Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Asiassa C-138/94,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja José Luis Iglesias Buhigues ja oikeudellisen yksikön virkamies James Macdonald Flett, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gòmez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
kantajana,
vastaan
Irlanti, asiamiehenään Chief State Solicitor Michael A. Buckley, prosessiosoite Luxemburgissa Irlannin suurlähetystö, 28 route d'Arlon,
vastaajana,
jossa kantaja vaatii sen toteamista, että Irlanti on jättänyt täyttämättä sille kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY (EYVL L 268, s. 56) ja erityisesti tämän direktiivin 30 artiklan ja yhteisön perustamissopimuksen mukaan kuuluvat velvoitteet, koska se ei ole saattanut voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja/tai ei ole ilmoittanut tästä välittömästi komissiolle,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. A. O. Edward (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. C. Moitinho de Almeida, C. Gulmann, L. Sevón ja M. Wathelet,
julkisasiamies: C. O. Lenz,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,
kuultuaan julkisasiamiehen 16.11.1995 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut 17.5.1994 yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään kannekirjelmällä EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan mukaisen kanteen, jossa se vaatii toteamaan, että Irlanti on jättänyt täyttämättä sille kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY (EYVL L 268, s. 56, jäljempänä: direktiivi) ja erityisesti tämän direktiivin 30 artiklan sekä yhteisön perustamissopimuksen mukaan kuuluvat velvoitteet, koska se ei ole saattanut voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja/tai, koska se ei ole ilmoittanut tästä välittömästi komissiolle.
2 Direktiivin 30 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1.7.1992 ja ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.
3 Koska komissio ei ollut saanut Irlannilta minkäänlaista ilmoitusta siitä, että tämä olisi saattanut direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset ja määräykset voimaan eikä komissiolla ollut tiedossa mitään muutakaan seikkaa, jonka perusteella se olisi voinut päätellä Irlannin täyttäneen direktiivistä johtuvat velvoitteet, se osoitti Irlannille 14.10.1992 päivätyssä kirjeessä virallisen huomautuksen.
4 Koska kirjeeseen ei vastattu, komissio antoi Irlannille 11.5.1993 perustamissopimuksen 169 artiklassa tarkoitetun perustellun lausunnon, jossa se muistutti Irlantia sille kuuluvien direktiivin sisältämien velvoitteiden täyttämisestä.
5 Irlannin pysyvän edustuston Euroopan yhteisöissä 15.7.1993 lähettämässä kirjeessä Irlannin viranomaiset ilmoittivat direktiivin voimaansaattamista koskevan menettelyn olevan meneillään. Komissio on nostanut nyt vireillä olevan kanteen, koska se ei ole saanut Irlannilta minkäänlaista ilmoitusta tarvittavien säännösten ja määräysten voimaansaattamisesta.
6 Komissio korostaa, että kysymyksessä olevat velvoitteet seuraavat Irlannille direktiivistä ja erityisesti sen 30 artiklan 1 kohdasta sekä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä 189 artiklan kolmannesta kohdasta. Komission mukaan Irlanti on jättänyt noudattamatta nämä velvoitteensa, koska se ei ole saattanut voimaan tarvittavia säännöksiä eikä määräyksiä.
7 Irlanti korostaa, että se on ilmoittanut maansa pysyvän edustuston Euroopan yhteisöissä 11.8.1994 lähettämällä kirjeellä komissiolle, että se oli pannut direktiivin täytäntöön kaloja ja kalatuotteita koskevia velvoitteita lukuun ottamatta. Se totesi, että direktiiviä oltiin panemassa viimeksi mainittujen osalta täytäntöön.
8 Komissio myöntää, että Irlanti on ryhtynyt joihinkin toimenpiteisiin direktiivin voimaansaattamiseksi, mutta se katsoo, että Irlanti on kuitenkin jättänyt noudattamatta direktiivistä johtuvat velvollisuutensa, koska se ei ole täyttänyt kaikkia direktiivistä johtuvia sille kuuluvia velvollisuuksia.
9 Komission nostama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on perusteltu siltä osin kuin Irlanti ei ole antanut kaikkia direktiivin noudattamisen edellyttämiä säännöksiä ja määräyksiä direktiivin 30 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.
10 Näin ollen on todettava, että Irlanti on jättänyt täyttämättä direktiivin 30 artiklan 1 kohdan mukaan sille kuuluvat velvoitteet, koska se ei ole saattanut voimaan kaikkia tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä. Oikeudenkäyntikulut
11 Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka on hävinnyt asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Irlanti on hävinnyt asian, Irlanti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Irlanti on jättänyt täyttämättä sille kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY 30 artiklan 1 kohdan mukaan kuuluvat velvoitteet, koska se ei ole saattanut voimaan kaikkia tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.
2) Irlanti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.