Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä todetaan, että pääasian kantaja, jolla oli laittomasti hallussaan tuliase, oli tuottamuksellaan aiheuttanut veljensä kuoleman käsiteltyään asetta varomattomasti.

Tästä syystä toimivaltainen rikostuomioistuin tuomitsi kantajan sakkoihin aseita koskevan lainsäädännön rikkomisesta.

Tuomioistuin totesi kantajan syylliseksi myös kuolemantuottamukseen, mutta ei kuitenkaan määrännyt hänelle siitä rangaistusta. Tuomioistuimen arvion mukaan rangaistus olisi olosuhteet huomioon ottaen ollut kohtuuton ja huomioon ottaen sen henkisen kärsimyksen, joka hänelle on oman varomattomuutensa vuoksi aiheutunut.

Verwaltungsgerichtin mukaan toimenpidettä voitiin mahdollisesti perustella yleisestävillä syillä, joita Ausländerbehörde ja julkisen edun valvojan edustaja painottivat. Ne perustuivat rikoksia ehkäisevään vaikutukseen, jonka laitonta asetta hallussapitäneen ulkomaalaisen karkotus saisi aikaan siirtolaisten keskuudessa ottaen huomioon väkivallan lisääntymisen suurkaupunkien keskustoissa.

Venvaltungsgerichtiltä on pyydetty lakien, erityisesti 22.7.1969 annetun lain 12 pykälän, soveltamista. Lait on annettu yhteisön direktiivin täytäntöönpanemiseksi ja Venvaltungsgericht arvioi, että on tarpeen pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta tulkintaa direktiivin vastaavista säännöksistä, jotta varmistettaisiin, että kansallista lakia sovelletaan yhteisön oikeuden vaatimusten mukaisesti.

Tämän vuoksi Venvaltungsgericht on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kaksi kysymystä:

Onko ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta 25 päivänä helmikuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/221/ETY 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että niissä estetään ETY:n jäsenvaltion kansallisten viranomaisten toimeenpanema toisen jäsenvaltion kansalaisen maastakarkotus, jonka tarkoituksena on torjua muiden ulkomaalaisten tekemiä rikoksia, jotka ovat sisällöltään vastaavia tai samankaltaisia kuin se teko, josta maastakarkotettavaa on syytetty, eli yleisestävien syiden perusteella?

Tarkoittaako sama säännös sitä, että ETY:n jäsenvaltion kansalainen voidaan karkottaa maasta ainoastaan, jos todennäköisten syiden nojalla voidaan olettaa, että ulkomaalainen, joka on yhteisön jäsenvaltion kansalainen ja joka on tuomittu rikoksesta, tekee uuden rikoksen tai toimii muutoin siten, että hän uhkaa ETY:n jäsenvaltion turvallisuutta ja yleistä järjestystä, eli erityisestävien syiden perusteella?

Näitä säännöksiä on tulkittava direktiivin tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteena on erityisesti yhteensovittaa perustamissopimuksen 48 ja 56 artiklassa tarkoitetut yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi käyttöön otetut toimenpiteet niin, että toimenpiteiden toteuttaminen on sopusoinnussa sen perusperiaatteen kanssa, joka koskee henkilöiden liikkumisvapautta yhteisössä ja kaiken syrjinnän poistamista perustamissopimuksen soveltamisalalla maan omien kansalaisten ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten väliltä.

Koska henkilöiden liikkumisvapautta koskevista säännöistä poikkeaminen on poikkeus, jota on tulkittava suppeasti, on oman käyttäytymisen käsitteellä katsottava tarkoitettavan sitä, että maastakarkotusta voidaan perustella ainoastaan karkotettavan itsensä edustamalla uhalla yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.