestien käsitteen alaan.
2) Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa
on tulkittava siten, että
ne eivät ole esteenä sille, että kansallisen kilpailuviranomaisen SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkomisesta epäiltyjen yritysten ammattitoiminnassa tai liiketoiminnassa käyttämissä tiloissa suorittaman tarkastuksen yhteydessä yrityksen työntekijöiden ja johtajien välillä vaihdettuja sähköpostiviestejä takavarikoidaan ilman tuomioistuimen etukäteen antamaa lupaa, kunhan lailla on säädetty kyseisen viranomaisen toimivaltuuksien tiukasta määrittämisestä sekä asianmukaisista ja riittävistä takeista väärinkäytöksiä ja mielivaltaisuutta vastaan, kuten tuomioistuimen toteuttamasta kyseessä olevien toimenpiteiden tehokkaasta jälkikäteisvalvonnasta.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: portugali.